Milloin kaupankäynti ja myynti muuttui viestinnäksi ja konsultoinniksi? Milloin hyvästä tyypistä tuli viestinnän ammattilainen, milloin sosiaalituetusta asiakas?
Milloin markkina lakkasi olemasta kielioppivirhe?
Milloin jäsentymätöntä pötkötekstiä alettiin nimittää tajunnanvirraksi?
Ettäkö ihmisen mieli olisi kirjan verran läsnä selittämässä olemistaan?
Etteikö mieli olisi ajoittain pois itsestään?
Ettäkö tajunta ei pyrkisi pakenemaan kielen morfologiaa ja sanojen ortografiaa samoin kuin sielu pakenee manalaan ihmisen kuollessa, kalmon jäädessä sijoilleen?
Ettäkö Thomas Bernhard olisi totta ja James Joyce? Volter Kilpikin? Vox populi?
Ettäkö Thomas Bernhard olisi totta ja James Joyce? Volter Kilpikin? Vox populi?
Vaan milloin emme jaksaneet enää kokonaisuuksia?
Milloin pienensimme sanomalehden koon, pilkoimme sen sisäkkäisiksi liitteiksi,
milloin tahdoimme uutiset pikku-uutisiksi,
milloin tahdoimme uutiset pikku-uutisiksi,
milloin aloimme vaatia ingressin uutisen eteen, ydinkohdasta otsikon,
juttuun sensaation,
juttuun sensaation,
milloin aloimme haluta televisioelokuvat ja dokumentit sarjoiksi?
Ja milloin säästä tuli uhka,
milloin ukkosesta rajumyrsky tai talvesta lumikäärme,
milloin sähkökatkoista tuli olemassaoloa uhkaava katastrofi?
Ja kuka enää muistaa Yhdistyneitä kansakuntia?
Kuka uskoo Euroopan unioniin?
Onniko on tässä ja nyt, ja mekö hallitsemme sitä
säätelemällä resoluutioita ja
käyttöjärjestelmiä?
Eihän se muutakaan voi olla?
Ensimmäiseksi kehun lempikappalettani, tuo Irina Milanin kappale on täydellinen, tasan yksitoista pistettä!
VastaaPoistaJo 80-luvulla havaitsin kummallisen ilmiön, nimitetään sitä vaikka Boney M:n laiksi. Autostereoiden rakentamiseen käytetty aika, niiden koko ja kalleus ovat kääntäen verrannollisia kuunnellun musiikin huonouteen.
Pitkään minulla oli typerä ajatus, että sisältö on tärkeämpi kuin muoto, mutta jo pitkään olen tajunnut aatokseni lapsellisuuden. Muoto on kaikki, kun se on kunnossa, sisällöllä ei ole vähäisintäkään merkitystä. Me elämme sievistelyn aikaa. Pientä se oli, jos ennen karhua otsoksi kutsuttiin. Asiat hämärretään käyttämällä sanoista peiteilmaisuja, yhä uusia ja uusia sanoja keksitään peittämään todellinen sisältö. Rumat asiat ja sanat lakaistaan maton alle ja leikitään, ettei niitä ole. Markkina-arvo, brändi, tyyli, tyylitaju tarkoittavat oikeasti kaikki samaa kuin "hömppä".
Vapaaehtoisesti minä niitä netin iltapäivälehtien otsikoita selailen. - Voi kamala!
Irina Milanin kappale on unohtumaton ihanuus, kuten laulaja itsekin. Mielenkiintoista on se, ettei hän ole kai koskaan laulanut ainoatakaan rokkikappaletta, vaan lauluja, joissa sanoitus on selvästikin se juttu. Ja tietenkin sävellys, joka ei ole tusinatavaraa.
PoistaNoista proosarunoni asioista minua kaihertaa se ajatus, että ihminen nähdään ikuisena olentona, joka hallitsee maailman herruutta ja jota muitten tulee viihdyttää sopivin annoksin ja jolle kaikki pienetkin asiat ovat olemassaolon uhkia.
Oikeastaan heräsin tähän uhka-ajatukseen ensi kerran jo vuosia sitten, kun sähkökatkoista alettiin tehdä uutisia. Minä kun olen tottunut, että lapsuudessani pikkukaupungissa sähköt saattoivat silloin tällöin katketa tunniksi jos toiseksikin. Silloin sytytettiin kynttilä tai odotettiin rauhallisesti. Ja mökillä ollessamme valot vilkkuivat usein muutoinkin kuin ukkosella.
Väärin vastattu! Sinun olisi pitänyt vastata, että muoto ja sisältö sulautuvat yhteen. Minä olisin siihen jatkanut, että niin, mutta...
PoistaSisältö on tärkeä, mutta niin on muotokin. Huono muoto voi estää sisällön tajuamisen. Jos sisältö ja muoto sulautuvat yhteen, niin kai se hyvä on. Luulen kuitenkin, että tämmöinen sulautumisefekti on kiinni paitsi tekijästä, myös kokijasta.
PoistaHelvetin hyviä kysymyksiä, joihin vastaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Kaipa kaikki alkoi siitä, kun kunnansairaaloista tuli terveyskeskuksia. En välitä selvitellä syitä, miksi näin kävi, koska Riku sanoo minua heti sovinistiksi.
VastaaPoistaJatketaan ensi viikolla. Ollut vilkas viikonlopun alku.
Kolehmainen, eikös sitä sanota, että hyvä kysymys ei vaadi vastausta? Opettajaihminen tietää, että kysymys on tärkeä, ja senkin tietää, että oikeita vastauksia ei ole, on vain vastauksia, useita.
PoistaHyviä kysymyksiä. Hyvä opetustapa. Vrt. Sokrates.
VastaaPoistaOn ihmisiä, jotka kaipaavat muutoksia. Kyllästyvät ainaiseen samaan. On myös ihmisiä, jotka eivät kaipaa muutoksia. Heidän mielestään kaiken pitäisi jatkua aina samanlaisena.
Meidät ihmiset on kahlehdittu tapojen, käytäntöjen, perinteiden verkkoon. Siinä me sätkitään kuin kalat verkossa. Sitä taustaa vasten on helppo kuvitella, miten muutosten halu kasvaa. Varsinkin, jos joku älyää, että entisessä käytännössä on jotain vikaa tai pelkkää älyttömyyttä. Silloin hän saattaa uskaltaa vaatia muutosta. Jotkut eivät odota, että joku toinen tekee muutoksen, He tekevät sen itse. Heitä sanotaan tienraivaajiksi.
Puhutaan muutosvastarinnasta. Sitä esiintyy aina. Puhutaan rajojen rikkomisesta. Sitä tapahtuu aina ja kaikessa. Puhutaan edistyksestä. Edistyminen kaipaa aina muutosta ja rajojen rikkomista.
Ilman rajojen rikkomista kaikki pysyisi aina samanlaisena. Mitään uutta ei tapahtuisi millään alalla. Taiteissa se näkyisi parhaiten. Tehtäisiin vielä luolamaalauksia tai antiikinajan taidetta. Kirjoitettaisiin yhä riimukirjaimilla, etc.
Taiteen tehtävä on uudistaa. Uudistajia aluksi kummeksutaan. Mutta pian he saavat seuraajia. Näin syntyvät erilaiset 'ismit'. Mitä enemmän 'ismejä', sitä suurempi valinnanvapaus.
Minun kantani on, että ihmisellä pitää olla vaihtoehtoja, joista voi valita omansa. Tai, jos hänessä on pystyvyyttä, hän voi jopa kehittää oman tapansa ilmaista itseään. Minusta muoto, on se mikä tahansa, ei ole ratkaiseva. Tärkeintä on sisältö. Esimerkki musiikista. On se uutta, jossa sävelet on vapautettu vanhoista kahleista, tai vanhaa, jossa edelleen musiikkia synnytetään vanhaan tapaan, tärkeintä on, miten se vaikuttaa.
Sama kirjallisuudessa ja muissa taiteen lajeissa. Se voi olla hyvää tai huonoa. Vaikka sanat olisivat yhteenliimattuja, kirjassa ei olisi kappalejakoja, ei isoja kirjaimia, ei pilkkuja ei pisteitä, jos sen sisältö, joka ehkä tottumuksen puutteesta on vaikealukuista, mutta jse panee ajatelemaan, se on hyvä kirja.
Yleensä me olemme liian kiinni perinteisessä. Se, mikä on tuttua, tuntuu turvalliselta. Aika muuttuu, ihmiset muuttuvat huomaamattaan sen mukana. Mutta se on hyvä muistaa, että kaikki uusi perustuu vanhaan, jo olemassaolevaan.
Liisu, sanot, että on ihmisiä jotka kaipaavat muutoksia ja ihmisiä, jotka eivät kaipaa muutoksia. Analysoit sitten asioita tarkkanäköisesti tästä näkökulmasta. Yhdyn kaikkeen, mitä sanot, nyökyttelen: noin se on.
PoistaVaan entä, jos ajateltaisiin asiaa toisesta näkökulmasta, muutoksesta käsin? Nimittäin on muutoksia, jotka ovat hyvästä ja korjaavat epäkohtia eivätkä tuo uusia ongelmia esille, ainakaan merkittävästi. Ja sitten, on muutoksia, jotka eivät ole hyvästä, tai ovat sitä lyhytnäköisesti ja aiheuttavat murtumia ketjun toisessa kohdassa tai jotka aiheuttavat lähes välitöntä haittaa ihmisille.
Otan pari esimerkkiä, ja viittaan ensimmäisessä Kemppisen tämänpäiväiseen kirjoitukseen. Hän puhuu käsialakirjoituksesta ja kertoo, että siitä ollaan luopumassa.
Näin minäkin kuulin eilen jossakin uutisvälähdyksessä, ja mietin, mitä se tekee ihmiselle, ettei käsin enää kirjoitettaisi. Kemppinen ei tavoilleen uskollisena ota selvää kantaa, mutta rivien välistä kuultaa, että hän aprikoi muutoksen tarpeellisuutta, ja kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin minä ajatuksissani eilen. Käden taitojen harjoittaminen lähtee aivoista, ja sen huomaa siitäkin, että kun on kauan kirjoittanut koneella, jo kauppalistan käsin kirjoittaminen kangertelee. Mitä käsialakirjoittamisesta luopuminen tekee aivoille, kysyy Kemppinen ja samaa kysyn minäkin, koska olen huomannut käsialakirjoittamisen vaikeutuneen koneen tultua vallitsevaksi. Olen muissa kirjoituksissani kysynyt myös, muuttaako tietokoneen käyttö ihmisen tapaa sijaita avaruudessa. Tämä on vahvasti aivoperäisen sijainnin peräämistä.
Tämä kirjoittamisen muutos ei siis ehkä välttämättä ole yksistään hyvä - että kaunoa ei enää opetettaisi koulussa. Mitä aivoihin tulee sen sijaan, että sieltä ohjataan käsien viehkeää liukumista kirjaimesta toiseen? Mitä koneen aggressiivinenkin hakkaaminen vaikuttaa tähän verrattuna?
Toinen esimerkki voisi koskea uskonnon opetusta, mutta siitä lienee toisaalla tarpeeksi keskusteluja. Otan sen sijaan toiseksi muutosesimerkiksi Windowsin uuden käyttöjärjestelmän numero 8, jota ajettiin voimalla tietokoneisiin. Minullakin se siis oli, mutta palautin koneen. Lehdessä luki juuri, että Microsoft on luopumassa tästä järjestelmästä ja palaamassa vanhaan. Järjestelmämuutos ei siis ollut hyvä, eikä purnaaminen siitä ollut muutosvastarintaa.
Tuo on totta, että ihmisellä on taipumus pitäytyä vanhassa mieluummin kuin siirtyä uuteen - jos vanha on ollut toimiva ja hyvä. On toisaalta myös niin, että muutoksista jopa merkittävän suuri osa on turhia ja ennenaikaisia - viittaan vaikkapa automerkkien ja koneiden vuosittaiseen uudistamiseen. Tärkeintä lienee, että ihmisiä kasvatetaan myös kriittisyyteen ja harkintaan.
Minun vuoroni olla samaa mieltä. Ja mitä koneisiin tulee, se että esim. Apple pyrkii siirtymään uudesta mallista aina taas uuteen malliin, on jo kaupallista toimintaa, Yleensä siinä uudessa on jokin uusi ominaisuus, jonka puuttuminen harmittaa vähän vanhemman saman laitteen omistajaa. Eikö asia voitais hoitaa pelkkien päivitysten avulla? . Ei tietenkään. Se pysäyttäisi ostosvirran, samalla rahavirran.
VastaaPoistaNyt odotan, milloin julkaistaan uusi iPad. Yksi on jo julkaistu. Pieni iPad. Jokohan kohta tulisi sen iPadin vuoro, jossa olisi edes yksi usb-aukko.
Muuten: olen sitä mieltä, ollut jo pitkään, että koko koululaitosta pitäisi uudistaa. Onhan uudistuksia jo tehty, mutta ne ovat olleet vain vanhan uusimista ja korjaamista. Edelleen se on laitos. Jo laitos sanalla on ainakin minun korvissa ikävä kaiku. Pitäisikö koulu ulkoistaa, sisäistää, kotiuttaa vai mitä pitäisi tehdä, en tiedä. Ennen käytettiin kotiopettajia. Siinä tulisi paljon työpaikkoja. Kallista se olisi ja muutenkin ehkä mahdotonta. Joku voisi keksiä jotain parempaa. Ainakin opettajien koulutusta tulisi muuttaa. Valita alalle innovatiivisia ihmisiä, ennakkoluulottomia, innostavia.
Kaikkein kauheimmiksi ovat osoittautuneet kasvatuslaitokset, joihin kuulema kerättiin "pahoja" poikia, Ne taitavat olla onneksi taaksejäänyttä elämää.
Tykkään uudistuksista. Jopa kuntauudistukset vaikuttavat minusta järkeviltä. Jäisihän siinä työttömäksi monta kunnanjohtajaa ja vírkamiestä, mutta he ovat tavallisesti fiksua väkeä, hankkisivat itselleen muuta työtä.
Hassua - suomalainen opettaja on rankattu maailman kärkiopettajaksi ja oppilaat ovat menestyneet maailmanlaajuisella mittarilla kiitettävästi, vaikka Pisa-tuloksissa onkin pudottu. Edelleen ollaan maailman koulukermassa, ja se olisi hyvä muistaa. Edelleen Suomeen tullaan laajalti Euroopasta oppimaan suomalaista koulusysteemiä. Viimeksi mainetta on saanut peruskoulujen Kiva koulu -opetuspaketti, jota viedään nyt ulkomaille.
VastaaPoistaSekin on aika selvää, että lapset eivät aina viihdy kouluissa korkean elintason maissa. Kuta köyhempi maa, sitä paremmin oppilaat tutkimuksissa sanovat viihtyvänsä koulussa. Tätä kannattaisi mielestäni pohtia enemmän kuin sitä, kuinka oppilaat saadaan viihtymään koulussa paremmin. Asenteista on kyse, ja suomalaisten nuorten suhtautumisesta vaivannäköön ja työntekoon.
Mitäs jos siis vaihteeksi alettaisiinkin kehittää lapsia ja nuoria edellyttämällä heiltä vaivannäköä oman oppimisensa hyväksi ja reipasta työntekoasennetta? Ei annettaisi enää kiitettäviä arvosanoja puolivillaisesta osaamisesta. Vanhemmat kannustaisivat myös opettajia eivätkä vetäisi mattoa heidän jalkojensa alta haukkumalla heitä lasten kuullen.
Koulu on hyvä laitos, mutta tietenkin sitä tulee kehtittää kaiken aikaa kuten muitakin työpaikkoja. Ja vielä lopuksi: enpä tiedä toista laitosta, jota on vuosikymmenten saatossa kehitetty ja muutettu yhtä paljon kuin koulua. Enkä tiedä toista laitosta, jossa olisi yhtä pätevät, uhrautuvat ja korkeasti koulutetut sekä motivoituneet työntekijät kohtalaisen naurettavalla palkalla.
Täytyy muistaa myös, että Suomessa ei ole koulupakkoa. Vanhemmat voivat ryhtyä halutessaan itse opettamaan lapsiaan tai voivat nyt jo palkata heille kotiopettajan. Laki ei sitä estä.
Kuntauudistuksista vielä se, että tuleehan se valtiolle halvemmaksi, että terveyskeskuksia suljetaan ja lääkärin- ja sairaanhoitajan virkoja lakkautetaan. Kansa kituu kotona halvemmalla kuin lähtee satojen kilometrien päähän lääkärille.
VastaaPoistaItse näen laitosten keskittämisen yhä harvempaan kartalle palvelun heikkenemisenä. Esimerkiksi täältä pikkukaupungista on keskitetty pois poliisi, verotoimisto, virallinen posti, ainuttakaan pieneläinten eläinlääkäriä ei löydy, terveyskeskus on keskitetty kiinni iltaisin, öisin ja lauantaisin ja sunnuntaisin. Oppilaitoksia on supistettu ja opetus keskitetty suurempiin kaupunkeihin, kyläkouluja suljettu.
Luulen, että kuntauudistuksen poliittiset kannattajat asuvat itse keskuskaupungeissa. Sieltä on hyvä kannattaa rajoituksia provinssiin.
Minusta on virkistävää olla joissakin asioissa eri mieltä, kuin sinä, Iines. Kunnioitan mielipiteitäsi, katsomme vain asioita eri kantilta. Tuosta sulkemisesta, sitä tapahtuu kyllä kaupungeissakin. Monta koulua, postia, sivukirjastoa suljetaan tuosta vaan, vaikka asukkaat sitä kuinka vastustaisivat. Matkat pitenevät, ja kyllähän se tietysti kurjalta tuntuu, jos asuu jossain kaukana syrjäseudulla ja siellä se lähin paikka missä on tottunut käymään, sulkee ovensa. Oli se sitten koulu tai kauppa tai terveysasema, mikä vaan. Ymmärrän kyllä sen puolen asiasta oikein hyvin. Tuolla kuntien yhdistämisellä ajattelen vain miten valtio voi saada edes hiukan maksettua velkamääräänsä pienemmäksi. Vaikka ei se kuitenkaan onnistu. Tuntuu ikävältä kun lapsemme joutuvat makselemaan yhä kalliimmiksi tulevia veroja ja muutenkin koti Suomi kuluttaa enemmän kuin on varaa. Saisivat vähentää kansanedustajiakin 200:sta sataan. Edustuskuluja pois ym. Ei pelkkä korotettu makeis- ja tupakkavero paljon auta. Oikeastaan minua kyllästyttää kaikki valittaminen, sillä sitä vartenhan on ihmisiä valittu, että he tekisivät viisaita ratkaisuja. Se, mitä ajattelen on pelkkää kuplaa. En ole erikoisemmin kiinnostunut politiikasta. Se on minusta turhauttavaa. Puhutaan, että työpaikkoja pitää saada lisää. Mutta ei ne puhumalla lisäänny. Tosiasia on, ettei Suomessa ole työtä. Koulutuspaikkoja vähennetään. Sitten puhutaan syrjäytyneistä. Aah, onneksi en ole poliitikko.
PoistaKyllä. Kaikesta tuosta motkotuksesta huolimatta olen sitä mieltä, että Suomi on hyvä maa. Täällä on paljon enemmän hyvää kuin huonoa, ja kai ihmiset yrittävät parhaansa. Ja se koulu. Onhan se aika hyvä. Täytyy myöntää. Opettajatkin varmaan yrittävät parhaansa. Mutta "valveutuneet" vanhemmat toimivat tyhmästi, kun ajatelevat, että koulun pitää olla heidän kultsujaan varten. Ja ne "kultsut" ovat ottaneet vallan jo vanhemmiltaan, jotka syyttävät siitä koulua. Jne. Kaikki on nurin narin väärin.
Liisu, ei minulla ole kuntauudistuksesta valmista mielipidettä, kunhan kyselen ja aprikoin, koska en tiedä valtiontaloudesta juuri mitään.
PoistaEn nimittäin usko poliittisiin puheisiin siitä, että kuntauudistus tuo vain hyvää ihmisille ja valtiolle säästöjä. Alkuunhan - juuri nyt huonona aikana - se lisää menoja, kun alueita, paikkoja, palkkoja ja palveluita ja tietojärjestelmiä yhteensovitetaan. Ja mikä on lopetettujen töitten ja virkojen kohtalo? Loppuuko työ, jos henkilö lähtee eläkkeelle? Minne se työ katoaa? Jos esimerkiksi koulussa eläkkeelle lähtevän opettajan jälkeen virka laukkautetaan, niin tunteja hoitamaan palkataan usein epäpätevä opettaja, joka tulee kunnalle halvemmaksi. Se on lapsilta pois valtion tietoisella päätöksellä.
Pelkään pahoin, että sama kuvio toistuu muillakin aloilla. Eduskunnasta on jo kantautunut ääniä, että töihin pitää voida palkata epäpätevämpiä henkilöitä. Sinä päivänä, kun terveydenhoitaja saa oikeuden tutkia potilaan ja kirjoittaa hänelle minkä tahansa lääkereseptin, on kyseessä viidakon laki. Tai kun päiväkoti on täynnä lastenhoitajia eikä koulutettuja lastentarhanopettajia, tai kun tunteja pitää kouluavustaja. --> Tällaisena minä näen kuntauudistuksen toteutuksen uhkakuvan. Toteutuessaan eräänlainen dystopia, ihmisestä etääntynyt byrokraatttinen laitos. Työpaikkoja muuten olisi, jos toimittaisiin normaalisti: työtä riittää, mutta tehtävät kasataan jo työssä oleville, uusia toimia ja virkoja ei perusteta ja töissä olevat nääntyvät työmäärän alle. Ranskan ja espanjan opettajalle lykätään taidetunnit ja jumppaopettajalle etiikan kurssit. Näin se menee muillakin aloilla.
Kukaan ei ole lisäksi luvannut, että säästöillä lyhennetään valtionvelkaa. Olihan meillä vuosina 93 - 94 sama määrä velkaa, eikä silloin kukaan älähtänyt. Käsittääkseni velka laski siitä sitten.
Sanonpa vielä, että kuntauudistuksen idea on hyvä, mutta ei siinä ihminen ole lähtökohtana. Ymmärrän kyllä sen, että kuntien toimintojen päällekkäisyyttä voidaan ja tuleekin karsia. Ymmärrän senkin, että hallintopuolella on turhia virkoja. Vaan pahoin pelkään, että jälleen kerran supistukset osoitetaan sinne pienipalkkaisten naisvalta-alojen työpaikkoihin, terveydenhuoltoon, kouluihin.
"Muutosvastarintaa!", ärjähti konstaapeli Kutvonen, kun vastustelevaa Vatasta yritti selliin saada.
VastaaPoistaMuutoksen monesti ymmärrän. Pintaravintoloiden on kuosia muutettava muutaman vuoden välin, nirppanokka-asiakkaat jättävät muuten tulematta. Sama pätee joihinkin muihinkin liikealoihin, mutta selittäkääpä se, miksi esimerkiksi McDonalds ei ole konseptiaan suuremmin muuttanut moniin vuosikymmeniin. Konsepti ei myöskään suuresti eroa ympäri maailman.Muutosvastarinta tuskin tähän kelpaa syyksi, vai?
Aika monta toimivaa liikekonseptia tuhottu uusiksi laittamalla, asiakkaat eivät ole enää palaneet. Esimerkkejä en viitsi tähän ylöskirjoittaa.
Suuryrityksissä on jo useita vuosikymmeniä laitettu osastot ja organisaatiorakenteet ehkäpä parin vuoden välein uusiksi, mutta ei siihen joka kerta syy ole jonkun kirjan lukeneen aasintuntijan raportti. Teoria on, että ihmiset alkavat ehkä parin vuoden jälkeen tuntea olonsa liian kotoisaksi työpaikallaan ja laiskistuvat. Jatkuva epävarmuuden tila organisaatiossa, tekee siitä muka tehokkaamman kvartaalien ja kuukausien tuloksen teossa. Tämä epävarmuus on yksi ihmisten loppuunpalamisten syistä, enkä niitä tehokkuuspuoliakaan aivan tosissaan ottaisi.
Työntekijät tietävät kaksi takuuvarmaa asiaa, joista voi päätellä kovien aikojen koittavan ja kilometritehtaan täyttyvän kulkijoista. Ne ovat ihmisten syyttäminen muutosvastarinnasta ja työtyytyväisyyskyselyjen jatkuva teettäminen. Kyselyt on helppo saada tarkoitukseen sopiviksi.
Viva la revolucion? - Älkää nyt kakoko, sehän on muutosta!
Muutos muutoksen vuoksi. Jatkuva muutos ei voi olla mikään kiveenkaiverrettu mantra, jolla työntekijöitä syyllistetään. Monesti muutos otetaan työntekijän selkänahasta, sillä harvoin muutoksia tehdään muusta syystä kuin rahaan liittyvistä syistä.
VastaaPoistaEn kaipaa takaisin kouluun etenkään silloin, kun muistan niitä kaikkia kokouksia, koulutuspäiviä seminaareja, joilla henkeä nostatettiin kulloisenkin muutoksen vuoksi. Nyt näen täältä etäältä, että muutokset eivät milloinkaan tuoneet sitä hyvää, jota eteemme maalailtiin. Jokin muutos oli paluu vanhaan, eri nimellä.
"Vastustatko edistystä?" - Kysymys on työnantajan esittämän kiusallinen, siihen ei voi selitellä, on pakko vastata: "En tietenkään!"
VastaaPoistaKukaan ei vastusta edistystä, tuottavuutta ei sitäkään yksityisellä puolella kukaan kyseenalaista. Erimielisyys syntyy siitä, mikä on edistystä ja mitkä ovat parhaat keinot tuottavuuteen.
"Vastustatko edistystä, oletko taantumuksellinen?" - Työnantajien retoriikka muistuttaa tässä hieman nolosti muistamiamme totalitaarisia valtioita. Menkää tänä päivänä Pohjois-Koreaan kysymään, vastustaako siellä joku edistystä. Kontaktia paikallisiin on varmaankin vaikea saada, mutta yksikään siellä ei vastaa sitä vastustavansa, vaan seisovansa lujana kuin kallio suuren johdon suuren johtajan linjalla.
Samankaltainen asia on kun pääministerimme otti viimeksi esiin lauseen, jonka työhönsä turhautuneet ja aikaansaamattomat poliitikot aina silloin tällöin nostavat esiin, kun oma tie näyttää olevan umpikuja: "Suomalaiset ovat liian kielteisiä". - Professori Pantzar teilasi aamutelevisiossa väitteen suureen määrään tutkimuksia vedoten: "Suomalaiset eivät ole maailman kansojen joukossa erityisen kielteisiä."
Pohjois-Koreassa asuu siis maailman edistyksellisin ja myönteisin kansa, vai?
No juuri tämä muutokseen liitetty hurraahenkinen edistyksellisyys on se, mitä runossa koetetaan kysellen satirisoida.
VastaaPoistaSitä on nähnyt työelämässä ja asioita tarkkaillen niin paljon propellien pyörintää, että ei itse syöksy riemurinnoin tukemaan "uudistuksia" kritiikittä. Esimerkiksi kuntauudistusta ollaankin nyt tämänaamuisten lehtiuutisten mukaan jättämässä seuraavan hallituksen kontolle - halukkuutta liitoksiin ei ole ollut kansan parissa juuri ollenkaan, ja poliitikot eivät riskeeraa uraansa.
Mitä tuohon valtionvelkaan tulee, niin senhän ei tarvitse olla ongelma. Ongelmaksi velka tulee vasta sitten, kun rahoittajat kieltäytyvät lainaamasta valtiolle, ja on täysin mahdollista, että tällaista tilannetta ei koskaan tule. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on noussut yli 200 prosenttiin, eikä tästä ole aamuisen sanomalehden (HS, B 6) mukaan seurannut taloudelle minkäänlaisia vaikeuksia.
Koko Sote-”uudustus” jolla valtion kuluja halutaan pienemmiksi aika sotkuinen juttu. Puhutaan yleisellä tasolla Palveluista ja Sosiaaliturvasta, ja ne sisältävät mahdottoman paljon monenlaisia asioita.
VastaaPoistaAlkaen vedestä ja sähköstä jotka tulevat joka kotiin. Vaikka sähköntuottajat ovat yrityksiä ja maksamme sähkö- ja vesilaskumme, niin kyllä vesilasillisessakin on julkista rahaa mukana.
Jokainen suomalainen on nauttinut suomalaisesta sosiaaliturvasta, ja julkisista palveluista. Niitä oli hirveän paljon enemmän 1980-luvulla kuin nyt. Muistan yhden tuttuni kertoneen, ollessaan jakamassa toimeentulotukea, että ihan kaikki saivat, ja melkein niin paljon kuin vain kehtasivat pyytää. Anojina oli kuulema hyvätuloisiakin, jotka olivat vain joutuneet tilapäiseen rahapulaan (joka johtui useimmiten veloista, joita suomalaiset ottivat silloin huolettomasti). Hän myös kertoi, että nuorisokodeissa hoidettiin tuiki tavallisten vanhempien murrosikäisiä nuoria joihin vanhemmat vain olivat menettäneet otteensa. Nyt tilanne on aivan toinen.
1990-luku muutti kaiken. Sosiaaliturvaa karsittiin samaan aikaan kun meillä on massatyöttömyys. Moni putosi kyydistä lopullisesti. Liian moni ihmiselämä.
Työttömien nykyinen määrä vaihtelee, se riippuu kertojasta. Tilastoitu työttömyys lienee noin 300. 000 – 400.000 välillä, mutta sen lisäksi on paljon työttömiä jotka eivät tilastoissa näy. Jopa noin 100.000 työikäistä ei ole ilmoittautunut työnhakijaksi lainkaan. Joidenkin arvioiden mukaan työttömiä olisi puolisen miljoonaa. Se on todella paljon väestömäärältään näin pieneen maahan.
Kunta-ala, joka on tuottanut eniten arjen palveluita (ja tuottaa vielä), on matalapalkka-ala ja naisvaltainen ala. Iines on oikeilla jäljillä siinä kun mainitsee, että naisvaltaiset alat ovat uhanalaisia. Teollisuudesta on hävinnyt ehkä eniten miesten työpaikkoja, en tiedä, mutta niin ne yks ilta väittivät telkkarissa.
Kunta-ala työpaikat katoavat nyt. Sitä on osattu jo pelätä. Eläkkeelle lähteneiden tilalle ei ole saanut enää aikoihin palkata uusia työntekijää. Lomautuksia on ollut jo muutaman vuoden ajan. Nyt irtisanotaan ”säästösyistä”. Ja kun työntekijöistä päästään eroon, palvelua ei enää voida tarjota. Se loppuu. Halukkaita työntekijöitä kyllä olisi ja on. Kysehän ei ole työhalun puutteesta vaan halusta supistaa julkisten palvelut olemattomiin. Palveluverkkoa ei enää voi rakentaa myöhemmin uudestaan. Näitä kuntien tuottamia julkisia palveluja on todella paljon. Muttei välttämättä yhtään liikaa.
.”Se on paisunut liian isoksi”, murehtii Niinistö (vanhenevan miehen erikoinen murhe).
Julkisen sektorin suhteellinen kasvu on seurausta (vero)tulojen pienentymisestä, ei julkisten menojen kasvusta. Palvelujahan on kaksikymmentä vuotta ainoastaan leikattu.
En ole taloustieteilijä, hyvä kun oma yksityistalous pysyy tolallaan, se riittää, mutta Kalevi Sorsa –säätiön sivuilta löysin tolkullista pohdintaa julkisen talouden muka-kauhuluvuista:
http://sorsafoundation.fi/2014/01/17/presidentti-niinisto-ja-julkisen-talouden-kauhuluvut/
Viisastin itseäni eilen HS:ien (HS B6) talousasioitten tiedoilla. Tiedot kirjoitukseensa on laatinut Eeva Hamunen, joka on Tilastokeskuksen asiantuntija, todennäköisesti huippuasiantuntija googlailuni mukaan.
VastaaPoistaHamusen mukaan julkisiin menoihin liittyviä käsitteitä sotketaan ja näin saadaan kansalaisille väärä kuva maan koko tilanteesta. Käsitteet "osuus" ja "suhde" sotketaan toisiinsa.
Presidentti Niinistön puheen jälkeen hänen mukaansa törmää usein väittämään, että julkisen sektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta olisi noin 60 prosenttia ja tästä vedetään helposti sellainen johtopäätös, että ykstyissektorin bkt-osuus olisi 40 prosenttia.
Oikeastihan presidentin käyttämä luku tarkoittaa sellaista lukua, jossa julkisia menoja verrataan bruttokansantuotteeseen: julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Bkt-osuus tarkoittaa julkisten palvelujen (koulutus, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut) tuotttamista osana muuta tavara- ja palvelutuotantoa. Hamusen mukaan julkisten palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosian ollut alle 20 prosenttia. Nyt suuri osa ihmisistä luulee, että se on 60 prosenttia.
Minulle uutena tuli myös se tieto, että kaikissa muissa maissa työeläkkeitä ei luokitella julkisiin menoihin kuten Suomessa. Tämä kasvattaa osaltaan Suomen lukuja suhteessa muihin maihin.
Hallituksen sote- ja kuntauudistus hankkeet antavat kuvan erittäin huonosta valmistelusta. Saattaa sen osin kyllä aiheuttaa niiden aiheuttama kova poliittinen vastustus.
VastaaPoistaKuntauudistuksiin sanoisin, että lähinnä huono vitsi ovat esimerkiksi Turun, Tampereen ja Lahden monet ympäryskunnat, joista joitain jopa kaupungeiksi komeasti tituleerataan. Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi ja Sipoo ovat tietenkin luontainen osa Helsinkiä, mutta pääkaupunkiseudun yhdistämisen ongelma on jo liiallinen isous, säästöjen sijasta yhdentymisestä saattaisi tosiasiallisesti seurata kustannuksia.
Ratkaisevaa näiden totetutumisessa on lopultakin kepun mandaattien säilyminen. Se ei luovu taistelutta yhdestäkään hallinnoimastaan kylästä. "meidän asia", cosa nostra, on sille aina aatteen tärkeimmäksi nostavana puolueena olennaista.
---
Työelämästä haluaisin vielä kertoa yhdestä tuntemastani Torstista. Hän on erittäin hieno mies, työpaikalla sekä työnantajan että työntekijöiden mieleen. Torsti kannattaa paikallista sopimista ja joustoja, venymistä yhteisen edun vuoksi. Tässä kuvassa Torsti neuvottelee työnantajansa kanssa hyvässä ja rakentavassa hengessä. Aina myönteisenä persoonana hän ottaa neuvottelut rennosti loikoillen.
”Hamusen mukaan julkisten palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosian ollut alle 20 prosenttia. Nyt suuri osa ihmisistä luulee, että se on 60 prosenttia.”
VastaaPoistaNiin ne harhakuvat syntyvät. Kitarisa ammollaan monet parkuvat: Julkinen sektori on liiaksi paisunut! Ja se taas johtuu joidenkin typeryksien mielestä heikoista ja heikkojen hyysäämisestä. Kirjasto suljetaan heikkouden vuoksi ja terveysasema kai siksi, että siellä käy liian heikkoja ihmisiä. Koulun ovet lukitaan, koska oppilaat ovat liian heikkoja eikä niitä kannata opettaa. Työttömät ovat vailla ansiotyötä omaa heikkouttaan. Ha Ha Ha.
Demareita on nyt kiittäminen monimutkaisesti rakennetusta sosiaaliturvajärjestelmästä. Sitä on hyvin hankalaa purkaa tai hajottaa, sen muuttaminenkin on vaikeata.
Leikittiin kerran ajatuksella muutaman ystävän kanssa, että entäpä jos …. entäpä jos myytäisiin itäinen Suomi venäläisille, koska siellä maakaupat ovat jo hyvässä vauhdissa ja läntinen Suomi myytäisiin ruotsalaisille.
Suomi lakkaisi valtiona olemasta, mutta kansalainen saisi valita kummalle puolelle jää. Kummassa maassa sitä sitten haluaisi asua? Ruotsi-Suomessa vaiko Venäjä-Suomessa?
Harhakuvia syntyy. Myös tuolla valtionvelalla maalailu aiheuttaa kansalaisissa pelkoa ja ajatuksen, että asiat ovat huonosti, kun on velkaa.
VastaaPoistaOikeastihan valtioilla on aina velkaa, ja velatonta valtiota ei taida ollakaan. Velkahan voi käsittääkseni jossain kohdin olla jopa hyväksi. Kun velkarahalla investoidaan, saadaan myös tuottoa. Esimerkiksi yhteen aikaan sanottiin, että ihmisen kannattaa pitää aina vähän velkaa, niin saa veroprosenttinsa pienemmäksi. Ja peräähän tässä olikin, niin kuin esimerkiksi asuntovelallinen on huomannut. Minulla on muistikuva, että autovelkakin joskus ainakin vaikutti veroprosenttiin alentavasti. Nyt en tiedä.
80-luvun alkupuolella sai stereoidenkin osamaksut pistää verovähennyksiin.
PoistaOhoh, tästä en tiennyt. Mutta tietokoneen sai opettajaihminen - jos perusteli sen käytön kotona - v'ähentää verotuksessa 30 prosentin vuotuisin poistoin. Meillä oli myös työhuonevähennys verotuksessa.
PoistaKuntauudistuksessa eniten mietin koulujen ja terveyskeskusten sekä valtion muiden virastojen lakkautuksia ja supistuksia. Tietenkin yhteen isompaan laitokseen saadaan voimaa ja volyymia, kun toimintoja keskitetään yhden katon alle. Tämä on tietenkin hyvä asia.
VastaaPoistaVaan mitä se maksaa, että vanhat toiminnot ja työntekijät siivotaan alta pois? Mitä maksavat kuljetukset ja pidentyneet kyydit kansalaisille ja kunnille? Miten se kostautuu, että säästetään myös työntekijöitten pätevyysvaatimuksista ja palkataan tehtäviin aiempaa epäpätevämpää henkilökuntaa?
Juuri eilen kuuntelin Ylen ajankohtaislähetyksessä haastateltua sosiaalipalvelujen asiantuntijaa, joka sanoi, että vanhuspalvelujen laatu on joko erittäin kehnoa tai erittäin hyvää. Huonoa se on silloin, kun koulutuksesta on tingitty ja henkilökunta on epäpätevää. Vanhuksia on laitoksissa säilötty tämän asiantuntijan mukaan jopa kellariin, kun ei ole tarpeeksi tilaa.
Miten on - kun keskitetään, rakennetaanko varmaan tarpeeksi isoja laitoksia, jotta monen kunnan vanhukset, sairaat, koululaiset ja opiskelijat mahtuvat siihen yhteen keskukseen?
Jotenkin luulen, että monen kunnan hoidokit ja koulutettavat lykätään vanhoihin hometiloihin ja kellarit otetaan entistä tarkempaan hyötykäyttöön. Perushoitajat ja kouluavustajat käyvät heiltä sitten vaippoja vaihtamassa tai antamassa uuden tehtävän.
Tuossa tapauksessa, jossa vanhuksia säilöttiin kellarissa, perusteluna oli, ettei näillä vanhuksilla ei ole omaisia.
VastaaPoistaIkävä kyllä tuollainen ajattelutapa toimii myös terveydenhoidossa. On tutkittu asia, että vanha ihminen ilman vierailevia omaisia saa huonompaa hoitoa.
Kellä on, hänelle annetaan ja kääntäen toisinpäin.
Samuli
Niin olikin, Samuli, ja siksi se tuntuikin niin pahalta. Vanhukset, jotka ovat muutenkin yksinäisiä, saavat huonoimman kohtelun. Tämä ei oikein sovi hyvinvointiyhteiskunnan etiikkaan. Vaan elämässä ei koskaan tasita maailmaa oikeudenmukaisesti.
VastaaPoistaTämänpäiväisissä uutisissa oli yksi erikoisen naurettava uutinen. Kansanedustaja Pertti Salolainen oli joutunut Rio de Janeirossa ryöstön kohteeksi. Mieheltä oli viety kultaketju kaulasta, ja täräytetty taju kankaalle.
VastaaPoistaVaan ei tämä minusta mitään, vaan se, että se ketjun riipus oli äidin kultahammas. Ensin ajattelin, että ei pojat, onko vainajalta otettu kulta suusta talteen. No ei ollut, vaan äiti oli luovuttanut kultahampaasta modifioidun (?) korun pojalleen, jolle se oli onnen amuletti.
Samassa lehdessä oli kuvia syyrialaisista kidutetuista. Ja yksi suree kultahammasta.
Raaskivat Salolaista lyödä, ihme ettei käynyt pahemmin. Aika olisi vanhan ja huonokuntoisen kansanedustajan jäädä eläkkeestä nauttimaan.
VastaaPoistaOikein rupesin taas ajattelemaan, mitäs se äijä Brasiliassa nyt tekee, kesken kiihkeimmän aherruksen? Olisi se pitänyt muistaa: kansanedustajillahan on joululoma käynnissä vielä pitkään. Tip tap, tip, tap, tipetipe tip tap ja onkos tullut kesä, nyt talven keskelle. Aikanaan joululoma päättyy - mutta ei huolta, kesis onkin jo tuotapikaa tulossa. Iines muistaakseni uskoo, että kansanedustajat tekevät rankkaa työtä, eivätkä esim. äänestyksien ajaksi jumita äänestysnappulaa pohjaan ja lähde kaljalle tai kahville. Ja että pitkät lomat kuluvat "kentän" viestejä kuunnellessa ja maakunnissa ahkeroiden. - Brasilian maakunnissa ainakin, veikkaanpa kansanedustajista suurimman osan olevan poissa kotomaasta tällä hetkellä. Esimerkiksi edellisissä vaaleissa pudonnut Lyly, Lyly, kyl on kyly Rajala Oulusta, vietti liikenevät ajat lehtitietojen mukaan Thaimaan asunnollaan.
Olkoon nyt menneeksi kun aloitin. Suuresti ihailemani suurparantaja ym. ym. ym. Veltto Virtanen ajoi neljällä tonnilla piikkiimme taksilla. Antti "Lapsi" Kaikkoselta joutuivat perimään takaisin, kun "yömyöhä neuvotteluista" oman pikkurakkaan luokse Tuusulaan palaili valtion piikkiin. Kertoi välttelevänsä levottomia yöjunia. Miksei käytä omaa autoa? Ai niin, nyt muistin: "Jos otat taksin, älä aja"
Brasilia? Taas on painettu hommia, - ajajai, kun väsyttää!
Jälleen (hirmuisen pierupilven takaa) alati kyyninen Dillinger iskee: mitä helkkaria (kirjoittaja on poistanut tästä rumemman sanan) hra Salolainen Brasiliassa teki pilkku, muka kysymysmerkki? Hänenhän olisi pitänyt olla ABC-asemalla Tuusulassa äänestäjiensä tavoitettavissa ko. aikana?
VastaaPoistaTätä kysyy myös TASS. Plus BBC. Ja Koijärven Sanomat.
Täytyypä kysyä myös hra Salolaiselta.
- Hra Salolainen, minkä vitun takia te Rioon menitte?
- Não vou comentar.
- Tä? Tehän, hra Pertti, osaatte portuqeesia.
- Osaanko?
- No ainakin äsken.
- Sepäs kummallista. Mielestäni osaan vain englantia. Ja sitäkin suhhteellisen surkeasti.
(Saman aikaan merimies-mikis on hiipinyt haastateltavien taakse. Hän yrittää sanoa myös kommenttinsa. Mutta ei ehdi.Vaan tipahtaa maahan kuin kyllästynyt lehti, puusta.)
http://www.youtube.com/watch?v=d7FQNDeipzI
Minua kyllä riemastuttaa edelleen se, että poliitikolla on kaulakoruna äidin kultahammas. Siitä en tietenkään riemastu, että vanhaa miestä lyödään lujaa ja vielä takaapäin. Rumaa.
VastaaPoistaToisaalta meinasin minäkin tehdä naimasormuksista heiluvat renkaat korviini, mutta kun en kullan perään ole enkä käytä mainitusta materiaalista tehtyjä koruja, en tehnyt. Kultani on kaapissa viratonna.Hopea on kaunista ja elävää, kun se patinoituu.
Tottakai tuollainen ryöstetyksi tuleminen on kamalaa, mutta juuri sellaisen vuoksi suosittelisinkin Salolaiselle seurakunnan bussiretkiä Nuuksioon tai Porvoon kirkkoa katsomaan.
VastaaPoistaKylläpä oli Rennellä mahdotonta menoa Mikiksen videossa, taisi olla vain kateellisten panettelua. Luultavasti mies on koko ajan ollut kotona maitokaakaota pullan kanssa pupeltamassa. Renneä en tosin tiedä en löytänyt häntä ainakaan kansanedustajien luettelosta. Katselin samalta sivulta myös King Kong Ilin kuolemasta kertovan pätkän. Siiinä sanottiin, että kuoli vitutukseen Suomessa. Asiaa pidän mahdottomana, kyllä sillä on täytynyt olla mahdottoman kotoisat fiilikset.
En pysty nyt katsomaan tällä hitaalla pikkuläppärillä tuota youtubea. Vaan onneksi sain juuri tekstiviestin, että uusi kone on tullut postiin! Löysin kuin löysinkin kannettavan, jossa ei ole Windows 8:aa ja joka ei ole Macbook.
VastaaPoistaLuulen, että kone on oiva valinta ja hyvä laadultaan, ainakin ystävien mukaan. Uteliallle tiedoksi, että se on tämmöinen: Lenovo ThinkPad Edge E540 15,6" Full HD/i7-4702MQ/8GB/1TB/Windows 7 Pro 64-bit - kannettava tietokone.
Kansanedustajilla on kuuden viikon joululoma, mikä selittänee Salolaisen reissaamisen - eihän siinä pahaa ole. Miehellä on varmaan entisenä ministerinäkin kontakteja ympäri maailman.
Tosiaankin, lomaa on hieman lyhennetty. Enää ei maailmaympärimatkat oikein parhaimman sesongin aikana onnistu, - täytyy siirtää ne meidän kesäkaudellemme ja nyt vain lentää suosisti suoraan eteläiseen Ameriikkaan. Pahus, että Fidzi jää väliin.
Poista
VastaaPoistaSuuresta Toivelaulukirjasta katselin haikeita ja jopa kyyneleet silmiin tuovia vanhoja laulujen sanoja.
Tekstissä Pitää Olla Pilkkua
Kun lukee nykypurukumidesibelilöpinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon höpinää
Jumalauta, miten ennen pilkuttikaan Kivi
Siinä skrivas mies ja kynät, eikä pelkkä nimi.
Elämässä pitää olla pilkkua!
Ei välttämättä leipää eikä vinkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä jylkkyä!
Sillä elämässä pitää olla pilkkua.
No, itsellänikin oli pitkät lomat ja kyllä sainkin kuulla siitä lähes vuosittain.
VastaaPoistaOpettaja on lomansa ansainnut, samoin kansanedustaja. Kummallakaan ei ole säännöllistä työaikaa, vaan työ tulee kotiinkin iltaisin. Molemmat ovat lisäksi kaiken aikaa estradilla, alttiina jatkuvalle tarkkailulle ja kritiikille.
Kauhean hanakoita ollaan puuttumaan virheisiin, molempien erheet ovat julkisia ja niistä lähes ristiinnaulitaan.
Vaan silti minua edelleen kiinnostaa se, että jollakulla miehellä on äidin kultahampaasta modifioitu riipus. Minusta tuosta pitäisi kirjoittaa novelli.
Tänään eräs naisihminen, jonka kanssa selasin erään levymyymälän levyhyllyjä (tai mitä samperin ADHD-kansioita ne nykyisin ovat), sanoi että nämä Dave Lindholmit ovat hyviä. Arvostan hänen (siis tämän tytön, tai siis naisen) musiikkimakua enemmän kuin omaani. (Siksi, koska se on parempi.) Kiiruhdin sanomaan että "tunnen erään tyypin, erittäin rikollisen näköisen, joka on samaa mieltä kuin sinä..". - Hän tuijotti minua vähän aikaa kummallisesti. Mutta jatkoi sitten levyjen plaraamista.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että yhtään en halua Pertin riipuksen taustoja tietää. mutta selittänee se osin hänen draiviaan poliittisissa tehtävissä. Salolainen saattaa hyvin olla, ja luultavasti onkin, erittäin lahjakas ja pätevä yhteisten asioidemme hoitaja. Oikein surku tulee, ettei ole todellisia lahjojaan pystynyt esiin tuomaan, eikä niistä tiedetä tarpeeksi laajalta, voi jopa olettaa, ettei kukaan ole niistä koskaan kuullut. Eikös koksutkin vähän valitelleet, että puheenjohtajana ollessaan puuhasi omiaan. Huhut kertovat, että innokkaana lintuharrastajana olisi joskus aarnikotkan onnistunut bongaamaan.
VastaaPoistaMinä Otanmäen (Kainuu, Vuolijoki) Lintualtaan lintutornin muistivihkoon kirjoitin omat lintubongaukseni: "Kaksi Strutsia lensi pääni yli Koillisesta Luoteeseen klo 18:39. Arviosin asteiksi 68° 05′ N ja pituuspiireiks about 42°37,5. Tai jotain kumminkin". Ja "Yksi Albatrossi käveli suon yli Lounaasta Koilliseen klo 19:62. En ehtinyt nährä mistä tuli, minne meni. Mutta kiire sillä oli". - Vitut, en saanut edes mitallia. Vaikka kumpikin lintuhavainto Suomessa oli, mielestäni, ensimmäinen.
PoistaMikikselle laitan itselleni aivan uuden aarteen, Taavin aikojen alusta, eikai tämmösiä enää. "Mut se saa mut aina kiinni ja sekoittaa mut oksiin..."
VastaaPoistaMun veli lyö mua turpaan.
"Eihän ihmisillä ole kuin toisensa."
VastaaPoistaEn tiedä olenko lukenut tämän jostain vain olenko itse sen keksinyt? (miettii ankarasti, mutta ei onneksi päätään puhki) Voi olla. - Tästä ei ole kauaakaan, pari vuotta ehkä, kun kävelin eräällä soratiellä kun minua vastaan tuli nainen jolla oli kolme koiraa. Inhoan koiria, ja ajattelinkin että potkaisen niistä yhtä. Mutta en... sillä mitä lähemmäksi he tulivat, nuo naruissaan rimpuilevat mopsit ja tuo nainen... niin näin vain tuon naisen. Kun oltiin kohdillaan (ja koirat haistelivat inhottavasti luontoa) sanoin naiselle...
- Voi että sinä olet kamalan kaunis
Hän meni hämilleen. (Buldogit vain tempoivat narujaan.) Sitten hän sanoi.
- Minäkö... minä näiden koirien kanssa vaan... Tukkakin ihan pesemättä.
Minunhan vuoro siinä oli sitten häkeltyä. (Huom! Olin aivan selvin päin.) No, oltiin vähän aikaa kumpikin ihan ujoja. (Verikoirat vaan irvistelivät.) Sitten hän sanoi.
- Se mitä sanoit pelasti koko minun päiväni!
Käveltiin poispäin toisistamme koska eri suunnista me toisiamme kohtaankin oltiin tultu. - Voi Hitsi, miksei ihmisille voi sanoa ihan tavallisesti vaan että "voi, kun sä oot kamalan ihana".
Minä kerran yritin ihan samaa. Hyvä ystäväni Kauko (nimi on muutettu) oli pokannut yhden ihan kaamean vosun ja kaulailivat oikein makean näköisesti. Sanoin oikein ihaillen: "Jumalauta, että te ootte kaameita, paitsi tietysti sinä, ystäväni Kauko." - Se nainen löi minua nyrkillä leukaan, putosin istualleni. Tämä tarina on tosi, vaikkei Rautavaaran juttu ollutkaan.
VastaaPoistaOikeasti lempiyhtyeeni, Ratsian lisäksi, on Kollaa kestää.
VastaaPoistaKollaa kestää: Kirjoituksia kellarista.
Jos pysytään normimaailmassa ei rumia naisia olekaan. (Toiset ovat vaan ehkä vähemmän rumia.) Miehet ovat vaan niin saatanan kronkeleita: perkeleen kaljamahaiset kaljupäiset "aina-oikeassa-olevat" insinööri-idiootit... yms:ta.
VastaaPoistaOn tosi kohteliasta että joku oma-aloitteinen nainen välillä tarjoaa miehelle istuma-asentoa. Tämä jos mikään on tasa-arvoa. (Nyt en tarkoita sinua, R R, vaan miehiä yleensä.)
Rumuudesta ei hänen kohdallaan ollut kysymys, vaikka kieltämättä yritin silmiäni vähän siristellä. Samaa mieltä olen, rumia naisia ei olekaan. Jos pikkulinnut lakkaavat laulamasta, taivaalta kuuluu jyrinää ja kastemadot kaivautuvat kolmen metrin syvyyteen, kyse on tieteellisestikin normaaleista plastilliseen fysiikkaan kuuluvista ilmiöistö.
VastaaPoista"Mun veli lyö mua turpaan" - hyvä! (hyvin hyvä) "Kirjoituksia kellarista" ...no, ei kovin omaperäinen. Muistan "Suomen Talvisota 1939-1940" yhtyeen. Se oli kyllä kummallista aikaa... tosin silloin tabut olivat isompia kuin Tabut nykyisin: ei tarvinnut sanoa kuin "kikkeli" niin kaikki kikattivat... Äh. Jarkko Lainetta en tuntenut, ÄM AA Nummisen kyllä, Markku Into asui silloin Heli Keinosen kanssa
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=Cj1uJY9htDg
Turussa kävin aika usein (Forssasta). Hitsi, heidän helin ja markun kämpän vessanpytyssä oli partakoneenteriä. Aina pelotti kun kävi kusella! (Oli se kämppä muutenkin... miten nyt nätisti sanoisi... psykodeelisesti sisustettu!)
Oi nuoruus, oi nuoruus!
Paljonko annetaan Helille pisteitä? Doä pöääng, tätä on mukava tanssia.
VastaaPoistaM.A. on kuningas! Jarkko Laineen laulutekstit ovat yhä hyvän parasta.MANin underground orchestrassa hieman myöhemmin soitti vaikka kuka ja ketä. Lait ovat hieman muuttuneet, mutta edelleen on ajankohtaista, kun laulaa siitä, kuinka presidentti on valtiovallan siitin, hallitus on emätin ja eduskunta vaseliinia.
Valtiovalta.
Ja sitten siellä, myös Turussa, leijaili Lounais-Hämeen Kolossi (= minun määritelmäni Eero Nylyndista). Tai vähemmän Nyla leijaili... Kerrankin kun oli yötä Armo Hormian luona niin kääriytyi tämän vankilamielisairaalan ylilääkärin jääkarhuntaljaan... koska häntä palelsi. Yöllä hän lähti talja niskassaan unissakävelemään, ja ehti - omien sanomisiensa mukaan jo hissille asti kun Hormia ("samperin Hormooni") sai hänet kiinni. Ja vei taljan takaisin kotiinsa. - Eero: "Sen kun olisi myynyt niin olisi saanut vaikka kuinka monta koskenkorvapulloa. Ainakin toistakymmentä."
VastaaPoistaMuuten, olen sitä mieltä että Khartago on hävitettävä.
VastaaPoista(hetkinen, selaa papereitaan)
Muuten, olen sitä mieltä että Dillingeristä on tehtävä Pyhimys. Hänhän auttoi ihmisiä pääsemään rahasta, eli pahasta, pois. "Pois päin pois päin, tiemme aina vie, Tip tap, tip, tap, tipetipe tip tap" laulavat partiopojatkin. (Tai oliko ne kumminkin ne 7-kääpiötä jotka nuin lauloivat? Tiedä häntä. Kemppinen tietää!)
Jarkko Laine oli kokoomuslainen, mutta sen hyvin antaa anteeksi, kun perusteli suuntautumisensa niin hyvin. Sanoi kokeilleensa aiemmin myös hashista ja lsd:tä, miksei sitten kokoomusta. Minä en ole tiedemies, enkä osaa sanoa, mikä noista on vahingollisinta. Omat arvailuni minulla kyllä on.
VastaaPoistaYleisön jatkuvien pyyntöjen (= oi ihana Iines!, Sinun takiasi) uusintaesitys tästä:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=k0dOmGTuy6I
Sanoisin niin että ei tässä kirjallisuutta ole sen kummemmin kunnioitettu mutta intensiteettiä riittää ja siitä me saamme laulajaa kiittää kun sitä nuorena riittää. Ja pursuilee. (Tai nyt taisin tavallaan toistaa itseäni. Pahus vieköön,)
Pyhimys en halua olla, Roger Moore on ja oli ihan lässy. Tehkää minusta High Chapparalin - ei, ei Manolitoa - aina rohkea Buck.
VastaaPoistaVäärin kiruitettu, oikeasti "High Chaparral".Minulla on se puhelimen soittoäänenä.
PoistaSinä, Mikis, alat kuulostamaan aivan Pentti Siimekseltä.
Tähän gansteri R.R.:n sävellykseen reagoin näin (yllättäen): minäkin olen romantikko. (Vittu vieköön!)
VastaaPoistaTuo "High Chapparalin" musiikki on (oksentaa välillä, ämpärin ohi, mutta ei sev väliä) kamalinta musiikkia mitä tiedän. (En väitä että tunne kaikkia musiikkigenreitä... ehkä onnekseni, mutta...)
VastaaPoistaHuh, huh. (miettii millä kostaisi tämän musiikkinäytteen. mutta ei keksi.)
Jotenkin arvasin, ettet suorasanaisesti kehtaa Virginialaisen säveliä toivoa, siksi olinkin platan varannut jo valmiiksi.
PoistaOsaan samaistua Siimekseen vaikka hänellä tuossa spekctaakkelissa onkin pitempi häntä kuin minulla. Ei se hirveesti harmita... onhan oravillakin? - Itse kehuisin puolestani Sinun rooliasi; olitkos Sinä tuo ylimmäinen vai alimmainen vai keskimmäinen Tupu-Hupu-tai-Lupu...? Olit kuka tahansa heistä, vedit roolisi uskottavasti.
VastaaPoista"nimimerkki" Jukka Kajava
Ankkakolmikkoon en ole riittävästi perehynyt, että tunnistaisin eronsa luonnekartoituksessa, eikös ne kaikki ole samanlaisia. Koska Roope Ankkaa minusta ei saa pihistämälläkään, valitsen Touho Serkun tai kumkvatteja syövän Eka Vekaran.
VastaaPoistaKerran minulle oikeasti kävi näin - olin Jokelassa silloin, Joensuussa - ja luin Iltasanomia kun tarjoilija toi minulle drinkin. Ihmettelin sitä kun join olutta vain. Jatkoin lehden lukemista. Mutta äkkiä, ennenkuin olin ehtinyt nauttia siitä edellisestäkään drinkistä, tarjoilija toi minulle uuden drinkin. Minähän ihmettelin sitä entistä enemmän... tarjoilijatyttö sanoi että tuo herra tuolla - ja näytti kauas nurkkaan - Sinulle näitä drinkkejä tilaa. No voihan kummallista, ajattelin, pitääkö minun muuttua B-mieheksi. (Olisi se minulta onnistunut.) Mutta se äijä siellä nurkkapöydässä huitoi sen tarjoilijan luokseen; ja sain minäkin myöhemmin tietää että se ukko oli tarjonnut ne drinkit minun takanani istuvalle naisihmiselle. - Hyvä, ajattelin itsekseni, ja join ne molemmat drinkit, ettei mun tarvinnut näytellä b-seksualistia. Rupesin lukee sitä lehteä.
VastaaPoistaTuohan kuulostaa hienolta. Minä olisin lähtenyt hippulat vinkuen, kantojani kopauttaen ja tuhahtanut sille naiselle: "Senkin oikein vosu!"
PoistaIines rukka - Lenovan kanssa minulla ei ole ollut ongelmia. Windows 7 on kai vähiten huono versio Microsofilta. (Tuttavani kehuvat Linuxia.) Minulle tärkeintä on että käyttöjärjestelmän kanssa tulee toimeen, niin tulin myös Dos 3sen kanssa. - Se oli oikeastaan kivaa. Opettelin ohjelmoimaan Basicilla, oli kiva koodata 001 ja 0002 rivejä, jumantsukka; basicilla tein mm. automaattisesti lottonumeroja sinkoilevan systeemin... jola kerran sain 4 oikein (ja 15;- markkaa. kun olin sijoittanut kokeiluihini 345;- markkaa). - Sitten tuli tämä C -kieli, ja C++ kieli. - Hermostuin, ja lopetin.
VastaaPoistaLaitan vielä yhden illan keskusteluun, sitten lopetan ja poistun paikalta. Mikiksen Iinekselle omistama kappale oli niin sanoinkuvaamattoman kammottava, että pakkohan se on korjata.
VastaaPoistaTämän minä aina naisille laitan, tästä ne tykkää. Ja minä voitan nyt Iineksen puolelleni, juhannus on mulla varattu. Ystävät, odottakaa kutsua.
Iineksellä on - täytyy myöntää - pari turhankin pulleaa ruusua. (Ttuon filmin perusteella?) Mutta (vetoan edelleen tähän filmiin) myös yksi... kaunis ruusunnuppu.
VastaaPoistaVoi pojat mitä serenadeja ja suklaamunasia. On teillä ollut yösydännä hilpeää toistenne epämääräisessä mutta viehkossa seurassa. On paljon asioita, joita ei tiedä muistavansa, mutta jotka tietää heti kun joku mainitsee, kuten nyt vaikka Heli Keinonen ihanine äänineen ja lauluineen, tämä esimerkiksi on vallan ihana: http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/heli_keinonen_laskettakkua_brihat_hebot_22999.html#media=23000
VastaaPoistaVoi olla - ainakin omasta mielestäni näin on - että olen kuin raitiovaunu, joka on hitsattu kiskoihinsa kiinni. Mene siinä sitten... minnekkään... äh.
VastaaPoistaMuistelen niin paljon menneitä.
Mutta muistatteko Pekka Haukisen? Hän oli nimimerkki Johnny Walker, kirjoitti Ylioppilaslehteen pakinoita. No, ne pakinat olivatkin semmoisia ettei niitä mikään muu lehti olisikaan julkaissut. Suomi oli silloin epä-liberaali maa. (Ei se, tai siis tämä, enää ole.) No, saanko yleissivistää teitä vähän? (Ai, en? Sepä mukavaa.)
Johnny Walker kirjoitti eräässä pakinassaan siitä kun opetuslapset heittellivät noppaa Jeesuksen kanssa. Ja pienellä panoksella - muutamalla sekelillä tietysti... koska nopanheittely ilman rahapanosta on... no, jos ei tyhmää, niin ainakin tylsää. (Älä muuta viserrä, mikis!) Paavali kerran heitti kummallakin nopalla kutoset, eli 12 (nopassa on silmäluvut 1-6) ja oli jo varma voitostaan. Mutta sitten tuli Jeesuksen vuoro... ja hän heittikin 13?! Paavali parahti "Jeesus, jättäisit nuo ihmetekosi muille (estraadeille?) ...
Viikko, tai oliko siitä kaksi, sen jälkeen Pekka Haukinen kuoli liikenneonnettomuudessa. Kirkko ja Kotimaa -lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan että "rienaaja saa aina palkkansa"... (?) Tätä muut - senaikaisesti - sivistyneet lehdet paheksuivat. (Että tälla lailla sanotaan.) Kekkonenkin taisi tuhahtaa nenäänsä...
Vitut, mä olen aivan varma, että jos J.Walker olisi saanut lukea tuon Kirkko ja Kotimaa -lehden pääkirjoituksen, hän olisi ollut aivan samaa mieltä. (Tai ainakin sitä mieltä että kerrankin tuo pakanalehti kirjoittaa järkevän jutun.)
Olen pannut merkille tämmöisen asian, että:
VastaaPoistaaina, kun on mukana keskustelussa, ne keskustelut ovat "erittäin mielenkiintoisia". Mutta aina, kun on niistä poissa, ne keskustelut ovat "jotenkin yhdentekeviä"...
Siksi, Iines rakas, mielelläni näillä sivuilla välillä olen vaiti. (Jos pystyn oleen, hiljaa.)
Pitäisiköhän minunkin olla välillä hiljaa? Olen tehnyt saman havainnon,että kun itse leiskuu mukana, ovat jutut poikkeuksellisen kiinnostavia. Ja kun on poissa vaikka ihan vaan päätään tuulettamassa ja kynäänsä vuolemassa, onkin jo tipahtanut jutusta veks.
VastaaPoistaNo, miten vaan, mutta yrittämisestä en niin välitä, siitä, että yritetään väkisin 1. olla hiljaa 2. sanoa jotain. Pitäisi sanoa, mitä sylki suuhun tuo.
Juuri tilasin SKS:stä satsin kirjoja, kun oli alennusmyynti, ja yhdessä tutkitaan kansanhuumorin mieltä. Siitä näkee kunnolla, mitä sylki ihmisen suuhun tuo ja mitä mielessä liikkuu. Oikein hätkähtää tällainen sivistyneempi ihminen, kun professorin kirjaamassa kaskussa emäntä sanoo, että minkä on kyrpä kylille vieny sen on vittu kotiin tuonu.
Ja sitten on vaikka tämmöinen juttu, jossa laukkuryssä on yötä talon emännän vieressä ja nai emäntää. Isäntä käskee emäntää kieltämään ja emäntä sanoo, että mitenkä hän kieltää kun ei osaa venättä. Kun isäntä aikoo lähteä kutsumaan naapurin miestä, joka osaa, niin emäntä sanoo että älähän mäne, se tuntuu jo herkiivän.
Tällaisten kivojen hävyttömien juttujen vastapainoksi luen sitten kirjaa Pyhän perintö, myös SKS:n kirja.
Eihän näitä mainitsemiasi kansanhuumoria pysty lukemaan nauramatta. Onneks en oo karjalaisii.
PoistaRipranie, suomalainen kansanperinne huumorin saralla on ihastuttavan suoraa ja versoaa usein alapään toiminnoista. Ihmiset elivät sillä tavalla aitoina, etteivät peitelleet itseään ja ruumiinsa toimintoja. Tätä kuvaa sekin, että isoissa taloissa ulkohuussi oli monireikäinen, eli sitä paskottiin porukalla. Maaseudulla näki vielä minun lapsuudessani näitä monireikäisiä huusseja, mm. yksi ystäväni oli ison maatalon tyttö, ja siellä oli semmoinen useareikäinen - oli myös eri kokoja, ja kun siitä reiästä kurkisti, matkaa maahan oli useita metrejä. Hauskahan siellä oli asioida ja katsella Seura-lehden kansikuvia huussin seinällä.
PoistaNätti-Jussi (ellette tiedä tyyppiä, googlatkaa) kertoi kerran kun hän meni yösydämellä kysymään yöpaikkaa talosta, joka oli hieno. (Siihen aikaan Lapissa ei koskaan, ei koskaan käännytetty kulkureita takaisin yötä vasten. Eli kaikille löytyi nukkumapaikka. - En tiedä miten nykyisin on?) Talon emäntä totesi Jussin nukkavieruksi (oikein!) ja petasi hänelle petin porstuaan. Ja pieraisi samalla kuuluvasti. "Siinä on kulkumiehelle peitto", hän sanoi ja pieraisi taas, "ja tuossa tyyny", ja taas se pieraisi, "ja lakanat tulevat tässä"... PRUUT PRUUT hänen peräreikänsä sanoi. (Kuin ruostunut vetopasuuna.)
PoistaNo, ei siinä mitään.
Tuli aamu ja tämä kulkuri huomasi olevansa yksin siinä talossa; talonväki oli mennyt pellolle, tekivät heinätöitä siellä. Niinpä tämä kulkuri, Nätti-Jussi, paskansi kamalan kakkakikkareen sille penkille missä oli yöpynyt. (Sen verran sitä vitutti emännän eilinen töykeys.) Sitten hän pyyhki perseensä - Lapin Sanomiin kai (?), ja huikkas sille kopealle emännälle - kun kulki sen niitun oh, missä ne pani heinää seipäille - että "mä laskostin ne petivaatteet siihen penkin päätyyn!"
Mahtoi emäntä olla kiitollinen. Tuo paskominen tuntuu olevan kova juttu tuossa minunkin kansanperinteen huumoria käsittelevässä kirjassani. Paskominen, piereminen ja naiminen. Niistä kaskut syntyivät isänmaamme varhaisempina aikoina, ennen kuin kristiusko tuli valaisemaan perimmäisenkin torpan pakanallista pimeyttä, ja kauan sen jälkeenkin.
PoistaMuuten tuon lapsuuteni ystävän, ison talon tytön kotona ovia ei lukittu koskaan. Ovi porstuaan ja tupaan oli avoinna yöt ja päivät, vain makuukamarinsa ovesta isäntäpari otti avaimen yöksi sisäpuolelle, Kuka tahansa taloon poikkesi, kutsuttiin samantien kahvi- tai ruokapöytään. Minäkin läksin usein lapsena sieltä lämmin kakko kainalossa takaisin kotiin eli siis kesämökille, jossa olin lomaa viettämässä äidin ja siskon kanssa.
Ennen, kun oli Flooraa ja Nettiä (muusta puhumattakaan) oli vain vittu ja kyrpä. Niillä ihmiset leikiskelivät.
VastaaPoistaEi tämä, ainakaan minille mitään uutta ole. "Äiti, mitä meillä oli ennen Nettiä?". "No, eipä juuri muuta, kultaseni, kuin että tehtiin sut."
Mitä te kuvittelette, pervertikot, mitä esi-esi-esi-esi-isämme tekivät kun heitä palelsi? (Ei ollut takkaa eikä lämpöpatteria jonka luo olisi voinu käpertyä.) Ihmiset etsivät lämpöä toisista ihmisistä, ja aina välillä kun + ja - navat osuivat yhteen, yhdeksän kuukauden kuluttua vällyistä kömpi ihan uusi ihminen... joka ihmetteli, että mitäs minä täällä teen? (kun on niin kylmäkin)
Se siitä sitten oppi...
http://www.youtube.com/watch?v=k0dOmGTuy6I
VastaaPoistaTämä on kiva. (Mutta rakkaat ihmiset: ellei teillä ole pätevää virustorjuntaohjelmaa, älkää avatko tätä linkkiä!
Ps. Mutta on tuo kutkuttava juttu! Aina, kun painatte hiirellä (sillä oikeanpuoleisella näppäimellä), jotain soitinta, se alkaa mölisemään. Samoin käy kun painaa toisen kerran hiirtä ("miau"): se lopettaa!
Kivaa.
Tuliterässä Lenovo-koneessani on nyt juuri asennettuna F-Secure, mutta en silti uskalla avata tuota linkkiä vielä, sillä sen edellisen koneen palautin oikeastaan siitä syystä, että siihen pujahti heti kättelyssä, ennen kuin ehdin asentaa torjuntaohjelmaa, viiruksen kaltainen hijack Eazel, joka ei lähtenyt pois. Tämä sekoilu sekoitti minulla tuon Windows 8 -opettelun ja aiheutti hässäkän. McAfee ei ole hyvä, sillä se päästi tuon inhottavan riekkujan läpi. Kokeilen myöhemmin, kuulostaa niin idioottimaiselta, että sen täytyy mennä kivan puolella. Tai sitten juksaat meitä vaan ennenaikaisella aprillipilalla.
PoistaTässä tuli kyllä mukana kauhea kasa cd-levyjä, jos haluan päivittää tähän seiska prohon W kahdeksikon. Tuskin tahdon sitä sälää, turhia kuvakkeita näyttöruudulleni.
Tänään kaipasin kauheasti jotakin eläintä, kun luin, että on keksitty kone, joka lukee koiran ajatuksia. Oli kuva koirista nimeltä Suikki, Nela ja joku muu. Suikki oli ihana. Vaan minusta tuntuu, etten kestä enää yhtään lemmikin kuolemaa.
Voi rakas,
Poistalue Bulgakovin "Koiran sydän". Se on hyvä novelli. (ehkä paras, mitä olen lukenut.) (äläpäs nyt liioittele, mikko, tshehovilla on parempia. aika montakin. ja mark twainilla yks joka on kans parempi kuin melkein mikään muu. ja kafka.)
Enkä minä, voi hyvänen aika, koiria inhoa. (Puhumattakaan että haluaisin potkia heitä.) Kaikki eläimet, haukkuvat rakitkin - myös ne jotrka näyttävät jenkkikasseilta - ovat miellyttävämpiä eläimiä kuin ihmiset.
Ps. Tykkään ihmisistä. (Ihmiset on kivoja.)
En minä nyt mitään Koiran sydämiä lue, toistamiseen. Ajatus siitä, että ihminen jalostaa koirasta kaltaisensa vittumaisen ihmisen, ei ole minusta oikeastaan kovinkaan yllättävä. Muokkaavathan nykyihmisetkin koiristaan lemmikeitä, jopa värjäävät niiden turkkeja ja pukevat niitä hepeniin ja hörhelöihin ja kuvittelevat koirien ajattelevan ihmisten lailla.
PoistaMeilläkin lemmikitetään eläimiä niin vietävästi, ja meidän kaikki eläimemmme ovat puhuneet, kullakin on ollut oma kielensä ja tapansa puhua. Kusti oli ässävikainen lihava itsekäs katinroikale, Ruben piipittävä änkyttävä olmi ja P. on tyhmä hölmö, joka hymyiulee kaikille, mutta ääntää vokaalit kapeasti, etuvokaalit takavokaalisina ja teen deenä.
Jaa.
PoistaMutta kuuletko vielä mitä heinäsirkat soittelevat?
Minä en, samperi soikoon, enää kuule. (Soittavat niin korkeita nuotteja. - Olisi varmaan Maritta Kattilakin ihmeissään jos niitä pitäisi laulaa. (lhoi aari laari laari laa...hej sun heiluvellisillesi.. hhump hamp hom")
No ainakin viime kesänä kuulin. Ja minähän varta vasten kuuntelen, koska etsiskelen niitä kameran tähtäimeen, Ne ovat kujeellisia pieniä kilpiveikkosia, ihan kuin niillä olisi oanssari, kilpikuori, sisuskalujensa päällä. Kun saan linssini suunnattua suoraan sirkan profiiliin, se hypähtääkin korren taakse ja kuikuilee sieltä, ähäkutti, et saa kokovartalokuvaa. Ja kun taas vaihdan kameran suuntaa ja tarkennan uudelleen, se pompsahtaa taas uuteen paikkaan ja selvästi odottaa leikin jatkumista.
Poistahttp://www.audepicault.com/fanfare/fanfare.htm
VastaaPoistaEi äsken onnistunut, onnistuisiko nyt?
En tiedä.
Äh, VASEMMAN puoleista näppäintä! (Siinä hiiressä, joka sanoo "miau", kun sitä painelee.)
VastaaPoistaKokeilin, ja täytyy sanoa, että turhempaakin ihminen voi tehdä kuin tätä. Oikeastaan järkevämpää kokeilla erilaisia kokoonpanoja tuossa kuin istua haukkumassa maan hallitusta tai muuta närkästyttävää. Eikä ollut mitään viiruksia, en ainakaan huomannut mitään.
VastaaPoistaMinä aikani iloittelin, kiva antaa trumpetistin ja patarumpalin soittaa ja siihen lisätä vuorollaanmuilta pari tahtia. Kivaa se on, mutta sitten alkaa sattumaan päähän.
VastaaPoistaMinä en muuten ikinä käy karaokessa, se on minusta rikos ihmiskuntaa vastaan. Sellaisessa alkaa toivomaan inhimillisempää kohtelua, vaikka vesikidutusta, venytyskonetta, Dannya tai teilipyörää.
Karaoke on minulle tuntematon juttu. En ole koskaan ollut edes kuuntelemassa muiden laulua. Pari hyvää karaokelaulajaa olen kyllä tuntenut, oppilaitani. Lauluhan ei minulta suju, etenkään nyt, eikä oikein ennenkään. Olen varmaan mieluummin soittaja kuin laulaja. Pianoa olen soittanut.
VastaaPoistaOmista laulu- tai soittotaidoistani voisin sanoa kuin muudan herrasmies kielitaidostaan. Kehui osaavansa eri kieliä loistavasti vaikka kuinka paljon. Lisäsi kuitenkin, ettei luonnollisesti osaa puhua tai kirjoittaa niitä, saati että jotain niistä ymmärtäisi, mutta kuuntelee sujuvasti.
VastaaPoistaMinä tykkään kaikista eläimistä, jos niitä inhoamiani ei lasketa. Isoisälläni oli kaamea rakki, joka oli täysin poispilattu. Taluttaessa veti kuin hullu, vanha isoisäni oli sen kanssa helisemässä, meinasi usein kaatua. Kun minä kävi taluttamassa, käveli kiltisti vieressä, tiesi saavansa muuten turpaan niin että turkki lähtee. "Voi, voi, mikäs se meidän Jepellä nyt on, kun ei ruoka maistu!" - Oli leivästä tehnyt pieniä palasia, joissa oli runsaasti voita ja makkaraa päällä, niitä kädestä syötti ähkypuhku täynnä olevalle ihrasäiliölle. Kaikkein nolointa oli, kun se tuli aina nylkyttämään polvea vastaan. Jos isoisä tai Isoäitipuoleni Aadolf ei ollut näkemässä, yritin potkaista sitä munille.
VastaaPoistaMinä tykkäisin seuran vuoksi koiran ottaa, mutten ota, koska olen eläinten ystävä. Tiedän, etten viitsi sitä hoitaa riittävän hyvin.
En minä sitä oikeasti hakannut. Kerran remmillä läväytin, niin heti tiesi missä mennään. Ei se koira tyhmä ollut, oikein luirulieru se oli luonteeltaan. No jaa, potkaisin minä kai kerran oikeasti kun nylkytti. Sitä se muisti harmittavan lyhyen ajan.
VastaaPoistaEläimiä ei saa lyödä, ei yhtäkään kertaa. Hevosta ei saa ruoskia, lehmää ei saa piiskata pajunoksilla. Minulla on tässä eläinasiassa hindulainen maailmankatsomus: pitää katsoa myös, ettei tallaa muurahaisiakaan, mieluiten olisi lakaistava varpuluudalla askeltensa edestä.
VastaaPoistaUskon kuiskaamiseen. Koirasta tulee kelpo eläjä pienessäkin kerrostaloasunnossa, kun sitä kohdellaan johdonmukaisesti ja näytetään omalla käytöksellä, kuka se laumanjohtaja on.
Tekee pahaa katsoa, kun ihmiset nykivät koiriaan kadulla ja huutavat niille, kun koira innoissaan nuuskii viestejä kadun vieriltä. Ollaan niin kiireistä ihmistä, ettei malteta antaa koiran tyydyttää luontaisia haisteluviettejään. Hyvä jos ehtii kakkakikareen vääntää, ennen kuin ihminen kiskoo sen takaisin kotiin. Jos koiran ottaa, pitää sille kyllä antaa aikaa myös ulkona.
Riku, en minä sinulle halunnut paasata, vaan yleisesti. Eläimiä kohdellaan huonosti, niitä kotiin otettuja lemmikeitäkin. Toisaalta eläin hellyyttää ihmisen sydämen. Lehdessä luki, että joutsenenpoika kärsi jäällä, vanhempiensa seurassa. Ei päässyt lentoon ja lämpimiin maihin. Niinpä poliisi meni ja ampui poikasen. Kävi sitten ilmi, että ihmiset olivat hoitaneet joutsenperhettä, ruokkineet, ja joutsenet olivat terveitä.
VastaaPoistaOikeassa sinä olet, ei eläimiä saa hakata. Pieni peläytys voi olla tarpeen, jos on kovasti päässyt elämään kuin pellossa.
VastaaPoistaOlkoon pöläytys sallittu, sillä se on tehokasta ja fyysisesti lempeää. Jos koira esimerkiksi vetää hirmuisesti, voi ravisuttaa vaikka metallipurkissa olevia kiviä aina kun se kiihdyttää. Ja sitten kun lakkaa, antaa namin eli muonarakeen. Tai koiraaa voi heittää sanomalehdellä, jos se on vaikka jyystämässä mokkatorttua vartalo ruokakaapin uumenissa, kuten minun koirani kerran.
VastaaPoistaEnhän minä noin tehnyt, vaan huusin kuin Justiina Puupää ja syöksyin kaapille koiraan kiinni. Koirahan pölästyi siitä sitten ja liukeni jonnekin. Minä jäin tuijottamaan puoliksi syötyä, juuri leipaistua torttua.
PoistaOlen kertonut tämän ennenkin, mitäs siitä, kerron taas:
VastaaPoistaOppikouluun kun kävelin niin oikaisin aina yhden pellon poikki. Pellon laidalla olevasta talosta, sen pihapiiristä, syöksyi aina kimppuuni koira. Se haukkui ja räksytti ja yritti purra verryttelyhousujeni lahkeita. No, kerran - oli perjantaipäivä ja meillä oli saksankielenkokeet enkä minä ollut niitä varten lukenut ja olin vihainen - se koira taas tuli sieltä ja haukkui ja haukkui ja näykki minua. Silloin potkaisin sitä monolla. Se sanoi "ui, ui" ja lähti pois.
Seuraavana maanantaina, kun taas tallustelin kouluun, koira juoksi taas minua kohti ja haukkui. Mutta kun se pääsi n. 20 metrin päähän minusta, sanoi "ui ui", ja teki salamannopean u-käännöksen.
Tiistaina ei enää edes ilmestynyt.
Meidän Rino tuli kerran ovelle vastaan kun oli yksin joutunut olemaan. Riemuitsi paluusta, mutta omituisesti samalla luimisteli ja oli nöyränä. Niinhän oli perkele yhden kaapin ovien alareunat järsinyt aivan pilalle. Ei sille vihainen voinut silti olla, pakko sen oli se tehdä kun vitutti. Voi olla, että sitä poispilain itse.
VastaaPoistaSinä voisit Iines koiran ottaa, kun minä en voi. Tekstien kautta siitä olisi vähän seuraa minullekin. Ymmärrän hyvin, jos et heti viikonloppuna, mutta ennen seuraavaa viikonloppua varmaan...
Yritän olla ottamatta katsellessani rescue-sivuilta säälittäviä orpoja hylättyjä kaltoinkohdeltuja anovasilmäisiä lumoajia. Mitä se auttaa, että yhden pelastaa?
PoistaSenkin Riku, kun poistelet kommenttejasi. Tässäkin oli joku, josta olin ihan samaa mieltä, enkä viitsinyt toistaa sanottua minun koiran ottamisestani. Sinulta pitäisi kieltää kajoaminen poista-nappulaan.
PoistaJa sen verran minä kyllä eläimiä tunnen - vaikka en välttämättä olekaan koirista kiinnostunut - että tiedän, että se kumminkin vahtasi minua liiterin takaa. Ja nuoli kuonoaan. Ja ajatteli: "tuon kimppuun ei kannata käyrä. se on joku KGB:n agentti. viimekskin se potkaisi minua niin että hyvä että ei taju lähtenyt. hmnh. täytyy orotella helpompia saaliita. tytön tylleröitä, esimerkiksi."
VastaaPoistaHau.
Kyllä koira muistaa vahvempansa. Minun ensimmäinen koirani juoksi lopun elämäänsä karkuun pikku Lolitan äitiä, joka näytti sille pentuna taivaan merkit.
Poista"Ja siellä luurin päässä siis Pertti Salolainen?"
Poista"Olenko?".
"No ainakin äsken te puhuitte kiinaa. Mandariinia".
"Minäkö?"
"No en minä ainakaan sanonut hau."
"No jopas jotakin."
(tämän jälkeen puhelinlangoilla kuuluu vain kamalaa rahinaa. ja katri-helenan kimeä ääni kun se yrittää kommunikoida enkeleiden kanssa)
...
Ei saa, mikis, pilkata, toisen uskoa, ellei siitä uskosta ole jollekulle haittaa ja harmia. Pitääkös tässä nyt ryhtyä vielä opettamaan isoa miestä: on monenlaisia uskoja, ja joku uskoo enkeleihin, joku ennustuksiin, joku lottoon, joku poliittiseen aatteeseen, joku ekotekoihin.
PoistaMinusta on kiinnostavaa, että joku kokee asioita sillä tasolla, että puhuu enkelien kanssa ja saa niiltä rakkauden ohjeita. Mitäs pahaa siinä on? Moni ihminen näkee haltijoita, keijuja, tonttujakin, ja on onnellinen uskossaan, säteilee ulospäinkin. Minusta tämmöinen on hienoa, paljon hienompaa kuin kolikonkuvan näkeminen joka asiassa.
Tämä innoittaa minua enempääkin, enkä nyt viittaa ollenkaan sinuun, mikis, vaan puhun yleisellä tasolla.
PoistaMinusta on ylipäänsä kummallista, että joskus ollaan niin itsekkäitä omassa ajatusmaailmassa, että se mikä on ulkopuolelta oman maailman kanssa, tuomitaan oikoseltaan vääräksi tai tuomittavaksi. Halutaan jopa eliminoida muut, jotta ympärillä olisi vain omia hengenheimolaisia. Minusta tämmöinen on arjalaisuusideologiaa, ettei sallita erilaisia mielipiteitä eikä edes keskustelua, jossa on muitakin mielipiteitä kuin oma.
En väitä ymmärtäväni maailmaa, edes omaa osaani siinä. Saatika että väittäisin joidenkin asioiden suhteen olevani "oikeassa". Mutta oma maailmankatsomukseni minullakin on, se on luonnontieteellinen. KAIKKI uskonnot vääristävät sitä.
PoistaMietippä nykyaikaa... on nämä sunnit ja shiiat, katolilaiset ja lutherilaiset, juutalaiset ja kristityt, ja niin edelleen. Ja kaikki he - jossain mielessä, vihaavat toisiaan. - Miksi?
Ilman uskontoja maapallo varmaan natisisi samalla lailla kuin nytkin... ehkä vähän vähemmän, kumminkin? Ainakin se natina olisi vähän rationaalisempaa.
Minusta uskonnot hämärtävät ihmisten kykyä tehdä oikeita, moraalisia ratkaisuja, itse.
Äh, en oikein osannut (tai jaksanut/viitsinyt) perustella uskonnonkielteisyyttäni. Koska se on minulle niin selvä asia; en mieti sitä edes! (Paitsi nyt.) Uskonnot harhauttavat ihmisiä! Valehtelevat! Uskominen tekee ihmisestä uudestaan lapsen: mitä järkeä siinä on? (Kun aikuinen muuten käyttäytyy lapsellisesti - esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena - sitä pidetään iljettävänä? - Miksei uskovia sitten pidetä iljettävinä? - Minä pidän ihmisiä, jotka juttelevat enkeleiden kanssa, vähän tärähtäneinä. (Tärähtäväthän valokuvatkin joskus.)
PoistaSe on minun mielipiteeni. Enkä minä sitä muille sen kummemmin tuputa. Koska en ole kiihkoilija (=fundamentalisti). Jotkuthan lukee horoskooppejakin tosissaan. Mikäs siinä.
Ok, sinä mikis ajattelet uskoa uskonnoksi, ja tätä en itse osannut ajatella. En esimerkiksi yhdistä jonkun enkeliuskoa uskonnollisuuteen, sillä tosiuskovaisethan pitävät tuota kai harhaoppina. Minusta kuitenkin poliitiset ideologiat ovat myös uskonvaraisia oppeja, ihan samoin kuin kristinusko.
PoistaEn minä tuossa sinua arvostellut mikis, vaan menin ajatuksissani muualle ja aloin paasata. Anteeksi siis, kun ilmaisin asian epämäärisesti! Ei oikeastaan ole asiaa, josta tuntisin voivani arvostella sinua, päinvastoin, minähän ihailen sinun persoonaasi, sellaisena kun se näyttäytyy, varmaan vähän liikaakin. En siis katso voivani arvostella teikäläistä.
Elä kehtaa minua kehua, se häiritsee!
PoistaEnkä minäkään tässä pauhaa muuta kuin lämpimikseni.
Minusta kaikki usko, joka ei perustu tosiasioihin (= luonnontieteeseen), on uskontoa. Ja minä jotenkin vihaan sitä että asioita vääristellään. Ja sitähän uskonnot tekevät: vääristelevät.
Ps. Poliittisten ideologien suhteen olet enemmän kuin oikeassa. (Hetkinen, voiko olla "enemmän kuin oikeassa"? Tuntuu hieman epäillyttävältä...)
Enkeli Penteli ilmasa lenteli, tuulisa pilvisä hampaat irvisä ,piippua poltteli patalakki korvisa housut polvisa...
VastaaPoistaHitsi, kun en muista enempää!
Kaunis runo. Tavattoman nätti. (Hemmi-täti opetti tän mulle. Kun olin suhteellisen alaikäinen, toistaiseksi.)
Tii tii tikanpoika
Poistakylvi tielle nauriin.
Tuli tuhma paimenpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
mut paimenpoika nauroi.
Mikähän on tämän lorun opetus? Onko se se, että ahne saa kaiken ja nauraa päälle, vai se, että katsokaas lapset kuinka rumasti paimenpoiika teki?
Siis tosissani lueskelin näitä lasten loruja, kun etsiskelin noita Mikiksen enkeleitä penteleitä Pikku Pegasoksesta. Kauheasti näissä loruissa pilkataan ja naureskellaan. Ovat varmaan pilkkarunoja hauskassa mielessä.
Hitsi, tuo mitä äsken kekkasin, on aika kammottava tulevaisuusnäky. Kun beibit tajuavat että he "vain väliaikaisesti ovat niin pienikokoisia", niin sittenhän he tulevat - pienet nyrkit pystyssä - ja kiljuvat: "Iskä, Äiskä. Me olemme vain väliaikaisesti näin pieniä! Kohta me näytämme teille mistä Kana kusee..."
VastaaPoistaKiva, että yleensä näen kivempia painajaisunia. (Niissä korkeintaan koirat nuuhkivat minua. Persoonaani.)