Opi perusasiat. Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyy astua johtoon!
Opi, mies yömajassa, opi, mies vankilassa, opi, vaimo keittiössä, opi, kuusikymmenvuotias. Sinun täytyy astua johtoon!
Mene kouluun, koditon. Hanki tietoja, vaikka palelet. Nälkäinen, tartu kirjaan. Se on hyvä ase. Sinun täytyy astua johtoon!
Älä pelkää kysyä, toveri! Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää. Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.
Tarkista lasku; sinun täytyy se maksaa. Laske sormesi joka erälle ja kysy: miksi tämä on näin? Sinun täytyy astua johtoon!
Opi perusasiat. Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyy astua johtoon!
(Säv. Eero Ojanen
San. Bertolt Brecht
Suom. Hannu-Pekka Lappalainen)
Miten minusta tuntuu, että Bertolt Brechtin opit on Suomessa käsitetty aina väärin? Eihän Brecht neuvo luokkajaon uhria, yhteiskunnan julmiin rattaisiin juuttunutta kiilalaista tai muuta vähäosaista tarttumaan edes ohueen astaloon tai edes marssimaan missään rivissä, saati vielä kasvot piilossa?
Opi aakkoset, tartu kirjaan, maksa lasku, mene kouluun, koditon! Niin siellä sanotaan. Mitä tästä kaikesta oikein pitää ajatella?
"Eihän Brecht neuvo luokkajaon uhria, yhteiskunnan julmiin rattaisiin juuttunutta kiilalaista tai muuta vähäosaista tarttumaan edes ohueen astaloon tai edes marssimaan missään rivissä, saati vielä kasvot piilossa?"
VastaaPoistaKirjoittaa kasvot piilossa, anarkistinaamiollaan Iines.
Kyllä vappumarsseihin osallistuu muutkin kuin "vähäosaiset". Aika ylimielinen ilmaisu muuten, eikö? Keitä sillä mahdat tarkoittaa?
Anonyymi, pitkän linjan bloggaaja harvoin on täysin anonyymi. Minäkään en ole. Tässä blogissa olen avannut enemmän itseäni kuin reaalimaailmassa. Olen siis näyttänyt enemmän kasvojani anonyymisti kuin olisin nimelläni tehnyt.
PoistaKasvot piilossa en kirjoita. On useita, jotka tietävät nimeni ja sijaintini. En kuitenkaan luota nimellä viestimiseen yhtään enempää, sillä nimi on myös kulissi ja este ja tuo sellaisia viitteitä, joita ei minunlaisessani viestinnässä tarvita - en kaipaa tunnustuksia enkä pakene sanojani. Iines on persoona, nimellinen ihminen on henkilö.
Brecht oli varakkaan perheen opiskellut poika, tässä hän suorittaa valistustyötä huonommille.
VastaaPoistaTaistolaisisssa oli tietenkin taiteilijoita, jotka kovaäänisinä ovat jääneet mieleen, mutta sitä ei pidä unohtaa, että se pyrki olemaan taistelujärjestö. Jos jossain kohdassa laulettiin rauhan puolesta, se oli van hämäystä.Tämä kappale on armeijamaista opetusta, noin alokkaita, mokuja, opetetaan, kädestä pitäen ja perusteellisesti.
Hector ei ollut taistolainen, mutta hänkin onnistui tekemään Buffy St.Marien hienosta pasifistisesta Universal Soldierista kommunistisen taistelulaulun hyvin pienellä tempulla. Palkkasoturin pahoista militääreistä on hänen sanoissaan pudotettu neuvostoliitto pois. Niin se käy ja näin se menee.
Kommunistinen Kiina siellä toki oli, mutta sehän olikin vihollinen, välit neuvostoliittoon olivat katkenneet.
PoistaSuomessa taistelulauluista katosi herkkyys. En osaa sanoa, mistä se uho ja huuto tuli, kun en ihan sellaista ole havainnut esimerkiksi amerikkalaisista elokuvistakaan, joissa oli kukkaislapsia. Oliko se peräti niin, että muualla tämä suuri 70-luvun aatteellinen vallankumous oli iloisempi? Meillä raskas, paasaava, vähän kirkuvakin ja syyttelevä?
PoistaSähkömiehet kuulemma vihasivat tätä laulua, kun siinä käskettiin astumaan johtoon. Ja olen kuullut muutaman yli kuusikymppisen ihmettelevän, mitä oppimista heissä on. Kaiken kaikkiaan ylemmyydentuntoinen, käskevä ja komenteleva biisi niille, joille on annettu vähän tai ei lainkaan luokkatietoisuutta.Pahin kohta on mielestäni tuo "älä pelkää kysyä, toveri". Laulaja, luokkatietoinen ja kaikesta perillä oleva kyllä neuvoo mielellään, hänhän on kanssa niin toveri, niin toveri. Mutta henkisesti kilometrin neuvottaviensa yläpuolella.
VastaaPoistaItse laulun idea on toki hyvä. Meille kaikille tekisi hyvää opiskella hiukan yhteiskuntamme toimintaa, tarkastella siinä vaikuttavia voimia, ideologioita, ihmisiä, miettiä, mihin tämä tai tuo porukka meitä maan hiljaisia vie. Mutta jos minulle (tai kenelle tahansa) tullaan huutelemaan, että ala jo saatanan pöljä opiskella, nakkaan "Pääoman" nurkkaan ja avaan television. Ripustan aivot naulaan ja nautin. Brecht saattoi olla mainio veikko, mutta suostuttelutaidosta hän ei tiennyt mitään, ei edes alkeita.
Brecht toistaa viisi kertaa, että sinun täytyy astua johtoon. Ja senhän edistyksellinen opiskelijaliike tekikin: nimitti itsensä työväenliikkeen etujoukoksi.
VastaaPoistaTaistolaisilla oli opintopiirinsä, joissa luettiin Marxia, Engelsiä ja Leniniä sekä vahvistettiin luokkatietoisuutta.
Mitä et itse tiedä, sitä et tiedä. Hyvin sanottu. Erno Paasilinna sanoi sen niin, että vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja.
Taistelevan työväenliikkeen perusajatus oli, että on nähtävä talouden ja riiston rakenteet - muuten niihin ei voinut vaikuttaa. Ajatus on oikea.
Ihailen ja rakastan Erno Paasilinnan puhetta ja valintoja ja asennetta kaikin tavoin, samoin hänen edesmennyttä habitustaan.
PoistaTuo lause ("vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja") on kuitenkin epätotta kaikin tavoin. Ehkä se onkin jonkinlaista kielellistä kikkailua?
Se on epätotta siksikin, että ihminen ei ole tyhjä kaivo, johon voi kaataa mitä vain. Luulisi Paasilinnan tienneen tämän. Takametsien ukonköriläälläkin pelaa kritiikki ja hän kyllä katsoo, millaista vettä sinne kaivoon kaadetaan ennen kuin juo sitä.
Minua masentaa aina, kun törmään tähän äärettömän yleiseen käsitykseen ihmisestä tahdottomana ja aivottomana olentona, jota tietävämmät voivat mielin määrin manipuloida. Mitä primitiivisempi ihminen, sen tyhmempänä häntä pidetään. Kissan villat! Vain lapsia voi jossain määrin opettaa.
Kielellistä kikkailua ilman muuta ja oikeaan osuva ainoastaan, jos ajattelee sitä Brechtin säkeen tarkoituksessa: älä usko kuulopuheisiin, älä usko annettuihin totuuksiin, ota itse selvää.
PoistaIhmisen manipuloitavuus ei todellakaan riipu asemasta, koulutuksesta tai luokasta. Tuli mieleen vanha kansanmies, joka kantoi rovastin muuttokuorman sisään, katseli täpötäyttä kirjahyllyä ja kysäisi, onko rovasti lukenut noista montakin? Jokaisen, vastasi rovasti. Rohkenenpa eppäillä, äijä mutisi lähtiessään.
Eräässä kohtalaisen sivistyneessä seurueessa istui talon pihalla kauniilla helleilmalla myös sinne poikennut naapurin äijä, kansanmies parhaasta päästä, lyhyissä leveälahkeisissa shortseissaan. Juteltiin niitä näitä, kesätuttavia kun oltiin. Äijä vaihtoi polvea toisen päälle, niin että hänen mulkkunsa valahti lahkeen aukosta selkeästi näkyviin, naisväen hämmennykseksi. Ukko hekotteli, heitti vehkeen piiloon ja sanoi muina miehinä, että samaa nahkaa se on kuin nenänpääkin.
PoistaKyllä, "oppia ikä kaikki", allekirjoitan.
VastaaPoistaSanoista jäi suuhuni pakkosyötön maku.
Nimeksi laittaisin mieluummin "oppimisen valistus" kuin "oppimisen ylistys".
Pureeko valistus, en oikein usko siihen.
Laulu on holhoava, koska se käsketään ja huudetaan.
PoistaKun hiljentyy, unohtaa Agit Propin epämusikaalisen huudon, niin laulu ja Brechtin sanat aukeavat toisella tavalla, herkemmin ja ihmistä kunnioittaen. Niin sen Brecht lienee tarkoittanut. Laulu saa toiveikkaan sävyn.
Väittäisin siis, että Agit Propilla kyse on kaiken yli jyräävästä väärästä tulkinnasta, Brechtin herkkyyden raiskaamisesta.
Minusta Brecht koettaa sanoa sen, että ihminen on oman onnensa seppä: hänen tulee nousta, käydä koulunsa, ottaa asioista selvä. tulee mennä opiskelemaan ja maksaa itse laskunsa. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, on mentävä eteenpäin, on itse tehtävä ja yritettävä.
VastaaPoistaTämä on vallan toisin, mihin meillä mentiin 70-luvun ideologioiden suomalaisversioiden mukaan: meillä syyllistettiin hirveästi yrityksiä, johtajia, poliitikkoja, sotaveteraaneja, rikkaat olivat perkeleestä ja pienituloiset, köyhät, vangit, naiset, monet erillisryhmät glorifioitiin uhrisankareiksi, joille tuli tehdä valmis maailma ja jakaa kaikki tasan ja ylikin.
Tämä henki on jäänyt voimallisesti näihin päiviin asti: ihmiselle tulee järjestää hyvinvointi, vaikkei hän itse panisi rikkaa roskakasaan omaksi hyväkseen.
Herran pieksut, ei Brecht näin sanonut!
Tästä syystä en itse osaakaan millään yhdistää 60-luvun kansainvälistä hippiliikettä ja 70-luvun suomalaista taistolaisuutta. Minulle ne ovat eri asioita.
PoistaTaistolaisuutta vastaavaa kaameaa älymystön joukkopsykoosia ei muualla näin kuvottavassa muodossa esiintynytkään. Se on suomettumisen sairain sivuilmiö ja kertoo ihmismielestä kaiken oleellisen.
Hippiliikken guruista parhaiten mieleeni on jäänyt Charles Manson opetuslapsineen. - Eli että: mitä hippiliike mielestään ol,i ja minkälaisena se oikeasti ilmeni. Hyviä vaikutuksia, jos sitten huonojakin, sillä oli rock-musiikkiin ja se osaltaan saattoi avittaa Vietnamin sodan päättymistä. Ehkä. Huonoja vaikutuksia olivat huumeiden käytön räjähtäminen, liikkeen sisäinen väkivaltaisuus ja hyväksikäyttökulttuuri,
PoistaPop-taidetta en koskaan ole sietänyt. Suuresti ihailemani The Beatles-yhtyeen sen aikakauden värimaailmat, osa musiikistakin, ovat aivan silkkoa. Ne LSD värit ovat HIRVEITÄ!
Andy Warholilta taisi mennä loppukin arvostus, kun Thaimaassa kertoivat olevan norsun, joka osaa aivan itsenäisesti jäljentää samaa piirrosta yhä uudelleen ja uudelleen.
Kerrotaan ent. laskuvarjojääkäri, myöh. kitaristi Jimi Hendrixin kerran tervehtineen yleisöään: "rauhaa, rakkautta ja muuta rähmää teille!"
Lisättäköön liikkeen vaikutus Suomessa:
Poista- hashiskäryt ensimmäisessä Ruisrockissa v.1970
- Erilaiset kaupalliset tuotteistukset: farkut ja karvahihaiset ja kauluksiset rotsit. Armeijan ylijäämätavaran mainostetut leipälaukut kasseina.
- Jukka Kuoppamäki
Muita ei tainnut olla, vai?
"Älymystön joukkopsykoosi" - Tapsa, minä allekirjoitan tuon määrittelyn.
PoistaJuuri siksi tuntuukin perin kummalliselta törmätä vieläkin noihin ummehtuneisiin äänenpainoihin. Ihan kuin olisi kuljettu laput silmillä koko elämän läpi. Vaikka niin se kai on tapahtunut. On kielletty itseltä oppiminen.
Koko tuohon 60 - 70-luvuilta versoneeseen ja eskaloituneeseen yhteiskunnan murrokseen liittyy tietenkin paljon hyvääkin.
PoistaOn kuitenkin turha kiittää vain poliittista aktivoitumista kaikesta vapautumisesta ja sosiaalisesta hyvästä, mikä yllemme on satanut. Olisi se voinut tapahtua muutenkin, hyvinvoinnin kasvun myötä. Meillä oli jo neuvolat, lapsilisät, ilmaiset koulut ja kunnallinen terveydenhuolto, jokamies pystyi laittamaan lapsensa oppikouluun ja sitä tietä vaikka yliopistoon.
Ihminenhän on zoon politicon ja laatii mielellään lakeja ja tekee hyviä tekoja yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi. Ei siihen aina edes tarvitse valtaapitäviä patistaa.
Minä näen hippiliikkeen, nimenomaan sen alkuajan, suurena pönötyksestä vapautumisena. Keskiluokan & aikuisten tärkeily näyttäytyi siinä valossa siltä mitä se olikin - tärkeilynä.
PoistaHuumeet olivat ikävä lieveilmiö. Nythän huumeista hengissä selvinnyt kitarasankari Tolonen kääntyi uskoon. Siinä hän rinnastuu murhamiehiin, jotka vankilassa havahtuvat näkemään syntiensä veriruskeuden, Haapojan Matista alkaen.
Matit ja Matildat meillä on aina keskuudessamme. Aamen.
Sitähän hippiliike ja taistolaisuus - kannattaako niitä Suomen oloissa erottaa toisistaan, saman jatkumoa - tekivät, vapauttivat pönötyksestä.
PoistaOikeastaan elämme nyt sitä aikaa, jolloin tuo pönötyksestä vapautuminen kantaa hedelmää. Pönötystä vastustavat ovat saaneet kasvatetuksi yhden melkein pönötysvapaan sukupolven aikuisikään, ja nyt niiden lapset ovat päiväkodissa täysin vapaita kaikesta pönötyksestä. Nöyryys ja toisen ihmisen kunnioitus on saatu lopullisesti kitkettyä pois lapsista. Ihanteena on huikaiseva itsevarmuus. Hallelujaa siis vapaudelle!
No, Tolonen nyt on kitarasankareista suurin, sitten on iso rako ja perässä tulee joku toinen, varmaan joku ulkomainen miljonääri. Tiesittehän, että soittaa mm. Baddingin "Paratiisin" kitarat.
PoistaTässä lisää aivan tavatonta kauneutta: Jukka Tolonen, Little Love Song.
Iines ehkä yleistää nyt turhan rankasti. Nöyryyttä ja toisen ihmisen kunnioittamista ei nähdäkseni ole kitketty pois aivan kaikista lapsista ja nuorista. Eivätkä kaikki pidä ihanteenaa huikaisevaa itsevarmuutta. Sellaista aivan tavallista itsevarmuutta kyllä kannattaa kehittää. Joskus tuntuu siltä, että olin lapsena ja nuorena itsevarmempi kuin lastenlapseni tänään. Matkustelin omin nokkineni 7-vuotiaasta lähtien, enkä kaivannut mitään neuvoja. Olin aika itsevarma, Nykyvanhemmat alkavat ulvoa, jos lapsi 15-vuotiaana haluaa lähteä yksin Pariisiin. No, nyt yleistän minäkin. Eivät kaikki, mutta useimmat, luulisin.
VastaaPoistaElin lapsuuteni ja nuoruuteni niin pönöttävässä ympäristössä, että omille jaloilleni päästyäni ainoastaan käytin hyväkseni pönötyksestä saamiani oppeja pyrkiessäni johonkin päämäärään työelämässä. Mutta itse kiersin pönötys-ihmiset ja pönötystilaisuudet kaukaan. Jo istuminen Leijonien illallispöydässä laulamassa leijona-marssia olisi minulle täysin ylivoimaista. Lasteni ei ole koskaan tarvinnut pönöttää tai kärsiä minun pönötyksestäni. Opetin heille vain hyvät ruokatavata ja keskustelutaidon alkeet. Niiden avulla nuoriso on pärjännyt vallan hyvin. Maailman meno nyt kuitenkin on sellaista, että tarvittaessa on osattava mennä mukaan pönöttämään hetkeksi ja vaikka myöhemmin nauraa päälle.
Näin eläkkeellä joutuu melko usein pönöttämään tuttavien ja sukulaisten hautajaisissa. Ei niihin oikein voi mennä farkuissa ja T-paidassa. Siksi kehittelen parhaillaan mallia omille hautajaisilleni, jota muutkin voivat halutessaan matkia. Ajkatuksena on, että pidän itse omat hautajaiseni ollessani vielä elossa. Jos kuulen sairastuneeni tarpeeksi vakavasti, kutsun ystäväni pirskeisiin, joissa minua saa kehua aivan yhtä estottomasti kuin jos olisin jo kuollut. Pukukoodia ei ole, eikä juotava lopu. Kun sitten kuolen, omaiset hoitavat vain tomumajani krematorion kautta määräämääni paikkaan. Mitään siunaus- tai muuta tilaisuutta ei enää tarvita Kuoltuani ruumiini on vain jäte, josta on päästävä ripeästi ja tehokkaasti eroon. Koska olen tehnyt valmiit pohjat perunkirjoitukselle ja laatinut tarkan testamentin, pääsevät lapsoset hyvin pian nauttimaan jättämästäni perinnöstä, joka ei ole iso, mutta saa luvan riittää niille pikku paskiaisille.
Suhtautumisessa nouseviin sukupolviin on ainakin kuluneen parin kolmen vuosituhannen aikana ollut tasan kaksi tapaa:
Poista1) uusi sukupolvi haukutaan pataluhaksi
2) uusi sukupolvi kehutaan maasta taivaisiin
Molempia tapoja on täälläkin havaittu ja jopa samojen henkilöiden eri aikoina sanomina. Ettei vaan Iinukkaisemme itsekin ole välillä morkannut nousevaa polvea ja välillä kehunut sitä entisiä monin tavoin fiksummaksi...
Koko sukupolvi-ajatteluhan on itse asiassa hyvin mielivaltaista. Eihän sellaisia ole olemassakaan, vaan kaiken aikaa uusiutuva jatkumo, sillä syntyvyys vyöryy tasaisen tappavaa tahtia ympäri maapalloa.
Sukupolvista puhuminen on tietenkin epämääräistä, koska niiden rajat tarkoittavat ihmisille eri kohtaa vuosien ketjussa.
PoistaVaan nyt, arvon herrat, puhutaan selkeästi tietyistä ajanjaksoista ja niihin kytkeytyvistä ihmisryhmistä: 60-70-luvun nuoret opiskelijat elivät ns. radikalismin vuosikymmenet syvästi ja tuottivat tänä aikana ja sen jälkeenkin lapsensa, jotka kasvoivat tässä ilmapiirissä. Siinä on pari polvea, ja nyt on menossa tuosta ajasta lähtien jo kolmas polvi, kun lapsenlapset alkavat kansoittaa päiväkodit ja koulut.
Muuten - olenkohan kertonut, miten nuorena vastavalmistuneena äidinkielenopettajana hehkuin punaista intoa ja pidin itsestäänselvänä, että nuoret opiskelijani olisivat myös tiedostavia ja siis fiksuja teini-ikäisiä.
Vaan eivät he olleetkaan. He nauroivat minun tiedostavia laulujani, kun pidettiin levyraatia, ja he ihmettelivät runoja - mm. Brechtiä, jotka valitsin heille. He olivat paljolti sen ajan duunareitten ja yrittäjien lapsia, eivät ns. lukeneiston. Tämä oli minulle jonkinasteinen järkytys.
Minun täytyy kertoa tähän vielä yksi esimerkki. Meneillään oli oikeakielisyysharjoitus, jossa piti valita oikea muoto sanaparista raudottaja/raudoittaja. Yksi tyttö vastasi, että se on raudottaja. Hän oikein hiiltyi kun kuuli, että muoto on raudoittaja. - Ei varmaan ole, mun isäni on aina ollut betoniraudottaja! Se lukee papereissa! Tyttö mulkoili minua pahaenteisesti katseella "toi ei tiedä mitään".
PoistaToinen esimerkki asioitten herkkyydestä työläisakselilla: Opeteltiin hakemusten tekoa ja työhaastatteluun valmentautumista. Sanoin, että hakuprosessit liikemaailmassa ovat aika raadollisia ja että moni sellainen yksityisasia, joka ei kuulu asiaan, voi vaikuttaa valintaan. Semmoinenkin voi vaikuttaa, että jos haet vaikka pankkimaailmaan tai talousalalle, ja sinun tiedetään olevan vaikkapa kommunistin tytär, niin voit joutua ö-mappiin (vrt. nykyajan homo-esimerkit).
No, siellä luokassa sattui istumaan yksi kappale "kommunistin tyttäriä" ja illalla oli rehtorin puhelin soinut - kommunisti soitti ja haukkui minut, joka olin nimitellyt heidän perhettään.
Voi olla, että sanomiseni on yleistystä, mutta toisaalta pyrinkin kuvaamaan ajan henkeä, vallitsevia trendejä. Aina on tietysti poikkeamia, mutta valtavirrat ovat kuitenkin niitä, joilla on suurimmat vaikutukset tulevaan.
VastaaPoistaPian työelämästä väistyvä polvi on varsin yleisesti kasvattanut lapsensa sallivasti ja niinsanotusti vapaasti, auktoriteetteja kyseenalaistaen ja usein jopa halveksien. On selvää, että tuloksena on itseriittoisia ja itsevarmutta huokuvia ihmisiä, jotka tietävät, että heillä on oikeus ottaa ja saada. Tässä on vaan samalla mennyt se tapakoodisto ja mielen laatu, joka on myös hyödyllistä ja eteenpäinvievää: toisen ihmisen kunnioitus, oman pienuuden näkeminen kaiken keskellä. Aikamme ihanne on kiistatta itsevarma ihminen, joka ottaa paikkansa.
Kypsä ihminen on minusta kuitenkin myös nöyrä ja tuntee tilansa muiden joukossa, mikä nykymaailmassa sitten taas on luuseriutta. Hän kunnioittaa vaistonvaraisesti muita ihmisiä ja näkee heidät yhtä tärkeinä kuin itsensä.
Tällaisen aspektin puuttumisen tämän päivän - kolmannen polven - lapsista lasten kanssa työskentelevät näkevät päivittäin. Päiväkotilapset kiusaavat ja manipuloivat toisiaan säälittä ja saavat raivareita, kun opettaja käskee heitä. Alakoululaiset ovat meilläkin entistä hankalampia, eikä se suinkaan ole koululaitoksen syy. Lapsista on kasvanut pieniä keisareita.
Suuret ikäluokat, jotka vaativat eniten kouludemokratiaa ja tasa-arvoa oppilaan ja opettajan välille, saivat todennäköisesti koulustaan historian parhaan yleissivistyksen. Oppimistulokset ovat heikentyneet tasaisesti viimeiset 40 vuotta kaikilla aloilla, missä sitä voidaan mitenkään mitata. Liikunnasta matematiikan kautta historiaan ja saksan kielioppiin.
VastaaPoistaMinua nuorempana ihmisenä ja erityisesti nykynuoria stressaa tietojen hajanaisuus ja aukot. Syytän siitä ala-astetta. Perusopetuksen tarkoitus olisi lähteä lapsen arjesta ja leikeistä, ja alkaa rakentaa niistä tietovarastoa, jota kasvatettaisiin kumulatiivisesti. Uuden asian oppimista auttaisi se, että se toisi aina välillä mieleen vanhaa jo opittua.
Jos taas nykynuorelle esitetään koulussa vaikkapa globalisaatio, hänen päänsä pyörii hädissään, koska hän ei muista mitään historiasta, maailmansodista, kasvillisuusvyöhykkeistä tai eri maiden teollisuustuotteista. Hänellä on mielessä korkeintaan pari anekdoottia ja mahdollisesti jonkinlainen tunne, että maailmassa on paljon mätää.
Olen itse huomannut, että nuorilla on melkoisia puutteita aivan perustiedoissa pitkälle yliopistoon ja maisterinpapereihinkin saakka. He ovat oppineet ottamaan sen annettuna. Tämä on syy, miksi he eivät todella uskalla kysyä ja miksi heidän kritiikkinsä on niin lapsellista ja kapinallista. He tietävät, että heille jokaiselle on jäänyt sivistykseen pahoja puutteita, joita ei ole enää "aikaa" korjata, mutta joiden paljastumista voi yrittää kaikin keinoin välttää.
En osaa sanoa, ovatko oppimistulokset oikeastaan heikentyneet. Jossain mielessä kyllä, mutta eivät välttämättä. Tieto vain on sirpaloitunut ja sen myötä oppilaan ajatusmaailma. Lapsi on kasvanut lyhytjännitteisemmäksi.
VastaaPoistaJos syyllisiä pitää hakea, taitaisin osoittaa sormellani mieluummin propellipäisiä opetusalan suunnittelijaopettajia ja koulumaailman virkamiehiä. Opetus on hakattu pilkkeiksi ja tietoaines on jaettu moduuleihin, jaksoihin, jotka ovat aivan liian irrallisia paloja kokonaisuudesta. On vaikkapa yksi jakso vierasta kieltä tai historiaa, sitten voi olla kaksi jaksoa peräkkäin, jolloin ainetta ei opiskella ollenkaan, vaan tarjolla on muita pikkupaketteja, jotka on suoritettava.
Paras oppiminen tapahtuu kumuloituvasti, niin kuin sanot, Anonyymi. Vanhan päälle tulee välittömästi seuraava kerros jne. Jaksoluvussa kumuloituminen jää pois. Paketti kääräistään kokoon ja unohdetaan - kerätään suorituspisteitä, mutta syvennettyä oppimista ei tapahdu.
Tuotakaan en osaa allekirjoittaa, että tieto nykyään annetaan valmiina ja oppilas kuittaa sen. Voi olla, osittain. Toisaalta ihailen nykyopettajia, jotka ovat luovia ja kekseliäitä ja aktivoivat oppilaita kaiken aikaa.
Sanoisin jmuuten niin, että ikävystyminen tekee eetvarttia lapselle. Hän voi ottaa omat aivot käyttöön eikä odottaa valmista. Ei oppiminen ole kovin monimuktainen tapahtuma eikä siitä tarvitse tehdä show'ta. Lapsi voi hyvinkin oppia aikuisen kertoillessa asioita mahdollisimman todenmukaisesti ja puolueettomasti.
Samaa mieltä Iineksen kanssa syyllisistä. Kun opetushallintoon tulee uusi pääjehu, hänen sormenjälkensä pitää näkyä kouluissa viikon kuluttua. Sitten laaditaan kaiken maailman Pirkkalan monisteita sun muita, aina poliittisten suhdanteiden mukaan. Luultavasti juuri nyt joku porukka sorvaa kirjaa tai monistetta Nato-jäsenyyden kaikinpuolisista hyödyistä sekä EU:sta eroamisen vaaroista.
VastaaPoistaOppimistulokset taitavat noudattaa Gaussin käyrää, niin kuin ne ovat noudattaneet käyrän keksimisestä lähtien ja ennen sitäkin. Aina on olemassa pieni huippuoppijoiden ryhmä, suuri keskinkertaisuuksien joukko ja pieni täydellisten tonttujen porukka. Tuota luonnonlakia ei voine horjuttaa millään konstilla.
Onkohan opetus- ja oppimistekniikoita edes koskaan kunnolla tutkittu? Vähän epäilen, kun kouluissa systeemejä muutetaan vähän väliä. Jos olisi olemassa tosi pätevät menetelmät, niitä varmaan voitaisi noudattaa - ei vuosia - vaan vuosikymmeniä.
Gaussin käyrä -ajattelu on varsin tuttua. Se on jossain muodossa edelleen käyttökelpoinen, koska kyseessä on myös opettajan kunniakysymys: ellei opettaja anna ollenkaan kiitettäviä, hän leimautuu paitsi ankaraksi myös huonoksi opettajaksi. Omia asteikoita ja omaatuntoa venytetään niin, että parhaat saavat kiitettävän, oli osaamisen taso sitten vaikka keskinkertainen.
VastaaPoistaSiinä mielessä edellinen Anonyymi on mielestäni oikeassa, että tiedon taso on laskenut, koska oppilailta ei edellytetä enää niin paljon kuin ennen. Sen sijaan oppimistulokset ovat edelleen hyviä, koska se kyllä saavutetaan, mitä oppilailta edellytetään. Vika on siis meissä opettajissa, meidän lepsuudessamme, ja virkamiehissä, jotka meitä evästävät. Emme luota enää oppilaiden oppimiskykyyn siinä määrin kuin ennen. Oppimisen mukavuus ja ulkoiset seikat peittoavat todellisen työnteon kouluissa.
Voihan olla niinkin, että opetussuunnitelmissa otetaan huomioon muuttunut (media)maailma ja siksi opetus voi vaikuttaa pirstaleiselta.
PoistaTunnen muutamia vanhan polven lehtitoimittajia, jotka valittivat jo vuosituhannen vaihteessa, ettei normaali toimitustyö riitä, vaan heidän oletaan olevan "moniosaajia", jotka kirjoittamisen lisäksi valokuvaavat, videoivat, taittavat, koodaavat ja juontavat juttunsa eri medioihin - lehtiin, televisioon, radioon, nettiin, someen.
Minusta tällainen moniosaaja-konsepti tuntui jo silloin virheeltä ja itse asiassa jopa vanhanaikaiselta. Se johtaa väkisinkin keskinkertaisuuteen kaikessa.
Olet ehkä oikeassa, mutta tiedon pilkkominen pieniin osiin koulumaailmassa alkoi jo ennen vuotta 2000.
PoistaMuistan kun istuin moduuliryhmissä, kun kouluumme tuli tämä jaksolukusysteemi ja valmistimme opetussuunnitelmia. Meille vain annettiin käsky saattaa ylemmältä taholta tullut aines kurssien muotoon paketeiksi. Annettiin 38 tuntia yhden jakson yhden aineen lähiopetukseen, myöhemmin vielä vähemmän, ja tietty määrä opettavaa ainesta tuli sulloa tuohon tuntimäärään.
Mediamaailma oli huomattavasti rauhallisempaa ja pitkäjänteisempää tuolloin. Ei ollut vielä esimerkiksi netin keskustelupalstoja saati minkäänlaista nettikiusaamista tai vihapuhejuttuja. Ei ollut myöskään reaaliaikaista hektistä uutisointia, ei tosi-tv:tä. Internet oli orastava rauhallinen paikka, jossa enemmistö ei ollut.
Moniosaaja on monisäheltäjä, joka ei välttämättä osaa mitään kunnolla. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä monet toimittajatyypit vaikkapa iltapäivälehdistä. Juttujen kirjoitustaito on surkea, tekstirakenteesta ei ole hajuakaan, oikeinkirjoitus on paikoin kehnoa.
Koulumaailma oli siis aikaansa edellä?
PoistaModuuliajattelua on viljelty paljon erilaisissa bisnes- ja tuotekehityssuunnitelmissa, eikä siinä sinänsä mitään vikaa olekaan. Mutta täytyy olla kokonaisnäkemys ennen kuin asiat osaa pilkkoa järkevästi.
Juuri tästä kokonaisuuksien huonosta hallinnasta moduulijärjestelmää onkin syytetty. Asiaa on koetettu paikata muodostamalla moduuleista opintokokonaisuuksia, isompia paketteja. Se on hyvä suunta, mutta ei edelleenkään takaa oppimisen vaatimaa jatkumoa. Kumuloitumista.
PoistaTuo vielä on taivahan totta, että kouluille pitäisi antaa työrauha. Ei muutosta muutoksen vuoksi. Propellipäiden pitäisi suunnata energiansa vaikka tunneille mukaantuloon. Kun opetusta seuraa vaikkapa puoli vuotta, avartuu siinä todellisuus hieman toisenlaisena kuin vain paperilla.
VastaaPoista