Ompelija Elli ja Valkoinen peura

Muistan, kun asutaan siinä isossa puukerrostalossa, joka sitten hetken kuluttua palaa lähes perustuksiin saakka. Sanotaan, että Önkki on kaatanut bensiiniä savupiipun juureen. Önkki on yläkerran asukas, mies jolla on palovakuutus.

Alakerrassa asuu ompelija Elli, josta minulla on valokuva vanhassa perhealbumissa. Elli istuu siinä puiston penkillä isän kanssa, ja penkin takana on iso pahvikulissi. Kuvan alla lukee lukee isän lennokkaalla ja suurella käsialalla: Satakunnan laulujuhlilla. Olen aina ihmetellyt, miksi ompelija Elli istuu isän vieressä ja miksi isä pitää hänestä kiinni.

Mutta ennen Elliä kerron vielä, että yläkerrassa, keittiön seinän takana asuvat Jerry ja Juhani ja niiden äiti Jenny, joka koputtaa aina seinään, kun sillä on asiaa äidille. Kerran olen Jennyn puolella, kun hän koputtaa meidän seinään ja alkaa lukea seinän läpi äidille uutista lehdestä. Tuntuu hassulta, kun äidin ääni vastaa. Minua naurattaa ja hävettää. Jerry on pieni ja laiha niin kuin minäkin, ja hänkin häpeää paljon. Yhdessä teemme porkanterällä reikiä narulla jäätyneisiin flanellipyjamiin. Isoveli Juhani tahtoo aina katsoa tyttöjen pimpit, ja katsookin, mutta isona hänestä tulee saarnaaja ja Raamattukoulun pitäjä.

Alapuolella asuvat Tähtiset, jotka ovat tummia, kalpeita ja isosilmäisiä, kiehkurat otsalla, isällä ja pojalla. Tähtisen äiti hymyilee ja sanoo suuta muikistaen, että Iineksestä tulee isona kaunis, kun on tuommoiset silmät. Minua hävettää tuommoiset silmät ja Tähtisen äidin muikeus. Ylhäällä ompelijan päällä asu Kröönperin Marianne, jolla on permanentti. Mariannella on hieno nukke, jota hän näyttelee ikkunasta pihan lapsille. Hän ei saa tulla ulos, huutaa hän avatusta ikkunasta. Miten niin ei saa? En ymmärrä, miksi joku ei saa tulla pihalle leikkimään, mutta se tuntuu hienolta, ettei saa tehdä jotain. Minäkin menen sitten sisälle ja seison nukke kädessä ikkunassa ja katselen alas pihalle. Olen pettynyt, kun se ei tunnukaan miltään. Jouluna sisko saa lahjaksi nuken, joka osaa sulkea silmänsä. Hän antaa sen nimeksi Marianne.

Alhaalla toisessa päädyssä asuu siis ompelija Elli, jonka luona isä käy joskus istumassa ja tupakoimassa. Siinä valokuvassa, jossa ompelija Elli istuu isän kanssa puiston penkillä, isä näyttää ihan Al Pacinolta, ilmehtii omituisesti silmillään ja suullaan ja on sitonut trench coatinsa vyön tiukasti laihalle vyötärölleen. Isän pukuun ei mene paljon kangasta, hän on laihuuden lisäksi pieni. Meille äiti teettää Ellillä uudet kukkaleningit. Elli pyöräyttää meidät ympäri ja ottaa mitan takaapäin, hartioista, vyötäröltä ja polvista.

Ellin ompelijanhuone on jännittävä! Se on pitkulainen, halkaistu kangasverholla kahdeksi tilaksi keskeltä huonetta. Ensin kun tullaan sisään, on yhtäkkiä poikittain ompelukone ja Elli siinä takana pää ompeluksen puoleen vajonneena, ikkunan valossa. Tästä huone kääntyy oikealle ja verhon takana on päätön sovitusnukke, jonka naisvartaloon on työnnetty kasapäin neuloja. Miesnukkea ei ole, mutta käy Ellillä silti miehiä asiakkaina.

Ellillä on poika, vaikka se on jo mies, Kaleva, elokuvakoneenkäyttäjä, jolla on kirjava villapaita, norjalaisneule niin kuin sanotaan. Eräänä iltana Kaleva näyttää talon asukkaille Valkoisen peuran siinä ompelimossa, heijastaa surisevan kuvan Ellin virittämälle lakanalle. Elokuvassa hohtaa kaunis tumma nainen vatsallaan hangella, naisella on terävät valkoiset kulmahampaat. Istun siskon ja Maaretin välissä lattialla, ja Maaret on se, joka pyytää aina jonkun mukaan vessaan tai hyyskään ja kakkaa aina kauan, niin että minun alkaa tehdä haju pahaa. Maaret on kerran kuullut, kun elokuvakoneenkäyttäjä Kaleva, joka on hänen isänsä, sanoo naiselle jonka kanssa nukkuu, että raaputa sieltä munien alta. Maaret kertoo tämän monta kertaa ja aina hihittää.

Ellin perheestä on jäljellä enää elokuvakoneenkäyttäjän nuorempi veli Jussi, joka asuu täällä Pikkukaupungissa. – Mitäs plikka, Jussi sanoo aina, kun näkee minut. Sanon jotakin, ja sitten hän sanoo aina, että kuis sisko. Hyvinhän se. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut, ei vaikka kelaisi filmin lopusta alkuun. Kuva vain tarkentuu aina kun aloittaa uuden kierroksen.

(Kuva kotialbumista)