Hiusjäätä ja hyviä tyyppejä

Lehdessä oli uutinen hiusjäästä, jota muuan espoolaismies oli onnistunut kuvaamaan. Artikkelissa sanottiin, että hiusjää on harvinaista. Kissan villat, nuoret toimittajat ovat taas erehtyneet, kuten niin usein viime aikoina. Hiusjää ei ole harvinaista, vaan metsään meneminen on  harvinaista nuorelle someväelle.  Tiedoksi nuorille toimittajille, että ensimmäisinä pakkaspäivinä joka puolella metsää hohtaa lumenvalkoisia oksankappaleita, joissa on pitkä kissanpehmeä villa.  Villa on niin pitkää, että se voi olla jakauksella kuin pitkäkarvaisen koiran turkki keskeltä selkää. Sitä sopii vaikka silittää, ei pure.

Sanotaan, että hiusjään syntymekanismia ei tunneta tarkasti, mutta että se tarvitsee kehittyäkseen lehtipuun tai pensaan kuolleen oksan, jossa elää sienirihmastoa. Rihmasto toimii  sitten välittäjänä puun sisällä olevan kosteuden muuttuessa jääksi. Näin eloton ja elollinen luonto lyövät kättä toisilleen ja muodostavat elinkelpoisen symbioosin. Olosuhteitten pitää olla tuulettomat ja puun kosteuden riittävä, jotta hiusjäätä voi muodostua. Hyvin hienot hiukset työntyvät puusta tihein välein.  Tuo tuulettomuuskaan ei ole ihan totta, sillä tänään kuvasin kovassa tuulessa tässä olevat kuvat. Tosin hiusjää oli muodostunut eilen, jolloin niitä jo ihailin, mutta silloinkin metsässä puhalsi tuuli.

Nuo usein erehtyvät ja hiusjäästä tietämättömät lehtien toimittajat ovat mitä ilmeisimmin nykyään monesti hyviä tyyppejä ja someväkeä, jolla ei ole tietoa eikä perusteellista alan osaamista. Kielitaidosta heille ilmeisesti tärkein on englannintaito - suomeahan osaavat kaikki sen verran kun tarvitaan.  Ja oman kielen taidosta on tärkeintä osata laatia klikkauksia keräävät otsikot, leipäteksti on sivuseikka. Sisältö voi puuttuakin, siinä voidaan vatkata paria lausetta, joilla on löyhä side raflaavaan otsikkoon. Mihin tässä koulutusta siis tarvitaan? 

Vanhoille toimittajille annetaan jopa Ylen puolellakin kenkää, kuten konkariuutisten lukijalle Arto Nurmelle. Habitus ei liene miellyttänyt rautaista kokoomusjohtoryhmää. Vähän kumara vanhahko mies, joka puhuessaan joskus räpläsi kynää. Vaan ei sotkeutunut sanoissaan kertaakaan ja oli sympaattinen ja osaava.  Aikaa eläkkeeseen olisi ollut nelisenkymmentä työviikkoa ja kokonaisajassa pari vuotta. Myös pätevät varttuneet uutisnaiset Marjukka Havumäki ja Marjo Rein pantiin hanttihommiin takahuoneeseen, mikä tarkoittanee palkanalennusta ja merkittävää laskua tulevaan eläkekertymään. Vaan ehkä heille tehdään  vielä artonurmet ennen eläkkeen koittamista. 

Opetusministeri Krista Kiurukin on antanut ymmärtää, että opetus- ja kasvatusalan tehtäviä voivat hoitaa muutkin kuin pätevät ja korkeakouluttautuneet. Päiväkodeissa on entistä enemmän lastenhoitajia kasvatusalan maistereitten sijaan.  Vantaalla heitetään luokkiin tabletit ja luullaan, että opetuksen taso ja oppilaiden kyvykkyys kehittyy tällä keinolla. Täällä Pikkukaupungissa opettajat lomautetaan kahdeksi tai kolmeksi viikoksi. Se merkitsee sitä, että jos opettajat vuorottelevat lomautuksissa, koulu toimii koko vuoden vajaateholla ja oppilaat ovat puolukoita poimimassa tai hiihtämässä koko päivän kouluavustajan tai keittäjän kanssa. 

Vaan menkääpä ihmiset metsään katsomaan hiusjäämuodostelmia! Lehdet kannattaa jättää lukematta ja tilaamatta ja Ylen televisiouutiset katsomatta. Ja varokaa vanhenemasta! Ennen nimittäin ulkoistettiin ensinnä viimeksi taloon tulleet, nyt kauimmin talossa olleet vanhukset. Nuoret eivät näe siinä mitään pahaa. Päinvastoin, he ovat sitä mieltä ainakin kommenteissaan, että seniilit ulos ja hyvät tyypit sisään.

 (Valokuva Iines, 3.12.2014. Lisää kuvia hiusjäästä on kuvablogissani.)