26.2.2015

Ollapa vielä lehmisavua!


26.2. Olen ajanut vanhan pöytäkoneen alas, poistanut kaiken itseluodun materiaalin ja ohjelmat, siirtänyt muistitikuille ja g-mailiin. Aivan viimeiseksi poistin virusturvaohjelman. 

Sitten irrotin piuhat ja työnsin uuden kovalevyn paikalleen, ja näppäimistön ja hiiren. Liitin johdot oikeisiin paikkoihin - helppoa, kun tekee kaiken systemaattisesti. Kiinnitin jopa adapterin näytön piuhan päähän, kun se ei sopinut sellaisenaan uuteen kovalevyyn. Tämä kaikki siis ilman ohjekirjaan vilkaisua, järkeillen ja päätellen asioita.  En taidakaan olla aivan täydellinen tekniikkatumpelo. Nyt uusi kone pelaa ja olen jo sinut uuden Windows 8.1:n kanssa. Se on huomattavasti järkevämpi kuin Windows 8.0, joka oli minulle kuin eksyminen härdellihuvipuistoon. Jopa palautin silloin koneen, läppärin ja vaihdoin Windows 7 -Lenovoon. Nyt minulla on kolme vuoden sisällä hankittua tietokonetta, kun tablettikin lasketaan mukaan. Läppäri on välttämätön mökkielämän vuoksi. 

Tabletti on kirjojen lukua varten. Olen havainnut sähköisen lukemisen yllättävän hyväksi silmille, päinvastoin kuin etukäteen arvelin. Ehkä tabletin taustavalaistus tekee sen, että tekstin näkee hyvin kaikissa valoissa, huonommissakin.  Olisin halunnut tabletille Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset ja Timo Hännikäisen uusimman, mutta kumpaakaan ei ollut e-kirjana, ihme kyllä. Hännikäisen uutuutta lahdataan niin perusteellisesti, että se menee jo viihteen puolelle. Pakkohan se on lukea, etenkin kun tietää Hännikäisen hyväksi sanankäyttäjäksi ja asioitten perusteelliseksi argumentoijaksi - vaikka itse olisikin eri mieltä. Kunnioitan miehen sitkeyttä ja itsenäisyyttä. Ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä kuin minä ja minun joukkoni. Minulle ei tarvitse kertoa, kenen kanssa seurustelet.

Myöh. Tuo jutun lehmikuva jäi tuohon, kun kirjoitin ensin sen alle satua natokiimaisesta ja mamukriittisestä. Siinä nato nimittäin oli lehmä, johon yksi otus oli kiimassa. Mamu taas oli iso musta örkki, jota kriittinen ryhtyi arvostelemaan, kun se tuli hänen pihalleen. En kuitenkaan saanut tarinaan riittävän tiukkaa nostetta ja kevyttä parodiajännitettä, joten ymmärtänette jutun kuivumisen kasaan ja pelkän lehmisavukuvan. Olkoon se sitä paitsi kuvana sille kulttuurille, jonka olemme jättäneet taaksemme, kun olemme siirtyneet elämään koneiden kanssa. Vastakohtana kaikille yllä kuvaamilleni laitteille. Laitteita löytynee itse kunkin kotoa melkoinen määrä. Juuri sanottiin uutisissakin, että kännykkä on ihmisille työtä ja parisuhdetta tärkeämpi asia - myös maailmanrauhan arvostus on vaarassa tällä tärkeyslistalla.

Keskusta on laskussa uusimpien gallupien mukaan. En osaa selittää, miksi tämä uutinen ilahduttaa suuresti, vaikka pidän kovasti tuon maalauksen idyllistä. No jaa, olisiko se se, että lehmillä on nykyään korvamerkit ja ne ovat eläviä tuotantolihoja isoissa navetoissa. 

(Eero Järnefelt, Lehmisavu)

228 kommenttia:

  1. Lehmisavuja on yhä olemassa. Ne tulevat Lapin tai Itä-Suomen yliopistoista, jotka alunperinkin perustettiin vain siksi, että saisimme nauraa niiden professoreiden lausuntoja lehdistössä. Yksi oikeustieteiden professori tosin karkoitettiin Lappin vain siksi, ettei tullut kenenkään kanssa toimeen. Lehmisavut kaatoivat myös pisararadan. Pohjoisen mies sai kostonsa omasta yleisestä huonoudestaan: "kärsiköön etelän mies!". Oikeasti pisararadan kaatumisesta kärsii koko Suomi. Oulun tai Kemin junat ovat myöhässä, koska Pasilan ratapiha tökkii. Välittömässä vaikutusalueessa on lähes kaksi miljoonaa suomalaista, mutta se ei pohjoisen miehen otsalohkoon vaikuta myöntesiesesti. Nyt olisi viimeistään aika lopettaa rahasäkkien lähettäminen etelästä pohjoiseen, ryyppäävät ne kuitenkin. Ei kehitysavusta mitään hyötyä ole!

    Stubbia olen ihaillut, koska on kokoomuksen kaikkien aikojen paras johtaja. Vie hautaan koko puolueen. Mutta että vielä kepua nuolee: voiko tohtorismiehen osaamattomuudelle olla mitään rajoja?

    Maalaiskatkera sai pisararadan kaatamisessa kostonsa: "Kato toi statihelesinkiläinen hymyilee, veetään sitä turpaan, ku on nii levvee!"

    Rahan jakaminen pohjoiseen on nyt loppu, elostelkaa jossain muualla!

    VastaaPoista
  2. Neljä miljoonaa suomalaista tulee kepun hallinnon kaamesati arkielämässään huomaamaan, mutta siitä vain - mikäs minä olen siihen sanomaan, jos mieli tekee äänestää väyrystä ja vanhasta. Jos Juha Sipilän terveys ei pääministerin paikkaan riitä, Vanhasesta tai Kääriäisestä tulee varmaan pääministeri.

    VastaaPoista
  3. Pisararadasta en ole viitsinyt kovasti lukea. Sen tiedän, että ratahankkeen kaatuminen lasketaan Rinteen tappioksi. Jotenkin vain miettii, että Suomessa ja Helsingissä on tärkeämpiäkin asioita kuin Helsingin rata.

    Helsingissä tunnutaan muutenkin rakennettavan piittaamattomasti yhteisille ranta- ja luontoalueille. Nytkin suunnitellaan aivan Katajanokan rantaan kerrostaloja, ilmeisesti rikkaille. (Minusta kyllä kaikki Helsingissä asuvat omistusasujat ovat huippurikkaita. Yksiö Itä-Helsingissäkin maksaa yli 100 000 euroa. Sillä saisi täältä ison rivitaloasunnon tai jopa omakotitalon.)

    VastaaPoista
  4. Uskon kyllä Sipilän nousuun kaiken vaikean jälkeen. Eikös Juhantalokin ollut kepulainen? 

    Onhan se ilmeisesti kepun vuoro ajaa Suomea alas. Itse äänestän sitä puoluetta, joka ottaa tosissaan vanhusten häpeällisen huonon kohtelun, terveydenhoidon ylösajon ja työttömyyden poistamisen. Lapsiperheen puolestapuhujia en enää jaksa. Niitä on liikaa.

    VastaaPoista
  5. Älä nyt Iines, naurattaahan sinuakin kepun kaikkivaltias ahneus. Niinkuin se naurattaa minuakin, kunnes paha minä, etelän mies, saa palkkansa ja kepu kostaa. Kepukettingillä, sellaisella tukevimmalla ankkurikettingillä joudun omaisuuteni betongiin kiinnittämään, vaikkei minulla ole kuin läjä arvottomia kirjoja, hieman vaatteita ja tyhjiä kaljapurkkeja.

    Sillä aikaa poromiljonääri ja peltoporho hierovat karvaisia kämmeniään yhteen ja laskeskelevat tukiaisiaan: "saatanha, ko ihka liian vähän!" Kirjailija Mukankin savustivat pois asunnostaan, mutta vuosikymmenien päästä koettavat hänestäkin ottaa hillot himaan.

    VastaaPoista
  6. Siis minähän nauran kepua koko ajan, etenkin Paavo Väyrystä. Sipilää vain nyt tulee surku. Mies on elämässään joutunut koville.

    VastaaPoista
  7. Jos vähän suhteutetaan, Vantaalla on köyhiä enemmän kuin pohjoisessa asukkaita.

    Kuulkaa kolikkojemme kilinää,
    isojen setelien kahinaa.
    Meidänpä mainetta mainivat nuo,
    koskien ärjyt ja surkeat suot.
    Meidänpä vapautta tuet on nää,
    meidän on laulua lahtien (!) pää.
    Meille myös kevätkin keijunsa toi,
    raha ja mammona täällä vain voi.
    Taival lie hankala – olkoon vaan.
    Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan.
    Kolkasss synkeän syntymämaan
    Linnamme sijoitkoot paikoillaan.
    Vainojen virmat, oi vaietkaa.
    Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
    Miekkaa ei tarvis, tukia vaan,
    puolesta hengen ja heimon ja maan.
    Nouskoon rintaamme uskomus uus,
    taantukoon taika ja edistyksellisyys.
    Maamies, muista, miss' onnesi on,
    riihesi rikkaus riippumaton
    Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö,
    missä on ryhtisi, kunnia, työ?
    Meidän on kuitenkin juotava maa,
    raukat vaan menköhöt merten taa!


    Ilmari Kianti - Helsinki, Maariankatu.

    VastaaPoista
  8. Muuten en puutu kirjoitelmaasi, mutta nostan hiukset ponnarille omatoimisuudellesi ja olen erittäin kiinnostunut 8.1. -versiosta, josko se lienee kehittyneempi kuin paljon moitittu kasi.

    Lehmisavuja koin vielä takavuosina Villissä Lännessä, sillä eräs seminoloogiuugibuugi keräili Lapin lehmiä, kyyttöjä ja ai, ai sitä tunnelmaa. Savut kesäillassa, kukon laulu aamuisin, se oli elämää. Asuivat vanhalla koululla tien toisella puolella. Ne ovat asioita joita kaipaan vieläkin, eikä tästä ole monta vuotta aikaa. Korvamerkkiviidakko tehotuotantonavetassa on aivan järkyttävä, parempi sekin että olisi vain pellot, metsät ja maisemointilampaat ja -lehmät. MUTTA.

    Olen ollut kepulainen sen vähän mitä nyt olen ollut mitään, se lienee luonnollista meille viljelyihmisille ja maaseutuasujille, mutta nyt olen nukahtanut hyvin syvään Ruususen uneen, josta minua eivät herätä persut , iput eivätkä rebubli.. ohoh, nyt meni päin amerikkaa koko juttu, joten antaapa olla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis uuden pöytäkoneen asentaminen on helppoa. Kovalevyn takana olevat aukot ovat tietyn mallisia ja jokusissa on värikoodi. Erehtyä ei juurikaan voi, kun liittää näytön, modeemin ja mitä niitä nyt on toisiinsa. Hankalamapaa on se, kun tietokoneen aloitusvalikkoja täytellään. Onneksi minulla oli sattumoisin nuorempaa apua paikalla, ja se tiesi, että usean kyselyn voi ohittaa ja mennä vaan eteenpäin.

      Selaimet on helppo ladata, samoin muut ohjelmat ja virusturva.

      Windows 8.1 on huomattavasti helpompi kuin 8.0, jossa ei ollut mm. sammuta-painiketta ollenkaan näytöllä, vaan usean klikkauksen takana. Tähän saa sekä uuden että vanhan aloitusnäkymän. Nyt tykkään uudesta, joskin siinä on paljon turhaa sälää, jonka aion poistaa.

      Äidinpuoleinen sukuni on vahvaa kepusukua, joskaan äitini ei eläissään äänestänyt kepua, luulen. En tiedä, onko sattumaa, mutta koen laajan kepusukuni aika ahneenpuoleiseksi ja persoksi kaikille kotiinvedoille tukiviidakosta, vaikka omaisuutta on kertynyt ja lapsilla on rantapalstaa ja kesäpaikkoja kaksittainkin. Myös työpaikkaetuudet osataan käyttää viimeisen päälle ja virka-autoilla ajellaan ihan kotioloissakin surutta ja työpuhelimilla soitetaan kaikkki puhelut. - Minua tämänkaltainen suivaannuttaa.

      Poista
  9. Nato, vävy ja käly ihmettelivät, miksi eräs heidän tuntemansa blondi ei sitten millään uskalla käynnistää uutta tietokonettaan. Tulipa siihen sitten yksi mamu, jolta he kysyivät mitä blondi siinä tietokoneessaan oikein pelkää. - Hiirtä, vastasi mamu kriittisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli siihen paikalle sitten napalanko, joka miehekkäästi räppasi koneen käyntiin ja sanoi, että tules kyyttö kyytiin, nyt lähdetään surffailemaan. Oih, sanoi juonikki, en taida uskaltaa, kun on niin äänetönkin tuo uusi vehje. Liekö viirusturvakaan kunnossa? Hieho, hiehoseni, kunnoss on ja kyyti vakaa!

      Poista
  10. Pöytäkoneeni taitaa olla jo seitsemän vuotta vanha ja toimii edelleen loistavasti. Raskassoutuisuutensa vuoksi nörttilörttien haukkuma Vista siinä on käyttöjärjestelmänä, se on kuitenkin minusta parasta ja kuuminta hottia.

    Näitä kahdeksikkoja olen muualla käyttänyt. 8.0 on epäilemättä lukuisien työryhmien ahkeroinnin ja lukemattoman määrän työpäiviä tulos. Siinä ei nimittäin ole järjen hiventäkään. Olisivat joltain pikkupojalta tai -tytöltä käyneet kysymässä, onko viisasta tehdä käyttäjän kannalta vaikeakäyttöinen järjestelmä. Paikkailemalla voi parantaa, mutta hyväksi Windowsin kahdeksikkoa ei saa millään.

    Puhelin minulla on Samsungin halvin älypuhelin. Hukkasin tuon korealaisen ensimmäisen kappaleen kauppareissulla ihan selvinpäin. Ensimmäinen puhelin, jonka hukkasin, vaikka tuhonnut olen niitä paljon.Yhteystiedot menivät ja kortillinen tuhnuisia valokuvia. Puhelin maksoi jotain kuukausia sitten sataviisikymppiä, mutta muutama viikko sitten ostin tämän jälkimmäisen hintaan seiskytviis ekee.

    Kerran yksi tuttava esitteli minulle iPadia ja kaksi minuuttia olin varma, että tuollaisen ostan, minun on se pakko saada. Kahden minuutin jälkeen olikin hiljaisempaa: "Mitä saakelia minä tuolla pyykkilaudalla teen, onhan minulla pesukone!" En mene vannomaan, ettenkö joskus ostasi, mutta tällä hetkellä ei tee sellaista lainkaan mieli. Minä kun olen inthetnethin ihmeellisessä maailmassa liikaa muutenkin ja tämä puhelimen näyttö hyvin minulle välttää.

    Oletteko nähneet, kun ihmiset junassa räpläilevät noita valotaulujaan? - Sitä on mukava seurata, suosittelen. Ihmisten kasvoilta näkyy lyhyessä ajassa kaikki mahdollinen tunnekirjo, hetkittäin näyttävät aivan kiimaisilta apinoilta. Kun ilmeessä on hempeyttä, tietää, että nyt siellä on joku ihku-ihana facebookin kissavideo. Nuorilta naishenkilöiltä pääsee yleensä yksi oikein nopea melkein ääneen nauru. Silloin siellä on viesti poikaystävältä: "Ai lav juu peipi, kuin Vantaanjoki on syvä ja Kalpalinna korkea!".

    VastaaPoista
  11. Olisin mieluusti pitänyt vanhan pöytäkoneeni, mutta kone jumiutui liikkumattomaksi usein kun menin raskaammille sivuille, esimerksi sanomalehtiä lukemaan tai Google-hakuun. Mikään ei liikkunut muutamaan minuuttiin. Hidaskin se oli eikä cd-soitin toiminut. Lisäksi se ei suostunut sammumaan, vaan minun piti pakottaa se sammumaan, ei nyt potkaisemalla, mutta painamalla käynnistysnuppi alas tai vetämällä piuha irti. Se ei yksinkertaisesti sammunut normaalisti.

    Kaikkein raskaimpia sivuilla tuntuvat olevan mainokset. On aika kummallista, että ihmiset sulattavat niitä esimerkiksi videoitten alussa - en ole kuullut kenenkään moittivan niitä. Minua ärsyttää usein niin paljon, että jos alussa on aikaani varastava mainos, jätän videon katsomatta. Huolestuttavaa sikäli, että suunta näyttää olevan yhä enemmän se, että mainosten määrä eri yhteyksissä internetissä kasvaa kasvamistaan.

    Kun viimeksi olin eräässä odotusaulassa, siellä oli kolme vanhempaa naisihmistä, ja jokainen syventyneenä kännykkänsä räpläilyyn. Minäkin räplään, mutta tykkään myös vahdata ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko niin, että älyvehje on suomalaiselle helpotus, sillä nyt on vaivatonta olla katselematta vastapäätä istuvaa tai muitakaan samassa tilassa olevia, puhumattakaan että pitäisi muka puhua.

      Vaikka samaan tyyliin ne käyttävät vempeleitään muuallakin maailmassa, ainakin niissä maanosissa, joissa olen vieraillut.

      Poista
    2. Tänään kun istuin ratikassa, niin tuli tunne, ettei kaikki nyt ole ihan kohdallaan... niinpä aloin katsella ja kuulostella hieman tarkemmin ja äkkiä tajusin:

      Kukaan ei kailottanut kännykkään, ei millään kielellä, ei edes arabiaksi tai somaliksi, sen sijaan vaunun keskiosasta kuului kahden vanhemman rouvan kirkasääninen ruotsinkielinen keskustelu.

      Kuin vanhaan hyvään aikaan, ajattelin tyytyväisenä. Ennen se olisi ehkä hivenen häirinnyt, nyt se oli musiikkia korvilleni.

      Poista
    3. Luulen, Tapsa, että ruotsinvihaajat olivat niin järkyttyneitä kuulemastaan kielestä, että menivät mykiksi.

      Juuri luin keskustelua siitä, miten Veltto Virtanen ja kansanedustaja Pekonen olivat muka riidelleet junassa. Sivistysvaliokunta oli edellispäivänä torjunut kansalaisaloitteen ruotsin opiskelun muuttamisesta valinnaiseksi. Virtanen oli syyttänyt "kommari" Pekosta ruotsin säilyttämisestä pakollisena koulussa.

      Itse en ihan ymmärrä, mistä tulee tämä ruotsiraivo. Hyvä on osata naapurimaitten kieliä. Venäjän taidostakin olisi hyötyä.

      Poista
    4. Ai niin, olen itsekin tuumannut, että älyvehje on hyvä väline eristäytyä tavoittamattomiin bussissa ja muualla. Olen itsekin kokenut, että sitä on helpompi tuijottaa kuin vastapäätä istuvia vieraita silmiä.

      Enkä ymmärrä miksi tästä aina mollataan suomalaisia. Minusta on pikemminkin huomaavaista antaa rauhaa ja tilaa toiselle eikä hyökätä heti seurustelemaan ja täyttämään ilmaa tyhjänpäiväisillä sanoilla.

      Poista
    5. Älyvehkeen yksi puoli on tuo oman rauhan ottaminen ja muusta eristäytyminen. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea, saman ajoivat minulla esimerkiksi iltapäivälehdet jo kauan aikaa sitten.

      Veltto Virtasen käyttäytyminen on viime vuosina ollut lehtitietojen valossa melk huolestuttavaa. Hän kiistää sanoneensa Pekosta "saatanan punakaartikommariksi", mikä pistää epäilemään, että paljon roisimmin oikeasti sanoi. Sen verran historiasta, että rockbändi nimeltä Virtanen ei saanut nimeään Veltosta. Se oli Moog Konttisen bändi, Veltto oli yhtyeen huono kitaristi, jonka liikkuminen näytti siltä, ettei hänellä olisi selkärankaa lainkaan.

      Poista
    6. Juu mutta ihminen laiskistuu. On kevyempi pitää älyvehjettä hyppysissään kuin painomustetta tihkuvaa aviisia.

      Huomaan, että olen tipahtanut junasta. Huomasin nimittäin vasta, että Veltto Virtanen on siirtynyt perussuomalaisiin. Luulin häntä jostain syystä vihreäksi.

      Poista
    7. Suomalainen luonne ymmärretään usein väärin. Kuvitellaan, että me olemme jotenkin eristäytyviä, vaikka haluamme vain antaa toiselle tilaa, emmekä turhaan tungettele.

      Toisaalta jos suomalaiselta jotain pyytää, niin yleensä sen myös saa. Apua, tupakkia, ryypyn, turpaansa.

      Poista
    8. Tämä osoittaa vain sen, miten stereotyyppisiä käsityksiä ominaisuuksille ja tavoille luodaan, kautta maailman.

      Kaikki kontaktin ottoon liittyvät seikat luetaan positiiviseksi sosiaalisuudeksi ja kaikki muu negatiiviseksi vetäytymiseksi ja jopa torjunnaksi.

      Tällainen suhtautumistaopa on sama ilmiö kuin vaikkapa varhaiskulttuurien tutkimuksessa antropologiassa tavattu arkkityyppinen tapa suhtautua pidättyvästi uuteen ja outoon, kaikilla kulttuureilla, kaikkina aikoina. Kyseessä ei ole torjunta tai vihamielinen suhtautuminen.

      Voisi ajatella jopa niin, että hiljaaolijat eivät ole niitä negatiivisesti suhtautuvia pelkääjiä, vaan nimenomaan ne sosiaaliset alatipuhujat, jotka koettavat kontaktinotolla varmistaa, että vieras on varmaan myötämielinen olio.

      Poista
  12. Kerran jouduin mielestäni noloon tilanteeseen yleisessä kulkuneuvossa kun... istuin lähiöjunassa joka kohelsi Espoon Tuomarilasta Helsingin keskustaa kohti. Vaunu oli täysi. Minulla oli kevyehkö pohmelo, hampaani haisivat kalanmaksaöljylle, ja siksi, ettei henkeni haisisi niin kamalasti kulttuurille, kaivoin taskustani pastillirasian; ajattelin kipata ammottavaan molokinkitaani muutaman mustan pillerin. Samalla huomasin että minua vastapäätä istui kolme lasta, ihan sisarusten näköisiä, kaksi tyttöä ja yksi poika, n. 5 ja 7 ja 9 -v. Ajattelin että on epäkohteliasta rouskuttaa noita mustia pastilleja yksikseen ja tarjosin niille mukuloille myös. Vanhin niistä kääntyi katsomaan taakseen: välikön lasioven takana seisoi mies (ilmeisesti hänen isänsä) naisen kanssa (joka oli ilmeisesti hänen vaimonsa). Minäkin nimittäin tuijotin sinne minne tuo poika tuijotti. Isä nyökkäsi vakavan näköisenä minulle, tarkoitti kai että hänen puolestaan saan tarjota karuskeja hänen penikoilleen... Joo. Mutta jotenkin mua alkoi hävettää, tunsin itseni namusedäksi, ja aloin katsella maisemia ikkunasta. Kovasti taloja onkin rakennettu radan varteen, piru vie... Jäin pois jo Pasilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävällistähän se on lapsille namuja tarjota. Laihialaiset namusedät on sitten kauheita, kun sanovat: "Osta tyttö karkki!"

      Poista
    2. Olipas ruotuunkasvatettuja lapsukaisia. Monestihan nykykersat tuossa tilanteessa määräävät tilanteen, ts. pyytävät karkkia tai ottavat sitä sumeilematta, kun kerran tahtovat. Vanhemmat eivät sano mitään. Korkeintaan kysyvät, mitä lapsi nyt haluaa. Muuan äiskä tapaa jopa kysyä lapsiltaan, että haluatteko syödä vai mitä. Elleivät halua, äiti ei laita lämmintä ruokaa.

      Poista
  13. Veltto Virtanen on debiili. Ei kun oikeasti. - Se, että hän perussuomalaisten joukossa käy intellektuellista, kuvaa enemmän perussuomalaisia kuin häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velttohan on psykologi, mikä selittää kaiken. Tiedättehän tyypin: kun haukutte sellaisen pataluhaksi, saatanan mulkeroksi ja munattomaksi namutädiksi, hän katsoo sinua silmät suurina ja sanoo "mielenkiintoista, että koet noin".

      Poista
    2. Psykologin ominaisuudessa hän kävi kerran luennoimassa meille Ikaalisten kylpylässä työssäjaksamisesta. Luennon päätyttyä olimme lopen uupuneita emmekä tienneet, mitä puhe käsitteli.

      Poista
    3. Veltto itse muotoilee Mikiksen sanoman hieman toisin: "Suomineidon terapeutti. Humaani shamaani".

      Skojariksi en häntä missään nimessä uskaltaisi väittää.

      Poista
    4. Skojari tai skoijari kun on ruotsinkieleen perustuva slangisana.

      Poista
    5. Elektroninen xtaasi on minusta vieläkin hyvä kappale Moog Konttisen laulamisen vuoksi. Pertti Virtanen soittaa kitaraa hämmentävän huonosti.

      Poista
    6. Yhtä huonosti soittaa ja laulaa Pertti Kurikan yhtye. Kummallinen euroviisuvalinta, vaikka viisuja en seuraakaan. Tämä kiinnitti kuitenkin huomioni, ja kuuntelin kappaleen netistä ja katsoin käytyä sananvaihtoa. Keskustelut antavat uskomattoman kuvan suomalaisista.

      Poista
    7. Euroviisut on tuottanut joitain ihan kelpo kappaleita, mutta kilpailu itse on minusta tavattoman vastenmielinen. Lastenmusiikkiyhtye Lordi voitti pöyristyttävän huonolla kappaleella. Jatkuvuutta ei ollut, koska vitsi oli jo nähty ja koettu.

      Iltalehden kysymys, "olisiko joku muu voittanut tällä kappaleella?", on typerä. Ei tietenkään olisi. Olisiko joku viisujen voittajakappaleista menestynyt Katri-Helenan tai Kari Tapion esittämänä.Älkää elätelkökään moisia.

      Euroviisut on kilpailu. Voittamiseen tärkeintä on saada muut maat äänestämään kappaletta. Kappale sinänsä on kilpailussa toisarvoinen sen show-arvoon nähden.

      PKN on valinta minun mieleeni. Tässä tulee ainakin roppakaupalla myönteistä huomiota. Kimalleväen suvaitsevaisuutta tässä myös punnitaan.

      Poista
    8. Toivon Pertti Kurikan yhtyeen jäsenille menestystä. Tässä on kieltämättä saumaa tuoda ihmisten samanarvoisuutta näkyvällä tavalla esille. Agendalliset estradiesiitymiset vain tuppaavat olemaan vähän samaa kuyin juhlapuheet - kukaan ei kauan niitä muista eikä mikään muutu.

      Sitä en täysin tajua, miksi Kurikan yhtyeen esitystä on verrattu Lordin tai viimevuotisen parrakkaan naismies Conchita Wurstin (?) esitykseen. Kaksi viimemainittua lauloivat hyvin ja kummankin sävellys oli yliveto siinä kisassa. Perttti Kurikan yhtyeen sävellys on sikamaisen huono, ja tästä kai laulukilpailussa on kyse.

      Sinänsä minulle on se ja sama, kuka näissä kisoissa esiintyy. Harvoin ne voittajat ovat mieleen jääneet.

      Poista
    9. Putaansuusta mieleeni tulevat kieltämättä ensimmäisinä Bach ja Beethoven.

      Asioita voidaan katsoa monelta kantilta. PKN:n kappaleen sanoitus on minusta loistava. Se on karhea ja rosoinen, tyylilajiin täydellisen sopiva. Parasta siinä on, että se aukaisi, ainakin minulle, kehitysvammaisen elämää erittäin hyvin: se on taidetta!

      Niistä muista kappaleista mitään tietämättä, teen olettamuksen, että sanoitus on syvällisempi kuin yksikään muista.

      aina mun pitää siivota
      aina mun pitää tiskata
      aina mun pitää käydä töissä
      aina mun pitää käydä lääkärissä
      ei saa mennä koneelle
      en katsoa telkkarii
      en saa edes nähdä mun kavereita
      aina mun pitää olla kotona
      aina mun pitää hoitaa tehtäviä
      aina mun pitää syödä kunnolla
      aina mun pitää juoda kunnolla
      en saa syödä karkkia,
      juoda limua
      en saa edes juoda alkoholia
      aina mun pitää levätä
      aina mun pitää nukkua
      aina mun pitää herätä
      aina mun pitää käydä suihkussa

      Poista
    10. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan jonkun laulavan hyvin? - Tarvitseeko ns. kevyen musiikin esittäjän osata klassisen laulun tekniikkaa tai laulun soida samalla tavalla. Ei välttämättä lainkaan. Siitä on joskus jopa haittaa. Loistavan oopperalaulajan, Matti Salmisen, levytykset suomalaisista listakappaleista ovat varmaan korneinta mitä olen kuullut. Eivät käy edes huonosta vitsistä.


      Mr. Lordin lauluääntä kuvailisin sanalla "liekkiviina".

      Poista
    11. Minusta tuo laulun sisältö ei ole yllättävä, koska se kuvaa kenen tahansa hieman peräänkatsotun ihmisen elämää.

      Toisenlaisissa frendeissä kuvattiin kehitysvammaisten asuinyhteisöä, ja heillä oli talossa tietenkin tukihenkilöitä ja ohjaajia paikalla. Eivät he tyystin ilman pärjäisi. Valvojia tarvitaan vapauden lisäksi. Aika moni kehitysvammainen on lapsi aikuisen ruumiissa, kuten esimerkiksi Sonja Toisenlaisissa frendeissä.

      Koetan tällä siis sanoa, että tätä taustaa vasten löytyvät ainakin osittain vastaukset Kurikan poikien kysymyksiinkin.

      Hyvä laulaminen ei kai voi tarkoittaa sitä, että vain klassinen tai oopperalaulu voisi olla hyvää? Minusta Lordikin lauloi hyvin. Kurikan pojilla ottaa vastaan huono sävellys.

      Poista
    12. PS En oikein ymmärtä, että Kurikan pojilta ei voisi vaatia samaa osaamis- tai lahjakkuustasoa kuin kaikilta muilta esiintyjiltä? Eivätkö he olekaan muiden kanssa tasa-arvoisia?

      Minusta ovat, ja siksi edellytän kaikilta kilpailijoilta todellista lahjakkuutta musiikin saralla.

      Poista
    13. Olen seurannut euroviisupöhinää vain otsikkotasolla. Mutta ottaen huomioon, että kisasta on tullut outouskisa parrakkaine naismiehineen ja hirviönaamariheveineen, lesboineen, oopperadiivoineen ja bimboineen - niin siinä kontekstissahan keharibändi, joka ei osaa soittaa eikä laulaa ja kappelekin on surkean kamala, on loistoveto. Sitä on vaikea ylittää.

      Kannatan Rikun kysymystä siitä, että mitä on hyvä laulu, ja jatkan kysymällä mitä on hyvä musa ja hyvä soitto? Kun nuoriso- ja taidekulttuurissa on usein kyse siitä, että asiat nähdään uusin tavoin ja vanhat rakenteet rikotaan ja luutuneita arvoja ravistellaan, niin Kurikka tekee sen.



      Poista
    14. Henkilökohtaisesti olen tietenkin samaa mieltä kuin Iines, mutta laajemmassa katsannossa Kurikan nimppareilla on paikkansa.

      Poista
    15. Minua vähän harmittaa tässä euroviisukeskustelussa ihmisten älyllinen epärehellisyys ja laiskuus. Partanainenhan oli kiistattoman musikaalinen ja loistava laulaja, samoin Lordin sävellys oli varsin hyvä ja näppärä. Muu rekvisiitta tuli musiikin päälle.

      Näin ei ole Kurikan tapauksessa, valitettavasti, niin sympaattisia kuin pojat ovatkin.

      Poista
    16. PS Viittaan siis muusta mediasta katsomiini keskustelukommentteihin, en tähän keskusteluun.

      Poista
    17. Ei tuo Kurikan poppoo minusta soita ja laula huonosti. He soittavat ja laulavat punkia. Ja ovat siinä aika hyviä, sikäli kun nyt osaan yhtään arvioida. Kyse on kai siitä, mikä musiikinlaji uppoaa. Kuuntelen tuota ihan mielelläni, kun taas esimerkiksi Lordilta en ole pystynyt koskaan kuuntelemaan edes sitä yhtä kappaletta loppuun asti. Wurstia vilkaisin äsken Youtubesta, ja sama juttu: en vaan jaksa.

      Toinen juttu on sitten se, onko Euroviisut sopiva areena punkyhtyeelle

      Ovatkohan nuo kuvan lehmät muuten kyyttöjä?

      Poista
    18. Se PKN:n voitossa pitää huomioida, että yleisöäänestys vei yhtyeen voittoon. Ei se siksi voi väärä valinta olla. Eriskummallisten kansalaisraatien painotus lopputulokseen oli vain 10 pros., ne eivät yhtyettä olisi valinneet.

      Poista
  14. Miksi Euroviisuissa pitäisi osata soittaa? Tai laulaa? Sehän on show'ta.

    Ps. Maailma on mennyt ihan hunningolle. Eihän mitään tanssiakaan ole se että rock'n rollin hirveässä metelissä hytkytään hervottomasti. P-skat on! Alkukantaista riehuntaa semmoinen on.

    nimim. "lauantain toivotut levyt takaisin!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi kirjoituskilpailuissa pitäisi osata kirjoittaa? Miksi matematiikkakilpailuissa pitäisi osata matematiikkaa? Miksi shakkikilpailuissa pitäisi osata shakkia?

      Poista
    2. Ovatko banaanit parempia kuin appelsiinit, ruisleipä parempaa kuin mansikkajugurtti? Miksi kilpailuiden voittajat saattavat olla mitä tahansa? Kuinka Kissinger saattoi voittaa Nobelin Rauhanpalkinnon? Miksi kiinalainen Tsing Tsong Lee voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon? Ovatko Oscar-palkitut elokuvat kuuminta hottia? Onko kuu parempi kuin maa? Yö on minusta päivää parempi.

      Poista
    3. Mihin Lauantain toivotut levyt on kadonnut?

      Poista
  15. Euroviisut oli joskus 1960-luvulla vielä laulukilpailu. Ei enää, aikoihin. Siks on ihan sama mitä siellä esittää. Tosin... en oo kyllä niitä moneen vuoteen katsonut, yrittänyt kyllä olen, mutta kunse show on niin kornia. Ej sitä kuule kestä!

    VastaaPoista
  16. Valinta on aina oikea, kun yleisö valitsee. Peukutetaan siis Kurikan pojille ja toivotaan menestystä.

    Olen usein ennenkin havainnut, että minulla on erilainen musiikkimaku kuin valtavirralla. Pidin kisojen muinaisuudessa usein pienten maitten alkukielisistä kappaleista, jotka jäivät äänestyksessä hännille.

    Tämä Kurikan sävelmä on siis korvissani kehnoa punkia - parempaakin on Suomessa tehty. Kyllä koko kisan voittajat ovat olleet aina lahjakkaita, vaikka laulu ei olisikaan ollut omaan mieleen.

    Ihaniahan kurikkalaiset ovat, mutta pyrin pitämään tämän suloisuusmoodin arviointini ulkopuolella ollakseni oikeudenmukainen arvioinnissani - perua työajoilta, jolloin ei saanut lelliä eikä sortaa, ei antaa minkään ulkoisen vaikuttaa. Vain suoritus ratkaisi, ja ratkaisee edelleen, vaikka koko maailman kulttuuriväki huutaisi hallelujaata mille tahansa.

    Tiesittekö muuten miten paljon Suomessa on tai on ollut punkyhtyeitä? Wikipediassa on luettelo, aakkosjärjestyksessä. A:n kohdalla on noin 50 yhtyettä, samoin B:n. Kaikkien aakkosten kohdalla on saman verran ja joissain vielä enemmän. Tässä poiminta siellä Pertti Kurikan kohdalta:

    Perkele
    Perseenreijänritarit
    Perselintu!
    Psykoosi?
    Persenaamari
    Perseraiskarit
    PerseSyöpÄ
    Pertti Kurikan Nimipäivät
    Peruutettu
    Peruutus
    Pestamor
    The Phoenix Foundation
    Pig Brother
    Piglet
    Piina
    Pilluharja
    Pillupuhelin
    Piss Boys

    Kurikkalaiset saavat minulta kyllä ylimääräisen ison plussan hauskasta nimestään.

    VastaaPoista
  17. En katsonut näitä Suomen Euroviisukarsintoja, en tiedä ketkä siellä soittivat ja mitä, kuulin vaan perästä päin että tämä Kurikan bändi voitti. Se on hienoa! Olen nähnyt heistä dokumenttikuvan "Kovasikajuttu". On täyttä punkkia! (Acari)

    Muinaisuudessa pidin nimenomaan juuri siitä että eri maalaiset ulkomaalaiset lauloivat omalla kielellään. Ja soittivat omia kummallisia sävellyksiään. Niinpä usein pienten maiden edustajat jäivät vihon viimeisiksi, vaikka olivatkin parhaita; ehkä minullakin on nurinkurinen musiikkimaku. Mutta silloin Euroviisut olikin vielä laululukilpailu. (Eikä mikään Pelle-show.) Ps. Kun italiaisten iki-ihanat unettavat kehtolaulumaiset ballaadit (?) monena peräkkäisenä vuonna tuppas jäämään viimeiseksi/melkein viimeiseksi, niin makaroonit suuttuivat niin että jäivät useana vuonna pois koko Skaboista... olivat kisat muuttuneet heidän mielestään liian kaupallisiksi. Olin samaa mieltä näiden sapasjalkamaan asukkaiden, mm. Biancanevenen (Lumikki) ja Cappucetto Rosson (Pieni Punahilkka) kanssa, ja lopetin myös Euroviisujen seuraamisen. - Ehkä tänä vuonna täytyy.

    Lumikki (Biancaneve) ja Pieni Punahilkka (Cappucetto Rosso)

    VastaaPoista
  18. Ohoh, tuohon ainekirjoituksen loppuun unohtui lunttilappuni! Opettaja on kiltti ja syö sen.

    VastaaPoista
  19. Kurikoiden kanssa usesasti esiintynyt Pelle Miljoona valitteli, ettei kappale ole hänen mielestään yhtyeen parhaita.

    Minähän nautin tästä kuin hullu puurosta. Punk-yhtyeen lähettäminen kimalleväen juhliin on niin rock, että vastaavaa saa hakea: Rock´n roll, hoochie koo!

    Minä tiedän, että olisivat sinne jonkun garyglitterin halunneet. Mutta ei tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotisohviltahan miljoonayleisö tätä kisaa katsoo. Ihan kalsaritasolta siellä lähdetään, kimalletta lienee vain show'hun paikan päällä osallistujilla, jos heilläkään. Luulen, että Gary Glitteri naurettaisiin lyttyyn kotikatsomoissa.

      Luin tuon Pelle Miljoonan arvion, ja se tuntuu realistiselta. Pelle itsehän on punkin kuningas, ainakin minulle.

      Poista
    2. No jos ei garya, niin ainakin sen suurta myötähäpeää minulle aiheuttavan, irvokkaan, Monica Aspelundin hölmöläiskuvauksen Lapponian tai Fredin eriskummallisen kaapista ulos tulon: "pyllyy vasten pyllyä pump, pump."

      Poista
    3. Totuus voi olla sekin, että suomalainen on kautta aikojen hävennyt oman maansa kappaleita laajemmin kuin arvaatkaan.

      Harvoin Suomesta on lähetetty todella lahjakkaita laulajia, kuten monista maista. Meillä pääsee karaoketasolta kisoihin.

      Poista
    4. Tätä kuunnellessani alan olutta otettuani aina itkemään. Väkivaltainen en koskaan ole ollut.

      Poista
    5. Enkä tarkoittanut, että tuo minusta kertoo. Luulen vain tuollaista nähneeni.

      Poista
  20. Pitääkö matikkakisassa osata matematiikkaa, pitääkö kirjoituskisassa osata kirjoittaa jne, kyseli Iines retorisesti.

    Nämä ovat hyviä kysymyksiä ja johtavat ajatukseni taiteeseen. Viittaan tässä aiemmin esittämääni näkemykseen, että taide- ja nuorisokulttuurissa edistys on sitä, että rikotaan rakenteita, ravistellaan tajuntaa, nähdään ja esitetään asiat uudella tavalla.

    Maalaus ja musiikki ovatkin siitä hyviä esimerkkejä, miksei myös kirjallisuus, etenkin runous.

    Ottakamme käteeemme mikä tahansa moderni runokirja, niin näemme ettei runoilija todellakaan "osaa kirjoittaa", vaan kirjoittaa ihan mitä sattuu ja ihan miten huvittaa.

    Sama juttu modernissa taiteessa. Monen mielestä monet kuuluisat taideteokset ovat älyttömiä töherryksiä, jollaisia osaisi tehdä kuka tahansa, jos kehtaisi, esim. juopunut apina. Moderni kuvanveistokin on sellaista, ettei näyttelyssä ikinä ole ihan varma, että on ämpäri ja mopsi unohtuneet siivoojalta vai kuuluvatko ne konstellaatioon. Moderni musiikki taas on mm. Hesarin Malmbergin mielestä epämääräistä hälyä ja räminää, josta ei selvää saa.

    Tässä katsannossa keharibändin musiikki, josta en siis mitään tiedä, puolustaa paikkaansa. Se pakottaa meidät miettimään omaa suhtautumistamme musiikkiin ja taiteeseen, sekä omia asenteitamme laajemminkin.

    Lisäksi se osuu ajan hermoon. Kukaan vakavasti otettava edistyksellinen toimija ei voi pilkata, väheksyä tai paheksua kehitysvammaisten yhtyettä, koska silloin paljastaisi junttiutensa ja sisäisen persumaisuutensa.

    Esitys olisi täydellinen, jos siinä laulettaisiin Muhammedista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa käytti Muhammed-kortin! Luovuutta parhaimmillaan: harva osaisi noin sujuvasti yhdistää hänet Pertti Kurikan nimipäiviin.

      Poista
    2. Taiteissahan on tuo iänikuinen ja mielenkiintoinen jännite täysvatsaisten röyhtäilevien ja salapierevien juhlapukuisten ihmisten koketeeraamisen ja niiden teosten välillä, jotka edes yrittävät katsella uudesta näkökulmasta.

      Kontarasti euroviisujen hienopierujen ja PKN:n välillä suorastaan hivelee minua.

      Poista
    3. Vähän musta-valkoinen asetelma, Riku.

      Poista
    4. Kärjistettyä tottakai, mutta sellaisena minua kiinnostavaa. Mustavalkoisuuteen minulla on ollut taipumusta, mutta iän myötä olen saanut sitä jonkin verran kuriin.

      Poista
    5. Mutta voiko niitä rakenteita rikkoa, tajuntaa ravistella jne. esiintymällä maan virallisena edustajana Euroviisuissa? Eikö silloin ole jo menettänyt (mahdollisen) vastakulttuurisen statuksen ja sulautunut osaksi valtavirtaa?

      Modernin taiteen määrittely-yrityksiin liittyy netissä kiertävä kuva, jossa on lattialla lojuva hanska ja kuvatekstinä "kaveri pudotti käsineensä lattialle täällä MoMAssa, ja nyt ihmiset kiertelevät sitä epävarmoina siitä, onko se taidetta"

      ja jonkun lisäys: "Entä jos hanskan pudottaminen lattialle MoMAssa tekee siitä taidetta?"

      Poista
    6. Punkkia (Acari) kammoan tätä nykyä melkein enemmän kuin mitään muuta.

      Poista
    7. Nykyään on vallalla mielenkiintoinen ilmiö. Kulttuurieliitti muikitselee progelle ja punkille, anarkiallekin. Ilmiöistä on tehty kamaripunkia, kamariprogea, kamarirokkia, rokkioopperaa.

      Kai tämäkin on vallankäyttöä, yksi hallinnan muoto. Pojat ovat oikein söpöjä lavalla. On kiva ymmärtää laitapuoltakin ja koettaa tehdä jotakin hyvää sen eteen. Kenties ratifioidaan pikku pikku sopimus ja sitten taas voidaan jatkaa yltäkylläistä elämää, jossa kaikki on saatavilla ja kontrolloitavissa.

      Poista
    8. Rikulla jäi tohkeissaan huomaamatta, että en yhdistänyt Muhammedia PKNään, vaan mainitsemiini "vakavasti otettaviin edistyksellisiin toimijoihin", joiden on pakko, siis ihan totaalinen pakko, puolustaa ja hyväksyä keharibändi, koska se on edistyksellistä.

      Jos nämä keharit olisivat vielä mustia muslimeita, niin se olisi edistyksellistä housuihinlaskupotenssiin asti.

      Tämän kaiken totean täysin irrallallaan siitä, mitä PKN oikeasti on. Siitä minulla ei ole vielä kantaa. Eräs ystäväni tosin huomautti eilisessä Hesarissa, että kukaan ei mainitse PNKn hiljaisia taustajoukkoja, joilla varmaan on aika homma.

      Poista
    9. Sattaa olla, että kehujien joukossa on kuvailemasi kaltaisia. Minä en kuitenkaan kuulu Muhammedin kannatjakuntaan. Ja kyllä PKN:ää on paljon haukuttukin.

      Poista
    10. Iines, jokin tuollainen ajatus minullakin on. Tuntuu hieman irvokkaalta, että jollekin sellaiselle hymistellään ja osoitetaan suosiota, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi herättää päinvastaisia reaktioita. (? ) Mutta näin se kai menee: punk syntyi alkujaan turhautumisesta siihen, että rock oli steriloitu ja tuotteistettu osaksi valtakulttuuria, ja sitten punkille itselleen kävi / on käynyt samoin. En nyt viittaa erityisesti PKN:iin vaan yleisesti koko genreen.

      Poista
  21. Itse en kyllä ymmärrä sitä, millaisiin mittoihin tämä Kurikan voitto on paisunut.

    Miksi tähän on vedetty mukaan esiintyjien henkilökohtaiset ns. vajavuudet tai poikkeavuudet (miten tämän nyt korrektisti ilmaisisi)? Itse haluaisin puhua tässä vain musiikin laadusta, koska siitä on kyse ja siitä lähdin puhumaan. Musiikkia voi minusta esittää kuka vaan, jos sävelmä on hyvä. On turha kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin kuten sukupuoleen, suuntautumiseen tai henkiseen tai fyysiseen terveyteen tai hulluuteen. Täyshullukin voisi minun puolestani esiintyä vaikka alastomana, jos laulu on hyvä.

    Nyt musiikin arvostelijoista on tehty vammaisrasisteja ja puolustajista suvaitsevia kansalaisia, vaikka pääasia on voittokappaleen laatu. 

    Kaikille lienee selvää, että kyseessä on punk-kappale, ja että esiintyjät ovat antaumuksellisia ja aitoja. Tämä on tullut selväksi mielipiteen lausujien ammattilaisiltakin. 

    Silti meitä lienee jokusia, joille kappaleen sulokkuus/puhuttelevuus/anarkia/maailmanparannus/vitutus ei nyt aukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaiken tarvitse olla kaikkia varten tai aueta kaikille. Minua ihan sairaasti vituttaa Monca Aspelundin Lapponia, kolmen viivan ceen kamala yskös. Fredin pump pump oli jotain mitä en saata ymmärtää, se on niin käsittämättömän absurdi ja huono.

      Katri-Helenako olisi viisuihin pitänyt lähettää laulamaan: "Mää ja Kala-Kalle". Taitoa ja särkikalaa.

      Poista
    2. Miksi sinä heittelet kehiin noita ikivanhoja nimiä, Riku? Onhan näitä nyt uudempiakin. En osaa nimetä ketään, koska sävellys on minulle se tärkein, ei esittäjä. Rokkikipale käy hyvin, mutta räpistä en välitä.

      Poista
    3. Uusia on vaikka kuinka paljon. Olet oikeassa siinä, ettei PKN ole varsinaisesti euroviisujen kamaa. Meitä vain on paljon niitä, jotka juuri siitä kontrastista tykkäävät. Euroviisujen tyhjänpäiväisyys, merkityksettömyys ja sisällöllinen pintaliito joutuu ainakin silmänräpäyksen katsomaan itseään silmiin.

      Jo nyt on bändin Suomen karsinnan voitosta seurannut, että vammaissopimus saattaa liikahtaa eteenpäin.

      Euroviisuista olen nyt puhunut itseäni hämmästyttävän paljon. Ne eivät ole minua varten. YÄK.

      Poista
    4. Vammaissopimiuksen ratifiointi ei ole taannut yhtään mitään muissakaan maissa. Se on vain paperi, jota Euroopassa ei noudateta. Vaan tulee se silti toki saattaa kuntoon.Onpahan sitten asia hoidettu ja ihmiset tyytyväisiä ja voivat taas unohtaa harmillisen puutteen..

      Kun minulle Katri-Helunaa tyrkytät, niin panenpa tähän nyt yhden linkin, jossa on yhtyejota kuuntelen mielelläni. Samuli Putrostakin tykkään ja monesta muusta.

      Poista
    5. Varmaan olet oikeassa tuossa, ettei se ole taannut mitään eikä johda mitään. Mutta kuitenkin. Anteeksi tyrkyttämiset, en minä sitä sillä lailla henkilökohtaisesti sinulle tarkoittanut. Tykkäämiset ovat sellaisia asioita, että me ihmiset tykkäämme eri asioista. Minä yritän ymmärtää toisten tykkäämisiä ja joskus toivon, että joku ymmärtäisi minunkin. Mutta en kauheasti usko kritiikeihin. Teorioihin naamioituja sanoja, joiden lopullinen sisältö on niissäkin vain: tykkään/ en tykkää. Kaikkein huonoimmista sitä ei Champollionkaan olisi selvittänyt.

      Sinusta minä IInes tykkään, itsestäni en useinkaan.

      Poista
    6. Ah, arvelin ettei kukaan minusta enää tykkää, kun lyttäsin Kurikan laulun. Vaan kyllä minä sille peukutan tietysti silti ja toivon esittäjille menestystä.

      Poista
  22. Helena Eevan sanat Kulkuriveljeni Janiin ovat hienot, Helena oli sanojen kuningatar. Kirjailija Oiva Paloheimo sanoi jotain siihen suuntaan, että tykkää patetian kirjoittamisesta. Kirjoittikin hienosti. Jippu ja Mannemenuetti esittävätpatetian niinku se on!

    VastaaPoista
  23. Sanon vielä Kurikka-aiheen lopuksi, että minun alkaa käydä sääliksi yhtyettä. Niin paljon hyvät ihmiset ratsastavat nyt heillä pelastaessaan maailmaa ja kiillottaessaan gloriaansa. Antaisivat nyt yhtyeen vain laulaa ja tarvittaessa vaikka mokata, eivätkä asettaisi heitä pelastamaan maailmaa puolestaan. Miesparat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkimoiden on kestettävä julkisuushinta.
      Aina mun pitää-kipaleessa ei minua säväyttävät positiivisesti mikään. Musiikki, esiintyminen ja sanat, ei niin mikään.
      Mietin, että minkähän ikäiset sitä äänestivät.

      Sanoitus on kuin oikuttelijan aapisesta.
      Ehkä nuoriso äänesti eniten ja kun ei vaan tuosta laulun nimestä tulisi yleistä heittoa nuorison suusta vanhemmilleen. Siinä tapauksessa säälin vanhempia.

      Poista
    2. Moni näkee sanoituksessa syvällistä sanomaa vammaisen tuskasta ja ahdingosta, jota ymmärtämättömät ihmiset kohdistavat heihin.

      Asia lienee käytännön tasolla ja arkisesti niin, että sanoitus on perusnormiuhmaa sääntöjä ja rajoituksia vastaan. On kylmä tosiasia, että vammaisilla henkilöillä on ja täytyy olla myös velvollisuuksia ja rajoituksia. Alkoholin kanssa on oltava fyysisistäkin syistä tarkkana. Rajoittavia realiteetteja on aina elämässä, täysterveilläkin.

      Vaan ainahan pilttuissa on potkittu ja potkitaan vastakin. En lähtisi glorifioimaan kenenkään uhmaa enkä heittäisi marttyyrin kruunua poikienkaan kutreille. Näillä mennään, sanoi yksijalkainen puujalalla linkatessaan.

      En siis panisi poikien harteille maailmanpelastajain roolia. Antaisin heidän nyt sitten vain laulaa, oli Suomen vammaishuoltosopimus sitten ratifioitu tahikka ei - eihän se paperi näytä muutakaan Eurooppaa sitovan. Kuvottaa niin pirusti nämä poikien vastaheränneet aisankannattajat, rummunpäristelijät, pornoilijat.

      Poista
  24. rock- rajaton riemu03 maaliskuuta, 2015 10:02

    Eurovision laulukilpailut eivät ole vain viihdelaulukilpailu, jossa lauletaan rakastaks sä mua vai etkö rakasta ja voivoi ellet rakasta. Laulukilpailu on ottanut aina myös kantaa Euroopan poliittisiin tapahtumiin. Suuriin kysymyksiin.

    Kun Suomi lähetti Lordin hirviöt miljoonien katsojien eteen, se oli jotain uutta ja mullistavaa, että hevirock tyylilajina oli mukana kevyen musiikin kisassa. En tykännyt yhtään siitä, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Se sai ennätykselliset pisteet ja tuli voittopokaali kainalossa takaisin kotimaahan. Kun suomalainen voittaa, kaikki voittavat ja ei voinut pitkään aikaan sanoa yhtään poikkipuolista sanaa Lordista ja sen musiikista. Koska. Sehän voitti.

    Sika hyvä juttu –dokumentti on yksi parhaimmista dokumenteista, jonka olen nähnyt. Toivotaan sille myös menestystä tämän myötä, sillä meillä on todella paljon hyviä dokumentintekijöitä.

    Tuo dokumentti toi hyvin esille nämä miehet. He ovat miehiä, ihmisiä ihmisten joukossa eivätkä halua olla ylenkatseisen säälihyväntahtoisuuden alistettuja kohteita. Siksi PUNK musiikki sopii heille tyylilajiksi. Sen kautta tuodaan aina esille alistussuhde, johon alistettu ei alistu.

    Punk on musiikinlaji, jossa tärkeintä on fiilis eikä soittotaito. Punk on anarkiaa. Se on aina noussut marginaalista tai marginaalin työnnetystä ihmisryhmästä. Emme suostu tähän! PKN esittää ihan taidokasta ja hyvää peruspunkkia.

    Mielenkiintoisinta, että myös valtakulttuurissa elävät ihmiset tunnistavat jotain samaa, samankaltaisuutta laulun viestiin. Viittaan Jari Tervon kolumniin. Hän kuuluu varakkaimpaan keskiluokkaan ja kappale kosketti myös häntä. Kun marginaalista tuleva viesti koskettaa myös ei-marginaalissa eläviä, se yhdistää eikä erota, eristä.

    Klip klap klip klap aasinsiltaa pitkin asiaan, joka koskee nykyistä Eurooppaa.

    Taloustilanne. Se pakottaa useimmat maat täysin mielettömiin ratkaisuihin. Pakottaa. Siitähän laulun sanoissa on kyse. Tälle pakottamiselle näytetään keskisormea: meitä ei alisteta. Mille muulle näytetään keskisormea? Fasismille. Euroopan monissa valtioissa ikivanha fasistinen ihmiskuva on nostanut päätään. Kuten hyvin tiedämme keskitysleireillä ei tapettu vain juutalaisia vaan myös muita erilaisia, myös kehitysvammaisia, koska he eivät olleet kunnon saksalaisia. Ihmisyys on universaalia.

    Tällä kappaleella on hyvä mahdollisuus menestyä, oletan että monet erilaiset ja toisistaan poikkeavat eurooppalaiset kykenevät samastumaan sen viestiin, joka on yllätävän monitahoinen kaikessa yksinkertaisuudessaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen tuli ykkösellä aika hyvä dokkari Palestiinasta vuonna 1913.

      Fasismi voi taas hyvin, siitä paras esimerkki on naapurimme Venäjä, joka tosin mielestään on antifasistinen valtio.

      Poista
    2. rock-rajaton riemu03 maaliskuuta, 2015 11:36

      Kyllä vain, olet ihan oikeassa Tapsa. Fasisimilla on tänä päivänä monet yllättävät kasvot, ja niitä yritetään peittää väärillä naamioilla. Venäjä yhtenä esimerkkinä siitä.

      Jos tästä läntisestä Euroopasta, EU-vatioista puhutaan, niin näyttää nyt myös siltä, että hyvin monessa valtiossa suosiotaan kasvattaa hyvin vastenmielinen ja pelottavakin ihmiskuva, ideologioineen. Väkivalta ja väkivaltaisiin tekoihin yllyttäminen.

      Punkissa - rockmusiikissa ylipäätään - viha ja suuuttumus puretaan musiikin kautta ulospäin, se ei vahingoita ketään. Se voi jopa saada ihmiset ajattelemaan.

      Poista
    3. Kyllä, eurooppalaisia nuoria, tyttöjäkin koetetaan värvätä Isiksen riveihin väkivallan harjoittajiksi ja morsiamiksi. Osa lähteekin.

      Poista
    4. Punkissa on myös niin, että rima laatuun on matalalla. Siitä on todisteena Wikipediassa oleva useasatapäinen lista suomalaisista punkyhtyeistä. Punk ei ole siis vain musiikkia. - Vilkaiskaa nyt ihmeessä tuota listaa. Yhtyeitten nimet puhuvat puolestaan. Ehkä se aggressio saadaan tosiaan tuota kautta purettua:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_punkyhtyeist%C3%A4

      Poista
  25. ---"Tuo dokumentti toi hyvin esille nämä miehet. He ovat miehiä, ihmisiä ihmisten joukossa eivätkä halua olla ylenkatseisen säälihyväntahtoisuuden alistettuja kohteita.

    Jetsulleen. Tämä on nyt tässä vellovassa Kurikka-ilmiössä se ydin. On nimenomaan tasvertaista heitä kohtaan arvioida heitä musiikintekijöinä, ei glorifioituina vammaisina, jotka taistelevat vammaisuutensa kanssa maailmaa vastaan.

    Hyvä kirjoitus! Muu Eurooppa vain on tavattoman konservatiivista asenteiltaan rääkyvää punkia kohtaan tällaisissa kilpailuissa. Toisaalta voi tapahtua juuri tämä säälifunktioilmiö. Ihmiset äänestävät vammaisia, ei laulajia. Se mikä toimii meillä, voi toimia muuallakin.

    Minusta säälifunktio on ikävä ilmiö, sillä se kertoo alistamisesta, ei arvostamisesta. Se lisäksi ylläpitää alistussuhdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. rock - rajaton riemu03 maaliskuuta, 2015 11:43

      Katotaan miten heille käy varsinaisissa kisoissa. Ovat keikkailleet jo vuosia ja myös ulkomailla, lähinnä kait Euroopassa, joten heillä on siellä myös valmiina fanikuntaa.

      Musiikkibisneshän menee just näin. Täytyy kiertää lavoja, olla jo ainakin vähän tunnettu ja kasvattaa sitä fanittajien joukkoa. Sitten kun voittaa näinkin merkittävän kisan, niin ne fanit pitävät kyllä siellä sitten kannattamisesta huolta ja luultavasti kasvattavat sitä. Eurovision laulukilpailuhan on myös musabisneksen tekoa.

      PKN ei tule mistään puskista, sillä on keikkakokemusta ja se tunnetaan jo Euroopassa.

      Poista
    2. Katsotaan vaan. Itse en antaisi pisteitä musiikista montakaan, jos ainuttakaan, vaikka tykkäänkin poikien olemuksesta ja lämpöni ja lempeni on vähäisten puolella. Haluan olla puolueeton ja rehellinen arviossani ja miettiä sitä, että kyseessä on koko Euroopan kattava ja suurin musiikkikilpailu. Minulta ei siis heru sympatiapisteitä, sillä musiikki yksin ratkaiskoon - se on oikein kaikkia osallistujia kohtaan.

      Toivon tietysti, että pojat pärjäisivät. Ihmisillä on erilaisia makuja.

      Poista
  26. Luulenpa, että tuo punkbiisi terveenkin bändin suusta olisi saattanut johtaa voittoon! Luultavasti pääasiassa nuoriso ensinnäkin katsoo ohjelmaa, jossa viisuedustaja valitaan, ja toisekseen vielä vaivautuu äänestämään. Kautta aikain nuoriso on tykännyt räminämusiikista eikä sitä ole tainnut ennen olla viisukarkeloissa tarjolla.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on mielenkiintoinen kysymys: minkä ikäiset katsovat kilpailua ja antavat pisteitä.

      Ennen kisa taisi olla vanhemman väen katsottavaa. Nuoret eivät välittäneet siitä niin että olisivat jääneet kotiin katsomaan sitä vanhusten kanssa. Olisiko nyt sitten niin, että myös nuoret antavat ääniä somen myötä. Kun ne linjat ovat kaikkialla auki kaiken aikaa?

      Poista
  27. Sanoin tuossa aiemmin, että tämä euroviisukappale opetti minulle kehitysvammaisten elämää. Iines sanoi, että joku ohjelma kertoi paremmin, mutta sitä en katsellut. Kappaleen sanat kertovat hyvin kiltistä kapinasta, se niissä on viehättävää. Kuvataan kuinka kaikkea paskaa pitää, se on kuvataan luonnollisena ja siihen alistutaan. Kyseessä ei ole mikään kaikki mäiskis-kapina, vaan kehitysvammaisen arkipäivän harmitusten kuvaus.

    Kehitysvammaisten elämästä en aiemmin ole paljon tiennyt, enkä tämänkään jälkeen paljoa. Kovasikadokumentin katsoin. Kuulin joskus, että Nurmijärven Nukarilla joku on joskus runkannut bussipysäkillä ja yksi hoitolaitoksen hoitajista kertoi naama hehkuen, kuinka "yhellä on iha älyttömän iso kalu!" - Jos Kari Aalto ei ole yhtä lahjakas kuin Kari Tapio, niin on hän ainakin paljon rehellisempi.

    VastaaPoista
  28. Täydellisen käsityksen Pentti Kurikan nimipäivistä toki saa, kun lukee nimimerkki "Pläkkipeltiä ruoste raiskaa" bloggauksen. Siihen on kopioitu peräti puolet Wikipediaa, kuudesosa kaikista muista aihetta käsittelevistä teksteistä, ja lisätty mukavasti omia ennakkoluuloja ja muuta vaihtelevaa tunnekirjoa. Mitähän Myers-Rykämö tuollaiseen sanoisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän Artikkelin jo aiemmin, aamusella. Oli se perusteellinen, kuten yleensä. Tai sanotaanko, että loikkasin ne sitaatit yli ja hamuilin vain sitä persoonallista tunnekirjoa. Pläkkiseppä sanoo asiat kursailematta. Ei siinä Myers-Prikksi paljon ehdi rykäistä.

      Poista
  29. Taisin mainita Ylen ykköseltä tulleen mainion Toisenlaiset frendit -sarjan. Se kertoi todenmukaisesti vammaisyhteisön arkisesta yhteisöasumisesta. Sarjaa kuvattiin kaksi - kolme kautta. Mukana oli erilaisia kehitysvammaisia - downin oireyhtymäisiä, autisti ja muita.

    Luulin muuten, että tämä laadukas ja hauska ohjelma olisi ollut useammalle tuttu....

    VastaaPoista
  30. Miksi minä olen anarkistinen, vaikka anarkisteja halveksin. Miksi olen punk, vaikka punkkarit minua halveksivat.Lastenkodissakin olen asunut, mutta ei minulla mikään kurja kohtalo ole ollut. Mutta ehkä se on niin, että jonkinlaista hätää olen oppinut kauhistumaan. Elävän arkiston huuutolaisista kertovassa dokumentissa minua tekee pahaa, kun huutolaislapset työskentelivät jäätävällä pellolla, vaikka porvari jo piereskeli. - Tämä nyt on tällaista patetiaa, olen edelleen pateettisella tuulella. MIksi vitussa ihmistä on myyty ja myydään?

    VastaaPoista
  31. En minä Kalle Päätalon kunnanjauhoihin osannut oikein mitenkään suhtautua. Siinähän saatana söi, hyvä että oli. Oletteko nähneet pikkutytön, 13v. alkavan täristä, kun vanhemmistaan puhutaan.

    VastaaPoista
  32. Aikoinaan, jo lapsena diggasin kehitysvammaisia. Mä kai itekin luulin että olin vammainen... tätä on vähän vaikea selittää. (Enkä nyt edes halua.) Myöhemmin, kun tajusin että EN ole kehitysvammainen, niin ajattelin että heidän puolellaan olen kumminkin aina. (Olin tällöin n. 14 -v. Ja ajattelin että jos saan Vakioveikkauksesta päävoiton, annan 50% voitosta Kehitysvammaisten... en minä tiennyt mille, mutta jollekin... Järjestölle. - Ajattelin tosiaan noin, juuri puberteetista nipin napin itse selvinneenä.)

    Äh, mitäs minä itseäni kehumaan. Vaikka kyllä minä harrastelijabiologina tämän ymmärrän, geenivirheet ja kromosomihäiriöt, mutta sellaista Jumalaa minä en ymmärrä, joka jo syntyessään antaa toisille ihmisille sellaiset pelikortit käteen millä ei tee yhtään mitään, tässä elämän Pokerissa. Sitä minä en Jumalalle anteeksi anna. (Tai siis osaa antaa anteeksi. Koska... en pysty. Minusta se on niin julmaa.)

    Äsken saatoin Tarjan kotiin. Tuuli työnsi meitä takaa, ilta hämärsi. Ostin Teboilin huoltoasemalta (jota sanotaan Matkarengiksi) sixpackin. Kun tulin kotiin kirjoitin tämän itselleni:

    "Keharit, te luovat Lapset, mitä minä teille sanoisin. Ite tiedätte kaiken paremmin. Teidän – oi Murupaketin Leseet ja Akanat – tehtävänä on elää. Me emme siihen pysty, me ns. ”normaalit”, maailma on meille meitä monimutkaisempi. Me, Aamunkoiton tummuneet Tähdet, näemme vain unia että isämme/äiskämme vetävät pari/kolme viivaa kokaiinia vessassa ennen kun pyjamat päällä siirtyvät salonkiin soittamaan pianolla Rahmanovin c-molli d-duuri f-konserttoa, nelikätisesti. Koska, kukaan ei kuuntele heitä. Ei jaksa, eikä kestä. Kärpäsetkin, nuo ystävällisesti surisevat filosofit, säikähtävät ja lentävät yhtenä parvena pois, kunnes äkkiä jo rapsahtelevat tasaisesti tic tac toc lattialle kuolleina. Ääniä, hälyjä, myös tietokoneen kannen alla asuva vanha torakka (bugi) pakenee kankeasti kävellen... mutta se on virhe! Suunnaton virhe! Sillä kodin sokea diabeteskissa herää omista ajatuksistaan ja nappasee sen kielellään suuhunsa ja sanoo: ”MAISKIS”.

    ...

    VastaaPoista
  33. Aikoinaan, kun ajoin polkupyörällä Eero Nylundin kanssa, haavit olalla ja syancaliumpurkit taskussa kun kerättiin hyönteisiä, niin Nyla yhtä äkkiä pysähtyi. Minäkin pysähdyin, koska muuten olisin ajanut hänen päälleen. Hän halusi keskustella kanssani. Keskustelimme asioista. Tai siis se oli sitä että Nyla esitelmöi minulle: hän oli kaikissa asioissa minua niin paljon edellä. Ja älykkäämpi. Kuuntelin... (en tosin muista enää että mitä, mutta) ... muistan kun hän sanoi "luuletko sinä Mikko että olet normaali?" Eihän semmoiseen kysymykseen kukaan, jolta sellaista kysytään, voi vastata? Tai minä vastasin juuri sillä lailla. Koska... en tiennyt?! (Mutta hyvilläni olin! Koska ajattelin niin että kaikki "normaalit" ihmiset ovat pikkuporvareita yms:sta! Ja minä en halunnut olla yms:sta tai pikkuporvari.) - No, sitten taas hypättiin fillareitten selkään ja ajettiin toisiin maisemiin, mm. Torron suolle. (Siellä oli ihan oma hyönteisfauna - niin kuin totta kai soilla on, jumantsukka!)

    VastaaPoista
  34. Ateneumissa on Eero Järnefeltin maalaus "raatajat rahanalaiset". Siinä se on elämän ja maailman kulku. Köyhät yrittävät raataa ja selviytyä, porvarit oko ajan epäilevät heidän fuskaavan ja kuormasta pihistävän. Kaikkein kaamein on sellainen ökyporvari, joka surutta varastaa lähes kaiken. Hänen epäilyksiltään ei voi yksikään välttyä.

    Porvarin keksimä työttömyys tappaa niitä, jotka sen uhreiksi joutuvat.

    VastaaPoista
  35. Koulussa minä peitin kaikin keinoin muuttamiseni lastenkotiin. Lähdin ainakin yli puoli tuntia aikaisemmin koulumatkalle ja lähestyin koulua toiselta suunnalta, etten olisi paljastunut. Häpeäni sai huipentumansa, kun lastenkoti minun tietämättäni oli kutsunut luokanvalvojani joihinkin kissanristiäisiin. Kun hänet jouduin siellä tapaamaan, häpesin niin paljon, etten milloinkaan ennen sitä tai sen jälkeen.

    VastaaPoista
  36. Voi sinua lapsi rukkaa, Riku, itketät nyt täällä ainakin naisväkeä. Voin eläytyä tuohon lapsen tai nuoren tilanteeseen itsekin monenlaista kokeneena.

    Vaan sellaista elämä on. Täällä sitä vaan on oltava ja elettävä, kaiken kanssa kaiken keskellä.

    VastaaPoista
  37. Häpeä on kyky. Tämä ihmisen tulee muistaa. Minä olen eläissäni hävennyt varmaan enemmän kuin moni muu. Siksi kai muistankin hyvin tuon Keltikangas-Järvisen toteamuksen.

    VastaaPoista
  38. Riku, lastenkotikokemuksesi saavat minut ajattelemaan miten pinnallisia minun (pikkuporvarilliset) lapsuuskokemukseni olivat. Vaikka, totta kai, koin ne silloin "koko universumin (tosin en tiennyt silloin tuota termiä!) kaikkein tähdellisimmiksi", etc. nii-in. puberteetti-ikäinen on puberteetti-ikäinen. täynnä lähinnä itseään.

    Minä en ainakaan sinuna - ja jotenkin jo nyt ymmärrän Sinua paremmin - häpeäisi lastenkotitaustaani. Miksi, ainakaan enää? Mä luulen että se Sullekin on nyt jo vahvuus? tai voin tietysti olla väärässä. Em mä tiedä. Mähän oon siis kansakoulunopettajan penikka, pikkuporvarillisesta kodista kotoisin... No, oli sekin kamalaa... se kaikki TEKOPYHYYS... se, että kaikki lakaistiin maton alle, piilotettiin verhojen taa... se! Mä ajattelin että ei Elämä tällaista voi olla, tai saa olla. Ja kapinoin. (Tietysti helvetin tyhmällä tavalla.. Mutta kumminkin.)

    Kerro joskus enemmän, Riku.

    VastaaPoista
  39. No kun varoitin, että olen pateettisella tuulella. Voisin lisäksi kertoa, että asuin siellä liftarimurhaajan pojan kanssa samassa huoneessa. Se oli kyllä ihan mukava ja oolraight. Aika vähän olen menneisyyttäni pohtinut, ennenkuin aloin tänne kirjottamaan. Minulla oli loistava menneisyys, joka meni päin persettä, ihan kaikessa epäonnistuin. - Sikäli puheisiini ei kannata painoarvoa laittaa.

    VastaaPoista
  40. Pyydän teitä katsomaan, kun hyvää aikaa on, tuon linkkaamani huutolaisdokumentin, siinä on niin paljon tästä elämästä. - Minä ostin pimeän viinipullon Essiltä luokkalaisilleni tytöille, kun minua siihen kinusivat. Essin, ihan täysperkeleen, lapset olivat samassa lastenkodissa kanssani.

    VastaaPoista
  41. Jotenkin oudolta ja pornolta tuntuu näitä nyt kertoa, kun kuitenkin ovat asioita, joita olen viimeiseen asti joskus hävennyt. Mutta paskaako nyt tässä konkurssissa, mitä näistä välittäisin.

    VastaaPoista
  42. Minun pikkuporvarillinen lapsuuteni oli turvattua ja lämmintä, kelluin kuin meduusa meressä. Vanhempani olivat hyviä ihmisiä, moraalisia, rikkaita me emme olleet; aina ostettiin Talsolan kaupasta eilistä leipää koska se oli halvempaa. (Ns. "pehmeää hiivaleipää" olen syönyt vasta n. 22 -v., kun itse ostin.) Meitä oli neljä kasvavaa poikaa, kaikesta piti aina tinkiä, vaatteista ja kengistä eritoten. Koska... isäni kansakoulunopettajan palkasta (joka ei suuren suuri ollut) meni iso osa hänen ex-vaimonsa muksujen (3 kp:tta) elatusmaksuihin. Nii-iin. Äiti tienasi sen minkä Ammattikoulun Emäntänä tienasi, olihan se jonkin verran. Mutta ei kamalan paljon. Ei meillä kotona pröystäilty, eikä se meitä veljeksiä yhtään haitannut, ei, koska ei me oltu totuttu sen kummempaan. - Tosi kiva lapsuus mulla siis oli!
    Ps. Opettajille luontaisetuna kuului kamalan isot puutarhat: tää kansakoulu jossa mä asuin oli tsaarinaikainen, 1914 valmistunut. Äiti, joka oli bisnesihmisiä - varsinainen HellaWuolijoki, paitsi IKL:läläinen - myi mansikoita/vadelmia/omenia/luumuja/kaaleja/ym:ta/ym:ta ympäri kauppalaa. Sievoiset summat siitä saatiin perheen elättämiseksi! Mutta kyllä meitä poikia aina välillä vitutti kun piti kitkeä niitä saatanan tilli- ja porkkanamaita ynnä muita. Jumantsukka! Ja sitten piti mennä - tukka kammattuna ja polvihousut jalassa - myymään esim. mansikoita Vanhainkodin Keittiön emännälle. (Samperi kun se kymmen litran sanko paino!) Äiti oli opettanut että... mansikat pitää pistää siihen sankoon niin että päällä on kaikkein kauniimmat, ja sitten pohjalla kaikkein "toiseksikauniimmat"... ja kaadat ne marjat sitten silloin nopeesti... "Joo, joo", minä sanoin äidille. - Aina marjat menivät kaupasksi. Ja kaupan päälliseksi tädit silittävät vaaleita hiuksiani. (Se minua eniten nolotti.)

    VastaaPoista
  43. Tällaisista tarinoista ne suurimmat romaanit kirjoitetaan.

    Anteeksi tämä kyyninen lausahdus. Tämä lie kuitenkin jonkinlainen totuus eikä se poista myötätunteita. Päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittasin siis Rikun tarinointiin. Vaikka olen kyllä aivan myyty mikiksenkin tarinoiden edessä.

      Poista
  44. Katsoin noin kaksi minuuttia tuota huutolaisdokumenttia, en pystynyt enempään. Aloin itkeä. No, katson sen myöhemmin!

    Ps. Isäni sai seminaarista valmistauduttuaan ensimmäiseksi - tai oliko se toiseksi - työpaikakseen Käyrän Koulukodin opettajanpestin. Se tapahtui ennen kuin olin syntynyt. En minä voi sitä muistaa! Eikä isäni koskaan niistä asioista puhunut. Paitsi kerran se sanoi, sen muistan, että "se oli vuoden pesti. enkä minä uudestaan". Ja äiti - nuorena vaimona hän siellä isän kanssa silloin eli - sanoi kerran että "kyllä ne vanhemmat pojat olivat julmia niille nuoremmille. se kävi sääliksi". - Kyse oli vuosista 1947-1948. Mun käsittääkseni Koulukodit olivat silloin pahempia kuin vankilat, tai ainakin yks joka Koulukodista joutui vankilaan, oli helpottunut siitä. Pääsi helpompaan paikkaan

    Em mä tiedä?

    VastaaPoista
  45. Kankaan Paperitehtaalla meillä oli töissä yks ukko, siis minua paljon vanhempi, joka pikkupoika oli huutokaupattu. Arvo. Kaikki osastomme ihmiset eivät pitäneet hänestä, hän oli vähän autisti, he sanoivat häntä Pöllö-Paloseksi. Siihen aikaan kun olin päivävuorossa, meillä oli tunnin ruokatunti. Minä ja Arvo menimme Elevaattorin taa, siellä oli pöytä ja tuoleja, pelasimme aina koko ruokatunnin väärinpäin käännettyä casinoa. Arvo oli siinä pirun hyvä, sanoinhan että hän oli vähän autisti, esim. hän muisti aina kaikkien ohiajavien autojen rekisterinumerot... tosta vaan. Joten totta kai hän muisti myös pelikortit jotka olivat jo menneet, eli myös ne, jotka ovat vielä pakassa. Etc. Kyllä minä yleensä hävisin, tai suhteessa 46,5 - 53,5. Koska minullakin on hyvä numeromuisti... Mutta.

    Muistan kun kerran pari työkaveriani kerran kysyi multa, kun ruokatunti oli juuri loppunut, ja me tultiin sieltä elevaattorin takaa, että "miten sää jaksat tön pöllön kanssa pelata joka ikinen ruokatunti, häh hähä hä"... Vittu, se oli siinä ja siinä että lyönyt niitä. Ja jos olisin lyönyt, kumpikin olisi pudonnut; olin aktiivinyrkkeilijä vielä silloin. Mutta en lyönyt. Enkä sanonut mitään. (Mulkaisin vaan.)

    VastaaPoista
  46. Tässä
    lyhyt oppitunti siitä. Että nyrkkeilijän tyttöystävää ei kannata (ai miksi?) kouria. no, täksi

    https://www.youtube.com/watch?v=RW4NqooT4wk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta muistatteko vielä television sarja-aarteen: Rikas, rakas, köyhä, varas, joka oli Nick Nolten läpimurto. Nolte oli nykkeilijä, joka laittoi sikamaisen, oikein mulkkujen mulkun, Falconettin kuriin. Arvakkaa vaan, pistinkö silloin Nolten lailla kauluksiani pystyyn. Itse asiassa laitan kauluksia edelleenkin samalla lailla pystyyn. Heh. Only 52, but I like it.

      Poista
  47. Ja tuo Riku esiin kaivama Velton määritelmä itsestään: "Humaani shamaani" on tietysti hiano. (Hiano kuin piano. Määkin oon nääs Mansesta.) Toiseks hianoin si kai o tää viitasaarelainen Hakkarainen: "Humaani sahuri". Ja oliko se joku Oinonen (?), Ps kumminkin, joka homokoskeskustelussa argumentoi että "jos homolakit hyväksytään niin kohta kai ihmiset menee sikojenkin kanssa naimisiin"... tms. No, hän on sitten "Humaani shikaani".

    O tempora, o mores!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cantones minores, humanum chikanum. Ad omnia, yhtään en osaa arvata, mitä tarkoittaa, mutta e pluribus unum jne.

      Poista
  48. Iinekselle morjenstas! eli "Moro". Musta on kivaa (musta ei muuten ole mikään väri. kuten ei valkonenkaan), mutta musta on kiva että sää oot vaan "Humani hetereo". (eli meikämannellakin, siis teoriassa... tai siis ainkin teoriassa, on makuja/kiksejä/mahdollisuuksia/tms... sun suhtees. Tä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vastaustasi (jota kaipaan) ei tietysti heti tarvitse antaa. Nuku nyt ainakin tämän yön yli, rakkaani. Huomenna kysyn uudestaan...

      https://www.youtube.com/watch?v=60RSgQjN85I


      Ps. Ma itse tunnen itseni vammautuneeksi. Ainakin ellen sua mä saa. Rakas. Ja ellet jos et Naamioitaisi heitä... tää polte mut polttaa! Uni, sua ma kaipasin!

      Poista
  49. Jollet vielä osaa antaa vastaustasi, jota todella kaipaan, niin lisään Profiilini lisää erilaisia juttuja. (Koska ajattelen että ne kiihottavat sinua. Ja mahd. myös kostuttavat pikkupoksyjäsi... mutta. Mutta ei mennä asioiden edelle!)

    Harrastan: tähtien tuijottamista.
    Kirjoista: luen kirjoja. etenkin jos niitä ei tartte värittää.
    Musiikki: joo. Paitsi ei Tuubaa eikä Hanuria.
    Elokuvat: mielummin valokuvat (mielummin marselilaista pornografiaa)
    Uskonto: mikäs siinä?
    Muuta mainittavaa: no muuta mainittavaa ei ole. toistaiseksi
    Mitä haaveilet: saada suudella sua suuhun. ja sen jälkeen liikuttaa luisia käsiäni Sinun lapaluittesi molemmin puolin, mm.
    Mitä et ikinä haluaisi tehdä: en mitään.
    Mielivärisi: murrettu sinoberi.
    Mielikukkasi: ketokäenminttu.
    Mikä eläin haluaisit olla: pantakarhu.
    Miks sää vastaat tämmösiin kysymyksiin: en tiedä?

    VastaaPoista
  50. Minua askarruttaa Rikun poikavuodet, menneisyys. En tungentele!

    Minun elämässäni on tapahtunut erilaisia asioita, monet aika kamalia, tämä ei ole, tämä oli vaan kummallinen:
    syyskuinen lauantai-ilta, olin juuri jättänyt lottokuponkini, olin kivasti kännissä, ja kun R-kioskin edessä hyppeli viattoman valkoisen näköinen terrieri (yleensä inhoa koiria) niin ajattelin ottaa sen itselleni. Otin sen syliini ja lähdin kävelemään pois. Siihen tuli tyttö joka sanoi että "hei, hyvänen aika, ei se sun koira ole, älä vie sitä pois..." Olin samaa mieltä hänen kanssaan. (Se oli sen R-kioskin omistaja-akan koira, se olikin jo tullut kioskin ovelle ja ihmetteli mihin hänen koiransa oli hävinnyt... No, kannoin hänet takaisin.) Sitten aloin jutella sen tytön kanssa. Mentiin YäRuutille, tarjosin hänelle oluet, hän tarjosi minulle, minä tarjosin hänelle sen jälkeen kolmannet ja neljännet. Koska... no, sitä yöelämässä tapaa mitä erilaisempia ihmisiä, välillä tosi kummallisia, mutta nyt oli vasta iltapäivä ja tässä tytössä (X nimeltään) kummallista oli se, että... hän oli tämän uunisurmaajan tyttö. (Jussi Kylätasku oli jo silloin kirjoittanut tästä näytelmän; hän ei siitä kovin paljon pitänyt. - Ei hän ollut muutenkaan kirjallinen tai teatterillinen ihminen. Mutta hän oli... no, katsokaa wikipediasta tämä linkki:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Uunisurma

    Me vanhemmat muistamme tämän kai muutenkin? (Totta kai.) Siis siitä oli kulunut jo vuosia, tuosta kammottavasta tapahtumasta, kun minä tämän tytön kanssa juttelin. Ja... enemmän me puhuttiin luonnosta ja eläimistä, hän oli hyvin eläinrakas. (UUNIMURHASTA EI PUHUTTU!) Pyysin häntä yöksi luokseni, hän sanoi että hän ei nyt voi, ei halunnut, ja totta kai se sitten sopi myös minulle. Saatoin hänet junalle joka vei hänet pois minun elämästäni.

    VastaaPoista
  51. se taas oli toisella tavalla hauska kaveri jolle minä toukokuisena yönä vittuilin Jyväskylän linja-autotorilla, niin lapsellisella tavalla kuin ihminen ikinä voi, "lällää lää lieru, sulta pääsi pieru", siis en tuolla lailla mutta tolla tasolla... ja tää jolle mää lällätän niin alkaa penkoa jenkkikassiaan, ja tän kaveri repäisee mua kyynärpäästä, niin lujaa että mua sattuu, ja sanoo mulle "lähe kuule kuuselle"... eikä mua yhtään kuseta ja sanonkin sille että ei mua kuseta, em mä mihinkään lähde, mutta se pitää mua kädestä niin lujaa kiinni että mun on pakkoa lähteä. ja kun me päästään nurkan taa, se lyö heti myä päinmun lättyä, ja ennen kun mä ehdin edes ajatella että lyön takaisin, se sähähtää "etkö sä saatanan kusipää tajua mitään. tuo kaveri on just tullu linnasta. se on tappanu kaks ihmistä. miks sä vittuilet sille. se tappaa sut. ihan varmasti tappaa sut". - no. tultiin takaisin sille penkille mistä äsken lähdettiin. enkä mitään enää hänelle puhunut. (en siksi, että olisin pelännyt häntä; jos olisin pelännyt, en olisi tullut takaisin sille penkille) mä vaan ajattelin että ny mää ymmärrän mistä on kyse. samalla ymmärsin myös itseäni. juteltiin rauhallisista asioista. ja tää just vankilasta vapautunut psykopaatti kaivoi jenkkikassistaan viinapullon josta me kaikki kolme otettiin sitten huikkia.


    Tämä on totta. Mutta luulen että olen kertonut tämän ennenkin, siksi . vähän lyhensin tätä tarinaa. Koskaan ei tiedä miten lyhyt ihmisen elämä voi olla? Jos sitä kolmatta ihmistä siinä ei olisi ollut, mut olisi tapettu, se siitä. Ei tätäkään blogikommenttia olisi. Sillä ei mitään merkitystä ole, tai olisi! Mutta kun ihmiselle tarjotaan koskenkorvaa klo 03:30, Ilmaiseksi, tietysti, niin semmoista osaa arvostaa. Se on ystävyyden osoitus! (Olkoon vaikka kuinka hapuileva, tahansa.) Vittu, kai käsitätte, että mun toinen vaihtoehto olit se, että se olisi puukottanut minut.

    VastaaPoista
  52. Joskus näen näistä painajaisunia, en aina, öisin minun pääni leffakankaan varastavat tosivittumaiset painajaisunet. Niille ei mitään mahda. Eikä ne ole näitä.

    Mutta kun ajattelen missä yhteyksissä olen meinannut kuolla, tulee tällaisia.

    1) kävelin luokkahuoneen mitan eli kolmen ikkunan välin ikkunalautoja myöten kerrostalon neljännessä kerroksessa (se on pahin mitä ikinä oon tehnyt: niiden ikkunoiden väli oli noin metri - tai en tiedä paljonko? Sen yli piti mennä. Mun toinen jalka, ja toinen käsi, oli vasemmanpuoleisen ikkunan ikkunalaudalla (jalka) ja käsi (ikkunan karmissa). Se oli vakaa tilanne se. Mutta sitten minun piti irroittaa ne vasemmanpuoliset (kummatkin!) ja hilata ne oikeanpuoliselle ikkunalaudalle... siinä silloin pystyi pitää siinä vaiheessa vain sormenpäillään (oikean käden sormenpäillä) elämästään kiinni... (Kalliokiipeilijät tietävät miten lujan otteen sormenpäillään saa, jos kyse on elämästä.) No, sitten tassutteli ikkunalautaa myöten toiselle ikkunavälikölle... sama taas tässä. Ja sama kolmannessa. Joo. Ja kun mä siitä kolmannesta ikkuna-aukosta ryömin sisälle luokkahuoneeseen, muistan, että mun polveni pettivät. Mä en pysynyt pystyssä, mä olin shokissa, niin täynnä pelkoa!
    (Tästä mä näen joskus pahoja unia.)

    2) se, että alan silpata yläkerroksesta ränniä pitkin alas... ei sillä lailla mun uniini tule. Vaikka kyllä sekin mua pelotti... kun nimittäin laskeutui siitä ikkunasta ulos, ja tajusi ettei enää pääse takaisin ylös... koska se ränni oli niin lähellä sitä rapattua seinää että rännin ja seinän väliin ei mahtunut edes sormenpäät. Sormenpäät pitivät kiinni vaan siitä rännistä, eli mun elämästäni, ja sitä mentiin vaan hissun kissun muutama sentti kerrallaan alas päin. (Jalkoja ei voinut edes käyttää hyväkseen. Mikä harmi! Tennarit olivat vaan rapattua seinää vasten: ei mitään otetta. Mun elämäni silloinkin oli mun sormenpäitteni varassa.

    3) olen kirkon katolla, n. 40 metriä maan pinnalta, olen silpannut sinne pitämällä näistä kattopeltien saumoista kiinni... äkkiä menetän otteeni ja alan liuka alas, räystäällä saan asian hallintaani. (Ja konttaan takaisin palo(?)portaille. Portaille joita myöten kävelen takaisin maan pinnalle.

    4) Kiipeän ukkosenjohdatinkaapelia pitkin kirkontornia ylös. Olen aika perkeleen korkealla kun tästä vaijerista alkaa revetä ja tipahdella kiinnikketä alas. Sekä vaijeri että minä menemme n. 30 metrin korkeudella mutkalle. Ja ajattelen että tulen takaisin.

    5) Lahden toiseen radiomastoon kiipesin n. puoleen väliin. Oli talvi ja kamala pakkanen. Muistan että - ainahan sitä kontrolloi kun kiipeilee - että raajani, sekä käteni että jalkani, alkoivat käyttäytyä kamalan hitaasti. Tajusin että saatan päästän tonne tornin huipulle, se on mahdollista, mutta aivan varmasti en pääse sieltä pääse takaisin. Niinpä sitten tulin puolestavälistä takaisin. (Juuri ja juuri ennenkuin kangistuin. Mun ystäväni pitkän aikaa sulattelivat mua lahtelaisessa matkustakodissa.. No, opin juomaan kaakaota.)

    Myöhemmin, tapahtumat 6-12, ja 13-21, ne pitävät sisällään sekä luonnonoikkuja että väkivaltaa. Nuorempana kun sitä luuli että kuolematon, ja kokeili pitääkö tämä paikkansa, niin totta vie meinasi kuolla! Voi Jeesus sentään! - Ps. Jos kissalla on 9 henkeä, mulla on siis 22. (toistaiseksi)

    VastaaPoista
  53. ... ammuttiin sarjatulta mua kohti (vähän pään yli), lyödään rikottu kolmen vartin pullon kaula mun kurkkuunni "ai kiljuu", neljä Alun nyrkkeilijää piirittää mut nyrkkiraudat kädessä, ajan 160 km/h perunapellolle, saan diagnoosin neuvostoliittolaisesta sairaalasta että oon ollut muka 5,2 promillen kännissä, minua heitetään kukkaruukulla päähän, putoan mereen ja uin 150 metriä palttoo päällä vaikka en osaa uida kuin koiraa, Rotterdamissa 2,20 cm pitkä neekeri heittää minut VIUHHH noin 10 m, Kuopiossa minulta leikataan kolme sepelvaltimoa, hyppään junasta joka menee 80 km/h ja mua sattuu aika saatanasti, ei sev väliä, saan kupan Töölösta ja neekerisankkeri Senegalista, menen radioamatöörikursseille ja alan puhua läpiä päähäni, rakastun Minni Hiireen ja kirjoitan pitkiä kirjeitä Walt Disneylle, minua ei millään lailla noteerata, menen naimisiin Marilyn Monroen kanssa mutta kas vaan, edelleenkin olen noubady noy, tai miten tämä kirjoitetaan en tiedä, minulla on nyt kiire junalle, minulla on nyt menolippu jonnekin... pitää mennä, pitää mennä. Hey! (Eli Hej.)

    VastaaPoista
  54. No hui hui mitä tarinoita. Kokemäen uunisurmasta minulla on sellainen muistikuva, että olen lukenut siitä lehdistä. Sitä en muista, olenko nähnyt näytelmän, siis jos se on esitetty filmiversiona. Haluaisin kyllä nähdä, kuulostaa karmean jännittävältä.

    Näillä lakeuksillakin tapaa joskus kuuluisuuksia. Viimeksi näin paikallisessa marketissa Leevi Laitisen, kun olin juuri lukenut hänen kirjoittamansa kirjan Alma Kartanon uskonlahkosta. Leevihän annettiin naisvaltaisen lahkon kasvatettavaksi pikkuisena poikana.

    Nykyään Leevi on varakas ihminen ja taitaa omistaa lentokentän ja oman koneenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut ko. kirjan. Ajattelin silloin, niin kuin nytkin ja ennen kirjaa, että on kummallista mihin kaikkeen paskaan ihmiset ajautuvat (tai ajetaan) kun uskotaan. Uskotaan... mihin tahansa. (Tässä tapauksessahan se oli se ihme Kööri, jossa vanhatpiiaat iltaisin tarkastelivat että pikkupoikien pippelit olivat O.K. ... On se sinällään eli an sich ihmeellistä että kaikki uskonnot, mitkä tunnen eli hylkään, ovat niin seksuaalisuuskielteisiä. Tuntuu siltä että Jumalalla (eli Allahilla) ei ole (muka) muuta tekemistä kun vahdata mitä ihmiset ns. sukuelimillään tekevät... Aika kummallista? (Siis ihmiset yl. sukuelimillään pissaavat. Jos sekin sitten yht'äkkiä legimitoidaan kielletyksi, niin... voi jumankauta sitten! (pitääkö muuttua kanaksi, kanahan ei pissaa. joo. eikä kanoilla ole tukkaa joka pitäisi peittää liinalla... voihan pahus!)

      Poista
    2. Tämä oli tosiaan se kummallinen kööri, jossa vanha lihava Tilda-muori taisi jopa veivata pikkupoikien pippeleitä jumalannimeen aamen ja sai siitä hurmiotiloja. Kyllä ihminen osaa olla typerä ja tyhmä, kun menee tuommoiseen mukaan tai antaa lapsensa hullujen ämmien kasvatettavaksi.

      Poista
  55. Opiskelijatyttönä tapasin yhden Timon, joka oli laulanut levylle semmoisen laulun kuin "Laulakaa hoi veljet, laulakaa". Levy oli radiohitti. Ja tämä radiohitti juoksi minun minivekkihameeni perässä osakuntailloissa ja vonkasi kauheasti. Olin tuolloin vielä niin hyveellinen, taisin olla jopa neitsyt, etten ymmärtänyt antaa, vaikka kaverissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Kyllä nyt harmittaa se, miten monet intiimit muhinointihetket menivät ohitse, kun piti aina vaan pihdata eikä kehdannut antaa iloisesti. Jäänkin ihmettelemään mikis tarinoissasi sitä, kun olet kohdannut niin auliita tyttöjä. Vaikka oli minunkin hehkeimpänä aikanani sellaisia, jotka antoivat aina ja hartaasti. Yksi Marjattakin tavattiin kuulemma neekerin alta ja se hymyili vaan, kun asiasta puhuttiin.

    PS Älkää suotta googlatko tuota laulun nimeä. Tai jos googlaatte, tuloksena on tällaisia: Laulakaa Herralle uusi virsi, maan ääristä alkaen laulakaa. Ei se se ollut. Totta se on, muttei sitä löydy. Vain henkilön ja yhtyeen nimellä löytyy. ja mitä väliä silläkään.

    VastaaPoista
  56. Ei ne tytöt aina niin auliita olleet. Enkä minäkään aina mikään "kaaripyssyn jännitetty nuoli" ollut. Ainakaan aina. Usein minä naaraiden kanssa vaan pamplasin. Ei siinä sen enempää. Paitsi kyllä nekin mulle jutteli. Ja jos ilta päättyi siihen ettei saanut, niinkuin melkein aina, niin menin kotovessaani ja onanisoin. Mitä muuta minä olisin voinut tehdä? (Soittaa Helsingin Sanomien toimitukseen ja haukkua heidät lyttyyn? Tai soittaa Aino Kassisiselle ja kysyä mitä mulle kuuluu huomenna? tä?) Minä olen rauhallinen ihminen, vähän perso viinalle, pakko myöntää, mutta haluan nukkua yöni itsekseni ja herätä joka aamu uuteen päivään. - Tykkään olemassaolemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään nukkua yöni itsekseni. Ahdistaa semmoinen keskellä huonetta oleva parivuode, josta ei ikinä pääse etäämmälle ja joutuu kuuntelemaan toisen kuorsausta. Minulla pitää olla semmoinen vuode, jonka voi otta kainaloonsa ja siirtää ikkunan alle, jotta siitä näkyy tähdet ja kuu.

      Poista
    2. Yks mun ex-tyttöystäväni, tämä pianonsoittaja, neiti-ihminen, ihmetteli omaa siskoaan joka "no voi hyvänen aika sentään, on pannut parivuoteensa päätyyn peilin... en tiedä mitä siitä katselevat. Mutta ihan hulluks se on tullut kun meni naimisiin."

      No, monet ihmiset, ja tarkoitan ennenkaikkea miehiä, ovat hulluja jo enen kun menevät naimisiin. Tai ainakin mennessään.

      Ps. Varmaan sama koskee naisia?...

      Poista
    3. Peili sängyn päädyssä vaikuttaa hankalalta. Parempi olisi sivuseinällä tai katossa. Luulisi olevan kurjaa nostaa pää välillä tyynystä.

      Poista
  57. Mikään, mitä elämässäni olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei mua harmita! (Katsoo valokuvaajaa ja yrittää olla nauramatta.) Vittu, melkein kaikki mitä elämässäni on tapahtunut - puhumattakaan kaikesta mitä ei ole tapahtunut - harmittaa mua! Juu. (Juu jumankauta. Mulle on tapahtunut niin kummallisia asioita Neuvostoliitossakin, että ihmettelen. Ei niin kummallisia tapahtumia ihmiselle saisi tapahtua, edes kännissä. Eikä ainakaan Neuvostojen Liitossa. Hmnhy.) - Mutta auta Armias, sanoi Armi, kun sukkia parsi! (keksin tämän ihan ite, äsken)

    Taidan lähhteä kävelemään, en tiedä minne, ei sillä väliä olekaan minne. Tallusteleminen on itsessään mukavaa. (Kun jättää lompakon kotiinsa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakaan ei harmita muuta kuin yksi tekemiseni; enemmän harmittaa se, etten ole tehnyt enempää.

      Se yksi tekeminen nostaa vieläkin häpeän punan poskilleni. Vedin nimittäin kerran asuntoyhtiön kokouksen vartissa läpi, kyllä, vartissa.

      Heilutin nuijaa oikeaoppisesti ja ripeästi, niin ettei kukaan ehtinyt sanoa mitään, ei valittaa mistään mitään. "Kokous on päättynyt". Muistan vieläkin sen kuolettavan hiljaisuuden.

      - Olin silloin nuori ja vireä, ja kokoustekniikan opetus kuului äidinkielen opettajan reviiriin meidän koulussa. Muutin sitten aika pian siitä talosta pois, häpesin niin paljon sitä, etten huomannut antaa ihmisille aikaa puhua, niin kuin tapana on.

      Poista
    2. Tätäkö muka eniten elämässäsi häpeät? Älä ny. Tietysti tommote ON hävettävää. Mutta muistathan, oi pähkinänsärkijäni, miten aikoinaan Ruisrockissa heiluttelit (veistoksellisissa pikkukäsissäsi) alushoousujasi ja huojuit musiikin tahdissa "oh mai beibi, oh my babe". Miitäpä hävettävää siinäkään, niinhä me muutkin... (Mutta ei me kaikki käyty paskalla järjestysmiesten teltan edessä. Niin kuin sinä. - ... Muistatko?)

      Poista
    3. Höpöt sulle, mikis. Minä en ole koskaan heilutellut vaaleanpunaisia punttihousujani, muuta kuin pyykkinarun edessä suoristaakseni ne. Tosin nykyään, kun kalan saanti on alkanut käydä epävarmaksi, olen hankkinut myös pitsijuttuja ja levitellyt niitä poikamiehen ikkunanäkymään merituuliin.

      Poista
  58. Kävin Alkossa. Ostin konjakkia de Luze, se on hyvää. Käytävällä oli peliautomaatteja, hävisin niihin aika paljon, mutta vähän (106;- €). Ajattelin että olen olemassa eikä minua tällä hetkellä kukaan vaani, se on hieno tunne. (Ainakin 105den euron arvoinen.) Konjakkia kun juo tulee äkkiä "humaltuneeksi venhoksi"... hitsi, kävelen kirjahyllylleni. (ottaa yhden niteen käteensä, aika paksun) Tässä on Sarkiaa, tällain tää tässä alkaa

    "Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan,
    mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies:
    Oli heiltä lävistäneet Punanahkojen nuolet rinnan,
    sotahuudoin naulittu jo oli paaluun jok'ainoa mies."


    No jopaas jotakin! Upeaa mutta aika kummallista. Tämä on Rimbaudia (kyllä minä sen tiedän), tämä suomennus on kummallista mutta upeaa! (jatkaa lukemista)
    minä, jonka laidoilla öin sadat sähköiset kuut säkenöivät,
    merihevosten kanssa ken uin humaltuneena kaikki veet,


    "joka vavisten kuulin, kun kevätkiiman vimmassa uuden
    Behemotit ja Maal-virrat huus, penikulmien taa satojen,
    minä, kulkija lakkaamaton sinenkuultavan hiljaisuuden,
    minä kaipaan Eurooppaa, varustuksia vanhoja sen"


    Uh, uh. Hianoa tekstiä, täytyy myäntää. Mutta täytysköhän opetella ranskaa ja kääntää tää nykykiälelle? Tää on välillä vähän kornia. (Oi rakas äitini, joka kuolit haimasyöpään, kamalan nopeasti noin vaan; sinä pidit Sarkiasta. Aina, kun puhuit Sarkiasta, silmäsi menivät viiruun, ja aloit hymyillä... Olit ihan ilveskissan näköinen, äiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs kävelen hyllylleni kahvikuppi kätösessä ja poimin sieltä Pahan kukkia. Se on siitä kiva, että aukeamalla on aina sama runo ranskaksi ja suomeksi. Olen tavannut tällaisia kaksikielisiä opuksia ennenkin. Niitä on kiva tutkia ja koettaa itsekin suomentaa. Tosin ranskaa en osaa, mutta katselen kielen ortografisia kuvioita tältä osin. Tämäkin on aika kiva:

      Pohjattoman kuontalosi pistävissä tuoksuissa,
      vellovalla hajujen aavalla
      siniruskeassa aallokossa
      haaveissaan uinuva
      henkeni herää
      kuin laiva
      tuuliseen aamuun, purjeensa nostaa ja taivaanääriin lähtee.

      Poista
  59. Sellaisen ainakin muistan lapsuudestani, kun asuimme tämän nykyisen asuntoni lähellä olevassa kerrostalossa. Viikonloppuisin meitä huvitti katsella vastapäisen puurakennuksen yläkerrassa olevan Essin valinnan vilkasta kaupankäyntiä. Sinne lappasi äijiä melkein jonossa, poistuessaan käsi oli povitaskussa tai piteli takkia sen kohdalta kiinni. Paljon myöhemmin se oli, kun kävin siellä ostamassa meidän luokkalaisille tytöille viinipullon. Eivät uskaltaneet itse käydä, väittivät, että heidät raiskataan siellä. Siellä kun oli sekalaista seurakuntaa ja juopporemmiä. Essi ei papereita kysynyt, viehkon römeällä vanhemman viinakauppiattaren äänellään komensi minut korkkaamaan pullon ja ottamaan siitä huikat. Poliisi ei kuulemma voi todistaa silloin mitään.

    Talo on ajat sitten purettu. Sen alakerrassa oli osto- ja myyntiliike, josta kävin ostamassa melkoiseksi kasaksi kasvaneen Jerry Cotton-kokoelmani. Sen, jonka pikkuserkkuni kauhistukseksi lahjoitin hänelle, kun olimme muuttamassa toiseen paikkaan. "Ai noit on noin paljon!", ähkäisi kun tuli lehtiä hakemaan.

    Samalla kadulla oli silloin myös valtion viinakauppa ja elokuvateatteri. Legendaarisista hahmoista muistan Tanen, jota ei voinut olla kuulematta, missä ikinä olikin. Piti aina kauheaa mekkalaa, lukemattomien soppapullojen raikastama äänensä kantautui kauas. Oli hyvin sosiaalinen, kaikille tuli juttujaan selittämään, vaikkei olisi niin halunutkaan hänen kanssaan diskuteerata. Ennen kuolemaansa häneltä amputoitiin molemaat jalat. Se ei menoa yhtään hillinnyt, samalla lailla oli aina liikkeellä ja lähitienoota ilahduttamassa. Kuulin, että lopulta häneltä amputoitiin myös molemmat kädet. Viimeiset hetket vietti nyyttinä sairaalassa. Broidin kanssa juuri puhuimme, että se mahtoi olla hänelle melkoinen kärsimys. Liikkeelle ei päässyt ja mitä luultavammin Sorbuksen hankkiminenkin oli ylivoimaisen vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihminen ei etene kauas lapsuuspaikoistaan. Olen miettinyt, miksi minäkin palasin. Lapsuuskotini on täällä pääkadun varrella talossa, joka edelleen on, nyt vaan erivärisenä. Koetin kerran piirtää asuntomme pohjapiirustuksen ja merkitä siihen huonekalujen sijainnin. Ihmeen hyvin muistan kaiken. Toinen, myöhempi lapsuuskotini on purettu. Vino talo, jota häpesin. Nyt häpeäpilkun paikalla on soramaata ja omituisen autio maisema.

      Suurin osa lapsuuskavereista on lähtenyt ja jäänyt sille tielleen. Vaan monta on tuttua kasvoa. Sekin hullu nainen, luokkatoverini, joka ajaa polkupyörää seisten, istumatta koskaan satulassa. Kävellessään hän pitää nenäliinaa suun edessä. Kun hän istui luokassa edessäni, tarkkailin hänen hiuksiaan. Ne värisivät, koko tyttö vapisi hienoisesti. Voimistelutunnilla näin, miten hänen sisäreisissään ylhäällä oli isoja mustelmia, joita hän häpeillen koetti peittää.

      Niin paljon on tarinoita ympärillämme.

      Poista
    2. Just tämmösiä haluaisinkin kuulla sulta, Riku Raikas. Ihmiset on aika hölmöjä, hölmöintä heissä on se että eivät he tajua mitä tahtovat. Siks... koko elämä on niin kiikun/kaakun! Siis... jos ihmiset tietäisivät mitä tahtovat, ja eläisivät sen mukaan, me kaikki eläisimme kivasti. - Nyt ei näin ole.

      Riku, koska (ja miksi) menetit poikuutesi?
      (eikä tartte vastata)
      ps. itse kun luin noita actinia-aikaisia juttuja (minähän menetin poikuuteni Maria Lu'ia Mallagonelle, Santoksessa... niin noissa keskusteluissa kaikki kokijat (+ silmännäkijät) olivat sitä mieltä että "ainahan niiden nimi oli Maria"... - Mun sydämeni, jota myöhemmin kyllä operoitu, meinasi särkyä... Lu'cia... sä olit mulle mun kaikkeni. (Aika karhea sänki hänellä kyllä hänen häpykukkulansa ympärillä oli. Se täytyy myöntää.)

      Poista
    3. Poikuuden menetys on hölmö sana. Eikä siitä muistu mitään erityistä mieleen, tytöllä oli nahkatakki, taisi olla rock. Äitinsä luona asui, siellä menimme hänen huoneeseensa. Ehkä pari vuotta myöhemmin minä hieman villiinnyin. Minulla oli kaksi naista. Toinen; Kirsti, oli Ruotsissa naimisissa ja vieraili ahkerasti Suomessa äitinsä asunnossa. Siellä me pienessä kerrostaloasunnossa harrastimme. Ja ulkosalla.

      Viereisessä kerrostalossa asui Anne, joka oli eronnut ja jolla oli kaksi lasta. Hän ihmetteli, miksi en koskaan sytyttänyt portaikkoon valoja, kun luoksensa saavuin. En voinut, kun olisi saattanut paljastua. Annen vuoksi lopulta jätin Kirstin ja sitten kun vihoviimein Anne minut, minulta pääsi itku. En minä alun jälkeen häntä pettänyt.

      Poista
    4. Lapsuudessani muutimme niin monta kertaa, että varmaan minulle tuli jonkinlainen kammo maisemanvaihtoon. Kun palasimme Mouhojärveltä kotikylään, se oli kuin taivaassa olisi ollut. Katuvalot olivat yöllä päällä, oli valoisaa silloinkin, Mouhojärvellä oli pimeää päivisinkin. Vastapäätä kotiamme oli lähikauppa ja Posti. Vieressä R-kioski, josta sai mm. huippujännittäviä Shokki-lehtiä, joissa Lemmy johdatteli mm. ruumiinsyöjien kammottavaan maailmaan. Tyhmyyttäni en aiemmin edes tiennyt sellaisia olevan. Ja Alfred Hitchcoockin jännityskertomukset, joille ilmeisesti oli myynyt nimensä:"Jännitystä joka makuun - Alfie antaa siitä takuun!"

      Kouluun menimme siskon kanssa sen alkamispäivänä. Kerroin ulkona valvomassa ollellelle opettajalle: "me ollaan uusia täällä."

      Ja koulussa minä opin neppiksen, kaikkein parhaan kilpailun. Pikkuautoille tehtiin rata ja vuorollaan sai nepata kolme kertaa. Köndeistä tai puoliköndeistä joutui palauttamaan auton neppikohtaan tai puoleen väliin. Kukaan ei ollut niin leso, etteikö olisi nepannut.

      Ja elokuvat. Elokuvalippu maksoi markka viisikymmentä. Minä näin varmaan kaikki Tarzanit, ne olivat ihan mielettömän hyviä. Weissmuller tietenkin, mutta ne kaikki muutkin apinamiestä näytelleet. Kävin minä Chaplinin Nykyajankin katsomassa. Se on yhä mielestäni paras koskaan näkemäni elokuva, siinä on kaikki ja bonuksena Paulette Goddard.

      Poista
    5. Mikälienee jaappanialainenkin on joskus Pauletteen ihastunut.

      Poista
    6. Tsape ei koskaan myynyt itseään. Nykyaikaa tehdessään oli jo miljonääri, mutta kovat muistot lapsuudesta eivät häneltä kadonneet, ne vaikuttivat ihan hamaan hautaan asti. Brando tapasi yhden huonon elokuvan teossa Chaplinin paljon myöhemmin ja hänestä Tsape oli "ilkein ihminen, jonka on tavannut!" - Brandoa ihailen aina, mutta tuo kyllä johtui todennäköisesti vain Marlonin omista, jokseenkin mielipuolisten vanhempiensa aiheuttamista, traumoistaan. Hänellä oli suunnattomia kipeitä pisteitä itsetunnossaan, eikä kestänyt vanhan miehen niitä ymmärtämättömiä kommentteja.

      Tsapen lapset olivat joskus katkeria, kun hän ei ymmärtänyt miljonäärin lapsien ihanaa elämää. Vanhemmiten kurja lapsuus veljensä Sydneyn kanssa Lontoon kylmillä kaduilla, taisi pukata yhä tuntuvammin mieleensä.

      Poista
    7. Minulla on näihin päiviin asti säilynyt lapsuudesta varautuneisuus kertoa itsestäni. En minä mitään kokonaiskuvaa halua vieläkään antaa. Mitäs niitä paskoja kaivelemaan. Jos sellaisen kokonaiskuvan tekisin, minun olisi pakko rakentaa siihen jonkinlainen "kunnes viimein, äärimmäisten ponnistusten ja milloinkaan luovuttamattoman asenteeni johdosta, onnistuin viimein saamaan koulun hiihtokilpailuissa alpakkaisen lusikan muistoksi kunniakkaasta ja sankarillisesta toisesta sijasta."

      Poista
    8. Virheistäni suurimpana pidän viiden vuoden avoliittoa itseäni seitsemäntoista vuotta nuoremman naisen kanssa. Hän minut iski ja hän minua pyöritteli miten tahtoi. Hänen virheitään en muista, mutta se minua kauhistuttaa, kuinka ilkeä minusta tuli. Pyörittelen vieläkin mielessäni niitä ilkeyksiä, joita hänelle sanoin. Osaan kauhuissani sanoa aivan uskomattoman ilkeästi ja teilaavasti. Siihen kelkkaan ei vain olisi pitänyt lähteä. Hän on ihana ihminen.

      Poista
    9. Anne valittiin kerran työantajan toimesta kuukauden työntekijäksi. Olikohan ravintola "Piekka" Mannerheiminkadulla silloin nimeltään, johon sai kahden hengen lahjakortin. Riistaa kaikenlaista, hirveä ja karhua oli mukana. Konjakkeja ja muita.Ei niitä ihmisen rahoilla olisi pystynyt maksamaan, maksoi aivan saatanvallisesti, silloin tunsin itseni herraksi. Röyhtäilin ja piereksin kuin Björn Wahlroosin isä, tunsin itseni suureksi.

      Poista
    10. Nyt minä en enää ikinä sano mitään. Ja jos sanonkin, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minusta on tullut suupaltti.

      Poista
  60. Aina, kun olen kuljeksinut Euroopassa, Eurooppa on potkinut minua päähän. Tarkoitan aikaa kun joka rajalla oli - varmaan vapaa-aikanaan moukarinheittoa (42,58) harrastava - tullimies. Siinä oli aina omat hankaluutensa kun meni rajojen yli. Oli, oli. Kun minä esimerkiksi, ja tämä on vain esimerkki, majoituin Pariisissa yhteen (noin 1/2 tähden hotelliin, koska se oli halpa) niin se reseptsuunion akka vei multa mun passini. Eikä antanut takaisin vaikka pyysin ("anna ny"). Päin vastoin, voi vittu, se soitti sinne poliisit. Joka oli ihan hauskaa kun ne kuulusteli minua (tietysti ranskaksi). Ne luuli, tämän minä kaikesta käsitin, että ne luuli että minä olen venäläinen vakoilija, spioni... eihän Suomesta muuten ulkomaille voi päästä? Tai voiko? Em mä tiä. Enkä minä mielestäni ollut vakoilija. Tai jos, jostain kummallisesta syystä olisinkin, niin en nyt ainakaan venäläinen vakooja? Enkä sitä paitsi osannut ranskaa muuta kuin "ui, misjöö" ja "no, no madame". Niitä minä noille kuulustelijoilleni sitten hoinkin, välillä sanoin "je m'excuse". Pollarit luovuttivat ja antoivat mun mennä. Ja sain siltä kiukkuiselta madamelta passini takaisin. Ja lähdin koko hotellista vittuun. Yövyin seuraavan yön Seinen yhden sillan alla. Jossa nukku muitakin.

    Sen pituinen se. Paitsi aamulla kun heräsin ja haukottelin niin ajattelin mennä katsomaan Eifel-tornia. En millään meinannut löytää sinne, se torni oli aina piilossa talojen takana. Mutta mulla oli nuoret ja näppärät jalat, kyllä mää vaan kävelin. Mää vaan kävelin Luxenburgin puiston läpi Eiffel-tornille. Ja kun se akka siellä tornin matkakioskissa sano että "hissilippu maksaa 5 frangia", niin enhän minä semmoista. Lähdin vaan kävelee portaita ylöspäin. Jossain puolessa välissä mua rupes sekä vituttaa että paskannuttaa ja ajattelin että mitä mää täällä teen? Katselin Pariisia noin 160 metrin korkeudelta: tavattoman hiano kaupunki! Joka jatku ja jatku vaan joka suuntaan... Ihmettelin sitä aikani, sitten kävelin portaat alaspäin ja menin yhteen huussiin paskalle. - Tämmöinen minun Turun.. eikun Pariisin matkani oli, oi Tuomas Aapo Simeoni Tim Lauri ja Eero...
    Olipas!

    VastaaPoista
  61. Mä oon vanha ja väsynyt, en jaksa kaikkeen enää ottaa kantaa.
    Tämä on hyvä blogi, ehkä toiseksi paras mitä on. (Luen noin 9ää blogia.) Riku Riemu on tässä blogissa se, jota kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poijes väsymys ja ruikutus, viel kaikkee ei kerrottu oo.

      Poista
  62. Ennätän ehkä tänne hännille, on ollut valtava stressi. Kaikki on mennyt huiskin haiskin. Tulin äsken hammaslääkäristä, se on siitä mukava, että sen kanssa voi puhua Tshehovista. Sitten rupesin lukemaan noita juttujanne. Ne on... ne on... ne on sellaisia, että kukin kohdallanne, tai yhteisvoimin, voisille koota kirjan: Elämäni parhaat kommentit. Kyllä olisi väriä ja vilskettä.

    Iinekselle: minäkin käytän tablettia vain lukemiseen. Tiedäthän, Iines, että netissä on paikkoja, joista voi ladata ilmaiseksi kirjoja. Paras sellainen on Gutenberg, jossa on myös suomenkielisiä. Poesiasta voi ladata uutta runoutta. Mulla tabletin hyllyt notkuvat kirjojen paljoutta. Olisi vain aikaa niitä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, olen ostanut e-kirjoja vasta vain Elisa-kirjasta. Gutenbergin tiedän , mutta siellä on mielestäni vain klassikkoja kotimaisista, ja monet niistä olen lukenut, valtaosan suorittanut kirjallisuustutkinnossani.

      Luen mieluiten suomen kielellä, sillä olen pitkän saksan lukijoita taustaltani. Lisäksi meillä oli tavattoman huono englannin opettaja, joka naureskeli vain poikien kanssa eikä opettanut, ei mennyt eteenpäin. - Runoja luen kyllä alkukielilläkin. Poesiaan tutustun mielelläni.

      Poista
  63. Gutenberg...? Joo mä muistan, tapasin hänet Kölnissä. Tai oliko se sittenkin Wuppertal? Jommassa kummassa kumminkin kai. Eikä sillä väliä sinällään. Mutta kun tää Johannes Gensfleisch zur Laden zum G. väitti, että minä olin ottanut hörpyt hänen olutlasistaan - enkä varmaan ollut ottanut! - kun hän kävi kusella pihanperällä... niin riitahan siitä tuli. No onneks siihen tuli - baarimikkojan oli jo ihan, tiät sä TÖYT TÖYTS - niin siihen tuli yks itävaltalainen korpraali, Adolf H jotain, en muista kuka. Niin se sano että "älkää ny herranen aika rakkaat arjalaiset keskenänne riitele, riidelkää juutalaisten kanssa". Sitten se kopautti kantapäänsä yhteen että NAPS vaan, sanoi HAIL, ja meni muualle. Ihan kiva ukko vaikka olikin vähän Chaplinin näköinen. Joo, mä kysyin sitten baarimikolta (ei sukua minulle) että "mikä on pahimmanmakuista viinaa mitä te täällä myytte?". Se mietti pitkän aikaa. Sitten se sanoi että "on meillä ttietysti tällaista katkeroa kuin KIRCHENPAUMGRADPÖTSCINUMGKUNG". No, minähän tilasin sitä sitten kaksi annosta, toisen Gutenbergille. (Omani jätin juomatta.)

    Ps. Kaukana Gasthausista, noin 10 metrin päässä siitä, mua rupes hihityttää... vittu, jos ihminen keksii irtokirjaimet, niin nauttikoon sitten myös KIRCHENPAUMGRADPÖTSCINUMGKUNGista. Copena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämä viittaa lempiviiniini, meidän makuelostelijoiden täyskymppiin, nimeltään Liebfraumilch, esitän jyrkän vastalauseeni. Viime aikoina olen tosin ostanut pahvisia Cato Negro viinipakkauksia. Kutsun viiniä leikkisästi nimellä "kato nekru".

      Poista
    2. Nuorna joimme lempivaimonmaitoa. Sen jälkeen se ei oikein ole maistunut, kuten ei porvoonlankkukaan eikä erkin pikakivääri, punaviini. Viimeisillä rahoilla noita aina ostettiin.

      Poista
    3. Liebfraumilch on ihana viini. Aikoinaan Ahvenanmaan - siis Maarianhaminan - camping paikalla me joimme sitä. Illalla olimme olleet eräässä ravintolassa, en muista mikä sen nimi oli, tanssimme siellä. Ja joimme olutta - koska olimme köyhiä, ei meillä ollut varaa muuun. Mutta teltassamme meillä oli tuo Liebfraumilch . Hilkka, sukunimeltään Hinkalo, joi siitä vähän. Hän tykkäsi siitä. Minä en tykännyt mutta join enemmän. Ja sitten Hilkka menetti neitsyytensä.

      Ps. Siis jonkunhan täytyy immenkalvo puhkoa, en minä aina haluaisi olla pioneeri, Hilkallakin se oli kamaln kova. No, nukuttiin kumminkin sitten. Aamulla Hilkka herätti mut kun se kutitti mua hiuksillaan. Olin vähän ärtynyt. Hilkka sanoi "arvaa mitä?". En minä tiennyt. Se sanoi että "Mä näin koko yön unia junista". Mua vaan väsytti. Sanoin sille että "Ei Ahvenenmaalla oo rautateitä". Mutta se vaan hihitteli. Ja oli koko ajan vaan mua lähempänä, entistä lähempänä. No, pakko siinä oli sit taas ruveta paneskelemaan.Hilkalla oli kiva vittu, tosin valtavan avara, mutta ittehän olin sinne tieni raivannut. Ja pari viikkoa tästä ostettiin kihlasormukset. (huokaus) Forssassa.

      Ps. Minä olen tavannut, siis ta-van-nu-t, vain kivoja naisia. En pysty ketään soimaamaan, en halua ketään kehuakaan, Hilkka oli kiva kans. Siis... mää aina rakastun ihmisiin jotka rakastaa mua, se vaan menee niin.Kaikki naiset jotka oon tavannut, ovat olleet kamalan kivoja. Eikä tämä ole mikään kohteliaisuus. Mulla on vaan käynyt helvetin hyvä tuuri.

      Ps. Mutta... on kyllä Liebfraumilchkin hyvää. Myös teltan lämpimänä.)Voi ei...!

      Poista
  64. Minulla on geeneissäni - äidiltä perittynä - sellainen lyhyt DNA-pätkä joka panee mut vinoilemaan ihmisille. Ei kun ihan totta. Mutta em mä halua että mun vittuiluni olisi ilkeää... mä ikään kuin parodioin kaikkea. Satirisoin. Em mää halua ketään loukata. (Miksi haluaisin? No en minkään takia.)

    Ps. Äitini ei koskaan jäänyt sanoista toisiksi. Siksi se - useimmiten - jätti sanomatta mitä ajatteli. (Kyllä minä äitini tunsin! Ja yhden ainoa kerran sain hänet sanattomaksi... en muista että muut olisi saaneet? No, tämä kerta oli kun äitini ihmetteli että (me kaikki veljekset oltiin erottu rouvistamme) että "miten minun pojillani on niin huono maku naisten suhteen?". Vastasin hänelle että "kai se on isänperintöä..." Äiti meinas vastata mulle jotain, mutta pani sitten suunsa kiinni.

    En minä sitä semmoisena tietenkään tarkoittanut!!! Äiti, äiti kiltti!

    VastaaPoista
  65. Nyt ajattelen muita asioita. (miettii) Joku muu olisi kirjoittanut tämän pakinan otsikoksi "Olisipa vielä lehmisavuja". Osaan jonkin verran suomea, en tarpeeksi, minusta "ollapa" sana on kivempi kuin tämä konditionaali.Tai en kauheesti. Ite taivuttelen suomenkieltä lonkalta, välillä sanat taipuvat sinne minne tahdon, ei ne aina. Joskus pitää vaihtaa kieltä, etenkin unissa (ruotsiksi), joskus pitää jättää sanomatta se mitä ajatteli. Se on parempi vaihtoehto. Ihmiset menettävät vähemmän.

    VastaaPoista
  66. Katsokaa ihmessä, kun Peter von Baghin dokumentti (1h 14 min.) Tapio Rautavaarasta on kokonaisuudessaan vielä 29 päivää Elävässä arkistossa nähtävissä. Siinä sitä oli äijä. Kansakoulussa häntä pilkattiin, avioton lapsi kun oli ja sellainen oli suunnaton häpeä. Äiti lohdutti: "ollaan me Tapsa kaksin!" Ruokaa joutui Tapsa nälkäänsä varastamaan. Myöhemmin hätäaputöissä naputteli pakkasessa pienelllä vasaralla kiilakiviä sepeliksi, säkit joutui jalkojensa ympärille sitomaan, kun oli niin kylmä. Myöhemmin olympavoittaja, näyttelijä ja laulaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman kylän mieheltä, Oiva Paloheimolta, Tapsa kävi kysymässä, josko saisi runonsa "kerjäläislegenda" nimen muuttaa. - No, miksikä meinaat muuttaa? - Ontuva Eriksson. - Senkun muutat!

      Pentti Haanpäätä kävi Piippolassa tapamaassa, kun kiertue osui Piippolaan päin. Pari pulloa viinaa osti, mennessään kirjailijaa tapaamaan. Vasemmistolainen, kurjista oloista kotoisin ollut Rautavaara tykkäsi Haanpään tuotannosta itsestään selvästi.

      Ja Haanpäähän on kirjailijoistamme parhain.

      Poista
    2. Haanpää on vain yksi hyvistä, parhaus on henkilökohtainen arvostuskysymys.

      Jos olen oikein rehellinen, minusta paremmuusjärjestystä ei kirjallisuudessa voi olla.

      Poista
    3. Olet tietysti oikeassa, mutta tarkoitinkin, että minun ja kaikkien muiden merkittävien mielestä!

      Poista
    4. Keran Forssassa juttelin Tapio Rautavaaran kanssa.Tämä oli juuri vähän ennen kun hän liukastui saippuaan ja kuoli. Eikä siitä sen enempää. Mutta Tapani (pitäisikö sanoa Tapsa?) oli hyvin, hyvin väsynyt kun jutelttiin Ohrakellarissa. (Siis minä olin siinä kolmantena. Laroman Joksa, yleisradiolainen, häntä haastatteli. Ilman mirofonia. Minä siinä vaan kolmantena miehenä - Harry Lime - katselin että onpas Tapio Rautavaara hyvin, hyvin väsyneen näköinen. Eikä juonut alkoholia.

      Kaikki ihmiset ovat joskus nuoria. (muistelee) Sitten tulee sellainen päivä, eikä se mistään yht'äkkiä tule, että eivät enää ole. Se siitä. Aamuaurinko silti tuikkii säteitään... ihmisten kiusaksi, sinne sun tänne, kuin heinäseipäitä. .

      Poista
    5. Kaj se kuitenkin Tapsa tässä tapauksessa Tapio oli, vai kuinka?

      Poista
    6. Tuo merkittävät-vitsi oli tyypillistä minua. Voi saatana kun typeryyden takaisin sais, mutta ei se taida onnistua.

      Poista
  67. Karkotanko minä iines kiltti omalla olemassaolollani sinulta sun muita sun kommentoijiasi? Eli skoijareita. En... tietenkään haluaisi ertä näin olisi. Minusta on aina kamalan kivaa kun ihmiset juttelevat omalla äänellään. (Se ei ole yhtään yhtä kivaa kun he irvistelevät peilin edessä että näyttäisivät kauniimmilta, vitut näyttävät, heistä tulee vain kummallisemman näköisiä.) Tykkään ihmisistä! Rumat ihmiset ova nättejä kun ovat.Tykkään ihmisistä, kiiltokuvista en tykkää, en tykkää kauniista ihmisitä. Mun tyttöni Saaga on nätti, no mikäs siinä - tää Makunen aikoinaan sanoi hänelle että "sä oot seuravaava Miss Suomi..." Saaga soitti mulle ja kysyi "mitä mä isä teen?". Mitäs minä siihen. Toivoin että hän sanoisi sille Makuselle EI, mutta en sanonut mitään. Seuraavana päivänä Saaga soitti mulle että "en mä lähe tohon". Minulla on kaunis ja fiksu tyttö. No, Saaga... muistan kun hän oli n. -4 v, ja me käveltiin metsässä. Hän, kun hänellä oli niin lyhyet jalat, kompastui tuon tuostakin polun juurakoihin ja lensi nenällee. No, isithän on olemassa juuri sitä varten, myös alkoholisoituneet yksinhuoltaja isät, että he kävelevät lapsensa perässä metsäpolkuja pitkin ja nostavat heidät (kainaloista) ylös, kun nää beibit kompastelevat... Niin minäkin. Mutta kun kymmenennen kerra nostin Saaga ylös... niin se kääntyi minuun päin, aika vihaisen näköisenä, ja sanoi "isä, ei sun koko aikaa tartte mua nostella"... No, en sitten nostellut. Ja kun se sit taas kompastu johonki männynjuuren, ja lensi nenälleen, niin minä kattelin muualle... kun se kauhesti puhisi ja nousi pystyyn. Ja sehän kesti oman aikansa. Minä sillä aikaa katselin muualle... mitä metsässä ttapahtuu. Ja vasta sitten, kun Saaga oli jaloillaan, jatkettiin kävelyä

    Ps. Rakastan Saagaa kamalasti. Ja minusta on aivan upeaa että Saaga rakastaa minua. Ehdoitta? En mä osaa muuta käsittää.Saaga parka, sillä oli/on niin kamalan isot silmät. Aina se katteli mitä mä teen. Välillä ihmetteli. Kerran kun eksyttiin metsään niin syötin hänelle ketunleipiä, kyllä ne maistu mullekin, kun oli nälkä. Myöhemmin - vähän myöhemmin, näytin Saagalle nokkospehkoa ja sanoin, että nää lehde tmaistuu paremmlle kuin ketunleivät. Sehän alkoi innokkaasti poimimaan niitä... sitten sen käsiä alko polttaa, se hädisään käänty ja katso mua sano "isä, miks sää juksaat mua?..."

    En mä osannut siihen vastata silloin, enkä nytkään.

    Mää aina ajattelen Saagan parasta. Se, mitä mulle tapahtuu, ei se ole merkittävää.



    Ps. Joo, kun mää oon esimerkiksi flunssassa, niin se soittelee mulle parin tunnin välein. Kun mä sanon sille että "älä ny koko aikaa mulle soittele, sää häiritset mua" niin se sanoo että "isä, mä oon susta huolissani". No, niinpä niin. Kerran mä sanoin sille että "en mä vielä aio kuolla", se vastas mulle "kamalan kiva kuulla!". Sit me taas alettiin hihittää, ainakin minuutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan joku nokkaansa jostain ottaa ja lähtee matkaansa jatkamaan. Me muut kyllä luemme sinua innolla.

      Poista
    2. Kukaan ei ole koskaan valittanut sinusta. Joskus kun HG tai joku selvästi ilkeilevä Anonyymi kirjoitteli täällä paljon, sain tuntemattomilta moniakin valituksia ja poistokehotuksia.

      Kaiken kaikkiaan blogikommentoinnista on jonkin verran siirrytty pois, ehkä isommille foorumeille, joissa oma kommentti saa näkyvyyttä, vaikka se oikeasti hukkuukin sinne.

      On kai myös niin, että useat muutokset johtuvat kommentoiien oman elämän asioista, eivät niinkään muista. Meillä on vain tapana ottaa itseemme, turhaan, vähän kuin lapsilla, jotka kuvittelevat itsensä vikapäiksi, jos vanhemmat eroavat.

      Poista
    3. Joo. Kun mun veljeni Markku erosi vaimostaan, sovussa tietysti Tytistä - koska olemme fiksusti kasvatettuja kansakoulunopettajan poikia - niin Rami, Markun poika joka hänelle avioerossa jäi, kysyi kerran Markulta että "riideltiiks me Mimmun kanssa niin kamalasti että äiti lähti?" - Markku selitti, tai yritti selittää. (Rami oli silloin kuuden vanha ja Mimmu, hänen siskonsa, seittämän.)

      Ps. Kerran suosiaalihuollo ämmät, ei kun ne olikin koululautakunnan ämmiä, alkoivat riidellä mun kanssani. Heidän mielestään Saagan piti mennä yläasteelle yhteen kouluun, johon minä en halunnut että hän menee (koska siellä oli Johanna, joka oli opettanut Saagan huumeille). Minä sanoin että Saaga siihen kouluun ei mene. He sanoivat että "varmaan menee". Minä sanoin että "ei mene". Ne sanoiva että "meneepäs", koska hänet on sinne määrätty. Vitut, ajattelin, en mä jaksa teidän kanssa väitellä; kysyin heiltä kuka täällä näistä asioista päättää? Antoivat minulle koulutoimenjohtajan nimen ja osoitteen. Mutta äärimmäisen inhottavasti tuo ämmä, joka mulle sen osoitteen antoi, sanoi että "ei se mitään auta että hänelle kirjoitatte. Lapsenne aloittaa koulunkäyntinsä siinä koulussa johon..." Em mä viittinyt sitä kuunnella. Kirjoitin kirjeen herra Koulutoimenjohtajalle... nyt en muista paljoakaan siitä, mutta aloitin "Oikeus on määrännyt minut lapseni huoltajaksi. Niin kauan kuin näin on, vastuuni hänestä on jakamaton. Huolehdin kaikesta mitä hänelle tapahtuu, myös hänen tulevaisuudestaan. Jos te olette eri mieltä kuin minä, hyvä on, vastaatte sitten kaikesta muustakin, mitä hänelle tapahtuu"... Ei, ei, kirje oli paljon fiksumpi, ja pidempi, seuraavana päivänä ovikelloni soi ja siellä oli postipoika jolle mun piti kirjata että olin saanut "pikakirjeen". No, se oli koulutoimenjohtajalta, joka joka pyysi minulta että ilmoittaisin mihin kouluun haluan lapseni Saagan menevän. Sain ite valita mihin. Hmnh. Kysyin Saagalta mihin haluat. Se, samperin punkkari siihen aikaan, raapi vähän aikaa mustiksi maalattuja hiuksiaan... sano että joo, kai mä meen sitten tonne. Soitin koulutoimenjohtajalle että tyttöni menee "tonne", hän sanoi että asia on O.K.

      Siis, voi jumalauta. Jos kouluviranomaiset väittää mulle että mun vastuuni tytöstäni ei ole 100%, vaan 85% esimerkiksi vaan, niin minähän vastasin heille että se ei pidä paikkaansa. Tyttöni, joka just oli tulossa puberteettiin, oli niin saatanan hankala muutenkin... minä vastasin noille kouluviranomaisille, ja muutamille muille viranomaisille vähän myöhemmin, että "niin kauan kun vastaan Saagasta, vastuuni hänestä on jakamaton..." Em mä muuten olis jaksanut tapella. Ja oli se välillä siinä ja siinä, että jaksoin...

      mää vaan niin kauheesti rakastin Saaga. Tein kaikkeni. Öisin en osannut nukkua, pelasin päässäni shakkia, se oli kamalaa aikaa. Saaga oli ihan hullu. (Hullu kuin pullosta tullut.) Mutta sitten Saagan puberteettiaika yht'äkkiä loppui, hänestä tuli samanlainen ihminen kuin ennen sitä. (Ja ensimmäiseksi hän otti mua kaulasa kiinni ja rutisti, halasi sillä lailla kun osasi, ja pyysi minulta anteeksi... muistaakseni annoin, anteeksi, myös itselleni.

      Poista
  68. Kyllä se oli kamalaa aikaa. Mutta kun mä tiesin että ei Saaga tommote oikeesti, tää on nyt vaan tämmöistä aikaa, ihan kamalaa. Millään ei meinannut jaksaa. Eikä mua kukaan auttanut. Mää vaan ajattelin itekseni että muita vaihtoehtoja on olemassa, ei niitä muita oikein ollut kuin se, että luovuttaisin! Mä päätin että MÄ EN LUOVUTA! (Koska rakastin sitä penikkaa enemmän kuin itseäni. Ja hyvä että niin. Koska paljon, paljon mukavampi ihminen hän on kuin minä. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  69. sekoilevaa tekstiä, olen pahoillani, minä olin jääkarhuisä joka tykkäsin jääkarhulapsestani.

    VastaaPoista
  70. Naisia tulee ja naisia menee. Mutta ei lapsia sillain vaan tule ja mene.

    Mä oon hyvä isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikis, minusta on mahdottoman kiva, kun kerrot Saagasta, ja omasta elämästäsi. Ihan niin kuin Iineskin. Sellainen lähentää ihmisiä! Meillän oli yksi tuttu, joka kyseli kaikkea mahdollista meistä ja me kun kerroimme, hän hihitti tyytyväisenä, mutta ei koskaan vahingossakaan kertonut itsestään eikä omasta perheestään. Sen takia en hänestä tykännyt. Hän tuntui enemmän ulkomaan vakoilijalta kuin ihmiseltä. Ehkä hän kirjoitti meistä iltapäivälehtiin rapajuttuja, kun poistui aina niin tyytyväisenä.

      Iines, sinä, Tapsa ja Riku ja (hitsi, minä en jaksa luetella kaikkia teitä täällä avoimessa ikkunassa, vaan lisään yhteen pakettiin sydämelliset terveiset kaikillle niille, joita en ennätä nyt nimetä. Meillä on täällä nimittäin kiire, hurlumhei-päivä. (Otamme koko päivän lomapäivänä, jolloin vain pelkästään siivoamme. Ah, ihanaa! Tulee puhdasta. Hurvittelemalla. Aloitan tämän iloisen päivän kaikkien aamutouhujen ja tämän kommentin jälkeen menemällä innokkaasti vessaan. Siivoamaan sitä. Voi voi mihin kuntoon se on itsensä saattanut!) Tuolta toisaalta kuuluu voimakasta imurin ääntä. Se tietää hyvää!

      Ai, sinä ihana päivä, joka kurkit sisään ikkunoista! Ja ai, te mukavat, upeat ihmiset, joita kurkin Iineksen ikkunasta! Sydämelliset terveiset teille kaikille. (Nyt menen siivoamaan vessaa. Sitten kerään lattialta kirjat ja kaikki muut tavarat, panen ne siistiin pinoihin sopiviin paikkoihin, ellen saa niitä mahtumaan hyllyihin, johon ne oikeasti kuuluisivat.

      Huom. tämä on hyvänä hetkenä kirjoitettu, kohta alkavat taas kovat ajat, jolloin olen ja muut ovat hermoromahduksen partaalla, I suppose! Iloista päivää teille kaikille!

      Poista
    2. Mikis, taatusti olet hyvä isä, isistä parhain. Jo se, miten usein kirjoitat tytöstäsi, kertoo asianlaidan. Se mikä on sydämessä, muuntuu sanoiksi näillä virtuaalilaineilla. - Kunpa noita lapsia olisi siunaantunut meikäläisellekin useampi kuin yksi ainokainen. Vaan hyvä sekin, kiitollinen saa olla.

      Liisu, tuntuu kuin raikas kevättuulonen olisi puhaltanut minunkin huoneitteni halki, kun luin kommenttisi! Siivous on nimittäin se, mistä en kauheasti pidä, mutta teen kuitenkin. Tavarat ovat minulla hyvässä järjestyksessä, siis niitä ei loju oikeastaan missään turhanpäiten. Sen sijaan sänkyni alla voi joskus olla villakoiria, sillä inhoan imurointia. Pihatöissä sen sijaan olen hyvä. Lapio ja kirves sekä saha, jopa klapikone istuvat käteeni, mökillä, jonne pian taas pääseekin käymään.

      Poista
  71. Mitä tulee Rautavaaran Tapsaan, niin minunpa vaimoni on teinityttönä myynyt hänelle Oulunkylän kioskilla jäätelöä. Sen hän muistaa aina mainita.

    VastaaPoista
  72. Vastaukset
    1. Eikä naurata, Riku, vaikka olenkin jo oppinut sietämään tuota laulua, koska tykkään pojista kuitenkin.

      On vähän tyhmää seistä keskari pystyssä, kun on kuitenkin saanut niin paljon tältä yhteiskunnalta. Suomi on yksi niistä maista, joissa vammaisen on kuitenkin hyvä olla. On kyydityksiä, hoitoa ja huoltoa, vaikka se sopimus olikin ratifioimatta. On erillisiä vammaisasuntoja, on tuetttua asumista ja muuta taloudellista tukea, on kuntoutttamista ja palveluja, ei tarvitse piiloutua ja hävetä, sillä ei meillä enää vammaisille huudella, terveille vain.

      Poista
  73. Tapio Rautalapio on hieno ihminen!

    Kävin äsken ulkona, tuuletin päätäni, mutta ei se meinannut millään tuulettua. (Pesä mikä pesä, tuulenpesä.) Ajattelin suomenkielisiä lauseita, sellaisia jotka pysähdyttävät, muistin yhden... Joo. Ja sen minulle sanoi virkapukuinen ihminen. Kuului seuraavasti:

    "Ajokortti ja rekistero... täällähän haisee viina".

    Ja toivon että ette käsitä tätä väärin: siis minähän olen jyrkästi sitä vastaan että ajetaan kännissä autoa. Enkä toista kertaa oo kärähtänykkään. Minusta ihmiset saavat tehdä itselleen mitä haluavat, mikä veljeni vartia minä olen, mutta kännissä autoa ajava ihminen ottaa itselleen Viikatemiehen roolin. Se on aivan väärin! Ei kellään ole oikeuttaa tappaa ketään toista! Joka vuosi Suomessa kuolee (keskimäärin) parikymmentä sivullista ihmistä rattijuoppojen takia. Ajatelkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajoin kerran kännissä kotiin, yksi naisopettaja kyydissä. Tulimme rehtorin luota illanistujaisista. Pääsimme ehjänä perille, kunhan ensin pääsin irti kinoksesta, johon takapuskurini juuttui. Liikkeelle lähtiessäni peruutin hankeen kun tarkoitus oli ykkösellä eteenpäin. Näin edesvastuuton olin. Kehtasimme myös kikattaa hillittömästi.

      Poista
  74. Nyt, kun en näemmä tänäkään iltana saa unta, kerroin teille yhden jutun joka on minua huvittanut siitä asti kun... No. Minä ja Saaga istuttiin syömässä, kahdestaan, kuten yh-perheessä tapana on. Oltiin toisiamme vastapäin. Saaga mulkoili mua... en antanut sen häiritä itseäni. Mutta huomasin kun hörppäsin maitoa lasistani, niin Saagakin hörppäsi. Kun purasin näkkileivästä palasen... Saagakin puraisi. Kun leikkasin veitsellä lihapullan kahtia, Saagakin leikkasi. Kun vilkasin ikkunasta ulos, Saagakin vilkaisi. No, sitten minä sanoi RÖYH, niin Saaga sanoi kans öyh. Mua alko huvittaa tää juttu niin kauheesti että sanoin Saagalle "voi helkkari, kato taakses, siellä iso hämähäkki!". Saagahan katsoi - ja sillä aikaa vaihdoin nopeasti veitsen ja haarukan tosiin käsiin, siis haarukan vasemmasta oikeaan ja veitsen oikeasta vasempaa. Saaga kääntyi takaisinpäin ja sanoi "Höh, ei siellä mitään hämähäkkiä ole. Taidat nähdä näkyjä." Jatkettiin syömistämme. Ja koko ajan Saaga edelleen matki mua... mutta sitten se jähmettyi: sen valtavan isot silmät alkoivat tuijottaa mun käsiäni... ja se vaihtoi vaivihkaan (kyllä minä sen huomasin!) aterioitsimet toisin päin, kans. Syötiin ruokamme loppuun. Ja Saaga nousi pöydästä (oli minun vuoro tiskata astiat) ja sanoi "kiitos ruoasta, isä" ja meni omaan huoneeseensa... paiskasi oven huoneensa kiinnii niin että PAMTI vaan.

    Tuittuilija - isäänsä tullut?

    VastaaPoista
  75. Iines jossain tuossa edempänä puhui "naisnäkökulmasta", tai ainakin vastaavasta - jos oikein ymmärsin? ("Tä?" pläpä pläpä pläpä "Eikun mä enkuule..." pläpä läpläpä pläpä "Mä kuulen koko ajan väärin" pläpä pläp läp "Itelläs on kulli väärä.") niin, ainakin Perussuomlaisten (r.y.) mielestä "naisnäkökulma on makuuhuonneen kattto"...

    Hyvä vitsi, hihi hihi hihhhi hi...Ai, miksei ollut? Siis mä tarkoitan että naiset on, totta kai, yhtä viksuja ihmisiä kuin miehet. Tai siis, onhan ne välillä viksumpiakin, en mä tarkoita. Siis... TOTTA KAI naiset keittävät parempaa kahvia kuin miehet, ja onhan niillä isommat tissitkin, mutta SIITÄ HUOLIMATTA he keittävät parempaa kahvia... Tai enkös minä tämän jo äsken sanonutkin? (Kummallista.) Minähän olen nimenomaan veministi itsekin. (Sihteeri... kirjotetaanko 'veministi' veellä niinkuin vittu vai ähvällä, kuten Faarao? No, pane sinne jotain minkä ne hyväsyy.)

    VastaaPoista
  76. Naisnäkökulmasta? Minäkö? Haluaisinpa tietää, mitä asiaa olen tarkastellut naisnäkökulmasta, kun en nyt yhtään muista.

    Vaikka kyllä semmoinenkin kulma on. Minä en kyllä uskoakseni tarkoita sillä mitään hömppää, naistenlehtikamaa, vaan luullakseni joko naisen taloudellis-yhteiskunnallista asemaa tai sitten naiseuteen liittyviä sukupuolieroja, joita ei voida kiistää.

    VastaaPoista
  77. Ryhdistäydyn Iineksen kannattajaksi Kurikan Poikien laulun sanomasta, vaikka nimim. RRR tuolla aiemmin näki siinä syvällisiä merkityksiä, jopa keskisormen näyttöä fasismille.

    Minä näen siinä kehariarjen kuvauksen: asutaan tuetusti keskellä erilaista avustajakuntaa, joka määräilee ikävästi arjen asioissa, pitää muutenkin jöötä ja patistaa tekemään tylsiä asioita, vaikkei yhtään huvittaisi... "aina mun pitää siivota, ei saa katsoa telkkaria".

    Tuli mieleen Hesarin juttu Espoon kohutusta vammaisasunnosta, jota paikalliset nimby-hengessä vastustivat kovasti. Siinä tulee olemaan tilaa 15 vaikeasti vammaiselle ja kustannukset espoolaisille veronmaksajille ovat 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Aika kallista per nuppi, sanoisin, mutta elämä on.

    Joskus tulee vaan mieleen, että onko ihan varmasti välttämätönsä tarjota jokaiselle nuorelle ikään kuin illuusioita omasta elämisen ja asumisen vapaudesta, vaikka se vaatisi ympärivuorokautiset henkilökohtaiset avustajat?

    Tällaisen kysyminen on arvatenkin julmaa, sydämetöntä ja taantumuksellista. Kysynpä kuitenkin. Luulisi sitä paitsi, kurikkalaisiakin katsoessa, että yhteisöllisyydessäkin on etunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon vähän varovainen näissä vammaisjutuissa, kun tunnen kaksi vaikeasti vammaista, toisella on Rettinsyndrooma, toisen vammaisuuden nimeä en tiedä, mutta kumpikaan ei osaa puhua, eikä tulisi toimeen itsenäisesti. Minusta on hyvä, että on hoitokoteja.
      Tuota kilpailua kuuntelin ja ensin pelästyin valintaa, mutta ihmeen omatoimisia ne voittajat ovat. Kuulin että että heillä on avustajat koko ajan mukana, Se helpotti. Epäilen, etteivät he tulisi toimeen maailmalla ilman auttajia. Kilpailu on kova. (He tuskin edes haluaisivat asua yksin. Paljon kivempi heillä, luulisin, on asua yhdessä toisten kanssa. Ja se olisi turvallisempaakin heille.)

      Tuosta kilpailusta jäävään itseni, sillä olen enemmän klassisen musiikin ystävä. Ja kuuntelen mielelläni aikamme musiikkia. Beethovenit ja kumppanit menneiltä ajoilta ovat kyllä tavattoman hyviä, heitä kuuntelee mielellään. Mutta ei musiikki ole pysähtynyt heihin, elämä menee koko ajan eteenpäin kaikilla aloilla, musiikissakin. Aina on ollut niin, että aikalaiset eivät välttämättä arvosta, eivätkä pidä oman aikansa taiteesta, pitävät sitä omituisena ja hulluna. Mutta taiteen tehtävä, ainakin yksi sen monista tehtävistä, on luoda uutta.

      ( tässä yhteydessä tekee mieli kertoa, että mokasin blogissani pahan kerran. Olin laittanut loppuun muutaman linkin, joista ensimmäisessä oli äänitysvirhe, joka pilasi koko teoksen. Poistin sen ja panin tilalle uuden, mutta harmittaa ja toivon, ettei kukaan teistä olisi käynyt siellä, tai ainakaan kuunnellut sitä väärää musaa - se on muuten nykymusiikkia. Tämä Ei ole mainos. Ja tiedänhän minä, ettei siellä moni käy, enkä ihmettele. Tahtoo mennä tekstini vähän niin kuin raskauden puolelle. Siitäköhän johtuu, että minusta blogikirjoitttaminen ei ole helppoa.

      Poista
    2. Tekisi mieli poistaa tuo kommentti, ainakin kaksi virhettä pongasin. On pirullista, kun huomaa itsessään, ja itsestään, tulevia virheitä. Olen saamarin perfektionisti. Vaikka pelkään niitä. Enkä tule itseni kanssa toimeen, vaikka tiedän, että pitäisi. Surullista. Eilen oli hyvä päivä, mutta nyt on jo huominen, huomaan kellosta, että alkaa olla jo aamu. Hyvää huomenta!

      Poista
    3. Liisu, minusta sinä olet turhan säälimätön itseäsi kohtaan. Et olisi! (Tai ole vaan jos niin haluat mutta siitä huolimatta olet kiva, etenkin ihmisenä. Pehmeä ja Pörröinen.)

      Poista
    4. Tai en minä sinun pehmeydestä ja pörröydestäsi tiedä, toivottavasti aviomiehesi sitä puolta sinusta osaa arvostaa, minä tykkään sinun kirjoitelmistasi. Niissä on aina musiikki niin lähellä, hellyttävän lähellä!

      Poista
    5. Tapaa, on siinä sekin puoli, että vaikeavammaisen hoitaminen kotona mahtaa olla äärimmäisen rankkaa.

      Jos pennoset meinaavat loppua, minun puolestani saisi tinkiä narkkarien korvaushoidoista ja muista äärimmäisen kalliista keinoista, joilla narkomaaneja hyysätään.

      Vammainen ei ole valinnut vammaisuuttaan mutta päihderiippuvainen on ihan itse alkanut käyttää.

      Julmaa? Ehkä, mutta joskus lienee tarpeen priorisoida.

      Kuunkuiske

      Poista
    6. Liisu, huomasin, että yksi linkki ei toiminut ja arvelin, että korjaat kyllä sen - niin kuin teitkin. Linkkien musiikki oli hienoa, kiehtovaa.

      Koetin kerran kuunnella sellaista uutta säveltäjää kuin Kaija Saariaho. Koin hänen tuotantonsa kakofonisena äänten sekamelskana, häiritsevänä meluna! Hän on saanut kansainvälisiä palkintoja ja menestynyt huimasti. Vika on tietenkin minussa. En vaan pysty nauttimaan niistä irrallisista äänistä, joita mikään ei korvissani yhdistänyt kokonaisuudeksi. - Tosin - lausun tämän mielipiteen vain lyhyen tutkimukseni valossa.

      Poista
    7. Jos noudatetaan tuota, että tukirahoja priorisoidaan jonkin sairaudensyntyteorian mukaan, niin vammaisuuskin voi aiheutua vaikkapa synnyttäneen äidin itsevalituista elintavoista.

      Ja toiseksi, mitä on päihderiippuvuus, narkomania tai alkoholismi? Onko se oma valinta? Monet tutkimukset sanovat, että se on sairaus, johon vaikuttaa monta tekijää, mm. geenit ja muu perimä, eikä psyykkisiä varhaislapsuuden traumatisoitumisia voi laskea pois syykartalta.

      Vaikeita asioita. Heikot meillä on keskuudessamme, aina. Sivistynyt ja eettinen yhteiskunta tukee heitä kysymättä, mistä vamma on peräisin.

      Tukien määrästä ja laadusta toki voidaan olla monta mieltä.

      Poista
    8. PKN:n rock-kapinallisuudella en tarkoittanut ihan kauhean syvällisiä. Vain silmänräpäyksen ajan Kurikoiden ja Euroviisujen vastakohtaisuus on kapinallista, sen silmänräpäyksen jälkeen yhtye sulautuu viihteen kaiken nielevään mustaan aukkoon. Kuten kaikki rockin kapinailmiöt tekevät. (kirj. huom. mitä Kennedyn kuolema meinaa sinulle? - Dead Kennedysin California Über Alles oli aivan saakelin kova biisi.)

      Vammaisten asioista hyvin vähän tiedän. Minä ajattelen bändin merkitystä lähinnä siinä tietynalaisessa hauskuudessa. Bändin jäsenet ovat hyviä tyyppejä ja siten hyvää mainosta vammaisille. Kari Aalto onnistuu ulkonäöllään olla hyvin punk-uskottava, mutta kapina on lopultakin äärimmäisen kilttiä. Kilpailukappale kertoo minusta edelleen hienosti niistä harmituksista, joita laitoshoito ja jatkuva ohjaaminen varmaankin aiheuttavat. Mutten usko, että sanoituksella olisi edes tarkoitus vastustaa sellaista yhtään haisevaa vastalausetta enempää.

      Ja jos mennään asiaan, bändi on vedonlyöntiyhtiö Unibetin ykkössuosikki loppukilpailun voittajaksi.

      Poista
    9. Dead Kennedys kehaisi jossain Kurikoita. Siksi laitan heiltä tuon upean kappaleen. Tallenteessa merkittävää on myös show, josta puuttuvat lavalta ne rekka-autolliset tavaraa. Silti tunnelma on aivan toisenlainen kuin jonkun paska-philcollinsin sadan rekan kiertueella. (olin toistkeet vuotta sitten katsomassa: aivan kauheeta tuubaa).

      Poista
    10. Voitto loppukilpailuissa ei olisi yllätys Miksi muut maat eivät äänestäisi samoista humaanisista syistä yhtyettä voittajaksi kuin Suomi.

      Yhtä hyvin mahdollista on keskivaiheille sijoittuminen. Pisteitä tulee joka tapauksessa. Kirvelevään tappioon en usko. Kyse on sympatian määrästä, sillä kukaan ei voi tosissaan väittää, että sävellys olisi paras kaikista.

      Poista
  78. Natsi-Saksassa tämä asia ratkaistiin järkevästi, tai ainakin ekonomisesti; pantiin keharit linja-autoon, semmoiseen erikoisesti tiivistettyyn, jonne johdettiin pakokaasut. Riitti puolen tunnin lenkki kun ne keharit olivat ex-kehareita. Sai suoraan skipata heidät hautausmaalle. - Taloudellisestihan tämän on järkevintä, olen aivan samaa mieltä, tästä.

    Ps. Siitä olen kansa samaa mieltä että tuo, siis nimenomaan tämä! heidän piisinsä on aika perseestä. Mutta soittajat eivät ole.

    VastaaPoista
  79. Ja Iines - minäkö sinua syyttäisin femenismistä? Sellainen ei edes juolahtaisi mieleeni, ei koskaan! (Paitsi tietysti aina välillä. Aina välillähän minä puhun mitä mieleen juolahtaa. Nääs.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä syytöksiä edes ajatellut, mikis, vaan se kutkutti, että mitä asiaa tarkasteltiin "naisnäkökulmasta". Vaan viis siitä.

      Piisi on peesistä, mutta pojat kivoja lemmikeitä. Kutikuti vaan leuan alta.

      Ei vaan ihan oikeasti, pidin siitä, että yksi heistä puhkesi vuolaisiin kyyneliin voiton ratkettua, oikein vollotti. Tämä oli aitoa, ei välttämättä se laulu ja keskarin näyttö.

      Poista
    2. Mikis on sellainen tissifetisti.

      Minäkin katsoin eilen dokumenttia Femenistä samaan aikaan ensimmäisen Indiana Jonesin ja Independence dayn kanssa. Parasta viihdettä noista kolmesta oli edelleenkin Indiana Jones. Sitä paremmin ei seikkailua ole tehty ennen tai jälkeen.

      Poista
    3. Kyllä Femenillä merkitystä on, heidän rohkeutensa on ihailtavaa. Laina wikipediasta: "Lokakuussa 2014 Iana Jdanova tuomittiin Ranskassa sakkoihin säädyttömyydestä ja vahingonkorvauksiin Venäjän presidentti Vladimir Putinin vahanuken tuhoamisesta Grévinin museossa Pariisissa. Hänen rintaansa oli kirjoittu "Kill Putin" kun hän rikkoi nuken veitsellä." - Aika rock!

      Poista
  80. Espoon tukiasunnossa, josta en siis tiedä muuta kuin olen lehdistä lukenut, minua kiinnosti se, että samaan aikaan lehdessä puhuttiin Ruotsin kuningashuoneen kustannuksista. Äkkiä päässä laskien, kuten tapani on (joku sielullinen vamma varmaan) päättelin että kuninkaallisten ja vammaisten yksilöllinen premium-tason hoito maksaa saman verran per nokka.

    Onko se paljon vai vähän, se on tietysti eräänlainen arvovalinta.

    Minäkin tunnen tietenkin vammaisia. Minulla oli läheisenä työtoverina liikunnallisesti erittäin vaikeasti vammainen ihminen, jonka pää kuitenkin pelasi kuin partaveitsi. Puolen vuoden yhteistyön jälkeen en osannut enää pitää häntä minään "vammaisena" tai muutenkaan outona.

    Mikäli nämä kalliit tukiasunnot ovat hänen kaltaisilleen, kannatan niitä lämpimästi. Käänsin siis kelkkani ketterästi, kun mietin asiaa tarkemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään nimessä väitä, että Ruotsin kuningas vetelisi viitosella, mutta en minä sentään häntä vammaisiin vertaisi.

      Poista