22.11.2014

Niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki


Mistähän sekin taas tulee, että avioliitto onkin rakkauden mittari? Luin tänään homoavioliittoja puolustettavan sillä mandaatilla, että homoillakin on oikeus rakkauteen. Rakkaus kuuluu kaikille!  Juuri kun on opittu, että avioliitto ei ole rakkauden tae, vaan rakkaus kukkii parhaiten avoimissa liitoissa irti kirkosta. Mistä ylipäänsä tämä hinku kirkon siunaavaan syliin tänä aikana, kun trendinä on erota kirkosta?

Onko sukupuolineutraali avioliitto-oikeus ylipäänsä ollenkaan tasa-arvokysymys? Eikö sen pitäisi olla ennen kaikkea lapsikysymys, tulevan lapsen oikeuksiin liittyvä kysymys? Nimittäin jokin aika sitten oltiin vahvasti sitä mieltä, että keinohedelmöityksessä ei voi olla kysymys yksinäisen naisen oikeuksista, vaan siinä on kyse enemmän tulevan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. Keinohedelmöitystä haluavia miehettömiä naisia pidettiin itsekkäinä lapsensaantihalussaan ja täten lapsen edun polkijoina. Katsottiin, että naiset haluavat itselleen jonkinlaisen nukkevauvan. Mitä lapsi ajattelisi myöhemmin kuullessaan, että hän on keinohedelmöitetty tuote? Miten nyt homoavioliitoissa sitten ei olisikaan kyse tulevan lapsen omasta halusta ja eduista, vaan vain homopariskunnan oikeudesta saada adoptio-oikeus lapseen? Eikö yhtä hyvin nyt pitäisi kysyä tulevalta lapselta, millaiset vanhemmat hän haluaa? Eikö siis nimenomaan lapsi ole rakkauden hedelmä, jolla on omat oikeutensa, eikä tuote, joka annetaan homo- tai lesbopariskunnalle?

Yllä kysyn, en vastaa. En tiedä, mikä on oikein ja miten tässä pitäisi tehdä. En osaa automaattisesti puolustaakaan homojen tai lesbojen oikeutta adoptoida lapsi. En osaa sitä kieltääkään, koska heillä on nähdäkseni samanlaiset edellytykset olla hyviä vanhempia.

Kyse on siis lapsista, sillä heidän suojakseen kai avioliittoja yhä solmitaan, vaikka toki vähenevässä määrin, kuten Tilastokeskuksen uusimmat tilastot juuri eiliseltä päivältä osoittavat. Ellei lapsia haluta, en oikein ymmärrä, miksi homot ja lesbot hinkuvat kirkollista avioliittoa tänä uskonnottomana aikana. Muut mahdollisesti puuttuvat oikeudethan pitää hoitaa lainsäädäntöteitse, ei siinä kirkolla ole kahta sanaa sanottavana. Esimerkiksi perintöoikeus on tällainen asia.

Olen muuten sitä mieltä, että sukupuolisia vähemmistöjä on muitakin kuin homoseksuaalit, eli eikö sukupuolineutraali avioliittolaki kuulu tasa-arvoisesti muillekin poikkeaville ryhmille? Eikö siis samalla tule säädetyksi avioliittolupa kohteensa kanssa esimerkiksi transsukupuolisille, pedofiileille, zoofiileille ja vaikkapa nekrofiileille? Kuka voi kiistää heidän oikeutensa vapaaseen sukupuolielämään? Kuka heittää ensimmäisen kiven?

Ja vielä lopuksi - miksi yhteiskuntamme on täynnä vaatimuksia aikuisten oikeuksista? Elämme minä-minä-maailmassa, jossa nuorella aikuisella on kädessään elämän valttikortit, ja ellei ole, hänellä on oikeus vaatia ne yhteiskunnalta. Päivähoidossakin kriteerinä ovat vanhempien edut, ei lasten. Heiltä ei kukaan kysy, ja parempi ehkä niin. Heidät voidaan sijoittaa liukuhihnalle hoidettavaksi, kun taas  vanhukset voidaan jättää kotiin tai sairaalan sänkyihin hoitamatta -  toinen ryhmä, joka on aikuisuuden ulkopuolella, sen ohittanut.

(Maalaus Paul Charles Chocarne-Moreau)

156 kommenttia:

  1. Iines puhuu asiaa. Niin laajaa ja tärkeää, että siihen on vaikea ottaa kantaa noin vain hutaisten. Jotain yritän sanoa.

    Onko avioliitto rakkauden mittari? Miten se voisi sellainen olla, kun niin monista syistä "yhteen mennään". Joskus siihen vaikuttavat taloudelliset tai jotkut muut hyötynäkökohdat. Joskus rakastumiset.
    On onnistuneita avioliittoja, joissa vallitsee riidaton rauha ja rajaton luottamus ja rakkaus toiseen osapuoleen. Useimmiten se on kuitenkin unta vaan.

    Lapsen kannalta on mielestäni miehen ja naisen välinen avioliitto paras, jos molemmat vanhemmat arvostavat lastaan. Lapsi on silloin useimmiten toivottu ja odotettu. Tuntuu, ettei lapsi koskaan saa liikaa rakkauta ja huomiota osakseen.

    Seurasin tänään pikku perhettä, jossa isä ja äiti molemmat olivat ylpeitä vielä lattialla ryömimisvaiheessa olevasta vauvasta, joka osasi jo istua. Miten ihailevat ilmeet vaihtelivat sekä isän että äidin kasvoilla. Ja kun lapsi nousi käsiensä varaan ja katsoi heitä iloisesti hymyillen, tajusin näkeväni puhtainta onnea. Mutta samalla hiipi mieleen ajatus, kuinka kauan tuo onni kestää? Kuinka kauan lapsi jaksaa hymyillä? Kuinka kauan vanhemmat jaksavat olla ylpeitä lapsestaan (ja toisistaan).

    Miksi pidän hyvänä sitä että lapsella on isä ja äiti? Miksei kaksi äitiä tai kaksi isää olisi hyvä? . Tai olisko paras, jos lapsella olisi kaksi isää ja kaksi äitiä? Jos toinen isä tai toinen äiti astuisi remmiin silloin kun se toinen uupuu. Olisi ikään kuin varavanhemmat.

    Periaatteessa ei minulla ole minkäänlaista halua puuttua ihmisten ratkaisuihin ja toiveisiin. Sellaisiinkin, joihin en ole itse tottunut. Jos joku mies haluaa mennä naimisiin miehen kanssa, tai joku nainen naisen kanssa. Ja he ovat sitten onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, se on ok. Mutta mikseivät he voisi elää yhdessä ilman avioliittoakin? Vai onko heilläkin tarve tehdä suhde "turvalliseksi" ja viralliseksi? Ettei toinen yhtäkkiä siitä karkaisi? Täydentäisikö suhdetta vielä se, että siihen kuuluisi lapsi, jota he voisivat helliä. Jos heistä siltä tuntuu, niin ok. En sitä onnea haluasi heiltä viedä.

    Mutta niin kuin Iines, haluaisin katsella tällaisia tillanteita lapsen kannalta. Se että lapsella olisi hyvä olla ja hän voisi elää onnellisen lapsuuden. Se olisi minusta kaikkein tärkeintä.

    Lapset joutuvat elämään heitä hoitavien armoilla. Onneksi he, lapset, ovat sopeutuvia. Usein riittää sekin, että jos lapsella on vain yksi ihminen, joka voisi olla vaikka perheen ulkopuolinen, mutta johon lapsi voi luottaa ja joka luo turvallisuuden ja hyväksymisen ilmapiirin hänen elämäänsä, sekin auttaa.

    Mutta mistä ongelmat tulevat? Miksi niin paljon avioeroja? Miksi niin paljon onnettomia vanhempia ja onnettomia lapsia, kärsimystä, nuorisorikollisia, itsemurhia? Miksi jotkut lapset vihaavat vanhempiaan, ja jotkut vanhemmat joutuvat pelkäämään lapsiaan?

    Ehkä se johtuu vain siitä, että olemme kaikki ihmisiä. Eikä ihmisenä olo ole aina helppoa. Itse asiassa se on välillä hyvin vaikeaa. En tunne yhtään ihmistä, joka olisi vilpittömästi iloinen ja ihastunut ja väittää että on ollut aina onnellinen. Minusta se on valetta. Tai sitten pelkkää luuloa. Ikävät asiat kuuluvat elämään, mutta miten niihin suhtautuu, on sitten jo eri juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, perinteinen vanhemmuusmalli on lapselle paras minustakin. Tai lienee oletusasetuksena paras. Tämä siksi, että lapsi haluaa poikkeuksetta olla samanlainen kuin muutkin, ja kaikki muu on traumaa. 95 prosentilla on vanhempina isä ja äiti tai toinen heistä, mutta ei kahta isää tai kahta äitiä. Vaikka me aikuiset olemme olevinamme ulospäin suvaitsevia ja laajakatseisia sivistyneitä kansalaisia, niin lapset eivät ole, vaan he ovat suorasanaisia ja varsin julmia totuudentorvia. Mistä tämä tulee? Väitän, että osin lapsen mielen aitoudesta, osin kotoa, sieltä suvaitsevuuden muurin takaa. Onhan totuus se, että gallupien mukaan yli puolet vastaajista ei hyväksy homoseksuaalien avioliittoja.

      Poista
    2. Esität hyviä ikuisuuskysymyksiä, Liisu. Mistä kärsimys tulee, mistä erot tulevat ja viha. Eilenkin kuultiin uutisista järkyttävä uutinen Kuopiosta: kaksi pientä lasta on tapettu, kotona. Tappajana oletettavasti äiti.

      Viha on ihmisessä sisäänrakennettuna, kuten rakkauskin. Ei ole hyvää ilman pahaa, eikä pahaa ilman hyvää. Vaan missä menee se murtumaraja, jolloin yhteisöllisen ihmisen eettisyys ja moraali murtuu, ja tilalle astuvat tuhovoimat?

      Poista
    3. Iines,

      tuossa teit oikean ja tärkeän havainnon lapsen kannalta.
      Lapset ottavan huomattavan paljon mallia toisistaan ja usein jo kaveripiiri on ratkaiseva, vähän isompana. Ei haluta olla "erilaisia nuoria", se johtaa toisten lasten joukossa eristämiseen, tai ainakin sitä pidetään kummallisena. Lapset jos ketkä kuuntelevat tarkalla korvalla mitä mieltä ihmiset heidän ympärillään ovat.

      Jos enemmistö olisi sitä mieltä, että kotona kuuluu olla esim. vain kaksi äitiä, lasten lisäksi, he voisivat ihmetellä, miksi meillä on vain yksi äiti ja isä, joka jää usein etäisemmäksi hahmoksi.

      On poikkeuksia. Kuulin sivusta miten pojat puhuivat isästään joka kaikilla tuntui olevan parempi kuin toisilla. Mutta yksi pojista vain kuunteli. Mutta kun joku toisista kysyi, mitäs sun isäs tekee, poika vastasi iloisena ja kirkkaalla äänellä: Mun iskä kävi vain siementämässä mut ja katosi!
      Kukaan ei näyttänyt ihmettelevän. Luulen jopa että toiset ajattelivat: Onkohan sen iskä teräsmies! Sitä vähän epäilen, kun katselin heidän ilmeitään.

      Poista
    4. Paljon riippuu varmaan myös lapsen omasta asenteesta ja reippaudesta. Jos ei itse vähättele tai häpeä, vaan esiintyy itsevarman reippaasti, tuskin muutkaan sen kummemmin reagoivat, eivät ainakaan kiusaa. - Vaan siinä se vaikeus onkin: kasvaa itsevarmaksi ja reippaaksi..

      Poista
  2. Et näemmä Iines tätä asia tiedä:
    1. Parisuhteen ulkoiset adoptioprosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia, viranomaiset jotka hoitavat niitä asioita tarkistavat ja pitävät kyllä huolta, että lapselle löytyy paras mahdollinen koti. 2. Keinohedelmöitystä ei anneta kuin olutta baaritiskiltä, siihen liittyy myös noin 1-2 vuotta kestävät keskustelut ja vanhemmuushaastattelut ja elinolotutkimukset (tämä olisi ehkä todella hyvä tehdä kaikille vanhemmiksi aikoville!).
    Joten kyllä siitä lapsen edusta huolehditaan. Vaan saahan sitä olla vaikka mitä mielipuolta ja esittää mitä tahansa mielipuolisuuksia asioista, joista ei tarpeeksi mitään oikeasti tiedä tai tunne.

    Avioliittolain muutos laajentaa avioliitto-oikeuksia ja yhdistää kaksi erillistä avioliittolakia toisiinsa, jolloin myös ne lapset joilla tällä hetkellä ei ole samoja juridisia oikeuksia vanhempiinsa kuin muilla lapsilla, saavat myös ne. Translain uudistus on menossa, se etenee hitaasti, mutta kuitenkin etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossakin yleisönosastokirjoituksessa oli kysymys, että mitä mieltä kukin on siitä, että homo-pariskunta adoptoisi vaikkapa pienen tytön?
      On hyvä, että ollaan tarkkoja naissä asioissa.
      Adoptioita tai hedelmöityshoitoja ei minun mielestäni ei pitäisi antaa ollenkaan lesboille tai homoille. Miksi he eivät tyydy valitsemaansa osaan lapsettomina. Avustakoot maailman sairaita ja nälkäänäkeviä lapsia sen sijaan että väen vängällä pitää jopa keinotekoisesti leikkiä "perhettä".

      Poista
    2. Onpa rumasti sanottu tuo mitä sanot, toisten ihmisten perheistä ja parisuhteista. En ole koskaan sanonut kenenkään perheestä noin ilkeästi.

      Poista
    3. Totta mikä totta. Ilmeisesti sinulla on vain täydellisiä, ihania esimerkkiperheitä ympärilläsi. Hyvä niin, ole onnellinen.

      Poista
    4. Anonyymi, tiedän kyllä nuo kaikki kommentissasi klo 22.36 mainitsemasi asiat keinohedelmöitysprosessista. Olen kirjoittanut aiheesta blogiini ennenkin, mm. täällä.

      Olen vankkumaton keinohedelmöityksen puolustaja, sillä maailmassa on joukoittain yksinäisiä naisia, jotka haluaisivat lapsen, vaikka miestä ei ole. Sitä vastaan olen, että yksinäinen nainen joutuu tarkempaan syyniin kuin lapseton aviopari. Sitäkin vastaan olen, että vain varakkaimmilla on varaa tähän prosessiin, samoin kuin adoptioon. Voidaankin puhua siitä, että lapsen voi ostaa rahalla, mutta ei rakkaudella, jos hieman kärjistää. Uskon, että tulevissa homoparien adoptioasioissa on myös mutkia matkassa.

      Poista
    5. Käytännössä homoparien adoptio tuleekin menemään mitä suurimmalla todennäköisyydellä Jani Toivola -mallin mukaan. Toinen lapsen vanhemmista on homo/lesboparin toinen jäsen, ja toinen yhdessä sovittu ulkopuolinen. Tähän ei liene kenelläkään mitään sanomista. Hatunnosto Jani Toivolalle hyvästä vanhemmuudesta.

      Poista
    6. Luin jostain naistenlehdestä jutun Toivolasta ja vauvasta. Tuli todella paha olo lapsen puolesta. Pikkuinen, joka ei yöllä herätessään saa kokea äidin läheisyyttä, pehmeää rintaa, josta saa ainutkertaista ja sopivaa ravintoa. Vain epätoivoisen isän kylmän tuttipullonsa kanssa hääräämässä?

      Poista
    7. Aina ei äiti voi olla tietysti vauvan lähellä. Esim. kuolee synnytykseen, sota tai muu luonnonmullistus tappaa, jne. Mutta on eri asia "teettää" itselleen lapsi vieraalla ihmisellä? Eräänlaista uutta ihmiskauppaako?

      Poista
  3. Rakkaus ei erottele sukupuolta, mutta seksuaalinen suuntautuminen sen tekee. Juu.
    On se niin mielenkiintoista tämä touhu. Mitä hiton sukupuolineutraaleja homot ja lesbot ovat? Heillehän kelpaa vain oma sukupuoli. Onko sekään oikeudenmukaista, neutraalia suhtautumista avioliittoon?

    No. Tottakai seksuaalivähemmistöillä on periksiantamaton tahto ja tarkoitus ajaa laki läpi. Ajatelkaas mikä voitto se toteutuessaan on. Pieni vähemmistö voi jyrätä demokraattisen enemmistön tekemän lain. On siinä juhlan aihetta kerrakseen, vaikka tosi pieni vähemmistö haluaa papin aamenen sänkypuuhiensa siunaamiseksi. Tietysti sateenkaari-perheet (öyk kuka keksi moisen otsikon näille?) luulevat, että tämän lain kautta hekin, jotka katsovat kieroon homojen ns."rakkautta" hyväksyvät viimeinkin nämä valtaväestöstä poikkeavat elämäntavat ja suuntaukset.
    Avioliitto on luotu miehen ja naisen väliseksi. Ja niin sen tulee pysyäkin. Piste. Mieparit tai naisparit eivät koskaan voi keskenään siittää lapsia. Siinä on tarpeeksi biologisia ja fyysisiä syitä olla heille myöntämättä oikeutta avioliitoon.
    Miksi evoluutio on ylipäätään luonut miehen ja naisen erilaiseksi. Siksi, että laji jatkuu. Lesbot ja homot eivät keskenään jatka lajia, miten kummassa he voivat edes esittää vaatimuksia laista. Hyi, hävetkööt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pieni vähemmistö voi jyrätä demokraattisen enemmistön tekemän lain."

      Heh. Pieni? Kuinka pieni?

      Ai niin, homoseksuaaleilla ei ole lainkaan sukulaisia eikä ystäviä eikä lapsia, edes omasta takaa. Lapsilla ei ole kummitätejä eikä enoja eikä setiä eikä tätejä. Ei ole, ei. Nämä tyypit eivät ole töissä eikä heillä ole kollegoja eivätkä he opiskele, joten heillä ei ole opiskelukavereita eikä koulukavereita. Juu, niin sen täytyy olla. Jyräävat. Juuh.


      Poista
    2. Kun sitä toivoisi, että rakastaisivat, nauttisivat rakkaudestaan ymmärtäväisinä, viisaina, ja erilaisina yksilöinä toisiaan kunnioittaen. Onko elämä homona ja lesbona vielä nykyäänkin erityisen vaikeaa, vaikka kaikki mahdollinen on jo tehty heidänkin elämän tilanteensa parantamiseksi.? Kaihertaako syyllisyys jostakin, vaivaako epävarmuus, missä oikein mättää, kun lisää vaan aina ollaan vaaatimassa?

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, että homoseksuaalit eivät ole sukupuolineutraaleja (paitsi bi-seksuaalit), sillä heille kelpaa vain oma sukupuoli. Tähän sukupuolineutraali-ilmaisuun on puuttunut mm. kielitoimiston edustaja juuri tästä syystä. Sanavalinta on siis väärä, kun puhutaan sukupuolineutraalista avioliitto-oikeudesta. Ilmaisu luo turhan positiivisia ennakkomielikuvia asiasta. Pitäisi puhua täsmällisemmin tasa-arvoisesta avioliitto-oikeudesta.

      Tästä syystä otsikossani onkin termin edellä ilmaisu "niin sanottu".

      Poista
  4. Koska aihe kuumentaa tunteita, laitan tähän kevennykseksi löytämäni hauskan historiapalan suuresta Nobel-kirjailija André Gide´stä. Nuorena hän meni naisen kanssa naimisiin, liitto ei kuitenkaan "lihallisesti toteutunut". Suuren ja kauniin rakkautensa André löysi 47-vuotiaana, vuonna 1916. Hän adoptoi ystävättärensä lapsista 15-vuotiaan Marc´n. Pariskunta, isä ja poika, oli tiettävästi hyvin onnellinen, vaikkei ajan moraalikäsitysten vuoksi voinut mennä keskenään naimisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen yhteensattuma: törmäsin eilen Anita Konkan uusimmassa teoksessa samaiseen kirjailijaan. André Gide oli nimittäin Anita Konkan suuri nuoruuden kirjallisuusihanne ja hän kuvasi suhdettaan tähän. Hain itsekin Gidestä lisätietoja, koska en tunne syvemmin hänen teoksiaan. Pastoraalisinfonian aion lukea!

      Gidehän oli tavannut Afrikassa Oscar Wilden, ja tämä oli opettanut hänet seurustelemaan arabipoikien kanssa. Myöhemminkin, kun Gide oli saanut nuoruutensa ihannenaisen vaimokseen, he tekivät häämatkan Afrikkaan. Täälläkin Gide oli mieluummin poikien kuin vaimonsa kanssa.

      Niin, ja miten Woody Allen? Hänhän solmi suhteen ottotyttäreensä ja taisi naidakin tämän myöhemmin. Kenties meidän tulee vähitellen alkaa ymmärtää myös pedofiilejä?

      Poista
    2. Oscar Wilden romaani Dorian Grayn tarina on minusta edelleenkin täyden kymmenen boring-pisteen kirja. Gogolin novelli Muotokuva muistuttaa sitä aiheeltaan, mutta on huomattavasti parempi. Wilden sukkeluudet ovat ihkuja.

      Allen otti tiettävästi ottotyttärensä tämän ollessa täysi-ikäinen. Ja Mia pelehti entisen miehensä, Frankie-boy Sinatran, kanssa vielä Woodyn aikoihin. Sinatra oli Farrowia noin sata vuotta vanhempi.

      Poista
    3. Sitä paitsi Woodyn nykyinen eukko ei ole, eikä ole ollut hänen ottotyttärensä, vaikka ruma onkin.

      Mia Farrowin ottotytär.

      Poista
    4. Riku, kyllä Woody Allen hyväksikäytti ottotytärtään Dylan Farrowia, joka oli alle kouluikäinen, kun hänet otettiin Farrow-Allenin perheeseen, oliko se nyt Vietnamista vai mistä. Nykyisin Allen voi olla naimisissa jo jonkun muun kanssa. mutta siis pedofiili hän oli ja on.

      Poista
    5. Hollywood, Hollywood, tuo ihmeiden Intia, jossa päivää sanoessakin valehdellaan.

      Poista
    6. Woody sitä vastoin on ehta new yorkilainen.

      Poista
  5. Ymmärrän kyllä homoja, kun ajattelen, miten heidän elämänsä on tehty vaikeaksi esim. Venäjällä. Siellä on jengijoukkoja, joiden ainoa tehtävä on vihata homoja, he suunnittelevat tällaiseksi tunnetun julkista pieksemistä ja rääkkäämistä js vain naureskelevat keskenään jokaisen tihutyönsä jälkeen. Venäjällä on homous kielletty, ja heitä saa näin ollen pieksää ja vahingoittaa.

    Tschaikovski, yksi mielisäveltäjistäni, oli homo. Hän kärsi siitä ja meni kuitenkin naimisiin nuoren naisen kanssa, mutta se oli yhtä helvettiä, varmaan kummallekin. Avioliitto purkautui, ja Tschaikovski yritti hukuttautua järveen, mutta veli pelasti hänen henkensä. Monet muutkin taiteenalan suuruudet ovat olleet homoja. Ja edelleenkin heitä on.

    Tunnen yhden perheen, jossa poika paljastui homoksi. Hänen isänsä ja äitinsä saivat tietää siitä vasta myöhemminm ja se oli kova pala heille. Poika oli biseksuaali ja solmi avioliiton, joka oli onneton, mutta tuotti monta lasta (isovanhempien iloksi), ja vaimo kesti sen, että miehellä oli poikaystäviä. Mutta siinä vaiheessa kun poika olisi tuonut "uuden löytönsä" kotiin asumaan, vaimo vaati avioeroa. Sitä oli murheellista seurata, Tällä hetkellä mies on mennyt naimisiin miehen kanssa (hän ja hänen puolisonsa, sekä entinen ja tämä nykyinen, ovat korkeasti koulutettuja, miellyttäviä ihmisiä). Mutta tämä meille tuttu mies, jota arvostamme suuresti sekä ihmisenä että ammatissaan taitavana, oli ennättänyt saada vamman sieluunsa kaiken sen kohtelun takia, mitä hän sai kokea, kun hänen biseksuaalisuutensa paljastui, hän on tällä hetkellä kykenemätön tekemään työtään. On sairaslomalla.

    Tätä taustaa vasten ymmärrän kaikkia maailman homoja, Ymmärrän miten vaikeaa heidän elämänsä saattaa olla. Ei se ole hankittu ominaisuus, homous, se on synnynnäinen.

    Lesboja tunnen vain yhden pariskunnan. Mutta heistä ei paljon puhuta. Minusta tuntuu, että kaksi naista yhdessä, pääsevät paljon helpommalla kuin kaksi miestä. Voin olla väärässä, mutta nämä tuntemani ovat ihania ja avoimia ihmisiä. Yhdessä ja erikseen.
    En ymmärrä, miksi heitä pitäisi kohdella eri tavalla kuin muita ihmisiä. Eivät he häiritse kenenkään elämää. Eivät mellasta eivätkä pauhaa. Ovat molemmat taiteilijoita, pitävät yhteisnäyttelyitä. Nauravia, iloisia ihmisiä. Tekevät hyviä töitä.

    Olisi mukava tietää, miten itse kukin suhtautuisi lapseensa, jos tämä "paljastuisi" jossain vaiheessa homoksi tai lesboksi. En osaa sitä itsestänikään arvata. Sitä en ainakaan toivoisi sentakia, että tietäisin hänen saavan siitä kärsiä. Vai alkavatko ihmiset jo ymmärtää, että ihmisiä he ovat edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, eivät ihmiset kai vieläkään suhtaudu täysin luontevasti homoseksuaaleihin, vaikka edistystä on jo tapahtunut paljonkin. Lapset huutelevat edelleen toisilleen haukkumasanaksi "homo" tai "lesbo". Ja toiseksi, me nauramme edelleen homovitseille ja homostelulle, homoista on stereotyyppisiä sketsiviihdekuvia, joita viljellään joka päivä viihteessä. Homoja pilkataan siis edelleen, jopa hyväksytysti. Parasta asiassa on kuitenkin se, että homot osaavat itsekin nauraa itselleen, tai luoduille stereotypioille.

      Toisaalta on sitten niin, että huumori voi olla keino saattaa asia tutuksi. Kun sallimme homolle naurun, sallimme myös homouden. Kun kiellämme homostelulle nauramisen, kiellämme perimmältään homouden. Vai?

      Homoja on kai useimmilla ystäväpiirissään. Minullakin. Tunnen tai pikemmin tiedän myös pedofiliaan selvästi taipuvaisen merkkimiehen, arvostetun musiikkihenkilön, joka on pitänyt näppinsä kyllä julkisuudessa visusti kurissa, mutta jolla on takanaan tyttöjen hipelöintiyrityksiä soittotunteja antaessaan.

      Poista
    2. Minä tunnen kulttuurin parissa työskenteleviä naispareja. Suon kyllä heille toisensa.Tuskin monikaan normaali mies voisi rakastua, saati tuntea vetoa näiden lesbopariskuntien tähän miesmäisempään osapuoleen. Naismaisimmilla, eräälläkin on ollut suhde - avioliittokin miehen kanssa, josta lapsia. Nainen ylipäätään on ilmeisesti enemmän turvallisuushakuinen, ja mielellään parisuhteeseen sitoutuva. Taloudellisestikin on edullisempaa asua kaksin kuin yksin.
      Ihmettelen kyllä usein, kuinka he voivat tuntea seksuaalista vetovoimaa toisiaan kohtaan, mutta ihmetellähän saa.
      Liisu kysyi, miten suhtautua siihen, jos oma lapsi tunnustautuisi lesboksi tai homoksi. Minä ainakin kokisin suurta syyllisyyttä. Kokisin olevani vanhempana täysin epäonnistunut. Totta kai heti alkaisin analysoida kaikkea sitä, missä kohtaa kasvatuksessa tai missä kaikessa olen tehnyt anteeksiantamattomia virheitä lastani kohtaan.
      Tietysti yrittäisin keskustella lapseni kanssa, kuunnella, yrittää ymmärtää ja hyväksyä. En tiedä, voisinko koskaan täysin antaa itselleni anteeksi, että olen epäonnistunut täysin vanhempana.

      Poista
    3. Et siis näe homoseksuaalisuutta synnynnäisenä ominaisuutena, vaan kieroon kasvamisena, Leonoora?

      Tämä onkin se ydin: mitä homoseksuaalisuus tieteellisesti katsoen on, mistä se tulee, onko se synnynnäistä vai joidenkin kasvuprosessien lopputulema.

      Poista
    4. Jotensakin niin. Voi olla, että joillakin on perimässä tietty alttius homouteen, mutta kyllä ihmis- ja olosuhteet mielestäni ovat suurin tekijä tässä kehityksessä.
      Vähintäänkin seura tekee kaltaisekseen missä tahansa tiiviissä kanssakäymisessä. Ja kai se himon sammuttaminen, nautinto sanelee kullekin mistä aukoista parhaimmat kyydit ottaa. :)

      Poista
  6. Jos samaa sukupuolta olevat haluavat liitolleen papin aamenen, suotakoon se heille. Millä oikeudella se voidaan heiltä evätä? Jos kirkollinen vihkiminen on heille tärkeää, niin millä perusteella heidän rakkautensa ei sitä ansaitsisi toisin kuin heteroparien?

    Tietääkseni samaa sukupuolta olevat eivät pääse julkisen puolen lapsettomuushoitoihin ja se raja on minusta ok. Kun kerran he eivät päällään seistenkään pystyisi tuottamaan yhteistä jälkeläistä omaehtoisesti,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 2007 astui voimaan hedelmöityshoitolaki, joka ei rajaa ulos naispareja eikä yksineläviä naisia. Siis hoitoja saavat kaikki, jotka haluavat.

      Poista
    2. Hoitoja saavat kaikki halukkaat ainakin omalla rahalla, tiedetään. Kommentistasi ei käynyt ilmi, että onko kaikilla oikeus yhteiskunnan tukemiin hoitohin.

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Kuunkuiske, yksinäisiä äitejä ei auteta julkisella puolella ollenkaan, ja tuhansia euroja maksavat hoidot tehdään yksityisillä hedelmöitysklinikoilla. Tuntuu kyllä omituiselta, että naimisissa olevat saisivat näihin hoitoihin yhteiskunnan tukea ja pääsevät halutessaan julkiselle puolelle! Tämä on mielestäni diskriminointia ja yksinäisten syrjimistä.

      Poista
    4. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee - se tulee ilman epäilyä ennen pitkää, niin lienee selvää, että myös homo/lesboparit pääsevät halutessaan julkiselle puolelle tuettuun hedelmöityshoitoon. Tämä on tietenkin oikein, mutta oikein ei ole se, että yksinäiset naiset eivät pääse.

      Poista
  7. Tässä lyhyt luettelo:


    http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_homo-_ja_biseksuaaleista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityiselämän piiriin kuuluu yhä edelleen mm seksuaalisuus, mutta sitähän ei tämänkaltaisten listojen laatijat yhtään ajattele. Joidenkin vastustus tasa-arvoista avioiliittolakia kohtaan perustuukin sille etteivät enää tiedä ihan varmasti onko kyse kahden heteron liitosta vai jostain muusta. Outtaajat (paljastelijat) tunkeutuvat tälle alueelle ja ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Motiivina on usein oma tirkistelyn halu ja muutkin varsin alhaiset syyt, joita ei tarvinneet luetella. Mihin näitä seksuaalisuuslistoja oikein tarvitaan?

      Poista
    2. Anonyymi, olen samaa mieltä noista seksuaalisuuslistoista - ne ovat turhia. En kuitenkaan nimittäisi listaajia paljastelijoiksi, koska eivät he kenenkään housuja vedä alas. Jos homoseksuaalisuus tiedetään, se on yleensä jossain vaiheessa ollut homoseksuaalin oma valinta, kulkea avoimesti yhteiskunnassa.

      Minusta listoista voisi olla myös etua, joskaan en siis kannata listaamista selvistä asioista. Moni ennakkoluuuloinen ei nimittäin tiedä ilman niitä, miten lahjakkaita ja erilaisia ihmisiä homoseksuaaleissa on. Tämä ehkä auttaa oivaltamaan, että homoudessa ei ole mitään kummallista ja salamyhkäistä, eikä - pelättävää. En siis närkästyisi hirveästi tästäkään, jos olisin homoseksuaali. On perin inhimillistä olla ymmällään itselleen oudon asian edessä.

      Me emme nimittäin vieläkään tiedä, mitä homous on ja mistä se johtuu. Siksi ennakkoluulot.

      Poista
    3. Listan monet henkilöt ovat jollain tapaa poikkeusyksilöitä. "Luovia neroilla" on tavallisten kanssaihmisten kanssa tylsää. Juntit eivät stimuloi, kokemaan niin henkisesti kuin fyysisesti jännittäviä ääri-ilmiöitä.
      Dorian Grey valitsi tuttavan yllytyksestä epäsiveellisen elämän. Kun hän tajusi viimein narsististen nautintojen johtaneen hänet tuhoon, ei paluuta enää ollut. Onko ennenaikainen kuolema itsekkäiden nautintojen ihana palkinto? Aidsiin esimerkiksi? Huumeisiin kuolee yhä useampi myös. Olen joskus tästä maininnutkin, mutta onko todella kaikkien ihmisten mielestä normaalia tökkiä ulokettaan toisen viemäriputkeen. Kait sitä ennen sentään tehdään suolentyhjennys. Vai?

      Poista
    4. Jonkin verran esiintyy homoseksuaalisuuden glorifiointia. Tuntuu joskus, että homous sinänsä nähdään luovuutena ja taiteellisuutena.

      Minä olen kuiva järki-ihminen, ja haluaisin tietää, mitä homous on ja miksi joissain yksilöissä syntyy erilaisia seksuaalisia poikkeavuuksia - vai voiko nykyään enää sanoa homoutta poikkeavuudeksi?

      Ihmisen monista psyykkisistä ja fyysisistä toiminnoista pystytään esittämään tieteellisiä teorioita, mutta ei homoudesta, sen synnystä. Tiedetään vain, että sitä on aina ollut, kuten muitakin seksuaalisuuksia. Jo antiikin aikana joku keisari otti miehen puolisokseen, kunnes homoliitot kiellettiin kuolemanrangiastuksen uhalla.

      Poista
    5. Leonoora, eikös B-portti ole heteroliitoissakin käytössä? (Tähän silmääiskevä hymiö.)

      Poista
    6. Niin kuulema on. En tiedä millaiset himot siinä oikein pitää hyrrätä, koska kokemusta ei ole. Kenties peräpäähän pukkija lienee piilohomo, jos naisen reikä ei kelpaa vaan pitää rupareikää parempana. Tai, mitäpä tämä eläinkunnan kruunupää ei keksisi itseään viidyttääkseen. Hymiöllä tästäkin poes!

      Poista
    7. Ja hymiöllä sisään - kenties kyse tässä on mielikuvista ja puristusvoimasta?

      Poista
    8. Millähän perusteilla Olavi Paavolainen on yhä tuolla listalla?

      Mutta tytöt, tytöt... herranen aika, kyllä lemmiskely on äärettömän paljon muuta ja enemmän kuin vain johonkin reikään pökkimistä!


      Poista
  8. Uusi avioliittolaki menee läpi ennen pitkää, eikä se todella vaikuta mihinkään. Homot ovat vähemmistö, joista vähemmistö menee naimisiin, ja näistä vähemmistö koskaan adoptoisi ketään. On ihmeellistä, että näin pienen vähemmistön vuoksi täytyisi lakia muuttaa. Avioliittoinstituutio on ollut olemassa lujittaakseen miehen ja naisen suhdetta, mikä on edellytys perheen muodostumiselle. Uusi laki voimaanastuessaan - vaikka ei sinänsä muuta asioita parempaan tai huonompaan suuntaan - on osa vuosikymmeniä jatkunutta rappion kierrettä, joka on tuhonnut avioliiton. Ei jatkoon.

    Hedelmöityshoidot tulisi lakkautaa ylipäätään. Jos ei luonnonmukaisesti onnistu, niin voi jättää sikseen. No ehkä joissakin tapauksissa se voisi olla perusteltua, aiheesta kun en paljoa tiedä. Mutta esimerkiksi yksinäisille naisille ei hedelmöityshoitoja ikinä. Yksinhuoltajuus ei ole millään lailla toivottava ilmiö.

    "Tuntuu kyllä omituiselta, että naimisissa olevat saisivat näihin hoitoihin yhteiskunnan tukea ja pääsevät halutessaan julkiselle puolelle! Tämä on mielestäni diskriminointia ja yksinäisten syrjimistä"

    Kuten edellä sanoin, en kannata hedelmöityshoitoja, mutta on ihan okei, että perheitä suositaan yksilöiden yli. Perhe on yksilöä arvokkaampi, joten on aivan luonnollista, että se tuo etuja.

    Niin joo, ihan kiintoisa blogi. Kun näitä tekstejä lukee, on välillä vallan hämmentynyt, kun viimeistään viimeisessä kappaleessa on jokin koukku tai muuta piruilua. Eikä edelläsanottu ole moite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinhuoltajuus ei toki ole toivottava ilmiö. On kuitenkin niin, että ei se ole läheskään aina tietoisesti valittu olotila. Onhan monin eri tavoin todistettu, että ihminen on sosiaalinen olento, jonka hyvinvointi lisääntyy yhdessä muiden kanssa ja vastaavasti pahoinvointi lisääntyy yksin, ei nyt aivan kategorisesti mutta suurissa linjoissa.

      Moni nainen on tahtomattaan yksin, ja haaveilee perheestä ja lapsista. Biologinen kello tikittää. On mielestäni ihan oikein käyttää tilaisuus hyväksi ja lisätä maailmaan rakkauden määrää vaikka sitten hedelmöityshoidon avulla, jos se kerran on mahdollista.

      Kiitos tuosta blogiarvioinnista! Ihan en nyt ymmärrä noita mainitsemiasi koukkuja tai piruiluja. Missä niitä on, minun leipäteksteissäni vai kommenteissa?

      Poista
    2. En kiistä yksinäisten naisten tarvetta seuralle. Olen itsekin naisen kaipuussa, mutta en kuitenkaan pyytäisi valtiota tarjoamaan minulle tyttöystävää. Minusta on arveluttavaa, että lapsia hankittaisiin vain yksinäisyyden täytteeksi, perheisiin he kuuluvat. Yksinäiselle naiselle paras ratkaisu olisi miesystävän tai lemmikin hankkiminen.

      Niin tuosta piruilusta, olisi pitänyt sanoa sarkasmi. Sitä sinulla näyttää olevan tapana viljellä, enkä siis sano edelleenkään tuota moitteena. Kukin omalla tavallaan, mutta joitakin tekstejä lukiessa oli välillä hämillään, että "meinaako se nyt vai ei?".

      Poista
    3. Korppi ei näköjään kykene tajuamaan, että perheet ovat hyvin monimuotoisia. Tämä täysin riippumatta seksuaalisista mieltymyksistä. Esimerkiksi homopornon harrastaminen ei ole mitenkään harvinaista heteromiesten keskuudessa. He myös ovat usein hyvin homofobisia ja takertuneita ydinperheideaaliin.

      En vastusta lapsettomana ihmisenä aikuisia, jotka haluavat lapsia perhe-elämäänsä. Homoseksuaalien perheissä on vuosikausia jo ollut lapsia, ja tulee jatkossakin olemaan. Avioliittolaki yhdemukaistaisi lapsperheiden juridiset oikeudet.

      Keinohedelmöityslaki koskee vain naissukupuolta, vasta sitten kun miehet synnyttävät heidän sanomisillaan on siinä asiassa merkitystä.

      Toisin kuin tuolla väitettiin, hedelmöityshoitoja annetaan myös julkisissa palveluissa naispareillekin.

      Poista
    4. Naisella on biologisia vaistoja, Korppi. Kyse ei ole yksinäisyyden torjumisesta sen enempää kuin liitossa olevillakaan. Onhan usein sanottu, että missään ei ihminen ole niin yksin kuin avioliitossa.

      Halu hoivata pikkuista vauvaa on naisella tarve, joka huutaa täyttymystään - ei jälleen kaikilla eikä kategorisesti, mutta suurissa linjoissa. Jos ei tilaisuutta lapsen tekoon näy tulevan, ei miehen puuttumisen tarvitse olla este, sillä lapsi kasvaa hyvin myös yhden vanhemman ja muun tukiverkoston suojissa. Rakkaudelle on tilaa, ja jos miehet eivät ymmärrä hyvien tavallisten naisten päälle vaan haaveilevat peräkamareissaan nuorista seksitytöistä, niin senkun haaveilevat.

      Poista
    5. Biologinen tarve tai ei, se ei tarkoita, että se pitäisi välttämättä täyttää ihan millä tahansa ehdoin. Paras paikka täyttää se on miehen ja naisen välinen avioliitto.

      "Jos ei tilaisuutta lapsen tekoon näy tulevan, ei miehen puuttumisen tarvitse olla este, sillä lapsi kasvaa hyvin myös yhden vanhemman ja muun tukiverkoston suojissa."

      No, ei tästä sen enempää kannata alkaa vänkäämään. Sovitaan, että olemme eri mieltä.

      En nyt muuten tiedä mistä seksitytöistä puhut, minulle kelpaisi aivan tavalliset naapurintytötkin. En ole nirso naisten suhteen, olin viime syksynä erittäin innokas erään kymmenen vuotta vanhemman yksihuoltajan suhteen (olen itse 23), mutta enpä minä tälle kelvannut :(

      Poista
    6. Anonyymi, se että perhemuotoja on paljon, ei tarkoita että ne olisivat kaikki samanarvoisia. Kaikkiin "vaihtoehtoihinsa" nähden ydinperhe on vähiten huono vaihtoehto.

      "Keinohedelmöityslaki koskee vain naissukupuolta, vasta sitten kun miehet synnyttävät heidän sanomisillaan on siinä asiassa merkitystä. "

      Asevelvollisuus koskee vain miehiä, mutta en näe miksei naisella voisi olla perusteltua mielipidettä siitä. Se pitää toki paikkansa, että mielipiteillä on tämän vuoksi eri painoarvo.

      Poista
  9. Korppi, hieno puheenvuoro! Sentään mukava kuulla järkevien ihmisten mielipiteitä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, harvemmin minua on mielipiteistäni kiitelty :)

      Poista
  10. Heh, heh! Ehkä Korppi tarkoitti "koukulla" tätä toistaiseksi kommentoimatonta asiaa:
    "Eikö siis samalla tule säädetyksi avioliittolupa kohteensa kanssa esimerkiksi transsukupuolisille, pedofiileille, zoofiileille ja vaikkapa nekrofiileille? Kuka voi kiistää heidän oikeutensa vapaaseen sukupuolielämään?"
    Tässä meille kaikille aukeaa jo erotiikan pelto. joka on yhtä laaja ja villi kuin Siperia tai villi länsi konsanaan.
    Otetaan nyt vaikka ensin nekrofiilihäät. Alttarin edessä on sulhanen tai morsian ja arkussa hänen rakas vainajansa, jonka kanssa pitäisi nyt pyhä liitto solmiman. Arkun kansi on osittain lasia, jotta häävieraat näkisivät kauniin hääpuvun ja ruusut kalpean morsiamen/sulhasen rinnalla/rinnoilla (tarpeeton ylipyyhitään). Nekrofiili haluaa - kuten kaikki tietävät - yhtyä lihallisesti vainajaan ja siihempä asiaan nyt ollaan hakemassa Jumalan siunausta papin välityksellä. Ja kohta kysytään: "Haluatko sinä N.N. siellä arkussa ottaa aviopuolisoksesi tämän N.N:n rakastaaksesi häntä myötä ja vastoinkäymisissä?" Morsiusneito/sulhaspoika vastaa, sillä ymmärrettävästi arkussa ollaan hiljaa. Sitten pujotetaan sormus jo kylmenneeseen sormeen, suudellaan morsianta/sulhasta ja kohta musta auto lähtee viemään paria häähuoneeseen.
    Zoofiileille (eläimiin sekaantujille... anteeksi eläimiin rakastuneille) pitää rakentaa ihan oma vihkikappelinsa. Lehmiltä tahtoo tulla jännissä paikoissa ja muutenkin aika läjä hännän alta, lampaat papanoivat hädissään, sioilta pääsee melkoisi pläjäyksiä, koirat nostavat kinttua ja kanat kaakattavat aivan perkeleesti, kun niille yritetään tunkea sormusta jalkaan.
    Kappelissa pitää siis olla jonkinlainen lannanpoistokouru ja läävä, jossa morsiamen/sulhasen sukulaiset voivat seurata seremoniaa.
    No niin, jätän kentän avoimeksi muille komentoijille. Onko rakkauden ja erotiikan kentillä paikkaa, jonne pitäisi vetää raja? Itse vetäisin sen lasten kohdalle. Vaikka itse profeetta sanoi, että yhdeksänvuotias tyttö sopii mainiosti vaimoksi, en kyllä omaa lastani antaisi partaveikolle. Sattaisin jopa leikata munat moiselta pedolta.
    Homot ja lesbot eivät mielestäni ole vastuussa taipumuksestaan yhtään enempää kuin vasenkäiset kätisyydestään tai ruskeasilmäiset silmistään. Annettakoon heille kaikki mahdollinen maallinen ja taivaallinen siunaus. Sitä paitsi ihan oikea avioliitto saattaa olla monelle vääriä kuvitelmia kanniskelleelle homoparille oivallinen opetus elämän moninaisuudesta. Ei se elämä välttämättä muutu ihanammaksi alttarilla käynnin jälkeen. Joskus papin aamenta voi seurata suoranainen helvetti. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Kuten moni muukin heteropari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava ja kerrassaan ääneen naurettavan riemullinen analyysi minustakin. Ja hienoa, Kolehmainen, että huomasit - Korpin tavoin - sen loppukliimaksin tekstistäni!

      Onko tosiaan rakkauden kentällä raja, joka pitäisi vetää esteeksi rakkauden toteutumiselle? Ja vielä - voiko luoja itsessään luoda jotakin niin ristiriitaista ja mahdotonta kuin pedofiilit? Jos voi, niin miksi ihmeessä? Mitä me emme ole käsittäneet? Tai voiko luoja itsessään tehdä virheen?

      Poista
  11. Loistava analyysi Kolehmainen, ja lisäksi tosi hauska. Nauraa hohotin lukiessa ääneen.

    VastaaPoista
  12. Leonoora, mitäpä jos joku sinun lapsistasi - en tiedä onko sinulla lapsia - "tulisi kaapista"? Kenties se saisi sinut ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.

    Anaaliseksi on pikantti lisä heterosuhteessa. Toki heidän mielestään, joiden mielikuvitus riittää juuri ja juuri kerran viikossa tapahtuvaan yhtymiseen saunan jälkeen, pimeässä, se on perverssiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, otan kysymääsi asiaan kantaa ylempänä. Lisään tähän, että en nyt kai hirteen menisi, mutta kokisin sen täydellisenä epäonnistumisena ihmisenä ja vanhempana.

      Kai se paskaputkeen pano on sitä aikuisviihdettä nykypareille parhaimmillaan. Peräpukamia ei varmaan soisi silloin olevan. :)
      Minä en ole kokenut viehtymystä erilaisiin perverssioihin parisuhteessani. Rulettaa ilman niitäkin.


      Poista
    2. Homoseksuaalisuutta ei ymmärtääkseni valita vaan se on synnynnäistä. Uskaltaisin väittää, että tuskinpa monikaan tietoisesti valitsisi sitä, koska elo ahdasmielisten tuomitsijoiden keskellä ei liene helppoa.

      Asetuhan miehesi eteen kontilleen, jotta hän saa tuupata sinua anaaliin samalla klitorista hieroen. Saatat saada niin upean orgasmin, että pipo ei kiristä pitkään aikaan! :)

      Poista
    3. Ja vanhan sanonnan mukaan: Järki se pitää olla kerjätessäkin. :)

      Tulipa mieleen, että eikös jonkin tutkimuksen mukaan yhdynnät ole vähentyneet pariskunnilla, ja yksinäiset masturboi sen sijaan että lähtisivät hakemaan leikkikaveria. Tuli vaan mieleeni, että johtaako tämä ylenmääräinen seksivalistus siihen että menee viimeisetkin himot ja halut.

      Toista se oli ennen muinoin. Jo paljaan naisen nilkan näkeminen sai miehet sekaisin kiimasta.

      Poista
    4. Kuiske, Yhä useammin homoseksuaalisuus nykyisin VALITAAN.
      Kiitos valistuksestasi ja hyvästä ohjeesta. Ikävä kyllä en ole koskaan nauttinut takaa päin rynnimisestä. Liian alistava asento. Lehmä tai lammas en vielä ole, enkä luultavasti koskaan halua tulla. :))))

      Poista
    5. Homofobialla ja homoseksifantasioilla on merkillinen yhteys toisiinsa. Ne ovat samassa ihmisessä.

      Poista
    6. Mitä on homofobia?

      Poista
    7. Vaikuttaisi olevan erityistä kiinnostusta ja tietämystä homoseksistä ja samalla avoimen inhon esittämistä samasta asiasta. On se ihmismieli merkillinen.

      Poista
    8. Siis homoseksuaalisuushan on aluksi monelle kärsimys, joten puhe siitä, että se olisi oma valinta, on minusta perusteeton. Tietenkin nykybileissä monetkin nuoret ja miksei vanhemmatkin suutelevat leikillään molempia sukupuolia, mutta ei se heitä tee edes biseksuaaleiksi, elleivät he ole biseksuaaleja. Ehkä tarkoitat tätä ilmiötä, Leonoora.

      Uskon kyllä siihen, että tavallinenkin hetero voi kokeiluissaan saada jopa orgasmin oman sukupuolensa kanssa. Katsoisin, että homoseksuaalisuus on jotain paljon syvemmällä olevaa. Tai sitten on niin, että ihminen ja hänen seksuaalisuutensa on paljon laveampaa kuin tiedämmekään?

      Poista
    9. Homoseksuaalisuus ei ole sen enempää valinta (joitain muoti-ihmisiä lukuunottamatta) kuin normaali suuntautuminenkaan. Se on biologinen dispositio, josta ei voi "oppia" pois.

      En ole homofobi, en toisaalta rakastakaan heitä. En suoraan sanottuna piittaa heistä, enkä kannata tai hanakasti vastusta homoavioliittoa, koska sillä ei ole mitään merkitystä kansankokonaisuuden kannalta. Mutta jos jonain päivänä avioliiton arvo palautetaan, siihen ei homoseksuaalisuus kuulu.

      Homojen vainoon kuten Venäjällä tapahtuvaan hulluuteen suhtaudun kuten kenen tahansa ihmisen pitäisi: vastenmielisyydellä ja halveksunnalla. Homojen oikeus ihmisarvoiseen kohteluun pitäisi olla itsestäänselvyys, jota ei tarvitse erikseen mainita.

      Poista
  13. Minusta rajanveto siinä asiassa, että kenellä tulisi olla oikeus julkisen puolen lapsettomuushoitoihin, voisi mennä siinä kohdassa, että lapsettomuuden syy on lääketieteellinen. Eli silloin samaa sukupuolta olevilla ja yksin lasta hankkivilla ei olisi oikeus julkisesti tuettuihin hoitoihin mutta toki yksityisiin.

    Itse harkitsin vakavasti kauan sitten, että olisinko omin päin alkanut hankkia lasta. Minusta yhteiskunnan ei olisi kuulunut tukea lapsensaantihankettani. Tulin siihen tulokseen, että pitäydyn kummilapsissani, koska minulla ei ollut tarjota lapselle perhettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa sateenkaariperheissä lapset ovat saaneet alkunsa luonnonmenetelmillä, kuten Mark Levengood asian ilmaisi omistaan lapsistaan joilla on kaksi isää ja kaksi äitiä.

      Poista
    2. Oman lisääntymisen ei tietenkään pitäisi olla itsetarkoitus. Joillain se kuitenkin on niin iso unelma, että jos mahdollisuudet ovat hyvät, niin miksi ei hankkisi lasta ilman miestäkin. Jo pelkkä halu saada lapsi ilman miestä, jota ei elämään halusta huolimatta kuulu, kertoo vahvasta luonteesta ja pärjäämisestä ja ennen kaikkea motivaatiosta hoivata ja suojata lasta, antaa hänelle aikaa ja voimavaroja. Ei avio- tai avoliittokaan takaa lapselle tasapainoisuutta tässä maailmassa. Lapsia jopa tapetaan avioliitoissa. Herää kysymys, onko vanhemmilla ollut motivaatiota jakaa elämänsä lasten kanssa ja antaa näille se hoiva ja turva, jota lapset tarvitsevat.


      Poista
    3. Ajatella miten vapaa olisikaan ihminen, joka osaisi elää yksin, sitoutumatta kehenkään, ja tekemättä lapsia kenenkään kanssa. Jäisi pois kaikki älyttömät ihmissuhde-väännöt, riidat lasten kasvatuksesta ja elatuksista, sekä avioerojen veriset taistelut. Mutta ei. Pitää vaan väen vängällä hommata itsensä kaiken maailman sotkuihin. On se outo olio tämä immeinen.

      Poista
    4. Tämä on huima ajatuskuvio loppuun asti vietynä. Jollain tasolla toivon, että se voisi olla totta: ihminen vastaisi itse itsestään eikä kulkisi kenenkään siivellä tai elätettävänä. Olisi itse otettava asioista selvää ja pärjättävä, reittä pitkin ei voisi nostaa omaa statusta tai saada etuja. Näin olisi täydellinen tasa-arvo. Kaikilla olisi samat vastuut, velvollisuudet ja oikeudet.

      Poista
  14. Leonoora on näköjään huomannut saman tutkimuksen kuin minäkin, (THL: Kireät pihtarit Suomessa 2013), jossa laskettiin, että noin 800 000 suomalaista miestä, suurin osa naimisissa, elää jatkuvasti niin sanotusti puutteessa. Samaan aikaan tullin tilasto kertoo venäläisten, virolaisten, filippiiniläisten ja thai-postimyyntivaimojen tuontia kuvaavan käyrän nousevan noin 45 asteen kulmassa ylöspäin. Google puolestan viestittää, että noin 90 prosenttia Suomen nettiliikenteestä on pornoa, chattia ja deittailua.
    On syntynyt uusi, tai ei nyt niin uusi, mutta kaikkia muita nopeammin kasvava seksuaalitoiminnan muoto, manofilia. Kuten kaikki latinaa lukeneet tietävät, sana tarkoittaa "käden suosijaa", vanhalla suomella runkkaria.
    Hiljattain pieni ryhmä manofilia-aktivisteja ehdotti (HS 23.3.2014), että manofilien paras ystävä, käsi, voitaisi siunata kirkollisin menoin avioliittoon omistajansa kanssa. Koska manofilia on niin yleistä, voitaisi mano-häät aktivistien mielestä viettää suurina joukkotilaisuuksina. Helsingin suurkirkkoon mahtuisi helposti kaksi tuhatta runkkaria, joiden uskolliset kädet saisivat arkkipiispalta yhteisen siunauksen.
    Kuinka komea näky olisikaan tummapukuisten, vakavien sulhasten joukko oikea tai vasen käsi sivulle nostettuna kirkon permannolla. Kädet olisi puettu valkoisiin paitoihin ja somiin solmioihin. Tietenkin myös naiset olisivat tervetulleita seremoniaan, mutta mano-aktivistit epäilevät, että heitä näkyisi vain marginaalisesti. Kuka on kuullut koskaan naisen kertovan itsetyydytyksestä? Aivan, THL löysi omassa tutkimuksessaan kolme haastateltuaan tuhattaviittäsataa helsinkiläistä.
    Mutta takaisin manofiilien häihin! Arkkipiispan innostavan puheen ja sormusten vaihdon jälkeen lauletaan yhdessä virsi "Sun kätes, Herra, voimakkaan, suo olla suoja Suomenmaan" kaartin soittokunnan säestyksellä. Tämä vahva virsi viestittää kaikille, että tänäkin iltana sadat tuhannet kädet helpottavat miesten oloa, parantavat heidän mielialaansa ja terveyttään, vaikuttavat suotuisasti mielenterveysongelmiin. Käsi ei koskaan sano ei, sillä ei ole päänsärkyä, kuukautisia tai muita vaivoja. Se on aina valmis palvelukseen, joka päivä, joka tunti. Ilman käsiä joka kolmannella miehellä Mannerheimintien iltapäiväruuhkassa näkyisi kupla otsassa. Vähin, mitä voimme käsien hyväksi tehdä, on suoda heille aviopuolison status.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä taikaa, jolla jokainen yksinäinen mies saisi itselleen naisen. Liekö sellaista olemassakaan.

      Sitä vaan on kovin vaikea ymmärtää, että miksi moni nainen pihtaa parisuhteessa. Miksi, oi miksi? Sanotaan, että seksi kertoo parisuhteen muusta tilasta ja jos muuten mättää, seksikään ei luista.

      Minusta asian voisi nähdä myös niin päin, että kun antautuisi tarpeeksi usein ja monipuolisesti lihan iloille, muu lähentyminen parisuhteessa tulisi siinä siivellä. Eikä mikään muu kuin seksi läheisen ihmisen kanssa tuo kokonaisvaltaisen hyvää oloa päästä varpaisiin.

      Olen tainnut ennenkin sanoa, että se hormonaalinen ehkäisy tappaa monen naisen luonnolliset halut ja kuivattaa limakalvot. Ihmekö se sitten, että seksi maittaa hyvä jos kerran viikossa.

      Poista
    2. Tuli vielä mieleen, että toki ihmisten seksuaalisessa halukkuudessa on yksilöllisiä eroja. Vakka kantensa valitkoon.

      Seurustelin kauan aikaa sitten miehen kanssa, jonka libido ei ollut kovin korkea. Hän oli kaikin puolin muuten mieleeni, mutta tiesin, että hänen viriiliytensä ei riitä minulle pitkällä tähtäimellä.

      Suhde loppui aika lyhyeen; jostakin syystä en kuitenkaan kertonut todellista syytä vaan sanoin jotakin ympäripyöreää siitä, että en koe, että meillä synkkaa tarpeeksi hyvin.

      Poista
    3. Hähää, Kolehmaiselta tuli aika hyvää tekstiä. Paatuneena runkkarina en voi muuta kuin nauraa käkättää.

      Käykää toki tutustumassa bogikirjoitukseeni oman käden oikeudesta:

      http://unilaakso.blogspot.fi/2014/11/runkkarin-mietteita.html

      Vakavasti puhuen kaipaan silti enemmän naisen läheisyyttä ja kosketusta kuin seksuaalista tyydytystä.

      Poista
    4. Eikös muuan nainen mennyt naimisiin Berllinin muurin kanssa aikoinaan?Ja toinen valtavan rautasillan kanssa jossain Yhdysvalloissa?

      Tänään marketissa oli edelläni mies, joka lemusi sadan metrin päähän tuulettamattomalta tupakilta. Prehjuiset vaatteet, karvainen naama ja parturia vissiin koskaan näkemätön likainen hiuspehko. Olin asetellut ostokseni hänen peräänsä seuraava asiakas -riman taakse ja ihmettelin hieman tuoreen inkiväärin palaa ja kokonaista ananasta sekä muita vihanneksia, joihin miehen ostokset päättyivät. Moiset resupekat eivät yleensä osta tällaisia vihanneksia.

      Sitten huomasin, että miehen kanssa oli nuori thaipoika ja kaksi tummaa killisilmää, polvenkorkuisia. Mies maksoi ostokset ja kun he lähtivät, huomasin, että tämä thaipoika olikin hyvin nuori thaityttö, ilmeisesti miehen vaimo ja kahden pienen killisilmän äiti. Mies oli selkeästi yli viidenkympin, nainen korkeintaan kahdenkymmenen.

      Menivät ruosteiseen pakettiautoon ja suuntasivat peräkylille.

      Poista
    5. Hyvä, Kolehmainen! Kiitos!

      Ennen minulla oli tapana itkeä aamuitku, päiväitku ja iltaitku. Nykyisi, kun olen myllännyt itseni ympäri, itkut ovat muuttuneet nauruksi! Tämän päivän iltanauru pyrskähti äsken. Ennen kuin huomasinkaan. Se tuli selvästi tuon käsien siunaamisen ja vihkimisen kohdalla.
      Näin koko tapahtuman silmissäni. Niitä ei tarvinnut edes sulkea! :D

      Poista
  15. Bravo! Kertakaikkisen tärkeä ja huomioonotettava asia, Kolehmainen.
    Kyllähän me homosapiens-ressukat olemme ihmeessä näitten evoluution meille asettamien vaatimusten kanssa. Pitäisi lisääntyä, säilyttää laji, mutta kun kohta ei pystytä edes kaikkia ruokkimaan. Homous on todennäköisesti tulevaisuudessa yleistä, koskapa eri sukupuolta olevia partnereita ei enää ole niin vain saatavilla. Miten ylipäätään sitten kiinnostavuus samaa sukupuolta kohtaan pysyy, vai alkaako ruoho vihertää taas kiehtovampana heteromarkkinoilla.
    Toivoisi, että meidän eduskunta tekee ihmisavoisen päätöksen, eikä seuraa maailman muoti-ilmiöitä.

    VastaaPoista
  16. Joku onneton isäukko lukee Kolehmaisen tekstin ja myöhemmin luokseen saapuu kohteliaasti käyttäytyvä ujo nuori mies, huonosti sopiva puku yllään ja kraka kaulassa. Kakistelee kurkkuaan ja pelkoa tuntien aloittaa: "Ta-ta-tahtoisin pyytää tyttärenne kä-kättä."

    Arvaahan sen - turpaan tulee niin, että tukka lähtee.

    VastaaPoista
  17. Ehkä tuo oli vähän vanhahtavaa, ei kukaan kai enää kättä tuolla tavalla pyydä. Naispuolisko lähettä lomamatkalta Funegirolasta vanhemmilleen tekstarin: "Mentiin yhen tompan kanssa naimisiin, olen raskaana, voitteko lähettää rahaa, vähän ees, pliis?"

    Sitä vain jäin pohtimaan noista manofilien häistä, että kätteleeköhän pastori kuinka innokkaasti sulhaset ja mitä siitä voidaan päätellä(?)

    VastaaPoista
  18. Mutta jos homopuolisko menisi kättä isäukolta pyytämään, hän varmaan kakistelisi hieman hämillisenä: "Ni-niin, sil-sillähän se."

    VastaaPoista
  19. Jossakin lehtijutussa esiintyi termi "objektiseksuaali" kuvaamaan sellaista asiaa, että seksuaalisuus suuntautuu esineeseen, johonkin reaaliseen kohteeseen. Näihin kuuluvat tunnetut tapaukset, nainen, joka on naimisissa Eiffel-tornin kanssa ja ruotsalaisnainen, joka nai berliininmuurinpalasen.

    Kun vähän googlettaaa, löytää erilaisia avioliittoja. Kiinassa on nainen, joka on naimisissa itsensä kanssa. Ja sitten - haloo Kolehmainen - Ranskassa on mahdollista mennä naimisiin kuolleen kanssa! Muuan nainen suunnitteli häitään, mutta sulhanen menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa kaksi päivää ennen häitä. Avioon meneminen vainajan kanssa onnistui, koska kaikki häämuodollisuudet kuten päivämäärän sopiminen, oli saatu päätökseen ennen kumppanin kuolemaa.

    VastaaPoista
  20. Kiitos Iines!
    Olen kyllä huomannut, että todellisuus ajaa aina ohi hurjimpienkin kuvitelmien ja vilkkaimmankin mielikuvituksen.
    Tuo kiinalaisen naisen tapaus kiinnostaa, vaikka ei siinä mitään tavatonta taida olla. Niin moni, niin moni on käytännössä naimisissa itsensä kanssa ja vain itsensä kanssa. Eikä siinä huomata olevan mitään perverssiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalainen nainen oli 39-vuotias Liu Ye, joka meni naimisiin itsensä kanssa voidakseen tuntea itsensä kokonaiseksi.

      Muuan korealaismies meni puolestaan naimisiin suuren tyynyn kanssa ja muuan Bimbala-niminen nainen puolestaan meni naimisiin käärmeen kanssa Atalan kylässä Orissa Khurdan alueella vuonna 2006. Ja vielä, Edvard Smith -niminen mies asuu yhdessä tyttöystävänsä, valkoisen VW Beetle auton kanssa. Ensimmäisen kerran hän harrasti seksiä auton kanssa 15-vuotiaana.

      Onhan näitä rakkauden ja seksin kohteita. Ihminen on lopulta hyvin monimuotoinen olento. Mitä seksiin tulee, mielikuvituksella ei nähtävästi ole rajoja.

      Poista
    2. Jos saa sanoa, tällaiselta Chervolet Corvetelta pyytäisin oitis lupaa eläimelliseen panoon. Vastaisi tietysti: Jees tängjuu, if juu hav mani!"

      Poista
    3. Chevulee kirjoitetaan tietysti toisin kuin minä sen tein. Joskus aina epäilen itsessäni lukihäiriötä.

      Poista
    4. Vaan kun asioita kerran on ryhdytty luokittelemaan, niin mihin kategoriaan on luettava nuorten naisten pehmolelurakkaus? Nallet, puput ja pöpöt ovat yllättävän suosittuja vielä yli kaksikymppisten bodoaareissa. Niitä halitaan ja pussaillaan ja niiden katoamista itketään katkerasti - viittaan vaikkapa tositeeveeohjelmaan, jonka sattumoisin näin. Naiselta otetttiin pöpölelu pois ja nainen huusi ja rääkyi kuin pistettävä sika.

      Poista
  21. Vierailin Korpin blogissa. Halusin nähdä "mistä hän on kotoisin". Hänellä olikin kaksi jyhkeää blogia. Se toinen varsinkin oli aika hurja. Minua pelotti. Mua pelottaa kaikki, jotka ylittää käsityskykyni. Hyvin kirjoitettuja, pitää sanoa.
    Toinen blogeista loi positiivisempaa uskoa. Korppi pitää eläimistä! Ihminen, joka pitää eläimistä on minusta hyvä. Siis ei ainakaan kokonaan paha. Voi olla hurjia ajatuksia. Ja luulen, että jos kukaan meistä ei sensuroisi mietteitään ja ajatuksiaan, vaan antaisi reilusti tulla, olisi se aikamoista menoa ja vilskettä.
    Kunnioitan esim. Leonooraa, kun hän uskaltaa sanoa, mitä ajattelee, eikä pelkää leimautumista. Itse ajattelen eri lailla, mutta jokaisella on oikeus ajatella niin kuin ajattelee. Teot on sitten toinen juttu.

    Maailmassa on paljon pahoja tekoja. Viimeksi eilen olin sydän syrjällään, kun yksi minulle (rakas) ihminen kertoi eilen illalla että kun hän kulki kadulla kaverinsa kanssa, tuli vastaan mies, joka kaupppasi huumeita. Kun kumpikaan ei suostunut ostamaan, tämä kaupittelija iski kaikella voimallaan ennen poistumistaan nyrkillä lähempänä seisovaa, niin että tämä lyyhistyi maahan. Onneksi oli kaveri vieressä, ja kun ei sentään taju mennyt, he vain katsoivat hurjalla vauhdilla pakoon kuoksevaa diileriä. Että semmoinen juttu keskustassa stadissa. Ei ihme, etten uskalla yksin enää illalla liikkua kaupungilla, sellainen pelkuri kun olen.

    Kiitos muuten tässä yhteydessä Iinekselle ja Rikulle linkinteko-ohjeista! Ne olivat niin hyviä, että nyt se onnistuu minultakin (upotettu) linkki!

    Ja vielä kiitos Tapsalle! Olen alkanut rauhoittua meditoinnin avulla. En tiennyt että se on niin voimauttavaa, kun pystyy tyhjentämään päänsä turhasta roinasta.

    Ja ketähän minä vielä kiittäisin? Hm. Teitä kaikkia! On kiva käväistä täällä kuuntelemassa ajatuksianne. Ne ovat usein aika raflaavia, ei mitään tunneköyhiä latteuksia. Kiitti Kolehmainen (once more), kiitti Riku ja Korppi, kiitti Leonoora, Kuunkuiske ja Anonyymi ja kiitti mikis ja Char ja kaikki te muut, jotka ette tällä hetkellä ole paikalla.

    Mikä kiitollisuuden vyöry!

    Niin kuin huomaatte, olen tosi kiitollisella päällä. Jaan sen tunteen kanssanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Liisu, kauniista sanoista. On hyvä koettaa pitää mieli positiivisena ja ajatella hyviä asioita tai hyviä puolia vaikeista asioista.

      Itse olen kohdannut kauan sitten nuorena tyttönä väkivallan uhkaa kadulla, kun muuan tuntematon mies kävi yllättäen kimppuuni bussipysäkiltä poistuessani, illansuussa ja metsäisessä asumalähiössä Turussa. Selvisin kekseliäisyyteni ansiosta, mutta siitä jäi ikuinen pelko yksinäisiä paikkoja kohtaan. Huomaan edelleen vilkuilevani olkani yli, seuraako minua kukaan, jopa joskus metsässä, kun puskissa kahahtaa. Liikun usein suojelualueella, jossa on luontopolku. Siellä liikkuu myös yksinäisiä miehiä. Kerran tuli vastaani metsätiellä kaksi raavasta bodarin näköistä miestä, ja pelosta huolimatta oli vain kuljettava heitä vastaan. Vieläkin ihmettelen, miksi sennäköisiä miehiä kulki metsään päin rinnakkain. Eivät he olleet retkeilemässä.

      Poista
    2. Luin Korpin toista blogia vähän pidemmällekin. Siellä on hyvinkin kiinnostavia kirjoituksia mm. ekstroverteista ja introverteista sekä erityisherkästä persoonallisuustyypistä. Todella mielenkiintoisia näkökulmia.

      Poista
    3. Taidan vierailla siellä uudestaan. Kiinnosti minuakin. Uusi blogilöytö!
      Harmittaa, kun täällä olevilla ei ole kaikilla omaa blogia. Joihinkin olen jo käynyt tutustumassa. Kommentointiin ei vain riitä aina aika.

      Poista
  22. Olen lukemassa kerrankin ajankohtaista kirjaa.

    Aloitin, vähän aikaa sitten lukea Michael Cunninghamin Lumikuningatarta. (Lukenut vasta pari ensimmäistä lukua.)

    Siinä alussa ilmeisesti yksi kirjan päähenkilöistä, nuori mies, kulkee sohjuisella kadulla. On marraskuu ja seurustelukumppani on juuri häippässyt, lähettänyt kännykkäviestin, että ohi on, en jatka enää suhdetta. Kysymyksessä on siis hylätty homo, joka kävelee kirjasta suoraan tähän keskusteluun.

    (Olen kuullut, että Cunningham on itse homoseksuaali, joten tietää mitä kirjoittaa).
    Muita henkilöitä, jotka alussa esitellään, on veli ja tämän vaimo, joiden luona mies asuu. Veli on säveltäjä, joka on töissä myyjänä, käyttää huumeita, joista pyrkii eroon ja hänen vaimonsa on pahasti sairas, joutuu käyttämään kipuihinsa morfiinia päivittäin.
    He asuvat ikävällä asuinalueella rapistuneessa talossa New Yorkissa.

    Mitä tästä asetelmasta kehittyy, saa nähdä. Takakansi pitää Cunninghamia yhtenä tämän hetken parhaimmista amerikkalaisista prosaisteista, ja hänen lahjakkuutensa loistaa erikoisesti juuri tässä Lumikuningattaressa, siinä sanotaan.

    Cunningham on minulle tuttu kirjailija. Olen lukenut häneltä Tunnit ja Illan tullen. Pidän molemmista. Joten luottamuksella ja hienoisella uteliaisuudella suhtaudun tähän uuteen. Miten sattuukin olemaan näin ajankohtainen! Se vähä, mitä olen siitä ennättänyt lukea on tosi kaunista ja täysipainoista tekstiä.

    Kirjan luettuaan tietää ehkä vähän enemmän asioista, joista täällä on keskusteltu. Uskallan siis suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Lumikuningatar sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, toiset pitivät, toiset eivät niinkään. Itse olen lukenut Cunninghamin aiemman Tunnit, mutta ei hän taida olla minun sielunkirjailijani, koska koen hänet hieman etäiseksi. Lumikuningatarta en siis ole lukenut.

      Tällä hetkellä luen Anita Konkan Unennäkijän muistelmia, josta pidän. Kovasti tämä muistelmateos tuo mieleen Aila Meriluodon ja hänen vastaavan teoksensa Tällä kohtaa, sekä Meriluodon muut omaelämäkerralliset teokset. Kirjassa on sivuja lähes 600, ja olen parissa päivässä lukenut jo lähes neljäsataa sivua.

      Mitä Korpin blogeihin tulee, sitä toista en ole lukenut, sillä se vaikutti vieraalta ja oli lisäksi kai englanninkielinen. Enkä ole siis suosittelemassa sitä sinulle, uskon, ettei se olisi sinua viehättävä blogi. Minä olen niin hassu, että pidän myös ristiriitaisista ja rajoja rikkovista blogeista. Rohkea kirjoittaminen on minusta kiinnostavaa.

      Poista
  23. Toivotaan, että laki menee läpi, Yleisradion ja Hesarin valistuspaatokset samalla toivoakseni vähenevät. Jos minä joskus jonkun homo-ohjelman katson tai homohomohomo-radio-ohjelman kuuntelen, luultavasti saan annoksen täyteen, enkä kaipaa samaa aivan heti lisää. Jos kirjoittaisin tämän nimimerkillä lehden yleisönosastoon, kirjoittaisin vielä, että ne kuolaa pärskyttävät kurpat Yleisradiosta joutavat eläkkeelle tai kilometritehtaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että menee, joskin tiukasti.

      Tänään Hesarissa oli mielenkiintoinen kirjoitus homoliittoja vastaan, erään asiantuntijan (tiedemies, en muista tarkkaa titteliä) kirjoitus siitä, miten sukupuolineutraalit liitot ovat tuhonneet kulttuureita, mm. Rooman kulttuurin.

      Poista
  24. Ja laitan vielä, että eiköhän Tove Jansson ole käynyt jo selväksi, kirjoittakaa välillä yhdestä suurimmista suomalaisista kirjailijoista, Kirsi Kunnaksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta eihän Kirsi Kunnasta tunneta maailmalla. Tove Jansson tiedetään monissa maissa, joten hän on korvaamattoman suuri suomalainen. (Sis. iron. ja pilkk.)

      Siis onhan Jansson suuri taiteilija, mutta kyllä hän ja Tuulikki Pietilä tunkevat jo korvista ulos. Ja se kallionnyppylä meren keskellä on jo niin nähty. Muumi-mukejakaan en jaksa haukottelematta katsoa.

      Poista
    2. On se vaikeata pyytää anteeksi tai olla edes pahoillaan. Saatte anteeksi, pyytämättä, mutta jos nyt alatte nyrväillä ja olla typeryksiä, se kaatuu kyllä omaan niskaanne.

      Poista
    3. Anonyymi, kenelle puhut ja mistä asiasta? Kenen pitäisi pyytää anteeksi ja mitä pitäisi pyytää anteeksi?

      Koetapa nyt saada edes alkeellinen ymmärrettävyys viestiisi!

      Poista
  25. Homot voivat jo elää yhdessä, miksi he siis haluavat vielä virallisesti avioliittoon? Ettei vain syynä olisi raha ja omaisuus? Ne homot, jotka tunnen, ovat keskimäärin paremmin toimeentulevia kuin muut, kun ei perhekään häiritse. Homot ovat hyvin organisoitunut vähemmistö, jolla on keinoja käytettävissään etujensa ajamiseksi.

    Kuinka paljon ajatellaan lasten etua? Heistä puhutaan silloin, kun joku sattuu surmaamaan perheensä. Lapset tarvitsevat turvakseen vanhempiaan, ts. laillisessa avioliitossa tai muuten pysyvässä suhteessa eläviä aikuisia. Ehkäpä aikuisten suojelusta pitäisikin enemmän siirtyä lasten suojeluun. Vaikka homoparit voisivat olla kunnollisia kasvattajia, pystyvätkö he antamaan oikeat mallit lapsille, jotka tarvitsevat samaistumista omaan sukupuoleen?

    Seksi ei ole samaa kuin rakkaus. Olen lukenut, että homoseksi saattaa olla fyysisesti vahingollista. Onko lääkärien mielipidettä kysytty ollenkaan? Kehottaisin ainakin naisia välttämään miesten vaatimuksia perverssin seksin suhteen, ei moraalin vuoksi, vaan fyysisen ja psyykkisen terveytensä vuoksi.

    En usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta esi-isiemme on täytynyt tietää jotain, kun he kieltävät homoparit. Eivät ne kiellot ole syntyneet pelkästä suvaitsemattomuudesta ja taikauskosta, vaikka eivät olekaan jumalallista alkuperää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta voi ajatella niinkin, että ei kenenkään avioliitto takaa mitään onnellisuutta tai edes lasten turvaa. Viime aikoina sattuneet surulliset lapsenmurhat ovat olleet avioliitossa olevien äitien, heteroäitien, tekemiä. Aika harvoin on ollut tietoa siitä, että esimerkiksi yksinhuoltaja olisi surmannut lapsensa.

      Minua ei sinänsä haittaa kenenkään avo- tai avioliitto, ei heteroitten eikä homojen. Tämän kirjoituksen ydin on ollut kummastella lähinnä sitä seikkaa, miksi siihen avioliittoon yhä on myös homoseksuaaleilla niin hirveä hinku, vaikkei kristillisistä tavoista tai sakramenteista muuten välitetäkään.

      Poista
    2. .

      Homofobiaansa (=heikot tiedot, jotka synnyttävät ennakkoluuloja) ei kannata hävetä.

      Suosittelen jokaiselle tällä palstalla kirjoittavalle tutkimaan omia outoja ja vääristyneitä homofantasioita. Ajantasainen seksuaali- ja sukupuolivalistus voisi tehdä hyvää.

      Niin tässä kuin muissakin asioissa valistus ja sivistys kulkevat käsikynkkää.

      Jos haluaa, saa tietenkin pysyä väärän tiedon vallassa, eikä oikaista niitä. Omaa tyhmyyttään joutuu useimmiten myöhemmin häpeämään.

      Poista
    3. Kas kun en ole huomannut täällä homofobiaa kenelläkään. Leonooraa taisit syyttää tästä fobiasta tuolla ylempänä, mutta en osaa sanoa siitä mitään. Minusta Leonoora vain oli eri mieltä monien muiden kanssa, ja perusteli erittäin rohkeasti ja perusteellisesti ajatuksensa. Sinulta, Anonyymi, en ole huomannut yhtään asiaperusteista puheenvuoroa, kunhan huutelet täällä vain häpeäkehotuksiasi, joita kukaan ei ymmärrä. Mitään mielipidettä tai perustelua et sano, et edes sitä, oletko kenties itse homofoobikko.

      Mitä minuun tulee, olen pyytänyt homomiehen tyttäreni kummiksi, ja tuttavapiiriini kuuluu muitakin homoseksuaaleja. En ajattele heidän sukupuolisuuttaan, mutta nyt kun puheeksi tuli, muistin sen. En näe mitään eroa ihmisessä sen mukaan, mikä hän seksuaalisuudeltaan on, sillä minusta seksuaalisuus ylipäänsä on ylimainostettu asia. Seksi on luonnollista, ei sen kummempaa kuin muukaan tekeminen. Moni muu asia on tärkeämpi.

      Poista
  26. Hävetkää. Aikuiset ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Håpeä itse, kun et osaa ilmaista asiaasi. Kenen pitää hävetä ja mitä?

      Poista
    2. Häpeää tämä elämä syntymästä kuolemaan.

      Häpeästä mieleeni tuli ensin Jouko Turkan loistava irroittelu, sitten Fats Dominon Ain´t That A Shame, jonka tässä esittää Lento-Jussi.

      Poista
    3. Anita Konkka kirjoittaa tuossa uudessa kirjassaan, josta ylempänä kirjoitin, paljon häpeän tunteistaan. Hän on hyvä häpeämään, kuten minäkin. Häpeän tunne on alituinen seuralaiseni, enkä siksi kuuntele yhdenkään ilmaisutaidottoman anonyymin häpeä-käskyjä.

      Poista
    4. Aika poikkeuksellista se on, ettei häpeä olisi yksi ihmisen keskeisistä tunteista. Jos ei häppee, on kippee: niin pal häppee saa.

      Poista
    5. Yksi Kalle Päätalon tavattoman suosion perusteista oli se, että ihmiset saattoivat samaistua häpeäänsä ja ihailla hänen luontoaan niistä selvitymisissä. Miehestä tuli kaikesta huolimatta rakennusmestari, maan suosituin kirjailija ja miljonääri. Häpeän aiheet eivät tietysti jokaisella välttämättä ole kunnan jauhot tai muutenkaan samat kuin kirjailija Päätalolla. Kaksi keskeistä muistoa lapsuudestani minulla(kin) ovat pelko ja häpeä.

      Poista
    6. Vaan hyvä on muistaa Liisa Keltikangas-Järvisen sanat:"Häpeä on kyky." Häpeäähän on pitänyt lähes näihin päiviin asti hävetä, koska se on määritelty heikkoudeksi, joka tulisi karsia ihmisestä pois.

      Jos häpeän karsii, mitä jää jäljelle? Narsisti-psykopaatti.

      Poista
  27. Täällähän puhuttiin minusta, vallan punastun. Mitä siihen "toiseen" blogiin tulee, niin en suosittele sitä kenellekään. Se on..öhh...en sano mitään.

    "Jos häpeän karsii, mitä jää jäljelle? Narsisti-psykopaatti."

    Viisaita sanoja. Lainaan tähän samanlaisen katkelman Tommi Melenderiltä: "sinä päivänä, kun lakkaamme tuntemasta häpeää, meissä ei ole jäljellä mitään kunnollista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko vuosiluokkia tai sukupolvia tarkastella häpeän näkökulmasta? Vanhemmat sukupolvet on opetettu häpeämään lähes kaikkea, mitä nyt opetetaan käyttämään vaikkapa työpaikkaa haettaessa ansiona: kukaan ei myönnä olevansa introvertti tai hieman vähemmän sosiaalinen, koska työnhakijan pitää olla ulospäinsuuntautuva ja rohkeasti puhuva. On peräti hassua, että vaikkapa taloushallinnon osaajankin tulisi olla päällepäsmäri, ekstrovertti mitäänhäpeämätön hölösuu.

      Tietty annos häpeäntunnetta on kyky, lahjakkuus, ominaisuus joka tekee ihmisen ihmiseksi ja yhteisön paremmaksi paikaksi. Kysyä sopii vain, miksi ujoja ja häpeäväisiä potkitaan ja tuupitaan eteenpäin ja kehotetaan ottamaan mallia Heikki höpöttäjästä, joka puhuu koko ajan ja touhuaa ylinnä, mutta jolla ei ole mitään annettavaa muille.

      On hieman pelottavaa, että me, radikaali sukupolvi ja kohta sitäkin seuraava polvi olemme kasvattaneet lapsistamme huippupärjääviä ja itsevarmoja itsensä nostajia, jotka enemmän ottavat kuin antavat.

      Poista
    2. PS Eipä ole ihme, että nykypolvi työntää vanhempansa ja isovanhempansa hoitopaketeiksi sairaaloitten käytäville ja kellareihin, elleivät nämä enää pärjää dementoituneina yksiössään.

      Poista
  28. Täältä uusinta uutta avioliittorintamalta: puut käyvät hyvin morsiamiksi! Nyt loppui naispula Suomesta. Aiheesta lisää: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1416896001281

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, Kolehmainen! Ihan kuin Helsingin Sanomissa olisi ensin luettu tämä keskustelu. Sama teema ja kytkös. Kiitos linkistä!

      Poista
    2. Vanhasta nuoren kansan aarteistosta löytyi jo hokema, kuinka jusssipussi puuta nussi, puu syttyi palamaan, jussi juoksi kanalaan jne.

      Sitten oli se Simpauttajan toisaikainen poika, joka veisti upeita morsiamia puusta, eivät olleet mitään ihan tavallisia halkomotteja. Huulipunaa kun olisi laittanut, olisivat misseistä käyneet.

      Poista
    3. Näin teki, puumorsiamia, ja jonkinlaisia vastaavia morsmaikkuja on ollut joissain muissakin teoksissa. Nythän niitä saa postimyynnistä, ja Japanista saa varsin pitkälle vietyjä elävännäköisiä beibejä.

      Ja entä vanha suomalainen paimenpoikakulttuuri? Valoisat kesäyöt ja kähäräiset lammaslaumat.

      Poista
    4. Lampaista ja muista mieleeni tuli, sittemmin historoitsijoiden kärkikaartiin nousseen Teemu Keskisarjan väitöskirja "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa", joka ihanalla tavalla valaisee 1700-luvun elämää.

      Poista
    5. ...mutta kun ne penteleet osaavat vietellä:
      Thanks, Smokey!

      Poista
  29. "Jäi toiset aamulla nukkumaan,
    kun otin konttini naulasta.
    Ja kiirehdin karjoteille.
    Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
    ne seuras torveni toitantaa,
    ja metsä lauleli meille..."
    "Nyt metsä kirkkoni olla saa
    saa siellä palvella Jumalaa,
    nyt urkuni kauniit soikaa."

    Siinähän ne tulivat kaikki: morsiamet ja kirkko, jopa urut. Ei mitään uutta auringon alla.

    VastaaPoista
  30. Uskonnot ja usko eivät maailmanlaajuisesti ole vähentynyt vaan joiltain osin jopa lisääntynyt. Mieleen tarvistsee vain palauttaa Venäjä ja Turkki joissa uskonnon tukeminen on nostettu vallan välineeksi. Ja mm. Timo Vihavainen on nostanut esiin länsimaiden kulttuurisen tuhon jota edesauttamassa on uskonnollisuuden liberalisoituminen.

    Kysymys on läntisissä teollisuusmaissa myös vallasta. Intituutioista, moraalista ja etiikasta. Asiasta on lausunut kymmenin lähdetiedoin ja hyvin argumentoinnein asiantuntijalausunnoin eduskunnan lakiasiainvaliokunnalle myös Tapio Puolimatka, henkilöön on tässäkin blogissa viitattu useammankin kerran.

    Yllämainitut veljet edustavat jo tunnetusti asioita joista puhuvat ja kirjoittavat. Samalla asialla on ollut myös Kolehmainen ansiokkaan ironis/sarkastisine ”Onanialaisveljeskunta” - kirjoituksineen.

    Syitä lakiesitystä vastaan, kuin puolestakin, voi hyvinkin esittää kymmenmäärin joskin poikkeuksetta ne ovat henkilökohtaisia. Täytyy oikeasti varsin laaja-alaisesti omaksua liberalismi -aatteen koko kirjo kumotakseen Puolimatkan argumentit. Yksi asia ainakin on selvä – lain hyväksyjät eivät ainakaan ryhmänä tavoittele mitään valtaa.



    http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsti, puheenvuorosi on nyt niin viisas, etten oikein ymmärrä sen sisältöä enkä sävyjä, vaikka kovasti koetan.

      Mistä tuo käsite "valta" nyt tähän tupsahti? Mitä tekemistä sillä on asian kanssa? Tässä blogissa viitattu Tapio Puolimatkaan monta kertaa? - Ei taatusti ole viitattu Tapio Puolimatkaan, vaan yhteen väitteeseen, jonka joku Hesarissa esitti: sukupuolineutraalit avioliitot ovat historiassa murentaneet korkeakulttuureita, kuten Rooman kulttuurin. Tämä joku oli vissiin sitten se Puolimatka, josta en tiedä muuta kuin että hän on tiedemies.

      Itse en usko väitettä, sillä kulttuurin murenemiseen tarvitaan vallan muita isoja tekijöitä ja syitä kuin homoliitot. - Väite oli keskustelun pohjaksi, mutta ei kukaan tarttunut siihen, koska sitä ei ilmeisesti tiedetty.

      Poista
    2. Kyllä usein minusta ainakin tuntuu siltä, että suurta vallankumousta tässä nyt ollaan tekemässä. Varsinkin kun kuuntelee näitä julkisuuden henkilöiden sukupuolineutraaliuden puolesta puhujia jotka ovat etupäässä poliittisia vallankäyttäjiä eduskunnassa. Jännä juttu että monet ei-homot&lesbot puolustelevat niin pontevasti lakimuutosta.
      Jossakin lesbo-ohjelmassahan joku tyttö uhosi, että he jatkavat vaatimuksiaan niin kauan kunnes valta on kokonaan heillä. Ei sitä aina voi tietää mitä vaikkapa lesbot omissa kokouksissaan suunnittelevat meidän nenästävedettävien pään menoksi?

      Poista
    3. Korjaan tuo käsitteeni "sukupuolineutraalit avioliitot" ovat historiassa jne.. Siis ei tietenkään avioliitot, vaan liitot, sillä eihän Rooman valtakunnassa mitään liittoja edes rekisteröity. Siellä oli kaikenlaisia liittoja, ja oli aivan luonnollista, että miehillä oli sukupuolisuhteita myös miespalvelijoihin, orjiin ja muihin alempiarvoisiin. Samanarvoisiin miehiin suuntautuneita homosuhteita sen sijaan paheksuttiin kovastikin. Lesbosuhteista tiedetään vähemmän, ja ne eivät olleet samalla tavalla hyväksyttyjä kuin hallitsevien miesten homosuhteet.

      Poista
  31. Avioliittolaki nykymuodossaan eikä kansalaisialoitteen ehdottamassa muodossa, tekstissä, puhu eikä puutu ihmisten seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on intiimiasia, kahden aikuisen ihmisen yksityisasia. Kahdenkeskinen asia.

    Avioliittolaki käsittelee ainoastaan kahden täysi-ikäisen ja oikeustoimikelpoisen ihmisen välistä juridista suhdetta.

    Vaikuttaa siltä, että sotkette ja kytkette ajatuksissanne ja miekuvissanne avioliiton aivan kummallisiin asiayhteyksiin. Omaan seksuaalisuutenne tai toisten oletettuun seksuaalisuuteen. Todellisuudessa voi tuntea vain oman ja kumppaninsa seksuaalisuuden, muusta ei voi sanoa yhtään mitään.

    Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että kaksi aikuista ihmistä jotka ovat samaa sukupuolta voisivat myös solmia juridisesti avioliiton. Siinä ei ehdoteta tai vaadita yhtään mitään muuta.

    Maailmanloppua ei tule, kulttuuri ei tuhoudu, napsauttakaa se järjentuikku palamaan, siitä ei yleensä ole haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenelle osoitat sanasi, Anonyymi? Täällä on iso joukko monin eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Homogeenistä eli samoin ajattelevaa klusteria löytyy vain mielikuvituksesta.

      Uskon, että viestisi olisi siis ymmärrettävämpi, jos kohdistaisit sen tarkoittamallesi kirjoittajalle ja puhuttelisit häntä yksikössä.

      Poista
    2. Voi hellan duudelis kun nämä ihanaiset sateenkaarelaiset ovat sitten todellisia älyn jättiläisiä ja me heteroraukat, homofobiootikot ymärtämättömiä tyhmeliinejä. Mehän tietysti haluaisimme kokea kaikkea sitä ihanaa ja erilaista, jännitystä elämään tuottavaa, synnillistä, mutta kun aatamin aikuinen/vanha moraalimme ei sitä salli. Jos sitoutuminen ja seksuaalisuus ei kuulu homo-avioliittoihin, miksi vaatia suu vaahdossa uutta avioliittolakia?

      Poista
  32. Lopulta minulle on aivan saman tekevää miten edustajamme päättävät, ja miten kirkonmiehemme ja -naisemme ristiriitaisen asiansa selvittävät.
    Tosiasia minulle on, että tunnen suurta sääliä homoja ja lesboja kohtaan. Jos olemme kaikki onnettomia poloisia vietteinemme, niin omaan sukupuoleensa vetovoimaa tuntevat säälittävät erityisesti. Miten paitsi he jäävätkään siitä syvästä kauniista yhteydestä ja rakkaudesta, mitä parhaimmillaan vain mies ja nainen voivat kokea suhteessaan.
    No, homot vaittävät, että eturauhasen stimulointi se vasta eetvarttia tekee, ja suuseksihän on tunnetusti miehistä parasta. Näin ainakin olen lukenut homojen väitteitä. Kai sekin sitten vaikuttaa, jos jo nuorena on kokenut nämä nautinnot, mihin siinä naista tarvitsee?Niin, ja tietysti mies-seksissähän ei tarvita rakkautta. Sen kun vetää housut alas ja ryhtyy hommiin. Tää on taas tätä homoseksifantasiaa: http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/556218-oletko-kokeillut-homoseksia-5.html.
    Mitään en inhoa homoissa niin, kuin kuvia vaikkapa ulkomaisissa medioissa, jossa kaksi erityisen komeaa homoa suutelee kirkon portailla juuri papin edestä tullessaan. Ällöttävää, sanon minä!

    VastaaPoista
  33. Onko tämä kaunista? http://www.gaytube.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä saat Leonoora pitää oman pornoharrastuksesi, jatkossakin. Siihen ei tämä lakiehdotus puutu.

      Poista
    2. Koska minua on todella ottanut kaaliin kaikenlainen lässytys siitä, miten ihania, miten onnellisia, miten täydellisiä kansalaisia nämä onnettomat ovat, projosoin siksi erityisen ärhäkästi näitä kaiken ruusunpunaisten vai sateenkaaristen silmälasien läpi katsojia. Tässä on vähän samaa henkeä nyt kuin Haaviston presidentiksi ajamisessa. Kuis sitten kävikään. Suutarit pysykööt lestissään, eivätkä ruvetko kukkoilemaan näilläkään, perheasian ja seksuaalisen poikkeavuuden saroilla.

      Poista
  34. Koska tämä teidän Avioliittolakikeskustelunne on mennyt aivan päin persettä, Suureksi Seksikeskusteluksi, saanen biologiaa lukeneena harrastelijana sanoa sanaseni minäkin. - Kiitos.


    Ajatelkaamme vaikka kedon kukkia: osaavatko he tanssia tai puhua rivoja tai muutenkaan kosiskella toisiaan? Eivät. Näin ollen luulisi että siinä heidän on koko ikänsä pakko vain kököttää ja vetää käteensä... mutta ei! Jumala on kaikessa oveluudessaan keksinyt semmoisen jutun että tulee pieni karvainen olio (ei, en tarkoita Teuvo Hakkaraista) joka siirtelee siitepölyä ko. kukkien hedeistä toisten kukkien emiin. Tai oliko sen toisin päin? Kumminkohan päin se taas olikaan? No, oli miten oli, niin sama resursointi tapahtuu symbolisesti myös ihmisten kesken. Ihmiset tosin eroavat kukista mm. siinä että käyvät lavatansseissa ja juovat viinaa; siksipä Jumalan ei ole tarvinnut keksiä mitään apuolentoja heidän väliinsä häsläämään. (Satiaiset ovat tulleet paikan päälle ihan toisesta syystä, siihen.) Riittää että ihminen liikkuu (vertikaalisesti) toisen ihmisen luo, höpöttää aikansa jonninjoutavia, ja sen jälkeen he liikkuvat (horisontaalisesti) vähän aikaan päällekkäin... ’a vot’, babyhan siitä.

    Tästä syystä äänestäisin jyrkästi lakiehdotusta vastaan.

    Mutta, mutta...

    koska olen aina ollut sitä mieltä että antaa kaikkien kukkien kukkia, myös Orvokkien ja Ketokäenminttujen, niin sama sovellettuna (jälleen symbolisesti) ihmisiin: antaa kaikkien ihmisten kakkia... ei kun siis naida! Puuttumatta sen kummemmin asentoon missä ko. haureutta haluaa harrastaa. Itse suosin ”takakautta rintojen välistä suihin” –asentoa.

    Joten totta kai äänestäisin lakiehdotuksen puolesta!



    Ps. Kansanedustajilla pitäisikin olla vähintään kaksi ääntä.

    VastaaPoista
  35. Oikeasti olen tuosta lakiehdotuksesta sitä mieltä että tämmöisestä asiasta keskustelukin on ajan haaskausta. Asia on mielestäni ihan luonnollinen. - Niissä maissa missä homoja ei tunnusteta tasa-arvoiseksi ihmisiksi (kuten esim. Venäjällä tai Pohjois-Koreassa tai islamistisessa maailmassa) niin niissä maissa kaikki muukin luonnollinen on luonnotonta. Ja päin vastoin.

    Millä sivistystasolla me täällä Suomessa elämme?-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko kuitenkin niin, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen ei tarkoita homoseksuaalisten suhteitten vastustamista? Kysyn, en tiedä. Tässä kun tuntuu siltä, että kiivaimmat ja ennakkoluuloisimmat Anonyymit kuvittelevat niin.

      Minä en tiedä, puolustanko homoseksuaalien kristillistä avioliittoa, mutta homoseksuaaleja sen sijaan pidän ystävinäni. Sallisin nimittäin kristillisesti orientoituneille ihmisille heidän puhtaan uskonsa. Mitäs me syntisäkit sitä menemme repimään. Jos joku tulee uskollaan autuaaksi, niin keneltä se on pois? Olkoon kirkko omanlaisensa kafkamainen linnake. Yhä vähemmän sitä ihminen tarvitsee henkisyytensäkään keskellä.

      Tämä on mielestäni siis taistelu kirkkoa vastaan. Miksi turhaan hakata sitä muuria? Annetaan sen olla. Ja tarvitseeko heteronkaan vihityttää itseään kristilliseen liittoon kaiken maallisuuden keskellä? Eihän kukaan enää uskon asioista välitä, joten miksi teeskennellä tässä naima-asiassa?

      Poista
    2. Lain vastustaminen tarkoittaa, ettei pidä aikuisten ihmisten aviosuhteita tasavertaisina. Kiivaimmat ja ennakkoluuloisimmat löytyvät lakimuutosta vastustavien puolelta, vaikka on siellä maltillisiakin ihmisiä, mutta kiivaimmat ovat äänessä.

      Uskonnolliset yhteisöt saavat jatkossakin tehdä kuten haluavat. Ne keskustelut käydään kunkin uskontokunnan sisällä. En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta näyttäisi siltä, että luterilaiset papit peukuttavat aviolittolain muutoksen puolesta. Ei siellä sateenkaari-ihmiset mitään tai kitään toisia hakkaa, ovat olemassa kristittyinä siinä kuin muutkin seurakuntalaiset tai seurakunnan työntekijät.



      Poista
    3. Noh, minä en sanallakaan vastusta homojen kristillisiä seremonioita, avioliittoja yhtään enempää kuin heteroittenkaan avioliittoja. En vastusta homorakkauttakaan, mutta en näe siis suoraa yhtäläisyyttä rakkaudella ja avioliitolla.

      Ehkä kaikkineen kyseenalaistankin avioliitot sinänsä, sillä en jaksa uskoa niiden auvoon. Ei muinaisessa Roomassakaan avioliitoista kirjaa pidetty, niitä ei tietääkseni rekisteröity mitenkään. Ylipäänsä ihmisen seksuaalisuutta ei määritelty samalla tavalla, vaan katsottiin, että seksuaalisuus on laajaa, ja pitää sisällään sekä miehisen (aktiivisen) että naisellisen (passiivisen) elementin. Näin ollen kehenkään ei tarvinnut erikseen pläjäyttää homon leimaa, koska seksuaalisuus nyt vain aaltoili hetkittäin eri tavoin.

      Uskon, että huomenna ns. tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään, mutta ei se minussa aiheuta riemua, ei harmia. Ihan sama, paljon melua tyhjästä. En perusta papin siunaamalle liitolle sen enempää kuin rekisteriviranomaisen tai taivaan lintujen ja metsän peurain siunaamalle liitolle. Mieluiten itse ottaisin viimemainitun, luonnon siunaaman.

      Poista
  36. Riku R eli R Riemu kävi kysymässä Fazer Musiikista kilosuklaata ja Isokynä Lindholmin uusinta Fandjangoa. Ei ollunna vielä tullunna. Niinpä Riku päätti soittaa kissanpolkkaa myymälässä olleella pianolla:

    Riku musisoi ja Iines lipoo jäätelöä

    Ps Ei kun älkää ihmetelkö kun minä harjoittelen tätä html:ää tässä vaan. Esimerkiksi tässä

    Anonyymi selittää mistä on kyse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallan ihanaa musisointia tuossa ylemmässä linkissä. Valloittava esitys! Kannattaa kuunnella uskomaton esitys!

      Poista
    2. Taitavaa kilkuttelua metrin pätkältä, mutta ei tuo musiikkia ole.

      Poista
    3. Tuo oli vain tuollaista kilkuttelua, mutta lapsitähti-ilmiötä kohtaan tunnen vastenmielisyyttä. Lena Zavaroni oli tähti kymmenvuotiaana, 35-vuotiaana hän kuoli vaikeaan vitutukseen ja yhtä vaikeaan anoreksia nervosaan.

      Michael Jackson oli kasvettuaan täysin pihalla, ihan ufo.

      Poista
    4. Michael Jackson oli Jackson 5 yhtyeen supertähti. "Aijjai kun se on suloinen, kuinka se osaa, vaikka on tuollainen nassikka!"

      Aika kului, suloisuus hävisi. Ihmiset eivät enää oikein mokomasta isosta lortista välittäneet, asema veljeksien bändissä heikkeni. Lauluäänenkin kanssa oli ongelmia: "kirottu äänenmurros!"

      Laulaja kertoi, kuinka hän kärsi tavattomasti kasvamisesta, hän halusi olla se suloinen lapsitähti aina.

      Teoria johon uskon on, että hänelle todennäköisesti suoritettiin kemiallinen kastraatio. Todisteiden tapaisiakin asiasta on. Hänen friikkkilapsenomainen puheäänensä yksi niistä.

      Ai mistäs ne lapset sitten? Kaupasta tietenkin, mutta nyt ovat jo niin isoja, ettei niillä luultavasti ole enää hintalappuja selissä.

      Poista
    5. Madonna ja Elton John kohtasivat rikkaiden Walmartissa. Molemmilla oli jo ostoskärry täynnä lapsia. Madonna puuskahti Eltonille, että "et kai vain ole sortunut tarjouksiin, - käy viemässä nuo takaisin hyllyyn ja hae tällaisia, näillä on takuu ja kaikki!"

      Poista
    6. Minusta tuo Lena Zavaroni ei ollut muuta kuin aikuisen äänellä laulava ja teeskentelevä lapsilaulaja, jossa ei ollut mitään lapsenomaista. Juuri tuommoisia pikkupimatsuja on kaiken maailman Tenavatähdissä.

      Pimputtavassa pojassa sen sijaan oli luonnollista lapsen lumoa, hän ei teeskennellyt eikä koettanut miellyttää kuulijoita ensinkään. Sitä paitsi hän on todella musikaalinen ja taitava, kipale oli huisin vaikea klassinen kipale.

      Poista
    7. Varmaan olet oikeassa, ei tuossa kilkuttelussa vielä mistään tähteydestä ollut kysymys. Lapsitähtiä, toinen toistaan loistavampia ja taitavampia, vain pruuttaa viihteen lavoille turhan paljon. Yök.

      Poista
    8. Yök minultakin. Lapsitähteys on vastenmielinen ilmiö. Melkein yhtä vastenmielinen kuin se, että tähdet laulavat toistensa lauluja ja itkevät aina kun omaa laulua lauletaan.

      Poista
  37. Tämä on klassikko jo vuodelta 2013. Siinä herrat Kolehmainen ja Tapsa raijaavat juurakkoa. Jonka he haluaisivat polttaa Torron suon mökillä. Ja käristää samalla parit makkarat. Mutta, mutta... ei hyvältä näytä!

    arrrghh

    VastaaPoista
  38. Suora lähetys Eduskunnan keskusteluista täällä: http://areena.yle.fi/tv/2498500

    VastaaPoista
  39. En ole kuullut (muistaakseni) niin kaunista kertomusta kukista ja mehiläisistä kuin tuo mikiksen juttu n.10 kommentin päässä tästä ylöspäin.

    Se poistaa kuorman harteiltani, jotka alkoivat painua alaspäin tässä vakaitten mielipiteittein runsaassa jatkumossa. Mikis toi helpotuksen tunteen. Niin hän sanoo, että surra ei tarvitse, eikä pahaa mieltä kantaa kävi niin tai näin. Asiat etenevät omalla painollaan. Luonto hoitaa homman. Meidän ihmisten ei tarvitse olla huolissaan. Kyllä luontoemo tietää mitä tekee. Joten parasta mitä voimme tehdä on antaa kaikkien kukkien kukkia. On ohdakkeita ja mäkitervakkoja, on oravia ja pikkuvarpusia. On paljon muutakin maailmassa kuin että pitäisi miettiä kenen kanssa maa makaa.

    VastaaPoista
  40. Ääripään mielipiteet ovat raskaita.

    Yleensäkään minusta ihmisellä ei pitäisi olla mielipiteitä, sillä mielipide pitelee ihmistä. On parempi ajatella vapaaasti, niitä näitä. Siksi minäkin ottaisin mahdolliselle liitolleni mieluiten luonnon siunauksen, kuten tuossa ylempänä kerroin.

    VastaaPoista
  41. Kansanäänestykseen vaan! Annetaanko näitten muutamien homojen päsmäröidä tässä valtakunnassa?

    VastaaPoista
  42. En osaa nähdä että mahdollinen puoltoääni ko. liitoille olisi mitenkään minulta pois.

    Rakkaus - silloin harvoin kun se yhtään puhtaana toteutuu - on niin kaunis asia, että sen edessä ei voi kuin kumartaa. Aivan samantekevää että ovatko osapuolet keskenään samaa vai eri sukupuolta.

    VastaaPoista
  43. Onneksi en ehtinyt tähän keskusteluun. Vaikka tunnenkin kymmeniä homoja ja lesboja sekä aika monia homo- ja lesboparejakin, asia koskettaa & kiinnostaa minua silti niin vähän, etten edes tiedä mistä siellä itse asiassa äänestetään.

    Siitäkö, että nykyinen ns. rekisteröity parisuhde lakkautetaan ja muutetaan tavalliseksi avioliitoksi?

    Mikä siinä konkreettisesti silloin muuttuu?

    Mitä tekemistä sillä on kirkon kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adoptio-oikeus tulee lisää, kirkon kanssa asialla ei välttämättä ole tekemistä. Miten homot sanooa? - Homot sanoo: "ajajjai sentään, ajjaijai, ajajjaijai kun on ihanaa!"

      Jorma Uotinen tosin jossain haastattelussa sanoi, ettei vastusta, jos joku kerran vältttämättä haluaa häät.

      Poista
    2. Googlailin jo sen verran, ettei kyse ole varsinaisesti "adoptio-oikeudesta", sillä sellainen kuulemma jo on kaikilla aikuisilla. Vaan "adoptio-oikeudesta yhdessä", siis pariskuntana.

      Poista