11.11.2014

Kasakan lempi


S-pankkikin on aikamoinen kasakka. Minulla on tähän asti ollut kätevä ostostili paikallisessa S-marketissa, jolloin kokonaislaskun on voinut maksaa kerran kuukaudessa eikä ole tarvinnut kantaa rahapussia mukana joka reissulla. Nyt nuo tilit laukkautettiin ja tilalle tarjottiin ilmaista S-pankin Visa-korttia, jossa kortilla voi kerätä laskut kerran kuussa maksettavaksi, ilman korkoa ja ilman vuosimaksua.

Tuntui kätevältä ja nyt olen kuukauden verran ostanut ostokseni S-kortilla ja ollut tyytyväinen ilmaiseen pankkikorttiin. Vaan tänään lukee lehdissä, että S-pankki alkaakin kerätä asiakkailta maksuja.   Visa-korttiin tulee laskutuspalkkio ja käsittääkseni vuosimaksu - juuri ne seikat, joiden puuttumisen vuoksi valitsin S-kortin. Hetken ehti jo iloita siitä, että Suomen yritys- ja pankkimaailmaan on astunut moraalinen ja ihmistä lähellä oleva pankki.

Vaan sulka Salen hattuun käyttämästään sananlaskusta kazak berjot što ploha ležit - kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni! On hienoa, että presidentti käyttää rohkeaa kielikuvaa Putinin valtapyrkimyksistä. Kunpa kaiken suvaitsevat myötäilijätkin  rohkaistuisivat puhumaan yhtä rehellisesti ja pelottomasti kuin tasavallan presidentti.

Tässä koneella istuessani hätkähdän lehden kirkuvaa otsikkoa: "Jos sota syttyy, näistä maista ei jää paljon jäljelle". Suomestako? - Ei sentään. Kyseessä on Putinin neuvonantajan Sergei Markovin lausunto Virosta ja Latviasta. Olemme tottuneet kuulemaan olkia kohauttamatta hirveitä uhkauksia itäisen naapurin puolelta, ja tämä vetelä rauhallisuus ällistyttää minua. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtumassa, vaikka naapuri näyttää taivaan merkit ja varustaa itseään yhä hirvittävämpään sotakiihkoon. Vai onko suomettuminen yhä vaan niin voimakasta, että  uskomme yhä, että tasa-arvo ja inhimillisyys asuu itärajan takana?

Seuraavissa vaaleissa vievät Salen kaltaiset rohkeat ehdokkaat kansalaisten äänet - tämä on mielestäni melkoisen selvää.  Puolue jää sivuseikaksi, ja ehdokkaan yksilölliset ominaisuudet alkavat merkitä eniten. Myötäilijät ja jeesustelijat lakaistaan maton alle.

89 kommenttia:

  1. Suomettuminen on ja oli elinkeinoelämän, hyvin vähän ihmisten ominaisuus.

    S-ryhmä ansaitsee petoksestaan vuoden mätämunan tittelin. Turha odottaa, että Salea tai Alepaa kannattaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä yksityiset kansalaisetkin ovat suomettuneita. He arvostelevat kärkkäästi Yhdysvaltojen toimia, mutta eivät vahingossakaan Venäjän. Kenties he ovat näitä entisiä vasemmistoradikaaleja, jotka eivät halua myöntää erehtyneensä pahan kerran ideologiassaan.

      S-ryhmä on todellinen petturi! Harkitsen S-jäsenyyteni lopettamista. Aikoinaan se maksoi muistaakseni joko 300 tai 500 markkaa. Nyt voisi vaikka pyytää rahansa takaisin.

      Poista
  2. Täsmälleen samaa mieltä tuosta S-korttihuijauksesta!

    Ettäs kehtasivatkin... minäkin tyyni mies kimpaannuin niin, että kirjoitin S-asiakaspalveluun tavalla, jonka rinnalla kasakoiden (=zaporogit) häväistyskirje Turkin sulttaanille kalpenee.

    Etenkin se perustelu on tökerö: kustannukset nousseet (vuodessa muka) niin paljon, että pakko laskuttaa. Kysyinkin, että tuliko se teille todella yllätyksenä, että Visa-luotosta on kuluja? Ja jos tuli, niin teillä on töissä niin ammattitaidotonta porukkaa, että antakaa niille potkut!

    Se helpotti. Päätin sitten, etten maksa enää ikinä mitään S-kortilla, vaan käytän muita - ja muita kauppojakin - vaikka maksaisivat maltaita. Joku raja se petoksessakin on oltava. Toivottavasti tästä nousee kansanliike.

    Elämme mielenkiintoisia aikoja myös maailmanpolitiikassa. Tarkkailen kiinnostuneena, että uskaltaako Venäjä todella uhata Nato-maata. Se olisi kyllä helppoa, sillä onhan Virossa ja Latviassa niin suuri venäläisvähemmistö. Mutta epäilen että ei, sillä eiväthän venäläiset sentään tyhmiä ole, ainoastaan röyhkeitä.

    Putin teki todella karhunpalveluksen ulkovenäläisille. Luottaako kukaan enää heidän lojaalisuuteensa asuinmaalleen? Turha se on sitten itkeä ryssävihasta ja russofobiasta. Harmi sinänsä.

    Iineksen vaaliprofetiaan en kyllä oikein usko. Äänet vievät tunnetut naamat ja julkkikset niin kuin tähänkin asti, myötäilijät ja jeesustelijat listojen kärjessä.

    Suomettumisesta ja mitä se tarkoittaa tässä tilanteessa, siitä voisi kyllä virittää asiallisen keskustelun.

    Suomettuminen kun ei ole pelkkää alistumista ja matelua, vaan viisaan vaikenemista tilanteessa, jossa ei muuta voi - ja josta ehkä hyötyy hyvinä kaupallisina suhteina.

    Se on siis reaalipolitiikkaa toiseen potenssiin. Emme ole sen harrastajina maailmassa todellakaan yksin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yhdyn tuohon kansanliikkeeseen, en maksa enää yhtään ostosta S-Visalla, vaan jätän kortin käyttämättä, ja jos siihen tulee vuosimaksu, leikaan kortin kahtia ja vien palaset pankkiin.

      Nykyään pitäisi mieluummin puhua USA-fobiasta kuin russofobiasta, sillä Venäjän pelkääminen on aiheellista ja Venäjän itsensä aiheuttamaa - se yksin on syyllinen. Nato ei ole hyökännyt ottamaan yhtään itsenäistä maata haltuunsa niin kuin Venäjä, eikä Nato käyttäydy salakähmäisesti ja valehtele niin kuin Venäjä. Nato ei halua väkipakolla laajentua, vaan maat liittyvät siihen itsenäisesti.

      No, pysyn profetiassani: yksilöiden merkitys kasvaa vaaleissa. Rohkeus, moraali ja persoonallisuus tulee merkittäväksi, asia on tärkeä eikä puolueen yleislinja.

      Poista
    2. Päätin ottaa S-kaupoissa vain bonukset niiden kortilla, mutta maksaa K-kaupan mastercardilla.

      Poista
    3. Hyvä protesti! Minulla ei ole K-kaupan korttia, on vain tuo S-Visa-kortti ja sitten normaali pankkimastercard. Mutta siis kunhan saan nyt tehdyt ostokset maksettua ensi kuussa, en osta enää Visalla, vaan maksan samantien käteisellä pankkikortilla.

      Poista
  3. Kieltämättä Nato on usein ainoastaan hyökännyt eikä ottanut haltuunsa, vaan jättänyt raunioita ja muskatun yhteiskunnan taaksensa.

    Mitä tuohon presidentin lausumaan tulee, se yllättävän paljon muistuttaa minulle tutumpaa mainintaa kepukettingistä, jolla tavarat tulee kiinnittää mielellään betoniin. Suomettuminen ulottui toki elinkeinoelämää pitemmälle, osa kommunisteista ja etenkin maalaisliitto/keskustapuolue oli vaarallisilla vesillä. Etenkin keskustapuolue, jolla valta ja voima maassamme oli. Keskustapuolueen entinen puoluesihteeri paljasti, että kepu sai vaaliavustusta KGB:ltä. Oikeen kepulikasakat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Korsimon kepulikonstit ja KGB-kanavat tunnettiin jo 50-luvulla. Ehkä asia vain hämärtyi myöhemmin ja kuviteltiin, ettei kukaan niin härskisti ole voinut toimia.

      Vaikka kaikki toimivat. Demarit ja kokkarit ottivat avustusta CIA:lta ja kepulit, tepsulit, sosialistit ja kommarit KGB:ltä.

      Olin silloin ja olen yhä sitä mieltä, että mieluummin valitsen tuon länsipuolen.

      Poista
    2. Korhosen kirja näyttää ilmeisesti hyvin vaalirahoituksen ennen ja hieman myöhemmin. Eikä se olennaisesti ole voinut siitä muuttua. Ulkomailtakin rahaa tulee, mutta siitä on nyt turhaa puhua, iltapäivälehdissä ne on viidenkymmenen vuoden päästä.

      Poista
  4. Joka tapauksessa Naton missio on minusta kannatettava: "Naton päätehtävä on turvata sen jäsenten yhteisiä arvoja, joita ovat demokratia, yksilön vapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu. Näihin tavoitteisiin päästään jäsenmaiden keskinäisen solidaarisuuden avulla. Nato huolehtii jäsenmaiden turvallisuudesta ja vapaudesta poliittisesti ja viime vaiheessa sotilaallisesti."

    Jos kerran jokin maa ei kunnioita toisen maan demokraattisia arvoja, niin ellei rauhanomaiseern ratkaisuun päästä ja maa ala kunnioittaa niitä demokratian pelisääntöjä, ei kai Natonkaan auta muu kuin panna tykkiä piipuun. Niin valitettavaa kuin se onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on melkein yhtä ylvästä tekstiä kuin Neuvostoliiton perustuslaki 30-luvulla.

      Natosta ja etenkään USAn politiikasta minullakaan ei ole harhakäsityksiä, mutta teen yhä saman valinnan kuin nuorena: jos vaihtoehdot ovat venäläinen meininki ja länsimainen demokratia, valitsen jälkimmäisen.

      Poista
    2. M inut tuo lauselma yllätti. En ole ennen ottanut selvää Natosta, vaan olen luullut, että se on kylmä sotilasliitto, jonka missiona on rajojen puolustus niissä maissa, jotka kuuluvat Natoon. Tuossahan on mukana YK:n keskeisiä arvoja sotilaallista puolustusta lukuunottamatta. Voisiko Natoa ajatella pikemmin rauhan turvaajana kuin sotilasliittona?

      Poista
  5. Väestönsuojaan ei kuitenkaan kannata mennä kuin pommituksen ajaksi. Jos viikon tai kaksi joutuu olemaan, parempi on kertarysäys kuin pitkä kidutus. Tilaa on varattu alle neliömetri ihmistä kohden. Aikaa vietetään seisten, istumiselle ja makaamiselle jaetaan vuorot. Tilanteessa monen vatsa pettää, pressun takana ripuloidaan ämpäriin, haju kamala. Lapset ulvovat, joiltain aikuisiltakin hermot pettävät. Joku yrittää saada väkisin oven auki, kauheutta paetakseen, mutta kahakan jälkeen hänet saadaan kolkattua.Sika makaa tajuttomana ja vie yhden makuupaikan. Sitten mitenkään varoittamatta tulee täysosuma ja se on jämpti tasan. Talo nimittäin siinä väestönsuojan päällä.

    VastaaPoista
  6. Eilen Hesarin mielipidepalstalla joku todisti, ettei Natosta ole turvaa Suomella. Järkeily kulki rautaisen loogisesti näin: jos joku kuvittelee, että USA ryhtyy sotaan Venäjän kanssa Suomen takia, niin erehtyy raskaasti, sillä sehän olisi molempien tuho.

    Tuo on varmaan totta. Mutta mielipidekirjoittaja ei huomannut, että väite pätee käänteisesti vielä varmemmin: Venäjäkään ei takuulla ryhdy sotaan USAn kanssa Nato-Suomen takia, sillä sehän olisi molempien tuho.

    Kyllä siellä muistetaan, että Puolan sopuisa jako 1939 laajeni maailmansodaksi siksi, että Iso-Britannia ja Ranska pitivät kiinni Puolalle antamastaan turvatakuusta.

    Venäjä ei uskalla katsoa USAn turvatakuu-korttia näissä oloissa ja näillä voimasuhteilla.

    VastaaPoista
  7. Nuo rautaisen loogiset sanavalinnat vain mietityttävät: Ei USA ryhdy sotaan Venäjän kanssa Suomen takia. Tuo motiivi on väärin sanottu. Ei Suomi ole vain Suomi, vaan osa demokraattista Eurooppaa, ja hyökkääminen Suomen on hyökkäämistä länsimaista demokratiaa vastaan. Kyse on isommista asioista kuin yksittäisen maan takia mihinkään ryhtymisestä.

    Uskon silti minäkin, että sotaan ei kumpikaan osapuoli hevillä ryhdy, ei edes äärimmäisessä tilanteessa.

    Vaan kun se uhittelukin on liikaa. Ei noin vuoropuhelua käydä eikä edistetä maailmanrauhaa. Kiristyneessä ilmapiirissä ei tarvita isoakaan virhettä, kun jotakin järkyttävää voi jo sattua.

    VastaaPoista
  8. Pohtivat Niinistön sanonnan alkuperää, kukaan ei oikein tunnu tietävän. Kirjanoppineet veikkaavat Solohovin Hiljaa virtaa Donia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen: Kun kerran kasakat ovat tärkeä osa ukrainalaisuutta, eikö ole presidentiltä vähän kyseenalaista käyttää heitä näin. Ukraina tarvitsee tukea, nyt kun Putinin kopla on aggressiivinen, eikö niin?

      Poista
    2. Poliitikkojen kannattaa käyttää kielikuvia, raamatullisia lauseita ja vertauksia, sillä ne muistetaan parhaiten ja niiden viestiä pohditaan tarkasti. Mieleen tulee Paavo Lipposen nahkurin orret ja sokeat Reetat.

      Poista
    3. Kasakoita voi käyttää kaikkeen, ovat historiass olleet niin monessa mukana, mutta presidentille suosittelisin, että tarkastaisi kielikuvansa jollakulla. En minä silti Niinistön lukeneisuutta epäile, on selvää, että hän on kirjan lukenut.

      Poista
    4. Mutta siis, onhan tuo sananlasku totta, siis olemassa, ja Niinistön tulkinta on aivan oikein, juuri niin kuin eilen Suomessa vieraillut Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, duuman suorasuuna tunnettu Aleksei Pushkov esittää lehdessä (IL). Tuo venäläistaustainen dosentti Marina Vituhnovskaja-Kauppala, joka sanoo, ettei ole koskaan kuullutkaan sananlaskusta, ei vain tunne sitä.

      Poista
    5. Puskov ei mielestäni ottanut kantaa sanontaan muuten kuin, että sen kuultuaan huvittui, muistellen kasakoiden alkuperää Ukrainassa.

      Poista
    6. Kun satunnaisvierailijoille, jotka nämä lukevat, täytyy selittää, niin en minä Putinin rosvokoplaa missään tapauksessa puolusta. Mutta nauravathan he tuollaisille sutkauksen yrityksille, eivät tee vaikutusta. Aika paatuneita äijiä ovat. Varmaankin Suomessa yleisesti ajatellaan sutkauksen olleen rohkea ja sivistynyt, mutta minusta se ei ollut oikein kumpaakaan.

      Poista
    7. Ehkä tämä sananlasku olikin suunnattu suomalaisille. Niin minä ajattelen. Meihin se toivottavasti puree, koska olemme edelleen rähmällään ja kontallaan ison veljen edessä.

      Poista
    8. Minusta tuntuu, että Niinistö lukee kyllä paljon, mutta ehkä hänen motiivinsa lukemiseen ovat järkevät, eivät niinkään intohimoiset kirjallisuudenystävän motiivit.

      Poista
  9. ”Vai onko suomettuminen yhä vaan niin voimakasta, että  uskomme yhä, että tasa-arvo ja inhimillisyys asuu itärajan takana?”



    Jos vähänkin kannattaa kansainvälistymiskehitystä kaupan ja kulttuurin alalla niin on hyväksyttävää huomioida tietynasteinen valikoiva suvaitsevuus. Osoittaa sen ohella vakaata omaa tahtoa ja mielipidettä.

    Jos Venäjä on ongelma EU:lle niin EU on ongelma jäsenvaltioilleen, ollakko vai ei olla Naton jäsen. Yleinen ymmärrys on varmaankin se ettei sellaiselle sodalle jossa USA ja Venäjä olisivat vastapuolia ole kovin paljon uskomusta.

    Venäjän uhittelussa lienee kysymys sisäisen uhkan kanavoimisesta ulkoiseksi. Liberalismin, olkoon se taloutta, politiikkaa, uskontoa tai sananvapautta, niin sen korvaajaksi on vaikeaa nähdä muuta kaiken kattavaa ideologiaa jota edes Venäjä voisi kehittää. Ennemmin tai myöhemmin sen on tehtävä tiliä vapauksien kanssa.


    Ns. ”kylmää sotaa” käydään valtioiden sisällä niin idässä kuin lännessäkin. Kysymys on mainittujen vapauksien tasa-arvosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan ymmärrä Torstin EU- ja Nato-kommenttien tarkoitusta. Kuuluvatko ne yhteen vai ovatko muuten vain samassa lauseessa?

      EU-maiden kansalaisista 95 % asuu Nato-maassa jo nyt, joten ei se jäsenyyt kauhean iso ongelma suurimmalle osalle ole.

      (PS. Muistatteko vielä, kun Aki Kaurismäki uhosi, että jos Suomi liittyy Natoon, hän muuttaa pysyvästi pois Suomesta! Akihan asuu puolet vuodesta Portugalissa, joten jonkun olisi kai vihdoinkin kerrottava hänelle, että se on Nato-maa. Tällaista asennetta minä kutsuisin tekopyhyydeksi.)

      Poista
  10. Niinistö on varmaan lukenut prof. Vihavaisen blogia kesäkuussa. Sieltä sananlasku löytyy http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/06/guljai-pole.html. Tosin kyrillisin kirjaimin kirjoitettuna: Казак берет что плохо лежит. Ja tarina, josta se nousee. Ja Vihavaisen nykytulkinta tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Sokea kana. Ja Timo Vihavainen puolestaan kertoo poimineensa sen historiantutkija Osmo Jussilan vuonna 1983 ilmestyneessä kirjasta Venäläinen Suomi.

      Kyseessä on siis olemassa ollut venäläinen sananlasku, joka liittyy myös ukrainalaisiin, jos oikein tulkitsen - mutta myös venäläisiin.

      Poista
  11. Muistan lapsuudestani tuota kasakka-sanontaa käytetyn muiden kansallisuuksien yhteydessä. Löysästi kiinnitetyn omaisuuden viejiksi mainittiin ainakin saksalaiset sekä kansallispukuiset suomalaiset vähemmistöläiset, jopa savolaiset. Hiukan muunneltuna tuo ajatus sisältyi lauseeseen: "Lakanat pois narulta,sirkus tulee kaupunkiin."
    Joskus 60-luvun alussa uskottiin, että saksalaisturistit vievät voipaketit tilojen maitolavoilta ja ottavat tonkista maitoa tarpeisiinsa. Myös vähemmistöläisillä ja savolaisilla katsottiin olevan taipumusta ottaa irtotavaraa mukaansa. Luultavasti Savossa varoiteltiin pohjalaisista samasta asiasta.
    Muistaako kukaan muu tällaisia sanontoja? Olen hiukan seuraillut nettikeskustelua, mutta siellä ei saksalaisista puhuta mitään.
    Se siitä. Mutta kyllä minua hirvittää se, että päivä päivältä ihmiset sanovat sanan "sota" aina vaan useammin ja kevyemmin. Lehdissä, telkussa ja radiossakin sanaa toistellaan. Edesmennyt isäukkoni muisteli, kuinka molempien sotien edellä "sota"-sana kärsi inflaation. Sitä hoettiin niin tiuhaan, että lopulta sota sitten saatiin. Sama juttu oli muuten silloisessa Neuvostoliitossa. Jo hyvissä ajoin ennen sakujen hyökkäystä suosituin iskelmä maassa oli "Jos huomenna syttyisi sota."
    Minusta sota on niin painava sana, että sen käyttöä kannattaa miettiä kahdesti. Itse Veikko Huovinen kyseli Veitikka-kirjassaan, mikä oli Hitlerin antama opetus ihmiskunnalle. "Maailmansodista saatava hyöty ja ilo on vähintäänkin kyseenalainen." Jotenkin tähän tyyliin. Itselleni on muodostumassa sellainen käsitys, että jälleen kerran massatyöttömyys ja talouskasvun hiipuminen aiotaan korjata reippaalla sodalla. Eikä se sota niin kamalaa ole. Kuten nettipeleistä olemme oppineet, uusia elämiä voi ostaa lisää ja taas voi jatkaa sotimista iloisin mielin. Vähän siinä saattaa ranne väsyä, mutta on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sama asenne. On ehkä kuvaavaa, että me kaksi militaristista natohavukkaa, jotka herätimme jo aikojen alussa pahennusta neuvostovastaisuudellamme ja ryssäfobiallamme, nyt joudumme toppuuttelemaan innokasta isänmaallista nuorisoa suinpäin itärajalle rynnimästä.

      Meinaan, että olisiko parempi pysyä ihan hissuksiin, niin luulevat täällä korvessa vain jäniksiä olevan. Etteivät vaan hiukan keännä ja satu kohalle.

      Poista
    2. Lapsia peloteltiin varsin yleisesti minun lapsuudessani mustalaisilla. Minäkin kerran alle kouluikäisenä, kun huutelin siskon kanssa mustalaisille, että mustalainen mullisilmä uhkas minut tappaa, minäpä olin rohkea poika potkasin sitä nappaan, niin juoksin vimmatusti pakoon, ettei mustalainen varastaisi minua.

      Ja nuo saksalaisjutut muistan. Nehän johtuivat saksalaisesta omavaraisesta tavasta ottaa reilusti se, minkä irti saa. Muistan kun siskon mies tuli mökille ensi kertaa. Hän otti muitta mutkitta sahan ja kävi kaatamassa kunnan tontilta kaikki ne puut ja pensaat, jotka estivät näkymän merelle. Paksuimman rungon hän toi meille mäkeen polttopuiksi. Siskoni taas kävi kykkien keräämässä satametrisen narun, jonka tiemiehet olivat "unohtaneet" purkaa alapuolisen jalankulkutien laidasta tietä asvaltoidessaan. Mökin liiterissä on vieläkin sitä narua. On hyvin lujaa sorttia.

      Poista
    3. Huovisen huumori on upeaa, muistan kuinka Veitikka sai arvostelijatkin sekaisin, eivät ymmärtäneet sitä lainkaan. Enkä viitsi valehdella, että itsekään olisin sitä silloin pikkunappulana ymmärtänyt. En voinut käsittää kuinka dokumentäärin keskelle oli laittanut sellaisia kuvia kuin Hitler lähtemässä baskeri päässä polkupyörällä karkuun loppuselvittelyjä.

      Tähtitieteessä muuten edelleenkin parasta on Havukka-Ahon Lauri Leinon sanat: "Jos maailmankaikkeus olisi vähänkin suurempi kuin nyt, niin se olisi turhan iso."

      Poista
    4. Lauri Leino on ainoa oikea ja aito Pylkkänen.

      Harmin paikka, että pilasivat sen hienon elokuvan ottamalla Peteliuksen vetäytyessä Pylkkäseksi Kai Lehtisen, joka on hyvä näyttelijä, mutta ei kainuulainen korpifilosofi.

      Kainuulaisen korpikommunistin rooliin hän istuisi paremmin. Sen sijaan Lauri Leino oli ilmetty Pylkkänen puhetapaa myöten. Häntä hyödynnettiin sitten hienosti K-raudan mainoksessa, jossa hänen tarvitsi sanoa vain hartaasti: "Ho-me-li-te, on se."

      Poista
  12. Pohjois-Pohjanmaalla kasakka tarkoitti ihan työmiestäkin. Kun äiti patisteli laiskottelevaa ja kirjoittelevaa Pentti Haanpäätä heinätöihin, hän työnsi setelin tämän käteen ja tokaisi, että "palkkaa kasakka".

    Iineksen postauksen teema ansaitsee kyllä hieman sovitusta:

    Nukkuu Don ja uinuu maa,
    kukaan ei nyt nähdä saa,
    valloitusta niin ovelaa.

    Peitti pilvi kun laulu kahden kitaran
    meille kertoo tarinan
    Jossa lempi kasakan voitti kaiken muun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä minäkin ajattelin jutun kuvaksi ja musiikiksi, mutta kun se on kerran jo ollut tässä blogissa, en laittanut:

      https://www.youtube.com/watch?v=t3aSVPJWgjs

      Poista
    2. Minä kuuntelin vähän matkaa ja raavin päätääni, sitten vaihdoin samalta sivulta löytyneeseen Sorsakosken versioon. Ai, ai, että tykkään Topin parodiaa lähentelevästä, mutta koskettavasta tulkinnasta. Sitä paitsi laittaa Helismaan sanojen sekaan kaksi upeaa karjaisua!

      Poista
  13. Niin, tua kuva!


    Jossa kasakka Petrukha jongleeraa Port Arthurissa vihollisen jäsenillä on satiirinen kuva Venäjän ja Japanin välisestä sodasta (1904) jonka Venäjä katkerasti hävisi. Tuota nöyryytystä yritettiin lieventää suurvalta Venäjä -julisteilla.

    Venäläiset Tsaari Nikolai II johdolla meinasi ryövätä Korealaisten puuvarannot jonka vuoksi Japani piti raivata ensin pois tieltä. (Kolehmainen voisi kirjoittaa asiasta pienen esseen.)

    Ja itseoikeutetusti kuvan lauluksi ja sävelmäksi sopisi ”Mantšurian kukkuloilla” joka on niin ikään kertomus saman sodan järkyttävistä venäläisten hautakummuista.


    http://www2.susu.ac.ru/file/abstract/antipin_nikolay_aleksandrovich.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä sekin mies, jota pispalalaiset kutsuivat Murha-Kustaaksi:

      http://www.mannerheim.fi/05_s_ura/s_venjap.htm

      Poista
    2. Varsinainen peto kasakaksihan oli Donin kasakoitten johtaja Stenka Razin, joka aiheutti mm. Persiassa tuhoa ihmisteurastuksillaan. Kyytiä saivat kuvan mukaisella tavalla kaikki, myös lapset.

      Tätä kasakkalaulua kuunneltiin ahkerasti ja kasakoita ihaillen 70-luvulla.

      Poista
    3. Löytyy sieltä Ukrainan aroilta ja jokilaaksoista tuoreempiakin kasakoita ja kansanjohtajia, erinomaisena esimerkkinä vallankumouksen sankari ja Mustan armeijan johtaja Nestor Mahno:

      > http://www.youtube.com/watch?v=vLqOt9JeMKA

      Poista
    4. No voi, eipä ollut Nestor Mahnon video käytössä, ainakaan minun koettaessani.

      Poista
    5. Mahno aukeaa, kun jättää tuon ensimmäisen ">"-merkin pois.

      Poista
    6. Riku tietää kaiken!

      Poista
    7. No, ainakin nyt tiesi! En yhtään huomannut tuota liikamerkkiä.

      Kannatti katsoa ja kuunnella linkki. Ihana Bella ciao!

      Poista
  14. Kuuntelin Elävästä arkistosta kirjailija Ilmari Kiannon haastattelun vuodelta 1958. Aika metkaa, että Kianto ehti nuorena ylioppilaana tavata vuonna 1898 kuolleen Topeliuksen. Kertoo vieläpä olleensa yksi niistä, jotka kantoivat Zakkea kultatuolissa jonkun yliopiston tilaisuuden päätteeksi.Minulle on elävästi jäänyt mieleen lehdessä ollut kuva kirjailijan sairasvuoteelta, hieman ennen kuolemaansa vuonna 1970. Hieman yllättäen kirjailijaa tervehtimässä olivat kuvassa Irwin Goodman ja Vexi Salmi. Jostain luin Salmen selityksen, että kirjailija oli vähän penseä ottamaan heitä vastaan, mutta tilanne muuttui kun kuuli heillä olevan lahjan kirjailijalle, pullon olikohan se nyt viskiä vai konjakkia.

    Ai miten tämä liittyi mihinkään? No ei sitten mitenkään, mutta halusin kertoa. Ajan rientoa tämä minut laittoi ajattelemaan. Kauan aikaa sitten on loppujen lopuksi melkein kuin eilen tai toissa päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tietysti voinut rakentaa tähän muulinsillan vaikkapa hieman kyseenalaisesta maanpetostuomiostaan. Jätti venäläisille, vai mitä kasakoita olivat lapun, jossa aneli köyhän kirjailijan omaisuuden jättämään rauhaan. Minua nauratti, kun poikansa, olikohan nyt nimeltään Sotapyssy tai jotain sellaista, kertoi kirjassaan, kuinka perso kirjailija oli kerjäämään. Jos jotkut kissanristiäiset olivat edessä, aloitti kerjuukirjeiden suunnittelun ja lähettämisen hyvissä ajoin. Ei se siis mikään ihme ollut, että aikoinaan mammonan menetys pelotti.

      Poista
    2. Vuonna -70 oli 8-vuotias, arvakkaa hei, kiinnostiko minua Kianto vai Irwin? - Olin lapsena kova hoilottamaan, muutamavuotisena bravuurini olivat "vii-iii-ideltä saunaan ja kuu-uu-delta putkaan" ja hieman myöhemmin "St. Paulii-ii-ii ja Reeberbahn, sinne verii-i vetää u-uudestaan"

      En minä silloin tiennyt, että huorakaduista lauloi, kuinka olisin voinut. Ja viideltä saunaan, kuudelta putkaan tuntui muuten vain hienolta aikuisten jutulta.

      Poista
    3. Sitä Kianto katui, ettei käynyt ihailemaansa Leo Tolstoita tapaamassa, kun vietti aikaansa Moskovassa. Arvid Järnefelt kyseli häneltä vissiin useamman kerran: "mikset ole käynyt tapaamassa?" - Iki-Kianto sanoi olleensa nuorena liian ujo käydäkseen.

      Poista
    4. Kirjahyllystöni loputtomissa uumenissa uinuu jossakin paksu kirja nimeltä Moskovan maisteri. Se on Kiannon muistelmateos nuoruutensa Moskovassa, jossa hän oleskeli kieltenopiskelijana 1901-03.

      Silloin hän ei vielä ollut rajoja rikkova säädytön papparainen, vaan intomielinen ja ylen siveä ylioppilas.

      Poista
    5. Intomielisyys ja ylenmoinen siveys tuppaavat kostautumaan vanhemmiten. Ihmisestä voi tulla vaikkpa hävytön, josta ilmiöstä lähin esimerkki on hiljattain esittämäni maininta pruustinnasta, joka huuteli sairasvuoteeltaan hävyttömiä, ilmeisesti riivaajan vallattua hänen hyvän kehonsa.

      Poista
  15. Luen tarkemmin nämä kommentit huomenna aamulla. Tänään pääsin yhdestä riivaajasta, viisaudenhampaasta eroon! Ei ehtinyt kissaa sanoa kun lääkäri veti hampaan pois.

    VastaaPoista
  16. Kun itse Torsti, intiaanikielellä "Mies, joka kaiken tiesi" pyytää minulta esseetä, on edes lyhyesti vastattava.
    Korealaisista puuvarannoista en tiedä, mutta sen tiedän, että Nikolai teki nuorena vierailun Japaniin, jossa hänet yritettiin tappaa miekalla keskellä katua. Nikua asia ei lainkaan huvittanut ja myöhemmin hän alkoi nimittää japanilaisia "Keltaisiksi apinoiksi." Ennen vuoden 1904 sotaa hän uhosi, että apinat juoksevat karkuun, kun venäläinen heittää heitä lakilla taistelukentällä. No niinhän ei tapahtunut, vaan venäläiset saivat turpiinsa kaikilla rintamilla, niin maalla kuin merelläkin. Koko sota suunniteltiin ja toteutettiin äärimmäisen typerästi, mutta muutamat venäläiset liikemiehet ja pankkiirit rikastuivat tavattomasti. Myöhemmin he rahoittivat vallankumouksellisia, jota asiaa joutuivat aikanaan kovasti katumaan.
    Tapsalle tiedoksi, että myös keskisemmällä Pohjanmaalla talot palkkasivat kasakoita. Itsekin olin kesäkasakkana taloissa, joissa oli kauniita tyttäriä. Silloin ja siellä siis kasakka oli pätkätyöläinen.

    VastaaPoista
  17. Venäjän ”Sankarillisen sodan” jälkeläiset tarvitsevat yhä suuria sanoja ja tekoja ja sen toteuttamisessa autoritaarisuus ja totalitarismi ovat loistavat välineet. Muiden sotien mennessä enemmän tai vähemmän traagisesti tarvitsee sankarillisuusmyytti tekoja politiikassa, taloudessa, kulttuurissa, uskonnossa – kaikessa.

    Siihen on valjastettu kosmonautiikka, arktiset hankkeet vedenalaisine kaupunkeineen ja hiilivetyvarantoineen, Sotsin rakentamisen ennennäkemättömät mittasuhteet, kansainvälisesti arvotettavat miljärdöörit tai huippuunsa trimmatut urheilujoukkueet ja niiden taloudellisesti resurssoidut organisaatiot.

    Pelkkä Kalashnikov ei enää riitä. Pitää olla hyvin organisoidut, nykyaikaisin asein ja univormuin varustetut sotilaat sulattamaan ”Iivana” stigmaa. Ja työtä riittää:

    1904 Venäjän - Japanin sota
    1914 I maailmansota
    1919 Puolan - Neuvostoliiton sota
    1939 II maailmansota
    Talvisota
    1979 Afganistanin sota
    1994 Tzetsenian sodat
    2008 Georgian sota
    2014 Ukraina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listaan voi vielä lisätä:

      Itä-Saksan kansannousu 1953
      Unkarin kansannousu 1956
      Tsekkoslovakian miehitys 1968

      Ja kaikki tämä sinä aikana, kun meillä edistyksellinen kansanosa hehkutti Neuvostoliittoa rauhanystävänä.

      Poista
    2. Prahan tapahtumia, eli Tsekkoslovakian miehitystä minäkin tästä listasta kaipailin. Eikös se mennyt vielä niin, että muun Euroopan kommunismeissa miehitys tuomittiin ankarasti, Suomessa vain osa vasemmistosta tuomitsi sen. Taistolaiset asettuivat puolustamaan miehitystä!

      Poista
    3. Sinisalo tuskin kikkeliään näki pullonpohjalaseillaan. Laitan tähän lainauksen w-pediasta, olennaista on, mitä muut maamme puolueet tekivät.

      SKP:n puoluejohto peruutti puolueen 50-vuotisjuhlat, jotka oli ollut tarkoitus järjestää 25. elokuuta, ja antoi julkilausuman, jonka mukaan Varsovan liiton maiden toimet ”vahingoittivat kansainvälistä työväenliikettä”. SKDL:n johdon tiukemmassa julkilausumassa tuomittiin väkivallan käyttö politiikan välikappaleena. Muut merkittävät suomalaiset puolueet eivät ulkopoliittisista syistä tuominneet miehitystä avoimesti tai ainakaan julkilausumin.

      Poista
    4. Tämä on tietenkin totta, että muut puolueet eivät tuominneet NL:a noina suomettumisen korkeina vuosina. Eivät ne silti puolustelleetkaan, kuten taistolaiset tekivät.

      Poista
  18. ”Kunpa kaiken suvaitsevat myötäilijätkin  rohkaistuisivat puhumaan yhtä rehellisesti ja pelottomasti kuin tasavallan presidentti.”


    Herra Työväen presidentti roimii rehellisesti ja pelottamasti aatetoverinsa Jyrki Kataisen hallituksia mielikuvapolitiikasta. Kuinka rekenteelliset uudistukset ovat johtaneet luottoluokituksen laskuun. Samaa näkyy toistavan juuri nyt Esko Aho Ykkösaamussa.

    Työväen presidentti julisti vaalikampanjassaa että tuloerot ovat väistämätön tosiasia nousuhdanteessa ja koituvat lopulta kaikkien hyväksi. Kataisen sosiaalililiberalistinen politiikka on saanut täysytyrmäyksen oikeiston asemoituessa suoremmin thatcherismin jalustalle nostoon.

    ”Kasakka” ottaa sen mikä on löysästi kiinni.

    VastaaPoista
  19. Eilen vilahteli uutisissa ruotsalainen tapa ostaa asuntoja. Ruotsalaiset nimittäin ostavat asuntoja kalliilla hinnalla, ja osa lainanottajista ei edes tavoittele asuntolainansa lyhentämistä. Lyhentämättäkin siis voi olla, jolloin varattu asunto tietenkin on pankin, mutta tavallaan oma.

    Meillä ajatellaan toisin. Asunnon pitää olla ikioma ja se pitää maksaa viimeistä penniä myöten pois, vaikka hinta meilläkin on kallis. Näin suomalainen siis elää köyhästi ja maksaa lainojensa lisäksi vielä korkeita veroja ja korkeita hintoja tavaroista ja ruuasta. Ruotsissa taas käsittääkseni - taisi olla samassa ohjelmassa maininta - verot ovat matalahkoja, jotta raha kiertäisi kulutuksessa ja toisi sitä kautta hyvinvointia ja talouskasvua.

    Meillä tämmöinen malli on mahdottomuus, että kansalainen saisi itse pitää palkastaan enemmän ja panna sen kulutukseen, jolloin se koituisi siis hyvinvoinniksi kaikille. Meille on syötetty uskoa, että hyvinvointi on mahdollista vain kun maksamme korkeita veroja, suostumme supistuksiin ja kaiken niukentamiseen ja otamme lainoja jotka maksamme tarkalleen korkoineen pois.

    - Tämä poikkesi nyt aiheesta, mutta en malttanut olla sanomatta tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan on aikoihin eletty, kun Ruotsissa verotus on pienempi kuin meillä!

      Perinteisestihän juuri Ruotsia on pidetty verotuksen himomaana, sillä demarien kansankoti-idea perustuu korkeaan verotukseen. Samaa mallia samoilla perusteluilla on ajettu meillekin.

      Näköjään porvarihallitukset menneet siellä alentamaan verotusta. Asia korjautunee.

      Poista
    2. Ylen sivuilla oleva artikkeli kertoo, että keskipalkkainen suomalainen maksaa selvästi enemmän veroja kuin keskipalkkainen ruotsalainen. Veronmaksajain keskusliiton palkkaverotutkimuksessa työn verotus on Suomessa eurooppalaisittainkin kireää.

      Suomessa keskipalkkaisen veroprosentti on tutkimuksen mukaan 1,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin muiden Euroopan maiden keskiarvo. Länsinaapurissa keskituloisen veroprosentti on 5,2 prosenttiyksikköä suomalaista löyhempi.

      Poista
  20. Hieman hymyilytti (selälläni makasin, ulvoin ja heiluttelin raajojani) Iltalehden tämänpäiväisessä numerossa ollut lainaus Itar-Tassin uutisesta, jossa Suomessa vieraillut Aleksei Pushkov ilmaisi tyytyväisyytensä keskustapuolueen mahdollisesta vaalivoitosta. Äänestäkää keskustaa, sillä on ainutlaatuinen kansainvälinen kannatus.

    Taloudenhoitoonkin tulee uusi reipas ja aikaansaava meininki, kun valtiovarainministeriksi astuu kokenut valtiomies Kauko Juhantalo.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vannonut, että kepu on ainoa puolue, jota en tule koskaan äänestämään. Olen niin läheltä nähnyt kepulaisen ahneuden, iltalypsyn ja kotiinpäinvedon, että vieläkin tekee pahaa se mammonan rakkaus. Mitään muuta puolue ei tosissaan tee kuin kotiinpäinvetoa.

      Joskus mietin, kannattaako täällä kylmässä pohjolassa ylipäänsä kasvattaa talvellakin kalliita kepulaisia tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneissa, kun espanjalaiset lentotomaatit ovat paljon makeampia ja tulevat tuossa tuokiossa ruokapöytiimme. Kyllä sekin luontoa ja ympäristöä pilaa, kun valtavia kasvihuoneita lämmitetään ja valaistaan kaamoksessa. Täällä Pikkukaupungissakin loistaa kirkas valo valtavasta kasvihuoneesta yötä päivää pitkin syksyä ja talvea, ja markkinoille tulee sitten mauttomia kelmeitä tomaatteja ja käyriä kurkkuja sekä vetelää salaattia.

      Poista
  21. Hieman piristystä lauantai-iltaan täältä: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1
    :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossapa oli hauska ja hyvinkin mielenkiintoinen linkki. Kiitos, Leonoora! Luin sen nopeasti läpi. Eniten huvittaa tuo "Kastraatio vahvistaa luonnetta". Joku homo harmitteli siinä, ettei ollut aiemmin huomannut suostua kastraatioon. Osansa saivat myös mm. onania ja homous ja demokratia.

      Poista
  22. Täälläpä on tietysti taas mielenkiintoiset keskustelut käynnissä ja oikeista asioista. Meilläkin on S-kortti ja minäkin olen seurannut jonkun verran politiikkaa ja huomannut, että meillähän taitaa olla hyvä Pressa! Uskaltaa puhua suoraan ja käyttää oikeita sanoja.

    Nuo toistenmielipiteet käyn lukemassa ihan erikseen. Mennyt viikko olen ollut täpinöissäni ihan liikaakin Uuno Klami-sävellyskilpailun tiimoilta. Onhan se tuonut iloa elämään. Hienot oli konsertit sekä Kuusankoskitalossa että Kotkassa. Täydet salit ihmisiä ja kaikki viisi kilpailufinalistia olivat tehneet niin hyviä sävellyksiä, että hyvällä mielellä ja virkistyneenä lähti kotimatkalle molemmista paikoista.

    Valoisuutta hiukan tummensi pimeällä tiellä valtava valonleimahdus, joka tiesi jo toista kertaa kirjettä Travista, liikennevalvontavirastosta. Mutta niin olimme iloisia varsinkin kolmannesta palkinnosta k.o. kilpailusta, että Travikin menetti synkeästä vaikutuksestaan suurimman osan.
    Pikemminkin tuntui, että Travi halusi siten olla mukana suuressa ilossamme. Varmaan se halusi. :)

    Mutta sitten viime yönä muistui mieleen oma blogi. Kirjoittelin uutta tarinaa aamuyöllä, ja ennätin sen jo julkaistakin. Mutta tänään poistin sen telakalle, halusin tarkistaa yöllä kirjoitettua, onko korjaamista. Mutta enhän ole ennättänyt sitä edes vilkaista, on ollut niin kiirettä. Katson huomenna voinko sen laittaa, saa nähdä ennätänkö.

    Jos joku haluua kuunnella uutta musiikkia, eli sen radioidun konsertin (jossa Suomi tuli kolmanneksi) laitan tähän suoran linkin Areenalle, jossa sitä voi vielä kuunnella, se on:

    http://areena.yle.fi/radio/2384203

    En nyt jaksa muistella, miten linkki kommenttiin tehdään. Tuo pitää kopsata, jos ei muuten löydä.

    Sitten on toinenkin Stradan ohjelma, jossa voi seurata konserttiharjoituksia, jossa Herrasmiehen päiväkirja-blogin pitäjä Janne Koskinen on meille niin tutun nuoren miehen kanssa ikään kuin mannekiinina. (Hän on se perämies viime blogissani.
    Perämies, joka on lähtenyt purrestamme omille teilleen, tämä selvennykseksi siihen, miksi hän on meille niin tärkeä!)
    Koetan etsiä sen osoitteen. Löytyi:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/14/kotkassa-taistellaan-nyt-saveltamisessa

    Se on kuulkaa kulttuuria, jota toiset vihaavat, toiset rakastavat.
    Mutta ehkä kannattaa käydä tuolla linkissä. Näette jotain mielenkiintoista (tai ainakin se kiinnostaa minua :) On saanut iloa elämääni ! Se ei tunnu yhtään hullummalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, luin sävellyskilpailusta Hannu-Ilari Lampilan esittelyn Helsingin Sanomista aamusella. Onnea, onnea, onnea! Enpä enää ihmettele, miksi kirjoitat musiikista niin asiantuntevasti, Uuno Klami -kilpailu ei ole mikään pieni kotikutoinen kilpailu, vaan kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma. Ymmärrän hyvin, että siinä riemussa kaasupoljin painuu pohjaan. Itsekin ajan innoissani olessani herkästi ylinopeutta, ja aivan huomaamattani. Olenkin kiitollinen uusimmasta tekniikasta, joka varoittaa minua kahdella voimistuvalla piippauksella tutkista. Ilmeisesti olisi hyvä teikäläisenkin autossa...

      Pane rohkeasti blogikirjoituksesi uudelleen eetteriin. Et sinä huonoa osaakaan kirjoittaa. Anna palaa, salli itsellesi lupa kirjoittaa, mitä sieltä kynästä kulloinkin tulee. Pois turha itsekriittisyys, täydelliset kirjoitukset eivät välttämättä ole niitä parhaita.

      Poista
    2. Hyviä neuvoja Iines, kiitos!
      On ollut sellaista mylläkkää, ettei uskoisi. Päiväjärjestykset menneet sekaisin ja muuttuneet yöjärjestyksiksi.

      Kyllähän meillä on ollut kokemusta kaikenlaisista pippoloista ja niiden jälkimainingeista, mutta tämä oli jotain ihan toista. Tuntui että maailma vingahti radaltaan ja syöksytään hornantuuttin! Liian paljon kaikkea, kehumisia ja kiitoksia satoi meidänkin ylle, vaikka omasta mielestä emme olisi niitä ansainneet. No kivaltahan se tuntui. Varustaudu vain Iines niihin kirjanjulkaisemispippoloihin, kun se aika koittaa.

      Olen jälkijunassa. Luin äsken sen edellisen bloggauksesi kaikki kommentit, ja oli kiva. Ihan kuin olisi lukenut jotain mielenkiintoista kirjaa. Harmitti kun juuri silloin, kun oli aiheena kirjat ja kirjallisuus, keskustelu parhaimmillaan, en ollut mukana. Eihän siinä mitään vahinkoa tullut, nythän saatoin ne lukea. Mutta niin paljon oli tarttumapintoja, että sormia syyhytti. Tietysti olisin kirjoitellut sinne vain jotain hölmöjä välivetoja, säästyitte sellaisilta. :)

      Tänään sitten luen jossain välissä tämän bloggauksen mielipiteitä. Se on hauskaa luettavaa, arvaan, on täällä semmoista kirjoittavaa, älykästä porukkaa. Ja varsinkin nyt kun se on tavallaan levinnyt oikeaksi keskusteluksi asioista, eikä vain sinun, Iines, vaan kaikkien osapuolten välillä, saa käsityksen, miten me ihmiset eri lailla asioista usein ajatellaan, onneksi. Joku anonyymi joukossa on kuin virkistävä piristepiikki, vaikka hän sanoisi mitä tahansa. Ja se, että näin Tapsan oikein suutahtavan, ja miten hän siitä selvisi, oli kuin pienoisnäytelmä. Joka päättyi hyvin. Nyt mun pitää mennä tekemään laiminlyötyjä töitäni. Odotan innolla, että pääsen tänne takaisin.

      Poista
    3. Liisu, en tarkoittanut neuvoa, sillä et sinä neuvoja tarvitse, vaan korkeintaan hieman rohkaisua siinä, mitä aiot. Voi Liisuli, ei meillä mitään pippaloita varmaan järjestetä, sillä uusia kirjoja tulee ja menee, ja olen itsekin huomannut, miten paljon on julkaistu hyviä esikoisteoksia, joista ei ole julkisuudessa kuulunut mitään. Tutkin asiaa kerran ja hämmästyin omaa tietämättömyyttäni suomalaisista uusista kirjailijoista. Tuntuu, että vain vanhempien kirjailijoiden ympärillä rummutetaan. Kirjallisuuteen hukkuu! Ollaan tässä asiassa matalalla profiililla ja hyvin realistisia.

      Mietin tässä sitä, miten iso maailma musiikki on. Se on rajaton valtakunta noutaa itselleen nautintoa ja mielen ulottuvuuksia. Se tuli mieleeni metsässäkin, kun olin tuolla marraskaamoksessa katselemassa, olisiko mitään kuvattavaa. Oli ihan hiljaista, mutta kun jäi paikalleen, ilma oli täynnä ääniä. Jossain tuuli soitti vanhaa keloa, puoliksi irronnutta männynkuorta, jossain nakutti kaukainen tikka, ja yhtäkkiä kuului riemuisa viserrys, tai jos oikein tulkitsin, hieman käskevä ja ärtynyt, ja kohta ilma oli täynnä pieniä heliseviä vikerryksiä, kun viherpeippoparvi lehahti korkealle pois.

      Poista
    4. Mitä, minäkö suutahdin? Oikeastaan vain naurahdin epäuskoisesti "ettäs kehtaakin".

      Mutta onneksi olkoon menestyksestä sinne naapurikaupunginosaan!

      Poista
    5. Jaa, onko tyttären kirja vielä julkaisematta? Kuvittelin mielessäni, että H-hetki olisi Kirjamessuilla...?

      Poista
    6. Tapsa, kirjan julkaisupäivä on v. 2015:n ensimmäisen neljänneksen puolella, kuten kyllä sanoin heti.

      Kustantamojen ohjelmat ovat pitkälle eteenpäin strategisesti suunniteltuja ja valmiiksi buukattuja. Esimerkiksi tyttären kirjan toinen osakin on jo valmiiksi kirjoitettu ja stilisointivaiheessa, vaikka ykkösosaa ei ole vielä markkinoilla.

      Poista
    7. Unohdin sanoa, että Herrasmiehen päiväkirja- nimisessä blogissa on kaksi viimeistä bloggausta tästä samasta kilpailusta. Blogia pitää Janne Koskinen, joka on tuttu varmaan monelle Radion Sinfoniakonsertin radio-ohjelmia seuranneelle, sillä hän toimii konserttien väliajalla tai Kantapöydässä ohjelman haastattelijana.

      Osoite hänen blogiinsa:
      http://hienostelua.blogspot.fi/2014/11/klami-savellyskilpailun-voitto-meni.html"

      Poista
  23. Tänään äsken kävin syntymäpäivillä. Päivänsankaritar täytti (aika) paljon. Annoin hänelle kortin jossa valkoinen kettu (so. naali eli Mikis Repolainen) laukku käsivarrellaan katsoo silmäkulmistaan sinistä taivasta jolla on tähtiä. Yksi tähti niistä putoaa (eli on tähdenlento). Kirjoitan kortin taa: "Saat puolestani toivoa mitä tahdot."

    VastaaPoista
  24. Sen jälkeen menin (erääseen salaiseen, hieman rähjäisen tuntuiseen omakotitaloon) pelamaan Texas hold 'em pokeria. Hävisin XX,xx verran euroja. Mutta marraskuun budjettini (juuri ja juuri) sietää sen.

    Hmnh. Vähän harmittaa. Mutta ainahan elämä harmittaa.
    Toisaalta...
    jos olisin voittanut puolet enemmän, mitä hävisin, niin kuinka paljon minun olisi pitänyt voittaa, että olisin jäänyt kaksi kertaa enemmän omilleni?

    X = 240,00;-.

    Ps. Mutta muistattehan että "puolet" eiole sama kuin "kaksi kertaa". Heh, heh. Itse asiassa tämän yhtälön osaa laskea oikein vain insinöörikoulutuksen saanut henkilö, sellainen, joka on työskennellyt myös ulkomailla (esim. ruotsalaisessa muoviputkitehtaassa).

    VastaaPoista
  25. Juhlissa oli juotu Cavaa ja Shampanjaa, suudeltu toisiamme poskille 1-2-3. Kotimatkaa varten ostin itselleni Leijona-viinaa. (Olen isänmaallinen ihminen.) Kävelin. Toiseksi eniten... tai kolmanneksi eniten elämässäni tykkään kävelemisestä. Kävelin Jyväsjärven rantaa ja katselin iltaa joka pimeni ympärilläni. Jotkut hölkkäilivät. Heitä tuli edestä ja takaa, ohi ja vastaan, ei se minua häirinnyt. (Paitsi jotkut tytöt, jotka olivat pukeutuneet tiukkoihin urheiluvermeihin, vähän aikaa häiritsivät. Kunnes sitten - Luojan kiitos - katosivat horisonttiin...) Niin.

    Juttelin itsekseni, niin minä usein teen kun olen yksikseni, miksi sitten juuri nyt en niin olisi tehnyt? Lausuin runoja. Ja kuuset kuuntelivat hiljaa. (Eivät muutakaan voineet kun ei tuullut.) Vastaani asteli kummallinen ukko joka sanoi
    "Uneni kummallinen metsä,
    elämäni kaiken peitit..."

    Höh, ajattelin. Mutta en kauaa kun siihen tuli toinen:
    2) "Viimein väsyt tähän vanhaan maailmaan",
    se sanoi. Olin samaa mieltä. Mutta eri mieltä seuraavan kanssa
    3) "Sinä olet kuollut ja tiedät sen verran vähemmän,
    olet maapallon sisällä ja pyörit sen mukana."
    Totta on että tässä pyöritään ja sukatkin pakkaa pyörimään jaloissa. Mutta toistaiseksi vielä pallomme ulkopinnalla.
    Höh, höh nauroivat kuuset. Ja heiluttelivat itseään.
    4) "Mun itkeä suokaa! Saartamana yön
    aroll´äänettömällä.
    Kamelit lepää kuin ajajatkin."
    Samalla jänis juoksi kävelypolun yli. POMP POMP POMP vaan.
    5) "Näkemiin, ystäväni, näkemiin.",
    sanoi se viides.
    6) "Eikä säikähdä sydämeni putoavaa lehteä,
    ei kaipaa ystävää, ei toivo vierasta."
    sanoi kuudes, ja vähän ennen kun pääsin kotini turvaa, puskasta paukahti vielä yks outo tyyppi
    7) "Pitkä ja tumma ja kylmä on ilta ja kylmät on tähdet,
    kaikkeus kylmyyttään iltahan henkäilee."

    Huh, huh! Tunnetteko näitä tyyppejä? Tekisin niistä rikosilmoituksen, ne vainosivat minua minun kotimatkallani.En uskaltanut edes avata Tapiola-pulloani, piru vie, tulin ihan jähmettyneenä kotiini. Jossa hengitin monta kertaa syvään sekä sisään- että ulospäin. Vasta sitten avasin tämän tietokoneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen ukko kuulostaa entiseltä Sulinin Kallelta, mutta muita veikkaisin Arvoisan Tekijän sivutoimisiksi sivupersoonallisuuksiksi.

      Poista
  26. 1) Kaarlo Sarkia
    2) Apollinaire
    3) Saarikoski
    4) Goethe
    5) Jesenin
    6) Mikis
    7) Koskenniemi


    Ps. Yritin tehdä kyselystä mahd. helpon. Ajattelin että n:ro 6 saattaa olla vaikea. En osannut arvata, en totta vie, että se olikin helpoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En huomannut kyselyäsi ennen kuin siinä oli jo vastauksetkin. Tuttuja säkeitä on joukossa paljonkin ja miettimällä jotkin olisivat selvinneet. Mutta ei siis yhtäkkiä.

      Poista
    2. Varmin minullakin oli tuo Suliinin Kalle. Toisena Saarikosken kuollut-juttu.

      Poista
  27. Ps. En ole ilkeä ihminen! En ole! Tiedän,
    että keltä tahansa runoilijalta/prosaistilta voi asiayhteyksistä katkaista jonkun tekstinpätkän eikä kukaan sitä tunne. Vaikka olisi keneltä!?

    Mutta, mutta... nuo mun runonpätkäni ovat (melkein) ensimmäisiä säkeitä tietyistä runoista. Koskenniemeltäkin olisi tietysti voinut kysyä "yksin oot sinä ihminen keskellä kaiken", etc. Yli 75% ei olisi silti tiennyt mistä olisi kyse, yli 70% olisi luullut että Koskenniemi on jääkiekkoilija "tai sit se on b-b talosta"... (tai mikä se on jossa ihmiset elää brothertalossa? em mä ite tiedä?)

    Nykynuoret kun kysyi multa omia juttujaan saisin varmaan Nollan.

    VastaaPoista
  28. Vai Suliinin Kalle...Oliko hänkin Ruotsissa töissä?

    VastaaPoista
  29. Tarkennan:

    nytkin tässä olisi kaikki edellytykset siihen että "mikis vittuilee". Mutta kun kysymys on ihan päin vastaisesta: tykkäsin Tapsan tekstistä ja halusin vastata siihen: Sulinin Kalle on mulle yhteinen metafoora! (ja jos joku keksii minun menneisyydestäni yhtä kiehtovia juttuja kuin että olisin ollut - muka - jossain muoviletkutehtaassa töissä ja tehnyt siellä halveeraavaa duunia... niin... voi että ilahtuisin siitä! (Sitä paitsi se olisi totta.) Karmeimmat kokemukseni työelämässäni sain teurastomolla, siellä haisi veri pahalle, toiseksipahimmat kokemukset sain Lemminkäisen asfaltti asemalla kun lapioin filleriä sellaisessa sukellusveneessä josta ei meinannut päästä ulos... jumantsukka!
    Kärsin klautstrofobiasta, sen mä siellä opin, opin sen kantapääni kautta! (oli mulle kamala kokemus) Mutta vitun kiva että opin, suhtauduin paljon rauhallisemmin sen jälkeen esim. sukellusveneisiin. En enää niihin mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sinä Mikis osaa edes vittuilla niin, että minä suuttuisin, olet siihen ihan liian herkkämielisen karkea ja arvoituksellisen suorapuheinen, kaukaa viisas lähelle katsoja, taivaan tuulissa puksuttava höyryveturi.

      Tuo runokisa oli hyvä, en vain ehtinyt syventyä siihen. Tuo Koskenniemen olisin kyllä tunnistanut, muista en ole ihan varma. Kisarunomoraalini ei salli googlettamista näissä asioissa. Arvasinpa kuitenkin, että seassa oli ehtaa Mikistäkin!

      Ulfsunda Gummifabriikissa emme tehneet siis muoviletkuja, vaan kumiletkuja, joiden päälle punottiin makean upea kangaspunos. Jos näette jossakin vanhan Nilfiskin, tiedätte mistä puhun.

      Mutta Mikis - tätä et takuulla huomannutkaan: Donald Sutherland on asunut nuorena Otanmäessä, ollut töissä rautakaivoksessa ja ryypännyt korkean talon ylimmässä kerroksessa! Siitä oli uutinen eilen.

      Poista
  30. Arvostan tätä tietoa! Donald Sutherland on yks niistä näyttelijöistä joita eniten arvostan! Fellinin don Juan! Hän - kuulema - veti kaksi kulmahammastakin pois suustaan kun rooli sitä vaati? En tiedä. En tosiaan tiedä. Fellinin "don Juan" on kyllä järkyttävä elokuva, siinä kaikki on saman aikaan totta eikä ole. - Donald Sutherland, muistan hänet siitä. - Ps. Mitä vittua hän Otanmäessä teki? tai siis onko tää joku jekku? - Tykkään jekuista. Etenkin semmoisista jossa mua harhautetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole jekku, uutisissa se eilen kerrottiin. Se tapahtui 50-luvun loppupuolella, kun Donald opiskeli insinööriksi!

      Googlasin tällaisen jutun:

      "Otanmäen tyttö yhä mielessä

      – Asuin Otanmäellä rautakaivoksen kupeessa. Eikös se ole muutaman sata mailia Napapiiriltä? Olin Otanmäellä tavattoman rakastunut suomalaiseen tyttöön. Hänellä oli hieno perhe, hänen isänsä kanssa uskalsin keskustella mistä vaan.

      – Siellä muuten juotiin viinaa paljon, murjaisee Sutherland valkoharmaan paksun tukkansa alta, vieläkin jotenkin epäuskoisen näköisenä.

      Tästä hänelle on jäänyt mieleen hurjia muistoja.

      – Asuin kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Olin jotain 19 vanha, enkä juurikaan lutrannut viinan kanssa. Eräänä iltana työkavereita tuli iso joukko asuntooni. Sitten minäkin olin pahimmassa kännissä kuin koskaan. Hoipuin ikkunan ääreen, katselin alas ja ajattelin, että voisin lentää. Onneksi palasin takaisin istumaan pöydän ääreen ja sanoi itselleni että "et voi lentää ja nyt korkki kiinni", Sutherland muistelee."

      Kuulostaako tutulta?



      Poista
  31. "Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
    Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
    Ero joka ennalta jo arvattiin
    lupailee että vielä tapaamme.

    Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
    äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
    ei tässä elämässä ole uutta kuolla
    eikä elää, tietenkään, sen uudempaa."

    (Kirjoittanut Jesenin. Ja - jos ollaan niin pateettisia mihin pystymme, tämä runo oli Jesenin pöydällä, kun hän ampui itsensä. -No, oli tai oli, saman tekevää. Ymmärrän Jeseniä vaikka en osaakaan kirjoittaa runoja.

    Ihmisille voi sanoa vain "näkemiin... näkemiin ystäväni" ... Kaikki muu on hölynpölyä.

    VastaaPoista