Kun sauvoin metsän siimeksestä kohti parkkipaikkaa, näin poistumistieni olevan tukossa. Suoran kulman muodostamassa kurvissa oli iso rekka nurin, kaatuneena farmariauton päälle. Tiellä oli kirkaspukuisia miehiä. Ja jostain kaikui infernaalinen kirkuna. Kyseessä ei ollut serafien ja kerubien joulukonsertti niin kuin ensin luulin, vaan 210 sikaa. Sikojen falsetti kohosi ambulanssin äänen yli - prestissimo appenato.
Utelias pintaihminen minussa pani käteni hamuamaan kännykkäkameraa ja ottamaan suhmuraisia kuvia tilanteesta. Lähemmäs en kehdannut mennä. Sikojen tuska hyökkäsi päälleni niin voimallisesti, etten ehtinyt ajatella mahdollisia ihmisuhreja. Poistuin paikalta ajellen vastakkaiseen suuntaan parin peräkylän kautta. Matkalla mietin, että minusta olisi ehkä pitänyt tulla toimittaja johonkin tunteilla pelaavaan halvahkoon lehteen. Olisin ehkä viihtynyt hyvin, paremmin kuin Parnassossa.
Mietin myös sikojen elämänkaarta. Ja muittenkin tuotantoeläinten. Lisäksi mietin - ajelin neljääkymppiä peilikirkkailla pikkuteillä - maaseudun ihannointia, miten sitä pidetään luonnonmukaisena ja hyvänä ympäristönä eläimille. Kissan villat. Missään ei eläimillä ole niin ankeat oltavat kuin tuotantoprosessin alkulähteillä. Suurkaupungin yksiössä bernhardilaisella voi olla paremmat olot.
Miettikää tekin nyt hetki sikaa, tai lehmää, tai hevosta. Vieläkö on villihevosia? Onko lehmä onnellinen kytkyissä navetan betonilattialla? Tai sika Sirkka-Liisa Anttilan tuotantolaitoksessa Forssassa?
Ei, sanon minä, ei ole. Elämä suljetussa tilassa, kiitokseksi napautus päähän ja nirri pois. Barbaareja me kaikki olemme, myös salaatinpurijat. Ei se riitä, että on kasvissyöjä eikä se, että vapauttaa minkit ja ketut luontoon. Pisara meressä on ei-mitään.
Koko elämä on julmuuksien summa, ja oikeastaan luontokin on julmuuksien summa, vahvempi syö heikomman, ja ihminen on kaikkein vahvin, vain kuolema on vahvempi.
Lapsena ihailin Hertta Kuusisen silmiä. Hertta Kuusinen oli lehmä, jolla oli kosteat ruskeat silmät, soikeat. On hatara muistikuva, että pyysin Raakkelilta, lypsäjältä, lehmän silmää sitten kun se on kuollut. Tämä voi olla myös ajatus, jota en sanonut ääneen, mutta tuijotin ihastuneena silmää, joka oli kuin koru.
(Valokuva Iines)
Minä tavallaan tykkään Hanna Ekolan, mutta etenkin siskonsa Saara Suvannon tulkinnoista. Ei keneltäkään tarvitse kysyä, miten saa laulaa, tai miten pitää laulaa. Saaralla on laulussaan sellaista tervettä anarkiaa. Tuota laittamasi linkin pojan lauluääntä joutoubin kommenteissa kehuttiin. Minulle sitä vastoin tuli elävästi mieleeni ojaan osanneen rekan kyydissä olleiden sikojen vinkuna. Tuollaislta on tainnut kuulostaa.
VastaaPoista"Joko pian on joulu?", kysyi pikkupossu äidiltään. - Joko pian on joulu, mitä minä saan lahjaksi?" - "No, et varsinaisesti mitään, mutta juhliin pääset!", kivahti äitiemakko tuskaantuneena.
Minäkin olen Hanna Ekolan Villihehosfani. Samaten tykkään Saara Suvannon tulkinnoista. Kumpikin sisko on niin persoonallinen tulkitsija, että heitä on helppo haukkua. Tämän elokuvan tulkinnan otin, koska se oli elävä esitys. Esittäjän tavoite ei ollut laulaa hyvin. Minua viehätti laulun konteksti.
VastaaPoistaVegatarismi on terve valinta luonnon ja eläinten hyväksi. Ei se yksin tee ihmisestä hyveellisestä mutta on ihan hyvänkokoinen askel oikeaan suuntaan. Samalla säästyy pähkäilemästä että onkohan tässä kinkussa trikiinejä.
VastaaPoistaOlen käynyt ainakin pari kertaa Hanna Ekolan konsertissa ja hän on vieläpä hyvin herttainen ihminen. Suht vanhana tullut äidiksi ja nuorena leskeksi.
On minulla joku Saara Suvannonkin levy. Hän taisi kuolla diabetekseen, nuorena.
Saara Suvanto kuoli hyvin nuorena, valitettavasti. Olisipa hauska kuulla Hanna Ekolan laulua julkisilla estradeillakin. Etupäässä hän taitaa pitää nykyään kirkkokonsertteja tai esittää hengellistä musiikkia? - Vaan sekään ei haittaa, tykkään virsistä.
VastaaPoistaItse huomaan liukuvani yhä enemmän kasvissyönnin pariin, en aatteesta, vaan ihan tuntemussyistä. En pysty syömään enää edes mediumpihviä, joka on sisältä punertava, tai kanaa tai kalaa, joka on "pehmeä" ja "mehukas".
Syön nykyään kyllä kaikkea, paitsi punaista lihaa harvemmin. Mieluiten syön nykyään melkein salaattia, jossa on siemeniä, pähkinöitä ja jyviä. Ovat vain tuhottoman kalliita valmiissa pusseissa. Pähkinät ja rusinat nyt saa erikseen, paitsi cashewpähkinät. Kunpa näitä voisi itse valita irtomyynnistä pussiinsa. Ostin juuri grillatun broilerin ja huomaan heittäväni siitä pois mm. lihaisat koivet ja osan rintapaloista, ovat liian meheviä..
Hanna Ekola esittää ehkä pelkästään hengellistä musiikkia, mutta se ei ole ahdistavaa sorttia! Täällä hän esiintyi usean kerran Aleksanterin kirkossa, saattaa esiintyä vieläkin. (Asuin ennen siinä ihan lähellä.)
PoistaEi teillä päin ole Punnitse ja säästä -ketjun kauppoja? Niistä saa itse valita haluamansa pähkinät ja muut, tosin kilohintaa niissäkin on. Siemenet ovat myös varsinaista terveysruokaa ja rutkasti halvempia!
Minä hiljan söin grilliboilerista ne rintapalat ja vähän muusta, en minä niitä roippeita viitsi. Yltäkylläisyydestämme muistan faijani, joka oli elänyt sen ajan kun appelsiineja ei saanut. Appelsiinin hän söi aina mielellään, vaikka muuten oli ronkeli ja omalaatuisensa ruokatapojen suhteen, käsitykseni mukaan ruokavalionsa koostui ranskanleivästä, kahvista, oluesta ja Gold Dollarista. Väitän, ettei nykyään appelsiineja enää syödä kovain paljoa. Ne ovat työteliäitä kuoria, makukin toisinaan on luonnonkirpakka. Nämä mandariinit ja klementiinit ovat halpoja, helppoja kuoria ja melkein takuuvarmasti makeita.
PoistaAika viitseliäs on se, joka ostaa nykyisin kokonaisen leivän, jota ei ole valmiiksi viipaloitu. Minä kyllä mielelläni ostaisin, mutta minulla ei ole mitään käyttöä sellaiselle.
Korjaus/tarkennus: paskat minä mitään boilereita syö, kyllä se minullakin oli broileri. Ei kuitenkaan kirjolohi.
PoistaPunnitse ja säästä -ketjuista en ole kuullutkaan, ja varmaan käyttäisin tuommoista myymälää. Valmiiksi pakattu tuote on monesti tyhjää täynnä tai siinä on muuta epämiellyttävää. Kuten liian iso koko. Ihan kuin kauppiaat eivät tietäsi, että lähes puolet talouksista on yhden hengen talouksia.
PoistaEi minulla ole mitään hengellistä musiikkia vastaan, päinvastoin, pidän siitä. Eri asia on sitten, jos siihen liittyy jotyain julistamista, josta en välitä.
Tuo on totta, mitä sanoit appelsiineista, Riku. Vielä minun alakouluaikoinani muuan tyttö kehui saaneensa joululahjaksi appelsiineja, mitä hieman kyllä ihmettelin. Tosin minunkaan lapsuudessani ei kauheasti hedelmiä syöty, ne olivat vähän kuin herkkua.
PoistaÄiti syötti meille työille lantturaastetta. Istui tuolilla ja me hänen edessään, kun hän raaputti veitsellä lantunpalasta raastetta. Kumpikin sai vuoronperään lusikallisen. Hän leikkasi myös lantusta ohuita viipaileita ja paahtoi niitä kuumalla hellan levyllä, jolloin ne tulivat pehmeiksi ja makeiksi.
Muistelen myös, että samalla metodilla meille syötettiin greipin puolikkaita. Äiti istutti meidät eteensä ja antoi vuoron perään kummallekin lusikallisen murskattua greippiä, johon oli ripotellut hieman sokeria. Me istuimme kuin linnunpojat suu auki ruokittavina.
Nykyään näyttää tosiaan siltä, että appelsiinin kuoriminen koetaan työlääksi. Mandariineja ostetaan, ksoka ne on helppo kuoria. Koskahan keksitään appelsiininkuorimiskone? Kun semmoinenkin vekotin on jo myynnissä, joka pannaan kattilan päälle hämmentämään puuroa ja soppaa, niin ettei ihmisen tarvitse itse sekoittaa.
Vaikka minä olen tällainen mörrimöykky ja liian kovien sanojen tiputtelija, minulle ei saisi kertoa tuollaisia juttuja. Tyttäresi maailmalle lähdön nyssäkkä kepin päässä ja sen "se on raha, joka taskussa helisee"-tytön, varmaan tuon appelsiinitytönkin muistan, niin kauan kuin hengitän ja vähän ulospuhallan. Näistä minä ihmisiä rakastan, vaikka muuten ovat sellaisia kuin ovat.
PoistaAppelssiinityttö on ikuisesti omassakin muistissani. Jostain syystä muistan siitä tapahtumasta kaiken, sen miten hän mielissään keinutti itseään opettajankorokkeella seistessään ja nauroi leveästi niin että hampaitten väliset raot näkyivät.
Poista- Rahatkin vaan taskussa kilisee, sanoi köyhä tyttö minulle ja Mallulle. Tämä herkistää minuakin. Ei meillä kellään juurikaan rahaa ollut, mutta niin vaan jaettiin toisiamme rikkaisiin ja köyhiin perhetaustan mukaan. Minäkin, juopon tyttö. Vaikka joi Mallunkin isä minkä kerkesi, kielten maisteri.
Teollisessa ruuantuotannossa on ongelmansa, joista vähäinen ei ole tuo tuotantoeläimien kohtelu. Laihialaisvitsissä isännät lihottavat siat potkimalla ne turvoksiin, mutta voihan se olla, että joku kepulainen Yrittäjä on samaa kokeillut muuallakin. Minä äsken yritin vältellä sitä aivojeni takasopukoissa olevaa kauhukuvaa tulevasta kepuhallinnosta, mutta nyt se iski. Aiemmin kepun hallinto on päättynyt isoon itkuun ja oikeussaleihin, saas nähä kuis tällä kertaa. "Voi Herra Hyvä Jumala pientä Suomeamme armahtakoon, kepulaiset tuloo!"
VastaaPoistaNäissä keleissä etenkin sivuteillä on omat riskinsä. Muistan kerran nähneeni tuollaisen sladissa lievässä mutkassa metsän puolelle menneen rekan. Yksi tuttava kuoli töihin mennessään isolla tiellä, kun sillalla vastaan tuli puoliperävaunullinen rekka poikittain. Ei ollut tilaa väistää mihinkään.
Karmeeta ajatellakin kuinka moni possu kyydissä olleista on peräkärryn sisällä litistynyt tai tukehtunut, tai tallottu verta vuotavaksi lihasyltyksi?
VastaaPoistaSaisin varmaan sydänkohtauksen tai aivoverenvuodon pelkastä samaistumisesta possujen kärsimyksiin.
Kun vain kuulenkin, että eläimiä on jossain kohdeltu tai kohdellaan huonosti, tulee hiton paha olla. Hevosia ennen vanhaan isännät pieksivät, purkivat niihin vihan tuntojaan. Ei ihme, jos niistä tuli vauhkoja ja äksyjä. Kunpa vaan tietäisi mitä kaikkea eri perheissä lemmikit saavat kestää. Niin koirat kuin pienemmätkin eläimet. Kauheeta ajatellakaan mitä kaikkea voivat lapsetkin keksiä ja tehdä lemmikeilleen, hoidon laiminlyönneistä puhumattakaan.
Parikymmentä possua siinä onneksi vain kuoli, mutta se huuto oli kauheaa. En aluksi käsittänyt, mitä se oli.
PoistaEläimen kohtelu on jotenkin niin alhainen ja raaka teko, ettei sitä voi käsittää. Eläin on täysin puolustuskyvytön, toisin kuin ihminen ihmiselle. Heikko ihminenkin voi usein jollakin tapaa puolustautua, vaikka ei tietenkään aina. Ihmisen sivistyksen mitta on se, miten hän kaikkia heikompia luotuja kohtelee.
Kun minä olin lapsi, ihan meidän naapurissa asui yks naapurin setä, joka oli Karjakunnalla töissä. Aivan kaameessa kännissä parkkerasi siankuljetuskuorma-autonsa. Muistelen hämärästi, että hänellä oli jos silloin, 60-luvun lopulla, joku jännä karjantainnutusase.Hänen tyttäreensä Marjaan olin kai rakastunut, mutta puolustuksekseni voi sanoa vain, että olin kansakoulun ekaluokkalainen. Meinaan, että ihan kaamean ruma se oli, pisamia koko naama täynnä. Mutta Marja oli yleensä hyvä kaveri. Kerran minä kyllä heitin sitä jostain löytämälläni eläimen luulla päähän, kun se kävi suututtamaan. Itki kovaa ja jos heittämäni luunkappale ei olisi osunut päähänsä, olisi se rikkonut takana olleen kotimme ikkunan. Muistan piilotelleeni jossain etäämpänä ja tarkkailleeni tilannetta: "Saankohan nyt selkääni?" - Muistaakseni vain huutoa, en minä varsinaisia selkäsaunoja muista kuin yhden.
PoistaMinuakin on lapsena heitetty päähän, kivellä. Asialla oli yksi Tauno, siis oikeasti Tauno. Toisella kertaa hän kiskaisi päästäni tukun hiuksia niin että siihen tuli paljas kohta. Tauno taisi tykätä minusta?
PoistaTämä on siinä mielessä kummallista, että olin kiltti tyttö. En riekkunut enkä huudellut kuin mustalaisille, siskoni kanssa.
Tänään autonkuljettajani puhua pulputti vieressäni, eikä huomannut suojatietä ylittämään lähtenyttä mummoa, vaan jouduin huutamaan, jolloin hän koukkasi toisen ajokaistan kautta mummon ohi. Huh! Tie oli todella liukas, eikä auto olisi varmaankaan ehtinyt pysähtyä. Siinä olisi ollut joululahjaa kerrakseen. Ensinnäkään ei olisi ollut pakko kiertää lähipostin kautta muutaman joulukortin takia. Ei olisi ollut pakko ajaa rautatieaseman bensanjakelupaikalle, sillä tankissa oli vielä mökkimatkaa varten polttoainetta yllin kyllin. Jakeluasema oli nimittäin kiinni. Uusia laitteita vaihdettiin. Sitten piti mennä vielä edemmäksi varsinaiselta reitiltä halvan bensan perässä. Paikassa oli vain korttiautomaatti. Kuljettajani ei halunnut käyttää sitä vaan käteistä, joten monen mutkan ja kaupan kautta vihdoinkin pääsimme moottoritielle maaseutua kohti. Oli siinä vielä jokin liikenneympyrässä sekoilu. Sanoinkin, etten uskalla kohta kuljettajan kyytiin lähteä, kun ei tiedä pelaako hoksottimet milloin ja milloin ei. Ikä alkaa jo näkyä ja tuntua.
VastaaPoistaTiet olivat todella liukkaita täällä. Kun ajelin pikkuisia peräkyln kiertoteitä takaisin kotiin, nopeuteni oli paikoin 30 km/t, enempää ei voinut mennä mutkaisella tiellä, jonka pintaa peitti kirkas jää. Tuo onnettomuusmutka oli tosiaan lähes 60 asteen mutka, ja olen itsekin manaillut siinä kokemattoimia nuoria poikia, jotka ovat huonoja kuskeja, oikaisevat vastaan tulijankaistalla juuri sen mutkan. Läheltä piti -tilanteita on ollut itsellänikin siis siinä.
VastaaPoistaVaikka lämpömittari saattaa näyttää plussa, voi tienpinta olla sen verran kylmempi että jäätä syntyy.
VastaaPoistaMietin tuon mummon koukkauksen jälkeen sitäkin, että entäpä jos juuri silloin olisi vastaan tullut vaikka autojono, kuten hyvin on mahdollista. oli siis ihme, ettei ketään juuri silloin ajanut toisella kaistalla vastaamme.
Joskus moni asia on sekunneista kiinni.
Elämä on sarja sattumia, ja monesta asiasta puuttuu logiikka. Asiat vain tapahtuvat jonkin seurauksena, sysäämänä, ja ketju etenee vääjäämättömästi. Perhosen siipien heilahdus Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Teksasissa, sanoo Edward Lorenz.
VastaaPoistaOn ymmärrettävää, että ihminen takertuu uskontoon, josta hakee logiikkaa: on oltava joku, joka ohjaa tätä kaaosta, joku jolta voi pyytää itselleen suopeaa kohtaloa.
Mielenhallintametoditkin ovat ymmärrrettäviä. Ihmisen on vaikea myöntää, että kontrolli omasta elämästä on jossain muualla kuin omassa mielessä ja kehossa. Muurahaisia me olemme, ja tässä joukossa on sama, mitä yhdelle kusiaiselle tapahtuu.
Oikeastaan Lorenz kysyi sitä, esimerkinomaisesti kaaos-teoriaa selittäessään. Kaaos-teoriahan käsittelee sitä, että tietyissä systeemeissä (esim. sääilmiöissä) jokin raja-arvo on sellainen, että kun se ylittyy ihan pikkuisenkin, niin seuraukset voivat olla valtavia.
PoistaToinen asia on sitten se, voiko kaaos-teoriaa soveltaa ihan kaikkiin asioihin. Aika moneen varmaan voi, ilmaston ohella vaikkapa maailmanpolitiikkaan: sodat syttyvät lähes itsestään.
Lorenzin vertauskuva on runollinen, joten ei ihme, että se sai siivet alleen. Olisipa hauska nähdä sellainen elokuva tai lukea sellainen tarina tai romaani, missä kuvataan jotain pientä pistettä, vaikka sitä perhosen siipien liikahdusta tai sitä, kun joku lyö golfpallon tietystä kulmasta (luin tästä) ja siis siitä, mitä kaikkea tuo liike voi aiheuttaa.
PoistaSamalla olisi mielenkiintoista katsoa takautuvasti sellaista tilannetta, jossa lähdettäisiin sodan melskeistä purkamaan tilannetta nurinpäin. Mikähän voisi olla se pieni alkupiste? Sen ainakin uskon, että tuommoisia alkupisteitä voi olla monta, ja kun ne tietyssä kohdasssa leikkaavat, syntyy uusia ketjuja.
PS Ei tämä tarkoita sitä, että yhdistän kaaosteorian sotien syntyyn. Samantapainen mekanismi vain voi ehkä sopia kuitenkin semmoisiinkin tapahtumiin, jotka eivät ole konkreettisia.
PoistaEnsimmäinen maailmansota syttyi Sarajevon laukauksista, sanotaan.
PoistaMutta eihän se olisi syttynyt, elleivät suurvallat olisi jo valmiiksi olleet sotaan valmiita ja halukkaita. Ja jos laukauksia ei muuten tule, niin ne voidaan ampua itse, kuten Mainilassa.
Eli siis sotaan ei kaaosteoria ehkä sovi. Kansanomaisesti kaaosteoriaa voi kuvata vaikka höyhenellä, joka taittaa kamelin selän tai sillä kuuluisalla viimeisellä pisaralla.
Näin on valitettavasti nytkin. Sotiin varustautuminen on kaiken aikaa käynnissä. Suomessakin puhutaan kertausharjoitusten lisäämisestä ja puolustumäärärahojen korotuksista, ja koko ajan taustalla kelluu Natoon liittyminen. Sattuma nyt ainakaan ei sotia sytytä eivätkä yksittäiset laukaukset.
PoistaAja hiljaa isi, Armi, Dirlanda, Joulupukki matkaan jo käy, Petteri Punakuono, La Cumparsita, Lazzarella, Maruzella, Poika varjoisalta kujalta,Moskovan valot, Sulle silmäni annan, - ja vaikka mitä muuta.
VastaaPoistaTiedätte, mitä näillä kaikilla on yhteistä: yksi eniten vaikuttaneista suomalaista kynänkäyttäjistä.
Tähdet Meren yllä.
Vaikka tämä oli taas tätä minun asioista harhautumistani, niin pistän vielä uudemman kerran: Sauvo Puhtila oli yksi eniten maassamme vaikutusta aikaan saaneista kirjoittajista, vaikka sellainen syvästi vituttaa oikein syvän kuldurellisia ihmisiä.
PoistaSauvo Puhtilan ansioksi laskettiin jossain uutismaininnassa ennen kaikkea iskelätekstien käännöstyö. Itse muista ja tiedän parhaiten Saukki ja pikkuoravat -laulut. Varmaan idea oli saatu Disney-elokuvista?
PoistaKännykkävirheitä, anteeksi...
PoistaKäännöksiä teki paljon, mutta kielen (erittäin monien kielien) lisäksi käänsi tekstit suomalaisuuteen. Käännöksiinsä ei olisi jokapoika kyennyt, eikä kyennyt vaikka moni yritti. Valmiiseen säveleeseen teksti pitää saada sellaiseksi, että se tuntuu aivan kuin itsestään selvältä.
PoistaKuka muistaa pätkiä joidenkin "suurten kirjailijoiden" testeistä. Te, tämän lukijat, muistatte, minäkin jotain. Mutta kuitenkin ainakin minun mielessäni on enemmän vaikka kuinka paljon laulunpätkiä.
Saukki teki toki paljon tekstejä myös itse, kaikki eivät olleet käännöksiä. Pyydän kuuntelemaan tuon "Tähdet meren yllä", kuuntelemaan, kuinka sanat kuulostavat itsestään selviltä. Ne eivät tee numeroa itsestään, silti ovat just se, mikä pitää olla.
Juice esimerkiksi ei olisi tuollaiseen kyennyt, hän oli sanojen teknikko tai insinööri. Teki itsestään tärkeän, koska tunsi itsensä perin juurin tärkeäksi. Saukki ei nostanut itseään yli tekstinsä.
Laitan tähän vielä yhden minulle tärkeän kappaleen, Rauli Badding laulaa Ikkunaprinsessasta, Saukki, kukas muu, sen on sanoittanut. Kappaleen nimi ei ole minulta vihje Iineksen blogiin, joka on parasta, mutta Badding on minulle sekin ollut oikeasti lauluineen aika tärkeä.
PoistaEniten halusin tällä kertoa, että Saukin sanoitustuotanto on niin jumalattoman iso, että sieltä löytyy lähes mitä vaan ja enemmän. "Timanttia", olisi Martti Innanen sanonut. Hänenkin kolmen älppärillisen tuotantoonsa oli Saukki joitain sanoittanut.
Riku puhuu asiaa.
PoistaRiku puhuu asiaa.
PoistaArmeijakaverini tosin lauloi, kun marssittiin Säkylän sotatantereilla että "vaikka olisi airot poikki ja metri jäätä niin sinun luoksesi soudan, yli välkkyvän veen"
PoistaKaikki, kaikki kunnia Sauvo Puhtilalle. Saukille. (oli koskettava ihminen)
Niin, ja sittenhän on se: "Hän ei ole vuosiltaan vielä viittäkymmentä, iso kalju pää, hissin oven väliin jää..."
PoistaKuningaskobran sanat sitävastoin ovat niin hävyttömät, etten viitsi niitä ylöspräntätä.
Sauvo Puhtila on aliarvostettu, teki aikanaan sanoituksensa lukuisilla nimimerkeillä, siksi ei ole noussut yleiseen tietoisuuteen samalla tavalla kuin monet muut. Syyksi nimimerkkeihin kerrotaan kilpaileville yrityksille työskenteleminen ja päätyönsä radiossa. Myös vastenmielisyyttä julkisuuteen voi pitää syynä, etenkin kun kaiketi kieltäytyi viime vuosikymmeninä haastatteluista tyystin. Hesarin merkkipäivähaastattelussa ei suostunut kuvattavaksi.
Miten paljon syyllisyyttä pitäisi ihmisen tuntea? - Minä, varmaan aika monet ikäiseni tai vanhemmat ovat syyllisyydentunnoista kärsineet ikänsä. Trendikästä on puhua näistä narsisteista, mutta kuinka paljon enemmän tuskaa maailmaan ovat syyllisyyden tunnot aiheuttaneetkaan. Ja ovatko edes pahat ainoastaan omaan sieluun koskevia, eivätkö ne sittenkin säteile ympäristöön ja pilaa myös muiden elämää?
VastaaPoistaJoulukinkkua kannattaa syödä, jos siltä tuntuu, - jos on oppinut tykkäämään huonosta ruoasta. Kinkkua, samoin kuin pieruntuotantolaatikoita korkeintaan maistan.
Jos kepuli kasvattaa tuotteensa kyseenalaisesti, synti on hänen, ei minun.
Olikohan äskeinen minulta kamalaa kyynisyyttä? - Minä vain olen viime aikoina ajatellut ihmisten perspektiiviharhaa. Ihmiset pelastavat kovin isoja asioita, jotkut jopa koko maapalloa. "Ja maailma pelastuu" on kylmin ja kyynisin lause, jonka olen lukenut - vihrut sitä itsepetoksessaan muka humoristisena, mutta ah, niin tosissaan, käyttävät.
VastaaPoistaMinäkin kyllä pelastaisin koko maapallon ja puolet universumista, mutta kun en oikeasti pysty pelastamaan edes hyttystä, olen moisista höpöistä luopunut. Narsistista luuloa pystymisestä itseään tai jopa koko porukkaa suurempiin asioihin.
Puhuin tuolla yllä siitä, etten juurikaan syö punaista lihaa, en etenkään, jos se on "mehukasta". Minulle se on verinen pihvi.
VastaaPoistaNyt tunnen tästä vähän huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä. Syon nimittäin mielelläni lehtipihvin, semmoisen ohuen lätyn, koska se on kuivahko, ei kostean lihainen.
Ja tänään kannoin kaupasta seitsemän kilon porsaan kankun potkalla (possuparat, juu..). On tulossa jouluvieraita, vaikka kyllähän isosta kinkusta riittää pitkään pienenkin perheen eineeksi. Kinkku säilyy hyvin leikkeenä ja siitä voi voi valmistaa monenlaisia jatkoruokia, mm. läskisoosia, joka on nykyään herrojen herkkua suolakurkkujen kanssa. Oikein tehty läskisoossi onkin todella hyvän makuista. Raha ei siis mene kinkussa hukkaan, päinvastoin.
Lanttulooraa myös olen laittanut ja perunalaatrikon paistan aattona suoraan pöytään. Tykkään näistä perinneruoista, muuten en niitä laittaisi.
Verisiä pihvejä en koskaan ole tykännyt syödä, aina tilaan "well done". Nagussa jouduin kerran sosiaalisen paineen vuoksi tilaamaan etanoita. Ne olivat laitettuina hieman kärpästä isompia, mutta saman näköisiä. Jotakin lisukkeita siinä oli vähän. Noh, ei siinä mitään, vetelin kärpäset, eikun etanat, poskeeni, eivät ne oikein millekään maistuneet. Kaamea nälkä oli vielä ne syötyäni. Silloin minuun meni piru ja hämmästytin nirppanokkia tilaamalla jälkiruoaksi kunnon pihvin.
PoistaEtanaa ja osteria en kurkustani alas saisi, yökkäämättä. Ainoa elävä proteiini, jota syön surutta, on vattumato. Pitäisi olla kova motiivi edes yrittää syödä elävää osteria.
PoistaMinulle tarjoiltiin verinen pihvi kerran yhdessä koulutustilaisuudessa hotelli Ellivuoressa, vai oliko se Ikaalisten kylpylässä. Kaikki muut söivät kuin ei mitään. mutta minä järsin hiukaan reunasta ja kätkin pihvin jonkin lisukkeen alle. Tosin suurin osa siitä näkyi. Hävetti tietenkin. Tämä oli valmiiksi tilattu annos, kaikille samanlainen.
Itsekin kysyn aina ravintolassa, millainen pihvi on, ja ennen kaikkea, miten paksu. Kerran sain tavallisessa ruokabaarissa eteeni lihapullat, jotka olivat sisältä selkeän punaiset. Monille suuri herkku muuuten on tartarpihvi, se raaka juttu, jossa on raaka kananmuna keskellä.
Minä tilasin kerran eräässä hienossa tilaisuudessa tartar-pihvin ja sen saatuani huudahdin ällistyneenä - työkaverini muistuttaa siitä vieläkin - "perkele, tämähän on raaka!"
PoistaYhdyn täysin Rikuun ja Iinekseen pihviasioissa ja osittain ruoka-asioissakin. Olen jo niin vanha ja kaiken nähnyt, etten enää viitsi poseerata hienouksilla, vaan tilaan ja syön sitä, mistä oikeasti tykkään.
Kunnon jouluun kuuluu kinkku ja hernetuutinki.
Ihmiset ovat sellaisia: "kyllähän minä luonnon, yhteiskunnan, maailman ja muita semmoisia pelastan, keinot kyllä keksin ja olen keksinytkin, mutta kerjäläiselle en anna latin latia, kun kuitenkin mafiamiehille sen ojentavat."
VastaaPoistaNiin ja kasvissyöjät kulkevat usein nahkakengissä ja saattaapa heillä mutakin nahkaa olla asusteissaan. Ainoa oikea tapa olla eläinten todellinen ystävä olisi minusta sataprosenttinen vegaani, joka noudattaisi oppia kirjaimellisesti..
PoistaMinä olen lihansyöjä juntti, mutta kasvisruoan uskon olevan ihmisille parhaan ravinnon. Norsukin tulee sellaisella hyvin toimeen.
PoistaHauska lause on sellainen: "Ihminen on sitä mitä hän syö", - me lihansyöjät kun olemme sikoja ja vegetaristit ynnä vegaanit kasviksia.
piti sanoa " kun sen mukaan olemme..."
PoistaKasvissyönti olisi ihmiselle hyväksi, ilman muuta, Huomaan sen itsekin, kun jätän punaisen lihan pois ja täytän lautasen mieluummin kasviksilla ja siemenillä ja jyvillä sekä vaikka palalla kalaa tai kanaa. On kevyempi olo ja tuntee jopa maut paremmin, ruoka maistuu paremmalta. Vaan joskus pitää herkutella ja syödä mitä vaan, myös karkkia ja pullaa ja se kärtsämakkara nuotiolla tai grillissä.
PoistaTieteen ongelmat minun tietämystasolleni kiteytyvät hyvin tähän ruokavalio-problematiikkaan. Monet seurantatutkimukset osoittavat kasvissyöjien olevan terveempiä, silti kemistit pruuttaavat jatkuvasti ulos proteiinien saamisen tärkeyttä.
PoistaTämä maailma kaipaa ehdottomia totuuksia, sitä että joku isäntämies sanoo: "kylä, näin on varma ja tosi ja jämpti on iliman muuta totuus!"
Kohtuus kaikessa ja anna hevosen surra! Näin se varmaan parhaiten menisi. Tiukinkin fitnesihminen voi saada slaagin ja pulskinkin mies voi elää sata vuotta - jos sitä nyt ihanteena pidetään, pitkää elämää.
PoistaOlin tänään pikkujoulujuhlissa. Meitä oli yhteensä 4 ihmistä, sekä miehiä että naisia, ja keskustelimme toisiamme kiinnostavista asioista. Samalla söimme ja joimme. Kun lähdin tallustelemaan kotiani päin, yksin kuin merellä kulkeva hollantilainen aavelaiva, niin minua alkoi yhtä-äkkiä kauheasti kakittaa. Siis... oikean kauhiasti. Ja minä ajattelin että "mitäs minä nyt teen?". Koska olin keskellä kaupunkia ja joka puolella led-valot valaisivat minut. - Mitä muuten itse vastaavassa tilanteessa tekisitte? - No, amatöörit tietysti paskantaisivat pöksyihinsä, muina miehinä, ja jatkaisivat sitten (vähän harittavaa) kävelyään eteenpäin. Toiset taas, hätähousut, laskisivat housunsa kinttuihin keskellä jalkakäytävää ja tekisivät tarpeensa siih... Ei semmoite ole korrektia! (Mitä te tekisitte, mitä te tekisitte?) ... En minä teistä tiedä. Mutta itse kyykistyin liikennejakajan taa, siinä oli sellainen valkoinen nuoli sinisellä pohjalla, ja sen taa tein ...mitä miehen pitää tehdä ... (Aika mahtavan möhkäleen!) Sitten napitin housuni ja jatkoin kävelemistäni.
VastaaPoistaPs. Kaikki ruu'at eivät sovi mahalaukkuuni. Olen kuin JättiläisPanda.
Lähdit pikkujouluista pois jo kello yhdeksän illalla? Ymmärtäisin asian, jos ne bileet alkoivat jo eilen.... Tässä on nyt kolme mahdollisuutta: olet tullut vanhaksi, seura oli tosi tylsää tai ilmainen tarjoilu loppui, eikä ollut rahaa.
PoistaTapsa, lähdin sieltä bileistä pois ... tämän sanoin tälle emännällekin ... että jos annat mulle vielä yhdenkin paukun niin jään tänne ikuisiksi ajoiksi (sun riesakses). - Se säikähti! Sitä paitsi sinä iltana tulin koko ajan vain nuoremmaksi ja nuoremmaksi, lopuksi niin nuoreksi, että niiden oli pakko kieltää multa alkoholin tarjoilu. Olin alaikäinen ja Siks mä sieltä lädin vittuun. - Ja piipahdin lähiPubissa jossa hävisin Pokeriin 69;- €. - Nyt olen kotona, olen ollut jo aika kauan, ja kirjoitan tätä. Äh. Joskus tapahtuu jotain kivaa, sitten taas ei, se vaan menee tämä elämä tällä tavalla, möykkymäisesti.
Poista(arvaa vituttaako välillä!)
Miksi mikis lähti aikaisin juhlista pois? Tämä vaatii todella selityksen.
PoistaMinusta uskottavin voisi olla sellainen, että joku yritti naittaa mikistä väkisin jollekulle daamille, ja siksi tuo pariluku, kaksi miestä, kaksi naista. Vaan kipinä ei lentänyt ja ystävämme joutui sopimattoman ruuan syönnin lisäksi poistumaan paikalta pahempia seurauksia välttääkseen. Seuraukset olivat sitten varsin konkreettiset eivätkä kysynyneet paikkaa eivätkä aikaa. Miten suloista ja inhimillistä, sanoo kertojan ääni.
Hienoa Iines, terävä tulkinta!
PoistaMikis ei tosin kerro tai edes vihjaa, että jako olisi juuri 2+2, tiedämme ainoastaan, että paikalla olivat hän ja "emäntä", jonka oletan naiseksi.
Mikiksen ylimalkaan tuntien suhtaudun varauksella teoriaan, ettei hän olisi jättänyt edes yrittämättä kipinän aikaansaamista, vaikkei suuremmin olisi kohteesta välittänytkään. Lisäksi juominen kaunistaa naista ja aika tavaran kaupitsee.
Asia voisi olla niinkin, että ne kaksi toistaiseksi tunnistamatonta olivatkin emännän mies sekä tuntematon kolmas mies, jonka nimeän "Arvoksi", koska hän edusti ns. tasa-arvoa.
Tämä selittäisi Mikiksen tiuhan juomatahdin, pikaisen poistumisen paikalta sekä piiloutumisen lähipubiin.
heh, heh (hupsukaiset! )
PoistaToisaalta kyllä miesvartalokin on kaunis
PoistaOnnea, Mikis, siitä isosta pökäleestä aivan liikennemerkin osoittamassa nuolen suunnassa. Nimettäköön se joulupaskaksi.
VastaaPoistaÄhtäriin, nuo hätähousut, haluavat kaksi kakkivaa JättiläsPandaa. Onnea vaan Heille jos saavat! (trekkalasteittain bambunversoja kyllä tarvitsevat)
VastaaPoistaPuhuimme suunnistamisesta. Tämä toinen maskuliini meistä on hiihtänyt näitä pirkan Hiihtoja ja soutanut Sulkavan Soutuja ja juossut Jumalauta'nääsMaratoneeja... etc, etc. Ja on suunnistanut sinne sun tänne. Minä sanoin että oon määkin hiihtänyt Lounais Hämeen Latua, Kekkosen perässä ja kävin just sen jälkeen paskalla samassa huussissa kun sekin. Ahaa? Minulla on linnun aivot, osaan suunnistaa ilmansuuntien mukaan. Kaikki kaupungit joissa olen kävellyt tai ajanut autolla (Buenos Aires/Bryssel/Pariisi/Varsova/Riiga/Pietari) olen kävellyt/ajanut autolla suorinta tietä pisteestä A pisteeseen Ö. eli sinne minne olen halunnut. - Olen jälkeen päin katsonut kartalta että onko noin: on ollut. Ja se minua aikoinaan ihmetytti; kaupungissa on ykssuuntasia katuja, ja umpikortteleja ja verkkoaitoja, teollisuuslaitoksia; ei aina voi mennä sinne minne aivot käskisivät mennä; välillä pitää kävellä pätkä matkaa ihan eri suuntaan. Mutta aina, aina... sen jälkeen sitä lähtee kävelemään taas oikeaan suuntaan! (Tätä Tarja aina ihmettelee,. Minussa. Että en eksy.)
Minulla on linnun aivot. Linnulla on pienet aivot.
Kaaos -teorista luin joskus jotain, en muista mitä, mutta sellainen mielikuva minulle jäi että se sisälsi tietynlaista järjestystä. Äh? - Kerran tein yhden työraportin jossa kaikki numerot olivat roomalaisia. (Se oli vähän haasteellinen kun joutui käsittelemään 10tuhansia ja vastaavia lukuja.) Joo, jaappa muuten esim. MCMXCVII CXVI:llä. Olet aika äkkiä hankaluuksissa näiden (perkeleen) kirjaimien kanssa! Joo. - Minä sain sellaiset terveiset konsernin johtotasolta että olipas upeesti tehty raportti... Kuhan vaan huvikseni vittuilin.
VastaaPoistaPs. Aikoinaan kun puhuin yhden älykön kanssa siitä asiasta että baskin kieli on niin kummallista että sillä ei ole mitään liittymäkohtaa mihinkään muuhun kieleen, ja että se sen takia on niin vaikea opetella. Kaikki on ikään kuin toisin kuin muualla. Heillä ei esim. ole kymmenjärjestelmää vaan 2kymmentä järjestelmä. (Siis lukusanojen pohjana.) Markku tuijotti minua vähän aikaa ja sanoi sitten: "no ne on tietysti laskeneet myös varpaat mukaan". - Markku oli kamalan älykäs ihminen. Lankisen Markku.
Minä sitä vastoin ihmettelen usein, onko minulla aivoja lainkaan. Tiedemiehet kyllä sanovat varmasti olevan, mutta epäuskoisuus minulle uein iskee.
VastaaPoistaPirkan hiihto, Sulkavan soutu, marathonit, triathlonit ja sen sellaiset ovat höpöhessujen ja höpöhannojen elämän tyhjyyden täyttämisiä: todella typeriä harrastuksia. Jos vaikka jotain hyödylistä niiden sijaan harkitsisivat. Mutta eihän se osu otsalohkoon, jos ja kun tykkäävät höpöillä.
Kerran muuten Forssakin kun kävelin... ja oli kaunis kesäinen yö. Nautin siitä hengittämällä. Olin tullut ulos "KultaJyvä" nimisestä kapakasta koska se oli mennyt kiinni. Olin yksin kuin Ahma. Sitten minuun iski kamala kusihätä. Tai siis pissihätä. (Jos niin haluatte että sanotaan.) Forssa ei ole mikään metropoli, en ole koskaan väittänytkään että olisi, mutta siinä torin vieressä on Ankkalammikko. Jossa on tuuheita pensaita. Joitten uumeniin minä pujottelin. Ja pidin heppiäni kädessä... kun samalla VALTAVA VALOKIILA VALAISI MINUT. Ja särähtävästä megafoonista kuului "TE VAALEATUKKAINEN NUORIMIES... KORJAAN... XX MIKIS, JOLLETTE VÄLITTÖMÄSTI POISTU FORSSAN ALUEELTA, PIDÄTÄMME TEIDÄT... Vittu, kun pelästyttivät minut. Minä olen loppujen lopuksi aika herkkä ihminen, en mikään Batmanni, minä lähdin kävelemään Forssasta pois päin. Poliisiauto seurasi perässäni, kävelyvauhtia, vähän aikaa. Kunnes sitten äkkiä kaasuttelivat muualle. --- Varmaan oli jotain mun entisiä koulukavereitani, ajattelin, Kopran Tommi ehkä? jotka halus vittuilla mulle? - No, mitäs siitä. Ajattelin.
VastaaPoistaMikishän ei selvästi kunnioita pyhää varmasti oikeassa olemisen oikeutta lainkaan. John Rambo esmees joutui aivan kammottavan mielivallan kohteeksi, kun ihan rauhassa käveli ja sitten alettiin häiritä. Ja entäs Kafka sitten? - Mies, jota ei häiritty koskaan, ympäristö ei koskaan peliin puuttunut ja kiusallisesti, tai jopa vakavasti, ahdistellut, vaikka Fransu olisi kuinka halunnut?
VastaaPoistaSaara Suvanto repii lauluillaan miespuolisilta kuuntelijoilta alkkarit pois jaloista. Voi, voi. Disneyn piirretyissä jossain 30-luvulla mustat varikset laulavat bluesia. 50 -luku oli viimeinen "viattomuuden aika" mitä elettiin. (Tällä Telluksella.) Jenkeissä autot olivat dollarihymyjä, Presley virnuili, ja meillä Suomessa päästin kahvin säännöstelystä ja sotakorvauksista, siis eroon. Ja alettiin esittää pekka puupää -elokuvia.
VastaaPoistaIhanaa aikaa!
Fritziä, Kovaa kollia ja suosikkiani, kyllä vitutti varisten suosio. - Jaa, mikäs minä siihen olen sanomaan, koripalloilijoista vähän tai vähemmän, ja blues-artisteista erityisen paljon kun tykkään. Kulttuurihistoriasta en paljoa tiedä, mutta olettamani mukaan mulkut ja vitut pestiin vain korkeintaan kerran viikossa saunassa.
VastaaPoistaMinä tosiaan ihmettelen sitä - ehkä kurjan elämäni loppuun asti - miksi poliisit häiritsevät juuri minua eikä esimerkiksi sinua. Tai Kafkaa? Jos minä olen jotain pahaa tehnyt (puhkeaa äkkiä hillittömään itkuun) niin... niin itsellenihän minä aina olen pahojani tehnyt. En kellekkään toiselle! Rakastan ihmisiä! (etenkin hautausmaalla) Minä en ole IKINÄ (paitsi aina silloin tällöin) ketään halunnut loukata. YÄK. Minun mielestäni kaikki ihmiset savat olla juuri sellaisia törkymöykkyjä ja paskiaisia kuin ovat, mitäs se mulle kuuluu. ("näkis vaan ja kuulis kolinan") - Rakastan ihmisiä, etenkin paistettuina.
VastaaPoistaPolliisia ei ovella ole näkynyt, mutta jotkut kurkunleikkaajat ahdistelevat kuudesta eukista kolmeensataan nostamillaan veloilla.
PoistaMinä pelkään ihmisten loukkaamista, poliitikoista ja julkuista sitä vastoin teen sitä mielelläni. On kuitenkin sellaisia säälittäviä tapauksia, joita ei pidä loukata, koska sellainen olisi liian alhaista. Mieleeni sellaisesta tulevat esimerkiksi Johanna Tukiainen ja Aleksander Stubb.
... ja anna anteeksi meille, niin kuin Sinäkin annat anteeksi heille, äläkä päästä meitä pahasta. Amen..."
VastaaPoistaRukoilin äsken.
Minusta on hyvä pitää "kanavat" auki joka suuntaan.
Aaamuisin sanon aina HIMBUDA HUMOPAH DOMPUH DUM.
Se on hindukieltä ja tarkoittaa (raakasuomennuksena) että
ÄLÄ SINÄ VÄLITÄ VEITIKKA NUORI.
tai vastaavaa.
Ps. Ettekö tajua, minusta se on surullisinta mitä ihminen voi kohdata, että miksette suostu tajuamaan,
että myös lutherilainen uskonto on valhetta?
Se on Unta
joka on kuvitelma.
N. 4 vuotta sitten päätin että Johanna Tukiaisesta en sano mitään ilkeää.
VastaaPoistasiis Johanna Tukiainen on ihminen. miksi minä hänelle ilkeilisin? miksi?
VastaaPoistaalexander stubb on heinäsirkka. pätemätön tehtävässään jota nyt tekee.
VastaaPoistaps. muistan kun älykkö (viiltävän älykäs) Sapeli Simoselle aikoinaan (kun hän oli sisäministeri) suositeltiin sisäministeriön johtopaikoille erästä tiettyä henkilöä jota esittelijä mainosti mm. että "hän puhuu kahdeksaa eri kieltä"... Simonen sysäsi paperit syrjään ja totesi "ja joka kielellä paskaa".
Ps. Kekkonenkin pelkäsi Aarre Simosen älyä. Ei juuri muiden. (Simosen koulutodistus oli pelkkiä 10ppiä. Ei muita numeroita ollut. Se ei välttämättä mitään todista. Paitsi että todistaa se aika paljon.)
Ahti Karjalaisenkin todistuksessa komeili pelkkiä kymppejä.
PoistaSilti aika moni teistä ja ns. yleinen mielipide pitää Ahtia tyhmänä kuin saapas, mahdollisesti vielä tyhmempänäkin. Eihän hän osannut lausua edes englantia niin kuin britit, vaan lausui niin kuin savolainen.
Monet Ahdin tunteneet ovat tosin sitä mieltä, että hän oli monella tapaa hyvin lahjakas, mutta aivan liian herkkä politiikkaan, ja sortui siksi viinaan.
PS. Sapelista olen samaa mieltä. Kyynisen älykäs mies, joka tosin puolusti omiaan (luen sen plussaksi).
Kyllä ne kympit kertovat älykkyydestä, sillä kuka tahansa ei pysty kymppeihin pelkällä pänttäämisellä.
PoistaToisaalta on myös niin, että neloset eivät kerro välttämättä tyhmyydestä, vaan älykäskin ihminen voi saada tuolinkuvia todistukseensa, jos motivaatio puuttuu. Ja sitten taas toisaalta - älykkään pitäisi tajuta, että ilman motiiviakin kannattaisi ehkä syventyä opiskeluun, vaikkei kiinnostaisi. Ja vielä kerran toisaalta - kaikki on suhteellista, älykäs ihminen voi olla piittaamatta omasta niin sanotusta parhaastaan jos ei allekirjoita maailmanmenoa.
Tiesin tuon Ahdista (Karjalainen), Tapsa. Olen käynyt hänen kotitalollaan, ja pulahtanut veteen (ilman simmareita, kun se oli päähänpisto) hänen kotirannassaan, Hirvensalmen Kuitulan syrjäkylällä. Josta kansakouluun on/oli matkaa yli kymmenen kilsaa. Oppikoulu oli taas Mikkelissä. - Ahti Karjalainen suomensi Keynesia; jo se osoittaa miten fiksu ihminen hän oli. Ja miten hyvin osasi mm. englantia. Fiksu hän olikin, hyvin fiksu, kunnes meni (ahneuksissaanko?) väärään puolueeseen töihin ja korruptoitui. Ja alkoholisoitui. Ja mitätöityi.
PoistaIines, totta mitä sanot.Taas. Ei kun ihan totta. Usein oma mielipiteeni jää sanomatta kun sinä ehdit sanoa sen ensin. Enkä nyt tarkoita tätä keskustelunaihetta vaan noin yleensä. . Joskus ihan ihmettelen samanlaisia ajatusrakennelmiamme... Mutta en minä kauaa mitään ihmettele. Joko käsitän mistä on kyse, "aivan niin", tai sitten en käsitä "yhmhy, vai niin".
- Ps. Tässä kehuin itseäni, en sinua.
Toisaalta on niinkin, ettei ihmisen tarvitse olla huippuälykäs menestyäkseen monin eri tavoin. Helpoimmin maailmasta varmaan selviää, kun on kaikessa himpun verran päälle keskiarvon. Ja kun ei halua liikaa, saa enemmän kuin haluaa.
PoistaMinulla oli nuorena kurssikaveri, jota me kaikki pidimme hieman hitaana ja tyhmänä, ihan ansaitustikin. Hän selvisi kovalla lukemisella keskinkertaisin arvosanoin.
Hämmästyksemme olikin sitten suuri, kun hän ainoana meistä jatkoi opintoja ja väitteli tohtoriksi. Siitä huolimatta en edelleenkään pidä häntä älykkäänä perinteisessä mielessä.
Tämä on hitusen kieli poskessa kirjoitettu, mutta arvokkaita kymppejä ovat vain ne, jotka ovat tulleet melko lailla itsekseen, ei pänttäämällä.
PoistaEn ole koskaan ymmärtänyt, että kenelle pitää näyttää hyvillä arvosanoilla: itselleen vai jollekulle muulle? (Tietenkin jonkinmoinen todistus on saatava jos tavoittelee sellaiseen opinahjoon mihin tarvitaan hyviä numeroita.)
Esim. siskoni miehen todistus oli aikanaan täynnä kymppejä (ja yo-todistus laudatureja), satuin vaan joskus kuulemaan siskoltani. Ja mies on niin kulta kuin olla ja pääsee: käsittämättömän fiksu ja hauska eikä stressaa suunnilleen mistään. Tasapainoinen, empaattinen, huumorintajuinen. Veli, jota minulla ei koskaan ollut.
Jopa tohtoriksi saakka pystyy varmaankin opiskelemaan ilman mainittavaa älykkyyttä. Edelleen: mitä pitää näyttää ja kenelle ja miksi? Se Tapsan kurssikaveri saattaisi olla paljon onnellisempi ihminen, jos hän olisi käyttänyt elämänsä johonkin muuhun kuin pänttäämiseen.
Siis tarkoitin että minusta sinä olet fiksumpi kuinmitä minusta minä olen. (latojan huom!)
Poistamuruseni
Kuulin Johanna Tukiaisen puhuvan television asiaohjelmassa ajalta ennen silikonia ja kaikkea hässäkkää. Minusta hän oli median antamaa kuvaa älykkäämpi, puhui pitkiä virkkeitä ja kokonaisia kappaleita, joita julkisuutta hamuavien tyttöjen suusta yleensä ei kuule.Esimerkiksi niillä, jotka naivat jääkiekkoilijoita, lauseen maksimipituus on kolme sanaa.
VastaaPoistaSain Johanna Tukiaisesta siis sympaattisen kuvan. Hän on ehkä samaa herkkää ja onnetonta kaliiberia kuin laulajat Kikka ja Armi Aavikko, jos te kultturellit persoonat nyt yleensä tiedätte tämän tason julkkishenkilöitä.
Minäkään en siis näe onnettomien yksilöitten pilkkaamista tarpeellisena. En tarkoita nyt sinua Riku, sillä sinä riepotat ylensä poliitikkoja, mikä on ihan oikein tietyissä rajoissa ja taidolla tehtynä. Ja kyllä sinä sen osaat. Yleensä ihminen vain asettuu onnettomien ihmisten yläpuolelle nauraessaan johanniile ja kikoille. Matti Nykänenkin on helppo naurun kohde - itsekin nauran Matti-vitsejä, mutta Nykäsessä on itseironiaa, sillä hän tekee elämästään itse parodiaa.
Minäkin kuulin ja totesin saman. Me taisimme silloin tuoreeltaan asiasta keskustellakin?
PoistaOn Tukiaisesta täällä ennenkin juteltu. Olisiko ollut joskus vuonna 2009, kun oli puhetta Sarasvuosta ja monista halveksituista ihmisistä ja lehdistä. Jutun nimi taisi olla Jarikin on ollut lapsi tms.
PoistaMatti Nykänen on ihailtava ihminen. Ylivoimaisten urheilusaavutustensa jälkeen on ilman mitään koulutusta ja koko lailla täydellisesti laulutaidottomana onnistunut yltämään ansiotasoon, joka on moninkertaisesti pääministerin palkan verran. Matin ei kannattaisi pääministeriksi ryhtyä.
PoistaSen verran perun puheitani, että laitan muutaman sanan Alexander Stubbista, mutta vain häntä kehuakseni. Stubb on osoittanut olevansa kokoomuksen kaikkien aikojen paras puheenjohtaja. Toivon hänelle mahdollisimman pitkää kautta, kyllä se sitten aikanaan loppuu. Sivistyneenä ihmisenä ei Veikko Sinisalon tavoin kiroa pärryyttele, kun viskaalit vievät jakkarankin alta, vaan twiittaa tilanteesta kuvan: "Coolia, tosi hyvät fiilarit kaikesta huolimatta!"
Ihan varmaan joku teistä - tai ainakin minä itse olen sitä mieltä, se häiritsee minua - on sitä mieltä että käytän liian paljon kirosanoja kirjoittellessani. Mutta sen oppi kun oli niin montavuotta paperitehtaalla töissä. Jos sinne tuli esim. joku delegaatio, niin kuin usein tuli, ja joku ukko jäi tuijottamaan paperikonetta... niin ei kukaan meistä valvomossa sanonut että "mitähän tuo herrasmies tuossa jäi tuijottamaan" vaan joku sanoi että "mitä vittua tuo ukko tohon jäi tuijottaa". Etc. Tarkoitan, että jos töissä olisi puhunut kamalan kultivoidusti ja kultturellisti, niin kyllä olisi porukka miettinyt että "nythän se vasta keksi kamalan perverssin tavan vittuilla meille"... Ps. Mutta kyllä naisetkin (ei nyt kaikki) osasivat olla helkkarin rivoja. (Ainakin suustaan.) Pss. Tarkoitan uudestaan että tarkoitan että ei varmaan opettajanhuoneessa suomenkieltä käytetty niin... no, värikkäästi kun meillä siellä tehtaalla. (takuulla, sanoi TAKOnkin tyttö)
VastaaPoistaNo ei käytetty kieltä noin, että mitä v. Sen sijaan me kirosimme karskisti. Perkele ja helvetti olivat yleisimmät kirosanat, ja sanojen käyttäjiä olivat verbaaliset naiset.
PoistaMiesopettajat olivat hyvin steriilejä suustaan. Ja tavoiltaan. Vain yksi hurskas pohjalaismies likisteli yhtä Annamaijaa keittokomeron tiskipöytää vasten. Mutta siis siisti hän oli suustaan.
Jos rainaa (= paperin päätä) syötettiin teloille, ja joku kompastui ja koko (työläs) homma jouduttiin aloittaa alusta, niin ei kukaan sitä kompastujaa lohduttanut että "kappas vaan kun kellahdit kumoon", tms., vaan joku tokaisi toverillisesti että "mitä vittua sää keskonen siellä konttaat"...
VastaaPoistaPs. Jos joskus vierailette paperitehtaalla, toivokaa että siellä on mennyt paperi poikki. Eli tää raina. Se on jännän näköistä kun se syötetään uudestaan teloille: kapea siivu, joka sitten levitetään 4-6-10-12 metrisen leveäksi paperiksi. Joka tulee sieltä semmoista 2000 metriä/minuutissa. - Märkäpäässähän tämä "paperi" on 99%sti vettä. 1% siitä on sellua. Siitä se sitten kuivuu ja muuttuu paperiksi. Paperikonehan käytännössä on iso, pitkä kuivauskone. Mummon höyrymylly.
Todistin että en ole robotti.
VastaaPoistaAnonyymi, tässä blogissa ei pitäisi olla robottikerberosta. Kuvablogiini se on tupsahtanut, vaikken ole sitä itse asettanut. Nyt en saa sitä pois asetuksistakaan, vaan se on Bloggerin itsensä asentama.
Poistahttp://www.lansi-savo.fi/fingerpori
VastaaPoistaYhden asian vielä kerron kun muistan sen (ennen kun vaikenen)... se tuli mieleen tuosta paikasta jossa eilen vietin pikkujoulujuhlia, Tuohimutka. Se on kaupunginosa Jyväskylässä, omakotialue. - Minä olin juuri tullut Jyväskylään, siis ensimmäisen kerran elämässäni, enkä kaupunkia tuntenut. Olin Kankaan paperitehtaalla töissä. Paitsi sinä päivänä, joka oli sunnuntai, en ollut töissä. Vaan olin työtoverini (tulevan pääluottamusmiehen) kanssa kävelemässä Tuohimutkassa. Koska Jussi, joka oli jo silloin aika pahasti alkoholisoitunut, tiesi että siellä myydään pimeää viinaa. (Ja oli kyllä minullakin aika pohmelo.) Jussi soitti erään omakotitalon oven ovikelloa ja oven avasi keski-ikäinen filosofian tohtorin näköinen ukko, paljon harmaata parrassa. Menimme sisälle - lunta eteisessä kengistämme kopistellen... ja kyllä minä hämmästyin... voi hitsi kun HÄMMÄSTYIN kun tulin olohuoneen puolelle... siellä nimittäin istui lattialla, puolikaaressa, kolme rinsikka-pikkupöksyistä tyttöä jotka katselivat televisiosta KOULUTELEVISIOTA! En meinannut uskoa silmiäni enkä muutenkaan käsittänyt mistä on kyse! Mentiin keittiöön. Ja Arto antoi meille (kiskurihintaan, tietysti) kaksi pulloa Koskenkorvaa. Jussi maksoi ja mentiin ulos. Siellä vasta, samalla kun korkkasimme pullot, uskalsin kysyä Jussilta mitä... mitä nuo tytöt siellä olohuoneessa oli...? (Olivat muuten kamalan nuoria ja nättejä.) Jussi vastasi "Ne on Arton huoria. Arto haluu opettaa niitä. Se haluaa että tytöt osaa keskustella. Siks se nauhoittaa noita koulutelevisiolähetyksiä."
VastaaPoistaTämä on totta. Joka sana. Tuohimutka... enpä minä siellä toista kertaa kävellyt... Paitsi eilen. - Hyvää Yötä.
Joskus minullekin tulee sama outo ajatus, johon Iineskin aina siloin tällöin viittaa - eli lukevatkohan maamme johtavat blogisteeraajat (ukko K ja akka TR) tätä blogia?
VastaaPoistaKryptiseksi jäi minulle tuo Tapsan kommentti. Vaikka googlettelinkin, en löytänyt Ukko Koota. Akka löytyi hölmöläistarinoista, lisäksi liuta erilaisia noita-akkoja.
VastaaPoistaTottakai lukevat, Tapsa. Olen siitä vakuuttunut. Ja Ulla Applesiinikin taitaa lukea, tai on ainakin lukenut. Yhteen aikaan täällä kävi Tikkurilan poliisi ja Valtioneuvostosta luettiin tätä säännöllisesti.
VastaaPoistaMinäpäs ostin muuten itselleni lahjaksi kauniin valkoisen tabletin, ettäs tämänkin tiedätte. Tuskin maltoin leipaista pullat, kun uusi vehje kutkutti. Ostin sen ilman liittymää. Wlan-mokkulalla pelaa nopeasti. Kun on enn estään kolme liittymää, en hankkinut enää neljättä.
Riku, varmasti hoksasit ukot ja akat, kunhan pelleilet.
Niinhän minä pelleilin. Enkä epäile, etteivätkö lukisi: tottakai lukevat!
PoistaVoihan olla, että samat aiheet ovat aina ilmassa blogistajien napattavaksi, mutta aika usein ne ovat ensin täällä. Se voi olla kyllä näköharhakin.
PoistaTikkurilan poliisista ei ole huolta, mutta auta armias jos tänne eksyy Mouhijärven tai Vorssan poliisi, niin sitten on piru merrassa.
Toki samat aiheet pyörivät blogeissa ja kolumneissa, mutta ei aina.
VastaaPoistaVorssan poliisia ei ole näkynyt, mutta Mouhijärveltä on täällä käyty, tosin ei välttämättä poliisi. Ja kerran sain kirjeen koulusurmaajan vanhemmalta. Että rikasta on lukijakunta.