Kesäpäiväkirja 17. sivu

16.8. ap. Ensin pelkäsin hampaanpoistoa, hammassäryssäni, kiduttuani päivätolkulla. Kunnallinen hammashoitosektori ei suostunut ottamaan minua vastaan, koska olin yksityisen lääkärin potilas ja koska hammasta ei särkenyt yöllä. Tämä siitä huolimatta, että oma lääkärini oli lomalla ja särky oli helvetillistä päivällä, en voinut pistää lopuksi suuhuni enää mitään enkä mennä ulos edes takapihalle kastelemaan kukkia, kun ohutkin tuulenvire laukaisi säryn hampaanjuureen ja sitä myöten koko leukaluuhun, lopulta ohimolohkoihinkin, niin että luulin pään olevan täynnä mätää ja hampaan menneen kuolioon. Netissä on tarinoita kuoliosta, mutta lohduttelin itseäni sillä, että koska Hyacinth Bucket pelkäsi säryssään hammaskuoliota, sen täytyy olla äärimmäisen harvinainen tila.

Oma lääkärini palasi siis lomilta, nyt aamulla. Hammas puudutettiin, avattiin kanavat ja hoidettiin juuret, yhtä ei saatu auki, pantiin väliaikainen paikka, ilmeisesti lääkepaikka. Nyt sitten pelkään, ettei puudutus lakkaa, vaan suu jää vinoksi, jollainen se nyt on, kun kävin hymyilemässä kylpyhuoneen peilille. Oikea puoli ei juurikaan hievahda, vaan on totinen kuin halvaantuneella. Netin keskustelupalstalla puudutus oli kestänyt jollakulla jopa muutaman kuukauden, ja jonkun mieheltä tulee kahvit edelleen rinnuksille, kun suu ei ole palautunut. Onneksi sierain ei tunnu enää paksulta ja jähmettyneeltä, voin hengittää. Ehkä puudutus kuitenkin menee ohi muutamassa tunnissa.

Pääasia on nyt, ettei hammasta vedetty pois, sillä silloin olisin pelännyt sitä, että verentulo ei lakkaa, vaan saan istua nojatuolissa yönkin sideharsotuppu hampaankolossa. Minulta on kerran poistettu hammas, ja valahdin voimattomaksi, kun verta tuli vaan, vaikka painoin harsoa suuhun. Oikeastaan verta ei tullut tuntia kauempaa, mutta minulle sitä tuli kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä, kolmetuhatta kuusisataa sekuntia. Pelkään nenäverenvuotoakin, sitä, että veri vaan tulee eikä lakkaa enkä voi sille mitään. Minulle tuo on lamaannuttava hätätila, vaikken ole hysteerinen, minä vain pelkään ja valmistaudun tyynesti poistumaan elävien kirjoista.

Mikään maailmantapahtumista ei nyt osu silmiini, mikään ei kiihdytä eikä toisaalta viihdytäkään. Tärkeää on vain oma napa ja kesätilassa lilluminen, yhä vielä. Sekin on tärkeämpää, että suunnittelee mökin syystoimet kunnolla. Minulla on Hesarikin hakematta postilaatikosta, huomaan, enkä nyt jaksa nettilehtiä, kun ne ovat niin sekavia, pätkittyjä, värikkäitä ja ja täynnä mainoksia, äänestyksiä ja muuta hubaa, joka hidastaa sivujen avautumista. Tahtoisin musta-valkoisen nettilehden, vähän Pravdan tyylisen, ja siinä olisi vain tekstiä ja ehkä jokunen juttua pienempi kuva. Uutinen olisi aina kokonaisena, ei klikkauksen päässä ingressistä.

Vaaleja kyllä odotan aika innokkaanakin, sillä perussuomalaisten asema on kutkuttava. Myötähäpeääkin tulee kansalainen tuntemaan paljon, kun puolueet alkavat taiteilla maahanmuuttosuhtautumisensa kanssa. Jännittävä onkin katsoa, mikä puolue räjäyttää pajatson linjan löytymisestä: on oltava suvaitsevainen, ja rasismi on tuomittava, mutta samalla pitää myöntää maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, joista tulee voida keskustella - voin kuvitella Jutta Urpilaisen liikuttuvan omista sanoistaan ja kiharoittensa heilumisesta, kun hän löytää ne sanat, mahdollisesti raamatullisen metaforan, jolla vakuutetaan, että suomalaista vanhusta ei hylätä venäjänmummojen takia, joilla on kyllä hyvä olla Venäjälläkin.

Ip. Nyt kun puudutusaineen vaikutus on lakannut, suukin on taas normaali ja molemmat puolet hymyilevät. Tai oikeammin irvistävät, vielä, sillä kaiken ronkkimisen jälkeen hammas on tietenkin kipeä, kuten lääkäri ennusti. En ota lääkettä, ennen kuin on pakko, sillä haluaisin tuntea sen, miten kipu ohenee ja lakkaa. Nyt särkee vietävästi, kun söin lounaaksi jogurtin. Minulla on myös perattuja kantarelleja jääkaapissa, mutta nautin ne vasta, kun on nälkä ja kivuton olo. On myös tuoretta persiljaa suoraan omasta purkista ja voita perunan päälle. Muuta ei tarvitakaan hyväksi ateriaksi, paitsi ehkä nokare sinihomejuustoa perunan viereen. Miten helppoa on elämä, jos ei ole yhtään kipuja. Olkaat onnellisia, jos teitä ei särje eikä kivistä, sillä ei elämässä muuta tarvita. Kaiken muun voi saada, mutta kivulle ei voi mitään, ihminen ei ole kivunkaan herra, kuten ei ole luonnonkaan.

(Valokuvat Iines, Jänis ja Putkimies)