21.12.2012

Aito on!



Tässä on alkuperäinen kuusivuotiaan henkilön kirjoittama kirje joulupukille, ettäs tiedätte:

RAKAS JOULUPUKKI
TUO HELMET JA SUKTET
JA KASETIN
TUKKASOLJET MUTTA MOLE PUOLIN
JA NUKKEKODIN
JA NUKET JA VERHOT
JA KALUSTET
JA KARKKIJA HIUKAN
JA JOTAIN MITÄ EM TIDÄ.
N.... H........
PUH 61356

(Kuva Iines)

22 kommenttia:

  1. Hyvää kirjoitusta tuo kuusivuotiaalta on!

    Katselin vähän aikaa sitä "Rumiat"-lehden kirjeen kuvaa. Taipuvainen olen sanomaan, ettei ole aito. Liian varmalla kädellä näyttävät kirjaimet tehdyn, vähäiset virheet ovat väkinäisen tuntuisia. Kaksoiskonsonantit oli kirjoittanut epäilyttävän oikein, paremmin kuin minä.

    Tuo sinun kuvassasi oleva on aito, minäkin kirjoitin tuon ikäsenä jiin koukun väärinpäin.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltää, hyvää kuusivuotiaalta! Tyypillisiä ovat peilikirjaimet S ja J, ja myös konsonanttien sekaantumiset ja yleensäkin kirjainten puuttumiset.

    Minua epäilyttää eniten tuossa Rumiat-lehden aidoksi väitetyssä joulupukinkirjeessä sisältö - poikkeuksellisen sujuvan ilmaisun lisäksi. Nimittäin perheessä jossa juodaan paljon, harvoin puhutaan juomisesta avoimesti. Näin ollen lapsetkaan evät pysty käsittelemään asiaa näin selkeästi ikään kuin arvottaen asioita eettisesti muotoillen.

    Lapsi pitää usein kotinsa käytäntöjä tavallisina, ei osaa ajatella niitä oikeina tai väärinä. Esimerkiksi tytttären pieni oppilas, alakoululainen, kysyi häneltä pokkana, että hei, missä baareissa SÄ käyt.

    VastaaPoista
  3. Tässä maailmassa tulee epäluuloiseksi kaikkea tunnepohjaista uutisointia kohtaan. Esiin on nostettu niin monia ja monia esimerkkejä keksityistä, joissa kirjoittajalla on ollut Ketunhäntä kainalossa.

    Sellainen on hyvin vastenmielistä, todelliset tunteet tai traagisuudet eivät nekään välttämättä ole uskottavia, ne kuittaa samaan sarjaan kuuluviksi.

    Tuollainen lapsen kirjeen väärentäminen on ainoastaan säälittävää.

    Jostain nettilehdestä näin "Vain elämää"- nimisen sarjan osanottajien kuva. Vilaustakaan en ohjelmasta ole nähnyt, mutta olen ymmärärtänyt, että "syvällisissä" liikutaan.

    Alkoi kuvaa katsoessani naurattamaan. Kokoelma tiukkoja liikealan ihmisiä ja toisaalta entisiä dingoja.

    Lainkaan en epäile, etteikö Katri-Helenalla olisi tunteet, minun mielessäni hän esisijaisesti on kuitenkin erittäin määrätietoinen ja tiukka bisneksen tekijä.

    VastaaPoista
  4. Siis minä taisin saada täällä sapiskaa tunteettomuudesta, kun en katsonut kyseistä ohjelmaa. Katsoin sitten yhden uusintajakson, ja tiukkaa teki. Minusta se nyt vain oli tylsä ja aika teennäinen. En oikein ymmärrä, mitä liikuttavaa siinä on, että julkkiskin osaa liikuttua ja vuodattaa kyyneliä. Käyvät he varmaan vessassakin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan minä kyllä liikuttuakin. Liikutuin tänään, kun vein joulukonjakkipullon yhdelle köyhälle leskivaimolle. Kiitti kaulaan kapsahtaen. Kun lääkärikin oli kehottanut ottamaan vähän, auttaa sydäntä murheessa. Leskivaimolla oli miehensä kuva keskellä olohuoneen pöytää, kynttilät molemmin puolin. Halasimme toisenkin kerran.

      Poista
    2. Elsa sai siis vastineen kukkapuskalleen. Hyvä niin!

      Poista
  5. Että vaihtokauppaa, arvelet hyväntahtoisesti myhäillen.

    No ei, jokajouluinen konjakkihan siinä annettiin, ja kukkapuska ja muutakin. Nyt vain lahjottu saa juoda koko pullon itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvipakettia ja suklaata unohtamatta ja vielä, ilman kuusta. Tuon voi laskea anteliaisuuden piikkiin, vai olisiko pelkkää hyvitystä "menneille".

      Poista
  6. "Mä en tartte välttämättä Monster Highta lahjaksi tai haluan kyllä mutta jos..."

    Aika sujuvaa on 6-vuotiaan kirjoittamaksi. Kyllä täälläkin kyyninen mainosmies epäilee kirjettä koskettavaksi kampanjaksi hyvän asian puolesta.

    Miten kirje joutui sosiaaliseen mediaan, kuka sen sinne laittoi? Voi olla, että asia selviäisi tarkemmin perehtymällä, mutta ei tässä nyt ehdi tutkailla ketunhäntiä populismin kainalossa, kun on kiire kapakkaan, jouluaterialle tosin vaan perheen kera.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sujuva on kirje, mutta toki mahdollisuuksien rajoissa, kuusivuotiaan kirjoittamaksi. Epäilen silti minäkin, mutta en ole kivittämässä aikuista, joka kirjeen ehkä on väsännyt. Pahempaakin on maailmassa tehty kuin haluttu hyvää lapselle.

      Silti toivoisi lehden kirjoitusten olevan aitoja.

      Se tuntui kyllä turhalta, kun Ilta-Sanomat oli kysynyt kirjeen julkaisseelta päätoimittajalta, oliko lehdellä varmassti vanhempien lupa kirjeen julkaisemiseen.

      Mielestäni lupaa ei tässä asiassa tarvittaisi, jos tilanne olisi aito. Lapsen oikeus ilmaista toiveensa on tärkeämpi kuin isän ja äidin oikeus tapella rauhassa kenenkään tietämättä.

      Poista
  7. Hiljaista on, ihmiset ahertavat kuin stahanovilaiset, kiertävät kauppoja tänään ja vielä huomennakin. Moniaita päiviä on puuhassa jo mennyt. Siten ne kaikki siivoukset ja lanttupöperön laitot ja graavikalat, kalkkunat ja imelletyt särjet ovat valmiita.

    Kaikki, jotta voisi aattoiltana viimein ottaa vastaan kaupallisen joulusanoman ja toteuttaa sitä mitä olemme: kuluttajia.

    Julkkikset ja poliitikot kertovat, kuinka perinteinen joulu on ollut heille aina ollut tärkeä; mummolassa nietosten keskellä havupuiden siimeksessä. Oikeasti kapakassa ovat, akkansa hakkaavat ja sammuessaan kaatavat joulukuusen.

    Ei vaineskaan, koitetaan vielä vähän pinnistää, kohta koittaa tuo rauhan pieni hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki olisi hyvin, ellei itselleni tyypillinen jouluflunssa uhkaisi iskeä koko voimallaan. Tämä taipumus on perua jo työajoilta: sairastuin usein joululoman ensimmäisenä päivänä flunssaan. Nyt särkee korva, vietävästi. Ellei lakkaa, pitää käydä aatonaattona päivystävällä.

      Joulussa on sekin hauskaa, että päivä ei lyhene enää, vaan iltapäivään on tullut jo lisää valoa pari minuuttia. Ja jos se Venus taas tulisi joulutaivaallle, voisi saada hienoja kuvia.

      Poista
  8. Iines, paranemista Sinulle! Jos mahdollista, olisi varmaan hyvä mennä oitis lääkäriin.
    Hyvää Joulua Sinulle ja blogiystäville. Etsin netistä joulurunoa ja löysin tämän.

    PYHÄ YÖ

    Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
    oli siellä missä me muutkin,
    jäi hältä vaimo ja kotilies,
    ja vieri viikot ja kuutkin.
    Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
    ja harvoin kirjeitä saikin,
    mut jouluaaton kun ehtooseen
    tuli säästi joukkomme harvenneen,
    niin kuulla saimme me kaikin:

    On poika syntynyt Joosepille
    ja Marjatalle, ja Marjatalle !
    Se syntyi mustimman orren alle,
    on tuskin peitettä sille.

    Me kaikki hengessä polvistuimme
    ja lapsen vierelle kumarruimme
    ja siunauksen luimme.

    Ja monta paimenta parrakasta
    lumessa valvoi ja vartioi,
    ja vartioi sitä pientä lasta
    petojen saaliiksi joutumasta-
    maa, taivas kiitosta soi.

    Ja Suomen korpien yllä hohti
    nyt tähti suurempi muita,
    ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
    ja meidät kaikki se kotiin johti,
    se tähti suurempi muita.

    Yrjö Jylhä, kokoelmasta Kiirastuli (1940)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kauniista joulurunosta, Delilah, tuo on klassikkojen kuningas.

    Kävin jo päivystävällä, ja sain kymmenen päivän antibioottikuurin. Kurjaa tämä korva-leukaperäsärky, voi johtua viisaudenhampaasta, sanoi lääkäri, sillä korva oli puhdas vaikka se eniten oireilee. Vaan päivystävälle hammaslääkärille ei täällä pääse ennen kuin joulu on ohi. Oma hammastohtorini lomailee peräti yli loppiaisen. Näillä mennään, pillereitä vaan poskeen. Minulla on taipumus tarvita lääkäriä aina silloin, kun hän on lomalla.

    Vaan voi pientä lumiluolaan menehtynyttä Arttu-poikaa. Tässäkin pihassa pikkuiset pojat kaivertavat lumitunneleita ja leikkivät siellä väliin yksinkin.

    VastaaPoista
  10. Voi pientä koulupoikaa, voi sitä omaistensurua ja tuskaa!

    VastaaPoista
  11. Tuon Jylhän kauniin runon rinnalle panen pramille oman lempijoulurunoni, uuteen postaukseen, Aapo Pärnäsen Köyhän lapsen joulukuusi. Se on edelleen joulun aikaan suosituin linkki, jolla tänne tullaan. On se vaan niin ihana, lämpimän hupaisakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhöm, olen varmaan taas liian blondi, tai en muuten tajua: mikäs tuossa "kirjeessä" viittasi vanhempien juopotteluun?

      Olen edelleen kipeä, olen nyt n. viikon joka aamu herännyt tietämättä missä olen (tosin yksin sängystä eikä krapulaakaan, mutta hämmentävää miettiä että missä on ovi, mistä pääsee kylppäriin, ja kuka toimittaa minut kuin tuliaisnyytin sille tulevalle vastaanottajalle kunakin päivänä...)

      Oon tosiaan sairastanut kesästä lähtien, eikä kukaan tiedä mitä; sairaalasta tuli taas uusi kutsu käynnille.

      Lopputulema on kuitenkin se, että en jaksa tehdä mitään, ja itken herkkä-itkua vaikka mistä... Lähtö sukulaisiiin tuli niin nopeasti etten ehtinyt pientä viestiä väsätä, ja kyllä ne mun Sydämeni Lapset vievät niin ajan, etten ehtinyt sitten ees jouluja toivotella.

      Vaan toivottavasti oli kaikilla teiteillä hyvä joulu! :)

      Minulla oli.

      Olin uupunut, enkä jaksanut tehdä, kuten yleensä - mutta on se ainakin minunlaisilleni taito ottaa hellyyden ja rakkauden lisäksi myös tekemistä ja hoivaamista vastaan, pistämättä paremmaksi. Tai tasaamatta tilejä.

      Tänä vuonna annoin periksi, olin vain oma minä - eikä koskaan ole ollut niin rentoa kuin tänä vuonna. - Note to self: kun niin mainiosti kokkaan, paistan, keitän ja katan, ollakseni avuksi, hieno homma - vaan jos emäntä (joka on mulle maailman rakkain) pyytää jättämään - ei tartte kursailla, voi oikeasti kuunnella ja totella.

      Murkkulapsosetkin rentoutuivat; poika sai kimmahduksen oikeaan kommunikaatioon vänäämisen kautta - Poika on ihana!!! Herkkä, pärjäävä, puhelias! Ja meidän Mamman lempivauva.

      Koko heidän ikänsä oltiin Mamman kanssa parivaljakko - nyt Mamma ei jaksa enää matkustaa, ja näin Keittiöpsyklogi-arvosanan omaavana veikkaan, että ärtymys alitajuisesti liittyy tähän Mammamia-kaavaan.

      Kun väiteltiin sairauksista, poika rentoutui teennäisyyksistä, koetti väittää että kaikki vaivat esim. diabetekseen liittyen voitaisiin hoitaa elämäntaparemontilla - ja katkaisin tilanteen soittamalla Mammalle, ja leikin Pojan sihteeriä...

      Muksu oli suu korvissa ja kuin käännetty käsi sen jälkeen.

      Mamma on hänelle tärkeä, ja on tosi eppaa, että nykyään tulen ja menen yksin.

      Kenelle sen ikävän purkaa, jos ei minulle. - Me oltiin kuitenkin se "Mammamia"...

      Toinen mummi kuoli syöpään, vaikeimman kautta - ja joulunahan nämä tuskat tiivistyy. Pojan kanssa semmoinen kunnon väittely (äkkipikainen, mutta silloin sovittelevainen sisko huuteli että lopettakaa nyt, mutta kun ei me tapeltu - otettiin vähän mittaa, ja ennenkaikkea uudestaan tuntumaa. Poika antoi huokaisten periksi - ei helposti: vaadin näyttöperusteisia lääketieteellisiä väitteitä Wikipedian sijaan... ;):)

      Poika antoi periksi. Ihan oikein, mutta semmoinen vänääjä, etten tiedä, kehen on tullut... ;) - Salaa sitten kaksistaan halin, kehuin, ja pussasin: on oikeasti niin ihana miehenalku, etten paremmasta tiedä!

      Toki nuorison pitää olla Aina Oikeassa - mutta oikeesti: ei mua täditellä, ja siten sivuuteta... ;)

      Ihana poika! Kun oltiin kahdestaan, sylikisu - eikä se väittely ollut riitaa, hänestäkään. :)

      Halittiin, ja alettiin miettiä keinoja maksimoida joululahjoja... "Me ei olla rasisteja eikä fasisteja", totesi poika, ja sitten alettiin yhdessä listaamaan kaikkia meihin etäisesti liittyviä juhlien aiheita...

      Mittava lista on jo meillä - vanhemmat nyrpistelevät.

      Vaan ihan mielikuvitusleikkinä, googlettamatta, montako juhlaa löydätte?








      Poista
  12. Tosi suloinen kirje !

    (Luin tämän nyt vasta, sana sanalta. Aivan upea kirje !)

    VastaaPoista
  13. Minusta hauska on tuo loppu, osoite "Korvatunturi" on jäänyt loppuun kirjoittamatta, kun on pitkä ja vaikea sana. "No ei sitä nyt tartte!"

    VastaaPoista
  14. Tytär arveli äsken joululomalla olleensa tuossa kirjoittaessaan vasta viisivuotias, kun näytin kirjeen hänelle. Joka tapauksessa koulussa hän ei ollut vielä, koska siellä kirjaimet eivät olleet enää peilikuvia. Samapa tuo ikä.

    Tuo "jotain mitä em tidä" liikuttaa minua edelleen eniten tässä. Samaten tuo tontun vai pukin jalka, joka on ihan vasemmassa laidassa.

    VastaaPoista
  15. Aika ihana kirje, nyt vasta tätä katselin ja luulin että Iines olisi itse rustannut tämän:) Ja joulutauti on tuttu tauti itsellekin ja tarkoitan nyt pelkästään tätä tautitautia eli flunssan oireita sun muuta)

    VastaaPoista
  16. Juu ei, tyttären aito kirje viisi - kuusivuotiana on kyseessä! Ajattelin kehystää sen lasin alle pikku tauluksi.

    VastaaPoista