Kesäpäiväkirja 2. sivu

Että minä olen tänään puhunut! Ääneni on soinut kirkkaana, ja olen päässyt pitkälle, ennen kuin jouduin sanomaan normaalirepliikkini (Ääneni ei nyt oikein toimi.) ja yskähtämään kuivasti. Vaivani puolesta.

Puhe-elämäni on nimittäin ollut juhannuksen ajan vilkasta, jopa rasitukseen asti, ja se on tehnyt äänentuottomekanismille ilmeisen hyvää, elvyttänyt joitain unohtuneita lihaksia ja hermosäikeitä. Ylipäänsä puhe on käynyt kyllä huonosti ja pingottuneesti, ja sanoista on jäänyt tavuja ääntymättä, niin kuin asiaankuuluvaa dysphonia spasmodicassa onkin. Luonteenomaistahan on sekin ihanuus, että aamuisin puhe tulee lyhyen aikaa heleästi ja vaivatta, siihen asti kunnes aivot heräävät ja antavat käskyn krampittaa äänihuulen lihas, kun äänentuoton signaali on lähtenyt liikkeelle aivojen puhekeskuslohkosta.

Tänään kävin eräässä valtion virastossa, ja innostuneena äänentuottoni yhtäkkisestä vaivattomuudesta ja ääneni ilmeisestä kirkkaudesta selitin virkailijalle monisanaisesti pienen osoitevirheen lääkärin kirjoittamassa lomakkeessa, jolla saa korvausta lääkärinmaksusta. Nainen vakuutti, että kone tietää osoitteeni. Innostuin lisää, kun nainen ei havainnut puheessani mitään outoa.

- Tuleeko korvaussumma tililleni, vaikken tiedä Ibain-numeroani?

Vieläkään nainen ei huomannut mitään, vaan vakuutti konettaan tuijotellen, että kone täydentää tilinumeron automaattisesti Ibain-numeroksi.

- Minulla olisi vielä kolmas kysymys.

Tässä kohden annoin jo palaa. Miten monesti olinkaan antanut asian jäädä silleen, viitsimättä puhua, vaikka olisin tarvinnut tietoa tai apua.

- Missä mahtaa olla Keskuskatu 21, Telehuoltoliike, kun en nähnyt taloissa numeroita ja se sijaitsee tässä lähistöllä?

Ääneni soi edelleen kauniina, eikä tavuja jäänyt pois. Nainen ei tiennyt Telehuoltoliikettä, mutta pitkällisen pohdiskelusession jälkeen tuli kanssani ulos katsomaan, eikö taloissa tosiaan ole numeroita. Ei ollut edes heidän virastossaan, mutta huoltoliikkeen sijainti selvisi lopulta, kun menimme takaisin sisään, ja nainen etsi kylmän arvailunsa perusteella puhelinluettelosta toisen liikkeen, jonka arveli olevan siinä talossa, jota epäili oikeaksi. Se osui, huoltoliikkeellä oli sama talonnumero ja paikka selvisi.

Menin sitten tarmokkaana Telehuoltoon vanhemman läppärini kanssa. Selitin vian sutjakkaasti - kone sekosi, kun siitä loppui yllättäen virta. Ei käynnistänyt Windowsia, vaan heitti itsensä vikasietotilaan, pyöritti tätä uudelleen ja uudelleen käynnistymättä mistään tilasta. Asia hoituu, ja kone korjataan! Onnistuin sanomaan puhelinnumeronikin kakistelematta, mutta sanelin sen varmuuden vuoksi kolmen numeron sarjoissa, jolloin voin hengähtää niiden välillä sillä aikaa kun mies kirjoitti numerosarjaa ylös. Hyvin meni, katsoin vielä, että numero tuli oikein.

En malttanut vielä lähteä liikkeestä, niin kuin olisin normaalitapauksessa lähtenyt, vähäpuheisen änkkäämisen jälkeen.

- Mitä maksaisi televisioantennin asennus kesämökin katolle, ihan vaan peruskanavat ja perusantenni, ei mitään hienouksia? Minulla on vanha - -

Suurin piirtein näillä main tunsin tutun kramppauksen kurkussani ja minun oli sanottava, että ääneni ei nyt oikein toimi. Myyjä hymyili hämmentyneesti ja huomasin, että taakseni oli asettunut mies, asiakas, joka odotti vuoroaan ja kuunteli ja katseli asiointiani. Näin pitkälle siis pääsin. Onnistuin selittämään asiani loppuun ihan hyvin, yskin hieman muodon vuoksi ja sanoin miettiväni antennitarjousta. Minusta kolme-neljäsataa on liikaa kesämökin putkitelevision satunnaisesta ja harvahkosta katselusta. Sateisina ja pimeinä päivinä kenties voisi katsoa jotakin, muttei sekään välttämätöntä ole.

Kissa jäi tänne kanssani, ja olen ajatellut ruveta puhumaan sille enemmänkin, ohjelmaluonteisesti. Voisin vaikka koettaa lukea sille joka aamu niin pitkään kuin puhe soljuu. Luulen, että se pitää Tiedon tyttäristä, vaikka onkin kastraatti.

(Valokuva Iines, omenapuupapukaija, kuvattu ennenkin blogiin.)