Tämä on isoäitini, Aliina, jota on sanottu näköisekseni, tai siis minua on sanottu hänen näköisekseen. Alemmassa kuvassa on hänen miehensä, isäni isä, josta alla muutamia asioita, joita olen saanut selville lehtiä selaamalla. Muistitietoahan minulla ei ole kummastakaan juurikaan, koska molemmat kuolivat minun ollessani hädin tuskin kouluikäinen. Oma isäni oli aika vanha, kun minä synnyin, lähes viisikymmenvuotias. Isoisästä muistan hämärästi vain sen, miten hän antoi minulle rahan, jonka keskellä oli reikä. Isoäidistä minulla ei ole ainuttakaan elävää muistikuvaa.
Historiallisen sanomalehtikirjaston antia selaillessa vierähtääkin huomaamatta tovi jos toinenkin. Kyseessä ovat vanhat sanomalehdet vuoteen 1910 saakka, osa on painettu fraktuuralla, joten ortografista lukutaitoakin tarvitaan. Erityisen harmillista tosin on, että sivut ovat varsin hitaat ja jumiutuvat usein. Toivoisi myös, että vihdoinkin saataisiin tietoja 1900-luvun muistakin kymmenluvuista kuin ensimmäisestä.
Ensimmäinen löytöni oli muutama vuosi sitten isoisän äidin kuolinilmoitus Aamulehdessä, etusivulla, kuten kuolinilmoitukset vanhoissa lehdissä ovat. Ristit ovat paksuja ja vainaja on vaipunut kuolon uneen, uskossa Vapahtajaan. Usein hän on ollut suuresti rasitettu, elämä on ollut itkua ja vaivaa, ja pääsy Herran rauhaan esitetään helpotuksena.
Myöhemmin löydän isoisän ja isoäidin kihlailmoituksen Uudesta Suomettaresta, Päivälehdestä, Aamulehdestä sekä Satakunnasta. Hääilmoitus on vuoden kuluttua samoissa lehdissä. Samoin jokaisen neljän lapsen syntymäilmoitus, kolme poikaa ja yksi "sisar", kaikki terveitä. Löytäminen on riemukasta. Tässä on minun perhettäni. Näiden kanssa olen samaa heimoa.
On myös tieto siitä, että isoisä Alina-rouvineen ja rouvan äiteineen on yöpynyt Gröndahlin raittiusravintolassa Tampereella vuosi häiden jälkeen. Vanhoissa lehdissä on nimittäin otsikon Matkustavaisia alla lueteltuna kaupungin eri majoituspaikoissa yöpyneiden nimiä ja kotipaikkoja. Tällaisen otsikon alta löytyi myös tieto, että isoisä oli muutamaa kuukautta ennen kihlajaisiaan yöpynyt "yksityisasunnossa" Tampereella. Mitenkähän salavuoteudet tuohon aikaan hoideltiin, kun hotellikirjat olivat julkista tietoa?
Vai ettei siis muka ennen virtuaalia ihmisestä jäänyt jälkiä, joita ei voi pyyhkiä pois! Virtuaalissa ei oikeastaan tässä suhteessa ole uutta, idea on sama: tieto kirjataan ja se säilyy hamaan tappiin asti. Historiallisen kirjaston sanomalehdistä saattaakin sukututkija löytää enemmän tietoa kuin kirkonkirjoista.
Senkin tiedon löysin, että isoisä oli hyväksytty 78:n pyrkineen joukosta siihen 36 opiskelijan ryhmään, joka otettiin Rauman opettajaseminaariin. Valtaosa pyrkineistä ja sisäänotetuista oli naisia, silloinkin, eli tässä asiassa ei ole tapahtunut muutosta.
Töitä isoisälle riitti. Hänet palkattiin Vilppulaan johtajaopettajaksi, ja olipa hän ahkera valittamaankin. Yksi asia koski lääninkuvernöörille valittamista sellaisessa asiassa, että jokin lautakunta oli valinnut hänet vaalilautakunnan puheenjohtajaksi. Tämä kummastuttaa, sillä isoisä istui mieluusti kokouksissa merkintöjen mukaan.
Isoäidistä ei löydy muita tietoja, mutta ajalta ennen isovanhempien avioliittoa löytyi tietoja siitä, että isoäidin kotona Vilppulan Peltolassa pidettiin mm. maanviljelysluentoja ja kinkereitä sekä monenlaisia kokouksia. Itseäni kiinnostaa nyt eniten isoäiti, koska me olemme niin yhdenkaltaiset jossain mielessä, luulen. Vaan naisista ei löydy juurikaan tietoja aviollisten uutisten ulkopuolelta.
Haut ovat kaiken kaikkiaan kesken, sillä eksyn aina lukemaan lehdestä kyseisen vuoden muuta historiaa, mainoksia, ilmoituksia sekä erilaisia pikkutietoja. Esimerkiksi vuonna 1905 olisi ollut kovasti töitä työttömille: 100 halonhakkaajaa palkattiin kerralla hyviin metsiin Lempäälässä. Pari ihmistä vaihtoi nimeänsä - nämä nimenmuutokset olivat sen ajan lehdissä tavallisia. Esimerkiksi Emma Matilda Kyttä muutti nimensä Emma Matilda Soiniksi ja Tuomes Happonen muutti nimensä Tuomas Liljaksi. Muuan Lumeinen muutti nimensä Lumpeeksi. Isoisäni isäkin muutti nimensä vaimonsa nimeksi, joka oli myös talon nimi. Suikki sai jäädä. Ellei nimeä olisi muutettu, olisin nyt "Iines" Suikki.
Sitä vielä mietin, että isovanhemmat saattaisivat olla aktiivisia virtuaali-ihmisiä, jos eläisivät tässä ajassa. He viestivät selvästi avoimesti lehdistöön päin asioitaan. Ei liene sattumaa, että minäkin bloggaan mielelläni omana itsenäni, joskin päällisin puolin anonyymisti.
Sukututkimus on kiehtova ja jännittävä harrrastus. Se vaatii aikaa ja sitoutumista pitkiin istuntoihin arkistoissa. Minä en varmaankaan olisi saanut aikaiseksi ryhtyä sukujani tutkimaan.
VastaaPoistaSukuseuran tutkimusten kautta olen saanut todella yllättävää ja merkityksellistä tietoa isäni suvusta. Tutustuminen menneisiin sukupolviin on muuttanut monta jo niin itsestäänselvää näkemystäni ja olettamustani.
En tutki virallisesti sukuani, kunhan uteliaisuuttani kirjoittelen nimiä ja hakusanoja tuonne sanomalehtikirjastoon ja katson, mitä sieltä löytyy. Samalla luen ajan historiaa, mainoksia ja uutisia.
VastaaPoistaOlen kokeillut systemaattista sukututkimusta, mutta ei se ole minun heiniäni, en ole niin täsmällinen. Enemmän minua kiinnostaa ihminen persoonana kuin vain numeeriset faktat.
Neurologi kysyi minulta tämän puhesairauteni tutkimusvaiheessa, onko tämäntyyppistä neurologista sairautta suvussani ja sitä myöten olen kiinnostunut hieman penkomaan myös sukuni sairauksia. Olen löytänyt koko isän sisarussarjasta samanlaista niska-hartiajännitysvaivaa kuin itselläni - yllätyksekseni. Se ilmenee vanhoista kirjeistä, joissa sukulaiset valittavat tosilleen vaivojaan. Kaksi setää on käynyt säännöllisessä niskavenytyksessä ja yksi täti on joutunut keskeyttämään marjanpoimintaharrastuksen, koska niskat alkoivat vaivata. Minunhan pitää jatkuvasti harrastaa sauvakävelyä ja käydä välillä niskajumpassa.
Miten eläviä nuo ajat sitten kuolleet ihmiset valokuvissa ovatkaan. Liekö kuvat otettu joltain merkkipäivältä, eivät taida olla valokuvaamon rekvisiittaa, pöytä ja kukkaset. Jos kuitenkin on valokuvaamossa tehty, hyvin on rekvisiitta rakennettu, ihmisetkin ovat persoonia, eivät sellaisia vihaisen totisesti kameraan tuijottavia, kuten monissa poseerauskuvissa. Isoäitisi Aliina on kaunis. Isoisäsi on nuoren ja iloisen näköinen, mutta kätensä ovat vanhat. Työtä tehneen käsiltä näyttävät.
VastaaPoistaVuonna -73 vuonna kuollut, pienellä kansaneläkkeellä kituuttanut isoäitini antoi minun rasiansa kolikoista valita minkä tahdoin. Kyllähän minä markan tunsin ja sen otin. Isoäitin piti minua viisaana, sanoi että noin viisaasta pojasta tulee vielä pappi. Se oli parasta mahdollista hänen mielestään. En ollut kuin mitälie muutamavuotias, mieleeni se on jäänyt. Myöhemmin on minulle kolikoitaan kulkeutunut sieltä rasiasta. Joukossa on rei´itettyjäkin, kuparipenni vuodelta 1907, Nikolai II siinä taitaa lukea.
Kuvat ovat varmaan tasavuosisyntymäpäiviltä, luulen, lahjoista ja kukista päätellen. Kuvat olen saanut isän veljeltä, joka on teettänyt ne vanhoista kuvista. Alkuperäiset kuvat ovat selvästi ammattilaisen ottamia, mutta kotona, koska tunnistan tuosta isän kodin esineistöä, mm. papan itse veistämät tuolit. Pappa istuu korkeaselkäisellä tuolilla ja mummu matalalla, jollainen muuten on minulla täällä, yksi kappale, isältä tänne kulkeutunut. Kenties juuri tuo, jolla mummu istuu. Pappa oli taitava puutöissä, samaten isä. Minulla on edelleen isän veistämä ja hienoiksi puleeraama lastentuoli, viininpunainen samettipäällysteinen jakkara. Ja itse tehty naulalaatikko, jossa on lokeroita. Vernissattu. Sisko sanoikin kerran, että isästä hänen mieleensä tulee aina vernissan haju. Haju oli hänelle mieluisa.
VastaaPoistaTuo papan pöydällä oleva kävelykeppi on ajan hengen mukainen. Siinä on aito hopeakahva ja varsi on mustaa eebenpuuta. Se oli isällä lapsuudessani, mutta kaipa isä sen sitten myi ja osti viinaksia. Ainoa mitä hän ei myynyt, oli kirjoituskone ja jotain pientä esineistöä, kaksi hopeista paperiveistä sekä kirjevaaka. Ne on minulla. Pöydällä oleva lahjaksi saatu savukekotelo on myös hopeaa ja se on siskolla.
Olen viettänyt yhteensä useita kuukausia vanhojen lehtivuosikertojen parissa, ensin mikrofilmeiltä ja nyt netissä. Nettisysteemi on kyllä sata kertaa etevämpi. Sukuani en lehdistä etsinyt vaan aineksia tietokirjoihin. Ja usein siinä kävi kuin Iineksellekin; silmiin sattui jotain mielenkintoista aiheen ulkopuolelta ja siihen sitä sitten jämähti lukemaan.
VastaaPoistaVekkuli sattuma muuten, että minullakin on kovapuinen, hopeapäinen keppi. Sillä on hyvä säikytellä lapsia. Kirjevaakakin on. Molemmat perintönä omalta isoisältäni. Kuten huomaat en ole toivoton juoppo, kun en ole hopeakeppiä vielä vaihtanut viinaan.
Isovanhempiesi kuvista tulkitsen isoäidillesi lujan luonnon ja periksiantamattomuuden. ;Komea nainen. Isoisässä on vähän boheemia, ettei vain ollut seuranäyttämön palkeillakin joskus? Kaunis mies, herkkä. Varmaan otti joskus lasin liikaa.
Riku huomasi kuvien ammattimaisuuden. Nämä kuvat on ottanut taitava ihminen, jolla oli silmää poimia kuvattavistaan esiin jotain olellista.Aika vekkulia, että vaikka kumpikaan ei katso kameraan ja puolet kasvoista jää pimentoon, kasvot vaikuttavat kuitenkin ehjiltä. Näitä "puolinaamakuvia" otettiin aikoinaan mielellään romanttisten elokuvien sankarittareista ja sankareista. Kasvojen toisen puolikkaan katoaminen hämyyn luo arvoituksellisuutta kuvattaviin. Mutta kun tällaisia kuvia ottaa, pitää tarkkaan tietää, mitä tekee valaistuksen kanssa. Iineksen isovanhempien aikaan kaikki valotukset ja valaistukset hoidettiin näppituntumalla. Ei ollut vielä mittareita käytössä.
Minun sukuni kuvissa tillitetään tavallisesti suoraan kameraan, mutta isästäni otettiin studiossa juuri tuollainen puolinaama. Ja herran jestas: mies on siinä komea kuin filmitähti.
Kolehmainen, minua miellyttää noissa edellisvuosisadan alun ja miksei jo 1800-luvun lopun mainosten maailmasta luettavissa oleva ajankuva.
VastaaPoistaMoni haukkuu mainoksia turhiksi, mutta jos esimerkiksi näitä vanhoja mainoksia ei olisi, ajankuvaa ei yksinkertaisesti olisi. Pelkästään mainoksia tutkimalla saa arvokasta taustatietoa ajan kulutustottumuksista, erilaisesta esine- ja tapahistoriasta, toiveista ja ihanteista, sanalla sanoen ihmisestä. Sama pätee nykymainoksiinkin, joskin nyt on enemmän materiaalia ajankuvan tutkimiseen.
Veikkaan, että valokuvat on ottanut seudun ammattivalokuvaaja, kuten tuolloin taisi olla tapana. Hieno havainto tuo "puolinaamakuvaisuus". Kertonee jotain myös puutteellisesta valaistustekniikasta.
Isoäiti ei kyllä kuulemieni kertomusten valossa ollut ehkä kovinkaan topakka, vaan mieluummin hiljainen osaansa tyytyjä, ankarasta nivelreumasta ikänsä kärsinyt. Isoisällähän oli toinen nainen, ja se oli perheen vaiettu salaisuus. Isoisä puolestaan oli hirvittävän ankara. Äitini sanoi minulle kerran, että ei isä olisi ollut tuommoinen juoppo, ellei hänen oma isänsä olisi ollut niin ankara.
Kolehmainen on henkilökuviin perehtynyt.
VastaaPoistaMinulle kehittyi varmaan toisella kymmenellä ollessani omituinen harrastus. Kirjastossa luin aikakauslehtiä, joista Suomen kuvalehdessä oli se merkkipäiviä viettävien ihmisten kauhugalleria. En katsonut henkilötietoja ja yritin kuvasta päätellä ihmisen ammatin tai ainakin toimialan. Joskus luulin osaavani jo aika hyvin päätellä oikein, mutta tosiasiassa se oli melkein horoskooppeihin verrattavaa toimintaa. Valokuva on valeista suurin, yhdessä kuvassa voi olla tuhat valhetta. Eikä passi- tai muistakaan valokuvista aina tunnista edes itseään. Minä väitin, että isoisäsi on iloisen ja nuoren näköinen, sinä sanoit hänen olleen vaimoaan pettävä despootti. Olisihan minunkin pitänyt tuo kuvasta nähdä. Mitä poseeraaja haluaa itse kuvansa viestivän? Isoisäsi asento on auktoriteetin ja ympäröivää maailmaa hallitsevan ihmisen. Sekoittuneena siihen on hänen omaa haluaan antaa itsestään vaikutelma älyllisyydestä ja miellyttävyydestä.
(olen ajatellut robotisaatiota ja siihen liittyvää työttömyyden uhkaa. Uskomushoitaja on kuulemma ammattina valttia tulevaisuudessakin, mutta siihen minusta ei aivan ole. Tähtään persoonallisuusimprovaattoriksi, johon sisältyy tällaisia analyyseja ja ennusteita tulevasta onnistumisesta. Ei mitään ainokassinen-hommia, vaan tieteellisesti tutkittuja, Sveitsisssä ja Yhdysvalloissa kehitettyjä metodeja soveltaen)
Nykyajan perspektiivistä nuo yöpymisten julkaisemiset tuntuvat näkökulmasta riippuen kaamealle tai hauskalle. Silmiini on joskus sattunut 70-luvun alkupuolen Hymy-lehtiä. Lehti teki hyväntekeväisyystenmpauksia ja esimerkiksi monet kymmenet silmälaseja lehdeltä saaneet julkaistiin nimi- ja tarkkoine osoitetietoineen. Tänä päivänä tuollaisesta seuraisi putkaa, linnaa ja kuristushuonetta, mutta silloin se oli ihan normaalia. Yksityisyyttä suojaavat lait ovat melko tuoreita ja olemme saaneetkin olla yksityisiä. Muutoksen tähän sai aikaan amerikkalainen liikemies, joka tajusi, että ihmiset riemusta kirkuen antavat tietonsa hänelle ja muille, keksimänsä mainossivuston, feisibuukin, kautta. Descartesin lause: "ajattelen, olen siis olemassa" menetti merkityksensä ja korvautui lauseella: "eiks oo söpö kissan kuva".
Muistan minäkin ne muinaiset Suomen kuvalehden syntymäpäiväkuvat, yksi sivullinen peräti. Jollain tavalla oli kiinnostavaa lukea nimiä ja titteleitä. mutta minua kiinnosti eniten se, oliko henkilö nimensä näköinen. Jyviä ja akanoita -palstan muistelen lukeneeni samaan syssyyn kuin nämä kuvat.
Poista"Valokuva on valheista suurin, yhdessä kuvassa voi olla tuhat valhetta." Hyvin sanottu! Totta ja ei totta. Kuva on aina illuusio. Toisaalta illuusiokin on yhdenlainen totuus. Mutta siis hienosti analysoit pappaani. Uskon, että kuvailusi vastaa todellisuutta aika kattavasti. Sitä en silti osaa sanoa, oliko isoisä suoranainen despootti, mutta poikien kasvatus oli hyvin ankaraa, ja varsinkin isältä, esikoiselta vaadittiin mahdottomasti. Isä oli itse perusluonteeltaan hyvin hellämielinen.
Tuo intimiteettisuoja oli aika olematon ennen ihan arkisessa elämässä. Oppikouluaikana muistan, että vuosikertomukseen kirjattiin ylös vapaaoppilaiden nimet. Kaikki tiesivät, että he olivat köyhiä.
Riku on oikeassa puhuessaan poseeraamisesta. Poseeraaja ei halua paljastaa sisintään vaan esittää itsestään asioita, joiden kuvittelee miellyttävän muita tai sitten peittelee vikojaan.
VastaaPoistaPoseeraus käy vaistomaisesti. Kun näemme kameran suuntautuivan itseemme, hymyilemme, korjaamme ryhtiämme, pyyhkäisemme tukkaamme - kuka mitäkin. Joskus valokuvanäyttelyissä näkee kuvia, joissa ihminen näytetään sellaisena kuin hän todella on. Muistan kuvan suosikkinäyttelijästä pukuhuoneessan; hän oli räjähtäneen ja onnettoman näköinen ja sellainen hän kuulemma siviilissä olikin. Jopa Marilynistä on otettu kuvia, joista häntä ei tunnista. Valokuvissa on tosiaan tuhat valhetta, kuten Riku sanoi.
Ennen aikaan tosiaan julkaistiin hotelleista yöpyneiden nimet ja vielä enemmänkin: myös höyrylaivoissa merellä kulkeneiden matkustajiet. Tein kerran pienen elämäkerran eräästä herrasta, jonka matkat selvisivät vain lukemalla höyrylaivauutisten nimilistoja. Joskus tuntui siltä, että 1850-80 luvuilla ihmiset (ainakin varakkaat) matkustivat enemmän kuin nykyisin. Jo silloin saattoi laivalla käydä päiväseltään Helsingistä Tallinnassa. Ja posti Tukholmaan tai Pietariin kulki yhdessä vuorokaudessa! Yrittäkääpä samaa nyt.
Poseeraus on naisihmisille tuttua. Vatsaa vedetään sisään ja leukaa nostetaan, ettei kaksoisleuka näy. Otetaan se ilme, jota on harjoiteltu peilin edessä. Tämä näin yleistäen, vaikka tapoja on monia. Harva on ihan luonteva kameran edessä.
VastaaPoistaSiksipä itse otan mieluiten nopeita tilannekuvia, en halua edes suunnitella kuvaa. Olen aika montakin kertaa pyytänyt kadun kulkijalta lupaa ottaa kuva. Lähes poikkeuksetta henkilö poseeraa ja hymyilee hieman teennäisesti. Vierasta ihmistä ei oikein voi komentaa. Vain yhdessä ottamassani kuvassa ihmiset olivat vakavia. Kyse oli hautajaiskuvasta. Tosin ilmeet olivat tässäkin mielestäni hieman tehdyt.
Noissa vanhoissa lehdissä on myös sataman laivaluetteloita ja junien lähtöjä ja tuloja. Kaikista rikollisista ja leipävarkaista mainitaan heti nimi ja kotipaikka, ja heidät todetaan samantien syyllisiksi, ei epäillä, niin kuin nyt. Ilmoitukset ovat hauskoja, kuten se, missä muuan "matami hakee Tampereella työtä, ylöspassausta, osaa muutakin."
Annatko tuon ylöspassausta tarjoavan matamin yhteystiedot minulle, Iines, palkkaan hänet heti.
VastaaPoistaPoseeraamista on tämä elämä, henkilökuvista parhaat ovat ne, joihin kohde ei ole osanut valmistautua. Tuo uusi profiilikuvani on nimenomaan poseerauskuva, en minä oikeasti halvatun näköisesti niska kenossa kulje. Dillingerin mukavaa ylimielisyyttä siihen tavoittelin, toinen pyrkimys oli tehdä itsestäni mahdollisimman huonosti tunnistettava.
Marilyn on todella ihmeellinen tapaus. Jos katsoo kuvia hänestä ennen tähteyttä, hän on hyvin arkisen ja tylsän, mitäänsanomattoman näköinen. Sitten hänessä syttyi valo, tähtikuvansa ovat säteilevän valloittavia. Tätä muutosta olen pitänyt arvoituksena, miten hän ja muut sen tekivät. Kylmä analyysi hänestä olisi, että hyvin tavanomaisen näköinen, vartalossaankin huomattavia puutteita. Rintansakin olivat pienet.
Tässä ylöspassaajan yhteystiedot Aamulehdestä: Vast. t.l.k. nimim. R.S. Olisin antanut linkinkin, mutta se on toisella koneella historiatiedoissa. Sinuthan tunnistaa tuosta kuvasta heti. Siis ei vaan ei, hyvin olet naamioitunut.
VastaaPoistaNorma Jean Baker on tosiaan aika arkisen näköinen luonnontilassa, kun jättää vetysuperoksidin ja kureliivit pois. Toisaalta hän on kaunis kummassakin olomuodossa. Tykkään Marilynista.
Minun tulkintaani on, ettei Marilyn pelkällä hiusten vaalennuksella ja kureliiveillä selity. Hän nautti tähteydestä, keskipisteenä olosta ja arvostuksesta, niiden myötä alkoi sädehtimään.
VastaaPoistaMikä saa ihmisen olemaan julkkuudesta nauttiva esiintymistaitelija, kuten vaikkapa tämän päivän kirjailija tai pidemmällä aikavälillä striptease-tanssija? Näitä olen pohdiskellut, joitain vastauksia olen löytänyt, mutten kerro.
Tästä on varmaan kyse, sisäinen viehkeä säteily oli Marilynin karismaa ja voimavaraa, ja siksi Marilyn nousi ylitse muiden povipommien. Onneton kohtalo ja kytky Kennedyyn lisäsi hohtoa ja teki hänestä kuolemattoman.
VastaaPoistaTämän päivän kirjailijasta menee joskus maku, kun se itsen markkinointi on niin näkyvää. Sitä elättelee ajatusta, että hyvän kirjailijan ei tarvitse markkinoida itse tuotantoaan ja olla kaiken aikaa esillä markkinoilla ja toreilla. - Tämä on tietenkin väärä ajatus, koska kirjojen tulee myös mennä kaupaksi. Ihmiset eivät löydä kirjoja ilman kirjailijan perskohtaista itsen mainontaa. Kutsumus ei riitä kirjailijalle, kuten ei opettajallekaan.
Luin iltapäivälehdestä juuri jutun sukunimien muuttamisesta. Nimilautakunta on näköjään persujen miehittämä. Muuten ei voi ymmärtää tällaista käytäntöä: "...yleinen syy hylkäämiseen on, että nimi on kotimaisen nimilainsäädännön vastainen eli ei kuulosta suomalaiselta..."
VastaaPoistaHerra Seebaot ja Allah, odotan suvakkiosastolta nyt jämäkkää vastalausetta!
"... tai ruotsalaiselta", toteaa siis Virallinen Nimilautakunta.
PoistaHyväksyttäviä olivat mm. Verso ja Poppeli, mutta ei Lion ja Hernandes.
Eikö tässä nyt syrjitä uussuomalaisia ihan raskaimman jälkeen? Pitääkö Suomessa syntyneen vaihtaa nimikin käydäkseen varmasti suomalaisesta? Mikä siinä vierasperäisessä nimessä niin pelottaa?
Rakenteissamme rahisee piilorasismi, sanon minä.
Uuden nimen pitää siis kuulostaa suomalaisen kielikäytännön mukaiselta, eli siis suomalaiselta tai ruotsalaiselta. (Tässä on nyt suomen kolmas kieli, saamekin kyllä unohdettu.)
PoistaTuo Lion sopisi kyllä suomalaisiin taivutuskaavioihin eli paradigmoihin ihan hyvin, samaten Hernandes. Sääntö tuntuukin ummehtuneelta, tai siis oikeastaan sukunimilaki.
Sen ymmärrän kyllä, että Esimerkiksi Vicmania ei hyväksytty, koska se ei ole edes ruotsia, vaan virheellistä ruotsia. Oikea muoto kuuluisi kai Vickman.
Ulkomaalaisen nimen voi ottaa kyllä omasta suvustaan. Eikös Hannele Krausekin ottanut sen Schlizevskin näin? Verso on hyväksytty, koska se on myös kasvin verso, ei siis yksin tuotemerkki.
Nuo uusssuomalaiset tuskin haluavat uutta nimeä, jos ovat muslimeita - muista en tiedä. Muslimille oma nimi on kai kunnia-asia ja lopullinen sinetti, ja eurooppalaisen nimen ottaminen olisi varmaan väärin. Ja naimakaupan kautta tulleethan voivat ottaa kantasuomalaisen puolisonsa nimen, siis suomalaisen nimen, jos tahtovat.
PoistaSain jutusta sen vaikutelman, että varsinkin nuoret parit tahtovat ottaa kokonaan uudenkin nimen ja aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä. Moni ottaa myös taiteilijanimen itselleen.
On toisaalta hyvä, että kieleen ei haluta hankalia vieraita nimiä. Niiden taivutus voi olla vaikeaa ja moniselitteistä, sillä vieraat nimet taipuvat omalla tavallaan. Nyt jo monet yritysten ja tuotteiden sekasikiönimet ovat käytössä hankalia.
Niin niin, mutta miksi uussuomalainen haluaisi uudeksi nimekseen alkukantaisen suomalaisnimen?
PoistaKuten Riku tuolla alempana jo vihjaa, niin uussuomalainen haluaa tietenkin oman kielensä ja kulttuurinsa mukaisen nimen.
Jos vaikkapa Maulawi Abu Ahmed bin Laden haluaa muuttaa terrorismin vihmimän sukunimensä muotoon al-Libi, niin mikä joku suomalaisbyrokraatti on sanomaan, ettei se käy, kun "ei se kuulosta suomalaiselta tai ruotsalaiselta".
Ymmärsin kyllä, mutta en ajatellut että muslimi haluaisi vaihtaa isänsä nimeä äärimmäisessä tapauksessakaan. Ja onkohan nimi siellä sidottu uskonnolliseen perinteeseen eikä lainsäädäntöön? Kun muslimityttöjä silvotaankin Suomessakin, vaikka meillä laissa on väkivalta kielletty. Miten se on mahdollista? Kun vaimostakin erotaan polkaisemalla kolmasti kantapäätä maahan?
PoistaTotta puhuen, tämä onkin hyvä pohdiskelun aihe.
Tynnyrissä kasvaneet hei, muslimeilla on vielä monissa maissa käytössään mm samankaltainen nimisysteemin kuin meillä on ollut. Sukulaisuussuhde selvisi nimestä: Matintytär tai Juhonpoika. Niitä tarvittiin kun ei ollut vielä kunnollista väestökirjanpitoa. Jos selaa vanhoja kirkon kirjoja huomaa, että meillä sukunimenä oli myös usein talon nimi. Somaliassa on eri klaaneja, jotka voi mm tunnistaa sukunimistä.
PoistaAnonyymi, tuo suomalainen nimien kehitys on toki tuttua, eli asiahan on selvä suomen kielen asiantuntijalle.
PoistaSomalian kielen ja nimistön tutkimusta en sen sijaan ole opiskellut päivääkään, mutta varsin järkeenkäypää on, ettei somalialainen Suomessakaan vaihda nimeä herkästi.
Terveisiä vaan anonyymille sinne tynnyriin, sanoo yksi, jolla on sukunimenä talon nimi.
PoistaMuuten, minunkin tyttönimeni on talonnimi, siis sen takia, että yksi Suikki vaihtoi nimensä vaimonsa suvun talonnimeen.
PoistaHarmi, olisin mielelläni Iines Suikki. Jos tuo olisi ollut tyttönimeni, en olisi vaihtanut sitä miehen nimeen! Periaatteessa voisin ottaa sen vieläkin takaisin, onhan se suvun perinteinen nimi ja oikeastaan aito tyttönimeni, kun oikein kovasti järkeilen.
Minä olen varmana tietona kuullut miehestä, joka halusi vaihtaa nimensä Keijo Kepuliksi. Päätös oli, ettå niitähän on jo muutenkin liikaa, kansantalous ei enää kestä. Anna Almu hyväksyttiin samojen tietojen mukaan edityksellisvihreälle, entiseltä nimeltään Iisa Aurinkoinen.
VastaaPoistaKännykällä tätä kirjoitan, enkä voi linkittää siihen kauheaan Matti Pellonpään ja kumppaneiden kappaleeseen "Pippeli on puu".
Minä aion vielä vaihtaa nimekseni Jebudah Eemeli Koitto-Valkia-Aladoobi.
Naisen osa on työläs, kun hän eroaa. Nimi pitäisi oikeastaan vaihtaa, jos faktoissa pysytään: ei olla enää sennimisen vaimoja.
VastaaPoistaSuurin osa pitää edelleen avioliitossa tulleen nimen, koska lapsilla on useimmiten isän nimi. Minullakin on edelleen ex-miehen nimi, koska en ole viitsinyt sitä rumbaa, vaihtaa nimeää joka paikkaan. Tytär taas on jo rekisteröinyt itselleen ns. taiteilijanimen, koska haluaa säilyttää oman yksityisyytensäkin. Hän on jopa käynyt työhaastatteluissa kertomatta harrastuksestaan, jossa on saanut merkittävän ansion tai tunnustuksen. Kun kysyin, miksi pidät lahjakkuutesi piilossa työnantajalta, hän sanoi, että nykyajan työnantajat haluavat ihmisestä vain työtehtävän vaatimat mehut, ei mitään antautumista mahdolliselle toiselle uralle, joka vie huomion. Voi olla oikeassa. Tai väärässä.
Sinulla on fiksu tytär. Sitten kun virka on saatu, voi hyvinkin asian kertoa. Jos haluaa. Mutta eivät kaikki halua.
PoistaOn fiksu! Hänellä on siis nyt jo vakituinen virka helsinkiläiskoulussa, mutta paikka on osoittautunut homekouluksi. Asiaa vetkutellaan, vaikka moni opettaja oireilee pahastikin ja osa on jo joutunut lähtemään pois. Meillä ei ole kummassakaan suvussa ikinä ollut astmaa eikä juuri allergioitakaan, ja nyt hän on saanut astman työpaikaltaan. Homeen lisäksi talossa on mittauksen mukaan lasi- ja metallipölyä, joka tunkeutuu keuhkoihin. Kuvaavaa on, että tuloksista ei ensin kerrottu opettajille, ja vasta kun muuan niitä kysyi, oli pakko vastata. Mainittakoon, että talossa opiskelee pikkuisia koululaisia!
PoistaSuomen koulujen hometilanne on kauhistuttava. Ja mikä kamalinta, asioista vaietaan, etenkään vanhemmille asioita ei kerrota ennen kuin vanhemmat itse nousevat barrikadeille.
Samaa mieltä olen tuosta nimen vaihdosta eron jälkeen.
PoistaEn itsekään ole muutosta saanut aikaiseksi, vaikka mieli tekisi.
Nimenmuutos on helppoa, ja - en ole tarkastanut - luulen, että sen voi tehdä netissä. Saatan vielä tehdäkin, vaikka toisaalta, menee tämä näinkin.
PoistaKävi vähän heikosti Hesarin Raamattu-tietovisan kanssa. Vain 23/30 oikein, ei sillä taivaspaikoille päästä, vaikka tulos oli testin mukaan: "ei hullumpaa." Arkkipiispa Paarma? - Voi helvetti!
VastaaPoistaKas vaan, en huomannutkaan tietovisaa paperihesarista. On ilmeisesti nettihesarissa. Pitäneepä kokeilla. Minähän olen vuoden opettanutkin uskontoa, että häpeän, jos en mitään tiedä. Toisaalta, opetin uskontotietoa, en kristillisyyttä tai Raamattua. Maailmanuskontoja, alkukantaisia uskontoja jne. Ei ihme, ettei minua valittu toiseksi vuodeksi, vaikka olisin mieluusti jäänyt. Ajattelin juuri siirtyä siveysoppiin.
PoistaTäytyypä minunkin etsiä se, ja olen todella ällistynyt, jos en saa kaikkia oikein. Tuli nimittäin nuorena raamattu luettua.
PoistaLöysitkö sen jo netistä, Suikin Inkku?
Ahaa, tuolla alempanahan se on onkin.
PoistaVoi hitsit miten mielenkiintoista, samaa voisin harrastaa itsekin. Sen tiedän että Karjalasta se kajahtaa suurin osa sukua ja puukkojunkkareita loput, pelko on suuri, että vielä ryssääkin löytyy:) Tuo uskontolinkki kiinnosti, mistähän senkin löytää, olen varma että toisin kun jumalattomalla Rikulla, minulla tärppää vähintäänkin 28/30:)
VastaaPoistaKaunista ja hyvää pääsiäisen aikaa Iinekselle.
Mustis, tässä on linkki Raamatun tietovisaan HS:ssa
VastaaPoistaKoetinpa itsekin tuon ja sain suurin piirtein saman kuin Riku. Erikoisesti siinä narahdin, kun kysyttiin, mistä kaikki paha on saanut alkunsa. Samaten siinä Jukka Paarma -kysymyksessä. Kaikkineen hauska visa.
Hyvää pääsiäistä sinullekin, Mustis, ja kaikille muillekin! Ollaan lankalauantaissa, jolloin noidat, rullit ja kaikenlaiset pihkanokat ahdistelevat turvattomia ihmisiä ja kotieläimiä.
Erikoisesti enteitä kannattaa lankalauantain yönä tarkkailla nousemalla kolmasti muutetun talon katolle.. Ja vielä - ettehän nauraneet pitkänäperjantaina niin, että hampaat näkyivät? - Se ei hyvää tiedä!
Voihan kristus, menin kuin meninkin vastaamaan viimeiseen kysymykseen väärin... eli sain 29/30. Mietin kyllä, että ei se ehkä aameneen pääty, mutta en uskaltanut riskeerata.
PoistaMuutenhan kysymykset olivat aika helppoja.
Minä arvasin osaamisesi tason, Tapsa. Tiesin että pärjäät tuontasoisesti, että suurin piirtein kaikki oikein. Jos kysymyksiin vastaa huolimattomasti, tulee virheitä, vaikka tietääkin asian. Itse meinasin narahtaa siinä klenkka, klenkka -kohdassakin, kunnes luin kysymyksen uudelleen.
PoistaKysymykset oli helppoja, huolimattomuusvirheisiin minäkin taas kerran sorruin. Jukkapaarma-kysymys ei ollut asiaan kuuluva. Alussa meni pitkään ilman virheitä, sitten tuli joku lama.
PoistaSiellä oli monia sellaisia pahoja kompia, kuin esim. hyvän ja pahan tiedon puu, jonka jokainen "tietää". Olen itse jo nuorena tarkastanut Raamatusta, ettei siellä todellakaan puun lajia mainita.
PoistaTulin jo aika nuorena tulokseen, että uskovaiset, jotka pitävät sitä Jumalan sanelemana totuutena, eivät ikinä ole sitä kokonaan lukeneet, vaan sieltä täältä tärppejä poimineet.
Jokainen evankeliumikin antaa Jeesuksesta aivan erilaisen kuvan. Hesarissa oli eilen artikkeli "oikeista" pääsiäisen tapahtumista, mutta siitä oli aivan liian monta ehkä-, tuskin-, lienee- ja varmaankaan-sanaa.
Kuten selittelyn tarpeesta huomaa, tulokseni jäi harmittamaan. Ainahan tietokilpailuissa joku kompa on, Jukka Paarmassa pohdin Jukka nimen alkuperää Johannes-nimessä ja metsässä olin, paarma ei tullut vastaan. Viisi leipää ja kaksi kalaa jonkin ihmeen kautta menivät päin vastoin. Omenapuu on kulttuurissa muodostunut vallitsevaksi, siinäkin osui mätä omppu kä'teen, vaikka olisi pitänyt arvaamalla arvata oikein. Tietäjien määrä sekin muistui väärin ulkoraamatullista seikoista johtuen. Sakkeuksen muistin publikaaniksi ja sen kuinka joutui kurkkimaan, mutta silti meni väärin. Bileamin elukkaa en olisi tiennyt.
PoistaTuo "Herra, hän haisee jo", on hauska sitä täytyy jossain käyttää.
Nuoremmalle polvelle nämä ovat luultavasti aivan hepreaa tai arameaa. Joskus on mieleen tullut, että esimerkiksi Bisquitin usein loistavia pakinoita ei nuori polvi pysty millään ymmärtämään, koska käyttää raamatullisia kielikuvia. Meitä nuoremmat, kun yleisesti tietävät korkeintaan niiden hyvin huonojen Tähtien sota-elokuvien sanonnan: "olkoon voima kanssasi!"
Tapsa puhuu kirjaimellisista raamattu-uskovaisista. Ne ovat kauheaa porukkaa, luoja varjele semmoisilta.
PoistaMeillä on täällä Pikkukaupungissa ankara fundamentalistijoukkio, pieni mutta urhea. Ne ovat säännöllisin väliajoin rovastin kimpussa, kun rovasti on niiden mielestä liian leväperäinen Pyhän Sanan suhteen.
Rovasti on aikanaan nainut eronneen naisen, mitä ne eivät anna ikinä anteeksi. Ei vaikka provastinna otti ja meni suoritti itsekin teologian tutkinnon ja omaa papin pätevyyden, mitä fundamentalisit eivät omaa - ovat opettajia.. Yksi israelinystävä on minun entinen kollegani. Näistä saisi mainion näytelmän kesäteatteriin, kun ne taivastelevat Raamatun sanaa kirjaimellisesti, ja todistavat lukuisin Raamatun esimerkein, että pappi lipsuu Sanasta ja on siis itse perkeleestä.
Oikein hämmästyin, kun kypsemmässä iässä luin nuoruuden päiväkirjaani: viljelin siinä Raamatun sanontoja joka toisessa lauseessa, enkä silti ollut uskovainen.
PoistaMinä keskustelen mielelläni kirjauskovaisten kanssa, sillä osaan Raamattuni vähintään yhtä hyvin kuin he. Kun he lyövät Matteuksella, minä väistän Mooseksella ja koukkaan piruuttani Hesekielin kautta Paavaliin. Teen sen ystävällisesti, en hyökkäävästi. (Siksi niitä varmaan tramppaakin ovellani koko ajan...)
Silmäilin Vilkunan Vuotuista ajantietoa, ja siellä sanotaan, että pääsiäisrullien varsinaista kotoaluetta on Satakunta ja Pohjanmaa. Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa rulleja ei liene koskaan liikkunut. Kummallista! Jotenkin luulee ja muistaa, että kaikki noituus on aina kaakonkulmalta ja idästä lähtöisin.
VastaaPoistaVilkuna kirjoittaa hauskasti, että miltei joka vuosi pohjalaislehdistä saa lukea rullien vierailuista. Tosiasiassa nämä rullit ovat olleet "elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita kohtaan". Ettäs tiedätte, arvon naiset.
Pääsiäisessä erikoista on, että samalla kun se on kristillisyyden suurin juhla, se on myös pakanallisten riittien juhla. Lapsuudessa pääsiänen edusti minulle vankilaa, kaikki paikat totaalisesti kiinni, tylsyyden kärsimys oli suunnaton. Hyviä muistoja oli Hegulin muijan esittämä Noita Nokinenä. Toinen mieleen jäänyt noita on Mainio Matami Mimmi, jonka nimi on kauninnos englannin kielisestä Mad Madam Mim.
PoistaSuurin osa kristillisistä juhlista joulua myöten on sijoitettu - hyvin fiksusti - vanhan pakanajuhlan paikalle.
PoistaOlitko Riku eilen Senaatintorilla?
En ollut. Jos siellä oli joku aurinkolasipäinen, jota ajattelit, en ollut minä: Via Crucista en koskaan ole käynyt katsomassa. Äsken luin lehdestä, ettei pääosan esittäjä kuulu kirkkoon. Olen eri seurakunnan jäsen, mutta silti esitän kirkolle vakavan vastalauseen, kirkollisveron maksajien pilkkaamisesta!
PoistaMinua huvittaa ajatus siitä, että jokuset ovat hanakasti kevätjuhlien suvirttä vastaan, jotta se ei loukkaisi toisinuskovia. Myös ns. uskonnottomat haluavat suvivirren pois koululaisten juhlista.
PoistaVaan uskonnollisista arkipyhistä ja perinteistä samat ryhmät eivät kuitenkaan halua luopua - uskonnolliset arkipyhät kyllä sopivat. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Kun jos on rehellinen, ei laskiaispullaakaan saisi tarjota kouluissa, koska laskiainen on uskonnollista perua. Pashat ja mämmit pois, samoin pääsiäispuput ja suklaamunat, joita kuulemma kouluissakin jaellaan aivan estottomasti jopa suklaanvärisille oppilaille. Huhhuh. Paljon on kirveellä vielä töitä!
Minä sen sijaan olisin halunnut kunnon Jeesus-elokuvan vaikka pitkäänperjantaihin. Niitä on monia hyvä, mm. yksi, jossa puhutaan aramean kieltä, oli loistava. Televisio ei tarjoaa mitään niille, joita kiinnostaa Jeeuksen elämä ja historia. Kummallista ohjelmasiivousta ja holhuuta!
PoistaVähän vitsiksi sanoi, ei minulla pakanan käyttämisestä mitään mielipidettä ole, popkirkon asioihin en halua sanoa juuta enkä jaata.
PoistaKehitysehdotuksena minulla olisi seurakuntalaisten äänten parempi kuuleminen. Iltapäivälehdeltä vuokrattu tila kyllä/ei-äänestyksille olisi parhaiten ja nykyaikaisimmin soveltuva keino tietää jäsenien mielipiteet. Kun homma lähtisi rullaamaan, tällainen kysely saattaisi hyvinkin olla seurakuntien ylin päätöksen teon foorumi. Kirkkohallituksen voisi lopettaa, jouto-ukkojen pois potkimisesta säästyisi pitkä penni seurakunnalliseen työhön.
Kyselyn alkupäässä voisivat laittaa kaksi ehkä tärkeintä kysymystä. Pitäisikö messuihin osallistuville säätää yläraja, saako siellä todellakin olla yli kuuskymppisiä? - Toinen on tietysti ainakin b-anniskeluoikeuksien saaminen messuihin, se saisi koko kirkkokansan antaumuksella mukaan.
Varmaan hyviä kehitysehdotuksia, Riku, en osaa sanoa tarkemmin, kun kirkon asiat eivät kiinnosta pätkääkään. Laitosuskonto tai lahkouskonto on aika kauheaa.
PoistaNuorempana kun olin radikaali, ajattelin mennä kirkollisvaaleihin äänestämään yhtä vasemmistolaista, joita silloin oli vielä kirkkoon tarjolla. Ajattelin, että punaäänen anto on kansalaisvelvollisuuteni.
Huomasin sitten, että vaalitilaisuus olikin jännittävä paikka. Kun avasi kirkon oven, siellä käytävän päässä kaukana ja korkealla oli pöydän takana virkailijoita, jotka tuijottivat minua koko matkan kun marssin sinne estradille ottamaan äänestyslippua. Ihan kuin olisin ollut rikollinen. No, toista kertaa en ole äänestänyt kirkollisvaaleissa.
Vaan jos olisi nettiäänestys, voisin äänestääkin..
Vähän irvailin ev.lutia kun sen julkinen kuva on aika huvittava. Epätoivoisesti pitää menneistä loiston päivistä kiinni, vaikka taloudellinen tulos alkaa konsernin eri yhtiöissä olla katastrofaalinen. Omaisuuttaan ovat tietääksen hieman myyneet, mutta jossain vaiheessa joutuvat kipeisiin leikkauksiin, suuruusluokkaa puolet papeista pois ja hallintopalvelut ulkoistukseen. Kiinteiden omistuksiensa ongelmallisuus on, ettei sitä paljoa voi vaihtaa rahaksi.
PoistaIines osui taas naulan kantapäähän: pääsiäisen suklaamunahan on fyysisstereotypistä rasismia! Miten apulaisoikeuskansleri ei ole sitä huomannut, paheksunut ja kieltänyt?
PoistaOlen jopa nähnyt kuvan, jossa eriuskoinen tumma lapsihenkilö popsii Suomessa suklaamunaa. Ja on tainnut semmoinenkin ihme näkyä, että tummia lapsia pannaan laskiaisena pulkkamäkeen laskemaan pitkiä pellavia. Nyt eivät sensorit ole olleet hereillä!
PoistaKerran, kun olin pari edellistä viikkoa juhlinut aika rankasti, ja olin pyyhästi päättänyt pitää pienen tauon (esimerkiksi päivän), niin ovikelloni helähti käskevästi. Niinpä avasin ukseni. Rappukäytävässä seisoi – yllätyksekseni, ja ainakaan minä en heitä ollut kutsunut - kaksi samannäköistä miestä. Ensin luulinkin että näen heistä toisen kahtena... mutta ei se niin ollut. Sillä toinen heistä, samalla kun toinen kuunteli, kysyi minulta ”saammeko tulla sisälle?”. Katselin heitä, olivat hyvin pukeutuneita, ei nyt mitään keikareita mutta ihan kelvollista Anttilan ylempää keskitasoa olevia kokopukuja heidän laihahkojen olemustensa päällä oli. Ja siististi olivat kammanneet hiuksensa. Minä sanoin ”kröhöm...”, ja heitä kumpaakin lempeästi silmiin katsoen, että ”tulkaa vaan”. Sitten he tulivatkin. Ja istuutuivat olohuoneen pöydän toisella puolella vierekkäin kuin kaksi korttipakasta irrotettua sotilasta, Pata- ja Risti-. Minä istuin pöydän toisella puolella. Haluavatko he kahvia, minä kysyin, vai koffia? Onneksi he eivät halunneet kahvia koska minulla ei sellaista olisi ollut, juon teetä. Tai koffia. Sanoinkin että ”no, minäpä taidan napata yhden koffin.” Menin keittiöön, napsautin kolme tölkkiä auki, join salamaakin nopeammin niistä kaksi, (röyh-), ja hitaasti astellen kiirehdin kolmannen kanssa takaisin olohuoneeseen. Veljet jo siellä selailivatkin Raamattua. Istuuduin samaan paikkaan mistä äsken olin lähtenyt, ja tuijotin taas heitä kumpaakin yhtä aikaa, sanoin ”no niin, fariseukset, olkaapa minulle niin ystävällisiä ja kertokaa minulle mitä Raamattu kertoo”. He alkoivat. Minä kuuntelin. He jatkoivat kertomistaan. Kuuntelin, edelleen, koko ajan. He puhuivat, vuoron perään mutta ikään kuin stereona. Tätä kesti ja kesti. Välillä keskeytin heidät – jommankumman, siis sen joka sillä kertaa oli äänessä – ja sanoin että ”anteeksi, minun täytyy välillä piipahtaa keittiössä”. – Koko ilta siinä kului. Sitten kai nukahdin. Sillä kun heräsin, oli ihan hiljaista. Kaverini olivat lähteneet. Jos en olisi haistanut ikään kuin Anttilan tekstiileistä ominaisia hienoisia hajumolekyyleja, olisin ollut varma että näin vain unta. Mutta kyllä kämpälläni oli käyty vaikka mitään ei ollut pöllitty, päinvastoin... Olohuoneen pöydällä oli pino Vartiotorni –nimisiä lehtiä. Aloin lueskella niitä.
VastaaPoistaOikeasti meillä (tai ainakin minulla) oli hauskaa kun väiteltiin. He kun väittivät, kun jehovalaisia olivat, että maailma on luotu 6.000 vuotta sitten. Ja minä biologina ihmettelin kun eläinfossiilejakin on vaikka kuinka monen sadan miljoonan vuoden takaa. Väistivät kysymykseni tekemällä vastakysymyksiä/ja paasaamalla. Mikäs siinä. Olen minä huonommassakin seurassa kaljaa juonut... (Mutta en koskaan kyllä noin yksikseni.)
Ps. Miten Einstein sanoikaan (muistaakseni Einstein tämän sanoi)... että ”Järjellä on aina rajansa. Järjettömyydellä ei.”
On jehevolaisilla hyvä vastauskin tähän maailmanluomisen ajoitukseen: Jumala loi ne fossiilit samalla kuin kaiken muunkin 6 tuhatta vuotta sitten.
PoistaMiksi, kysyy nyt epäilijä Mikis? Siksi, vastaa varma todistaja, että Hän halusi koetella älyllisesti suuntautuneiden ihmisten uskoa.
PS. Tätä teoriaa 6000 vuotta sitten tapahtuneesta luomisesta on aivan yhtä mahdoton kumota millään argumentilla kuin solipsismiakaan.
Tätä minäkin olen pohtinut: kun evoluutio vääjäämättä todistaa kaiken tapahtuneen paljon ennen kristinuskon määrittelemiä ajoituksia, niin miten kristityt selittävät nämä kaikki erilaiset alku- ja kehitysmuodot.
PoistaVaan nyt sen kuulimme: Jumala nekin on luonut. Tämä on kyllä yksinkertaisuudessaan nerokas selitys. Niin luja voi olla pelkkä usko.
Minulla oli hyvä kaveri, jonka selityksiä broidinsa kanssa hymyilimme: "Ylihuomenna tulee kolme päivää ottamatta."
VastaaPoistaMinun broidini kerran vuosikymmeniä sitten antautui humalapäissään kaupungilla pitkään keskusteluun mormonilähettien kanssa, hän kun ihaili Amerikan Yhdysvaltoja ja tykkäsi sikäläisestä menosta puhua. Oli kai kutsunut heidät käymään, mutta kun selvin päin näki ikkunasta heidän saapuvan, lähti karkuun.
Täsmennän tähän, etteivät myöhempien aikojen pyhien kirkkolaiset sentään ikkunasta tulleet.
PoistaEn ole koskaan viitsinyt keskustella mormonien tai jehovantodistajien kanssa siten, että päästäisin heidät sisään ja alkaisin kuunnella/nyökkäillä/väitellä heidän kanssaan. Olkoot uskossaan, ei se minua häiritse, eikä edes se, että he vain varmistelevat henkilökohtaista taivaspaikkaansa. Vaan aikaani en halua antaa heille.
VastaaPoistaOikeastaan sain allergisen reaktion heidän sisäänpäästämistään kohtaan silloin, kun ovelleni eksyi vanhempi herrahenkilö, joka alkoi siinä ovella paasata minulle yksinhuoltajien syntisyydestä ja kuinka miestä ei saa missään oloissa jättää. Tämä oli aika pian sen jälkeen, kun olin palannut Pikkukaupunkiin lapsi kainalossa. Minut haluttiin pelastaa syntiseltä elämältä.
Pelastuitko?
VastaaPoistaEn pelastunut täysin, mutta melkein. Pikkukaupungin tarjoamat mahdollisuudet riettauteen ovat olleet aika vähäisiä, etenkin kun joka puolella asui oppilaita vanhempineen.
VastaaPoistaVähäisiä, muttei kuitenkaan olemattomia?
PoistaOlemattomia? Ei toki! Olenhan maininnut täälläkin mm. että minun koirani söi erään vieraan miehen kengät. Mies saapui myöhemmin perimään kalliiden nahkakenkien hintaa ja minä otin sen hinnan kotivakuutuksesta. Koira sai silityksen.
PoistaLuin juuri jostain kirjakeskustelusta valitusta siitä, että me ihmiset luemme nykyisin eri kirjat, pystymme vain antamaan toisillemme hyviä vinkkejä: "lue tämä." Televisiossa on kanavia enemmän kun kukaan tarvitse, lisäksi on meitä, jotka televisiosta ovat luopuneet lähes kokonaan. Ennen lauantai-iltana tuli kaikkia yhdistävää viihdettä, josta kaikissa työpaikoissa ja kouluissa maanantaina puhuttiin. Uskonnot ovat joka tapauksessa menettäneet paljon vaikutusvaltaansa.
VastaaPoistaJääkiekosta taitaa suurin osa kohkata, minusta se on melko tympeää, tylsää joka tapauksessa.
Tarvitsisimmeko asioita, jotka meidät yhdistävät? Onko meillä mitään puhuttavaa toisillemme.
Olen miettinyt samaa asiaa: ihmisten erillisyyttä kaiken paljouden keskellä, tuhansien valintojen hullunmyllyssä.
VastaaPoistaKaipaan yhteistä kokemusta. En halua katsoa omia erillisiä ohjelmiani yksin, ainoana, vaan haluan jakaa yhteisen elämyksen muiden kanssa reaaliaikaisesti. Tämä on minun mielipiteeni ja tiedän olevani tässä vähemmistönä.
Yhteinen vihollinen yhdistää. Nyt mennään joukolla Natoon, jippiii! Täytyy vaan toivoa, ettei tule uutta talvisotaa, vaikka sekin kuulemma yhdistää.
VastaaPoistaNykyisin ainoa tosi yhteinen kokemus lienee linnan juhlat 6.12. Kättelyähän katsoo jotain kaksi miljoonaa suomalaista. Ja seuraavana aamuna kaupan kassajonossa puhutaan sen ja sen leningistä tai tuon ja tuon mauttomasta kampauksesta.
Mutta muuten olemme hajautuneet pieniin yhteisöllisyys-klaaneihin, joista Iineksen klaani on yksi pieni, joskaan ei merkityksettömin, päin vastoin.
Klaaniko? Noh, tuskin ja toivottavasti sentään ei, sillä eivätkös klaanit ole tiukkarajaisia ja semmoisen en toivoisi tämän olevan. Ja ei tämä olekaan, koska täällä puhuu eri tavoin ajattelevia ihmisiä - minä on minusta hienoa. En tiedä ummehtuneempaa kuin sellainen yhteisö, jossa edellytetään yhdenkaltaista ideologiaa ja ajattelua ja muita sitten tuomiskellaan päivät pääksytysten.
VastaaPoistaLeikilläsi toki sanoit, Kolehmainen, mutta tulipa tuossa meikäläisen aamupuuskahdus samantien. Muutoinhan päivä on kaunis ja lupaava.
Tuosta yhteisöllisestä kokemuksesta - sen nautittavuus kai on siinä, että elämys moninkertaistuu omassa mielessä kun on tunne siitä, että moni muu samaan aikaan jossakin jakaa saman elämyksen. Luettavaan tämä ei tietenkään päde, lukeminen on yksinäistä puuhaa ja siksikin ehkä sen käyrä on jyrkästi laskeva. Yhä enemmän on nuoria, jotka eivät lue kirjoja, vaan katsovat itsekseen dvd-elokuvia ja musiikkivideoita.
Juuri eilen eräällä palstalla nuori tyttö kyseli, mikä kirja kannattaisi lukea, kun koulussa siitä pitää tehdä "essee kirjoitus" Tyttö ilmaisi, ettei jaksa kirjoja loppuun kun ei ymmärrä niistä mitään.
Ei kai klaaniin kuuluminen sitä merkitse, että kaikesta oltaisiin samaa mieltä? Jossain Afrikassa ja arabimaissa klaaniin synnytään, siltä saadaa nimi ja joskus apua tai tukea. Yhdenkaltaisen ideologian antaa Allah profeettansa ja Koraanin välityksellä. Ja se idologia pitää, oli klaani minkä niminen hyvänsä. Muista, maallisemmista asioista voi rauhassa olla omaa mieltä, näin minulle kertioi eräs Ahmed, jonka kanssa asiasta juttelin. Afrikassa klaanijärjestelmä aiheuttaa jatkuvasti uusia sotia, mutta entäs sitten? Soditaanhan muuallakin, myös siellä, missä ei klaaneista kuultukaan. Suomessakin sisällissodittiin virkeästi vuonna 1918 ilman ensimmäistäkään klaania. Jos ei sitten punaisuutta tahi valkoisuutta katsota klaaniksi.
VastaaPoistaNäiden saatesanojen myötä toivotan rakastettavalle blogiemännällemme Iinekselle munakasta ja mämmikästä pääsisäistä ja reipasta passiota.
Jos lukeminen on väistyvää, olkaamme siis klaanin sijaan viimeiset kaanit, ei kuitenkaan atamaanit. Tässä kun sanoja pyörittelin, mieleeni tuli, tiedättekö mistä liikaa lukeva kärsii? Romaniasta.
VastaaPoistaLukeminenkin muuttuu toisinaan yhteisölliseksi kokemukseksi jälkikäteen, jos moni on lukenut saman kirjan ja se on heitä jotenkin innostanut. Varmaan Pertsa ja Kilu oli jostain kaaneista lukenut, kun sellaiseksi toveripiirinsä nimesi. Lukeminen on yhteisöllinen kokemus myös Einesbaarissa, yksi kirjoittaa ja selittää, muut parhaansa mukaan valehtelevat kirjan lukeneensa. Mistä tulikin mieleen, että minä voisin kirjoittaa jostakin kirjasta, jos sopii ja erityisesti, mikä jostakin kustakin sopii?
Tartun tähän heti, ennen kuin krapula iskee. Kirjoita Riku, jostain oikein laittamattomasta klassikosta! Näkevät sitten muutkin, mitä Klaani lukee. Hyllystämme kaivamme opuksen.
PoistaMinä olen lukenut viime aikoina eniten lintu- ja hyönteiskirjoja. Eilen nimittäin sain kuvatuksi heinähukan toukkaversion. Sain kuvaan myös harvinaisen isonokkosperhosen, joka tosin on nyt tavattu sieltä sun täältä.
Kirjoitatko Pertsasta ja Kilusta?
Ei minä oikein niihin taivu, mutta olisiko kiinnostusta yhteen kaikkein suurimmista, Huckleberry Finniin?
PoistaJos ei sitä, niin mietin vielä, ehdotan kun keksin.
PoistaSuurihan se on. Ja paksu.
PoistaLuulen, ettei sitä moni ole lukenut. Minäkään en muista yksityiskohtia, ja on jopa mahdollista, että se jäi minulta kesken. Vaan onko siitä löydettävissä jotakin tuoresta näkökulmaa?
Vastaankaan en pistä, mutta aivan hirveästi se ei minua sytytä.
Mieti rauhassa! Ehdotellaan itsekin kun tulee mielenn!
PoistaLuulin jo, että Riku aikoo alustaa Tauno Kaukosen Klaanin. Luin sen nuorena ja se teki vaikutuksen. Onhan siitä elokuvakin, mutta se on varjo vain, vaikkei huono sinänsä olekaan.
PoistaHuckleberry Finn sopii myös hyvin. Hieno ja hauska kirja. Voisimme pohtia sitäkin, viittaako Finn todella suomalaiseen, kuten on arveltu - en tiedä kuinka yleinen tämä arvelu on, mutta Huckin itsensä jurous ja vähäpuheisuus ja isän juoppous on ehtaa suomalaisuutta. Samoin Huckin suhde Jimiin, mustaan orjaan - se puolestaan on ehtaa perussuomalaisuutta.
Klaanista muistan pitäneeni, minulla se jossain onkin.
PoistaHuckleberry tuskin oli perussuomalainen, eipä juuri muidenkaan höpöoppien kannattaja.
En ole lukenut, mutta elokuvan musiikkikappale teki lähtemättömän vaikutuksen.
PoistaKyllä tämä on tyystin munaton pääsiäinen, ellei lasketa koristemunia, joita olen asetellut sinne sun tänne.
VastaaPoistaSuklaapupuja on, kun ostin virpojia varten Palmusunnuntaiksi. Talossa asuu kasvattamattomia pieniä villipetoja, joille olisin pupun antanut, jos olisivat ymmärtäneet tulla virpomaan minua vähän tuoreemmaksi. On myös rosmariinia, ikkunalla, aika pehko. Siitä naapurit luulevat minun juhlivan lampaanviululla tai karitsankareella. Noh, en juhli, mutta rosmariinin tuoksu on huumaava.
Kiitos toivotuksista Kolehmainen. Samoin sinulle ja kelle tahansa Klaaniin kuulumattomallekin. Ritariksi lyöntiä harkitaan, jahka kommenttia ilmestyy näytiksi. Huom! Ei tarvits. oll. sam. mielt. mist.
Minäkin toivottelen mämmikästä pääsiäistä koko klaanille.
PoistaEnsi viikon olenkin Berliinin taivaan alla, joten pääsen pitkästä aikaa kokeilemaan, miten saksa alkaa luistaa.
Hyvää pääsiäisen jatkoa vaan kaikille.
Poista"ich möchte bitte etwas zu essen und trinken haben, ja vähän saakelin sassiin!"
Bitte, gnädige Frau, mein Schatz, ich hole ein Bier und Sauerwurst zu dir. Setze dich, bitte, ich hole unsere gourmet!
PoistaAch was! Ist Herr Riemu wirklich eine "gnädige Frau? Das wusste ich nicht.
VastaaPoistaZum Teufel, nein! Kohdistin lausahdukseni Tapsan kauniimmalle puoliskolle, ikään kuin Tapsan suulla! Että rouva on hyvä vaan, passuu järjestyy.
PoistaIch wusste auch nicht, aber danke vaan kauheesti, iso lasi viinaa, bitte!
VastaaPoistaDas geht nicht. Herr ist genug gedrinkt ! Wir servieren nicht mehr zu euch, lieber Herr.
PoistaOikeasti saksan kielen taitoni on vain hieman laajennettua Korkkari (Korkeajännitys) tasoa, joten voin vastata: Mie en ymmärrä tuost mittää, tuoha viinaa! Schnell, schnell, Donnerwetter wollen Sie Swchwierigkeiten haben?
PoistaKyllä sen ymmärtää, kun panee Googlen kääntäjään. Tässä tulos:
PoistaEt voi. Mr. gedrinkt riittää! Emme enää palvele sinua, rakas herra.
Aamutuimaan olen musiikkia kuunnellut. Albert Kingin versio kappaleesta Mun pää meni melkein ruvelle, kun akka jätti on paras. Kaikesta turhasta krumeluurista riisuttu surumielinen esitys. Kaunista musiikkia.
VastaaPoistaJa maailman kaunein surumielinen kappale. Nuorena (kolkeet) lento-onnettomuudessa kuolleen Jim Crocen Aika Pullossa, joka ei kuitenkaan kerro viinan pämppäämisestä.
VastaaPoistaKari Hotakainen kirjoitti tunnepornoistumisesta, se on täsmälleen oikeaan osunut arviointi. Ehkä koskaan en ole julkkismulkkiksen puolesta niin paljon hävennyt, kuin nähdessäni tallenteen "vain elämää"-ohjelmasta, jossa Ilkka Alanko itki kuunnellessaan toisen esittämää versiota omasta kappaleestaan. Siitä ei meinaan syvemmälle pääse, se on aivan pohjalta. YÄK. Joskus paska katkeaa tai sitä tulee liikaa.
VastaaPoistaMinä koettamalla koetin viime kaudella katsoa ohjelmaa nimenomaan Ilkka Alangon takia.
PoistaEi napannut vieläkään, ohjelma oli huono ja pitkästyttävä. Ei minua liikuta se, kun artisti itkee muiden laulaessa hänen kappaleitaan. Itkin minäkin joskus jollain leirillä, kun olin viikon tiiviisti muiden kanssa yhteydessä. Se pakkokytky muihin ja irrottaminen omista rutiineista saa kyyneleet kenen tahansa silmiin,
Yksi kirjailja kirjoitti kuvitellusta ahdistelukokemuksestaan, jäi siitä kiinni, mutta äänestettiin arvovaltaisilla (pim!) äänillä olevansa oikealla asialla. Halvalla pisti, ketun häntä kainalossa, sellaisia, joille oikeasti on käynyt vastaavia. Semmonen tämä maailma on.
VastaaPoistaKuhan tulin tänne yksikseni höpöttämään, kun te kaikki nukutte.
VastaaPoistaMinä keskustelin putkimiesten kanssa jo kello seitsemän jälkeen. Että hereillä ollaan.
PoistaTäällä valvoo yksinäinen Rheinin vahti. Ein Volk, ein Reich, ein Putin.
VastaaPoistaTerveisiä Tapsalle sinne suureen maailmaan, hienoon kulttuurikaupunkiin! Antoisaa matkaa, hauskoja hetkiä. Jotenkin luulen, ettet kuulu diakuvien ottajiin ja esittäjiin. Luojan kiitos läheisillesi.
Poista