3.10.2014

Valon näkemisestä



On kerrottu, että muuan miekkonen näki valon Siinain vuorella harhailtuaan nelisenkymmentä vuotta kuivassa erämaassa, syöden vain mannapuuroa. Jumala oli sitten räväyttänyt hänen näkönsä eteen pari kivitaulua, joissa oli ohjeet, kuinka elää ja olla hänen mielensä mukaan. Palkintona olisi henkilökohtainen taivaslippu.

Kertomusta  ei sovi epäillä ja ihmetellä, sillä nykyajan ihmiset toimivat samalla tavoin, vaikka ravinto ei olisikaan ollut  yhtä yksipuolista kuin muinaisella miehellä. Eli kaiken hyvinvoinnin keskelläkin nähdään valo, luetaan auktoriteettien kivitaulut,  ja sen jälkeen onkin otsalampun valaisema tie sileä kulkea. Kivitaulun kirjoittaa milloin Jumala, milloin Marx ja Engels & Co, milloin Budhha, milloin Isis tai Putin tai Kim il Jong, tai Äidit Teresa ja Amma tai itse paavi.

Olen aina ihmetellyt, miten ihminen pystyy sitoutumaan yhteen aatteeseen, ja julistamaan sen ohjelmistoa. Parhaat pysyvät samassa ideologiassa läpi elämän, vaikka maailma ympärillä muuttuu ja peräti romahtaa. Olisiko se jotenkin noloa myöntää, että valon sijasta siellä kivitaulujen takana taisi luurata itse belsebuubbi?

Oikeastaan tähän sitoumishaluun saa viitteitä jo yksilön lapsuudesta. Ne jotka eivät ole kovin sitoutumisalttiita, eivät harrasta esimerkiksi intohimoista yhden asian keräilyä. Eivät keräile kiiltokuvia, eivät filmitähtien kuvia, eivät fanita idoleita, laulajia ja julkkiksia, eivät rakasta festareita. Eivät yleensä kiinnitä huomiotaan suppeasti yhteen pisteeseen, vaan tarkastelevat myös pisteen ympäristöä, ja ehkä eniten juuri sitä. Sitoutumisalttiilla yksilöllä taas voi olla jos ei nyt ihan läheisriippuvuutta, niin kuitenkin korostunut tarve ryhmäytymiseen.

Minä olen sitoutumiskammoinen. En kerännyt lapsuudessani  kuvia, en edes kiilto. En fanittanut tähtiä, vaikka esimerkiksi sisko keräsi innoissansa Audrey Hepburnin kuvia ja paras ystäväni oli Elvis-fani, toinen keräsi postimerkkejä, kolmas Toivelaulu-vihkoja. En viitsinyt mennä katsomaan edes Beatlesien elokuvaa muiden kanssa. Minulta puuttui joukkohengen hurmos. Hetken koetin kerätä toki jotakin, mutta se hiipui samantien. No, ainoan keräyksen, joka kesti kolme päivää kauemmin, muistan. Se oli autojen rekisterinumeroitten keräys. ja sitä voi tehdä istuen talon portailla ja ajatellen muuta.

Joskus ajattelen niin, että viisautta on se, että lähestyy kaikenlaista problematiikkaa ja elämää yleensäkin asia ja ajatus edellä, ilman ainoankaan otsalampun valokeilaa. Vain siten voi nähdä koko asian. Minua lisäksi pelottaa valon nähneiden yksilöitten armottomuus. Sitä ollaan niin varmoja omasta näkemyksestä, että muut tuomitaan läjässä saman kaavan mukaan, läiskäisten heihin jokin leima ja tipauttaen leimattu johonkin lokeroon.  Ja päälle posmotetaan oman näkemyksen hyvyyttä. Joku on saattanut jopa omia itselleen ymmärtämisen lahjan, humaaniuden, niin että viereisellä tiellä samaan suuntaan kulkijat leimataan automaattisesti väärässäolijoiksi, koska "ne eivät kulje meidän tietä, niillä on väärät profeetatkin".  Voihan Mooses näitä kontrollifriikkejä!

 (Maalaus Jose de Ribeira)

153 kommenttia:

  1. . . . tai netti!

    VastaaPoista
  2. Netti mitä? Täsmentäisitkö, mitä tarkoitat, mihin viittaat. Nyt en ymmärrä.

    VastaaPoista
  3. Hengen paloon liittyy hienoja piirteitä, mm. ihanteiden tavoittelu ja oman napansa ympärillä pyörimättömyys. Haittapuolina voi ilmetä fanaattisuutta ja muiden tuomitsemista.

    Minusta suurempi "synti" kuin takin kääntäminen tilanteessa, jossa jokin ismi tai ideologia osoittautuu puutteelliseksi (niin kuin niillä yleensä tapana on) on olla koskaan heittäytymättä mihinkään ja katsella kaikkea ulkopuolelta kylmän viileästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on nyt hieman musta-valkoajattelua, joko-tai-asennetta, Kuunkuiske! Tunnen suurta kutsumusta katsoa asiaa laajemmin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että en pystyisi näkemään asioita laillasi, joko - tai-vaihtoehtoina. Voihan se siis noinkin olla kuin kuvaat, mutta se ei ole oletusasetus eikä päde aina.

      Ehkä kommenttisi karkein musta-valkoasetelma, jossa on siis vain ihmisen suhtautumisen äärilaidat, on se, että mielestäni katsot asiaa niin, että yksilöllä joko on hengen paloa, mikä ilmenee ryhmäytymisenä ja julistamisena, tai sitten ei ole hengen paloa, mikä ilmenee viileänä välinpitämättömyytenä ja sitoutumattomuutena.

      Minusta hengen palon ei tarvitse liittyä vain kapeasti yhteen aatteeseen tai ideologiaan ja johtaa sitoutuneeseen aatteellisuuteen, vaan hengen paloa voi olla esimerkiksi kaikkiin esittävän taiteen lajeihin, uskontotieteeseen, joka näkee uskonnot tasavertaisina, tieteen filosofiaan, joka näkee eri tieteet samalla tavalla tärkeiksi ja välttämättömiksi. Voi olla hengen paloa myös politiikan historiaan ja historiaan, jolloin ihminen perimmältään tuntee intohimoa kaikkiin aatteisiin ja halua selvittää eräänlaisia totuuksia. Tällainen suhtautumistapa tai into johtaa usein siihen, että yksilö ei voi omia vain yhtä palaa koko kakusta ja kulkea vain sitä tietä pitkin.

      Poista
    2. Myönnän siis, että voin pitää - ehkä virheellisesti - yhden kakkupalan poimijoita suppeasti ajattelevina. Tämä siis koskee myös itseäni, olen ajatellut suurimman osan elämääni aika suppeasti poliittisista ideologioista. En ole esimerkiksi koskaan äänestänyt muita kuin vasemmistolaisia tai vihreitä. Tämä jos mikä on rajoittuneisuutta. Noh, armahdan itseäni sillä, että en näe muita poliittisia ideologioita virheellisinä. Minun tuli esimerkiksi kovasti sääli sitä kilttiä valkoista pehtooria, jonka punaiset ampuivat Linnan Pohjantähdessä. Vaikka siis kirja oli punaisten puolella, niin kuin minusta oli hyvä. Ajattelin, että punaiset olivat armottomia, kuten valkoisetkin.

      Oikeastaan tuonkaltaiset armottomat teot ihmisiä kohtaan ovat avanneet silmiäni ja opettaneet ymmärtämään, että sitoutuneisuus sinänsä vie hirmuisiinkin tekoihin. Selität vain asian ryhmän ideologian mukaiseksi.

      Poista
    3. En sanonut, että hengen palo ilmenee ryhmäytymisenä tai julistamisena!

      Mitä tulee mustavalkoisuuteen, niin kirjoituksesi edustaa mustavalkoisuutta, koska se tuomitsee "valon nähneet". Uskon, että voi olla olemassa ihmisiä, jotka ovat "nähneet valon" ja ovat intohimoisia sen yhden asian suhteen (mikä se sitten onkin) ja ovat silti silmät auki ja näkevät objektiivisesti (myös sen oman asiansa) eivätkä tyrmää muidenkaan tapaa elää.

      Kaiken kaikkiaan intohimo ja heittäytyminen ovat elämän ydinmehua koskivat ne sitten oikeastaan mitä tahansa!

      Poista
    4. Niin siis sanoin, että voin olla väärässäkin, mutta näin minä ajattelen,

      En toki tarkoita kaikkia aatteen ihmisiä, vaan olen koettanut kuvata heistä sitä osaa, joka on hurahtanut kiihkeästi ja peruuttamattomasti aatteeseensa, niin että näkee kaiken ideologian lävitse ja tuomitsee muut väärinajattelijoiksi. Heistä minä puhun, sillä heitä on! Varsinkin netsissä heidät huomaa, kun lukee blogeja ja seuraa lehdistön ja muitten foorumien keskusteluja. Siellä on uskomattomia valaistuja!

      Poista
  4. Isoja asioita, isoja asioita käsitellessä täytyy puhua pieniä.


    Tuo hengen palo on hieno sanonta. Sitten kun henki on oikein roihunnut, tulevat realistit ja kuittaavat omansa, luultavasti muidenkin, pois. - "Niin tietysti muissa puolueissa, mutta ei meidän", tuumaa puolueaktiivi leuka väpättäen.

    Silloin kun puolue haluaa puhua arvoista, sen uskottavuus on heikoimmillaan. On todellista syytä epäillä, että takaovesta kannetaan parhaillaan tavaraa ulos oikein urakalla.

    Sitten on tulennielijöitä, olen nähnyt kun sellainen heittää pitkän, palavan syljen. En tiedä, mutta luulen, etteivät pyri henkosia vetämään.

    Olen minä senkin nuorena nähnyt, kun ihminen palaa. Joku voi väittää, että kyse oli vain ruumiiden, kehojen, palamisesta, mutta kyllä siinä hengen paloa täytyi mukana olla. Kaksi nuorta miestä valeli itsensä bensiiniautomaatin letkusta märiksi. Toinen kuoli melkein heti, toinen juoksi tien yli vastapäisen talon seinää pitkin kieriskelemään. Myöhemmin kuulin, että tarkoitus oli ollut kiivetä vielä tikapuita myöten kerrostalon katolle ja hypätä kaiken päätteeksi sieltä. Eikö tuossa ollut hengen paloa, jos missä? - Pieni muotikin teosta tuli, meidän naapurimme kiltin oloinen poika poltti itsensä E-myymälän automaatilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku, tykkään sarkastisesta asenteestasi, vaikka tuo ihmisen palo oli karmivaa.

      Hengen paloa kyllä kannatan lämpimästi, kunhan se ei suuntaudu yksisilmäisesti niin, että toisinajattelijat tuomitaan. Mieleeni nousee tässä vanha kirkkoherra, joka saarnasi niin että saarnastuoli vapisi. Kadulla hän pysäytteli ihmisiä ja kysyi, ovatko nämä uskossa, varsinkin kirkonmiehen jäätyä eläkkeelle ihmiset alkoivat sulkea oviaan, kun näkivät hänet kerrostalon pihassa.

      Poista
    2. ikkunaiines/kuunkuiske/RikuRiemu

      Poista
    3. Visusti olisin minäkin oven kiinni pitänyt ja kyhjöttänyt hiljaa sisällä, mutta en voi olla tuntematta sympatiaa tuollaista kirkkoherraa kohtaan. Ei mikään leipäpappi, todellisesta huolesta ihmisten kohtaloista tuollainen kertoo.

      Poista
    4. Anonyymi, tulkitsen sinun tarkoittavan, että nuo kolme kirjoittavat samalta näppäimistöltä. On varmaan sama, mitä kukin meistä erikseen sanoo, joten sovitaan niin.

      Poista

    5. ”Sitoutumisalttiilla yksilöllä taas voi olla jos ei nyt ihan läheisriippuvuutta, niin kuitenkin korostunut tarve ryhmäytymiseen.”

      On tietenkin helpompaa olla myöntämättä, että itsessä ei ole tämänkaltaisia piirteitä lainkaan. Sitä kutsutaan itsepetokseksi, kun näkee muissa ominaisuuksia, joita halveksuu tai yrittää kieltää olevan itsessä. Tämän ryhmän sisäinen dynamiikka on juuttunut paikoilleen, jähmettynyt. Sisäinen konflikti pyrkii kuitenkin pintaan koko ajan. Tasapainoa yritetään ylläpitää sijoittamalla ulkopuoliseen maailmaan ja toisiin ihmisiin ominaisuuksia, joita ei tunnisteta itsessä tai omassa ryhmässä.

      Se mikä on ulkopuolellanne, on sisällänne. Teissä.

      Poista
    6. Eihän tässä itseä ulkopuolelle lasketa. Jos luet tarkkaan, löydät kyllä kommenteistani useankin maininnan siitä, että olen kuulunut lähes koko elämäni valon nähneisiin, joskin ehkä olen tulossa tai osittain tullut järkiini jossain vaiheessa vuosien varrella. Olen mm. maininnnut joko tässä tai edellisessä keskustelussa, että olen koko ikäni äänestänyt vasemmistoa tai pari kertaa vihreitä, en koskaan porvareita. Mietihän tätä. Juuri heissä näen eniten valon nähneitä, mutta kyllä muuallakin. Minua niinsanotusti jopa pelottaa vasemmisto- ja viherfasismi. Kannattajat tuntuvat niin kauhean armottomilta ja itsetietoisilta, ja he ovat usein vihaa täynnä.

      Poista
    7. Heh. Suomalaiset Vihreät ovat yksi osa suomalaisperäistä äärioikeistoa, nykyisin. Se kuultaa ihan kaikesta heudän puheestaan. Sieltä takaa.

      Minä en tunnista enää muuta valoa kuin sitä tuikkua, joka on lähellä. Vähän semmoisella periaatteella kuin Juice Leskinen sen aikoinaan sanoi: "Julistan kotipihani ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi".

      Koti ja perhe on tietty jokaiikalle mitä onkin, mutta noin yleisellä tasolla toivon, että pidettäisiin hyvä huoli (edes) lähimmistä. Tämän Ison Laivan upotessa voi kyllä käydä niin osalle ettei enää välitetä kuin omasta hengestä ja elämästä.

      No, näemme sitten vasta kun olemme kokeneet ja eläneet.

      Poista
    8. No tilannehan on nyt sitten jo se, että emme pidä huolta lähimmistämme. Joka toinen päivä yksi suomalaisvanhus tekee yksinäisyyttään ja ongelmissaan itsemurhan. Lasten ja nuorten ja työikäisten itsemurhat ovat hieman laskeneet, vanhusten eivät. Suomalaislapset ovat lisäksi saaneet muutama vuosi kyseenalaista tunnustusta maailman yksinäänsyövimpinä lapsina ja tätä kautta itsenäisimpinä.

      Kuinka moni ottaa vanhuksensa luokseen asumaan? Kuinka moni ryhtyy omaishoitajaksi eikä anna vanhustaan laitokseen kaltoinkohdeltavaksi? Kuinka moni elää lastensa maailmassa läsnäollen ja eläytyen? Kuinka moni jättää alkoholin ja päihteet käyttämättä lapsen vuoksi?

      Poista
  5. Hei, kaikki ystävät! :)

    Iines, luin juttusi kerran, kun odotin asiakaspalveuun, ja sitten uudestaan, tietsikan kaaduttua, ja kun itse taitavasti Sähkömiehen Tyttärenä, sain vian korjattua. - No, oikeasti: useimmiten auttaa, jos katsoo, onko töpseli seinässä, tai sitten, hifistelyhoimmissa, ottaa sen irti vähäksi aikaa.

    Toisella lukukerralla muistin, että otsikkosi olisi ollut "Varo näkemästä". Kiinnostavaa, freudilaisittain.

    Usein näkemyksissä ja vakaumuksissa onkin silmälaputettu usko milloin mihinkin. "Älä pieni silmä katso mitä vain, jne".

    Minulle ryhmät eivät ole koskaan olleet tärkeitä, kuten ei sinullekaan. Yksi ymmärtäjä on enemmän kuin tarpeeksi, ja joka tapauksessa pidän kannastani kiinni loppuun asti, jos se on tarpeen, tai sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtäjiä aina tarvitaan, selvä se. Ja ymmärrän kyllä senkin, että todellinen ystävä puolustaa aina ystävää, vaikka he olisivat eri leireissä. "Olen sinun puolellasi", on kauniisti sanottu. Asiat eivät ole aina niin ehdottomia. Puhun yllä vähän suuremmista linjoista.

      Tuo "Varo näkemästä" olisi voinut myös sopia otsikoksi.

      Poista
    2. Luottamusmies-hommat eivät olleet poliittisia, minulle, eivätkä varsinkaan vastakkainasettelua. - En muista kuin yhden pomon, joka oikeasti kilahti: hän soitti kesken kassavuoroni, ja karjui, että lomauttaa koko monisatapäisen porukan kuukaudeksi, koska heillä on niin hullu luottamusmies.

      No kyä ei ois voinu, ja tiesi. . Ei ois voinut ees lomauttaa ilman YT-jutskaa - ei voinut, jos ilmoittanut, että liitto ei korvaa omavapaita, YT-neuvottelut on käymättä... - Muutenkin ärsytin miestä.

      Minua alkoi itkettää puhelimessa - tiesin, että tilanne on vakava, ja että lomautuksia, puhumattakaan irtisanomisista oli tiedossa - mutta se oma itku. - En kestä, että minulle karjutaan töissä.

      Kirjoitin saman tien ja kerroin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän itkettää minua. Jos olen huono LM, hänestä, pidetään kokous: työntekijät ovat enemmän kuin hyviä, he ansaitsevat hyvän luottamusmiehen... - Vaan laitimmaisen kerran kuuntelin lyttäilyä ja uhkailua missään muodossa.

      Tulikin mairea kutsu kaffelle... Huoh.

      - Moni vanhempi politrukki (mikä se nuuten on? Kuulosti hyvältä tähän lauseeseen...), yritti lytätä, päinvastoin kuin muutamakin esimies, jotka käsittivät työn työnä. - Sain aina pyytäessäni pitää LM-tunteja; työkaverit joustivat, ja ennenkaikkea lähin pomo sanoi että mene ja tee.

      Wienissä lähin kollegani, ja oikein rakas ystäväni oli buddhalainen. Ekaa kertaa tajusin, mitä vakaumuksellisuus on: hän sanoi, että leikkaisi kielensä irti, jós saisi kuulla syöneensä nautaa. Hän oli vaativa vain itsensä suhteen: ei kiihkoillut, ei käännyttänyt. - Kaikki kiltteys sivuun: kieli olisi Karunalta lähtenyt, jos olisin kokannut väärin, eli opin kunnioittamaan muiden vakaumuksia.

      Ei voi vain laittaa lihaliemikuutiota soosiin, paitsi jos aikoo valehdella.

      Eli äärimmäisyydestä voi oppia myös rehtiyttä, jota minä ainakin kaipaan lisää! :)

      Poista
    3. Pikemminkin esimies oli huono. Sitä todistaa karjuminen - hänessä ei ollut kykyä oikeanlaiseen yrityksen johtamiseen. Eikä ole esimiehen tehtävä arvostella, onko luottamusmies hyvä tai huono. Luottamusmieshän nimenomaan hoitaa työntekijöitten etua, jota usein juuri esimies polkee.

      Olen itsekin ollut vastaavassa asetelmassa, mutta esimies huolimatta virheistään käyttäytyi ihmismäisesti ja oli neuvottelutaitoinen. Uhkasoitot puhelimeeni tulivat siltä alaiselta, jonka hän oli nostanut ansiottomaan asemaan syösten siltä entisen pätevän työntekijän, jonka etua minä ajoin ja toimin tietenkin samalla esimiestä vastaan..

      Poista
  6. Iines,

    Ymmärtäjiä aina tarvitaan, selvä se. Ja ymmärrän kyllä senkin, että todellinen ystävä puolustaa aina ystävää, vaikka he olisivat eri leireissä.

    Mutta jospa pitäisin pienen tauon. - Kuten Juice sanoi yleisölle, kunLuottamusmies-hommat eivät olleet poliittisia, minulle, eivätkä varsinkaan vastakkainasettelua. - En muista kuin yhden pomon, joka oikeasti kilahti: hän soitti kesken kassavuoroni, ja karjui, että lomauttaa koko monisatapäisen porukan kuukaudeksi, koska heillä on niin hullu luottamusmies.

    No oli jos ilmoittanut, että liitto ei korvaa omavapaita, YT-neuvottelut on käymättä... - Muutenkin ärsytin miestä.

    Minua alkoi itkettää puhelimessa - tiesin, että tilanne on vakava, ja että lomautuksia, puhumattakaan irtisanomisista oli tiedossa - mutta se oma itku. - En kestä, että minulle karjutaan, paitsi jos on oma Luolamies, ja Olosuhde on sopiva (kuten että päätyisin luolaan eläimelllisten vaistojen varaksi, tms.)

    Kirjoitin saman tien ja kerroin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän itkettää minua. Jos olen huono LM, hänestä, pidetään kokous: työntekijät ovat enemmän kuin hyviä, he ansaitsevat hyvän luottamusmiehen... - Vaan laitimmaisen kerran kuuntelin lyttäilyä ja uhkailua missään muodossa.

    Tulikin mairea kutsu kaffelle... Huoh.

    - Moni vanhempi politrukki (mikä se nuuten on? Kuulosti hyvältä tähän lauseeseen...), yritti lytätä, päinvastoin kuin muutamakin esimies, jotka käsittivät työn työnä. - Sain aina pyytäessäni pitää LM-tunteja; työkaverit joustivat, ja ennenkaikkea lähin pomo sanoi että mene ja tee.

    Wienissä lähin kollegani, ja oikein rakas ystäväni oli buddhalainen. Ekaa kertaa tajusin, mitä vakaumuksellisuus on: hän sanoi, että leikkaisi kielensä irti, jós saisi kuulla syöneensä nautaa. Hän oli vaativa vain itsensä suhteen: ei kiihkoillut, ei käännyttänyt. - Kaikki kiltteys sivuun: kieli olisi Karunalta lähtenyt, jos olisin kokannut väärin, eli opin kunnioittamaan muiden vakaumuksia.

    Mutta Char kun olen olen: tä nääs opin että Teiskon Mieslaulajat esittävät 5. 10. su Tapiolassa, Karhunkatu 6, "Äitinsä mukana kaikki yli 80 v- ilmatteeks", Helismaan elämää.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, poistin tuosta yltä kommenttisi, joka oli samanlainen kuin tuo klo 18.37 kirjoitettu. Mielestäni se oli samanlainen - luin huolellisesti.

      Nyt huomaan, että tämä kolmaskin on enimmäkseen sama kommentti, mutta alku ja loppu ovat erilaisia. Jätän tämän.

      Poista
  7. Ei ihme että tuo ukkeli näki Siinain vuorella harhoja. Kelle tahansa käy niin, jos vaeltelee todennäköisesti helvetillisessä helteessä ruuatta ja juomatta pitkiä aikoja. Ukkosen jylinää piti tietämätön kansa tietysti pelottavana, muka Jumalan puheena. Kansa antoikin tauluherralle valtuudet nousta johtajan vuorelle ja puhutella taivaan valtiasta, sillä jylinäpuheesta kansa ei ymmäränyt höykäsen pöläystä.
    Pelko on hyvä keino saada uskomaan mistä tahansa mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikä noista käskyistä on harhoja?

      En ole uskovainen, mutta suurin osa käskyistä passaa minulle.

      Jumalan Kunnioitus jne - no juu, se tökkii.

      Melkein kaikki muu, myös Vanhempien Kunniotus, menee läpi - oli tarkoitus, ettei vanhuksia hylättäisi yksin, kuten ehkä joisssain heimoissa - sinänsä ymmärrättevästi, tehtiin. - Ihan kuin surmattiin vauvoja, tai heikkoja - en nyt puhu siitä, mikä on oikein, vaan siitä, mitä tapahtui.

      Mooses ei nyt ole "ukkeli", Leonoora. Hän oli mies, ehkä fiktiivinen, jolla on osansa mm.juutalaisessa uskossa, ja vaikka emme usko samaan, voidaan olla kunnioittavia.

      Vaikka ollaan ateisteja: kunnioittavia voidaan olla!

      Poista
    2. Leonoora, minusta on aivan järkevää ajatella laillasi. Mooses näki harhoja vaellellesssaan suuren ihmislauman kanssa neljäkymmentä (muka!) vuotta Siinain autiomaassa syöden vain taivaan mannaa. Eihän tuommoinen oikeasti ole mahdollista. Ties mitä hampun tai koiruohon juuria söivät ja joutuivat harhoihinsa. Eihän kukaan pysy hengissä kymmeniä vuosia tulikuumassa autiomaassa, jossa on taatusti petoja eikä ollenkaan ravintoa saati vettäkään. Jotain pohjaa voi olla, mutta siis mahtavia kertomuksiahan nuo Vanhan testamentin tarinat ovat.

      Itse ajattelin, että sietäisi lukea koko Raamattu läpi. Sehän on mahtava klassikko. Moni on lukenutkin.

      Poista
    3. Harhojako? Sanokaa mieluummin, että Raamattu on satua - kirjan mukaan Mooses nimittäin toi ne kivitaulut mukanaan kansan nähtäviksi. Ja kun hän huomasi löperön kansan tanssivan kultaisen vasikan ympärillä, hän vihapäissään löi taulut pirstaleiksi.

      Sen sijaan mormonien pyhiä kultatauluja ei kukaan enää nähnyt, vaikka Moroni-enkeli antoi ne Smithille vain 150 vuotta sitten. Mooseksen kivitauluista on sentää jo yli 3000 vuotta.

      Poista
    4. En sano, Tapsa, että Raamattu on satua, koska en usko niin.

      Raamattu on kooste todesta ja tarinasta, myytistä ja sadusta. Kokonaan satua se ei ole. Raamatun hekilöistä osa on mitä todennäköisimmin elänyt. Ihmejutut voi selittää siltä osin kuin ne selitettävissä ovat. Uskon silti minäkin, että enin osa Raamatusta on kirjallista fiktiota.

      Poista
    5. Ei Raamattu minunkaan mielestäni satua ole, vaan kirja täynnä erilaisia taruja, jotka pohjautuvat faktoihin enemmän ja vähemmän. Onhan sitä tuhat vuotta kirjoitettukin.

      Nykyäänhän historiankirjoituksessa on muotia epäillä ja kieltää lähes kaikkien henkilöiden ja tapahtumien historiallinen todenperäisyys. Ei ollut Lallia, ei ollut ristiretkiä Suomeen, ei ollut edes kansainvaelluksiakaan, kuten Tuomari K juuri blogissaan esitti.

      Poista
  8. Char täällä taas, hei!

    Koko päivän on netti tökkinyt, enkä nyt keksi parempaakaan syytä hörhöilyyn. - Blogger ois just hyvä, mutta kirjoitin saman eri tavalla... - enkä oo ees kännissä, kuten me kaikki nykyään sanotaan (no en oo!), joka toisessa lauseessa.

    Ensi viikolla haluan mennä Mammalle kylään, jos voin, - mutta kun tuun kotiin: varmana kirjoitan jotain tosi tyhmää, ja sitten sanon, että olinkin just viinapäissäni, ihan vaihtelun vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kolmisen kertaa sama kommentti. Se on jo sen luokan hauskuus, ettei semmoisia kännipäissä tehdä, eihän, Char?

      Älä välitä, mene Mammalle kylään, kun sinulla vielä Mamma on. Minäkin menisin mieluusti käymään äidin luona., vaan en enää voi. Ja Char, kysy kaikki ne kysymykset, jotka sinua mietityttävät. Tulee aika, ettei voi kysyä, ja moni asia jää ikuisiksi ajoiksi piiloon. Minulla olisi äidille paljon kysymyksiä.

      Poista
  9. Ettei se Charin buddhalainen ollut sittenkin hindu? Heille lehmät ovat pyhiä, buddhalaisille ei niinkään.

    Vaikka periaatteessa olen uskonnoista sitä mieltä, että suurin osa siitä perustuu silkkaan taikauskoon, niin nimenomaan Buddha kielsi kannattajiaan pitämästä itseään jumalana ja uskomasta hänen sanoihinsa sokeasti.

    Ikävä kyllä uskontojen myöhemmät kannattajat aina pilaavat elävänkin aatteen jäykäksi sääntöuskoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset Budhhasta jumalan tekivätkin, kultapatsaat ja kaikki. Eli ihmisellä on tarve alistua sen alle, jolla on valta, josta ihminen saa osan palvelemalla jumalaa. Kaiken takana on ihmisen oma etu. Eikä tämä välttämättä ole ollenkaan tuomittavaa, ihminen on heikko ja pelkääväinen ja usein avun tarpeessa. Ihmistä ympäröi lisäksi kosminen yksinäisyys, johon on hyvä luoda turvaolentoja.

      Poista
  10. Katsoin ensin, että kuvassahan on Urho Somersalmi Väinämöisenä kannelta soittamasta...

    Eikö meidän olisi jo aika luopua tästä lähi-idän psykopaattisen paimentolaisjumalan palvonnasta ja tukeutua taas Ukko Ylijumalaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, jos Jumalaa tulkittaisiin nykytieteen mukaisesti, hän olisi tosiaan psykopaattinen: Minä olen herra, sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia. Sinun tulee kaikessa minua totteleman. - Näinhän narsistikin perustelee toisen alistamisen - se on alistujalle hyväksi.

      Enpä ole ennen tullut analysoineeksi Raamatun Jumalaa ihmisen mittakaavalla, mutta miksei, hieno vino näkökulma, josta tykkään. Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin hänhän loi ihmisen nimenomaan narsistiksi. Toisaalta Jumala asetti ihmiselle eettisiä normeja, että miten ne sitten selittää.

      Ja mistä tulee ihmisen tarve turvata korkeampiin voimiin? Miksi ihminen ei ole kuin eläin, raatele vaan tarpeeksi jäädäkseen henkiiin?

      Poista
    2. Etenkin Vanhan testamentin Jumala on pienisieluinen sekopää. Uudessa testamentissa Jumalaan tutustutaan etupäässä vain Jeesuksen ja Paavalin välittäminä, ei juurikaan muuten.

      Olisiko niin, että alkukantaisena ihminen tarvitsee turvakseen henkiolentoja ja kehittyessään yhä vähemmän?

      Jokaisessa uskonnossa tyhmin osa kannattajista on taantumuksellista ja taikauskoista väkeä, kun taas valistuneimmat ja fiksuimmat pohdiskelevat asioita hyvinkin laajasti ja syvällisesti.

      Katsoin juuri teeveestä, kuinka Pohjois-Korean uutisankkuri ääni palvonnasta väristen ja sortuen ihasteli Suuren Seuraajan uhrautuvaisuutta, kun hän kivuistaan huolimatta työskentelee alamaistensa hyväksi.

      Ehdottamassa alistumisessa on takana tietenkin suunnatonta pelkoa, mutta on se jotenkin vaan ihmisluonnolle ominaista.

      Poista
    3. Kuitenkaan ei voi sanoa, että uskontojen kannattajat olisivat kokonaisvaltaisesti tyhmiä. Joukossa on erittäin älykkäitä ihmisiä, tohtoreita ja työmiehiä, kaikkia löytyy. Onko se vain niin, että me pidämme uskomista ja uskovia tyhminä, koska he uskovat sellaiseen, mitä ei voi todistaa? Tai luulevat uskovansa? Tai kannatavat asiaa, vaikka tietävät, etteivät jaksa uskoa? Tai tekevät tyhmyyksiä uskonnon nimissä?

      Poista
    4. Tämä viimeinen vaihtoehtosi - "tekevät tyhmyyksiä uskonnon nimissä" - on se syy, mikä minut saa hyökkäilemään uskontoja vastaan, vaikka pohjimmiltani itsekin olen uskonnollinen.

      Se taas, ettei jotain asiaa voi todistaa, ei minua häiritse. Periaatteessahan kaikki tietomme tästä maailmasta lepää erilaisten oletusten varassa.

      Väittäisin jopa niin kategorisesti, ettei ihan aukottomasti mitään voi todistaa.

      Poista
    5. Itse taas mietin usein, miksi olen kiinnostunut uskonnoista ja muistakin henkiasioista, vaikka olen hyvin realistinen, rationaalinen ja järkevä ihminen, joka ei usein usko ennen kuin näkee. En taida siis olla uskonnollinen, vaikka kunnioitan uskontoja enkä pidä tarpeellisena pilkata niitä tai ylipäänsä ihmisen uskoa ei-todelliseen. Minusta sellainen käsite kuin "pyhä" on olemassa jonkinlaisena ihmisen ulottuvuutena tai tarpeena nousta henkisiin sfääreihin.

      Poista
  11. Tätä aikaa voi kutsua kyynisyyden ajaksi. Me emme enää usko mihinkään. Oli se politiikka, uskonto, liike-elämä, kulttuuri, taide, tiedämme sieltä ilman muuta takaa löytyvän huijausta, manipulaatiota tai kieroa hyväksi käyttöä, luultavimmin kaikkia niitä.

    Nuoret tytöt pelkäävät äijiä, koska tietävät sellaisten olevan irstaita pukkeja, jotka panevat heti, jos niille selkänsä kääntää. Miehet tietävät naisten olevan ilkeitä siiderivalaita, joiden tarkoitus on kiusata. Naiset tietävät miesten olevan kaiken pahuuden takana: "niistä valtaapitävistähän kaikki ongelmamme johtuvat". Ja edelleen: ihmiset seurustelevat vain hyvin tarkaan rajautuneiden ryhmien kesken, sellaisia saattavat olla työporukka, koulukurssi tai joku muu nypläyskurssi.

    Toinen ihminen ei ikinä ole mahdollisuus, hän on uhka, jota tulee karttaa. Kun nainen tapaa vapaalla jalalla olevan miehen, hän tiedustelee: "oletkos narsisti, väkivaltainen, antisosiaalinen, vai muuten vain hullu?" - Siihen ei voi vastata kuin: "muuten vain..." - Tai jos on huonolla tuulella: "kaikkia noita ja vielä enemmän".

    Nuorissa on voimaa, heillä riittää vielä ihanteellisuutta! - Kaikille ei edes riiittänyt paikkaa jaossa olleista yksisuuntaisista matkoista Mars-planeetalle. Tuulivoimassa on heidän mielestään pelastus töpselisähkön pahoista voimista. Uskonnot ovat ihan perseestä, mutta Stonehengessä on täytynyt henkien olevan läsnä ja kaikki tietävät maapallon ulkopuolisten olioiden jonain päivänä pelastavan meidät pahuudeltamme. Alienit ovat ilman muuta totta, amerikkalaiset sotilasviranomaiset tietävät, mutta ilkeyksissään eivät kerro. Kunhan eivät vain olisi sellaisia hirveitä hirviöitä tai vamppyyreita. "mä säästän hynää, et pääsen losangelesii peräaukon vaalennuksee".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyynisyyden aikaa eletään, kyllä, ja vielä enemmän välinpitämättömyyden aikaa, joka ei vaadi edes kyynisyyttä. Ja juuri tuo kaiken takana oleva huijaus saa ihmiset luopumaan väliin jopa toivosta.

      Vanhoja äijiä sietääkin nuorten tyttöjen peljätä! Nuori tyttö ei ole seksuaalisuutensa kanssa yhtä valmis kuin vanhat äijät, jotka eivät ymmärrä katsoa peiliin. Toisaalta tässäkin asiassa on tapahtunut molemmminpuolista lähentymistä, mikäli lehtitietoja on uskominen.

      Vaan pinnallinen maailma on aina ollut, eli ei mitään uutta auringon alla. Hyvin kuvaa nykyistä ihmisten henkistä tilaa tämä otsikko, joka osui silmiini Ilta-Sanomien kannesta: Toni Virtanen selvisi nuorena isän kuolemasta. Ninpä niin, onko vaihtoehtoja? Yhä vaikeampaa on ihmisen hyväksyä elämän luonnollinen päätepiste.

      Poista
    2. Mihin ovat jäneet ne silloin kauheat viiskymppiset haukat, jotka ravintolassa ahdistelivat, kun enää eivät upeat samanikäiset sellaista tee?

      Tai miksi laulajat valittavat, että keski-ikäinen humalainen suomalainen nainen on vaarallinen, silloin kun tulee aivan lavan eteen. Tarttuu lujalla otteella munista kiinni ja puristaa niinkuin vain humalainen voi puristaa.

      Poista
  12. Ja edelleen: tiedemiehet, oikeammin tutkijat, tekevät työtään moninaisten vaikuttiminen alaisina. Politiikka ei ole niistä vähäisin, taivaankappaleet kiertävät radoillaan, koska Palestiinassa on suurta vääryyttä.

    Ja se yksi on tehnyt itsestään professori Tuhatkaunon näköisen, että jorinakirjansa kävisivät kaupaksi.

    Aalto-yliopistossa sanovat järjestettävän hurmoskokouksia, joissa professori kehottaa tilaisuuden aluksi erittäin runsaslukuista yleisöä halaamaan vierustoveriaan.

    jne.

    VastaaPoista
  13. viereisellä tiellä samaan suuntaan kulkijat leimataan automaattisesti väärässäolijoiksi, koska "ne eivät kulje meidän tietä, niillä on väärät profeetatkin". Voihan Mooses näitä kontrollifriikkejä!

    Yhteiskuntamme pirstaloituminen ei vähennä tällaista "kontrollifriikkiyttä", mutta tekee siitä mahdollisesti voimattomampaa. Siinä taas on vaara radikalisoitumiseen, kun erilaiset pienryhmät huomaavat, ettei niiden kohkaamisilla ole hyttysenpierun vaikutusta asioihin. Ääriryhmille kasvupohja on olemassa.

    Aikuisia ihmisiä ei voi kasvattaa.

    VastaaPoista
  14. Hämmästyttää vaan niin pirusti se, miten ihmiset kyseenalaistamatta voivat uskoa totena "uskonasioita" kyseenalaistamatta, ajattelematta omilla aivoillaan. Toki ymmärrettävää on, että jos lapsesta asti taotaan kalloon tiettyjä maailmanselityksiä, pelotellaan vielä jos ei tottele, ei ihme jos ne jäävät ainoiksi totuuksiksi.
    Ettei vain me ihmiset siirrä vastuuta tekoistamme ja tunteittemme jollekin toiselle, mm. uskonnoissa esiintyville sijaisille, koska itse emme pysty olemaan annettujen ihanteiden mukaisia hyviä ihmisiä.
    Sen sijaan, että rukoilemme näkymättömiä, pitäisikö meidän rukoilla itseämme. No, kenties henkiolennolta on helpompi pyytää esimerkiksi apua ongelmissa ja anteeksiantoa väärinteoista kuin itseltään.
    Kuka viimekädessä on ihmisen paras auttaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa on enemmistö niitä ihmisiä, jotka eivät päivittäin lue lehtiä tai kirjoja, eivät seuraa aktiivisesti mediaa tai käy koulua joko ollenkaan tai käyvät vaan vähimmäismäärän.

      Uskonnottomuus vaatii tietoa ja tieteitä. Se vaatii rationaaleja ihmisiä, jotka järkiperäistävät kaiken, epäilevät, kritisoivat, toimivat päämäärtietoisesti ja luottavat itseensä. Tämä ei ole yksin hyvä asia.

      Poista
  15. Pahkeinen kun tulloo hoonoo soomee kiireessä. Eikä pääse korjamaan tekstiä kun virheitä jälkikäteen huomaa.

    VastaaPoista
  16. Tietysti meillä poloisilla täytyy olla jos jonkinlaista lohdutusta maallisissa murheissamme. Pelottaahan se jos ahneesti haalittu omaisuus ei pysy omissa hyppysissämme ja kartu. Ja kuolema se vasta meitä monia pelottaakin. Meillä ei ole muuta kuin kuoleman toteavan lääkärin lausunta, ei sitä miten meille käy lopulta. Voimme vain valita eri selityksistä, - uskomuksia siitä mitä viimeisen henkäyksen jälkeen tapahtuu.
    Se on suuri lohtu monille, että taivaassa on vihdoinkin kaikki hyvin.
    Minä taas ihmettelen sitä "taivasta"? Eikö mielikuvien luojat tienneet ettei ihminen pysty avaruudessa kovin kauan hengittelemään? Ja eikös tämä pallomme huruuttele taivaassa? Sitä on ala ja yläpuolellamme?
    No, tiede on noista ajoista mennyt eteenpäin.
    Uskon kyllä, että uuden testamentin anarkisti opettaja, kenties useampikin, käyskeli omana aikanaan pitkin pölyisiä teitä puhuen kansanjoukoille näkemyksiään.
    Oikein kun on hätä, sielussa tai ruumiissa on lohdullista kääntyä messiaan puoleen. Hänenhän kirjoitetaan itse sanoneen, ettei kukaan voi mennä muuta kautta siihen upeaan onnen valtakuntaan kuin vain hänen kauttaan? Kerrotaan myös hänen valaistumisestaan vuorella, kahden uskonveljensä seurassa. Mitä se oli se valaistuminen? Ymmärsikö hän viimein, että me kaikki olemme käsittämättömän kosmoksen lapsia, ja kun vertauksilla piti oppimattomille puhua, Jumala-isä ja hänen lapsensa muodostuivat ymmärrettäviksi vertauskuviksi? Viisaat tutkijat ja uskonmiehet ovat toki selittäneet asiaa tarkemminkin?
    Millainenkohan isäsuhde Jeesuksella oli?
    Mielenkiintoista eräässä kuvauksessa Kaanaan häissä oli, (En muista nyt missä kohtaa Raamattua) ettei Jeesus millään olisi halunnut ruveta muuttamaan vettä viiniksi. Ettei hän ollut vielä valmis? Hän hangoitteli äitiään vastaan, joka patisti poikaansa ihmetekoon? Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kirjoituksesi, mutta sanoisin, että omaisuus ei ole läheskään aina ahneudella haalittua. Eiköhän ihminen pyri lähinnä turvaamaan oman pesäkolonsa ja rakentamaan läheisilleen reviirin, jollla saa asua ja olla vapaasti oma itsensä. Isorikkaat ovat kokonaan eri asia, heillä joilla on markka markan päällä korkoa kasvamassa. Heitä on Suomessa vähemmän kuin tavallisia oman pesäkolon rakentajia. Eikä heitä kannata kadehtia. Pitäköön korkorahansa, ei se ole muilta pois. Ei kaikkea tarvitse panna yhteiseen jakoon. Jotakin tietysti, niin meidän tavallisten puurtajien kuin isorikkaidenkin, jotta heikoimmilla ja sairailla on apua saatavilla.

      Poista
  17. Minusta ei Leonooran kysymyksiin ole vastaajaksi, todetusti olen kyynikko. Olen ollut havaitsevinani, että esimerkiksi skepsis ry:tä voi erilaisten tempaustensa vuoksi aiheellisesti syyttää hihhulismista. Näyttäisi sitä paitsi, että perustanaan fysiikan ja tähtitieteen kaltaiset alat, ihmistä koskevaa tutkimusta ei huomioida.

    Humanistisia aloja syytetään varmaankin aiheellisesti siitä, etteivät ne ymmärrä ns. eksakteja tieteitä, mutta eikö tuon voi kääntää myös toisinpäin.

    No, ei, nythän minä lässytän.

    Kyllä minä tiedän vastauksen Leonooran kysymykseen. Sattaa olla saatanallisen kova taival ymmärtää sitä, että ihminen syntyy, elämä on lyhyt tai pitempi, ihminen lisääntyy tai jättää lisääntymättä, tekee jotain tai on tekemättä ja sitten kuolee. Viimeistään kolmannen polven jälkeen muistokin häviää ikuisesti maan pinnalta. - Eikö siis tarvita lohtua, edes kaunista valhetta?

    Enkä minä tiedä mikä on valhetta, minähän olen kyynikko, minä epäilen kaikkea, itseäni eirtyisesti. Ja miksi sellainen ajatteleminen, erityisesti älykkyys, olisi niin tärkeää, eikö niitä ole elämän kohtaamisessa paljon parempiakin ominaisuuksia? - Huippuälykkyys olisi minusta suuri onnettomuus, terävän pään vuoksi kaksi karvalakkia kuluisi kesässä ja useita propelihattuja talvisin.


    Miksei Mooses seuraajinen olisi pärjännyt autiomaassa neljääkymmentä vuotta mannaa syöden? - Manna on hyvää, täysipainoista ja ravinteikasta ravintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohtu olkoon ihmiselle sallittu. Kuka uskoo ja elää fiktiivisestä musiikista kuulokeet korvilla, kuka panee kädet ristiin, kuka uppoutuu mieleiseen tekemiseen, kuka lohtusyömiseen, kuka poistuu pelaamisen maailmaan. Ei niillä mitään eroa ole.

      Eikö ole epätodennäkäistä elää terveenä yksipuolisella ravinnolla noin kauan? Ja eihän autiomaassa mitään mannaryynejä kasva. Vai oliko kyseessä mannitoli, kasvista saatava sokerialkoholi? No, ei silläkään elä, vaikka se voisi selittää Mooseksen näyn.

      Poista
  18. Näemmä Leonoora kerkisit itse vastata kysymyksiisi. No, niin minäkin.

    VastaaPoista
  19. Jotensakin kallistun aina vaan uskomaan ensisijaisesti siihen, että se "Jumalan valtakunta" löytyy jokaisen meidän sisältä, eli tietoisuudestamme, alitajunnastamme, teoistamme. Sen mitä me haluamme itseämme kohdeltavan, niin pitäisi toimia myös toisia kohtaan.
    Siinä toteutuisivat myös lait ja ennustukset: Ei tarvittaisi vankiloita, ei oikeudenkäyntejä, ei olisi huumeita, ei sotia, ei olisi lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä kirkonmiehiä, (tarvittaisiinko heitä enää muutenkaan?)
    Olisipa helppoa muuttaa maailma paratiisiksi. Mutta emmehän me halua.
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora: "Sen mitä me haluamme itseämme kohdeltavan, niin pitäisi toimia myös toisia kohtaan."

      Tässä liityt suurten profeettojen seuraan, Leonoora, sillä juuri samansisältöisiä ohjeita on antanut monikin, mm. Buddha ja Jeesus, Muhammedista en ole ihan varma.

      Jeesus esimerkiksi sanoo kuuluisassa rakkauden kaksoiskäskyssään näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."



      Poista
    2. Minä en enää osaa edes unelmoida sellaisesta maailmasta, jossa ihminen olisi vain hyvä. Se on kerta kaikkiaan mahdoton ajatus. Koko yhteiskuntajärjestyshän perustuu sille kulmakivelle, että maailmassa on pahuutta. Ihmisessä on yhtä lailla valmiudet pahuuteen kuin hyvyyteen. Ei ole sisäänrakennettua hyvyyttä ilman pahuutta, hyvyys ei ole ihmisen perusominaisuus.

      Maailmasta ei ole varmaan koskaan löytynyt ihmistä, joka ei olisi koskaan tehnyt pahaa kenellekään ihmiselle. Tarvitaan jopa valtiolliset vankilat pahuuden hillintään.

      Poista
  20. Pakko lisätä edelliseeni, että ikävä kyllä me emme pysty! Osin syystä siitä että evoluutio on opettanut meitä pitämään puoliamme eloonjäämiskamppailussa. Kynsin hampain pitää vetää omaan laariin, pahojen päivien, ja "katovuosien" pelossa vielä nytkin. Keinoja kaihtamatta.
    En yleistä. Hyviä, auttavia, omastaan jakavia ihmisiä on, olisivatpa he planeetalla suuri enemmistö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös niin, Leonoora, että kaikki ei ole epäoikeudenmukaista ja köyhempää sorsivaa. On oikeasti olemassa myös ahkerampia, tekevämpiä ja sitten terveitä laiskempia ja viitsimättömämpiä ihmisiä, jotka eivät halua rasittaa itseään. Rikkaudet jakaantuvat myös tämän seikan perusteella, mutta eivät tietekään yksin.

      Suurin osa maailman köyhyydestä johtuu koko maan tai alueen alikehittyneisyydestä, kurjuudesta ja koulujen puutteesta sekä naisten ja tyttöjen orjuuttamisesta.

      Poista
  21. Taitaa Dickensiltä olla lause: "joka toistaa auttaa, ei ole turhaan maan päällä". Saattaa se kyllä jostain muualtakin olla. Lause on tehnyt minuun joskus tavattoman vaikutuksen, enkä sitä vieläkään voi kiistää.

    Minun sisälläni ei ole salattuja voimavaroja, tai sitten ne vain on piilotettu niin hyvin, etteivät löydy vaikka kolutetun koiran kanssa hakisi. Aivoistanikin käytän viimeisimmätkin rippeet, vaikka usein tuloksena on vain lohduton: "öyh!" tai "oho!"

    Hyvyyteen en ole kyennyt erityisesti silloin kun olen sitä kaikkein eniten yrittänyt. Enempi tunnen asiaa pohtiessani häpeää. Kerran ostin kolme muovikassillista ruokaa sellaiselle, joka oli rahansa ryypännyt ja kärsi nälkää ja krapulaa. Ravintoloissa tarjoan niin kauan kuin rittää.

    On siinä perää, että ihmisten auttamisen kohteet pyrkivät olemaan mahdollisimman kaukaa. Ajattelukin kurottaa vieraisiin galakseihin, vaikka monesti hyödyllisempää olisi pohtia, millä kurkkupurkin saa auki. (minä tiedän, nimittäin tuon kurkkupurkin aukaisun). Me kärsimme suuruuden harhoista, yksi ihminen ei tässä maailmassa pysty olemaan tukipylväs kuin hyvin hetkellisesti hyvin pienissä asioissa.

    John Lennon on lapsuudesta asti ollut minulle idoli, ihmisenä kuitenkin samanlainen kusip...kiva ihminen, kuin kaikki muutkin. Imaginea en koskaan kuuntele, siinä on minusta sanoitus kuin märkä pieru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tunne ihmistä, joka ei auttaisi toista silloin, kun tällä on hätä. Luulen, että menneet klassikot, kuten Dickens, puhuivat lähimmäisten auttamisesta, ei koko maailman hädän poistamisesta. Rikkaamman tuli olla armelias. Oliko tuolloin jo sen rikkaamman syy se, että köyhä jäätyi hankeen siihen kartanon tien varteen? Miten tuolloin kaikki köyhät olisi voitu pelastaa?

      Yksilö ei voi kantaa koko maailman tuskaa ja tilaa harteillaan.

      Poista
    2. Rikkain olisi voinut myöntyä sellaisiin ehtoihin, että olisivat alaiset voineet elää edes kituliaasti ja jotenkuten pärjätä. Ei jaa porvari vapaaehtoisesti, työväenliike on aikojen saatossa mahdollistanut työmiehellekin elämisen mahdollisuuden. Pikkuhiljaa olemme palaamassa entiseen "vapaaseen sopimiseen".

      Poista
  22. Moi, (toi loi soi)! Iines ja kumppanit.

    Omituinen tervehdys, joka sana tärkeä, tarkoittaa jotain! Olen jälleen "stadissa" (älä hermosti, IInes, ei hätää).

    Olen ollut visusti oman blogini kimpussa. Kirjoitellut, julkaissut, käynyt korjailemassa tämän tästä. Vasta äsken lopetin viimeisen korjauksen ja ajattelin: NYt olkoon, nyt jätän sen rauhaan!

    Ja eikös vaan heti tänne Ikkunaiinekseen! Kovin täällä näyttää olevan menossa keskustelu, oikeista asioista, vakavista? Luen päivän mittaan sen kun ennätän, Tänään menemme konserttiin Musiikitalossa.

    Sen takia tästä blogistani mainitsin, kun täällä, IInes, sinun blogissasi sain paljon vihjeitä edellisistä postauksistasi, mistä voisin kirjoittaa. Ja minähän kirjoitin tosikertomuksen miltä tuntuu purjehtiminen elämän aalloilla kun siinä lisänä on musiikki ja taide (välillä painolastina, välillä ilon aiheena). Siis fiktiivinen kertomus tosiasioista.)

    Mutta täällä olen Liisu, jalat maassa. Purseri kyllä siinä mielessä, että elämän meri on lähellä, se jatkuu. Tuijotan omaan napaani kuin Buddha. Iloitsen teidän muiden läsnäolosta. Tykkään teistä (suomeksi sanoen). Tulin tänne iloisella mielellä. Muistissa kaikki kirjoitukset ja kommentit. Tällä hetkellä te edustatte minulle koko ihmiskuntaa! (olen vallattomalla tuulella, siksi näin kirjoita, Iines, anteeksi!) Yritän rauhoittua. Toivon, ettei minun tarvitse poistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pst!

      ... olen saanut vaikutteita postauksistasi, Iines, mutta varsinkin niiden kommenteista! Ne ovat vaikuttaneet minuun suuresti.

      Poista
    2. Kävin kyllä lukemassa hienon kirjoituksesi, mutta en osannut sanoa siitä mitään, niin korkeissa sfääreissä se liikkuu. Mutta hyvä se on. Taidat olla todellinen klassisen musiikin asiantutija. Itse en ole asiantuntija, mutta kuuntelen mielelläni useita klassisia soitantoja, aivan sattumanvaraisesti. Oopperastakin tykkään. Mozartin Requiem on ikuinen suosikkini, samoin Albinonin Adagio, jonka kuulin ensi kertaa kauan sitten nuoruudessani. Kumma kyllä, se soi Turun Ylioppilaskylän pikkukaupan radiosta, kun olin ostoksilla, ja kun riensin boxilleni, avasin kiireesti radion, etsin aseman - niitä ei ollut silloin monta, ja se soi siellä vielä. Kuulin sävellyksen nimen!

      Kiitos kehuista, Liisuli. Nautinnollista konserttia!

      Poista
    3. PS Blogissasi oli kerran anonyymi, tai oikeastaan vissiin kaksikin kertaa, joka oli töykeä minulle. Siksi en ole käynyt kommentoimassa. Hän sanoi tähän tyyliin: Ai, tulit sitten tännekin. Sanoi, vaikka olen ollut lukijasi alusta lähtien ja vaikken käy monessa paikassa kommentoimassa.

      Poista
    4. Iines, konsertti oli tosi hieno! Kamarimusiikkia. Kuuluu Ylen Ykkösen Kamarimusiikki-sarjaan. Se oli Paavo-salissa talon pohjakerroksessa, se radioitiin, tulee varmaan joskus radiosta.

      Tuo blogikirjoitukseni oli vaikea tehdä. Muutin siinä todellisuutta fiktioksi, enkä voinut juuri vääristellä asioita, sillä sekä kapteeni, että perämies halusivat kerrankin lukea sen sisällön (eikä heillä kummallakaan ollut mitään vastaansanomista). He kiinnostuivat, kun tulin sanoneeksi, että päähenkilö on vapaa-ajan asunto, joka on työpaikkamme.
      (Tavallaan kaikki rakennukset ovat ajan aalloilla kulkevia aluksia, noin niin kuin kuvitteellisesti. Juttuni kulkee musiikkisanaston termien avulla myös ääniaalloilla.)

      Iines, muistan tuon kommentin, jota itsekin mietin, kuka hän on. Tietysti Ano. Mutta minä tulkitsin sen hyväntahtoiseksi tyyliin: Ai sinäkin olet täällä! Onpa hauska tavata.

      Pohdin siellä kommentissani yksinäisyyttä ja itsenäisyyttä siihen yhdistettynä. Molemmat asiat ovat olleet täällä blogissasi esillä. Tulin siihen tulokseen (omaksi ilokseni), että ihminen ei kertakaikkiaan voi olla yksinäinen. Hänellä on kaksi kättä, kaksi jalkaa etc. Ne ovat aina paikalla, ja ne voivat olla halutessaan toistensa kavereita. Eli ihminen voi olla myös itsensä kaveri. Sinä kerran sanoitkin, että et ole tuntenut yksinäisyyttä, sanoit viihtyväsi hyvin yksinkin. (Niin minäkin.)

      Mitä yhteisöllisyyteen tulee, se on tärkeää, tietenkin. Kuka haluaisi olla ainoa ihminen maailmassa, ei varmasti kukaan, vaikka kuinka viihtyisi itsensä kanssa.

      Sitä paitsi sen, että ihminen on yksin myös joukossa, tajuaa tässä blogissasikin, kun lukee kirjoituksiasi ja kommentteja niihin. Voin sanoa monien blogien kiertolaisena että tämä sinun blogisi on ihmisläheisin kaikista lukemistani. Kirjoitat hyvin... no sen minä olen sanonut aikaisemminkin, ei tarvitse toistaa sitä, mutta se, että saat ihmiset puhumaan ja kertomaan ajatuksiaan, on tosi harvinaista täällä blogimaailmassa. (Olen ehkä siitäkin huomiostani jo maininnut).

      Yksin vai yhdessä? Yksin. Veljeni vaimo on nyt vatsasyöpänsä kanssa elämänsä loppusuoralla. Asuu Tukholmassa. Ihmisiä paljon ympärillä. Olisimme halunneet käydä häntä tervehtimässä. Mutta kun soitin ja kysyin, voimmeko tulla, hän sanoi kieltäneensä jokaisen oman sukulaisensa tulemasta. Kun kysyin, koskeeko se myös meitä, hän sanoi: Toivoisin että ette tulisi. Minä olen niin väsynyt.
      Hän haluaa olla yksin. Ymmärrän kyllä häntä.

      Poista
    5. Liisu, luin kirjoituksesi nimenomaan noin, että Liisu on purseri ja muut perheenjäseniä tai hyviä ystäviä. Kertomus oli kaunis ja runsas, kuten sinulla aina. Idea musiikkilaivasta on mainio. Voin kuvitella, miten laiva soi samettisessa pimeydessä aaltojen hiljaa loiskiessa.

      Anon kommentti ei ollut ystävällinen! Vaan mitäs siitä.

      Ihmisen osa on kova. On kovaa tietää sekin, että joku on sairas ja niin väsynyt ettei jaksa edes ystäviään. Häntä ymmärtää ja tietenkin kunnioittaa hänen toivettaan.

      Poista
    6. Iines, täällä blogissasi on käyty taas hyvää ja syvällistä keskustelua, lueskelin sitä ja "olin hengessä mukana".

      Sanasi: "Voin kuvitella, miten laiva soi samettisessa pimeydessä aaltojen hiljaa loiskiessa." on kaunis ilmaisu. (Kadehdin sitä hymyillen ilosta.)

      Olen viime päivinä nähnyt niin avoimia, sydänlämpöisiä ihmisiä, joiden seurassa on ollut hyvä olla, että olen miettinyt ovatko he syntyneet sellaisiksi, ovat sitä siis luonnostaan, vai johtuuko se heidän omasta hyvästä olostaan? Vai mistä? Pystyykö joku oikeasti muuttamaan itseään hyvään suuntaan?

      On olemassa ihmisiä, joilla on kiristyneet, kyttäävät, tai välinpitämättömät, koleat katseet, jotka ilmentävät epäystävällisyyttä. Sellaisia, jotka näkevät toisissa vain kilpailijan, eivät huomaa heidän hyviä puoliaan vaan iskevät kyntensä heti, kun saavat sopivan tilaisuuden. Epäilet Anoa sellaiseksi?

      Onhan tietysti välimuotoja, ihmisiä joissa hyvä ja paha yhdistyvät, toisen ominaisuuden ollessa vain vähän voitolla. Se on kai yleisintä.

      Miettinyt tuota Anoa. Tullut siihen tulokseen, että me ihmiset yleensä koemme saman ihmisen eri tavalla. En tiedä kuka tuo Ano on. Ei mitään käsitystä hänestä. Mutta ikävää, jos hän on kommentillaan loukannut sinua.

      Tuntuu, että ihmisellä, jolla on itsellä kaikki hyvin, ei ole tavallisesti mitään syytä tuottaa tahallaan pahaa mieltä toiselle. Toisen tunteet ovat aina aitoja. Omille tunteilleen ei voi mitään. Ne vain ovat, vaikka kuinka yrittäisi ajatella toisella tavalla. Olen kokenut sen itse monta kertaa.

      Poista
    7. En ole ajatellut mainitsemaasi Anoa sen kummemmin. Minulla on kuitenkin tunne, että hän ei ole paha ihminen, vaan hänellä on vain ollut jokin suden hetki.

      Ei hän minua loukannut, eihän hän sanonut minusta mitään pahaa tai rumaa. Hän vain pelästytti minut pois, ja koin itseni tunkeilijaksi.

      Poista
    8. Iines, sinä tunkeilija!
      Ei ole totta.

      Poista
  23. Riku puhui ylempänä kyynisyydestä ja se on sellainen elämänasenne, jolta toivoisi säästyvänsä. Maailma näyttää siltä millaisten lasien läpi sitä katsoo - kyynisyyden kautta kaikesta tulee likaista eikä mitään toivoa ole sen paremmin kuin uskoakaan mihinkään hyvään.

    En ole tippaakaan itsetuhoinen ihminen, mutta jos kyynistyisin, päättäisin varmaan päiväni. Elämässä ei olisi silloin mitään mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas rakastan kyynisyyttä ja kyynisiä ihmisiä. He ovat poikkeuksetta älykkäitä ja ymmärtäneet elämän molemmat puolet. Kyynisyys on eri kuin ilkeys, joka taas on kamala piirre ihmisessä.

      Kyyninen rakastaa, tai voi rakastaa maailmaa, mutta ei suhtaudu kaikkeen hurmoksellisesti. Hän näkee asioitten taakse.

      Poista
    2. Kyynisyyteen ei valahdeta tai pudota, siihen noustaan.

      Poista
    3. Vielä, sanot Kuunkuiske, että jos kyynistyy, elämässä ei silloin ole mieltä.

      Päinvastoin! Maailmahan laajenee, kun näkee asioiden taakse ja ymmärtää yhteyksiä. Minusta kyynisyys liittyy siis tunteisiin ja välittämiseen, asioiden haltuunottoon. Kyynisyyttä ei sitä sitä paitsi valita, se on älykkään ja tuntevan ihmisen osa tässä maailmassa.

      Poista
  24. Voi turhuuden määrää! :)
    Miten paljon energiaa me ihmiset kulutammekaan jonnin joutavaan "onnea" ja "tyydytystä" elämäämme etsiessämme. Puhetta kyllä riittää mitä pitäisi tehdä epäkohtien muuttamiseksi, mutta kuinka paljon on lopulta saatu aikaan? Varsinkin ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Tiedemiehet ja insinöörit ovat useimmiten optimisteja. He uskovat että teknisillä vempaimilla asiat korjaantuvat. Mutta ihminen ei ole kone, johon vaihtaa osia. Tai ainakaan ei heti huomenna ole. Tekniikalla ja koneilla tuskin lapsistamme kasvaa parempia, inhimillisiä, tuntevia ihmisiä? Maailmanlaajuisesti pitäisi olla selvät suunnitelmat asioiden tärkeysjärjestyksestä. No, konferensseja ja kokouksia kyllä pidetään, mutta mitä ovat tulokset? Luonto, ympäristömme ovat a ja o ihmisten, eliölajien ja kasvien hengissäpysymiselle. Tieteentekijät ja poliitikot ovat tässä avainasemassa. Ja omalta osaltaan jokainen meistä.
    Lasten niin henkinen kuin fyysinen turvallisuus, kasvuolosuhteet tasapainoiseksi kansalaiseksi ovat tärkeysjärjestyksessä heti nyt ja joka hetki elinympäristömme jälkeen toisena. Millaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat, siitä pitkälti riippuu heidän tulevaisuutensa. Mutta mihin satsataan eniten? Tietysti siihen, että suuryritykset saavat lisää viivan alle. Nyt on säästetty vuosikymmeniä. Minne ne säästöt päätyvätkään?Sotaan varustautumisiin, aseiden ostoihin ja veroparatiiseihin, ja tietysti heille jotka osaavat pitää puoliaan globaalissa kilpailussa.
    Järkyttävintä on välinpitämättömyys ja lasten heitteillejättö. määrin Voivatko lastenkodit ja hoitolaitokset ne tarjota aitoa kiintymistä, välittämistä, korvata rakkauden puutteen kaikille kovia kokeneille pienokaisille? Millainen aikuiselämä monia odottaakaan.
    Vanhusten kohtelu ja arvostus on yhteiskunnassamme todella ala-arvoista. Kehittymättömämmissä maissa sentään kunnioitetaan ja pidetään huolta mummoista ja vaareista, vaikka hienoja hoitolaitoksia ei olekaan. Ovatko nämä vanhukset toimineet niin, ettei heitä jälkeläiset osaa arvostaa, vai mistä karmea tilanne meillä johtuu?
    Poliittisilla päätöksillä mm. voitaisiin tehdä suuria muutoksia elintavoissamme. Jos kerran tiedetään miten ihminen pysyy terveenä, miksi ei tehdä kaikkea mahdollista tavoitteisiin pääsemiseksi. Joo. Ihmisen pitää saada vapaasti valita. Ihmiset määräävät itse itsestään. Holhousyhteiskunta on perseestä, eiks jeh!? No. Maksetaan veroja, maksetaan sitä ja tätä tästä vapaudestamme. Ollaan niin helkkarin onnellisia tietokoneinemme, kännyköinemme, mobiilipeleleinemme, videotallenteinemme, ostosparatiiseinemme, seksikyyksiemme kanssa.
    Ja ydivoimalat, ne on ihkuja. Kyllä lisää sähkönkulutusta markkinamiehet keksii koko ajan. :)

    VastaaPoista
  25. Tulipahan sunnuntain ratoksi suollettua epistolaa yllin kyllin.
    Mitäs jos tehtäisiin nyt niin, että kerättäisiin kolehti johon koko kansa kykyjensä mukaan osallistuisi? Maksettaisiin yhdessä kaikki maamme velat pois. Ajatelkaa! Suomi olisi maailmassa ainut velaton maa. Milläs sitten meitä kiristettäisiin?

    VastaaPoista
  26. Tulipa epistolaa totisesti Leonoora! Vaan noinhan se maa makaa kuin sanot.

    Jollain tavalla aistin, että pidät yhteiskuntaa syypäänä noihin epäkohtiin. Että se ikään kuin olisi jättänyt jotakin tekemättä pahan pahuuttaan.

    Enpä tiedä. Yhteiskunta olemme me. Meillä on valtaa vain vaaliäänemme verran. Ei kai auta muu kuin priorisoida itse ne asiat, joita pitää tärkeimpinä ja valita ehdokkaansa siitä puolueesta, joka ajaa asioita samalla tavoin kuin itse ajattelee.

    Itselleni tämä tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Olen koko elämäni luullut, että vasemmisto on humaanein aatesuunta, ja oikeisto itsekkäin. Mutta enpä tiedä sitäkään. Esimerkiksi uudella porvarisministerillä on järkevä ehdotus: paskalaki nurin. Tämä on yksi omista vaaliteemoistani, sillä paskalaki ei vähennä luonnon saastuttamista. Niin kauan kuin maanviljelijät saavat surutta lannoittaa peltonsa , sen jälkeen myrkyttää saman alueen kasvinusojeluaineilla, ei sillä mummonmökin paskahuussilla liene kovinkaan suurta vaikutusta Itämereen, johon tulee lisäksi itäisen naapurin putkia.

    Tämä jätelain peruutus ei toki ole ykkösprioriteettini. Se on vain selkeä esimerkki siitä, miten vaikea on antaa äänensä vaaleissa yhdelle ehdokkaalle. Ikinä ole porvaria äänestänyt.

    VastaaPoista
  27. Ymmärsin Leonooran vuodatuksen kritiikkinä ihmisen itsekkyyttä ja saamattomuutta kohtaan. Ei yhteiskunta - siis sen edustaja vaikkapa kansanedustajan muodossa - voi viedä naapurin mummoa kävelylle, hoitaa sairastuneen kauppa-asioita, taluttaa huonojalkaista tien yli, olla kuuntelevana korvana ihmiselle, jonka puoliso on pettänyt tai jättänyt.

    Sinä voit, minä voin.

    VastaaPoista
  28. No kyllä tuossa puheenvuorossa vähän isommista ja yhteiskunnallisemmista asioista mielestäni puhuttiin kuin huonojalkaisten taluttelusta tai petetyn tuskasta. Ne ovat pientä ja kuuluvat pääsäänmtöisesti ainakin näillä lakeuksilla ihmisen automaattiohjusteiseen toimintaan.

    En oikein pidä yksilön syyllistämisestä tai häneen vetoamisestaan näissä yhteyksissä. Tulee heti semmoinen tekopyhä tunnelma, sosiaalipornoilu. Tämä ei ollut ketään vastaan, vaan ihan yleistävä toteamus. Jostain syystä kammoan hyväntekijöitä, jotka levittävät ilosanomaansa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, minä en kyllä pidä liiasta hyssyttelystäkään. Enemmänkin sosiaalipornoa on vaikkapa huumeenkäyttäjien ylenmääräinen hyysääminen neuloin ja korvikeainein. Jos vieroitus ei tepsi, jos toistuvasti valitsee huumeet, tarkoittaa se sitä että samalla valitsee elämäntiensä jossa voi käydä huonosti, kuten käykin.

      Poista
  29. "Sama vika Rahikaisella", eli pitäisikö tässä ruveta perustamaan omannäköistään puoluetta? :) Kokoomusta en äänestä, koska minulla ei ole yrityksiä tai rahaa, joitten etuja he ajavat ensisijaisesti. Keskustaa voisin äänestää jos sittenkin nykyään olisi kadonnut aikojen saatossa mieleen iskostunut manttaalipösön pönötys ja henkseleiden paukuttelu. Eikä kateuden kiviä eturistiriidoista olisi enää työmiehen ja maajussin kengissä. Kumpikin kun luuli, -ainakin ennen, että toinen pääsee helpommalla nauttien suuremmista yhteiskunnan suomista eduista.
    Voi kun päättäjillä riittäisi älliä siihen, että kehittyisimme omavaraisiksi ruokatuotannossamme, ja vielä vientiinkin riittäisi. Pienempiä tiloja, inhimillisiä oloja eläimille ja mahdoll. mukaan suoramyynti tiloilta kunniaan. No, se taisi olla eräs Marxinkin idea.
    Demarit liittykööt suoraa päätä Kokoomukseen, niin pääsevät nauttimaan vaalivoitosta. "Oikeassa vasemmistossa" on pari ihmistä joita voisi äänestää, mutta kun suunta puolueella on aivan hakusessa. Lukuisat tärkeämmät asiat hautautuvat kovimmin kailottavien narsistisesti oikeuksiaan penäävien, harvojen vähemmistön edustajien mediaseksikkäisiin vaatimuksiin.
    Joskus tulee mieleen, kuinka usein jonkin yhden ihmisen ideasta eletaan väsätä lakia? Sepä vasta olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on puolue kerta kaikkiaan hakusessa, en löydä omaani. Pitää suunnistaa asia edellä ja katsoa, kenellä on eniten listallaan niitä asioita, joita pidän tärkeinä.

      Yksi on vanhusten järkyttävä asema Suomessa, ja toinen on energiansaanti ja ympäristöasiat. Kolmas terveydenhoito- ja opetusasiat. Niitä puolueita, joilla on listallaan tärkeimpänä lapsiperheet, en enää äänestä. Lapsilla on asiat Suomessa niin hyvin, kuin yhteiskunta vain voi järjestää.

      Poista
  30. Minusta ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa enemmän muut ihmiset kuin polittiset päätökset. Siis kun eletään tällaisessa valtiossa kuin Suomi.

    VastaaPoista
  31. No kyllä tuossa puheenvuorossa vähän isommista ja yhteiskunnallisemmista asioista mielestäni puhuttiin kuin huonojalkaisten taluttelusta tai petetyn tuskasta. Ne ovat pientä ja kuuluvat pääsääntöisesti ainakin näillä lakeuksilla ihmisen automaattiohjusteiseen toimintaan.

    En oikein pidä yksilön syyllistämisestä tai häneen vetoamisestaan näissä yhteyksissä. Tulee heti semmoinen tekopyhä tunnelma, sosiaalipornoilu. Tämä ei ollut ketään vastaan, vaan ihan yleistävä toteamus. Jostain syystä kammoan hyväntekijöitä, jotka levittävät ilosanomaansa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä korjattu kommentti taisi luiskahtaa nyt alemmas. Korjasin lyöntivirheen.

      En kiistä sitä mitä sanot, Kuunkuiske. Minusta se vain on normaalia toimintaa, ei mitään erilllistä hyväntekemistä.

      Poista
  32. Tuota asiaa liippaa Frank Martelan kirjoitus Väärin autettu.

    Se vasta on kamala maailma, jossa ei voi tehdä mitään muiden hyväksi siinä pelossa, että joku nimeää sen sosiaalipornoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron esimerkin.

      Olen kirjoittanut kauan sitten blogiini seksityöntekijöistä. Esitin siinää kirjoituksessa teeman, joka herätti paljon keskustelua.

      Ajattelen nimittäin niin, että seksityöntekijöille erikseen järjestetty ilmainen terveydenhuolto edistää naisten alistamista, tukee rakenteellista vääryyttä.

      Kannatin sen sijaan ajatusta, että seksityöntekijät pannaan normaalille verolle ja muitten sekaan kunnalliseen terveydenhuoltoon. Kannatin myös sitä, että seksityöntekijät kutsutaan asiakkaitten koteihin illallispöytään koko perheen kanssa, jotta he tuntevat olonsa tasavertaisiksi muitten ihmisten kanssa. Näin toimien estetään ihmisten alentuva kohteleminen ja annetaan heille samanlainen ihmisarvo kuin itselle.

      Tätä metodia voi soveltuvin osin soveltaa muihinkin tilanteisiin.

      Poista
    2. Iines, voi kun näkisi sen ajan, jolloin "seksityöntekijöitä" ei tarvittaisi! Nyt on jo niin hitosti kaikenlaisia korvikkeita jolla voi saada nopean helpotuksen haarovälin verenpakkautumiin. :)
      Suoraan sanoen ällöttää ne äijät jotka kehtaa halventaa naista ostamalla tämän haarukkaa vain purkaakseen paineet.
      Yläpää tämmösillä täytyy todella olla tyhjää täynnä. Eikö maailman lukemattomista elokuvista esimerkiksi opi, miten luodaan hyvä ihmissuhde toiseen sukupuoleen. Tai, on tietysti totta, etteivät kaikki halua sitoutua, vaan etsivät kiihkeästi seikkailuja ja jännitystä. Käyttävät hyväkseen onnettomia raukkoja. Tietysti on näissä myyjissäkin semmoisia monessa liemessä keitettyjä kotkia, jotka käyttävät äijäparkoja mennen tullen hyväkseen rahaa saadakseen. Voi aikoja voi tapoja!

      Poista
    3. Minulle "rakenteellisesta tukemisesta" tulee aina mieleeni, kun taistolaiset vastustivat vähempiosaisten auttamista, "koska se rakenteellisesti tukee porvaria".

      Poista
    4. Minä en ole kuullut, enkä muutenkaan ymmärrä höykäsen pöläystä mainitsemistasi "rekenteellisista tukemisista".
      Poliittiset puolueet pitäisi lopettaa kokonaan aikansa eläneinä.
      Pallon väestön mahdollisimman oikeudenmukainen mahdollisuus elää tällä pallolla pitäisi olla kaiken lähtökohta. Leipää ja lämmintä, ilman sotia, mahdollisimman puhtaan luonnon keskellä. Sirkushuvit kyllä luovat yksilöt keksivät oitis.

      Poista
  33. Kuunkuiske, totta tietysti, että jos on edes yksi, mieluummin useampi silmäpari josta näkee peilautuvan itseä kohtaan myönteisyyden, hyväksynnän, jopa "rakkaudeksi" nimetyn tunteen, se vaikuttaa tietysti moneen asiaan yksilön elämässä positiivisesti. Mutta kyllä poliittiset päättäjät luovat olosuhteet kokonaisvaltaisemmin kansalaisten hyvän elämän edellytyksille. Kaikki eivät voi astua ulos yhteiskunnasta. Elää omavaraistaloudessa jossakin luhistumaisillaan olevassa torpassa.

    VastaaPoista
  34. Frank Martela viittasi kivasti Olli Valtosen sanoihin ko. tekstin kommenttilootassa: "Yhteiskunnan, kuten kaupungin, tehtävänä on huolehtia oikeudenmukaisuudesta, ihmisten tehtgävänä on pitää huolta rakastamisesta."

    Imagessa oli vuosia sitten juttu kahden seksityöntekijän näkemyksistä työstään - toisen mielestä työ oli kamalaa ja toisen mielestä ihanaa.

    Niin kauan kun on naisia, joita seksi kiinnostaa suunnilleen kerran kuukaudessa, maksullisille naisille on tarvetta aviomiestenkin keskuudessa. Enkä voi olla sanomatta, että paljon normaalimpaa olisi naisenkin haluta kahdesti viikossa kuin kerran kuussa. (Olen ennenkin vaahdonnut hormonaalisen ehkäisyn haitallisuudesta naisen seksuaalisuuteen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Niin kauan kun on naisia, joita seksi kiinnostaa suunnilleen kerran kuukaudessa, maksullisille naisille on tarvetta aviomiestenkin keskuudessa."
      Tuskin on yksin e-pillereiden syy, ettei seksi kiinnosta. Kenellä on valta päättää kuinka monta kertaa viikossa pitää nylkyttää?
      Kyllä usein naisen haluttomuuden syy on miehessä. Vähemmistö miehistä ymmärtää kokonaisvaltaisesti naisen seksuaalisuutta, -väitän. Todellinen nainen on aivan muuta kuin pornoelokuvien barbi-esimerkit, joita lihaksikkaat machot rynkyttävät. Sain taas mahtavat naurut eilen, kun vilkaisin myöhäpornoa TV:stä. Aikuisviihdettä kerrakseen! Voi, sanonko...en sano. Aikuisviihdettä, voi herra isä!
      Juu, taidan tykätä projosoinnista!

      Poista
    2. Pornopätkät ovat nimenomaan hengetöntä nylkytystä ja ennen kaikkea miehen tyydytystä mekaanisen liikkeen - imutekniikan - avulla. Vaikka siis totuus lienee se, että miehen seksuaalisuus on aika yksinkertaista. Sitä voi nylkyttää vaikka puuta metsässä ja saada helpotuksen, joka on riittävä. Naisen pitäisi vaan ymmärtää tämä. Seksistä on tehty itseään isompi asia.

      Poista
    3. Hengettömästä nylkytyksestä ei ole kyse, kun kaksi toisilleen tärkeää ihmistä yhtyy fyysisesti. Tai siis saattaahan olla olemassa niin yksiulotteisia miehiä - maailmaan mahtuu monenlaista.

      Poista
  35. Kaikki työ kuuluu panna verolle, totta. Ymmärtääkseni jotkut seksityöläiset tekevätkin töitä verokirjalla ja hyvä niin.

    Mikään työ ei ole verrattavissa itsensä myymiseen - ei ole muuta työtä, jossa niin kokonaisvaltaisesti käyttäisi kehoaan. En osaa edes ajatella, että mitä vaikutuksia ko. työllä on psyykelle.

    Niin kauan kuin yleinen mielipide on leonooramainen, olisi julkeaa vaatia seksityöläiset astumaan esiin ja ydinperheiden ruokapöytiin.

    Ihannemaailmassa maksulliselle seksille ei olisi tarvetta, mutta emme satu elämään sellaisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, olen samaa mieltä ettemme elä ihanneyhteiskunnassa moneltakaan osin. Mutta ihmisellä on pääkopassaan monia ominaisuuksia joita järjeksi, viisaudeksi kutsutaan on myös tahto, omatunto jne. koko ajan käytettävissä. Vai onko todellakaan. Minä en hymistele ja kaunistele sitä asiaa, että en voi kunnioittaa synnytyskanaviensa myyjiä, vaikka kuinka omaisivat kuinka sydämenkäyviä nyyhkytarinoita menneisyydessään. Ja seksinostaja-miehiltä leikkaisin mielelläni kiusauksen aiheuttajat kompostoriin muuttumaan ennen aikojaan mullaksi.

      Poista
    2. Kyllä se kehon käyttö on aika koneellista, Kuunkuiske. Ei se, että tarjoaa jonkun aukkonsa hingattavaksi tai rintansa imettäväksi, ole mitään kokonaisvaltaista kehon käyttöä! Veikkaan että moni haukottelee salaisesti ja miettii omiaan. Katsopa jokin pornopätkä, niin näet!

      Poista
    3. On se sikäli intiimiä, että kehot yhtyvät sisäkkäin. Henkisesti varmasti aivan koneellista ja tympeää ainakin sille osapuolelle, joka tarjoaa kehonsa käyttöön maksua vastaan, totta.

      Poista
  36. Vieteille järki jää monesti kakkoseksi - ei maailman vanhin ammatti olisi muuten maailman vanhin ammatti.

    Ei sinun tarvitse kunnioittaa seksin myyjiä. He saavat kunnioituksensa palvelujen käyttäjiltä eli niiltä puutteessa eläviltä aviomiehiltä ja peräkammarin pojilta, joilla ei muuten ole mahdollisuutta seksiin.

    Saattaa siinä jokunen raiskauskin jäädä tapahtumatta.

    Oletko muuten satavarma, että miehesi ei ole koskaan ostanut seksiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin jo tuonne alemmas, mutta tuo särähti hieman korvaan: "He saavat kunnioituksensa palvelujen käyttäjiltä eli niiltä puutteessa eläviltä aviomiehiltä ja peräkammarin pojilta, joilla ei muuten ole mahdollisuutta seksiin."
      Kunnioittavatko miehet todella näitä tavarankauppiaita? Epäilen.
      Naisia eivät miehet parisuhteissaan haukkuisi huoriksi, jos se olisi kunnioitettava arvonimi? Mitä, häh! Vai evätkö uusien sukupolvien miehet enää käytä naisistaan suuttuessaan tätä ihanaa arvonimeä?
      Tietysti joko ujo ja hiljainen mammanpoika kiittää luojaansa näistä kokemuksista, mutta riittääkö varsinkaan työttömällä rassukalla rahat?

      Poista
    2. Miesten puhe paljastaa suunnattoman halveksunnan. Huora ei ole ihminen vaan pelkkä tavara. Ja kyllä, naisen pahin haukkumanimihän on edelleen huora. Kuvaavaa on se, kun joku tuntematon hunsvontti muinoin tarrasi käsivarteeni kiinni ja vonkasi seksiä. - Huora, oli vastaus kiukkuiseen kieltooni.

      Poista
  37. Olen. Satavarma. Tai. Hetkinen, en ole sittenkään aivan satavarma. :) Kavereiden kanssa hän matkusti kolmekymmentävuotta vuotta sitten itäiseen naapuriin. Siihen aikaan kaunottaret tulivat röyhkeästi aikaisemmalla matkallamme tarjoutumaan miehillemme, vaikka me rouvat, sisareni ja minä istuimme ukkeleittemme kanssa saman pöydän ääressä. Viehkeät viettelijät saattavat sekoittaa miesten pään, vaikka seksistä ei puutetta kotona olisikaan. No en tiedä, enkä ole kysynyt. Ei ainakaan tauteja tuonut mukanaan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  38. Koettakaa kestää. Kaikesta huolimatta. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  39. Seksin osto ja myynti on kahden osapuolen kauppa-akti, johon puheoikeus on vain niillä, joiden jomman kumman osapuolen kanssa solmittuja sopimuksia kauppa-akti loukkaa. Lisäksi on lakeja, jotka suojaavat erilaisia alisteisessa asemassa olevia, ei kuitenkaan sellaisia, jotka suojaisivat prostituutin asiakkaita edes silloin kun kauppatavara ei ole sitä mitä sopimuksessa on sovittu tai se on jopa pilallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyi palata vielä kehumaan sanastoasi. Minua miellyttää suuresti tuo ilmaisusi "kauppatavara ei ole sitä mitä sopimuksessa on sovittu tai se on jopa pilallista."

      Poista
  40. Mitä tulee yleisesti nähtyyn väittämään, jonka mukaan seksin ostajat olisivat rassukoita, ei sitä oikein mikään tue. Eivätkö kuitenkin ole yhteiskunnan tukipylväitä, herroja ja duunareita, joilla on runsaasti rahaa ja myös kauppa-aktiin vaadittava itseluottamus? - Uuninpankopojan käsite erilaisissa keskusteluissa on minulle hieman hämärä. Minun käsitykseni kun on, että kärsivät yleisesti poikkeuksellisesta arkuudesta.Sellaisetko jyskyttäisivät huoratalon isoa tammiovea: "saaks leikkii Irinan kanssa?" - Tuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvinkin todennäköistä: kotimaisia ilotyttöjä käyvät panemassa ne, joilla on rahaa. Veikkaan että suurin osa paneskelijoista on hyvinvoivia aviomiehiä, joilla on sinänsä aivan kelpo ja seksiin suostuvainen vaimo kotona. Yksinäiset miehet tuppaavat mieluummin ryyppäämään ylimääräisen setelin ja vetämään aamulla käteen.

      Tuo on myytti, että seksipalveluita tarvitaan yksinäisille ja jollakin tapaa rujoille. Markkina ei kohtaa tositarvitsevia.

      Poista
    2. Tuo näkökulma Rikulla, kuten sinunkin Iines lie lähempänä totuutta. Voisi kuvitella, että on melkomoinen kynnys monelle keskiverto, kristillisen kasvatuksen saaneelle, estyneelle, ujolle miehelle varata aikaa, saati tavata tavarakauppiasta livenä. Kenties helpompi on käyttää puhelinta ja kuunnella minuuteilla rahaa tienaavaa lässyttäjää.

      Poista
    3. Seksipalveluita on meillä kai aika harvakseltaan ja etupäässä isoissa kaupungeissa. Käynnille tulee kova hinta, jos maaseudulta matkustaa keskustan iloihin.

      Aika monestikin olen törmännyt kirjoitukseen, jossa naisystävä valittelee sitä, että vaikka seksi on hyvää ja runsasta, mies käyttää silti aikaa nettipornon parissa. Tällaisesta voisi mielestäni vetää varovaisen päätelmän, että ostetunkaan seksin tarve ei olekaan kiinni yksin puutteesta. Halutaan lisämaustetta ja extremeä, ja ehkä juuri ne haluavat vierasta, jotka ovat oman puolisonkin kanssa tiiviisti lähikontaktissa - siis ne, joilla moraali venyy. - En siis oikein usko, että seksinostoon "syyllistyvät" lähinnä kylmien naisten miehet.

      Poista
    4. Sovitaanko niin, ettei niin kutsuttuja "kylmiä" naisia ole olemassakaan? Sairaudet ovat tietysti rajoittava tekijä.
      Molempia osapuolia tyydyttävään ja onnellistuttavaan seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät aina myös tunteet, vetovoima toisiansa kohtaan. Luottamus on tärkeää, sillä me olemme avoimimmillamme, haavoittuvimmillamme, intiimimmeimmässä läheisyydessä toisen ihmisen kanssa.
      Hygieniset asiat, mutta myös toisen tunteiden, tuntemusten ja mieltymysten huomioonottamattomuus saattavat monesti vaikuttaa siihen, että pitemmän päälle intiimistä yhteiselosta tulee vastenmielistä.
      Vastuu teoista ja sen seurauksista on myös osa kokonaisuutta.

      Poista
    5. Minulle sopii, sillä itsekin ajattelen niin, että niin sanottuun kylmyyteen on jokin syy. Uskon, että oli kylmänä sitten vaimon tai miehen kylki, se voidaan lämmittää luottamuksella ja avoimuudella, lämpimillä tunteilla. Pelkkä kiima ilman tunteita on puuduttavan tylsää - uskon. Se jättänee tyhjäksi. Muutkin kuin pussit.

      Anteeksi muuten kielenkäyttöni, jos se nyt jotakuta loukkaa. Kun nyt olemme suvaitsevia niin ilotyttöjäkin kuin heidän käyttäjiäänkin kohtaan, niin ehdotankin, ettei asiaa kaunistella myöskään terminologisesti tai siis sanaston osalta millään tavoin.

      Poista
    6. Nimenomaan silloin, kun luottamus ja avoimuus ja lämpimät tunteet ovat vallalla, ei ole aihetta kylmyyteen vaan luontainen halu kylkeen kiinni. Ja jos ne eivät ole, asiaa sietäisi jotenkin ratkoa tai mikäli se ei onnistu niin lusikat jakoon. On se jälkipolvellekin ankea kasvuympäristö, jos äiti ja isä eivät viihdy toistensa seurassa.

      Poista
  41. Vaan yksi kysymys: jos kerran seksinosto on kahdenvälistä liiketoimintaa, niin miksi kummassa se on verovapaata? Emmekö voisi kunnioittaa seksinmyyjiä panemalla heidät muiden työtätekevien tapaan verolle?

    Vai niinkö se lopulta menee, että haluammekin alistaa heidät paarialuokaksi, jonka ei tarvitse edes maksaa veroja? Vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv:ssä taisi vuosia sitten olla eräs reisivälinsä ammattimyyjä, joka sanoi maksavansa myös veroja. Mutta eiköhän suurin osa tee tarkoituksella tienata enemmän pimeästi, eli kantaa kortensa kekoon "harmaaseen talouteen".

      Poista
    2. Jokuset taitavat maksaa veroja, mutta ammattikunta ei jostain syystä taida tuntea minkäänlaista ammattiylpeyttä, koska ei systemaattisesti hoida yhteiskuntavelvoitettaan.

      Nouskaa barrikadeille, naiset, ja vaatikaa saada maksaa veronne! Vai ettekö halua osallistua yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen?

      Poista
  42. Tämän aamun paikallisessa sanomalehdessämme oli iso juttu siitä, miten pojat esimurrosiässä ja murrosiässä jäävät "heitteille" seksuaalisen heräämisensä kanssa. Monet pojat, -vielä lapsia- katselevat kavereiden kanssa toistensa kännyköistä koulun välitunneilla mm. kovaa pornoa aiemmin tietämättöminä mitään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Auttaviin puhelimiin tulee mukamas ahdistuneilta pikkupojilta nykyään paljon seksiin liittyviä kysymyksiä. Totta lienee, että pojat jäävät tyttöjä useammin "heitteille" seksuaalisten kysymystensä kanssa. Liian aikaisten, seksikokemusten todetaan nuorilla lisäävän edelleen ahdistuneisuutta, masennusta ja levottomuutta.
    Me kaikki olemme vastuussa näistä lapsista. Tulevista sukupolvesta,
    mutta edes poliitikot eivät puutu moiseen rahankiilto silmissä valmistettuihin älyvapaisiin ala-arvoisiin esityksiin.
    Me edelleen sallimme kaiken kaupallisen saastan ja pervojen esitykset netissä. Sitä kun ollaan niin ihanan ja vapaa demokratian kannattajia, jossa kaikki mätä, mitä vain pervertikot keksivät, saa levittää valinnan vapauden lumeella.
    Ajatelkaa, ettei yksikään äiti esim. kokoa vastarintaliikettä näitä haureuden apostoleita vastaan.
    Miten onnellisia ylipäätään pornon kuluttajat ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on kirjoittanut Vuoden luokanopettajakin (en muista minkä vuoden, 2010-luvulla kuitenkin.) Jo ala-asteella pojat katselevat välitunnilla pornoa puhelimistaan.

      Eihän näitä epeleitä voi yksinkertaisesti estää. Itsekin kirjoitin alakoululaisena seksitarinan, tosin lähinnä romanttisen tarinan, jossa tehtiin "sitä". Äiti löysi sen ja voi mikä häpeä. Vieläkin häpeän, kun muistan, miten panin pariskunnan kieriskelemään penkin alla linnan puistossa. Se taisi olla sen ajan pornoa.

      Itse katsoisin mielelläni hyvin tehtyjä kiihkeitä elokuvia, mutta pornoteollisuuden tuotteet ovat luokattoman huonoja, hengetöntä ja ennen kaikkea - hohhoijaa - luvattoman pitkästyttävää ja kuivaa huonosti tehtyä kömpelöä kuvaa.

      Poista
    2. Mitä ja miten sinä kertoisit pojallesi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista?

      Poista
    3. En muuten edes muista, millä tavalla "valistin" tyttöäni. Minulla ei ole pienintäkään mielikuvaa. Pojan valistamisesta en osaa sanoa mitään.

      En harrasta valistusta siis ollenkaan. Uskon, että lapsi poimii asioita itse, ja niitä sopii aikuisen sitten täydentää vastaamalla rehellisesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti kysyttyyn. Kai nyt jokainen pitää itsestäänselvänä, että lapsille ei taruilla haikaroista, eli alusta lähtien asiat asioina ilman lespausta. Oliskohan minulla siis metodi "luonto ja tikanpoika"?

      Poista
    4. Siis kysyitkin pojan osalta. Minulla ei ole ollut poikaa, enkä nyt osaa ajatella, että pitäisi orientoitua erilaisesti. No, tuo ehkä voisi tulla eteen, että poika katsoo puhelimestaan pornopätkiä.

      Onkin vaikea miettiä, mikä olisi tuossa lapselle parhaaksi. No, ei ainakaan se, että kiukkuisena kieltäisi. Voisin kysyä lapselta, mitä hän ajattelee näkemästään ja lähteä siitä sitten vähän kehittelemään juttua.

      Poista
    5. Iines, mikä nyt tökki?

      Missä on mun jutut?

      Poista
    6. Char, mitkä jutut? Käsittääkseni kaikki ovat tallella. Vai oletko kirjoittanut joitain uusia, joita ei löydy?

      Poista
    7. Oisko Blogger? :D Yritän uudestaan: löysin omalta koneelta jotain, ja siistin äkäisen puolen pois, ja lisäilin:

      Minusta seksuaalikasvatus on ihan hyvä sana. Lasten on hyvä tietää, silloin kun he ovat valmiita (ts. kun alkavat kysellä).

      Yleensä tekevät sen kyselyn julkisessa joukkoliikennevälineessä, kuten Sylikisu aikoinaan; silloin Jumala lähetti paloauton, ettei tarvinnut selittää taaperolle kondomia, jonka mainos oli bussin ikkunassa. Kuten olen kertonutkin.

      Halusin - niin kuin tietty vanhemmatkin - aloittaa lapsen kanssa alusta, en ehkäisystä tai sukupuolitaudeista. Eli se seksin kiva puoli ensin, ja vauvat! Ja, että siksi aikuinen mies käyttää tollasta kumia joskus kun ei vauva mahdu kotiin, yhdessä sovittiin, ja kaikkien meidän aikuisten mielestä puhuminen oli tärkeää.

      Ei lespaamista tai söpöstelyä. Luotiin pohjaa sille, että voidaan jatkaa siitä.

      Sovittiin vanhempien kanssa hyvästä videosta (kyllä siinä se ns peitonheiluttelu kallistui mielihyvän puolelle = seksi on kivaa; meille kaikille aikuisille se sopi; kaikki haluttiin lapsista tasapainoisia, siis että naperot oppisivat, että seksi on kivaa. Ei itseisarvo. Tarvitseeko sanoa: ruotsalainen video - mutta siis aikuisten juttu, paitsi että itsensä koskeminen on ja saa olla kivaa, yksityisyydestä ei tarvinnut puhua. )

      Silloin kun vauva ei nyt just sovi = se kumivempele, joita oli kaikissa mainostauluissa aika ajoin, silloin.

      - Kuitenkin on taudit ja epätoivotut raskaudet, mutta kuka nyt niistä lähtee?!

      Jotenkin mainonta yms pitäisi selittää, ja lapset : yritä nyt niille selittää, että joku ei haluaisi - ihan se riitti, että selitin kondomin, ja sen, että heitä justiinsa haluttiin, ja että vanhemmat haluavat nytkin pitää hauskaa, aikuisten läheisyyttä. - En muista sanoja, mutta toi oli idea.

      Ei kerralla, mutta päivien saatossa.

      Miten lespaaminen tai sössöttäminen liittyy seksi"neuvontaan", kun lapsi on 3 v? Puhumatta ilosta, siis.

      Ne nyt kysyy kaikkea, ja jos kasvattaja-aikuinen ei pysty puhumaan seksistä, ikään sopivalla tavalla - mitä lapset tuumivat?

      Ei tartte söpöstää - mutta kun kondomi pomppaa silmille katukuvassa: hyvä kun homma on pohjustettu kotona.

      Se mitä en koskaan oppinut, oli tissibaarit. Perhe asui Hesan keskustassa, ja joka jumalan kulmassa ja kulman välissä oli silloin joko ikkuna-aihe, ständi kadulla, tai molemmat.

      Jos lapset kysyivät, sanoin vain, että siinä on nainen ilman vaatteita. - Lasten loistava puoli on se, etteivät kysele turhia.




      Poista
    8. Jos kirjoitettu kommentti häviää Julkaise-klikkauksella, vika on Bloggerissa. Ja se koskee Bloggerin blogeja, ilmeisesti kaikkia, ei vain tätä blogia. Kannattaa kirjautua ensin ja kirjoittaa vasta sitten kommentti, koska jos kirjautuu vasta kommentin kirjoittamisen jälkeen, kommentti häviää aina - minultakin siis.

      Siis lespaavalla seksivalistuksella viittaan lähinnä koulujen onnettomaan seksivalistukseen, ja television lässyttävään ilmaisuun:

      https://www.youtube.com/watch?v=Ihy6DGzY0rc

      Tuommoisia ei voi oppilaille näyttää; he nauravat naiiville ilmaisulle ja tietävät jo asiat.

      Youtubesta löytyy toinenkin samojen tekijöitten pätkä: yhdyntä on kivaa. Aika on ajanut noista ohi ennen kuin niitä ensimmäisenkään kerran esitettiin.

      Itse en siis lähtisi tuputtamaan lapselle mitään, siis en opettaisi, vaan kuuntelisin hänen ajatuksiaan asiasta, olisin muuten hiljaa ja vastaisin kysymyksiin. Lapsi ottaa vain sen vastaan, mitä hän kysyy. Ei siis ole aikuisen asia kertoa pienelle lapselle, että yhdyntä on kivaa. Lapsi ei ole idiootti, eikä yhdyntä ole aina kivaa.

      Poista
    9. No ei ole yhdyntä aina kivaa!

      Kuka nyt niin sanoisi?!

      Seksi on muutakin kuin yhdyntä, vaikken nyt tätäkään lähde lapsille kertomaan. - Kuka ja miten ja kuinka; minun lapseni ovat olleet aika käytännönläheisiä. Hyvässä mielessä.

      Sylikisu jo nuorrrena naperrrona otti maskuliinisuuden liioiteltuna haltuun: silloin särähti ärrä, ja isin isoa pippeliä ihmeteltiin...

      Oli ihan terve 2-v, hyvä isä-suhde.

      Mutta niin taitavasti kuin luisteletkin: kun lapsi 2 v näkee kondomi-mainoksen, tai tissibaarin, ja kysyy: jotain sille pitää sanoa.

      Se, että terapeuttasisesti istuttaisin naperon eteeni, ja yrittäisin "keskustella" - kamoon, Iines: kun lapsi kysyy "mikä toi on" keskustelu on jo avattu, ja jos olet tehnyt pohjatyön kotona, vaikka kuinka hömelön kirjan tai videon kanssa, olkoot youtubessa tai ei, se on kuitenkin parempi kuin selittely bussissa. Jossa kaikki muut aikuiset virnuilee - enkä ainakaan minä osaisi kertoa 1,8 v lapselle mitä kondomi tarkoittaa.

      En ees 4 v, jos ei pohjatyötä olisi tehty.

      Puhuin siis nyt naperoista. Heillekin pitää puhua seksuaalisuudesta, kun ovat uteliaita. - Ei tartte kysyä; voidaan vastata, kun nähdään, että on kiinnostus.

      Useimpia tuonikäisiä kiinnostaa joka tapauksessa, terveellä tavalla, itsensä hyväily, mikä on kerrassaan ok, ja mihin ei pidä meidän aikuisten sotkeentua, mitenkään.

      Oliko vielä jotain?





      Poista
  43. Luin muuten tänään lehdestä miehestä, joka sanoi vaimollaan olevan punajäkälää (?) alapäässään. Ja että sitä myöten sinne päähän ei miehellä enää ole asiaa.

    Jutusta ei käynyt ilmi, että tyytyykö mies kohtaloonsa ja oman käden onneen. Minusta lempeän vaimon tehtävä olisi tuollaisessa tilanteessa tehdä tiettäväksi, että mies voi halutessaan vierailla toisaalla.

    Onhan se nyt aivan hanurista, jos toinen osapuoli joutuu loppuikänsä olemaan ilman toisen sairauden tähden. (Ja jos avioliitto on muuten hyvä, miksipä sitä pitäisi purkaa tuon syyn tähden.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punajäkälä on PUV-valohoidolla hoidettavissa oleva ihottuma.

      Tiedän sen siitä, että eräällä läheiselläni, vanhemmalla ihmisellä, oli kerran ihottumaa tekohampaittensa alla. Lääkäri totesi sen limakalvojen punajäkäläksi. Hän sai kaksi valohoitokertaa - muistaakseni, tai jopa vain kerran, TYKS:ssä ja ihottuma hävisi sen siliän tien eikä uusiutunut koskaan. Tekarit istuivat jälleen mainiosti suuhun ja syöminen luisti iloisesti.

      Poista
  44. Luinpa mielenkiintoisen uutisen!

    Kansanedustaja Antti Kaikkonen sai vaimonsa kanssa adoptiolapsen. Pelkäksi poliittiseksi peliksi siis osoittautui hänen aiemmin julkisuuteen antamansa säälin- ja kannatuksen kerjäystiedot, joiden mukaan eivät saa lasta, koska kansanedustaja tuomittiin rikoksista ehdolliseen vankeuteen, josta myöhemmin on vapautunut. Kun Antti avaa suunsa - Antti valehtelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin uutisen. Kyseessä ei ole adoptio, vaan sijaisvanhemmuus. Kaikkoset tarjoavat siis perhekodin vaikeissa oloissa elävälle lapselle, ja sijaisuus voi olla lyhytaikainen tai pitkäaikainen.

      Poista
    2. Siinä tulee lastenssoujeluviranomaisten olla tarkkoina, kun entiselle ehdollisvangille on lapsi annettu.

      Poista
    3. Tämä puoli asiassa tietenkin on. Ja voisipa joku sanoa siitäkin jotakin, että sijaisvanhemmille maksetaan säännöllistä avustusta. Minusta asia on ok, sillä avustus menee lapsen ylläpitoon.

      Kai tuossa on katsottu rikoksen laatuakin. Ja kenties tuo ehdollinen on jo päättynyt.

      Poista
    4. Toivotaan, lapsen takia, että pysyvä, jos omat vanhemmat eivät voi hoitaa.

      Me olimme "sijaisperheenä", sijaisuuden ja lainausmerkit saa ottaa pois. Siskon isä ei halunnut antaa adoptioon, siitä tuo status. Oltiin ihan omaa perhettä alusta alkaen, tiedettiin kaikki, että sisko jää - mutta hänelle jäi oma sukunimi, ja ehkä se lopullinen juttu ois ollut hyvä? Hänelle olisi tullut enemmän kuulumisen tunne?

      Siis sama nimi, jos ois ees halunnut, ja lakisääteinen arvo! En puhu nyt rahasta - enkä nyt tämän keskustelun valossa halua oikeastaan sanoa mitään - juoppo mielistelijä-naikkonen kun olen - halpa heitto, minulta, mitäpä muuta.

      Mutta silti. Iines: jos haluat tänne kokemuksia eri elämistä, ehkä ei kannata piikitellä näin rajusti kuin minua, moni ei ehkä uskalla kirjoittaa tai kertoa mitään...

      Asiaan: perhekoti yleensä viittaa systeemiin, jossa asuu useampia lapsia, kuten vaikka 8, ja "vanhemmat" pyörittävät hommaa palkalla. Se on vähän eri asia kuin sijaisvanhemmuus (silloin vanhemmat voivat pyytää pientä korvausta - no Mamma ja Pappa eivät pyytäneet - mutta saivat rahaa harrastuksiin: sisko sai polkupyörän, ja huilun). Muuten Pappa kävi normaalisti töissä, ja Mamma oli meidän kanssa kotona, ja se oli kivaa.

      On taiteellisesta suvusta. Siis sisko.

      Ja on yhtä oikea sisko kuin biologiset: tapellaan rajummin - no muiden kanssa en ees tappele - mutta kun me kasvettiin yhdessä.

      Muut siskot ovat 15-18 v vanhempia; minulla ja pikkusiskolla ne kähinät oli. Ja uskokaa: ketään isosiskoa ei ole niin tarkkaan arvioitu kuin minua, kun oli sosiaalivirkailijatkin pelissä!

      Poista
    5. Lisään vielä: talousrikos. Mitenkään vähättelemättä: en vain tajua meidän systeemiä. - On se nyt vanhentunut tai ei: varmaan voi olla ihan hyvä iskä, se Kaikkonenkin.

      Raharikoksesta helposti rapsahtaa linnaa, ja raiskauksesta tai pahoinpitelystä selviää ehdollisella. Jos vain "lievästi" raiskaa tai hakkaa.

      Oli kyseessä mies tai nainen.

      - Itte antaisin lompakon ja pankkikortin sovinnolla; eipä noista "pikkurikkeistä" isot kelmit istu. Eikä niitä yhden ihmisen jahtaamisella paranneta.

      Eivät saa adoptoida - se nyt lienee selvää kaikille. Ja hauskaa onnea lapselle, päiväkodissa ja koulussa, jos me aikuiset vouhotetaan näin.

      Revitään vielä lisää! Voi olla joku kulma vielä. - Tai sitten voidaan vaan antaa Kaikkosen tehdä tehtävänsä. Jos on rangaistusta vielä: tehköön sen.

      Muuten: ei ole meidän homma vouhottaa ja tuomita.

      Poista
    6. Eli siis Iines: eivät saaneet korvausta, Mamma eikä Pappa.

      Sosiaalivirasto myönsi varat polkupyörään, ja huiluun, myöhemmin. Harkintakohtaisesti.

      Poista
    7. Char, en ole piikitellyt sinua. Olen sanonut suoraan sen, mitä olen tuntenut tarvetta, ja aivan asialliseen ja perustelevaan sävyyn. Piikittely on ikävää nälvimistä ja selkääniskua, ja sitä ei taida kommenteistani löytyä.

      Poista
    8. Tuo sijaisvanhempien hoitomaksu koskee tietenkin nykyistä sijaisvanhemmuuskäytäntöä. Puhuttiin Kaikkosesta ja Taiveahosta, joiden sijaisvanhemmuus on minusta hieno juttu, samaten tukimaksu. En sitä paitsi ole tiennyt, että lapsuusperheesi oli sijaiskotina. Ymmärsin sen kummemmin ajattelematta, että sisko on ollut adoptiolapsi. Tai siis tätäkään en ajatellut, mutta muistan kirjoituksesi, jossa kerroit siskon tulosta perheeseen.

      Poista
  45. Kaikista rikoksista on eri vakavuusasteet, eikö se ole ihan selvää. "Lievä raiskaus" on provokaattoreiden keksimä sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku,

      makaa yksi yö siskon vieressä, et voi pitää kiinni, kun sekin on liikaa.

      Itsekin oot pelännyt, sisko, joka on se vahva, ja halusikin seksiä - mutta ei sitä, että, ajetaan metsään, ja puukolla uhataan kurkulla.

      Heräät levottomasta unesta siihen, että sisko tulee kompuroiden, pahoinpideltynä ja vaatteet revittyinä hotelliin. Makaa loppuyön, täristen kuin horkassa. - No et voi horkkailla. Pidät kädestä kiinni - Sisko nukkuu, jos nukkuu, itte et voi.

      Voidaan mennä poiliisille, mutta ei mennä.

      Sisko halusi seksiä, ei raiskausta - mutta lähti siis itse mukaan.

      Ja minä - minä haluaisin kertoa, en voi, kuinka joskus pelkäsin että pakotetaan, en enää. Kuitenkin ajattelin että se oli minun syyni; kiihotin miestä väkivaltaan.

      Kukaan ei tiedä.

      Paitsi että kerroin sille miehelle. - Eikä tämä liity minuun. Liittyy nykyelämään. - Mutta siis vältin sitä, että jäätäis kahdestaan, treffeillä.

      Minun osuuteni ei johda raiskaukseen seksirikoksena: hän veti veitsen esiin, naisen kurkulle.

      Mutta kannattaako jatkaa? Vieläkin pelkään miehiä.


      Poista
  46. Täällähän tultiin taas kerran mielenkiintoisiin tuloksiin:

    1) "Kyllä usein naisen haluttomuuden syy on miehessä."
    2) "Vaikka siis totuus lienee se, että miehen seksuaalisuus on aika yksinkertaista."

    Molemmista teeseistä rohkenen olla eri mieltä. Tietenkin jos totuudeksi hyväksytään myös, että a) miehen haluttomuuden syy on usein naisessa ja b) naisen seksuaalisuus on aika yksinkertaista, niin olkoon menneeksi.

    Rohkenen olla sitäkin mieltä, että olisi oikeus ja kohtuus, että Taiveaho ja Kaikkonen saisivat adoptiolapsen. Vaikkapa Eerikan 8-vuotinen elämä heidän perheessään olisi ehkä ollut onnellisempi.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kakkonen on minun sanomani ja vaikuttaa kieltämättä karulta kontekstista irrotettuna.

      Sen konteksti ajatuksissani oli naisen monimuotoinen ja rönsyilevä tunnemaailma, joka heijastuu naisen erilaiseen tapaan kokea seksi - seksi on monisäikeistä, jopa dramaattista, se saa itkemään ja nauramaan ja aiheuttaa masennusta ja euforiaa, mitä kulloinkin. Mies on minusta tässä suoraviivaisempi ja mutkattomampi, mikä ei tarkoita, etteikö mies tuntisi myös syvästikin.

      Tällä en tarkoita yleistää kumpaakaan sukupuolta. On kuitenkin vedettävissä jonkinlaisia sukupuolenkin mukaisia yhteisiä linjoja, ja niitä tässä tavoittelen, en väitä mitään siis.

      Poista
    2. Hyvä on, vedän sanojani hieman takaisin: vikkelä taulukauppias siitä tulee.

      Poista
  47. Hyvä Tapsa. Erilaisia näkökulmia tarvitaan.
    Ja varmasti yhtä oikeita nuo omasi, kuin analyysisi tulokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa,

      että mitä?

      Minusta 1) naisen halu on sisällä. Ei siihen tarvita mitään kommervenkkejä; kyllä me ollaan erittäin seksuaalisia ihan ittestämme, ei tartte virittää. :)

      Mistä sait muun käsityksen?

      2) Kaikkien ihmisten seksuaalisuus on aika yksinkertaista. Oikea ihminen riittää. ja sen puutteessa; pari jippoa.

      - Vähän perverssi esimerkki: kun olin kerran kipeä ja keuhkoputkentulehduksessa ja kuumeessa, halusin silti seksiä - voisi luulla, näin tyttö-näkökulmasta, että kuumeinen ja hikinen Char ois ollut turn-off, mutta päinvastoin: mies oli tavallistakin innokkaampi.

      - Kuuma iho kiihotti lisää, sanoi mies myöhemmin.

      2) Miehen seksuaalisuus?

      Mies tykkää hiplata julkisesti, jos nainen on ihan lettuna. - No tykkää nainenkin, mutta kun molemmat tykkää, tilanteet lipsuu... Hyvä etten kirjoita kaltereiden takaa, en muuta sano..

      Ja jos mies on väsynyt, ei se nyt NIIN väsynyt ole, ettei pientä hauskanpitoa, tai edes suukkoa...

      Ai kamala, kuinka mä esineellistän teitä miehiä.

      Poista
    2. Char - ne teesit eivät siis ollet minun käsityksiäni, vaan poimin ne keskustelusta ja esitin niille vain vastateesit.

      Jos seksuaalisuudella tarkoitetaan vai seksiä ja pelkkää aktia, niin voi tietenkin tulla siihen tulokseen, että mies suoro sojossa on suoraviivaisempi.

      Mutta itse ajattelen - ja luulenpa teidän kaikkien muidenkin ajattelevan - että seksuaalisuus on paljon muutakin ja paljon laajempaa, jotain mikä on syvällä ihmisessä.

      Pohjimmiltaan sen on oltava samaa miehillä ja naisilla - tai sitten olemme sillä tiellä, että mies ja nainen ovat ratkaisevasti erilaisia (mitä en usko).

      Poista
    3. Tapsa, uskon että se kyllä täällä tajutaan, että seksuaalisuus on laaja käsite ja pitää sisällään koko tapahtuman, joka on paljon enemmän kuin fyysinen akti. Sekin tajutaan, että mies kokee taatusti yhtä syvästi kuin nainen.

      Ainakin minun kohdallani kyse on ilmaisusta, eli haluan sanoa, että nainen ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa tapahtumasta monesti rikkaammin kuin mies. Nainen voi eritellä ja kelata rakkauselämäänsä vuolaammin ja ehkä vapaammin ja hanakammin. Mies ei ehkä niinkään erittele tunteitaan kuin tuntemuksiaan?

      Poista
  48. On ollut vilkas ilta Iinelässä. Luin suurella mielenkiinnolla särkylääkkeen voimin. Kerrankin huomaan, että on parasta pitää suunsa (näppiksensä) kiinni aiheesta. Itselläni on nytmenossa yö, josta runoilija sanoo:

    "Esta noche se destemplan
    los nervios y las guitarras.
    Estas noches son las noches
    que ocurren las cosas malas."

    En olisi uskonut, että runon viesti välittymään sieluun ilman musiikkia, mustasukkaisuutta, machete-veistä ja poliisia, mutta käy se näköjään henkisestikin. Ilmeisesti naisten jutut ylempänä antoivat kimmokkeen.

    Suden hetki lähestyy. Ambulanssi on tulossa hakemaan minua. Pitäkää peukkuja.
    Char, esineellistä sinä meitä miehiä kaikessa rauhassa. Esineitähän me olemme. Vieläpä helposti särkyviä esineitä.
    Elämäni on muuttunut. Se on heittänyt täyden voltin.

    VastaaPoista
  49. "ei välittymään" vaan "välittyisi." So sorry,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen, peukkuja pidetään, kovasti! Sinun ympärilläsi soi aina jokin musiikki, nyt kitarat tummassa yössä, punaista ja mustaa - yhä tummemmaksi yö muuttuu, yhä kauemmin aamun valo viipyy. Ja tämä koskee meitä kaikkia.

      Poista
    2. Hienosti soi espanjan kieli, kääntäjään turvauduin ja sisällöstäkin jonkinlaisen selvän sain.

      Guitarres noches, pulgares hacia arriba, joka toivottavasti tarkoittaa: kitaroiden öinä peukalot ovat ylhäällä.

      Poista
  50. Salud y pesetas. Y tiempo para castarlas.

    (mottoni)

    VastaaPoista
  51. Suomeksi.

    Terveyttä ja rahaa. Ja aikaa niitä tuhlata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen, mukana taistelussa on Liisukin. Taistelussa sinun puolesta (hengenaseilla) peukut pystyssä.

      Poista
  52. Eheyttävää iloa ja kaikessa parastahan sitä pohjimmiltaan toivoo kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen.
    On silti olemassa asioita, joita on oman persoonallisuuden, elämän kokemustensa ja sieltä kumpuavien oletusten, näkemysten ja uskomusten vuoksi vaikeaa muuksi muuttaa. Onneksi mielipiteitä voi vaihtaa, kuten täällä Iineksen kamarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, jetsulleen näin. Olisi kai aika outoa, jos kaikki veisaisivat samaa virttä!

      Poista