30.5.2013

Tulossa: Pikku kärsäkkään ihmeelliset kesäseikkailut


29.5. Kohta aloitan suvipäiväkirjan. Tänä kesänä en kuitenkaan kerro teille, miten oravan pikkujalat tömistelevät katolla aamuviideltä, sillä meidän pihapuut on kaadettu ja oravilla eri reitit. Puitten  kannot ovat kuitenkin jäljellä, ja tästä on hupia teillekin luvassa. Tulette nimittäin saamaan seikkaperäisen kuvauksen jyrsintäprosessista, halusitte tai ette. Kerron myös, tarjosinko jyrsijälle kahvit vai mehut, ja mikä hän on miehiään ja ottiko kortille vai käteen.

Tänä kesänä saatte kuvauksia pikkukärsäkkään ihmeellisistä kesäseikkailuista. Teillä on  tilaisuus päästä valokuvieni avulla kesämaailmaani, etenkin jos vilkaisette kuvablogin puolelle. Mökille tulee koko viestinnän hektinen kirjo, joten maailmantapahtumiin otetaan kantaa, etenkin jos vääryyksiä tapahtuu. Tulen edelleen kertomaan, miten asia olisi pitänyt hoitaa. Martan ja Martin elämästä saatte raporttia, samoin muista sukulaisista ja tutuista on mitä todennäköisimmin luvassa intiimipaljastuksia, sillä eihän heitä jaksa 24/7,  ellei saa välillä purkautua. Kyläläisten elämää seurataan, sikäli kuin heitä raitilla liikkuu. Ihmetellään luultavasti tänäkin kesänä sitä, miten kylän baari täyttyy sunnuntaipäivisin, kun kirkonkellot ilmoittavat jumalanpalveluksen päättyneeksi. 

Naapurin vanhastapojasta ei tule paljonkaan asiaa, luulen,  vaikka tuttavuutemme on hieman syventynyt yhteisen puunkaato-operaation tiimoilla. Hän  jopa antoi käyntikorttinsa, jossa oli monta eri numeroa. - Jos jotakin tulee, sanoi hän vakavana, sillä hän on asiallinen mies. Mainittakoon vielä, että hän on purkanut välisemme piikkilanka-aidan, isänsä rakentaman. Arvostan urakkaa, sillä aita oli hirveä ja lähes kaksisataa metriä pitkä. Olen usein aidan äärellä miettinyt, mikä vimma ja voima ajoi miestä pykäämään kolmikerroksisen vankkaakin vankemman piikkilanka-aidan rauhalliseksi, jopa hiljaiseksi tiedetyn naiskesänaapurin ja hänen tyttöjensä tontin rajalle? Tulee mieleen Hyryn uuninmuuraamisprosessi. Mitä mietti mies piikkilankaa vetäessään, tolpalta toiselle? Kolme kertaa kaksisataa metriä. Ei tule karhukaan läpi.

30.5. Tähän aamuun hyviä uutisia: Alppilan opettaja ei saa syytettä pahoinpitelystä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei suostu nostamaan sitä, vaikka Helsingin opetusvirasto  sellaista esittää. 

Toinen kiinnostava juttu on Marimekon plagioimistapaus, jossa taiteilija Kristina Isola oli toiminut kunnon piraatin tavoin, ottanut omiin nimiinsä kuvan ukrainalaiselta kansantaiteilija Maria Primatsenkolta.  Isola on nyt vasta tullut tietoiseksi siitä, että näin ei saa tehdä. 

Eläkkeellä oleva informaatio-oikeuden professori Jukka Kemppinen pohtii minusta hieman oudosti asiaa (HS 30.5.) . Hän sanoo, että koska Primatsenkon aikaan Venäjällä ei ollut tekijänoikeuksia, ei niitä välttämättä nytkään voi sanoa olevan.  Lisäksi hän sanoo Primatsenkon metsikön muistuttavan ornamentiikkaa ja toteaa, että oikeus suhtautuu nihkeästi ornamentiikan oikeussuojaan.

Kummallista, perin kummallista. Ornamentti on minusta säännöllinen kuvio, ja Primatsenkon metsä on epäsäännöllinen pöheikkö, jossa jokainen puu on erilainen kuin viereinen. Isola on kopioinut tämän epäsäännöllisen metsikön sellaisenaan.

(Valokuva Iines 29.5. ,  Kärsäkäs kurjenpolvella)

149 kommenttia:

  1. Nyt kaikki vaan jonnekin afrikkaan etsimään tekijänoikeuksettomia taiteilijoita joiden teoksia myydä omina.

    Odotan uskollisena mitä täällä tuleman pitää. Ja erityisesti kärsäkkään seikkailut kiinnostavat, vaikka ne jäänevätkin ihmisten ja tapahtumien varjoon.

    VastaaPoista
  2. Juu, afrikoista hakemaan kansan kädenjälkiä. Kun katsoo vielä, että muistuttaa vähän ornamentiikkaa, niin siitä valokuvaa kamerapuhelimella ja kotona purku ja painatus ja kappalemääräksi aluksi pari tuhatta.

    Kärsäkäs on mielihyönteiseni, erityisesti se pieni kultavihreä lehtikärsäkäs. Niillä on niin liikuttavan soma kärsä, kuin pieni norsunpoikanen.

    VastaaPoista
  3. Ah, mikä kuva! Iines, se on ominkäsinesi otettu. Kukaan ei voi haastaa sinua oikeuteen, ei kukaan. Kaikki voivat vain ihastua. Ja paljon lupailet muutakin mielenkiintoista. Saattaapa tulla värikäs kesä!

    Meillä pihassa täällä aukovat sireenit kukkiaan, pahoittelevat kun ovat vähän myöhässä. Mutta ihmeen ihanasti ne jaksavat tuoksua. Varsinkin iltaisin.

    Hyvää kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, Liisu, kesäni värikkyydestä tuskin voi puhua.

      Kertomukseni voivat olla värikkäämpiä kuin itse todellisuus. Se voima sanoilla on, ja juuri se voima minua kiinnostaakin. Hyvää kesää sinullekin!

      Poista
  4. Toinen copyright-asiantuntija oli taas sitä mieltä, että Primatsenkon työhön täytyy suhtautuaa Suomen lakien mukaan. Nähtävästi Kemppinen toi kyynisesti esille sen, millä plagiointia tullaan puolustamaan.
    Mutta häpeä on tullut ja epäluottamus Marimekon luovuuteen. Eräs taiteilija sanoi minulle jo monta vuotta sitten, että erään tunnetun Marimekko-kuosin takana on jonkun muun työ, kylläkin 1800-luvulta. Mitä kaikkea tulleekaan esille.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen näkemys, Anna, tuo että Primatsenkon töihin tulisi suhtautua Suomen lakien mukaan. Se on lähempänä minun oikeustajuani.

    Joskus huvittaa se into, jolla oikeusoppineet koettavat todistaa, että laki sanoo toisin kuin oikeasti on oikein. Kemppinenkin. Eli laki menisi joidenkuiden näkemysten mukaan yli itsensä, yli oikeustajun.

    Tuo kysymys taiteen varastamisesta on suuri ja mahtava. Miten paljon ei-kaupallinenkin taide sisältää jäljittelyä! Toisaaltahan kaikki taide on jäljittelyä.

    VastaaPoista
  6. Kesäisiä kuvailujasi odottaen.

    Lakitaiteessa ei kaiketi ikinä ole niin selvää asiaa, etteikö kaksi haastateltua asiantuntijaa olisi asiasta täsmälleen vastakkaista mieltä: "Ei tämä nyt ainakaan niin ole!" - "Onpas, onpas, onpas!"

    Ehkä Marimekon kuosit aikanaan monimutkaistuivat juuri copyraitin vuoksi. Leveiden vaakaraitojen copyright tuntuisi omituiselta.

    Suunnittelijan posti kestää äidiltä tyttärelle. K.Isola kertoi, ettei plagiaattia tehdessään tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia. Mielenkiintoinen väite, tyhmempi voisi suu ammollaan ihmetellä, että johan jutun murjaisi.

    Kone Oyj on mainostanut Marimekon kuoseja hisseihin. Joutunevatko niitä uusimaan(?)

    Jacqueline Kennedy ja Kekkonen, ilman heitä marimekon usein aika kauheat tuotteet eivät olisi menestyneet. Suomalainen nainen tosin laittaa vaikka Haltin teltan päälleen, jos hinta on riittävän kova ja muotiliikkeessä kehutaan sen upeasti hoikentavan.

    Muuten olen erittäin pettynyt siihen, että Fiskars Oyj aikoo lopettaa maamme pitkäaikaisemman yhtäjaksoisesti, vuodesta 1793, samalla paikalla toimineen Nuutajärven lasitehtaan. (emo-Fiskars mainostaa itseään paljon vanhempana, mutta sellainen tulkinta on melkoista taidetta sekin) Ei siitä puhetta ole juuri missään kuulunut tai näkynyt.





    VastaaPoista
  7. Noh, minä olin joskus opiskeluaikoina varsinainen marimekkoihminen. Ostin harvoin, ja usein päädyin marimekkoon.

    Minulla on vieläkin kaapissani ainakin parikymmenvuotias mustavalkoraitainen jokapojan paita - nehän eivät kulu pesemälläkään, eli kankaan laatu on kyllä erinomainen, pehmenee vain aikojen saatossa kuin mummon pellavapyyhe. Lapselle ostin vaaleanpunaisen jokapojan paidan, jota hän kyllä inhosi syvästi, kun se oli niin kova, kuin peltiä kuulemma.

    Marimekko vapautti kankaan kuosin, kuviot, ja sen käyttämä suoraviivainen leikkaustekniikka vapautti naisen vartalon, mistä sitä on myös syytetty, säkkimäisyydestä.

    VastaaPoista
  8. Marimekon nousu ajoittuu aikaan, jolloin ensimmäistä kertaa hieman laajemmalla ihmisryhmällä oli varallisuutta laittaa niinkin triviaaliin asiaan kuin muoti.

    Muoti on minusta erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Kuinka saadaan laaja ihmismäärä samanaikaisesti oivaltamaan, että juuri tämä on juuri minun mielestäni hyvän parasta. Ja ne edellisen säsongin rätit ihan kauheita! Jotenkin tapsat osaavat sen tehdä.

    Asiaa ei pitkälle selitä mahdollisuus eri vaihtoehtoisiin tyyleihin, muoteihin. - Tyylitaju on vain huonoa itsetuntoa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta kyllä kyvykkäimmät kolehmaisetkin sen osaavat. Ja sama pätee kaikkiin tavaroihin, myös autoihin ja etenkin niihin: viime vuoden malli, pyh.

      Muuten, kun juuri vitsailin kuvablogissa Iineksen kuvien myyntidiilistä, en ollut lukenut tätä uusinta postausta. Sym & telepatiaa, sanoisi joku herkkä naisihminen, ja niin sanon minäkin, kyyninen kaunosielu.

      Poista
  9. En edes tiedä, onko kyseisiä kuvioita käytetty vaatteisiin vai vahakankaisiin. Ja marimekko pyrkii tietenkin toimimaan malliensa laadukkuudella muuna kuin säsonki muotiliikkeenä. Mikä on minusta aika erikoista.

    VastaaPoista
  10. Ennen Marimekkoa ei ollut juuri mitään. Ei ollut merkkeihin sidottua muotia, vaan vaatteet tehtiin itse, takkeja ja hattuja myöten.

    Kun selailee vanhoja lehtiä, vaikkapa Kotilieden vuosikirjoja 40- ja 50-luvulta, niistä hyppää vaatetuspuolelta silmille vain naisten Silo- ja Figura-liivit. Vaatealan mainokset olivat kangasmainoksia ja lehdet olivat täynnä kaavoja ja ompeluohjeita. 60-luvulla alkaa tulla lehtiin yksittäisten vaatetalojen mainoksia. Marimekko oli tosiaan ensimmäinen ja suurin muotitalo. Ja viimeisin? Onko meillä muuta merkittävää muotitaloa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon merkittävyyteen en osaa sanoa. Faija oli 70-luvulla lyhyen aikaa laitosmiehenä Marjatta Metsovaaran tehtailla Urjalassa. Jonkin tasoista kansainvälistä menestystä Metsovaaralla oli, joitain palkintoja sai.

      Kankaanvalmistus tyrehtyi viimeistään 70-luvun päättyessä. Valtio valmisti kangasta Valvilla-nimisessä yhtiössä vielä 80-luvulla; sutta, paskaa ja sekundaa. Marimekkokin kai valtaosan valmistuttaa kaukomaissa, näin olen ymmärtänyt.

      Kuvioita ja malleja saatetaan suunnitella, mutta valmistus ei kannata maissa, joissa työntekijät saavat palkkaa.

      Bangladeshissä kuolevat, että saamme kauniita vaatteita.

      Poista
    2. Bangladeshin lapsityövoima-ajatuksesta tuskin kukaan pitää, mutta asia voidaan sieltä katsoen selittää toisin. Kun lapsi tekee työtä, hän pelastuu nälkäkuolemalta. Toisin sanoen kankaan teko tehtaassa voi auttaa lasta ja perhettä. Niin julma maailma on jossakin.

      Marjatta Metsovaaran kankaat olivat voimakkaita ja liittyvät kai yhteen suomalaisen design-ajatuksen kanssa. Ihmisenä Metsovaara taisi olla perin kamala ja hankala, jos oikein muistan jonkun muistelmakirjan hänestä. Hän oli perheelleen kauhea, mikäli nyt hiukankin oikein muistan, kuten oli vaikkapa toinenkin saman ajan suuri taiteilija Eila Hiltunen, ehkä ensimmäinen tunnettu naisnarsisti historiassamme. Armi Ratia oli myös hyvin ristiriitainen ja pitkälle alkoholisoitunut persoona. Suuri taiteilijuus ottaa nähtävästi veronsa myös naisissa.

      Poista
    3. Entisajan ompelijat ja modistit olivat taitavia. He pystyivät ompelemaan ulkolaisten muotilehtien kuvien tai vaikkapa asiakkaan kuvauksen perusteella kauniita ja tyylikkäitä vaatteita. Lapsille ommeltiin aikuisten vanhoista vaatteista arki- ja juhla-asuja. Yksityiset ihmisetkin osasivat ommella kaavojen avulla.

      Poista
  11. Iines, pahoitin mielesi edellisen keskustelun "kritiikistäsi". En ole nettipersoona vaan ihminen, ja ajattelin, että olisimme kavereita. Hyvä että puhutaan asiat halki, jos sanottavaa on, mutta kun olet käytännössä sanankäytön ammattilainen, olisit osannut itseäsi tahdikkaamminkin ilmaista. Jos kauniisti sanon.

    Erityisesti jäin ihmettelemään sitä, että kaivoit vanhoista sanailuista huonoja puujalkavitsejäni, ja esittelit niitä jonkin omituisen salaliittoteorian "todistusaineistona".

    - Tätähän siis Kalvaaja on harrastanut, sinun ja meidän kaikkien muidenkin, sivustaseuraajien, mielipahaksi.

    En osaa olla sanomatta tätä, enkä halua aloittaa mitään niivitystä uudelleen. Huomautan vain, että hienotunteisuus ja kiltteys ovat kovasti aliarvostettuja, myös ja ehkä erityisesti nettimaailmassa.

    Mutta on kuvassa kaunis kukka! - Ja sait herralta käyntikortinkin! Aika hyvä alku kesälle! :)

    Tänään on muuten vika koulupäivä, eli ennen huomisia juhlallisuuksia: onnea kaikille opiskeluikäisten naperoitten perheille! Ja aikuisopiskelijoille myös! Huomenna on toivottavasti upea päättäjäisilma!

    Itse sain ala-asteikäisenä silloisen hoitopoikamme isältä kielokimpun viimeisenä koulupäivänä, samoin sai pikkusiskoni. Ei ollut mikään erityinen vuosi; hän vain halusi muistaa meitä kauniisti - ja herkän runotytön sydäntä ele lämmittää vieläkin. Muistan kielot joka kevät, tänä päivänä.

    Yllättävä ja ennakoimaton huomaavaisuus ja ystävällisyys lämmittävät jotenkin erityisesti.

    Nyt lähden kauppaan: krakovanmakkara-kasvispaistosta on illalla, joten parasta hommata tarveaineet kotiin, ettei rantaelämän jälkeen tarvitse jonottaa kaupassa.

    Aurinkoista päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kasvaa muuten kieloja etupihallani valtoimenaan, maanpeitekasvullisuutena, syreenipensaitten alla. Ovat levinneet naapurinkin etupihaan, ja huomaan, että naapuri on raivannut niille lisää tilaa omien puskiensa juurilta. Kielo on tavattoman helppo kasvattaa, koska se lisääntyy kuin itsestään. Juuri nyt kukkii kauniisti, kun katson keittiön ikkunasta.

      Poista
    2. Char hyvä,olemme kaikki täällä nettipersoonia,koska täällä netissä olemme,mutta sen persoonan "sisällä"olemme myös niitä omia persooniamme ja kaikki kirjoitettu sanamme on sen "oikean"persoonan tuotosta,tavalla tai toisella.Valhetta tai totta,siitä huolimatta.

      Poista
  12. Char,

    en ole täällä blogimaailmassa sanankäytön ammattilaisena, vaan aika paljaana itsenäni, siis persoonana. Puhun täällä siis tunteella ja intuitiolla, ja näin ollen saatan erehtyäkin.

    Char, tätä minä en ymmärrä ollenkaan, vaikka miten koetan pohtia:

    "Erityisesti jäin ihmettelemään sitä, että kaivoit vanhoista sanailuista huonoja puujalkavitsejäni, ja esittelit niitä jonkin omituisen salaliittoteorian "todistusaineistona". (Char)

    Minkä ihmeen salaliittoteorian? En ole tietääkseni puhunut mistään salaliitoista. Ja mitkä ihmeen puujalkavitsit olen poiminut? Minulla ei ole aavistustakaan, mihin viittaat puheellasi. Jos olisin tehnyt jotakin tuollaista, niin tulisihan minun tunnistaa puheesi sisältö.

    Olisi helpompi tunnistaa omat mahdolliset virheensä, Char, ja myöntää ne reippaasti, jos olisit kertonut suoraan, mihin kirjoitusteni kohtiin viittaat salaliitolla ja puujalkavitseillä. Esittämäsi asia ei kuitenkaan istu meikäläisen persoonaan eikä toimintatapoihin varmaan missään oloissa. Minä toimin suoraan, en kieroile. Sanon heti ja selvästi asian ytimen, päin kasvoja, ja siinä se on, pöytä on puhdas, laskelmoitavaa ei jää.

    VastaaPoista
  13. Tuosta Marimekosta vielä.Samoihin aikoihin,kuin osui Marimekon nousubuumi,niin olivat pinnalla myös Vuokko ja Rikun mainitsema Metsovaara kankaillaan,sekä aloitteleva Pentik keramiikallaan.Kuin myös Aarikka.Marimekon kankaat tehtiin silloin Suomessa ja laatu oli ensiluokkaista.Minulla esim.on edelleenkin muistona niistä ajoista toinen silloisen makuuhuoneeni verhoista,"Isot kivet",karmiininpunaisella pohjalla olevat tummansiniset kivet.Kestäisikö nykyvalmistajien tuote samat vuosikymmenet,kysyn vaan.Metsovaaralta ovat tallessa Nella Metsovaaran suunnittelemat verhot,joissa kulumista ei näy tippaakaan.
    Ja Aarikan peltipurkit,sekä tarjottimet,joita minullakin joskus nuoruudessa oli,vaan ei enää.Kuka muistaa ne?
    Tuosta plagiaattikankaasta sen verran,että että kauniinpiakin kankaita on tehty...jos rumempia.Myös Marimekolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko design meni minulta sillä tavalla ohi, että en suoraan sanottuna tykännyt siitä, paitsi Marimekon jutuista tykkäsin. Niissä oli mielikuvitusta, eivätkä ne tehneet naisesta halpaa tyrkkyä, niin kuin nykyiset muotivaatteet tekevät, syövät persoonan ja antavat tilalle kohotetut avotissit ja muut paikat koturneilla. Kun kaiken riisuu, ihminen läsähtää.

      Esimekiksi Pentik on minusta aika rumaa ja kömpelöä, paksuja möhkökuppeja. Kahvikupin pitää meikäläiselle olla ohuenonut ja ehdottomasti valkea, voi olla mielellään antiikkilöytö, eikä mitään tunkkaista Arabian Myrnaakaan.

      Ostin kuolinpesän huutokaupasta maaseudulta yksiin juhliin muovisangollisen valkeita ohuita kahvikuppeja ja lautasia, kultareunaisia ja niissä oli pieni kultainen lehden kuva. Arabiaa ne olivat. Minulla on ne vieläkin juhlakuppeina. Kuppeja oli parikymmentä, lautasia vielä enemmän.

      Myös Aarikka oli minusta jotenkin keinotekoista, suoraviivaista, joskin peltipurkkia löytyy meiltä varmaan vieläkin. Aarikan puuhelyjä en sen sijaan suostuisi huushollissani katselemaan.

      Poista
  14. Aika paksua on suunnittelijalta moinen piittaamattomuus toisen taiteilijan arvoa kohtaan, se kertoo nimenomaan mielestäni vakavasta ajatusvirheestä:
    - toisen töitä voi kopioida, jos ei jää kiinni
    - kuka piittaa jonkun ukrainalaisen taiteilijan oikeuksista

    Ei uskoisi luovan työn tekijän olevan noin siekailemattoman välinpitämätön.

    Vaikka Marimekko ei minulle olekaan mikään suomalaisuuden lippulaiva (sellaisenahan sitä markkinoidaan) kirpaisee se vähän, että suomen designin huippu kompastuu plagiaattiin.

    En oikein koe kovin luovana sitä, että ylipäänsä toisen taiteilijan töistä etsitään inspiraatiota, vaikkei kopioisikaan. Marimekon imago kun on nimenomaan luonnollisuus, ei mikään postmodernius tai pop. Voin tietysti olla väärässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luotin ja luotan edelleenkin (Ehkä sinisilmäisyyttäni/tietämättömyyttni) Maija Isolan rehellisyyteen aidosta,omasta inspiraatiosta.Tyttärensä on lipsunut periaatteista,enkä ollenkaan usko,että tietämättömyyttään.Hänellä on mielestäni riittävästi omia,hyviä ideoita,joten ei olisi tarvinnut kopioida.Tuossa toisessa kopiontiepäilyssä olen myös sitä mieltä,että kopioitu on.Oli sitten "varret"miten päin tahansa.
      Ikävää,että rahanhimo(oma mielipide)on ajanut tähän.Varsinkin,kun sitä ei tunnu puuttuvan.

      Poista
    2. Ja luovuuden ohella Marimekon imagoon kuuluu luonto ja luonnonläheisyys, ja nyt luonto paljastuukin ukrainalaiseksi.

      Minusta heikkoa on myös se, ettei Ukrainalta ja tekijän perillisiltä ole pyydetty anteeksi ollenkaan, vaan ainoastaan "Suomen kansalta" ja "Marimekolta" itseltään, eli niiltä joilta raha tulee ja joille raha ohjautuu. Heikko esitys Kristina Isolalta, kerrassaan käsittämätön asia.

      Poista
    3. Asian voisi ymmärtää (ei siis hyväksyä kuitenkaan) siten, että tyrär-Isolaa on uhannut deadline, eikä minkäänlaista ideaa ollut syntynyt, ja sitten paniikissa olisi sortunut kopioimaan kaukaisen maankolkon tuntematonta tekijää. Ilman nettiä tuollaisesta ei niin vain kiinni jäisikään.

      Mutta sitä ihmettelen, ettei hän muuttanut alkuperäistä teosta mitenkään muuten kuin poistamalla rotan!? Jos kopioi, niin pitää kopioida kunnolla, jäljet peittäen.

      Mainosmaailmassa kopioiminen, toisten ideoilla ja aallonharjalla ratsastaminen on yleistä. Siksikin, ettei (mainos)idealla ole mitään lainsuojaa - sen saa kopioida vapaasti.

      Toki sitten konkreettisilla asioilla, kuten nimillä, kuvilla ja logoilla, on suojansa. Siksi Stokkan Hulluja päiviä ja aavetta ei saa suoraan kopioida.

      Poista
  15. Hienoa Iines, jään innolla odottamaan kertomuksiasi kesästäsi.

    Toivottavasti kuvaat sitten tarkasti senkin, missä Jyrsijämestari Kantosen katse viivähtää palkkaa kuitatessaan ja miksi - onko emännällä kenties unohtunut vanha risainen maripaita päälle. (Taiteellinen kuva siitä sitten kuvablogin puolelle.)

    Tuo piikkilankapappa on myös aika kiinnostava. Hän on siis siirtynyt jo autuammille aitausmaille? Kiinnostava siksikin, että minulla on hieman samankaltainen tapaus omilla kesälaitumillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kuvataan. Nyt ei ole enää uhkaa korvarysänimittelyistäkään. Pari vuotta sittenhän sain kylmät pyyhkeet ystävältämme Homo Garrulukselta - rauha hänen nimimerkilleen, kun erehdyin kertomaan, että ruusupensas valutti vedet ylleni, niin että puseroni kastui. Nyt otan kaiken irti.

      Piikkilankamies on edesmennyt. Yski yhtenä kesänä talon takana ehtimiseen niin että pahaa teki, ja seuraavana kesänä oli poissa. Vanhapoika on hänen poikansa, jo hyvällä iällä hänkin.

      Kun nykyinen mökki rakennettiin - vanha punainen ja pitkä kerrassaan ihana hirsitorppa hienoine saleineen, kakluuneineen ja porstuoineen jäi rakennettavan maantien alle, ja tämä uusi rakennettiin ylemmäs mäkeen, ihan piikkilankamiehen omakotitalon viereen, koska kauemmas keskelle mäkeä ei voinut valumisvesien takia rakentaa. Olemme molemmat siis mäen päällä, metsikköä välissämme. hyvin pian ilmestyi tämä kolminkertainen piikkilanka-aita, äitini kanssa neuvottelematta.

      Poista
  16. Siis vanhapoika antoi käyntikorttinsa sinkulle kesänaapurilleen!?

    Montako vuotta olette tunteneet? Mitähän seuraavaksi tapahtuu...? Oletteko tehneet jo sinunkaupat? Olisiko sinun vuorosi tehdä seuraava liike ja tarjota hänelle vaikkapa pastilli yli ei-kenenkään-maan?

    Tämähän on aivan kihelmöivää jännistystä. Eikö teillä ole mitään yhteistä?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä antoi. Kävi ensin juttelemassa puittenkaadosta, ja tuli sitten toisenkin kerran ihan vaan sitä korttia tuomaan. Naapureita ollaan oltu vuosikymmenet.

      Nyt ei saa unohtaa, että tämä on se mies, jonka laiha kirjanpitäjä otti pari vuotta sitten ja vei. Vanhapoika on kuitenkin selvästi salaa pikkuflirtti, vaikka onkin hyvin vakava ja ehkä jopa hieman harras mies. Yhteistä meillä ei ole muuta kuin naapuruus. Hän on himourheilija yhdessä lajissa, ja meinasin kuolla ihmetykseen ja nauruun, kun hän joskus kesällä kokeili megafoniaan urheilukuulutuksia varten. Kuului hyvin. Hurja mies.

      Poista
  17. En tiedä mistään kopioimiskiistoista puhutte kun tulin vasta äskettäin kaukaa, hyvin kaukaa ulkomailta... Eli Norgesta. Eikä siellä semmoisista koohkattu. (Ei ainakaan niissä norjalaisissa lehdissä mitkä minä luin. Tosin en ymmärtänyt muutakaan, mitä niissä puhuttiin.)

    Mutta kyllä Norja on kaunis maa, kaunis maa. Siksi sinne aina hinkuankin. Vaikka nyt, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli +26 lämmintä, vuoret näyttivät paljon vähemmän jylhiltä kuin sateisena syyskuussa. - Jolloin ne ovat sympaattisimmillaan.

    Tunturiylänköjen hiljaisuus on sellaista mikä pitää kuulla että sen tajuaa, ja samalla nähdä. On vain kiveä, kiveä, kiveä. (Jos Aleksis Stenvall olisi syntynyt Norjassa, esimerkiksi Nurmjärvfellenissä, se olisi kirjoittanut ehkä samanlaisia kirjoja kuin Henrik Ibsen. Mutta paremmin.) - Rakastan Norjaa. (En norjalaisia. He ovat ihmisinä liian natsionaalisia.) Autolla ei tiettömien taipaleitten taa pääse, mutta pääsee melkein, kun menee. Miten kauempana ns. sivistys on, sen sivistyneempiä ihmisiä tapaa. Joille voi puhua suomenruotsia. Ja he puhuvat norjanruotsia. Ja vaikkei aina yhteisiä sanoja löytyisi, aina voi katsoa keskustelukumppaniaan silmiin, ja hymyillä.

    Ps. Kerran - Suomen Lapissa - eräs ranskalainen toimittajatar (liekö sitten "Le Monde" lehdestä?) haastatteli (tietysti tulkin avulla) erästä sevettijärveläistä lappalaista. Eniten häntä ihmetytti se että "miten te täällä, jossa ei ole mitään, saatte aikanne kulumaan?" SaamiUkko vastasi että "noh, kesäisin me kalastelemme. Ja sitten meh naimme." Ja ennen kun tulkki ehti kääntää sitä ranskaksi, niin ukko lisäsi siihen että "Talhvella tuo kalastelu jääphi tietysti vähän vähemmälle".

    VastaaPoista
  18. Kopiointikiistassa oli kyse köyhältä kansantaiteilijalta varastamisesta ja saaliista hyötymisestä. Kyseinen taiteilija taisi olla miljoonatuloinen. Sapiskaa!

    Toisaalta taide on aina myös varastamista. Kuka sen rajan vetää, mitä voi käyttää? Repliikkejä ainakin on jopa kiva varastaa, samoin tosielämän tapahtumia. Mitä olisi mikään ilman vaikutteita? Todellisuutta on kiva napata ja muuntaa hieman vaikka pikku tarinoissa. Valokuvakin on varastamista.

    Kyllä, hiljaisuus pitää kuulla. Siinä se onkin, kuulemisessa. Vaan onko ihmisen elämässä hetkeä, jossa ei olisi jotkain ääntä? Hiljaisuus on himoni, mutta se toteutuu harvoin. Jopa sairaalan käytävillä huutaa sikana joku radiokanava.

    Norja, Hamsun, Ibsen. Näistä ei enää kukaan puhu. Tykkäsin kummastakin joskus, vieläkään en ole unohtanut, Nälkää enkä Hedda Gableria. Huolimatta Hamsunin natsikytköksistä.

    VastaaPoista
  19. Hiljaisuus pitää osata nähdä, vasta sit sen kuulee. Se on mahdollista tunturiylängöllä missä ei ole muita eläimiä kuin jotain lintuja, pieniä ja värittömiä, jotka huutavat KVIIK KVIIK KVIIK, kun meinaa kävellä niiden pesän päälle. - Muita eläimiä... onhan sielläkin tietysti bakteereja ja niveljalkaisia ynnä muita. Mutta ne eivät pidä meteliä!

    Rakastan äänettömyyttä. Semmoista mitä varmaan on EteläNapaMantereella. Tai Gröölannin sisäosissa. - En ole heissä käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä vastaan itselleni. (Yleensä vaan vastaan itsestäni.) Kun mulle juolahti mieleen että bakteerit ovat siinä mielessä kivoja eläimiä että ne eivät hauku. Kuten esimerkiksi rakit (Canis) tekevät. Tai sitten ulvovat (Canis lupus) kuono kohti kuuta. (Kuu loistaa kuu, ja Kukko se kiekuu kuussa.) Bakteerit eivät muutenkaan pölise turhia. (Virukset ovat paljon vittumaisempia. Mutta hyöhän eivät olekaan eläimiä.)

      Ps. Tulipas taas paljon sulkumerkkejä. Mutta jos ihmisellä (kuten minulla) on luonnontieteellinen tapa tarkastella asioita, se vaatii niitä. (Ainakin minun mielestäni.)

      Poista
    2. Ystäväni Nyla ihan oikeasti oli luonnontieteilijä. Kun puhuttiin kirjoittamisen ongelmista, hän kertoi, että jos hän yrittää kirjoittaa vaikkapa yhden A-4sen tieteellistä tekstiä, niin ainakin kaksi A-4sta täyttyy alaviitteistä. Koska termit, joita käyttää, on pakko määritellä mitä ne kulloisessa yhteydessä tarkoittavat. "Asioista puhuminen on muuten järjetöntä".

      Ps. Tää on muuten yks syy jonka takia diggaan Rauno Räyhäjäistä. Hän määrittelee terminsä.

      Poista
    3. Rauno Räyhäjäinen = Rauno Räsänen.

      Poista
    4. Raunolta ei niin yksinkertaista asiaa voi kysyäkään, etteikö hän viipaloisi sitä asiantuntevin filosofisanalyyttisen ottein, termein ja alaviittein tuhannen pillun päreiksi, jonka lopputulema on se, että kysyjä on harvinaisen matalamielinen törppö ja Rauno oikeassa, vaikka olisikin omastakin mielestään väärässä.

      Poista
    5. No, niin. Oikeastihan on näin. (Halusin vain ilmaista saman asian diplomaattisemmin.)

      Ps. Mutta siitähuolimatta tykkään Raunosta kuin kissa hullusta puurosta. - Tai ehkä juuri siksi?

      Poista
    6. Miten viehättävä kuva ystävästäsi Nylasta, mikis. Kaksi sivua alaviitteitä ja puoli sivua asiaa. Tämä kuulostaa lupaavalta, juuri tämmöisestä syväsukelluksesta maailma oikeasti parantuu. Lauseeni ei sisällä sarkasmia vaan ihailua, ehkä hieman kateudensekaista, että jollakulla on pokkaa elää ja toimia noin. Miten paljon helpompaa olisi kirjoittaa enemmän tekstiä ja vähemmän alaviitteitä.

      Toisaalta on niin, että olen odottanut Raunolta joskus, edes kerran elämässä, viitteetöntä panosta johonkin asiaan. Sellaista omasta sielusta kumpuavaa. Olisi kerta kaikkiaan pakko kirjoittaa ilman viittausta mihinkään tahoon. Mitähän siitä tulisi? Muistan kyllä yhden tarinan villahousupojasta, jota ei vinkattu minnekään. Se oli aitoa Raunoa, jota muistan vieläkin suurella liikutuksella.

      PS Voi kun olisi sellainen objektiivi, jolla voisi kuvata bakteereja ja viruksia! Kun ne aukovat suutaan äänettömään huutoon ja huojuvat puolelta toiselle!

      Poista
    7. Jos olisin sika, jota mielestäni en ole, tykkäisin myös pomppivista limpuista.

      Poista
    8. Nämä vastaukset - mihin milloinkin mistä mihinkin - menevät, Iines kulta, vähän sikin sokin. Täytyy vaan sanoa, koska välillä se unohtuu, että kirjoitat kamalan kivoja juttuja. Niistä inspiroituu. (Usein liikaakin. Etenkin, jos on juonut yskänlääkettä, liikaa.)

      Ps. Tästä muuten mieleeni juolahtikin että Sinullahan on, siellä tiskikaapin alla, paljon avaamattomia konjakkipulloja... Eikö totta? No, uskaltaisitko palkata minut raivaamaan puutarhaasi ihan vain juoma- ja ruokapalkalla?

      Pss. "puutarhallasi" tarkoitan tietysti koko plaaniasi. Eli Sun tonttia.

      Poista
    9. Äh, taas alan ala-arvoiseksi. Voi hitsi.

      Poista
    10. Siis vastaukset menivät sinulta oikein, mikis, mutta minä söhlin korjaamalla yhtä kommenttia ja poistamalla sen, ja siinä taisi olla jo sinun kommenttisi. Nyt se ehkä jäi ilmaan killumaan, mutta somahan siinä on killua.

      Poista
    11. Konjakkipulloja on, korkkaamattomia ja korkattuja, verkkosukassa. Naisille hanapakkaus. Minähän palkkaisin sinut mikis vaikka sillä palkalla, että saan katsella vieressä, kuinka meretseilannut jyrsii pihaa ja nauttii välillä hömpsyt ja viihdyttää emäntää jutuillaan bakteereista ja vittumaisista viruksista.

      Poista
    12. Eräs lääkäri, jonka kanssa pelasin pokeria (ja joka hävisi minulle kuukausipalkkansa miinus verot, verran) kertoi minulle että 'ongelmallisimpia juttuja ovat virukset jotka sairastuttavat bakteereja. bakteerithan ihmisen kehossa ovat voittopuolisesti hyödyllisiä eläimiä. mutta kun virus muuttaa jonkun bakteerin elintoiminnat vihamieliseksi ihmistä kohtaan, lääketieteellä on siihen hyvin vähän keinoja reagoida'. Tälläin minä hänet käsitin. (Voi olla että käsitin väärin, mutta kumminkin.)

      Ps. Kyllä se oli fiksu lääkäri. (Paitsi minä olin parempi pelamaan pokeria.) Otin nimittäin yhdessä vaiheessa käteeni Spectrum -nimisen tietosanakirjan ja aloin kysellä sieltä maksa-aiheisia kysymyksiä. Aina, kysyin mitä tahansa, se vastasi samalla tavalla kuin tuo tietosanakirja. Paitsi kerran - ja se otti sen kirjan minulta, tutki sitä itse - ja sanoi että "tämä asia ei nykyisin ole näin. tämä on vanhaa tietoa. tämä on...' ja sit se sanoi "pälä pälä pälä", jota en siis muista. Mutta uskoin, että ei Hän ainakaan mikään valetohtori ole. (Vaikka hävisikin aika sikamaisen summan mulle pokerissa. Mutta kyllä yleensä kaikkien aikojen ja alojen professoritkin minulle häviää pokerissa. (Edyllyttäen, että pelataan.) Koska - en minä muuta selitystä keksi? - käytän pokeripelissä shakkitaitojani. Eli, pelaan pokeria juuri päinvastoin kuin shakkia. - Se yl. puree.

      Ps. Mikä ihme v-tun vimma (tai vompatti) mulla tuli että koko ajan on kehun itseäni? - Nyt en kyllä ymmärrä?

      Poista
    13. Järkeenkäypä selvitys. Onhan ihmisen vatsassakin koko ajan sekä hyviä että pahoja bakteereja. Kun ihminen syö antibioottikuureja, ne tuhoavat kaikki bakteerit vatsasta, myös hyvät bakteerit. Tästä johtuvat antibioottien aiheuttamat vatsavaivat ja se, että lopulta antibiootit syövät ihmisen vastustuskyvyn.

      Kerran kun minulla oli viaton ja naisilla yleinen pissatulehdus, niin jouduin syömään viisi perättäistä antibioottikuuria. Sain allergisen nokkosrokkoihottuman, korvanikin turposi ja punertui (ks. valokuva). Minussa ei ollut varmaan yhtään bakteeria jäljellä. Kun lääkäri sitten määräsi kortisonikuurin ihottumaan, siinä luki sivuvaikutuksena: voi aiheuttaa pissatulehduksen. Antibiootit ovat belsebuubista.

      Poista
    14. PS Kehumisesi on tosiaan hulvatonta, mikis. Vähintään nyt kaikki naiset villiintyvät moisesta omakehusta: hyvä pokerimies.

      Poista
    15. Todella! Kuureja ei kannata syödä muuta kuin pakkotilanteessa.

      Minulla oli taannoin kurkunpäätulehdus, johon lääkäri kirjoitti ab-kuurin. Koska kyseinen vaiva on viruksen aiheuttama, en todellakaan syönyt kuuria. Lääkäri oli närkästyneen näköinen, kun kyseenalaistin kuurin tarpeellisuuden.

      Muutenkin kun olin menossa akupunktioon, muutama neula laitettiin myös ko. vaivaan vaikuttaviin pisteisiin. Auttoi!

      Poista
  20. Iines, tulee olla mukavaa lueskella tulevaa kesäpäiväkirjaasi. Hyvää alkavaa suvea Sinulle ja ystävillesi täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Delilah, samoin sinulle! Nämä täällä piipahtelevat ihmiset ovat uskoakseni kaikkien ystäviä!

      Poista
  21. Tänään kaikui suvivirsi suurimmassa osassa Suomen kouluja. Voi miten tekopyhää teeskentelyä semmoinen, ettei monille tärkeää suvenalkajaislaulua muka voi pieteettisyistä esittää päättäjäisjuhlissa. Kissan villat tätä hurskastelun määrää!

    Minun lapsenikin sai ison kimpun ruusuja ja paljon itsetehtyjä kortteja oppilailtaan. Ihan tulee tippa linssiin, kun istuu kiikkustuolissa ja muistelee menneitä kevätjuhlia.

    VastaaPoista
  22. Kiikkustuolissa istumisessa on se vaara - tiedän, että kun ottaa liikaa vauhtia, on äkkiä ketarat kohti kattoa. (Ja keinutuolikin menee, humpsista vain, kumoon.) Ps. Nuorempana sitä huusi tytöille "camoon beibi, camoon". Mutta se nyt oli toinen asia. (Enkä yhtä ymmärrä minkä takia se tähän tuli?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on oikeasti kiikkustuoli 1900 - 1800-luvun vaihteesta, Olgan vanhempien keinutuoli. Olga istui siinä silloinkin, kun salama löi hänen torppansa tapetin halki ja osui vielä käsissä oleviin saksiin. Jumala koetteli sanoi Olga tyynesti. (Hän oli maallikkosaarnaajan tytär.) Hän istui siinä myös silloin kun kysyin, että miten hän voi olla neiti kun on niin vanha.Yhä näkyvät tuolin kultaukset. Mikään ei ole niin kestävä, kuin vanha puuhuonekalu.

      Poista
    2. Meillä on sellainen keinustuoli joka ei mitenkään voi mennä yli (siis se on suomenkodissa ei täällä). Isä sen rustasi. koira järsi sen toisen jalaksen, joten se jäi eläkkeelle. Mutta on se vielä olemassa.

      Poista
    3. Miten koira voi jäädä eläkkeelle?

      Ps. Aku Ankka nimisessä lehdessä oli Akulla kerran puhuva koira. Se oli hyvin huolestunut maailman taloudellisesta tilanteesta. Kun se tutki Pörssikursseja, se sanoi - päätään ravistellen, että "me elämme huolestuttavia aikoja"...

      Poista
    4. Voi se, jos kiikkutuolikin voi.

      Poista
    5. Muistan Puhuvan Koiran. En ole uskaltanut lukea Aku Ankka-lehteä vuosikausiin, kun se saattaisi pilata sen menneen hauskan, jota olen mm. rantakalliolla maaten sen parissa kokenut. Punaisia mikroskooppisen pieniä hämiksiä (melkein kuin mikrobeja) juoksi myrkynvihreän minijäkälän täplittämällä gneissinharmaalla. Ja järveltä tuuli.

      Poista
  23. Koulun loppumisen keväisin muistaa aina. Aina, aina, aina. Kyllä se oli ihanaa aikaa... kun Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen... Opettajistakin tykkäsi silloin ihan oikeasti, tajusi, että hehän haluavat meille hyvää. - Talvella, tai kun ikkunan takana satoi räntää, sitä ei aina muistanut, ajatteli, että he ehdoin tahdoin kiusaavat meitä. Koska mee ollaan lapsia, ja he ovat aikuisia. - Hmhn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajathan jopa itkevät erotessaan kesäloman ajaksi oppilaista tai sanoessaan heille lopulliset hyvästit. Kyllä niitä veijareita oikeasti rakastaa, vaikka ne hankaliakin olisivat. Jos ei rakasta, ei sitä työtä terveenä jaksa.

      Poista
    2. Anna-Stina Nykäseltä on harvinaisen tyhmä kirjoitus tämänaamuisessa Hesarissa, opettajien Wilma-viestittelystä.

      Toimittaja Nykäsen rauhaa ei oikein saisi häiritä sieltä koulusta päin, kun ne eivät kuitenkaan ymmärrä hänen poikaansa.

      Että tämmöistä sitten, kun pidetään yhteyttä. Vanhemmat eivät ymmärrä, miten opettaja voi kokea heidän kullanmurunsa ynähtelyt ja mutinat häiritseviksi. Sehän vaan ynähtelee ja huokailee, pikkuinen.

      Poista
  24. Saako sanoa, että vittu mutta rakastin suvivirttä, niitä nelosia pelkäsin niin että vapisin.

    Yhden fiksun somalimaan(ei Somalia!) kansalaisen kanssa juttelin. Sanoi, että tuntee paljon enemmän yhtenäisyyttä niiden kristittyjen kanssa, jotka uskovat. Uskoa vailla olevat tuntuivat hänestä suorastaan vastenmielistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Somalimaalaisillakin on vahvoja ennakkoluuloja ja vihatunteita kansanryhmiä kohtaan.

      Poista
    2. Katos vaan, mistä tiesit?

      Luuleeko ne, että me ollaan ihan juntteva, ja Mannerheim lahtarihomo?

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Tuo somalimiehen lausahdus olisi minusta jokaisen suomalaisen hyvä ymmärtää, sisäistää. Moni maahanmuuttaja nimenomaan kunnioittaa ei paheksu, suvivirttä tai muuta suomalaista perinnettä. Suomalaiset luulevat paljon, he eivät aina tajua, että se maahanmuuttaja voi ajatella paljon viisammin kuin he itse.

      Poista
    5. Saanko siis sanoa, ja onko se viisasta ajattelemista, somalimaalaisen sanoman päinvastoin: uskovat tuntuvat minusta suorastaan vastenmielisiltä (etenkin islamilaiset)?

      Suvivirsi-asiasta olen samaa mieltä. Ahdasmieliset meillä on omasta takaa.

      Poista
  25. Bakteereista vielä sen verran että ovathan ne aika pieniä. Esimerkiksi ihmisen peukalon alla niitä saattaa olla noin 600 miljoonaa. Virukset taas ovat niin pieniä (piruparkoja) että heidän silmissään bakteerit näyttävät yhtä isoilta kuin Norjan tunturit minusta. Elämä on tämmöistä, ja sitä pitää vaan yrittää elää. Nimittäin, kun mennään atomitasolle tutkimaan näitä juttuja (olen juuri menossa), niin sillä tasolla virukset ovat suurempia kuin koko maapallo. (Siis noin kuvannollisesti sanottuna.) - Äh. "Dosentti Korsbäck alkoi taas luennoimaan..." Sillain mulle on joskus sanottu, kun innostun sivupoluille. Samperi, kun sanottaisiin täälläkin. - Tykkään ihan oikeasti olla vaiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun saavut Planckin pituuden luo, toteat ettei sitä lyhyempää pituutta ole olemassakaan. (Oikeastaan nimen pitäisikin olla Planckin lyhyys. Siinä on pilkun jälkeen noin 35 nollaa ja sen sitten numero.)

      Kerronkin teille nyt, että maailmamme on visusti paalutettu: yhdessä suunnassa on absoluuttinen nollapiste, toisessa valonnopeus, kolmannessa Planckin pituus ja neljännessä vaikka neljäs ulottuvuus. Loukossa ollaan. Rimpuile siinä sitten.

      Poista
    2. 35 nollaa desimaalipilkun jälkeen ja sitten joku numero (jolla tietenkään tässä mittakaavassa ei voi olla enää mitään merkitystä)?

      En pysty käsittämään tämmöistä. N.s. aivosoluni menivät kramppiin. Osa niistä loukkaantui, osa alkoi hillittömästi itkeä, osa hyppäsi ikkunasta ulos - asun 9ssä kerroksessa, osa vain tuijotti minua kuin hiiri boakäärmettä, osa teki ihan jotain muuta, osa pelasi räsypokkaa vaatekomerossa, mutta suurin osa niistä alkoi huutaa että "jumalauta jos meidän tämmöisiä asioita pitää jatkuvasti pohtia niin mee vaaritaan parempaa palkkaa", ja sitten ne menivät lakkoon. - Huh, huh.

      Poista
    3. Siis jos jonkun 35:den desimaalinollan jälkeen on 1, tai 9, tai joku muu luku siltä väliltä, se ei asiaa toiseksi muuta.

      Ps. Mulla oli muuten keskikoulussa aina sekä alkerbasta... noh, noh! Mikko... algebrasta ja geometriasta (no se nyt sentään tuli heti ensimmäisellä kerralla oikein!) neloset. Ps. Toisaalta kun ne laskee yhteen, niin niistähän tulee n. 8. - Eli aika tyydyttävä matikannumero mulla kumminkin oli.

      Poista
  26. Opin joka päivä uusia asioita. Se on hyvä. Se on myös hyvä syy olla elossa. Eräskin ukko sanoi, kun kuuli että Kekkonen on kuollut, että "jos olisin eilen kuollut, en tietäisi tätäkään". - Eikä se Vennamo ollut. Veikko-setä.

    VastaaPoista
  27. Se minua vaan huolettaa, että mitä enemmän kuulee uusia asioita, sitä enemmän avautuu eteen tuntemattomia kenttiä ja valkoisia kohtia kartalla. Ihminen ei ehdi koskaan eläissään oppia kuin murto-osan siitä, mikä siihen mennessä tiedetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku on laskenut tämänkin - taivas tietää että Miksi - että jos ihminen katsoisi KAIKKI yhtenä päivänä (vai oliko se yhtenä vuonna?) You Tubeen tulleet jutut, niin niin häneltä kuluisi siihen biljoona vuotta aikaa. - Ei ihminen, vaikka hän söisi kuinka paljon tahansa vitamiinikapseleita, ja hänellä olisi aira samuliinin geenit, voi elä BILJOONAA vuotta!

      Poista
    2. Sehän siinä kaikkein kivinta onkin! Että lähtee ilman karttaa ja kompassia suolle. Ei koskaan tiedä mistä itsensä myöhemmin löytää!

      Poista
  28. Kärsäkkäät (Curculionidae) on toiseksi lajirikkain kovakuoriaslaji (muistaakseni niitä on noin 328 eri lajia. Vain niin sanottuja Lyhytsiipisiä (Staphylinidae) on enemmän. Ja nyt en muista kuinka paljon enemmän.(Mutta on.) - Kaikkihan me tunnemme "Tukkimiehen täin", sekin on kärsäkäs, mutta harva meistä - enkä minä kuulu siihen joukkoon - pystyy määrittelemään kaalikasveissa eläviä kärsäkkäitä toisistaan. Lajinmääritys on ihan mahdotonta; ei niitä (tällaiset amatöörit) pysty määrittelemään edes suvuttain... on ne niin vaikeita. DNA-testien kautta asia hoituu hetkessä, ja kivuttomasti. (Mutta ei minulla ole DNA-testivälineitä. Ja vaikka olisikin, jostain ihme syystä, en osaisi käyttää niitä.)

    P-leen koppakuoriaiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä laji- yms asiat ovat mielenkiintoisia.

      Tähän astihan meille on opetettu, että nykyimmeinen ja neanderthalilainen olivat eri ihmislajeja. Nyt kuitenkin tiedetään (kiitos Svante Pääboon), että me risteydyimme keskenämme ja jokainen meistä kantaa myös neanderthal-geenejä.

      Hyvä. Mutta kun lajin määritelmä on se, että populaatiot ovat eri lajeja silloin, kun ne eivät nimenomaan kykene enää risteytymään keskenään!

      Emme siis olleetkaan eri lajeja. Mitä sitten? Eri rotuja? (Kauhistus, eihän rotuja ole olemassakaan!)

      Poista
  29. Ai vai ei eri rotuja ole olemassa? Sepäs kummallista. Itse en mielestäni ole neekeri vaan "kalkkilaivan kapteeni" - kuten Hemmi-tätini sanoi. Sanoilla on se merkitys mikä niille annetaan. (Ei enempää eikä vähempää.) Ihan oikeasti haluaisin olla tummahipiäisempi kuin mitä olen. Koska en halua olla minkään sementtitehtaan laivan kapteeni.

    Ps. Jos oikeasti haluat keskustella lajeista, niiden synnystä ja niiden määrittelystä, niin tarkistappas ensin instrumenttisi millä niihin aiot koskea. Kysymys ei ole paraabeleista mitä insinöörikoulussa opetetaan, vaan muusta. Paljon, enemmän muusta.

    VastaaPoista
  30. Minä olen ainakin rotunainen. Voitte katsoa vaikka hampaat, vaikka korvalehdestäkin sen näkee.

    Ah mikä hellepäivä luvassa. Meikäläinen käy nyt edestakaisin viemässä mökille kamaa, kukkaruukut ja lakanapakaasit. Ikinä en pääse yhdellä autokuormallisella lomille joutilaan elämäni raskaista töistä.

    VastaaPoista
  31. Vai viet "kamaa" kesämökillesi... Paljonko muuten nykyisin maksaa unssi hassista? Minulla kun on tämä vanha hinnasto. Niin ja tässä nää on hinnoteltu suomenmarkoissa. (Mistähän semmoisia enää saa?) Tai, kun katsoo tarkemmin, niin on täällä dollarinkuviakin. (Epiteetteinä.)

    VastaaPoista
  32. Ja aurinkoista lounastaukoa itse kullekin säädylle!

    Iines, jos et oikeasti ymmärrä, mistä pahoitin mieleni, ja miksi sinulle kirjoitin, kuten kirjoitin, ei se selittelylläni selvinne.

    Todetaan sitten yhdessä, että ollaan eri mieltä joistain asioista. - Oman palstasi suhteen olet aina portinvartijana oikeassa, ja minä olen jo luvannut hillitä suuni. Riittääkö tämä? - Parasta riittää, koska enempää en enää sano. :)

    Syysmyrsky: "nettipersoona"-ilmiöstä voisi kirjoittaa kirjan! Sama ed. vastaus voisi sopia tähänkin: jos et ilman selitystä ymmärrä, että pahoitin mieleni siitä, että minua verrataan johonkin muinaiseen nettikirjoittelijaan, ja sanojani asetellaan suhteessa hänen kommentteihinsa, en osaa varmasti selittää sitä tunnettani tyydyttävästi kenellekään.

    - Ja ryhtymällä tarpomaan tuolla suolla asettaudun vain kurjaan selittelijän asemaan - ja Putouksen Veli Sikiötä lainatakseni: tästä tulis kiusallista meille kaikille. :)

    Polkaisen kiikkustuolia käyntiin: olen kauan sitten oppinut sen, että ihmiset ovat joskus eri mieltä keskenään, eikä siinä liieämmälti selittelyt auttane; varsinkaan silloin, jos vastauksesta huomaa, ettei toinen haluakaan ymmärtää sitä mistä puhutaan. - Enkä nyt viittaa erityisesti kehenkään; totean vain elämäni varrella tekemäni huomion.

    Iinekseltä en pyytänyt selityksiä; kerroin vain, että pahoitin mieleni. Faktahan se. Vänäämään en ryhdy.

    - Syysmyrskylle toivon kivaa kesää! :)

    Ja samaa toivon tietenkin kaikille; erityisesti sinulle Delilah! :) Joka sitä meille kaikille erikseen toivottelit! :)

    Mikiksen ja muiden pokerinharrastajien kanssa olen valmis tulitikkupokkaan koska vain! Rahapelejä en harrasta!

    Rotuopit ovat kiinnostavia, ja niissä sitä tutkittavaa piisaa. - Puhutaanko seuraavaksi luomisopista: rotujen eriarvoisuutta, ja siis nimenomaan eriarvoista kohtelua on selitetty kreationismilla.

    Frenologia on myös kiinnostava aihe. Silläkin selitetään ihmisten erilaisia käyttäytymisiä, ns. biologiaan vedoten. - Olen kirjoittanut siitä esseiden verran; esim. orjuuteen ja Amerikan valloitukseen liittyen; kiehtova aihe.

    - Ehkä minutkin pitäisi lähettää Pätevälle Frenologille; Saatais Char Kuasiin! ;) :) :D

    Itse kuitenkin päätän näin vapaapäivänä lähteä taas rannalle.

    Muutenkin vietän kesät ulkona, aina kun vain töiden puolesta voin, eli nautitaan me kaikki kivoista kesäpäivistä!

    Tsekkailen teidän mielenliikkeitänne aina kun kerkiän, mutta älkää pahastuko tauoista, tai lukeko niihin mitään sen kummallisempaa.

    P.S. Minusta ja minulle kyllä tämän kirjoittelun meidän "persoonien" kesken, jos ei kerran oletusarvoisesti ihmisiä olla, pitäisi olla joko kiinnostavaa, tai hauskaa; mieluummin molempia, että haluaisin olla mukana.

    Loukkaavat tai kömpelöt sanavalinnat ymmärtäisin paremmin, jos en tietäisi, että ihminen osaisi, jos haluaisi. - Itse asiassa on melkein kurjempaa kuulla, että joku ihmisenä sanoo tahallaan rumasti, vain koska ei tästä yhteydenpidosta piittaa; nettiähän tämä vain. Mutta se siitä.

    Loppupäivä kuluu taas rannalla, ja ensi viikko ilmeisesti myös. Ratkokaa te sillä välin nettikirjoittelun ongelmat (siis ne, joissa ihmisyys ulkoistetaan johonkin mitä minä en suoraan sanottuna tajua. Trolleja ei pidä ruokkia, sen ymmärrän, mutta ei kai minua suorastaan - ainakaan suoraan - trollaamisesta syytetty?!), ja ne rotukysymykset; palajan kyä.

    Kivaa pyhäpäivän jatkoa kaikille! :)



    VastaaPoista
  33. Char!,

    sivullisena,
    mutta Sinun ja Iineksen kirjeenvaihdon lukeneena, olen sitä mieltä, ettette te kumpikaan loukkaa toisianne.

    Luulet vaan, rakas Char. (Enkä oikein ymmärrä että miksi.)

    Ps. Tulitikuilla pelaaminen on tylsää. Mutta Rättipokkaa haluaisin pelata kanssasi. Siinä hävinnyt riisu kierros ja kerros kerrokseltaan vaatteita päältään. - Luulenpa, että alle 1/2 tunnin kuluttua olisit yhtä ihanasti vaatetettu kuin syntyessäsi! - Char.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Muru,

      ei tässä varmaan kumpikaan meistä halua loukata toistansa.

      Sanon vain, että olet Urhea Mies, kun tälle areenalle mitenkään astut! :)

      Enkä tosiaankaan pyydä sinua selittämään mitään sen enempiä. - Kuten että kukas se hemmetin nimimerkkki oli, johon minut rinnastettiin - eikä ainakaan minun toimestani! - Huomaatkos: olen topakan sotaisa vieläkin!!! :D:D:D

      - Mutta kuten huomaat: olen Itse Hienotunteisuus, enkä kysele sanomisten perään.

      Minustakin on ihme, että ollaan Iineksen kanssa ajauduttu taas kerran ikävään suukopuun, kun ainakin minä ihan aidosti tykkään hänestä - uskallan sanoa, että ihmisenä ja naisena! En minään "virtuaalihahmona".

      Enkä missään tapauksessa halunnut avata mitään uutta vänäämistä kenenkään kirjoittamista sanoista.

      - Minulle vain tuli jalkoihin tallottu olo siitä, Mitä Tapahtui (siis se suorapuheisuuteni seksin suhteen). - Ymmärrän hyvin, ettei Iines mahdollista netin häirikköporukkaa tänne halua, ja tajuan pyynnön lopettaa suorasukaisuuden.

      - Puhun monen mielestä hämmentävän suoraan, ja livenä näen heti, kun alkaa mennä yli. Netissä rajoitan jollekin mahdollisimman neutraalille asteelle. - Täällä se ymmärryksen asteeni ei riittänyt, ja lupasinkin pyhästi lopettaa graafisuuden.

      Katsotaan miten onnistuu. :)

      - Hikeennyin siis siitä, että minua verrattiin johonkin toiseen, jonka teoista ja sanoista minulla ei ole muistikuvaa - muistan nimimerkin hatarasti: luin siis Iineksen palstaa kauan, ennenkuin uskaltauduin kirjoittamaan tänne.

      Itse ymmärsin, että Iines hikeentyi siitä, että hän ymmärsi minun vihjailevan hänen olevan seksuaalikielteinen. Siis palstalle sopimattomien kirjoitusteni rajoittamisen lisäksi/niihin liittyen.

      Mitä en siis missään tapauksessa tarkoittanut; en muista hänen kaikkia juttujaan, suihinottoineen. Mutta verevä nainen, Iines. - Eikä vertailla, mutta ehkä verevämpi ja varmasti verbaalisembi kuin kuin minä.

      En nyt ainakaan missään tapauksessa tarkoittanut loukata, en kirjoituksissani lukijoita, enkä tietenkään ainakaan Iinestä.

      Kuten jo sanoin: minusta me ollaan oltu Iineksen kaa kavereita.

      Minun puolestani ollaan edelleen, ja minusta - ihan oikeasti - olisi parasta, kun unohdettaisiin tämä episodi. Minä menin palstan kannalta liian pitkälle puheissani, ja annetaan muun olla. Iineksen palsta, Iineksen säännöt. - Ja "Portinvartija" tarkoittaa tässä tapauksessa siis vain hyvää.

      - Sanotaan näin: Iines, jos oikeasti haluat puida vielä sanottuja, niin meilaa. Näin ehdottaisin - minä en mielestäni ole tehnyt mitään väärin, ja joko vänään tai lakkaan kirjoittamasta julkisesti kokonaan, mutta missä olisi palstan hauskuus?! Ja kiinnostavuus!

      P.S. Mikis! Hah-haa! Räsypokkaa minunkin olisi tehnyt mieli ehdottaa, mutta pidättäydyin! Huomaatkos: pieni näpäytys, ja olen Pikku Neiti Säädyllisyys! ;)

      Mestari tai et, minua on treenannut Hyväkin Maikka - oma isä, joka on ottanut Räsypokan Mahdollisuuden huomioon.

      Että reenaa sää siellä; minä virittelen sukkanauhojani - siis meillä likoillahan on Huomattavan Paljon Varusteita perusvaatetuksen lisäksi, ja minä en käytä Stay-Uppeja, koska ne kuminauhat hiostavat reisiä ikävästi.

      Viis yhtä vastaan: oot ilkosillasi ennen kuin ehdit Mikis, Pupu, sanoa kissa takaperin. - Ja tämä oli siis haaste! :D

      En silti sano, että häviät. Noin niinkuin loppupeleissä. :)

      Tervs Nimim Toscanassa jaetaan...

      Poista
  34. Ihmisestä, tai ihmisistä motkottominen julkisesti on noloa. Ja vielä nolompaa se on jos morkkaa ihmistä jonka blogissa on vieraana. (Vaikka olisi aihettakin! heh, heh.) Mutta Sinulla Char kun on niin VALTAVASTI kaikenlaisia positiivisia ideoita, ja olet sanavalmis, niin keskity niihin. - Ainakin minä, lukijanasi, nautin Sinun sanoistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, juuri vastasin edelliseen kirjoitukseesi!

      Keskityn positiiviseen - ja vaikka oikeasti mieluiten näin hellesäillä loikkaan heti aamusta aurinkoon, parvekkeelle, ja vietän iltapäivät rannalla - olit ja olet ihan oikeasti oikeassa siinä, ettei minun tule julkisesti rypeä Iineksen osittain asiattomissa puheissa.

      Tietääkseni en ole Iinestä morkannut.

      - Muistetaan kaikki, että täällä on ollut paljon tosi kurjia ihmisiä - korjaan: "nettipersoonia" - jotka ovat niivittäneet Iinestä aiheettomasti.

      Itse en tietääkseni näin ole toiminut.

      Suoraan sanottuna en oikein jaksa tätä vänäämistä.

      Kivaa, Mikis, jos olen sinusta positiivinen. Kurjaa, jos koet, että morkkaan emäntäämme, kun kieltäydyn ottamasta vastuuta jonkun anon puheista. Tough luck.

      - Mutta viettäkää te edelleen kiva viikonloppu, jutellaan taas!

      Eikä kai kenenkään tarvitse olla nyt nolo? - Minä en ainakaan koe tarvetta, enkä suosittele turhaa syyllisyyttä kenellekään.

      Kaikki jotka tietävät toimineensa oikein jatkavat mukavaa kesänviettoa, vanhaan malliin, kuten minäkin.

      Illalla grillaamista! :)

      Poista
    2. Sanot, että
      ..."Suoraan sanottuna en oikein jaksa tätä vänäämistä." ..."

      Mikäs sen helpompaa. Kuin lopettaa.

      Ps. Hemmi-täti sanoi sillainkin - kun mee veljekset riideltiin keskenämme - että "fiksuin lopettaa ensimmäiseksi". - Ensin ajattelin, että eihän se niin voi olla: ensimmäiseksi lopettava häviää... Näin kypsemmääl iällä vasta tajuan, mistä on kyse. (Ja kuin helvetin oikeassa Hemmi-täti oli.)

      Poista
  35. Minusta helle (mutta minhän olenkin maskullini, Char, ota huomioon se), tekee naisista kamalan panettavia. KAIKISTA. Tuossa, kun kävelin kauppaan ja takaisin sieltä (ostin lähinnö olutta, olet aivan oikeassa), niin laskeskelin aikani kuluksi että 'jos yhden akan hoitaa 15 minuutissa ja se kerrotaan 1,98 miljoonalla, niin siinä menee niin paljon aikaa että...' Minä menin laskuissa sekaisin. Eikä minustakaan sentään semmoiseen ole - vaikka liioittelisin kuinka paljon tahansa. (Nythänhän pyrin vain vähättelemään viriliteettiäni.) - Sama se on ryyppäämisen kanssa, ei nyt enää jaksa kuin korkeintaa 3-4 vuorokautta yhteen kyytiin. Mutta ennen meni, voi Pojat (ja Systerit myös!) helposti Syksystä Jouluun...

    (vitsi,vitsi!) (niin kuin kaikki mitä kirjoitan) saatana, mä alan kohta murheelliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan me Mikis kaikki helteellä Panettavia; myös te herrat! :)

      Mutta nyt meni mulla kuppi nurin - ehkä panemisen puutteessa, en sano sitä. Mutta seuraavaksi ilmoitan, että pidän taukoa.

      En oikeasti jaksa ihan tämmöistäkään. - Mutta jos nyt kattelen vielä hetken verran. Turhaa hötkyillä. :)

      Poista
  36. Puen tässä samalla kun meikkaan, ja varmaan pitäisi olla jotain erinomaisen hienoa sanottavaa.
    Kun ei ole.

    - En silti ota Anoja vastuulleni, ja jos se tekee minusta morkkaajan, niin olkoon niin.
    Sekä ystävämies että perhe ovat jo pitempään hokeneet, että jättäisin rauhaan tämän touhun. - Villin lännen meininki täällä, ja sellainen, johon en luonnoltani sovellu.

    Kaikkea saa sanoa, ja kaikki menee netin piikkiin, ja mitä vaan pitää hyväksyä. Kun se on Nettiä!!!
    .
    Olkoon tai ei, en nyt morkkaa ketään - mutta omasta tyhmyydestäni kertoo se, että kun luin viimeisen kommenttisi, Mikis, luulin ihan oikeasti ensin, että puhuit Iineksen rumasta tavasta puhua minusta; ei minun tavastani "morkata" bloginpitäjää. - Siis Mikis: lue nyt ne Iineksen jutut.

    - Äläkä muuta mielipidettäsi, kerron vain, mitä luulin! - Etkä ainakaan sitten pui lukemaasi täällä: Emäntää ei arvostella, kuten sanoit!

    Monihan täällä on ojentanut minua, sinäkin nyt sitten, ja katson tulleeni ojennetuksi.
    Mielipiteeni tai kokemukseni eivät sitten olekaan muuttuneet. Sen paremmin palstalla kuin sen ulkopuolella.

    Seksuaalisuudesta ei sovi suoraan puhua henkilökohtaisella tasolla. Täällä.

    Paitsi välillä. Jos Muuten Sopii. - Jotten olisi Kryptinen: Iineksen suihinotot on ok, samoin kuin alastomasta kesäilmasta nauttiminen. - Niin minustakin. Niistä kertomisen sopivaisuus riippuukin kirjoittajasta.

    Muiden ihmisten omat samankaltaiset kokemukset ovat liiallisia.

    - Minustakin; omat juttuni, ovat ylittäneet rajan, tämän kalabaliikin jälkeen! Mutta vain tällä palstalla! Ja vain tämän sotkun takia! - Muuten en katuisi yhtään sitä, että olen puhunut Kaulasuukoista! Huoh!!!

    Poistaisin kaikki tähän aiheeseen liittyvät kirjoitukseni, jos helposti voisin.

    Olen laiska lutka, jääkööt asiat siihen! - Tähän semmoinen pieni kielitieteellinen selvennys, että enkussa "slut" tarkoittaa sekä huoraa että epäsiistiä naista. - Itseeni viittasin nyt epäsiistinä naisena, joka ei viitsi jälkiään korjasta, en moraaliltani löyhänä. Vaikka voin olla sitäkin. Itse en kuitenkaan nimittele itseäni sikäls rumasti.

    Mutta minua oppineempien lingvistiset havainnot kiinnostavat... Naisten huoruuden näköjään määrittävät niin monet tekijät.

    Ja P.S. Miksi mies on leffakäännöksissä "huoripukki", jos nai monia? Kun englanniksi sana on sama "slut". Miksi kääntäjät vieläkin kääntävät sen synnin naisen puolelle, vaikka mies olisi se syyllinen?

    Tervs. Nimim. Kysyn Vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Älä ole Mikis murheellinen.

      Voi olla, että olet Henkiläkohtaisesti Käännöksistä vastuussa, mutta kokeilen ensin korkkareita ja päätän vasta sitten. :)

      P.S. Et varmaan oo.

      Oikeasti minusta on kurjaa, että ihmissuhteet ovat näin vaikeita; miksi Iineksen ja minunkin jutut pitää kääntyä kurjiksi?

      Väittelyitä emme kai kumpikaan Iineksen kanssa kaihda, mutta - väitän - että tässä tulee todistetuksi se, että suurin osa kommunikaatiosta on non-verbaalista.

      Kumpikaan meistä ei varmasti ole hakenut pahaa toiselle, ja sinua kiitän vielä erikseen, että uskalsit tarttua asiaan, ja pyrkiä jopia sovittelemaan.

      Kiitos Mikis ystävällisyydestäsi, ja hellyydestäsi, myös.

      - Vaikka kantaa otitkin - no saat nyt perhana vie ottaa! :)

      Kunnes olet virallisesti YKssa, minä arvostan panostasi, vaikka puhuisitkin minusta väärin. :)

      - Ja huoh. Kaikille tiedoksi: em. oli Vitsi. Ei kenenkään mielipide ole väärä, ja olisin kauhuissani, jos kukaan asettuisi pikkuasioissa emäntäämme vastaan. Jos Iines kääntyy Ihmissyöjäksi: kysykää uudestaan. Annan uuden lausunnon. Mikis on herrasmies kun puolustaa Iineksen oikeutta omaa salonkiaan kohtaan.

      - Tosin tein niin kai itsekin, mutta se varmaan hukkui siihen puhumiseeni.

      Ei tää ny lopulta niin kauhean vakavaa ole - varsinkin kun meillä on Mikis, ja muita ystäviä.

      Mikikselle Erityishaleja!!! :)


      Poista
  37. Kuulepas Char,
    opin jo pikkupentuna että hiljaisuus tekee korville hyvää.

    Ollaan meekin vähän aikaan pölisemättä. Jookos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Jatketaan jossain vaiheessa.

      Hiljaisuus tekee myös silmille hyvää.

      Kivaa iltaa sinulle, ja kaikille ystäville! :)

      Poista
    2. Ei tuo pölinä ainakaan minun silmiini vielä satu!

      Poista
  38. Kolme mielipidettä ja yksi kysymys tähän väliin:

    Mielipiteet:

    1) minusta Char ei ole kirjoittanut täällä seksistä liian suorasukaisesti
    2) minusta Iines ei ole kovinkaan kummoisesti moittinut Charia
    3) minusta Char ei ole mitenkään erikoisesti moittinut Iinestä

    Kysymys;

    1) mistä helvetistä on kysymys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tapsa ja Sari,

      olen itsekin ymmälläni.

      Nyt on rantakassi pakattu, ja suuntaan paahtumaan. - Minun puolestani asia tämä palstasotkun selvittelyn suhteen saa olla. Tuntuu että kaikki vain hämmentyvät, eikä kellään ole kivaa. Se ei ole ainakaan minun tarkoitukseni!

      Otetaanko sen sijaan vähän bluesia aamutuimaan - tämä Ensirakkauteni minulle lähettämältä Miksatulta Kasetilta.

      Se oli sitä aikaa, kun niitä nauhoituksia tehtiin ihastuksille ja rakkauksillekin. Mieshän siis oli naimisissa, ja harmien ja pahanteon välttämiseksi muutin maasta... Kukaan ei voi syyttää minua ainakaan dramaattisuudesta. :)

      Playin' in the dirt

      http://www.youtube.com/watch?v=osWBhH7tR6E

      - Tää biisi tuli vasta kasetin puolivälissä, vaikka tottahan sekin oli. Eka biisi oli "I wish I could I hurt that way again". En löytänyt muita kuin pliisuja versioita juutuubista, eli en laita. Kasetin versio oli karhean ja epätoivoisen kaunis. Harmi etten tiedä esittäjää.

      Silloin oltiin jo siis sovittu, että lähden. - Mies oli muuten vapaa-aikanaan muusikko, tarvitseeko sanoa...

      Mutta lähden nyt leikkimään hiekalla; mudan jätän suosiolla rauhaan. ;)

      En ehtinyt enkä ehdi lukea taas koko ketjua läpi, bussi jättää muuten.

      Kivaa päivää kaikille! :)

      Poista
    2. Char,

      minä en ole ymmälläni.

      Sen sijaan alan olla vihainen siitä, miten pyörität ja väännät olematonta asiaa, jossa haet kommentoijia puolellesi, vihjailet ikävästi Iinekseen.

      Anna jo olla, Char. Siirry asiassa eteenpäin.

      Poista
  39. Mikis - biologiaa en ole lukenut juuri lainkaan, olisiko Ernst Mayerin opus ainoa, mutta ihmislajin kehitys kiinnostaa minua ja siitä olen lukenut kaikenlaista, parasta aikaakin luen.

    Ja kyllä vaan saamari monet Tärkeät Tiede- ja Toimihenkilöt ovat sanoneet Painavasti, ettei rotuja ole olemassakaan. Muun muassa Kemppinen. Heillä on siihen syynsä, jotka eivät ole biologisia.

    Mutta se sopii minulle, sillä en ole ollenkaan kiinnostunut rotuopeista. Olemme kaikki sukulaisia max 150 000 vuoden takaa, joten en usko suuriin biologisiin eroavaisuuksiin.

    VastaaPoista
  40. Kiellän jyrkästi olevani samaa sukua poliitikkojen kanssa mutta muuten olen ihan suosiolla tuon sukulaisuusteorian kannalla.
    Rotujutuissa ollaan aina vähän jumissa siksi, että niillä pyritään todistelemaan erinlaisten ihmisten vähempiarvoisuutta. Ihmiset on silmäänpistävän erilaisia, jos otetaan näyteihmisiä ihan eri puolilta maailmaa, mutta ällistyttävän samankaltaisia kuitenkin. (Paitsi poliitikot)
    Minua kiinnostaa lähinnä se, miten nykyihmiset toimii, siinä on päivittäin ihmettelemistä. Aina kun luulee jotain tajuavansa, joku yllättää.
    (Kyllähän se historiakin kiinnostaa, mutta viimeaikoina vähemmän.)Eletään niin historiallisia aikoja, että huimaa.

    VastaaPoista
  41. Hitlerin jälkeen rotujuttuja ei voi ottaa vakavasti, siihen asti ne olivat aikansa tieteellistä mediakamaa.

    Ihmisissä ei minunkaan mielestäni ole mitään eroa, kaikki me olemme suunnilleen samanlaisia. Ne erot, joista nyt esim. maahanmuuttokysymyksessä keskustellaan ja kiistellään, ovat kulttuurillisia.

    Kun kaksi kulttuuria sekoitetaan, puhumattamaan monesta, niin tuloksena ei ole niiden kaikkien parhaat puolet sulauttava yhteinäiskulttuuri. Vaan päinvastoin. Jostakin syystä.

    Jokainen valtio on itsekäs. Onko näin pienellä valtiolla varaa yksin olla olematta itsekäs?

    VastaaPoista
  42. Se vaan, että eiväthän maahanmuuttajat "sekoitu" suomalaisiin juurikaan, vaan heidät eristetään omiin ghettoihinsa, kuten esimerkiksi Ruotsissa on tapahtunut.

    Sekoittuminen tarkoittaa minusta kansojen tai rotujen välisiä av(i)oliittoja. Harvassa ovat Suomessa esimerkiksi somalien ja kantasuomalaisten liitot.

    Kaikki tähtää meilläkin siihen, että kulttuurit pidetään erillään, eri ryhmät eivät saa vahingossakaan nähdä vilaustakaan toisen ryhmän uskonnollisista menoista, eikä kulttuureja edes koeteta yhdistää pyrkimällä karsimaan vaikka ympärileikkauksia tai tyttöjen silpomisia ja muuta alistamista pois. Kaikki kauheudet hyväksytään, ja juuri tämä ylenmääräinen kunnioittaminen pitää ryhmät erillään.

    VastaaPoista
  43. Lisään sen verran, että ei muslimeja tunnun haittaavan se, että muut ottavat osaa tai katselevatt heidän uskonnollisia menojaan.

    Suomalaiset sen sijaan tuntuvat arvelevan, että muslimi saa vamman sieluunsa, jos se joutuu kuulemaan vahingossa suvivirren tai katsomaan krusifiksia.

    VastaaPoista
  44. Iines, en todellakaan jatka tätä vanhaa keskustelua enää. Suutut jos suutut.

    Aloitin jo aamulla uuden keskustelun musiikista, ja rantaelämästä, ja näin upean päivän tiimoilla jatkan! :)

    Männä kesänä olin taas kerran ekana, aamuvarhaisella, uimarannalla oljentelemassa. Koska olin herännyt niin tosi aikaisin, ja aurinko porotti kuumasti, torkahdin - ja heräsin siihen, että jokin märkä läpsi jalkapohjiani. - Otin siis ns. selkäaurinkoa. Käännyin hätistämään uteliasta sorsaa pois - vaan eikös takanani ollut nuori mies, joka oli suudellut jalkapohjiani.

    Nuori mies häkeltyneenä mutta voitonriemuisena pyyteli anteeksi - oli tullut läheisen kesäteatterin muitten näyttelijäpoikain kanssa lyöty vetoa siitä, että uskaltaako. - Pojat siellä virnuilivat puskissa - aikuiset miehet, toki. Vaikka pojista puhun.

    En voinut muuta kuin nauraa, annoin antaa käsisuukon, ja huomautin, Ettei Näin Sitten Jatkossa Tehdä. - Onhan se lupaa kysymättä tuommoinen jalkain suutelu seksuaalista häirintää, mutta tilanne, minä, ja poika huomioonottaen ei rike. - Imartelevaa, paremminkin.

    Ja huom! Nuoriso: älkää kokeilko tätä kotona! Oikeasti useimmat naiset pelästyvät. Tämä oli Erityistilanne!

    - Ja juu ei, en lähtenyt treffeille; se jäi siihen yhteen pusutteluun.

    Nyt on aikainen lounas syöty, ja takaisin rantsuun, kohti uusia seikkailuja! :)

    Rotuoppeihin en nyt ehdi ottaa kantaa, mutta vaihdoin aihetta, ainakin!

    P.S. Eikös se ollut suomalaisnainen, epämuslimi, joka vaati krusifiksien poistoa italialaisista kouluista?

    Sen verran vielä, että "uskonvapaus" on meillä tarkoittanut jo kymmenien vuosien ajan sen, ettei esim. jehovantodistajien tarvitse osallistua kouluissa evlut-menoihin.

    Että en nyt näe tässäkään mitään uutta tai kuohuttavaa, jos siis sama vapaus annetaan muslimeille, hinduille, jne.

    Eiköhän siinä ajatuksessa ole takana aito halu turvata oikeus omaan uskoon, ilman sen kummempia suomalaisia pelkoja. - Tai mitä sitten me pelätään?

    VastaaPoista
  45. "Iines, en todellakaan jatka tätä vanhaa keskustelua enää. Suutut jos suutut. "

    Luojan kiitos.Kauan ootkin yksinäsi jaksanut vääntää.

    VastaaPoista
  46. Hyvänen aika, Char, minähän pyysin, että siirryt asiassa eteenpäin - miksi siitä voisi suuttua?

    Hurja ukkonen Satakunnassa, Porin seutu on ollut pimeänä, samoin täältä olivat sähköt toistamiseen pois.

    Ylempää huomasin nyt vasta Kuunkuiskeen antibioottikommentin. Samaa mieltä siis, antibiootit tosiaan ovat belsebuubista, ne tuhoavat taudin aiheuttajan ohella myös hyvän, mikä elimistössä on ja olisi tarpeellista. Akupunktiota voisi kyllä laajemminkin kokeilla. Kunnon niskapistokseen ne eivät auttaneet, kun lääkäri kerran tökkäsi pari neulaa. Mutta se ei vienyt uskoani, sillä lääkäri selvästi harjoitteli neulojensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lääkäri ei ole varmaan paras mahdollinen kandidaatti pistämään neuloja! ;) Aikanaan lääkärit olivat ainoita, joilla oli Suomessa oikeus antaa akupunktiota - onneksi tilanne on muuttunut ja nykyään sitä saavat laillisesti antaa alan todelliset asiantuntijat.

      Öitä!

      Poista
    2. Näin minustakin tuntui. Lääkäri on meillä erikoistunut lääkkeiden jakoon, lääketehtaitten palvelukseen, ja vallan muut ihmiset ovat asiantuntijoita muussa terveydenhoidossa. Sielu ja mielikin ovat tärkeät hoidossa, ja lääkärit eivät useinkaan näe ihmistä kokonaisuutena.

      Poista
  47. Ei maahanmuuttajia "eristetä" omiin ghettoihinsa Ruotsissa eikä Suomessakaan. He eristäyvät niihin tietyin mekanismein erinäisistä syistä.

    Näistä syistä keskusteleminen on sitä maahanmuuttopoliittista keskustelua ja niihin johtavien nykykäytäntöjen arvostelu on sitä maahanmuuttopolitiikan krisitointia, mikä joidenkin mielestä on pyhäinhäväistys ja leimaa harjoittajansa sylkykupiksi.

    Meillä ei uskalleta katsoa yksinkertaisintakaan asiaa suoraan silmiin, vaan venkoillaan kaikin tavoin. Aika hupaisaa on nyt esim. Hesarin vetämä linja, jossa maahanmuuttolähiöissä tapahtuneella maahanmuuttajien mellakoinnilla EI missään nimessä ole ainakaan mitään tekemistä mahanmuuttajien kanssa.

    (Tulee mieleen entinen Neuvostoliitto, jossa missään nimessä ei saanut sanoa, että vika on järjestelmässä, vaikka juuri siinä se oli eikä missään muussa. Syyllinen kaikkeen pitää löytää imperialisteista ja kapitalisteista, ja samoin nyt syyllinen pitää löytää yhteiskunnasta ja kantaväestön ilkeydestä.)

    Kaikki tämä on niin naurettavaa, että tarvitaan aito maahanmuuttaja sanomaan se, sillä meidän päämme on tällä koohotuksella täydellisesti sekoitettu. Kun sellainen sitten ilmestyy, niin sitten me kaikki ihmetelemme ihaillen miten selkeää kaikki onkaan...

    No, törmäsin sattumalta US-blogeissa tällaiseen nuoreen mamunaiseen, joka näkee ja kirjoittaa aika selkeästi, ilman meidän poliittista ylikorrektiuttamme. En tiedä onko hän aito- vai leikkimamu, mutta näitä tarvittaisiin lisää:

    http://fijasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141555-ikuinen-itkuvirsi

    Tässä ei minua niinkään ilahduta asiat, vaan asenne. Ei mennä miljoonalle mutkalle yritettäessä selittää mustaa valkoiseksi, vaan sanotaan, että se on mustaa. (Tämä vertaus ei sitten liity rotuihin.)

    VastaaPoista
  48. No, niitä mekanismeja, joiden ansiosta maahanmuuttajat usein ghettoutuvat, säätelevät kai valtion tukitoimet. Asunnot osoitetaan usein niin, että tietyt alueet muodostuvat maahanmuuttajakeskeisiksi. Tällainen kuulostaa äkkipäätä tietenkin humaanilta: tutut sijoitetaan lähelle toisiaan.

    Tavallaan se on hyvä ja ymmärrettävää, mutta samalla ehkä este uuteen kulttuuriin sopeutumiselle. Minusta olisi ihmisarvoisempaa hajasijoittaa myös maahanmuuttajat, koska se on normaali asumisen tapa. Eivät sukulaiset Suomessakaan useinkaan asu edes samalla paikkakunnalla, saati tutut. Silti, ei tässä asiassa ole oikeaa tai väärää, tavallaan kaikki tässä on ymmärrettävää.

    Poliittisesta ylikorrektiudesta taidan olla aika lailla samaa mieltä. Ylikorrektius on pitkälle este tulijan sopeutumiselle, vähän kuin haluttaisiinkin pitää hajurakoa, kun varotaan, etteivät kulttuurit vaan sekoitu piiruakaan. Pidän tätä enemmän suomalaisten kuin tulijoitten asenneongelmana.

    VastaaPoista
  49. Sataa lunta, hanki on pian metrin korkea. Pakkanen on lauhtumassa, mutta yhä sitä on melkein kaksikymmentä astetta. Juoksen vaatteitta lumihankeen, kieriskelen siinä ja kasaan lunta päälleni. - Tulee kylmä, on pakko juosta takaisin sisälle, varpaat ovat melkein tunnottomat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ilmantieteellisen laitoksen sääkatsaus kaikille helteistä nauttimattomille.

      Poista
    2. Heh. Googlasin juuri. 0 results.

      Mikä helle muuten? Täällä on 20 astetta ankarien ukkoskuurojen jälkeen.

      Poista
    3. Tämä pitäisi varmaankuitenkin tunnistaa. Peter Hoeg, Lumen taju?

      Poista
    4. Ei pitäisi. Aivan omia tunnelmiani. Ja sitä Hoegin kirjan suosiota en oikein ymmärrä. Ehkä lumimyrsky puhalsi korvastaan sisään.

      Poista
    5. Hmm, oikeastaan kyllähän minä sen tiesin. Muistin kuitenkin, että teikäläinen juuri hiljakkoin esitteli kriittistä näkemystään Lumen tajusta, ja siitä tuo "arvaus". Lumen tajulla on kyllä hieno nimi. Onhan se hienoa tajuta aineen rakenne.

      Poista
    6. Minun suosikkini kauneimmaksi kirjannimeksi on "Kadonnut on vain unta" (Det svundne er en dröm). Se on Aksel Sandemosea.

      Poista
    7. Sandemose kotikaupungissaan Uslussa istui aina kantakapakassaan (hän oli alkoholisti, vaikka nuorempana kiersikin Norjan RaittiysYhdistyksen matkasaarnaajana puhumassa raittiuden siunauksellisuudesta. - Mutta eihähän tuollainen työ, josta sai palkkaa, ryyppäämistä haitannut. Voi milteinpä sanoa että päin vastoin.) ... Mutta mitäs minun piti sanoa? No sitä, että hän istui siinä kapakassa aina samassa pöydässä, sellaisessa joka sijaitsi keittiönoven vieressä mutta josta näki ulko-ovella. Ai miksikö? No siksi että hän oli noinen puolelle oslolaisille (lausutaan: uslulaisille) velkaa. Jos joku velkoja yhtä äkkiä ilmestyi tuulikaapista (eli porstuasta) ravintolaan, Sandemose loikkasi keittiöön. Ja odotti että tuo inhottava hyypiö poistuisi. Vasta sen jälkeen hän palasi pöytäänsä, sytytti sikarin, luki lehteä, ja jatkoi groginsa nauttimista...

      Taiteilijat joutuvat aina elämään taiteilijaelämää.

      Poista
    8. Ei kun yhdessä haastattelussa Sandemose - hän oli jo silloin maailmankuulu - tunnnusti että vasta silloin kun Norjan valtio myönsi hänelle taiteilijaeläkkeen, hänen raha-asiansa olivat tasapainossa. Tuossa taiteilijaeläkkeen ehdoissa oli kaikenlaisia uhkailuja, muun muassa jos ryhtyi kapinoimaan valtiovaltaa vastaan tai ryöstömurhasi jonkun, eläke peruutettiin. Oli myös siellä pykälä että jos keittää pontikkaa - Norjahan on, edelleen, hyvin ahdasmielinen maa alkoholin suhteen - niin eläke perutaan. Tuohon pykälään Sandemose haastattelussa sanoi että "enhän minä nyt semmoista", ja hymyili.

      Poista
    9. Täällä melkein varpaita palelee.

      Poista
    10. Taiteilijaelämä on kivaa ja houkuttavaa. Minä tässä sivusilmällä katson yhden taiteilijan elämää kuvaavaa dokumenttia. Taiteilijan nimeäkäään en nyt muista, kun sen elämä on niin kiinnostavaa, mutta taisi olla Leonardo da Vilhu, ehkä Risto Vilhunen. Joskus mietin, miksi en koskaan ole kohdannut tuollaista ihmistä, joka elää, eikä suorita elämää. Tuommoista ihmistä voisin kuunnella ääneti ja palvoa. Vanha ja rumahan se on, mutta sivellin pyörii vikkelään.

      Sandemosesta tulee aina mieleen se Janten laki, josta erikoisesti Aila Meriluoto kertoi kärsineensä. En ymmärrä oikein, miten ihminen voi niin takertua toisten mielipiteisiin, että antaa niitten masentaa itsensä. Ne muuthan eivät lopulta ole mitään. No jaa, Meriluoto oli ehkä oikeassa, samoin Sandemose.

      Poista
    11. Janten laki on syvällistä psykologiaa/psykiatriaa että on ehkä ihan hyvä, ettei sitä yleisesti tunneta. Riittää, että ihmiset kärsivät siitä tietämättä jokaisesta pykälästä. Useimmat ihmiset pelkäävät tätä "yhdettätoista" lakia. Jonka kirja - Pakolainen ylittää jälkensä - joka saatanan kappaleessa - ne ovat omia kokonaisuuksiaan - repii näkyville:

      11. Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.

      Poista
    12. Muutenkin, kyllä minä näihin Janten "käskyihin" uskon - vaikkei kysymys mistään uskomisesta olekaan - enemmän kuin noihin Raamatun 10neen käskyyn. Nehän ovat - paria poikkeusta lukuun ottamatta - lähinnä järjettömiä. Suorastaan sontaa.

      ("älä tapa" - kuka tahansa hourulan askukaskin tämmöisiä syvämielisiä latteuksia pystyy keksimään. - Ja sitten nämä ovat mukamas jonkun Jumalan sanomisia. Höh. Ei vaikuta elämä kovin valoisalta.)

      Äh, anteeksi että kiihdyin. Ei minulla mitään uskovia ja uskontoja vastaan ole. Mutta älkää tulko ja tunkeutuko koko ajan mun elämääni ja VALEHTELEMAAN mulle! Koska olen jo ajat sitten lopettanut uskomasta Joulupukkiin.

      Ps. Helkkari, kun helpotti. Kun hegitti vähän aikaa ulos päin.

      Poista
    13. Lähden siitä - lähinnä - että Syyllä on Seurauksensa. Ja että Seurauksella on Syynsä. Minä en voi millään tavalla - vaikka pyörisin pölyisessä maassa ympäri kuin väkkärä tai olisin 18 kuukautta syömättä (ja runkkaamatta), ymmärtää, että vasta sitten minulla olisi mahollisuus ja ilo tavata Herrani, tämä Seebaot - tai mikä se nyt milloinkin on, nimeltään... niin. Joka tuijottaisi minua kulvakarvojensa alta. Niin. Eikä sanoisi mitään. Paitsi pitkän ajan kuluttua sanoisi: "Sinä olet minulle mieleinen. Saat mennä tuonne". Ja sit Se näyttäisi niittyä jolla lekoittelisi Bambeja, Leguaaneja, pari kumista gigoloa, ja kaikki Suomen KristillisDemokraattisen puoleen naiskansanedustajat yläosattomissaan... Arvaa menisinkö, en varmaan menisi. Varastaisin joltain EnkeliLähetiltä polkupyörän ja ajaisin suunnatonta vauhtia jonnekin muualle. -

      Poista
    14. " ...En ymmärrä oikein, miten ihminen voi niin takertua toisten mielipiteisiin, että antaa niitten masentaa itsensä." ...

      Tämän virkkeen totuusarvo on yhtä suuri, Iines rakas (ihan oikeasti), kuin sanoisi koulukiusatulle että "hyi, miksi annat niiden kiusata itseäsi"...

      Kaikella sillä myötätunnolla joka minulla sinua kohtaan on, ja sitä on, kysyn että "Ethän voi ymmärtää tätä asiaa näin väärin?"
      Ethän.

      Poista
    15. (alkaa yhtä äkkiä virnuilemaan)

      itse asiassa koko ajan kun puhut vaikka naapureistasi, tai ei... ei siitä ole kyse... mutta kun puhut mistä tahansa, siinä taustalla jyllää Janten Laki. - Sä et sitä huomaa, koska et ole ennen pannut merkille, et ole tiennyt, mutta nyt kun tiedät, tämä on helppo huomata.

      Ps. Kysymys on myös itsensä tuntemisesta. Sen suhteen meistä jokainen - luulen näin - on kummallisen varma. - Itse suhtautuisi tähän tietämiseen vähän viileäämmin. Eikä kyse ole siitä - miten tämän sanoisi ettei sotkisi käsitteitä enemmän, kuka mää oikeasti olen... saatat hymähtää tälle, tai olla hymähtämättä, ei se mikään filosofinen kysymys olekaan. Usein ratkaisuksi riittää että menee kauppaan ja ostaa lohta, tomaatteja, kurkkua, leipää, salaattia... sellaista, mitä sinä päivänä haluaa pureskella. Eihän elämä sen kummallisempaa ole kuin elämistä. (Ei se mikään kysymys ole, ei siihen tarvitse vastata.)

      Poista
    16. Mikis, mikis, nytpäs sain sinut kiinni!

      Siis en tietenkään voi käsittää niin väärin kuin luulet, sillä tuossahan eläydyn nahan alle: "En ymmärrä oikein, miten ihminen voi niin takertua toisten mielipiteisiin, että antaa niitten masentaa itsensä. Ne muuthan eivät lopulta ole mitään. No jaa, Meriluoto oli ehkä oikeassa, samoin Sandemose."

      Juuri näinhän vaikkapa rouva Pyy voisi sanoa Marja-Liisa Vartion kirjassa Kaikki naiset näkevät unia.

      Toisin sanoen tuo, että kaikki muut olisivat "ei-mitään", on juuri sitä Janten lakia, joka on tarttunut rouva Pyyhynkin ja jolla hän samalla koettaa kieltää itseensä kohdistuvan mitätöinnin. Kyseessä on puolustusmekanismi.

      Tietenkin Sandemose on oikeassa, kuten sitaatissa lopuksi lempeästi todetaan. Se on alistuvan rouva Pyyn ajatus. Tai voisi olla.

      Poista
    17. Janten laki kuvaa hyvin minkä tahansa pienen yhteisön olemista pohjolassa. Ja ihan vähän etelämässäkin voisi olla vähän tuota ajattelua. Mutta kyllä pohjolassa osataan parhaiten.

      Itse olen selvinnyt aikuiseksi ihan ilman, riippuu ehkä harvinaisen boheemista perheestä. Olen aktiivisesti välttänyt kaikkia, jotka lakia soveltavat.

      Poista
    18. Meillä tämä Janten laki kaikkine variaatioineen osataan hyvin, ehkä parhaiten kaikista kansoista. Ulkomaalainenkin kiinnostaa meitä eniten, kun hän kertoo, mitä mieltä hän on meistä.

      Minut on kasvatettu paljolti juuri Janten lain henkeen: "mitä ihmisetkin ajattelevat" taisi olla äitini motto. Tätä en lausu pahalla, vaan arvostan kyllä äitiä - hän oli kiltti ihminen, orpotyttö, rukoilevaisten sukulaisten kasvattama.

      Poista
  50. Tämä ghettoutuminen ei ole pelkästään maahanmuuttajakohteinen vaan ihan maan tapa jakaa jyvät ja akanat omiin laareihinsa,ihan noin kirjaimellisesti.Kyllähän se on tiedetty,ainakin täällä Hesassa,mihin kaupunginosaan EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA kannata muuttaa,jos vaan vaihtoehtoja on.Ja jotkut eivät halua kertoa tarkemmin osoitettaan,esim,sanotaan et asutaan Marjaniemessä,vaikka oikeasti Itäkeskuksessa ja Vuosaaresta on tullut paikallinen Mokadishu esim.
    Asuntorakentamisessa suomalaiset "köyhät"ja "syrjäytetyt"sijoitetaan maahanmuuttajien kanssa samoille alueille,jonne ei sitten tavallinen työtätekevä rahvas,puhumattakaan keskiluokkaisista ja sitä ylemmistä,jalallaan astu.
    Ja ongelmia näillä alueilla ensisijaisesti aiheuttavat ihan supisuomalaiset,mutta syylliseksi löytyvät kuitenkin ne muunmaalaiset.Vähän kärjistetysti sanottu,mutta .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa. Täällä Pikkukaupungissakin on kaupunginosa, jossa on paljon joko halpoja omistusasuntoja tai kaupungin vuokra-asuntoja.

      Alueelle on sijoitettu lähes kaikki alueen maahanmuuttajat sekä hyvin köyhät kantasuomalaisetmatalapalkkaiset tai työttömätt. En jaksa uskoa, että he asuisivat siellä, jos voisivat vapaasti valita, koska alue on ankea ja rauhaton, hissittömiä kerrostaloja. En oikeastaan ihmettele, että alueella on jonkin verran ilkivaltaa paikkojen turmelemisesta varkauksiin ja ihmistappoon asti.

      Kukaan itseään kunnioittava kansalainen ei mene sinne asumaan. Ja tällaisia alueita on meillä kaikkialla, paikkoja, joissa ihmisarvo on vähäinen..

      Poista
  51. Iines aiemmin: "Asunnot osoitetaan usein niin, että tietyt alueet muodostuvat maahanmuuttajakeskeisiksi."

    Asummeko me Neuvostoliitossa?

    Meilläkö ihan oikeasti asunnot "osoitetaan" jonnekin? Olen ihan kuvitellut, että me voimme ihan itse päättää, mihin muutamme asumaan ja millaisessa asunnosa asumme?

    Näin ainakin minä olen tyhmyyksissäni tehnyt siitä lähtien kun muutin lapsuuskodistani. Asun missä asun ja mitä se muille kuuluu.

    Mutta näin ei siis olekaan? Olen vallan hämmästynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, Tapsa, eikö erilaisten tukien saajille annetakaan esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoja? Täällä Pikkukaupungissa ainakin ne ovat kasautuneet tietylle alueelle, jonka ympärille voisi piirtää viivan.

      Ei kovin köyhä voi valita, hän menee sinne, minne osoitetaan tai missä on varaa asua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki, jotka asuvat piirin sisällä ovat tuettuja tai köyhiä kansalaisia tai että tuettu kansalainen ei voisi asua piirin ulkopuolellakin.

      Poista
  52. Omassa pikkukaupungissani kävi hiukan samoin kuin Iineksen cityssä. Aivan "normaalille" asuinalueelle - lempinimeltään Aurinkorannalle - rakennettiin muutama rivitalo, joihin muutti erilaisten erityisryhmien edustajia, työfoobikoita lähinnä. Tarkoituksena oli nimen omaan integroida "normaalit" asukkaat näiden "erityisryhmien" edustajien kanssa. Ettei synttyisi mitään gettoa,,,
    Jo taloja rakennettaessa joitakin vanhoja asukkaita muutti pois. Omakotitalojen hinnat halpenivat, lisää väkeä muutti pois, myivät talonsa melkein paniikissa ja hinnat tulivat romisten alas. Sitten kaupunki lunasti muutamia taloja saadakseen asunnon eräille suuriperheisille erityisiryhmille.
    Ja jippii! Nyt voisi tuonkin alueen ympärille piirtää viivan, jonka ulkopuolella ei ole ainuttakaan erityisasumisryhmiin kuuluvaa.
    Päällisin puolin alue vaikuttaa aivan tavalliselta suomalaiselta asuinalueelta. Mutta kun kävelet sen kujasilla kuulet tavan takaa "vittu mitä sä tuijotat, saatana." Tai "tulitko perkele kattoon köyhiä? Kohta lätty lätisee, saatana"! Pihoissa on hataria häkkejä, joissa pidetään julmetun suuria ja vihaisia susikoiria. Viime syksynä alueella ammuttiin mies, joka ei ollut maksanut ajoissa huumevelkojaan. Hänen sukunsa on uhannut tappajien sukua verikostolla. Kun ilmassa kuuluu poliisiauton ujellus ojmiset vilkaisevat toisiaan ja sanovat "Jaha, Aurinkorannalla on taas kommunikoitu".
    Kenen syy, että näin kävi? En minä osaa sanoa.

    Tapsa on periaatteessa oikeassa, mutta käytännössä väärässä. Kyllä meilläkin -_ kuten muinaisessa sosialismissa - osoitetaan asunto joillekin ihmisille, joiden oma kyky hankkia asunto on rajoittunut tai puuttuu kokonaan. Lakikin velvoittaa kunnat järjestämään asunnot esimerkiksi juuri työfoobikoille ja anti-raitistelijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vielä, että ilmaisuni "osoittaa" asunto on ehkä hieman harhaanjohtava. Ei se tarkoita pakottamista, vaan pikemmin antamista.

      Hakija hakee asuntoa, ja kaupunki antaa tarkoin valitun asunnon tarkoin valitulle hakijalle. Hakija toki siis on itsekin ueimmiten aktiivinen, mutta ei voi täysin vapaasti valita.

      Poista
  53. Anti-raitistelijat... heh, heh he.

    "Pelkkä viinaa juova säilyttää sekä terveen järjen että vakaan muistin tai päinvastoin menettää kerralla molemmat. Mutta "komsolkan kyyneleen" vaikutus on suorastaan huvittava: juot sata grammaa sitä - noita kyyneleitä - ja muisti pysyy vakaana, mutta terve järki on tipotiessään. Juot toiset sata grammaa ja - hämmästyt: mistä ilmaantuikin tällainen määrä tervettä järkeä? ja minne häipyi koko vakaa muisti?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös muuten Tapsa ollut panteismiin kallellaan: Kolmella maljalla saavutan suuren Taon; kannullisen kun juon, niin yhdyn luontoon.

      Poista
    2. Kyllä, nimenomaan, panteismi on ainoa järkevä uskonnollinen aate.

      Tuo Iineksen säe on kai vanhoilta kiinalaisilta ja mökkisuomalaisen suussa se muuttuu muotoon: Kolmella kaljalla saavutan suuren Taon, taon ja taon, ja korillisen kun juon, niin yhdyn luontoäitiin (vai olikohan se naapurin muija?).

      Poista
  54. Ps. Edellinen sitaatti (punastuu vähän häpeästä kun Iines käräytti minut), ei ole Vartiolta tai Meriluodolta. Eikä edes Saarikoskelta tai Sandemoselta. - Onpahan vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä mikis sure, käräytys oli aika lempeä. Ettäs menitkin luulemaan minua kovaksi muijaksi.

      Poista
  55. Tiedättekös te muuten mikä Suomen luonnossa on sellainen, joka tykkää kauheasti kaikesta kiiltävästä? - Oikea vastaus on kapiainen. (harakasta saa puoli pistettä).

    Sitä minä vaan tässä nykymaailmassa ihmettelen, että päättivät antaa sotilasansiomitalin Carl Haglundille, koska hän ei ole käynyt armeijaa lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoli pistettä tuli.

      Olet taas ehtinyt uutisten edelle. Jos tuommoinen on päässyt tapahtumaan, että armeijaa suorittamaton on saanut sotilasansiomitalin, niin jo on markkinat. Tai markkina, niin kuin nykyään sanotaan.

      Poista
    2. Ei tuo minua erityisesti koskettanut, mutta niin paljon saa maailmassa kovuutta kestää.

      Minulla on ollut vähän projektina, että käyn niissä paikoissa, joissa viimeksi olen käynyt ehkä koululaisena. Paikoissa, joissa ei ole juuri tullut mieleenkään käydä sen jälkeen.

      Sellainen sanonta on kuin "ihan museokamaa!"

      En voi enää väittää vastaan, kävin kansallismuseossa, jossa oli näytteillä kaikkea 70-luvun kamaa. Kuplavolkkari, Tunturi-mopedi, Retu-kengät, Hai-saappaat, Leen farkkutakki ja -housut jne.jne.

      Että minä olen museokamaa, olisin kyllä vähemmälläkin uskonut. - Itsensä sivistäminen on typerää!

      Poista
    3. Minulla on vielä mökillä keltaiset Hai-saappaat savottasaappaina. Kuplavolkkarikin on minulla ollut, mutta ei Tunturi-mopedia eikä noita muita. Museossakaan en ole käynyt pitkään aikaan, häpeä tunnustaa. Mutta siis pyhiinvaellusmatka omissa jalanjäljissä on kiinnostavaa. Kunpa joskus pääsisi katsomaan lapsuudenaikaisia kotejaan, miltä ne nyt näyttävät.

      Täällä riehuu jälleen ukkonen, pitäisi vissiin ottaa laitteet irti verkosta.

      Poista
    4. Ei minullakaan välttämättä kaikkia noita ollut, mutta kun siellä oli jopa juhlamokan 70-luvun paketti, jääkaapin sisältöä, kalja- ja limonadipulloja. Palautti elävästi mieleen asioita, vaikka näyttely ei ollut iso.

      Toisella osastolla olleita kivikirveitä ja muita kiven kappaleita, joita arkeologit erehdyksessä olivat keränneet, vilkaisin vain nopeasti ja jatkoin matkaani.

      Kaikkia osastoja en läpi käynyt, raja se on munki hurskaudella.

      Yksi hieno Helvetti-maalaus siellä oli. Taulussa taivaassa olijoilla oli ihanata auvoa, helvetissä olijat paloivat punaisisssa lieskoissa, niiden päällä oli jotain isoja ötököitä, raajojakin puuttui. Siitä otin valokuvia.

      Poista
    5. Helvettikuvat ovat hyytävän ihania. Boschillakin on joitakin, joissa ihmiset vajoavat jonnekin päkiät vilkkuen. Parhaita ovat Raamatulle uskolliset infernot, semmoiset joissa on tulenlieskoja. Koetin lapsena kuvitella, miltä tuntuu, kun ikuinen tuli polttaa ihmistä eikä koskaan lakkaa.

      Poista
  56. Kun eilen ironisoin sitä asuntojen "osoittamista", niin pilkkani pilkka oli siinä johtopäätöksessä, että siten syntyy "maahanmuuttajakeskeisiä" alueita.

    Kuinka niin?

    Ovatko siis kaikki Suomeen otettavat maahanmuuttajat sellaisia, jotka eivät kykene ikinä elättämään itseään?

    Eihän pakolaisia ole kuin pieni osa kaikista tulijoista.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan hyvä kysymys, enkä ymmärrä, miksi sitä ei voisi kysyä filantrooppi tai suuri humanistikin.

      Suomestakin on aina menty Amerikkaan paremman elämän toivossa, ja mennään edelleen. Ensimmäinen tehtävä silloin ennen oli hankkia työpaikka, ellei se ollut jo valmiina siellä jo olevien sukulaisten ja tuttavien toimesta. Ruotsiinkin kun mentiin, mentiin töihin.

      On kai kuitenkin niin, että työtä ei voi täällä tehdä, ellei sitä täällä ole.

      Poista
    2. Etkö ole perehtynyt Soininvaaran ja Vartiaisen lausumiin ja kirjoituksiin, joiden pääsanoma on se, että kun tulee tarjolle työvoimaa (= ihmisiä), niin silloin syntyy myös työpaikkoja.

      Se pitääkin paikkansa tietyissä normaalitilanteissa ja on liiketalouden lakien mukainen päätelmä.

      Poista
    3. Olisiko se noin helppoa vieraassa maassa, kielitaidottomana?

      Uskon kyllä ihmisen työllistymiseen omatoimisestikin, mutta ei se mikään matemaattinen yhtälö ole, että aina onnistuu, jos yrittää.

      Entisvanhaan oli helpompi työllistää itsensä, oli enemmän tarvetta palveluista. Näin ollen yritteliäs ihminen saattoi hyvinkin päästä leivän syrjään kiinni ihan vaan ryhtymällä takomaan vaikka hevosenkenkiä.

      Nyt on toisin. Meillä on laajat palveluverkostot valmiina, tavallisen kielitaidottoman on vaikea keksiä palvelua, jolle olisi tilausta.

      Poista
    4. Miksi he sitten tulevat tänne, elleivät työllistymään? Elämään anteliailla sosiaalituillammeko?

      Mikä ettein. Tekihän Helsinkikin juuri päätöksen, jonka sanoma oli, että kaikki maailman romanikerjäläiset yhtäkää tänne, elätämme ja asutamme teidät kaikki täältä ikuisuuteen veronmaksajiemme kustannuksella.

      Pikkukaupunkisi ei ole vielä näin jalo?

      Poista
    5. En minä mikään maailmanselittäjä ole, eikä minulla ole vastauksia eikä oikeastaan varmoja mielipiteitäkään tästä koko asiasta. Siinä on monta puolta, ja kokonaisnäkemystä on vaikea hahmottaa.

      Kerjäämisen voisi minusta kyllä kieltää, sillä kerjääminen lisää kerjääjien kurjuutta, ylläpitää sitä.

      Poista