5.9.2014
Ihmisiä on kuin muurahaisia
4.9. Pikkukaupunki on ihmiselle hyvä paikka elää. Kun menee pesettämään uuden autonsa tuttuun huoltopaikkaan, kassanainen riemastuu. Mekaanikko nousee montusta ylös katsomaan uutta autoa; paikan pomokin tulee, onnittelee riemastuneena. Puhellaan pesun ajan monenlaista, miehillä ei ole kiire. Todetaan, että meikäläisen automerkki on vähävikaisempi kuin saksalaiset isot.
On tullut käytyä samalla huoltamolla kaksikymmentäviisi vuotta, ihmisen kukkeimmat vuodet. Samat tyypit ovat vaihtaneet öljyt ja renkaat, tuulilasinpyyhkimet ja lamput, tietävät kulkupelieni historiat ja avrmaan muutakin. Mekaanikosta on kulahtanut harmaaksi, ontuminen on pahentunut, kassanainen on saanut silmäpussit ja leiskuvan tukan, esimies korkeat ohimot. Esimies on entinen oppilas, joka on tullut luokasta ulosajetuksi lunttausyrityksen vuoksi. Ehkäpä juuri siksi hän tietyissä tilanteissa kangistuu ja alkaa puhua kirjakieltä. Leikkiä kuitenkin lasketaan ja yhdessä kauhistellaan, miten pesu voi maksaa yli kuusitoista euroa.
Ruokakaupassa on kohdattu Maija, joka on käynyt rollaattorilla Ystävän kamarissa ja haudalla - mies ja poika ovat kirkkomaassa, olleet jo kymmeniä vuosia. Koiran hauta on Jumalan hoidossa, ei yhdeksänkymppisenä enää kai kaikesta tarvitse huolehtia, etenkin kun ei näe lukea tai katsoa televisiota. Eikä kirjontatöitä, jotka ovat intohimo. Eikä sanaristikoita. Mutta kivaa kun on lämmintä taas.
Eilen on kohdattu Edla, se rollaattorinainen, jota August tarinassa pakenee - muistattehan tyypit? Edla istuksii pihakeinussaan. Jos olisi August, sanoisi, että pihallaankaan ihminen saa rauhassa kulkea postiaan hakemassa, heti huudetaan istumaan ja joutavia juttelemaan, aikaa tärväämään. On kuitenkin laskettu ahterin Edlan keinuun ja mietitty, miten maitotuotteet kestävät kassissa lämpimässä auringossa, kauempana pihamaalla, jonne ne tulivat lasketuiksi. Jos menisi ensin viemään ne kotiin pihan toiselle puolelle, pitäisi istua keinussa kauemmin. Nyt voi sanoa jossain vaiheessa, että maito happanee, pitää mennä. Vaikka ei tässä maitoa juoda vaan piimää.
Edlan keinusta poistuttaessa on kohdattu vielä entinen työtoveri pihalla. Hänestä August sanoisi, että turha plörisijä, jalat puutuu kun siinä seisoo ja kuuntelee. Toisaalta tämä ihminen on kiltti ja miehen tossun alla, mies kuuluu huutavan sille, pahastikin. Kuitenkin ihminen nauraa aina. Vaikka on sillä naama rypyssä, sanoisi August.
5.9. Olen taas penkonut isän arkistoa ja löytänyt hänen kirjeensä veljelleen, joka täytti 60 vuotta. Kirjeen mukana meni lahjaksi - ilmeisesti kovassa rahapulassa - kaksi valokuvaa veljesten lapsuudesta. Kuvia en muista nähneeni, ja hieman harmittelen, että ainoat kappaleet on annettu pois. Otos kirjeestä:
Kuva n:o I Eikö äiti ole ilmeiltään lempeän kaunis, rauhallinen, kuin pesuettaan vartioiva emo. Tämä on mielestäni kauneimpia näkymiä, mitä äidistä voidaan saada. Hänellä on vihertävä sarssipuku, muistan sen hyvin. Isä-Akseli Wille-keisarimaisine viiksineen, tuikeine katsantoineen ja makkaramaisine housunpuntteineen on tärkeän näköinen herra, joka on komentanut vanhimman poikansa polviensa viereen. Tästä syystä varmaan johtuukin, että silmieni ilme on jollain tavoin "nööpö", alakuloinen. Aune kiukkuisine silmineen kallistelee, mutta sinä ressukka istut keskellä ihmetellen, mitä tämä kaikki on.
Kuva n:o II Tässä sinä olet länkisäärinesi ja mateennahkaisine suolivöinesi, minä merimiesmallisine pukuineni näytän silmien ilmeestä päätellen vapautuneemmalta kuin kuvassa n:o I, näes minulla on vastuu sinusta. Aune on edelleen yhtä tuikea suurine nyrkkeineen, vrt. minun käsiini. Ihanteellinen ruumillisen työn tekijän prototyyppi, mutta pirullisen luonteen hormonit kai jo tällöin tekivät tehtävänsä. Jos katsot nämä kuvat jonkin arvoisiksi, hanki kehys ja lasilevy ettei kärpäset pääse paskalle.
Seuraavaksi saatan julkaista isän kirjoittaman kirjeen Suomen Yleisradion Herra Päätirehtöörille Helsinkiin. Siinä hän puuttuu radiokuuluttajien, ilmeisesti Kaisu Puuska-Joen, huonoon ääntämykseen ja äidinkielentaitoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokainen muurahainen on laulun arvoinen. Hienosti kuvaat lyhyessä kirjoituksessa koko elämän. Asumani kylä ei sekään ole kovin iso, mutta en minä täältä melkein ketään tunne. Menin kauppaan tai kapakkaan, kaikki ovat pihitiputtaalta, kouvolasta tai helesingistä, tänne ovat kekonsa rakentaneet. Pihitiputtaalla ja vähä-kouvolassa ei ole töitä, Helesingissä kellään ei ole varaa asua kuin teltassa. Ja helesingin vihreille eivät pienet asunnot riitä, valtava omakotitalo pitää olla.
VastaaPoistaOlet aikaisemminkin kertonut, että isääsi ärsytti Kaisu Puuskajoen erikoinen ääni. Minulla oli hyvin huumorintajuinen ja joviaali ystävä, joka toisinaan totaalisesti kilahti urheiluselostajiin. Minulle kertoi nauraen: "soitan palautepuhelimeen ja haukun ne niin silmät ja suut täyteen, että lopulta lyövät luurin korvaani!"
Pikkukaupungilla on puolensa, joita oppii arvostamaan, kun tarpeeksi kauan katselee tätä energistä maailmaa. Toisaalta on kauhean hyvä, ettei palveluja ole liikaa, sillä vähemmälläkin ihminen pärjää.
VastaaPoistaKaisu Puuska-Joen ääntämyksessä se vika oli, ja lähinnä sanojen lausumisessa. Tässä pieni näyte halukkaille.
Kun nyt kuuntelee tuota 50 - 60-luvun ääntämystä, se on erilaista kuin nyt. Suomalaisen puheen rytmi ja intonaatio on muuttunut, samaten äänen korkeus on madaltunut sekä naisilta että miehiltä. Tämä on minusta mielenkiintoinen ilmiö. Ennen naiset puhuivat korkealta - katsokaa vanhoja elokuvia, samaten miesten ääni oli huomattavasti tenorisempi ja ohuempi kuin nykyään.
Vihdoikin pääsin lukemaan tätä uutta postaustasi, Iines. Teinkin sen kunnolla. Ensin video, laulu, joka on täyttä asiaa ja mainioita huomioita meistä ihmisistä, niiin totta joka sana. Voisi olla suomalaista perusmusaa tärkeistä asioista puhuttaessa. Asioista, jotka pyrkivät elämän melskeessä unohtumaan. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" on jäänyt elämään jo yksittäisenä lauseena.
VastaaPoistaSitten riemastuttavaa kuvausta à la Iines ihan arkipäiväisistä asioista tuoreesta näkökulmasta. Hauska lukea. Se on eilistä se (4.9.) Erikoisesti siinä on lyhyesti ja osuvasti kuvattu hitaasti tapahtuvaa ihmisten muuttumista vuosien aikana. On myös hienoa kuulla piikukaupungin hyvistä puolista yhteisönä, jossa kaikkki tuntevat toisensa. Verrata sitä omaan asumiseensa kerrostalossa, jossa vain hyvällä lykyllä oppii tuntemaan jonkun samassa talossa asuvista. Maalla melkein sama juttu. En tunne kuin "naapurin miehen", joka puhuu aina naisistaan, ja hänen vaimonsa, joka on kerran paennut meille turvaan saman naissankarin humalassa välivaltaisena riehuessa. Mieheni sen sijaan tietää laajemmalta säteeltä ketä samalla seudulla asustaa, ja minä aina varmuudeksi tervehdin jokaista vastaantulevaa vaikka en tietäisi onko hän vain joku sattumalta ohi kulkeva vai seudulla asuva. Yleensä ne vastaavat tervehdykseen tervehdyksellä.
5.pv eli tänään on sitten esillä isä, josta muistan kuulleeni ennenkin. Isän arkisto tuntuu olevan oikea aarreaitta. Valokuvat ja kirje veljelle osoittaa keneltä, Iines, olet ilmeisesti perinyt kirjoittajalahjasi ja siirtänyt sitten niitä tyttärellesi. Näin ne asiat usein etenee. Muusikko perheissä on paljon muusikkoja, meitä voisi joku hyväntahtoisesti nimittää taiteilijaperheeksi, jossa on kuvataiteella edustajansa ja kas kummaa, poika, joka kuuluu tähän perheyhteisöön ja opiskelee muusikoksi, käväisi tänään nyt illalla ja kertoi ohimennen aloittaneensa tänä syksynä uuden harrastuksen (rentoutuakseen, kuulema) ja se uusi harrastus on, mikäpä muu kuin kuvataide, Jo tuo muusikon ura oli meille suuri yllätys, hänen oma valintansa. Lapsena hänellä oli tarkoitus ryhtyä pankinjohtajaksi (vai kuka se on joka saa paljon rahaa, hän kysyi) mutta pikkuhiljaa ammattiin tuli uusi lisä: filosofi. Joten tulevaisuus siinsi hänen silmissään pankinjohtajafilosofina, kunnes jostain syystä unelma vaihtui pianistiksi ja siitä säveltäjäksi ja sillä tiellä hän näyttää nyt vakaasti olevan.
Tuon ilmiön, mistä Iines kerrot, ääntämyksen muuttumisesta niin Suomessa kuin muuallakin, olen pannut merkille. Esim. naisten puheääni on selvästi malaloitunut, varsikin politiikassa mukana olevilla. Se tietysti johtuu siitä, että hento ja piipittävä ääni jää helposti toisten jalkoihin tai katoaa taivaalle. Politiikassa on oltava painavaa sanottavaa, äänen on oltava vahva ja kantava, muuten menettää uskottavuutensa. Tasa-arvon vallatessa maata, on sen pakko näkyä myös pukeutumisessa ja kaikissa muissa elämäntoiminnoissa. Miehet muuttuvat ehkä vähemmän naisiksi kuin naiset miehiksi. Oli aika, jolloin oli outoa jos naisella oli pitkät housut hameen sijasta. Nykyisin se on tavallista. Miehillä taas on tällä hetkellä pyrkimys värikkäämpään maailmaan, punaisissa housuissa näyttää olevan taikaa. Ennen tuskin kukaan mies olisi pukenut punaisia housuja jalkaansa.
Näin tämä maailma huristelee eteenpäin. Ja me jännäämme, pitääkö tulitauko vai ei. Kukaan ei näy tietävän. Kaikki näyttävät epäilevän. Kauhea ajatella niiden ihmisten elämää, jotka elävät myrskynsilmässä.
Me sentään voidaan käydä suhtkoht rauhassa taas nukkumaan ilman välitöntä sodan pelkoa. Ei ainakaan ensi yönä luulisi katon painuvan kasaan tykin ampumana. Ukraina, mustan mullan maa, vilja-aitta, kokee kovia. Koko sen tulevaisuus on vaakalaudalla. Toivotaan parasta!
Liisu, olipas perusteellinen analyysi jutustani, kiitos vain!
PoistaTuosta äänen madaltumisesta vuosien saatossa etenkin naisilla - luin eilen jonkin puoliviihteellisen artikkelin, jossa oli tutkittu, mistä seikoista miehet naisissa pitävät. Yksi tutkimustulos oli "korkea ja kirkas ääni".
Ei siis ihme, että naiset ovat vielä muutama vuosikymmen sitten puhuneet korkeasti heleällä äänellä, kun nainen oli riippuvaisempi miehestä kuin nyt. Kiinnitin tähän äänen laatuun huomiota keväälläkin katsoessani ties monnenenko kerran Mikko Niskasen Käpy selän alla -elokuvaa. Wallasvaara ja Halkola puhuivat kirkkaalla äänellä, nykyistä korkeammalta. Sellaista käheää ääntämistä, kuin nyt kuulee jopa nuorilla tytöillä, ei yksinkertaisesti ollut ennen.
Nuo ihmiset tulivat juttuuni, kun he sattuivat viemään ajastani tuona päivänä merkittävän siivun. Juutuin paikoilleni ja jäin puhetulvien "uhriksi". Yllätyin havaintoani, miten monta ystävää ja puhekumppania minulla onkaan, jos vain lähden liikkeelle ja antaudun tilanteisiin, pieniin ja merkityksettömiin. Moneti tahtovat puhua kanssani, mikä kertonee jotain myös muitten tarpeista.
Liisu, kuvaamasi poika tuntuu tosi taiteilijalta, joka on monilahjakas ja rikas persoona. Tuommoisia rohkeita ihmisiä kun olisi enemmän tässä maailmassa. Vaan ei, useimmat, minäkin, ajautuvat puurtamaan yhtä asiaa kapeaan uraputkeen, josta ei osata ulos, vaikka sielu huutaisi vastalauseita.
Iines, minusta piti tulla kirjakaupan myyjä, vaan eipä tullut. Toinen vaihtoehto oli kirjakaupan perustaja, joka istuu korkealla jakkaralla kirjojen keskellä ja toivoo, ettei tulisi asiakkaita sotkemaan mielenkiintoisen kirjan lukemista. Eipä tullut sekään, mutta kirjoja kyllä tuli. Niitä meillä on joka puolella, vessassakin. Siellä taitaakin olla paras lukuhetki. kun voi panna oven kiinni. En liioittele jos sanon, että elän kirjoista. On aika kumma ilmiö, että vaikka minulla on iPadin kirjahylly täpötäynnä joka puolelta hankittuja ebookeja, harvemmin niitä luen kuin niitä, jotka ovat ikään kuin elävinä olentoina pinona nenän edessä.
PoistaMinusta on myös mukavaa jutella ihmisten kanssa. Kun ollaan lenkillä ja tulee joku tuttu vastaan, kyllä siinä puhellaan, vaikka kuinka olisi hiki ja vilustumisen vaara.
Mutta suuressa ihmisjoukossa olen hukassa. En osaa puhua small talkia, vaikka luulisi sen olevan helppoa.
Muuten, odotan mielenkiinnolla lisää juttuja isästäsi. Hänellä näyttää olevan hauska tapa kirjoittaa, vähän muistuttaa Juhani Peltosen kirjeitä, joista on koottu oma kirjansa.
Ilmoitatko sitten, kun tyttäresi kirja ilmestyy, sitäkin odotan. Pidän kovasti nuorista aloittelijoista, jotka ilmaisevat itseään kuka milläkin tavalla. Meillä oli pari kesää sitten kotikonsertti, jossa oli sekä musiikkia (piano ja sello) että nuori tyttö joka luki runojaan vasta ilmestyneestä kirjastaan, josta oli esim. Parnassossa tavattoman hyvä kritiikki. En tiedä, mitä hänelle nykyisin kuuluu, opiskelee ehkä vielä suomenkieltä.
Ihanaa, että on lauantai ja aurinko paistaa. Olen päättänyt ylittää itseni ja tehdä tänään piirakan. Omenia on enemmän puiden juurella kuin puissa. Niitä pitää pestä ja poistaa linntujen nokkimat kohdat, ja kyllä ne etanoillekin näytävät maistuvan. Menenpä siis poimimaan - en marjoja, vaan puun alta omenia.
Liisu, minä taas halusin pienenä opettajaksi, ja isä hankkikin minulle ison vihreän liitutaulun ja liitua. Pidin sitten oppitunteja kuvitellulle yleisölle ja kirjoitin taulun täyteen. Ylioppilaaksi tultuani minulla oli muutama vaihtoehto. Silloiseen Ateneumiin pyrkiminen, joko kuvaamataidonopettajan tai kamerataiteen linjallet. Toinen oli sosionomi tai kehitysvammaisten opettaja, ja kolmas sitten suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu. Pyrin vain tuohon viimeiseen ja satuin pääsemään.
PoistaEn minäkään tykkää olla äänessä suurissa joukoissa, mutta tutuille tai toisaalta vieraille juttelen mielelläni, olen sosiaalinen introvertti, jos luokitella haluaa.
Minäpäs olin tänään kolme tuntia metsässä, suojelualueella. Olin kuin kirkossa, tuuli suhisi, aurinko paistoi ja mikä ihmeellistä, jostain sfääreistä kuului musiikkia, klassista musiikkia. Musiikki kuului hieman epämääräisesti eikä säveltäjää edes tunnistanut, mutta ne soinnut ulottuivat välillä puiden yli taivaalle asti. Musiikki tuli kaupungin järjestämästä ulkotilaisuudesta vajaan parin kilometrin päässä olevalta vanhalta koululta, muistin siinä istuessani kaatuneen puun rungolla syömässä eväsleipää.
Ai niin, kysyit tyttäreni kirjasta. En tiedä vielä, mainitsenko siitä täällä enempää - en ole ainakaan vielä kysynyt lupaa. Kirja on kuitenkin tulossa seuraavasta satsista, ja sen markkinointi on suunnitellut julkaisun tietyksi päiväksi. Kansikuvakin on vihdoinkin saatu valmiiksi, kun piirtäjä vaihdettiin. Ensimmäinen oli hyvä, mutta ei löytänyt päähenkilön persoonaa minunkaan mielestäni kuvaan. Toinen ymmärsi heti, mistä on kyse.
PoistaLaita, Iines jotain vihjettä, esim. vaikka kansikuvasta, muuten, pahoin pelkään, en saa sitä käsiini, kun en tiedä kirjoittajan tai kirjan nimeä.
Poista- Sinulla tuntuu olleen hyvä kolmituntinen metsäretki! Musiikkia ilmassa ja eväät mukana.
Tuossakin oikeastaan on jo vihje, että markkinointi suunnitteli kirjan ilmestymisen juuri tietyksi päiväksi. En kyllä tiedä yksityiskohtia tuosta, muuta kuin sen ilmestymispäivän. Sanon vain, että kirja on siis nuortenkirja, lähinnä ehkä murkkuikäisille.
PoistaSen voin kertoa, että kirjassa ei ole mitään trendikästä ajankohtaisteemaa eikä kuviota eikä se ole mitenkään opettavainen tai kasvattava. Se edustaa kirjallisuuslajia, jota oikeastaan ei ole suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa juurikaan. Se ei tavoittele taiteellisuutta tai syvällisyyttä, ja huumorilla on siinä sijansa.
Varmaan sinuakin, Iines, jännittää, miltä se kirja tuntuu käsissä.
PoistaMinä taas odottelen marraskuuta, jolloin on parikin konserttia, joiden jälkeen vasta ratkeaa kansainvälinen Uuno Klami- sävellyskilpailu. Poika pääsi viiden finalistin joukkoon. En usko, että hän palkinnoille sijoittuu, onhan hän nuorin joukosta, toiset paljonkin vanhempia ja valmiita. Hän vielä opiskelee Sib. Akatemiassa, jäljellä puolitoista vuotta. Mutta se tuntui mukavalta, kun hän on ainoa suomalainen joukossa, tosin yksi on romanialainen, joka asuu Suomessa. Muut kolme finalistia sitten eri maista.
Joskus tuntuu, että tulee liiaksikin seurattua tuota nuorempaa sukupolvea. Pitäisi ehkä vielä täysillä elää omaa elämäänsä. Joka ei ole aina niin kovin mukavaakaan. Vai turhiako aina valitan. Sinä Iines tunnut pontevalta ja energiseltä.
Tottakai minua jännittää saada kirja käteen. Jännittää myös se, miten sitä markkinoidaan. Kirjan markkinointi on kai keino siihen, että kirja ylipäänsä huomataan. Tytär itse ei ole kissan hännän nostaja ollenkaan, mistä kertonee sekin, että hän otti kirjailijanimen, siis sukunimen tilalle toisen nimen. Kuitenkin häneltä pyydettiin samantien lisää samanlaista, ja toinenkin kirja on jo tuloillaan. Kirjaa aiotaan myös kääntää.
PoistaPoikasihan on loistavasti menestynyt, mikä kertoo siitä, että hänen täytyy olla aivan huippulahjakas. Onnea hänelle! Mihin vielä ehtii.
Mielestäni tyttäresi teki viisaasti, kun otti kirjailijanimen. Säilyttää siten ainakin osittain vapautensa. Ja hänelle sopii varmaan oikein hyvin olla sekä opettajan roolissa, että erikseen kirjailijan roolissa, kummassakin eri nimellä, takana sama ihminen.
PoistaHyvinhän hänellä tuntuu alkavan, kun on jo toinen kirja tulollaan ja kääntäminen laajentaa lukijakuntaa automaattisesti.
Suomi on hyvä maa, mutta pieni asukasmäärältään ja lukijoita jo sen takia vähemmän kuin monessa muussa maassa.
Onnittelut tyttärellesi! Toivon, että kansikuva hänen kirjassaan on jo vetävä, sillä on tutkitusti merkitystä.
Liisu, täällä yllä olikin uusi kommentti, en huomannut sitä aamulla, kun kurkistelin tänne.
PoistaSiis toinen kirja on vasta kirjoitusvaiheessa, mutta sitä on kustantamo pyytänyt kakkososaksi ensimmäiseen. Kansikuvassa oli tärkeintä varmaan päähenkilön personoiminen, koska nuoret ja lapset lukijoina kokevat henkilöt vahvasti, jopa samaistuen. Siksi oli tärkeää saada "hahmo" näköiseksi. Ensimmäinen taiteilija oli hyvin ansioitunut, mutta meidän kaikkien mielestä liian ylimalkainen ja turhan "retro".
meidän kaikkien mielestä = minulta ei tietenkään kysytty mutta olin samaa mieltä heti kun näin ykkösversion
PoistaKaikillahan meillä ihmisillä on varmaan halu seurata läheistemme elämää, jotkut vaan haluavat olla niin itsenäisiä, että suorastaan kiusaantuvat jos jotenkin puuttuu heidän elämäänsä. Minulla ei ole sitä ongelmaa. Koetan kannustaa sen kuin voin ja osaan kaikkia ihmisiä, myös läheisiä, ja he ottavat sen rauhallisesti (vaikka itse tietävät paremmin, tai ovat tietävinään.) Ja iloitsen itsekin, jos saan palautetta. Se kannustaa, jos ei nyt ihan maanrakoon sysätä. Sekin näyttää olevan yleinen ilmiö, että positiivisen kannustuksen vastaanottaminen on vaikeaa. Niin sinulla kuin minullakin, varsinkin jos se kohdistuu itseen, henkilönä. Mutta mieli siitä tulee iloiseksi, taatusti.
PoistaOltiin toissapäivänä avajaisissa, jossa esille oli laitettu töitä, jotka olivat minusta vain koristeita, joilla ei ollut mielestäni mitään tekemistä taiteen kanssa. Meninkö sanomaan sen tekijälle, joka on aika tunnettu taiteilija, graafikko? No en taatusti mennyt pahoittamaan hänen mieltään. Purnasin vain pääni sisällä. En puhunut töistä mitään.
Samaa metodia käytän täällä kommentoidessani. Jos minulla ei ole mitään sanomista tai jos en pidä jostain kirjoituksesta, ohitan sen kommentoimatta. Joskus tosin vain ajanpuutteetn takia.
Minäkin olin pari päivää sitten taidenäyttelyssä, jossa oli esillä samalta tekijältä sekä maalauksia että keramiikkaa. Itse en tykkää hänen keramikkalaatoistaan, koska ne näyttivät siltä, että tekijä tykkää enemmän askarrella kuin käyttää sisintään.Oikeastaan en pidä koko keramiikkataiteesta, jossa maalataan kuva laatalle ja sitten kiillotetaan se kiiltäväksi lakalla. Maalaukset sen sijaan ovat mieleeni jo omana taiteenlajinaan. Tämän henkilön jokuset kuvat olivat varsin hyviä. Kyseessä oli metsäsarja, ja koko sarjassa oli hyvät tummanvihreät värit - en pidä heleänvihreistä kevätmaalauksista. Toisaalta en kovasti tykkää sarjoistakaan, jos niissä toistuu melkein sama kuvio. Kaipaan erottavia tekijöitä sinne sarjan sisälle.
PoistaLaulun sanat ovat ajattomat ja vetoavat.
VastaaPoistaKohtaamiset ovat myös elämän suola.
Arvostan näissä pienissä arkisissa kohtaamisissa niitten spontaaniutta. Ne ovat suunnittelemattomia ja siksi vapaita kohtaamisia. Vieraitten ihmisten kanssa on hauska jutella.
PoistaEsimerkiksi kun liikkuu kameran kanssa, tulee usein joku luokse ja kysyy jotakin. Juttelijoita on laitapuolen kulkijoista lääkäreihin ja kunnallispoliitikkoihin asti.
Nuorten intonaatiossa minua häiritsee edelleen se lauseen lopun kiekaiseminen - kiirehditään ikään kuin happi just loppuisi - jollaisesta aika hyvän esimerkin tarjoaa ennenkin mainitsemani vassarien kapinakenraali Koivulaakso.
VastaaPoista> http://www.youtube.com/watch?v=kfIsP2tCrMc
Tuohan on homopuhetta, jossa äänen volyymi on heikohko tai korkeahko ja intonaatio nousee loppua kohden käytyään välillä sieraimissa. En tiedä onko se aitoa vai kulttuurinen tapa, mutta noin se menee. Homopuhetta olisi mielenkiintoista tutkia, tehdä vaikka gradu. Haluaisin nähdä, mitä puheen taustalla on, mistä se johtuu vai onko kyseessä kliseinen myytti.
PoistaMutta siis minusta tuo loppukiekaisu on eri asia, tai siis miellän sen puheeksi, jota kutsuttiin yhteen aikaan myyjätärpuheeksi tai konsulenttipuheeksi. Lyhyt lause päättyi loppukiekaisuun ja sitä harrastivat esittämistehtävissä olevat, yleensä naiset.
Myyttihän se ei ole, sen voi jokainen vaikka nykyisestä BB-talo-ohjelmasta todeta. Mutta onko se rooli, opittua?
PoistaKaikki homot eivät silti puhu homomaisesti, eivätkä muutenkaan ole naismaisia. Mutta osa puhuu ja on.
Lisään vielä, että minulla on paljon homoystäviä ja -tuttavia, enkä todellakaan koe heitä muina kuin tavallisina omalaatuisina ihmisinä, kaikkia erilaisina yksilöinä.
Mutta se ei poista sitä faktaa, että osan homoista tunnistaa puheesta.
Kirjoitin jutun rakkaasta ystävästä.
PoistaMutta se oli taas pitkä ja polveileva, ja minulla on sellainen tuntu, että kirjoitan sekä liikaa että liian paljon. Lyhyesti: rakas Vlada kurtiseerasi minua. Samaan aikaan hän tunsi vetoa mieheen. Pitkä juttu lyhyeksi: hän kutsui minut syömään - upeaa ruokaa - ja "paljastus" siitä, että onkin kiinnostunut eräästä miehestä.
No me oltiin parhaita ystäviä tuota ennen - hän pelkäsi että pelästyn. Kun oltiin seurusteltu.
"Paljastusiltana", illan päätteeksi, odotettiin metroa, hän pää minun sylissäni. - Olisi ollut ihanaa, jos oltais oltu unelmapari - mutta kun en minäkään halunnut seksiä, hänen kanssaan. Enkä ylipäätään tiennnyt, mitä haluaisin - olin siis 21 v.
No. Nukuttiin ja kuherreltiin alasti, mutta ei siinä kiihkoa ollut - en tiedä käsitättekö eron. Olkaa käsittämättä. :) - Saatettiin puhua Vladan äidin kanssa sängyssä, ilman vaiheita. Läheisyyttä, ei himoa. - Äitinsä toivoi meistä paria, mutta vielä ei.
Vlada pelkäsi että jätän hänet - hänelle se kaapista tulo oli iso juttu - ja oli minullekin. Arvasin ja tiesin jo, mutta puhua ääneen, ja sanoa kaikki. Iso juttu.
Suurin osa hänen kavereistaan tykästyivät minuun kovasti. - Mikään ei sinänsä muuttunut: yökyläilyt jatkuivat, paitsi ettei tarvinnut pelätä seksiä. Kun käytiin yhdessä ulkona - ihastelin ja opin hänen sulavuudestaan. Komea mies, naiset yrittivät iskeä häntä, vaikka istuin vieressä - ja voi miten kauniisti hän antoi pakit kaikille, silleen hellästi: käsi mun kädelle, kun puhuin toisen kanssa - kättä reidelle ei koskaan tarvittu. Ja oishan se ollut aika mautonta.
Itte noudatan samaa linjaa. - Pakit voi antaa, mutta nätisti.
Eikä hän homobaareissakaan välittänyt muista kuin minusta - jos nyt joku sanoo, että ystävä ensin: Vlada.
Ja P.S. Jos päädytään häihin: hauvat saavat mielellään osallistua, mutta itse valitsen slimmin puvun, avokaulaisen, hyvin leikatun - mutta ei mitään hattaraa helmoissa. Vlada lienee samoilla linjoilla - tai ainakin päivän lähetessä on syytä olla.
Meillähän on siis se x-päivä, jos ollaan sinkkuja....
Siis: tuo hääjuttu on vitsi; molempien puolelta:)
PoistaJa tuo puhe/elehdintäjuttu niin naismaisten homojojen kuin ns. rekkalesbojenkin osalta: tuskin se nyt on geneettistä.
Eiköhän siinä ole taas kerran tarve kuulua johonkin ryhmään - ei välttämättä tiedostettu - mutta esim BB-Joni (muistinko nimen oikein) briljeeraa omalla seksuaalisuudellaan tai lähinnä kai sillä, mitä maskin ja roolin ylläpito vaatii. Kamalaa jos meikit puuttuu!
- No niinhän me muutkin tehdään, mutta jos ollaan heteroita moni asia menee läpi noin vain.
Eikä kaikille ole tärkeää, mitä muut heistä ajattelevat.
Itte tuumaan, että se Joni on hyvin nuori mies. Homous ei ole ilmeisesti vielä luonnollinen osa persoonallisuutta - no mikä nyt parikymppiselle olisi?!
Itte just kerroin miten hukassa, vaikkakin turvassa, olin sen ikäisenä.
Nykyään meikkaan mielellään, joskus - mutta valitsen koska.
Ripsari ja huulipuna, juu, mutta vain jos huvittaa.
Sanoo tyttö joka on käynyt läpi melkein kaikki kauneuden maskit: on kokeiltu valkoista superkallista kasvomaalia, mustaa luomiväriä, kirkkaanpunaista huulipunaa (no sen innoitti Kissanainen-ilmiö - isosiskon tuhahdus riitti kertomaan etten pääsisi klubiin).
On itse asiassa aika metkaa, että just silloin, kun meidän aikuisten pitäisi näyttää kymmeniä vuosia nuoremmilta, into hiipuu - siis ei into huolehtia itsestään, vaan tarve vastata joihinkin mielikuviin.
No minusta se on terve suuntaus!
Naiset meikatkoon kun haluavat - en tiedä mitä te muut kun metroseksuaalit miehet teette. Tai edes te. Kuorinta ja kasvonaamio - juu, mutta jos pitäis korostaa silmiä... Hmmm...
Maalaan minäkin välillä huuleni ja voisin hyvinkin antaa vähän kohottaa rinnastoani, mutta pallotisseja en halua. Huuliakin voisi vähän muokata, ylähuuleen töräyttää kunnon botoxit. Ryppyjä minulla ei kauheasti ole, mutta pari ikävää juonnetta voisi höylätä pois.
PoistaMuuten minusta ihminen on kauneimmillaan ilman mitään meikkiä ja leikkauksia, omana persoonanaan. Ajatella miten tylsää, jos kaikki näyttäisivät samoilta Barbieilta ja Keneiltä.
Tapsan kommentista, ylempänä - arvelet, tai kysyt, olisiko homopuhe rooli. Juuri tähän viittaan, kun kysyn mm., onko homopuhe kulttuurinen tapa. Minulla luki tuossa ensin että "rooli", mutta arvelin, että joku sitten taas arvelee minun tarkoittavan sitä, että homous on rooli eikä synnynnäinen ominaisuus. Siksi vaihdoin ilmaisua.
PoistaMinustakin homopuhe on siis kulttuurinen tapa, opittua, se yhdistää homoja ja voimauttaa heitä ja antaa samalla oikeutuksen olla valtavirrasta poikkeava.
Nykyisessä BB:ssä se yksi vaalea poika, Joni, edustaa homopuhetta puhtaimmillaan. Jäin seuraamaan hänen nonverbaalia viestintäänsä muutenkin. Se on kiinnostavaa. Kiinnostavaa on myös se, että tämä Joni näyttää olevan kaikista tyypeistä aidoin ja aurinkoisin kaiken valituksensa keskellä.
Väittäisin silti, ettei se ole aina roolikaan. Tunnen nimittäin lapsuudesta asti neitimäisiä ja homomaisesti puhuvia poikia, jotka sitten olivatkin homoja.
PoistaToisaalta olen tuntenut lapsuudesta asti sellaisiakin, joilla sitä homoutta ei arvaa mistään.
Mehän emme tunne homoseksuaalisuuden syntymekanismia. Koska homous on merkittävästi harvinaisempaa kuin heteroseksuaalisuus, homous on laskettu poikkeavuudeksi, vaikka se nykytietämyksen mukaan on synnynnnäinen ominaisuus.
PoistaJos korkeahkon homopuheen syynä olisi jokin biologinen tai geneettinen syy, niin silloinhan tietynlainen puhe olisi kaikilla homoilla. Nyt ei tosiaankaan ole. Koska ei ole, olisi helppo vetää johtopäätös, että puhe olisi kulttuurinen tuote - en nimittäisi sitä kyllä rooliksi, sillä sen antaa vääriä mielikuvia siitä, että koko homous olisi tapa eikä synnynnäinen ominaisuus.
Käytin varmaan itsekin tuota rooli-termiä lepsusti; yritin nuorista ihmisistä puhuttaessa painottaa sitä, että epävarmuus (joka on aikustuvalle ihmisellä luonnollista; sitä vasta harjoittelee elämistä isojen maailmassa) on helpointa kätkeä jonkinmoisen maskin taakse. Johonkin ryhmään kuuluminen voi olla, ja onkin tärkeää - minä halusin nuorena lapsena erottautua vaivihkaa mutta selkeästi laumasta.
PoistaNo se "vaivihkaa" on aika tulkinnanvarainen termi: alakoulussa käytin äidin kutomia polvihousuja (siis pyysin häntä kutomaan minulle), ja yläkoulussa siskojen vanhoja kotonatehtyjä mekkoja. Olin kirjatoukka, oli rillit, ja kuuntelin vain klassista musiikkia. Tuskin asiaa analysoin mitenkään tietoisesti - tiesin, että olen erikoinen, ja vein sen eksentrisyyden niin pitkälle, ettei minua osattu edes kiusata.
Eli sopeuduin laumaan perustamalla oman alalahkon - paras kaverini oli jehovantodistaja. Ja kuten olen ennenkin maininnut: olin kiltti tyttö, ja luokan kovanaamat ottivat suojelevan asenteen. En siis yrittänyt olla huomaamaton: otin aika reippaan: "tässä olen"-asenteen, yrittäkääpä vain.
Ei se asenne/tyyli mikään fasadi ollut: oikeasti en vain halunnut leimautua mihinkään joukkioon, ja elelin pää pilvissä, luin tyttö- ja poikakirjoja, ja kirjoitin itsekin, elin päässäni. Esimurkkuna kuuntelin kyllä mielelläni Pelle Miljoonaa, siskon levyltä (mutta en olisi myöntänyt sitä). En liioin teeskennellyt paheksuvani sitä, mutta pikkusiskon ja mun "lapsiperheen tähtikuvioon" (vrt Dreikurs), kuului se, että pikkusisko oli pahis, ja "järkytti" mua. Kotona tietenkin tapeltiin joskus, mutta ulospäin olimme yhtenäinen rintama: yksi molempien, ja molemmat yhden puolesta. - Siskoa kiusasivat tytöt - hän oli ja on tosi sievä, suorastaan kaunis, ja suorastaan pulppuilee intoa, räiskyvästi. Pojat, sittemmin miehet, ovat ihastuneet häneen aina.
Olemme niin erilaisia, etten koskaan ole osannut olla kateellinen - pojat ja miehet, jotka ihastu(i)vat pikkusiskoon, eivät missään tapauksessa olisi välittäneet sellaisesta kuin minä, suhdemielessä. Ja päinvastoin.
Mutta nythän piti puhua homoseksuaalisuudesta. Sen perusteella, mitä minä olen lukenut: on haitari erilaisia seksuaalisuuksia: toiseen ääripäähän sijoittuvat umpiheterot, toiseen umpihomot. Näitä ääripäiden edustajia on kuitenkin vähän, useimmat osuvat johonkin siihen väliin. - Mikä selittänee sen, että jotkut ja jopa monet sanovat ihastuvansa ja rakastuvansa ihmiseen, ei sukupuoleen. En nyt tahdo lietsoa paniikkia palstalla, mutta tilastojen valossa useimmat meistä olisivat potentiaalisia biseksuaaleja.
PoistaTietääkseni kaikissa eläinlajeissa esiintyy homoseksuaalisuutta; ominaisuus ei ole "luonnonoikku", vaan kaikille lajeille tyypillistä.
Tänään opin telkkarista, että leijonaurokset käyttävät 8% ajastaan homosuhteisiin, lauman yhteisöllisyyden vahvistamiseksi, ja banaanikärpäsiltä puolestaan puuttuu geeni erottaa sukupuolia toisistaan.
Bonobo-apinat puolestaan harrastavat kaikki seksiä keskenään. - Se on muuten ihmistä lähinnä oleva eläinlaji. Heimot ovat matriarkaattisia, ja hyvin rauhanomaisia; seksi on tapa ratkoa riitatilanteita, ennen kaikkea. Lisääntymistä tietty tapahtuu siinä sivussa, ja varmasti on biologisia tarpeitakin, mutta ennenkaikkea seksin tavoite on pitää lauma yhtenäisenä.
- Älkääkä nyt yrittäkö järjestää keräystä, ja lähettää mua Putinille: pakko esittää jyrkkä nolle prosequi! :D
Vaikka arvaan kyllä, että ajatus kiinnostaa; teiteillä ois Hetki Aikaa Itselle! :)
P.S. Rakas pikkusiskoni, ynnä miehensä, olivat Tosi Huolissaan, kun toinen kaksosista oli poika, ja he tietävät vapaamielisen ja hyväksyvän suhtautumiseni seksiin.
PoistaHoidin lapsia paljon, rakastan heitä yli kaiken - kaikki tämä oli tiedossa, mutta silti mut istutettiin sohvankulmaan, ja oikein vakavasti puhuteltiin: et sitten Char mene sotkemaan Pojan päätä millään seksuaalista identiteettiä horjuttavalla puheella. Huolenaihe täsmennettiin: et sitten ala puhua mitään skottilaisten kilteistä, ts. että Miehet Voivat Käyttää Hameita.
Oli vaikea pysytellä vakavana, mutta nyökyttelin juhlallisesti: juu ei mitään mainintaa skottimiesten kansallispuvusta.
Kun lupasin tämän, molemmat huokaisivat helpotuksesta - muita vaatimuksia ei ollut, ja kun Poika oli 9 kk, ja lähinnä säpi iloisena, en uskonut, että Lupauksen Pitäminen olisi ees vaikeaa.
Siis Mitä? Kiltit?! Vanhempien hääpäivän viettoon, vuosia aiemmin, vanhin sisko oli kutsunut säkkipillinsoittajan - juhlat järjestettiin kotonani - mutta se oli nuorempi vanhempi sisko, joka yritti vaivihkaa kuikkia että soitellaanko siinä kommandona. :D
En muista käyneeni keskusteluja homoseksuaalisuudesta SeksuaaliKasvatusMielessä kenenkään muksun kanssa. Aikuisiksi asti saadut lapset suhtautuvat seksiin luontevasti ja arkipäiväisesti. Kaikenlaiseen seksuaalisuuteen. - Voi olla, että olen kertonut Isosiskolle ja Sylikisulle, että poikaystävä ihastui yhteen mieheen, ja nyt me ollaan sitten parhaita kavereita, mutta ei enää seukata. - Kävin siis rahojen salliessa Wienissä, ja näytin tenaville valokuvia.
Siskonlapsista olen hiukan huolissani: heillä on vauvasta asti ollut tyttö- ja poikavärit, tyttö- ja poikaharrastukset (autotalli rakennettiin, että lanko voi puuhailla Pojan kanssa siellä; Tytön odotettiin auttavan äitiä keittiössä).
Kaikki suunniteltiin, ennenkuin lapset edes konttasivat. - Tyttö kapinoi jo varhain: kerran kun katsottiin jännää piirrettyä, Robin Hoodia, sanoin, että älkää huoliko, sankari voittaa aina. Lapset olivat 3 v. Tyttö huokaisi, ja sanoi, että Char, kun tytöt eivät koskaan voi olla sankareita.
Pikakelasin päässäni kaikki piirretyt ja kirjat - no vaikea oli sanoa vastaankaan. Onneksi löysin Mulanin (vanhemmat eivät onneksi tiedä, että se on lesbo-ikoni :D). Mulania katsottiin usein. - Vanhempana tyttö esitti aina miehiä omatekoisissa näytelmissä - häntä yritettiin selvästi ympätä liian pieneen rooliin. Ja kapinoi pienellä tavalla: hänestä ei lapsena tehty pinkkiä prinsessaa.
Kattellaan. - Mutta on siis fiksuja ja kouluttautuneita ihmisiä, jotka uskovat, että pojasta tulee homo, jos se kuulee, että skotit käyttää kilttejä, eivätkä käytä kaikkea aikaansa vasarointiin. No pun intended. :)
Tyttöjen lesboudesta ei kanneta niin suurta huolta, näköjään.... No ei sitä ennenkään: "ystävättäret" asuivat yhdessä, kiva että kaksi vanhaa piikaa ovat löytäneet toisensa.
Vaikka vitsailen: hartaasti toivon, ettei näiden siskonlasten koskaan tarvitse tulla kaapista. Heitä on vauvasta asti valmennettu niin perinteisiin sukupuolirooleihin, että häijyä tekee.
Ymmärrän täysin vanhempien huolen siitä, että oma lapsi olisi Erilainen. Rumasti kirjoitellaan ja puhutaan mm. homoista, ja voi olla luonnollista toivoa, ettei oma lapsi joudu mukaan myllytykseen. Mutta kun se ei ole toivon asia.
Jos jotain toivoo: kannattaisi toivoa suvaitsevaisuutta ja rauhallisuutta.
Kysyit tuolla edellisessä, että annatkohan isästäsi liian omituisen tai erikoisen kuvan. Mielestäni tuot hänet meidän eteemme ihmisenä.
VastaaPoistaKun miettii mitä olet hänestä ja kohtalostaan kertonut ja sitten lukee hänen omaa elävää kirjoitustaan, niin hahmo valottuu uudella tavalla, kaikessa ristiriitaisuudessaan.
Isäsi oli älykäs mies, varmasti monella tapaa lahjakaskin, ja silti hänen elämänsä suistui raiteiltaan tai ainakin vikasuuntaan.
Minulle tulee hänestä samankaltainen tuntemus kuin lukiessani Sirkka Garamin kirjaa veljestään Penasta – koko kirjan mielenkiintoisimmaksi hahmoksi nousi kuitenkin heidän isänsä Simo, tuurijuoppo kulttuuria harrastava pikkuvirkamies.
Kyllä isä oli monilahjakas ja moni-ilmeinen. Hän osasi soittaa, hänellä oli komea lauluääni ja puhdas sävelkorva, hän oli matemaattisesti lahjakas, samaten kirjallisesti ja taiteellisesti: hän oli mainio piirtäjä. Lisäksi hän oli jonkinlainen uudistaja tai hyvin utelias tutustumaan uusiin ilmiöhin, keksintöihin ja suuntiin. Meillä oli seutukunnan ensimmäinen loistelamppu, pitkä putki toimiston katossa ja siinä ihmeelliset koristelasit päällä. Meillä oli myös seudun ensimmäinen monistuskone, ja isä toi paikkakunnalle shakin, perusti kerhon sen puheenjohtajana. Kirjahyllystä löytyivät tuoreeltaan Mycklet ja Linnat ja Waltarit. Sikäläinen populaarikulttuurikin kiinnosti. Toimiston pöydän alalaatikosta löytyi aina uusin Apu-lehti, josta isä seurasi mm. Matti Jämsän tempauksia. Hän piti seuraa alakerran taiteilijalle, joka on edelleen tunnettu, kävi naurattamassa leskiompelijatarta ja ryyppäsi radiomekaanikon kanssa.
PoistaMutta siis, hän oli täysjuoppo, joka joi aina ja kaiken kun oli rahaa. Ei rellestänyt kylillä, vaan etupäässä kotona, joten perhe oli se, jolle hän puhua pulputti myöhäiseen yöhön asti humalaisen jorinoitaan. Oli monia iltoja, ettemme päässeet siskon kanssa nukahtamaan ennen keskiyötä. Etupäässä hän oli kiltti ja rakastava, jolta petti kontrolli vain muutaman kerran.
JK Lupaan, etten kirjoita isästäni ainakaan vuoteen, sillä jankkaan jo samoja asioita ties monnenko kerran. Jollakin tapaa vain koetan varmaan itselleni selittää hänen perimmäisen olemuksensa. Elävässä elämässä, siis lihallisella puolella, en mieti menneitä tippaakaan!
PoistaEn tiä. Isäsi oli älykäs, komppaan Tapsaa.
VastaaPoistaMeidän Pappa ei ollut Tuurijuoppo - muistan ainoan yhden yön, kun Pappa oli juonut konjakin liikaa. - No voi että.
Nukkui vieressäni, ja säälin - ja mietin, mikä on yhden konjakin voima, kun Pappa taisi käydä takapihalla oksentamassa..
Ainakaan en pelännyt, ihmettelin kyllä - ja juu -- siitä mun sängystä oli suorin reitti ulos.
Aamulla puhuttiin - ja taas oli se konjakki liikaa. Plus että oksentaminen on inhottavaa, olen oppinut noin Yleisluontoisesti varomaan Viimeistä Konjakkia.
Juoppoja on tosiaan erilaisia. On tuurijuoppoja, rapajuoppoja, kaappijuoppoja, tissuttelijoita, kaljajuoppoja, viskisieppoja, viininmaistelijoita ja mitä vielä. Yhteistä kai kaikille on se, että juoppoja he ovat. Tämä toteamus vain toteamuksena. Ei juoppoa voi tuomita, vaikka ymmärtääkään ei tarvitse.
PoistaJuu, ei tuomita.
PoistaEikä hyväksyä tarvitse - minusta ymmärtäminen on vähän eri asia, ja olen valmis ymmärtämään huomattavasti paljon enemmän kuin hyväksymään.
Juominen kuuluu tähän kategoriaan. Monet herkät ihmiset juovat, ns. itselääkinnällisesti. Sitten on alkoholistit - nykytiedon mukaan geneettistä, ehkäpä.
Pappaa en muista kännissä kuin sen ainoan kerran - ja silloin tosiaan luulin, että yhdestä konjakista tulee humalaan. Kun oltiin teinejä: lauantai oli siivous- ja ruuanlaittopäivä; vanhemmat sekoittivat itselleen yhdet GTt, ja sitten svengattiin, musiikin tahdissa. Sain maistaa pillillä kulauksen.
Arvostan kovasti ihmisiä, jotka osaavat laittaa korkin kiinni, jos se viina ei sovi. - Lasten kanssa viina ei sovi koskaan; aikuiset ovat äänekkäitä, haisevat pahalta, ja ovat enemmän tai vähemmän pelottavia.
Tykkään Yöstä (se nuoruus, se nuoruus), ja vaikken ole käynyt keikoilla kuin 2 kertaa, silloin kun oli se juhlavuosikiertue, päädyin kirjoittelemaan Ollin kanssa.
Ei me raitistumisesta puhuttu, eikä siis olla kavereita, älkää ymmärtäkö väärin, mutta kirjoitellaan. Laivaristeilyn huutokaupan tuotot, ja kaikki pehmolelut, joita fanit antoivat, lahjoitettiin TAYSin lasten mielenterveystoiminnan hyväksi, ja osastolle. - No siinäpä kohde (ja myös mies) minun makuuni!
Minusta tuntui tyhmältä ostaa heille mitään. En nyt arvostele niitä, joiden mielestä Jay Lewis on pehmopupun tarpeessa - mutta otinkin yhteyden TAYSiin, ja kysyin, miten lahjoitan samaan tärkeään kohteeseen. Yleiskeräystä ei voitu järjestää, mutta sain tilinumeron, ja hivenen häkeltynyt vastaava virkailija kiitteli kovasti. Eli ohjasin ruusurahat ymv, lapsille, ja kerroin projektista Ollille.
Hän ilahtui - fanit eivät: mikäs helvetin hyväntekeväisyyspalsta tämä on, jne.
Itte en käsitä, miksi keski-ikäisille, hyvintienaaville miehille lähetetään pörrökarhuja ja namikarkkia - fanit varmaan käsittävät, ja se siitä. Hyvä että on hyvä mieli
Muutama P.S.
Poista1) Tampere-talon konsertin jälkeen halusin laivaristeilylle, mutta ei ollut kaveria (en raahaa ihmisiä mukaan paikkoihin joihin he eivät halua). Laitoin viestin Yön Vieraskirjaan: naispuolista hyttikaveria etsitään. Olen kiltti, en kännää, eikä miehiä hyttiin.
Sain salamana vastauksen Katjalta - no hän on keikkaveteraani! Kirjoiteltiin ja tavattiin, hän asuu tässä naapuripitäjässä. Ja vaikka molempien läheiset pelkäsivät lopputulosta, meillä oli tosi kivaa! Se kaffehetki riitti; yleensä osaan arvioida ihmisiä aika hyvin. Hän heltyi täysin, kun vein muumi-suklaa-adventtikalenterin 5 v-tyttärelleen. Ja juu, ollaan vieläkin hyviä kavereita, nähdään kun voidaan! Soitellaan vielä useammin!
2) Jaloiteltiin Katjuskaisen kanssa laivalla, ja Olli käveli kanssa; tultiin vastakkain kolme kertaa. Viimeisellä kerralla, hissiä odotellessa, tuntui jo hassulta olla hiljaa; sanoin käsipäivää, ja esittelin Katjan ja itseni, ja kerroin, että tavattiin palstan kautta. Olin huomattavan reipas ja itsevarma - ehkä siinä määrin, että olin Haaste: Olli tuijotti silmiin merkitsevästi hississä, kunnes punastuin. Sitten se ryökäle nauroi! :D
3) Ihana kampaajani on tanssinut Ollin kanssa, paikallisessa ravintelissa. Ei tosin tiennyt, kenen kanssa tanssi, mutta hyvin kuulemma vei. Anne on upea nainen: ihana käheä ääni, nauraa paljon, tosi charmantti! Kaverit pöydässä supisivat, että etkö tajua, toi oli Olli - Anne lähetti hänelle terveisiä. Joita en kertonut.
Siis kamoon. Oli täysi työ koota itteni siitä punastelevasta, hihittävästä teinistä taas edes jotenkuten aikuista naista muistuttavaksi ihmiseksi. ;) :) :D
- Sanoiko joku "karisma"? Sitä on Ollilla, in spades, jos ottaa särmävaihteen päälle, ihan vaan omaksi huvikseen, siis.
Char, tuossa on ylhäällä monta kommenttia peräjälkeen sinulta. Kiitos niistä! Eipä niiden asiapuoleen ole mitään vastaan naputtamista, samoilla linjoilla varmaan valtaosa on kuin sinäkin: homous on luonnollista ja jokaisessa ihmisessä voi hyvinkin olla valmius hyvinkin laaja-alaiseen seksuaalisuuteen.
PoistaPaljon on myös sellaista, jota ei tarkkaan tiedetä, eikä ole väliksikään. Tärkeintä on, ettei tuomitse ketään, joka ei tee pahaa toiselle. Ja ylipäänsä, vain teko on tuomittava, ei ihminen.
Huomenta, Iines, ja kaikki muutkin kaverit! :)
PoistaOon edelleenkin kotona ja karanteenissa (keuhkokuume ei taltu; nyt on 5. lääkekuuri menossa, olen kipeä kuin kissa - lääkkeistä ja taudista), siksi tämä kirjoitusten tulva! Pidän keskusteluista ja puhumisesta, ja täältä saa aina uutta mietittävää. Mamman kanssa puhun maratonpuheluita - tai siis kuuntelen ja kyselen (BB-Jonathan Siirrettiin Juuri Kartanon Puolelle Sääntörikkomuksen Vuoksi!!! :D), vaikeampi puhua, ja siskojen ja kavereiden kaa sarjatekstaan.
Koettakaa jaksaa meitin kanssa - onneksi jokaisella on se näppärä nuoli siinä koneessa, pääsette hyppimään yli. :)
Re tiede ja tutkimus: onneksi asiat eivät ikinä tule valmiiksi, osa hauskuudesta on just siinä, että aina löytyy uusia asioita ja teorioita, ja saa aloittaa kaiken alusta! Tutkimuksissa on myös trendejä: esim. 70-luvun angloamerikkalaiset naistutkimuksesta kirjoittaneet feministit ihannoivat matriarkaatteja erityisen rauhanomaisina yhteisöinä. - No uusi tutkimus, jota minusta mielekkäästi gender-tutkimukseksi kutsutaan, on todennut teorian idealistiseksi ja vääräksi. Yhteisöjen sotaisuuteen matriarkaalinen systeemi ei vaikuttanut; johtajuuteen, perimysjärjestykseen, asumisratkaisuihin ym. kyllä.
Nyt siirryn alaspäin viesteissä!
P.S. Jäi vähän huono omatunto tuosta Mulan- jutskasta: en tahallani tai piruuttani koettanut horjuttaa vanhempien toivetta yrittää muokata lapsia homofobisiksi - joskaan en kyllä auttanut siinä. Mulaniin perehdyin tutkimuksellisesti myöhemmin, kirjoitin esseen aiheesta - silloin siis sain oppia että hahmo on lesbo-ikoni. - Vaikka olisin tiennyt: oltaisiin katsottu leffaa silti! Sittemminhän on muutenkin Disney ja Pixar päivittänyt hahmojaan toimija-tyttöjen suuntaan: erinomaista!
Vanha, kiinalainen runo, johon Mulan-taru perustuu, päättyy osimoilleen näin: jos näet kaksi rusakkoa hyppimässä kaukana nurmellä: mistä tiedät kumpi on uros, kumpi naaras. Muistin varassa ja vapaamuotoisesti käännettynä.
Kirjeistä, ja isästä:
VastaaPoistaKun isä kuoli keuhkofibroosiin, soitin veljelleen. - Luulin, että oli pahimmat itkut itkenyt, mutta niin oli samanlainen ääni.
Säästän teidät ruumishuonekohtaukselta. - Setä ei päässyt vaimoineen hautajaisiin; moilemmat olivat huonossa kunnossa.
Kun sitten parin vuoden kuluttua lähetin heille yo-kuvan (olin siis taas Suomessa, ja jatkoin opiskelua) - sain vastaukseksi kauniin, tai itse asiassa söpön kortin, siinä oli joku pörröeläin.
Kortti liikutti minua syvästi - oli kirjoitettu pitkä kirje. Ja vedetty viivat lyijykynällä alle, että menee suoraan, ja sitten kumitettu.
Ja juu, se hommeliini varmaan johtui siitä, että tiesivät, että kotikielemme oli suomi.
En edelleenkään tiedä, mistä vanhempieni ja sedän ja tädin etäisyys johtui.
Ei kielimuurista - joku ihme hautamaksujuttu yhdisttenynä tädin siivousneuroosiin, sanoo Mamma. - No, kun lähetin yo-kuvani, he vastasivat. Soittivat myös Mammalle. - Kurre-setä kuoli pian, keuhkofibroosiin, kuten myös Pappa.
Gunnel- täti ja Mamma jatkoivat soittelua. - Minäkin soitin ja kirjoittelin - no lähinnä lähetin kortteja...
Kun täti kuoli, poikansa Christer - joka otti minuun yhteyttä kirjeiden johdosta (no ois se nyt soittanut muutenkin) - nyt meillä serkuksilla on viimeinkin edes jonkinmoiset välit. Christer on hyvä mies, mutta ei nyt kymmeniä vuosia saada hetkessä kurottua kiinni.
Christer on/oli kuin blondi Pappa, - 30 vuotta. Näin hänet viimeksi isotädin hautajaisissa, kun olin itte 12 v, mutta niin oli sukunäköä. Hänen lapsenlapsensa on kaimani - Famun mukaan, ja Taaperon isä otti sukumme nimen.
Eli nimi jatkuu...
Papalle ei asialla ollut väliä. - No ei pitäisi olla minullekaan... Mutta kyllä on! Jei, mini-Char, ja jei se iskä!
- Hyvä aasinsilta:
Eräänä männä jouluna oltiin Famun ja Fafan haudalla. Kivi (pieni) oli kumossa, ja enkös napannut sen kainaloon. Missä kohtaa sekä Mamma että Pikkusisko hermostuivat: kyllä et vie hautakiveä pois, oli nurin tai ei.
No 2-1, plus olin kyydin varassa - ja ittekin tuumin, että jos soitan ja selvitän.
Mutta se joulu jää historiaan aatonaattona, jona Char melkein kähvelsi hautakiven.
Tämä maailma on vaikea paikka, minun on usein vaikea ymmärtää tätä touhottamisra. Minä nimittäin kuuntelin Eric Schullerin tapausta Ylen elävästä arkistosta. Hänellä oli vakaumus aseistakieltäytymisestä ja tuomittiin vankeusrangaistukseen. Ylioppilaat, nuo iloiset ällimällikät, sai liikkeelle, lainsäädäntöäkin taidettiin muuttaa nykyaikaa vastaavammaksi. Siis nykyaikaa vastaavaksi silloin. Myöhemmin Eric suositteli ruk:n käymistä kaikille taistolaisille, osaavat sitten ampua kunnolla kun iso rytinä syntyy. Erkki Tuomiojalla on edelleen rauhanmerkki rinnassaan, kun on mukana päättämässä sodankäynnin esiasteesta, pakotteista putinin valtiota kohtaan. Pasifismi on sana, joka ei tarkoita mitään. Sotaa me kaikki vastustamme, mutta siitä ei ole kysymys. Pasifismi on untuvatyyny ja Linnanmäen hattaraa.
VastaaPoistaTunnen piston sisimmässäni, sillä olen sanonut olevani pasifisti, täälläkin. Olen ollut pasifisti Putiniin asti.
VastaaPoistaToisaalta, mitä on pasifismi? Ei sen tarvitse olla sinisilmäisyyttä. En ota asetta käteeni hyökätäkseni, mutta jos joku vieras valta hyökkää tai uhkaa turvallisuutta, en jää tuleen makaamaan. Ei pasifistinkaan tarvitse. Pasifisti voi minusta ottaa aseen käteen puolustaakseen, mutta ei hyökätäkseen.
Näin on ja tätä perustelua käytetään Ukrainassakin: sielläkin venäläiset sotilaat, joita ei siis Ukrainassa ole, ovat vain puolustamassa venäjänkielisiä, joiden kimppuun Kiovan fasistijuntta on hyökännyt.
PoistaVenäläiset eivät halua sotaa, sanoi Jevtusenko ja totta se on, sillä niin ovat sanoneet myös Molotov, Berija, Bäckman, Putin ja Stalin, joka oli sitä paitsi georgialainen.
Eivätkö sotajoukot ole aina puolustuvoimat, hyökkäysvoimia en ole nähnyt nimenä minkään maan armeijasta käytettävän. Schuller oli pilipaliukko, mutta Arndt Pekurista vakaumuksessaan kunnoitan ja toisaalta kammottavalta tuntuvat pahuuden voimat, jotka hänet tappoivat.
PoistaNo mutta eihän voi puolustaa, jos joku ei ensin hyökkää?
PoistaKumpi olikaan ensin, muna vai kana?
Hesarin mielipiteissä tänään joku bäckmänniläinen kysyy, että miksi vain Venäjää syytetään, vaikka se on viimeisen 20 vuoden aikana vain kutistunut, kun taas EU ja Nato ovat laajentuneet!
VastaaPoistaAluksi: en muista Venäjän kutistuneen uusitsenäistymisensä jälkeen 1991?
Toiseksi; ... tai no, jokainenhan sen tajuaa.
Luin tuon. Näitä bäckmanilaisia on onneksi aika vähän ja niiden kommentit erottuvat hassuina muitten joukosta.
VastaaPoistaMinun tulee aina mieleen näistä putinilaisten vallanhimoista historian tunnit. Kirjoissa luki, että Pipin Pienen aikana valtio supistui, mutta sitten tuli valtaan Pipin Suuri ja hän laajensi valtakunnan rajat ja valtasi vähän lisääkin. Maassa alkoi ennennäkemätön kukoistus,
Mihinkään ei ole ihminen edennyt muinaisista ajoista.
Helsingin dosentti on hyvä pelaamaan putinilaista peliä, sellaista, jonka tarkoitus on tuottaa hämmennystä ja epävarmuutta. Putinilla on kuitenkin näitä hämmentäjiä ihan tarpeeksi. Bäckman on siellä vain joukon jatkona, mutta hän tietää meidän suomalaisten traumat venäjän suuntaan. Hänen pelinsä pääkohde on kotimarkkina, ei hänellä mitään asemaa tai arvonantoa itänaapurissa ole, vaikka on joskus ollut sikäläisille hallinnolle tai pikkuvirkamiehille hyödyllinen, - esimerkkinä lapsikaappausepisodi.
VastaaPoistaBätmän on täysin turha mies, joka näyttelee merkittävää. Sen toki osaa.
Muukin kuin putinilainen tiedotus on Ukrainan kriisin ja sodan aikana ollut surkeaa meidän kannaltamme.Iltapäivälehtemme, mutta jonkin verran myös "laatulehtemme" ovat julkaisseet varmaan jokaisen kylähullun tai muun kuumapään haastattelun. Niissä on ollut ihan kaikkea, ihme kun Zirinovskilta eivät ole vielä haastattelua pyytäneet, en ainakaan ole nähnyt. Viimeisin oli jonkun amerikkalaisen lausunto, jossa veikkaili Venäjän suorittavan jonkinlaisia attentaatteja eurooppalaisissa kaupungeissa.
Voi olla, että kaikki on mahdollista. Mutta totena ei pidä kaikkia pelkotiloja tai hullujen kuolaamisia uuutisoida. Putininilainen paskatiedotus osataan meillä lännessäkin, sillä vain täällä ammutaan omaan polveen, putinin hyödyksi.
Bäckmaniin olisi hauska lyödä narsistin leima, vaan ei hän sitäkään ansaitse, sillä narsistit ovat yleensä älykkäitä.
VastaaPoistaAsiasta toiseen. Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli Ruotsidemokraateista. Luulin ensin, että kyse on suomalaisesta ruotsin kielen puolesta taistelevasta ryhmästä. Vaan ei, kyse on Ruotsin persuista, maahanmuuttovastaisesta puolueesta, jolle povataan vaalivoittoa Ruotsissa ensi sunnuntaina järjestettävissä vaaleissa..Puolueella on taustaa uusnatsismissa, mutta siitä on nykyisin sanouduttu irti. Puolue on kaksinkertaistanut kannatuksena ja kilpailee kolmanneksi suurimman puolueen paikasta ympäristöpuolueen kanssa.
Asetelma on samanlainen kuin Suomessa. Ruotsidemokraattien kanssa ei haluta tehdä yhteistyötä ja pelätään, että he voivat vaikeuttaa hallituksen muodostamista. Tällaisia ns. yhden asian puolueita näyttää siis putkahtelevan muuallakin Euroopassa. Saa nähdä, onko niillä kaikilla samanlainen kehityskaari: hiljainen hiipuminen laajemman sisällön puuttuessa.
Asiasta ensimmäiseen.
VastaaPoistaVeikko Lavi (ihana ihminen) laulaa tuossa Iineksen (ihana ihminen) alustuksessa että "ihmisiä on kuin muurahaisia"... Tämä ei ole aivan totta. Sillä muurahaisten biomassa, eli yhteispaino, on suurempi kuin ihmisten. Laulun pitäisikin alkaa esim. näin Muurahaisia on noin 69 000 kertaa enemmän kuin ihmisiä. Mutta jokainen ihminen on silti laulun arvoinen... - Näin fundamentalistibiologikin olisi tyytyväinen.
Tämä on hyvä muistaa. Kiitos, mikis! Kunpa kaikki maailman viisaat muistaisivat sen, että muurahaisten yhteispaino on suurempi kuin ihmisten. Mahtaako Putinkaan tietää tätä?
VastaaPoistaTai ehkä on parempi, ettei Putin tiedä, tai kukaan muukaan maailman johtaja. Voisivat alkaa suunnitella, miten muurahaisia voitaisiin hyödyntää nykyaikaisessa sodankäynnissä.
Kuinkahan paljon on variksia? Nimittäin oloni on vieläkin ahdistavan surullinen, kun muistan toissa päivänä kuulemaani variksen hätää - en nähnyt sitä, koska linkkitorni on niin korkea. Olin juuri kuvaamassa kastepisaroita linkkitornin juurella, eräällä vuorella, kun alkoi kuulua surkeaa raakkunaa ja ikään kuin siiven lepatusta. Ääni toistui muutaman minuutin välein. Varis oli käsitääkseni juuttunut sinne linkkitorniin eikä päässyt pois. Ehkä se oli saanut tällin sähkökaapelista. Mietin, että jos soitan hätänumeroon, pelastuspartio ei lähde pelastamaan yhtä varista korkeasta linkkitornista. Lähdin itse pois, niin pahaa teki. Tänään vielä mietin, että vieläkö se mahta kitua siellä.
Ihan kummallista kirjoittaa kommentti selvin päin? Outoa. Saattaa vahingossa lipsahtaa jotain järkevääkin.
VastaaPoistaIsästäsi Iines olet kirjoittanut inhimillisiä asioita häntä arvostaen. Kyltymättömänä kannibaalina toivon että kertoisit vielä enemmän hänestä, hieno ihminen.(Ja samallahan sinä kuvaat senaikaista pikkupaikkakuntalaista kulttuuria.)
Vaan on humalaisissa ihmisissä - ystävällisissäkin semmoisissa - se piirre että he "puhua pulputtavat myöhäiseen yöhön asti humalaisen jorinoitaan..." Eivät pääse normaali-ihmiset nukkumaan! Tytöntylleröistä nyt puhumattakaan! Joo.
Ps. Itsessäni en ole huomannut tätä piirrettä! (ja tämähän oli itseironiaa, eli M.O.T.)
Vaan missä luuraa Kolehmainen? Toivottavasti yskäsi on hyvänlaatuista?
Kolehmaista minäkin olen jo muutamaankin otteeseen kaivannut. Hän on rikas kirjoittaja, oikeastaan aivan uskomaton. Kunpa asiat olisivat hyvin! Tai sitten hän yksinkertaisesti on kohdannut jonkun verevän kaunottaren ja lähtenyt Honolulun-risteilylle. Vaikka parhaiten näen kyllä hänet siellä Siperian-junassa tähtikirkkaana pakkasyönä halki mustan taigan.
PoistaVoi muuten olla, että kirjoitan kyllä isästä, mutta jemmaan ne vähäksi aikaa. Tuo arkisto on kutkuttava. En ennen esimerkiksi oikein tiennyt, että hän näki "nööpöytensä" itse, tai myönsi sen. Sehän on hyvä merkki, että myöntää heikkoutensa.
PoistaKolehmainen on varmaan Vähä-Venäjällä hoitelemassa bisneksiään.
PoistaViimeisen kerran katson Dnjepriin
ennen kuin lähden täältä pois.
Rannoilla Dnjeprin kerran kohdata sain
armaani yössä toukokuun.
Jäljellä nyt on mulla muistoja vain,
kellastuu lehdet syksyn puun.
Mikikselle ja muillekin tiedoksi: Se on syöpä, ja vähän helvetin pahanlaatuinen. Mutta nyt en jaksa enempää. Mutta ei valitteluja, pliis! Itse olen syntini tehnyt ja itse niistä nyt maksan. "Sitä saa, mitä tulee," sanoi Gandhi ja jos ei ole sanonut, olisi pitänyt.
PoistaSanon samoin kuin Riku jo tuolla alempana: Voi saatana, Kolehmainen, tämä tästä vielä puuttuikin.
PoistaRaymond Carver: Mitä lääkäri sanoi (runo)
PoistaKolehmaiselle
Poistahaluaisin minäkin sanoa jos en lohduttavaa, sitä on vaikea keksiä kun on tosi kysymyksessä, niin ainakin rohkaisevaa.
Sairautesi, josta mainitsit, on tosi yleinen ja kelju. Mutta siihen on kuitenkin olemassa hoitokeinoja, joilla se saadaan kuriin ja järjestykseen. Lisäksi siihen tarvitaan kuulema sairaan omaa panosta. Siis sen jälkeen, kun olet kironnut kaikkein pahimmilla kirosanoilla, niin että saat tarpeeksi sen haukuttua (sen se ansaitsee) otat toiset keinot käyttöön. Aloitat sodan sitä vastaan. Treenaat itseäsi kaikilla niillä voimilla, joita sinulla on, sekä fyysisesti että henkisesti, ja alat siten taistella sitä vastaan. Ota kaikki hyvät asiat joukkotueksesi ja irvistelemällä sairautta pelottelet sen puolikuoliaaksi. Et välitä mahdollisista takaiskuista, teet itse etuiskuja.
Minulla olisi tiedossa leegio saman sairauden saaneita taistelijoita, joita voisin marssittaa eteesi. Melkein joka sairauden lajille. Tällä hetkellä yks mun sukulainen, jolla on eturauhassyöpä (miehillä yleisin) on kirjoittanut siitä kirjan ja johtaa joukkoa joka sitä sairastaa (on sen yhdistyksen puheenjohtaja, hauska ja huumorintajuinen heppu). Yksi Marjatta täällä blogilandiassa, on avoimesti aloittanut sodan rintasyöpäänsä vastaan, kirjoittanut siitä blogissaan. Mun veljen vaimolla on mahasyöpä (yksi pahimmista) se sen kuin myhäilee, asuu Tukholmassa, ja on säilyttänyt iloisuutensa, sanoo voivansa hyvin. Ottaa joka aamu morfiinitabletin, ja käy sen voimalla lenkillä. Yksi puolituttu ylilääkäri (kirurgi) ei ole vielä menettänyt toivoaan, vaikka vihollinen asuu jo hänen pääkopassaan, on alkanut harrastaa uutta urheilulajia, sukellusta. Saa siitä voimia, minulle kerrotun mukaan.
Jne. loputon joukko, joille yhteistä on taistelu vihollista vastaan.
Sinulla olisi yksi hyvä mahdollisuus päästellä pahimpia höyryjä ulos kirjoittamalla tänne Iineksen bogiin niin kuin tähänkin asti. Voit uskoa, että kaikki täällä osaavat antaa ylimääräistä painoarvoa, mitä tahansa täällä sanotkin. Se, että kerroit sairaudestasi, on jo hyvän alku.
Lämpimin terveisin
Liisu
Hei Kolehmainen,
Poistano voihan räkä! - Kyä nuo vaikeat taudit iskevät ihan sattumanvaraisesti - jatkuvasti saa lukea rautamummoista ja -paapoista, jotka juovat pullon pirtua päivässä, savuttavat kuin korsteenit, naivat kaikkea mikä liikkuu, ja elävät 110-vuotiaiksi.
Ollaan vänätty sun kanssa ennenkin, ja vänään nytkin. - Et pyytänyt armoa, etkä sitä saa! :)
Raamattu ja Gandhi voivat tahoillaan syödä päänsä, jos väittävät, että synnin palkka on joku universaalinen rangaistus.
"Synnin" palkka on useimmiten vaiheikas ja hilpeä elämä.... ;)
Joka kohdallasi jatkuu; mikään ei ole ohi ennenkuin lihava leidi laulaa, ja vaikken ole lihava, olen sen verta muodokas, että lupaan varmuuden vuoksi olla muuta kuin hyräilemättä. :)
Haleja, Char
Minä puolestani olen pahoillani, kun en huomannut tuota kainoa pyyntöäsi olla laajentamatta juttua. Ymmärrän, jos se ei tunnu sinusta kivalta. Meillä on kaikilla syytä odottaa milloin se iskee kehen tahansa meistä. Ikää se ei enää katso. Ole sinä esitaistelijamme!
PoistaLiisu, en minäkään tajunnut, että ois jätkien tavoin pitänyt siteerataa Pappaa, ja sanoa: voi saatanan perkeleen kuustoista. - En itse asiassa usko niin nytkään.
PoistaKoska en nyt kuitenkaan ole Pappa; sinä kirjoitit kauniisti - en saata uskoa että Kolehmainen meihin pahastuu.
Vaikka ns säälimisiä ei kaipaa, niin onhan tuo hurja juttu. - Ja se, että jokainen vastaamme tyylillämme, puhumme tavallisesti: eikös se ole parempi kuin ryhtyä teennäiseen kirjoitteluun?
Johon myös vilpittömien viestien poisjättäminen ja pakotettu noituminen lukeutuu.
Oikeasti, Kolehmainen: toivomme kaikki sinulle kaikkein parasta, kukin tyylillämme! :)
Nyt uskallan puhua meidän kaikkien puolesta!
Kolehmaisesta tekisi mieli kirjoittajana käyttää sanaa armoitettu. Toki jäljestään näkee, ettei ensimmäistä kertaa sanoja jonoon laita.
VastaaPoistaVähemmän kirjoittajana armoitettu Matti Apunen sitävastoin kirjoitti tänään Hesarissa ilmestyneen jutun, jonka nimi voisi olla: "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". - Kuten kaikkien kirjoitustensa.
Kirjoitelmansa avain oli, kun hän nimitti Riku Rantalaa julkisuushenkilöksi. Tuollaisen sanan käyttäminen kääntyy väkisin kirjoittajaan itseensä: "minä olen sentään aika jehu ja Kalle Tappinen!" - Ja kyllä Matti Apunen todellakin on aika jehu ja kalle tappinen, hän on herrakerhon sihteerikkö, EVA:n johtaja. Kuin nykyajan muskettisoturi.
Apunen - nomen est omen? - oli selvästi tuohtunut, sen huomasi poukkoilevasta kirjoitustavasta. Mutta oikeassahan hän oli: kaimasi hyödynsi sissimarkkinointia ja teki mediatempun.
PoistaEhkä oli markkinointia, mitään tuomittavaa en siitä kuitenkaan löytänyt.
PoistaSelvänä luulisi tulevan selvää tekstiä, mutta kyllä sitä hiprakassa helpommin tulee. Selvinpäin kirjoittaessani muut varmaankin päivittelevät: "onpas se taas juovuksissa, ihan sekaisin!"
VastaaPoistaMuurahaisten määrästä vähän huolestuin, mitäs jos ne jyrää meitin?
Pst Minä en nyt ymmärrä tuota matemaattista yhtälöä, että muurahaisten yhteispaino maapallolla olisi suurempi kuin ihmisten, jos kerran muurahaisia on vain 69 000 kertaa enemmän. Ihminenhän painaa aikuisena keskimäärin 60 - 70 kiloa ja muurahainen ehkä sadasosagramman.
Poista
PoistaSuuri osa maapallon asukkaista on nuoria, enemmistö ihmisistä asuu Aasiassa, keskipaino siellä ei ole 60 - 70 kg. Etenkään vauvoilla; hekin lasketaan mukaan tähän maapallon väestömäärään.
Suurimmat muurahaislajit painavat useita grammoja. Ei tosin suomalaiset lajit. Vaan suomalainen aitohevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) ei sekäkään ihan kääpiö ole.
Siinä "noin" logiikkaa. Ja ellei se riitä, niin vedetään tuohon kuuteenkymmeneen yhdeksään donitsiin nolla perään, jolloin ihmisiä on 1: 690 000 muurahaista kohti. Koska fakta on että murkkujen yhteenlaskettu paino (biomassa) on suurempi kuin ihmisten yhteenlaskettu paino.
Kunnioittavasti - m
Uskon kyllä, Mikis. Tuo muurahaisen ja ihmisen rinnastaminen keskenään vain on niin sopimaton rinnastus kokoeron takia. Hassu ja hauska.
PoistaMuuten, lentoyhtiöitten laskema naisten keskipaino on 70 kiloa ja miesten 88 kiloa. Käsittääkseni tässä ovat mukana kaikki kansallisuudet ja maat. Lapset eivät ole mukana. Mikähän om lasten lukumäärä maailmassa? En kysy tätä tämän muuurahaisjutun takia, vaan silkasta uteliaisuudesta. Kumpia on siis maailmassa enemmän, lapsia vai aikuisia?
Olenkohan koskaan sanonut teille, että olette rakkaita hahmoja? Jos en, sanon sen nyt.
PoistaNiinhän sinäkin meille, Iines.
PoistaKolehmainen kielsi valitukset, sanon siis vain sen, mitä mies voi sanoa: Voi perkele!
Nyt minäkin vasta huomasin Kolehmaisen vastauksen:
Poistavoihan saatana!
Iines, minustakin olet kiva kaveri, ja niin olette te muutkin! :)
PoistaItse karsastan tuota sanaa "hahmo" - rooleja on kai vaikeaa välttää, missään. Ja ymmärrän, että netissä teeskentely on helpompaa; voi vaihtaa ikää, sukupuolta, vaikka mitä, ja jos on tarkka, ei jää kiinni.
Livenä onnistuu kaikki muu paitsi ikä - sukupuolikin voi onnistua; vrt Yatzka, jonka tyttöystävä luuli seurustelevansa miehen kanssa - tai leffoista - nyt tulee spoilereita:
Crying Game, ja M. Butterfly.
Minä ainakin solahtelen "rooleista" toisiin jatkuvasti: milloin olen neuvoa kysyvä pikkusisko/tytär, milloin kannustava ja tukeva, vertainen kaveri, koko suvulle.
Miehelle - no Juice sen sanoi:
https://www.youtube.com/watch?v=c3OC-iSsJ_8
Paitsi että - olen yrittänyt sanoa Jlle, että olen itse asiassa tosi androgyyni, ja hän hymähtää ja sanoo, että juu, kulta, miten vaan, muru, naisellisempaa naista en tiedä, itte pidän mielipiteeni, mutta ole toki androgyyni.
- No retoriikasta en ala vääntää, tiedän että olen myös kaveri ja ystävä (Juice ns "pikkuhiukkasen" tuossa mystifioi naiseutta). - Ja siis huom! Jn naiskäsitys on ihmiskäsitys; en ole vielä kertaakaan törmännyt stereotyyppiseen roolimallitteluun.
Tarkoitan, että kun keskustellaan asioista: J oikeasti kuuntelee minua, ja pyytää välillä auttamaan - ei mitään äidinhoivaa, vaan järkevän ihmisen apua. - Semmoinen parisuhde, jossa molemmat kaipaavat leikittelyä, mutta tajuavat, koska ollaan asiassa: minusta just parasta!
Ja ottaen huomioon, miten paljon hän pitää naisista (en puhu nyt seksistä): parempaa kohteliaisuutta en voisi saada! :)
Ennenkuin kaveruus muuttui muuksi, hän joutui seksuaalisen ahdistelun (netti)uhriksi. Oli valmis lyömään pillit pussiin, mutta kertoi minulle kuitenkin syyn. - Oltiin jo kavereita, meidän suhde ois joka tapauksessa jatkunut, mutta ahdistelu on aina väärin. Ja hänellä oli tosi paljon kivoja kavereita palstalla, jotka tykkäsivät hänestä noppana!
Luvan kanssa otin yhteyden ikäiseeni Lauraan, joka oli kurjan eron kourissa, ja lähetteli lisääntyvällä vimmalla erittäin suorasukaisen seksuaalisia viestejä Jlle. - Kirjoitin yksityisviestin Lauralle - joka ensin veti totaalipultit. Vastasin sovittelevasti, pyysin anteeksi, että sotkeudun, ja kerroin "Voldemortista" - että viestitkin voi ahdistaa.
Sanoin että J on minustakin hieno mies, enkä ihmettele mitään, mutta jos sovittais, ettei hän enää kirjoittele. J ahdistuu, eikä löydä oikeita sanoja kieltääkseen, kun pelkää niin, että loukkaa, kun kuitenkin olette läheisiä. - Minulle saa mielellään purkaa mieltä, tai muuten vaan jutella - no se Jn häirintä loppui siihen, Laura kirjoitti tunteikkaan viestin minulle ("kiitos Char kun et tuomitse, en vaan tajunnut" - no kuka vaan sekoilee, kun on vaikeaa). Meidän kahden kirjoittelu jatkui siihen asti, kunnes palsta lopetettiin.
No eivät ole ihmiset minun elämässäni "hahmoja"; ns. roolit eri tilanteiden tai tarpeiden mukaan kai soljuvat aika luonnostaan. Välillä pyytää tukea, välillä tarjoaa olkapäätä. Ei omiin tai muiden tarpeisiin reagoiminen tee kenestäkään feikkiä.
Iines, ei sillä, että niin väittäisit: karsastan vain "hahmoilua". - Olematta tyhmä (mielestäni), otan rehdit ihmiset mielelläni elämääni.
Kun ei tunneta elävässä elämässä, vaan ollaan vain sanan varassa, muodostuu sanoista väkisinkin kuva, kuvitelma, hahmo ihmisestä. Se hahmo voi olla hyvinkin yhtä kyseisen elävän ihmisen reaalisen olomuodon - sisältää persoonan, ei habitusta - kanssa.
PoistaTällainen pitkän linjan anonyymi kirjoittamisviestintä saattaa mennä sellaisiin sfääreihin, joihin ei läheskään aina mennä reaalisella henkilön nimellä kirjoitettaessa tai lihallisella persoonalla. Anonyymi viestintä ei ole siis itsessään vajaata - riippuu viestijöistä.
Sanalla hahmo koetan vain ilmaista sen, että kirjoittamalla saatu kuva toisesta on rajoiltaan epätarkka, joskin ydin voi olla tarkkakin, joten miksipä se ei olisi hahmo, kuvajainen todellisesta.
PS Rooli on siis eri asia. Hahmolla en viittaa rooliin, joita jokaisella ihmisellä on useita sen mukaan, missä kontekstissa hän kulloinkin sijaitsee. (Eikös ollut hienosti sanotttu..)
PoistaOli, Iines, hienosti kiteytetty! :)
PoistaOlen samaa mieltä!
Ja pätee myös live-elämään, aika pitkälle. Uskallan väittää.
Silmistä ja habituksesta voi nähdä paljon, mutta ei kaikkea; miten muuten selittyisivät ns. auervaarat ja onnenonkijattaret.
Ihmisillä - siis ns. liian kilteillä on taipumus uskoa ensimmäiseksi hyvää, ja voi joutua huijatuksi. Epäluuloiset kyynikot taas eivät usko mihinkään tai kehenkään, ja missaavat kivoja ihmisiä - taas se sama haitari: tosi harva on ääripäässä, useimmat sijoittuvat joillekin vaiheille.
- Vaan on tää netti ihana: ilman tätä mekään kompania ei oltais varmaan koskaan tavattu, eikä päästy juttelemaan, välillä hassuja, useimmiten myös lopulta syvällisiä!
Minusta tämä on antoisaa, ja olen valmis kutsumaan kaikkia ihmisiä "hahmoiksi" - kun sanaa selitetään.
Olen minäkin. Hahmo. :)
P.S. Suhteen alkuvaiheessa tilitin Jlle, että on suunnaton helpotus, kun hän ottaa mut kokonaisena. Ihmisille yleensä, ja miehille erityisesti, olen tuntenut olevani Viipale. Kuin pala piirasta, josta vain osa sopii ja kelpaa, ja loppu pitäisi piilottaa tai poistaa. - J vastasi että kiva kun oon tyytyväinen; hän ei nyt viipaleista tiedä, mutta hyvä kun on asiat hyvin. Eikä ihan tajua mistä puhun, kun oon just kiva, olen enemmän kuin tyytyväinen häneen, asiat on hyvin, eli onko tämä Tärkeää Tilitettävää, vai voidaanko vaan taas olla.
No voitiin olla. :)
Arvaa muuten Char Rakas - joka olet minulle yhtä rakas kuin laastarilappu toisessa kantapäässäni koska sitä kantapäätä mun (uusi) kenkä hankaa mua - niin, tota noin... arvaa kuka tuossa kipaleessa soittaa Hammond-urkuja? Ei. älä katso minua kohti, älä! (Tai katso vaan, Char, koska pidän Sinusta.) - Ps. Urkuja tuossa soittaa Veikko Sinisalon poika Jarno. Eikä kovin hyvin, kuten kuulet. Ja tekstikin on huono, kuten kuulet. Tämä minusta on... no, uskottavampi
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=Pu1zoIKHwUc
Tätä Juice ehkä ajatteli:
Poistahttp://jaxen.blogspot.fi/2014/08/dueling-banjos-elokuvasta-syva-joki-1973.html
(kuvan saa suuremmaksikin)
Lähden sateeseen, laitan sellaisesta kertovan laulun.
VastaaPoistaSataa, monta sataa, satoja ainakin.
Oi mitä nostalgiaa! Peter, Paul ja Mary oli yksi nuoruuteni suosikeista.
PoistaMuurahaisten biomassasta löysin sellaisenkin tiedon, että se olisi yhtä suuri kuin ihmistenkin. Juttu vaikuttaa urbaanilegendalta, mutta voi olla tottakin.
VastaaPoistaLaskin nuorena, ettei ihmisiä maailmassa niin kauheasti ole. Laskin, että jos kaikki maailman ihmiset tuotaisiin Laatokan jäälle, jokaiselle olisi tilaa ruhtinaalliset 5 neliömetriä!
Sitten vaan odottelemaan kevättä ja maapallon ongelmat olisivat ohi...
(Joku näppärä neropatti voi laskelmani perusteella arvioida minä vuonna sen suoritin.)
Tilaa olikin 4 neliötä per nuppi, laskeskelin äsken päässäni. Oletin Laatokan kooksi 100 x 200 km.
PoistaHauska laskutoimitus, Tapsa! Vaan miksi laskea tuota mahtumista Laatokan järven jäälle, kun sen paino ei kuitenkaan kestäisi moista ihmismassaa?
PoistaIhmisten määrä on Wikipedian mukaan ylittänyt 7 miljardin vuonna 2011. Tuosta voisi meikäläinenkin laskea ihmiskunnan biomassan painon, jos osaisi arvioida ihmisen keskipainon.
Ja kun tietäisi muurahaisten arvioidun määrän, niin helpostihan laskutoimituksen tekisi.
En yhtään epäile tuota muurahaisten biomassan painoa, ajatus vaan on riemukas ja asettaa ihmisen paikalleen luomakuntaan.
Mistäs tuollaisen tiedon sait, että jää ei kestäisi?
PoistaÄkkiä arvioiden kestäisi hyvinkin: jo 15-senttinen teräsjää kantaa auton. Auto vastaa kymmentä ihmistä.
Laatokan jää voi olla kovana pakkastalvena vaikka metrin paksuinen eli kantaa 50-tonnisen veturin.
Mielenkiintoista onkin tuumaulla, mitä tapahtusi kuin Ihmispopulaatio levittäytyisi jäälle tasaisesti. Tuskin se murtuisi, jos täyttö aloitettaisiin rannoilta, mutta voisi painua alaspäin aika tavalla.
P.S. Mikis, Iines, ja Tapsa: en yhtään tiedä, miksi kaikki muurahaiset pitäisi pyydystää ja toimittaa ensi talvena Laatokalle, tai miten te sen teette...
PoistaMutta olen megessä, voin keittää teille kuumaa mehua, ja paistaa pullaa! :)
Mamma mukaan, Char, ehdottomasti!
PoistaTapsa, ihmisiä on 7 miljardia. Jos aikuisen keskipaino olisi 70 - 88 kiloa ja lapsen vaikka 15 - 20 kiloa, niin arvelin tuosta tulevan niin kovan painon, ettei jää voi kestää, ellei kyseessä ole umpijää. Mutta siis en tiedä.
PoistaAsian voisi kyllä joku viisas laskea. Itseäni kiinnostaa edelleen se, paljonko maailmassa on aikuisia ja paljonko lapsia. Sehän vaikuttaa kaavaan.
Kiitos, tää Mammeliini lähtee katsomaan teittejä, ensi talvena, mielisuosiolla! :)
PoistaPuhukaa te kaavoista, meitti alkaa laskea pullaratioita vs osallistujien määrä.
On kuulkaa siinäkin matikkaa!!! :)
Vaadin kyä kaikille teille pelastusliivit - ja ötökkäkoulutuksen: miten meinaatte saada ne muurahaiset autoihin?! Plus lapsilla pitää olla Turvaistuin, nekin painaa...
Mutta mukana ollaan! :D
Juu, ja Se Mamma Kanssa: se tosin sitten lekottelee soffalla ja huutelee mulle ohjeita, samalla kun selaa tablettia. :D
PoistaMun ois ehdottomasti pitänyt sanoa ittestäni "Mamacita" - mutta näin sitä oppii, kun elää! :)
" ... en yhtään tiedä, miksi kaikki muurahaiset pitäisi pyydystää ja toimittaa ensi talvena Laatokalle ... " oli kyllä niin yllättävä (= hauska) vastaus kysymykseen (jota kukaan ei ole edes esittänyt) että multa purskahti mun suusta kauheesti sellaista... mitä tää nyt on... "möhnää", että mun lämppärini näyttötaulu meni ihan sumeaksi. Saisit tulla siivoamaan sen, peijakas! - Kunpa tulisitkin, Char rakas! (Niin vähennetään nää kulut sitten verotuksessa mun kotitalousvähennyksistä, josta tähän mennessä ei oon vielä vähennetty mittään.)
PoistaJookos?
Ps. Voihan tällainen tavallinenkin ihminen harrastaa ns. verovähennyssuunnittelua. Miksei muka voisi?
Mikis tuossa palasi tarinan alkulähteille; niin teen minäkin: pikkusiskon lempparihoilotus:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q
Kyläyhteisöstä: tämä ns. pientaloasuminen on mulle uutta, ja kun olen citypupu, kestää vähän aikaa totutella siihen, että naapurit haahuilevat pihalle jutskaamaan tai hakemaan pupunruokaa, kysymättä.
Viereisessä kioski-pikaruokapaikassa oli eilen jumalainen tuoksu, kun hain patonkia: he tekivät kurdiruokaa, itselleen. - Aloin heti suunnitella, että kun tunnetaan paremmin, vien pienen syytinkilootan, ja pyydän maistiaisia - on hauskaa kokeilla eri herkkusia! :) - Voin tehdä maustekakkua vastineeksi; varmaan eivät saa myydä listan ulkopuolelta.
Tänään on meksikolaista kanavuokaa - teen itte sen mausteseoksen (jessus, että jaksat säätää, hymähti Isosisko, kun kerroin - no ei se oo vaikeeta). Suurempi haaste on nyt just saada syötyä (keuhkokuume), mutta kun siihen tulee sipuleita, puna- ja valko-, sekä tuoretta chiliä: luonnon omia antibiootteja, ja tulisuutta, eiköhän röörit ala aueta.
Takaisin kyliin: luin just Kitinojan kylästä, Pohjanmaalla (uusin Kodin Kuvalehti); pieni kylä, ja hommaavat siellä talkoovoimin. Kirkon, hautuumaan, talot, rakennusapua nuorille perheille, että kylä eläisi (kahden open kyläkoulu on tärkeä). Aikoinaan kuulemma purkivat sillan ennen vanhaan joka vuosi, ennen jäiden lähtöä, ja rakensivat sen sitten uudestaan, kaikki talkoilla. - "Näin pieni kylä ei voi nojata vieraaseen apuun". Tähtäsivät Vuoden Kyläksi, ja presidenttiä kaffelle. No v 2012 hanke onnistui, ja Sauli kävi kylässä. Siinä meni suut tukkoon tyhjännaurajilta.
Muuten kuulostaa tosi kivalta - mutta minua ahdistaisi se uskonto. Ymmärrän ja kunnioitan niitä, jotka siunaavat aina leivän - ei se leipä minustakaan ole mikään itsestäänselvyys, mutta ruokarukous ei luontevasti suju. Ja sitten se, että koko väki ahtautuu pienen kirkon takaosaan, kun eteen ei itteä tupata. No minä menen aina eteen, silloin kun kirkossa käyn - uskontokunnasta riippumatta. Itävallassa tutustuin katolisiin ja kreikkalaiskatolisiin messuihin, ja kävin hindutemppeleissä, täällä meillä oon joskus käynyt ihan ev.lut. - Saarnat voivat olla tosi kiinnostavia: paljon kirkkohistoriaa ja taustoja, joista voi lukea lisää. Haluan nähdä ja kuulla hyvin.
Meillä jokunen ihminen on suuttunut, kun toinen naapuri on kulkenut hänen aitaamattoman takapihansa halki. Oikeastihan taloyhtiöissä asia menee niin, että kaikki maapohja on yhteistä ja kuuluu taloyhtiölle, joten periaatteessa takapihoillakin saa kulkea tai hakea pupun ruokaa. Kivaa se läpikulku ei tietenkään ole, vaan lähinnä moukkamaista.
PoistaItseäni harmittaa näissä takapiha-asioissa se, että taloyhtiön jokuset moottorisahamurhaajat leikkaavat liian usein aitojen edessä kasvavan korkean pensasaidan maata myöten poikki, jotta olisi "siistimpää". Näin menee näkösuoja. Onko matala ruskea lauta-aita muka siistimpi? Näin takapihalla on kuin tarjottimella varsinkin alkukeväästä ja koko kesän, kunnes aita kasvaa. Sitten murhaajat taas lähestyvät moottorivehkeensä kanssa ja niistävät aidan alas. Ei aitaa kuulu joka vuosi leikata maanrajaan asti!
Iines,
Poistatuota en tiennyt, yhteisestä pihamaasta. Luulin, että takapiha on sama kuin parveke, ts. kuuluu minulle.
Naapurin rouva iski porkat pystyyn, ja narun väliin (siis ei meidän väliin), kun kyllästyi pihansa poikki oikaisevaan "nuorisoon". - Luulin, että siinä ne koltiaiset taas ovat raggaroineet.... Kuten sanottu, tämä maan tasalla asuminen on minulle uutta!
On kuitenkin kiva pitää varpaat maassa, kirjaimellisesti.
Jos nyt hiuksia ryhdytään halkomaan: minulla ja meillä muillakin maan tasalla asuvilla on ns. hoitovastuu omasta pläntistämme. Hassua, että taloyhtiö edellyttää meiltä vastuuta, mutta siihen ei kuulu oikeutta omaan tilaan. Ties vaikka mullakin ois täällä 15 bulimikko-pupujussia, jotka napsisivat kaiken voikukan mitä kerkiän keräämään... Hmmm... Juristi-Char nostaa päätään - ei vaiskaan, kertaluontoinen tapaus, ja tyrmistynyt ilmeeni varmaan riittivät yläkerran kanirouvalle (luhtitalo).
Naapurin rouvaa ja minua eristää korkea, valkoinen aidanpuolikas, ja jonkinlainen verkkoaita. Luulin, että se kuuluu tapaan, mutta kun alettiin jutella: edellisellä asukkaalla oli ollut kouluttamaton taistelukoira, joka oli hyökännyt rouvan kimppuun = verkko. - Hän kysyi varovaisesti, että eikai haittaa, se verkko, on niinkuin molemmilla omaa rauhaa (koiran omistaja oli myös haahuillut hänen pihalleen kalsongeissa kesken pihapäivälläsen - huumeveikko, ja välittäjä. Häätö kesti ikuisuuden...)
Vakuutin, että olen lämpimästi pro-verkko, ja jos hänelle sopii, tulen juttelemaan ensi kesänä siitä, josko saisin omalle puolelleni istuttaa villiviintä tms helppoa köynnöstä, verkkoa vasten; ois kaunista, ja lisää sitä näkösuojaa. - Mikä nyt on sinänsä vähän vitsi, asun just yhteisen kauttakulkuoven vieressä, ei aitoja.
Eli ensi kesänä, kun olen terve, leikin että olen uimarannalla, kun otan aurinkoa biksuissa - ravaahan siis rannallakin väkeä! Kaikki kukkani ovat saaneet olla rauhassa. Ja ensi kesänä sitä valkoista, korkeaa L-mallista lankkuaitaa vasten suunnittelen välimerellistä seinäamppeli-ruukku-puutarhaa. Kukkapenkit ovat haasteelliset, kun tää piha on alamäessä, eli kaikki sadevesi virtaa tänne. Maa- ja seinäruukut toimivat paremmin.
P.S. Yksityisyydestä: vanhassa kodissa paistattelin aamuisin 3. kerroksen parvekkeella, lounaan jälkeen lähdin rannalle. Kerran, kun odottelin nysseä, se mun Lemppari-huoltomies nappasi kyytiin, oli ajamassa keskustaan hakemaan naperoa jalkkisharkoista, ja kertoi, että vastapäistä taloa remppaavat Seinä- ja Kattomiehet olivat kommentoineet naureskellen sitä blondia, joka selvästi tykkää kesästä: aina kun tullaan aamukaffelta, sen lakatut varpaat on parvekekaiteen reunalla, ja heiluvat. Heistä se oli söpöä (tai niin päätin asian tulkita :D) - Totta on, että heiluttelen huomaamatta varpaitani kun nautin (tutut joskus kurkkivat kiusallaan pöydän alle, kun syödään jotain hyvää; potkin aina salaa kengät pois).
Kiva, että oli miesporukallakin kivaa. - Ja on mun varpuliinit sitten varmaan Tosi Nököt, kun tolleen kymmenien metrien päästä kiinnittää huomiota. ;) :D
P.S. Iines: että teittien naapureilla on sitten moottorisahat - hyvä toisaalta ettei meillä täällä ole yleisimmin Texas-meininki.
PoistaJokamiehen-oikeus on hyvä asia, en kaipaa siihen mitään muutoksia, mutta kuten sanoit: ihmeellistä, että tallustellaan toisen pihamaalle kattelemaan että mitä ehkä tarttee. Oli nyt oikeus tai ei.
Suunnittelen myös pientä pensasaitaa mun pihan ja yleisen tilan väliin; jos rahat ei riitä: pari parvekelaatikkoa ahkeraliisoineen tilanjakajaksi.Laatikot on jo, ja kukat saa alle parillakympillä. Nyt vaan rahaa sukkanauhan varteen ensi kesäksi! :D
Siis, Char, kyllä se pläntti sinulle kuuluu ja sinä saat sen määrätä kun kerran hoidatkin. Juridisesti maapohja vain kuuluu taloyhtiölle ja se voi halutessaan vaikka kaataa sieltä istuttamasi puut, ihan niin kuin meidän pensasaidan, joka kasvoi muka liian korkeaksi muutaman asunnon kohdalla..
PoistaKäytännössä ihmiset kunnioittavat näitä "omia" takapihoja, varsinkin jos ne ovat jollakin tapaa vaikka pienillä pensailla aidattuja. Vain täydellinen moukka kulkee toisen hallinnoiman pihan läpi, vaikka maapohja onkin yhteistä. Ja se pupunruuan pyytäjä teki oikein, kun pyysi luvan. Onneksi valtaosa ymmärtää tämän.
Siis moottorisaha kuului jollekin asukkaalle, hallituksen puheenjohtajalle, joka parin siistin ja piukan rouvasihmisen kanssa kaatoi pensasaidan, joka kasvaa kolmen asunnon edessä, kun asuntoja on rivissä kymmenen.
PoistaKerran minä sahasin, muistaakseni Mikkelissä, yhden puun poikki kun linnut istuivat sen oksilla ja paskansivat mun autoni päälle. Minä OLEN luonnonsuojelija, olen ollut sitä vuodesta 1968 lähtien - ennen Koijärveä ja Vihreitä jo - mutta ei tommote musta ollut kivaa (= siis että auto aina on kalkkipaskassa). Isännöitsijä sanoi että ei sitä puuta sillain vaan olis saanut sahata, kun ollaan kaupunkialueella, olisi pitänyt pyytää lupa joltain? Paskan marjat! Linnuilta minä luvan pyysin, ennen kun käsisahalla aloin nyrhätä sitä (aika paksua) puuta poikki... linnut sanoivat että voivat ihan hyvin istua siinä naapuripuussakin ja paskantaa naapurin auton päälle. - Vaihtelua heillekin.
PoistaMamma vannoo maakuntaeroihin ("heimoeroihin"), mutta eiköhän se ole taas kulttuurista tuotetta. - Itte en tajua pohjalaista komiahenkisyyttä yhdistettynä äärimmäiseen nöyryyteen. Siis en tarkoita nöyryyttä jumalan edessä, vaan sitä, että ängetään kaikki takapenkkiin istumaan, ettei pröystäilisi naapureiden silmissä.
VastaaPoistaNäin suomenruotsalais-mäntsäläläis-taustaisesta stadilaislikasta (jolla on puolalaista aatelisverta suvussa) tuo kuulostaa vähän keinotekoiselta, ja silmänpalvomiselta. - Yksi rakas lankoni on pohjalainen; olemme hyviä kavereita, jopa ystäviä (ollaan välillä puhuttu sellaisistakin, mistä ei omalle puolisolle voi helposti puhua). Hän ei ole uskovainen, siinä mielessä että kävisi kirkossa tai haluaisi rukouksia opettaa lapsille.
Äitinsä kärsi, kun lasten iltarituaaliksi otettiin Teletapit. - Älkää tuhahdelko, ainakin puuttui kaikki "jos sijaltain en nousisi"-jutut, jotka on just pelottavia naperoista. "Kun aurinko painuu mäkien taa, on Lapsen ja Lapsen aika käydä nukkumaan. Äiti käy nukkumaan, isi käy nukkumaan, unilelut (no ne yksilöitiin) käyvät nukkumaan. Mamma käy nukkumaan, Mummi käy nukkumaan, Char käy nukkumaan - kaikki me käydään nukkumaan". - Rituaali jatkui pitkälle murrosikään.
Langon äiti ei muuten halunnut olla pohjalaisittain Mumma, vaikka sitä toivottiin: hän oli varma, että lapsia kiusattaisiin. - No lapsia yleensä kiusataan joka tapauksessa, vähän (mitäs luulette, että mun iäkkäät vanhemmat Mamma ja Pappa herättivät koulussa? Selitin, että kun ollaan puoliksi ruotsinkielisiä, nimet tarkoittaa vaan vanhempia. Asia hoitui kerralla, ja ihan sopuisasti).
Otetaan löysin rantein.... :)
Kivaa päivää kaikille! :)
Minua on aina viehättänyt pohjalainen komiahenkisyys yhdistettynä ei tehrä siittä ny numeroo -henkeen. Tämä on minusta melkein hauskempaa kuin savolainen sutjakkuus, joka on niin ilmiselvää.
PoistaVaan kauheita ovat ne vanhoillislestadiolaiset irstaat uskovaiset ukot, jotka panevat naisensa joka vuosi paksuiksi ja määräävät uskonopissaan, että paljahalla pitää saada panna ja iliman ehkäsyä. Naiset sitten uupuvat ja kulkevat haudan partaalla viisi kersaa kintuissa ja kuudes mahassa.
Kyä tuo ristiriitaisuus minuakin kiehtoo - en vain saa siitä kiinni!
PoistaJa kaikkihan me ollaan ristiriitaisia; harva on niin yksoikoinen, että kaikki selittyisi kerralla.
Minuakin pohjalaisuus viehättää - en vain tajua. Komiahenkisyyttä paikataan kirkkonöyryydellä? Eikä edes aleta puhua ehkäisykiellosta - tai jos aletaan: otetaan mukaan katolinen kirkko, jonka opit nyt ovat huomattavasti paljon globaalimmat vaikuttajat kuin meidän joidenkin pitäjien.
Siskonlasten Mumma oli peripohjalainen, mutta jotenkin kuitenkin häpesi, kun halusi olla Mummi.
Ehkä itte olen semmoinen sekasikiö, etten osaa ymmärtää heimoeroja. - Ja kuten sanoinkin, se Kitinojan kirkonkylä kuulosti kutsuvalta, kaikin muiden puolin, paitsi uskonnon kannalta. Ovatten kuulemma kuin Asterixin kylä, on kylän mahtihahmot, ja Voimajuoma, paitsi ettei se ole Koskenkorva vaan Raamattu.
En nyt tottavie usuta ketään juomaan - sanon vaan, että niin kiehtovaa kuin tuommoinen tiivis yhteisö olisikin, en usko, että sopeutuisin itse.
Monin tavoin turvallista "kaikille" - mutta turva edellyttää, että pysytään ruodussa, ja tuo tökkii pahasti, minua. - Kun en siis mene kirkossa eteen komeilemaan, vaan saadakseni kaiken irti; takapenkissä kyhjöttäminen olisi teennäistä. - Siis minulle! Varmaan kyläläisille just oikein!!!
Vaan nyt valmistui ruoka.
Jos olisitte lähistöllä: kanavuokaa ois tarjolla!
Haleja, Char
P.S. Iines: ymmärsin kyä, että kirjuutit lonkalta, mutta minusta, näin uus-hämäläisenä, "ei ny tehrä siitä numeroo", lähtee täältä...
PoistaOli tosi kiva lukea Noposen pakinoita - ja kaikkein hauskinta oli (kun pidin niitä niin ylilyönteinä), että männä kesänä olin Pyynikilä ottamassa aurinkoa, kun äiti ja teinipoika saapuivat paikalle.
Poika pulikoi; äiti huuteli: ui nys si äkkiä! - Itte luulin, että oli kiire nysselle, tms, mutta ei: täällä oikeesti alkuasukkaat puhuvat tolleen. Istuivat pitkään filtillä, söivät eväitä, poika kävi uudestaan uimassa - on vain tapana puhua noin.
Totta, Char, Tampereeltahan Nopolat ovat alkujaan!
PoistaIines, en tarkoittanut oikaista! - Muistaakseni artikkelissa oli jotain sellaista, että "ei ole tapana eteen tupata", kirkossa.
PoistaItte vasta yritän päästä kärryille tästä hämäläisyydestä - pakko on paras muusa, jne.
Enkä varmasti olisi sanonut mitään, kun tajusin mistä puhut, mutta kun olen kamppaillut täällä kielen kanssa, alkuasukkaiden seassa, ilman tulkkia, ja vuositolkulla!
Joskus voin kertoa, kaikille teille nyybeille (tarkoittaa uusia palstalaisia; osaan myös kaksi sanaa nettislangia :D), miten stadilaislikka nimesi uudestaan Teknisen Laitteen. Vahingossa, mutta Silti!
Olipa harvinainen näky teeveessä, kun Stubbilta hyytyi hymy. Ja vain siksi, että persupollari kertoi totuuden. (Mielestäni kohu ei siis syntynyt varsinaisesta pointista – Stubbin puheenpartta lainatakseni - eli poliisien liiallisesta vähentämisestä.)
VastaaPoistaLopuksi persupollari laukaisi helmen: "Suomi on hyvinvointiyhteiskunta enää vain roistoille."
Eikö Riku ja muu punaviheriä anarkismivasemmisto väitä koko ajan ihan samaa!? Toki eri tahoja roistoilla tarkoittaen...
Punaviheriä anarkistivasemmisto sulla on housuissas.
PoistaKäsitykseni muikaan poliisin ja pelastuslaitoksen käynnissä oleva alasajo (jonka sisäasiainminsiteri tänään kiisti) on hyvin kapitalistinen ilmiö: turvallisuutta niille, joilla on varaa turvallisuudesta maksaa.
Mitä poliisikansanedustajan puheeseen tulee, vaikea on ymmärtää siihen sisältyvää järkeä. Tarkottiko valtiopäivämies sitä, että myös minulla tai mummulla Mämmilästä on oikeus kymmeniin tai jopa satoihin poliisiturvamiehiin ja sitä, että kun vierailen jossakin, paikat pitää etukäteen turvallisuuteni vuoksi tutkia?
Mitä puheen paljastuksiin tulee, eikö äijä lähinnä itsestäänselvyyksiä jorissut.
Muuten olen sitä mieltä, että kustannusvaikutusten vuoksi tulisi tutkia mahdollisuutta majoittaa ministerit Katajanokalta ja Kakolasta vankilakäytöstä vapautuneisiin tiloihin, joissa ministereiden turvallisuus voitaisiin parhaiten turvata.
Ensinnäkin, mikä tahansa asia saadaan näyttämään väärältä hakemalla sille rinnakkainen vastakohtaesimerkki. Tällaista ilmiötä kutsutaan populismiksi.
PoistaToiseksi, on ymmärrettävää, että valtiomiehiä suojellaan erityisvahvistusta käyttäen, jos he ovat saaneet uhkauksia. Tässä ei ole mitään väärää.
Tämänhän meni mielenkiintoiseksi. Hesarin Nyt-liite osoitti, että Stubbilla on vain kaksi ilmettä. Normaali on kauhunilme, jonka vaihtaa kameran nähdessään nauruirveeseen.
PoistaRiemastuttava video, ääneen naurattaa.
PoistaEn oikein tajua asiasta noussutta haloota. Olisiko Stubbin kannattanut ohittaa koko lausunto. Nyt se sai vallan korkeat sfäärit.
Kokonaan toinen asia on, että väkivallan uhan alla elävät naiset ovat oikeasti pulassa. Joskus tekisi kyllä mieli sanoa naisille: katsokaa nyt herran tähden, kenen kelkkaan lähdette! Väkivaltaisuus kyllä paljastuu nopeasti tutustumishuuman jälkeen. Älkää roikkuko väkivaltaisissa miehissä. Lukekaa! Olkaa fiksuja! Älkää helkkarissa uskoko, että toista voi muuttaa.
Polliisisetä ei kertonut mitään salaisuuksia. Stubbin reaktio taitaa osoittaa hänen rakoilemistaan paineiden alla. Veikkaanpa että tyylikonsulttien tuotoksen ja hymynaamarin alta paljastuu yhä useammin todellinen pääministeri. Sellainen, joka Pohjoismaiden neuvoston toiminnasta puuskahti: "Vittu, mitä paskaa!"
PoistaTätähän juuri tarkoitinkin: "...turvallisuutta niille, joilla on varaa turvallisuudesta maksaa." Eli yhteiskuntamme tarjoaa hyvinvointia vain roistoille ja luikureille.
PoistaEn tiedä, miksi tästä tulee mieleen helsinkiläisen Pukinmäen peruskoulun lopetushanke. Koulussa on nimittäin 65 prosenttia oppilaista maahanmuuttajia. Nyt kantasuomalaiset vanhemmat eivät halunneetkaan lapsiaan Pukinmäen peruskouluun ja heitä syytetään rasismista.
PoistaKissan villat! Kyse ei ole rasismista, vaan lasten työrauhasta ja mahdollisuudesta oppia. Tämä on kylmä tosiasia eikä se muuksi muutu, vaikka voissa paistaisi. Ei ole rasismia pitää omien lasten oppimisen puolta! Maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa on levotonta, ja on selvää, että maahanmuuttajaoppilasta on autettava kaikin mahdollisin keinoin ja on edettävä hänen mukaansa eteenpäin. Tämä ei aina ole äidinkieleltään suomalaisen lapsen opiskeluetu.
Iines,
VastaaPoistahuomasin vastauksesi tuolla "ketjuajatustenvaihtovastauskoelmassa" ylempänä ja kirjoitin sinne vastauksen. Olisihan minun pitänyt tietää, että sinä vastaat aina. Nyt ei tarvitse, varsinkaan jos olet kiireinen.
Char,
kiitos kommenteistasi, jotka olet osoittanut minulle! Olen kyllä ne lukenut, mutta en ole osannut vastata niihin mitään järjellistä. Sinä kirjoitat niin vapautuneen oloisesti suoraan ajatuksiasi, että suorastaan ihmettelen. Minä taas mietin koko ajan, mikä olisi sopivaa sanottavaa ja sitten en keksi, tai keksin väärin ja kadun kommenttiani. Joskus poistankin niitä, kun ne tuntuvat tosi typeriltä, mutta ne jättävät ikävän "kolon", joten käytän sitä vain ääritapauksissa. Toisten kommentteja en poita koskaan omassa blogissani, ja toisten blogeissa se ei olisikaan edes mahdollista.
Sinä voisit kirjoittaa kirjan kokemuksistasi, Char! Olet niin tuottelias jo täällä blogissa. Onko sinulla muuten oma blogi?
Liisu, ystäväni,
Poistakiitos taas kauniista sanoista - ja oli oikeasti tosi kiva, että kirjoitit minulle nyt! :)
Tiedän, että välillä intoudun suunsoittoon mm. palstan poikain kanssa; Mamma just varoitti, että ne voi luulla, että olen Pettäjä-Nainen tai Helppo, jos vitsailen. - Itse nyt luotan näiden meidän miesten järkevyyteen ja ihmistuntemukseen. :)
"Helppo" olen joka tapauksessa, jos sillä tarkoitetaan naista, joka pitää seksistä, kivan kaverin, ja/tai rakastetun kanssa, ilman pelejä, ehtoja tai krumeluureja. - Mutta kun välillä soitan suutani täällä: vaikutan ehkä silloin paljon ronskimmalta ja itseasiassa jotenkin erilaiselta kuin olen?
Ei se vitsailu mikään rooli tai hahmo (paitsi siis siinä mielessä kuin Iines viksusti määritti "hahmon", yllä) ole; itse asiassa live-ystävättäret, jotka elävät paljon jänskemmin kuin minä, sanovat, että minulla on mieli katuojassa enemmän kuin heillä yhteensä, ja saan kaikesta kaksimielistä, tavalla, jota he eivät osaa edes ennakoida.
Ehdin Liisu jo ajatella, että ehkä et enää halua jutella; mun jutut (ja varsinkin tuo sarjatulitus postauksia, nyt kun olen Sidottu Sänkyyn - no tässä sitä mennään taas :D), ovatkin välillä ihan övereitä, jos niitä lukee tosimielellä.
Kuule Liisu: mitäpä jos siirrän loppuvastaukseni, pienen prologin kanssa sinun blogiisi? - Siis siten että muut lukijasi pääsevät kärryille, että miksi ja mitä.
Halukkaat löytävät tiensä sinne, eikä tämä muutenkaan kuulu muurahaisiin mitenkään.
Omaa blogia ei ole, enkä perusta, näillä näkymin. - Minua sressaisi juridinen ja eettinen* vastuu muiden kirjoituksista; en antaisi herjata tai nimitellä ketään omalla palstallani, anonyymisti, nimimerkillä, tai "nimellä" ja oikeasti rumasti. - Ronskistakaan kavereiden keskeisestä leikinlaskusta ei ole nokan koputtamista, mutta...
Sananvapaus ei tarkoita oikeutta sanoa mitä sylki suuhun tuo, ja oikeutta saada kaikki ilkeydet julkaistua.
- Ei sis. kritiikkiä Iinestä tai ketään kohtaan; anonyymien puskaheitot vain ovat kurjia, enkä itse halua ryhtyä palstapoliisiksi.
* Olen siis isoilla palstoilla tarmokkaasti raportoinut modeille asiattomista kirjoituksista - kuten jos lähetellään kuvia kakkakikkareista tai aletaan nimitellä yksittäistä kirjoittajaa (jenkkipalstalla: siellä enemmän toivottiin että häiriköinti lakkaisi ittestään, ja kun huomasin trendin, otin asiakseni raportoida heti). - On muutakin kuin kulttuuriero, on myös luonne-erot.
No rumat jutut poistettiin, nimimerkkejä ei heti bannattu, ja lopulta käytiin kivoja keskusteluitakin monien kanssa. - Itte en kattele ilkeilyä.
Lähinnä: palsta oli täynnä nuoria, siis ihan teinejä: meillä oli ommoo kivvoo, ei siihen tarvittu aamunavaukseksi vessanpönttöä ja herjoja.
- Olin kaikesta päätellen reipas lisä palstalle: poistatin rumat kuvat ja herjaavat tekstit per oitis; välimaasto-kiusaajat vaan pistin kuosiin kirjoittamalla.
Muut aikuiset lauloivat "kumbayaa". :D
Iineksen palsta on päivän piristys! :)
Plus että ainoa juttu, josta oikeastaan toistaiseksi olen halunnut postata, oikein kunnolla, oli ex-mies, Voldemort: Iines tarjosi minulle Vieraskynä-mahdollisuuden. Sain kirjoittaa alustuksen, ja sitten keskusteltiin kaikki.
Se oli tosi hyvä kokemus, kiitos vielä, Iines! :)
- Kiva kun saan halutessani kirjoittaa tänne, joskus paljon, ja ne vastaa, joita kiinnostaa. :)
P.S. Miksu, Tapsa et al: olen ihan tosissani niitten Hakkapeliitta-päivien suhteen. Sis. hauskan markkinakokemuksen, ja tilaisuuden tavata livenä, jos päivä kaikkien aikatauluun sopii.
Kyyti ja yöpaikka on minulla jo sovittu, menen itse joka tapauksessa; olen miettinyt sitä vuosia. Jos teille sopii: puhutaan tarkemmin ensi kesänä. - Sulut pois, ja kukka rintaan, kuten entinen, ihana matikanopeni Leena Pajamo tapasi sanoa! :)
Kaikki te muutkin kaverit: mukaan! :)
P.S. Jos Riku Riemu ilmoittaa olevansa Leena Pajamo: mie romahan! :D :D :D
PoistaMinä olen aina tosissani. Tosin viime hetkellä voin joskus muuttaa mieleni. Mutta en tässä asiassa: Tammelassa tavataan.
PoistaVeikkaanpa, että Mikis tulee myös. Ei hän voi päästää minua sydänhämeen suveen kahden Charin kanssa!
Entäpä Iines - vaikkei kyseessä olekaan munamarkkinat, niin voitko sallia, että kuhnurit pörräävät siellä vain yhden kuningattaren ympärillä?
Luulenpa lisäksi, että Kuunkuiske raapusti jo ristin kalenteriina elokuun 2015 kohdalle... Riku empii vielä, mutta jos Kuunkuiskekin, niin...
Tapsa,
PoistaTammelassa tavataan! :)
Olen ennenkin saanut tosi kivoja ystäviä, alunperin tämmöisen neutraalin keskustelupalstan kautta. - Nettikirjoittelu on tietty jatkunut, mutta ollaan voitu myös soitella ja tavata.
Olisi kiva kun saataisiin monta mukaan - siis kyä nuo naiset luovuttavat helpolla, jos antavat minun yksin pörrätä koko päivän herraseurassa... ;) :) :D
- Plus että Riku: et kai sää ny yhtä amatsooni-blondia pelkää?! Johan sulta menee katu-uskottavuus! :)
P.S. Tämä ei ole inside-juttu. Puhutaan varmaan sitten vuoden kuluttua että missä nähdään, ja kuinka löydetään toisemme; kaikki ovat tervetulleita pitoihin! :)
Minä ainakin odotan ihan noppana!!!
Riku Riemusta en tiedä - taitaa olla keksitty Nimimerkki - minä olen Mikko Pajamo. Ja olen naimissa Leenan kanssa. - Onko se muka joku vitsi? (Minun mielestäni te olette harvinaisen loukkaavia ihmisiä.)
VastaaPoistaIines käyttää - negatiivisessa mielessä - sanontaa "kissan villat". En ymmärrä mitä hän sillä tarkoittaa? (Lampaiden ympärillä on villaa, ei kissoilla?)
VastaaPoistaHemmi-täti kerto että kun mä olin pieni, noin 2-v, ja hän oli pistänyt minut Kesäpirtilla istumaan filtin päälle aurinkoon, niin sieltä oli metsästä hiipinyt iso kissa - Ilves - ja oli tullut mun luo ja tuijottanut mua vähän aikaa ja sitten lätkäyttänytt mua tassullaan sellaisen tällin että mää olin lentänyt selälleni ja alkanut itkeä... En muista tapausta. Mutta koska olin tosiaan vasta 2 -v, ja Hemmi-täti noin 50 -v, niin kai siinä sitten niin kävi.
Ps. Mää tykkään hirveesti kissoista! Ne on niin ovelan näköisiä, niiden silmät! Ja jos jotkut tupsukorvat - vahingossa - läpsäsee vauvoja turpiin, mitäs siitä!
Mikis: laulapa virsi 238: hiihdä samalla, ja aikaa on 30 minuuttia. - Kun en kesä, eikä hanki oikein toimi. Saat vartin lisäaikaa.
VastaaPoistaReijo Pajamo nimittäin on meinaan virsiasiantuntija, Leenan aviomies, tunnettu kirkkomusiikkiekspertti.
Itte tykkään kissoista, mutta kaukaa - ne tuppaa syliin, ja sitten onkin kynnet kiinni. - Ei Minun Valintani.
Hemmi-täti on just mun Suosikki! :)
"Hiljaa juuri kuin Lammen laine,
VastaaPoistasyntyi paakari Pulliainen,
syntyi suuressa leivinuunissa, keralla pikkupullien..."
Voi olla, niinkuin varmaan on, että ette tiedä kuka tämän tekstin on kirjoittanut? No (miettii vähän aikaa - ei suinkaan sitä mitä valehtelisi vaan sitä että kertooko kaiken minkä tietää...), hän oli matkasaarnaaja. Kotoisin... sitä ei tiedä kukaan, mistä. Mutta ainakin Hämeessä hän hurmasi ihmiset, etenkin naiset, tai nimenomaan naiset, kun jutteli jumalasta. Hämeenlinnasssa hän kirjoitti tuon tekstin joka sittemmin sävellettiin. Mutta Forssassa hänelle kävi niin - hän asui matkustajakoti Maakunnassa - sillä lailla että kun hän saarnausillassaan oli hyptonisoinut kaikki ihmiset... niin meni yhden aviovaimon kanssa sen kotiin. Mutta sen aviomies heräs siitä hypnoosista ja meni kotiinsa kans jossa tää saarnaaja just köyri sen vaimoa... niin ukko siitä - tavallaan ymmärrettävää - hermostui siitä niin että Saarnaaja joutui juoksemaan koko Lounais-Hämeestä pois. (Hippulat vaan vinkuen!) Ja tämä on ihan totta. SIltä jäi sinne Maakuntaan kaikki sen tavaratkin, eli salkku jossa ei kyllä ollut muuta kuin alusvaatteita plus Uusi Aura lehti.)
Ps. Kerran minä - kun minulla oli kamala hätä - niin menin Ankkalammen (se on keskellä Forssaa) puistoon ja aloin virtsaamaan... samalla leimahtivat valtavat valonheittimet (samperi kun säikähdin) ja kovaäänisistä kaiuttimista kuului "TE VAALEATUKKAINEN NUORIHERRA... KORJAAN... MIKIS XX, JOLLETTE HETI SULLO PIENTÄ HEPPIÄNNE SEPALUKSIINNE JA POISTU FORSSAN ALUEELTA, PIDÄTÄMME TEIDÄT..." Vittu, ei niiden kanssa voinut neuvotella, se valospotti häikäisi mun silmäni, kyllä mä tiesin et nyt mun kanssa vittuillaan mutta kun ne oli virkatehtävissä olevia pollareita ja minä vähän päihtynyt herrasmies niin... ei siinä muu auttanut kun että lähdin kävelee Forssasta pois päin. Tammelan rajalle oli noin 6 kilometriä, Jokiosiin noin 4, lähdin kävelemään Jokioisiin päin. Tämä Musta-Maija mateli pitkään minun selän takanani, valoheitin päällä mua kohti suunnattuna, siis kävelyvauhtia, mun takanani. En katsonut taakseni, en reagoinut asiaan mitenkään, kävelin. Yht'äkkiä se poliisiauto pisti kaasun pohjaan, hrummsh vaan se ajoi mun ohi... sinneppä meni minne meni. Ite tei u-käännöksen ja kävelin takaisin Forssaan. - Paskaako moisesta?
Tarja, mun nykyinen (muistaakseni) tyttöystäväni tykkäs kans kissoista. Mutta hän ei voinut elää niiden kanssa kun ne aina vaani sitä. Tai siis yks kissa, yksikössä. Se aina kyttäs koska tarja menee nukkumaan, ja sit kun se meni, se hyökkäs sen kimpuun. Ja raateli sen käsiä niillä hirvittävillä hampaillaan ja kamalilla kynsillään. Tarja kertoi että se pisti villakintaat käteen kun meni nukkumaan. Mutta eihän kissa tyhmä ole? Se odotti, edelleen, että Tarja nukahtaa, ja puri sitä sitten nenään... Pakko siitä oli päästä eroon.
VastaaPoistaPs. Musta siilit on kaikkein sympaattisimpia eläimiä, siis nisäkkäistä. Ne ei turhia jaarittele. Joskus puhisevat, eivät aina edes sitä, ne vaan on.
Pirunko takia nisäkkäitä sanotaan nisäkkäiksi? Olisi jotenkin reteenpää sanoa niitä tissikkäiksi tai peräti nännikkäiksi.
PoistaMinulla on yksi ystävä (tär, tietenkin), joka nimesi tonttinsa nännipihaksi. Se riemastutti minua.
Rintasentanhua on myös kiva nimi. Sellainen paikka on lähellä Raumaa, tiekyltissä.
PoistaPaikannimet ovat hauskoja silmäillä automatkoilla. Niistä on hauska tehdä loruja. Vuotinainen on jossakin Helsinkiin ajettaessa. Vuoti nainen vuolahasti.... Matkalla Ouluun oli Närpes. I Närpes fick jag herpes.
Jotkut naiset nimeävät rintansa: omituisin kuulemani on Thelma ja Louise - siis leffahan oli hieno, muitta loppujen lopuksi aika traaginen. mutta kukin tyylillään...
PoistaEhkä oikeampi termi olisi "imettäväiset". Se on sama asia.
VastaaPoistaPs. Kyllä minusta on kivaa jos naiset ottavat "suihin". Itse ainakin haluan tehdä naisille kaiken, mikä heistä on kivaa. (Tietenkin.)
Mikis, käsitykseni mukaan useimmat ihmiset pitävät suuseksistä.
PoistaLähinnä jotkut tabut, hygienia-pelot tms tunkevat väliin. Monia naisia pelottaa, että "haisevat pahalle". No jos ei ole tulehdusta: se paljonmainostettu kalanhaju johtuu spermasta, eli eräätkin miehet voisivat katsoa peiliin.
- Paitsi sinä, Mikis, kattele vaan tätä ruutua, justhan puhut molemminpuolisen mielihyvän puolesta. :)
Monista naisista on kiihottavaa ottaa suihin; jos on hyvä ja kiva suhde, on ihanaa tehdä toiselle hyvä olo - ja harvoin se siihen jää. ;)
Minulla on kyllä naiskavereita, jotka Pitävät Kirjaa: kuka on tehnyt mitä, kuka sai, jne. - Kuulostaa rasittavalta, vaikka ymmärrän toki, että seksi ei saa olla yksipuolista toisen halujen tyydyttämistä.
Itse en lähtisi taulukoimaan, ja kärvistelemään, vaan puuttuisin asiaan heti. Kauniisti ja hienovaraisesti, mutta selvästi, niin että kumppani tajuaa. Sängyssä voi pyytää asioita, ja jos puhuminen on liian jänskää: kehonkieli.
- No, luojan kiitos kello on yli 12, drinkki tai seksipuhe ei ole liian varhaista. :)
P.S. Monet miehet tuntuvat ajattelevan, että saatu suuseksi olisi naiselta ns palvelus. - Huono omatunto pois! Kun kukaan ei pakota mihinkään: suihinotto on useimmista naisista kivaa. - Plus että jos haluaa itsekin hauskanpitoa, kun mies on väsynyt: loistava keino saada mies virkeäksi, ja viksu kaveri osaa ja ehdottomasti haluaa kyä jatkaa...
Kivaa päivää, Mikis
Puhdas tietysti pitää olla. Puhdas kuin Pulmunen! (Ja Raitis ja Reilu, ei Horju eikä Heilu!)
VastaaPoistaItse ajattelen, ihan oikeasti, että olisi surullista jos ihmisellä ei olisi toista ihmistä lähellä. Siis ei se mikään seksisuhde tarvitse olla, tietenkään! Ja usein parempi onkin (ai koska?) että ei ole. - Ihan muuten vaan.
Mä olen jostain lukenut - tai itse keksinyt - että "ei ihmisillä ole kuin toisensa". Tarkoitan että jos ihmiset eivät huolehdi toisistaan niin ei ketkään muutkaan eläimet meistä huolta pidä. Hevosillakin on toisia hevosia jotka ovat hänen ystäviään.
VastaaPoistaHuomenta, Mikis,
VastaaPoistasain just aamukaffetta kuppiin - Hemmi-tädillekin piisaisi, jos ois täällä. :)
Mitäpä sanomaasi lisäämään, paitsi että tietenkin lisään, minä kun olen. :)
Ehdottomasti me kaikki tarvitaan toisiamme; meillä on Suomessa merkillinen tapana ihannoida Yksin Pärjäämistä: mitä pienempänä lapsi selviää kaikesta yksin, eräätkin vanhemmat taputtavat karvaisia käsiään...
Totta kai on hyvä oppia ja osata asioita, mutta murrosikäisetkin kaipaavat vielä syliä ja paijaamista. - Kuten aikuisetkin. Meidän perheessä on aina oltu kovia halaamaan; tapa on jäänyt, ja siirtynyt eteenpäin. Saatan huomaamattani taputella kivan juttutuokion päätteeksi ventovieraita nyssepysäkillä, jne.
Joillain ihmisillä on selvä Oma Tila: sen vaistoaa, enkä tunge kiinni. Koskaan en muuten muista että kaveri-kosketuksesta olisi tullut Väärinkäsityksiä (oon aika viksu: jos Kiiluvasilmäinen Susihukka yrittää iskeä, en ryhdy halimaan :D).
Vanhuksia ja laitoksissa asuvia mietin: monet ovat ihan yksin, ja hoitajillakin on nykyään kumihanskat, kun koskevat. Surullista. Ei ihme, että depressiolääkkeitä syötetään ja syödään.