29.9.2014

Sananen draamantajusta



28.9. Edellisen jutun raittiuskilpakirjoitus sai innostuneen vastaanoton. Keskustelusta löytyy kymmenen kelpo kirjoitusta, joista Kolehmaisen viiltävän omaelämäkerrallinen tarina ja Mikiksen kepsutteleva veijaritarina keräsivät selvimmät kehut. Varsinaista yhtä voittajaa ei solidaarinen ja kiltti lukijakunta pystynyt äänestämään, vaan kaikki saivat kehuja tasaisesti. Taso olikin varsin korkea, ja selvästi näki, että entisten raittiuskilpakirjoitusten voittajaeliitti pani parastaan.

Keskustelusta tuli muutenkin varsinaista draamaa, kun ihanat naiset innostuivat kertomaan toisilleen, missä se toisen vika oikein on.  Näin voi käydä vain foorumilla, jossa sana ja ajatus on vapaa ja jossa kirjoittajat hyväksytään karvoineen päivineen ketään sensuroimatta. Joku epäilikin, että naiset olisivat luonnostaan vähän ilkeitä, ainakin ilkeämpiä kuin miehet, jotka ovat suurpiirteisiä.  Toisaalta jos lukee Suomen parasta blogiakin, huomaa nopeasti, että miehet kyllä hallitsevat kommenteissaan varsinkin piilovittuilun jalon lajin. Suoraankin sanotaan.

29.9. Alan tottua jo siihen, että Keijo, putkimies Jumalan armosta, tuhisee jossain alakerrassa.  Ja nyt putket on asennettu ja paineistettu, hanoja vaihdettu. Alakerran pikkuvessassa on nyt piree, ettäs tiedätte.  Näin Keijo sanoi ruuvatessaan kromille hohtavaa alapesusuihkuletkua seinään vessanpytyn viereen. Lattioilla ja portaissa on vielä Tuprotecin suojamatot, sillä timpureita odotellaan. Auki revityt seinät ja katot rakennetaan uudelleen. Tähän mennessä remontti kymmenen asunnon rivitalossa on kestänyt puolitoista kuukautta.

On ollut hetkiä, että vessaan ei pääse, vesi ei tule, ruokaa ei voi laittaa. Olenkin syönyt muutaman eväsaterian kannonnokassa kännykkää selaten - kommentit on tarkistettava pienin väliajoin ja on katsottava sijaintinsa. Ihan naurattaa, kun sijaintina lukee sen suojelualueen nimi, jolla tosiaan olen. Kyllä puhelin tietää! Katson vielä paikallissään kännyn ruudulta ja huomaan, että kaunista on, täysauringon naama sieltä helottaa. Äärimmäisen kiva!

Vaan siis palatakseni tuohon naisten väitettyyn ilkeyteen on todettava, että naisethan ovat aina olleet juoruämmiä ja pahanpuhujia. Mitäs uutta tässä on? On oltu lieteen ja lapsiin sidottuja ja ainoa informaatio on tullut naapurin ämmän myötä, kun tämä on pistäytynyt kahville. Siitä informaatio on levitetty sitten seuraavalle naapurin ämmälle, joka on ollut kotona samanlaisessa lieassa. Informaatiota on vähän väritetty ja äskeistä naapuria paneteltu. Sieltä se tulee, se naisten pikkutarkkuus ja ilkeys, lieden ja liean liepeiltä. Ja kääntäen, täältä se draamantajukin tulee. Siinähän miehet taas ovat puupökkelöitä.

(Maalaus Pierre Bonnaud)

225 kommenttia:

  1. Iines, oletpa hienosti tehnyt draamaa jo vetäessäsi yhteen lankoja meihin kommentoijina toimineisiin lukijoihisi.

    Minullekin tuli eilen mieleen kun kirjoittelin viimeistä kommenttiani sinne, että tästä Iineksen toimittamasta ikkunaiineksestä voisi tehdä näytelmän. Vaikkapa Vanja-enon tapaan (vihdoinkin olen menossa lauantaina sitä katsomaan).

    Varsinkin tätä edellinen "raittiutta tai ei" - sisältävä bloggaus, jossa oli varmaan ennätysmmäärä repliikkejä (311 viimeisen huomioni mukaan) olisi jo melkein oma stoorinsa näytelmäkirjallisuudessa.

    Jotain vivahteita siinä Vanja-enoon ehdottomasti on. Roolimiehitys (ainakin kaksoismiehitys) runsaasti ja nopeasti saatavilla (valmiit repliikit). Jokaiselle henkilölle Vanja-enosta alkaen taitavasti tulkitut suoritukset. Ulkoisesti ei paljon tapahtumia, siinä vain tullaan ja mennään. Niin kuin Iines (näytelmän ohjaaja) asian ilmaisee: paljon dramatiikkaa, hyvin näyteltynä. On surullisia ja iloisia ilmeitä, joku leijailee kuin perhonen näytelmän yläpuolella, joku tuo koko raadollisen elämänsä esiin, joku keventää liikaa raskautta, Joku harkitsee tarkkaan mitä sanoo, joku antaa tulla vaan: sanoja, sanoja. Voi sanoa, että jokainen esiintyjä paneutuu kunniakkaasti omaan osaansa.

    Mielestäni koko elämä maapallolla on yhtä näytelmää. Näyttelijöitä yli 7miljardia, joista jokainen esittää omaa elämäänsä. Suuri joukko tästä määrästä pitää omaa elämäänsä kaikkein parhaana, ei haluaisi vaihtaa roolia. Sitten on niitä omaan napaansa tuijottavia, jotka napansa kautta yrittävät selvittää sisäistä elämäänsä. On niitä, jotka toimivat "sanan tuojina" pelastukseksi koko maailmalle. On veijareita jotka juksaavat, esittävät huonoa kätkeäkseen hyvyytensä. On raskain aselin astujia, niin että maapallo tömisee, niitä jotka haastavat riitaa, niitä jotka sovittelevat. On. On. Kaikkea mitä maapallolla voi olla, tapahtumia ja rooleja riittää tässä suurenmmassakin kokoon panossa. Koko inhimillisyyden kirjava kartta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä: Tuo näytelmän mainoksena oleva Bonnardin maalaus esittää mielestäni mitä mainiommalla tavalla näytelmän ohjaajaa, Iines Ykköstä (sukunimi keksitty, ehkä myös etunimi mutta sopivai ovat!

      Poista
    2. Typo: ei Bonnard vaan Bonnaud. Typot ovat pahoja, niistä en tykkää, ne ovat kiusallisia kutsumattomia vieraita.

      Poista
    3. Liisu, taidamme ammentaa samasta kollektiivisesta alitajunnasta?

      Kumpaa Vanjaa muuten menet katsomaan?

      Poista
    4. Tapsa, liput on Kansallisteatteriin.

      Tutkimusteni mukaan siellä esitys on syväluotaava, kaupunginteatterissa hauskaan vivahtava. Mutta kun päivyrini näyttää koko täksi viikoksi mukavia tapahtumia, valitsin niile kontrastiksi sen vakavamman.

      Tänään näyttää olevan Mikon päivä. Onnitellaanko yhdessä yhtä ilmeikkäimmistä esiintyjistä tässä joukossa? Onnitellaan, ainakin minä onnitelen:

      Mikko- K-mikko- mikseri mikis-miksulainen, ONNEA!
      (jos satut olemaan kuulolla).

      Poista
    5. Elämä on näytelmä! Vanja-eno tai Kolme sisarta ikuisine Moskova-kaipuuneen. Kullakin on roolinsa tietyllä näyttämöllä - toisella näyttämöllä samaan aikaan toinen rooli. Näin kun elämän näkee, kaikki on draamaa ja ihmiset ovat draaman mestareita. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että kenenkään tulkinta on väärä tai että näin pitäisi elää. Putinin pitää täyttää roolinsa, samoin Sanni Grahn-Laasosen, ja kenen tahansa meistä. Juuri lueskelin anorektisen laihan venäläis-suomalaisen Marian lifestyle-blogia. Hänenkin pitää täyttää roolinsa, vaikka hän kovin kapoinen onkin ja jatkaa rasvanpolttoaan.

      Poista
    6. PS Asian vierestä: Sanni Grahn-Laasosella on hyvä ajatus: hän haluaa kumota maaseudun mökkien jätevesiasetuksen, niin ettei pienten talojen tarvitse rakentaa giganttisia kymppitonnien jätelaitoksia takapihalleen. Kiitos, Sanni, jo etukäteen. En olisi rakentanut, vaikka se vaadittaisiinkin. Kukaan naapureistanikaan ei aio rakentaa.

      Poista
    7. Draamantajua ja tunteita tässä maailmassa piisaa kiitettävästi.


      Grahn-Laasoselleko pisteet paskalain torppaamisesta menevät. Eikös kaikki jo ennen häntä ole pikkuhiljaa liukuneet samaan mielipiteeseen?

      Kävin Iineksen blogin vuotta 2009 katsomassa. Nopealla vilkaisulla useita yli neljänsadan kommentin. Enemmänkin taisi joskus olla. Ei sellainen enää oikein bloggerin huononnusten jälkeen onnistu, viimeisiä on liian vaikea lukea.

      Poista
    8. Nähdäkseni jätevesiasetus on voimassa. Oli naapurien kanssa mökillä tästä juttua. Muutamat ovat pyytäneet kunnan virkailijaa katsomaan, mitä semmoinen tuilisi maksamaan, ja kyllä se tonnikaupalla maksaisi. Harva on semmoisen hankkinut.

      Muistaakseni kerran mentiin yli 500:n kommentin, mikä lie blogien ennätys, jos joku semmoisia laskee. Nykyään jo 200:n kommenttikertymiä on hankala lukea. Vaan minkäs sille voi, kun olette väliin ahkeria kommentoijia. Tuon yli 300:n kommentin koin jo tosi hankalaksi.

      Poista
  2. Hieno ja oivaltava kuva, taas kerran. Muuten arvelisin aiheeksi Salomea ja Johannes Kastajan päätä, mutta olosuhteet huomioon ottaen epäilen kuvanssa olevan Raittiuskilpakirjoituksen Palkintojenjakoseremonian.

    Päätuomari Iines I Armoton istuu siinä vuoteellaan ja voittaja - onko hän Mikis vai Kolehmainen, luoja tietää - herää sängynloukossa liikaa Palkintojuomaa nauttineena ja yrittää kerjätä tilkkasta lisää tai edes suolasilakkaa. Ei tipu, sellainen tipu on Tuomari Iines.

    PS. Kuvassa on myös Char kuulolla, kätkeytyneenä hänelle luomaani roolihahmoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä viikko alkaa mukavasti naurulla! Hyvä, Tapsa!

      Poista
    2. No mutta, Tapsa! Ehdottomasti kieltäydyn ilkeän tuomarin roolista edes leikinpäiten, vaikka tuo Salome varsin viehkeä onkin! Tapanani ei ole tuomaroida, vaan arvioida tuomioita. Ja se on eri juttu se.

      Muuten siis hupaisa hahmotelma, mutta väärä roolitus.

      Poista
    3. Vaan enpä malta olla toteamatta tässä yhteydessä, että kummallinen rooli näyttämöllä on arkkipiispa Joseph Wesolowskilla, 66. Hänen koneeltaan on lehhtiartikkelin mukaan juuri löydetty kymmeniätuhansia, siis aivan oikein, kymmeniätuhansia lapsipornoa sisältäviä tiedostoja. Mikä saa nimenomaan katoliset piispat ja paavin miehet himoamaan lapsia? Tai, mikä saa pedofiilit ajautumaan kirkon virkoihin?

      Tästäkin huomaa, millaista näytelmää kaikki on!

      Poista
    4. Katolinen kirkko suhtautuu seksiin vähintäänkin kaksijakoisesti: toisaalta kaikki paitsi avioseksi on syntiä, myös ajatukset ovat syntiä, ja sitten se rippi-touhu.

      Toisaalta ehkäisy on kielletty, eli avioliitto on vain lasten tuottamista varten.

      Näin kerran dokumentin Teksasista, jossa nuoret tytöt isiensä kanssa osallistuivat ns. siveysrituaaliin: hyvin nuoret murrosikäiset tytöt lupautuivat pitämään itsensä "puhtaina" aviomiehilleen. Isät kuljettivat heitä käsikynkässä kuin sirkusponeja. Tytöillä oli iskältä saatu "siveyssormus" sormessa - no eikös tuo jo ole aika kieroutunutta?!

      Nuorten haastatteluista kävi sitten ilmi, että monet harrastivat mm. anaaliseksiä, lupausta kiertääkseen, ja välttyäkseen raskauksilta (kondomien myyntiä/jakamista rajoitettiin rankasti. E-pillereistä ei tarvinnut edes puhua).

      Harva uskonto on ihan niin seksuaalikielteinen, virallisesti, kuin ns. ortodoksinen (vanhakantainen, virallinen) katolisuus. Jos pienestä pitäen oppii vain inhoamaan luonnollisia tuntemuksia, eiköhän siinä luonne kieroidu.

      Poista
    5. Vatikaanin arkkipiispa on herran lahja meille valveutuneille ja edistyksellisille.

      Nyt me voimme taas reippain mielin mätkiä kristinuskoa, sillä uskonnon vikahan tämä on jumalauta, ja voimme jo unohtaa sen ikävän tapauksen Englannissa, jossa pakistanilaiset muslimimiehet hyväksikäyttivät ja raiskasivat vuosikausia alaikäisiä tyttöjä - ja jonka rasistimieliset kehtasivat vihjata liittyvän jotenkin islamiin! Törkeää.

      Eikö se mene jo niiden kalloon: seksin väärinkäyttö ja naisten alistus liittyy lestadiolaisiin ja katolilaisiin, ei islamiin! Sellaista ei saa edes vihjata, sillä sananvapaudella on rajansa.

      Poista
    6. Vaan miksi siis juuri pedofilia? Selvää on, että seksikielteisyys vaikuttaa asiaan, mutta se ei riitä selitykseksi. Miksi pedofiilit menevät mieluusti kirkon virkoihin? Kirkasääniset kuoropojat?

      Poista
    7. No, itse asiassa, Tapsa, olin juuri vetämässä henkeä re: islam.

      Ensin naisia raiskataan, sitten kivitetään kuoliaaksi... Kunniamurhat ovat luku sinänsä. Yritin nyt - kerrankin - Pysyttäytyä Aiheessa!

      Tuskin missään naiset ovat niin julman huonossa asemassa kuin muslimimaissa, pahimmillaan. Ympärileikkauksineen, kaikkineen.

      Egyptissä matkatessani törmäsin tutussa ja luotettavassa perheseurassa nuorukaiseen, joka ei ollut koskaan pitänyt tyttöä kädestä. Nuoret miehet harrastivat seksiä keskenään, kun ei naisia ollut. - No itte annoin pitää kädestä, ja annoin poskisuukon yötä vasten. - (Suomalais)perheen äiti valisti minua naistenhuoneessa; pyysi ymmärrystä pojan ujoudelle.

      Myöhemmin poika kirjoitti ja kosi.

      Ortodoksijuutalaisuudessa on omat kiehtovat piirteensä: miehen velvollisuus on tyydyttää vaimonsa, tai vaimo saa eron. - En nyt tiedä miten rentouttavaa ja iloittelevaa tuokaan on!

      Ja entäs sitten ns. puhtausrituaalit: monet parit jäävät haluamattaan lapsettomiksi, koska kuukautisista "puhdistautuminen" vie niin tuhottomasti aikaa. Kaikkien naisten kuukautiskierto ei katso kalenteria.

      Monilla vanhoilla kansoilla oli tuollaisia säädöksiä, yhteisön selviytymisen varmisteluksi (ts ei liikaa lapsia). Nykypareille se on monasti surun aihe.

      Poista
  3. Hei kaikki ystävät :)

    En ollut eilen koneen päässä; parasta mennä ainakin lukemaan loppylöylyt, niin sanoakseni...

    Naisten väitetty ilkeys on minusta itseään ruokkiva myytti; itse törmään ilkeisiin ihmisiin hyvin harvoin, eivätkä tapaukset ole sukupuolisidonnaisia. Livenä en ole koskaan kuullut kenenkään naisen sanovan, että pitää toisia naisia "susina"; reality-tv-ohjelmissa toisiaan vastaan kisaavat wanna-be-missit korkeintaan hokevat tuota, ja onkohan sekin käsikirjoitettua...

    Se, että takerruin Kuunkuiskeen muutamiin juttuihin, ja jatkoin jauhamista - semmoinen olen ollut lapsesta, härkäpää. Mamma kertoo (tarpeettoman mielellään :D), että kun sain jotain naperona päähäni, jaksoin ja jaksoin, kuin paristo-pupu. Kun tuli nukkumaanmenoaika, ja siirryin sävyisästi sänkyyni, vanhemmat huokaisivat helpotuksesta; no nyt se on ohi. Vaan seuraavana aamuna, jo aamiaispöydässä, jatkoin sujuvasti siitä, mihin illalla jäin. - Pappa tykkäsi välillä ärsyttää minua tahallaan: sanoi jotain, johon tiesi että tartun, söi suolapähkinöitä, ja katsoi kun "leuka väpättäen" (Papan termi, ei liityy itkuun vaan olettaisin, että puheen vuolauteen) selostin. - No ei sille vihainen voinut olla, vaikka välillä vähän kiusasi; olin siloin jo murkku, eli parhaassa tankkien-alle-heittäytymis-vaiheessa; ihana Pappa. :)

    Katselin viikonloppuna jonkun leffan, jossa päähenkilö totesi ihmisillä olevan kullakin ns. polttoaineensa; hänellä se on indignation; närkästys, suuttumus, paheksunta, tms. Ymmärrän. Varmaan minullakin. Kuulostaa negatiiviselta, vaikken itse koe sitä niin - minua on joskus kutsuttu Char Oikeamieliseksi, eikä niinkään leikkisästi. Minulla saa mielellään aina olla joku projekti, johon paneutua, enkä ole tyytyväinen, ennenkuin koko maailma on onnellinen! Tai ainakin tietävätten, mikä on Oikein. - Suuri voimavara työssäni: mitä intohimoisemmin työhön suhtaudun, sitä parempaa jälkeä tulee.

    Projektin ei suinkaan tarvitse sisältää minkäänmoista vastakkainasettelua tai sanailua; se voi olla vaikka lastenhoito, tai täydellisen uunikanan valmistaminen... Asettelen kasvatusoppaita vastakkain, ja valitsen kaikista parhaat puolet, tai vertailen ja yhdistelen reseptejä, kunnes kaikki on Juuri Oikein. - Ominaisuus sitten heijastuu välillä tännekin.

    Re Kuunkuiskeen ja minun sananvaihto, joka alkoi jo Kuuluisasta Tissivako-gatesta: siinähän väiteltiin, mutta mora-puukot, vai mitä-ne-ny-on, pysyivät työkalupakeissa. Oman keltakansisen pakkini nimi on Pete. Vrt. Puuha-Pete. Kai olen kertonut, että nimeän kaikki kodinkoneeni. Joihin Pete ehdottomasti kuuluu.

    Viime yänä näin unta, että Liisu, Kuunkuiske ja minä oltiin kolmistaan mökkilomalla. Tutustuttiin vasta, ja meillä oli kivaa! Puhuttiin mm. matkoista... Eli tulette jo uniini! :)

    Se, mitä unia arvon herroistamme näen - no sehän ei kuulu tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Tapsa (mieheni ?), maalaus sisältää melkomoisen latautuneen symboliikan villipedosta enemmän kuin kahlehdittuna: nyljettynä, puolialastoman ja jumalattomaan kauheuteen syyllistyneen Naisen jalkojen alta alistettuna. - Voi kunpa saisin kirja- ja paperilaatikkoni purettua!!!

      Pedon hallitsematon villeys ja voima on riistetty, siirretty Naiselle, joka käyttää sitä käsittämättömään julmuuteen - kuten luonnontilassa vapaana liikkuvalle naiselle liiankin hyvin sopii. Siinä katkeavat kaulat ja veri virtaa; anarkia vallitsee, jos naista ja naisen eläimellistä (ainoaa) puolta, ei huolellisesti kahlehdita. - Vrt Mies, Sivistyksen, Tieteen ja Järjen vaalija ja ylläpitäjä.

      Nyt en vain saa tähän kirjallisuusviittetteitä, mutta olen kirjoittanut aiheesta, paljon.

      P.S. Tule ajoissa kotiin päivälliselle; katsotaan sitten jotain kevyttä bondagea, jos nyt intät. Seitsemän Hunnun Tanssi on ainakin luvassa. :) :D

      Poista
    2. Minähän olen jo kotona! Olen makuukammarin parisängyn alla.

      (Lopun voi lukea Veikko Huovisen novellista Jutta Grahnin mies.)

      Poista
    3. Jos luulet että perehdyn Maailmankirjallisuuden Helmiin näissä Olosuhteissa: arvaa uudestaan! ;)

      Poista
  4. Kannatan Liisun ehdotusta Mikiksen onnittelemiseksi!!! Paljon onnea ja halisuukkoja, Mikis, tv. Ystäväsi Char!!! :)

    VastaaPoista
  5. Minusta ei oikeastaan kannata ihmetellä asoiden saamaa käännettä, jos joku provosoi täällä tissivaolla, halisuukoilla ja punaisilla korkokengillä. Tätä blogia emännöi feministinen sinisukka, joka ei tosin kuulu järjestäytyneeseen legioonaan, mutta allekirjoittaa monet lausunnot - kuten tiedätte.

    Ei feministisyys sulje pois sitä, etteikö itse vetäisi korkkareita jalkaansa ja ostaisi nättejä alusvaatteita. Vaan asiat muutuvat provosoiviksi, jos asioihin tullaan tissivako ja egon söpöys edellä. Väittäisin, että asiallinen ja älykäs nainen ei jaksa lukea sellaista höpötystä. En yhtään ihmettele sitä, että provosoija saa hieman nenilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, jos oli tarkoitus antaa minulle nenille, en ole vielä huomannut sellaista. Tai ainakaan se ei ole tepsinyt.

      Lähetin juuri halisuukkoja isosiskolle - hänellä oli rankka päivä. Itte saan joka ilta pusihaleja, ja nati-nateja. Ikävää, jos se "asiallisista ja älykkäistä naisista" on höpötystä; olen kuitenkin jo 25 v, enkä tästä muuksi muutu.

      Osaan olla asiallinen, älykäs epäilemättä olen, mutta kaipaan välillä ja usein harmitonta hulluttelua. Ei siihen tarvitse kenenkään osallistua...

      Pitäisiköhän siirtyä ed keskusteluun, onkohan minulla *gasp* nenää enää lainkaan.

      Juicen kuolemattomat sanat yhden live-albumin biisin lopussa nousevat mieleeni: "jumalauta, että hauskanpito on rasittavaa, perkele". :)

      Poista
    2. En minä anna nenille, Char, vaan kirjoitan sen, miten koin erimielisyytenne edellisessä keskustelussa. En näe asiaa yksin niin, että Kuunkuiske olisi ollut ilkeä ja oma-aloitteisesti sanonut jotakin. Et ole aivan viaton persoona sinäkään.

      Ei ole kyse siis hulluttelusta, vaan yksinkertaisesti selkeästä provosoinnista. Sinä olet älykäs ihminen, Char, ja tiedät kyllä mitä tarkoitan.

      Poista
    3. No Iines, eihän tuossa vanhassa kirjoittelussa mun nöpönenuliini ollut missään vaarassa. :)

      Kuka minua siellä lyttäsi? Ja ketä "provoisin".

      Jos luulit, että ap vastaukseni oli anteeksipyyntö tai ihmettely - ei suinkaan.

      Käsittääkseni ainoa vastaus, minulle, tuli Mikikseltä - jolle muuten unohdin toivottaa hyvää synttäripäivää äsken - ja joka kirjoitti taas kerran kauniisti minulle. :)

      Jos älykkäät jne naiset eivät jaksa lukea juttujani, suosittelen sitä nuolinäppäintä alaoikealla, edelleen.

      Jos miehet piilovittuilevat minulle - ehkä ei kandee, en kuitenkaan tajua sitä, enkä jatkossakaan aio elää elämääni epäillen kaikkea ja kaikkia.

      Naiset eivät ole huumorintajuttomia - minun vitsailuni ei naurata kaikkia, eikä tarvitse! Ei naurata kaikkia miehiäkään; esim yks lanko kilahti kerran niin, että poistui huoneesta kun vedin Blondia. :D

      Mutta pistettiin toisen siskon kaa se mies kuriin: lähetettiin niin monta söpö-postikorttia, pörrötarroineen, että lopulta hän ei voinut kuin nauraa. Ja anoi armoa; hän oli postissa töissä, ja Kaverit Näkivät Osan Niistä....

      Joskus myöhemmin hän kertoi, että säästi kortit, ne olivat kaikessa tahallisessa söpöilyssään "liian nerokkaita hävitettäväksi".










      Poista
    4. Itse asiassa en tiedä, Iines.

      En millään muotoa provosoinut Kuunkuisketta arvioimaan Liisun ns. "terapiantarvetta"; enkä suinkaan puhunut pelkästään nimimerkki Liisusta, kun sanoin, että neteitse, ihmistä tuntematta, on raakaa ja turhaa esittää kovin tarkkoja arvioita kenenkään mielen- tai sieluntilasta.

      Se on loukkaavaa, ja tässä pysyn.

      Ja kuten jo sanoin: terapia on aikaa, energiaa ja rahaa viepää puuhaa. "Kaikki" naiset eivät suinkaan käytä "pariasataa euroa" paitaan ja laukkuun hetkessä - siis missä universumissa tämä "asiallinen ja älykäs" nainen elää?

      Yksi virallinen ja laillistettu terapiasessio maksaa n 70 e/45 min. - Ns "vaihtoehtohoidoista" en tiedä; tuskin ne paljon halvemmalla tekee. Ja mitenkään provosoimatta: jos on oikeasti ongelmia (en siis suinkaan sano, että kenelläkään täällä olisi), en suosittelisi kukkaterapiaa, reikiä, tai homeopatiaa kenellekään. - Niistä nyt ainakaan ei saa korvauksia.

      Ja vaikka köyhyys on kipeä asia: se koskettaa suurta osaa suomalaisista nykyään. Jos vuokran ja sähkön jälkeen jää sossun hyväksymä 330 e elämiseen, siinä ei shoppailla. Edes terapioita.

      - Ikävää jauhaa vanha asiaa tässä, mutta ilmeisesti niin halusit?

      Poista
    5. Char, alun perin taisit kyllä sinä tuoda edellisen keskustelun tähän uuteen.

      Pyysin jo edellisessä keskustelussa sinua lopettamaan ja siirtymään eteenpäin, koska minua - ja oletettavasti muitakin - kiusasi pitkällinen jankkaaminen blogissani. Kun nyt otit asian taas puheeksi, sanoin omat ajatukseni erimielisyyksistänne. En halua blogiani ihmissuhdekiihkoilun alustaksi.

      Minusta erimielisyyteen tarvitaan useimmiten kaksi. Toin esille sinun panoksesi, jotta asia saisi lopullisen pisteen ja voitaisiin siirtyä uusiin aiheisiin.

      Poista
    6. Epäilin Iinestä provosoivaksi, itse provosoin muistelemalla menneitä. Olin hölmö.

      Tai ehkä me kaikki provosoimme tarpeen niin vaatiessa. Ehkä se ei ole mikään kauhea asia, joskus tarpeenkin.

      Se tuntui hyvältä kun Char puhui selvästi asiasta josta itse puhuin epäselvästi.

      Poista
    7. Tai ehkä se oli vain kunkin totuus. Ei tällaisilla asioilla ole kiva provosoida. Tunneasioita, tärkeitä.

      Poista
  6. Uutisesta löysin varsinaista draamantajua. Aikovat Ruotsissa sensuroida vanhasta Peppi Pitkätossu tv-sarjasta sen epäasiallisuudet, joista joku voisi loukkaantua. Vähän sellainen minua järkyttää, onhan Astrid Lindgren maailmankirjallisuutta aivan toisella tasolla, kuin esimerkiksi kotoinen Tove Jansson, joka on kuin suomalainen rokkitähti. Japanissa siitä on joku kuullut, piirretyn filmin kun on joutunut lapsena katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Riku,

      anna kun arvaan: ovatko kaikki jatkossa hen?

      Poista
    2. Tämäkin vielä. Sinne jäävät hottentotit ja neekerikuninkaat unholaan, ja Pepin isästä tulee varmaan Unicefin avustustyöntekijöiden päällikkö.

      Vähän sama kuin se uutinen, että Supernannyn jäähypenkki on nyt todettu traumoja aiheuttavaksi. Lapselle tulee aivotutkimusten mukaan todistetusti paha mieli.

      Poista
    3. Eikö Ruotsissa sensuroitu Peppiä jo aiemminkin, jossakin kirjastossa, muistelen? Toisaalta onhan meilläkin vanhoina hyvinä aikoina sensuroita Aku Ankkaa, kun sillä ei ole housuja jalassa.

      Kauheaa. Ajatelkapa, jos tämänkin blogin herrat ja leidit juoksentelisivat ympäriinsä perse paljaana! (Char ja Mikis, nyt hengitätte rauhallisesti kymmenen kertaa ja otatte kylmiä kääreitä.)

      Pikkuinen byrokraattisensori asuu meissä kaikissa, kunhan vain tilaisuus tulee ja aika on otollinen.

      Poista
    4. Sensuuribyrokraatti asuu meissä kaikissa, siksi sitä tulee ankarasti peljätä. Historian väärentäminen johtaa vaikkapa sellaisiin "Lenin-setä asuu venäjällä" ja "Adolf-setä asuu Saksassa" juttuihin.

      Poista
    5. Hyvän puolella olevat ja hyvyyttä ajavat eivät tietenkään äskeistä millään voi ymmärtää.

      Poista
    6. "Hyvyys" on tietenkin väärä termi, nykyisin käytetään "tieteellistä", kuten neuvostoliitossa aikoinaan.

      Poista
    7. Ok, Tapsa, Mikiksen puolesta en voi puhua, mutta hengittelen täällä....

      P.S. Minulla on sitten "peppu". :)

      P.S. 2 Mihin ne "kylmät kääreet" pannaan?! Tiedän hyviä käyttötapoja esim. jääpaloille, mutta kääreet - - hmmm.

      *Blondi miettii*

      Poista
    8. Minä mielelläni juoksisin Charin kanssa peppu tai pylly paljaana. Mutta juoksisimmeko me a) toisiamme kohti (iloisina) vai b) toisistamme poispäin (kauhuissamme)? Tätä ei edes Kassinen-vainaa etukäteen olisi tiennyt. - Itse epäilen kohtaa a).

      Ps. Kemppinen nimitti minua blogissaan "viikon tyhmimmäksi". Totta kai semmoite loukkaa koska haluaisin olla vähintäin kuukauden tyhmin. Tai koko vuoden. - Kysymys oli tosin siitä että (tiettyjen) stimulanttien vaikutuksen alaisena kirjoitin niin "ratkiriemukkaan iroonis-satiirisen kommentin että oksat pois"... No, kun myöhemmin (ilman stimulentteja) luin kommenttini niin en kyllä löytänyt siitä mitään ironiaa tai satiiria. Enkä mitään järkeäkään. Eli ihan oikeassa varatuomari professori etc. etc. oli! (huokaus)

      Pss. Kun voisikin luottaa siihen että lukijat olisivat tuollaisessa tasaisessa 1,5-2,2 promillen kännissä niin olisi helppo kirjoittaa mitä tahansa. Kaikki menisi läpi,lukijat hihittelisivät vain. Kunnes joku heistä suuttuisi, jostain pikkuasiasta aiheettomasti, jonka jälkeen kaikki muutkin suuttuisivat! Ja alkaisi mekkala.

      Sellaista se humalaisten kanssa touhuaminen on.

      Poista
    9. Huomenta, Mikis! :)

      Emmeköhän kirmailisi toisiamme kohti parhaaseen Paratiisi-tyyliin. :)

      Toisaalta: ajatuksesi ns. käänteisestä alkolukosta re: blogit on paitsi vallankumouksellinen myös luova! - Tosin voisi vähentää kommentointia työaikana; salakirjoittelu ei Työnantajan silmän välttäessä onnistuisi, jos pitäisi alkuun kumotta muutama viskipaukku, että voisi kirjautua sisään. - Mutta alustavasti kannatan kaikkea mitä ehdotat!

      P.S. Kuka on tämä Kemppainen Suuri, johon kaikki viittailette?! Sano sille, että lopettaa välittömästi sun netti-kiusaamisen (saat itte valita missä olet paras), tai muutun hetkessä Pommpu-Tikrusta Kengu-Kasvattajaksi, ja raahaan sen korvasta pesemään nakkisormet saiputilla eli saippualla. :)

      Poista
    10. Kemppinen (Jukka) on kiva. Hänellä on mahtava yleissivistys. Jos olisin nuorempi, tai paljon vanhempi, mitä olen, ihailisin häntä. Nyt arvostan eniten hänen huumorintajuaan. (Koska aika piilovittumainen ihminen hän - oi onneksi! - on.)

      Poista
  7. Tovea on wikipedian Hufvudtadsbladet-tiedon mukaan kyllä käännetty 45 kielelle, mutta myyntimääristä ei puhuta mitään. Astrid on myynyt yli 80 miljoonaa kirjaa, käännöskieliä 76. Kuuluu w-pedian mukaan kahdentoista luetuimman kirjailijan joukkoon koko maailmassa.

    VastaaPoista
  8. Enemmän nuo myyntiluvut tietysti kertovat kovasta bisneksenteosta ja kipeistä tekijänoikeuslaeista, jotka tekevät menstyneiden taiteilijoiden jälkeläisistä pullasorsia ties monenteenko polveen asti.

    Sanottakoon nyt sekin samaan konkurssiin, kun vähän uutisesta ärryin, että tulevien Helsingin kirjallisuusmessujen esiintyjälistaa katselin ja ajattelin: "varsinainen änkeejäjulkkisten lista".

    VastaaPoista
  9. Iines kulta, nyt sä provosoit itse! Antaa menneiden olla, levätköön rauhassa luut ja tissivaot. Minäkin olin suorastaan onnellinen, kun Lidlin tarjouksesta sain ostettua kokonaista kolme eriväristä paitaa, joissa on, hm. paljastava, hm. kaula-aukko. Mutta nyt on jo niin kylmä, että pitää vetää päälle mitä sattuu löytämään, mahdollisemman lämmintä. Mitä sitten talvella!

    Iines, sä oot työnsankari, tuo kuva, jonka olet laittanut, kuvastaa itsevarmuutta ja uljuutta. Kiitos sulle tästä blogista! Olen aina ajatellut, kuinka sinä jaksat, mutta kun katsoo tuota kuvaa, tulee tunne, että sinä jaksat! Olet ylväs blogiruhtinatar tai -kuningatar, koko valtakunnan mittakaavassa. Kuka muu saa ihmiset puhumaan niin runsaasti ja hauskasti, kuin sinun valtakuntasi asukkaat.

    Arvaa, kadehdinko sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, tämä oli tarkoitettu tuonne kommenttisi alle, jossa mielestäni annoit sanallista kyytiä Charille, joka ei ainakaan minun nähteni ole aiheuttanut pahaa mieltä kenellekään.

      Ei kai nyt ala vallitsemaan "dagen efter" tunnelma. Mennään kohti mollia.

      Minä olin tänä aamuna kireällä päällä, kun nukuin vain 3 h.
      Se kostautui heti.

      Em ihmettele, vaikka sinäkin olisit väsynyt, Iines. Mutta katso tuota kuvaasi. Se saa sinut hyvälle tuulelle.
      Oi henkinen sisareni, Iines! Meillä on kummallakin monta puolta, ainakin kaksi. Toinen :D ja toinen ; (
      (Mutta ihmisiä ollaan, eikö totta, niin kuin kaikki muutkin.)

      Poista
    2. Minä kyllä perustan nyt yhdistyksen nimeltään Tymäköiden Tissivakojen Himokkaat Tiirailijat ry.

      Poista
    3. Ennen kuin Mikis ehtii, niin laskenpa montako puolta minussa on (laskee): ulkopuoli, sisäpuoli, yläpuoli, alapuoli, etupuoli, takapuoli, vasenpuoli, oikeapuoli, vääräpuoli, nurjapuoli, kurjapuoli, silmäpuoli, sisarpuoli... jaa, ei se olekaan minussa, vaan tuolla toisessaa kaupungissa... Jos puolipohjalliset lasketaan, niin tusina on täynnä.



      Poista
    4. Tapsa, kyllä meistä Iineksen kanssa löytyy yhtä monta puolta, enemmänkin kuin sinussa. Ainakin naispuoli. Vai onko sinussakin sellainen?)
      In my husband löytyy sellainen, mutta ällistyttävän harvoin. Vain kerran hän on puhjennut itkuun minun nähteni. Ehkä hän itkee sisäistä itkua, joskus näyttää vähän siltä, kun hän roikottaa surkeana päätään, työt ei käy.

      Sanovat, että ihmisellä joka asuu yksin, on paljon enemmän aikaa kuin sellaisella, joka asuu monipäisessä joukossa. Aikaa, sitä minä kunnioitan. Minun pitää varastaa omaa aikaa. Eikä se tunnu mukavalta. On syyllinen olo

      Poista
    5. On eri asia pitää tissivaon paljastavia asuja kuin "lähestyä asioita tissivako edellä", Liisu. Uskoisin, että ymmärrät tämän. Kyseessä ei ole moraaliin, vaan viestintään liittyvä asia.

      Ei ole väsymistunnelmaa, Liisu. Tarkoitan yllä mitä sanon. Päinvastoin, päivä on ollut hyvä ja olen saanut kahdeltakin rintamalta mieluisa uutisia.

      Poista
    6. Iines ja Liisu,

      annetaan koko jutun olla. - Niin jo luulin, että tapahtui; en koe itseäni loukatuksi millään tavoin, ja minä ja poveni selviämme tästäkin Omituisuudesta. :)

      Iines: myönnät eli et, vedit itse edellisen jutun tähän, kommentissasi minulle. Ja miten niin "lähestyn asioita tissivako edellä"?

      Hillitse nyt itsesi hyvä ihminen!

      Minä kerroin, että minulla on taipumus takertua asioihin - mutta ne mun mainitsemat asiat, tässä yhteydessä, eivät koskeneet rintoja! Eli miksi taas vetää ne esiin?! Noin niinkuin kuvaannollisesti. - Sori vaan, jätkät, kuva ois varmaan ollut kiva yllätys! :D

      Kukahan tässä nyt provosoi ja mitä?

      Olen "älykäs", mutta en ole "älykäs ja asiallinen", "viestin" jotain, mikä ainakin minulle on epäselvää, plus "provosoin".

      Ja "höpötän".

      Etköhän nyt laittanut Charin paikalleen.

      Paitsi että "viisaudestasi viisi piittaan, elän ilossa, ja kintaalla viittaan".

      Poista
    7. Minä en ymmärrä naisia jotka "perustuslaillisen vakavasti" kokevat itsensä häväistyksi, ja Sielunsa lattialuutuksi, jos joku mies - noin nanonsekunnin verran - vilkaisee hänen tissejään. Minusta tissit naisella YKSINKERTAISESTI OVAT KAUNIITA! (Tosin pidän kyllä pienirintaisista naisista yhtä paljon.) - Jos tässä on jotain epätasa-arvoa, niin sitä on sit kaikessa. Aivan varmaan on. Muistan kun yks tyttö - hän kuului kans näihin "loukkaantuneisiin" - sanoi että "emmehän mekään tuijottele miesten haarojenväliä. että kuinka iso kalu kelläkin on." Ajattelin että sehän on teidän asianne, ei minun. Ja kaluni koko on taas minun murheeni, ei teidän.

      Niin se "maailma mataa kulkuaan". Eikä tiikeri pääse irti juovistaan. Eikä mies munistaan.

      Poista
    8. Mikis, mahtaako semmoisia naisia oikeiasti ollakaan, jotka häväistyvät tissituijotuksesta, varsinkin siitä normaalista vilkaisusta? Epäilen, että tuo ajatus on poimittu tietyntyyppisestä puheesta.

      Tunnen monenlaisia naisia, eikä kukaan ole koskaan uhonnut asiasta. Samaten koulussa monituisilla äidinkielen tunneilla puhuttiin naisten ja miesten asioista. Koskaan en törmännyt tiukkapipoisiin tissinkieltäjänaisenalkuihin, vaikka osa oli reippaita feministejä. Siksipä minun on vaikea uskoa, että katsomisesta suuttujia oikeasti juurikaan on.

      Se on sitten eri juttu, millä tavalla katsoja mahdollisesti kommentoi tai elehtii. Nuoret naisenalut harvoin jaksavat alatyylisiä heittoja.

      Poista
    9. Tuossa maalauksessa Salome selvästi sanoo: "No nyt jätkä tuijotat niitä!" - ja Johannesvainaa katsoo nöyrästi.

      Poista
    10. Täytyy kuitenkin muistaa, että se oli Salomen äiti, joka antoi sen Johannes Kastajan pään leikkauskäskyn tyttärelle. Tytär totteli äitiä.

      Poista
    11. Mutta tätä minä iines just en tiedä että loukkaannutteko te vai ette loukkaannu kun teidän tissejänne katselee? Tulee vaan sellainen syyllisyydentunto, varmaan pikkupoikaperintöä? Siis - minusta naisten rinnat ovat viehkeitä. Joitakin miehiä kiehtoo enemmän ferrarin muotoilu; on sekin "viehkeää". - Mutta tissit on silti nätimpiä. - Paitsi... siis nyt sanon oman "miehisen" mielipiteeni: siis naiset jotka luulevat miellyttävänsä miehiä sillä enemmän kun tunkevat jotain muovia maitorauhastensa sisään, niin että ne pullottavat luonnottomasti... mun mielestä ne tuovat silloin mieleen Delfiinin. Delfiinit ovat kivoja eläimiä. Mutta ottaisin tissit tisseinä, en Delfiineinä. - En tosiaan väitä edustavani "meitä kaikkia" miehiä. Varmasti on minuakin tyhmempiä ihmisiä ainakin Kemppinen Mutta minä tykkään luonnollisuudesta. Siksi, kuten jo sanoin, pienet tissit ovat minusta kivoja.

      Poista
    12. Minä en loukkaannu, vaan lähinnä huvitun. Muista en tiedä, mutta on varmaan yksilöllistä. Suuttumista en ymmärrä ollenkaan. Sen sijaan en pidä siitä, että nainen koettaa tisseillään saada konkinlaista etuutta tai huomiota. Se on liian helppoa. Mies katsoo tissejä aina, vaikka naama olisi kuin hapankorppu.

      Poista
  10. Kun tässä keskustelussa sivutaan hieman naisten ja miesten eroavuuksiakin, niin panenpa tähän löytämäni tutkimustiedon tuoreesta uutisesta.

    On nimittäin tutkittu, mistä ammateista jäädään eniten työkyvyttömyyseläkkeelle. Kummaltakin sukupuolelta luetellaan 20 sairastuttavinta ammattia. Miesten listalla on yleensä betonimiestä ja rakennusmiestä, mutta arvatkaapa, mikä on listalla peräti kuudentena.
    - Kirjasto- ja arkistotyöntekijät. Naisten listalla mainittu ryhmä ei esiinny ollenkaan sairastuttavana.

    Naisten listalla vanginvartijat on aivan listan yläpäässä, kun se taas miehillä on alapäässä, ei kovin sairastuttava. Mielenkiintoista todeta, että fyysisyys yksinään ei teekään sinänsä työstä sairastuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työuupumus on outo ilmiö. Usein tuntuu siltä, että jos työ on tyhjänpäiväistä byrokraattista puuhastelua, se uuvuttaa niin saamaristi.

      Poista
    2. Todennäköinen selitys. Vaikka tuntuisi siltä, että tuollaisessa työssä uupunut saisi uudelleenkoulutusta ja terveydenhoitoa, jotta kuntoutuisi? Kun esimerkiksi tarjoilija ei aina pääse kipeiden ja muhkuraisten käsien - reumatisminkaan - takia. Työkyvyttömyyseläkkeelle on mahdottoman vaikea päästä, ellei ole fyysistä huomattavasti haittaavaa sairautta.

      Poista
    3. Byrokraattinen puuhastelu on varmaan hyvin väsyttävää, sillä usein siinä on oma kaavansa, jonka mukaan pitää toimia. Minusta tuntuu, että kaikki ne hommat, joissa ei voi itse vaikuttaa työs laatuun, eikä mihinkään muuhunkaan, ovat ikäviä.

      Mutta olen tavannut myös ihmisiä, jotka tekevät ihmistyötä, esim. lääkärit. He ovat usein lopen uupuneita. Eräs sanoi: On tämä kummaa hommaa, kun ei saa vaikka haluaisi tehdä työtään kunnolla! (heillä on kuulema ohjeistus, joka määrää ajan, jonka saa olla potilaan kanssa, eikä tutkimuksiin saisi lähettää "liikaa" ihmisiä, se tulee kunnalle kalliiksi. Pitäisi pystyä tekemään diagnoosi pelkällä näkemisellä, joillekin halvemmille tutkimuksille kyllä, mutta vähänkin kalliimmille ei. Turhauttavaa, tämä lääkäri sanoi, ja kertoi, että on niin väsynyt töitten jälkeen (loputon potilasjono) että on pakko mennä nukkumaan heti töiden jälkeen että jaksaisi menneä seuraavana aamuna töihin.

      Poista
    4. Oikeastaan kiinnostavaa tässä byrokraattisessa työssä väsymisessä onkin se kysymys, miksi vastaavassa työssä olevat kirjastonhoitajanaiset eivät sairastu? Miehillä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsysssä kirjasto- ja arkistotyö oli kuudenneksi suurin ammattiryhmä, naisilla ei mahtunut edes 20:n kärkeen.

      Poista
    5. Iines, itsellä oli haave "päästä kirjojen keskelle". Ehkä he, kirjastonaiset, todella nauttivat työstään. Ainakin he ovat aina ystävällisiä ja auttavaisivat ja hymyilevät asakkaille.

      Mutta on minulla kokemuksia toisestakin puolesta. Tunnen erään kirjastonjohtajan joka ei ollut ainakaan kovin onnellinen työssään. Hänellä oli ikäviä kokemuksia alaisistaan. Ilmapiiri oli huono, kyräilevä ja pahansuopainen. Nkyisin hän kirjoittaakin kirjoja.

      Joku voi sanoa, että johtajastahan ilmapiiri riippuu. Tässä tapauksessa en tiedä. Yksityishenkilönä hän on ainakin sydämellinen ja mukava.

      Poista
    6. Olin lapsena kirjastotyössä. Kirjastonjohtaja pyysi minua muovittamaan ja leimaamaan kirjoja, kun kävin siellä jatkuvasti. Osasin monien hyllyrivien kirjojen nimet ulkoa. Yksi kirja oli aina hyllyssä, kukaan ei koskaan lainannut sitä. Minun tuli sitä sääli ja lainasin sen. Se oli muistaakseni Suuria sankareita tai jokin muu historiallinen teos. Vaan en minäkään muuta kuin silmäilin sitä hiukan.

      Mieskirjastonhoitaja voi tietysti kokea huonommuutta miehenä naisvaltaisessa kirjastossa. Ehkä sinne on hakeutunut alunperinkin hieman rassukanoloiset miehet, jotka vierastavat miehistä fyysistä voimaa uhkuvia ammatteja? Sairastuvat sitten ennen aikojaan.

      Poista
    7. Minä olin lapsena Vapaaehtoisena koulukirjastossa! Tykkäsin siitä hommasta niin!!!

      Ja Kirjakaupoissa työskelin myyjänä monta vuotta, ihanaa hommaa! Oli raskasta, pieni palkka, pitkät päivät - mutta ne asiakkaat! Plus meillä oli periaatteessa kiva ja hyvä työyhteisö (vähän liiankin hyvä; yhdessä työpaikassa. Siellä rakastuin ensi kertaa, esimieheeni, ja lopulta muutin sydän särkyneenä, mutta Moraalisesti Tahrattomana ulkomaille; mies oli perheellinen. Mutta tästä olen jo kertonut).

      Siihen maailmanaikaan meillä oli vielä omat osa-alueet; minä olin oppi- ja tietokirjoissa. Pyysin ja sain vastuulleni mm. raskaus- ja vauva-aika-kirjat; kun ihana kollega Kari lähti, hän jätti perinnöksi gender-tutkimuksen. - "Vastuualue" oli sitä, että a) vahdittiin, että suosikkeja piisasi hyllyssä, ja b) saatiin tilata joitain tärppejäkin. - Sain jopa laittaa välillä oman esittelypöydän; hakea paperiosastolta kortteja, jne, kun oli ns buumi (joulun jälkeen, kun juhannuksesta oli jo yli puoli vuotta :D).

      Jos jossain työssä oppii halutessaan tarkaksi: suosittelen myyjän uraa. Päältä näki, halusivatko ihmiset haahuilla rauhassa, ja näyttivätkö he ansaan ajetuilta pikkueläimiltä, pyöritellen hikistä lappua kädessä käsissään... Plus opin huomaamaan, että joskus teitittelykin voi olla toisesta loukkaus - tämä upposi lopullisesti Wienissä, jossa teitittely oikeasti oli normi. Meillä ei ollut eikä ole vielä; jotkut asiakkaat alkuaikoina selvästi pahoitiivat mielensä, jos kivan keskustelun päätteksi teitittelin.

      Opin myös juohevasti vaihtamaan teitittelystä sinutteluun. Plus rakastin myymistä - en minkä vaan, mutta kirjojen! Naperona myin ns Vappukukkia, ja Joulumerkkejä (niitä muovijuttuja, mitkä pantiin takinliepeeseen - niistä muuten sais omaisuuden varmaan nyt, jos ois edes 7 vuoden kokoelma!). Nekin oli Hyvän Asian Edestä!

      Ihannetilanne oli se, että asiakas tuli ostamaan jotain helppoa matkasanapokkaria, ja poistui oppi- ja harjoituskirjat sanakirjoineen päivineen kainalossa - ja tuli kuukauden kuluttua uudestaan. Hän olikin oikeasti halunnut oppia kielen, ei vaan pärjätä viikon matkalla (tai jos ei ollut itse sitä tiennyt, puoli tuntia minun kanssani, ja hänkin halusi :D).

      Huom. En saanut provikkaa! Ja neuvoin asiakkaita kilpailijoille, tai hyviin antikvariaatteihin, jos kirja oli loppuunmyyty.

      Koskettavin asiakas oli nainen, joka tuli näyttämään uutta vauvaansa ja taaperoa minulle. Ei halunnut ostaa mitään, ei ollut Hesasta, mutta oli ekaa kertaa käymässä raskauden jälkeen, ja olin silloin raskausaikana pyytänyt käymään, kun käyvät seuraavan kerran. - Tajusin heti kun hän alkoi puhua; muistin hänet hyvin, mutta kun näkee satoja ihmisiä joka päivä... Oli hän ehkä jotain ostanut, tai sitten ei (asiakas-myyjä-vaitiolovelvollisuus, tiedättehän), muistin hänet hyvin.

      Nuoret otin kanssa asiakseni - esim lukiolaiset. Väliäkö sillä, vaikka vanhemmat maksavat, hyvää palvelua he ansaitsevat, söpöin vastaus minkä sain, oli "hei, kiitti sikana". :D

      Palaan miesten työväsymykseen kohta.

      Poista
    8. Juuri luin erään mummon mielipteen lehdestä. Hän ei pitänyt siitä, että kassatyttö huutaa hänelle hihnan takaa "moi". Hän ei kuulemma ole tehnyt sinunkauppoja tytön kanssa. En voi mitään sille, että minäkin tunnen myötähäpeää, jos kassa tervehtii tutisevaa vahusta moilla. Moista on tullut yleistermi, kukaan ei sano enää hei tai päivää.

      Meillä teitittely yhdistetäänkin ikään, vaikka sitä käytetään vanhoissa kulttuurimaissa joista se lie tullut, tervehdittäessä tuntematonta tai henkilöä, jota ei ole esitelty itselle. Oletteko seuranneet Ylen ykkösen kanadalaista hyvin tehtyä rikossarjaa Murdochin murhamysteerit? Siinä päähenkilöt, komisario Murdoch ja lääkäri, neiti-ihminen, ovat läheisiä työtovereita. He ovat teititelleet toisiaan ainakin tähän asti, vaikka ovat jo suudelleetkin ja olleet sängyssä kerran. Minusta se on pelkästään viehättävää.

      Vaan jos ihmiselle on vanheneminen kammotus ja ikuinen nuoruus tärkeää sopii toki moimoitella kaikkia vastaantulevia. Kyllä se minullekin sopii, ei minua tarvitse teititellä. Nykyään kyllä kaupan kassojen teitittely on täälläpäin lisääntynyt. Kassoja on selvästi koulutettu tähän suuntaan.

      Poista
    9. 85 v äiti ei tykkäisi moiittelusta kassalla, mutta tykkää, kun on mutkattomat välit Kauppakassiin.

      Ne soittelee ja kyselee, Mamma on kohta 86.

      Ovat halausväleissä; Mamma tekee kotisinappia 2 krt vuodessa.

      Joulu ja Juhannus.

      Oma äiti on niin niin verevä, että seksuaalinen, hänkin - minulle se oli vaikeeta, ei hälle - mutta löysi uusia miehiä.

      Poista
  11. Liisu tuolla kysäisi, retorisesti varmaan, että löytyykö minusta "naispuolta". No, löytyypä hyvinkin. Itse asiassa löytyy niin paljon, että aina erilaisissa tilaisuuksissa hakeudun aina naisseuraan, koska normaaleissa miesporukoissa jutut ovat yleensä tylsiä.

    Tietysti löytyy sellaisiakin miehiä, joiden kanssa on mielenkiintoista keskustella, mutta he ovat yleensä hieman omituisia, kuten nyt vaikkapa Mikis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös animus ja anima ole jokaisessa meistä - miehen naispuolinen ja naisen miespuolinen henki? Vai?

      Jako tuntuu kyllä keinotekoiselta, filosofien keksimältä. Ihminen on kai lopulta yksi, kokemustensa ja perimänsä summa. Kokemukset imetään syvimmin lapsuuden lähipiirin vaikuttajista.

      Poista
    2. Oppikouluaikoinani olin enemmän kuin yhden ikäiseni tytön "paras tyttöystävä". Koska... kuuntelin heitä mitä heillä oli sydämellään, ja olin kai niin ujo etten osannut väittää vastaan; siks kai he musta tykkäsivät. Ja juuri pubertteetti-iän molemmin puolin ihmisillä kamalasti sälää sydämellään on. He uskoutuivat minulle, enkä koskaan ole pettänyt kenenkään luottamusta, se kai säteili minusta. (Noin muuten vaan.) Oli minulla poikakavereitakin, miksei olisi ollut, mutta pojat eivät 15 -v ikäisinä puhu ongelmistaan. Miksi sitten minäkään olisin?

      Armeijassa jouduin käsittelemään arkaluontoista aineistoa, kirjoitin mm. puhtaaksi kuulustelupöytäkirjoja. Joutui vannomaan valan että ei puhu näistä asioista... Ei salaisuudet ihmisen sisällä sillä tavalla pysy että hän vannoo valan, ei tietenkään. Valan voi aina rikkoa. Ihminen joko pitää sisällään salaisuudet jotka hänelle on luovutettu, tai sitten ei.

      Ps. Ammattiyhdistysneuvotteluissa oli joskus kyllä mulla vähän kiikkisiä tilanteita, kun... tiesi, että jos mä paljastan jotain tiettyjä asioita - joita minun ei olisi pitänyt tietää, koska ne olivat luottamuksellisesti mulle annettu - niin me saataisiin tästä sopimuksesta vähän parempi.. Täytyi tyytyä vähän huonompaan sopimukseen. (Ihminen joka pettää toisen ihmisen luottamuksen, pettää itsensä. En tulisi toimeen itseni kanssa jos mun pitäisi halveksia itseäni. Ei, haluan tulla toimeen itseni kanssa.

      Ps. Miks mä nyt puhu näin "levotonta roskaa" vaikka en oo juonut juuri mitään? En ole katsonut televisiota, en ole lukenut lehtiä, eilenillalla otin yhden nukahtamistabletin (vitut, "unilääkettä" se on eikä mitään "nukahtamislääkettä", että saisin nukutuksi. Sain. - Ehkä tämä on jotain psyykkistä krapulaa? Painajaisunet, "Liskojen yö", ne ovat niin kamalia että niitä ei melkein voi kestää. Melkein... Koko ajan joku Sirkkeli sahaa sua, ei viipaleiksi vaan uudestaan ja uudestaa SAMASTA kohdasta, itkisi jos pystyisi. Mutta painajaisunissa et voi itkeä. Kärsit vain, kohtuuttomasti, suunnattomasti, ja ilman mitään logiikkaa. Se, täydellinen logiikan puute, niissä kamalinta onkin. On aivan varma ettei ikinä selviä tästä, koska se on mahdotonta; mahdottomuudelle ei ole vaihtoehtoa.

      "Viidestoista yö saapuu aikanaan"... hautajaisvankkurit tänne nupulakivikatua pitkin kolistelevat. Ja antaa tietä raitiotievaunulle joka kääntyy oikealle Loikkasenkadulle, koska olemme Viipurissa, lähellä rautatieasemaa. Niinpä, niin.


      Poista
  12. Pieni lisäys raittiuskilpakirjoitusten (huh, mikä sana!) tiimoilta. Kympin uutisissa uuden Juice-kirjan kirjoittaja sanoi, että Juicen elämä oli "enemmän luomiskertomus kuin juomiskertomus."
    Tämän kauniimmin, piru vie, on vaikea kuvata kaikkien einoleinojen, jeansibeliusten ym ym elämäntaivalta ja saavutuksia. Kun heilutaan taiteen huipulla, ovat juoppous, homous ja ajoittaiset käynnit mielisairaaloissa lähes sääntö. En vieläkään osaa olla hymyilemättä sisäänpäin, kun muistan, kuinka Saarikoski ja hänen vaimonsa ajettiin piois mielisairaalasta ylilääkärin sanoin: "Painukaa helvettiin täältä. Tehän olette ihan hulluja."
    Älkäämme rakkaat ystävät siis menkö kohti dagen efteriä vaan mieluummin sitten vaika päin esteriä.
    Itse yhdyn kirjailija Huovisen lausuntoon: "Jumala siunatkoon nuoria naisia". Liitän siihen kaneetin: "Ja myös jo niitä kehittyneempiä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, virka- ja veriveli. Eino Leino viittasi samaan jo 24-vuotiaana vanhuksena Jumalien keinussaan:

      Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
      eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
      he heittävät häntä välillä taivaan ja maan
      - siksi kuin järjen valon häneltä vievät.

      Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
      hän tänään pilvien ääriä kulkee,
      ja huomenna makaa maassa niin syvällä
      kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu.

      Kuka keinussa jumalien keinuu,
      ei hällä elon aika pitkä ole.
      Syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön
      - sitten tulkohon tumma yö.

      Poista
    2. Ylläolevassa Eino Leinon runossa tämä säkeistö puraisi minua erikoisesti:

      "Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
      hän tänään pilvien ääriä kulkee,
      ja huomenna makaa maassa niin syvällä
      kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu."

      Minähän, surkea olento (hm), joka kokee välillä ylemmyystunnetta (maailmaan nähden, ihan kuin se olisi minun sylissäni, syleilen maailmoja) olen juuri tuo Leinon välillä pilvissä, välillä rotkossa seilaava olento.
      Kyllä Leino tiesi, hän oli vanha jo syntyessään.

      Sitten minulla on Iinekselle yksityisasiaa, yksi kysymys, joka huolettaa, minua. Mutta kun et ole, Iines, esim. facebookissa, jossa voi lähettää yksityisviestejä, on kai pakko kysyä se täällä toisten kuullen? Vai mitä Iines? Onko muuta keinoa? Voinko kysyä täällä? Kysymys koskee muitakin kuin minua.

      Poista
    3. Kolehmaiselle tiedoksi, että mistäs sinä sen dagen efterin olet poiminut? Ei sellaisesta ole tietoakaan. Päivä on kaunis ja maa makaa hienosti. Iiro Viinanen puhui harvinaisen hyvävoimaisena huolimatta Parkinsonistaan aamulla Ylen ykkösellä. Sain vaikutelman, että jos Viinasen opit olisivat edelleen voimassa, päätöksiä olisi tehty ajat sitten ja taloustilanne olisi jopa hyvä.

      Vaan se oli surullista, että Pepistä on tehty poliittisesti korrekti persoona. Isästä on tehty vain kuningas. - Joku otti tuolla ylempänä tämän puheeksi ja aamulla luin lehdestä uutisen. Kyllä hottentottien neekerikuningas on mielikuvitusta kiihottavampi kuin kuningas, josta tulee mieleen eltaantunut Carl Gustaf.

      Poista
    4. Liisu, voit kysyä mitä vaan, ja vastaan parhaani mukaan. Minulla on myös sähköpostiosoite ikkunaiines@gmail.com, mutta jos asia koskee muitakin, kannattaa kysyä tässä.

      Poista
    5. Iinekselle tiedoksi, että löysin Dgen efterin Liisun kommentista 29.9.17,17. "Ei kai nyt ala vallitsemaan "dagen efter" tunnelma. Mennään kohti mollia."
      Minähän vaan yhdyin Liisuun tässä asiassa.

      Mitä neekerikuninkaaseen tulee huomaan ilokseni Suomen johtavan täössä asiassa. Oulussa on jo yritetty kieltää Tiernapojat-esitys, koska siinä on yksi kenkäplankilla mustattu esiintyjä.
      Ja tiedoksesi: Aku Ankka ilman housuja-jupakka oli uutisankka. Kukaan ei ole koskaan sitä syystä halunnut kieltää Akujen tilaamista kirjastoihin. Syy oli poliittinen: Aku on läntinen propagandatuote.
      Ja katsopa kuvaa, jossa Aku menee uimaan. Hänellä on silloin uimahousut ja Iineksellä bikinit.

      Poista
    6. Ahaa, sieltä se tuli! No, minulla ei tunnetilaa ole, yleensäkään en ole alakuloinen, sillä minulla on automaattitoimintoja, jotka käynnistyvät, jos toimettomuus uhkaa.

      Tuo Aku Ankka -jupakka oli kerrassaan hassu, enkä uskonut, että siinä oltiin tosissaan. Pidin sitä vitsinä ja pidän edelleen. Tuon läntisen propagandatuoteselityksen olen valmiimpi uskomaan. Aku on periamerikkalainen, samaa sarjaa kuin Readers Digest.

      Poista
    7. Luoja meitä varjelkoon Viinasen opeilta!

      Ihmisen muisti on tunnetusti lyhyt, joten muistutan hieman: Viinasen opeilla Suomeen saatiin 500 000 työtöntä, satatuhatta yrittäjää menetti kaiken omaisuutensa ja ihmisarvonsa, viattomat takaajat ja säästöpankkien hallitusten maallikkojäsenet pantiin maksamaan pankkiherrojen töppäykset.

      Taloustilanne on nyt yhtä surkea kuin Viinasenkin aikana, mutta sitä ei huomaa - kiitos viisaamman politiikan.

      Silloin aikanaan, kun Viinanen sitten siirtyi Suomen silloisen talouselämän tärkeimmän vaikuttajayrityksen - Mahtavan Pohjolan - pääjohtajaksi, ennustin piruuttani ettei mene kuin pari vuotta ja Pohjola on Viinasen opeilla konkurssissa.

      Kaikki nauroivat makeasti älyttömällä vitsilleni. Meni pari vuotta ja Viinanen teki mahdottomasta mahdollisen eli sai Pohjolan nurin.

      Mediankin muisti on lyhyt, mutta ei se näin lyhyt saisi olla.

      Poista
    8. Noh, Tapsa, Viinasta nyt tunnutaan kaipaavan - siksi mainintani yllä.

      Tosiasiassa Viinasesta olen itsekin kertonut omakohtaisen kauhuesimerkin: hänen kaudellaan minun veroprosenttini nousi yli neljäänkymmeneen, vaikka olin siis yksinhuoltaja vailla tukia, asunto-, opintolaina- ja autovelan kanssa. Autovelka oli pieni ja opintolaina loppumetreillä, asuntovelka oli tietenkin suuri.

      Se veroprosentti vei minut ahdinkoon, ja jouduin muutamaan kertaan lainaamaan äidiltä ruokarahaa, kun lainanlyhennykset putsasivat tilin.

      Poista
    9. Iines!

      No, mä oon nyt kahden vaiheilla, mutta kun se mitä hullua aion kysyä koskee tavallaan meitä kaikkia, niin kerronpa tässä mikä minua vaivaa.

      Ensin alustus (panen itseni likoon): Vielä viime talvena, vai milloin se oli (ajantaju mennyt) kun 'van Vaari' oli täällä ja kukoisti (kirjoitti hauskoja kommentteja) ja alkoi sitten käydä myös minun blogissa, ja se tuntui mukavalta. Mutta kun sitten toiset (harvat) kommentoijistani alkoivatkin keskustella van Vaarin kanssa, ja "omivat" hänet itselleen, niin että tunsin blogini ja itseni olevan syrjässä, se herätti kummalisen tunteen. Olisiko se ollut kateutta vai mustasukkaisuutta tästä hyvästä kommentoijasta, en tiedä, mutta se ei tuntunut mukavalta. Silloin.
      Nyt osaisin ajatella toisin.

      Minulla on jopa käynyt mielessä, että onkohan Iines mustakukkainen miehistään, jotka ovat tosi fiksuja. Se ei olisi monelta poissuljettava asia. Silloin kun sitä aavistelin, lakkasin itse kirjoittelemasta tänne, vain sinua itseäsi, Iines, uskalsin puhutella suoraan (ja ehkä sen takia olen "raahannut" liiankin usein omaa miespoloani tänne (vaikka hän haraisi vastaan jos tietäisi) kun siten olen halunnut todistaa, etten ole täällä mitenkään "kärkyllä".

      Voisin vähän kehaistakin häntä (my husband), mutta kehuminen on minulle vaikeampaa (hänen kohdallaan) täällä, vaikka kyllä minä häntä kotona kannustan ja olen iloinen kun hän onnistuu).

      Ja kun kerran kerroin hänelle (my husband), miten ihailen miehiä (tuttavapiirissämme) jotka kehuvat vaimoaan toisten seurassa ja miten mukavalta se tuntuu niiden vaimojen puolesta. (Sellaisia miehiä on harvassa, jotka kehuvat vaimoaan toisten seurassa, minä voisin mainita vain kaksi.) hän katsoi kummastuneena ja sanoi, eihän omaa vaimoaan voi kehua, sehän olisi kuin itseään kehuisi!

      Tiedän miehiä jotka suorastaan mitätöivät vaimoaan toisten seurassa, vaikka vaimo itse on mukana. Minusta se on raivostuttavaa, olen vihainen näiden naisten puolesta, ja ilostuin, kun eräs näistä miehistä, joka oli pahin vaimonsa mestaaja, jäi kiinni yhdestä rötöksestä, arvostettu mies, joutui vankilaan. Siellä hän kai istuu vieläkin, en tiedä, mutta tämä hänen vaimonsa on noussut yhteiskunnan portailla arvostettavaan asemaan. Hänen puolestaan olen iloinen. Hän on paljon älykkäämpi ja viisaampi kuin miehensä, joka oli sokeutunut vallankäytöstä.

      Kysymys (vihdoin!): Miten sinä, Iines suhtaudut asiaan, kun kaikki kommentoijasi välillä (näennäisesti) ovat alkaneetkin keskustella keskenään? (ihan kuin olisivat sinut ja asiasi unohtaneet)?

      Uskon, että et missään vaiheessa ole ollut yhtä lapsellinen kuin minä. Vaan annat jalosti kaikkien kommentoijien "mellastaa" (tuntuuko sinusta siltä?) Entä tuntuuko sinusta että "Kaikki ne tulevat elämään elämäänsä täällä minun blogissa? Pysyisivät omissaan!"

      Me kaikki tykätään (tietenkin!) sinusta. Olet tärkeä. Olet hyvä kirjoittaja. Nolottaa kysyä, mutta varmuudeksi kysyn vielä:
      Olisiko sinusta, Iines, parempi, jos seuraisimme vain sinun puheita ja pysyttelisimme kirjoitustesi aiheissa, niin kuin näkyy yleisessti tapahtuvan?
      Käsi sydämelle. Tämä tilanne on varmaan monelle blogistille ennakkotapaus! Moni saattaisi myöntää, enkä ihmettelisi. Miten sinä? (osaan kyllä jo kuvitella vastauksesi). Mutta kerro kuitenkin. Ja kerro, onko täällä mitään pelisääntöjä! Olisi hyvä tietää.

      PS. Mitä muuten van Vaarille kuuluu? Häntä ei näy enää missään, vai olisiko hän vaihtanut nimimerkkiä?

      Poista
    10. Kolehmainen,
      entäs se yksi säveltäjä, jonka vaimo oli Eino Leinon "sussu". Sehän toimitti vaimonsa mielisairaalaan, ja joutui viimein itsekin sinne. Mies pääsi pois, vaimo "virui vuosikausia ankeissa olosuhteissa", kunnes joku pelasti sen sieltä.

      Ja kai se on laitettava sen pariskunnan nimikin, etten saisi syytettä "hämärästä kirjoittelusta". (No ne ei olleet mun tuttavia, ei minun heitä tarvinne "suojella". Se oli L.Onerva ja Leevi Madetoja, säveltäjä, jonka kyllä tunnen hänen sävellystensä kautta. Niin ja L.Onerva oli runoilija, kirjailija, olen lukenut hänen elämänkertojaan, joten turha väittää heitä "tuntemattomiksi". Tiedän heistä molemmista enemmän kuin isäni isänisästä.

      Poista
    11. "Viinasesta olen itsekin kertonut omakohtaisen kauhuesimerkin: hänen kaudellaan minun veroprosenttini nousi yli neljäänkymmeneen, vaikka olin siis yksinhuoltaja vailla tukia, asunto-, opintolaina- ja autovelan kanssa. Autovelka oli pieni ja opintolaina loppumetreillä, asuntovelka oli tietenkin suuri. "

      Kannattaisi opetella lukemaan veropäätöstä. Verotuksessa on myös ne vähennykset jotka ovat palkansaajan "tuloja" tavallaan. Ne kun laskee yhteen, niin paljastuu todellinen veroprosentti. Se on satavarma ettei todellinen veroasteesi ole ollut 40%. Jo pelkistä lainoista olet saanut vähennyksiä, ja rutkasti vuositasolla, Viinasen aikaan.

      Kovat on ajat ja vielä kovenevat.

      Kohta tulevat sakset, jotka leikkaavat keskiluokalta NAKS vaan...lapsilisäfarssi oli vasta kokeilua...alkuasoittoa...mutta verotus ei nouse ja marttyyrit voivat hengittää rauhallisesti ja alkaa totutella ajatukseen, että sosiaaliturvaa leikataan, ja todella paljon, se sattuu keskiluokkaan ja kovasti sattuukin.

      Poista
    12. PS. Mitä muuten van Vaarille kuuluu? Häntä ei näy enää missään, vai olisiko hän vaihtanut nimimerkkiä?

      van Vaari = Kolehmainen

      Poista
    13. Liisu, pitäisikö minun olla mustasukkainen "fiksuista miehistäni"? No jaa, mielelläni myöntäisin, mutta ensinnäkin - miksi kysyt asiaa? Olenhan itse huudellut kaiken aikaa tänne enemmän naisia ja jutellut mieluusti heidän kanssaan. Jos olen nyt sanonut jollekulle suoraan ajatuksiani hänen viestintätyylistään, asiaa ei kannata psykologisoida kovin syvästi ja raskaasti: asia koskee nimenomaan viestintätyyliä ja koko blogin ilmapiiriä.

      Toisekseen, nämä ”fiksut miehet” ovat suvereeneja persoonia, jotka liikkuvat missä tahtovat, omassa elämässään ja blogimaailmassa. Minulla ei ole siihen huomauttamista tai toivomista – olen kiitollinen heidän kommenteistaan, mutta kannattaa muistaa: blogi ei ole vain heidän varassaan, vaan minun, Iineksen. Tämä on ollut olemassa ennen heitä ja kenties heidän jälkeensäkin, jos terveenä saadaan olla.

      Foorumi on siis vapaa tulla ja mennä, enkä siksi koeta sitouttaa tänne väkeä. Pidän mieluusti pientä välimatkaa, sillä se käsittääkseni antaa kirjoittajille tarvittavaa vapautta. En toivottele hyviä huomeneita enkä öitä, vaan foorumi jää auki, kun poistun muihin puuhiin tai nukkumaan. Usein onkin käynyt niin, että täällä on öiseen aikaan heitetty hyvää dialogia ja kuunneltu kiinnostavaa musiikkia. Sitä on hauska lukea ja kuunnella aamusella enkä kommentoi sitä millään tavalla. Juttu on keskustelijoitten välinen. Minua siis pelkästään ilahduttaa ristiinkeskutselu, sillä se on merkki elävästä blogista.

      Poista
    14. Kannattaisiko arvostaa ihmisen halua kirjoittaa millä nimimerkillä haluaa, tai vaikka halua vaihtaa se.

      Jos henkilö haluaa paljastaa entisen nimimerkkinsä, eiköhän hän kertone sen itse.

      Poista
    15. Vielä Anonyymille klo 13.35 veroasioista.

      Veroprosenttini oli siis yli 40, muistaakseni 41, korkeintaan 42. Kokonaisveroasteesta en puhunut, sillä selväähän on, että kullakin on myös vähennyksiä, samatenhan oli niillä, joilla veroprosentti oli vaikkapa vain 30:n.. Autolainasta ei kuitenkaan ollut vähennyksiä, sillä sehän on kulutusluotto. Muut vähennykset olivat ne tavanomaiset, ei mitään merkittäviä.

      Poista
    16. Iines, vastasit niin kuin arvasin sinun vastaavan.

      Miksi minä tuollaista hullua asiaa menin kysymään? Ehkä se tuli alitajunnasta ja oli kontrolloimatonta ainesta. Ja ehkä tuo oma juttuni, jolla alustin oli alkusyy.
      Ajattelemme monta kertaa asioista melko lailla samalla tavalla. Se oli toinen mahdollinen syy. Ja siihen vaikutti myös ehkä jotkut tuntemattomat tekijät joita en halua edes tarkkaan muistella, Jotenkin koin joskus menneisyydessä että olin ei-toivottu täällä, en muista enää edes mistä syystä. Ja ehkä tuo, että luit Charille tavallaan "lakia", (niin minä sen käsitin) herätti sen muiston jostain syystä ja aiheutti varovaisuuden tunnetta. Siksi kysyin mahdollisista pelisäännöistä. Niitä on joissakin blogeissa. Jokaisella on oikeus niitä asettaa. Oma blogi on tavallaan oma koti.

      Oikea mallikappale olet, Iines, blogiemäntänä! Luotat ihmisiin. Tänne pääsyyn ei ole laitettu mitään esteitä.

      Olenkin aina ihmetellyt niitä, jotka haluavat tarkistaa kommentin, ennen kuin se julkaistaan. Minkähänlaista "roskapostia" he ovat saaneet.

      Minusta täällä on ollut hauska olla. Mutta minun pitää olla varovainen ja vahtia itseäni. Saatan kirjoittaa jotain, jonka voi tulkita väärin. Yritän kyllä aina ajatella kun kirjoitan jollekin, miltä minusta itsestä tuntuisin, jos saisin tällaisen kommentin. Mutta ei se aina auta.

      Kukahan se sanoi: Kolehmainen= van Vaari? Voisiko se olla totta? Voisiko Kolehmainen sen itse vahvistaa? Ainakin heissä on jotain yhteistä. He osaavat molemmat käyttää sanoja esimerkillisellä tavalla.


      Poista
    17. Liisu, ei se ollut hullu kysymys, vaan ymmärrän hyvin sen pohjan. On oikeastaan aina odotettua, että huomautukseni voi tulkita niin kuin sinä teit.

      Se on kuitenkin helppo ajatusmalli, jossa ei ole otettu muita mahdollisuuksia huomioon. Kunnioitan ja arvostan syvästi kommentoijia, mutta vielä enemmän minulle merkitsee kuitenkin tämä blogi, sydänkäpyseni. Vuosien varrella tänne on tultu, täältä on lähdetty, täällä on käyty kääntymässä, mutta minä olen pysynyt.

      Tämän viehätys minulle on tietenkin se, että olen saanut täältä älykästä ja mukavaa keskusteluseuraa, joka on erittäin humoristista, mutta tietäväistä. Olen kertonut, että ellei tätä ja teitä olisi, päiväni olisivat siinä mielessä aika mykkiä, että en pysty seurassa puhumaan pitkiä virkkeitä. Täällä puhun samanarvoisesti kanssanne. Saan ajattelemista ja älyllisiä ja henkisiä virikkeitä erilaisista näkökulmista, uusista asioista, leikittelystä, tietämyksestänne, huumorista. Tämä on se pohja, joka täällä on ja toivottavasti pysyy. Asiallisuus ja leikinlasku yhdessä, mutta ei kumpaakaan erikseen.

      Poista
    18. Viinanen sanoi kyllä totuuden telkussa: "Kovat ajat ovat edessäpäin". Uskon, vaikken hänen ideologiastaan pidäkään. Tuolla aiemmin joku anonyymi sanoi myös samoin. Viinasen aikana meillä oli oma valuutta, nyt ei ole ja uusia työttömiä syntyy sata joka päivä. Keskiluokka on jo osittain pudotettu, ja muutaman seuraavan vuoden kuluessa keskiluokka painetaan yhä alemmas, ellei...niin ellei se herää unestaan.

      Paskaduuni? Sitä Tapsa tuolla moittii. On niitä. Ei niitä paskahommia ollut silloin kun te olitte nuoria ja olitte töissä. Saitte palkkaa. Monet nuoret ja hyvinkoulutetut aikuisetkin tekevät nykyisin töitä ilman palkkaa. Aatelkaas sitä? Miten se vaikuttaa muiden palkansaajien elämään?

      Palkat laskevat tai työntekijät, jotka saavat vielä tilin, irtisanotaan. Otetaan ilmaistyövoima tilalle. Paskaduuneja. Ovat semmoiset työt ja työnjälki tulee olemaan myös pashkaa, koska kukapa sitä tekisi priimaa ellei saa edes palkkaa.

      Joskus kannattaa vähän ajatella tätäkin päivää, mikä on meininki tänä päivänä, kun ei sinne menneeseen maailmaan enää pääse, se on ollut ja mennyt. Se ei enää palaa, vaikka kuinka toivoisi.

      Maailma on ihan toinen nyt. Kovat ajat ovat edessäpäin.

      Poista
    19. Sanot, Anonyymi, että monet nuoret ja hyvinkoulutetut tekevät nykyään työtä ilman palkkaa. En sinänsä epäile, mutta olisi kiva tietää, minkälaisia töitä tehdään omalla kustannuksella.

      Paskaduuniako ei ollut vanhemman ikäpolven nuoruudessa. Tsot, tsot, Ano. Mehän teimme niitä töitä kaiket kesät ja lukukaudenkin aikana, kun oltiin opiskelemassa. Piti näetsen kustantaa opinnot omin varoin ja opintolainoin. Viis siitä, että olivat valtion takaamia, takaisinmaksu oli kaikille sama, ja kuukausierät olivat sellaisia, että tuntui n iissä ensimmäisissä kapeissa akateemisissa palkoissa. Jos olisikin älynnyt mennä vaikka asentajaksi tai paperimieheksi, palkka olisi ollut isompi eikä olisi ollut lainanmaksuja. Paitsi niitä omakotitaloja, joita työväestö rakensi jo hyvin nuorina.

      Tuo nykyinen irtisanomisbuumi on tietenkin hirvittävä asia, ja olen samaa mieltä, että jotakin on pahasti pielessä.

      Poista
    20. Tänä aamuna sain kirjeen Pankista. Sydän vavisten avasin sen. Se oli A-nelosen kokoinen. Mitähän ne nyt on keksineet, ajattelin.

      Siellä oli Arvoiselle Asiakkaalle omistettu kirje. Ns. etuisuuskirje. Siinä sanottiin:

      Etuohjelmamme vie pankkisuhteesi uudelle tasolle. Mitä enemmän asioit pankissamme, sitä enemmän hyödyt ja säästät selvää rahaa!
      Nykyinen asiointisi laajuus vie sinut etutasolle 3.
      Saat mm. huomattavat alennukset palveluistamme ja sinulla on etusija valtakunnallisesti parhaimmille asiantuntijoillemme. Lisäksi.
      Siinä oli helvetin (ant.) pitkä luettelo etuisuuksista.

      Ilahduinko? En..

      Heti tuli mieleen, että koska minulla on luokka 3, mitähän etuuksia on 1:ssä ja 2:ssa. 1:ssä varmaan maksetaan asiakkaalle, joka tuo rahansa siihen pankkiin!

      Entä muut luokat? Niistä ei puhuttu mitään. Onko niin, että jos on paljon rahaa pankissa (on rikas) häntä palkitaan, ja jos on vähän rahaa pankissa häntä rangaistaan (köyhyydestä)?

      Tiedän ihmisiä joilla ei ole tietokonetta eikä varaa edes ostaa sellaista, heidän täytyy käydä jollain luukulla pankissa, jossa maksavat laskunsa ja vielä ylimääräisen summan. Eli enemmän kuin se, joka hujauttaa maksunsa netin kautta.

      Sehän on täysin moraalitonta! Ne, jotka ovat rikkaita, rikastuvat lisää! Ne, jotka ovat köyhiä, niille ei anneta etuuksia ilmeisesti ollenkaan! Niin minä sen käsitin.

      Toivottavasti en ole oikeassa! Onko tämä sitä paljon puhuttua tasa-arvoa?
      Moneenko luokkaan meidät jaetaan?

      Niille, joilla ei ole "tarpeeksi" rahaa ei taatusti etuuskirjettä edes lähetetty! Sen verran niiltä "sääliä" ja ymmärrystä saattaa sentään löytyä.

      Poista
    21. Liisu, luin.

      Uskon sinuun: hyvä kun asiat joillekin jäjestyvät, virallisesrti-

      Oikeasti toivon kaikkeaq parasta hyvää, kaikille.

      Poista
    22. Liisu, ymmärrän ajatuksesi ja pelkosi. Auttaisiko jos ajattelisi kuitenkin vain, että pankki on kylmä liikelaitos, jonka tehtävä on tuottaa voittoa, ei harjoittaa asiakkaan kannalta moraalisia ratkaisuja. Eihän pankki pysyisi pystyssä ilman tätä toimintastrategiaa.

      Pankeilla menee nyt aika huonosti. Pikkukaupumgin Nordea on auki vain rajoitetusti muutamana päivänä aamupäivällä. Samoin kesäpaikkakuntani Säästöpankki on auki vain maanantaina ja torstaina, aamupäivän. Molemmista konttroreista on heitetty leegio pankkinaisia pois, kenties annettu potkut. Kyllä tämä näkyy ilman muuta myös asiakaseduissa.

      Ikävää vaan on, että välttämättä pankkeja tarvitaan.

      Poista
    23. Asiakkuus pankissa on molemminpuolista. Tärkeäksi asiakkaaksi pääsee niinkin, että ottaa paljon velkaa.

      Vanha viisauskin sanoo, että jos sinulla on satatonnia velkaa, sinulla on ongelma, mutta jos sinulla on miljoona velkaa, pankilla on ongelma.

      Poista
  13. Hiukan ylempänä oli puhetta työeläkkeelle pääsystä / joutumisesta.

    Kaipa ne psyykkiset syyt edelleen eniten työntävät ihmisiä eläkkeelle. Ja varmaan osittain syistä, jotka syövät työntekijää, vaikka hän työstään sinänsä pitäisikin.

    Ilmeisesti suuresti työhyvinvointiin vaikuttaa se, että työnkuva on selkeä. Ja että kokee voivansa jotenkin vaikuttaa työhönsä itse - vaikka pienestikin. Että ei siis tunne itseään aivan persoonattomaksi robotiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset ovat varmaankin tässä asiassa erilaisia, mutta jotkut viihtyvät kyllä sellaisessakin työssä, jossa on "persoonaton robotti".

      Minä esimerkiksi.

      Olen ollut monenlaisissa töissä ja viihtynyt kaikissa. Yhtä tyytyväisenä on rymynnyt metsätöissä ja kaivoksessa, ahertanut autotehtaan liukuhihnalla ja separaattoritehtaan sorvilla, maalarina ja korjausmiehenä, insinööri- ja mainostoimistossa, apupoikana ja mestarina, käskyläisenä ja itsenäisenä.

      Kyse on asenteesta.

      Minua ärsyttää suunnattomasti nykyinen läpätys paskaduuneista. Ei ole olemassa paskaduuneja, on vain paskapäitä.

      Poista
    2. Psyykkisiin syihin minäkin uskon, mutta en välttämättä yksin työperäisiin.

      Noita työstä johtuvia syitä voisi hieman kyseenalaistaa, kun verrataan tuota yllä esittämääni esimerkkiparia: kirjasto- ja arkistotyöstä miehet joutuvat työkyvyttämyyseläkkeelle kuudenneksi eniten kaikista ammateista, mutta naiset eivät työkyvyttömyyseläköidy tästä ammatista ollenkaan, kun katsotaan molempien sukupuolten eniten sairauksia aiheuttaneita ammatteja.

      Tässä linkissä se ammattien luettelo.

      Poista
    3. Itse muuten olen viihtynyt kaikkein parhaiten pullojen tarkkailija-lajittelijana Auran panimolla. Sai omassa rauhassaan lajitella pulloja ja koettaa panna niitä erilaisiin asetelmiin ja riveihin. Sai katsoa, kun pullokorit kulkivat hölskyen vanhan rakennuksen huoneitten ja kerrosten läpi ja aurinko siivilöityi puolikaaren muotoisista vanhan kivitehtaan ikkunoista. Terapeuttista, kukaan ei häirinnyt, sai ajatella omiaan. Oli yksi huone kattokerroksessa, jossa oli mutka liukuhihnalla, hihna teki käännöksen. Siinä kohdassa piti jonkun maata korkean leveän kaiteen päällä ja vahtia, ettei hihna jumita. Muistan miten makoilin siellä korkealla ja katselin ikkunoista tulvivaa auringonvaloa.

      Poista
    4. "Psyykkisiin syihin minäkin uskon, mutta en välttämättä yksin työperäisiin."

      Annetun linkin takaa löytyy Sosiaali- ja terveysministeriön selvityskin masennukseen ja muihin mielenterveyden häiriöihin sekä tuki. ja liikunteelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet, nii ei tarvitse arvuutella.
      tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet

      Poista
    5. Ei kai tässä ole arvuuteltu ilmiselvää asiaa.

      Oma ihmetykseni kohdistuu tuohon kirjasto- ja arkistotyön sairastuttavuuteen miehillä mutta ei naisilla.

      Poista
  14. Et, Tapsa, kuitenkaan tehnyt pidemmän päälle töitä "robottina".

    Miehiä kirjastohommissa lienee aika vähän, joten kyse ei ole suuresta ammattiryhmästä. Ja kyllä minäkin miehenä "tulisin hulluksi", jos joutuisin tekemään töitä kirjastotätien kanssa! ;) Aika kuivakkaan oloista porukkaa noin keskimäärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa,a, et taida tuntea ja tietää yhtään kirjastotätiä tai setää kun tuommoisia väität. Kannattaa hei laskea se pissi omasta päänupistasi vähemmäksi, niin tulee helpompi olo muillekin.

      Poista
    2. Taitaa kirjastosetä olla tk-eläkkeen tarpeessa?

      Poista
    3. En tehnyt, mutta ei kai siitä ollutkaan kyse? Vaan siitä, että voiko yksitoikkoisessa työssä viihtyä vai ei. Uskon, että meitä on erilaisia - joku voi viihtyä, moni muu taas ei.

      Vaikka eihän autotehtaan liukuhihnalla ole yksitoikkoista! Herra varjele, hihna liikkuu koko ajan ja tuo aina uuden kapineen eteesi, ihan niin kuin elämäkin, tee sille jotain, ja molemmin puolin on muita vastaavassa kurimuksessa.

      Poista
    4. No mut pyydettiin Muuhun.

      Kirjanpakkaustehtaalta päädyin taas Ihmisläheiseen työhön.

      Voi viihtyä missä työssä vaan - varastomiehet olivat kivoja, tuskin olin 18 v,: oman työni sain painaa, ja joskus miehet heittivät kotiin. Kun tiesivät että oli bussin varassa.

      Kaikki kaverikyydit kotiin oli just sitä.

      Poista
  15. Kävin äsken Vaajakoskella. Se on SOK:n entinen taajama, semmosia nykyisin voi olla enää Kiinassa, siellä oli kaikkea: lakritsitehtaasta naulatehtaaseen. Ja kaikkea siltä väliltä. Nyt siellä on enää samaa kuin muualla Suomessa: kirpputoreja. (Ja yksi thai-hieronta paikka joka oli "open mutta kun minä olin peeaa, en pistäytynyt.) Alkossa pistäydyin. Kun tulin kotiini niin huomasin että minullapas on ongelma: kapillaarivoima sormissani on ehtynyt? En millään meinannut saada auki tätä Alkon nykyistä muoviin puristettua viinapulloa. No, 23 minuuttia 14 sekunttia kun sen kanssa tappelin, onnistuin.

    On tämä yhtä perkelettä tämä nykyinen palvelu, on. Postikin, tai Itella, tai Posti lopettaa konttorinsa etteivät ihmiset käyttäisi niitä. Samoin pankit. Ja VR lakkauttaa junavuoroja että ihmiset eivät tulisi juniin. Samoin tää Alkokin nykyisin hitsaa pullonkorkin pulloihinsa kiinni että ihmiset ei saisi niitä auki. - OTempores, Tampones!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana Vaajakoski merkitsee minulle paljon.
      Se on osa elämääni.

      Poista
  16. Täällä on sitäkin ihmetelty - varmaan syystä mutta en ymmärrä minkä takia - että katolliset papit fiksaantuvat mielummin kuoropoikiin kuin niihin matameihin, jotka häärivät pappiloiden keittiössä. Siis.. en millään lailla halua loukata 160 kiloisia kokkeja, syön itsekin hyvin mutta aika vähän. Mutta kuoropojat, ennen äänenmurrosta, laulavat ehkä kauniimmin; yhtä kauniisti kuin laulurastaat. (Niin perverssi en, ainakaan toistaiseksi, ole kumminkaan että himoitsisin lintuja. Mutta kumminkin.)

    Ps. Olen aina sitä mieltä ollut, kun aloin ajattelemaan, että KAIKKI (miten sen nyt sanoi ettei loukkaisi) että KAIKKIuskonnot ovat... ahterista kotoisin. (Tai ei tietenkään ne jotka vasta sinne ovat menossa.) - Mitä järkeä nykypäivänä, olkoonkin että tietomma asioista on lähinnä puutteelista, miettiä että mikä uskonnonmuoto (krist muslm juts hind etc) olisi vähiten vahingollista? - Paskanjauhamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en näe suurtakaan eroa poliittisissa ja uskonnollisissa liikkeissä. Molemmilla koetetaan päästä taivaaseen, ihan itte ja korkeintaan mun kaverit, ja ne jotka ei tajua mua ja mun aatetta, on tyhmiä.

      Yhtä naurettava on kommunismi kuin jevohalaisuus, tai yhtä naurettava on kokoomuslaisuus kuin katolisuus.

      Poista
    2. Poliittiset liikkeet - tai uskomukset, jos niin tahdot - pyrkivät kumminkin toimimaan täällä maan päällä; ne pyrkivät tekemään jotain järjestystä täällä. Mutta nuo uskonnot lähtevät - voi olla että ymmärrän ne väärin? - että se oikeamielinen järjestys ihmisten kesken on jossain muualla kuin maan päällä? - Voi olla että niin onkin. - Mutta siitä huolimatta minun mielestäni uskonnot ovat kuin animaatioita, satuja lapsille.

      Poista
    3. Tämä on totta, mutta kyllä joku hindulaisuus esimerkiksi lähtee siitä, että ihminen tekisi hyviä tekoja maan päällä. Olisi niin kiltti, että lakaisisi varpuluudalla askeleensa edeltä, jotta ei tallaisi ainuttakaan muurahaista ja pientä öttiäistä. Tämmöisestä minä tykkään.

      Vaan totuushan on, että kaikki uskonnot lähtevät itsekkyydestä, oman taivaspaikan varaamisesta. Hindulaisuus tuntuu kuitenkin epäitsekkäimmältä.

      Toisaalta kyllä jokainen poliittinen ideologiakin lähtee oman perseen turvaamisesta. Minä ja mun perheen hyvä. Oli sitten sosialisti tai porvari. .

      Poista
  17. Tänään kuskasin yhtä naista autossani, hän oli aika vanha, 89 -v. Hän kertoi että vuosi sitten häneltä kuoli poika, juuri sen kunnollisin, jonka piti viedä hänet hautaan. Ja juuri seuraavalla viikolla hänellä olisi ollut polvileikkaus... Nämä leikkauksethan ovat sellaisia joihin jonotetaan, meillä köyhillä ihmisillä, ei niitä voi perua. Mutta tämä rouva sanoi sille lääkärille. "en minä nyt voi tulla. kun en minä varmaan kestäis sitä". Hänet kutsuttiin puhutteluun, lääkäri oli ensin vihainen, mutta kun hän kertoi mistä oli kyse - Taimi oli saanut kaksi (pientä) infartiakin poikansa kuoleman johdosta, niin lääkäri sanoi "rouva hyvä, sovitaan teille toinen aika". Ja sitten Taimi jatkoi: "sitten ne leikkasivat minut puolen vuoden päästä."

    On Suomi vielä hyvinvointivaltio!

    VastaaPoista
  18. Mutta nätti kuva iineksestä on tuolla etusivulla! (Sen vaan että siinä on myös hänen ex-miehensä.) - Jossain elokuvassa Antti Litja (roolihenkilö jolta toinen roolihenkilö muistaakseni Tuula Nyyman) pyysi valokuvaa, ja Litja näytti vanhaa avioliittokuvaansa. Kun hänellä muutakaan ei ollut! Tuula oli siitä mustasukkainen kun siinä oli "se toinenkin". Mutta Antti vaan totesi että "olenhan siinä minäkin".

    VastaaPoista
  19. Ei ihmisten tartte pyydellä toisiltaan valokuvia jos ei oo niin tyytyväisiä!

    VastaaPoista
  20. Jostain tuli mieleeni, että Tuula Nyman näytti tissinsä elokuvassa Loma.
    Nykyään ei omakuva olisi kai ongelma, ihmiset kuuleman mukaan ottavat runsaasti itsieitä ja salaisille sivuille jopa persieitä.

    VastaaPoista
  21. ..- niin po. niihin ...
    Kissaeläimet, eläimistä ilkeimmät (tai on oravatkin ilkeitä) kestävät sitä että niitä silittelee. Mutta vain vähän aikaa! Kehumisista eivät tykkää yhtään.Vaan lähtevät kävelemään.Ja kun kissa lähtee kävelee, kissalla kaikki jalat menevät eteenpäin, koiralla takajalat menevät vähän viistosti. Ja sekin ero kissassa ja koirassa on että kissa ei turhaan häntäänsä heiluttele! Se ajattelee että "paskan marjat". - Ja jos se tuntee itsensä ahdistukneeksi, se alkaa tanssia tangoa.

    VastaaPoista
  22. Täällä on ollut paljon upeita (jotka eivät ole näyttäneet tissejää van jotain muuta)... voi että. (En sano ketään! mieli tekisi. mutta jos sanoisi, ikään kuin väheksyisi muita. JA SE EI OLE NIIN.

    Miehistä minulla eniten on ikävä Japea. Hän on hyvä valokuvaaja. Ja hyvä kirjoittaja. Ja kamala, kamala inttäjä! (Hänen kanssaan keskustellessan oli kiva olla väärässä. - Vaikka Japehan aina väärässä oli, en minä!



    VastaaPoista
  23. ... suomeksi ... Täällä on ollut paljon upeita naisia (jotka ovat edelleenkin, siksi en heitä mainitse). Pois on menneet Sari, joka toi näkökulmaa Italiasta, M Pohjoisesta. A-kH:sta en sano mitään, en Valtostakaan, he ovat hienoja ihmisiä.Rauno Räsänen on ihmisenä kompleksisempi. Unkuri on hieno ihminen. Annikki ja Arawan ovat hienoja ihmisiä.

    Maailmassa on paljon hienoja ihmisiä ja paljon sellaisia joihin ei halua tutustua, vahingossakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sinä, kuten meistä jokainen, kuulut joidenkin mielestä ihmisiin joihin ei halua tutustua, ikinä elämässään. Ja joidenkin toisten mielestä kuulut meihin hienoihin ihmisiin. Meihin hienoihin ihmisiin eivät kuulu kaikki, jotka ovat jonkun mielestä hienoja ihmisiä. Sinun hienot ihmiset eivät ole samoja kuin minun hienot ihmiseni.

      Poista
    2. Totta. Jos ihminen, esimerkiksi poliitikko, olisi KAIKKIEN mielestä hieno ja hyvä, hän olisi täysin mitätön ja mauton.

      Ei kaikkia VOI samanaikaisesti miellyttää. Se on mahdotonta. Ja jos OIKEASTI miellytät toisia ihmisiä, jotkut toiset juuri siksi vittuuntuvat sinuun.

      Niinhän se menee. (Kaikella ystävyydellä.)

      Poista
  24. Char, kun Sinä nyt nappaat Tapsan, ja Riku on jo napannut iineksen, ja liisulla on oma mies, kuten kuunkuiskeellakin... niin mitä minulle jää? Sateessa kastunut korttipakan Musta Pekka?
    Ei, ystäväni, eihän minulle jää edes sitä!

    Mutta...
    olen väittänyt, ja miksen väittäisi edelleenkin, että en ole mustasukkainen. En enää... osaa olla. (Ahaa: miten niin enää?) No, kerran...

    ystäväni, olettehan niin kilttejä ette kerro tätä kellekkään... minä olin kerran kamalan rakastunut. Aisha, hänellä oli musta polkkatukka ja oravan etuhampaat. Kamalan villi hän myös oli, villimpi kuin minä, vaikka olin poika. Ensisuudelman häneltä sain kun hän kerran kun oltiin koulun konvassa jossa pirkko Mannola lauloi, nuori ja pursuilevan nätti kuin mikä, niin hän vei minut, hikisestä kädestä pitäen, alakerran keittiöön ja suuteli minua siellä. Se tuntui tosi kummalliselta kummalliselta. (Etenkin kun kielet olivat koko ajan tiellä.) Mutta sitten syttyi valot ja siinä seisoi Konvan valvoja, Linnea Lehtinen. ... Sain käytöksen alennuksen, kaksi numeroa, mutta Aisha ei mitään; jumantsukka kun tää elämä ei ole tasa-arvoista, maskuliineille se on paljon epätasa-arvoisempaa kuin naisille! - No, myöhemmin - paljoa myöhemmin - minä katsoin Linikkalan koulun puuliiterin raosta (en muista miksi siellä olin) kun Aishaa vietiin mopon takapenkillä Klemelän kurssikeskusta kohti.Partiolaiset yöpyivät siellä. Ja ajattelin, että siellä he - nämä 13-14 vuotiaat mopopojat, panevat Aishaa vuoron perään... Silloin minä olin mustasukkainen!

    VastaaPoista
  25. Minä olenkin yksi tavoiteltumpia poikamiehiä, kun Mansonin Jaskakin purjehti avioliiton rauhaisaan satamaan. Kestävän parisuhteen peruspilareita on aktiivisuus. Ei pidä toisen aina antaa herättää sohvalta syömään, vaan voi aivan oma-aloitteisesti sieltä huutaa: "mitää-ää ruokaa?"

    VastaaPoista
  26. Ei tietysti kovin usein, ettei toinen ala pitää ihan tahdottomana vässykkänä.

    VastaaPoista
  27. Te naureskelette minun kokemuksilleni? Kyllä minä sen ymmärrän. Mutta... ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että olin silloin oikeasti rakastunut. Olin OIKEASTI rakastunut. Se, että ne 11-12 vuotiaat mopopojat siellä Aishaa vetelivät välillä vaginaan, välillä hetulaan, ja välillä aanukseen, teki kokemuksestani niin kivuliaan. Mutta kun niitä oli niin paljon, toistakymmentä, ei niitä voinut tintata edes turpiin. Mitä siinä olisi tehnyt? - Ei siinä mielestäni ollut mitään tehtävissä.

    (vrt. Bernardo Bertoluccin 1900)

    VastaaPoista
  28. No Rikusta en tiedä. Mutta mä luulen että hän nussii kaikki naiset jotka tulevat 1/2 metriä häntä lähemmäksi. (Ja varmuuden vuoksi myös ne jotkA pysyvät noin 77 senttimetrin päässä hänestä.)

    VastaaPoista
  29. Siis mä oon ihan oikeasti sitä mieltä että kun lukijat olisivat ympäripäissään, pyöriskelisivät vaan niillä karhuntaljoillaan ja hihittelisivät, olisi kiva kirjoittaa. Kaikki, mitä sanoisi, tajuttaisiin heti. (Ja hirveesti hihiteltäisiin.) Kun yrittäisi kirjoittaa jotain vakavaa, lukijat hihittäisivät entistä enemmän.

    Tämmöin olisi kivaa. Eikä kirjoittajan tarvitsi koko aikaa olla kännissä.

    VastaaPoista
  30. Ihailtavaa ammattilaisuutta Rikussa tuo 77 senttiä. Esimerkiksi Naton dikrektiiveissä tuo on 64 senttiä. Ja Ruotsin Puolustusvoimilla - voiko olla edes totta - 39 senttimetriä. Unkarissa taas 71. Ja Puolassa taas 69. Venäjä pitää nämä luvut salaisina. Samoin kuin Kiina. Mutta en usko että niissäkään maissa ylletään tuohon 77 sentiin... Tai jos, doopingia täytyy olla mukana.

    VastaaPoista
  31. Tuommoiset mopopojat ovat kieltämättä aika pahoja.

    Minulla ei ole tuohon verrattavia kokemuksia, mutta keski-/peruskoulussa olin kuolettavan rakastunut ihanakasvoisempaan tyttöön, jonka koskaan olen nähnyt. Tiedän, että hänkin oli minuun ihastunut. En minä tietenkään niin hullu ollut, että olisin rakkaudestani koskaan hänelle maininnut, eikä hänkään tietenkään mikään yltiöpöhelö ollut.

    No, ans olla. Pitkästä aikaa näin hänet noin vuosi sitten Pasilan aseman baarissa, kun kävin kirjallisuusmessuilla. Oli juuri mennyt uusiin naimisiin, kertoi olevansa onnensa kukkuloilla. Kysyi siinä sanoja vaihdellessamme, meinaanko minä vielä pariutua. Vastasin, että joo, odotan ja menen sinun kanssasi naimisiin. Nauroi mokoma, mutta niin minäkin.

    VastaaPoista
  32. tää oli kyllä aika vitun hyvä ...

    Tämä Watson sanoisi tähän että etsisitpä Sinä tämän laulajan jolle, jolle on unohtunut siili kurkkuun ... heh heh (kuten Kolehmainen sanoisi) Vihje: etunimi alkaa Tee kirjaimella.

    VastaaPoista
  33. http://www.youtube.com/watch?v=1wfamPW3Eaw


    ihminen höpöttelee.

    Miksei ihminen saisi höpötellä? Juutalaismusiikki, se on Klezmeria, se on tätä samaa. Samanlaista kumminkin. Voi että tykkään tästä!

    VastaaPoista
  34. Jos ei tästä tykkää... tai mikä minä olen sanomaan että ihmisten jostain itäisi tykätä ja jostain ei. (Itse tykkään Charista.) Mutta tässä on jotain samaa kuin Bachissa. Samaa. (Täytyy kysyä Kemppiseltä, mikä?)

    VastaaPoista
  35. Ihmisten tykkääminen toisistaan on biologiaa, täysin järjetöntä. Järkevät ihmiset - edellyttäen että ovat samalla älykkäitä - ovat tämmöisten asioiden yläpuolella. Ei, eivät he leiju. (vrt rauno räsänen ja jukka kemppinen).

    VastaaPoista
  36. Olen saattanut lähetellä minäkin sellaisia, että aamulla niitä katsoo varovasti toista silmää raottaen. Ja Virolaiselle kerran mukaelman Rabelais´n Pantagruelin Sittapiikistä ja Pierunuuskusta, kahdesta lakimiehestä. Ei tietenkään julkaissut, fiksu kun on, mutta erikseen kirjoitti kommenttiosioon jotain ärhentelyä, josta päättelin hyppineen tasajalkaa riemusta.

    VastaaPoista
  37. - hetkinen -

    Vähän aikaa ajattelin asioita väärin.

    (hymähtää)

    sitten ajattelin että
    eiköhän me kaikki niin tehdä.

    VastaaPoista
  38. Huono satiiri on huonoa satiiria.

    Mutta tiedättekö mikä on vielä huonompaa satiiria?

    No, vielä huonompi satiiri.

    VastaaPoista
  39. Sitä vielä huonompaa satiiria olen tässä kehitellyt yön mittaan yrittäessäni kuvailla, mitä teen seuraavassa sodassa, joka on lähempänä kuin arvaammekaan. Siinä tulevassa nimittäin tarvitaan pirusti psykologiaa ja myös vaikeasti sairaita ihmisiä. Minäkin, jo reservistä poistettu tiedustelu-upseeri, kelpaan, kysyin sitä sodan ajan esimieheltäni.
    Kuten kaikki intin käyneet ovat huomanneet, on hiljainen hälytys jo annettu. Hävittäjien anntaan hudattaa moottoreitaan ja ajaa yliääninopeuksia asustusten yllä, parhailaan kootan porukkaan tosi isoon sotaharjoitukseen, Puolustusmäärärahoja korotetaan ensin vähän, kohta paljon enemmän, eikä kukaan moiti. Edes vihreät eivät jatkuvasti rutise siitä, kun meillä on liikaa aseita. Kuulemma ostelevat niitä itsekin. Eiran arvotalojen paksujen kiviseinien suojasta on hyvä kellistää aggressoreja katuun. Vittu, meidän perinnöksi saamassa viiden huoneen jugend-asunnossa ei kaalisoppa haise. Kyllä varma on niin!
    Punikit ovat pysytelleet ihan hiljaa, rasvailevat vain talojensa välipohjien puruihin kätkettyjä kivääreitä ja teroittelevat rotahäntäpistimiä. Eivätkä ne ole kunnossa Suomen lahtareita varten. Juuso Walden oli tosi fiksu siinä, kun punakapinan jälkeen jakeli ilmaisia tontteja ja rakennustarvikkeita työläisilleen ja ilmoitti, että kun pahimmillakin punikeilla on oma talo ja auto, niitä ei saa kirveelläkään enää rintamalle mihinkään sisällissotaan. Eikä ole saatu, saatana niin, vaikka 300 000:n suomalaisen piti kipittää Ruotsiin työttömyyttä pakoon, osa "herroille" niin katkerina, että polttivat itsensä Slussenilla, kuten olemme Tapsan laajasta tuotanosta lukeneet. Eikä kapinasta ole pelkoa nytkään, vaikka työttömiä on puoli miljoonaa ja kohta miljoona, kunhan torahammas-Stubb oikein saa vauhdin päälle. Onneksi meillä kaikilla on yhteinen vihollinen, joka eräänä päivänä lentoteitse valloitta strategiset kohteet ja ilmoittaa Suomen liitetyksi entiseen emämaahansa. Mutta sitten alkaa kaikkien aikojen teurastus, voi veljet... Eivätkä sen uhrit puhu suomea, sanokaa mun sanoneen. Ne eivät edes tiedä, montako Igoria on kadonnut, kadonnut niin täydellisesti, ettei heistä löydy edes vyön solkea. Suomessa on paljon soita. Äidit. sadat tuhannet äidit itkevät kohta taas suurella maalla. Mutta kuka heistä piittaa? Ei ainakaan se pääkallokasvoinen tyyppi, joka on maalannut itsensä ja koko kansansa nurkkaan. Sieltä tullaan vain suurella ryminällä paksujen verivirtojen kera. Mutta saavathan toisaalta sotakirjailijat taas voita leipänsä päälle, että onhan kaikella puolensa.

    VastaaPoista
  40. Voihan perse noita kirjoitusvihreitä. Kännissä en ole, mutta sairaus näköjään tekee huolimattomaksi.

    VastaaPoista
  41. Sananen kirjoitusvirheistä! Minulla tuppaa niitä nykyään hirvittävästi, ja osa jääkin näkyviin. Enimmät vaivaudun korjaamaan, mutta kaikkia en pikatarkistuksessa huomaa.

    Huomaan että syynä on näköni. Kun on kaksitehot päässä, katsetta pitää kohdentaa ja niska pitää pannan kekkaan, jotta kirjaimisto osuu siihen lasien alaosan rajattomaan täplään. Olen kyllä likinäköinen, ja näen lukea ilman laseja, mutta kauas en siis näe hyvin. Kaksitehoja en ehkä tarvitsisi, mutta pienet tehot pantiin, kun uusin lasit. Kaupassa pitää riisua rillit, jotta näkee lukea pienet tuoteselosteet. Vanhuus ei tule yksin.

    Osa virheistä johtuu myös kiivaasta kirjoitusvauhdista. En malta kirjoittaa huolellisesti.

    VastaaPoista
  42. Olen näköjään ottanut tavaksi kirjoittaa alimmaiseksi, vaikka viittaan aiempaan. On se sitten selkeämpää tai ei, ota siitä sitten selvää! :)

    Liisu mainitsi ylempänä, että tuntuu mukavalta kuulla miehen kehuvan vaimoaan seurassa. Niin tuntuukin ja yhtä lailla kun kuulee vaimon kehuvan miestään! Varsinkin, jos kehu on aitoa eikä oman häntänsä nostamista tyyliin "huomatkaanytkaikkiettäolenihanapuolisokunoikein seurassakehun". Ymmärrän myös, että monen mielestä kehuminen voi tuntua nololta. Arvostaminen ja v'älittäminen välittyy seurueelle muutenkin kuin sanallisesti, joten sanoille ei välttämättä ole tarvetta.

    Oletteko ikinä törmänneet tilanteeseen, jossa mies puhuu vaimonsa päälle tai puhuu tämän puolesta seurassa? Minä en ole, mutta useamman kerran niin, että vaimo on suhtautunut mieheen ko. tavalla alentuvasti porukassa. Luoja...

    VastaaPoista
  43. Kaikenlaisia on tullut nähtyä. Uusin tapaus on ystäväni Martta ja hänen uusi miehensä, deitistä löydetty ihan mukava mies. Tosin nyt kolmen vuoden kuluttua on selvästi havaittavissa, että ennen kantaaottavainen ja puhelias ysätäväni katsoo aina mieheensä, kun keskustellaan. Mies käyttää puheenvuoron, jossa on kyseessä tämän symbioosin mielipide. Kyllä, siis mielipide. He ovat tuplayksikkö ja minä on muuttunut meiksi, erillisiä yksilöitä ei enää ole. Tämä on ehkä se piirre, joka erilaisisa symbiooseissa on minusta kummallinen. Yhteishenki on tietenkin hyvä asia, mutta täydellinen sulautuminen kuulostaa minun maailmassani mahdottomalta. He jopa käyttävät sanamuoto "meidän mielestä". Ja se meidän mielipide on miehen mielipide, vaikkapa nyt energiasta tai siitä, mikä on hyvä punaviini. Mies on tietenkin aina oikeassa, vaikkei olekaan. Olen pari kertaa käräyttänyt tämän ukkelin vääristä tiedoista, en käräyttäminen halusta, vaan siksi, että hän esittää kertakaikkisen väärää tietoa vaikkapa nyt sisäpoliittisesta asiasta, joka on juuri ollut lehdistössä.

    Se täytyy sanoa, että en ole juurikaan tavannut semmoista, että nainen kävelisi miehen yli seurassa. Enemmän vain sitä, että nainen alistuu kuuliaisena miehen kylkiäiseksi.

    VastaaPoista
  44. Muutaman vuoden päästä herra nettimies kyllästyy luomaansa mielipiteettömään myötäilyautomaattiin ja heittää tämän pois kuin käytetyn rukkasen. Siinä vaiheessa ei Martalle ihan muutama terapiakäynti riitä saadakseen koottua itsensä takaisin ihmiseksi.

    Herää kysymys: miten aikuinen ihminen voi olla niin sokea, että ryhtyy tuollaiseen? Onko tarve kuulua pariskuntien armoitettuun kastiin niin valtava että luopuu omasta persoonastaan?

    Missä on Martan itsekunnioitus? Miksi hän alistuu narsistin / despootin / muuten vaan julmetun omahyväisen miehen alle?

    VastaaPoista
  45. Tästä olemme sisareni kanssa keskustelleet usein, koska meillä on ollut lapsuudesta lähtien hyvin tiivis kolmikkorinki, Martta, sisko ja minä, parhaat ystävät. Muut ystävät tulevat sitten matkan päästä.

    Kun mies tuli kuvioihin, Martta teki heti pesäeron ystäviinsä, ja meihin se tietenkin sattui eniten. Hän ei tullut milloinkaan meidän luoksemme yksin, siihen vierekkäiselle mökille. Ei, hän tuli aina miehen kanssa, ikään kuin viralliselle käynnille. Olimme ennen jutelleet vaikka nakuina tai alushoususillamme helteisellä pihalla, mutta nyt piti itsekin haalia nopeasti vaatetta ylle, kun mies tuli kammattuna ja suittuna, Martta samaten. Piti istua ja kuunnella kun mies tietää, vaikkei tiennytkään, kaikkea.

    Luulen, että liitto kestää. Kumpikaan ei ole mikään himohiiri seksin suhteen ja liitto on nähtävästi perustettu taloudellisille intresseille, molemmilla on varallisuutta ja samantyyppiset ajanviettotavat. Ja nyt on ostettu upo uusi isohko koti, puoliksi. Vaan Martta ei enää juurikaan ole Marttana, vaan siis tuplana. Mainittakoon, että hän on aina ollut johtotehtävissä, joiten tämä on siksikin kummallista. Omaankin mieleeni on tullut se selitys, että mies on kaiken takana, näkymättömästi. Toisaalta Martta on aina haaveillut puolisosta, joten hän on saattanut tietoisesti laskelmoida asiat niin, että tärkeintä on oma kumppani johon panostetaan loppuelämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko ikinä puhunut asiasta Martalle?

      Tulee tunne, että Martta ei ole oikein koskaan kelvannut kenellekään miehelle ja siksi hän on ryhtynyt tuollaiseen järkiliittoon ja kuolettanut romanttisen puolensa. Voi...

      Minulla on - vai pitäisikö sanoa oli - ystävä, Minna. Tutustuimme kymmenkunta vuotta sitten ja tapasimme ainakin kuukausittain (varmaan useamminkin) niin, että vietimme tuntitolkulla aikaa yhdessä. Joskus laitettiin ruokaa jommankumman luona, joskus hengailtiin jossakin, mutta aina keskusteltiin myös syntyjä syviä. Olimme siis hyviä ystäviä.

      Jo kauan sitten Minnan elämään tuli hyviä uusia asioita; hän meni opiskelemaan ja löysi työnkin oltuaan aiemmin pitkään työttömänä. Sittemmin hän löysi vielä miehenkin, oikein kivan ja kunnollisen.

      Viime vuosina emme ole tavanneet käytännössä juuri ollenkaan. Kerran, kun Minnan oli määrä tulla kylään, hän otti Mikkonsa mukaan. Olin silmät ymmyrkäisinä - vaikka en varmaan näyttänyt sitä - ja ajattelin, että on se nyt kumma, kun se kiltti ja kunnollinen (ja vähän tylsä) mies pitää raahata mukanaan joka paikkaan.

      Joskus harvoin olen tekstannut tai soittanut Minnalle ja ehdottanut tapaamista. Milloinkaan ei oikein tunnu sopivan. Viimeksi tein niin viime kesänä - siis vuosi sitten - ja koska taaskaan ei käynyt, ajattelin, että olkoon. Poistin Minnan numeron puhelimestani ja ajattelin, että hän ottaa varmasti sitten itse yhteyttä kun haluaa.

      Soittoa ei ole kuulunut. Tämä ei varmastikaan johdu minusta, koska meillä on yhteinen tuttava, joka myös on "menettänyt" Minnan.

      Viime joulun alla tuli taas joulukortti allekirjoituksella Minna ja Mikko. En enää lähettänyt korttia, koska en harrasta muodollisuusjoulukortteja. Jos ei kerran muutenkaan olla tekemisissä, niin miksi ihmeessä vaivautua lähettämään kortti? Silläkö on suhde kuitattu taas vuodeksi?

      En voi ymmärtää tuollaisia naisia. Ei yksi ihminen - mies - voi täyttää kaikkia ihmissuhdetarpeita.

      Poista
    2. Olen menettänyt monta ihmissuhdetta. Kaukaisimmat niistä on solmittu koulupoikavuosina. - Aina, kun olen jotain menettänyt, en ikinä ole kellekkään kirjoittanut ilkeitä kirjeitä. (osaisin, jos haluaisin.) Ajattelen, että kun enää en mitään Simosta/Laurista/Markusta kuule, niin he ovat sitten poissa. Muualla.

      Ps. Sattuuhan se, en minä sitä kiellä, mutta vain vähän. (Tai oikeastaan aika paljon. Mutta ei sitä kaikkea halua toisille sanoa, ihmisille.)

      Poista
    3. Kuunkuiske, kysyit, olenko jutellut asiasta Martalle. En ole voinut, esimerkiksi viime kesänä emme olleet muistaakseni kertaakaan kahden. Aihe on muutenkin vähän arka, ja pelkään, että syyllistäisin häntä. Esimerkiksi kesällä, kun kärsin helvetillisestä niskajumista ja huimauksesta - raskaista lapiohommista johtuvia, jouduin olemaan aivan yksin kipeänä lähes kaksi viikkoa. Martta tiesi, että olen aika heiveröisessä huimaustilassa, mutta ei tullut kertaakaan katsomaan, vaikka olemme niin lähellä toisamme, että toisen pihalle näkyy hyvin. Jossain vaiheessa puuskahdin hänelle, että olisit nyt tullut käymään. Hänen ilmeensä oli hämmästynyt, kun käytin pronomia yksikössä enkä duaalissa "te". Ihan kuin ei olisi tunnistanut, kelle puhun. Aion muuten jatkossakin puhutella häntä yksikössä, yksilönä. Kuvaavaa on sekin, että hänen tyttärensä käyttää samaa duaalia paikoissa, jonne se ei asiallisesti ottaen kuulu.. Martan lähettämän joulukortin alla luki, että hyvää joulua toivottavat Martta & Martti, Sanna & Max. Ikinä ole Maxia nähnytkään. Tuo kaverin nimen ottaminenmukaan viestii tietenkin muuttuneesta statuksesta, vähän kuin parisuhteessa FB:ssa. Tiedän naisen, joka pitää FB:a vain parisuhteessa ollessaan. Kun tulee ero, hän ajaa FB:nsa alas. Aloittaa taas kun on parisuhteessa.

      Kyllä ihmiset ovat hölmöjä! Minäkin kun jaksan jauhaa tämmöisestä.

      Poista
    4. Niinpä - ei tuollaista ole helppoa ottaa puheeksi. Ja varsinkaan, kun nainen ei liiku itsekseen enää ollenkaan.

      Ajattelin, että sitten kun - siis jos sitä koskaan tapahtuu - Minna soittaa, hän varmaankin sanoo, että eipä ole minusta kuulunut aikoihin. Siihen kohtaan olisi helppo sanoa syyllistämättä, että olen tosiaan kaivannut häntä, mutta koska tapaamisehdotukseni eivät sopineet, ajattelin että hän saa itse ottaa yhteyttä.

      Hyvä, että puhuttelet Marttaa yksikössä! Ehkä hän taas jonakin päivänä tajuaa, että olisi tervettä olla ensisijaisesti minä ja vasta sen jälkeen puolikas kokonaisuudesta nimeltä me.

      Poista
  46. Kolehmainen on pasifisti. Ja kaunissanainen sellainen. Tulee mieleen Kallinen.

    Lisää Kolehmaisia!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen

    (kumpa lukisitte tämän, olkaa niin kilttejä, niin käsittäisitte omastakin elämästänne enemmän kuin mitä nyt käsitätte)

    ... "...en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi ... "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perin kaunista, Mikis, ajatuksellisesti kannatan.

      Vaan onko tämä mahdollista? Ihminen elää kuitenkin yhteisössä, jossa tarvitaan pässinpäiden ja rikosten tekijäin vuoksi normeja ja norminsäätäjiä ja vartijoita.

      Tuo "parhaaksi mahdolliseksi" sisältää takaportin, onneksi.

      Poista
    2. Mikis - luin tuon jo hieman aiemmin, tarkemmin sanoen 43 vuotta sitten. Samassa yhteydessä Kallinen sanoi senkin asian, josta tuli sitten oma ohjenuorani:

      "Päätin, etten koskaan tee tyhmyyksiä toisten tahdosta tai käskystä. Teen tyhmyyksiä vain omasta halustani."

      Poista
  47. Peppi Pitkätossuun koskeminen on minusta pyhäinhäväistystä, etten paremmin sano!

    Lapsuuteni sankari, koen näen aikusenakin.

    Vaan jospa nyt Hottentotti-laulu, jonka itse osaan ulkoa. Oli yksi laulu.


    https://www.youtube.com/watch?v=5bv-KrmETZU

    Itte osaan laulun, ja jos haluatte nauraa, lukekaa kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin oli kova pala, kun Peppi Pitkätossun ulkonäkö muutettiin!

      http://i-iines.blogspot.fi/2007/11/miksi-peppi-muutettiin.html

      Poista
  48. Mutta luitko oikeasti, iines Onnekas, mitä Kallinen sanoi teloittajilleen? Et, koska siitä vaietaan - en käsitä miksi? Muistelmissaan Kallinen kertoo, viattomasti kuin häkkilintu, että

    ... "Se oli silloin (19)-18, kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki. Ja se upseeri sanoi, että Kallinen astuu ulos rivistä.”

    Sellainen, sinä kiihkon aikana (Oulussakin punakaartilaiset tekivät kamalia juttuja) oli ihan käsittämätöntä. Eikä sitä Valkokaartin paikallinen Esikunta hyväksynytkään. - Kallinen sai 4 kuolemantuomiota, ei valittanut yhdestäkään, mutta ei häntä ammuttu.(Niinä sekavina vuosina monet ammuttiin ilman yhtäkään kuolemantuomiota.)

    Hän on Suomen lyhyen itsenäisyyden ajan suurimpia ihmisiä. Mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallinen on minun guruni, mutta gurukin on ihminen ja ihmistä on oikeus arvostella:

      Itsekin kiinnitin asiaan tuoreeltaan (43 v sitten) huomioni ja moni muukin on huomauttanut, että ne muut vangit ammuttiin. Kallinen pelasti itsensä puhujanlahjoillaan.

      Oikea pyhimys olisi sanonut, että ampukaa kaikki tai ette yhtään.

      Poista
    2. Noin minäkin ensin ajattelin. Sitten ajattelin ettei kukaan voinut ketään enempää pelastaa, edes noita teloittajia. Yrjö Kallinen pelasti itsensä puhumalla... voi sen tietysti noinkin ajatella. Nämä ampujat jotka ampuivat nämä muut viattomat ihmiset (no, pari heistä oli oikeasti syyllisiä) heitä heidän omantuntonsa kolkutteli loppuelämän.

      Tai tietysti on ihmisiä, heitä sanotaan psykopaateiksi, jotka pystyvät tappaan toisia ihmisiä huvin vuoksi. - Ei heitä paljoa ole. Ja armeijakin kavahtaa heitä. Tietysti.

      http://www.youtube.com/watch?v=tixjTSwjfaw&list=RDtixjTSwjfaw#t=4

      Poista
    3. Luin vain sinun sanasi, Mikis, ja Tapsan kommentin, mitään en tiedä. Kuten moniaalla on tuoreeltaan ja ystävällisesti todettu, en tunne aatteen liikkeen, en edes sosialidemokraattien ideologisia polkuja, saatika tietäisin sinipaidat - kuten täällä on käynyt ilmi, saatika sitäkään tietäisi, mitä taistolaisuus perimmältään on.. Olen sydämen sosialisti! Saanko olla?

      Tuo olisi ollut hienosti sanottu, että ampukaa kaikki tai ei yhtään. Olisin kyynelillä kastellut Kallisen haudan. Kallisen nimen kuitenkin tiedän ja sen, että hän oli rauhanliikkeen miehiä ja ent. hinaajan lämmittäjä. Ei ole siinä laivassa paleltu.

      Poista
    4. Kallinen oli etsijä, jonka elämän käännekohta oli ns. Kontinkankaan ihme.

      Tästä tapauksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. Minun tulkintani on se, että hän näki toisen silmissä loistavan saman tajunnan, saman tietoisuuden, jonka hänessökin oli.

      Kerran eräässä tilaisuudessa keskusteltiin siitä, että pitikö Kallinen todella kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Totesin siihen, ettei pelkästään samanarvoisina – vaan täysin samana.

      Poista
  49. Samperin kaunis ruska on nyt keski-Suomessa. Voi että.

    Minä, joka olen Lapissa käynyt noin miljoona kertaa, ja Norjassa vielä enemmän, en koskaan ole käynyt siellä ruskan aikana. (Voi että.)

    VastaaPoista
  50. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pasifisti_puolustusministerina_9109.html#media=9112

    VastaaPoista
  51. Minun sosialismini on sitä että kaikki uhrit, jotka ovat tarpeettomia, ovat turhia.
    Stalinismin idea oli se, jonka Stalin sanoi, että on parempi että ammutaan yhdeksän syytöntä että kuin se kymmenes, joka on syyllinen, pääsisi pakoon.

    Tämä on totta.(Stalinin sitaatti on arkistoitu, sanoi sen Berijalle. Tämä on faktaa.)

    VastaaPoista
  52. ( toisaalta ... ei kukaan tiedä Neuvostoliiton/Venäjän arkistoista - vaikka ne avattaisiin tänään kaikille - mikä on fiktiota, mikä faktaa. )

    se politiikasta, ei enempää (puh)

    VastaaPoista
  53. Minun sosialismini on siis sydämen sosialismia - teorioista en tiedä paljonkaan -ja lähtee halusta antaa köyhälle ja hädänalaiselle. Laiskoja rontteja - heitäkin on - en halua auttaa veromarkoillani. Laiskoilla ronteilla tarkoitan nuorta, joka kieltäytyy sekä koulutuksesta että työstä ja nostaa silti sosiaalitukea.

    VastaaPoista
  54. Asiasta kuvaan: miksi? - En suinkaan haasta, kysyn vain valintaa, ja jos voisit kertoa kuvan taustaa, olisin innoissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis jutun kuva ja otsikko liittyvät yhteen, niin kuin minulla monesti kuva haluaa olla toisenlainen avain juttuun.

      On vain niin, että otsikko muuttui monta kertaa. Halusin siis kirjoittaa naisten väitetystä ilkeydestä. Oikein en nimittäin usko sukupuolittuneeseen luonteenpiirteeseen. Tässä vaiheessa otsikkona oli Naisten väitetystä ilkeydestä.

      Ja tähän halusin löytää ilkeän naisen kuvan. Mieleeni tuli kurkunleikkaaja Salome Raamatusta. Sitten otsikko vaihtui draamantajuksi, koska en tykännyt negatiivisesta muodosta otsikossa. Teksissä oli jokin draamailmaisu, tai lisäsin sen sinne. Kuva jäi, koska Salome on dramaattinen ilmestys.

      Tosin tässä vaiheessa en muistanut, että Salomehan oli viaton Johannes Kastajan pään katkaisuun. Nimittäin kuningas Herodesha järjesti juhlat ja niistä iloissaan sanoi tyttärelleen Salomelle, että tämä voi pyytää häneltä mitä vaan, ja se toteutuu. Salome-parka meni ymmälleen ja meni kysymään äidiltään, mitä hän toivoisi. Äiti antoi ohjeeksi pyytää Johanneksen pään vadille, ja näin sitten kävi. Raskain sydämin Herodes suostui, koska oli luvannut. Ja salome tanssi juhlissa pää vadilla.

      Poista
    2. "On kuva Iineksestä kaunis, sit kenpä kieltää vois,
      vaan jos Iines syttyis palamaan kuin kissa pitkähäntäinen,
      niin hänet sammuttaisin, sitä kukaan estää ei vois,
      ja Iines alkais uudestaan, taas uudestaan nukkumaan."

      Poista
    3. Siis jutun kuva ja otsikko liittyvät yhteen, niin kuin minulla monesti kuva haluaa olla toisenlainen avain juttuun.

      On vain niin, että otsikko muuttui monta kertaa. Halusin siis kirjoittaa naisten väitetystä ilkeydestä. Oikein en nimittäin usko sukupuolittuneeseen luonteenpiirteeseen. Tässä vaiheessa otsikkona oli Naisten väitetystä ilkeydestä.

      Ja tähän halusin löytää ilkeän naisen kuvan. Mieleeni tuli kurkunleikkaaja Salome Raamatusta. Sitten otsikko vaihtui draamantajuksi, koska en tykännyt negatiivisesta muodosta otsikossa. Teksissä oli jokin draamailmaisu, tai lisäsin sen sinne. Kuva jäi, koska Salome on dramaattinen ilmestys.

      Tosin tässä vaiheessa en muistanut, että Salomehan oli viaton Johannes Kastajan pään katkaisuun. Nimittäin kuningas Herodeshan järjesti juhlat ja niistä iloissaan sanoi tyttärelleen Salomelle, että tämä voi pyytää häneltä mitä vaan, ja se toteutuu. Salome-parka meni ymmälleen ja meni kysymään äidiltään, mitä hän toivoisi. Äiti antoi ohjeeksi pyytää Johanneksen pään vadille, ja näin sitten kävi. Raskain sydämin Herodes suostui, koska oli luvannut. Ja Salome tanssi juhlissa pää vadilla.

      ... ja naisten väitetty ilkeyshän siis on yhtä draamaa.

      Poista
    4. Herran pieksut, Mikis. En minä itseäni kuvaa. Kieltäydyn roolista, joka sopii nuorille ja näteille. Vaan on minulla ollut tuommoinen uuma. Uumani on kerännyt runsaasti hiveleviä kehuja, mutta en nyt tiedä enää.

      Poista
    5. Salomehan on yksi naisvihulaisista. Ja jos jos äiti pakotti: Toinen paha nainen.

      Voiskos nyt kuva olla vaan kuva, ilman vaiheita.

      Ja uumasi saisi enemmän kuin kehuja, ja taatusti saakin, vaikket kerro.

      Eikä pidäkään kertoa!

      Kaikki ei kuulu nettiin.

      Edes vaikka 2 päivää. Te taiteentuntijat.



      Poista
    6. Kuva on aina vain kuva, katsojan oma kokemus. Kysyit, Char kuvan tarinaa, ja sen minä kerroin.


      Kyllä minun uumani on entisestä muisto vain.

      Poista
    7. Luin just blogista, jossa kuvataan naisvartaloa niinkuin se on.

      Tosin raskauden aikana/synnytyksen jälkeen - äiti-ikäisen pitämä blogi. - En oikeasti muista kuka ja missä.

      Satojatuhansia klikkauksia... Varmaan muilta äideiltä, jotka haluavat mittailla ittejään.

      Ei minunkaan uumani ole sama kuin muinoin; kamalaa, jos olisi!

      - Tosin ei ole vauvaa heilutella - mutta näin se menee.

      Poista

    8. "Uumani on kerännyt runsaasti hiveleviä kehuja, mutta en nyt tiedä enää."

      Minä haluaisin tietää. En enää, vaan vielä.

      (Paitsi nyt menen nukkumaan, useammaksi päiväksi. Natihaleja kaikille!)

      Poista
    9. Kerroit Iines hyvin, re kuva ja otsikko.

      Olisin laittanut tämän ylemmäs, mutta en ole neropatti, eikä J ole käytettävissä, ohjeistamiseen. - Enkä ois varmaan muutenkaan kysynyt. Pientä rajaa.

      Poista
  55. Tänään uutisia kuunelleet ehkä huomasivat yöllisen ennusteeni toteutuneen. Koko eduskunta yhtä Lapintietä lukuunottamatta lupaa antaa armeijalle kaiken, minkä se katsoo tarpeelliseksi maan suojelemiseksi aseelliselta hyökkäykseltä. Vielä pari vuotta sitten armeijan määrärahoja karsittiin rajusti samassa salissa.
    Kenraaleilla on nyt onnen päivät.
    Krimin kaappausta ja Ukrainan valloitusta suunniteltiin Kremlissä 11 vuotta, venäläistiedon mukaan. Noissa operaatioissa oli oleellista globaali hämäys. Taitavat venäläiset näyttelijät antoivat läntisille tv-ryhmille lausuntoja «Kiovan fasisteista» ja venäläisten hyvyydestä. Nopeimmat ennättivät esintyä erilaisiksi maskattuina ja puettuina kolmekin kertaa saman iltana. Puolustusministeri jakeli tiuhaan erilaisia lausuntoja, jotka joskus lupasivat rauhaa, joskus kostoa niin kauan, ettei ketään enää kiinnostanut. Eikä Krim enää kiinnostakaan ketään.
    Tänään herra V.Putin ilmoitti takaavansa median vapauden Venäjällä. Mutta lisäsi: «Velvollisuutemme on kuitenkin suojella kansalaisiamme. Tiettyjen terrorismiin tai ääriliikehdintään kannustavien sivustojen sulkemista pidän oikeutettuna.» Hän lupasi, että nettiä ei suljeta konfliktienkaan aikana.
    Suomeksi sanottuna netti suljetaan heti, kun ensimmäiset taisteluhelikopterit ovat laskeutuneet Helsinkiin. Kaikki Suomeen akkreditoidut ulkomaiset tiedotusvälineiden edustajat pidätetään, uutissulusta tulee lähes täydellinen. Kenenenkään ei pidä saada tietää, mitä täällä tapahtuu.
    Mutta mepä kerromme sen itse. Jo suuri määrä valmiita videoita odottelee Ruotsissa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja muualla käskyä lennähtää uutistoimistoihin ja strategisiin nettikohteisiin. Ja mitä näkevät miljardit ihmiset kautta maapallon? Joukko täydellisiin venäläisiin univormuihin puettuja miehiä raiskaa joukolla kymmenvuotiaan suomalaistytön, survoo tytön sitten kuoliaaksi pistimillään ja syöttää sotakoirille.
    Tämä lähtee ensin ja jatkoa seuraa. Näette sitten aikanaan itse. Filmit valmistetaan salaisessa paikassa lähellä Pinnanmaata.
    Ensimmäisten päivien kuvaukset venäläisten toimista ovat niin julmia ja kuvottavia, että niiden rinnalla joku ISIS-leffa näyttää rippikoululaisten puuhalta. Tätä räjähdysmäistä tiedon tulvaa eivät hyökkääjät pysty estämään tai kiistämään. Tai jos kiistävät, muistetaan heti Krimin «vihreäpukuiset miehet», «tavallista ukrainalaista kadunmiestä» esittäneet venäläisnäyttelijät ja Mosfilmin studioilla kuvatut taistelukohtaukset. Mutta suomalaisten antaman informaatioon voi luottaa. Esimerkiksi raiskausfilmi on kuvattu käsivaralta älypuhelimella – kas kun sattuikin silminnäkijä aivan sattumalta paikalle.
    Koko läntinen maailma lupaa heti Suomelle apua. Yleisesti todetaan, että mailmassa on valtio, jota oikeastaan ei tarvita. Siitä on pelkästään harmia. On ollut aina. Eikä se maa ole Suomi.
    Lisää pasifismiuutisia tulee, kunhan saan viimeistellyksi «Jos jo papat ovat tuollaisia....» filkan kässärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas pelottava visio, oikea dystopia. Painajaismaisen kauheaa, että äänetön valtaajajoukko sulkisi kaikki tietoliikenneyhteydet ja ottaisi kaiken hallintaansa. Rupesi pelottamaan! Vaan eihän noin voi oikeasti tapahtua missään oloissa.

      Poista
  56. Yrjö Kallisesta mieleeni tulee aina vuosi sitten kuollut Euroopan kovin kommunisti ja teatteritaiteen tohtori, Timo Kallinen. Lähisukulainen Yrjölle, olikohan veljenpoika tai jotain sellaista. Kerran Kemppisen kommenteissa kehoitti lopettamaan roiskimisen ja toinen tohtori veti herneet nenään ihanalla argumentoinnilla: "minkäs alan tohtori, minä sentään olen...." Timo oli kertoman mukaan se, joka sai kepoloteltua Vanhan ylioppilastalin oven auki, kun sankarisukupolvi valloitti oman talonsa. (heh)

    Yrjö Kallinen vaikuttaa ensin hieman todellisuutta vierastavalta, kertomukset hänestä ovat kuin Victor Hugon Kurjista. Ihanteellisuudessaan äitelältä tuntuvia. Mutta tarkemmin pohtiessa, mitä minä tai useimmat muutkaan voivat tietää siitä kokemuksesta, kun on teloituskomppanian edessä seissyt. Täytyy minun äijään lähemmin tutustua, taas jälleen kerran joudun onnettoman sivistykseni toteamaan. Jotain olen toki hänestä lukenut, mutta en riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku, kaksi kirjaa olen Kalliselta lukenut. Elämmekö unessa ja Tässä ja nyt.
      Elämmekö unessa kiinnosti minua enemmän, siitä on ollut ainakin joskus YouTubessa video, jossa hän puhuu itse. Se kirja teki minuun suuren vaikutuksen, luettuna. Se on ollut joskus myös TV:ssä. Mahtaisiko löytyä Ylen Elävästä arkistosta.

      Tässä ja nyt on elämänkatsomuksellinen, jossa hän rikkoo kaavamaisia ajatustottumuksiamme. Hän perustaa ajatuksensa uuden teologian ja syvyyspsykologian havantoihin ja osoittaa, ettei perusongelmiemme ratkaisut ole pyhissä kirjoissa ja paratiisin ja helvetin odotuksessa, vaan tässä ja nyt, meissä itsessämme.
      (tämän luin k.o. kirjan takamuksesta, se on tuossa edessäni pöydällä. Se löytyi hyllystä).

      Kun selasin sitä, huomasin, että olin lukenut sitä joskus kauan sitten ja liikutti, kun olin alleviivannut siitä kohtia, joiita en ehkä enää alleviivaisi. Esim. Tuomas Kempiläiseltä lainattu: "Jos sinun sydämesi olisi puhdas, niin jokainen olento olisi elämän kuvastin ja pyhän opin kirja. Ei ole olentoa niin vähäistä tai viheliäistä, ettei se heijastaisi Jumalan hyvyyttä." (No, ihqu ajatus, ei siinä mitään.)

      Tämän allekirjoittaisin ja näyttäisin vieruskumppanilleni: "Syö, kun sinun on nälkä, ja nuku kun sinun on uni."

      Yksinkertaisuudessaan se aiheuttaa silloin tällöin sanakähmää taloudessa, jossa vain yhdellä on täsmällinen aika, jota hän kutsuu rytmiksi.

      Poista
    2. Kiitos Liisu valaisusta, täytyypi tutustua.

      Poista
  57. Iinekselle tiedoksi, ettei se valtaajajoukko mikään äänetön ole. Kyllähän siinä pörinää riittää, kun lisää joukkoja lasketaan kopetereista kaupunkien laidoille ja komissaaarit, nuo hullut koirat, karjuvat määräyksiään. Ammuskellaan myös ja monin paikoin palaa.
    Tärkeintä on puolustajan kannalta leimata tulijat heti samalla sekunnilla järjettömäksi, tunteettomaksi rosvojoukoksi, jonka saa ja joka pitää tuhota, ennen kuin seurava pikkutyttö raiskataan. Tämä on tärkeintä seuraavaa vaihetta varten. Hyökkääjät ovat sanalla sanoen hirviöitä, luteita, jotka pitää litistää heti kengänpohjan alle.
    Kuten monissa ennusteissa on todettu, Suomen tärkeät kohteet on mahdollista vallata muutamassa tunnissa, kun asialla on tuhatkunta helikopteria ja pari tuhatta muuta lentolaitetta sekä riittävästi miehiä. Itse V. Putin vahvisti tämän jokunen päivä sitten kerskuessaan valloittavansa "Vilnan kahdessa tunnissa." Mutta siihen se Suomeen tulijoiden riemu sitten loppuukin. He eivät pysty liikkumaan mihinkään tulematta tapetuiksi. Aika ikävää miehittää maata istumalla hiekkasäkkivallien takana tietäen, että joka ainoa, aivan joka ainoa ihminen vallin toisella puolella vihaa heitä synkän raivoisasti. Koko maailma näkee kohta videon, jonka otti "amerikkalainen, salaa maassa oleva amerikkalainen filmiryhmä." Siitä on tehty jo valmiit talvi-, kevät- ja kesäversiot ja parhaillaan valmistuu kaksi syysversiota, ensin ruskan kanssa ja sitten harmassa sateessa kuvattu. Mehän emme tiedä vielä, mihin vuodenaikaan ne tulevat, joten on tehtävä materiaalia monenlaisen sään varalle. Onneksi armeijan varastoissa on aitoja venäläisiä sotilasajoneuvoja, jotka maskataan nykypäivän asuun ja tuhotaan oikeasti. Myös filmillä nähtävät aseet ovat oikeita venäläisiä, uusinta mallia (ostettu Tambovista), samoin pimeänäkökiikarit ym. joita saa Viipurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä ohjaisin tämän elokuvan, panisin äänettömät venäläisjoukot nousemaan maihin etelärannikolta ja rantautumaan siitä tuhatpäisin yksiköin eri puolille. Ja se tietoliikenteen katkaiseminen tapahtuisi osittain katkomalla piuhoja venäläisellä sirpillä ei vaan laserveitsellä, osittain hyökkäys tapahtuisi verkkoja pitkin. Yhtäkkiä ihmiset vaan huomaisivat, että punatähtilakkeja nousee kaikkialta. Ja siitä se infernaalinen kakofoniameteli sitten alkaisi, kun kaikki on vallattu jo ja ihmiset loukussa ja piuhat poikki. Ottaisin lähikuvia epätoivoisista ihmisistä, jotka koettaisivat päästä verkkoihin, mutta olisi vain mustia ruutuja ja äänettömiä puhelimia. Tätä rataa. Mutta siis, Kolehmainen, dystopiasi on karmivan ihana..

      Vaan tämä oli vain ohjaajan tulkinta.

      Poista
    2. En nyt osaa sanoa sotaan just mitään.

      Tuntuu tylyltä sivuuttaa tämä polemiikki kommenteitta - ja toivon kaiken nimissä ettei sotaa tule, mutta palaan Salomeen.

      Poista
  58. Salome oli nuori likka, ja jos kerta äiti käski - taas oli nainen määräämässä.

    - Ja eiköhän taas ole Taru; ikävää, että naisten pahuudesta, mutta monet sadut on.

    Ja miksi muuten naisten ilkeydestä tai pahantahtoisuudesta niin monet myytit kumpuavat?

    VastaaPoista
  59. Euroopalla on syytä pelätä Venäjää. Siihen on monta syytä. Mutta jos Nato (= USA, Eurooppa, Kanada ja Turkki) alkaisivat taistella keskenään, Venäjä jäisi toiseksi. (Ydinsotavaihtoehdossa Venäjä ja Eurooppa tuhoutuisi, ei USA eikä Uusi-Seelanti eikä Austraalia eikä Kanada.) - Aasian maista on vaikea sanoa sitää sun tätää.

    VastaaPoista
  60. jos Nato ja Venä alkaisivat sotia keskenään

    VastaaPoista
  61. Jos silloin olisi ollut nykyisiä lehtiä,

    iltapäivälehti olisi otsikonnut: Johannes Kastajalta päätöntä toimintaa - katso kuvat

    feministilehti: Johannes todisti patriarkaatin päättömyyden

    naistenlehti: Kaikki Salomen ihanan kodin sisustuksesta

    HS: Maailma ihmettelee Johanneksen äkillistä katoamista.

    Alibi: Veri tirskui kannattajien päälle - tylsällä puukolla leikattiin.

    Pekka Lehto julistaisi kaikissa lehdissä, joihin vain lausuntonsa saisi: Salome on syytön - teen siitä kolmetoista katsojaa saavan elokuvan.

    VastaaPoista
  62. Oikein en jaksa tänään politiikkaa puhua. Jos Putin hyökkäisi, paljoon minusta ei enää olisi. Tarjoudun tykin ammukseksi. Suusta ja persesstä räjähdysainetta täyteen ja keskelle vihulaisen esikuntaa.

    VastaaPoista
  63. Hauska! Minä kans!

    Ilta-sanomat: Äiti käski, Salome teloitti!

    Miestenlehti: Naiset kastroivat Kastajan pään

    Helsingin Sanomat: Johannes Kastajan saarnat loppu

    Seiska: Äiti ja tytär tapppoivat isän rakastajan

    VastaaPoista
  64. Entä jos Äiti ja Miniä tykkäävät toisistaan - alustavaa peukunnostoa kannatan.

    Mutta kun se oli silloin: Mamma oikeasti rakasti Famua; ja Famu olikin ihana.

    Liiankin ihana. - Muistan, kun käytiin kylässä, niissä Hesan vanhoissa puutaloissa. En osannut puhua vielä, mutta ymmärsin ruotsia. Famu oli aina tehnyt lihapullia (no ne oli kylmiä, kun oli puuhella, eikä se nyt koko ajan jaksanut). Pappa lämmitti suussa niitä lihapullia, ja antoi mulle. - Ääkkä, voitte sanoa, ja sanokaa.

    Hyviä olivat. Istuin Epelin (Opel) takapenkillä, ja vilkutin, kun lähdettiin pois. Aina sain Fazerin sinisen suklaalevyn.

    Käytiin joka lauantai yhdessä - no Pappa kävi varmaan viikollakin - ja olin tosi pieni, ei minusta ollut avuksi.

    Christer-serkku, johon tutustuin vasta hiljan, muutenkin kuin hautajaisten merkeissä, kertoi, että parhaat joulumuistot oli kun hän kävi hakemassa Famua aattoillalliselle. Kaupunki oli niin kaunis, ja heillä oli lempeän kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Famun kävely taisi olla Christerin joulu.

      Mun joulu oli ennen aattoa se, kun olohuoneessa oli kynttilöitä, oli kiillotettu hopeakuppi. jossa konvehteja (otin 2, no oikeesti 3), ja mandariineja eri kipossa - kuusta ei ollut, koska se haettiin aatonaattona, ja joka jumalan vuosi Papalle tuli yöllä soitto lehtipainoon. Tai siltä se tuntui.

      Mun joulu oli se, kun istuin yksin hiljaa olohuoneesa, ja katselin kaikkea kaunista, paljon ennen aattoa - ja se, kun Pappa tiskasi, aattoiltana!

      Oltiin syöty, lahjat jajettu - vieläkin rakastan tiskaamista juhlan jälkeen!

      Kukaan ei voi inhota Bing Crosbyn "White Christmas" enemmän kuin Pappa, eikä me mitään muutenkaan soiteltu.- Itte laulan mukana, mutta kidutus ei kuulu jouluun. - Laulava silakka? Tms.

      Pappa vihelteli ja lauloi; minä kuivasin ja pölötin. Tai siis sanoin sanasen - Jos jotain tuli mieleen. :)

      Itte änkesin - tuskin se nyt Pappaa haittasi. Olin sen kiva likka.

      P.S. Olin myös hiljaa. Paljon.

      Poista
  65. ...Kotimaa: Johannes oli väärä messias!

    rajatiedon lehti:
    Todistajien lausunnot: Johanneksen ruumis teki vielä ilman päätä useita ihmetekoja.

    skepsis: on tieteellisesti todistettua, että pään irtileikkaamisella on lamauttava vaikutuksensa ruumiiseen.

    Anarkistit: Johanneksen kuolema on kostettava - tule mukaan pysäyttämään linja-autot. Varustus: pesäpallomaila, saha, nyrkkirauta ja maihinnousukengät.

    Aleksandr Stubb tweet: Treenikausi sujunut hyvin, hyvät fiilarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hyvä tweet:, Riku. :D

      Itte haahuilin taas omien soittojeni ja perheideni perässä.

      Mutta asiaan: sanoin naperolle, joulupöydässä, että kännykkä pois. Vanhemmat öhmöttivät. Ja kun alkoi se muttakun: kännykkä edelleen pois.

      Olet tässä, meillä on meidän hetki, ja piipität sitten kun piiptität.

      Ei ole Pyhä Ateria, mutta nähdään harvoin; kaikki ollaan nähty vaivaa ruuan eteen, kunnioita sitä. Eikä tekisi pahaa arvostaa myös meitä, vanhempia ja tätejä. Puhumattakaan itsestäsi.

      Olet parempi kuin joku peukutus facessa tms.

      - Ja vedin stubbit: jos joskus pääset juhliin, edustustilaisuuteen, en toivo, että leikit välineellä, poikaseni, ja joudut pilkankohteeksi.

      Vanhemmat istuivat suu muikulla - en tiedä, eivätkö he oikeasti tajua mihin suuntaan homma menee? Vai onko törppöily uusi ihanne?







      Poista
    2. Kerran minäkin pääsin hienoihin juhliin, joissa lasit kilisivät ja herrat olivat hyvällä tuulella. Pomoni virkkoi (vitut se mikään virkkaaja oli. Kirj.huom.) minulle: "tällaiseen voisi helposti tottua."

      Marshall Mcluhan oli 60-luvun jeesus, professori, jolla jytisi oikein kunnolla. Tieteen ala oli kirjallisuus, mutta päätti ryhtyä yleisneroksi, kun se on kivimpi niin ja opetuslapsetkin tykkäsivät, että se on kivimpi niin. Häneltä on peräisin tuo: "väline on viesti." - Kellog´sin mainoksista sitävastoin on lause: "ne jutteleekin mulle!"

      Poista
  66. Aiemmin mainitsemani "amerikkalainen" video näyttää neljän vanhan, rauhallisen ja kokeneen oloisen miehen istumassa tienpenkalla puuhaten jotain. Kamera panoroi heidän käsiinsä. Siinä kiinnitetään vanhoja Nokian puhelimia kylki- ja viuhkamiinoihin. Työ käy heiltä näppärästi, tarvittava lisäosa kiinnitetään paikalleen ja pian on pitkä rivi miinoja saanut puhelimen kylkensä.
    Miiinat lastataan mönkijän peräkärryyn ja joukko lähtee hiljaa jutellen eteenpäin kohtaan, jossa jyrkät penkat reunustavat tietä. Joukon vanhin osoittaa paikat ja muut kiinnittävät miinat näppärästi puiden kylkiin näkymättömiin. Siinä syntyy puolisen kilometriä miinoitettua kujaa. Vielä tarkastetaan naamioidut ampumakuopat ja konekiväärit. Kaikki on paikallaan.
    Walkie-talkie radio säräyttää kuuluviin sanan: "tulevat". Miehet kapuavat hiljaisina vartiopaikoilleen. Kaksi konekivääripesäkettä on sijoitettu niin, että ne hallitsevat koko miinoitettua kujaa.
    Ja sieltähän sitä jo tullaan! Kolmivärinen lippu liehuen ryntää ensimmäinen panssari kujaan perässään neljä kevyesti panssaroitua miehistöä kuljettavaa suurikokoista vaunua.
    Kun panssari pääsee kujan päähän joukon johtaja painaa vanhan Nokialaisensa nappia ja panssarin kummallakin puolen räjähtää kylkimiina. Ne syöksevät sulaa metallia vaunun kylkee syntyneestä reiästä sisään. Vaunu alkaa palaa. Kukaan ei yritä ulos.
    Takana ajavat vaunut jarruttavat, kylkimiinat alkavat paukkua. Vaunujen takaovista lappaa ulos miehiä, jotka yrittävät maastoutua tien penkkaan. Nokialaisen nappia painetaan taas ja nyt räjähtävät viuhkamiinat, nuo pirullistakin pirullisemmat laitteet ja pyyhkivät kaiken elämän kymmenien metrien säteellä.
    Jokunen sentään säästyy. Miehiä alkaa nousta ojista ja samalla kaksi konekiväääriä aloittaa tulen.
    Takimmaisen vaunun miehistöstä muutama onnistuu livahtamaan metsään. He raahaavat mukanaan kranaattikonekivääriä, lyhytpiippuista todellista joukkotapajaa. Miehet saavat pappa-ampujat jyvälle ja Konekiväärit vaikenevat.
    Ammunta on loppunut, sankka savu kietoo seutua vaippaansa. Filmin selostaja kertoo, kuinka kuvaaja oli erijkois-optiikalla varustetulla kamerallaan ja suuntamikrofonilla onnistunut ikuistamaan seuraavan vaiheen.
    Kolme henkiinjäänyttä kävelee konekivääripesäkkeelle, jossa makaa kranaatien repiminä kaksi vanhaa miestä. Toiselta on iso sirpale repinyt puolet rinnasta pois ja veriset keuhkot näkyvät hyvin. Yksi sotilaista nosta vainajaa ylös niskasta ja toinen, nuori medisiinari, kuten miesten puheista ilmenee, ottaa käteensä harmaan möykyn.
    "Tällä saatanan papalla oli paha keuhkosyöpä. Tuossa on kasvain. Mies on ainakin 70-vuotias ja montako meikäläistä hän ehti ampua?" "Kolmisenkymmentä, luulisin", vastaa toinen ja potkaisee ruumiin kauemmaksi. Hän huomaa maassa vanhan mustan nokialaisen ja ottaa sen käteensä. Puhelin räjähtää, eikä sotilalla enää ole kasvoja. Toinenkin mies vaipuu älähtäen maahan.
    Jäljellä on enää yks mies, panssariupseeri keikailevassa asepuvussaan. "Tsort", hän äsähtää itsekseen. "Jos vanhainkodin porukka pystyy tällaiseen, mihin pystyvät nuoremmat?"
    Sadan metrin päässä nostaa nuori maastopukuinen hirvimies rauhallisesti kiväärinsä ja ampuu upseeria keskelle otsaa. Hän käy varmistamassa, että kaikki olivat kuolleet ja käveliee pois. "The end".
    Eikä sitten muuta. Ei tunnusmusiikkia, ei selostusta, ei sanaakaan. Vain hiljaista metsän huminaa.

    Illalla kaikissa valloittajien majapaikoissa katsotaan tuota filmiä älypuhelimilla ja tableteilla. Kansainväliset uutistoimistot toistavat sitä koko illan tunnin välein.

    VastaaPoista
  67. Riku tämän varmaan keksi, mutta varastan idean taideluomukseeni eli vakavahenkiseen murhenäytelmään nimeltään:

    Vanja-eno ja Feministi-täti

    F: Katso nyt rietas koira kylliksesi!
    V: En voi, näköni hämärtyy...

    F: Tiiraile nyt tissejäni, sinä viikon tyhmin sovinisti!
    V: En voi, silmäni sumenevat...

    F: Tuijota nyt näitä pulleita pikku porsaitani, jotka kirmailevat povellani saparot kohti taivaita!
    V: Minua huimaa...

    F: Ihaile nyt kaartuvia kupeitani, sinä niljakas tihrusilmä!
    V: Suuta kuivaa...

    F: Kuolaa nyt hoikkaa uumani, jonka kurveja naapurikartanon Iines-piikakin kadehtii!
    V: Ah, kurkkuani kuristaa...

    F: Vilkuile nyt alemmaskin, sinä partainen pukki, näetkös naiseuteni kaikkein pyhimmän, elämän tuoksuvan lähteen!
    V: Henkeni salpautuu...

    F: Huohota siinä nyt, irstas vanha ukko, ja hekumoi päiväkahvista posliinikupistani!
    V: ...

    F: Mikä eto lurjus, nukahti kesken leikin... Sellaisia itsekkäitä roistoja miehet ovat! Palvelijani Mikis, tänne heti!

    ESIRIPPU

    VastaaPoista
  68. Sairas keskiluokka oksentelee ja paskantaa. Ei voi kun toivoa onnea matkallenne ihmiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiselle ei koskaaan voi sanoa, että onnea matkallanne ihmisiksi. Tuostahan seuraisi, että myös vähäosaisille voi sanoa saman. Ja porskuttavalle porvarille: Onnea ihmisyyden huipulle!

      Anonyymi, te porvarit yritätte aina kusettaa, ottaa fyffet himaan ja jättää muut nuolemaan hiestä suolaisia käsiään.

      Poista
    2. Andy McCoy, joka ei ole erityinen suosikkini, mutta yllättäen aivan helevetin hyvä kitaristi, sanoi jossain haastattelussa: "Silloin tuntui pahalle, kun joku sanoi, että katsokaa, tuossa menee Andy McCoy, entinen ihminen".

      Haluatko kuunnella, kun keskiluokka, ehäpä muutkin luokat, oksentaa ja paskantaa? - Tammilehdon Pekka, myöhemmin Topi Sorsakoskena tunnettu, sellaisesta tässä kertoo.

      Poista
    3. Tunnen ihmisyytensä tunnistavia & omistavia, olipa fyffeä tai ei. Ihmisyys ei ole fyffessä tai sen puutteessa. Tätä et ymmärrä. Vielä.

      Siksi: hyvää matkaa ihmiseksi.

      Poista
    4. Anarkistimiehen mulkunpää ei ole punainen, anarkistinaisen vitussa ei luonnostaan kasva karvoja. Sininen on mulkunpää ja vittu onpi kalju, rautarojua täynnäns, kuin haulikol ois kuti ammuttu. Ja sillähän sekin, semmoisella, jolla jo kuuden sentin päässä hajonta on aivan kauhea.

      Poista
    5. Hyvää matkaa ihmiseksi.

      Poista
    6. Ihmisyyden voi kieltää yhdeltäkään ihmiseltä vain täydellisen paha ihminen, josif stalin, adof hitler, tai joku seuraajansa. Häpeä, aNONYYMI, häpeä.

      Poista
  69. Atjektiiveja anon, atjektiiveja. Atjekstiivit on tärkeitä, - jos niitä ei käytä, on surkeita.

    Laitan tähän hyvänyön kappaleeksi ehkä vain itselleni, muita kun ei enää ole hereillä, oman unelmani siitä, minkälaisia ihmisten unelmat olisivat: sellaisia kohtuullisia. Ei mitään vihrujen kahden miljoonan euron puhtaalla sähköllä lämpiäviä rintamamiestaloja lintujärven rannalta läheltä kaupunkia, vaan ihan pieniä.

    Tällaisia.

    VastaaPoista