Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
Meillä on tässä ihan lähellä nyt ne Suomen nuorison kovaäänisimmät juhannusfestivaalit. Toivottavasti desibelit eivät yllä meidän pihaan, sillä silloin palaa lanka.
Kuten Etto aikoinaan runoili, se on suomalainen siellä toisella rannalla, joka möykkää, samoin se joka siihen toiselta puolelta vastaa. Virolaiset kuuluivat viettäneen jo viikolla
Joulujuhlista jaloin, vapusta kontaten, juhannuksena vene vain menomatkalla mukana!
Niin on Riku, se on suomalainen, joka tuossakin isossa veneessä möykkää, paikallinen kaljajengi, jonka yhdellä jäsenellä on katettu paatti, ja sillä mennään Ruoriin, baariin vastarannalla. Topi Sorsakoski laulaa kovaäänisistä, tango soi meren yllä, ja miehillä on hauskaa näin menomatkalla. Palatessa on aina hiljaista, mutta kyllä tango silloinkin soi. Näin on täällä ollut jo vuosia.
Kiitos Tillman ja Anneli! Kiva kun joku huomasi kuvan. Rynöä ei tarvitse kehua.
Älkääkä kukaan hukkuko tai tapelko verissä päin! Timotei hampaanrakoon ja riippukeinuun.
Iines, saitpa kultakuoriaisesi paljon kauniimpaan ympäristöön kuin minä. Se ihastuttaa sekä lennossa että kukassa, miksei terassilaatallakin (johon minun viimeksi näkemäni kuoriainen pysähtyi).
kuvaajalle se on aina kohtalonhetki, mihin kuvattava hyönteinen asettuu.
Mieluiten soisi, että ötökkä laskeutuisi kauniille kukalle, mutta enimmäkseen se piiloutuu kuolleisiin korsiin ja rikkinäisiin ja ruostuneisiin lehtiin. Itse koetan ns. pehmeä piirto -ohjelmalla himmertää tällaisen ruman tausta utuiseksi. Aina se ei auta.
Itselläni on vissiin nykyään aikaa ja malttia istua keskelle niittypeltoa tuomalleni puujakkaralle odottamaan. Monesti odotus palkitaan, niin kuin nyt kuvablogissani tänään. Heti alkoi kuhina ruohoissa, kun sain takapuoleni istuvaan asentoon ja päänuppini heinikon tasalle.
Voi sun kanssasi Anonyymi, hukkasitko juhannuksen? Noh, en tiedä, onko tuo järin suuri vahinko ja onko juhla aina suloinen. Voi olla, että enempi vähempi ei ole. Suloista kuitenkin sinullekin.
Iineksen juhannusruno on söpö. Siihen pitää vastata vanhan runoprofessorin sanoin, muistutukseksi siitä, mitä kesäyö saa meissä aikaan, jopa maltillisessa ja arvokkaassa Koskenniemessä:
Minä kuljen tuttua polkuain, suopursujen tuoksu niin huumaa, - sydän, hiljaa hetkinen rinnassain! Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon, suosilmät niin vietellen läikkyy - en tule, en tule, mun kiire on: mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan läpi nukkuvan kylän laidan, siellä harmaa veräjä raollaan on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa ilo, onni ja unhon huuma, sua odottaa, sua odottaa sinä sydän rauhaton, kuuma.
En voi mitään, että minun tulee mieleeni nyt vallan Koskenniemi housut kintuissa hotellissa, luettuani Lasinkirkkaan.
Tuo on kuitenkin kaunista, että verhotaan intohimo noin kauniisiin kuviin, kuin jokin harmaja veräjänovi raollaan.. Ja kaunista on myös toisten silmien väikyntä. Eihän sille voi mitään, jos ne väikkyvät.
Aamun kirkkaus on niin kuin laulu. Itse taivas lepää järvessä. Liikkumatta, autuaina pilvet uneksivat ilman äärilla. Kaislat välkkyy kastepisaroista metsät hymyy läpi kyynelten. Kaukaa, helisten ja värähdellen rastaan huilu jumalallinen.
Keskikesän kaunista juhlaa! :)
(S. H:aa ulkomuistista, ehkä ei presiis sanatarkasti.)
Ps. Monen mielestä miljöö on nyt in Finnland kauneimmillaan, en osaa sanoa, tykkään myös räntäsateesta. Mutta Teitä, rakkaat ystäväni, toivon säiden suosivan vast'edeskin.
Poimikaa vaan mieluusti lisää säkeitä tähän ketjuun, jos jokin pätkä mieleenne putkahtaa. Mikään ei ole hauskempaa kuin lukea jonkun valitsema runonsiivu, sillä se kertoo paitsi oman asiansa, myös valitsijan tunnelmat.
Apollinaire on omiakin suosikkejani, ja erikoisesti tykkäsin hieman makaaberista Mätänevästä velhosta.
Finnland on, mikis, aina kauneimmillaan. Nyt erikoisesti siksi, että loisto on niin lyhyt ja hehku kestää hetken, kun taas sitä räntää kestää iäisyyden. Minäkin tykkään kyllä kovasti sateesta, ja jostain Cherbourgin sateenvarjoistakin edelleen, olen sillä tavalla melodramaattisesti ja pateettisesti ja vähän surullisesti orientointunut. Vastapainona noille on sitten kyky myös vastakkaisiin tuntemuksiin. Kyllä ihminen on rikas!
Anonyymi, mikishän on kaikki, tuossa sanoit ydinasian. Yksi on kaikki, mikään ei ole niin yleispätevää kuin yksityinen höpinä. Siksi haircutilla blogeissakin on sijansa.
--- Loppumaton sade, lankea sydämeeni Tässä haavoittuneessa sielussani Anna minun unohtaa, kaiken tämän vihan, kaiken tämän surun
Ilon päivät, surun päivät kulkevat ohitseni hitaasti. Vaikka kuinka yritän pitää sinua, sinä katoat ennen minua. Olet vain illuusio. Kun olen hereillä, kyyneleeni ovat kuivuneet unen hiekkaan. Olen ruusu, joka kukkii aavikolla.
Se on unta, olen rakastunut kanssasi Pidä minua hellästi käsissäsi Herään unestani En löydä tietäni ilman sinua
Uni on ohi En voi enää kuulla helliä sanojasi Valuvat kyyneleet pysähtyvät kuin seinään Joten herätessäni aamulla, siirryn unelmiini... kunnes voin unohtaa rakkautesi
Oi mitä säkeitä! Kajavan on helmi ja Japen runo on vallan herkkä. Varsinainen löytö tuo Legenda juuri juhannusrunoksi! Siinä korostuu juhannuksen ajan lyhyt ja korkea hetki, valon ja hyvän voitto kaiken kylmän karuuden keskellä.
Näissä ketjuun valituissa runoissa ja säkeissä on merkillepantavaa, että niissä ei ole häivääkään melankoliaa vaan onnen auvo on ilmeinen ja rauha sees. Poikkeuksena on selkeästi Japen rakkauslyriikat, mutta se meneekin ilmeisesti niin, että juhannuksena yleisimmin luonto on pääosassa, ja jos yöttömän yön rakkautta on, se olisi riemuisaa ja nousevakaarista.
Niin ja tunnelmallinen on myös tuo tuubilinkin Juha Vainion riemuisa luritus!
Täällä on pilvetön sinitaivas ja aivan huikea paiste jo ennen kahdeksaa. Toivottavasti muuallakin! Samoin oli eilen illalla, tippaakaan ei satanut. Riesana olivat hyttyset.
Täällä länsirannikolla ei ole satanut tippaakaan juhannuksena, Jape, ja muutkin.
Voisin sanoa, että täysaurinko muutamia pilvilampaita lukuunottamatta hela tiden. Ylen raikas merituuli kyllä puhaltaa, ja niinpä me olemmekin nyt lähdössä ulkokallioille katselemaan ja valokuvaamaan avomerelle antavaa tuulten riepottelemaa luotoa ja merenselkää. Toivottavasti tuuli ei vielä asetu.
Mikis, itseään pitää tervehtiä. Joskus aikojen alussa, kun kukaan ei kommentoinut minua, kiitin Iinestä Iineksenä hyvästä jutusta.Minulla oli kyllä itsesäälin kyyneleet silmissä. Ai että teki hyvää rakastaa itseään edes hetken. - Anonyymi, minä en ole oikein pyhien ystävä, pidän keskimäärin enemmän arjesta.
Terveisiä hyttysarmeijalta, joka mökillä vaani heti verannalla, kun oven ulos avasi. Nyt on köyhälläkin ystäviä, olisi isäni todennut, jos eläisi. Hyttysiä lukuunottamatta oli oikein ihana juhannus. Lähdimme mökille jo torstaina, säätiedotuskin oli luvannut päivästä helteistä. Mittari näytti 23 astetta ennenkuin sadekuuro pudotti asteen hetkeksi alla 20:n. Mustarastas soitteli huiluaan aamusta iltaan. Käen kukuntaa ehdittiin kaivata, mutta aattona aamuviideltä kaksi käkeä ryhtyi kilpalaulantaan. Jonkun ajan päästä kolmas kukkuja liittyi kuoroon. Sen ääni kuului kaukaa heikkona ja epätahtisena. Istuin laiturilla pitkän tovin niitä kuuntelemassa.
Kirjosieppopari ruokki poikasiaan kiireisenä kaiket päivät. Pienen tauon pitivät, kun ukkonen toi sadekuuron tullessaan.
Sateen jälkeen mies löysi mökin pihasta tumman ruskean, melkein mustan perhosen ja huuteli katsomaan. Ehkä sade oli pudottanut perhosen maahan, sillä kukkia ei lähellä ollut. Se oli iso, ehkä isompi kuin suruvaippa. Se se ei ollut. Sen alasiipien reunakoristuksena oli ensin pikkuruisten tiilenpunaisten pisteiden muodostama raita ja vieressä siipien keskiosaan päin isohkoja vaaleita, melkein valkoisia täpliä, jotka samoin muodostivat raidan. Kameraa ei ollut matkassa, enkä vielä ole löytänyt ötökkä- ja perhoskirjasta tumman kaunottaren kuvaa. Kuvaukseni ei ole kummoinen, mutta mahtaisiko joku tuntea perhosen?
perhoskuvauksesi oli innostava. Hain oikein oppaan, mutta enpä osaa senkään perusteella sanoa, mikä perhonen olisi kyseessä. Jos mikis huomaisi tämän, voisi tietää!
Ensin ajattelin jotain nokiperhosta, jonkalainen mm. Valton kuvablogissa on, sitten jotain idänniittyperhosta. Tumma ja iso ja oranssi täpläreunus? Voi kun olisi kuva!
Itse löysin uuden kärpäslajin, jolla on oudot vinot raidat siivissä, ja selvitän sitä parhaillaan - kuvat jäivät suhmuraisiksi, joten en julkaise niitä.
Täällä oli myös hyttysiä, mutta grillin savu karkotti ne sopivasti. Aurinkoa on ollut liiankin kanssa. Iho alkaa kohta punoittaa, kun on laiturillakin makoiltu ja oltu Lyökissä, kuvaamassa avomerta ja kallioita.
Mukavaa juhannuksen jatkoa vaan kaikille, ja loman alkua niille, joilla se alkaa!
...ja meillä vain juhlitaan kansainvälisissä merkeissä pojan 3 v synttäreitä. Nyt paikalla kolmea eri kansallisuutta ja lisää on tulossa. Kuluuhan se nuoruus näinkin...
Hauskaa juhlaa Valton perheelle ja pienelle päivänsankarille onnellista päivää!
Minullakin on vielä grillin kuumentaminen illaksi edessä ja ehkä parin vieraan tulo. Koirakin saa herkullisen ja tuhdin liha-aterian. Ne mustiksi kärvennetyt makkaratkin kuuluvat asiaan, juhannuksena.
Ainoa "liha"ruoka, mitä kaipaisin (kerran, pari kesässä) on kunnolla kärtsääntynyt ö-luokan grillimakkara. Ei sille vedä vertoja soijanakit ja muut, vaikka hyviä ovatkin.
On ollut sadetta ja aurinkoa, ukkostakin, tuulta ja tyyntä. Kaikenlaista mitä muutamaan päivään mahtuu!
On muuten aika hullua, jos ihminen tekee säästä (asiasta, johon ei voi vaikuttaa) ongelman. Sataa juhannuksena - so what? Muistan erään nuoruuden sateisen festarijuhannuksen, jolloin lasketeltiin mutavellimäkeä muovipussilla ja mökkisellaisen, jolloin oli ihanaa istua sisällä kynttilänvalossa, pimeässä, ukkosen ääntä kuulostellen. Ja ne salamat!
Luin männäviikolla kiintoisan kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito. Se ei ole opas nousukaselämän apinointiin - ei!
Aivan makoisan virkistävää tekstiä mm. television tyhmentävästä vaikutuksesta ja siitä, että todellista luksusta on riippumaton mieli.
Kirjoittajan toimittajankynä on lennokas:
"Pöydän koristelu näyttää uusrikkaiden luona aina siltä kuin sen olisi tehnyt huimasta ekstaasitripistä toipuva kukkakauppias."
Hyvää keskikesää kaikille. Minulla ja vaimollani alkoi kesäloma Juhannuksesta ja rosvoilla työruuhka.
Saatiin eilen äitini mökille soitto, että kotiinne on murtauduttu. Oltiin lähdetty kotoa kahta tuntia aikaisemmin. Sama rosvo oli käynyt naapurissa, jossa hälyttimet olivat pärähteneet soimaan ja kutsuneet vartijan paikalle.
Vahingot eivät onneksi olleet suuret. Pari sataa euroa käteistä ja kaikki kullan värinen, mikä oli helposti hollilla, lähti. Koruilla oli enemmänkin tunnearvoa.
Takaovi, josta rosvo tuli sisälle, on helposti korjattavissa.
Vähän tuppasi jälkeenpäin naurattamaan, kun poliisin tekninen tutkija sanoi, että rosvo on vähän sotkenut paikkoja. Se sotku oli täysin meidän omaa tekoa.
Suomalaisen juhannuksen suomalaisin runo on epäilemättä Emil von Reteen "Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku". En kuitenkaan viitsi sitä kokonaisuudessaan tähän laittaa.
Tuo Samulin CSI-kokemus oli hauska; Ollaan vähän tutkittu. Ihan kuin televisiossa!
Jolla minä muuten tyhmistän itseäni yhä vähemmän, kun on tämä intterneetti keksitty.
Sadetta oli perjantai täällä, mutta paremmaksi muuttui sen jälkeen, ensi viikoksi povaavat vielä parempaa.
Vielä jatkan tuosta "ei tippa tapa"-aiheesta sen verran, että se on myös ensimmäinen runo, jonka osasin. Jotakuin viisivuotiaana olin kova "laulamaan" ja ympäristö raikui, kun sitä hoilotin.
Eikä mennyt pitkään, kun se vaihtui uuteen: "St. Paul ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan..."
Riku, poliisi toimi ripeästi, olivat ottaneet sormen- ja kengänjäljet jo tunti hälytyksen jälkeen. Rosvo oli avannut kaappien ovet, ja koska lattialla oli vaatteita, niin tutkija tietenkin luuli rosvon heittäneen vaatteet lattialle. Pitäisikö siivota useammin?
Kiitos, Iines, mielenkiinnosta. Ei ollut Valton kuvassa näkemäni perhonen. Valton perhonen oli vaaleampi, koristeetkin olivat erilaiset. Mainitsemani pienet tiilenpunaiset pisteet sijaitsivat ehkä parisen milliä siiven reunasta ja olivat tosi pienet, melkein kuin värikynällä tuikatut. Sisemmässä raitakuviossa olevat vaaleat täplät olivat ilman tummaa reunusta, mitkä Valton kuvaamalla perhosella oli. Vaaleat läiskät tai täplät olivat hieman epämääräisiä ja ikäänkuin siivelle ripoteltuja. Ylempien siipien yläpää oli hieman suippeneva. Alimmat siivet olivat pyöreämmät.
Eipä ole ihme, että kaikki perhoset tai kärpäset eivät kirjoista löydy. Minun kirjani (ilm. 1991)takakannessa väitettiin, että Suomessa tavataan noin 2300 perhoslajia, joista 144 kuuluu päiväperhosiin. Niistä 95 esiintyy meillä vakituisesti. Voisi ajatella, että lajeja parissakymmenessä vuodessa on ilmastonkin muuttuessa tavattu paljon lisää.
Niin Samuli, tiedä sitten mihin tuo johtaa. Jos vaikka löysivät kotiväen sormenjäljet ja alkavat tiukkaamaan, miksi olette vaatekaapin avanneet, kun vaatteet ovat lattialla.
Minä tapaan siivoa ihmetteleville sanoa, että ISS hoitaa meillä, katsokaa nyt, pitäisiköhän firmaa vaihtaa?
Kuvan haapaperhosen pohjaväri on juuri oikeaa tummuutta, samoin valkeat laikut yläsiivissä oikean näköisiä, jos vertaa näkemääni. Oranssiset kuviot sensijaan olivat paljon vaatimattomammat, enkä nähnyt siivissä sinistä väriä lainkaan. Kenties kyseessä on ollut nuori yksilö, jolla värit eivät olleet vielä täydessä loistossaan, tai kenties mustien ukkospilvien ylikulku hämärsi värien säihkeen, eikä sininen väri silmiini erottunut. Haapoja kasvoi lähistöllä, lieneekö nimessä viittausta elinympäristöön?
Minusta on hullua, että henkilö kaipaa kärtsännysttä ö-luokan makkaraa, kun voisi saada asiallissti kypsäksi paistettua (taitolaji) A-luokan makkaraa. Monet kaupunkilaiset ovat niin onnessaan mistä tahansa makkarasta, kun eivät paremmasta tiedä? Uittavat sen makkarankin ensiksi sytytysnesteessä, jotta varmasti tulee karsinoogeenejä sun muuta inhaa makkaraan. Kaupunkilaisille pitäisi olla sellaisia neuvoloita ja äitiyspakkaukseen verrattavissa olevia survival-kittejä, jolla he selviävät extreme kokemuksesta, juhannuksesta. Minusta on hullua tehdä makkaranpaistosta ongelma. Oman makkaran paiston sijaan, jos mustasta tykkää, niin suosittelen hakemaan snagarilta mustaamakkkaraa mukaan. Se olisi turvallisinta ja terveellisintä.
Monet kaupunkilaiset ovat niin onnessaan mistä tahansa makkarasta, kun eivät paremmasta tiedä?
Tuntuuks susta, kuule pikkukaupungin melkein tunnettu mieshenkilöpelle siltä, että me oikeat kaupunkilaiset ei olla maistettu tulella paahdettua entrecotêa tjsp.? Käyppä sä vaan niitten taifuunikiekuroittes kimppuun :) homo.
Kärtsämakkara ei tarkoita kirjaimellisesti mustaksi hiiltynyttä, vaan kunnolla grillaantunutta ja ehkä vähän haljennuttakin makkaraa. Itse en saa syötyä ollenkaan makkaraa, joka on vain kuuma ja mehukas. Sellainen makkara on mielestäni vallan muihin iloihin.
Syön tätä kärtsäherkkua siksi harvoin, että rapsakat kärventymiset eivät haittaa. Esimerkiksi talvella en osta makkaraa, vain kesäisin ja vain silloin kun on vieraita grillin ääressä.
Ja Jape, sen kärtsämakkaran rinnalla kypsyy tosiaan entrecote tai muita erikoisherkkuja, pihvejä ja vartaita sekä vihanneksia ja perunaa foliossa. Niitä ei passaa polttaa liian kuiviksi, vaikka itse en pidäkään puoliraa'asta, en edes mediumista vaan läpikypsästä, jopa kuivasta.
Samulin rosvotarinasta tuli mieleen se mies, "lukkoseppä", josta kerroin keväällä. Tuli meille ja tutki ovien lukot ja kukaan ei tiennyt miehestä mitään, kun kyselin ihmisiltä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja kertoi kuitenkin, että nyt on ilmennyt, että mies oli kuin olikin lukkoseppä, jonka isännöijä oli omin päin ilmoittamatta edes puheenjohtajalle pannut asialle tarjouskierrosta varten. Lukot ovat kunnossa! Eli minun ei tarvitse siis pelätä murtovarkaita ainakaan tämän miekkosen vuoksi.
Hupaisa tuo, että vaimosi ja sinä olitte sotkeneet omia paikkojanne.
Joskus olen kyllä miettinyt, mikä on takalukko ja miten oven saa takalukkoon. Miten se eroaa siitä, että panee ovensa lukkoon?
kiitos runosta. Pienessä kuvassa koko kesän sydän.
Ohdakeperhonen kuvablogissasi on upeasti kuvattu! En saanut kommenttia "tarttumaan", siksi sanon tässä.
*
Kuiske,
meillä on vissiin samanlaiset makkaramaut. Tuo Köyhäilyn opas olisi vissiin hupaisaa riippukeinuluettavaa, jos sen vielä listaansa laittaisi. Vien huomenna Lasinkirkaan pois ja saan tilaamani Tiedon tyttäret.
*
Tuosta Delilahin kiinnostavasta perhosesta sanoisin se, että uros ja naarasperhonen ovat hieman erilaisia. Eli jospa sinun perhosi onkin vain eri sukupuolta oleva haapaperhonen?
Tuntuuks susta, kuule pikkukaupungin melkein tunnettu mieshenkilöpelle siltä, että me oikeat kaupunkilaiset ei olla maistettu tulella paahdettua entrecotêa tjsp.?
Ei tunnu, vaan minä tiedän räkänokka. Teille "oikeille" kaupunkilaishomoille saa syötettyä mitä vaan kamaraa entrcotena ja te olette siitä onnesta soikeana. Sen pääteeksi kaiken maailman kansalaiset voi ottaa sitä poikaystäväänsä kädestä ja hiukan kaulailla ja muuta kivaa, mitä nyt homot keskenään yleensä tekee; soittavat toistensa "hanuria" ja "kabanussivat" :P
"Ja Jape, sen kärtsämakkaran rinnalla kypsyy tosiaan entrecote tai muita erikoisherkkuja, pihvejä ja vartaita sekä vihanneksia ja perunaa foliossa."
Tiedetään, noitahan tuossa tuli juhannuksena tehtyäkin omatoimisesti. "Oikeat" kaupunkilaiset ja muut trendihomot tarvitsevat vain Hans Välimäen tekemään nuo herkut. :D
Iines, ehkä olet oikeassa perhosestani. Eläinmaailmassa koreus on urosten oikeus.
Minun lempparimakkarani on Poutun ryynimakkara. Meillä miesväki grillaa, ja ykkösmieheni saa usein tulokseksi melkein hiiliä. Tänä juhannuksena hän onnistui hyvin. Makkaraa paremminitselleni maistuvat grilliherkuista pihvit. Herkullisia lisukkeita ovat grillattuina myös isot herkkusienet, jotka on täytetty tuorejuustolla (etenkin sinihometj:llä). Suomalaiset tomaatitkin ovat grillattuina yllättävän maukkaita, ja grillattu kuivahko leipä on aivan ihanaa. Juniori grillailee myös maissintähkiä, niistä en ole erityisen innostunut. Jotkut niistäkin kai pitävät.
"Joskus olen kyllä miettinyt, mikä on takalukko ja miten oven saa takalukkoon. Miten se eroaa siitä, että panee ovensa lukkoon?"
Terminä "takalukko" tarkoittaa, että ovea ei saa auki sisältä eikä ulkoa ilman avainta ja että lukon telkeä ei voi oven raosta liikutella auki.
Ovien lukkiutumista voidaan säädellä lukon sivulevyssä olevalla nupilla. Se voidaan asettaa mm. niin että ovan saa sisäpuolelta kahvalla auki, mutta ulkoa kahva ei toimi (lukkon kieltä on mahdollista liikuttaa ovenraosta esim. veitsellä). Kun lähtee kotoa pois, asetetaan lukon asetinnuppi "takalukko"-asentoon, jolloin lukon telki tulee "tuplasti" ulos, eikä kieltä voi esim. veitsenterällä liikuttaa, vaan ainoastaan avaimella. On huomattava, että nykyisin on useampia variaatioita lukoista ja pelkästään avaimella sisältä avattavia lukkoja ei kai saa olla? Itse asuin taannoin kylläkin sellaisessa asunnossa, jossa oli avaimella sisältä avattava lukko, joka on huono hätätilanteissa, jos avain ei ole ovessa.
Takalukitus tarkoittaa sitä että lukon kieli ei liiku kuin avaimesta vääntämällä. Ellei takalukitus ole päällä, niin lukon kieli on vapaa liikkumaan ja sen voi saada auki oven ja karmin välisestä raosta rautalangalla tai jollain ohuella meisselillä.
Haapaperhonen oli aikoinaan varsin harvinainen ilmestys; niinpä minä ihmettelinkin kun näin niitä Otanmäellä 2003 kymmenittäin... kaikki koiraita. Naaras on pienempi ja lentää yl. puiden latvojen tasalla, sitä on vaikea saada perhoshaavin. (Ellei ole n. 14 metriä pitkiä käsivarsia.) Hyvin sympaattinen perhonen. Esimerkiksi ne tykkäävät hikisistä sukista ja tulevat imemään niitä pillikärsillään... (Niinhän monet kissatkin tykkää hikisukista. Ja kissat ovat minusta hyvin sivistyneitä eläimiä.)
Jos minä olisin murtovaras niin en minä (ainakaan omakotitaloon) ovesta viitsisi mennä. Menisin ikkunasta (mieluummin yhdestä), niitä ei niin vain saa "takalukkoon".
Köyhäilyopas on nimestään huolimatta tuhtia tavaraa ja vieläpä taitavalla kynällä kirjoitettu - suosittelen todella!
Raha on kirjassa sivuosassa niin kuin elämässä yleensäkin. Joka muuta väittää, hän jää paljosta paitsi.
Kirjassa oli hauska viittaus mm. asiantuntijuuteen - on intohimoisena harrastuksena sitten mikä tahansa "hyödytönkin" asia.
"Asiantuntijat ovat rikkaita, sekä tiedoiltaan että riippumattomuudeltaan. Asiantuntija on tietämättömän kanavasurffailijan täydellinen vastakohta."
Minusta riippumattomuus on yksi ihmisen kalleimpia aarteita. Ei se tarkoita etäisyyttä ihmisistä vaan vapautta elää oma elämänsä kyselemättä muilta miten kuuluu elää, mitä tavoitella ja kenelle kumarrella.
Koirat ovat reppanoita. Aikoinaan inhosin niitä siksi kun ne pitivät meteliä. Mitä sanottavaa silloin on kun koko ajan haukkuu? Ottaisivat oppia kantaisistään, susista: ne eivät turhaan pölise...
Nykyisin ymmärrän, että koirat ovat niin pilalle jalostettuja että he ovat menettäneet vaistonsa. Heistä on tullut ontuvia chapliineja. (Harmi. Koska susi sinällään on kiva ja kristillisiä arvoja kunnioittava perhe-eläin.)
Kissa on aina kissa, siitä ei toista saa. (Paitsi jos katkaisee sen kahtia, niin se ei enää nau.)
En nyt tiedä, olisko sekään kivaa, jos koira noudattaisi suden tapoja, jotta turhat haukut pois ja kurkkuun kiinni vaan.
Juhannuksena soudeltiin yhden mökin ohi, jonka pihamaalta juoksi rantaan pieni musta koira ja perässä iso musta kissa. Jäivät lähekkäin meitä tähyilemään puhumatta mitään. Rappusella istuskeli vielä yksi mirri. Pihamaalla oli kolme autoa, joten osa eläimistä lienee tullut isäntäväkensä mukana kyläilemään. Ei ollut kissa enää aito kissa, sulassa sovussa koiran kanssa pihamaalla kulki. Ennenvanhaan koirat saivat varoa, että kissa raapii siltä silmät päästä, jos sitä lähestyy. Meidän Leijona pisti pihaan eksyvän ajokoirankin järjestykseen.
Että takalukko on sitä, että ovea ei saa auki sisältä eikä ulkoa ilman avainta. No ei tietenkään saa. Eikös tuo ole sama kuin lukossa oleva ovi? Jos oven saa auki ilman avainta, kahvasta, sehän ei ole lukossa, vaan lukko on auki.
Mikä ero siis on takalukolla ja lukolla? Minun järkeni mukaan lukon tai oikeammin lukituksen avaamiseen tarvitaan aina avain.
Niin ne ovatkin, mutta syy ei ole yksin jalostuksen, vaan normaalin reviirin katoamisen. Minua oikein harmittaa, kun tästä ei koskaan puhuta.
Ihminen peittää kaiken maankuoren asvaltilla, kaataa puut ja vähentää happea tuovan villiluonnon osuutta joka hetki radikaalisti maapallolla, ei yksin Suomessa. Sitten ihmetellään, kun koiraparka nostaa jalkaa kerrostalon porttikongin kohdalla tai puree villiä vekaraa joka juoksee huutaen päin näköä.
Sanotaan, että jalostettu koiraparka, voi noita pentutehtailijoita. Hyvähän pennuilla olisi olla, jos olisi niittyjä juosta villinä ja vapaana. Minusta siis tämän reviirin riisto on paha synti, ja suurin syy koirien kärsimyksiin. Tottakai karvaturrit kärsivät betonibunkkereissa, asvalttikaupungeissa, kun eivät voi toteuttaa koiruuden syvintä olemusta.
Mutta kissa tarkkailee koiraa tajuamatta, että on koira ja matkii symbolit eli vie kuvan logoksi ja laittaa Lucky Luke -symboliikan kissalle koska koira tuntui liian säälittävältä. Eli kissa ei edes tajunnut ikinä olevansa edes kissa ennenkuin näki miten koira reppana (siis kissan silmin) näytti olevan yksin kaupungissa....
....kissa ei siis tiedä olevansa vaikka ON ja niin se matkii ja matkii ja opettaa matkimista mutta kun matkimisen matkiminen on mennyt ääripäähän käy kuin finanssikriisissä ja muissa väärinkäsiteteyissä arvoissa: lässähtää ja jää auton alle.
...Kissaparka. Mjau on siis säälittävä versio Hausta.
Tämän periaatteen on jo mm. insinööri kertonut, taisi olla joku muukin. Ole hyvä ja lue annetut selostukset uudelleen ja kysy tarkentavia kysymyksiä jos ei vielä avaudu :)
Eräs vinkki: Ovi ei ole takalukossa, jos sisältä pääsee kahvasta vääntämällä ulos, mutta ulkoa ei pääse kahvasta vääntämällä sisään, mutta esim. veitsen terällä on mahdollista ulkoa päin liikuttaa lukkotelkeä ovenraosta.
"Minun järkeni mukaan lukon tai oikeammin lukituksen avaamiseen tarvitaan aina avain."
Ei tarvita. Jos ovi on vain lukossa on lukon kieli "liikkuvassa" tilassa ja sitä voi vaikkapa veitsen terällä liikuttaa niin, että työntää kielen sisään jolloin ovi aukeaa. Kun ovi on takalukossa, oln lukon kieli "lukittuna", eikä liiku esim. veitsen terällä vaan tarvitaan avain tai sorkkarauta oven aukaisuun.
Ok, asia on kyllä selvä, eli ymmärrän takalukon idean.
En vain hyväksy asian nimitystä "takalukoksi". Ehkä kyse on merkitysopista, semantiikasta.
Minusta siis ovi, jonka saa auki kahvasta kääntämällä, ei voi olla "lukossa". Pidän siis termiä "lukossa" riittävänä kuvaamaan ovea, joka ei avaudu kahvasta kääntämällä.
Ei kai kukaan ole niin idiootti, että jättää poistuttuaan kodistaan lukon tilaan, joka aukeaa kahvasta kääntämällä?
Et ymmärrä ajatusta täysin Iines. Ovi voi olla lukossa niin, että sisältä pääsee ulos kahvaa kääntämällä, mutta ulkoa ei sisään.
Kuten jo selostin aiemmin: aikoinaan (siis "ennen vanhaan") takalukitusta huoneistosta ei päässyt uloskaan ilman avainta. Nyt ne on kai kielletty turvallisuus syistä? Esim. minä asuin kymmenkunta vuotta siten asunnossa, josta ulospääsyyn tarvittin aina avain. Ovessa oli näet ikkuna, jonka särkemällä pääsisi sisään kun pääsisi kääntämään sitä lukkonuppia ikkunan kautta. Vaikeampi päästä sisään, jos ei ole nuppia vaan on avainpesä. Avain pitää olla tietty pois oven sisäpuolen avainpesästä.
Umpiovissa, jossa ei ole siis ikkunaa, voinee sisäpuolella olla nuppi, josta lukon saa auki. Ennen vanhan ovi piti laitaa erikseen takalukkoon avaimella kun lähti pois, eli ulkopuolelta käänneettiin "kaksikierrosta" oikealla, jotta lukkotelki meni siihen takalukkoasentoon. Nykysiin asia hoituu sillä lukon kielen ylä tai alapuolela olevalla vivulla ja lukituksen tila riippuu siis tuon vivun asennosta.
Eihän tässä ehdi reseptejä kirjoittaa kun pitää lukkoasiaa ja takalukkoa, joka on selvä kuin pläkki, selittää toistuvasti...
Olipas kiva "palopuhe" koirien puolesta. Oikeastaan, olen samaa mieltä. Muutenkin ihminen on tappanut luontokappaleita viemällä heiltä elinehdot veks. Mutta vielä tulee aikaa, ja tuskin sitä kovin kauvaa tarvii ventata, kun ihminen tuhoaa omatkin ehtonsa. BUMTSI BUMSI vaan! Silloin täällä, tämän viimeisen tangon jälkeen, eläisi (nisäkkäistä) enää rotat... No, kyllähän rotat, jos ketkään, osaavat käyttäytyä hersmiesmäisesti (ja rouvarotat daamimaisesti), jos annetaan siihen mahdollisuus! Hyönteisistä (totaalisen ydinsodan jälkeen) olisi elossa ainakin torakoita, he saattaisivat olla jopa entistä pulleampia... pahus, että en tiedä! Mikrobeja olisi vähemmän (osa bakteereista jopa saattaisi ihmetellä että minkä v-tun takia täällä nyt näin hiljaista on? osa ei); mikrobeja olisi lukumääräisesti vähemmän kuin nyt, mutta ei ehkä suhteellisesti: jos heitä nyt on 97,6 % kaikesta elollisesta, heitä saattaisi olla sitten 97,9 %? En tiedä. (Tai sekin jää nähtäväksi.)
Mutta, Riku, jospa ne tietyt takalukot olivatkin sellaisia hiusneulalla avattavia? Miehet vaan eivät saaneet koskaan tietää tätä.
Luen nimittäin juuri Tiedon tyttäriä, ja siitä ilmenee, että varhaisessa tieteessäkin operoi pimeällä keskiajalla naisia. Piankos valopää nainen nyt yhden lukon polkaisee auki näppärillä pikku kätösillään.
Nooh, mikis, hyvässä palopuheessa pitää olla imperatiivit ja oikea etunyrkki koholla ja äänessä innon väreet + pieni paatos, että kyllä minulla vielä on matkaa kunnon ohjelmajulistukseen.
Ennen kuin päästään ihan tuohon rotta- ja torakka-asteelle, toivoisin, kuules mikis, saavani nähdä ja kuvata mäntyporapistiäisen, koska se muistuttaa pientä seisovaa ja laihaa seepraa. Missäkähän olisi mahdollisuus nähdä tämä kaunis hyönteinen? (Arvelen, että mäntymetsässä.)
Tyttären baskerville, palaa luotijunalla huomenissa pks:lle. Onneksi. Voin panna taas räsymatot lattialle. Tulevat kyllä kohta oikein lomille, jolloin otan matot taas pois.
Kissa jää, kuulemma. 17 vee vanhus, jota ei enää paljon raatsi käskeä, vaan saapi pappa pomottaa minua ihan rauhassa. Olen jo pari kertaa ikävöinyt sitä, vaikka se on ihan tuossa vieressä.
Mutta otatko Jape kantaa siihen mistä minä puhuin: vorot tulevat sisään ikkunoista? Koska... tämä juttelupätkä kai lähti siitä, että miten oven voi lukita niin ettei varkaat tule sieltä?
Pilko em. kasvikset ja hedelmät sekä halkaise kirsikkatomaatit sopiviksi haarukkalla syötäviksi palkoiksi ja laita kulhoon.
Marinadi:
1 dl rypsiöljyä 1/2 dl punaviinietikkaa 1 tl viispippurirouhetta (tai mustapippurirouhetta) 2 tl tuoretta inkiväärimurskaa (tai valmistahnaa purkista) (tai 1 tl jauhetta, jos tuoretta ei ole) 1 tl tuoretta chilimurskaa (tai valmistahnaa purkista) (tai vajaa 1 tl jauhetta, jos tuoretta ei ole) 2 rkl fariinisokeria
Sekoita marinadi ainekset pienessä kulhossa. Öljy ja punaviinietikka ei kunnolla sekoa keskeään, mutta ei haittaa.
Kaada marinadi kasvisten päälle kulhoon, sekoita kunnolla ja anna vetäytyä tovin. Laita kasvikset marinadeineen sopivaan foliovuokaan ja peitä foliovuoka alumiinifoliolla kunnolla. Vaihtoehtoisesti voit jakaa kasvikset, määrästä riippuen, pariin alumiinifoliosta tehtyyn nyssäkkään. Katso että molempiin nyssäköihin tulee marinadia ja sulje nyssäkät huolella. Paista kasviksia foliovuoassa / alumiinifolionyssäköissä grillissä noin 20 minuuttia.
mikis: "Mutta otatko Jape kantaa siihen mistä minä puhuin: vorot tulevat sisään ikkunoista?"
En taida jaksaa mikis, vaikka olisihan tuohonkin hyviä ratkaisuita. Meni voimat Iinekselle selittämiseen ja hän ei silti tajunnut asiaa, joka on selvä kuin pläkki. Hän yrittää kääntää asian semantiikaksi vaikka kyse on selvästi kahdesta eri asiasta, lukossa ja takalukossa. Eri asiat. Maito ja piimä tulee lähtökohtaisesti lehmästä, nekin on eri asiat - eri makukin.
Ehkä kannattaa googlata itse tietoja, jos ei usko mitä sanotaan...
PS. eihän sinua mikis haittaa, vaikka minä työn puolesta vähennän mikrobeita vähän joka paikasta ja kehittelen sellaista "giljotiinia" jolla saa mikrobit teilattua? En ne mikrobit tyystin häviä vaikka mitä tekisi...
Nyt ymmärrän, Jape, että olet jostain loukkaantunut? Mutta en sitä, että mistä?
Eihän Iines ilkeillyt, hän vain ei ymmärtänyt mistä on kyse. Olen pannut merkille että 99 % naisista ei ymmärrä mitään, etenkään kirjallisuudesta. Noin 1 % ymmärtää jotain heikko/tasavirrasta, mutta ei juuri muusta. (Se on ihan sama kun heille yrittäisi selittää mitä tapahtuu kun tulee ejakulaatio.) Niin, mitä mun piti sanoa, ai niin... ole samaa mieltä. Myös itseni kanssa! Kaikkien kanssa!
Ps. Jape, arvostan huumoriasi varmasti enemmän kuin kukaan tällä "puutarhapalstalla"... Äläkä taas intä vastaan!
Tämä opus on niin paksu, että sitä on helpompi pidellä kätösissään pystyasennossa. Riippukeinuilujen välisiin hetkiin!
Mihaly Csikszentmihalyin Flow - elämän virta.
"Se, miltä meistä tuntuu elää, ja ilo, jota elämästä saamme, riippuu loppujen lopuksi suoraan siitä, millä tavoin mielemme suodattaa ja tulkitsee päivittäisiä kokemuksiamme. Onnellisuus riippuu sisäisestä sopusoinnusta, ei siitä, kykenemmekö kontrolloimaan maailmankaikkeuden suuria voimia. Hyvän olon lisäämiseksi ja kaoottisuuden vähentämiseksi meidän täytyy oppia hallitsemaan omaa tietoisuuttamme."
Tämä mies (psykologian professori, "onnellisuustutkija", flow -käsitteen luoja) puhuu itsensä hallitsemista, omien arvojensa etsimisestä ja mm. siitä, että itsensä haastaminen antaa syvää onnellisuutta (toisin kuin helposti saatavat ja "kulutettavat" aistinautinnot) - allekirjoitan joka sanan!
Vetäydyn loman lempeään syliin ja lainaan kelttiläistä siunausta:
May the road rise up to meet you. May the wind be always at your back. May the sun shine warm upon your face. May the rain fall softly upon your field. And until we meet again, may God hold you in the palm of his hand.
"Eihän Iines ilkeillyt, hän vain ei ymmärtänyt mistä on kyse. Olen pannut merkille että 99 % naisista ei ymmärrä mitään, etenkään kirjallisuudesta."
Mikis, ymmärrän kyllä, että Iines ei ymmärtänyt. Naisille saa usein - turhaan -. selittää yksinkertaisiakin asioita pitkästi ja perusteellisesti ja silti eivät ymmärrä. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkaan, kun on kyse äidinkielen ammattilaisesta jolla lienee suorat yhteydet - jo ammatillisestikin ajatellen - kielitoimistoon. Kielitoimistosta voi kysyä, että onko takalukon virallinen "selitys" lukko ja kyse on samasta asiasta myös kielitoimistontädi nmielestä? Itse en usko että on.
Ikkunan kautta tulevaa murtautumista vastaan käyttäisin sähköä sopivassa muodossa. Ei tappavaa määrää, mutta sellaista jännitettä että täräyttä kunnolla. Kuvittele esim. tilanne, jossa murtomies on tulossa ikkunasta sisään siten, että on haarasillaan ikkunapielen yli. Siinä ikkunan pielessä mensisi tämäkkä sähköjännite. Tuntuisiko jossain?
Toki tuo ei estä ikkunan rikkomista, mutta antaa heti pikarangaistuksen rosvolle, kun suomen oikeuslaitos on niin lepsu ja silittää rosvon päätä.
Kiitos ohjeesta, Jape! Kuten Iineskin totesi, Sinussa taitaa olla kokin vikaa. Voi arvailla, että suussa sulava makunautinto on tuolla ohjeella luvassa. Paljonkohan inkiväärin poisjättäminen makuun vaikuttaisi? Se on mauste, jota en erityisemmin rakasta. Syötiin joskus reissunpäällä inkivääripikkuleipiä, jotka olivat paikallinen herkku. Ei sopinut meikäläisten makuhermoon.
Delilah, inkiväärin pois jättäminen ei haittaa tuossa juurikaan. Ihan hyvää tulee ilmankin. Itse vain pidän inkivääristä todella paljon, joten käytän sitä usein. Luulen, että inkivääri maistuu pikkuleivissä erilailla kuin grillaltussa ja lämpimässä ruoassa, mutta inkiväärin voi siis jättää huoletta pois.
Voit laittaa myös muita kasviksia oman makusi mukaan, mutta kasvsten tulisi olla saman kaltaisia "pehmeitä", eli nopeasti kypsyviä. Esim. kovamaltoisia bataatteja ei kannata pehmeiden kasvisten kanssa laittaa. Eivät kypsy niin nopeasti / yhtä aikaa muiden kanssa, jäävät koviksi. Niille on omat ohjeet ja reseptit ;) Muista lisätä myös marinadin määrää, jos lisäät kasvisten määrää.
Voin jossain välissä laittaa vielä sellaisen papumössölisukkeen ohjeen, jos kiinnostaa. Sen voi tehdä valmiiksi jo kotona uunissa ja syödä sitten grilliruoan lisukkeena kylmänä, tai lämmitäää sen grillissä, maun mukaan.
Jape, papumössölisuke kuulostaa mielenkiintoiselta ja kätevältä, kun sen voi tehdä etukäteen ja tarjota myös kylmänä. Itse testatutja hyväksi havaitut ohjeet otan mielelläni vastaan.
En minä kielitoimiston kannasta puhunut, vaan semantiikasta ja ennen kaikkea logiikasta, Jape.
Minun filosofiani mukaan lukittu ovi ei aukea kahvasta, vaan lukosta, jolla ovi lukitaan. Sinä päivänä, kun oven voi lukita samaisesta kahvasta, ovi on tietenkin lukittuna, kun se avautuu kädensijaa painamalla tai kääntämällä. - Lukot ovat toki erilaisia. Esimerkiksi elokuvissa ei koskaan näe ovessa kahvoja kuten Suomessa pääosin, vaan kierrenuppeja.
Kehottaisin käyttämään tässä nyt eläytyvää mielikuvitusta ja ns. luovuutta. Yksiviivainen ajattelu on vähän tylsää.
"Minusta riippumattomuus on yksi ihmisen kalleimpia aarteita. Ei se tarkoita etäisyyttä ihmisistä vaan vapautta elää oma elämänsä kyselemättä muilta miten kuuluu elää, mitä tavoitella ja kenelle kumarrella."
"Tämä mies (psykologian professori, 'onnellisuustutkija', flow -käsitteen luoja) puhuu itsensä hallitsemista, omien arvojensa etsimisestä ja mm. siitä, että itsensä haastaminen antaa syvää onnellisuutta (toisin kuin helposti saatavat ja "kulutettavat" aistinautinnot) - allekirjoitan joka sanan!"
Olenkohan minä ainoa, joka näkee näissä sitaateissa jonkinlaisen ristiriidan? Miksi lukea kaikenlaisia elämäntaito-oppaita, jos ei ole tarvetta kysellä muilta, miten kuuluu elää?
Mihin mahtaa perustua tarve julistaa jatkuvasti riippumattomuuden ilosanomaa ja arvostella kärkkäästi niitä, joissa näkee "riippuvuutta"?
Minä koen flow-elämyksiä niityllä, jonne olen asetellut vanhoja puujakkaroita istumista ja olemista varten, jotta ei sitä vain kulkisi ja menisi eteenpäin, vaan pysähtyisi ja katsoisi, miten ruohikko kuhisee pikkuväkeä. Tai istuisi vain vaikka silmät kiinni eikä miettisi mitään.
Arvostan siis kyllä flow-aatteen keksijää, sillä olen kokenut tunteen voimakkaasti ennen kuin tiesin siitä mitään. Kirjoitin niittyonnestani blogissani jo vuosia sitten, ja joku nimesi sen sitten minulle. Naps, osui. Flow, vaikken niin piittaakaan siitä, että kaikki nimetään ja lokeroidaan.
Paikka ja aika pysähtyy, on vain oikeastaan huikean innostunut ja onnellinen siitä ja siinä, missä on ja mitä tekee. Kun vaikka kohtaa pienen hepokatin, joka leikkii kanssasi, piiloutuu korren taakse, ja kurkistaa, oletkos siellä vielä. En ymmärrä, miksi tämä ei olisi kiinnostavampaa, kuin ryyppy kapakassa tai uusin romaani, jonka säkeitä on vuoltu hikisessä kamarissa laskelmoidusti.
Anonyymi, monesti ystävät ja lähimmät eivät yksinkertaisesti osaa vastata itseä askarruttaviin kysymyksiin ja asioihin. Viisaat puhuvat kirjoissa asioista, joista on hyvä lukea lisää. Lue sinäkin, luulet vähemmän
Oli virkistävää lukea flow -professorin sanoin se minkä on itse elämässään todennut. Ei niin että olisin kaivannut "auktoriteetin" vahvistusta; oma päivittäinen hyvänolontunne riittää todisteeksi! :)
Happamuuden kanssa on hiukan sama kuin anteeksiannon; jos en anna jollekulle anteeksi, kuka siitä kärsii?
(Lähelläni on tosin niin ihania ihmisiä, ettei juuri ole ollut tarvetta antaa anteeksi!)
Viittamatta tällä kehenkään, minustakin yksioikoisuus on tylsää.
Muistan kerran kun matkustin vieraan ihmisen vieressä lentokoneessa. Matka oli pitkä (vaan ei pomppuinen tie), joten ihan lämpimikseni sanoin muutaman sanan vieressä istujalle.
Ajattelin sitten myös ääneen, että mikäköhän se taas saakaan lentokoneen nousemaan ja pysymään ilmassa. Asia ei minua hirmusti kiinnostanut (myönnetään), mutta ajattelin antaa viereiselle miehelle mahdollisuuden loistaa tietämyksellään.
Osui ja upposi! Mies kertoi ummet ja lammet, varmaan kymmenen minuuttia.
Minua hymyilytti. Hän ei tosiaan osannut lukea tilannetta - en kaivannut tarkkoja yksityiskohtia, jotka olen (ilokseni) jo ajat sitten unohtanut.
Ne saa lukea mistä tahansa googlesta milloin tahansa.
Joskus tulee mieleen, kun noita onnellisuussoppaita mainostetaan ja onnellisuuskursseja pidetään, että niilläkös ihminen onnelliseksi tulee, ajattelemalla koko ajan itseään ja OMAA onnellisuuttaan. Vapaaehtoistyötä tekevät väittävät, että onnelliseksi tulee toimimalla toisten onnellisuuden hyväksi.
Luonto on minullekin rauhan ja ilon antaja. En ole puidenhalailija, mutta pelkästään jo tuulen ääni oksistossa ja metsän tuoksu antaa hyvää oloa. Kun lapset olivat pieniä, veimme kumpaakin metsäretkille. Toisesta kasvoi luontoihminen, toinen löytää ilonsa ja rentoutumisesna muualta.
RR pisti kerran päreeseeseensä ns. "avaimen" kuvan. Olisihan se, täytyy kompata Tapsaa, kiva nyt nähdä "lukkokin".
Ps. En ole koskaan (muistaakseni?) ollut pikkumäellä? Toisaalta, kyllä pienetkin mäet tuntuu isoilta, jos joutuu konttaamaan ne ylös. Tai tarkoitatko sitä Otanmäen koulua? Kävelin siitä usein ohi, Talgolle päin, ja sitten kauemmaksi, sinne minne jalat minua vei. Välillä ne veivät Lintualtaille asti.
Minkäs lukon minä teille nyt kuvaan, kun se puheena oleva lukko on kaupunkikodin lukko, joka siis kannattaisi takalukita. Täytyy vielä todeta, että ovi on lukossa, mutten tiedä, onko se takasellaisessa. Voin tehdä pienen lukkokierroksen ja katsoa, mitä täällä kesäpaikassa löytyy.
Ymmärrän kyllä, miksi Rauno on pannut lukon kuvan blogiinsa. Juttua en muista, mutta siitähän saisi mitä vaan, ainakin tässä puutarhablogissa. Lukkohan voi olla vaikka umpeenmuurautunut tai liian holskuva, narisevan kuiva kitisijä tai öljyä tirsuva valukki. Avainkin voi olla väärä. Yleensä se on liian pieni, jolloin tulokulma jää vinoksi. Siis minulla on piirongin laatikossa tällainen vino tulokulmatilanne.
Onnellisuusoppaat ovat minustakin kökköjä, mutta en tuota flow-juttua laskenut oppaaksi. Eikös siinä vaan kuvattu tiettyjä kokemuksia?
Minusta kokemusten kuvaaminen on melko objektiivista touhua, ellei asioita määritetä adjektiiveilla tai luokitella jollekin arvopohjalle.
Esimerkiksi teosta Aidosti kiltti tai jotakin, jonkun ruotsalaisen kirjoittamaa, en jaksa lukea, samoin en ole koskaan lukenut Tommy Hellsteniä. Enkä Miten saan ystäviä -tyyppisiä opuksia.
Kuvasin äsken lukon ja mietin juttua Elämäni lukot. Siinä olisi kolme kohtaa.
Se kun lukitsin itseni pienenä kaappiin, ja otin avaimen sisäpuolelle. Toinen lukkojuttu voisi olla se, kun menin aina lukkoon matematiikan tunnilla, ja kolmas se, kun en kehdannut nousta merestä ylös, kun ihanteeni, muuan insinööriopiskelija tuli hakemaan minua matematiikan tunnille. Hän siis antoi niitä minulle, Olgan torpan salissa. En noussut merestä heiluvine tisseineni.
Olen kuitenkin kuvannut vissiin nuo kaikki johonkin juttuun.
Niin, siis kaupunkikodissa minulla on lukko, joka aukeaa molemmin puolin avaimella. Sisäavain on aina paikallaan. Kahvaa ovessa ei ole.
Lukko on vähän jähmeä, ja se pikkukieleke ponnahtaa siitä herkästi esiin kun käännän sisäavaimesta mennäkseni ulos. Kieleke lukittuu samalla niin, että kieleke pitää kääntää sisään avaimella, sillä ovi ei sulkeudu, jos kieleke on ulkona. Oveani ei siis ilmeisesti saa takalukkoon.
Takaoveni on mielestäni idioottivarmasti suojattu, samoin parvekkeen ovi. Ovissa ei siis ole kahvaa, ja nämä sisäovet suljetaan vain sisältäpäin, jolloin siinä ei ole minkäänlaista lukkoa toisella puolen. Sitä ei voi siis avata edes avaimella, vaan vain sisäpuolelta.
Se mitä tässä yritän sanoa, on kuitenkin siis se, että minusta ovi ei voi olla "lukossa", jos sen saa auki kuka tahansa kahvasta kääntämällä, ilman avainta. Ovi on mielestäni lukossa vain, jos se pitää erikseen avata välineellä tai teknisellä/elektronisella systeemillä, ei jos kuka tahansa voi avata sen kävelemällä sisään kahvaa painamalla.
Olen koko ajan ymmärtänyt takalukituksen ja sen pikku kielen merkityksen tässä takalukkoasiassa siitä lähtien, kun Jape sen ihan hyvin selitti. Kyse ei siis ole ymmärryksen puutteesta täällä päässä, vaikka naisia ollaankin eikä ollenkaan insinöörisesti orientoituneita.
Joo, ymmärsin kyllä että semantiikan syvissä vesissä tässä keikistellään eikä kehdata nousta pois kesken kiintoisien muna- ja riippusellaisten sovitusten.
Pohdinkin asiaa enemmänkin itsekseni, filosofistieteellisessä katsannossa, että mistä voi olla kyse, kun toisen ovi on aina lukossa ja toisen vain erikseen lukitsemalla.
Että onko se elämänkatsomuskysymys vaiko vain erilaista lukkotekniikkaa. Päädyin jälkimmäiseen.
Kolkuttavalle avataan, sanoi Jeesus. Paitsi jos ovi on aina auki, eikä kolkuttava vaan arvaa sitä, sanoi Iines.
Iines, en ole lukenut blogiasi niin pitkään, että olisi näitä aikaisempiin lukkotarinoita kuullut. Minkä ikäinen olit, kun pienenä sulkeuduit kaappiin? Oliko temppusi mahdollisesti jokin vastalause komenteleville aikuisille, vai silkka vahinko? Miten pääsit ulos? Saitko haleja vai satikutia?
Sex, ei sitä aina kaksin opi sen enempää. Mutta noin keskimäärin olet varmaan oikeassa. Minäkin pidän seksiä dialogina.
Delilah, olin varmaan joku neljän vanha, kun lukitsin itseni kaappiin. Vanhemmat eivät voineet päästää minua pälkähästä, koska avain oli minulla, ja kaapin ovi ei auennut sisältäpäin milään konstilla. Muistan vain jonkinlaisen vanhempien hädän, joka tarttui minuunkin. Minulla ei ole mitään mielikuvaa, miksi menin kaappiin ja miten pääsin sieltä ulos.
Kyseessä ei ollut todennäköisesti uhma, pikemminkin hassuttelu, jollaiseen olin taipuvainen. Minuahan pidettiin pellenä, ja se on kirjattu Ensi askelia -albumiinikin. Halusin usein naurattaa ihmisiä. Kenties aistin jotakin ahdistusta kodin ilmapiiristä ja halusin laukaista sen naurulla.
Hellyttävä tarina, joka päättyi varmaan haleihin, kun saivat Sinut kaapista ulos. Ehkä yhteinen hätä sai sillä kertaa vanhempasi lähentymään toisiaankin.
Isäni oli siis alkoholisti, ja siitä ristiriidat ja valtavat häpeän tunteet ovat seuranneet minua näihin päiviin asti. Akateeminen ammatti ei paljon vaa'assa painanut, jos ihminen joi kaikki rahansa ja piti perhettä ahdistuksessa ja epävarmuudessa. Kauan äiti jaksoi. Minä en varmaan olisi jaksanut.
Minusta tuntuu, että minkäkään en juoppoa miesta kestäisi, vaikka kuinka olisi ihana muuten. On tosi surullista, että lapset joutuvat kokemaan alkoholin kotiin tuomat murheet.
Täällä seilataan edelleen ymmärtämättömyyden vesissä. Sanon vain sen, että kun puhutaan ulko-ovista niin lähtökohtaissesti lukon tarkoitus on pitää ulkopuoliset ulkona, ei vangita sisäpuolella olijoita kotiinsa! Siksi ulkoa ei pääse oven olessa lukossa sisään ilman avainta tai vastaava teknistä väinettä, mutta oven ollessa lukossa, sisältä voi (ja pitää) päästä ulos kahvaa kääntämällä ("kahva" voi olla myös vipu tai avain, riippuu lukon mallista). Se pääseekö, määrittyy lukon sivussa olevan pikku lirpakkeen asenosta. En toista mitä variaatioita voi olla.
Ja Iineksen ovessakin on takalukko, se on selvä kuin pläkki. Jos pikku kieleke saa aikaan sen, että iso kieleke, eli varsinainen lukkotelki jää lukittuneeseen asentoon ulos, eikä sitä saa sisään ilman avainta, niin se on totta mooses takalukossa!
"Mihin mahtaa perustua tarve julistaa jatkuvasti riippumattomuuden ilosanomaa ja arvostella kärkkäästi niitä, joissa näkee "riippuvuutta"?"
Hyvin havaittu, olen ollut huomaavinanini ihan samaa. Tämä, minkä mainiset, on joidenkin ihmisten, "iloisten jeesustelijoiden" piirre. He luulevat että joku nautii tiedon jakaisesta vain jakamisen takia, "loistamisesta" ja kertomisesta tyhjälle tynnyrille, joka voisi tarkistaa asian itse netitä, mutta ei taida osata? Nämä samaiset joogalentäjät luulevat että lentokonee pysyy "flown" avulla ilmassa ja kyselevät siksi hiukan tyhmiä. Heillä on olevinaan elämä hallinnassa, mutta se pitää varmistaa kirjasta lukemalla, että onko näin.
Lukkoasia lie konkreetisen selvä, kiitos selkeän selityksen. Kunpa kaikki uudet vempaimetkin selitettäisiin yhtä perusteellisesti käyttöohjeissa. Useinhan ohje on mallia: takalukitkaa ovenne, kun pitäisi sanoa, millä toimenpiteellä ovi takalukitaan. Minä en edelleenkään siis tiedä, miten takalukitsen oveni, vaikka nyt tiedän, mitä takalukituksella tarkoitetaan.
Jos painan siitä pikkukielekkeestä, iso kieleke ponnahtaa esiin ja jämähtää siihen tököttämään, jolloin ovea ei voi sulkea kääntämättä sitä isoa kielekettä lukosta avaimella takaisin kiinni. Tällöinhän ovi ei ole käsittääkseni takalukossa vaan lukossa.
"Nämä samaiset joogalentäjät luulevat että lentokone pysyy 'flown' avulla ilmassa…".
Siinäpä se. Monien ihmisten realiteetit sattuvat vain olemaan niin kertakaikkisen tyrmäävät, ettei se kone lennä vaikka miten toivoisi.
Riippumattomuuden ilosanoman julistamisessa ristiriitaista on juuri sen julistaminen, jolla tavoitellaan jonkinlaista vahvistusta tai jonkinlaista ihailua toisten taholta, jolloin voikin alkaa kysellä, miten sen riippumattomuuden laita nyt onkaan.
"Jos painan siitä pikkukielekkeestä, iso kieleke ponnahtaa esiin ja jämähtää siihen tököttämään, jolloin ovea ei voi sulkea kääntämättä sitä isoa kielekettä lukosta avaimella takaisin kiinni. Tällöinhän ovi ei ole käsittääkseni takalukossa vaan lukossa."
Kuivuneet uomat ja veltostuneet avaimet. Paitsi joku joka elää puutteessa, kirjoittaa niin perkeleeeeeeesti tai niin taitaa olla. Oma hätäkin vei nettiin (ei ollut pano-hätä vaan pikemminkin tukalampi, sotaan liittyvä hätä tai jotain siihen suuntaan. On ohi) On ohi. Ohi on. Järki palasi hetkeksi maapallolle. Puh.
Riku, hyvä että muistutit vasikkapuolen pitkäsalpaajasta. Se on ehdottoman oleellinen asia jutussa.
Minulla muuten on nyt kompostissani niin muhevaa multaa, ettei paskakaan enää haise. On niin hienojakoista, etten malta olla hipelöitsemättä sitä hentoisilla sormillani tiputellessani sitä perennapenkkeihin.
Täällä vastakkaisen sukupuolen edustaja. Haluaisin tulla hyväksytyksi. Miten on? Hyväksytkö sinä, ties mikä vittu-mulkku-hegemoniaani, minut - panseksuaalisen puunhalaajan?
Hyvää Juhannusta sinullekin Iines! :)
VastaaPoistaKiitos, Japsukka!
VastaaPoistaMeillä on tässä ihan lähellä nyt ne Suomen nuorison kovaäänisimmät juhannusfestivaalit. Toivottavasti desibelit eivät yllä meidän pihaan, sillä silloin palaa lanka.
Hyvää Juhannusta sinullekin sinne länteen.
VastaaPoistaJuhannus meren äärellä on on juhlaa jos sinällään.
Hyvän parasta juhannusta Sinulle Iines!
VastaaPoistaKuten Etto aikoinaan runoili, se on suomalainen siellä toisella rannalla, joka möykkää, samoin se joka siihen toiselta puolelta vastaa. Virolaiset kuuluivat viettäneen jo viikolla
Joulujuhlista jaloin, vapusta kontaten, juhannuksena vene vain menomatkalla mukana!
Hei Iines! Todella upea valokuva. Leppoisaa Juhannusta kaikille.
VastaaPoistaAnneli
Niin on Riku, se on suomalainen, joka tuossakin isossa veneessä möykkää, paikallinen kaljajengi, jonka yhdellä jäsenellä on katettu paatti, ja sillä mennään Ruoriin, baariin vastarannalla. Topi Sorsakoski laulaa kovaäänisistä, tango soi meren yllä, ja miehillä on hauskaa näin menomatkalla. Palatessa on aina hiljaista, mutta kyllä tango silloinkin soi. Näin on täällä ollut jo vuosia.
VastaaPoistaKiitos Tillman ja Anneli! Kiva kun joku huomasi kuvan. Rynöä ei tarvitse kehua.
Älkääkä kukaan hukkuko tai tapelko verissä päin! Timotei hampaanrakoon ja riippukeinuun.
Iines, saitpa kultakuoriaisesi paljon kauniimpaan ympäristöön kuin minä. Se ihastuttaa sekä lennossa että kukassa, miksei terassilaatallakin (johon minun viimeksi näkemäni kuoriainen pysähtyi).
VastaaPoistaOikein ihanaa, kuvauksellista juhannusta!
luulin ett' se oli viime viikonloppuna! onnea suloiselle suvellenne
VastaaPoistaHilma,
VastaaPoistakuvaajalle se on aina kohtalonhetki, mihin kuvattava hyönteinen asettuu.
Mieluiten soisi, että ötökkä laskeutuisi kauniille kukalle, mutta enimmäkseen se piiloutuu kuolleisiin korsiin ja rikkinäisiin ja ruostuneisiin lehtiin. Itse koetan ns. pehmeä piirto -ohjelmalla himmertää tällaisen ruman tausta utuiseksi. Aina se ei auta.
Itselläni on vissiin nykyään aikaa ja malttia istua keskelle niittypeltoa tuomalleni puujakkaralle odottamaan. Monesti odotus palkitaan, niin kuin nyt kuvablogissani tänään. Heti alkoi kuhina ruohoissa, kun sain takapuoleni istuvaan asentoon ja päänuppini heinikon tasalle.
Voi sun kanssasi Anonyymi, hukkasitko juhannuksen? Noh, en tiedä, onko tuo järin suuri vahinko ja onko juhla aina suloinen. Voi olla, että enempi vähempi ei ole. Suloista kuitenkin sinullekin.
Iineksen juhannusruno on söpö. Siihen pitää vastata vanhan runoprofessorin sanoin, muistutukseksi siitä, mitä kesäyö saa meissä aikaan, jopa maltillisessa ja arvokkaassa Koskenniemessä:
VastaaPoistaMinä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, -
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy -
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
En voi mitään, että minun tulee mieleeni nyt vallan Koskenniemi housut kintuissa hotellissa, luettuani Lasinkirkkaan.
VastaaPoistaTuo on kuitenkin kaunista, että verhotaan intohimo noin kauniisiin kuviin, kuin jokin harmaja veräjänovi raollaan.. Ja kaunista on myös toisten silmien väikyntä. Eihän sille voi mitään, jos ne väikkyvät.
Aamun kirkkaus on niin kuin laulu.
VastaaPoistaItse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärilla.
Kaislat välkkyy kastepisaroista
metsät hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.
Keskikesän kaunista juhlaa! :)
(S. H:aa ulkomuistista, ehkä ei presiis sanatarkasti.)
Kuunkuiske
"Nyt tulee kesä väkevä vuodenaika
VastaaPoistanuoruus kuollut kuin kevät minulta
oi aurinko oi hehkuvan Järjen aika
ja odotan
ja seuraan sitä sen hahmo on ylpeä ja kaunis
jotta rakastaisin ainoastaan sitä se tulee
vetää puoleensa se on magneetti
se on kuin hyvin kaunis punatukkainen nainen"
Apollinairea
Ps. Monen mielestä miljöö on nyt in Finnland kauneimmillaan, en osaa sanoa, tykkään myös räntäsateesta. Mutta Teitä, rakkaat ystäväni, toivon säiden suosivan vast'edeskin.
Montako moneen tarvitaan? Useampi kuin pariin? mikis on kaikki!
VastaaPoistaKiitos noista runoista!
VastaaPoistaPoimikaa vaan mieluusti lisää säkeitä tähän ketjuun, jos jokin pätkä mieleenne putkahtaa. Mikään ei ole hauskempaa kuin lukea jonkun valitsema runonsiivu, sillä se kertoo paitsi oman asiansa, myös valitsijan tunnelmat.
Apollinaire on omiakin suosikkejani, ja erikoisesti tykkäsin hieman makaaberista Mätänevästä velhosta.
Finnland on, mikis, aina kauneimmillaan. Nyt erikoisesti siksi, että loisto on niin lyhyt ja hehku kestää hetken, kun taas sitä räntää kestää iäisyyden. Minäkin tykkään kyllä kovasti sateesta, ja jostain Cherbourgin sateenvarjoistakin edelleen, olen sillä tavalla melodramaattisesti ja pateettisesti ja vähän surullisesti orientointunut. Vastapainona noille on sitten kyky myös vastakkaisiin tuntemuksiin. Kyllä ihminen on rikas!
Anonyymi, mikishän on kaikki, tuossa sanoit ydinasian. Yksi on kaikki, mikään ei ole niin yleispätevää kuin yksityinen höpinä. Siksi haircutilla blogeissakin on sijansa.
Kultakuoriainen on juhannushyönteinen! Täältä Hämeestä tulevat juhannustoivotukset Viljo Kajavan Hämäläisiä kuvia-runon säkein:
VastaaPoistaSaunan tuoksu
nousee ruskean pellon laitaan:
sininen sauhu, keveä,
leveän, lämpöisen rinnan yli ...
Tuulen kourassa hilpeässä
nauraen varistaa koiranputki
lumensa pienine tähtineen.
Mukavaa juhannusta.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=BPgVk-FF2Ng
VastaaPoistaNostalgiaa Iinekselle ja muille.
Loputon sade
VastaaPoista---
Loppumaton sade, lankea sydämeeni
Tässä haavoittuneessa sielussani
Anna minun unohtaa, kaiken tämän vihan, kaiken tämän surun
Ilon päivät, surun päivät kulkevat ohitseni hitaasti.
Vaikka kuinka yritän pitää sinua, sinä katoat ennen minua.
Olet vain illuusio.
Kun olen hereillä, kyyneleeni ovat kuivuneet unen hiekkaan.
Olen ruusu, joka kukkii aavikolla.
Se on unta, olen rakastunut kanssasi
Pidä minua hellästi käsissäsi
Herään unestani
En löydä tietäni ilman sinua
Uni on ohi
En voi enää kuulla helliä sanojasi
Valuvat kyyneleet pysähtyvät kuin seinään
Joten herätessäni aamulla, siirryn unelmiini...
kunnes voin unohtaa rakkautesi
©Tuntemattomaksi jääneen bändin biisin lyrikkat
---
Sopivat minusta tunnelmaan ja ovat varsin runolliset.
LEGENDA.
VastaaPoistaKun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:
»Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!»
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
»Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.»
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.
Oi mitä säkeitä! Kajavan on helmi ja Japen runo on vallan herkkä. Varsinainen löytö tuo Legenda juuri juhannusrunoksi! Siinä korostuu juhannuksen ajan lyhyt ja korkea hetki, valon ja hyvän voitto kaiken kylmän karuuden keskellä.
VastaaPoistaNäissä ketjuun valituissa runoissa ja säkeissä on merkillepantavaa, että niissä ei ole häivääkään melankoliaa vaan onnen auvo on ilmeinen ja rauha sees. Poikkeuksena on selkeästi Japen rakkauslyriikat, mutta se meneekin ilmeisesti niin, että juhannuksena yleisimmin luonto on pääosassa, ja jos yöttömän yön rakkautta on, se olisi riemuisaa ja nousevakaarista.
Niin ja tunnelmallinen on myös tuo tuubilinkin Juha Vainion riemuisa luritus!
Täällä on pilvetön sinitaivas ja aivan huikea paiste jo ennen kahdeksaa. Toivottavasti muuallakin! Samoin oli eilen illalla, tippaakaan ei satanut. Riesana olivat hyttyset.
Täällä satoi eilisen ja sama "meno" tuntuu jatkuvan tänään. Perinteinen juhannusilma siis. :\
VastaaPoistaPilvistä ja synkeää. Linnut sentään laulelee iloisesti.
Hyvää arkipäivää, Mikis.
VastaaPoistaKiitos.
mikis vielä on pyhää jäljellä
VastaaPoistaHyvää pyhää siis maanantaihin armonaikaa!!
Täällä länsirannikolla ei ole satanut tippaakaan juhannuksena, Jape, ja muutkin.
VastaaPoistaVoisin sanoa, että täysaurinko muutamia pilvilampaita lukuunottamatta hela tiden. Ylen raikas merituuli kyllä puhaltaa, ja niinpä me olemmekin nyt lähdössä ulkokallioille katselemaan ja valokuvaamaan avomerelle antavaa tuulten riepottelemaa luotoa ja merenselkää. Toivottavasti tuuli ei vielä asetu.
Mikis, itseään pitää tervehtiä. Joskus aikojen alussa, kun kukaan ei kommentoinut minua, kiitin Iinestä Iineksenä hyvästä jutusta.Minulla oli kyllä itsesäälin kyyneleet silmissä. Ai että teki hyvää rakastaa itseään edes hetken. - Anonyymi, minä en ole oikein pyhien ystävä, pidän keskimäärin enemmän arjesta.
Terveisiä hyttysarmeijalta, joka mökillä vaani heti verannalla, kun oven ulos avasi. Nyt on köyhälläkin ystäviä, olisi isäni todennut, jos eläisi. Hyttysiä lukuunottamatta oli oikein ihana juhannus. Lähdimme mökille jo torstaina, säätiedotuskin oli luvannut päivästä helteistä. Mittari näytti 23 astetta ennenkuin sadekuuro pudotti asteen hetkeksi alla 20:n.
VastaaPoistaMustarastas soitteli huiluaan aamusta iltaan. Käen kukuntaa ehdittiin kaivata, mutta aattona aamuviideltä kaksi käkeä ryhtyi kilpalaulantaan. Jonkun ajan päästä kolmas kukkuja liittyi kuoroon. Sen ääni kuului kaukaa heikkona ja epätahtisena. Istuin laiturilla pitkän tovin niitä kuuntelemassa.
Kirjosieppopari ruokki poikasiaan kiireisenä kaiket päivät. Pienen tauon pitivät, kun ukkonen toi sadekuuron tullessaan.
Sateen jälkeen mies löysi mökin pihasta tumman ruskean, melkein mustan perhosen ja huuteli katsomaan. Ehkä sade oli pudottanut perhosen maahan, sillä kukkia ei lähellä ollut. Se oli iso, ehkä isompi kuin suruvaippa. Se se ei ollut. Sen alasiipien reunakoristuksena oli ensin pikkuruisten tiilenpunaisten pisteiden muodostama raita ja vieressä siipien keskiosaan päin isohkoja vaaleita, melkein valkoisia täpliä, jotka samoin muodostivat raidan. Kameraa ei ollut matkassa, enkä vielä ole löytänyt ötökkä- ja perhoskirjasta tumman kaunottaren kuvaa. Kuvaukseni ei ole kummoinen, mutta mahtaisiko joku tuntea perhosen?
Delilah,
VastaaPoistaperhoskuvauksesi oli innostava. Hain oikein oppaan, mutta enpä osaa senkään perusteella sanoa, mikä perhonen olisi kyseessä. Jos mikis huomaisi tämän, voisi tietää!
Ensin ajattelin jotain nokiperhosta, jonkalainen mm. Valton kuvablogissa on, sitten jotain idänniittyperhosta. Tumma ja iso ja oranssi täpläreunus? Voi kun olisi kuva!
Itse löysin uuden kärpäslajin, jolla on oudot vinot raidat siivissä, ja selvitän sitä parhaillaan - kuvat jäivät suhmuraisiksi, joten en julkaise niitä.
Täällä oli myös hyttysiä, mutta grillin savu karkotti ne sopivasti. Aurinkoa on ollut liiankin kanssa. Iho alkaa kohta punoittaa, kun on laiturillakin makoiltu ja oltu Lyökissä, kuvaamassa avomerta ja kallioita.
Mukavaa juhannuksen jatkoa vaan kaikille, ja loman alkua niille, joilla se alkaa!
...ja meillä vain juhlitaan kansainvälisissä merkeissä pojan 3 v synttäreitä. Nyt paikalla kolmea eri kansallisuutta ja lisää on tulossa. Kuluuhan se nuoruus näinkin...
VastaaPoistaMukavia kesän jatkoja minultakin.
Hauskaa juhlaa Valton perheelle ja pienelle päivänsankarille onnellista päivää!
VastaaPoistaMinullakin on vielä grillin kuumentaminen illaksi edessä ja ehkä parin vieraan tulo. Koirakin saa herkullisen ja tuhdin liha-aterian. Ne mustiksi kärvennetyt makkaratkin kuuluvat asiaan, juhannuksena.
Terveisiä kotoa!
VastaaPoistaAinoa "liha"ruoka, mitä kaipaisin (kerran, pari kesässä) on kunnolla kärtsääntynyt ö-luokan grillimakkara. Ei sille vedä vertoja soijanakit ja muut, vaikka hyviä ovatkin.
On ollut sadetta ja aurinkoa, ukkostakin, tuulta ja tyyntä. Kaikenlaista mitä muutamaan päivään mahtuu!
On muuten aika hullua, jos ihminen tekee säästä (asiasta, johon ei voi vaikuttaa) ongelman. Sataa juhannuksena - so what? Muistan erään nuoruuden sateisen festarijuhannuksen, jolloin lasketeltiin mutavellimäkeä muovipussilla ja mökkisellaisen, jolloin oli ihanaa istua sisällä kynttilänvalossa, pimeässä, ukkosen ääntä kuulostellen. Ja ne salamat!
Luin männäviikolla kiintoisan kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito. Se ei ole opas nousukaselämän apinointiin - ei!
Aivan makoisan virkistävää tekstiä mm. television tyhmentävästä vaikutuksesta ja siitä, että todellista luksusta on riippumaton mieli.
Kirjoittajan toimittajankynä on lennokas:
"Pöydän koristelu näyttää uusrikkaiden luona aina siltä kuin sen olisi tehnyt huimasta ekstaasitripistä toipuva kukkakauppias."
:)
Kuunkuiske
Hyvää keskikesää kaikille.
VastaaPoistaMinulla ja vaimollani alkoi kesäloma Juhannuksesta ja rosvoilla työruuhka.
Saatiin eilen äitini mökille soitto, että kotiinne on murtauduttu.
Oltiin lähdetty kotoa kahta tuntia aikaisemmin.
Sama rosvo oli käynyt naapurissa, jossa hälyttimet olivat pärähteneet soimaan ja kutsuneet vartijan paikalle.
Vahingot eivät onneksi olleet suuret. Pari sataa euroa käteistä ja kaikki kullan värinen, mikä oli helposti hollilla, lähti.
Koruilla oli enemmänkin tunnearvoa.
Takaovi, josta rosvo tuli sisälle, on helposti korjattavissa.
Vähän tuppasi jälkeenpäin naurattamaan, kun poliisin tekninen tutkija sanoi, että rosvo on vähän sotkenut paikkoja.
Se sotku oli täysin meidän omaa tekoa.
Suomalaisen juhannuksen suomalaisin runo on epäilemättä Emil von Reteen "Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku". En kuitenkaan viitsi sitä kokonaisuudessaan tähän laittaa.
VastaaPoistaTuo Samulin CSI-kokemus oli hauska; Ollaan vähän tutkittu. Ihan kuin televisiossa!
Jolla minä muuten tyhmistän itseäni yhä vähemmän, kun on tämä intterneetti keksitty.
Sadetta oli perjantai täällä, mutta paremmaksi muuttui sen jälkeen, ensi viikoksi povaavat vielä parempaa.
Vielä jatkan tuosta "ei tippa tapa"-aiheesta sen verran, että se on myös ensimmäinen runo, jonka osasin. Jotakuin viisivuotiaana olin kova "laulamaan" ja ympäristö raikui, kun sitä hoilotin.
VastaaPoistaEikä mennyt pitkään, kun se vaihtui uuteen: "St. Paul ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan..."
Mahtoi muilla olla hauskaa.
Riku, poliisi toimi ripeästi, olivat ottaneet sormen- ja kengänjäljet jo tunti hälytyksen jälkeen.
VastaaPoistaRosvo oli avannut kaappien ovet, ja koska lattialla oli vaatteita, niin tutkija tietenkin luuli rosvon heittäneen vaatteet lattialle.
Pitäisikö siivota useammin?
Kiitos, Iines, mielenkiinnosta. Ei ollut Valton kuvassa näkemäni perhonen. Valton perhonen oli vaaleampi, koristeetkin olivat erilaiset. Mainitsemani pienet tiilenpunaiset pisteet sijaitsivat ehkä parisen milliä siiven reunasta ja olivat tosi pienet, melkein kuin värikynällä tuikatut. Sisemmässä raitakuviossa olevat vaaleat täplät olivat ilman tummaa reunusta, mitkä Valton kuvaamalla perhosella oli. Vaaleat läiskät tai täplät olivat hieman epämääräisiä ja ikäänkuin siivelle ripoteltuja. Ylempien siipien yläpää oli hieman suippeneva. Alimmat siivet olivat pyöreämmät.
VastaaPoistaEipä ole ihme, että kaikki perhoset tai kärpäset eivät kirjoista löydy. Minun kirjani (ilm. 1991)takakannessa väitettiin, että Suomessa tavataan noin 2300 perhoslajia, joista 144 kuuluu päiväperhosiin. Niistä 95 esiintyy meillä vakituisesti. Voisi ajatella, että lajeja parissakymmenessä vuodessa on ilmastonkin muuttuessa tavattu paljon lisää.
Niin Samuli, tiedä sitten mihin tuo johtaa. Jos vaikka löysivät kotiväen sormenjäljet ja alkavat tiukkaamaan, miksi olette vaatekaapin avanneet, kun vaatteet ovat lattialla.
VastaaPoistaMinä tapaan siivoa ihmetteleville sanoa, että ISS hoitaa meillä, katsokaa nyt, pitäisiköhän firmaa vaihtaa?
Kesäyön lintu, satakieli,
VastaaPoistalaulaa ja käki nukkuu.
Järvi on hiljaa.
Aamu aukeaa kuikan huutoon,
kuiiii, kuiiii,
ja aurinko jatkaa matkaa.
Kukat kukkii, tuoksuu niitty, metsä.
Laine yltyy, tuulikin.
On kesä.
Katsopa tätä Delilah: http://fi.wikipedia.org/wiki/Haapaperhonen
VastaaPoistaSokea kana, kiitos linkistä.
VastaaPoistaKuvan haapaperhosen pohjaväri on juuri oikeaa tummuutta, samoin valkeat laikut yläsiivissä oikean näköisiä, jos vertaa näkemääni. Oranssiset kuviot sensijaan olivat paljon vaatimattomammat, enkä nähnyt siivissä sinistä väriä lainkaan. Kenties kyseessä on ollut nuori yksilö, jolla värit eivät olleet vielä täydessä loistossaan, tai kenties mustien ukkospilvien ylikulku hämärsi värien säihkeen, eikä sininen väri silmiini erottunut. Haapoja kasvoi lähistöllä, lieneekö nimessä viittausta elinympäristöön?
Minusta on hullua, että henkilö kaipaa kärtsännysttä ö-luokan makkaraa, kun voisi saada asiallissti kypsäksi paistettua (taitolaji) A-luokan makkaraa. Monet kaupunkilaiset ovat niin onnessaan mistä tahansa makkarasta, kun eivät paremmasta tiedä? Uittavat sen makkarankin ensiksi sytytysnesteessä, jotta varmasti tulee karsinoogeenejä sun muuta inhaa makkaraan.
VastaaPoistaKaupunkilaisille pitäisi olla sellaisia neuvoloita ja äitiyspakkaukseen verrattavissa olevia survival-kittejä, jolla he selviävät extreme kokemuksesta, juhannuksesta.
Minusta on hullua tehdä makkaranpaistosta ongelma. Oman makkaran paiston sijaan, jos mustasta tykkää, niin suosittelen hakemaan snagarilta mustaamakkkaraa mukaan. Se olisi turvallisinta ja terveellisintä.
Monet kaupunkilaiset ovat niin onnessaan mistä tahansa makkarasta, kun eivät paremmasta tiedä?
VastaaPoistaTuntuuks susta, kuule pikkukaupungin melkein tunnettu mieshenkilöpelle siltä, että me oikeat kaupunkilaiset ei olla maistettu tulella paahdettua entrecotêa tjsp.? Käyppä sä vaan niitten taifuunikiekuroittes kimppuun :) homo.
Kärtsämakkara ei tarkoita kirjaimellisesti mustaksi hiiltynyttä, vaan kunnolla grillaantunutta ja ehkä vähän haljennuttakin makkaraa. Itse en saa syötyä ollenkaan makkaraa, joka on vain kuuma ja mehukas. Sellainen makkara on mielestäni vallan muihin iloihin.
VastaaPoistaSyön tätä kärtsäherkkua siksi harvoin, että rapsakat kärventymiset eivät haittaa. Esimerkiksi talvella en osta makkaraa, vain kesäisin ja vain silloin kun on vieraita grillin ääressä.
Ja Jape, sen kärtsämakkaran rinnalla kypsyy tosiaan entrecote tai muita erikoisherkkuja, pihvejä ja vartaita sekä vihanneksia ja perunaa foliossa. Niitä ei passaa polttaa liian kuiviksi, vaikka itse en pidäkään puoliraa'asta, en edes mediumista vaan läpikypsästä, jopa kuivasta.
Samulin rosvotarinasta tuli mieleen se mies, "lukkoseppä", josta kerroin keväällä. Tuli meille ja tutki ovien lukot ja kukaan ei tiennyt miehestä mitään, kun kyselin ihmisiltä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja kertoi kuitenkin, että nyt on ilmennyt, että mies oli kuin olikin lukkoseppä, jonka isännöijä oli omin päin ilmoittamatta edes puheenjohtajalle pannut asialle tarjouskierrosta varten. Lukot ovat kunnossa! Eli minun ei tarvitse siis pelätä murtovarkaita ainakaan tämän miekkosen vuoksi.
VastaaPoistaHupaisa tuo, että vaimosi ja sinä olitte sotkeneet omia paikkojanne.
Joskus olen kyllä miettinyt, mikä on takalukko ja miten oven saa takalukkoon. Miten se eroaa siitä, että panee ovensa lukkoon?
Juha,
VastaaPoistakiitos runosta. Pienessä kuvassa koko kesän sydän.
Ohdakeperhonen kuvablogissasi on upeasti kuvattu! En saanut kommenttia "tarttumaan", siksi sanon tässä.
*
Kuiske,
meillä on vissiin samanlaiset makkaramaut. Tuo Köyhäilyn opas olisi vissiin hupaisaa riippukeinuluettavaa, jos sen vielä listaansa laittaisi. Vien huomenna Lasinkirkaan pois ja saan tilaamani Tiedon tyttäret.
*
Tuosta Delilahin kiinnostavasta perhosesta sanoisin se, että uros ja naarasperhonen ovat hieman erilaisia. Eli jospa sinun perhosi onkin vain eri sukupuolta oleva haapaperhonen?
Tuntuuks susta, kuule pikkukaupungin melkein tunnettu mieshenkilöpelle siltä, että me oikeat kaupunkilaiset ei olla maistettu tulella paahdettua entrecotêa tjsp.?
VastaaPoistaEi tunnu, vaan minä tiedän räkänokka.
Teille "oikeille" kaupunkilaishomoille saa syötettyä mitä vaan kamaraa entrcotena ja te olette siitä onnesta soikeana. Sen pääteeksi kaiken maailman kansalaiset voi ottaa sitä poikaystäväänsä kädestä ja hiukan kaulailla ja muuta kivaa, mitä nyt homot keskenään yleensä tekee; soittavat toistensa "hanuria" ja "kabanussivat" :P
Citizenillä ei ainakaan ole takalukkoa vaan ihan takaportit auki ;)
VastaaPoista"Ja Jape, sen kärtsämakkaran rinnalla kypsyy tosiaan entrecote tai muita erikoisherkkuja, pihvejä ja vartaita sekä vihanneksia ja perunaa foliossa."
VastaaPoistaTiedetään, noitahan tuossa tuli juhannuksena tehtyäkin omatoimisesti. "Oikeat" kaupunkilaiset ja muut trendihomot tarvitsevat vain Hans Välimäen tekemään nuo herkut. :D
Iines, ehkä olet oikeassa perhosestani. Eläinmaailmassa koreus on urosten oikeus.
VastaaPoistaMinun lempparimakkarani on Poutun ryynimakkara. Meillä miesväki grillaa, ja ykkösmieheni saa usein tulokseksi melkein hiiliä. Tänä juhannuksena hän onnistui hyvin. Makkaraa paremminitselleni maistuvat grilliherkuista pihvit. Herkullisia lisukkeita ovat grillattuina myös isot herkkusienet, jotka on täytetty tuorejuustolla (etenkin sinihometj:llä). Suomalaiset tomaatitkin ovat grillattuina yllättävän maukkaita, ja grillattu kuivahko leipä on aivan ihanaa. Juniori grillailee myös maissintähkiä, niistä en ole erityisen innostunut. Jotkut niistäkin kai pitävät.
Jape, grillausvinkit ovat tervetulleita. Kerrohan lemppariohjeesi, niin kerron eteenpäin. Ja muidenkin vinkit ovat samoin tervetulleita.
VastaaPoistaMeillä on mökillä vain hiiligrilli, koska ei ole sähköä. Joten yksinkertaisia, mutta maukkaita ohjeita, please!
"Joskus olen kyllä miettinyt, mikä on takalukko ja miten oven saa takalukkoon. Miten se eroaa siitä, että panee ovensa lukkoon?"
VastaaPoistaTerminä "takalukko" tarkoittaa, että ovea ei saa auki sisältä eikä ulkoa ilman avainta ja että lukon telkeä ei voi oven raosta liikutella auki.
Ovien lukkiutumista voidaan säädellä lukon sivulevyssä olevalla nupilla. Se voidaan asettaa mm. niin että ovan saa sisäpuolelta kahvalla auki, mutta ulkoa kahva ei toimi (lukkon kieltä on mahdollista liikuttaa ovenraosta esim. veitsellä). Kun lähtee kotoa pois, asetetaan lukon asetinnuppi "takalukko"-asentoon, jolloin lukon telki tulee "tuplasti" ulos, eikä kieltä voi esim. veitsenterällä liikuttaa, vaan ainoastaan avaimella. On huomattava, että nykyisin on useampia variaatioita lukoista ja pelkästään avaimella sisältä avattavia lukkoja ei kai saa olla? Itse asuin taannoin kylläkin sellaisessa asunnossa, jossa oli avaimella sisältä avattava lukko, joka on huono hätätilanteissa, jos avain ei ole ovessa.
Delilah,
VastaaPoistaKäykö vinkeiksi grilliruoan lisukkeet, esim. kasvikset tai vastaavat? Muutama hyvä resepti olisi niihin...
Takalukitus tarkoittaa sitä että lukon kieli ei liiku kuin avaimesta vääntämällä.
VastaaPoistaEllei takalukitus ole päällä, niin lukon kieli on vapaa liikkumaan ja sen voi saada auki oven ja karmin välisestä raosta rautalangalla tai jollain ohuella meisselillä.
http://www.hyvinkaanturvalukko.fi/lukitusturvallisuus/takalukitus.html
Haapaperhonen oli aikoinaan varsin harvinainen ilmestys; niinpä minä ihmettelinkin kun näin niitä Otanmäellä 2003 kymmenittäin... kaikki koiraita. Naaras on pienempi ja lentää yl. puiden latvojen tasalla, sitä on vaikea saada perhoshaavin. (Ellei ole n. 14 metriä pitkiä käsivarsia.) Hyvin sympaattinen perhonen. Esimerkiksi ne tykkäävät hikisistä sukista ja tulevat imemään niitä pillikärsillään... (Niinhän monet kissatkin tykkää hikisukista. Ja kissat ovat minusta hyvin sivistyneitä eläimiä.)
VastaaPoistaJos minä olisin murtovaras niin en minä (ainakaan omakotitaloon) ovesta viitsisi mennä. Menisin ikkunasta (mieluummin yhdestä), niitä ei niin vain saa "takalukkoon".
VastaaPoistaKöyhäilyopas on nimestään huolimatta tuhtia tavaraa ja vieläpä taitavalla kynällä kirjoitettu - suosittelen todella!
VastaaPoistaRaha on kirjassa sivuosassa niin kuin elämässä yleensäkin. Joka muuta väittää, hän jää paljosta paitsi.
Kirjassa oli hauska viittaus mm. asiantuntijuuteen - on intohimoisena harrastuksena sitten mikä tahansa "hyödytönkin" asia.
"Asiantuntijat ovat rikkaita, sekä tiedoiltaan että riippumattomuudeltaan. Asiantuntija on tietämättömän kanavasurffailijan täydellinen vastakohta."
Minusta riippumattomuus on yksi ihmisen kalleimpia aarteita. Ei se tarkoita etäisyyttä ihmisistä vaan vapautta elää oma elämänsä kyselemättä muilta miten kuuluu elää, mitä tavoitella ja kenelle kumarrella.
Lomaiset terkut!
Jape, odotan mielenkiinnolla reseptejäsi.
VastaaPoistaMikis, ehkä ohimennyt ukkossade oli pudottanut haapaperhosen ihmeteltäväksi. Hikisukkia ei ollut houkuttimena, heh.
VastaaPoistaKissat ovat tosiaan älykkäitä ja sympaattisia. Ne eivät kaveeraakaan ihan jokaisen kanssa, kuten koirat tekevät.
Koirat ovat reppanoita. Aikoinaan inhosin niitä siksi kun ne pitivät meteliä. Mitä sanottavaa silloin on kun koko ajan haukkuu? Ottaisivat oppia kantaisistään, susista: ne eivät turhaan pölise...
VastaaPoistaNykyisin ymmärrän, että koirat ovat niin pilalle jalostettuja että he ovat menettäneet vaistonsa. Heistä on tullut ontuvia chapliineja. (Harmi. Koska susi sinällään on kiva ja kristillisiä arvoja kunnioittava perhe-eläin.)
Kissa on aina kissa, siitä ei toista saa. (Paitsi jos katkaisee sen kahtia, niin se ei enää nau.)
En nyt tiedä, olisko sekään kivaa, jos koira noudattaisi suden tapoja, jotta turhat haukut pois ja kurkkuun kiinni vaan.
VastaaPoistaJuhannuksena soudeltiin yhden mökin ohi, jonka pihamaalta juoksi rantaan pieni musta koira ja perässä iso musta kissa. Jäivät lähekkäin meitä tähyilemään puhumatta mitään. Rappusella istuskeli vielä yksi mirri. Pihamaalla oli kolme autoa, joten osa eläimistä lienee tullut isäntäväkensä mukana kyläilemään. Ei ollut kissa enää aito kissa, sulassa sovussa koiran kanssa pihamaalla kulki. Ennenvanhaan koirat saivat varoa, että kissa raapii siltä silmät päästä, jos sitä lähestyy. Meidän Leijona pisti pihaan eksyvän ajokoirankin järjestykseen.
"Jape, odotan mielenkiinnolla reseptejäsi."
VastaaPoistaSopiikohan niitä tänne laittaa?
Tämä on ollut enempi sellainen "runoraati" kuin "kokkisota" paikka...
Kyllä on taas insinöörit asialla. (Hymiö.)
VastaaPoistaEttä takalukko on sitä, että ovea ei saa auki sisältä eikä ulkoa ilman avainta. No ei tietenkään saa. Eikös tuo ole sama kuin lukossa oleva ovi? Jos oven saa auki ilman avainta, kahvasta, sehän ei ole lukossa, vaan lukko on auki.
Mikä ero siis on takalukolla ja lukolla? Minun järkeni mukaan lukon tai oikeammin lukituksen avaamiseen tarvitaan aina avain.
Saa tänne reseptin laittaa, mutta toivokaamme kaikki, että pöperö olisi itsekeksitty ja itse maistettu.
VastaaPoistaMikis sanoo, että koirat ovat nykyään reppanoita.
VastaaPoistaNiin ne ovatkin, mutta syy ei ole yksin jalostuksen, vaan normaalin reviirin katoamisen. Minua oikein harmittaa, kun tästä ei koskaan puhuta.
Ihminen peittää kaiken maankuoren asvaltilla, kaataa puut ja vähentää happea tuovan villiluonnon osuutta joka hetki radikaalisti maapallolla, ei yksin Suomessa. Sitten ihmetellään, kun koiraparka nostaa jalkaa kerrostalon porttikongin kohdalla tai puree villiä vekaraa joka juoksee huutaen päin näköä.
Sanotaan, että jalostettu koiraparka, voi noita pentutehtailijoita. Hyvähän pennuilla olisi olla, jos olisi niittyjä juosta villinä ja vapaana.
Minusta siis tämän reviirin riisto on paha synti, ja suurin syy koirien kärsimyksiin. Tottakai karvaturrit kärsivät betonibunkkereissa, asvalttikaupungeissa, kun eivät voi toteuttaa koiruuden syvintä olemusta.
Mutta kissa tarkkailee koiraa tajuamatta, että on koira ja matkii symbolit eli vie kuvan logoksi ja laittaa Lucky Luke -symboliikan kissalle koska koira tuntui liian säälittävältä. Eli kissa ei edes tajunnut ikinä olevansa edes kissa ennenkuin näki miten koira reppana (siis kissan silmin) näytti olevan yksin kaupungissa....
VastaaPoista....kissa ei siis tiedä olevansa vaikka ON ja niin se matkii ja matkii ja opettaa matkimista mutta kun matkimisen matkiminen on mennyt ääripäähän käy kuin finanssikriisissä ja muissa väärinkäsiteteyissä arvoissa: lässähtää ja jää auton alle.
...Kissaparka. Mjau on siis säälittävä versio Hausta.
"Mikä ero siis on takalukolla ja lukolla?"
VastaaPoistaTämän periaatteen on jo mm. insinööri kertonut, taisi olla joku muukin. Ole hyvä ja lue annetut selostukset uudelleen ja kysy tarkentavia kysymyksiä jos ei vielä avaudu :)
Eräs vinkki: Ovi ei ole takalukossa, jos sisältä pääsee kahvasta vääntämällä ulos, mutta ulkoa ei pääse kahvasta vääntämällä sisään, mutta esim. veitsen terällä on mahdollista ulkoa päin liikuttaa lukkotelkeä ovenraosta.
"Minun järkeni mukaan lukon tai oikeammin lukituksen avaamiseen tarvitaan aina avain."
VastaaPoistaEi tarvita. Jos ovi on vain lukossa on lukon kieli "liikkuvassa" tilassa ja sitä voi vaikkapa veitsen terällä liikuttaa niin, että työntää kielen sisään jolloin ovi aukeaa. Kun ovi on takalukossa, oln lukon kieli "lukittuna", eikä liiku esim. veitsen terällä vaan tarvitaan avain tai sorkkarauta oven aukaisuun.
Ok, asia on kyllä selvä, eli ymmärrän takalukon idean.
VastaaPoistaEn vain hyväksy asian nimitystä "takalukoksi". Ehkä kyse on merkitysopista, semantiikasta.
Minusta siis ovi, jonka saa auki kahvasta kääntämällä, ei voi olla "lukossa". Pidän siis termiä "lukossa" riittävänä kuvaamaan ovea, joka ei avaudu kahvasta kääntämällä.
Ei kai kukaan ole niin idiootti, että jättää poistuttuaan kodistaan lukon tilaan, joka aukeaa kahvasta kääntämällä?
Eikö takalukko ole sellainen keskiaikainen siveysväline? Sen kun laittaa lukkoon, tai avaimella avaa, muuten ei ole kulkua.
VastaaPoistaEt ymmärrä ajatusta täysin Iines. Ovi voi olla lukossa niin, että sisältä pääsee ulos kahvaa kääntämällä, mutta ulkoa ei sisään.
VastaaPoistaKuten jo selostin aiemmin: aikoinaan (siis "ennen vanhaan") takalukitusta huoneistosta ei päässyt uloskaan ilman avainta. Nyt ne on kai kielletty turvallisuus syistä?
Esim. minä asuin kymmenkunta vuotta siten asunnossa, josta ulospääsyyn tarvittin aina avain. Ovessa oli näet ikkuna, jonka särkemällä pääsisi sisään kun pääsisi kääntämään sitä lukkonuppia ikkunan kautta. Vaikeampi päästä sisään, jos ei ole nuppia vaan on avainpesä. Avain pitää olla tietty pois oven sisäpuolen avainpesästä.
Umpiovissa, jossa ei ole siis ikkunaa, voinee sisäpuolella olla nuppi, josta lukon saa auki.
Ennen vanhan ovi piti laitaa erikseen takalukkoon avaimella kun lähti pois, eli ulkopuolelta käänneettiin "kaksikierrosta" oikealla, jotta lukkotelki meni siihen takalukkoasentoon. Nykysiin asia hoituu sillä lukon kielen ylä tai alapuolela olevalla vivulla ja lukituksen tila riippuu siis tuon vivun asennosta.
Eihän tässä ehdi reseptejä kirjoittaa kun pitää lukkoasiaa ja takalukkoa, joka on selvä kuin pläkki, selittää toistuvasti...
Olipas kiva "palopuhe" koirien puolesta. Oikeastaan, olen samaa mieltä. Muutenkin ihminen on tappanut luontokappaleita viemällä heiltä elinehdot veks. Mutta vielä tulee aikaa, ja tuskin sitä kovin kauvaa tarvii ventata, kun ihminen tuhoaa omatkin ehtonsa. BUMTSI BUMSI vaan! Silloin täällä, tämän viimeisen tangon jälkeen, eläisi (nisäkkäistä) enää rotat... No, kyllähän rotat, jos ketkään, osaavat käyttäytyä hersmiesmäisesti (ja rouvarotat daamimaisesti), jos annetaan siihen mahdollisuus! Hyönteisistä (totaalisen ydinsodan jälkeen) olisi elossa ainakin torakoita, he saattaisivat olla jopa entistä pulleampia... pahus, että en tiedä! Mikrobeja olisi vähemmän (osa bakteereista jopa saattaisi ihmetellä että minkä v-tun takia täällä nyt näin hiljaista on? osa ei); mikrobeja olisi lukumääräisesti vähemmän kuin nyt, mutta ei ehkä suhteellisesti: jos heitä nyt on 97,6 % kaikesta elollisesta, heitä saattaisi olla sitten 97,9 %? En tiedä. (Tai sekin jää nähtäväksi.)
VastaaPoistaTakalukko taitaa Riku muuten olla vanha painitermi, ihan niin kuin Nelson ja puolinelson...
VastaaPoistaMutta, Riku, jospa ne tietyt takalukot olivatkin sellaisia hiusneulalla avattavia?
VastaaPoistaMiehet vaan eivät saaneet koskaan tietää tätä.
Luen nimittäin juuri Tiedon tyttäriä, ja siitä ilmenee, että varhaisessa tieteessäkin operoi pimeällä keskiajalla naisia. Piankos valopää nainen nyt yhden lukon polkaisee auki näppärillä pikku kätösillään.
Niin, niin, mutta onko telki(kieli) liikkuva tai liikkumaton, siitä kai on kyse.
VastaaPoistaNooh, mikis, hyvässä palopuheessa pitää olla imperatiivit ja oikea etunyrkki koholla ja äänessä innon väreet + pieni paatos, että kyllä minulla vielä on matkaa kunnon ohjelmajulistukseen.
VastaaPoistaEnnen kuin päästään ihan tuohon rotta- ja torakka-asteelle, toivoisin, kuules mikis, saavani nähdä ja kuvata mäntyporapistiäisen, koska se muistuttaa pientä seisovaa ja laihaa seepraa. Missäkähän olisi mahdollisuus nähdä tämä kaunis hyönteinen? (Arvelen, että mäntymetsässä.)
Jaa, no telki saattoi olla joko tahi, sitä tai tätä, liikkuva tahikka vakaa, mutta varmasti ei ainakaan jumiutunut tai ruostunut.
VastaaPoistaKoirista tuli mieleen, että kiva katsella, kun ne ulkoiluttavat emäntiään ja isäntiään. Kuinkahan ne jaksaakin kaikilla keleillä.
VastaaPoistaIines ei kai koiraa hankkinut, vaikka taannoin käskin. Olisi elämässä mukavasti ylimääräistä harmia.
Tyttären baskerville, palaa luotijunalla huomenissa pks:lle. Onneksi. Voin panna taas räsymatot lattialle. Tulevat kyllä kohta oikein lomille, jolloin otan matot taas pois.
VastaaPoistaKissa jää, kuulemma. 17 vee vanhus, jota ei enää paljon raatsi käskeä, vaan saapi pappa pomottaa minua ihan rauhassa. Olen jo pari kertaa ikävöinyt sitä, vaikka se on ihan tuossa vieressä.
"telki(kieli) liikkuva tai liikkumaton, siitä kai on kyse."
VastaaPoistaTästä nimenomaan on kyse. Tätä eivät nyt kaikki tunnu osaavan omaksua, jotta ymmärrys lisääntyisi. Ei se mitään.
Mutta otatko Jape kantaa siihen mistä minä puhuin: vorot tulevat sisään ikkunoista? Koska... tämä juttelupätkä kai lähti siitä, että miten oven voi lukita niin ettei varkaat tule sieltä?
VastaaPoistaMitä sinä tekisit ikkunoiden suhteen?
Baskervillen koira on pelkkää murhaa, mutta ajattele Iines vaikka sellaista sinikielistä ja hellyttävää pentua.
VastaaPoistaMukava olisi muistella, että tuon se teki viime vuonna, ai ai, kun on mukavat muistot lipaston reunassa.
Takalukko ainakin selvisi, se ei ole kuitenkaan munalukko.
Ohessa, Delilah (ja kiinnostuneet muut) olisi yksi lisukeresepti:
VastaaPoistaGrillatut kasvikset
-------------------
1 kpl tuorekurkku
1 kpl kesäkurpitsa (vihreä)
1 kpl keltasipuli
1 kpl punasipuli
2 kpl paprikaa
1 tölkki säilöttyjä mangoviipaleita
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 tölkki säilöttyjä ananaspaloja
Pilko em. kasvikset ja hedelmät sekä halkaise kirsikkatomaatit sopiviksi haarukkalla syötäviksi palkoiksi ja laita kulhoon.
Marinadi:
1 dl rypsiöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
1 tl viispippurirouhetta (tai mustapippurirouhetta)
2 tl tuoretta inkiväärimurskaa (tai valmistahnaa purkista) (tai 1 tl jauhetta, jos tuoretta ei ole)
1 tl tuoretta chilimurskaa (tai valmistahnaa purkista) (tai vajaa 1 tl jauhetta, jos tuoretta ei ole)
2 rkl fariinisokeria
Sekoita marinadi ainekset pienessä kulhossa. Öljy ja punaviinietikka ei kunnolla sekoa keskeään, mutta ei haittaa.
Kaada marinadi kasvisten päälle kulhoon, sekoita kunnolla ja anna vetäytyä tovin.
Laita kasvikset marinadeineen sopivaan foliovuokaan ja peitä foliovuoka alumiinifoliolla kunnolla.
Vaihtoehtoisesti voit jakaa kasvikset, määrästä riippuen, pariin alumiinifoliosta tehtyyn nyssäkkään. Katso että molempiin nyssäköihin tulee marinadia ja sulje nyssäkät huolella.
Paista kasviksia foliovuoassa / alumiinifolionyssäköissä grillissä noin 20 minuuttia.
---
mikis: "Mutta otatko Jape kantaa siihen mistä minä puhuin: vorot tulevat sisään ikkunoista?"
VastaaPoistaEn taida jaksaa mikis, vaikka olisihan tuohonkin hyviä ratkaisuita. Meni voimat Iinekselle selittämiseen ja hän ei silti tajunnut asiaa, joka on selvä kuin pläkki. Hän yrittää kääntää asian semantiikaksi vaikka kyse on selvästi kahdesta eri asiasta, lukossa ja takalukossa. Eri asiat. Maito ja piimä tulee lähtökohtaisesti lehmästä, nekin on eri asiat - eri makukin.
Ehkä kannattaa googlata itse tietoja, jos ei usko mitä sanotaan...
PS. eihän sinua mikis haittaa, vaikka minä työn puolesta vähennän mikrobeita vähän joka paikasta ja kehittelen sellaista "giljotiinia" jolla saa mikrobit teilattua? En ne mikrobit tyystin häviä vaikka mitä tekisi...
VastaaPoistaTakalukko selkisi minullekin, samoin asian ydin: liikkumaton kieli. Kunhan vähän Rikun yllytyksestä mietin hiusneulan kätevyyttä.
VastaaPoistaIkkunoiden osuus kotimurroissa kiinnostaa minuakin, koska tämän mökin lasikuistilta voisi rosvo halutessaan kävellä suoraan sisään.
Nyssykkäohje vaikuttaa hyvältä ja selkeältä. Japessa taitaa olla kokin vikaa.
Nyt ymmärrän, Jape, että olet jostain loukkaantunut? Mutta en sitä, että mistä?
VastaaPoistaEihän Iines ilkeillyt, hän vain ei ymmärtänyt mistä on kyse. Olen pannut merkille että 99 % naisista ei ymmärrä mitään, etenkään kirjallisuudesta. Noin 1 % ymmärtää jotain heikko/tasavirrasta, mutta ei juuri muusta. (Se on ihan sama kun heille yrittäisi selittää mitä tapahtuu kun tulee ejakulaatio.) Niin, mitä mun piti sanoa, ai niin... ole samaa mieltä. Myös itseni kanssa! Kaikkien kanssa!
Ps. Jape, arvostan huumoriasi varmasti enemmän kuin kukaan tällä "puutarhapalstalla"... Äläkä taas intä vastaan!
Mikis-kulta, ymmärsin takalukituksen idean heti, kun Jape sen selitti, mutta kyseenalaistin virallisen selityksen.
VastaaPoistaKaunis päivä tulollaan.
Iines, lisää luettavaa!
VastaaPoistaTämä opus on niin paksu, että sitä on helpompi pidellä kätösissään pystyasennossa. Riippukeinuilujen välisiin hetkiin!
Mihaly Csikszentmihalyin Flow - elämän virta.
"Se, miltä meistä tuntuu elää, ja ilo, jota elämästä saamme, riippuu loppujen lopuksi suoraan siitä, millä tavoin mielemme suodattaa ja tulkitsee päivittäisiä kokemuksiamme. Onnellisuus riippuu sisäisestä sopusoinnusta, ei siitä, kykenemmekö kontrolloimaan maailmankaikkeuden suuria voimia. Hyvän olon lisäämiseksi ja kaoottisuuden vähentämiseksi meidän täytyy oppia hallitsemaan omaa tietoisuuttamme."
Tämä mies (psykologian professori, "onnellisuustutkija", flow -käsitteen luoja) puhuu itsensä hallitsemista, omien arvojensa etsimisestä ja mm. siitä, että itsensä haastaminen antaa syvää onnellisuutta (toisin kuin helposti saatavat ja "kulutettavat" aistinautinnot) - allekirjoitan joka sanan!
Vetäydyn loman lempeään syliin ja lainaan kelttiläistä siunausta:
May the road rise up to meet you.
May the wind be always at your back.
May the sun shine warm upon your face.
May the rain fall softly upon your field.
And until we meet again,
may God hold you in the palm of his hand.
"Eihän Iines ilkeillyt, hän vain ei ymmärtänyt mistä on kyse. Olen pannut merkille että 99 % naisista ei ymmärrä mitään, etenkään kirjallisuudesta."
VastaaPoistaMikis, ymmärrän kyllä, että Iines ei ymmärtänyt. Naisille saa usein - turhaan -. selittää yksinkertaisiakin asioita pitkästi ja perusteellisesti ja silti eivät ymmärrä. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkaan, kun on kyse äidinkielen ammattilaisesta jolla lienee suorat yhteydet - jo ammatillisestikin ajatellen - kielitoimistoon. Kielitoimistosta voi kysyä, että onko takalukon virallinen "selitys" lukko ja kyse on samasta asiasta myös kielitoimistontädi nmielestä? Itse en usko että on.
Ikkunan kautta tulevaa murtautumista vastaan käyttäisin sähköä sopivassa muodossa. Ei tappavaa määrää, mutta sellaista jännitettä että täräyttä kunnolla. Kuvittele esim. tilanne, jossa murtomies on tulossa ikkunasta sisään siten, että on haarasillaan ikkunapielen yli. Siinä ikkunan pielessä mensisi tämäkkä sähköjännite. Tuntuisiko jossain?
Toki tuo ei estä ikkunan rikkomista, mutta antaa heti pikarangaistuksen rosvolle, kun suomen oikeuslaitos on niin lepsu ja silittää rosvon päätä.
Kiitos ohjeesta, Jape! Kuten Iineskin totesi, Sinussa taitaa olla kokin vikaa. Voi arvailla, että suussa sulava makunautinto on tuolla ohjeella luvassa.
VastaaPoistaPaljonkohan inkiväärin poisjättäminen makuun vaikuttaisi? Se on mauste, jota en erityisemmin rakasta. Syötiin joskus reissunpäällä inkivääripikkuleipiä, jotka olivat paikallinen herkku. Ei sopinut meikäläisten makuhermoon.
Delilah, inkiväärin pois jättäminen ei haittaa tuossa juurikaan. Ihan hyvää tulee ilmankin. Itse vain pidän inkivääristä todella paljon, joten käytän sitä usein. Luulen, että inkivääri maistuu pikkuleivissä erilailla kuin grillaltussa ja lämpimässä ruoassa, mutta inkiväärin voi siis jättää huoletta pois.
VastaaPoistaVoit laittaa myös muita kasviksia oman makusi mukaan, mutta kasvsten tulisi olla saman kaltaisia "pehmeitä", eli nopeasti kypsyviä. Esim. kovamaltoisia bataatteja ei kannata pehmeiden kasvisten kanssa laittaa. Eivät kypsy niin nopeasti / yhtä aikaa muiden kanssa, jäävät koviksi. Niille on omat ohjeet ja reseptit ;)
Muista lisätä myös marinadin määrää, jos lisäät kasvisten määrää.
Voin jossain välissä laittaa vielä sellaisen papumössölisukkeen ohjeen, jos kiinnostaa. Sen voi tehdä valmiiksi jo kotona uunissa ja syödä sitten grilliruoan lisukkeena kylmänä, tai lämmitäää sen grillissä, maun mukaan.
Jape, papumössölisuke kuulostaa mielenkiintoiselta ja kätevältä, kun sen voi tehdä etukäteen ja tarjota myös kylmänä. Itse testatutja hyväksi havaitut ohjeet otan mielelläni vastaan.
VastaaPoistaEn minä kielitoimiston kannasta puhunut, vaan semantiikasta ja ennen kaikkea logiikasta, Jape.
VastaaPoistaMinun filosofiani mukaan lukittu ovi ei aukea kahvasta, vaan lukosta, jolla ovi lukitaan. Sinä päivänä, kun oven voi lukita samaisesta kahvasta, ovi on tietenkin lukittuna, kun se avautuu kädensijaa painamalla tai kääntämällä. - Lukot ovat toki erilaisia. Esimerkiksi elokuvissa ei koskaan näe ovessa kahvoja kuten Suomessa pääosin, vaan kierrenuppeja.
Kehottaisin käyttämään tässä nyt eläytyvää mielikuvitusta ja ns. luovuutta. Yksiviivainen ajattelu on vähän tylsää.
Kuun kuiskaamaa...
VastaaPoista"Minusta riippumattomuus on yksi ihmisen kalleimpia aarteita. Ei se tarkoita etäisyyttä ihmisistä vaan vapautta elää oma elämänsä kyselemättä muilta miten kuuluu elää, mitä tavoitella ja kenelle kumarrella."
"Tämä mies (psykologian professori, 'onnellisuustutkija', flow -käsitteen luoja) puhuu itsensä hallitsemista, omien arvojensa etsimisestä ja mm. siitä, että itsensä haastaminen antaa syvää onnellisuutta (toisin kuin helposti saatavat ja "kulutettavat" aistinautinnot) - allekirjoitan joka sanan!"
Olenkohan minä ainoa, joka näkee näissä sitaateissa jonkinlaisen ristiriidan? Miksi lukea kaikenlaisia elämäntaito-oppaita, jos ei ole tarvetta kysellä muilta, miten kuuluu elää?
Mihin mahtaa perustua tarve julistaa jatkuvasti riippumattomuuden ilosanomaa ja arvostella kärkkäästi niitä, joissa näkee "riippuvuutta"?
En oikein ymmärrä...
Anonyymi, happamuus pois nyt ja sassiin.
VastaaPoistaMinä koen flow-elämyksiä niityllä, jonne olen asetellut vanhoja puujakkaroita istumista ja olemista varten, jotta ei sitä vain kulkisi ja menisi eteenpäin, vaan pysähtyisi ja katsoisi, miten ruohikko kuhisee pikkuväkeä. Tai istuisi vain vaikka silmät kiinni eikä miettisi mitään.
Arvostan siis kyllä flow-aatteen keksijää, sillä olen kokenut tunteen voimakkaasti ennen kuin tiesin siitä mitään. Kirjoitin niittyonnestani blogissani jo vuosia sitten, ja joku nimesi sen sitten minulle. Naps, osui. Flow, vaikken niin piittaakaan siitä, että kaikki nimetään ja lokeroidaan.
Paikka ja aika pysähtyy, on vain oikeastaan huikean innostunut ja onnellinen siitä ja siinä, missä on ja mitä tekee. Kun vaikka kohtaa pienen hepokatin, joka leikkii kanssasi, piiloutuu korren taakse, ja kurkistaa, oletkos siellä vielä. En ymmärrä, miksi tämä ei olisi kiinnostavampaa, kuin ryyppy kapakassa tai uusin romaani, jonka säkeitä on vuoltu hikisessä kamarissa laskelmoidusti.
Anonyymi, monesti ystävät ja lähimmät eivät yksinkertaisesti osaa vastata itseä askarruttaviin kysymyksiin ja asioihin. Viisaat puhuvat kirjoissa asioista, joista on hyvä lukea lisää. Lue sinäkin, luulet vähemmän
Anonyymi, eivät lainaukset olleet ristiriidassa!
VastaaPoistaOli virkistävää lukea flow -professorin sanoin se minkä on itse elämässään todennut. Ei niin että olisin kaivannut "auktoriteetin" vahvistusta; oma päivittäinen hyvänolontunne riittää todisteeksi! :)
Happamuuden kanssa on hiukan sama kuin anteeksiannon; jos en anna jollekulle anteeksi, kuka siitä kärsii?
(Lähelläni on tosin niin ihania ihmisiä, ettei juuri ole ollut tarvetta antaa anteeksi!)
Viittamatta tällä kehenkään, minustakin yksioikoisuus on tylsää.
VastaaPoistaMuistan kerran kun matkustin vieraan ihmisen vieressä lentokoneessa. Matka oli pitkä (vaan ei pomppuinen tie), joten ihan lämpimikseni sanoin muutaman sanan vieressä istujalle.
Ajattelin sitten myös ääneen, että mikäköhän se taas saakaan lentokoneen nousemaan ja pysymään ilmassa. Asia ei minua hirmusti kiinnostanut (myönnetään), mutta ajattelin antaa viereiselle miehelle mahdollisuuden loistaa tietämyksellään.
Osui ja upposi! Mies kertoi ummet ja lammet, varmaan kymmenen minuuttia.
Minua hymyilytti. Hän ei tosiaan osannut lukea tilannetta - en kaivannut tarkkoja yksityiskohtia, jotka olen (ilokseni) jo ajat sitten unohtanut.
Ne saa lukea mistä tahansa googlesta milloin tahansa.
Laitapa, Iines, ensi kerralla tänne ötökän sijasta kuva lukostasi, niin puhetta piisaa.
VastaaPoistaMunalukko ja liikkumaton kieli... tämähän on kuin runoa. Tai pornoa, miten sen nyt kukin näkee.
Mikis - jos olit pikkumäellä kesäkuussa koulun 50-vuotisjuhlien aikaan, niin hortoilime samalla kylällä kännissä yhtäaikaa.
Joskus tulee mieleen, kun noita onnellisuussoppaita mainostetaan ja onnellisuuskursseja pidetään, että niilläkös ihminen onnelliseksi tulee, ajattelemalla koko ajan itseään ja OMAA onnellisuuttaan. Vapaaehtoistyötä tekevät väittävät, että onnelliseksi tulee toimimalla toisten onnellisuuden hyväksi.
VastaaPoistaLuonto on minullekin rauhan ja ilon antaja. En ole puidenhalailija, mutta pelkästään jo tuulen ääni oksistossa ja metsän tuoksu antaa hyvää oloa. Kun lapset olivat pieniä, veimme kumpaakin metsäretkille. Toisesta kasvoi luontoihminen, toinen löytää ilonsa ja rentoutumisesna muualta.
RR pisti kerran päreeseeseensä ns. "avaimen" kuvan. Olisihan se, täytyy kompata Tapsaa, kiva nyt nähdä "lukkokin".
VastaaPoistaPs. En ole koskaan (muistaakseni?) ollut pikkumäellä? Toisaalta, kyllä pienetkin mäet tuntuu isoilta, jos joutuu konttaamaan ne ylös. Tai tarkoitatko sitä Otanmäen koulua? Kävelin siitä usein ohi, Talgolle päin, ja sitten kauemmaksi, sinne minne jalat minua vei. Välillä ne veivät Lintualtaille asti.
Delilah, olet asian ytimessä!
VastaaPoistaOman napansa ympärillä pyöriminen ei tuo onnea.
Olen kuullut sanottavan niinkin, että yksi syy masennukseen on se, että ihminen keskittyy liiaksi itseensä.
Yksi pieni pisara valtameressä - yksi kuudesta (vai seitsemästä) miljardista antaa perspektiiviä kun miettii elämäänsä!
Minkäs lukon minä teille nyt kuvaan, kun se puheena oleva lukko on kaupunkikodin lukko, joka siis kannattaisi takalukita. Täytyy vielä todeta, että ovi on lukossa, mutten tiedä, onko se takasellaisessa. Voin tehdä pienen lukkokierroksen ja katsoa, mitä täällä kesäpaikassa löytyy.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, miksi Rauno on pannut lukon kuvan blogiinsa. Juttua en muista, mutta siitähän saisi mitä vaan, ainakin tässä puutarhablogissa. Lukkohan voi olla vaikka umpeenmuurautunut tai liian holskuva, narisevan kuiva kitisijä tai öljyä tirsuva valukki. Avainkin voi olla väärä. Yleensä se on liian pieni, jolloin tulokulma jää vinoksi. Siis minulla on piirongin laatikossa tällainen vino tulokulmatilanne.
Onnellisuusoppaat ovat minustakin kökköjä, mutta en tuota flow-juttua laskenut oppaaksi. Eikös siinä vaan kuvattu tiettyjä kokemuksia?
VastaaPoistaMinusta kokemusten kuvaaminen on melko objektiivista touhua, ellei asioita määritetä adjektiiveilla tai luokitella jollekin arvopohjalle.
Esimerkiksi teosta Aidosti kiltti tai jotakin, jonkun ruotsalaisen kirjoittamaa, en jaksa lukea, samoin en ole koskaan lukenut Tommy Hellsteniä. Enkä Miten saan ystäviä -tyyppisiä opuksia.
Iines, ole kiltti, äläkä loukkaanu! Olet ihana.
VastaaPoistaLoukkaannu? Odotan lisää.
VastaaPoistaKuvasin äsken lukon ja mietin juttua Elämäni lukot. Siinä olisi kolme kohtaa.
Se kun lukitsin itseni pienenä kaappiin, ja otin avaimen sisäpuolelle. Toinen lukkojuttu voisi olla se, kun menin aina lukkoon matematiikan tunnilla, ja kolmas se, kun en kehdannut nousta merestä ylös, kun ihanteeni, muuan insinööriopiskelija tuli hakemaan minua matematiikan tunnille. Hän siis antoi niitä minulle, Olgan torpan salissa. En noussut merestä heiluvine tisseineni.
Olen kuitenkin kuvannut vissiin nuo kaikki johonkin juttuun.
Ratkaisen lukkoskisman tällaisella analyysilla:
VastaaPoistaOvia on kahta lajia: a) kääntökahva vain sisäpuolella, b) kääntökahva molemmilla puolilla.
Kaupunkiovessani ei ole kääntökahvaa kuin sisäpuolella, joten ulkoa se avautuu vain avaimella.
Eli se on aina "lukossa".
Mökkiovessani taas on kääntökahva molemmilla puolin, joten se on aina vain joko lukossa tai ei-lukossa.
Iines on ajatellut koko ajan tällaista ovea?
Takalukolla tarkoitetaan tätä:
Normilukossa on kaksi kieltä - iso ylempänä, pieni alempana - ja jos sitä pienempää painaa, niin tapahtuu joko tai:
- joko ei tapahdu mitään (koodi "lukossa")
- tai isompi kieli poksahtaa mittansa verran esiin eikä palaudu ilman avainta (koodi "takalukossa")
Eikö se suunnilleen näin ole?
Niin, siis kaupunkikodissa minulla on lukko, joka aukeaa molemmin puolin avaimella. Sisäavain on aina paikallaan. Kahvaa ovessa ei ole.
VastaaPoistaLukko on vähän jähmeä, ja se pikkukieleke ponnahtaa siitä herkästi esiin kun käännän sisäavaimesta mennäkseni ulos. Kieleke lukittuu samalla niin, että kieleke pitää kääntää sisään avaimella, sillä ovi ei sulkeudu, jos kieleke on ulkona. Oveani ei siis ilmeisesti saa takalukkoon.
Takaoveni on mielestäni idioottivarmasti suojattu, samoin parvekkeen ovi. Ovissa ei siis ole kahvaa, ja nämä sisäovet suljetaan vain sisältäpäin, jolloin siinä ei ole minkäänlaista lukkoa toisella puolen. Sitä ei voi siis avata edes avaimella, vaan vain sisäpuolelta.
Se mitä tässä yritän sanoa, on kuitenkin siis se, että minusta ovi ei voi olla "lukossa", jos sen saa auki kuka tahansa kahvasta kääntämällä, ilman avainta. Ovi on mielestäni lukossa vain, jos se pitää erikseen avata välineellä tai teknisellä/elektronisella systeemillä, ei jos kuka tahansa voi avata sen kävelemällä sisään kahvaa painamalla.
Olen koko ajan ymmärtänyt takalukituksen ja sen pikku kielen merkityksen tässä takalukkoasiassa siitä lähtien, kun Jape sen ihan hyvin selitti. Kyse ei siis ole ymmärryksen puutteesta täällä päässä, vaikka naisia ollaankin eikä ollenkaan insinöörisesti orientoituneita.
Joo, ymmärsin kyllä että semantiikan syvissä vesissä tässä keikistellään eikä kehdata nousta pois kesken kiintoisien muna- ja riippusellaisten sovitusten.
VastaaPoistaPohdinkin asiaa enemmänkin itsekseni, filosofistieteellisessä katsannossa, että mistä voi olla kyse, kun toisen ovi on aina lukossa ja toisen vain erikseen lukitsemalla.
Että onko se elämänkatsomuskysymys vaiko vain erilaista lukkotekniikkaa. Päädyin jälkimmäiseen.
Kolkuttavalle avataan, sanoi Jeesus. Paitsi jos ovi on aina auki, eikä kolkuttava vaan arvaa sitä, sanoi Iines.
Juu, Tapani, siis kyllä minä tekstisi luin silläkin tavalla. Luen aina kaksimielisti, jos voi - olen kai perinyt tämän piirteen isältäni.
VastaaPoistaHassua, mitä kaikkea voikaan vanhemmiltaan ja suvultaan periä. Taipumus seksiinkin tulee sieltä, siis geeneistä, ei yksin opitusta.
Yksin seksistä oppii vain puolet.
VastaaPoistaIines, en ole lukenut blogiasi niin pitkään, että olisi näitä aikaisempiin lukkotarinoita kuullut.
VastaaPoistaMinkä ikäinen olit, kun pienenä sulkeuduit kaappiin? Oliko temppusi mahdollisesti jokin vastalause komenteleville aikuisille, vai silkka vahinko? Miten pääsit ulos? Saitko haleja vai satikutia?
Sex, ei sitä aina kaksin opi sen enempää. Mutta noin keskimäärin olet varmaan oikeassa. Minäkin pidän seksiä dialogina.
VastaaPoistaDelilah, olin varmaan joku neljän vanha, kun lukitsin itseni kaappiin. Vanhemmat eivät voineet päästää minua pälkähästä, koska avain oli minulla, ja kaapin ovi ei auennut sisältäpäin milään konstilla. Muistan vain jonkinlaisen vanhempien hädän, joka tarttui minuunkin. Minulla ei ole mitään mielikuvaa, miksi menin kaappiin ja miten pääsin sieltä ulos.
Kyseessä ei ollut todennäköisesti uhma, pikemminkin hassuttelu, jollaiseen olin taipuvainen. Minuahan pidettiin pellenä, ja se on kirjattu Ensi askelia -albumiinikin. Halusin usein naurattaa ihmisiä. Kenties aistin jotakin ahdistusta kodin ilmapiiristä ja halusin laukaista sen naurulla.
Hellyttävä tarina, joka päättyi varmaan haleihin, kun saivat Sinut kaapista ulos. Ehkä yhteinen hätä sai sillä kertaa vanhempasi lähentymään toisiaankin.
VastaaPoistaIsäni oli siis alkoholisti, ja siitä ristiriidat ja valtavat häpeän tunteet ovat seuranneet minua näihin päiviin asti. Akateeminen ammatti ei paljon vaa'assa painanut, jos ihminen joi kaikki rahansa ja piti perhettä ahdistuksessa ja epävarmuudessa. Kauan äiti jaksoi. Minä en varmaan olisi jaksanut.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että minkäkään en juoppoa miesta kestäisi, vaikka kuinka olisi ihana muuten. On tosi surullista, että lapset joutuvat kokemaan alkoholin kotiin tuomat murheet.
VastaaPoistaLapset ovat vahvaa tekoa, usein vanhempiaankin vahvempia.
VastaaPoistaJa naarmuton ihminen voi olla paitsi egosentrinen, myös epäkiinnostava. Minä pidän kolhiintuneista asioista ja ihmisistä.
Täällä seilataan edelleen ymmärtämättömyyden vesissä. Sanon vain sen, että kun puhutaan ulko-ovista niin lähtökohtaissesti lukon tarkoitus on pitää ulkopuoliset ulkona, ei vangita sisäpuolella olijoita kotiinsa!
VastaaPoistaSiksi ulkoa ei pääse oven olessa lukossa sisään ilman avainta tai vastaava teknistä väinettä, mutta oven ollessa lukossa, sisältä voi (ja pitää) päästä ulos kahvaa kääntämällä ("kahva" voi olla myös vipu tai avain, riippuu lukon mallista). Se pääseekö, määrittyy lukon sivussa olevan pikku lirpakkeen asenosta. En toista mitä variaatioita voi olla.
Ja Iineksen ovessakin on takalukko, se on selvä kuin pläkki. Jos pikku kieleke saa aikaan sen, että iso kieleke, eli varsinainen lukkotelki jää lukittuneeseen asentoon ulos, eikä sitä saa sisään ilman avainta, niin se on totta mooses takalukossa!
"Mihin mahtaa perustua tarve julistaa jatkuvasti riippumattomuuden ilosanomaa ja arvostella kärkkäästi niitä, joissa näkee "riippuvuutta"?"
VastaaPoistaHyvin havaittu, olen ollut huomaavinanini ihan samaa. Tämä, minkä mainiset, on joidenkin ihmisten, "iloisten jeesustelijoiden" piirre. He luulevat että joku nautii tiedon jakaisesta vain jakamisen takia, "loistamisesta" ja kertomisesta tyhjälle tynnyrille, joka voisi tarkistaa asian itse netitä, mutta ei taida osata? Nämä samaiset joogalentäjät luulevat että lentokonee pysyy "flown" avulla ilmassa ja kyselevät siksi hiukan tyhmiä. Heillä on olevinaan elämä hallinnassa, mutta se pitää varmistaa kirjasta lukemalla, että onko näin.
Lukkoasia lie konkreetisen selvä, kiitos selkeän selityksen. Kunpa kaikki uudet vempaimetkin selitettäisiin yhtä perusteellisesti käyttöohjeissa. Useinhan ohje on mallia: takalukitkaa ovenne, kun pitäisi sanoa, millä toimenpiteellä ovi takalukitaan. Minä en edelleenkään siis tiedä, miten takalukitsen oveni, vaikka nyt tiedän, mitä takalukituksella tarkoitetaan.
VastaaPoistaJos painan siitä pikkukielekkeestä, iso kieleke ponnahtaa esiin ja jämähtää siihen tököttämään, jolloin ovea ei voi sulkea kääntämättä sitä isoa kielekettä lukosta avaimella takaisin kiinni. Tällöinhän ovi ei ole käsittääkseni takalukossa vaan lukossa.
"Nämä samaiset joogalentäjät luulevat että lentokone pysyy 'flown' avulla ilmassa…".
VastaaPoistaSiinäpä se. Monien ihmisten realiteetit sattuvat vain olemaan niin kertakaikkisen tyrmäävät, ettei se kone lennä vaikka miten toivoisi.
Riippumattomuuden ilosanoman julistamisessa ristiriitaista on juuri sen julistaminen, jolla tavoitellaan jonkinlaista vahvistusta tai jonkinlaista ihailua toisten taholta, jolloin voikin alkaa kysellä, miten sen riippumattomuuden laita nyt onkaan.
Samainen anonyymi
"Jos painan siitä pikkukielekkeestä, iso kieleke ponnahtaa esiin ja jämähtää siihen tököttämään, jolloin ovea ei voi sulkea kääntämättä sitä isoa kielekettä lukosta avaimella takaisin kiinni. Tällöinhän ovi ei ole käsittääkseni takalukossa vaan lukossa."
VastaaPoistaÄh - minulla ei riitä huumori enään...
Saa olla.
Kompostiiiiiii.....leikki taitaa olla ohi.
VastaaPoistaKuivuneet uomat ja veltostuneet avaimet. Paitsi joku joka elää puutteessa, kirjoittaa niin perkeleeeeeeesti tai niin taitaa olla. Oma hätäkin vei nettiin (ei ollut pano-hätä vaan pikemminkin tukalampi, sotaan liittyvä hätä tai jotain siihen suuntaan. On ohi) On ohi.
Ohi on. Järki palasi hetkeksi maapallolle. Puh.
HG,
VastaaPoistaKomposti löytyy varmasti parhaiten omasta blogistaan. Huhuilepas siellä!
Jos leikki loppuu, tulee totiset paikat. Jestas, kuka sitä kestää!
Komposti on hyvä laittaa lukon taa, vasikkapuolen pitkäsalpaajakin kiinni, ettei kukaan varasta sieltä mitään.
VastaaPoistaTiedän, tää oli kaikista huonoin kommentti.
Riku, hyvä että muistutit vasikkapuolen pitkäsalpaajasta. Se on ehdottoman oleellinen asia jutussa.
VastaaPoistaMinulla muuten on nyt kompostissani niin muhevaa multaa, ettei paskakaan enää haise. On niin hienojakoista, etten malta olla hipelöitsemättä sitä hentoisilla sormillani tiputellessani sitä perennapenkkeihin.
Täällä vastakkaisen sukupuolen edustaja. Haluaisin tulla hyväksytyksi. Miten on? Hyväksytkö sinä, ties mikä vittu-mulkku-hegemoniaani, minut - panseksuaalisen puunhalaajan?
VastaaPoistaOdotan vastaustasi Iineksellä.
Nimimerkki: '(aina) Valmiina jos tarvitaan.'
Äh! Tää meni nyt perseelleen. Unohdin muuttaa itseni anonyymiksi. Yrittäkää kestää, koska lopputulos on idiotiaa.
VastaaPoistaIdiotia on kivaa, minä nautin päättömyyksistä, vaikkei sitä tyhmempi heti arvaa.
VastaaPoistaMutta mutta. Kenelle Rauno puhuu? Ja miksi? Minä ainakin hyväksyn myös vittumulkut. Ja Raunon.
Tästäkin on mennyt monta kommenttia pois. Voi kurjimus, ihme kun eivät rahaihmiset saa korjatuksi.
VastaaPoista- Iines