3.3.2014

Kaipaan selitystä



2. 3. Luen Susanna Alakosken Köyhän lokakuuta  toivossa saada selville, mistä Alakoskien köyhyys johtuu.  En usko sulavani säälimään Alakoskia, ainakin taistelen sitä vastaan, sillä haluan nähdä köyhyyden ketjun alkupään ja leviämisen Alakoskille. Se käy vain lintuperspektiivistä, etenkin jos haluaa nähdä, katkeaako ketju tähän, vai luikahtaako se eteenpäin vaikkapa veljen kautta - velikin tosin on nyt kuivilla - nostetaan hänelle peukkua. Muut hoidelkoot siis sympatiat puolestani. Tahdon rationaaleja selityksiä, en kalvavaa syyllisyyttä. 

Olen nyt selättänyt kirjan ensi kolmanneksen, enkä voi välttyä ajatukselta, että samalla tavalla raha on köyhän epäjumala kuin rikkaankin. En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että yhä uusin ja uusin esimerkein osoitetaan, että jos olisi ollut rahaa, tätäkään pahaa ei olisi tapahtunut. Entä jos se meneekin niin, että rahanpuute on seuraus jostakin vielä kurjemmasta? Jos rahaa olisi ollut enemmän? Eikö muka sekin olisi mennyt viinaan? Näin julmasti kysyn ja jatkan lukemista. 

Sitäkin jään miettimään, eikö Ruotsissa ollutkaan noina Alakoskien aikoina hyvät palkat, joiden perään suomalaiset kilvan lähtivät. Alakosken vanhemmat olivat molemmat töissä, aikana jolloin suomalaisopiskelijallekin maksettiin ruotsalaistehtaassa kesäpalkka, jolla tämä pystyi opiskelemaan Suomessa muutaman kuukauden.  Tämä erikoisesti siis mietityttää minua, koska olen itsekin ollut Ruotsissa töissä ja nähnyt sen jonkinlaisen materiaalisen hyvinvoinnin, joka suomalaisia kohtasi ankeiden Suomessa kituutettujen vuosien jälkeen. Ruotsin palkkoja pidettiin jopa korkeina, ainakin suomalaisiin palkkoihin verrattuna eikä ruoka ollut kalliimpaa. 

Siltäkään ajatukselta en voi välttyä, että kaikki joita köyhyys kirjassa koskee, ovat ihmisiä, joilla ei ole koulutusta, kaikki, kaikki, kaikki, lukeminen ei ole kiinnostanut. Vaikka näenhän sen jo tästä Alakosken tekstistä: kurja ei jaksa koulutusta, vaan päätyy narkomaaniksi tai juopoksi. Tähän on vaikea sanoa mitään. Niin se varmaan menee. 

Entä jos olisi ollut se koulutus, jos Suomessa jo olisi työnnetty lapset ilmaiseen ammattikouluun tai lukioon eikä rahaa tienaamaan töihin? Eikö sille syrjäytymiskierteen alulle  nyt mitään voinut tehdä, ärisen lukiessani. Nuoret tuupattakoon vaikka jalat ja kädet sidottuina opiskelemaan. Jos kotona ryypätään ja on onnetonta, siitä älköön olko lapsi vastuussa. Lapset on pelastettava kotiensa tuhovaikutuksilta. 

En tiedä sitäkään, mitä ajattelen Ruotsissa asuvan Alakosken tästä tekstistä: "Meren toisella puolen on Puola. Siellä monet lapset varttuvat ilman vanhempia. Rekkakuski kertoo tekevänsä töitä neljä viikkoa Ruotsissa, sen jälkeen kahden viikon vapaa perheen luona Puolassa. Puolalaiset äiditkin tienaavat meidän maassamme. Siivoojina. Koko Ruotsin kansa saa heidän panoksestaan kotitalousvähennyksiä. Onko lasten kannalta hyvä ratkaisu, että me organisoimme yhteiskuntamme tällä tavalla?"

Jollakin tapaa tunnen piston omassatunnossa minäkin, kuin olisin täältä Suomesta käsin tehnyt jotain väärää ja puolalaistenavien kurjuus olisi minun vikani. Terästäydyn. Vaan mikähän tässä Alakosken mielestä on väärin organisoitu? Rekkakuskien työaikajärjestelyt vai se, että ruotsalaiset saavat verovähennyksiä puolalaisnaisille maksamistaan palkoista? Miten pitäisi organisoida? Pitäisikö olla solidaarisia puolalaislapsille ja kieltäytyä ottamasta puolalaisia maahan töihin? 

Jatkan urheasti Alakosken lukemista. Ei ollut varaa, ei ollut varaa, ei ollut varaa, toistaa kirjailija. Ensimmäisessä kolmanneksessa ei Alakoskien köyhyyden syy ole vielä selvinnyt. Se on ihmeellistä, sillä työssä käydään. Onkohan vika sittenkin yhteiskunnassa? Mikä määrä rahaa tarvitaan köyhyyden kukistamiseksi? Ehkä kirjailija vastaa tähän ennen kuin sivut loppuvat. Ja ehkä köyhyyden ketjun alkupäätä vielä valaistaan. Minua kiinnostaa nyt ehkä eniten se, mistä köyhyys alkoi, yhtä paljon kuin se, miten ihminen syntyi. Köyhyys on kuin pitkähäntäinen peikko, joka luikahtaa jostakin rakosesta sisään.

3.3. Iso hiljainen lumisade, hiutaleet katoavat äänettömästi tummaan veteen. Olin joen rannalla ja koetin ottaa maisemavideota, jossa sanon teille muutaman lauseen, selostan tätä maisemaa, tällä töyräällä. Ei siitä mitään tullut, jännitin puhumista, kun kuvittelin teitä kuuntelemassa sitä. Puhe katkesi ensimmäiseen sanaan ja toinen otos hihitykseen. Koetan kuitenkin vielä saattaa jotain aikaiseksi, joskus.

Tänään mietin, että Venäjä on öykkärimäinen häirikkövaltio, Euroopan diktaattori.  Sitäkin mietin, että Alakoski kieltäytyi ottamasta vastaan hänelle myönnettyä Lenin-palkintoa, joka oli suuruudeltaan satatuhatta kruunua. Oikeastaan nostan hänelle siitä hattua, vaikka tarkkaan ajatellen Leninhän ajoi ideologiaa, jonka mukaan leipä taataan jokaiselle. Alakoskella täytyy olla tosi hyvä selitys köyhyydelle.

(Maalaus Nikolai Baskakov)

84 kommenttia:

  1. Tiedättekö mitä Kimi Räikkönen sanoo akateemiselle pätkätyöläiselle? Ei mitään. Eivät liiku samoissa piireissä.

    Nuorille haluaisin sanoa, että jokaisen tulee valita neljästä kovasta. Jääkiekko, bändi, kilpa-ajo tai tietokoneohjelmointi. Uutteralla yrityksellä, itseluottamuksella ja suunnitelmallisuudella parhaat pääsevät asemaan, jossa edes taivas ei ole rajana. Englantia tulee opiskella, mutta aivan joutavaa on mennä koulujen englannintunneille, siellä sitä ei opi. Tai oppii jotain, mutta kommunikoiminen on niiden oppien perusteella mahdotonta. Bändiin aikovan täytyy jonkin verran koulutukseensa panostaa. Musiikilliset opinnot ovat täydellistä ajan haaskuuta, mutta edes jonkinlainen kaupallisen alan tuntemus on tärkeää, suorastaan välttämätöntä. Pätevältä ohjelmoijalta eivät työt koskaan lopu, mutta aivan siinä ei välttämättä yllä samaan sakkiin noiden muiden kanssa.

    Hyvä nuori, älä koskaan lue mitään, jos ikinä voit siltä välttyä. Tieto lisää tuskaa ja ahdistusta. Kuuluisa ja menestynyt amerikkalainen miljonäärikirjailija antoi neuvon, josta tulee pitää kiinni: "Taiteet ja tieteet voit huoleti jättää huomiotta. Ne eivät koskaan ole auttaneet ketään."

    Susanna Alakosken kirjaa en ole lukenut, joten en osaa siitä paljoakaan sanoa. Köyhyys voi olla myös valinta, kurjuus on eri asia. Köyhyys on huolta tämän maapallon säilymisestä olosuhteiltaan nykyisen kaltaisena. Kurjuus aiheutuu voimien loppumisesta. Tai siitä, ettei edellytyksiä henkiseen voimaan ole alunperinkään ollut. Katselin You Tubesta amerikkalaisen ammattitappaja Richard Kuklinskin haastattelua. Uhrilukua ei tunneta, mutta mahdollisesti satoja liiketaloudellisin perustein tehtyjä asiakaskäyntejä ja faktisia hengenlähtökonsultaatioita. Aika ilmeettömästi kertoi, että lapsuudessaan sekä isänsä että äitinsä hakkasivat häntä jatkuvasti, usein jolla kovalla astalolla. No, kaikesta huolimatta hänestä tuli hyvin menestynyt yrittäjä ja liikemies. Valtio tosin liiallisilla pykälillä ja määräyksillä lopulta pilasi hänen menestyvät liiketoimensa ja yrityksensä.

    Lenin-palkinnosta kieltäytyminen on ollut loistoveto Alakoskelta, paras lukemani markkinointikikka pitkään aikaan. Nimeään googlatessa, sitä koskevat uutisoinnit ovat aivan kärkipäässä.



    VastaaPoista
  2. Tuo on mielenkiintoinen väittämä, että köyhyys voi olla myös oma valinta. Sitä kuulee jonkin verran puolusteltavan.

    En usko sitä. Ei ihminen valitse köyhyyttä, vaan ehkä vähäisen kulutuksen, protestin markkinataloutta vastaan tai muun sellaisen. Ne ovat eri asioita. Ihminen, joka kuluttaa vähän, tietoisesti, ei koe elämäntapaansa eikä itseään köyhäksi, vaan positiivisesti rikkaaksi.

    Köyhyyden kokeminen on aina negatiivinen asia, sillä köyhyydestä voi puhua vasta sitten, kun arvostelee niukkuutta eikä ole siihen tyytyväinen. Vai mitä?

    Muistelen Alakosken perusteena Lenin-palkinnosta kieltäytymiselle olleen isoäidin kunnioittaminen. Isoäiti ilmeisesti kammosi Leniniä ja arvatenkin tiettyjä ideologioita. Alakoski sanoi myös, ettei kannata totalitäärisiä ideologioita. Elämme aikoja, jolloin köyhä ei enää katso anteeksipyytävästi silmät kiitollisuudesta loistaen niin kuin taannoin:

    Köyhän lapsen joulukuusi
    loistaa joka illoin,
    köyhä sitä katseleepi,
    riemastuupi silloin.


    Minua riemastuttaa se, että köyhällä alkaa olla varaa valita poliittiselta kentältä muutakin kuin perinteistä työväenliikettä.

    VastaaPoista
  3. Iines, köyhyys on hirveän suhteellinen käsitys. Sillä on laajat seinät. Toinen on käyhä, jos ei pääse joka vuosi etelänlomalle ja toinen on käyhä, kun ei voi ostaa hedelmiä.

    Olen miettinyt naisten köyhyyttä Se on Suomessa silmiinpistävää eikä katoa mihinkään. Viikko sitten sukulaismieheni oli erään paikkakunnan kassajonossa ja edellä oli vanha nainen, jonka rahat eivät riittäneet banaaneihin. Hän lähti viemään niitä takaisin, mutta sitten P. puuttui peliin ja sanoi maksavansa ostokset. Se oli kaunis ele ja varmaan vanhukselle ilo. Toisaalta P. oli juuri ostanut sijoitusasunnon kilometrin päästä kaupasta eli pitäjän keskustaa...,mutta sehän on ihan laillista ja...

    Hollannissa eräs mies meni kassalla myös iäkkään naisen perässä ja naiselta uupui ostoksista 2 euroa. Mies maksoi sen numeroa tekemättä, mutta sen jälkeen hän perusti Hollantiin 50+ -puolueen, joka on tuonikäisten kattojärjestö, ei siis välttämättä vain eläkeläisten puolue. Se on saanut aikaan jo vaikka mitä ilmaisista matkoista edullisempiin asuntoihin ja kaikille tarvitseville 1000 euron takuutoimeentulon, jonka nimitystä en nyt muista. Isäni unelma oli perustaa Suomeen eläkeläispuolue, mutta hän ei ehtinyt. Ja miten se täällä ottaisi tulta, kun kaikki haluavat vielä arkussakin olla koti, uskonto ja isänmaa tai sitten suojella soita ja Kainuun vaaroja. Ja minä taas haluan lopettaa turkistarhauksen, mutta minä veisin tuon missioni mukanani tuohon 50+ -puolueeseen ja olisin sitä mieltä, että sellainen saisi meillekin rantutua.

    ***'
    En tiedä varmasti, uskonko Jumalaan, mutta ei hänkään usko minuun ellei tuo Georgian mielettömyys lopu ja heti. Tuntuu kuin Putin ei eläisi enää todellisuudessa, vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhteellinen on, Leena, samaa mieltä olen köyhyyden määrittelystä. Kuitenkin köyhyyttä on määritelty myös tilastollisin menetelmin.

      Jo siinä, mihin köyhyysraja asetetaan, on hyvinkin toisistaan poikkeavia käsityksiä. Kansanedustaja Annika Lapintien mukaan Suomessa on miljoona köyhää EU:n kriteerien mukaan laskettuna. Jos asiaa tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä maailmanlaajuisesti, niin maailman keskitulo on luokkaa noin 7.30 euroa päivässä, eli tämän EU-kriteerin mukaan köyhä maailmankansalainen on se, joka tienaa alle 130 euroa kuukaudessa. Tähän ryhmään kuuluu melkein 80 prosenttia maailman väestöstä eli yli yli 5 miljardia ihmistä.

      Ja jos taas katsotaan vaikkapa Maailmanpankin köyhyysmääärittelyä, niin köyhä on ihminen, joka ansaitsee alle 44 euroa kuukaudessa ja äärimmäisen köyhä on se, joka ansaitsee alle 27 euroa kuukaudessa.

      Eikö meidän tulisi olla enemmän suruissamme niiden puolesta, jotka elävät kolmella kympillä kuussa kuin niistä suomalaisista jotka elävät tonnilla kuussa? Suomen köyhyysrajahan on noin 1180 euron nettokuukausitulot. Pitäisiköhän köyhyysrajaa tiukentaa niin, että vain todella köyhät jäävät haaviin? Mieleen tulee tuo marketissa ollut banaanimummo.

      Poista
    2. Tietenkin tähtään ajatuksellani todella köyhiin, niihin, jotka ostavat lemmikilleen ylipäiväisiä tuotteita, vaikka heillä ei edes ole lemmikkiä etc.

      Korjaus: Ei mitään Georgiaa nyt, vaan tarkoitin Ukrainaa - tietysti.

      Poista
    3. Siis Leena, en tarkoittanut, että sinä määrittelit tuossa jotenkin vajaasti, päinvastoin, sanoit hyvin! Banaanimummoesimerkistäsi näkyi oikeastaan koko hyvinvointivaltion köyhyyden sisin olemus: on marketteja, ostosjonoja, on tuontitavaraa, joka on halpaa. Silti jollakulla ei raha riitä edes siihen halpaan. Tuommoinen esimerkki itkettää ketä tahansa.

      Innostuin paasaamaan yleisesti tuosta köyhyyden määrittelystä.

      Poista
  4. Yksilötasolla kaikki on periaatteessa mahdollista normaaliälyiselle. Mutta tilastollisesti kaikki ei ole kaikille mahdollista, väestötasolla.
    Eli on olemassa mekanismeja ja syy/seuraus-suhteita, jotka estävät nousun pohjalta.
    Lopultakin se on arpa, joka ratkaisee, kuka tajuaa keinot nousuun.

    Samuli

    VastaaPoista
  5. Juuri nämä mekanismit, syy- ja seuraussuhteetkin ovatkin tulppana tielle kohti parempaa elämää. Niitä pidetään kohtalonomaisina. Jopa viranomaiset uskovat niihin. Se on aika tuhoisaa.

    Sekin on tuhoisaa, että meillä solkataan köyhyystermiä liian löysästi. Ei pienituloinen ole köyhä. Tonnin nettotulot kuussa eivät ole mitättömät, etenkin kun tuohon liittyy useimmiten muutakin sosiaalista tukea ja maksuja erikoistilanteiden varalta.

    VastaaPoista
  6. Eräs kohtalo on syntyä rumaksi, fyysisesti ja sosiaalisesti kömpelöksi lapseksi alemman sosiaaliluokan vanhemmille.
    Vaaditaan poikkeuksellista lahjakkuutta ja tuuria, jotta tuollaiselta pohjalta ponnistaa akateemiselle uralle.
    Toinen kohtalo on syntyä pojaksi varakkaaseen lääkäriperheeseen ja omata ulkonäkö, joka saa tytöt parveilemaan oven takana.
    Tuollainen tapaus asuu naapurissamme ja on vielä joka tavalla lahjakas.

    Kumman tapauksen luulette suuntautuvan akateemiselle uralle?

    Niin se vain menee.

    Samuli

    VastaaPoista
  7. Tämä on taivahan tosi. Pitäisi ymmärtää syntyä oikeaan perheeseen.

    On niin paljon asioita, jotka periytyvät. Miten paljon juontaa hamaan historiaan. Siihen kun suvun kantaisä iski kankensa avaran ja vihannan hehtaarisen niityn kulmaan ja sanoi, että minä otan tämän maan, mene sinä laiha lappilainen syrjemmälle. Ja niin kasvoi kantaisän pelto, jumala soi hyvän sään ja vilja varttui ja isäntä korjasi sadon ja osti rahoilla hyvän hevosen ja pari lehmää. Ja raivasi lisää aurinkoista kultamaata ja työnsi lappilaisen entistä syrjemmälle. Ja laarit kasvoivat ennätyskorkeiksi, mikä takasi isännälle myös sananvaltaa seudulla. Niin kasvoi vauraus ja valta ja niin kitui lappilainen entistä ahtaammalla.

    Tuolta se alkoi se ihmisten jakautuminen, eräällä tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viljeletkö tarkoituksella lappilainen-ilmaisua, merkitsemässä peräseudun asukkeja ja kuvaamassa sitä etteivät ne sentään etnisiä saamelaisia olleet?

      Poista
    2. Kyllä, viljelen tarkoituksella viitata juuri noin kuin kuvaat. En tarkoita etnistä saamelaisryhmää, tai siis kenties sitäkin, mutten yksin sitä.

      Poista
  8. Totta kai Ruotsiin mentiin suurina muuttovuosina nimenomaan hyvien tienestien takia. Ammattimieskin tienasi tuplasti sen minkä Suomessa ja opiskelija kolminkertaisesti.

    Minäkin ihmettelin Einesbaarissa, ellen ihan väärin muista, Alakosken kirjan perheen kroonista köyhyyttä. Minun tuntemani työläisperheet elivät siellä keskiluokkaista elämää.

    Olihan siellä tietysti juoppojakin, mutta suurin osa oli jo tullessaan.

    VastaaPoista
  9. Luin lisää etsiessäni vastausta. Nyt tuli jo yksi köyhyyden syy. Jokin meni elämässä päin helvettiä. Uskon tämän, syy on hyvä, noin se varmaan menee.

    Alakoski sanoo myös, että se on myytti että kodittomat ovat itse aiheuttaneet tilanteensa ja että he haluavat asua kodittomina. Syyt kodittomuuteen ovat köyhistä johtumattomia, he eivät voi kodittomuudelle mitään, vaan kaikki on köyhyyden ja kurjuuden syytä.
    Tämä kehäpäätelmä jättää kyselijän kyllä tyhjän päälle.

    VastaaPoista
  10. Syntyminen oikeaan perheeseen selittää kyllä monen ihmisen menestyksen. Köyhästä alkkariperheestä on vaikea nousta. Mutta sellaistakin tapahtuu.
    Nuorena, kauan sitten kosin kuvankaunista köyhää tyttöä, mutta hän arveli saavansa paljon minua rikkaamman tuolla ulkonäöllä. Ja sai myös miljonäärinsä. Nyt nainen istuu katkerana 300 neliön luksustalossaan yksin ja juo viinaa sekä soittelee itkuisia puheluja mm. minulle.
    Tuo kaunis tyttö tuli perheestä, jonka köyhyys oli suorastaan käsittämätöntä. Isä joi oitis sen, minkä onnistui hankkimaan ja äiti sellainen homssu, ettei edes Väinö Linna pystyisi häntä kuvaamaan.
    Tytön veli vannoi viidentoista ikäisenä, että hänestä tulee vielä rikas ja kuuluisa. Hän keskitti kaikki tarmonsa, kaikki ajatuksensa tuohon yhteen asiaan, luki itsensä insinööriksi ja rahoitti opinnot kapakan portsarina. Hänestä tuli moni-moni-miljonääri, joka lopulta muutti Espanjaan ja kuoli siellä vuosi sitten. Kävin häntä katsomassa kaksi kertaa ja aina hän valitti samaa: kun ei koskaan tiedä, ovatko hänen ystävänsä aitoja vai hengaavatko hänen kanssaan vain rahan takia.
    Mutta kyllä tosi köyhyys on vielä kurjempaa. Olen kärsinyt siitä vaivasta onneksi vain lyhyen ajan, mutta vieläkin vähän puistattaa. Oli pakko turvautua pikku rikoksiin, ei siinä mikään auttanut. Jos näen jonkun kurjan panevan kaupassa makkaran taskuunsa, en kerro siitä kauppiaalle.

    VastaaPoista
  11. Syntyminen oikeaan perheeseen on tietenkin vain yksi tarina, yksi selitys hyvinvoinnin periytymiselle. Jos tätä myyttiä tonkii, huomaa varsin nopeasti, että materiaalisen hyvinvoinnin alta paljastuu samanlaisia inhimillisiä tragedioita kuin köyhyydessä elävillä: sairautta, masennusta, itsemurhia, onnettomuuksia. Raha ei tuo onnea, mutta elämä voi olla helpompaa, jos rahaa arvostavalla on rahaa.

    En minäkään puutu näkemiini ruokavarkauksiin, sillä ei ihminen pahuuttaan tai huvikseen syö kaupassa tai pane taskuunsa. Kerran näin resuisen miehen syövän aivan pokkana herneitä marketissa. Avasi aina uuden palon ja popsi sen suihinsa. Enemmän minua tympäännyttävät ne äidit, jotka antavat lastensa syödä suklaapatukoita kaupan hyllystä ja näyttävät sitten sen jäljelle jääneen tahmaisen paperin kassalla. Olen nähnyt vauvaikäisen mussuttavan jopa hyllystä otettua jogurttia purkista kärryissä istuessaan.

    VastaaPoista
  12. Minä olen (kai) hyväosainen. Nautinko siitä? En.

    Poika, joka pienenä aikoi tulla pankinjohtaja-filosofiksi, oli joululomalla hyvin masentunut. Kun kysyin, mikä sinua vaivaa. Hän vastasi huomanneensa, että valmistuu jonkin vuoden kuluttua ammattiin, josta ei makseta palkkaa.

    Lohdutin, että vähälläkin tulee toimeen, mutta on etuoikeutettua tehdä työkseen sitä, mistä tykkää ja on kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, onnea pojalle. Niin moni valitsee toisin. Toisaalta selllainen puhe on lisääntynyt, jossa nuoret sanovat haluavansa tehdä itselleen mielekästä työtä vaikka sitten vähemmillä tuloilla.

      Sellainen ajatus taas on meikäläiselle vielä uusi ja outo, että downshiftataan tulotaso minimiin, koska hätäpäivän tullen yhteiskunta korvaa puuttuvan erotuksen. Ehkä tällaiseen uusajatteluun liittyy perustulon malli. Kun saa pari tuhatta euroa kuussa perustuloa, ei tarvite tehdä enää niin paljon leipätyötä.

      No jaa, ehkä yhteiskunta on juuri perustulon velkaa meille?

      Poista
  13. Ei se rahan määrä ratkaise vaan ihan muut ominaisuudet. Köyhyys on ihan samanlainen valinta kuin peritty omaisuuskin. Se ei nimenomaan ole valinta, oman tahdon asia.

    Tunnen todella rikkaita joilla on terveitä ajatuksia, tunnen todella pienellä toimeentulolla eläviä joilla on terveitä ajatuksia. En halua edes liikkua sellaisten seurassa joiden ajatusmaailma on epäterve tai penseän tyhmä ja ilkeä. Tuhoisa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa tuo viisaus ihmisille, Anonyymi. Että ei se rahan määrä ratkaise vaan muut ominaisuudet. Kun oikeasti se on juuri raha, joka monesti ratkaisee asian kuin asian, ikävä kyllä.

      Minusta ihmisen on hyvä liikkua kaikenlaisten ihmisten seurassa, myös niiden joiden ajatusmaailma on minusta "epäterve". Kerron esimerkin!

      Kohtasin pari päivää sitten metsässä sijaitsevalla pururadalla nuorenparin, tytön ja pojan, jotka alkoivat kysellä, onko kameraani osunut mitään. He loistivat iloa ja valoa ja mietin, että ovatkohan he entisiä oppilaitani joita huvittaa se, etten tunnista enää heitä. Eivät olleet. Meni sitten puhe äänisairauteeni, ja poika kysyi, että saisivatko he rukoilla puolestani. Hämmennyin vähän, mutta ei minun mieleeni tullut torjua heitä, vaikka itse en ole uskovainen ja he selvästi olivat jonkin vapaan ja ehkä kiihkeänkin suunnan kannattajia.

      Voin olla jopa ateisti, mutta minusta minä olisin ollut tyhmä, jos olisin sanonut, että en usko ruokouksiinne ja jumalaanne. Mitä minun aatteeni heille kuuluu, en minä halua ketään käännyttää omaan ideologiaani. No, luulin, että nuoret rukoilevat puolestani kotona, mutta ei, siinä keskellä pururataa poika laski kätensä olalleni ja alkoi rukoilla Iineksen - hän kysyi nimeni - äänihuulten puolesta. Tyttö posmotti omiaan suljetuin huulin, silmät kiinni. Kiitin kauniisti, ja sanoin miettiväni tätä vielä kotona, ja että minun täytyy sisäistää varmaan asia, ennen kuin tehot tuntuvat. He nimittäin katsoivat minua rukouksen jälkeen kuin ihmettä odottaen: NOH?

      Poista
    2. No, ei ainakaan syntynyt mitään haittaa tai lisävammaa tuossa kohtaamisessa.

      Ilmaisin epätäsmällisesti ja tarkennan. Pidän terveenä ihmistä jolla on "terve" tunne-elämä (joilla ylipäätään ON tunne-elämä). Sellainen, että tunnepaletissa on muutakin kuin perusvärit. Koska ilman tunnetta, lämmittävää ja elävää liekkiä, järjen huoneessa on todella kylmä.


      Poista
  14. Iines, Eiköpähän kaikki vaikuttanee kaikkeen myös ko. asiassa. Geeniperimä, ainakin osittain persoonallisuuteen. Olosuhteet joihin syntyy, joissa kasvaa. Ympärillä olevat ihmiset, yhteisöt ja heidän tapansa ja tekonsa, joista saa vaikutteita joko hyvässä ja pahassa.
    Terveen itsetunnon omaava yksilö (mitä se sitten lopulta onkaan?) selviytyy kenties paremmin elämässä eteen tulevien vastoinkäymisten selättämisessä. Toki jos moni asia romahtaa ympärillä, vaikuttaa se myös ihmiseen henkisesti. Yhteiskunnan tukiverkostot, poliittiset päätökset osaltaan, eivätkä vähiten, vaikuttavat tietysti miten heitteille
    köyhyysloukkuihin pudonneet ihmiset jäävät.
    Oisko niin, että kun usko, toivo, ja hyvät ihmissuhteet ovat jostakin syystä kadonneet, ei oman elämän haltuunottoon ole voimia eikä
    palkitsevia tavoitteita, joiden vuoksi kannattaisi taistella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, Leonoora, ajattelen samoin. Kaikki yhdessä vaikuttaa ihmisen osaan eikä ihminen ole oman onnensa seppä. Tätä taustaa vasten on tietenkin turha pohtia köyhyyden syitä, ja etenkin kun kyseessä on ketjureaktio, jossa yksi ikävä asia seuraa toista ikävää asiaa, kun kurjuus eskaloituu ylitsepääsemättömäksi.

      Vaan silti - olen sitkeä - jossain on kunkin ketjun alkupää. Ja edelleen, aina joku onnistuu hyppäämään pois kurjuuden ketjusta. Kuten nyt vaikkapa Susanna Alakoski itse, joka on kouluttautunut ammattiin, jonka kokee tärkeäksi koko yhteiskunnalle.

      Olen nyt kirjan puolessa välissä, ja jotakin yksilökohtaista tragediaa ja traumaa sieltä alkaa hahmottua.

      Poista
  15. Ajat ovat muuttuneet.

    Ennen vanhaan, aina sotasukupolveen asti, lahjakkuus ei aina riittänyt siihen, että pääsi opiskelemaan ja kykeni sosiaaliseen nousuun. (Poikkeuksia toki on, kuten Koivisto, Halonen ja Ihalainen ja moni muu.)

    Siten on selvää, kuten ihan omakohtaisesta kokemuksestakin tiedän, että silloin työväestössä oli useita päteviä ja kykeneviä, älyltään ja lahjoiltaan korkeaa tasoa olevia ihmisiä. Tunnen monia. He tekivät raskasta työtä ja hoitivat vapaa-aikanaan yhteiskunnallisia asioita.

    Pari vuotta sitten vihreiden inhorealisti Soininvaara käsitteli samaa asiaa ja päätyi ainakin minut yllättäneeseen (ja kauhistuttaneeseen) tulokseen:

    Koska nykyään jokainen pääsee opiskelemaan, sosiaalinen kierto on helppoa ja pääosin jo toteutunutkin - jolloin todellisia lahjakkuuksia ei juurikaan jää alaluokkiin. Ne jotka nykyään syrjäytyvät, syrjäytyvät muista syistä kuin yhteiskunnan epätasa-arvon takia.

    Mutta tällä kehityksellä on karmea varjopuolensa. Nykyäänhän uskalletaan jo myöntää (ainakin Soininvaara uskalsi), että samalla tavalla kuin esim. taiteelliset lahjat, niin myös muut kyvyt perityvät.

    Tämä johtaa väkisin siihen, että yhteiskunta jakautuu luokkiin. Menestyvät suvut menestyvät ja syrjäytyvät suvut syrjäytyvät entistä enemmän. Ikävintä tässä on se, että alaluokissa ei ole enää samanlaista potentiaalia kuin vielä sotien jälkeen.

    Näin kierre on valmis ja vääjäämätön. Syrjäytyvät luokat syrjäytyvät yhä pahemmin siksi, että he ovat... anteeksi kaikki... huonompaa ainesta.

    Tämä oli siis Osmo Soininvaaran analyysi. Minua se kauhistuttaa yhä, mutta ottaen huomioon, että Ode on tilastotieteilijä, niin paha on vastaankaan väittää. (Ja koska hän on vihreä, niin asiasta ei ole nostettu kohua. Auta armias jos joku James olisi vastaavaa esittänyt.)

    Panen toivoni teihin, armaat iinesläiset: näyttäkää Oden päättelyn virheet ja kumotkaa hänen teesinsä, pliiiis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten mietityttää tuossa Soininvaaran puheessa hänen käyttämänsä termi "alaluokka", joka mielestäni vie ajatukset aikaan ennen Ranskan vallankumousta. Mitä hän mahtaa alaluokallaan tarkoittaa? Prekariaattia? Työväenluokkaa? Käsittämätöntä puhetta nykyaikana.

      Olen kyllä eri mieltä tuosta, että kokonainen suku olisi lahjakkaampi kuin jokin toinen suku. Mieluummin voisi sanoa, että jokin suku on ahneempaa ja kasvanut materiaalisisa arvoja arvostavaksi laajaksi yhteisöksi. Jokin toinen suku sitten taas on mieleltään herkempää, sensitiivisempää, ja kohtaa täten kärsimyksiäkin helpommin - koska ei ahneesti vain porskuta eteenpäin kohti seuraavaa tuhatlappusta.

      Tunnen läheltä yhden ahneen suvun. Sen kaikki jäsenet ovat ikäviä ihmisiä, toinen toistaan saidempia, uusi polvi kasvaa aina entistä nuukemmaksi. Arvot ovat pelkästään materialistisia, ja elämänuratkin valitaan niiltä aloilta, joista saa suurimman palkan. Rahaa onkin kertynyt, ja kun lapsi muuttaa kotoa ja tarvitsee asunnon, hänelle annetaan asuntorahat ennakkoperinnöksi. Näin lapsikin pääsee varhain materian keräämisen alkuun ja kartuttaa näin suvun kokonaispääomaa. Samaan aikaan toisaalla joku ponnistelee eteenpäin vain omillaan, ja vaikka olisi lahjakkaampi kuin materiasuvun vesa, ei rikastu samalla tavoin.

      Lahjakkuus ei siis riitä vaurastumiseen ja hyvinvointiin kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa. Näen asian niin, että vauraimmat ovat vähän jähmeitä kepulais- ja kokoomushenkisiä tavarankerjjäjiä, eivät kovin älykkäitä eivätkä henkeviä. Tosi lahjakas älykkö ei kerää materiaa ja sen myötä tulevaa kunniaa.

      Poista
  16. Lisätään Tapsan kommenttiin vielä se, että ruotsalaiset ovat havainnneet yhteiskuntaluokkien jakautuvan myös ulkonäöllisesti.
    Ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ovat kauniimpia ja terveempiä.
    Kyse ei ole pelkästään yksilön valinnoista ja elintavoista, vaan myös perimä vaikuttaa asiaan.
    Se, että kauneus/symmetria korreloi älykkyyden kanssa, on tiedetty jo pitkään.

    Eli meritokratia aiheuttaa sekä hyväosaisuuden että huono-osaisuuden kasautumisen, jolloin syntyy tavallaan suljetut luokat, kauniit ja älykkkäät, tyhmät ja rumat.
    Tämä tietysti vielä kärjistys, mutta tuohon suuntaan mennään.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuitenkin, kaunein näkemäni nainen on se pakolaisnainen siinä kuuluisassa ja laajalle levinneessä valokuvassa, jossa hän katsoo pelokkain ja tuskaisin silmin kuvaajaa okranvärisen päähuivin alta. Lisäksi - somaliaisnaiset ovat ehkä kaunein naisrotu maailmassa, etenkin verrattuna punakoihin ja tanakoihin suomalaisiin. Kuitenkin he ovat niitä kurjimpia pakolaisia.

      Poista
  17. Auta armias jos joku James olisi vastaavaa esittänyt.

    Ei esitäkkään kun ei pysty kun ei näe idotti että on idiotti! Muita vaan sormella osottaa ja nauraat isot hampaat kamalAssa suussaan HAH HAHA HAHAH.

    VastaaPoista
  18. Jos "älykkyys", joka kai usein samaistetaan sanaan "lahjakkuus", on ratkaiseva tekijä "menestykselle", kuinka alas gaussin käyrän toisessa päässä voi mennä, ettei ihminen enää pysty suorittamaan jonkin tasoista opinnäytettä, silloin kun hänellä ei ole mitään perinnäistä tai ympäristötekijöistä johtuvaa luonnehäiriötä?

    Tämä on lempiuutiseni konservatiivioikeiston vallasta ajattelun saroilla ja vaoissa. Uutinen on siitä kaikkein oikeistolaisimmasta kansanedustajasta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää olla:"...toisessa päässä täytyy mennä,..."

      Poista
    2. "Luonnehäiriö" on väärä sana, mutta tarkoitin jotain sellaista henkistä tekijää, muuta kuin älykkyys, joka haittaa pyrkimystä "järkevään toimintaan tai käyttäytymiseen".

      Ajatuksena, että jonkinlaisen (en sano "minkä tahansa") opinäytteen suorittaminen on mittari jonkinlaiseen menestymiseen, jollei henkilöllä ole jotain älyn ulkopuolista tekijää, joka siitä estää.

      Entäpä jos otetaan alin sosiaaliryhmä, jota tässä kutsun koodinimellä "puliukot". Voiko sanoa, että toinen puliukko menestyy paremmin kuin toinen? Mittareina vaikka, että onnistuu hankkimaan ja juomaan enemmän viinaa, löytää parhaat nukkumapaikat ja vaikkapa kusee vähiten housuihinsa?

      Poista
    3. Älykkyydellä ei tee mitään, jos ihmisellä on kylmä sydän. Oikeastaan tuo kombinaatio on vaarallisimpia maailmassa.

      Lahjakas voi kai olla rationaalisesti tyhmäkin. Joku vähä-älyisenä pidetty voi maalata uskomattoman monikerroksisia tauluja, joissa viisaillakin on selittämistä. Ja esimerkiksi minä olen auttamattoman tyhmä matematiikassa, mutta sitten toisaalta aika lahjakas muista näkökulmista katsottuna. Jossain vaiheessa minulla taisi olla lähes kaikki muut koulunumerot kiitettäviä, mutta matematiikka nelonen.

      Poista
    4. "Uutinen on siitä kaikkein oikeistolaisimmasta kansanedustajasta."

      Kiitos uutislinkistä! Tämän kyseisen poliitikon kohdalla se jo kyllä tiedetään. Töpseli vaan irti seinästä, ja tämän ihmis-kalkulaattorin virta loppuisi aikas pian.

      "Osmo" voisi olla tietenkin olla prototyyppi suomalaiselle robottivirkamiehelle. Oikeista napeista painelemalla se suoltaisi tilastoja ja raportteja niitä tarvitseville. Pitäisi vaan kehittää mallista sellainen ettei se tarvitsisi yhtään mitään inhimillistä: lapsia, perhettä, tunne-elämää, ihmissuhteita, ruokaa, palveluja tai muutakaan. Koneöljyä vaan silloin tällöin.

      (tätä ei kannata lukea ihan tosissaan.... vaikka totta tässä taitaa olla hippunen: OS muistuttaa ajattelultaan enemmän konetta kuin ihmistä)


      Poista
    5. Soininvaara on kai luullut olevansa radikaali, ja luulen, että niin on luullut moni äänestäjäkin. Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Vihreät on kovin epämääräinen ja hahmottamaton puolue, ja se alkaa valjeta pikkuhiljaa meikäläisellekin.

      Kovan paikan tullen jäädään nytkin varmaan hallitukseen, jos Fennovoima meneekin läpi eikä "kaadu omaan mahdottomuuteensa", kuten Ville Niinistö toiveikkaana luulee.

      Poista
  19. Kirjassa kun Soninvaara polkupyörällä ajoi Italiaan niin Latviassa niin poika, alleikänen sano että voi ottaa suihin eikä maksa paljo. Äiti oli vieressä mukana. Soinivaara ei halunnut, on sanottava kunniaksi se että hylkäsi sodomian.

    VastaaPoista
  20. Tarkennan hieman: Soininvaara lainasikin Michael Youngia (Meritokratia, 1958) näin kirjoittaessaan:

    "Luokkayhteiskunnan aikana niin ylemmissä kuin alemmissakin yhteiskuntaluokissa oli tasaisesti lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita yksilöitä; kenties ylemmissä yhteiskuntaluokissa vähän enemmän lahjakkaita kun alemmissa, mutta ero ei ollut merkittävä. Työväenluokan lahjakkaimmatkin jäsenet pysyivät työväenluokassa, koska ylenemisen mahdollisuutta ei luokkayhteiskunnassa ollut."

    "Meritokraattisessa yhteiskunnassa yläluokka poimii lahjakkuudet alemmista yhteiskuntaluokista ja sysää omat mustat lampaansa alempiin luokkiin. Tuloksena on entistä raadollisempi luokkajako, jossa yläluokka koostuu terveistä, rikkaista ja lahjakkaista, ja alaluokkaan keskittyvät sairaudet, mielenterveyden ongelmat, huono lukupää ja niin edelleen."

    "Young pitää lahjakkuutta suurelta osin geneettisesti periytyvänä ominaisuutena. Niinpä hänen mukaansa muutaman sukupolven kestävän säätykierron jälkeen yläluokka alkaa uudestaan sulkeutua."

    "Youngin ennustamia asioita on havaittavissa Suomessa. Säätykierto on hidastumassa. Vanhempien koulutausta ennustaa yhä paremmin lasten koulutusta. Vaikka keskivertolapsen tilanne on parantunut koko ajan, lastensuojelun asiakkaiden määrä kasvaa. Pienellä, mutta kasvavalla joukolla lapsia menee heikon kotitaustansa vuoksi hyvin huonosti.
    Terveydenhuoltojärjestelmäämme on syytetty siitä, että terveyserot hyvä- ja huonotuloisten välillä kasvavat. Ehkäpä kyse ei olekaan siitä, että köyhien terveys on huonontunut ja rikkaiden parantunut, vaan valikoitumisesta –sairaista on tullut köyhiä."

    "Jos Youngin teoria olisi koko totuus, toiminta yhteiskunnallisen tasa-arvon puolustamiseksi päättyisi vääjäämättä tappioon. Huono-osaisuudelle ei voisi mitään, koska köyhillä ihmisillä nyt vain on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät heistä luusereita."

    "Young on arviossaan niin pessimistinen, koska hän yliarvioi geneettisen perimän vaikutusta ihmisten lahjakkuuteen. Lahjakkuuden jonkinasteista periytymistä ei voi kiistää, mutta lukuun ottamatta selkeitä geneettisiä sairauksia, kenenkään geeniperimä ei ole niin huono, että se tekisi hänestä vääjäämättä luuserin."

    (PS. Soinivaarakaan ei siis keksinyt muuta vastaväitettä kuin laimentaa älyn ja kyvyn periytyvyyttä. Mutta silti aikojen saatossa populaatiot tulevat eritymään vääjäämättä - jos siis uskomme Youngia.

    Tätä asiaa täytynee hieman pohtia, sillä jotenkin intuitioni sanoo, ettei asia voi pitää paikkaansa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Youngin mainitsema vähäinen ero lienee kuitenkin sekin selitettävissä sillä, että lahjattomuudeksi tulee väkisinkin tulkittua se, että oppimattomampi ei aina ymmärrä testin kysymyksiä tai tehtäviä - kyse on taidon puutteesta, ei lahjakkuuden. Uskon näin.

      Tuokin on mielestäni vain osaksi totta tai jonkinlaista oikaisupäätelmää, että kun yläluokka on poiminut alaluokasta kelpoiset palat, "tuloksena on entistä raadollisempi luokkajako, jossa yläluokka koostuu terveistä, rikkaista ja lahjakkaista, ja alaluokkaan keskittyvät sairaudet, mielenterveyden ongelmat, huono lukupää ja niin edelleen". Kyse on myös siitä, että yläluokka pystyy piilottamaan mielenterveys- ja terveysongelmansa ja lukihäiriönsä halutessaan, ja pystyy ostamaan niihin hoitoa. Alaluokka on auki ja avoin, tilan näkevät kaikki.

      Geneettinen perimä - se riippuu täysin siitä, minkä ominaisuuden geeniesi avulla perit. Minun isäni oli mestarislaulaja ja musikaalinen, ja minä taas ilmeisen musiikkikorvaton - sisko peri musikaalisuuden.

      Olen kai kerton ut ennenkin isän merkinnöistä vauva-albumissani. "Iinukasta tulee hyvin musikaalinen" on ensimmäinen merkintä vauva-ajaltani. Vuoden kuluttua seuraava: "Iinukan musiikkikorva on kuin ummustaan puhkeava silmu". Tätä umpinaistoteamusta seurasi sitten viimeinen musiikkimerkintä: "Iines osaa viheltää."

      Poista
  21. "Älykkyydellä ei tee mitään, jos ihmisellä on kylmä sydän. Oikeastaan tuo kombinaatio on vaarallisimpia maailmassa." Komppaan edellistä.
    Älykkyyttähän lienee monenlaista. Looginen päättelykyky ja kaikki matemaattinen hoksaaminen lienee arvostetuimmasta päästä. Mitä se viisaus sitten pitääkään sisällään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, millaista älykkyyttä kulloinkin mitataan. Ja mikä on älykkään ja lahjakkaan ero?

      Poista
  22. Tuo "muu vastaväite" ja "laimennus" oli sen mitä yritin esittää. Young todellakin dramaattisesti yliarvioi geenien merkityksen ympäristötekijöiden kustannuksella. Tuollaisenaan Young/Soininvaaran poliittinen "tiedeargumentointi" tarkoittaisi välitöntä tarvetta rajojemme avaamiseen. Siinä kun toiselta puolelta huudettaisiin: "Tuu hakemaan geenejä suomipoika!", niin me vastaisimme: "Tuu äkkiä antamaan geenejä mun perimän päälle!"

    Entäpä kuninkaalliset, erityisesti erään naapurimaamme? On syytä olettaa, että geeniperimä alkaa sisäsiittoisuuden vuoksi olla jokseenkin heikkoa, silti heitä voi kaikella syyllä kutsua kaikilla mahdollisilla tavoilla menestyneiksi.

    En pidä argumentaatiovirheenä sitä, että huomautan Youngin olleen aatelinen ja ylähuoneen jäsen. Sellaisella saattaa olla vaikutusta asenteisiiin ja tulkintoihin. Nuorena Michael oli työväenpuolueessa, vanhemmiten siinä porukassa, joka toistelee: "Miun rahat, ne on miun rahat!"

    VastaaPoista
  23. Aikaisemmin oikeistokonservatiivit vielä toistelivat jokaisen mahdollisuuksia "juoksupojasta toimitusjohtajaksi" ja todistelivat kuinka kaikki on vain "itsestä kiinni!"

    Nyt tämä on muuttunut, syitä en oikein pysty ymmärtämään. Mistä johtuu ehkä osin tiedostamatonkin huono omatunto menestyksestä ja omistamisesta? Ei sellaiseen mitään tarvetta ole. Jokainen saa sitä paitsi sen mukaan mikä hänelle kuuluu. Enää ei sanota: "koska Jumala on säätänyt", vaan "tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että minun fyffe kuulu minulle ja kerjäläiset kuolkoon, kuten luonnollinen osansa on".

    VastaaPoista
  24. Ympäristötekijät saattavat latistaa alleen hyvätkin geeniperinnöt. Mutta, on se niinkin, että geenien kautta tuleva lahjakkuus on silti olemassa, vaikka ympäristö pahoinpitelisi sinua. Se ei vain pääse esille samalla tavalla kuin hyvässä ympäristössä.

    Kaikkiaan tuo Youngin - Soininvaaran esitys on sellaista tekstiä, joka ainakin minulla nostaa ihokarvat pystyyn --> viittaan Tapsan pitkään kommenttiin. Minua kylmää jo puhe alaluokasta, koska se on todella halventava nimitys. Prekariaatti on täsmällisempi, joskin hieman ärsyttävä muotitermi, jolla halutaan vähän brassailla. En ymmärtänyt myöskään itsenäisyyspäivämellakoijien puhetta yläluokasta.

    VastaaPoista
  25. Rauno Räsäsen viimeisin "kommentteja" päre oli nautittava. Erästä tunnettua bloggaajaa käsitellessään sanoi: "Ei siis mikään ihme, että RM:n usein jopa matemaattisesti perusteltuina tosiasioina esittämät kannanotot [massiivisen sitaattiplagioinnin jälkeen tai sen yhteydessä] ilmentävät monesti pikemminkin hänen pelkojaan ja projektioitaan kuin ovat johdonmukaista ja vakavasti otettavaa konservatismia."

    Sitaattiplagiointia ja asenteita, juuri noin se on.

    VastaaPoista
  26. Vaan ollaksemme tasapuolisia - niin on Raunolla itselläänkin, runsaasti sitaattiaineistoa. Tosin hän merkitsee kiitettävästi lähteet.

    Eipä siinä mitään. Kukin taaplaa tyylillään täällä blogimaailmassa.

    VastaaPoista
  27. Eilen vanha mies keppien kanssa pyysi minulta tarvittavia kolikoita, jotka häneltä puuttuvat matkalipusta Tikkurilaan. Suosittelin pummilla matkustamista, sanoin, etteivät ne liputarkastajat kuitenkaan kohdalle osu." Jos äijä olisi suoraan ja sumeilematta, rehellisesti pyytänyt rahan kaljaan, ilman muuta olisin antanut.

    Kun näkee ihmisen syövän ahmaisten Helsingin saastaisista roskiksista löytämänsä hylätyn räkäisen hampurilaisen jämän tai joku on ollut kolme päivää syömättä, en minä sille pysty sanomaan: "oma vikas, oma syys, kärsi nyt seuraukset", tai "voi, voi, onpas herralle huonot geenit sattuneet!"

    Geenit sulla on housuissas, sano entinen flikka.

    Lahjakkuutta pohtien, minä ihmettelen oliko Josif Stalin entisen neuvostoliiton älykkäin ihminen, koska hän kiistatta oli menestynein. Ja onko maailman rikkain mies Bill Gates lahjakkaampi kuin nukkavieru Albert Einstein oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän en malta olla lisäämättä, että Stalin oli suoranainen porvarien unelma: Ilman koulutusta (mitä nyt vähän teologisia opintoja) raivasi (sananmukaisesti) itsensä huipulle ja onnistui siellä pysyttelemään pitkään. (kyynel mul valuu, mikä hieno mies!)

      Poista
    2. Olikohan "porvari" tähän kohtaan taas väärä sana.

      Kauppalopoja tarkoitin. Niitä, jotka toistelevat: "Ei se tyhmä ole joka ihan kauheea paskaa myy ja huijaa, se on tyhmä, joka sellaista ostaa."

      Porvari taas on sellainen, joka syö kermakakkua ja ihmettelee, miksi ne tyhmät punikit eivät tee samaa, kun se maistuu niin taivahisen hyvälle.

      Poista
  28. Historian suurmiehet - hyvässä ja pahassa - ovat usein olleet poikkeusihmisiä monellakin tapaa, myös henkiseltä ja psyykkiseltä rakenteeltaan. Harva on ollut tavallinen taspainoinen pulliainen. Johtajien joukossa on usein narsisteja, siis oikein narsisteja ja jopa psykopaatteja. Esimerkiksi Herodeshan käski murhata kaikki syntyneet poikalapset, ettei menettäisi hallitsijan asemaansa. Vain psykopaatti teki tuommoista historian hämärissäkään. Stalin, Hitler kuuluvat samaan pahojen joukkoon. Pahuutta on oikeasti ollut aina olemassa, sellaista pahuutta, jota rakkaus tai päänsilitys ei paranna. Picasso oli aivan hirveä ihmisenä, samoin Bill Gates. Einsteinista en tiedä.

    VastaaPoista
  29. "Heerootes, hään se aajoi, hevoisillaan ja ratsuillaan...."

    Geenien periytyvyyttä ja niiden vaikutusta ei voi niitäkään kiistää, mutta mihin tarvitaan todisteita siitä, että "on olemassa luontaisesti huonompien joukko"? Kuka tietoa tarvitsee ja mihin tarkoitukseen? Vai onko kyse täysin viattomasta "tiedonhankinnasta tiedon vuoksi".

    Tottakai historiallisesti merkittävä on ollut se kehitys, kun rahattomallekin annettiin mahdollisuus koulutukseen. Se ei poistanut sitä tosiasiaa, että kurjuus ei ole kaunista eikä se kaunista ihmistä, voi tehdä pedonkin. Kunnoitukseni niille, jotka pystyvät sellaisesta nousemaan, epäilen, ettei se välttämättä pelkin omin konstein onnistu, vaikka koultus olisikin ilmainen tai rahallisesti tuettu.

    Pitääkö älyllisesti kelvolle jalattomalle ihmiselle sanoa: "koitas nyt pysyä muiden tahdissa!"

    VastaaPoista
  30. Samulin esiin tuomista "menestyvä on kauniimpi" tutkimuksista minä kehoittaisin pohtimaan mikä on syy, mikä seuraus. Jos Juliette Binoche pyytäisi minulta jotain, antaisin hänelle kaikkeni, mutta Johanna Tukiaiselle vain euron: "Äläkä tuu vähään aikaa multa mitään pyytämään, lähes kalppiin siitä!"

    VastaaPoista
  31. Ei ole olemassa "luontaisesti huonompien joukkoa", jos minulta kysytään. Jos olisi, niin silloin "huonosta aineksesta" ei noustaisi edes silloin, jos olot muuttuisivat yhtäkkiä kesken huonouden hyviksi. Aina on noustu ylöspäin ja aina on myös vajottu alaspäin, jos nyt ilmaisen asiani käyttäen näitä tuttuja luokituksia ja suuntia. Jos olisi siis olemassa "huonompaa ainesta" ja "parempaa ainesta", niin siirtyminen ryhmästä toiseen olisi mahdotonta.

    Minä olen omassa työssäni nähnyt, millaisia lahjakkuuksia siellä hiljaisten tai mitättöminä pidettyjen joukosta voi nousta. Tai olen nähnyt, millaisia lahjakkuuksia menee hukkaan, kun nuori ei jostain syystä jaksa käydä koulua. Yksi sanoi kerran kahden kesken, että ei jaksa, kun äiti meinaa koko ajan tehdä itsemurhan. Oppilas oli lahjakas kuin mikä, mutta keskeytti opiskelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi minua kiinnostaakin Alakoskien perheen köyhyys, etten usko luontaiseen huonommuuteen köyhyyden syynä. Lisäjuonteena kiinnostuksessani on se, että Alakoski uskoo ehkä liikaakin köyhyyden poistamisen rahan avulla tuovan automaattisesti hyvinvoinnin.

      Poista
    2. Eihän se raha sellaiseen auta. Waltarin hokua toistan: "Ihminen uskoo sen mitä toivoo." - Johonkin se on unelmat laitettava, niin kauan kuin niitä vielä on. Voi olla, että realistisia hyviä vaihtoehtoja ei aina ole.

      Minulle kerran yksi aiemmin oikein fiksu rouva rähjäsi kovasti hermostuneena ja mielestäni aivan ilman syytä. Pari kuukautta sen jälkeen kuulin hänen menehtyneen rintasyöpään. Olin onnellinen, etten sanonut hänelle ilkeästi valikoituja sanoja, joita niitäkin minulta joskus putoilee.

      Poista
    3. Joku toinen viisas on sanonut, että "Ajatuksilla on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme".

      Ilkeys ei vissiin koskaan kannata. Ilkeilijä menettää aina.

      Poista
  32. Meritokratiahan on utopia, jossa vain meriitit ratkaisevat. Siinä valta jaetaan suoritusten, pätevyyden ja kykyjen perusteella, ei syntyperän, sukupuolen, etnisyyden, perheen, suhteiden, iän tai aseman perusteella.

    Eikö tällainen systeemi olisi aika hyvä ja tavoiteltava?

    Young ja Ode pohtivat sitten, että mihin tällainen optimaalinen systeemi johtaakaan. Onnelaanko? Kirja on kirjoitettu 55 vuotta sitten, mutta ennustus osuu aika hyvin - meritokratia johtaa ojasta allikkoon, kuten pohjoismaisista hyvinvointivaltioista voi jo nähdä. Kansa jakaantuu, osa porskuttaa ja osa kurjistuu.

    Avainkysymys tässä onkin, että meneekö se todella noin? Johtaako yhteiskunta, jossa edetään vain kyvykkyyden perusteella, syvenevään luokkajakoon?

    Suomihan on tasa-arvon mallimaa, jossa luokkaerot ovat muuhun maailman nähden minimaaliset, mutta silti täälläkin kaikki menee päin persettä?

    Onko paras yhteiskunnallinen järjestelmä siis valistunut yksinvalta?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten määrittelisit ja hoitaisit valistuneen yksinvallan nin, ettei se riistäytyisi käsistä ja johtaisi Caesariin, Tsaariin, Hitleriin, Maoon, Leniniin tai Staliniin? Demokratia tuottaa usein löllöä, ei kenenkään mieleen olevaa tulosta, mutta demokratiasta tulee pitää vissisti kiinni, vaarat lipeämisestä ovat kammottavat.

      Miten isojen organisaatioiden henkilökaaviot kehittyvät, millä ominaisuuksilla sellaisessa edetään? Minun käsitykseni mukaan substanssiin perustavat eivät pitkälle pötki. Eivätkä raatajat, jotka tulevat ennen seitsemää, vaikka työaika alkaa kahdeksalta, usein ovat varttuneita naisia, jotka pitävät edes jonkinlaisen tolkun visionäärien ällikkäkehittelyistä.

      Poista
    2. Käsitykseni mukaan diktaattorit poikkeuksetta ovat ajatelleet edustavansa valistunutta yksinvaltiutta, jota "pahan voimat" yrittävät horjuttaa. Paitsi tietysti Putin, joka on vain KGB:n naapurikyttääjä ja yleisesti itsestään liikoja luuleva pullanaama.

      "Puusta minä tollasen kgb:n everstin teen ja paskannan sille aivot!"

      Poista
    3. Minusta meritokratia on hirvittävä aaterakennelma. Se johtaa juuri siihen, että älykoneet ja luonnehäiriöiset pääsevät johtopaikoille, koska he ovat häikäilemättömiä ja pystyvät myös hämäämään älykkyydellään. On tuhannesti todettu, että älykkys ja luonnehäiriö on kuin pommi siinä yhteisössä, jossa älykone operoi.

      Tarvitaan myös empatiaa ja ujoutta, sillä ujous on viehättävä piirre ihmisessä. Se todistaa ihmisen laaja-alaisista kyvyistä ottaa muut huomioon ja toimia yhteisöllisesti - niin ristiriitaiselta kuin tämä kuulostaakin.

      Poista
  33. Muuan maailmalla yleisesti tunnettu kirja toteaa, että "köyhät teillä on aina keskuudessanne." Aika hyvä kiteytys tälle ylä- ja alaluokkakeskustelulle. Mikään rahan ja/tai onnen tasajako ei tule koskaan onnistumaan. Tunnen miljonäärejä, jotka nappaavat tuskaansa lievittämään viisi diapamia, jos heidän firmojensa osakekurssit putoavat 0,1 prosenttia. Rikkauskin on sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luoko liian paljon rahaa enemmän stressiä kuin liian vähän rahaa, kas, tässä `pulma`.

      Poista
    2. Kiinnostava on myös kysymys siitä, poistuisiko köyhyys tasajaollakaan. Eli jos kaikki maailman pääoma ja rikkaiden omistukset pantaisiin yhteen kasaan ja jaettaisiin jokaiselle yhtä suuri osa.

      Minusta tuntuu, että se saattaisi johtaa lopulta entistä suurempaan köyhtymiseen, sillä ei maailma pyöri niin, että kaikki ottavat osansa itselleen. Jokaisen olisi näin ollen myös annettava omastaan yhtä suuri kakku pois yhteiseen kassaan, jotta yhteiskunta pyörisi. Luulen, että siitä seuraisi itku ja hammasten kiristys.

      Poista
    3. Entäpä jos onkin lukuisia muita vaihtoehtoja (sen tasajaon tai ääriköyhyyden/ääririkkauden lisäksi)? Jotain siitä väliltä ehkä?

      Kaikki toki tiedämme miten köyhyys saadaan katoamaan, ja niinhän on nyt tapahtumassa kun se nk. kolmas maailma on nousemassa omille jaloilleen ja tilalle syntyy vauraustunut Aasia ja keskiluokkaistunut Afrikka.

      Eurooppalaisen ihmisen on syytä juuri nyt miettiä voisiko vähemmällä tulla toimeen ja miten elämä kannattaisi järjestää kun varatllisuus kutistuu. Eurooppalaisen on syytä miettiä omia tuotantotapojaan, koska köyhien ihmisten ja köyhien valtioiden hyväksikäyttö on tulossa tiensä päähän. Euroopassa ja Suomessa on todenteolla mietittävä miten ratkaistaan köyhyydestä syntyvät sosiaaliset ongelmat nyt ja jatkossa.

      Katse muista omia ongelmia kohti ja vaihtoehtoja luomaan, koska niitä on enemmän kuin yksi.

      Poista
    4. Mutta eikös noilla nousevilla Aasian ja Afrikan mailla ole kullakin oma hallituksensa, presidenttinsä ja poliitikkonsa maan asioita miettimään? Emme kai me eurooppalaiset mene sinne sanelemaan, mitä heidän kuuluu tehdä? Tulee mieleen pikemmin siirtomaa-ajat noista holhouksista. Juuri luin jostain, että esimerkiksi Botswanassa on päällystetyt tiet, lentokenttiä, löydettyjä timanttiesiintymiä, teollisuutta ja maanviljelyä sekä runsaasti turismielinkeinoja.

      Se mitä eurooppalaiset voivat antaa, voisi olla vaikka koulutuksellisen ja terveydellisen osaamisen vienti ja tarpeen mukaan taitotieto. Uskon, että se on kauaskatseisempaa ja kantavampaa kuin silkan rahan jakaminen.

      Poista
  34. Ohoh, olipa mielenkiintoista - Iineksestä sellainen yhteiskunta, jossa toisia ei suosita eri syistä (syntyperä, rikkaus, asema jne) onkin "hirvittävä aaterakennelma".

    (Se voisi olla hirvittävä, jos pienistä, kurjista, vanhoista ja sairaista ei pidetä huolta - mutta siitähän ei tässä nyt ole kyse.)

    Tulee mieleen vanha vitsi, jossa ryyppymies sanoo, että kohtuus on ihan liian vähän. Tai toinen, kun pomo sanoi, että palkka maksetaan kykyjen perusteella, että työmies siihen, että eihän sillä tule toimeen.

    Valistunut yksinvaltius oli tietenkin sarkasmia, kun teille ei tunnu kansankotiutopia kelpaavan. Millä sitten yhteiskunnassa edetään, jos pätevyys ei riitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, en minä sitä tarkoittanut. Taisin ajatella meritokratiaa kapeasti siitä näkökulmasta, että vain kyvykkyys ratkaisee. Ajattelin, että ne jotka eivät ole onnistuneet näyttämään lahjakkuuttaan, jäisivät kyvykkäiden ja äänekkäiden varjoon.

      Noita syitä vakan alle jäämiseen on monia. Väitänkin nyt, että vain osa maailman lahjakkuuspotentiaalista pääsee päivänvaloon. Alisuoritujia on paljon.

      Tottakai silti kannatan pätevyyttä esimerkiksi virkoihin valittaessa. Nytkin kiukuttaa, kun päteviä opettajia on työttöminä ja epäpäteviä töissä. Hallitus jopa koettaa edesauttaa epäpätevien valitsemista, mikä kouluissa johtaa siihen, että kouluavustajat saattavat pitää tunteja. Ja vakituisiin virkoihin ei suunnitelmien mukaan tarvita enää korkeakoulututkintoa yliopistossa, kuten nyt. Samantyyppinen juttu tulee ehkä terveydenhuoltoon. Perushoitajat hoitavat potilaita yhä enemmän, koska se tulee halvemmaksi.

      Mutta siis tuo meritokratia ajatusrakennelmana kuulostaa aika hurjalta, vähän arjalaiselta. Kyvykkyydellä voidaan tehdä myös paljon pahaa, kun osataan konstit.

      Huomaan, että ajatukseni ovat vähän ristiriitaisia, käsite "meritokratia" on sekä hyvä että eettisesti ajateltuna vaarallinen.

      Poista
  35. Tietysti meritokratia ja kansankoti ovat hyviä ja kannatettavia asioita. Mutta nekin vaativat jonkinlaista jatkuvaa tarkastelua.
    Jos ajatellaan vaikka Ruotsia nykyään, niin ei se ihan putkeen ole mennyt, pohja alkaa rapautua. Koulujen tasoissa on valtavat erot, opettajuuden arvostus on romahtanut.
    Joissain yliopistoissa hakijoita opettajankoulutukseen on vähemmän kuin aloituspaikkoja. Tutkmuksen mukaan nuorista ruotsalaisopettajista noin 40% ei ole lukenut edellisen vuoden aikana yhtään kirjaa.
    Minusta tuo ei näytä hyvältä.

    Samuli

    VastaaPoista
  36. Meritokratia voi olla ideaalinen rakennelma. Tarkoitan sitä, että puheet pätevyyksistä ja kyvykkyyksistä ovat kuitenkin sopimuksenvaraisia asioita, ja lahjakkuuksia on vaikea mitata. Bisnesmaailmassa lahjakkaana pidetty voi olla häikäilemätön opportunisti tai luonnehäiriöinen narsisti, joka tuhoaa työyhteisön ilmapiirin.

    Viittaan myös hallituksen tällä kaudella esittämään ideaan, että kelpoisuusvaatimuksia tulee julkisella puolella höllätä ja toimiin ja virkoihin pitäisi voida valita aleman tutkinnon suorittaneita ja tarvittaessa ulkopuolelta pätevyyksien. Tämä on käsittääkseni meritokratian vastainen esitys.

    Ruotsin koulujärjestelmä onkin murentunut viimeisen 25 vuoden aikana paljolti siitä syystä, että säästösyistä kouluihin ajettiin New Public Managementin inspiroima, markkinaorientoitunut näkemys koulujen ja opettajankoulutuksen tehokkuuden lisäämiseksi. Tämä kuitenkin johti opettajien tason laskuun radikaalisti, eikä lopulta opettajaopintoihin haluttu enää hakea huonotasoisen työympäristön takia. Nyt tilanne on kuitenkin lukemani mukaan parantunut suuren koulu-uudistuksen myötä. Käytössä on seitsemän erilaista tutkintoa jotka määräytyvät sen mukaan, minkä ikäisiä opetetaan ja minkä suuntautumisvaihtoehdon opiskelija on valinnut. Ilmeisesti vanha malli pohjasi siihen kuuluisaan ruotsalaiseen täydelliseen vapauteen ja rajattomuuteen sekä siihen, että mitään ei saanut vaatia oppilailta. Eikä opettajilta.

    VastaaPoista
  37. Ehkäpä meritokratiaa kannattaakin lähestyä negaation kautta, vaikka yleensähän positiivista suhtautumista asioihin pidetään automaattisesti parempana.

    Siis niin, että ihanneyhteiskunta on sellainen, jossa ei suosita toisia syntyperän, rikkauden, aseman, tuttavuuksien, sukulaisuuden jne perusteella.

    Toisin sanoen ei suosita ketään minkään takia. Vaikka eihän sekään nykykatsonnon mukaan ihan oikeaoppista ole... viittaan kiintiöpolitiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta. Vaan kysymys kuuluukin tietenkin, toteutuuko oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo meritokraattisessa yhteiskunnassakaan. Jos viralliset laitokset eivät voi langeta meritokratian jaloista periaatteista ilman että äläkkä nousee, niin yksityiset yritykset ja kansalaiset voivat.

      Lopulta, meritokratia on eräänlainen utopia, idea on hyvä, mutta kun ihminen ei ole mitenkään erityisen hyvä, se tuskin toteutuu puhtaana koskaan. Ja juuri tätä puolta olen tuossa yllä kritisoinut. Valta ei meritokratiassakaan ole ehkä parhailla yksilöillä, vaan sopivilla yksilöillä.

      Poista
    2. Lähtökohtainen oletus on, että se toteutuu - muuten se ei ole meritokratia. Mutta onnistuuko se käytännössä, se on jo toinen juttu. Sitä kohti kannattanee silti pyrkiä.

      Poista
  38. ”Bisnesmaailmassa lahjakkaana pidetty voi olla häikäilemätön opportunisti tai luonnehäiriöinen narsisti, joka tuhoaa työyhteisön ilmapiirin.”

    Sanoisin: Joka tuhoaa työyhteisön ja lopulta koko firman.

    Nokiassa oli johtajina useita tämänlaatuisia ihmisiä. Monien palvoma Jorma Ollillakin kuuluu näillä valitettavilla ominaisuuksilla varustettuihin tyyppeihin. Luotettavan tiedon mukaan hän aloitti Nokian romahduttamisen, Eelop vain vei sen loppuun asti. Asiasta tietämättömät ja täysin ulkopuoliset voivat toki väittää ettei ollut vaihtoehtoja, mutta niitä oli ja useita.

    Politiikassa on mukana paljon täystuhoon kykeneviä. Heitä on niin kotimaassa kuin EU:n parlamentissa sekä komissiossa. Muistan kun Martti Ahtisaarelta toimittaja kysyi: ”Minkäslaisten ihmisten käsissä tämä maailma oikein on?” Hän oli pitkään hiljaa ja sanoi lopulta: ”On parempi etteivät kansalaiset tiedä aivan kaikkea, mutta kyllä meillä toivoa aina on.”


    VastaaPoista
  39. Todettakoon tähän köyhyyskeskusteluun vielä ainakin se seikka, että pienituloisuus on Suomessa vähentynyt parina viime vuonna, Tilastokeskuksen laskelmien mukaan.

    Samaten paljon puhutut tuloerot ovat kaventuneet eivätkä suinkaan kasvaneet: Suurituloisimpien tulot pienenivät ja pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuonna 2012. Pienituloisten määrä laski alle 12 prosenttiin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, eli määrä laski 70 000 henkilöllä. Pienituloisuuden suurin merkitys on siinä, että se katsotaan köyhyysriskiksi. Toivoa paremmasta yhteiskunnasta siis on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä lyhyen ajanajakson tilastoharha. Nokiassa töissä olleiden todistusten mukaan, firman johto kuppasi optioiden käärimisellään sen henkisesti tyhjäksi. Nokia oli niin iso tekijä, että se yksin saa aikaan suurituloisten vähenneet tulot.

      Pienituloisten vähenemiseen minulla ei ole selitystä, liekkö nälkään kuolleet.

      Poista
    2. Eikös tuo suurituloisten tulon lasku ole kuitenkin ennen Suurta Kuppausta? Nimittäin kyseessä on vuoden 2012 Tilastokeskuksen ennakkotiedot, ja Nokia romahti viime vuonna, ainakin virallisesti, vai

      http://yle.fi/tekstitv/arkisto/kalenteri/pienituloisten_maara_laskussa_8719.html

      Poista
    3. Kyllä kait se rahan lapioiminen jo tuolloin oli hiljentynyt.

      Poista
  40. En ole lukenut Alakosken kirjaa, mutta kertomasi perusteella köyhyyttä käytetään tekosyynä. (Tosin ei perhe, jossa vanhemmat pystyvät omalla työllään elättämään perheensä, ole köyhä sanan varsinaisessa merkityksessä.)

    Olen joskus mietiskellyt omia sokeita pisteitäni - mitäköhän käytän tekosyynä millekin.

    VastaaPoista
  41. Kuunkuiske, en haluaisi antaa kuvaa hyväksikäytöstä kovin vankkana ainakaan, vaan näen kyllä, että rahan ja tuen saanti jostain on ollut tuossa tilanteessa ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut voimia nousta.

    Toivon pikemmin, että jos kirjoituksestani hyväksikäytön kuvan saa, joku kumoaisi antamani kuvan. Ehkä pikemmin itsekin tässä pohdiskelen ja kyselen kuin esitän. Minulla on asiasta ristiriitaisia käsityksiä, mikä varmaan näkyy kommenteissanikin. En minä tiedä, mitä tuossa on tapahtunut.

    Mutta on selvää, että myös hyväksikäyttöä ja laiskuuttakin on. Tässä ajattelen kuitenkin enemmän nuoria itsenäisiä henkilöitä kuin menneen ajan perhekuntia. Kaikki tutkimukset todistavat, että tukien väärinkäyttö on harvinaisempaa kuin se, että tukia ei haeta, vaikka niihin olisi oikeus. Itse olen huomannut jälkikäteen, että en ole huomannut hakea korvauksia esimerkiksi tuulilasin rikkoutumisesta, vaikka minulla on kotivakuutus. Tämä on tietenkin eri asia, mutta osoittaa sen, etteivät kaikki ole haukkana hakemassa omiaan pois.

    Ilmaa jää sitten vielä siihen, että on myös laskelmointia siitä, kumpi kannattaa enemmän, työssäkäynti vai työttömyyskorvauksen nostaminen. Työtähän ei ole pakko vastaanottaa.Tällaiset tapaukset eivät näy tilastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Ilmaan jää sitten vielä siihen, että on myös laskelmointia siitä, kumpi kannattaa enemmän, työssäkäynti vai työttömyyskorvauksen nostaminen. Työtähän ei ole pakko vastaanottaa.”

      Onpa suloisia fantasioita. Heh heh. Ei työttömän ihmisen osaa kannata kadehtia, noin kamalasti. Luultavasti useampi suomalainen lopettaisi työnteon aivan kokonaan, jos tuilla eläminen olisi helpompaa ja kannattavampaa? Eikös vaan?

      Mikäli elämänsä loppusummana sanoo: Eniten kadun sitä etten jäänyt työttömyyskorvauksilla eläjäksi, niin jotain on kyllä mennyt pahasti pieleen.

      Työllisyysaste on vaihdellut viime vuosien aikana 7 – 15% välillä. Aina osa porukasta on ollut ja tulee olemaan työttöminä, eivät samat ihmiset eivätkä koko työelämäänsä (35-40 vuotta). Yksilölliset elämäntilanteet ovat moninaisia ja voivat muuttua nopeasti tai sitten eivät muutu vuosikausiin. Alueelliset erot ovat suuria. Työpaikkojen ja elämisenkulujen suhteen. Kuntien kokonaistilanne vaikuttaa työnsaantimahdollisuuksiin. Asumiseen ja liikkumiseen liittyvät kulutkin vaihtelevat paljon.

      Töihin ei ole pakko mennä, jos on omavarainen eikä tarvitse etuuksia/korvauksia (näin semmoisen arvion että noin 100 000 suomalaista eläisi niin). Töihin on pakko mennä, jos ei ole omaisuutta tai muita tulonlähteitä joilla voi elää. Työttömän on pakko vastaanottaa jopa täysin palkatonkin työ sanktioiden ja karenssien tai sakkojen uhalla. Työttömillä on myös rajoitetut liikkumisoikeudet.

      Kukapa muuten estäisi halukkaita ryhtymästä työttömäksi? Jos se tuntuu kutsuvalta polulta, niin kukaan ei estä sitä polkua kulkemasta.

      Poista
    2. Anonyymi - kadehtia? Mistä se mieleesi tuli? Sanon jälleen kerran, että älä pane omia oletuksiasi minun ajatuksikseni ja perusta kommenttiasi sitten sen oletuksesi varaan. Se on argumentaatiovirhe.

      Puhun kommentissani siitä, että en tarkoita tällä ajatuksella perheitä eli työttömiä huoltajia, vaan nuoria itsenäisiä ihmisiä. Mielessäni ovat ne nuoret, jotka kieltäytyvät hakemasta mihinkään koulutukseen eivätkä halua liioin töitä. Heitä on, tietää jokainen nuorten parissa työskennellyt tai elävä. Heistä tuli jokin aika sitten Ylen kanavilta jopa kokonainen dokumenttisarja. Ainoa tie parempaan elämään heille olisi koulutus, jota heille on tarjolla, mutta he eivät ole tahtoneet kouluttautua mihinkään ammattiin. Työkään ei houkuttele joitain tilapäistöitä lukuunottamatta, koska tuilla elää hyvin. Tämä on nuorten omasta suusta. En halua yleistä heitä, mutta heitä siis on.

      Aivan eri asia ovat aikuiset työttömät, joita suurin osa työttömistä on. Heitä kohtaan ei voi tuntea muuta kuin myötätuntoa ja toivoa onnistumista työnsaannissa.

      Poista
    3. Kannattaisi unohtaa fiktiivinen Tatu. Nuoria "työhaluttomia" ei ole, vaan osa nuorista ei ole löytänyt paikkaansa. Aika monia heistä autetaan ja tuetaan ja kannustetaan jne jne.

      Suomessa työikäisten määrä on noin 2,5 miljoonaa. Heistä noin 60-70%:lla ei ole vakituista (koko elämän kestävää) työsuhdetta, työpaikkaa. Tämän asian ymmärtäminen, voisi auttaa käsittämään sen tosiasian, että iso osa työikäisistä on aika-ajoin työttöminä tai tekee satunnaisesti töitä (kuinka päin vaan). Työelämä on peruttamattomasti muuttunut. Huonommaksi.


      Poista
    4. Mikä Tatu? En tunne ainuttakaan Tatu-hahmoa - oletan hahmoksi, koska puhut fiktiivisestä.

      Anonyymi, minä en ole ihminen, joka uskoo huhupuheita ja luuloja, vaan näkemäänsä ja kuulemaansa. Tunnen läheisesti mm. yhden tytön, joka ei saanut edes peruskoulutodistusta poissaolojen vuoksi. Myöhemmin hän kieltäytyi menemästä minnekään opiskelupaikkaan, oli vähän aikaa McDonaldsissa hampurilaismyyjänä, työttömänä pääosan ajastaan. Tytön kotiolot ovat ok, ei rahapulaa, reipas ja kätevä äiti.

      Televisiosta tuli syksyllä Ylen ohjelma Sivuraiteilla, joka kertoi nuorista, jotka eivät opiskele eivätkä ole kouluttautuneet. Sieltäkin jäi mieleen muuan kaveri, joka tykkäsi vain hengailla, ilmaisi, että sossun rahalla tulee hyvin toimeen. Useilla nuorilla oli kyllä suunnitelmia, mutta se linja, että hengaillaan ensin muutama vuosi ja odotetaan, jos se kirkastuisi, mitä isona haluaa tehdä. Ei kai ole yhteiskunnan tarkoitus kustantaa kullekin ilmainen hengailu, tupakit ja oluet ja musiikit, kun odotetaan valaistumista? Sopii odottaa, mutta eikös samalla voisi olla duunissa ja elättää itsensä?

      Poista
  42. Vähän "jälkijunassa"tähän Alakosken kirjaan kommentoin,sen lukeneena.Minulle itselleni siitä,köyhyyden lisäksi,nousi vahvasti esiin myös häpeä.Perheen köyhyyden syinä siinä ymmärrän kerrotun perusteella alkoholin liikakäytön,sekä mielenterveyden ja ylipäätään terveyden horjumisen.Niin isän kuin äidinkin kohdalla.Pienelle,ja lapselle ylipäätään,on aivan samantekevää,mitkä ovat kurjuuden syyt.Hän joutuu kärsimään seuraukset,mm.häpeän ja ryhmästä poissulkemisen,sekä pilkan.Tätä kirjaa lukiessa näen itse,että kirjoittaja itse ei vielä aikuisiälläkään ja hyvin koulutettuna,sekä toimeentulevana ole siitä päässyt eroon ja monet menneisyyden traumaattiset kokemukset vaikuttavat hänen arjessaan edelleenkin mm.erilaisina psykosomaattisina oireina.Tästä(kin)lukukokemuksesta voi vetää jotain johtopäätöksiä ajatellen sitä,mitkä asiat lasten elämässä ovat lopulta ne tärkeimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysmyrsky, näin minäkin olen Alakoskea tulkinnut: köyhyydellä on inhimilliset syynsä.

      Kuitenkin, loputtoman uteliaana kysyn, miksi köyhyys ja häpeä ei sitten automaattisesti tuota läheskään aina uutta köyhyyttä ja häpeää? Toisin sanoen, köyhyys ei ole automaatti, joka lankeaa jonkun suvun ylle kuin kirous. Tuskin on sukua, jossa on vain rikkaita tai vain köyhiä - puhun nyt hyvinvointivaltioiden kansalaisista, en kolmansien maiden yleisköyhyydestä.

      Suuri osa suurten ikäluokkien lapsista on varsin köyhistä ja huonoistakin oloista, usealla on takana puutetta ja henkistä hätää. Kuitenkin juuri tätä köyhien lasten ikäluokkaa on mainittu nyt hyvinvoivaksi rasvatulpaksi ja omistajasukupolveksi, jonka lapset perivät aikanaan taloja, mökkejä, osakkeita ja silkkaa rahaa pilvin pimein.

      En siis osta vieläkään ainakaan täysin tuota mantraa, että köyhyys on automaatti, joka lankeaa ylle, jos vanhemmilla menee kurjasti. Täytyy olla muitakin tekijöitä, sellaisia tekijöitä, joita ei ääneen ole tapana lausua.

      Poista
    2. Varmasti näin on,että köyhyydellä ei voida selittää sitä,miksi jotkut selviää paremmin ja toiset huonommin elämässään.Suurempi asia tässä kirjassakin on minusta juuri se häpeä.Häpeän tunteesta eroon pääseminen on,ainakin omaan työkokemukseeni perustuen,yksi ihmisen suurista ja vaikeimmista prosesseista ja sen kokeminen estää elämästä oikeasti nauttimisen.Varallisuudesta riippumatta.

      Poista