24.9.2013

Yö voitti päivän

23.9. Yö voitti päivän ja tasasi puntit kaamoksen hyväksi  sunnuntaina.

Joka aamu herää pimeämmässä kuin edellispäivänä. Joka ilta vetää aikaisemmin kaihtimen alas.  Joka päivä maan kamara ja taivaan kansi nitkahtavat toisiaan kohti hitusen verran lisää. Vähän kuin Atlaksen polvi lyyhistyisi sentti sentiltä ja maapallo painaisi enemmän kuin sen pitäisi.

On ostettu ensimmäiset kynttilät, mutta ei sytytetty vielä. Kun ensimmäisen sytyttää, ei voi palata taaksepäin, on  sytytettävä joka ilta, on mentävä syksyn pimeyteen kynttilöillä, on mentävä läpi talven valot päällä, on pidettävä ehtymättömiä kynttilävarastoja. On katsottava, että kaapissa on puntti tikkuja ja varoiksi taskulamppu - otsalamppua olen nyt harkinnut, niitä on kivoja malleja. On ostettava marketista sukkahousut. Neljänkymmenen denierin sukkahousut ja puettava ne herkälle iholle, joka käpristyy kauhusta, kun tekokuitu lähestyy sen pintaa ja kääriytyy tiukasti sitä vasten. Varsinkin sisäreisi on kauhuissaan.  Mikään ei ole niin kauhea vaate kuin sukkahousut. Vihaan niitä. 

24.9. Vihaan myös Valkoiseksi leskeksi kutsuttua brittinaista yksinkertaisesti siitä syystä, että hän hymyilee kuvassa niin leveästi, vaikka haluaa tappaa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin hän ja hänen miesvainajansa. Ei haittaa, vaikka hän ei olisikaan Nairobin teurastuksen takana, vihaan häntä silti. Ei kenenkään murhanhimoisen pidä hymyillä niin leveästi. 

Paljon muuta en tällä hetkellä vihaa, enkä Valkoista leskeäkään jaksa kauan vihata, koska ei hän ansaitse moista tunnekasaumaa. Eeloppia vihaan kyllä hieman, koska hänkin hymyilee niin leveästi. Katson kuvaa ja mietin, miettiikö hän, mitä ostaisi suomalaismiljoonillaan. Häpeääköhän hänen vaimonsa? Lapsia varmaan on alettu kiusata koulussa. Isäin pahain teot kasautuvat useimmiten lasten ja vaimojen päälle. Veikkaan, että perheellä on nyt vaikeaa ja ovet paukkuvat ja lapset itkevät. 

Olen aloittanut nyt vasta Jään lukemisen, ja siinä tahdon viipyä. Hidas ihmiskuvan avautuminen miellyttää meikäläistä nautiskelijaa. Pinnan alla on paljon jo alussa. Haanpään uusi elämäkertakin tempaa mukaansa, vaikkakin alkuun ihmettelee elämäkerran kirjoittajan itsensä esillenostamista. Ehkä siihen on syynsä. Jari Tervon Esikoista en ole vielä avannut, vaikka senkin sain jo kirjastosta. Nyt ensin nämä kiinnostavammat.

(Valokuva Iines, syyskuussa 2013)
(PS Kuva kannattaa katsoa suurennettuna.)

153 kommenttia:

  1. Nettihesarissa tänään: "Heini Kilpamäen mielestä tyhmät kysymykset ovat usein viisaimpia. Kilpamäen tietokirja Suomalaisen tyhmyyden ylistys ilmestyy ensi keväänä".
    Tätä on muuten jo odotettu! Meitä tyhmien kysymysten esittäjiä on aina mennen tullen potkittu päähän ja haukuttu idiooteiksi, mutta nyt tietokirjailija todistaa, että tyhmyys onkin luovaa:

    "Tyhmyyden ihannointi ei ole tyhmää. Tyhmyys luo luovuuden kentän, joka on vapaa kaavoista. Tyhmä kysymys voi paljastaa, miksi jokin jähmeä tapa on olemassa, tai kyseenalaistaa, onko järkeä seurata sokeasti trendejä."

    Just niin! Noin neljä prosenttia suomalaisista (johtava luokka) on seurannut sokeasti trendejä ja missäs sitä nyt seistään? Kusessa kaulan asti. Kun valtion budjetti on rohkeat 50 miljardia ja uutta velkaa otetaan taas 10 miljardia, tekisi tosiaan tehdä muutamia tyhmiä kysymyksiä. Mutta sepäs ei - saatana soikoon - ole rakentavaa, se on pölhöpopulismia. Siinä ei niinku kanneta niinku vastuuta, niinku. Sinsänsä outoa, sillä jos kuluttaisin vuodessa ihan vain elämiseen, pankinjohtaja pitäisi minua idioottina. Mutta Urpilaista ei.

    Kiitos somen, saa se järkensä säilyttänyt 96 prosenttia kansalaisista äänensä kuuluviin jotenkin, vaikka nyt Iineksen blogin nurkassa. Mutta parempi sekin kuin mykkänä vihastusta kasvattaen. Ennen somea kiukkua sai purkaa vain lehtien yleisönosastoissa, jotka olivat vahvasti sensuroituja.
    Somen voiman näkee jokainen täällä esiintyvä vakikirjoittaja hauskasti. Muutaman vuoden sonnipainostuksen jälkeen Iineskin varovasti myöntää, että taitaa siinä islamissa, peijuuni soikoon, olla joitakin ikäviä piirteitä. Ja ettei vain salaa, vinosti, nurkan takaa kehaisisi tätä suomalaista meininkiä, jossa sentään mies tappaa vain omat lapset ja akan, mutta ei muiden lapsia ja akkoja, kuten erään muun kulttuurin eräät edustajat, nämä "Nairobin nyrkit", kuten Tapsan osuva ilmaisu kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minä lähestyn islamia naisen arvon ja perimmältään ihmisarvon puuttumisen kautta. Toisaalta kaikki kysymykseni, etupäässä tyhmät, kimpoavat takaisin, koska ikinä mikään ei ole islamin eikä muslimin vika, vaan yhteisöllinen piirre ja ehkä kuttuurista juontuva erikoisuus. Tässä minulla on opettelemista.

      Täytyy muuten siis muistaa, että mikään ei ole myöskään Päivi Räsäsen eikä luterilaisuuden vika, vaan se on yhteisöllinen räsäspiirre.


      Rakastan muuten tyhmiä kysymyksiä, en älykkäitä, jotka johtavat upeisiin diskurssierittelyihin. Sellaiset lasten suusta -tyyliset tokaisut ovat suosikkejani.

      Poista
    2. Some, tosiaankin, kuten Kolhemainen tuollla mainitsi...Iineksen ikkuna mahdollistaa paljon enemmän kuin se saa***nan typerä FB tai Twitter tai mitä näitä on, näitä ihmekaukaloita joissa vain selostetaan omaa elämää. Täällä sentään keskustellaan ja pähistään ja pähkäillään, milloin mistäkin.

      Siksi kai minäkin, somekriitikko, piipahtelen täällä. Aina saa jonkun ajatuksen matkaansa.

      Päivi Räsänen ei ole läpipaska ihminen. Telkusta näin sattumalta kun hän jutteli jossain tv-radio-ohjelmassa nuoren homotoimittajapojan kanssa, ja hänestä tuli esille jotain ihan muuta kuin mitä media on hänestä nostanut esille.

      Medialla on mielikuvien tasolla meihin suuri vaikutus. Siis myös sosiaalisella medialla. Siksi siihenkin on syytä suhtautua myös kriittisesti.

      Poista
    3. Somekriitikko, mielenkiintoinen itsensä määrittely.

      Kannatan kriittistä suhtautumista, mutta siis suhteessa itseen. Medialle emme mitään voi, se suoltaa mitä suoltaa ja siitä on vain itse otettava selko ja osattava suodattaa jonkinlainen totuus sieltä esiin.

      On siis kai vaan oltava mukana median seuraamisessa ja otettava foorumit haltuun, jos haluaa olla mukana. Vaan tästähän sinäkin juuri puhut.

      Poista
  2. Muutama luku ja sana katosi kommentistani. Piti sanoa, että: "Sinänsä outoa, sillä jos kuluttaisin vuodessa 50 tonnia ihan vain elämiseen, ja ottaisin joka vuosi kymppitonnin lainaa ihan vain elämiseen, pankinjohtaja pitäisi minua idioottina. Mutta Urpilaista ei, vaikka hän tekee saman. Tosin muiden rahoilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen, ei kai se katoaminen johtunut tästä pienenneestä kirjoituslootasta? Tässähän näkyy vain neljä riviä kerrallaan, ja ellei suurenna lootaa, tapahtuu virheitä helpostikin.

      Kai siis huomasit, että laatikkoa saa suuremmaksi oikeasta alanurkasta vetämällä siitä hiirellä.

      Poista
  3. Seminaareissa tai vastaavissa tilaisuuksissa pölinän pitäjä kysyy lopuksi yleisöltä että "olisiko kysyttävää"?... ja kun kukaan ei kysy mitään, niin hän rohkaisee yleisöä sanomalla että "tyhmiä kysymyksiähän ei ole olemassa".

    No johan on kummallista?

    Esim. jos ko. tilaisuudessa joku idiootti kysyy jotain ihan idioottimaista, niin minkä takia se ei sitten olisikaan tyhmä kysymys?

    VastaaPoista
  4. Saahan sitä kysyä mitä tahansa, myös tyhmiä kysymyksiä; ne ovat usein mielenkiintoisia.

    Mutta miksei niitä saa sanoa "tyhmiksi kysymyksiksi?" (Sanotaanhan tyhmiä vastauksiakin "tyhmiksi vastauksiksi.")

    VastaaPoista
  5. Sitä paitsi kaamos on kivaa aikaa. Näkee vain sen minkä kuvittelee näkevänsä. Kerrankin kun kaamos (tai oliko se sittenkin kaaos?) ympäröi minut joka puolelta - olin mätkähtänyt ajamani polkupyörän päältä ojan pohjalle - niin siihen tuli musta karhukoira. Joka katseli minua. (Vaikka en minä siitä nähnyt kuin vain sen silmät.) Sit se alkoi laulaa mulle, georots -maisella baritonillaan "Yö on synkkä, hiilenmusta/siinäkin soi kaipausta... blues .

    Ajattelin, että selviän tästä.

    VastaaPoista
  6. Olet nyt ihan ytimessä, mikis. Viittaan tässä peräti Raamattuun ja Jeesuksen oppeihin: Sallikaa lasten tulla minun tyköni. Sallikaa lasten kysyä, sillä siellä on totuus. Tukkikaa fariseusten suut, sillä he pyörittelevät sanoja, joita eivät itsekään ymmärrä. Kaatakaa heidän pöytänsä, sillä niillä on kirjaviisautta, jota ette tarvitse. - Noinhan se meni. Rehellinen tyhmyys kunniaan.

    VastaaPoista
  7. Minäkin vihaan sukkahousuja. Ne on aina tiellä. (Tai ehkä on asiallisempaa sanoa että oli.Sillä sitä ne, piru vie, olivat. Nöösipoikana kun niitä rupes - varmaan jotenkin väärällä tavalla - riisuu pois, ne alko rätisee. Ja välillä sai melkein sähköiskun.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä joskus harvoin edes pääsen sellaiseen tilanteeseen, jossa pitää muodostaa konkreettinen kanta sukkahousuihin, olen äärettömän tyytyväinen.

      Poista
    2. Ennen kuin sanoo mitään, kannattaa pitää vaimon sukkiksia parina päivänä koko päivä. Vaikka jokin viikonloppu mökillä.

      Poista
    3. Olen mies, mutta itse pidän mielummin noita sukkahousuja farkkujen alla, kuin puuvillaisia miesten pitkiä kalsareita. Nyt miehillekin löytyy vastaav tuote ilman jalkaterää http://nansoshop.com/Black-Horse/Miesten-pukeutuminen/Miesten-pitk%C3%A4t-alushousut/Layer-2/p/BH-01-51951-1210 joten täytynee kokeilla noita. Pukemiseenkin löytyy hyvä video.

      Poista
  8. Jatkan vähän Iineksen ajatusta tyhmyyden kunniasta. Mitä iloa ihmiskunalle oli ylinero Einsteinista, jonka kaava mahdollisti atomipommin? Tai nerokkaasta Oppenheimerista, joka sen rakensi? Talousnero Hjalmar Schact mahdollisti Hitlerin Saksan synnyn. Kun seuraa katseellaan nerojen kulkuetta, näkee enimmäkseen hävitystä, tuhoa, uhkaa. Me tavikset sitten marssimme milloin itään, milloin länteen ja ammumme niin perkeleesti kaikkea, joka liikkuu väärässä univormussa.
    Entäs hullut sitten? Heille ei uskalleta antaa asetta käteen eikä pommia kainaloon. He nauraa hähättävät hulluille jutuilleen ja laulavat neliäänisesti: "Ne tulee ja hakee mun pois, hahaa, hehe, hahaa"... Koskaan heistä ei yksilöinä tai laumana ole vaaraa kenellekään. Ja ennen kuin joku sanoo, että Hitler oli hullu niin vastaan, että aika fiksu hulluksi silti.
    Jossakin vanhassa Veikko Huovisen jutussa tehtiin sen ajan (70-luku) tyhmiä, sopimattomia kysymyksiä, kuten:
    "Ihanko totta, että suomalaiset aloittivat talvisodan".
    Muitakin oli, mutta en muista.
    Jos nyt joku kysyy, että
    "Ihanko totta s*****t rikastavat kulttuuriamme", niin hänet viedään kuopan reunalle ja Mikis, meidän Mikiksemme! tulee sadetakissaan, hölskyvissä kalosseissaan ja ylioppilaslakissaan väärinajattelijan taakse, vetää Naganiinsa panoksen pesään ja laukaisee niskaan. Luja potku kalossista ja taas on yksi tyhmiä kyselevä vähemmän. Ripaus kalkkia kalmolle ja seuraava kyselijä kehiin.

    VastaaPoista
  9. Kolehmainen vaikuttaa tuohtuneelta... Siihen lienee syynsä.
    Mutta tuskin minä se syy olen?
    (Tai jos olen niin sitten olen.)
    Korjaan muutaman virheen silti:
    1) kalossini ovat tehty mittatilaustyönä Bangladeshissa (lapsityövoimalla, kieltämättä) ja ne eivät hölsky
    2) ja jos niillä potkaisee jotain toista, sattuu itteensä
    (2b olisi pitänyt hankkia hollannikkaa Utrechtista)
    3) en ole ylioppilas, lakkini on veljeni
    (3b tosin sillä ei tässä yhteyssä merkitystä ole)
    4) Nagan (oikeasti Nagant) on rullarevolveri, yhdeksän kutia, 7,65, siinä panoksia ei "vedetä pesään"
    5) eikä minusta oikeasti kyllä telottajaksi olisi

    Ps. Tuota vitoskohtaa olen ajatellut. Tiedän että ihmisen minuus on murrettavissa... helpostikin. (huokaus) En oikeasti tiedä. Mutta sen mä tiedän että ite en pelkää kuolla. Oikeastaan päinvastoin. (Minun piti aikoinaan äidilleni luvata että en tee itsemurhaa. Joten sana vivo.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa en ollut tuohtunut, vain innoissani, kun sain kuulla hyvän uutisen, joka ei liity tähän asiaan mitenkään.
      Jotenkin vain näin sieluni silmin sinut, ystäväni Mikiksen, heilumassa liehuvan sadetakkisi kanssa siinä kuopan reunalla. Se yo-lakkikin oli väärin päin päässä, kun olit niin tohkeissasi siinä tappotouhussa.
      Juu, ja sotkin Nagantin (ystävien kesken Nagan) ja Tähti-pistoolin. Tähteen vedetään kuti piippuun, sen minä tiedän, kun olen sillä ampunut. Tähti on itse asiassa Tokarev, mutta sitä harva muistaa. Vielä harvempi tietää, että Nagantin keksi belgialainen asesuunnittelija, joka myi pyssynsä venäjälle. Tsaarin kenraaleiden mielestä se oli parempi kuin Smith & Wesson, siitä huolimatta, että S&W beats four aces!
      Naganeita vietiin jonkin verran myös Yhdysvaltoihin ja sitä kautta syntyyivät tarinat pistoolimiehistä, jotka vastustajan ammuttua kuusi kertaa nousivat rauhassa seisomaan ja lopettivat tämän sillä Naganin seitsämännellä patruunalla, joka löytyi rullasta. Nagan oli siis - ellen väärin muista, seitsemän kertaa laukeava.
      Mitä kohtaa 5 tulee, niin meistä jokaisesta olisi teloittajaksi. Iineskin ampuisi ilomielin ne Intian porukkaraiskaajat, vieläpä niin, että lasettaisi ensin pari kutia muniin ja kun ne oikein kiljuisivat, lopettaisi suoraan otsaan ampumalla. Minä olin aivan hilkulla ampua entisen pomoni Tähti-pistoolilla, mutta sepä kuoli omia aikojaan ennen ja hyvä niin.

      Poista
  10. Rehellisyys ja tyhmyys ovat sukua toisilleen, siksi puhuin tyhmyyden puolesta tuolla ylempänä.

    Eihän rehellisyys ole kovin kannattavaa, ei taloudellisesti eikä aina muutenkaan. Rehellistä myyjää tuskin onkaan, tai rehellistä kauppiasta. Kauppias ei myy asiakkaan parhaaksi, vaan omaksi voitokseen. Oikeastaan kauppiaaaksi ei ryhdy koskaan umpirehellinen ihminen, jolla on ihanteita tai ajatuksia.

    Ja älykkyydellä ei maailmaa vain edistetä, vaan myös tuhotaan. Älykäs tekniikka ei ole pelastaja, vaan muuttaja. On ihmisestä kiinni, miten hän muutokseen suhtautuu.

    VastaaPoista
  11. Tuota "tyhmä kysymys" voi ajatella monelta kantilta, myös niin, että yksinkertaiset kysymykset ovat usein kaikkein olennaisimmat ja tärkeimmät. Minä olen kysellyt yksinkertaisia kysymyksiä alvariinsa.

    Nuoremapana olin firman bileissä ja johtajan poika tuli juttelemaan kuin kaverilleen, en honkkelia tuntenut. En sitä koskaan ollut nähnyt, purjehdus oli sille elämäntehtävä, töitä tuskin teki lainkaan tai ainakin hyvin vähän. Olin hieman humalassa, mutta kysyin peräti kaksi kertaa: "kuka sinä olet?", ennenkuin räjähdin ja aloin kertoa hyvin yksinkertaisia perustotuuksia hyvin kovalla äänellä.

    Kaikissa työtehtävissä voi joko osata, filamata että osaa, tai kysyä. Filmaus on hyvä konsti, koska jossei kummoisesta asiasta ole kysymys, kyllähän sen oppii.


    Oppimistavoista on kovasti puhuttu. Minulle luentotyyppinen opettaminen ei merkitse paljon mitään, opin itsekseni lukiessa ja pohtiessa. Luennoista jää mieleen huono ilmanvaihto tai vinossa oleva verho.

    Dave Lindholm joskus lauloi, että "turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla". On se niinkin.

    Minä olen tyytyväinen siitä, etten ole saanut paljoa älyä. Sellaisen kanssa olisi todella hankala olla, mihin sen laittaisi kun menisi nukkumaan tai vessaan. Ei kai sitä sentään mukaan voi ottaa?

    VastaaPoista
  12. Entä sukupuoliyhdyntä? Kumartavatko älykkäät miehet partnerilleen aktin päätteeksi ja sanovat Kari Heiskasen tavoin: "Sydämelliset kiitokset!"

    En ole varma, mutta sellainen käsitys minulla on, että ainakin yliopistojen professorit niin tekevät.

    VastaaPoista
  13. Käskystä katsoin kuvaa suurennettuna. Ja mitä silmäni olivat näkevinäänkään: taustalla olevan kuusen kaarnassa, auringon kilossa, aamun terhenessä, heijastuu joko metsänneidon tai Iines-neidon hahmo!?

    PS. Olen ennenkin kertonut, että näen metsässä, etenkin puissa, etenkin kuusissa, outoa metsänväkeä, vähän niin kuin Rudolf Steiner nuorena. Nyt tyhmä kysymys: näettekö te sen hahmon vai menenkö hoitoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuutikki, tietenkin metsässä on hahmoja! Esimerkiksi koivullahan on silmät rungossaan, ja kun kulkee koivikossa, tuntee miten puut katselevat kulkijaa. Katsokaa niitä koivun rungon oksankohtia, tai siis silmiä. Kuin lehmän silmät, suuria, ruskeita ja kauniisti katsovia kosteikkoja, metsänhaltijoita. Valokuvasin niitä juuri, ja mietin, olenko täysin kahjo. Ajattelin, että niistä saisi hienon näyttelyn.

      Poista
  14. Päätin muuten lukea Jään alkukielellä, ruotsiksi, ilman pakkoa ihan vaan mielenkiinnosta, ja siksikin, kun se minulla sattuu olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno idea, tekisin perässä, jos olisi alkukielinen käsissäni. Olisi kiinnostavaa myös vertailla käännökseen ja kenties omaan ehdotukseensa jostakin kohdasta. Juuri tämä kirja tuntuisi semmoiseen sopivalta.

      Poista
  15. Jos ollaan rehellisiä (lähinnä itselle) niin jokainen ihminen toivoo olevansa älykkäämpi kuin mitä on/mitä kuvittelee olevansa.

    Siitä nousee mieleen kysymys, että miksi?

    (Myös minä - vaikka sen vähemmän älykkäästi tuon esiin - rakastan "tyhmiä" kysymyksiä. Totta kai.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmien kysymysten ystävät/esittäjät ry. olkoon siis seuramme nimi.

      Minä kyllä siis luontaisesti kuulun tuohon seuraan, ja lisäksi nimenomaisesti haluan kuulua sen lisäksi että kuulun T.P.O.T.-kerhoon.

      Mensa-älykkyydessä en pärjäisi huonon matemaattistasollisen ajatteluni vuoksi, mutta tiedän ja aavistan, että te kaikki muut olette matemattisorientoituneita, sen lisäksi, että olette mestariskirjoittajia ja yleisneroja.

      Poista
  16. Huomasitteko muuten, että suomalaiset oli lompakko-testattu maailman rehellisimmäksi kansaksi, taas kerran.

    Hännänhuippuna olivat Iberian niemimaan senjoorit ja senjoriitat, aika odotetusti. Eniten minua hämmästytti intialaisten kakkossija ja venäläisten hyvä sijoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaisten kakkossija hämmästytti minuakin, kun kuulin uutisen radiosta. Radioselostaja epäili sen johtuvan hindulaisuudesta. Jos varastat lompakon, paha kertautuu ja tulee vastaasi seuraavassa elämässäsi. Vaan mitenkäs ne joukkoraiskaukset Intiassa sitten?

      Poista
  17. Tämä vielä: tuskinpa ne Eelopin kakarat paljoa kärsivät isänsä välistävedosta, sillä nehän asuu Kanadassa, ja siellä jonkun Nokian osto (ei myynti, vaan nimenomaan osto) on saman tason uutinen kuin meille olisi se, että Wärtsilä ostaa sisilialaisen naulatehtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin selvänä, että vaimo ja lapset ovat mukana. Vaan kyllä se taisi olla tilaustyö Eelopilta, homma hoidetaan ja palataan Suomen miljoonat taskussa.

      Poista
  18. Minä luen Jään uhuruksi sitten kun ilmestyy, vaikkakin aika vaivalloista se tulee olemaan, onkohan sellaista kieltä edes olemassa?

    Provokaatoista ja niiden tappamisesta. Minulla oli Parviaisen blogeista syötteet silloin kun kävi oikein kuumana. Kerran jonkun oikein törkeän tekstin jälkeen lähetin sähköpostiinsa kiitokset maltillisen järkevästä ja viisaasta tekstistä, mutta sanoin, että hieman rosoa olisin kirjoitukseen kaivannut. Vähän ajan päästä veti kirjoituksensa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kun muistelen, niin se marttyyrina pyysi sähköpostiinsa haukkumisia ja tappouhkauksia, kun niitä muutenkin tulee. Sellaiseen vastasin "ymmärtäen".

      Poista
    2. Minua lakkasi Parviaisen nerous kiinnostamasta, kun hän nai sen lapsibimbon ja osoittautui muutenkin tyhjäksi narsistiksi. Hän oli hyvin nuorena kaunis ja kiinnostava, suorastaan jumalainen ilmestys.

      Poista
  19. Haanpää kirja on huonosti kirjoitettu. Liikaa tosiaan nostaa itseään esiin: kuka helvetti on Matti Salminen? Minulla kun on aika heikot perustiedot Haanpäästä, kirja tuntuu osin hieman hifistelyltä, ei ole kovin mielenkiintoista tietää missä kokoelmassa tai lehdessä joku kirjoitus alunperin ilmestyi. On kirjassa toisaalta paljon hyvää tietoa, ei ollut turha ostos.

    Minä kehuin aiemmin Sami Liuhdon kaamivaa murhakirjaa Neromaani.Ehkä se edellyttää hyvin outoa huumorintajua, mutta minä hekottelin ääneen ja minulle se on paras mittari. Huumori joka ei naurata on näetten vähän niinkuin pornoelokuva, jossa ei näytetä mitään. Kuka on Meryl Vitsas, ei kai sentään kukaan nykykirjailija tai nopelisti? Viidellätoista eurolla (sis. postikulut, kirjan facebook-sivulta tilausohje)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuunkin tällainen puree: "Kartanoherra J.J. Rinta-Taskulalla on kirottu probleemi: hänellä on kohtalo. Kohtaloaan ei voi paeta, yrittäminenkin johtaa vaikeuksiin." Olen aina tykännyt siitä, että ihmispoloa ei kirjoissa herätellä, valisteta eikä säikytellä rikkomalla sitä sun tätä - koska maailma nyt on niin rikki, niin minä näytän sen tässä, kootkaa palaset -tyylillä. Tykkään luultavasti Neroromaanista ja tykkään luultavasti Miina Supisen uusimmasta. Luin muuten ensin "Neoromaanista" ja kavahdin hieman. Luoja varjele minua neolta ja ihmispolon ravistelulta.

      Poista
    2. Minä taas luin ensin "Neuromaani" – ja ihan ällistyin Rikun kirjallisesta sivistyksestä, jonka hän lähes on onnistunut kätkemään, ja odotin, että seuraavaksi hän ohimennen vertaa teosta Houellebecqin, Perecin ja Lamothe-Langonin vastaaviin viritelmiin!

      Vieläkin sydän tykyttää.

      Poista
    3. Minäpäs olen lukenut Hoellebecqin Halujen taistelukentän ja kirjoittanut siitä muistiin joitain kohtia, monta vuotta sitten. Parhaiten jäi mieleen se, ettei naisella ole päähenkilön mielestä mitään virkaa, kun hän menee terapeutille, joka saa hänen ajattelemaan ja puhumaan. Nainen on päähenkilölle vain suunnaton pillu johon upota.

      Muistan vieläkin Sami Liuhdon Neiti nättipillu -runon. Se oli koskettava.

      Poista
    4. Pannaan Hoellebecqiin yksi u lisää. Tämän nimen joudun aina tavaamaan ja silti se menee väärin.

      Poista
    5. Houellepekalta olen lukenut Maaston ja kartan. Mikään ei ollut valmistanut minua sen kipeään huumoriin, erittäin hauska kirja.

      Kulttuurisnobi olen tottakai, vaikka Kansallisteatteriin en luultavasti lähtisi, vaikka limousinella tulisivat hakemaan. No olkoon, jos autossa olisi virvokkeita ja puoliajalla saisi lähteä.

      Poista
    6. Ei puoliajalla kannata lähteä, sillä silloin siellä voi nauttia punkkua ja konjakkia ilman pienintäkään syyllisyyden tunnetta.

      Poista
    7. Nyt muistan, totta puhut: saattaisin lähteä.

      Poista
  20. Minulla on jo pitkään ollut lukulistalla Petronius Arbiterin viimeisin, Iines kun sitä joskus kehaisi. Jos joku kertoisi minulle miten muotivaatteiden ja viimeisimmän kirjallisuuden seuraaminen eroavat toisistaan, niin varmasti valehtelisi.

    Nyt on niinku muodissa tällaset hyvin hitaat ja perseestä istuvat romaanit, kaikenlainen aktiooni ja liialliset tapahtumat ovat niinku ehdottomasti out. Saas nähdä ensi kevään trendit, ties jos lahje levenisi ja kirjasinkoko muuttuisi.

    Koska Tervo muuten kirjoittaa sen kaikkein mielenkiintoisimman kirjansa: "Tämän kaiken olen syönyt"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niillä paljon samaakin, viimeisimmän muodin ja viimeisimmän kirjallisuuden seuraamisella. Tämä on oikeastaan hiton hyvä havainto.

      Jokin aika sitten useat naiset Leena Harkimoa myöten ilmoittivat lukevansa Paolo Coelhoa. Nyt luetaan Finlandia-ehdokkaita, noh, minäkin, mutta toisaalta luen nyt vasta Jäätä. Sofi Oksasta on myyty ja luettu, mutta moni ilmoittaa jättäneensä lukemisen kesken. Vähän kuin muotibloggari, joka heittää käyttämättömän ostoksen pois uudemman tieltä.

      Toisaalta sitten taas on selvää, että piintyneet kirjallisuudenrakastajat lukevat myös uutta, joten tässä kohdin vertaus muodin seuraamiseen saattaa vähän ontua. Uusi kiinnostaa eikä se estä lukemnista, että kirjoista ilmestyy kritiikkejä ja niistä kirjoitetaan muutenkin ja kirjailijoitakin nostetaan esiin.

      Poista
  21. Tyhmistä kysymyksistä: Kuka on nähnyt tai kuullut yhdenkään toimittajan kysyvän, mistä hyvästä Eeloppi ne rahansa sai? On vain päivitelty summan suuruutta ja sitä, että Nokian johto ei puhunut totta.
    Päivi Räsäseltä voisi kysyä, miksi niitä syyrialaisia otetaan juuri 500? Miksei 567? tai 600? Kuka sen luvun määräsi? Allah?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs minä muuten sanoin tuolla ylempänä siitä, että Eelopeilla paukkuvat ovet ja lapset itkevät?

      Suomen on hoidettava leiviskänsä kansainvälisten sopimustenkin mukaan, ja Syyriassa on kaksi miljoonaa pakolaista, joista miljoona on lapsia. He tuskin ovat onnenonkijoita. 500 on könttäsumma, kovin pieni Ruotsin 15 000 ja Saksan 5 000 rinnalla. Norjakin taisi ottaa peräti 3 000, tai ainakin paljon enemmän kuin Suomi.

      Poista
    2. Syyriassa on, jos oikein muistan, UNICEF:n työntekijän mukaan ( haastateltiin TV:ssä) yli 30% lapsia. Hän sanoi, että lapset ja nuoret ovat Syyrian tulevaisuus ja jos heitä ei auteta niin se tulevaisuus on todella musta. Monet lapsista ovat joutuneet näkemään niin kauheita asioita, että siellä tarvitaan monenlaista apua. Kertoi senkin, että monet avustustyössä olleet konkarit ovat olleet järkyttyneitä Syyriassa käytyään, monet lapset ovat olleet myös väkivallan kohteena ja syyrialaiset tarvitsevat todella paljon apua.

      Poista
    3. Tämä on totta, ja juuri tällaisista järkyttävistä oloista tulijoita ei saa käännyttää valtioitten rajoilta, vaan kaikkia tulee auttaa jakamalla vaikka oma leipäpala heidän kanssaan.

      Tuolla keskustelun lopussa juuri kirjoitin, että antaisin mieluummin näille syyrialaisille enemmän apua ja rahallista tukea kuin suomalaisille sijaisvanhemmille - viittaan Auerin lasten jättimäiseen sijaisvanhemmuuskorvaukseen 8000 e/kk.

      Tällä en tarkoita, että mitätöisin sijaisvanhemmuutta, en suinkaan, vaan näen ainoastaan tuon 8000 e/kk paljonkin suurempana summana, joka valtaosalla perheitä on käytössään lapsiaan elättäessään.

      Poista
  22. Muuten, asian vierestä, enpä malta olla lausumatta ääneen mielipidettäni Marimekon uusimmasta plagiointikohusta.

    Heljä Liukko-Sundström on esiintynyt kiihtyneenä mediassa väittäen Marimekon plagioineen hänen viljapeltolaattaansa. Kuitenkaan media ei näytä tuota laattaa - aavistaa totuuden? - vaan lukija saa sen itse etsiä. Etsinnän tulos minulla oli ainakin se, että myrsky vesilasissa, työt eivät muistuta toisiaan.

    H L-S plagioi itse luontoa ja lampaita sun muita. Ei niitä voi omistaa, jos on ne ikuistanut keramikkalaatalle, vaikka se pikkuinen laaatta maksaisi 200 euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heljä sanoi tuntevansa itsensä raiskatuksi, ehkä hän hieman liioitteli asioita. Toivoisin hänelle kuitenkin tukea, jos joku kävisi kysymässä pärjäileekö.

      Poista
    2. Kumman kiihtyneeltä keramiikkataiteilija vaikuttaa, vaikka raiskaus, jos sitä on ollut, on ollut korkeintaan lievä, eikä sitäkään, kopiointia se ei kuitenkaan ole. Onhan monen kirjailijankin lauseista tunnistettavissa esikuvallisia vaikutteita, eikä sitä pidetä pahana.

      Toinen asia, joka päivän keltaisesta uutisvirrasta osui silmiini, on Auerin lasten sijaisvanhemmuuden hinta, 8000 euroa kuukaudessa, eli yhdestä lapsesta 2600 euroa + lapsilisät päälle.

      En minä ikinä huomannut, että lapsi kuluttaa noin paljon, vaikka kaikki maksut ynnättäisiin yhteen. Jos hyvinvointiyhteiskunta pystyy tähän, niin kai meillä nyt on varaa hädänalaisia syyrialaisiakin auttaa vähän enemmän kuin 500:n hengen verran? Mieluummin antaisin heille leipärahaa ja vähän vähemmän kantasuomalaisille sijaisvanhemmille. On aikamoista työttömänä sijaisvanhempana pystyä ostamaan luksusvene ja luksusauto.

      Poista
    3. Hesarin tuplakuvasta yritin tihrustaa, mutta ronskia mielikuvitusta vaatii nuo kaksi kuvaa mielessään samaksi yhdistää. Olen pahoillani, Heljä, ehkä joku vielä joskus plagioi sinunkin teoksiasi. Hätätilassa minä voin yrittää.

      Poista
  23. Toisaalta se on niinkin, kuten kunnioitettu viharikollinen Oha-allah kai kysäisikin, että kun Syyriassa on muutama miljoona avuntarvitsijaa, niin eikö ole aika väärin arpoa sieltä 500 onnellista, jotka pelastetaan?

    Sillä summalla, joka 500 onnekkaaseen vuodessa Suomessa tullaan käyttämään, ruokkisi, vaatettaisi ja asuttaisi siellä lähialueilla varmaan 50 000 avuntarvitsijaa.

    Eikö se olisi tasa-arvoistakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unicef ruokkii jo miljoonaa syyrialaislasta Syyrian naapurimaissa Turkissa, Libanonissa, Jordaniassa ja Irakissa. Unicefiin voikin lahjoittaa rahaa, joka menee suoraan leireille.

      Jo 18 eurolla saa 20 energiapitoista ravintokeksipakettia, jotka on suunniteltu erikoisesti hätää kärsiville lapsille kriisileireillä. Terveellisempiä ja halvempia kuin omien lasten energiajuomapullot.

      Poista
    2. Suomi panee vuodessa yli tuhat miljoonaa euroa erilaiseen kehitysapuun. Montako energiapakettia sillä saisi hätää kärsiville Syyrian lapsille?

      Ja oliko se niin, että yhden pakolaisen kustannus meille veronmaksajille on 57 000 euroa vuodessa - vai mikä oli se summa, joka esiintyi Kolehmaisen jutussa?

      Montako energiapakettia sillä saisi Syyrian lapsille?

      Kritisoin siis sitä, että valtio törsää veronmaksajien rahoja tuhat miljoonaa jonnekin Kankkustanin kaivoon, ja samaan aikaan kansalaisten pitäisi pelastaa Syyrian lapset parikybää per nuppi.

      Lisäksi Suomi on pikkutekijä tässäkin konkurssissa, joten miettikääpä montako myriadia miljardia uppoaa jonnekin, josta kukaan meistä ei kai tiedä juuri mitään? (No, osa menee ainakin sotatarvikkeisiin.)

      Ja monellako miljoonalla me suomalaiset veronmaksajat olemme puhdistaneet Pietarin paskavesiä, etteivät pietarilaiset paskoisi Suomenlahtea ihan pilalla? Aika monta Syyrian lasten energiapakettia siinäkin on mennyt paskaveden mukana. (No, Venäjähän tarvitsee tietysti omat ruplansa sotilaalliseen pullisteluun.)

      Yritän sanoa, ellei se käy jupinastani ilmi, että jos maailman johtajat haluaisivat oikeasti pelastaa Syyrian lapset, se olisi pikkujuttu ja hoidettu jo.

      Poista
    3. Joku kysyi tuolla ylempänä, ehkä sinä Tapsa, millä arpapelisllä ne 500 valitaan, kun kaikkiaan leireillä naapurimaissa on pari miljoonaa ihmistä.

      A-studiosta eilen ilmeni, että valinta tapahtuu niin, että kaikkein kurjimmat, sairaimmat ja erityistukea eniten tarvitsevat pääsevät pakolaisiksi muihin maihin, ja näin kyseessä on hengen pelastaminen, ei arpapeli. Kyse on inhimillisyydestä, kun puhutaan ihmisehenkien armahtamisesta. Pakolaisuus on käsittääkseni eri asia kuin terveenä turvapaikan haku, vaikka hengestä siinäkin voi monesti olla kyse. Ja oma lukunsa ovat kurjat, jotka lähtevät itsenäisesti liikenteeseen, kuten vaikkapa romanit. Ja sitten on vielä työperäiset maahantulijat. Ei varmaan ole haitaksi, jos näitä mielessään vähän analysoi.

      - Tapsa, tämä ei ole sinuun suunnattu, vaan puhun enemmän itselleni kaiken tämän hässäkän keskellä.

      Poista
    4. Ymmärrän, ja teoriassa asia on juuri noin. Eniten kärsiviä ja heikompia pitää auttaa. Siihen annan roponi ilomielin.

      Mutta miten ihmeessä meidän pakolaiskeskuksemme kuitenkin täyttyvät nuorista sotaväki-ikäisistä miehenkorstoista, jotka notkuvat merkkilippis vinossa kadunkulmissa kännykkään puhuen?

      Ja miten meille tulee juuri niitä ronskeja romanimiehiä ja -naisia, jotka ryöstelevät rollaattorimummoja ja 90-vuotiaita sotaveteraaneja?

      Kysyn vaan. Ja tuon julki sen, etten usko hyvien aikomusten toteutuvan tässäkään asiassa.

      Poista
    5. Kysymys reippaista lippalakkipäistä on hyvä. Näitähän kuvissa näkyy, ja Pikkukaupungin harvat maahanmuuttajatkin ovat kaikki nuoria miehiä ja naisia.

      Voisiko se olla niin, että vanhat eivät liiku, ovat niissä suojissaan, joita heille on osoitettu?

      Ja muslimikulttuurissahan naiset ovat enemmän siellä köökin puolella, miehet vapaina ulkosalla. (ei sis. rasism. vaan fakt.)

      Poista
    6. Voisiko asiaa ajatella toisinpäin: kuinka paljon suomalaisia on ollut historian kulussa, ja myös nyt, siirtolaisina tai pakolaisina (esimerkiksi: talouspakolaisina - ei veronkiertohommissa vaan työn haussa) muissa maissa?

      Niin kutsuttua siirtoväkeä (eli karjalaisia pakolaisia) siirtyi Suomeen aikoinaan yli 400 000 - eikä asenteet heitä kohtaan olleet vain myönteisiä. Silti ajattelen niin, että silloin tehtiin oikein ja otettiin heidät vastaan. No, hehän ovat sukulaiskansaa, voidaan ehkä sanoa, ja että vastaanottaminen sekä sopeutuminen on ollut helpompaa. Osa entisistä evakkolapsista oli myös nähnyt sodan julmuuksia. Yksi evakkojunahan pommitettiin, siitä on tehty kirjakin, ja sieltä selvinneet saivat kokea kauhun hetkiä kun naiset ja lapset kuolivat silmien edessä.

      Toinen asia. Kukaan ei voi tietää varmasti mitä pakolaisena maahamme tullut on nähnyt ja kokenut, ne kaikki ovat vain oletuksia. Niin kauan kun pakolainen itse avaa suunsa ja haluaa kertoa.



      Poista
    7. HiLu, muistaakseni tämä on ollut näinkinpäin esillä tässä blogissa joskus, ja ellen väärin muistaa, nimenomaan Tapsan tuomana. Silloin kiinnitettiin huomiota sihen, että suomalaiset lähtivät Ruotsiin, Kanadaan ja Amerikkaan työn perässä, työpaikat olivat osalla jo tiedossa tai ainakin varmuus siitä, että töitä riittää. Ja töitä riittikin, työttömänä ei oltu ulkomailla eikä tukia saatu. - Tämä on käsittääkseni tuo ero nykyisten maahanmuuttajien ja entisen suomalaissiirtoväen välillä.

      Karjalan evakoilla oli kova osa, ja monet olivat heitä vastaan, samoin kuin nyt ollaan maahanmuuttajia vastaan. Niukkuus piti jakaa konkreettisesti siirtoväen kanssa. Kurjuutta oli kaikkialla, joka perheessä varmaan jotakin menetystä. Moni menetti pojan, sulhasen, miehen, isän, naisiakin sodassa kuoli, siviilejä menehtyi. Tragedioita oli joka puolella. Ei siis ihme, että karjalaisella siirtoväellä oli vaikeaa.

      Tilanne oli ymmärrettävä, mutta surullinen. En tunne evakkojen historiaa muuta kuin välillisen kulttuurin kautta, kirjallisuuden ja elokuvien, niin ja puheiden, perimätiedon perusteella. Minulla on käsitys, että korvauksia menetetyistä kodeista ja maista evakoille annettiin, joskaan ei varmaankaan riittävästi.

      Poista
    8. HiLu taitaa olla aika nuori... arvelen niin siksi, että hän käyttää termiä "karjalaisia pakolaisia", joika "siirtyi Suomeen" ja jotka olivat "sukulaiskansaa".

      Karjalaiset eivät "siirtyneet" Suomeen, vaan he asuivat alunperinkin Suomessa. Se osa isänmaata vain menetettiin sodassa Venäjälle ryöstösaaliina.

      Eivtäkä karjaiset siten ole mitään "sukulaiskansaa", vaan ihan samanlaisia aitoja suomalaisia kuin me muutkin. He eivät siis ole ikinä missään muualla asuneetkaan kuin Suomessa.

      "Pakolainenkin" on hieman kyseenalainen termi, kun yleensä sillä tarkoitetaan jostakin muusta maasta tulleita eri kansallisuuksia. Karjalaisista käytetään nimitystä evakko.

      Tämä ihan vaan informaationa. Nykyään nämä asiat hämärtyvät kyllä ihan mediassakin.

      Mitä tulee siirtolaisiin, esim. Amerikkaan ja Ruotsiin lähtijöihin, joista tiedän omakohtaisestikin jotakin, niin Iines totesi aivan oikein, että sinne mentiin töihin - ja ellei töitä ollut, tultiin pois. Ei sinne menty eläteiksi.

      Poista
    9. No, niin se maailma muuttuu, sanat ja niiden merkityksetkin, ehkä tai sitten ei, oletan että puhumme kuitenkin samasta asiasta: sodasta ja sodanjalkoihin joutuneista. Siirtoväeksi heitä (vaiko meitä?) siihen aikaan kutsuttiin. Muttei kannata sanasaivarella, nämä eivät ole pelkkiä käsitteitä tai terminologisia asioita.

      Ruotsissa kyllä on sosiaaliturva, se oli paljon pidemmällä jo 1970-luvulla kuin meillä. Siirtolaisuutta yhtä kaikki ja kun puhut "elättinä" olosta kannattaa ehkä miettiä kuka on ja millä lailla yhteiskunnan "elätti" tänä päivänä, ja onko suomalainen sosiaaliturva niin hyvä kuin monet meistä luulee, olettaa ja kuvittelee. Niissä asioissa uskon vain heitä jotka todella tietävät.


      Poista
    10. Voiko sosiaaliturva koskaan olla riiittävä? Mikä määrä on riittävä?

      Nytkin eletään aikoja, jolloin ollaan hyvinvointivaltion ääripäässä, ei yksinkertaisesti ole varaa edes nykyisenkaltaiseen koulutukseen tei terveydenhuoltoon.

      Tämä ei mielestäni johdu päättäjien kitsaudesta, ei ole porvarien vika, ei vasemmiston saamattomuuden vika, ei hallituksen vika, ei kenenkään vika. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä, vaikka kuka niitä olisi jakamassa, sillä verotuksellakin on äärirajansa, jota ei voida ylittää - me tämän nykyisen hyvinvoinninkin olemme itse maksaneet.

      En minä tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta nuoret eivät syrjäytyisi ja jotta masentuneet saisivat hoitoa ja oppilaat opetusta pienemmissä ryhmissä. Ei se niinkään voi mennä, että osa ihmisistä maksaa yhä enemmän koko valtion hyvinvoinnista. Tällainen progressiivinen maksaminen köyhdyttää lopulta koko valtion. En tiedä, onko se edes oikein eettisesti.

      Poista
    11. On totta, että karjalaiseen siirtoväkeen suhtauduttiin aluksi osittain vieroksuen ja syrjienkin - mutta tämä esimerkkihän nimenomaan osoittaa, ettei torjunnassa ole kyse "rasismista", koska evakot olivat ehta suomalaisia.

      Kyse on normaalista reaktiosta, kun vierasta väkeä tuppaa kotinurkille omine tapoineen ja vaatimuksineen, viemään vähäisiä resursseja.

      Eläteillä tarkoitan niitä maahanmuuttajia, joille kustannetaan veronmaksajien varoista kaikki - asuminen, vaatetus, koulutus, harrastukset, ravinto, lomamatkat kotimaahan ja parhaassa tapauksessa jopa (suoja)työpaikka.

      Ikävä kyllä tällaisia tapauksia on aika paljon. Niistä ei vain saa puhua.

      Eikä siinä todellakaan ole kyse sanojen ja merkitysten muuttumisesta, jos luulee että karjalaiset ovat sukulaiskansaamme, jotka muuttivat sodan jälkeen Suomeen.

      Ihan tyylipuhdasta tietämättömyyttä se on. Sori vaan.

      Poista
    12. Minäkin kiinnitin huomiota tuohon HiLun ilmaisuun "sukulaiskansa".

      Suomen rajojen takana on toki karjalan kieltä puhuva karjalainen heimo, joka ei tarkoita karjalan murretta puhuvaa suomalaista kieliyhteisöä Kaakkois-Suomessa ja entisillä suomalaisilla Karjalan mailla, mm. Karjalan kannaksella. Nämä karjalankieliset venäläiset ovat suomalaisten sukukansaa, ja heidän puhumansa karjalan kieli on sukukielemme, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, kuten meidän kielemmekin. He eivät kuitenkaan ole siis evakkoja, mihin Tapsakin viittasi, eivätkä tänne siirtyneitä. Evakot ovat siis suomenkielisiä karjalan murretta puhuneita kansalaisiamme, jotka pakkosiirrettiin Karjalasta sisämaahan.

      Poista
    13. Rahat eivät riitä?

      Suomi ei ole koko historiansa aikana ollut niin vauras kuin se on nyt. Rahaa ja omaisuutta on, paljon paljon enemmän kuin, no sanotaanko vaikka 1970- luvulla. Köyhyyttä oli silloin ja työttömyyttä, mutta pienemmässä mittakaavassa, paljon vähemmän kuin nyt, siis vaikka varakkuutta on nyt enemmän. Aikamoinen ristiriita?

      Suomessa on voinut rikastua, ja todella paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Keskiluokka ei ole enää niin yhtenäinen joukko kuin ennen muinoin. Siihen kuuluu nyt erittäin varakasta porukkaa joka ei tule luopumaan etuuksistaan kovin helpolla. Osa keskiluokasta putoaa myös nyt, jopa pysyvästi. Köyhiä on aina helppo potkia, mutta heiltä ei voi kauheasti ottaa pois. Noin 100 000 aikuista suomalaista on katkaissut kokonaan suhteensa yhteiskuntaan: he eivät ole eläkkeellä eivät ole töissä eivät hae työttömyyskorvauksia. Osa suomalaisista on kiikuttanut rahansa ja omaisuutensa pois Suomesta, ja eivät maksa enää tänne veroja, vaikka ovat itse kouluttautuneet yhteiskunnan tukemana ja heidän lapsensa ovat saanet päiväkodit, koulut, vapaa-ajan tiloja yms yms.

      En tiedä ketä pitäisi rangaista ja mistä? Vai pitäisikö tehdä jotain toisin? Se mikä täällä on tienattu jäisi myös tänne? Jos lähtisi, olisi velvollisuus maksaa takaisin kaikki - tai ainakin osan - siitä minkä on yhteisistä rahoista, yhteisestä kassasta käyttänyt. Tai luoda työpaikkoja jotta ihmisillä olisi töitä?

      Poista
    14. Olen HiLun kanssa samaa mieltä siitä, että tulevaisuutemme suuria ongelmia on se, että Suomen kansakunnan yhtenäisyys on hajoamassa. Jokainen ajattelee vain itseään ja lähimpiään, ei yhteistä etua.

      Mutta miksi näin on käymässä?

      Osoittaisin syyttävällä sormella poliittisia päättäjiämme ja sivistyksellistä eliittiämme, joiden vakiomantra on jo kauan ollut, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan, saati suomalaisia - mitä lie sekakansaa, jolle kaikki hyvä on muualta tullutta ja kaikki tänne tulevat ovat suomalaisia.

      Toisin sanoen se, mitä me ja edeltävät sukupolvet olemme rakentaneet, onkin äkkiä kaikkien käytössä ja nautittavana.

      Ja jos eteläisissä maissa on tuhlattu, niin me kyllä autamme, ettei muiden vaan tarvitsisi tinkiä elintasostaan. Kyllä me tingimme ja onhan meillä varaa.

      Vaikka olemmekin toistaiseksi varoissamme, niin elämme koko ajan rankasti yli varojemme. Koska verotusta ei voi määrättömästi lisätä, on pakko leikata niistä toimista, joita verovaroin kustannetaan.

      Poista
    15. HiLu, siirsinkin vastaukseni sinulle tuonne alas, on helpompi seurata.

      Poista
  24. Ulkona sataa lumihiutaleita. Ne peittävät maan. Mutta lumihiutaleet ovat pahoja.

    VastaaPoista
  25. Bertta, minusta lumihiutaleet ovat kauniita. Yleensäkin pidän sateesta kaikissa muodoissa, vaikka en juurikaan pidä pimeästä kaamoksesta. Marraskuu on aika kauhea.

    Olen hieman huolissani ulkokukkasistani. Takapihalla kukkii ruukuissa monta kukkaa, ovat kesäloistossaan vielä. On pakko nostella niitä sisään yöksi pakkasen alta, ellei halua luopua niistä samantien, mikä olisi kyllä järkevää tässä vaiheessa. Ei luontoa vastaan kannata taistella.

    VastaaPoista
  26. Kuoleman väri on valkoinen . trad.

    VastaaPoista
  27. Amppareissa oli uutinen että: "Jääkiekkoilija Mikko Koivu sai tytön". Ps. Täytyi ihan lukea se juttu kun minusta se on aika ihmeellistä... Selvisihän se. Me Naiset -lehti jatkaa: "Jääkiekkoilija Mikko Koivu, 30, on saanut tytön kihlattunsa Helena Kipperin, 27, kanssa. Lapsi on pariskunnan ensimmäinen." - Kivinta tässä on se että he "saivat" sen... eivät esim. "löytäneet". - Kaalimaasta lapsia toki saattaa löytää yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, tämä kummastus tulee varmaan ainakin osin tytöttelytermin väärästä käytöstä. Aikuista naista nimitetään jostain syystä lehdistössä tytöksi, puhutaan mm. Mattiesko Hytösen tyttöystävästä, vaikka Hytönen taitaa olla jo eläkeiässä ja tyttöystäväkin täysi-ikäinen nainen. Samoin monet varttuneet miehet puhuvat tyttöystävistä.

      Minusta tämä on vähän outoa, ikään kuin miehet olisivat jollakin tapaa vähän infantiileja.

      Tällä en tarkoita, että sinä mikis olisit outo, sillä et sinä varmaan edes tätä tarkoittanut. Mutta siis en tiedä, olisiko sekään laitaa, jos sanottaisiin, että Mikko Koivun vaimo sai tytön. Eihän se ketään kiinnostaa, että joku tuntematon nainen saa lapsen.

      Poista
    2. Hytönen puhuu itse naisystävästään tyttöystävänä. Infantiili on oikea sana kuvaamaan asiaa.

      Silloin kun Mattiesko Hytönen kirjoitteli Hesarissa outoja juttujaan, ilman kuvaansa ja ilman että tunki itse julkisuuteen, pidin hänestä ja hänen itseironisesta huumoristaan suuresti.

      Sitten kun hän tunki lommoposkensa ja kroppansa kera julkisuuten, ymmärsin, ettei niissä jutuissa mitään itseironiaa tainnut ollakaan. Menetin mielenkiintoni.

      Poista
    3. Johonkin aikaan minäkin naureskelin Hytösen juttuja. Vaan siis live-persoonana hän ei tosiaankaan ole niin kiinnostava kuin ajatuksensa. Hänelle nousi jotenkin livejulkisuus päähän, ikävällä tavalla. Joillekin ihmisille sopii paremmin se, että he puhuvat taustalta eivätkä tunge lihaansa näkyviin.

      Poista
  28. Some-aika tuo tiedonvälitykseen nopeutta, mikä on hyvä asia, mutta se tuo myös hutilointia, mikä on huvittava asia.

    Toisaalta se auttaa huomaamaan, miten ihmiset ovat ihan samalla tavalla huhujen ja kuulopuheiden vietävissä kuin ennen vanhaankin. Tosin pyykkituvassa tai hevosmiehiltä kuulta juoru ei levinnyt päivässä kautta maan kaikkien siunailtavaksi.

    Tämä tuli taas mieleeni, kun totesin aamupäivällä lynkkausjoukkojen rasvailevan köysiään Marimekon uusimman kopiokohun takia. Iltapäivällä vasta herättiin ihmettelemään, että kas kummaa kun katalonilaisessa kassissa onkin katunäkymä Helsingistä - että tulikohan kivitettyä väärää syyllistä.

    Onhan se armollista, ettei ihminen muutu. Samalla tavalla on varmaan kuiskittu ja päivitelty jo Susiluolan aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisillä on nyt kivaa tekemistä, kun ne etsivät suurennuslasilla Marimekon rötöstelyjä. Tämä kassikuvio taisi mennä niinpäin, että kassi on kopio Marimekon kuviosta. Parempi näinpäin, säälittää jo taiteilijaparat, joilla on ehkä tiedostamattomia pikku yhtäläisyyksiä johonkin vaikutteeseen.

      Heljä-Liukko-Sundströmin vehnäpeltolaattakopiontikaan ei ole yksiselitteinen. Googlettamalla wheat, wheat field painting jne. löytää lukuisia tämänkaltaisia kuvia, joissa on sama reakenne ja samat värit kuin kyseisessä Kuuskajaskari-kankaassa.

      Poista
  29. Marimekko silti edustaa lähinnä huonoa vitsiä. Nokian puhelimet menivät, Markimekko olisi saanut mennä ajat sitten. Tuosta 70-luvun koulukirjojen kuvitusta muistuttavasta ääriviivapiirustuksesta minäkin jo "uutisen" tullessa ajattelin, josko firman suunnittelijat ovat tuon itse tehneet.

    Muoti on snobismin selvin kiteytys. Marimekko on muotiputiikki, ei sen töillä ainakaan suurempia merkityksiä ole kuin Mic Macilla aikoinaan.

    Suomikuva, voi paska - ei meillä kehuttavaa kulttuuria ole kuin yhden muovikassillisen verran. Olkoon menneeksi, on kaksi muovikassilista, mutta siinä toisessa lukee kyljessä "Prisma".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ole samaa mieltä, että Marimekko edustaa ollenkaan mitään vitsiä. Siis Marimekkohan vapautti naisen vartalon joskus muinoin samoihin lukemiin, joita miehellä on pukeutumisessaan. Mekot ja paidat olivat olivat mukavan väljiä ja hyvää ryhdikästä kangasta. Kuosi oli yksinkertaisen tyylikäs aikana, jolloin suosittiin krimskramsua. Tykkäsin, joskin vähän joskus manailin kankaitten kovuutta ja jäykkyyttä, niin lujia ne olivat aluksi, kunnes pehmenivät pesuissa. Laatu maksoi ja maksaa edelleen.

      Minusta Marimekko nimenomaan ei ole muotiputiikki, vaan ehkä pikemmin hieman luksusputiikki, Suomen oloissa. Ja on valtavan paljon naisia, erittäin muotitietoisia, jotka eivät siedä Marimekon vaatteita, koska Marimekko ei tee seksikkäitä vaatteita.

      Poista
    2. Korjaan sanojani: Marimekko on ajat sitten muuttunut vitsiksi omasta itsestään. Oikeasti alkaa hirnuttamaan tuo leikki, jossa esitetään edelläkävijää tai uuden keksijää. Kerran vuosisadassa se voi joltain onnistua. Tämä firman lakipiste oli kun yhdysvaltain presidentin akka näyttäytyi firman tuotteessa.

      Luksus on kaiken muodin äiti. Köyhemmille snobeille samat tai eri firmat valmistavat hieman halvempaa "luksusta".

      Snobismilla ei ole äärtä tai rajaa, kaljojen aromeista ja pizzoistakin ovat ylvästelyn kohteita tehneet.




      Poista
    3. Jos minä olisin taiteilija, käyttäisin luomuksiini materiaalina ainoastaan "sitä itseään". Tyrmistyneen näköisenä ottaisin vastaan kaikki "Se on paskaa!" -kommentit: "En jaksaisi tuollaiseen brutaaliuteen vastata, mutta lyhesti kerron, että kysessä on yhteiskunnallisen ulostuleman aikaan ja paikkaan sidottu kuvaus."

      Poista
  30. Minusta Marimekko on yksinäinen susi muotitalojen joukossa. Se viis veisaa kosiskelevasta trendimuodista, joka menee kaupaksi - viittaan tyttöjen muotiblogeihin ja vaikkapa tuhannen euron Vuitton-laukkuihin ja halvannäköiseen mutta ehkä kalliiseen huonolaatuiseen trikoomuotiin, jossa nainen näyttää alusvaatteisiin unohtuneelta ihmisparalta.

    Muoti on aika järkyttävää, ja Marimekolle annat täydet pisteet siitä, että se ei ole sortunut halpaan muotiin, jossa ainoa punainen lanka on paljastelu ja silmillehyppäävät ruumiinosat.

    VastaaPoista
  31. Vaatteissa minusta hyvä on, että valmistetaan jokaiselle jotain. Oikestaan muuta mielipdettä minulla ei niistä ole. Joistain näkemistäni vaatteista olen hirnunut pitkän aikaa; muoti on siis myönteinen asia.

    Plagiointiskadaalissa mielenkiintoista on taiteen oleminen osa jotain jatkumoa, sitähän se täytyy olla. Taiteen kohtaa liike-elämän yhä tiukentuneet omistusoikeuksiensa varjelemiset. Myös taiteilijat ja näiden perikunnat ovat menettäneet suhteellisuustajunsa, koska hinnat ovat ihmiskunnan pöljyyden vuoksi nousset älyttömiksi.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaiselle jotakin, hyvä periaate vaatetusalalla. Kunpa se olisikin niin käytännössäkin.

      Muoti yhtenäistää ja poistaa erilaisuutta, varsinkin massamuoti. Se on muodin pahin vika. Mikään ei ole niin tarpeetonta ja hassua kuin muotitrendi.

      Kun katsoo tietyn kymmenluvun vaatetusta ja ihmisten yleihabitusta, alkaa aina naurattamaan. Niin höpömäistä muoti on, emmekä huomaa sitä ennen kuin kymmenen vuoden päästä.

      Poista
    2. Minä nykyään pukeudun pikkutakkiin tai pukuun vain poikkeuksellisesti. En taida edes pukua enää omistaa, varmaan pitäisi hankkia.

      Sitä vastoin pukeudun huippumuodikkaisiin Lewis 501 farkkuihin, tiedän yhden paikan, josta niitä vielä saa.

      Poista
  32. Miksi, oi miksi sinä Riku poljeskelet pientä kotimaista vaatetuspuulaakia, joka edes yrittää tehdä jotain omaperäistä ja kestävää - ja joka ei elvistele edes nimessään, eikä ole sitä edes uusinut ja modernisoinut joksikin kvasilatinalaiseksi hirvitykseksi, joka kuvastaisi firman visiota ja missiota muka paremmin, vaan käyttää yhä sitä vanhaa kauan keksittyä melkein suomea olevaa Marimekkoaan.

    Tunnen sympatiaa jo pelkästään tuon "mekon" takia, sillä niin jumalattoman kauheita, tyhmiä ja sivistymättömiä sekasotkuvirityksiä olen elämäni ja urani aikana nähnyt, ja jopa itse keksinytkin, luoja minua siitä armahtakoon.

    Lyhyesti totean vielä, että kansakunnan sivistyksen taso näkyy sen laitosten ja yritysten nimissä. Onko missään sivistysmaassa muutettu Postin nimeä joksinkin Itellaksi tms stiiknafuuliaksi? Vastaan itse: ei ole. Posti on Post.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuosta valmis paljon myöntämään: jos vertailukohtia otetaan mistä vain, ei se Marimekko sen huonompi ole. Pariisilaiset turhuudenmarkkinat luonnollisesti ärsyttävät minua vielä enemmän. Marimekko sen verran, että juuri ja juuri siitä viitsin mitään sanoa.

      Plagioinnista ja sen kaltaisesta pöllimisestä minulla on omakohtaisia kaameita kokemuksia. Olen laittanut blogiin sellaisen ohjelman, josta voi seurata niitä kuvia, joita sieltä imuroidaan omalle koneelle. Suorastaan järkyttynyt olen erityisesti joidenkin tunnettujen taulujen kuvien kähveltämisestä, mitä ne minulta niitä vohkii, ei se kaikkien kohdalla niin helppoa ole ollut niitä "saada haltuun".

      Sitävastoin riemukasta on aina, kun joku viitsii jonkun minun ottamani valokuvan ottaa talteen, mikään valokuvaaja kun en ole. Olin jopa ylpeä kun verkosta löysin yhden kännykällä ottamani rakeisen kuvan rautatieaseman seinämaalauksesta, vaikkakin sivu lienee jonkun lapsukaisen kokeilu. Sittemmin olen ollut aidosti iloinen jokaisesta havaitsemastani kerrasta. Yhteistä on uskovaisten tavara.

      Poista
    2. Elinkeinon harjoittamisen eron amatöörien puuhiin nähden toki ymmärrän, silloin ensisijaista on elinkeinon harjoittaminen eikä mahdollinen viihde, taide, ajankulu tms. ole niin tärkeää.

      Poista
    3. Plussaa tosiaan Marimekolle enemmän kuin miinusta. Jo yksin yrityksen nimi kertoo koko brändin perusidean: umpisuomalaista ja kestävää, ja samaa toistaa materiaalien laatu ja työn jälki sekä tietenkin omaperäinen kuosien suunnittelu - yhdestä kopioinnista huolimatta.

      Haittapuolena Marimekon vaatteissa on minusta se, että niitä kantamalla leimautuu jotenkin marimekkolaiseksi, ne ovat tavallaan kuin virka-asu, niiden symbolikieli on hirvittävän vahva, liiankin vahva. Ne huomaa ennen kuin ihmisen vaatteen sisällä.

      Poista
    4. Mielipiteeni muutoksen aika: katselin Iltalehden vertailua Louekarin ääriviivataiteesta. Valokuvasta läpipiirrettyä.

      Goodbye, Marimekko, ja nopeesti.

      Poista
    5. Mutta onhan Mona Lisakin piirretty mallista, suoraan.
      Ja onhan valokuvakin vain kopio olemassaolevasta?

      Taide on vaikutteiden siirtämistä toiseen olomuotoon, ei sen kummempaa.

      Mutta siis, ymmärrän mielipiteesi, eikä sitä voi vääräksi väittää. Se ensimmäinen Marimekon juttu oli mielestäni muuta kuin vaikutteiden siirtämistä toiseen olomuotoon. Se oli suora lainaus ilman lainausmerkkejä.

      Poista
    6. Kemppinen selvitti asian juridiikkaa (Virolaisella paljon mielenkiintoisempi juttu: selvittää Aurejärven pääkopan sisältöä), mutta se on käynyt ilmi, ettei Marimekossa ei juurikaan ole sitä minkä pitäisi olla sen perusta: "taiteellista osaamista"

      Louekarin työ on jäljennös ns. voipaperimenetelmällä, joka on lähinnä lasten konsti tehdä kuvia. Tai ainakin oli minun lapsuudessani. Alkuperäisestä valokuvasta ei ole muuttanut mitään.

      Poista
    7. Voipaperijäljentäminen kuulostaa tietenkin kurjalta, siis jos piirrokset ovat yksyhteen kooltaankin. Toisaalta silti, enpäs tiedä. Esimerkiksi minusta tuo minun koostamani "runo" Googlen kysymyksistä on itsenäinen runo, joka toimii omalla tavallaan.

      Samoin minusta tuo Marimekon piirros toimii eri tavalla kuin valokuva. Siinä korostuvat linjat, viivat, muodot, jopa kaupungin liike virtaviivaisesti ja eri tavalla kuin valokuvassa, jossa huomio kiintyy myös valoihin ja varjoihin, ja ihmisiin ja elottomiin hahmoihin - autoihin ja rakennuksiin. Noh, sanoisin, että minulle työt ovat erilaisia, puhuvat eri tavalla, vaikka aihe on tismalleen sama.

      Mutta siis, en halua kinata, sillä arvostna toki ennen kaikkea täysin itsenäistä taiteellista tai luovaa keksimistä ja hoksaamista. Ja ymmärrän sen, että työn voi nähdä myös vain jäljennettynä voipaperikuviona.

      Poista
    8. Lisään sen verran, että minua häiritsee ainoastaan se, jos työn vaikutteista valehdellaan tai niitä peitellään. Se on epämoraalista.

      Poista
  33. HiLu, hyvä keskustelu hukkuu tuonne ylös, joten vastaan tänne alas.

    Jos Suomella on nyt rahaa ja vaurautta enemmän kuin 70-luvulla, niin yhteiskunnalla on myös menojakin enemmän kuin 70-luvulla. On tullut mm. täysimääräinen opintotuki, subjektiivisen päivähoidon kustannukset, lisääntyneet koulukustannnukset, entistä kattavampi sosiaalitukiverkosto asumistukineen ja parantuneine työttömyysturvineen - kaikkiin näihin on tullut hurja lisäys, jos vertaa niitä 70-lukuun.

    Viittaat keskiluokan etuuksiin, joista tämä luokka ei mielestäsi tule luopumaan. Mitä etuuksia tarkemmin ottaen tarkoitat? Luulen kuuluvani keskiluokkaan, olen kai aina kuulunut, mutta en oikein tiedä mitä etuuksia minulla on. En ole koskaan saanut esimerkiksi asumistukea, en täysimääräistä opintotukea, en yksinhuoltajan tukea, en verohelpotuksia, päinvastoin, olen maksanut enemmän veroja kuin vauras perhe, jossa molemmilla on tuloja. Saan työkyvyttömyyseläkettä ja vaikka olisin vielä työssä, en kai saisi mitään etuuksia. Kysyn näitä etuuksia siis vilpittömän kiinnostuneena. Mistähän minun tulisi luopua, kun ei palkasta aikoinaan jäänyt säästöjä, eikä nyt eläkkeestä? Asunnon sain säästettyä ja välttämättömän perusauton. Niistä voisin tietenkin luopua ja hakea kaupungin vuokra-asuntoon.

    En myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat köyhien potkimisella. Kuka heitä nyt potkii ja miten? Kenen kuuluisi antaa heille lisää rahaa?

    VastaaPoista
  34. Viittaan siihen, että ihan jokainen suomalainen on syönyt toinen toisensa kädestä, mutta kaikki eivät myönnä sitä eivätkä sitä, että ovat saaneet erityisen paljon toisilta.

    Se mitä etuuksia sinä Iines olet saanut tai et ole saanut, siihen en ota kantaa. Mutta kannattaa se laskea kuitenkin … työssäkäyvä saa jo heti yhden veroetuuden: perusvähennyksen, ja muitakin verotuksellisia vähennyksiä palkansaajalla on … mitä opintotukeen tulee, minä kuulun siihen sukupolveen joka otti opintolainaa ja maksoi sen, enkä silti ajattele että olen maksanut opintoni täysin itse. Kyllä ne maksoivat enemmän kuin mitä minä niistä olen maksanut.

    Niitä yhteisiä rahoja on laitettu kouluihin, päiväkoteihin, yliopistoihin, kirjastoihin, terveyskeskuksiin, uimahalleihin ja katulamppuihin ettei törmäiltäisi ja hiekoitushiekkaan ettei talvella kolaroitasi itseämme ja toisiamme. Ja nyt ihan vakavissaan puhutaan ettei meillä ole siihen varaa. Ei ole rahaa. Ei valtio voi mennä konkurssiin, vaikka se jakaisi rahansa miten.

    Suomessa on toimittu vuosia niin, että on lihotettu yksi osa kansanosa, osa keskiluokasta. Ne ovatkin tosi pulleita. Pulaa ei ole mistään vaan kaikkea on ihan liikaa. Ei tämä lihotettu keskiluokan osa yleensä halua maksaa veroja vaan ne miettivät koko ajan, että miten veroja voisi kiertää tai miten ne (julkiset palvelut, yhteinen hyvä) voitaisiin yksityistää ja siirtää tuotot tästä maasta pois. Esimerkkinä: Lääkärikeskus Mehiläinen joka on siirtänyt tuottojaan veroparatiisimaihin ja tietenkin osakkeiden omistajatkin ovat niin tehneet. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi ostanut hirmu läjän Nokian osakkeita silloin kun niiden hinta oli todella alhaalla, sillä nyt niiden arvo, rosvojen kuninkaan Eelopin ansiosta tuplaantui. Niin kertoi yksi suomalainen tavallinen sijoittaja, vanha herra, eilen televisiossa. Yhden henkilöauton hinnan verran hän rikastui, omien sanojensa mukaan. Yhdessä yössä. Ei se ole paljon. Mutta mitä Eeloppiin ja hänen palkkioonsa tulee, niin sikamaistahan se on, että tyypille maksetaan yrityksen alasajosta 20 miljoonaa.

    Yksityinen etu on ajanut roimasti yhteisen edun ohi. Tottakai ihmisellä on yksityinenkin etu mielessään, ja saa tiettyyn rajaan asti ollakin. Saa hankkia yksityistä omaisuutta ja perustaa yrityksiä ja tienata.
    Hyvin voisi verrata yksityisautoilijaa ja julkisessa kulkuneuvossa kulkevia. Yksityisautossa istuu kuljettaja joka suhtautuu epäluuloisesti muihin tiellä kulkeviin, itsekkyys nousee pintaan. Minä olen maanteiden kuningas! Mutta: Linja-autossa ompi tunnelmaa. Matkustajat istuvat ja katselevat maisemia tyynesti, tai ainakin paljon tyynemmin kuin yksityisautollaan yksin ajava yksinäinen kulkija joka kuvittelee, että vain oma etu on paras etu.

    Ai niin, se köyhien potkiminen. Työttömiin kohdistetaan nyt sellaista julkipuhetta joka on tuota ”potkimista”. Kammottavaa puhetta. Ihmiskuva on hitusen muuttunut, jopa vaaralliseksi puheeksi ja jo teoiksi. Muistuttaa hieman sitä pahuutta jota Stalin ja Hitler (ja keitä muita hirmuhallitsijoita on ollutkaan) harjoittivat vallanpitäjinä. Josta tulikin mieleeni kirja jonka aion lukea: prof. Tarmo Kunnas on tutkiskellut eurooppalaisen ihmisen pimeää, pahaa ja tuhoavaa puolta: ”Fasismin lumous: Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana.”

    Kunnas sanoo muun muassa, että pessimistinen tulevaisuuspuhe, ja puheet länsimaisen kulttuurin rappiosta yms. kuuluvat juuri tuohon vaaralliseen ajatteluun, sellaisen toivottaman tulevaisuuskuvan rakentamiseen. Se palvelee vain sitä.

    En aio omaksua sellaista ajattelua, että meillä olisi tässä nyt mikään maailmanloppu tulossa.

    VastaaPoista
  35. HiLu, opintolainalla minäkin opiskelin ja maksoin takaisin sen kymmenen ensimmäisen työvuoteni aikana. Se oli kovaa aikaa vastavalmistuneelle. Omasta asunnosta ei voinut edes haaveilla, mitään asumis- tai sosiaalitukia en saanut mistään, veroasteeni oli suurimmillaan 40 prosenttia, että kai minä jotakin yhteiskunnalle tuotinkin. Muistan, että tuntui vähän katkeralta, kun Iiro Viinanen samaan aikaan käski kiristää veroja ja palkkoja. Olin jostain syystä pudonnut johonkin väliinputoajien loukkoon, vaikka minulla oli koulutusta ja työtä ja vaikka olin aika köyhä yksinhuoltaja, jolla ei ollut omaisuutta.

    En puutu muilta osin kirjoitukseesi, josta en sanottavammin ole eri mieltä, joskaan en ehkä täysin yhdykään tapaasi esittää asioita. Tämänkaltainen vastakkainasettelusi puistattaa minua hieman:

    "Yksityisautossa istuu kuljettaja joka suhtautuu epäluuloisesti muihin tiellä kulkeviin, itsekkyys nousee pintaan. Minä olen maanteiden kuningas! Mutta: Linja-autossa ompi tunnelmaa. Matkustajat istuvat ja katselevat maisemia tyynesti,"

    Tämä on senkaltaista syyllistämistä ja toisaalta oman ihanteen glorifiointia, että näen objektiivisuuden kaikkoavan siitä kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yritäkään olla objektiivinen. Jos hukkaa oman subjektiivisuutensa, menettää todella paljon. Saa siis olla pitämättä.

      Katkeruutta olen huono kanniskelemaan, mutta olen joistain asioista vihainen ja suuttunut, mutta yritän myös pitää itseni hereillä.

      Nuoremmissa sukupolvissa on kytemässä aika katkeria elämän vesiä, mitä nyt olen lukenut heidän ajatelmiaan lehdistä ja verkkomediasta. Tekisi mieli sanoa, että jos alkaa kolmikymppisenä hautoa mielessään Länsimaisen kulttuurin täystuhoa, niin joutuu kyllä aika kauan sitä kantamaan mukanaan. Voi olla ettei hartiat kestä tai pahimmillaan saattaa saada sielunelämää vahingoittavan pahan tartunnan.

      No, kolmissakymmenissä ei näe vielä kuin ehkä vanhempiensa sukupolven ja omansa, vaan eräänä päivänä sitä huomaa elävänsä myös niiden sukupolvien kanssa jotka ovat siellä selän takana, ja heillä kaikilla on sanottavaa. Sitä pitää kuunnella tarkalla korvalla.

      Poista
    2. HiLu, oikeassahan sinä olet noissa esittämissäsi asioissa. Nuorilla on syvää ahdinkoa, ja sitä ei voi sivuuttaa. Se mikä minua näissä nuorten syrjäytymisasioissa hieman kiusaa, on vian alituinen etsiminen nuoren ulkopuolelta, yhteiskunnasta. Yhteiskuntaa saa syyllistää, mutta esimerkiksi vanhempia tai kotia ei saa. Kuitenkin kasvatustieteen ja psykologian asiantuntijoitten tutkimusten mukaan suurin osa ihmisen ahdistuksista ja myöhemmistä tuskista on peräisin varhaislapsuudesta, siitä, miten lapsi on kohdattu vauvana ja hänen ensi vuosinaan. Esimerkiksi Breivikin järkyttävä maailmankuva on muotoutunut jo varhaisvuosina, koska hänet on todettu luonnehäiriöiseksi. Luonnehäiriöt eivät synny myöhemmin yhteiskunnan vaikutuksesta. Ne syntyvat äiti-lapsisymbioosissa.

      Tuskaa ja murhetta on myös vanhuksilla. Joka toinen päivä yksi suomalainen vanhus tekee itsemurhan. Suomalainen nuori ei tee itsemurhaa joka toinen päivä.

      Kyllä kai objektiivisuuteen on hyvä pyrkiä näkemyksissään, itse kunkin, jos haluaa olla uskottava. Asioilla on aina useampi puoli.

      Poista
    3. HiLu: "Niitä yhteisiä rahoja on laitettu kouluihin, päiväkoteihin, yliopistoihin, kirjastoihin, terveyskeskuksiin, uimahalleihin ja katulamppuihin ettei törmäiltäisi ja hiekoitushiekkaan ettei talvella kolaroitasi itseämme ja toisiamme."

      Totta, mutta nuohan eivät ole mitään keskiluokan "etuja"! Vaan kaikille maassa asuville tarkoitettuja etuja - ja joiden ylläpidosta juuri keskiluokka maksaa eniten. Lisäksi keskiluokan ansioista ohjataan tulonsiirtoina huomattavia summia vähemmän ansaitseville.

      Asia onkin mieluummin niin päin, että Suomessa on yritetty tarjota kaikille keskiluokkainen elintaso, niillekin joilla ei siihen omin voimin olisi mitään mahdollisuuksia.

      Itku köyhien potkimisesta syntyy siitä, että nyt noita keskiluokan rahoilla tarjottuja etuisuuksia leikataan. Ottaahan se koville, kun joutuukin tulemaan omillaan toimeen.

      HiLu: "Ja nyt ihan vakavissaan puhutaan ettei meillä ole siihen varaa. Ei ole rahaa. Ei valtio voi mennä konkurssiin, vaikka se jakaisi rahansa miten."

      Tässä huomiossa on positiivista tuo loppu: valtio voi jakaa "rahansa" miten haluaa.

      Mutta nyt onkin kyse siitä, että valtion rahat eivät enää muutamaan vuoteen ole riittäneet kaikkeen jaettaviksi!

      Kaikki on jaettu ja lisäksi otettu vuosittain 10 miljardia (= 10 000 miljoonaa) euroa velkaa. Tämä siksi, että rahat riittäisivät turvaamaan jokaiselle maassa asuvalle keskiluokkaisen elintason!

      Tätä tarkoittaa se, että "ei ole varaa".

      Poista
    4. Niin, siis niitä keskiluokan etuisuuksia, joista se ei halua luopua, minäkin jäin edelleen kaipaamaan, kun en osaa kuvitella, mitä ne ovat. Etuushan tarkoittaa etuoikeutta, tavallaan ansiotonta saantia.

      Jos ollaan tarkkoja, niin etuisuuksia ovat nimenomaan sosiaaliset tuet, joita keskiluokka nimenomaan ei saa, vaan joita se itseltään kerättävillä veroilla rahoittaa muille.

      Minä en ole esimerkiksi koskaan onnistunut pääsemään julkiseen hammashuoltoon, vaan koska en ole voinut jonottaa puolta vuotta tai vuotta jonossa, on ollut pakko mennä yksityiselle hammaslääkärille. Samaten kun puhesairauteni alkoi, työterveyslääkäri ei suostunut kirjoittamaan minulle lähetettä erikoislääkäreille, vaan kehotti menemään yksityissektorin kautta foniatrille, jonne sitten meninkin, jälleen pakosta ja omalla kustannnuksellani.

      Että eivät ne etuudet ihan niin mene kuin äkkiä luulisi. Tottakai meillä kaikilla on sitten samat etuudet, kuten neuvolat, kirjastolaitos, koulut ja muut käytössämme, mutta eivät ne siis mitään keskiluokan etuuksia ole, vaan kaikille yhteisiä palveluja.

      Poista
  36. Silloin aikana ennen pakanuuttamme ajateltiin, että lesken ropo olisi kaikkein suurin panos, jonka voi antaa. Tänä päivänä on toisin, Hanken täytyy käydä ja jo sitä ennen hiekkalaatikolla kaivella toisten taskuja.

    VastaaPoista
  37. Se lesken ropo on vain nykyään yhä keskiluokkaisemmissa ja laajemmissa piireissä. Kuvitellaan, että vain työttömillä tai duunareilla on kireätä.

    Oikeasti kireää voi olla korkeastikoulutetuissa perheissä, joissa ei ole päästy ansaitsemaan jo nuoresta pitäen, niin kuin moni suoraan töihin mennyt on.

    Esimerkiksi täällä pikkukaupungeissa uusimmat kauniit puutalot on työläislapsiperheissä, joilla on lisäksi erilaisia tukia. Korkeastikoulutetut asuvat lähes aina aluksi vaatimattomammin, usein kerrosatalossa ja vanhoissa osakkeissa. Heihin osuvat veronkorotukset, mutta eivät osu tuet.

    Nimimerkki Oma lehmä ojassa aikoinaan

    VastaaPoista
  38. Tuo on minusta hieman vanhanaikainen näkemys, sellainen hyvinvoivan äsdeepeeläinen. Teollisuudessa duunarin palkat saattavat jossain olla varsin hyviä, sitä on turha epäilläkään, kyllä äsdeepeen porvarit omistaan ovat huolta pitäneet. Minua joskus hävetti, kun miljonääritoimitusjohtaja tuli halliin, eivätkä äijät piitanneet paskaakaan, jatkoivat lorvailuaan.Äijät aina haukkuivat sitä toimitusjohtajaa, minusta on varsin ymmärtäväinen ihminen, kaljoilla olen sen kanssa muutaman kerran jutellut kahdestaan.

    Köyhyydestä kärsivät erilaisissa palveluammateissa olevat. Pätkätyöt, osa-aikaisuus ja sen sellaiset ovat osanaan. Kaupanmyyjät, siivoojat, tarjoilijat, huoltoihmiset jne. eivät saa käteen juuri mitään, tuntipalkka on surkea, mutta sen lisäksi heitä ei palkata koko-aikaisiksi; sellainen ei kannata. Lukuja en tiedä, mutta heitä on paljon.

    Yliopistojen tutkijat ovat pätkätyönsä ansainneet, erityisesti ne toiset pätkät.

    Leikkauksia täytyy tehdä, mutta ikiaikainen totuus on, että niiltä silloin otetaan, joiden etujärjestöt ovat heikoimmat ja jotka eivät itsekään ole riittävän vahvoja itseään puolustaakseen. Usein ovat naisia.

    Lama on miljonäärien unelma-aikaa, muutaman vuoden päästä ovat taas omaisuutensa moninkertaistaneet. Suomessahan menee paremmin kuin koskaan. Tämän perustelen vaikkapa muutaman sadan rikkaimman omaisuuden kehityksellä. Omaisuudet/palkat jopa kaksinkertaistuvat vuosittain, ainakin useita kymmeniä prosentteja nousevat. Suomalaisilla on yleisesti huonoja johtajia; jos joku oli/on joskus sellainen, että johti/johtaa edestä päin, siitä puhutaan vuosikymmenienkin päästä ihmetellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhanaikaisella tarkoitin siis näkemystä duunarista. Muuten olen ehdottoman samaa mieltä, keskiluokan vajoaminen on alkanut aikaa sitten.

      Poista
    2. Siis enkös minä esittänytkään tuoretta ja raikasta näkemystä?

      Noh, ajattelin tuossa duunarillani vain miestä, huomaan nyt, ja sehän on virhe. Olet aivan oikeassa, kun mainitset palvelualan, naiset, pätkätyöläiset, sijaiset. He ovat totisesti tämän päivän duunareita. Ja jos tällainen henkilö on vielä yksinään perheen huoltaja, siinä perheessä ei paljon juhlita.

      Miesduunareilla menee paremmin, ja se johtuu ilman muuta järjestäytymisestä ja vahvoista ammattiliitoista, kuten mainitset. Naisten pitäisi järjestäytyä tarmokkaammin ja vahvistaa täten järjestönsä joukkovoimaa ja ajaa itse omaa etuaan.

      Poista
    3. Sanonpa vielä sen, että naisduunarin pitäisi ymmärtää olevansa rehellisesti duunari ja äänestää vasemmistoa, koska se on realistinen vaihtoehto työläisen edun ajamisessa - tästä ei yli pääse.

      Hämmästyttävän moni naishoitaja esimerkiksi äänestää kokoomusta. Samoin kaupan myyjä.

      Poista
    4. Olen samaa mieltä, että puhtaissa sisätöissäkin olevien naisduunarien kannattaisi äänestää työväenpuoluetta - mutta kysymys kuuluukin, että edustavatko vasemmistopuolueet nykyisin enää työväestöä?

      Demareista on tullut laitosten ja kuntien viranhaltijoiden edunvalvoja, etenkin naispuolisten. Mutta entä yksityisellä puolella olevat valkokaulusköyhälistö, kuka heitä edustaa?

      Ei ainakaan vasemmistoliitto. Kysykää vaikka Mustajärveltä tai Yrttiaholta. Vasurit edustavat transseksuaaleja luovien alojen muhamettilaisia, räppäreitä ja graffitimaakareita.

      Tavallista sekatyömiestä ei edusta kukaan. Ei edes persut.

      Poista
  39. Tämä aika on vihamielisyyden ja epäluulon aikaa, ihmiset eivät koskaan katso toisiaan silmiin. Ei siihen ole tarvettakaan, koska elinpiirit rajataan mahdollisimman tarkkaan, suurin osa kaikesta kommunikaatiosta hoidetaan sähköisesti, tiukan paikan tullen puheluilla. Tämän päivän ajattelija sanoisi ropomummolle: "Sinä portto ja kyykäärmeen sikiö, miksi et varautunut huomispäivään, vie roposi mukanasi helevettiin, niillä ei tee paskaakaan, sinä tyhmä ihminen!"

    Onko Suomessa ihmisiä, joilla on nälkä? Vastauksia arvellen, kysyn edelleen: onko se lapsillakin heidän oma vikansa, jos sellaisia lapsinälkäisiä on?

    Taloudesta Matti Salmisen kirjasta "Pentti Haanpään tarina" Haanpään sanoja kahdeksankymmenen vuoden takaa:

    "Taloujärjestelmä on muka luonnonilmiö, jumalainen koneisto, jonka toimintaan valtiovalta ei voi sekkantua. Tätä saarnaavat juuri ne piirit, virkakunta, pankit ja yhtymät, jotka juuri valtiovallan asioihin sekaantumisen kautta ovat saaneet yhteiskunnassa kadehdittavat olot, vapaudet ja väljyydet. -- Suomen pankin johtaja hra Ryti lausuu: `Eurooppalaisen käsityksen mukaan on taloudellisen nousun edellytyksenä, että tuotanto on kannattavaa.´ Mikä on tämä epämääräinen käsite `kannattava´? On näkynyt julkisuudessakin kehaisuja, että pankki- ja vientiteollisuus eivät näe mitään pulaa olemassakaan. Heillä on voittovaroja kassat halkeamaisillaan. Epäilemättä heidän toimintansa on ollut `kannattavaa´. Mutta mitä sanonee talonpoika, jonka maat ja metsät ovat menneet tai menemäisillään, mitä työläinen, joka nylkee paperipuita kympin päiväpalkoilla? Epäilemättä he iloitsevat, kun pankit ja suuret työnantajat ovat voineet toimia erinomaisilla tuloksilla!"


    Ei tuosta paljoa tarvitsisi sanoja muuttaa tälle päivälle. Vientiteollisuudella toki on hetkellinen notkahdus meneillään.

    VastaaPoista
  40. Jaa että Suomessa nälänhätää?

    Meillähän on ylenantoa, ylisyöntiä, ylijuontia, ylitöitä, lapsilla älypuhelimet, älytietokoneet, merkkivaatteet, ilmaiset kouluruuat ja kouluterveydenhuolto, koulukyydit ja ilmainen opiskelu.

    Aikuiset heittävät hehtaareittain hyviä uusia vaatteita kaatopaikoille, jotka tukkeutuvat myös syömäkelpoisesta ruuasta. Kaatopaikoille viedään myös kunnossa olevia koneita, kojeita, huonekaluja uusien tieltä. Opiskelijoilla on elektroniikkaa kämppä täynnä ja viikonloppubileet joka viikonloppu.

    Jaa että nälänhätää?

    VastaaPoista
  41. Sanaa "nälänhätä" en käyttänyt, siihen assosioituu muita asioita. Onko Hurstin jonossa siis vain juoppoja, narkomaaneja ja lintsareita? Minun ei tarvitse Abrahamin tavoin kysyä: "Jos siellä on yhdeksän ooolrait olevaa, niin pelastatko, Sinä Herra, Helsingin?" - Kyllä siellä on muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdit vironvenäläiset jobbarit ja ahneet porvarisrouvat.

      Poista
    2. En unohtanut, mutta eivätkö ne poistuneet, kun Hursti alkoi vaatimaan kelakorttia nähtäville?

      Poista
  42. Leipäjonot minullakin oli tuossa yllä, mutta pyyhin ne pois, jotta linja säilyy.

    Siis vakavasti puhuen uskon, että meillä on ruuasta pulaa, sillä kukaan ei ole huvikseen leipäjonossa, jossa saa peruselintarvikkeita, leipää ja ryynejä, ei mitään herkkuja.

    Hieman ihmettelen Suomen sosiologeja, jotka eivät ole tehneet minkäänlaista tutkimusta siitä, ketkä Suomessa kärsivät ruuan puutteesta. Nyt kukin sanoo, mitä arvelee, ja se realistinen todellinen tieto puuttuu.

    Minusta se selitys ei riitä, että työttömät tai eläkeläiset turvaavat leipäjonoon, vaan tarvitaan tarkka tutkimus, jotta tiedetään, miksi juuri tietyt ihmiset ovat vähäosaisia. Onhan kaikkien laskelmien mukaan kukin sosiaalinen tuki laskettu niin, että se riittäisi ruokaan, etenkin jos, sosiaalitoimi maksaa vaikkapa vuokran ja sähkölaskun tms.

    Jossain tätyy siis olla virhesuunnittelua, jos ihmiset kärsivät nälkää. Ne reiät on tietenkin tukittava,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä menee vähän provokaation puolelle... mutta uskotteko, että kauppojen ja risteilyjen maistiaisissa jonottavat ovat köyhiä ja nälkäisiä?

      Ihminen ottaa, kun ilmaiseksi saa. Sellaisia me monet olemme.

      Poista
    2. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi halajan tarkkaa sosiologista tieteellistä tutkimusta leipäjonojen asiakkaista.

      Poista
    3. En olisi uskonut, että Tuutikkikin viitsii leipäjonoa hyväkseen käyttää. Ei sellaista saa tehdä, siellä on myös todellisia avun tarvitsijoita!

      Poista
    4. Minkä lajin hyväksikäyttöä se on, jos kainosti huomauttaa, että leipäjonossa moni on muista syistä kuin siksi, että Suomessa nähtäisiin oikeasti nälkää?

      Leipäjonossa voi aivan hyvin olla sekin tyttönen, jota Riku kohteli tylysti, eikä auttanut muutamalla lantilla, vaikka varaa aivan taatusti olisi ollut.

      Kun minulta pummattiin joku aika sitten rahaa "ruokaan", sanoin etten anna, mutta ostan tuosta Karhupuiston snagarilta sinulle lihapiirakan kolmella nakilla, kelpaako? Kelpasi.

      Mitä leipäjonoihin muuten tulee, niin vain pienituloiset eläkeläiset ja turvaverkkoa vailla olevat sairaat (esim. yrittäjät) ovat siellä siksi, että tarvitsevat ravintoa.

      Aika moni muu on siksi, että jäisi sitten rahaa muuhunkin, esim. bensaan, kaljaan, viinaan, tupakkaan, huumeisiin tai Tallinnan risteilyyn.

      Kuinka moni... minäkin toivoisin, että joku tutkisi asiaa.

      (Mitä nälkään tulee, niin muistutan että tangokuningas Amadeuskin kertoi mediassa nähneensä lapsena nälkää. On se kauheaa, kun julma isoisäkin oli sentään vuorineuvos.)

      Poista
    5. Tämä on taivahan totta. Ihminen panee rahansa joskus tupakkiin, viinaan, Tallinnan-risteilyyn tai johonkin kivaan. Ja se hänelle suotakoon. Ei ihminen elä yksin leivästä.

      Jos sitten ei olekaan enää rahaa kaurapuuroon, niin kyllä kyse on aidosta köyhyydestä, ei köyhänkään suu ole tuohesta ja mieli raudasta.

      Mutta siis, silkkaa väärinkäytöstäkin varmaan on, on pirun nuukia rouvasihmisiä ja muita harpagoneja, jotka hakevat saituuksissaan ilmaiset pöperöt, jotta pankkitiliin ei tulisi lovea.

      Poista
  43. Minä yritän tässä olla kieli keskellä suuta, mutta jonkun verran olen taipuvainen ajatukseen, että humanismi etsii kohteensa mahdollisimman kaukaa, sieltä missä asiat eivät lyö heitä turpiin. Siellä missä tosiasiat voi teorialla määrätä, jos ei muuten aina natsaisikaan. Siinäkö syy, ettei mahdollinen hätä lähellä kiinnosta, se ehkä jopa kielletään.

    Esimerkkinä käytän myös kuuluisaa ja arvostettua humanistia, Georg Henrik von Wrightiä. Aijai kun hänellä oli humaaneja sanoja, mutta eräiden aikalaistodistusten perusteella oli lähimmäistensä suhteen lähinnä ihmishirviö. Mitä tästä opimme? - Emme mitään.

    VastaaPoista
  44. Etten nyt liian jeesustelevalta vaikuttaisi...

    Minun seuraani lauantai-aamuna lyöttäytyi junalta tullessani noin kaksikymmentä vuotias, aivan loppu olevan näköinen narkomaanityttö. "Onks, Siwa jo auki, saanks mä soittaa sun puhelimella, onks sul rahaa?" - Saatuaan kielteiset vastaukset, alkoi kovemmalla linjalla: "mun mies on linnassa, mut se hakkaa sut, kun tulee takaisin, sä oot tommonen vanha äijä, ookkos vittuakaan saanut?"

    Tyttö teki sellaisen virheen, ettei tienyt ainoan lahjakkuuteni olevan ilkeästi sanomisen. Ulisi jotain sekavuuksia, kun jatkoi matkaansa, eikä enää rinnan minun kanssani. - Se minun lähimmäisen rakkaudestani.

    VastaaPoista
  45. Vai et antanut Riku ihokastasi. Voi voi sentään. Joskus ei vaan jaksa olla armeliaskaan.

    Vaan tuo Tapsan on hyvä konsti kerjääville, että ostan sinulle sämpylän yhdellä nakilla.

    VastaaPoista
  46. Hesarissa oli uutinen joka sai miettimään sitä, että kuka puhuu totta – jos ennusteet heittävät parhaimmillaan 300 prosenttia. Onko meillä siis pulaa rahasta vaiko ei? Minä en usko, että olisi mikään kamala hätä, sillä vaan halutaan perustella se, että nyt on leikattava.

    HS 29.9
    Ennustelaitosten arviot Suomen kestävyysvajeesta vaihtelevat keskenään yli 300 prosenttia, kertoo Turun Sanomat. Lehden tekemän listauksen mukaan kestävyysvajeen on arvioitu olevan 2–11 miljardia.
    EU-komission arvion mukaan vaje on huimat 11,1 miljardia euroa, eli 5,8 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla taas arvioi vajeen olevan vain 1,9–4,8 miljardia (1–2,5 % bkt:sta). Valtionvarainministeriö arvioi kestävyysvajeen toisiksi synkemmin. Ministeriön mukaan vaje on 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin yhdeksän miljardia euroa. Suomen Pankki ja talousjärjestö OECD arvioivat vajeen olevan 8,6 miljardia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole uskon asia, vaan valtio ottaa ihan oikeasti velaksi joka vuosi tuhansia miljoonia euroja riihikuivaa rahaa, jotka se käyttää juokseviin menoihinsa.

      Kai itsekin huomaisit, jos rahasi loppuisivat ja on elettävä velaksi?

      Kestävyysvajeessa taas on kyse siitä, että arvioidaan tulevatko rahat riittämään näillä tuloilla ja menoilla seuraavina vuosina.

      Senkin osaat varmaan laskea omakohtaisesti: ensi vuonna tienaan x euroa ja kulutan y euroa. Ydinkysymys on se, onko x isompi kuin y.

      Suomen julkisessa taloudessa se ei ole. Eikä se ole ollut Kreikassakaan ja tuloksen näet. Siellä ei ole kiva kellään.

      Poista
    2. "Kai itsekin huomaisit, jos rahasi loppuisivat ja on elettävä velaksi?"

      Kyllä. Siksi sitä ei ole koskaan ollut niin paljon etten olisi selvinnyt siitä. Mutta Suomen valtio saa velkaa nollakorolla ja se on ottanut velkaa lainatakseen sitä eteenpäin: mm Kreikan tukipakettiin.

      On näissä jutuissa kyllä jotain mätää...ihan oikeasti on.

      Poista
    3. Minusta tähän aikaan sopisi jokaiselle mietittäväksi tämä Kennedyn virkaanastujaispuheessaan lausuma viisaus: "Älä kysy, mitä maasi voi tehdä hyväksesi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi."

      Suhteuttaa asiat raameihinsa. Varsinkin tukijärjestelmään kasvaneille ja sitä itsestäänselvyytenä pitäville nuorille lauseen sisäistäminen tekisi eetvarttia.

      Poista
    4. Kestävyysvajeen suuruusluokan arvioinneissa on todella jotain outoa. Huomionarvoisaa on, että EK:n arvio on pienimpien joukossa.

      Poista
    5. Kestävyysvajeen suuruus perustuu arvoihin tulevasta eli ennusteisiin. Siksi arviot vaihtelevat.

      Hyvä mittari on katsoa paljonko ylimääräistä valtio oikeasti tarvitsee: tuoreen lisäbudjetin mukaan otamme tänä vuonna velkaa 9 miljardia euroa.

      Velanotto repesi käsistä vuonna 2008 ja tasapainoon ei ole päästy vieläkään. Velanotto jatkuu tulevinakin vuosina.

      Huomautan vielä, että minun vuodatukseni ei ole politiikkaa, vaan matematiikkaa.

      Poista
    6. Ehkä kannattaa pohtia, mitkä ovat kunkin "tutkijaryhmän" intressit. Kummasti ne ohjaavat matemaattisinkin suurein ilmoitettavia tutkimustuloksia.

      Poista
    7. Vaan mielenkiintoista on se, että Yhdysvalloissa hallinto sulkee ovensa ja jopa miljoona joutaa pakkolomalle, kun ei päästy sopuun mm. Obamacaresta, joka olisi käsitykseni mukaan taannut köyhillekin terveydenhuoltoa. Nythän vain rikkailla Yhdysvalloissa on vakuutus, jonka turvin saa hoitoa. Jossain oli mm. lause, että Yhdysvalloilla ei ole varaa Obamacareen. Yhdysvalloillakaan?

      Poista
    8. Obamacaren vastustuksessa on yksinkertaistettuna kyse tästä:

      Rikkailla on vakuutus, totta, mutta he ovat maksaneet sen itse.

      Obamacare tarjoaa vakuutuksen myös köyhille, totta, mutta se tapahtuu veronmaksajien rahoilla.

      Kyse ei siis ole vakuutuksesta, vaan maksajasta.

      Poista
    9. Amerikan Yhdysvalloilla, persaukisuuden kotomaalla, ulkomaanvelkaa on lähes 17 000 miljardia euroa. Detroitin kaupunkin teki konkurssin, Yhdysvaltojen ajautuminen samaan olisi tuhoisaa. Varmuuden vuoksi kiinankielen opetusta tulisi maassamme tuntuvasti lisätä.

      Poista
    10. Korjaan sen verran, että kyseessä Yhdysvaltojen valtionvelka, josta osa kotimaisille rahoittajille. Summa on joka tapauksessa niin iso, ettei sitä enää osaa oikein hahmottaa.

      Poista
    11. Kyse ei ole pelkästään Suomen veloista, koko kuvio on sellainen, että voi jopa arvella, josko koko maailman talousjärjestelmän ottaa jossain vaiheessa ohrakyrsä.

      Poista
    12. Tapsalle vielä vastaan: rikkaat eivät ole maksaneet mitään itse, vaan kyse on muilta puristetusta ja myös lainatusta rahasta.

      Poista
    13. Maailmantaloudesta saa käsityksen Talousanomien artikkelista:
      "Yhdysvaltain liittovaltio on maailman absoluuttisesti velkaisin valtio. Sillä on velkaa yli 16 000 miljardia dollaria. Summa on suuri, mutta niin on Yhdysvaltain talouskin. Liittovaltion suhteellinen velkaisuusaste on keveämpi kuin suurimmilla eurovaltioilla ja vain kolmasosa Japanin valtion suhteellisesta velkataakasta.Valtionvelka suhteessa kansantalouden vuotuisen kokonaistuotannon arvoon on Yhdysvalloissa vähän yli 70 prosenttia, kun se on Saksassa noin 80 ja Ranskassa noin 90 prosenttia. Italian valtion velkaisuusaste on yli 120 prosenttia ja Japanin yli 220 prosenttia."

      Jatkaako tuhlailua, vai ryhtyäkö makselemaan velkojaan, kas siinä vasta pulma. Kummassakin on ilmeiset vaaransa. Liiallinen pihtailu tappaa talouden tehokkaasti ja johtaa yleiseen kurjistumiseen. Paitsi tietysti niillä, jotka ovat onnistuneet kahmimaan jo aiemmin paljon.

      Poista
  47. Näin minä sen käsitinkin, ts. köyhille tulisi tavallaan ilmainen terveydenhuolto. Tässä jää hieman miettimään sitä, että missä se maksuraja sitten kulkee. Ja ne jotka maksaisivat omat vakuutuksensa, maksaisivat lisäksi muidenkin. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikassa on pieni vähemmistö: rikkaat sekä iso enemmistö: tosiköyhät ja köyhät. Siellä ei enää ole sellaista, mitä meillä kutsutaan keskiluokaksi. Että tuota obamacarea ei ihan voi katsella samoilla silmillä kuin mitä täällä meillä. Meillä on verotuksessa jokaisella työttömyys- ja sairausvakuutus. Sen lisäksi voi ottaa omia vakuutuksia.

      Poista
    2. Siis Yhdysvaltojen väestöstä 15 prosenttia on köyhiä, eli noin 46 miljoonaa, ei suinkaan iso enemmistö.

      85 prosentilla amerikkalaisista on oma sairausvakuutus, ja niistä 60 prosenttia on työnantajien tarjoamia. Lisäksi eläkeläisillä ja lapsilla liitto- tai osavaltion tarjoama vakuutus. Hengenvaarassa olevat köyhätkin hoidetaan silti, mutta heti kun hengenvaara loppuu, loppuu myös hoitokin.

      Keskiluokka on kurjistumassa, kuten kaikkialla Euroopassakin. Varsinainen köyhyys on kuitenkin eri asia, ja käsittääkseni se on keskittynyt mm. latinalaiseen Amerikkaan

      Poista
    3. Mistäs poimit tiedot?

      Ihan vastahan se oli kun telkkarissa esitettiin dokumentti jossa kerrottiin, että keskiluokka on romahtanut ja että köhyäinapua siellä hakevat myös ne jotka ennen olivat ihan tavallisia työssäkäyviä amerikkalaisia. Se rikkain vähemmistö on moninkertaistanut omaisuutensa ja tulonsa samaan aikaan. Olen kuullut myös siellä asuvilta ja eläviltä, että köyhien joukot sen kun kasvavat. Mieluummin tietenkin kuuntelenkin tosipuhetta kuin tilastoja jotka usein vääristävät totuutta.





      Poista
    4. Ai niin, mitä tarkoitat varsinaisella köyhyydellä? Punainen Risti on julistanut Kreikan olevan kriisialuetta jossa ihmisten elämä on vaarassa, köyhyyden vuoksi. Mahtaako SPR puhua ihan puuta heinää?

      Poista
  48. En minä käytä omia ajatuksiani kirjoittaessani köyhyydestä tilastotietoja, Anonyymi.

    Tiedot ovat peräisin täältä, Wikipediasta. Sen verran tarkistelin, että muuallakin esiintyy tuo luku, että Yhdysvalloissa köyhien määrä on noin 15 prosenttia, ei siis "iso enemmistö", kuten sanot.

    Ja jonkinlainen vakuutus on siis 85 prosentilla kansalaisista, 15 prosentilla ei ole ollenkaan vakuutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Wikipedian amerikkalainen köyhä on äärimmäisessä köyhyydessä elävä: asunnoton ja työtön. Siinä ei sen kummemmin eritellä tai määritellä minkälaisesta köyhyydestä on kyse niillä ihmisillä jotka kuuluvat tuohon 15 prosenttiin.

      Köyhyyttä määritellään monella tavalla ja sen lisäksi tulee kokemuksellinen köyhyys. Olen kuullut suomalaisista köyhistä joilla on omaa omaisuutta. Mistään perustarpeista ei ole varsinaisesti pulaa, mutta kokemuksellisesti ollaan köyhiä.

      Minusta köyhä on ihminen jonka omat ansiotulot eivät riitä perusmenoihin: asuntoon, vaatteisiin, ruokaan. Eikä ole omaisuutta ja tarvitsee siksi sosiaalisia tukia. Todella köyhällä ja suuressa puutteessa elävällä ei ole kotia eikä työpaikkaa.

      Näin on meillä ja varmasti myös USA:ssa.

      Poista
    2. Anonyymi, köyhyyden käsite on tietenkin lavea, ja sitä määritellään monin tavoin, esimerkiksi absoluuttisesti ja suhteellisesti. Systeemit löytyvät helposti googlettamalla.

      Tuo 15 prosenttia Yhdysvaltojen köyhien määränä esiintyy kuitenkin useassa muussakin lähteessä, mm. näissä törmäsin siihen pikatarkistuksessa:

      http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/115718-16-329-%E2%82%ACv-%E2%80%93-jattimaara-koyhia-usassa

      http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/yhdysvallat-on-rikas-ja-koyha/923650

      Nyt täytyy vain huomata, että tuo 15 prosenttia pitää sisällään noin 40 miljoonaa ihmistä. Ja esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa köyhyys on merkittävästi suurempaa kuin muissa Amerikan osissa. Siellä köyhien prosenttiluvuiksi on esitetty jopa 28 prosentin määrää, mutta nyttemmin on todettu, että määrä on laskenut sosiaalisten tulonsiirto-ohjelmien vuoksi jopa 14,2 prosenttiin:

      http://maailma.net/artikkelit/etelaamerikan_tulonsiirrot_tepsivat_talouskasvua_paremmin

      http://yle.fi/uutiset/koyhien_maara_putosi_latinalaisessa_amerikassa/6393623

      Poista
    3. Termiä "köyhyys" käytetään sekä absoluuttisessa että suhteellisessa merkityksessä.

      Absoluuttinen on sitä oikeaa köyhyyttä, jota on etenkin kehitysmaissa.

      Suhteellissa köyhyydessä elin- ja tulotasoa verrataan muuhun väestöön. Absoluuttisen köyhyyden kanssa sillä ei useinkaan ole mitään tekemistä.

      Poista
    4. "Kokemuksellinen köyhyys" voi olla tunnetila esimerkiksi teinillä, joka ei saa samoja merkkituotteita kuin kaverilla on. "Me ollaan köyhiä"-puhe onkin kai aika tavallista perheissä, joisssa on kyllä varaa Hesen hampurilaisiin ja vanhempien kaljaan, mutta ei esimerkiksi lapsen koulutukseen.

      Minusta tuo onkin vähän hassu piirre, että köyhyys voi olla niin suhteellista kuin se nykyään joskus on.

      Poista
    5. Absoluuttinen ja suhteellinen ovat kai ihan virallisia tilastokeskuksen määritelmiä.

      Kuten ennenkin täällä on kerrottu, Iines esimerkiksi, niin Suomessa köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Muistaakseni se tarkoittaa nykyään yli tonnia puhtaana käteen.

      Toisin sanoen suomalainen köyhä voi olla rikas porho verrattuna esim. thaimaalaisiin marjanpoimijoihin tai ghanalaisiin rantapoikiin.

      Poista
    6. Ovat tilastollisia, ja siihen viittasinkin oikeastaan.

      Köyhyysraja tonni käteen. No minä tunnen yhden vanhan maanviljelijäpariskunnan, jolla kummallakin on 500 e/kk eläke. Asuvat omistusasunnossa tässä vakavaraisessa taloyhtiössämme. Ovat siis tilastollisesti köyhiä, mutta en kyllä allekirjoita heidän köyhyyttään. Pulskia ovat kumpikin ja käyvät maksullisissa konserteissa erilaisia iskelmätähtiä katsomassa.

      Poista
  49. Varasin Jään keväällä kirjastosta ja sain sen kolmen kuukauden jonotuksen jälkeen lomareissulta palattuani elokuun alussa.Minulle se oli kirja,jota en kerta kaikkiaan pystynyt jättämään kesken vaan luin yhtä putkea loppuun asti.Minulle oli helppo eläytyä tarinaan ja henkilöihin ja siksi se puhuttelikin minua monella eri tavalla.Tämä kertoo mielestäni lahjakkaasta kirjailijasta.Lukuiloa sinulle myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen Jäätä edelleen, säästellen, koska se on niin hyvä ja himottava lukea.

      Nyt on vain paine päällä, koska sain samaan aikaan tilaamani uutuudet Tervon Esikoisen ja Haanpään elämäkerran, jotka odottavat pinossa ja eräpäivä kussakin lähestyy uhkaavasti...

      Nyt huomasin lisää uutuuksia, mm. Aale Tynnin elämäkerran, joka on pakko saada. Vaan jos teen siitä nyt tilauksen, saan sen varmaan heti, mitä en haluaisi. Jos en tee tilausta, joudun jonon hännille. Monesti olen jonon ensimmäinen, koska teen varauksen joskus ennen kuin kirja on saatavillakaan, mutta on tulossa.

      Poista
    2. Tynnin elämäkerran minäkin aion lukea. Samoin tietysti monta muutakin kirjaa... paitsi Tervon Esikoista.

      Poista
    3. Luulen, että ostan tuon Tynnin itselleni joulukirjaksi, sillä siinä on ihanat viitisensataa sivua. Kiva upota siihen joulunpyhinä, kun suuret lumihiutaleet leijuvat ikkunassa ja ulkona on pakkasta.

      Esikoiselta odotan vähiten, ja siksi se onkin nyt listallani viimeisenä. Voi olla etten ehdi lukea sitä ennen eräpäivää. Kyllä minua kiinnostaa Tervonkin sanailu, ja miksei elämäkin. Useimpien ihmisten sanallinen elämä kiinnostaa.

      Poista
  50. Minä luin kesällä Tervon Kallellaan ja sen Marsipaani Räikkös-kirjan,nimeä en muista.Ystävättäreni oli mm.ne varannut minulle kesälukemiseksi Keskiseen Suomeen metsän keskelle.Rintamamiestalon koivujen varjoon. Molempiin tykästyin,itselleni yllätykseksi.Tai pikemminkin Tervoon tykästyin.Hän oli ollut inhokkilistani alkupäässä,liittyen ihan muihin,kuin irjallisiin arvoihinsa.Nyt jouduin muuttamaan mieltäni .Herkkyys osui ja upposi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Tervo ei ole sen lajin kirjallisuutta, jota yleensä luen. Layla on ainoa, jonka olen lukenut. Minulla on äidinkielenopettajien helmasynti tarttua edelleen ajankohtaisiin kirjoihin, joista keskustellaan. Kuului työnkuvaan tietää, mitä ihmiset lukevat. Esikoinen kiinnostaa ehkä siksi, että pidän ihmisten elämäkerroista.

      Poista