17.11.2014

Kleptomaanin muotokuva




Olipas kerran kleptomaani. Tai ei hän mikään kleptomaani ollut, sillä ei hän tiennyt semmoisesta maniasta mitään. Hänelle vain tuli vastustamaton himo, hillintähäiriö, kun hän näki mustekynän, joko kuiva- tai tuoremustekynän. Mainittakoon, että hän oli ammatiltaan opettaja,  jolla kynät olivat luontaisetuna talon puolesta. Joka syksy sai ottaa varastosta koulun logolla varustetun  uuden mustekynän, kenties toisen ja kolmannenkin. Kyseessä oli välttämätön työväline, kirjaakin tärkeämpi. Nappaamme tämän tarinan nimittäin aikajanalta ennen internetiä, tai ainakaan merkittävää tietokone- ja kännykkäaikaa.

Olihan kleptomaanillakin Motorola-kännykkäpuhelin, jolla soitettaessa piti seistä tuolin päällä keskellä huonetta. Muuten kenttä katosi. Automatkoilla oli hauska seurata, milloin palkit ilmestyivät taas ruutuun, sillä yleensä oltiin katveessa enin osa matkasta. Tietokonekin hänellä oli, Schneider-merkkinen, johon voi kirjoittaa oranssia tekstiä mustalle pohjalle. Oli valtava mullistus kirjoittaa koetekstit koneella ja tallentaa ne disketille. Kun pani disketin uudelleen koneen pesään, tekstin sai esille ja sitä pystyi muokkaamaan. Saman kokeen pystyi luokkatunnuksen vaihdolla ja vähäisin muutoksin tulostamaan monelle eri luokalle. Mullistuksesta huolimatta opettajan kiinnostus ja suoranainen himo kyniin säilyi. Erityisen himottavia olivat yrityskynät, joita lojui huolimattomasti yritysten tiskeillä.

Kerran hän säikähti, kun käteen osui taskussa pienen lähikaupan narussa kiinni ollut kynä, ainoa kynä, joka siellä oli. Ja kun hän astui  puhelinyhtiöstä ulos, hän löysi taskustaan kullatun kuulakärkikynän, jossa luki puhelinyhtiön nimi. Aarre! Juuri tällaista kynää hän himoitsi. Nyt kun hän on eläkkeellä, hänen kynäpussissaan on loppuiän kynävarasto, mittava kokoelma kuulakärkikyniä ja kaksi mustetäytekynää.  Osa kynistä on kuivunut, ja ne joutavat roskakoriin. Joku rumempi taas ei kuivu millään. Useimmiten hän huomaa katselevansa koulun kyniä.

Mistä tämä kynähimo alkoi? Oikeastaan hän muistaa hetken. Se oli se, kun hän kadotti pitkäkyntiselle kaksi tavaraa, kauniin vanhan tuoremustekynänsä ja kokoontaitettavan karttakeppinsä, jota oli hauska pitää puhuessaan kädessä ja toimeliaana vetää esiin ja työntää taas takaisin. Asia harmitti niin paljon, että hän päätti napata jonkin kauniin kynän kadonnen tilalle heti, kun sellainen ilmaantuisi näkösälle. Ja niitähän ilmaantui, kun hieman silmäsi pöydille, tiskeille ja varastokaappeihin.

Nyt hän himoitsee pieniä kuusia, metsässä kulkiessaan.  Hän katselee usein puita sillä silmällä, vähän samoin kuin kyniä. Miettii, miten helppoa kuusen varastaminen olisi. Ohut runko katkeaisi Fiskarsin yhden käden oksasahalla. Sitten vaan kuusi metsätien laidassa odottavan auton perään  ja kotiin. Kukaan ei saisi häntä kiinni, varkaus olisi täydellisen ratkaisematon, vaikka itse Scherlock Holmes pantaisiin tutkimaan asiaa.

Isäkin kävi aina hakemassa tuoreen kuusen jouluksi kotiin. Lähti pyörällä jonnekin Ronkankosken suuntaan, metsän uumeniin. Putkahti esiin kuusi köytettynä pyörän tarakalle. Siitä sitten kuusi kannettiin sisään sulamaan. Ei tarvinnut edes pimeällä käydä. Eikä vain lumettomina jouluina. Vaan vielä on aikaa katsoa sopivaa kuusta, mittailla pituutta ja muotoa. Varustaa auto sahalla ja huovalla.

(Maalaus Théodore Géricault, Kleptomaanin muotokuva)

116 kommenttia:

  1. No nyt se selvisi kuulakärkikynieni ja todennäköisesti sytkäreittenikin kohtalo. Kyniä voisit muovikassillisen toimittaa ensi tilassa, sytkäreitäkin pitäisi saada ainakin puoli k-kaupan kassillista. Ja laita vielä yksi kassillinen klemmareita ja kirjanmerkkejä.

    En ole varma mitä maanomistajat tykkäsivät, mutta lapsuudessani oli aika luonnollista, että kuusi haettiin metsästä. Eihän sellaisilla harventamattomassa metsässä kasvavilla pikkuisilla kuusien aluilla mitään rahallista arvoa ole. Ei niistä saa edes kunnollista polttopuuta.

    Ikinä en muuten enää joulukuusta tai muita isompia risuja sisätiloihin ota. Joulukuusi on ruma, se haisee pahalle, siinä on elukoita ja se roskaa. Kyllä jämpti tasan on niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden kerran ostin kotiini joulukuusen. Saga oli kai silloin kuus tai viis tai seittämän vuotta, en minä muista. Mutta sen minä muistan että viimeisiä neulasia vielä imuroitiin Juhannuksena: niitä vaan jossain oli. Silloin päätin että...
      (mitä se muuten teille kuuluu mitä päätin?)
      päätin että päätän... tämän muistelemiseni tähän. Niin kun teen.

      Poista
    2. Elukoita joulukuusessa, Riku? Kissan villat, kissa korkeintaan, niin kuin meillä muutamaan kertaan.

      Minulla on aina joulukuusi, niin iso kuin huusholliin mahtuu, ja yleensä se hipoo kattoa. Joulukuusessahan on kaikki kauniit muistot. Jokaisella koristeellakin on oma tarinansa. On mm. sellaisia ohuita alumiinisia kynttilänpidikkeitä lapsuudenkodistani - isän juttu. Ja ehdottomasti Suomen liput, jotka tuovat mieleen äidin. Ja tietty pallo tuo mieleen lapsen vauvuusajan jne. Tykkään muutenkin höösätä joulua ja nautin aina, kun tulee jouluvieraita. Porsaan puolikas muhii uunissa yli yön ja voi niitä joulun tuoksuja muutenkin. Itsenäisyyspäivänä leivon ensimmäiset tortut.

      Poista
    3. Aku Ankalla ainakin oli oravia, Tiku ja Taku.

      Poista
    4. Joulukuusessa - joka käsittääkseni on siinä kuin muutkin puut - on noin 500 miljoonaa erilaista pikkuötökkää. Mikrobeja. Ei niistä sinällään harmia ole, ne siellä puun sisällä vaan elelevät. Eivätkä tiedä että heidät on tuotu johonkin kotiin. - Ps. Jos kuusi on korkeampi, ötököitä on miljardi.

      Äläkä väitä vastaan, Iines orkideani!

      Poista
  2. Jos opettajat/taret varastelivat kuulakärkikyniä - jota yhtään en ihmettele, päin vastoin - niin (jossain Hämeenlinnan tyttökoulussa?) piti vaihtaa koulun vessan ovenkahvat "vähemmän funktionaalisemmiksi" kun oppilaat niihin niin mieltyivät. (Eikä oikeastaan kyllä ihme. Olivat muotoiltu aika "jormiksi" ne.)

    Ps. Kynähamsteri on tuttu eläinlaji. Kaikki tuntevat hänet (= itsensä). Kerran olin vähän vahingoiloinen kun yhden tirehtöörin rintaskussa oleva kynä, punainen väriltään, oli falskannut ja värjännyt hänen takkinsa eturintamustaan. - Varastettu Kynä kosti!

    Ps. Kerran mun yks työkaveri kertoi kun he perävaunun (siis sellaisen henkilöauton perävaunun) kanssa metsäteitä menivät metsään ja etsivät sieltä saunapuita. Sumiaisilla. Ja kun sitten siellä - kaukana kaikesta - löysivät kivan puupinon niin alkoivat latoa sitä peräkärryynsä. Vähän ennen kun kuorma oli täysi niin siihen tuli yks ukko joka kysyi "mitä tee täällä teette?" Jos oltaisi oltu rehellisiä niin oltaisiin sanottu että "tultiin varastelee täältä puita". Mutta Retse, eli Reijo, joka oli kuski, sanoi "mee tultiin korjaan nää puut täältä pois. vaikka ei nee tähän kaikki mahdu." "Ai jaa", ukko sanoi ja kraapi päätään. Lastattiin loppukuorma. Retse sille vielä huusi, kun lähdettiin, että sano "Jaakkolan Ilkalle terveisiä"... Jaakkolan Ilkka, kunhan keksi jonkun nimen.

    VastaaPoista
  3. Terveisiä tuolta edellisestä boggauksesta! Siellä puhuttiin maailman asiat halki poikki ja pinoon. Oli kansainväistä oli kotimaista, politiikkaa, sotien uhkaa ja sotimista, ihmisten rääkkäystä, kasakat, Stenka Razin. Oli kirjallisuutta, runoja ja proosaa. Sano minulle mitä luet, minä sanon millainen olet. Täällä paljon luetaan ja se on hyvä.

    Mutta tämä uusi bloggaus, johon pomppasin sieltä tuoreeltaan hätkähdytti tuolla kuvallaan! Harvoin näkee niin puhuttelevaa ilmettä. Kleptomaani siis. Sitä ei heti arvaisi, vaikka tuijotin kuvaa pitkään. Mutta eihän sormia näytetä, ne ovat varmaan vikkelät. Surullinen hahmo, mietteliäät silmät. Myötätunto herää. Ihminen on ihminen, oli vaikka millainen.

    Kynähimo. Joulukuusi himo (on kohta ajankohtainen). Himoja on monenlaisia.
    Mietin mitä minä himoitsen? En himoitse lähimmäiseni vaimoa, en hänen karjaansa, vaikea keksiä mitä himoitsisi. Pitäisi sitä nyt sentään jotain himoita. En keksi. Mutta varastanut olen. Ihan tietoisesti jätin palauttamatta yhden kynän, jota "lainasin". Lyijykynä. Vihreä. Otin sen matkamuistoksi. Kaivertaa mieltä. Tekisi mieli polttaa se. Ja varastin kerran Kajaanista lehdenjakajan ulos jättämästä lehtipinosta päällimmäisen lehden, kun sitä ei muuten olisi saanut varhain aamulla muualta. Kaikki kispatkin kiinni. Tiesin että siinä oli koko sivun kitaraotetaulukko. Oltiin nähty se yhdessä kylässä. Ja oli just hankittu kitara. Pitihän se taulukko olla. Päällystin sen läpinäkyvällä muovilla, ja vieläkin se killuu pojan huoneen seinällä. Se oli tarpeellinen, ja tuo nyt mieleen muistoja. (Totta puhuen lähetin viestin lehden toimitukseen ja kerroin mitä olin tehnyt ja olisin valmis sen maksamaan. Ei tullut laskua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelinkin, että mihin se päällimmäinen lehti siitä hävisi. (Olin kirjoittanut siihen yöllä tapaamani elämäni rakkauden puhelinnumeron. No, se meni.)

      Älä nyt Liisu vain sano, että olet Kajaanista?

      Poista
    2. Meillä on mökki Kainuussa, saaressa. Kainuu on miehen kotimaa, sinne se aina halajaa. Ja silmät kirkastuu jo Iisalmesssa, kun alkaa ensimmäiset vaarat siintää taivaanrannalla. Juuret, sukutalo Sotkamossa, Kainuu on ihme maa. Siellä kaikki näyttävät päällepäin iloisilta, mutta kätkevät murheensa.

      Poista
    3. Asuin kaksi vuotta Kainussa, Otanmäessä, koko sen ajan kiertelin Kainuuta. Kaikkialla piipahdin. Mutta ei siinä ajassa mitään opi...näkee mutta ei opi, silti mieli tekisi sanoa yhtä jos toista. Mutta en sano. (Koska olen fiksu. Eli tietämätön.)

      Poista
    4. Suomussalmi, Raate... Kuhmon kirkko, kamarikonsertti... Otanmäen lintualtaat... Paltamo... muhkuraiset tiet... voi että kun joskus maaliskuun auringonpaisteella oli lumisen vaaran päällä ja katseli sitä hiljaisuutta joka jatkui kauemmaksi kuin näki, voi että se oli nättiä! (kyllä mullekin sinne sydämestäni vähän jäi...) Ikävä, ja kaipuu pois, samanaikaisesti. (ambivalenssia?) Sitä oli kuin olisi ollut varhaisteini jossakin Amerikan (U.S.A.) konservatiivisessa Osavaltiossa, jossakin pikkukylässä (sitähän Otamäki oli!) ja katsoi ohi ajavia rekkoja kaihoisasti: haluaisin sinne minne ne menevät. Autot ajavat isoihin kaupunkeihin, ohi. Moottorin jyrinää vaan kuuluu kun menevät, ohi. Joku auto, ehkä yksi sadasta, pysähtyy huoltoasemalle ja tankkaa. Minä pelaan sen huoltoaseman tuulikaapissa RAY:n Pokeria. Autokuski käy tiskillä maksamassa bensansa, lähtee sitten. Minä jään, minä jään pelamaan...

      Ps. Jos mulle puhutaan "taantuvista" kirkonkylistä tai kaupunkeista tai maakunnista... tiedän niistä jotain. Tiedän niistä paljon enemmän kun kehtaan sanoa. (Olin monen ihmisen kanssa tekemisissä. Monet ihmiset takertuivat minuun, etsivät turvaa minusta - ei minusta ollut turvaa.)

      Kun kylä kuolee, se kuolee. Voi jumalauta kun koko pohjoinen Suomi on täynnä kuolevia kyliä, se on saatanan ahdistavaa. Aina kun tulen johkiin uuteen paikkaan, käyn hautausmaalla. Minua kiinnostaa ihmisten nimet. Ne ovat eri paikoissa eriä. Kainuussa 27 % oli Kemppaisia. Sisäsiistoista an sich. Mutta masentavaa oli että hautausmaat usein olivat paikkakunnan elävintä todellisuutta. (Tämä ei pidä paikkaansa, nyt liioittelet Mikis. Niin teenkin.) - Kainuu olin ahdistava kokemus.Ei ihmisissä ollut vikaa, luonto oli luontoa, ahdistus syntyi siitä että kaikki... kaikki oli niin kaukana, muualla. Elämä oli toisaalla.

      (Siitä huolimatta haaveilen että asuisin Karigasniemellä. Haluan olla yksin.)

      Poista
  4. Äsken minulta edelliseen esseeseen jäi pari sanaa sanomatta (kuin kissalta häntä oven väliin: OU OU OU). Pablo Neruda on runoilija! Ai, mistäs minä sen tiedän? Osaan espanjaa, sen verran. Muuten runoja en tunne.

    Eronneen tango: (osia siitä)

    "Oi Ilkimys, olet jo varmaan löytänyt kirjeeni,
    olet kai jo itkenyt raivosta,
    herjannut äitini muistoa,
    nimittänyt häntä haisevaksi nartuksi ja koirien äidiksi
    ja yksin, ypöyksin särpinyt iltapäiväteetäsi
    silmissäni minun vanhat, ainiaaksi tyhjät kenkäni... "

    ..."Ilkimys, miten yö toden totta on suuri ja maa yksinäinen! ...
    Olen taas saapunut yksinäisiin makuuhuoneisiin,
    ravintoloitten kylmille lounaille, ja taas
    viskon lattialle housut ja paidan, ..."

    ..." Kaiken varjon minä antaisin sielustani saadakseni sinut takaisin,
    ja miten uhkaavilta näyttävätkään kuukausien nimet
    ja sana talvi kuin kolkon rummun kumahdus."
    ...


    Runo on pitkä, siinä paljon kaikkea, ei sitä voi siteerata. Neruda on ihme.

    ... "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Varsinkin sen rakkausrunot ovat kauniita, Ja runo sipulista.

      Poista
    2. Neruda oli sellainen - kuuleman mukaan; enhän minä häntä tuntenut - että jos se päätti kirjoittaa esim. runon kissasta. Niin se vähän aikaa tuijotti sitä kissaa (ketää tahansa kattia), ja sit se kirjoitti siitä runon!

      Varmaan sama sipuleiden kanssa.

      Poista
    3. "Veinte poemes de amor y una canción desesperada" - runoja jotka kostuttavat naisten pikkupöksyjä. Tiedän. (Tiedänpäs!)

      Itekin oli silloin nuori! Ja... no, se siitä.

      Poista
    4. Tästä minä tykkään, elämän mottona:

      Iske kitarasi tuleen,
      kohota se palavana;
      siinä on sinulle lippu.

      Poista
    5. Täyslaidallista. Uppoaa kuin kivi kaivoon. Sydän.
      -huokaus -
      Se oli sitä aikaa. Eikä sitä aika tuskin ole enää huomenna

      Poista
  5. Eilen tuli Robert Bressonin "Pickpocket". Se on klassikko. Olen nähnyt sen ennen, en välttämättä olisi halunnut nähdä enää. Kyse on Rikoksesta ja Rangaistuksesta ja Sivullisuudesta. Elokuvassa ei harhailla epäoleellisuuksissa, ei tosin juuri muussakaan, sen suuruus on siis siinä. (Itse keksin näitä asioita?) - En pidä ko. elokuvaa merkittävänä.

    Ps. Peter von Bagh (voi miten miellyttävä ihminen!) teki lyhytfilmin jonka nimi oli "Pockpiecket". Ideana oli (kai?) että taskuvaras työnsi rahaa ihmisten lompakoihin? - En ole filmiä nähnyt ja huono kai oli kun ei siitä enempää ole kuulunut. - Tämä Baghin ohjaama "Kreivi" oli fantastinen: sehän lytättiin (eikä syyttä) kaikkien aikojen huonoimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi! Heh, heh. (Minun mielestäni elokuva "Myllyssä kummittelee", tms. en muista nimeä - oli vielä upeampi: kun Tapio Rautalapio (joka oli sankari) löi jotain roistoa leukaan, se meni linkkuun kuin linkkuveitsi - ikään kuin sitä olisi osunut mahaan. Eikun... tällainen huvittaa. - Kreivi oli niin kreisi elokuva ettei sitä kukaan (toistaiseksi) ole ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  6. Tuosta kuvasta. Liisu sanoi, ettei siitä arvaisi kuvassa olevan kleptomaanin. Minusta kuva on yksi parhaista "jaa mää vai?"-potreteista. Ulkoa muistan vain Ranskan entisen presidentin, Jacques Chiracin, jonka ulkomuoto ja ilmeet olivat arkkihuijarin. Hänelle en lompakkoani olisi vartioitavaksi antanut, vaikkei siellä ole kuin kirjastokortti ja kuitteja. Kuitenkin olisi kirjastosta hakenut kauhena läjän kirjoja ja myynyt ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun katson tuon maalauksen miestä, kouraisee sydämestä; on kuin hänen silmiensä kautta pääsisi hänen sisälleen.

      Poista
    2. "Jaa mää vai"-tulkinta on lähellä omaakin ajatustani. Mietin kuvaa katsoessani, tietääkö taiteilija, mitä kleptomaani oikeasti tarkoittaa. Sekoittaako hän kleptomanian tavalliseen varasteluun? Kleptomaanihan varastaa pakonomaisesti eikä ollenkaan tarpeeseen. Useimmiten hän ei tee mitään anastamillaan tavaroilla, vaan saattaa lahjoittaa niitä pois tai ei välitä niistä. Tärkeintä on varastamisen hetki, ottamisen kliimaksi.

      Vaan voi hyvinkin olla, että mies on oikeasti hillintähäiriöinen, kuten Wikipedia asian määrittelee. Miehellä on kuitenkin valkoinen paita ja ehjän tuntuinen lämmin takki. Prehjuinen hän on ja pöllähtänyt, mutta ei ehkä se kaikkein köyhin leipävaras.

      Silmät on kuvattu taitavasti. Ne eivät katso oikein mihinkään ja ovat eri paria, toinen on kirkas, toinen himmeä, katse on tyhjä. Suu on teeskentelemätön ja perusilmeessään, mikä kertoo siitä, ettei mies pyri salailemaan mitään. Hän ei minusta oikein tunnista syyllisyyttään.

      Poista
  7. Puhun (ja kiroilen teksteissäni), ei siinä "mitään hauskaa ole", tietenkään. Kirjoitan elämästäni sellaisena kuin olen sen kokenut, en osaa kirjoittaa jonkun toisen kokemuksia. Minun ongelmani on että olen saanut pikkuporvarillisen kasvatuksen, se on minuun sisäistetty, mutta en osaa elää maailmassa joka on näin epätasa-arvoinen, kuin on. Nuorempana luulin että kommunismi on ratkaisu, ei ollut. (Oli pahempaa.) Enää en uskalla luulla mitään... olen vaan saatanan surullinen. (Ja vanha.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diagnoosi: kommentin kirjoittaja on herkkä ja hänessä taistelee hyvä ja paha. Hyvä voittaa. Hän huomaa ihmisten epätasa-arvoisuuden ja se vaivaa häntä. Hänellä on ihanteita, joihin hän joutuu pettymään. Se aiheuttaa masennusta ja ja jossain määrin ahdistusta ja epäilyä, mutta silti hän jaksaa olla ihminen, surullinen ihminen (joka ilostuu välillä). Täydet pisteet inhimillisyydessä.

      Poista
    2. En minä omasta puolestani puhu, perkele! Minulla on rahaa enemmän kuin pystyn järkevästi käyttämään, minulla on ihmissuhteita jotka tyydyttävät minua, minulla pelaa (ainakin toistaiseksi) sekä ylä että alapää. Minä en puhu itsestäni! Minua niin vaan saatanasti surettaa ihmiset joilla kaikkea tätä ei ole. (No osa heistä, juopot ja nistit ja muut sosiopaatit ovat kyllä kohtalonsa ansainneet. En minä heistä puhu.) Niin paljon on oikeasti ihmisiä jotka huomenlahjanaan saavat vain... eivät saa mitään. (Paitsi ilkeitä geenejä.) Minä uskoin oikeasti ja vilpittömästi että kommunismi on ideologia jolla voidaan tasata ihmisten epätasa-arvoisuutta. - Ja sitähän se onkin!

      Ps. Mutta ns. realisosialismi, mitä esim. Neuvostoliitossa ja sen omimissa sateliittivaltioissa toteutettiin, niin sehän oli ihan perseestä. Kammottava - kuppaa kammottavampi - esimerkki meillä yhä on Pohjois-Koressa. (Ja johan Bäckmannissa. Joka on vielä kammottavampi. Hän on kuin Ebola.)

      Poista
  8. Pyydän nöyrästi ilmoittautua jäseneksi Köyhien Kynänhimoajien Klubiin.

    Keräilen myös muttereita, narunpätkiä ja toistaiseksi tunnistamattomia tarpeellisen näköisiä pikkuruisia kapineita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille kantautuu miesten lenkkeilymatkalta vääntyneitä pyöränrenkaita, lenkkipolun varteen hylättyjä tyhjiä ölykannuja, kettinkejä ym. kamaa, jota voi kuulema joskus tarvita!

      Poista
  9. Minä keräilen ihmisiä. Ihmiset ovat kuin muttereita. Stalinin mielestä "kirjailijat ovat sielun insinöörejä"... mutta se on liioittelua! - Kummankin ammattiryhmän (psykologien ja insinöörien) suhteen se on liioittelua!

    VastaaPoista
  10. Kirjailijat ovat sielun insinöörejä
    vai: sielut ovat kirjailijan insinöörejä
    Kirjailijat ovat insinöörien sieluja
    Vai: insinöörit ovat kirjailijoiden sieluja
    Sieluttomat kirjailijat ovat insinöörejä
    vai: sieluttomat insinöörit ovat kirjailijoita
    Insinöörittömät kirjailijat ovat sieluja
    vai: kirjailijattomat insinöörit ovat sieluja
    Sielu sijaitsee alempana kuin nielu -
    Minkä nielaisee, on joko mahassa tai sielussa.
    Kirjailija on sielun insinööri
    Insinööri on sielun kirjailija
    Voi kamala.

    Insinööri tekee metallimöhköjä. kirjailja puhuu pöhköjä. (heh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän runon tainnuttamana ja nauruun ratkettamana hiivin varpaillani nukkumaan, on jo aika. Hyvät herrat madaltakaa ääntänne ja kierikäätte sänkyynne, kipin kapin! Huomenna on päivä uus. Iines varmaan nukkuu jo, näkee unia, hymy huulilla. Hyv' yötä koko luomakunnalle!

      Poista
    2. Vau mikä runo, tykkään ja voisin nähdä tämän laajemmillakin estradeilla!

      Kirjailijat ovat sielun insinöörejä! (Insinöörit ovat mutterinvääntäjiä ja kammenkääntäjiä. Paitsi Tapsa.)

      Poista
    3. Minäkin tykkään runosta ja sen loppu oli se, mikä nauratti.

      "Insinööri tekee metallimöhköjä. kirjailja puhuu pöhköjä. (heh) ". Tuli mieleen Gogolin runo, jonka Kolehmainen, muistaakseni jossain kommentissaan esitti. (Vainaa valkoisessa kaavussaan...jne.) Yhtä hauska!

      Poista
  11. Jos muistan oikein (yrittää muistella) ... En muista lähteitäni. Eli nyt runoilen omiani. Mutta aikoinaan Iso Kiinalainen Tieto Sana Kirja taksotti eläimet 10neen eri luokkaan. Eli ... eläimet ovat



    1) Keisarille kuuluvia.
    2) Koiria.
    3) Vahingoittuneita.
    4) Kaukaa koirilta näyttäviä.
    5) Ynnä muita.
    6) Niin pieniä ettei niitä näe.
    7) Kuviteltuja.
    8) Ontuvia.
    9) Äärimmäisen hienolla siveltimellä pergamenttiin piirrettyjä..
    10) Ja niin edelleen.a.

    Upeaa taksonomiaa! Linnea häviää kättelyssä 2 - 0 . (... "ynnä muita! "...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena vannoin, etten koskaan mene Kiinaan, koska siellä syödään koiria. En ole mennyt, enkä mene, edelleenkään. Miksi menisin?

      Poista
  12. Ei kun tää on ihan totta! Ja mä oon ajatellut että siinä Dynastiassa on ainakin rakastettu koiria! Kun neljänneksikin tärkein määrittelyfunktio on "kaukaa koirilta näyttäviä".

    Tähän tietysti voisi sanoa "heh, heh", mutta en minä ainakaan sano. Jos en siis ymmärrä heidän taksonomiaansa, niin sehän on minun ymmärrykseni puutetta. - Minä tässä olen ymmälläni. (Kaikkine latinalaisine opeteltuine termeineni! Vittu vieköön.)

    VastaaPoista
  13. Mainoskatko, seuraa mainoskatko!

    Helsingin Kallion oman starbun, Meilahden sairaalassa kuolleen Eddie Boydin, kappaleen Five Long Years laitan tähän Kuningas Freddien esittämänä. Eric Clapton ja kaikki muut tämän joskus ovat esittäneet ja levyttäneet.

    Muuten olen sitä mieltä, etä Jim Pembroke teki kappaleen Freddie are you ready, kun näki Freddie Kingin albumin "Getting ready".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua väsyttää, kun räkäflunssa on kiusannut ja maalima murjonnut kohtuuttomasti enemmän kuin itse olen sitä pystynyt murjomaan. Menen nukkumaan, aamuyöllä luultavasti herään, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Itselleni laitan hyvän yön kappaleeksi Retun esittämän "kuhan kävelen"-biisin.

      Poista
  14. Tänä yönä... (rapistelee paperipussia jonka sisällä on kolmen vartin leka whiskyä, Sankt Petersburg pamia ja) ja... tumppaa bostonin betoniporsaaseen. "Kukaan ei pidä minusta", hän äännähtää yksikseen, yskii vähän aikaa ja sanoo sitten, käheästi... "Enkä sitä ihmettele." Hän sytyttää filtterittömän Pall Mallin ja nykäisee lierihattunsa silmiensä peitoksi. Popliinitakin taskusta hänen jäntevät sormensa löysivät 9-millisen FN:än rinnalta marsipaanipatukan; se hän näppäräsi kuori yhdellä kädelläään, ja pisti poskeensa. "Nam nam", hän ajatteli vähän aikaa. Mutta terästyi sitten: minähän olen yksityisetsivä Jam Jefferson, en tunteile. En tunkeile enkä töykeile mutta jos pitää tappaa niin minä tapan, se siitä. Tietysti tapan vain roistoja, hän ajatteli kyynisesti, koska olen amerikkalainen sarjakuvasankari. Mutta siitä huolimatta tapan myös semmoisia jotka ovat tuloissa roistoiksi, niitä piisaa, niitä on kuin piisamia. Piisamit kaluavat puita ja kaatavat niitä purojen yli niin että tulee tulva, kaikki piisamit pitäisi tappaa! Ehdottomasti olen sitä mieltä. Tai jos ne on majavia, niin nekin, varmaan ovat samanlaisia kuin piisamit. Kiusallaan purevat poikki puita ja tekevät tekoaltaita, se on ihan luonnotonta, jos minulla olisi tässä edessä ajokoira tai hevonen tai piisami tai minun rouvani niin arvaa kenet minä heistä ampuisin? (siis rouva lähtis korkeintaan toiseks viimeisenä. älä sinä kuvaaja siinä virnuile. oot ihan supikoiran näkönen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskoni toi minulle muinoin Saksasta vanhan piisamiturkkinsa. Sellaisen puoliturkin. Vaan eihän Suomessa voinut silloinkaan turkkeja käyttää, koska silloin olisi julma ja rääkkäisi eläimiä. On varmaan parempi haudata ne turkikset maahan kuin käyttää niitä kylmässä Pohjolassa. Tilalle tekokuitua, koska se on luontoystävällistä eikä edes maadu maassa.

      Poista
  15. Tiedän että Iines testaa sivustojaan nyt sillä että miten täällä menee kun hän itse ei kommentoi tai mihinkään puutu. - No, tällain (täällä menee!).

    Terkkuja Sulle ... (nenäänsä nyrpistelevä kissa. voi, oi!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Iines ei ole paikalla, tuntuu kuin olisi tyhjyyttään kaikuvassa asunnossa.

      Poista
    2. Sanonpa tähän heti kärkeen, ennen kuin sanon enempää, että en minä mitään testaile. Painokkaasti ja maata kuopien kysyn vaan, että luulettekos tekin, etten koskaan käy missään ja poistu blogini ääreltä, häh?

      Eilenkin poistuin lepotuolin uumeniin lukemaan Anita Konkan Unennäkijän päiväkirjaa, joka on ihanan paksu ja koukuttavan nautinnollinen kirja. Tykkään. Ja tykkään siitä, että lukemisesta nauttii ja toivoo, ettei kirja loppuisi koskaan. (Kyllä minä välillä vilkaisin kännykästä blogiani ja nautitsin myös kommneteistanne, mutta Anita voitti tämän erän, ettäs tiedätte.)

      Poista
  16. Älä Iines hermoile! Ota Hermotiiviaania. (Maksettu mainos.) Hermotiviaani rentouttaa myös reidet! Ihmiset - sanoo Mikis (jolle maksetaan tästä) sanoo että "nuorempana tapasin paljon naisia jotka käyttivät Hermotiiviaania. Ja paljon myös naisia jotka käyttivät pelkästään Lumelääkettä. Voin väittää - vaikka minulle tästä maksetaankin - että kummatkin naisryhmät voihkivat orgasmin kourissa samalla lailla. - Tää on totta eikä mitään kuvitelmaa. (Vaikka itsekin välillä vähän ihmettelin.)

    Ps. Enää en tämmöisiin lääketieteellisiin ihmiskokeisiin suostu. Raja se on miunkin pinnallani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tähän joku Anonyymi vastaisi - harmi ettei vastaa - että "mikis on vanha pieru, puhuu paskaa, ei siitä mihinkään enää ole. eikä ole koskaan ollutkaan" - niin olen samaa mieltä. (Paitsi että olen sen lisäksi myös ruma. Ja pedofiili. Eikun transu.)

      Tätähän minä koko ajan olen teille tolkuttanut! (Mutta en minä sillekään mitään mahda että teidän Kallonne on niin paksu. Höh. Ja olette syntyneet Mouhijärvellä.)

      Poista
    2. Kuunnelaanpas tästä hiukan Kuunnellaanpas tästä hiukan karvalakki-Tshaikovskia ennen kuin aletaan ihan mouhoksi nimitellä!

      Poista
    3. Vai on joutseneet (kyhmy-?) hävinneet Mouhijärveltä? En minä ihmettele sitä. Nokialla niitä vielä näkee, lumioina. Siis lumona.

      Poista
    4. Joutsenet ovat kivoja eläimiä. Niillä on kumisaappaat jalassa kun kun ne laskeutuvat Mouhijärvelle. - Olen itsekseni katsellut tätä ikkunastani.

      Poista
    5. Kumiteräsaappaat ja karvalakki täytyy olla, ruuaksi pelkkää talkkunaa ja piimää. Mnä lienen muutenkin ehkä tavoitelluin poikamies, nyt kun Charles Manson purjehti avioliiton rauhaisaan satamaan.

      Poista
  17. Ei minulla hermoja olekaan, Mikis, kunhan laskin leikkiä. Taas minut otettiin kirjaimellisesti kun kirjoitan kurillani. Hyvä hermovitamiini on muuten B-vitamiini. Korvalääkäri määräsi sitä kerran, kun korvassani tykytti kiusallinen elohiiri niin etten voinut nukkua. Auttoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että itse syyllistyn siihen mistä itse eniten vittuunnun muissa ihmisissä: että minut otetaan "kirjaimellisesti". Lasken leikkiä, välillä mäkiä, pikkupoikana laskin sänkyyni, koulussa laskin laskuja, Alkossa lasken rahojani...

      Sanat, sanat ovat leikittäviä!

      Poista
    2. No en minä vittuuntunut, sillä olen tottunut siihen, että moni lukee minua nimenomaan kirjaimellisesti. Tuon tarinankin varmaan uskoitte täysin? Että opettajakleptis on varastanut pienen lähipuodin ainoan, naruun sidotun, kynän? Tuo on sen sijaan totta, että vauraan puhelinyhtiön kullattu kynä löytyi taskustani, mutta jos mennään äärimmäiseen totuuteen, se tapahtui hajamielisyydessä.

      Tuon naruun sidotun kynän pöllimisen keksin siitä, kun opettajat yleensäkin ovat petoja varastamaan. Meiltä lähtivät koulun monistushuoneesta aina sakset jonkun pitkäkyntisen rehellisen kansankynttilän taskuun. Kanslisti kyllästyi hankkimaan aina uudet Fiskarsit ja sitoi ne narulla seinään kiinni. Eräänä aamuna naru oli katkaistu ja sakset poissa.

      Poista
    3. Mutta eihän mee - jotka ollaan piäniä poikasia, kuin lento-oravia - aina ymmärretä että koska sää Ämmä valehtelet. Ja koska et? Mee vaan uskotaan kaikki mitä naapuri valehtelee. (Ja pyöritetään silmiämme ympäri.)

      Iines, tulisukkani mun.

      Poista
    4. Tästä muistui mieleen tapahtuma, kun eräs poika, ekaluokkalainen, alkoi jakaa serkuilleen, suunnilleen samanikäisille saksia. Huomasin sen sattumalta, ja kysyin, mistä sinä olet saanut tuommoisen määrän saksia?
      Poika katsoi minuun vilpittömin silmin ja vastasi: No koulusta, tietenkin! Ope toi luokkaan näitä kokonaisen laatikon ja sanoi: "Ottakaa tästä aina kun tarvitsette!"
      No, minähän otin, poika sanoi ja jatkoi, muistin että kyllä
      serkutkin tarvitsee, me leikellään niillä kuvia lehdistä! (itse hän oli jo ennättänyt leikata suuren palan sängynpeiton helmasta, mihin lie sitä tarvinnut - se kolo on siinä vieläkin, todisteena ja ikään kuin muistona).

      Poista
    5. "Elohiiri" sulla on pöksyissäsi. Ei kun siis silmäluomessa. Korvissa melskaa Tinnitys.

      Poista
  18. Tämän olen ennenkin Teille (saamarin paskiaiset) kertonut mutta kun se oli mun elämäni yksi onnellisempia jaksoja, niin kerron toistekin...

    Olin töissä Tampereen Liha ja Säilyke Tehtaalla. Se oli OoTeeKoolainen lafka. Ajoin jakeluautoa pitkin Tamperetta. Auto oli vanha lyttynokkainen Bedford. Vein E-liikkeisiin makkaroita ja sian potkia ja kaikkea siltä väliltä. Yleensä ajelin yksikseni ja viheltelin. Kuorma-autoni oli täynnä elintarvikkeita joita matkan aikana - reittini ulottui ympäri Tamperetta - popsin suuhuni noin 0,1 promillen verran. (Nälkähän se välillä on kuskillakin. Juu.) Kauppiaat aina odottivat minua, vesi kielellä, koska kyydissäni oli juuri niitä artikkeleita joita he sen päivän Aamulehdessä olivat mainostaneet. No, minä tulin, tulin ja tulin. (Kerran muuten yks tukevantuntuinen kauppiasrouva - kun myöhästyin - uhkas hirttää mut "arvaa mistä?"... Samperi kun säikähdin.)

    Perjantaisin, silloin oli niin jumalattomasti duunia, sain repsikan. Se oli aika kumma tyyppi. Poltteli pilliklubia ja lauleli. Jos jouduin, ja välillähän sitä joutui, pysäyttämään Bedfordini suojatien eteen - kun pikkurouva meni lastenvaunuineen tien yli - niin tää Kahjo veivas auton ikkunan auki ja lauloi sille "saat multa kympillä kyrpää..." Arvaa, hävettikö mua? No, ei oikeastaan. Kun minä tunsin tuon Maurin. Se ei, minua vanhempi, ei vielä ollut poikuuttaan menettänyt. Asui Nekalassa - Kuunkuiske tietää mitä tarkoittaa kun asui Nekalassa vv. 1970. Sillä oli viikset joita se välillä imeskeli. Ei siinä mitään. Minä itse olin aika ujo (miten niin "aika"?) siihen aikaan; teurastamolla aina välttelin yhtä Irmaa joka oli kamalan ronski suustaan. (Pakkasin punastumaan jo heti kun näin hänet. Vaikka kuinka kaukana.) Tää mun repsikkani sanoi Irmalle - samalla kun imeskeli viiksiään - että "ootko muuten koskaan saanu panna miestä jolla on viikset?". Irmakin häkeltyi niin että rupes nauraan...

    Pukki Kaalipehkon vartijana? (No juu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mikis! Mutta mikä se repsikka on? Apuri? Seuraaja? Aika ronski. Kyllä minäkin olisin paitsi punastunut, myös pelästynyt!

      Poista
  19. Ai niin, mistäs kaikki tietävät samoja asioita kuin min. Ei mistään! (onneksi)

    "Repsikka" on auton apulaiskuljettaja. Siis se joka istuu kuljettajan vierellä etupenkillä. (Ja jauhaa, kun ei sillä muutakaan tekemistä ole, purukumia. Ja katselee välillä oikenpuoleisesta sivuikkunasta ulos.)

    Ps. poliisiautoissa repsikka on se joka osaa kirjoittaa - autoa ajava osaa luke. (No, tämä oli vitsi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Repsikka, sanon tästlähin jokaiselle, joka kävelee tai istuu mun vieressä! Se on kiva sana, melkein kuin persikka.

      Poista
    2. Persikka on kivempi sana. Siitä tulee mieleen vaikka mitä. Esim. pyllynpuolikkaat... mikko mikko, hei! älä... nyt kuule...

      En.

      Minulle ei persikasta tule mitään mieleen. (miettii) ... no, persikasta tulee mieleen sellainen kiinteä hedelmä. Sutjakka!

      Poista
  20. Ja kuten jo sanoin - tuolla muualla - minusta naiset ovat jo sinällään liikuttavan näköisiä kun pissaavat. En minä sitä odota että He sen tehtyään pyörivät 10 kertaa akselinsa ympäri. Tai seisoivat käsillään ja heuluttelisivat isovarpaitaan. - Semmote on liioittelua. (Tai härnäävää.)

    (Siis... varpaitaan heiluttelevat naiset... miten tämän nyt sanoisi... ovat kotoisin viettelyksen Belsebuubista. Siis eihän kukaan edes vähänkään sivistynyt nainen heiluttele varpaitaan? Varmaan ei? Tai tietysti sellaiset jotka ovat jo antaneet himon liosken nuolla omaa alttariaan... voi kauhitus senttäs!

    Ps. Tosin naisilta voi ottaa mitä tahansa. Nuorempana sai välillä Herbaa, välillä tuli turbiin, välillä sai... Sai.

    Aina sitä ihmetteli. Nuorena minä ihmettelin kaikkea mutta en kauaa. Aina sitä ajatteli "minä olen tässä, tämäkin on tässä, minä menen muualle". Minä olen aina ollut muualla. Karesuvannossa ihmiset puhuivat saamea ja soomea ja norskia, voi että siellä oli kiva olla. Praha on toinen kaupunki josta tykkään, ne työläiskaupunginosat, ne kapakat, jossa kukaan ei kysy miltään - voi että ne on kivoja! Tunturilla on kans kiva olla. (Jos siinä ei ole muuta, huohottamassa. Inhoan Ihmisiä!)

    Ps. Nyt en muista minun piti sanoa. No, ei sev väliä.

    VastaaPoista
  21. Vai että hävisi Tapsalta (kun Liisu vohkii lehden...) johon hänen ihastuksensa puhelinnumero oli talletettu? Äärimmäisen kiusallista. Otan osaa! (Koska osaan ottaa.)
    Itse kerran, Matin Pubissa, sain erään herkullisen bambimaisen tytön puhelinnumeron, hän omakätisesti tekstasi sen kympin seteliini. (Jossa mulkoili siilitukkainen Paasikivi.) Totta kai soitin hänelle heti seuraavana aamuna... mutta... voi vittu, olin minä sillä setelillä sitten edellisiltana jonkun grogin ostanut ja se paasikivi oli hävinnyt sen sileän tien. En siis soittanutkaan. - Kyllä, kyllä otti pannuun!

    Ps. Jos olisin uskovainen ihminen, mitä ilmeisesti kai olenkin, ajattelisin että "kaikki on lainassa meillä vaan mitä Jumalalta varastaa"... (Olin minä surullinen silti.)

    VastaaPoista
  22. Anteeksi,
    lakkaat ystäväni.
    Aloin äsken opiskella (ilta/yö koulussa) Kiinan kieltä ja minulta hukkui heti kättelyssä (koska olen kamalan oppivainen) l-kiljailin. Siis l- kiljain. (Siis ei l vaan äl. Äh...) Niinpä minulle nyt sellainen pelsoona kuin Liku Liemu, on Liku Liemu. (Äh!) No, pilu vieköön, ostan huomenna itselleni moottolipokupyölän eli mopedin ja ajan sillä Laumalle. Kahtelen siellä saisko sieltä melenlantatontteja kesämökiksi? Ei, en minä muuten siellä... polttelen vaan Malboloa ja palelen. Kun tuuli käy minun lävitseni.

    VastaaPoista
  23. Mikis on luonut monomaniaa laajemman minäkuvan, kolmesuuntaisen ADHD, oireyhtymän jossa psykiatria, neurologia ja sosiologia sekoittuvat Peircen semioottiseksi hässäkäksi.

    Ja onhan se totta, että henkilö on mielenkiintoisempi kuin esim. juoksua ja golfia harrastavan ekonomin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsti, sulla on hyvä nimi. Se jotenkin pysäyttää ja saa ajattelemaan. Torsti on vakava, kaikki Torstit ovat vakavamielisiä. Olenko oikeassa?

      Mutta mitä minä nyt tässä henkilökohtaisuuksiin menen.
      Se ei ole mukavaa. Ehkä se johtuu siitä, kun kävin juuri uimassa ja olen ylivirkistynyt. Vesi oli kuin jäämeressä olisi pulikoinut.

      Poista
    2. Torsti, minua hieman huolestuttaa tapasi lokeroida ja määrittää asiat. Toisaalta se sopii tietäjän luonteeseesi. Minustakin mikis on mielenkiintoinen hässäkkä. Vaan leimoja välttäkäämme, sillä ihmisestä on moneksi.

      Poista
    3. Minusta mikis kirjoittaa niin kivasti, että se rentouttaa ja ja ihailen hänen kirjoitustyyliään. Se auttaa muistamaan että asiat on asioita, mutta näkökulmat niihin voi olla erilaisia.

      On hyvä, että on asiallisia ihmisiä, mutta on hyvä että on myös toisella tavalla, virkistävästi kirjoittavia ihmisiä. Kuolisin, jos kaikki olisivat vain asiallisia, se olisi kuin erämaa ilman keitaita.

      Tai jos en nyt ihan kuolisi, olisin ikävystynyt ja huh huh, varmaan kuin lististynyt lutikka asiavyöryn alla.

      Tämä on asiattomasti kirjoitettu, sillä en ole asiallinen ihminen. Valitettavasti, kuulen Torstin huokaavan. Mutta Torsti, kyllä sinä olet hyvä ihminen. En sinua moiti. Kelpaisit asianajajakseni, jos joskus tarvitsisin sellaista!

      Poista
    4. Niin juuri, Liisu. Harva kirjoittaa noin pakottomasti ja kepeän rennosti kuin mikis, ikään kuin petkuttaen lukijaa tuolla keveydellä ja moninkertaisella epämääräisyydellä. Kuplien ja pirskeitten alla on painavia sisältöjä. Tuossa on monella oppimista, ja tarkoitan nyt lähinnä itseäni.

      Poista
    5. PS Minua naurattaa vieläkin yllä oleva tarina, jossa auton apumies huusi avatusta ikkunasta naisille: kympillä kyrpää. Se kuva on herkullinen ja tosi.

      Poista
    6. PS2 Uskon tämän kuvan totuuteen ja samalla äärettömään fakskiuteen siksi, kun olen nähnyt tuommoisen tapahtuman. Prehjuinen laitapuolen kulkija heilutteli ryppyistä viiden markan seteliä minulle ja muille vastaantuleville naisille Turun keskustassa muinoin. Hänen repliikkinsä oli jotain Anna ny -osastoa.

      Poista
    7. Silloin harvoin kuin joku minua kehuu - kuten Torsti nyt - niin tee akat alatte haukkumaan häntä? Kyllä on kummallista meininkiä.

      Poista
    8. Pidä sinä ukko suusi, tässä Torstia ole haukuttu! Torsti tietää ja asettelee tiedot sieviin pikku lokeroihin. Ei se nyt niin paha ole. Torstissa on tiedemiestä.

      Poista
  24. Iines, et saa loukkaantua!

    Olet kivempi kuin talitintti.

    VastaaPoista
  25. Siis mistä loukkaantua, mikis?

    Tinteistä kivoin muuten on töyhtis, suloisin pyrstis ja rakastettavin hömis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, ilosanoma! Meilläkin on lintulauta made at home.
      Siinä on pyöreä purkki alassuin, pellistä tehty suippo ja alaspäin kaartuva katto, alla leveä lautanen, reunat sen verran ulkonevat purkin alla, etteivät linnut mahdu siihen kakkimaan. Se on hieno lauta. Heiluu hiljaa tuulessa langan varassa omenapuun oksasta ikkunan kohdalla.

      Siinä käy töyhtiksiä ja hömiksiä. Sitä on mukavampi katsella kuin telkkaa.

      Poista
    2. Onnellinen sinä! Itse olen joutunut tyytymään parina viime vuonna panemaan vain talipalloja metallikehikossa puusta roikkumaan. Kun aikanaan ruokin lintuja jyvillä ja pähkinöillä, tulivat hiiret ja jopa rotat siihen pikku rivitalopihaan hakemaan pudonneita siemeniä. Siitä tulee tietenkin sanomista, ja yksi naapuri huomauttikin, että hiiri oli täyttänyt hänen ulkovarastossa olleen urheilukenkänsä jyvillä. Viesti tuli perille, vaikka hän naureskeli asiaa minulle. Jos asuisin omakotitalossa, ruokkisin lintuja täystehoisesti kaikin mahdollisin tavoin.

      Nyt näen nämä töyhtötiaiset metsässä, ja ilo on sitä suurempi, kun saan veijarin kuvaan! En tykännyt kuvata niitä piharuokinnassa, koska se mielestän i rikkoo luontokuvauksen kirjoittamattomia sääntöjä: eläin tulee kuvata omassa ympäristössääm. Kuten karhukin. Ikinä en menisi kojuun kuvaamaan haaskalla käyvää otsoa.

      Tuossa talipalloviritelmässäni käy etupäässä sinitiaisia ja varpusia. Jyväruokinnassa tulivat muuten myös harakat ja pitivät kauheaa mekkalaa, jota itsekin säikähdin. Valtava parvi mustia isoja lintuja pikkupihallani naapurien ihmteteltävänä.

      Poista
  26. Minä tuossa aiemmin virheellisesti väitin Charles Mansonin menneen naimisiin. Ei kaiketi vielä ole, luvan on vasta saanut. Wikipedia väittää hänen yhä saavan ihailijoiltaan noin 60.000 kirjettä vuodessa. Ns. perheessään oli aikoinaan jopa 100 jäsentä. Näillä luvuilla rinnastaisin hänet toiseen 60-lukulaisuuden tärkeään ikoniin, Rudi Dutschkeen, joka tosin ei ollut murhaaja, mutta kumpikin oli Johtaja isolla Jiillä. Molempien uran voisi kiteyttää neljään pointtiin: Unelmoi, usko, työskentele ahkerasti, onnistu. Nämä auttoiat molemmat kuolemattomuuteen, heidän nimiinsä vannotaan yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätön on ihmisen mieli! Myös Breivik saa ihailijakirjeita naisilta.

      Miten tyhmä nainen voi oikein olla? Tekisi mieli mennä ravistelemaan noita aivottomia riepunukkeja.Luulisi, että alkeellisinkin yksilö osaa ajatella edes karkean moraalisesti rikoksia.

      Jotain samaa, mutta tietenkin aivan eri tasolla, on siinä, kun kiusaajia ja tavallisia rikollisia ymmärretään liikaa. On olemassa asioita ja ihmisiä, joita ei edes pidä yrittää ymmärtää.

      Poista
    2. Myönnän, että provokaation piru minut laittoi Dutscken Parta-Jaskaan rinnastamaan. Jaskahan oli hippiliikkeen keskeisiä ideologeja, Rudi taas eurooppalaisen opiskelijaliikkeen.

      Poista
    3. Ja tyhmää se minulta olikin, Jaska ei ollut ideologi, vaan Timothy Learyn oppien käytäntöön laittaja. Rudi puolestaan oli perustamassa Saksan vihreitä, sen jälkeen kun sai sen aivovaurion. No nyt tämä irroitteluni menee jo liian pitkälle! Laitan tähän keventävää musiikkia, sellaista rauhantahtoista ja ihmisystävällistä.

      Poista
    4. RIKU, voisitko mitenkään valaista, MITEN tuo upotettu linkki syntyy? Minulla on ohje, joka ei toimi.

      Ohje, jonka poika antoi: Linkin teko html:llä;

      Esimerkki

      Korvaa http://www.esimerkki.com linkin osoitteella ja korvaa teksti Esimerkki tekstillä, jonka haluat näkyvän linkkinä.

      Mikä siinä on väärin? Luulen huomanneeni, että Iineskin osaa tämän jalon taidon. Jos Riku ei huomaa tätä, pyydän että joku muu, jolla on aikaa, kertoo sen minulle!!!!

      Poista
    5. Riku tietää kaiken!

      Poista
    6. Persereikiä vain yksi, mutta mielipiteitä pystyn luomaan rajattomasti. Kysy vaan rohkeasti, anonyymi, vastaan varmasti.

      Poista
  27. Meillä oli töissä Vartiainen niminen ihminen, Eino. Se oli osastomme (Bobina-osasto) varaluottamusmies ja muutenkin tyhmä. Kerran iltavuorossa (kun mulla ei ollut muutakaaan tekemistä) menin Labraan (se oli aivan autio) ja soitin sieltä Bobinaosastolle. Eikka vastasi. Sanoin - minulla oli pergamenttipaperi luuri edessä että se ei tunnistaisi minua - ja sanoin että "Täällä Selkee, terve." Eikka oli heti että "kyllä herra tehtaan henkilöstöpäällikkö, mitä herra henkilöstöpäällikkö"... etc. Sanoin "Niin... tehän olette tämän bobinaosaston luottamusmies... vai oletteko?" "Kyllä herra varatuomari. Olen minä. Varapääluottamusmies." "Jassoo, vai niin. Minulla olisi nyt vähän ikäviä asioita... tuota noin. Hetkinen, nyt minulle tuli toinen puhelu. Voisitteko odottaa sen aikaa kun vastaan siihen..." "Kyllä, herra henkilöstöpäällikkö", Eino sanoi. - Kävelin siitä sitten itsekseni Bobinasaliin. Eikka istui hallin nurkassa, siellä missä lankaluuri oli, ihan sen hallin semmosessa sykkerössä. Menin sinne ja kysyin että "mitäs sää täällä teet?" Se nosti sormen suulleen ja sanoi "ssshhh, ssshhh, Selkee soitti juuri äsken. Hänellä on jotain tärkeää sanottavaa. Odotan hänen puheluaan". Enhän minä... enhän minä siinä vaiheessa voinut muuta kuin ratketa nauruun. Ja Eikka - tai oikestaan me kumpikin - katsottiin vähän aikaa toisiamme. Sittten se puuskahti "VOI JUMALUA! Sinäkö se olit!"..

    Huomasin, ainakin sen ehdin huomata, että onpas minulla nopeat kintut.

    Ps. Meinasin saada muuten potkut tuosta lafkasta ton kepposen takia. Ja olihan se tahattoman ilkeä. Jouduin ihan oikean Selkeen puhutteluun.. se kako pitkän aikaa kurkkuaan, sanoi sitten, "toivottavasti tämmöite ei toistu". - En tiennyt oliko se kysymys, vai eikö ollut, sen takia en vastannut. Mutta sen mä tiesin (itseäni kehumatta) että olin sille tehtaalle sen verran korvaamaton ihminen, paras, ettei ne mulle potkuja olisi antanut. (Ennemmin Eikalle. Mitäs vastailee kaikenmaailman puheluihin.)

    VastaaPoista
  28. Olen sanonut tämän ennenkin ja uskallan sanoa saman toistekin: naisilla on kivemmat aivot. Ainakin he ajattelevat monipuolisemmin poimuuntuneimpina kuin miehet. Muutenhan ihmissä eli siis sukupuolissa eroa ole. (Paitsi jos on sängyssä. Eikä saa unta. Ja toinen rötköttää siinä vieressä. On siinä silloin eroa. Että alkaako kourimaan sitä... tai ei.)

    Ps. Miks mun jutut menee aina navan alle? Olenko minä joku sukellusvene, Nautilus, esimerkiksi? Mielestäni en. Ole. (Oleppas! Enkä ole! Varmaan olet! En varmaan ole! Oleppas, lällällää, sulta pääsi paukku...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen tätä (aivoja) biologian näkökannalta. Siis... naiset, heikompi sukupuoli (tässä elämän taistelussa) ovat aina joutuneet keksimään ovelampia selviytymissysteemjä kuin miehet. Siksi he, tänäkin päivänä, ajattelevat asioita moniulotteisemmin kuin miehet.

      Ps. Totta kai voin väitteineni olla myös väärässä. Naisia sinällään en tämän aksiomani avulla halua imarrella. - Voi, voi sitä imartelua tuli nuorempana tehtyä ihan tarpeeksi. (Eikä siitä huolimatta aina saanut.)

      Naiset ovat luonteeltaan hailahtelevaisia, en paremmin sano.
      nimim. "aika muukin mies on tästä samaa mieltä, melkein kaikki"

      Poista
  29. Olimme jotain 15-16 v. kun kaverini J jäi paikallisessa tavaratalossa näpistyksestä kiinni. Dirika velvoitti J:n sanomaan isälleen, että soittaa hänelle.

    Noh, kaverini J:n isä oli kylän toisen tavaratalon johtaja. J sai minut soittamaan isänsa puolesta. Madalsin ja aikuistin ääntäni mahdollisimman paljon ja kerroin, etten hyväksy tällaista tekoa pojaltani lainkaan ja lopulta oikein vihaisena ärjyin antaneeni hänelle selkään. Äijä siellä toisen pään luurissa kuunteli sujuvasti ja tuntui, että tämähän meni putkeen. Kaverini kanssa riemuitsimme: "täydestä meni, äijä uskoi kaiken!" - Erikseen nauroin vielä sitä, kuinka sanoin: "Annoin pojalleni selkään!"

    Emme me ymmärtäneet, että pienen kylän kahden kilpailevan tavaratalon johtajat saattoivat tuntea toisensa. Seuraavan kerran kun kaverini näin, yritin vielä nauraen kehuskella soitostani, mutta J oli hyvin vaisu ja hiljainen, käänsi jutut muihin asioihin. Oli luultavasti saanut selkäänsä.

    VastaaPoista
  30. Mahdotonhan se on kenenkään kuulla tästä kommenttiviidakosta kun huudan apua.
    Laitan sen tähän uudelleen:

    RIKU, voisitko mitenkään valaista, MITEN tuo upotettu linkki syntyy? Minulla on ohje, joka ei toimi.

    Ohje, jonka poika antoi: Linkin teko html:llä;

    Esimerkki

    Korvaa http://www.esimerkki.com linkin osoitteella ja korvaa teksti Esimerkki tekstillä, jonka haluat näkyvän linkkinä.

    Mikä siinä on väärin? Luulen huomanneeni, että Iineskin osaa tämän jalon taidon. Jos Riku ei huomaa tätä, pyydän että joku muu, jolla on aikaa ja joka tietää, kertoisi sen minulle!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines ja Jape sen minulle aikoinaan opettivat. Onnistunkohan sen selittämään.

      tähän nimi

      ensimmäisen haan ja a:n välille ei välilyöntiä.

      Poista
    2. Heh, ei oikein onnistunut. Koitan vielä. Ensin <, sitten a, välilyönti, href=, sitten lainausmerkkeihin linkattavan sivun osoiterivi. Seuraavaksi >linkin nimi< ja ilman välilyöntejä / ja a ja >

      Poista
    3. Tässä vielä kertaukseksi Rikun ohjeeseen, joka on hyvä ja selvä, linkki sivulle, josta kannattaa lukea se toinen kappale: näin saaat linkkisi toimimaan.

      Poista
    4. KIITOS! Riku ja Iines. Menen hiljaisuuteen opettelemaan!

      Poista
  31. Kerran soitin, Simon kanssa, keskellä kesäistä yötä Forssan poliisilaitokselle ja sanoin "Päivää." Sitten kysyin heiltä, tältä konstaapelilta, että "Voinks mää mennä uimaan tohon Ankkalampeen?"... Keskellä Forssan kaupunkia on pieni lammikko, Ankkalammikko, siellä ui aina kesäisin kaksi joutsenta, talveksi ne viedään Hämeenlinnaan... mikä se puisto siellä on, äh, pari vuotta sitten viimeksi siellä kävelin... Aulanko! Joo, ne joutsenet vietiin aina talveksi Aulangolle. (Älkää multa kysykö miksi?) Tämä poliisi sanoi minulle "ei siinä lammessa saa uida". Minä kysyin että "onko joku sellainen järjestyssääntö että ei saa uida?..." Kuului mun luuriini kun se selasia jotain papereita, kamalaa kahinaa, sitten se sanoi "haloo...minä kyllä varotan Teitä jos menette sinne uimaan". Ja vähän ajan päästä, Simo asui talossa joka oli Ankkalammen lähellä, niin katseltiin kun poliisien Musta Maija ajoi noin kymmenen kertaa sen lammen ympäri. Mee oltiin parvekkeella ja meitä hihitytti.

    Simo, oikea runoilija sanoi, "en minä muuta osaa sanoa mutta mää vaan varoitan teitä". Ja taas me hihitettiin!

    VastaaPoista
  32. Kerran - no silloin mulla kaverinani oli Aamulehden aluetoimittaja - niin me soitettiin Autokeitaalle (se on yks ensimmäisiä, ehkä toiseksiensimmäinen huoltoasema/baari joka oli auki 24/h, Suomessa) niin soitettiin sinne yöllä ja sanottiin että "me olemme Karjalasta kotoisin oleva turistiryhmä. Meitä on kaksi linja-autollista. Ajattelimme poiketa Teillä syömässä iltapalaa. Niin... nii-in, meitä on 90 henkilöä. Kyllä. Voisitteko valmistaa jo näin etukäteen meille 90 kpletta lohivoileipiä. Ai... mitä ruokajuomia? No piimää nyt menee ainakin pari litraa. Pääruoksi 45 ihmistä ottaisi havaijanleikkeen... onko tuttu? Hyvä. Ja 45 ihmistä söisi, jos sen meille soisitte... niin tälläin leikkisästi halusin asian ilmaista... porsaankyljykset. Ja kaikille muussia." Se rouva ihan oikeasti pisti sitä tilausta ylös... "siis KAIKKI ottavat perunamuussia?" "Kaikki, aivan kaikki" minä sanoin. Sitten lisässin siihen että "joo, me ollan tosiaan tuolta rajakarjalasta kotoisin ja meillä on sellainen harrastus että kudomme kangaspuilla kaikenlaisia rättejä. Me ihan mielellämme antaisimme siellä Teidän baarissanne kutomisnäytteen. Voisitteko raivata sinne baarin keskelle sellaisen tilan... siirtelisitte vähän pöytiä ja tuoleja sivummalle niin meidän tytöt... totanoin, helskyttelisivät niitä kangaspuita. Vai mitä?" - Vähän aikaa puhelinluurin toisessa päässä oli hiljaista. Kuuli vain hengityksen ääntä. Sitten kuuli "vittu, tää on..." ja luuri iskettiin alas. - En ikinä saanut tietää mitä "tää" on?

    Nuorena, kun tiesi enemmän kuin nykyisin, oli välillä tahattoman ilkeä!

    VastaaPoista
  33. Humalassa olevat ihmiset - olen pannut sen merkille - hihittelevät kamalasti.

    Minkähäntakia?

    VastaaPoista
  34. Ennen oli Iinessinun plogissasi miellyttävämpi. Oli kommentteja joihin voi yhtyä ja keskusteltiin asioista. Nyt yksi tai kaksi nimimerkkiä koko ajan puhuvat,Mikis ja Riku. Jos heillä olisi sanottavaa niin hyvä. Nyt puhutaan toista ja sanotaan toista.

    VastaaPoista
  35. Estradi on kaikille yhtä vapaa. Kannattaa vaikuttaa keskusteluihin tuomalla tänne haluamansalaisia mielipiteitä, ajatuksia. Kyllä niitä luetaan ja otetaan kantaakin. Kenties sen, mistä ei itse välitä, voi sivuuttaa ja jatkaa itse siitä, minkä kokee kiinnostavaksi?

    VastaaPoista
  36. Vai puhun minä Anonyymin mielestä pötyä?
    No puhutaan sitten järkeviä:

    ax^4+bx^3+cx^2+ex+f=0, missä a\not =0.

    Vastaapas. Että mistä on kyse? (Äläkä vilkuile ympärillesi. Ei takanasi ketään ole. Paitsi Kuolema.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljännen asteen polynomiyhtälö. Tuolle keksittii ratkaisukaava jo vuosisatoja sitten.

      Mutta tuo viimeinen kappale, tulin tänne nimittäin varta vasten kysymään, tietääkö joku Rauno Räsäsestä? Päivitykset ovat ainakin loppuneet blogista.

      Poista
    2. Raunoa kaivataan täälläkin, ja surullisissa tunnelmissa on käyty blogissa katsomassa, onko tullut mitään. Ei ole tietoa ollut kenelläkään, ei ainakaan silloin kun asiasta lyhyesti keskusteltiin jokin aika sitten.

      Poista
  37. Miksi minä valvon näin myöhään? En mikskään. Koska heräsin äsken. Ja lupaan, rakkaat Kehrääjäkoit, että en vähään aikaan tänne kirjoittele. Minunkin täytyy tehdä välillä muita jutskuja. (Kuin vain rötköttää nojatuolissa ja lukea Konkkaa.)

    VastaaPoista
  38. Iinekselle vielä... Olet Sinä melkoisen mukava pakkaus. Mukavampi kuin sixpack! (sexpoks? pokssex? pakspoks?)

    VastaaPoista
  39. Tämä vertaus pelastaakin tämän harmaan kaamospäivän, jolloin valoa on kolme minuuttia vähemmän kuin eilen ja jolloin Merkurius näkyy itäkaakkoisella taivaalla aamuhämärissä ja Mars on matalalla eteläkaakossa iltahämärän aikaan. Huomenna sitten valoa on neljä minuuttia vähemmän kuin tänään, että tätä rataa mennään.

    Tänään menen ostamaan lisää talopallohäkkyröitä rautatienomenapuuhun pienelle rivitalopihalleni. Ettäs tämänkin tiedätte. Mukavaa päivää kaikille. Sytyttäkää kynttilöitä, vaikka nekin kai saastuttavat ilmaa, kovastikin. Nauttikaa kuumaa glögiä ja kääriytykää sohvannurkaan. Älkää vain menkö ulos reippailemaan.

    VastaaPoista
  40. Tätäkö te kaipaatte?


    http://www.youtube.com/watch?v=ZPqneQr4GcE

    VastaaPoista
  41. Olen samaa mieltä Anon kanssa. Kyllä mauttomuuksille pitäisi pistää joku sensori. Täälläkin monella ihmisellä on lapsia. Hävetkää!

    VastaaPoista
  42. Mitä pitäisi hävetä? Ja miksi? Ja mikä on loppujen lopuksi hävettävää? En tiedä mitään hävettävää. Mauttomuudet? Mitä ne ovat? Tarkoittaako se sitä, että joku ei maistu miltään? Sekö on mautonta? Mutta onko sitä pakko syödä? Vai onko se jotain juotavaa? Juomista en ole kovin hyvin perillä. Mutta eilen sain jotain hirmu hyvää. Seuralaiseni sanoi, että se on kermalikööriä. Voi kun saisin sitä lisää. Se ei ainakaan ollut mautonta. En ollut ikinä ennen maistanut sitä. Uusi, ihana makuvivahde!!!

    -Etkö sä tosiaan tiedä, että se on viinaa?
    - Ai, vai viinaa? Onko viina näin hyvää? No sittenhän minä ymmärrän, MIKSI sitä juodaan. Oon aina ihmetellyt, miks ihmiset aina juo viinaa!
    (Onkohan tämä mautonta puhetta? Pahastuukohan joku tästä?
    Voi, anteeksi!)



    Anomyymi, ole kiltti ja kerro. mikä on mautonta? Sekö että häpeää? Voi ei, liian monimutkaista on elämä makujen ja mauttomuuksien seassa, kun ei tiedä edes mitä se tarkoittaa.

    VastaaPoista
  43. Liisu, kiitos kommentistasi! Luulin jo, ettei kukaan uskalla enää kirjoittaa tänne, kun Anonyymi latasi täysillä.

    Minusta on ikävää ylipäänsä arvostella toisen blogia tai sen kommenttiosastoa. Parempi tapa on omalta osaltaan koettaa kohentaa arvostelemaansa tasoa omilla kommenteillaan. Kaikkein ikävintä on, että Anonyymi nimesi kaksi kommentoijaa, jotka nyt varmaan empivät enää kirjoittaa tänne. Itse olen ainakin kovasti kiitollinen heistä ja muistakin kommentoijista, myös anonyymeista kommenteista. Olen aina ajatellut niin, että puolet, ja ylikin blogista, tulee sen keskusteluosiosta.

    Enkä oikein ymmärrä, miksi arvokasta olisi vain se, mitä bloginpitäjä kirjoittaa varsinaisessa leipäteksissään. Kirjat ovat sitä tarkoitusta varten, samaten päiväkirjat.

    Ihanaa, Liisu, että uskalsit kommentoida!

    VastaaPoista
  44. Ei yksi kommentti pelästytä. Se oli kuitenkin ihan asiallinen mielipide ja sellaisenaan hyväksyttävä. Valittaen joudun kuitenkin anonyymille toteamaan, ettei kaikkea voi saada. Minun täytyy kommentoida, koska tosiaankin: minä tiedän kaiken! Ihan kaiken ja enemmän. Ja jos en jotain tiedä, se on niin mitätöntä, ettei sillä väliä. Pakko on minun päästellä, koska muuten tursuaa ulos päästä.

    VastaaPoista
  45. No, minä vähän pelästyin, sillä kommentti oli kohtalaisen asiallisesti esitetty. Siksipä en sitä moittinutkaan, vaan otin lähinnä itseeni. Että olenko menetellyt jotenkin väärin. Sitten ajattelin, että kyllä sentään hyde park on parempi kuin sensuroitu foorumi. Mitä merkitystä on valvotulla keskustelulla? En ymmärrä sensuurin mekritystä siellä missä kirjoitetaan. En ennakko- enkä jälkisensuurin. Enkä sitä, että jonkun kommentit estettäisiin.

    VastaaPoista
  46. Hyvin ymmärrän, että monet haluavat pysyä tiukasti otsikon alla. Minä olen ehkä hieman skeptinen maailmanparannuksen suhteen. Vaikka menisin eduskuntatalon eteen megafoniin huutamaan, ei siitä mikään muuttuisi, putkaan saattaisivat vielä pistää.

    Meitä on kuitenkin käsittääkseni monia, jotka tykkäävät myös harharetkistä sinne sun tänne. Ja minun kommenteissani on aina tuo kuva, sen voi halutessaan tulkita: "Höpötystä ja höpöpuheita, hyppää yli!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odysseuksen harharetket.... Kyllä, harhapolut ovat usein kiinnostavampia kuin pääreitti.

      Silti, pidän myös siitä, että jutellaan varsinaisesta asiasta, jota Anonyymikin tuntui kaipailevan. Parhaiten se toteutuisi niin, että jatkaisi sitä rönsyä, jossa asia tuntuu edes hieman edistyvän. Ymmärrän kyllä, että moni ei jaksa penkoa asialankaa esiin, eikä sitä voi edes toivoa.

      On toki myös niin, että on tuhannesti nähty se, ettei asioitten setviminen mitään muuta, netti kun on täynnä tätä pöhinää. Mikä tahansa kiinnostava asia käsitellään lehtienkin keskustelupalstoilla, joilla moni uskoo olevan enemmän painoarvoa kuin blogikeskusteluilla. Totuus lie se, että lehtien keskusteluistakaan ei aina lueta kuin ensimmäiset kommentit.

      Poista
  47. Onhan se vähän niinkin ettei mahdollisuuksien tasa-arvo parhaiten toteudu jos ns. ”suomettumisen” hengessä sisäpiiri saa, tai heille suodaan, avoimempi ilmaisuvapaus tunnettavuuden varjolla. Kysymys on ennenkaikkea yhteisöllisyydestä, sisäisestä hierarkiasta, moniarvoisesta arvostusjärjestelmästä jonka viimekädessä blogisti itse päättää.

    Blogin arvostuksen hierarkisuus käy ilmeiseksi hyvin vähällä perehtymisellä. Kirjallinen lahjakkuus ei sinänsä ole ole tae pääsyyn sisäpiirin tai etuoikeututtejen joukkoon, vaan asian ratkaisee nk. ”peukutus” tai yleieen kiinnostavuus.

    Blogin kiinnostavuuteen vaikuttaa aika oleellisesti se kuinka rajatusti tai ”hallitusti” sen pitäjä voi avautua henkilökohtaisista mieltymyksistään, toiveistaan tai haaveistaan. Blogistin persoona korostuu jos esiin nostetulle asetelmalle ei löuydy tai sille ei kanavoidu kokonaisvaltaisempia tarkoitusperiä.

    Onhan aivan selvää ettei kiinnostavuuden ydin löydy yksittäisten kommentoijien kulloisestakin vireystilasta tai kiinnostavuusasteesta vaan tosiasioiden tunnustamisesta. Tosiasiat vaan ovat kuitenkin meille itse kullekin aivan erityisiä.

    Tämän blogin historiaan sisältyy aika tavaton määrä kielellistä lahjakkuutta jonka pontimena on aika yksiselitteisesti blogisti itse. Sen lahjakkuuden houkuttimen on vapaa foorumi. Joka ei valitettavasti täysimääräisenä, tai mahdollisuuksien tasa-arvoisena, itseään ruorkkivana foorumina, kuitenkann toimi tasa-arvon pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä puheenvuoroa pitää vielä mietiskellä, sillä siinä on selvästi harkittua sisältöä. Siinä on lisäksi paljon toteamuksia, joita ensilukemalta en tunnista. Yksi semmoinen on puhe sisäpiiristä, ja toinen on puhe tarkoitusperistä ja kolmas tasa-arvosta kaikkien kirjoittajien kesken.

      Kättelyssä voin sanoa, että tarkoitusperiä ei ole. Kirjoitan aina inspiraation sytyttämänä, olen aina kirjoittanut. En laadi suunnitelmia enkä tavoittele mitään. Koulussakin aloitin aineen, seikkailukertomuksen, ja vielä kymmenen minuuttia ennen kellonsoittoa en tiennyt, miten ratkaisen mysteerin, kuka on näytelmän konna. Konna syntyi sitten viimeisillä minuuteilla. Näin etenen täälläkin. - Tämä on myös syy, miksi en ole edes yrittänyt kirjoittaa kirjaa, vaikka olen intohimoinen kirjoittaja. En osaa laskelmoida tai suunnitella rakenteita etukäteen enkä halua kirjoittaa suunnitelman mukaan.

      Sisäpiiripuhe on minulle pettymys, sillä olen aina toivonut tänne lisää naiskirjoittajia. En silti itse kirjoita mieluusti ihmissuhteista enkä ns. naisellisista hömpötyksistä, ja jos joku nainen niistä täällä kirjoittaa, en osaa ehkä mennä mukaan tuohon maailmaan. Uskon, että naisilla on yhtäläistä kiinnostusta maailman ja kulttuurin kaikkiin ilmiöihin kuin miehilläkin. Ehkä naiset kirjoittavat nimenomaan minun "miehisen" maailmankuvani vuoksi tänne harvemmin? Toivon, että niin ei olisi.

      Tasa-arvon puute -ajatus tulee ehkä tästä edellä kuvatusta asemasta?

      Poista
    2. Terveisiä kaukomailta.

      Torsti yrittää selvästikin sanoa, että vaikka tarkoitusperät olisivat kuinka tasa-arvoiset, muut perät ratkaisevat lopultakin sen, kuinka tasa-arvoista keskustelu ja suhtautuminen tosiasiallisesti on.

      Kyllä voin tuohon näkemykseen yhtyä. On siinä perää. Noin se käy.

      Viittaan vaikkapa kaukomailla käymiini keskusteluihin, joita aina syntyi yhteisissä illanistujaisissa. Siihen syntyi äkkiä pieniä piirejä, joita yhdisti samanhenkisyys ja kiinnostus samanlaisiin asioihin.

      Minullakin oli onni löytää ihmisiä, joiden kanssa kävimme syvämietteisiä keskusteluja uskonno(i)sta, maailmasta, avaruudesta, historiasta, kirjallisuudesta ja - totta tosiaan - myös meditaatiosta.

      Minulla on myös ollut onni löytää blogi, jossa voi käydä samanlaisia keskusteluja. Tämä Iinekselän avara tupa.

      Poista
    3. Kiitos, Tapsa. Arvasin, että reissussa siellä ollaan, kun ei vähään aikaan kuulunut mitään. Toivottavasti oli hyvä reissu. Kaamosaikaan täältä on hyvä lähteä hetkeksi pois.

      Tuosta meditaatiosta mieleeni tulee taas juuri lukemani Anita Konkka, joka on hyvin kiinnostunut meditaatiosta ja zeniläisyydestä, vai miten tuo termi käytännössä sanotaan -- zenläisyydestäkö? Ja kiitos tuosta, mitä sanot tästä tuvasta.

      Poista
    4. Teit niin kiinnostavan esityksen Konkan kirjasta, että laitoin sen listalleni. Muistelen lukeneeni aiemminkin hänen vastaavia mietteitään, varmaan jostakin lehdestä.

      Zeniläisyydestä,,, miksei sitä niinkin voi sanoa, vaikka itse käytän lyhyempää muotoa: zenistä. Sillä kyse on filosofiasta, ei lahkosta.

      Poista
    5. Vaan mitä mielenhallintaa lienee kyndoliittijooga, jota sanotaan Kuopion tappajaäidin harjoittaneen hyvinvointifirmassaan?

      Poista