Kirkasta egosentristä valoa

Olipas kerran Irmeli, Irmeli Sininen. Hän piti muotiblogia ja esitteli siinä päivittäin Päivän asun ja Päivän aterian. Sopimus tavaratalo Hickmanin kanssa takasi uusien vaatteiden ja kosmetiikkatuotteiden esittelyt. Oli lukijoille jaettavia Hickman-tuotepalkintoja, jotka Irmeli Sininen lahjoitti arpomalla kommentoijista onnekkaat. Totta puhuen hän valitsi ne nimimerkit, jotka halusi sitouttaa blogiinsa. Bloggaaminen oli tuottoisaa, ja Irmeli laski, että olisi mahdollista elää pelkästään blogin tuotolla varsin mukavasti. Voisi sanoutua irti yliopistosta, jossa hän opiskeli philosophya ja internatiol businessia. 

Oli myös Winnifred, Winnifred Linko. Hän piti kulttuurihenkistä päiväkirjablogia ja lisäksi kaulallaan huivia, lähes aina vihreää, koska hänen silmänsä olivat vihreät. Mieluiten Winnifred Linko kirjoitti kirjoista ja elokuvista ja katseli itseään niiden läpi kuin Narkissos lähteestään. Oli helpompaa näyttää muille kulttuuripolkuja, viitata kirjailijoihin ja kulttuuritapahtumiin kuin kirjoittaa itse novelleja. Pian hän olikin kerännyt ympärilleen koko joukon ihmisiä, joilla oli sama teos hyllyssään ja joilla oli mielipide ja kiinnostus kirjailijan tekstiin ja elämään. Oli mukavaa olla taiteen lähteillä, kun oli samanhenkistä seurakuntaa. Ympärillä oleva maailma oli sen verran paskaa, ettei siitä viitsinyt edes pikkusormella kirjoittaa.

Eräänä päivänä Winnifred Linko sanoi Irmeli Siniselle kahvilassa, että oli tehnyt havainnon. Semmoisen, että blogiväki voidaan jakaa kahtia sen mukaan, miten se blogia kirjoittaessaan asemoi itsensä suhteessa ulkomaailmaan. Winnifred jatkoi, että nimittää toista ryhmää egosentriseksi ja toista sosiaaliseksi.  Winnifred katsoi Irmeliä ja mietti, mahtoiko tämä ymmärtää, mitä hän puhuu. Kun ei aina jaksanut vääntää rautalankaa.

- Väliryhmiä ei tässä jaossa ole, sillä kaikki blogit voidaan osoittaa jompaan kumpaan ryhmään. Winnifred hörppäsi hopeateetä kupistaan.  - Me olemme molemmat itsekeskeisiä bloggaajia, ettäs tiedät. Blogimme ovat kirkasta egosentristä kusivuotoa.

- Jaa, mitäs se tarkoittaa. Irmeli haukkasi sandwichia.

- Egosentrinen blogisti kirjoittaa itsestään. - Muotiblogit ovat kirkkaimpia esimerkkejä. Ne ovat niin selviä, etteivät ole edes kiinnostavia. Winnifred laski kupin kädestään ja asetteli sen huolellisesti lautaselle. - Paitsi sinun blogisi, siinä on visionäärisyyttä. 

- Mutta mitäs pahaa siinä on, että on kiinnostunut muodista? Irmeli katsoi Winnifrediä varautuneesti sandwichin pala poskessa. - Jos blogilla on kaksikymmentätuhatta lukijaa, ovatko he väärässä? Paljonkos lukijoita sinun kultturellilla blogillasi on?

- No ei, mutta narsistinen itsekeskeisyys jyllää ja muotiblogit istuvat tähän saumaan kuin nenä päähän - Siksi ne menestyvät, sinäkin.

- Voihan siis kulttuuriblogikin olla "kirkasta egosentristä kusivuotoa".  - Mitä eroa on sillä, että esittelee itselleen sopivaa aatetta ja siinä samalla itseään, tai itselleen sopivaa asustetta? Eivätkös molemmat kerro kantajastaan, aate tai asu? 

- Noinhan se on, vaikka on tietenkin älykkäämpää kirjoittaa taiteista kuin vaatteista. 

- No kiitos vaan. Irmeli siivosi sandwichin murut huuliltaan.  - Mutta eikös egosentrisellä kulttuuribloggarilla kuitenkin ole päähuomio siinä, miten hän itse suhtautuu - Irmeli venytti sanoja - tähän asiaan jota kuvaa? Vähän kuin kuvaisi itseään ilmiön läpi ja katsoisi peilistä sitä, millainen on tässä ilmiössä? Ei kovin sosiaalista tai oikeastaan kultturelliakaan.

Winnifred sanoi, että oli myös sosiaalisia blogeja, jotka ruotivat ennemmin muita ihmisiä kuin esittelevät itseään tai ideologioitaan. Ovat keskittyneet ulkopuoliseen reaalimaailmaan, asioihin ja ilmiöihin. Irmeli nyökkäsi. Josko hän olikin sellainen, kun häntä kiinnostivat muoti-ilmiöt, tulevat ja menneet trendit historioineen. Vaan ei sittenkään, enemmän hän halusi nähdä, miltä hän näyttää päivän asu yllään kuin sen, miltä päivän asu näyttää hänen päällään.

- Ajatteles nyt vaikka Kemppistäkin, jos tiedät blogimaailman kuninkaan. Winnifred katsoi Irmeliä epäilevästi. Irmelillä olikin muistikuva, että oli kuullut nimen. - No, jos professori viuhahtaa blogissaan välillä munasillaan ja puhuu itsestään, niin kommentoijat tykkäävät. Muutoin mies puhuu asioista, on kiinnostunut niistä eikä peilaa itseään tai edes maailmankuvaansa suhteessa niihin. Kemppinen ei ole egosentrinen vaan sosiaalinen blogi. Hän antaa siimaa vain sen verran ettei joudu kenenkään nielaisemaksi, mutta pitää kiinnostusta yllä. Ei koko pullaa pidä tunkea täyteen rusinoita, niin kuin muotibloggaajat tekevät.

- Tai kultturellit ellit.

Winnifred keräsi kupit tarjottimelle, kävi työntämässä ne keruuvaunuun.  Naiset poistuivat Helsingin katuvilinään. Sitä ennen Irmeli Sininen oli kuvannut sandwichinsa blogiaan varten ja Winnifred Linko oli suunnitellut avautuvansa blogissaan turhauttavista ystävistä.

(Maalaus Rudolf Schlichter)