10.2.2015

Voiko maailmankatsomus muuttua?



Olen huolissani maailmankatsomuksestani. Idolini ovat vaihtumassa. Toisaalta minun ei ole asiallista puhua idoleista, koska en harrasta ihmisihanteita edes kulttuurin jalolla kentällä. Porisevalla padallakin on aina musta kylki.

Ajatusmaailmoista ajattelen pikemmin niin, että kaikki on valmiina kuin pyhällä aterialla, ihmisen tulee vain ryhtyä aterioimaan. Vaan ei ihminen näin tee.  Syötyään hän laatii reseptit, kokonaisen keittokirjan ja sanoo: tämä on pyhä ateria ja tämä, vain tämä johtaa onneen.

Lapsena tunsin vetoa Jeesukseen. Rakastamani alakoulun opettaja oli uskovainen ja lauloi kauniisti, paremmin kuin radiolaulajat. Kun meitä rokotettiin tuberkuloosia vastaan, luokassa, kaikkien piti riisua yläosa paljaaksi. Odotimme hampaat kalisten terveyssisarta luokkaan. Pojat kertoivat, että neula voi olla puolimetrinen.  Opettaja käski meidän painaa päämme pulpetin päälle ja sulkea silmät. Kun kopsautimme kallomme pulpetin kantta vasten, opettaja lauloi  enkelin äänellään lasten virsiä, monta säkeistöä.

Kun kotona kysyttiin lahjatoiveita, pyysin "jotain Jeesus-kirjaa".  Sainkin sellaisen, äidiltä. Nyt kun katson kirjaa, sen kansilehdellä lukee Iinekselle! Sirpa.  Olen saattanut kirjoittaa sen itse jossain leikissä, mutta ehkä se onkin Niemen Sirpalta, tytöltä, jolla oli heikko sydän ja joka muuttui eräänä päivänä siniseksi ja kuoli.  En pystynyt tämän jälkeen nukkumaan selälläni ja pitämään käsiäni rinnan päällä. Siinä heti alla sykki sydän, jossa monella lapsella oli vikaa. Yhdellä Outillakin oli sydän väärällä puolella ja hän näytti eskimolta. Hän ei kuitenkaan kuollut. Ja yksi Jaakko syntyi ilman käsivarsia ja sydän viallisena.

Jeesus-kirja on tässä edessäni. Siinä on Eeli Jaatisen kuvat ja se on Viola Renvall-Krokforsin kirjoittama, suomennettu.  Tarina on Jeesuksen elämäntarina, aika asiallinen versio. Jeesus oli hyvyyden perikuva, ja minäkin tahdoin olla hyvä. Kun sain vahingossa kemikalioliikkeestä kaksi korttia, jotka olivat liimaantuneet toisiinsa, lähdin viemään toista takaisin, koska halusin olla rehellinen. Ajattelin, että kauppias, vanha Sulander, ilahtuu kovasti.  Vaan hän otti vain tyynesti kortin ja sanoi kiitos. Olin vähän pettynyt, koska hyvyyttä ei arvostettukaan niin kuin opettavaisissa saduissa. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun koin koko maailman tylyksi hyvyydelle.

Jeesuksen ja opettajan jälkeen oli pitkä tauko, ennen kuin ihailin jotakuta henkilöä. Seuraava oli nimittäin Che Guevaara, ja Lenin, molemmat kuvansa perusteella - tiedätte kyllä nämä klassikkokuvat. Ripustin valtaisan Chen julisteen kämppäni seinälle Marimekon katosta lattiaan ulottuvan vihreän kankaan viereen, ja ihailin Chen kauniita kasvoja. Leninin profiilikuvakaan ei ollut hassumpi. Ja mikä parasta, molemmat miehet olivat hyviä, köyhien ja sorrettujen puolella. Vielä kun palasin Pikkukaupunkiin opettajaksi, olin tulenpalava köyhien ja sorrettujen puolustaja. Kun valitsin oppilaille joitain taistelulauluja levyraatiin, ne saivat murskatuomion. Sitten valitsin jonkun Kasevan, ja sille naurettiin. Uusi aika oli koittanut.

Edelleen minussa on Jeesus- ja Lenin-henkeä, mutta Marxia en enää jaksa. En usko enää pääoman  tuomaan hyvinvointiin, koska en ole koskaan sitä pääomaa kokenut, hyvin ansaitsevanakaan - verot veivät 40 prosenttia tuloistani ja jämillä makselin opinto- , asunto- ja autolainoja. Nyt olen päässyt veloistani, mutta kireät vuodet tekivät sen, ettei säästöjä kertynyt.  Työmiehillä on paksummat pankkitilit, niin kuin oikein onkin. Parhaillaan kotini seinät huutavat remonttia, kaikki pinnat ovat räjähtäneessä kunnossa ja putkiremontti odottaa keväällä maksuaan. En usko edes nykyiseen demokratiaan, sillä se on demokratian irvikuva .

Ei täällä ole ihmisillä tasa-arvoa, osalla ei ihmisarvoakaan, eikä se mene aina niin, että köyhin ja maahanmuuttanein on kärsivin. Meillä jää jalkoihin myös hyväosaisina pidettyjä. Eli minunkaltaisiani valkokaulusköyhiä eivät auta Rinteen ammattiyhdistyshenkiset ideologiat, eivät työttömiä ja syrjittyjä tukevat kommunistien riistopuheet. Minun kaltaisiani tilastoissa näkymättömiä hyväosaisia syrjäytyjiä on paljon. Oikeistoa en ole vielä kokeillut, että mitä se sanoo hyväosaiseen köyhyyteen.

Kun oikein vanhenen, olen taatusti se laitoksessa horiseva tai kellarikäytävälle työnnetty vanhus, jonka vaippaa ei ole vuorokauteen vaihdettu ja jonka läppäri on käytetty  laitoksen kuukausimaksuun. Niin kauan kuin teillä omaisuutta on, se otetaan teiltä pois, kunnes Kela auttaa teitäkin. Ei kai tässä ole mitään väärää. Vai onko jollakulla Kela-tuetulla muka läppäri? Eli onko minulla toivoa kuitenkin?

Voiko ihmisen maailmankatsomus siis ylipäänsä pysyä samana koko eliniän? Muuttuuko ihminen vai maailma?

212 kommenttia:

  1. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Tottakai muuttuvat, maailma ja maailmankatsomus.

    Lapsena ja nuorena olin oikeistolainen, siitä iän mukana kehittynyt ajattelevammaksi, jonkin sortin vasemmistolaiseksi, en sitä tosin oikein pysty teoreettisesti selittämään. Tämähän on luonnollinen kehitys, nuorena oikeistolainen, vanhempana ja viisaampana siirtymä vasemmalle. Jos tällaista kehitystä ei tapahdu, ihmisessä on jotain vikaa, tai sitten hän on perinyt hopeakaivoksen.Mutta sille oikeistolaisuudelleni oli silloisessa maailmassa vankat perustelut. Muistan kun lapsena ihmettelin, miksi ihmiset eivät ymmärrä neuvostoliiton olevan iso keskitysleiri. Paljon myöhemmin tajusin, että kaikkihan sen tiesivät ja tajusivat, mutta eivät antaneet sen menestystään häiritä. Ja nuoriso nyt joka tapauksessa on aina suuremmaksi osaksi täysin pöljiä, koska heillä on siihen mahdollisuus.

    Äänestin Mauno Koivistoa presidentiksi, siitä olen yhä ylpeä. Höpö-Herliini ja vuorineuvokset olivat vakuuttuneita, että nyt kaikki sitten sosialisoidaan ja neuvostotankit tulevat oikein kutusuttuina. Mitä tuollaiseen sanoisi? - Heh, ei kai mitään, taantumusta ei voi opettaa.

    On kirjoitettu, että eräs bumtsibum-tanssija koki yhden nopeimmista maailmankatsomuksen vaihdoksista, kun presidentti vaihtui. Uskollisesta Tarja Halosen nöyrästä palvelijasta tuli Niinistön vankkumaton ihailija sattumalta aivan samoihin aikoihin kun presidentivaalien tulos julkistettiin.

    Demokratiaa sopii haukkua, teenhän niin itsekin, mutta visusti on pidettävä mielessä sen olevan ainoa vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan erään viisaan vanhemman herran täällä sanoneen tuon päinvastoin: joka ei ole nuorena vasemmistoradikaali ja vanhana konservatiivi, ei ole elänyt tms. Tämä oli idea, mutta sanat olivat toiset. Hänestä se oli normaali kehityskulku.

      Itse en tiedä, mikä on normaalia tai mitenpäin sen kehityksen tulee olla, mutta eikös sananlaskukin sano että nuori ja hurja, vanha ja viisas?

      Itse olen eniten ihmetellyt sitä, että entiset vasemmistolaiset ja neuvostoihailijat ovat useimmiten sitä vieläkin ja jokuset taitavat kannattaa aatteen palossa edelleen putinilaisuuttakin eivätkä oikein sulata mitään neuvostokritiikkiä. Nimittävät vasemmistolaisuutta edelleen edistyksellisyydeksi. Hmm. Eli miten on sitten näiden koskaan muuttumattomien kehityksen laita? Eiväthän he nyt ainakaan jämähtäneitä tai änkyröitä kai ole?

      Poista
    2. Ajatus luonnollisesta siirtymisestä vanhemmiten yhä konservatiivisemmaksi lienee Chruchillin, Englannin Paavo Väyrysen, esittämä.

      "entiset vasemmistolaiset ja neuvostoihailijat ovat useimmiten sitä vieläkin ja jokuset taitavat kannattaa aatteen palossa edelleen putinilaisuuttakin "

      Aika erikoiselta tuo kuulostaa, käsitykseni mukaan sellaisia jääriä on hyvin vähän. Minusta tuo haiskahtaa enemmän konservatiivien jatkuvilta pelkotiloilta.

      Eikä vasemmistolaisia saa pitää samana kuin kommunismi, olemmehan me sosiaalifasistit, tai sitä lähellä olevat, olemassa. Nimitys Josif Stalinin keksimä.

      Poista
    3. Voi olla, että tuo sitaatin jälkiosa tuntuu harvinaiselta, mutta se on erään aateveljiä paljon tuntevan vasemmistotoimittajan esittämä.

      Enemmän uskon sitaatin alkuosaan. Kaikki vanhat tunnetut julkikommunistit ovat edelleen puolueuskollisia. Edelleen he puhuvat samoin perusteluin ja äänenpainoin, ikään kuin mikään ei olisi muuttunut ja kommunismi olisi edelleen missio ja visio.

      Poista
  2. Iines, maailmankatsomuksen tuleekin muuttua, mielestäni, kun maailmakin koko ajan on muutosten vyöryssä. Mikä on pysyvä asia, ei tule nyt mieleen. Ehkä ihmismielen kielteiset ominaisuudet, kateus, ahneus, julmuus (määrätyissä olosuhteissa kun on valtaa ja on tunteeton) ovat vaikeasti muutettavissa. Myös hyvät ominaisuudet voivat olla pysyviä, jos ne ovat alkuperäisiä ja luonteeseen kuuluvia. Niitä on vaikea istuttaa enää myöhemmin, kun ihminen on jo juurtunut johonkin tiettyyn muotoon, eikä hänellä ole halua kehittää itseään.

    Lapsuus ja nuoruus ovat otollisia aikoja niin hyvälle kuin huonollekin kehitykselle ja vaikutteille.

    Vähän samantapaisia vaiheita on minulla kuin sinullakin ollut, ihanteellisuutta vaivaksi asti. Vieläkin se puskee esiin, vaikka sille pitäisi jo nauraa, hah, hah, miten naiivia!

    Mutta yksi huomattava ero: Sinun ystäväsi Jeesuksen tilalla minulla on ollut Joosef, jonka veljet pudottivat kaivoon. Mutta Che Guevaara oli minunkin opiskelukämpän vessanovessa, vanhaa perua aikaisemmalta asukkaalta. Ei ollut tarvetta ottaa sitä pois. Oli mukava katseltava.

    Tuohon loppukysymykseesi vastaisin: Kaikki muuttuu. Sekä ihmiset ja maailma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä: en ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. Siltä osin aion vastakin pysytellä vapaana. (Vai kuuluuko silloin automaattisesti ns. sitotumattomiin. Jos, niin on niitä raja-aitoja silloin ympärillä, eikä voi enää puhua vapaudesta.) Kummallista. Täysi vapaus

      Poista
    2. Ps. Ant. tuli fiba ja kiire lähtö! Palaan illalla asiaan (ehkä)!

      Poista
    3. Puolueen jäsenkirjaa en minäkään ole koskaan huolinut, en ole mennyt myöskään ehdokkaaksi vaaleihin, vaikka pyydetty on. Silti olen lähes aina äänestänyt sosiaalidemokraatteja, muutaman kerran kommunistejakin sekä vihreitä. Kerran kristillisiä, kun minua suivaannutti Räsäs-haukkuminen. Sen rehellisempää poliitikkoa ei Suomesta löydy, vaikken kannatakaan hänen homoajatuksiaan, enkä jaa hänen kaikkia muitakaan ajatuksiaan.

      Jos haen jonkinlaista yhteistä nimittäjää omalle maailmankatsomukselleni aikojen kuluessa, niin huomaan, että perusta siinä on pysynyt samana: uskon ihmisen hyvyyteen ja auttamishaluun, sorrettuja pieniä ihmisiä tulee puolustaa, kaikki ovat ihmisarvoisia, tasa-arvoisia.

      Tämän rinnalle on nyt vanhemiten ajatus siitä, että paitsi auttaa pitää ja tukea, niin yhä enemmän ihmisen tulisi vaatia itseltään yrittämistä ja jaloilleen nousemista. Näin olen itsekin joutunut tekemään, ja tiedän, että heikkokin pystyy pärjäämään, kun panee kaikkensa peliin eikä jää tuleen makoilemaan, ei edes tulen läheisyyteen.

      Poista
  3. Itse olen kokenut siirtymää vasemmalta oikealle viime vuosien saatossa. Sanoisin, etten ole hylännyt kaikkia vasemmistolaisia ideoita, mutta olen hylännyt vasemmiston, koska se on rapautunut ruostekasaksi.

    Persutempperamenttini ei ole muuttunut ja tietyt asiat, kuten luonnonsuojelu ja kansallisvaltio ovat olleet minulle aina tärkeitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että vanhassa vara parempi. Ollessani 13-vuotias, tätini mies sanoikin minulle, että olen "vanhanaikainen ja konservatiivi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin isänmaa on tärkeä, ja äidinkieli, ja taidan olla perusluonteeltani mieluummin säilyttävä kuin uudistava.

      Kuitenkin olen oikeastaan älyttömänkin kiinnostunut uutuuksista, ja esimerkiksi tietokoneisiin hurahdin ensimmäisten joukossa. Muistan kokeilleeni jo Commodorella juttuja, vaikka olen matemaattisesti lahjaton, mikäli koulunumeroihin on luottaminen. Pidän myös uusista ajatuksista ja haluan kokeilla erilaisia metodeja.

      En siis itse pidä itseäni porvarillisena säilyttäjänä, vaan vanhan perinteen ja kulttuuristen juurten arvostajana. Mennyt maailma historioineen kiinnostaa arkeologiaa ja antropologiaa myöten.

      En siis osaa sanoa, mikä oikein olen. Poliittisesti olen tuuliajolla.

      Poista
  4. Ripustaisin seinälleni vain yhden henkilön kuvan, Noomi Rapacen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti luntata googlaamalla. Löysin näyttelijän, jota katselin Milleniumissa. Kiinnostava ihminen roolissaan.

      Poista
  5. Minusta tämän aamun kolumnissa Risto Uimonen puhui niin selkeästi ja uskottavasti tämän hetken maailmantilanteesta Suomen kannalta. Hänellä näyttäisi olen pasmat järjestyksessä mitä politiikkaan tulee ja vastakkainajatteluun Venäjä, Eurooppa ja USA. Eipä se maailmankuvaani paljon hetkauta, sekoittaa vaan ihmisenäolon vaikeutta. Venäjän johtajat pyrkivät suurvalta-asemaan, siitä on ollut paljon näytteitä, maan kansalaiset tukevat häntä, suhteellisen vähän on toisinajattelijoita. Mutta eikö kansan pidäkin "seurata johtajaa"? Kaikkein helpoin tapa. Mutta jos on eri mieltä,siitä voi seurata vaikeuksia. Eikö Suomessakin pidetä sitä vaarallisena, joka ajattelee toisin kuin valtavirta ja maan johto? Tuntuu oudolta, että hyvään pyrkijät voivat saada aikaan pahaa ja päin vastoin. Ja ne jotka puhuvat rehellisesti, ovat usein vihattuja.

    William Faulkner on esittänyt teesin: Jos me kaikki ihmiset olisimme aina hyvän puolella pahaa vastaan, olisimme rehellisiä, emme olisi kateellisia tai pahantahtoisia, vaan ns.hyviä ihmisiä, kunnioittaisimme toisiamme, saisimme toisen maailman.

    Voihan sitä noi kaunopuheisesti sanoa, mutta ei se ihmisvoimin toteutuisi. Primääritarpeemme jo sotivat sitä vastaan. Ja joku voi olla rehellisesti väärän puolella. Hän ei vain koe sitä vääräksi.
    Tuosta näkee, että maailmakatsomukseni on pikemminkin synkkä kuin valoisa. Vaikka, niin kuin Iines sinä, olen minäkin hyvän puolella ja vastustan sitä, mitä omatuntoni pitää vääryytenä. Aika turha siis tämä puheenvuoroni. Mutta kun sanoin, että tulen illalla täällä käymään (ja katsomaan ajatuksianne) koetin vain pitää lupaukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä vielä katsoa tuo Uimosen artikkeli. En muista sitä nyt lukeneeni.

      Ajatus hyvän puolella olemisesta on kannatettava, ja kaunis. Vaikeutena on vaan se, että ihminen ei aina tunnista, mikä on hyvää, tai on eri mieltä siitä. Tai sitten, mikä surullisinta, polkee hyvän jalkoihinsa oman itsekkyytensä ja ahneutensa tms:n alle. Olemme raadollisia varmaan kaikki.

      Poista
  6. Minulla on seinällä rautaan valettu Runebergin kuva. Häntä en runoilijana lainkaan ihaile, koska en osaa ruotsia riittävän hyvin. Mutta mielenkiintoista oli, kun löysin netistä tiedon, jonka mukaan kyseinen valu on karkkilalaisen Högforsin valimon taidevalu 1800-1900 luvun taitteesta, luultavasti 1900-luvun puolelta. Lapsukaisena minulla oli seinällä mm. Beatles ja sitten sellainen julisteen päälle tehty kollaasi, johon leikkasimme lehdistä kuvia. Mutsi suuttui, kun siinä oli varmaan Hymystä löytynyt kuva alastomasta Idi Aminista, jonka kikkeli oli aivan kupan runtelema. Hänen jalkovälinsä taakse laitoimme kuvan Englannin kuningattaresta, Elisabetista.

    Korppi kertoi kunnioittavansa vanhaa perinnettä ja kulttuurisia juuria. Tuon täytyy minun ymmärrykseni mukaan tarkoittaa kristinuskoa, koska suomalaisuus on vain reilusti alle kaksi sataa vuotta vanhaa.

    Konservatiivisuuden, oikeistolaisuuden jos niin halutaan sanoa, perustan selittäisin hyvin pitkälle isoilla pelkotiloilla. Joskus alituinen pelkäämisensä johtaa oikeiden vaarojen löytymiseen, mutta useimmin ei. Jonkun oikeistokonservatiivin huomasin selittävän, että kaiken edistyksen takana on konservatismi. Millään en saata olla samaa mieltä. Silloinkin kun tarkoitetaan isojen yritysten tuotekehittelyä, todelliset innovaatiot vaativat sellaista vallankumouksellista ajattelua, joihin konservatiiveista ei ole. Vasemmiston näkisin riskinottajina, joskus menee pahasti pieleen, mutta konservatiivi luottaa tuttuun ja turvalliseen. Hän kaipaa menneitä hyviä aikoja, joita koskaan ei ole ollut. Rautakangellakaan ei rutiineistaan tai totutuista työtavoistaan luovu. Minäkin kaipaan menneisyyteen, mutta se johtuu vain omien voimienpäivien haikailusta. Noh, oikeasti: 60-luku, voi jumalauta, ihan oikeesti, edes rautakankea ei silloin oltu keksitty. 70-luku: voi saatana mitä aikaa. Ja nyt nuoret ihan oikeasti luulevat, kun niille valehdellaan, että Sleepy Sleepersit olivat toisinajattelijoita. Hyvin saattoivat olla, mutta sitä ei kukaan tiennyt. 80-luku: Hmmm, edistystä, iso kalju kuoli. 90-luku: no jaa. 2000: Hyvin menee, sanoi Hyvinkään mies, kun vitutukseen kuoli.

    Huomasin Iltalehdestä, että nyt on tullut todellinen ehdokas valtiopäivämieheksi, vanhempi iskelmätaiteilija Frederik. Hänellä on paljon hyviä asioita asialistallaan. Hän kiinnitti huomion esimerkiksi lapsilisiin ja kysyi: "mitä ihmettä Nalle Wahlroos tai Jorma Ollila tekevät lapsilisillä?" - Harvoin olen kenenkään kanssa niin paljon samaa mieltä kuin tässä Frederikin. Jos kyseisten herrojen reilusti yli kolmikymppiset lapset saavat lapsilisiä, niin jotain mätäähän maassamme on ilman muuta. Toinen asia, johon 70-vuotias laulaja ja tähti kiinnitti huomionsa, olivat puistoissa kaljakassit kilisten kulkeva nuoriso. Minäkin muistan tuollaisen, se oli omaa nuoruuteni aikaa. Nykyään ei olutta juurikaan pulloissa osteta, purkit eivät kilise. Niin se aika rientää, Frederik, niin se aika rientää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida muun tekemisen lomassa yhtä kohtaa - lisää myöhemmin.

      Nimittäin eivät Korpin mainitsemat "vanhat suomalaiset juuret" tarkoita välttämättä kristillisiä juuria, vaan pakanajuuria ja vaikkapa ison vihan dramaattisia aikoja. Suomalainen talonpoikahan tappeli niin helvetisti kristinuskoa vastaan, että siinä tohinassa surmattiin piispojakin.

      Poista
    2. Piispa Henrikin surma on legenda vailla mitään oikeita, todistettavissa olevia perusteita. Kielitietelijöiden höpsöttelyjä ja ylitulkintaa. Voi olla totta, ei voi tietää.

      Tosiaan olen huomannut, että monet ovat viime vuosina luopuneet kristinuskon älyttömyyksistä ja siirtyneet iki-aikaisiin suomalaisiin ugala-pugala-keihäs, padassa kiehuu väksisin sivistäjä mies- uskoihin.

      Poista
    3. Suomalaisilla saattoi olla kulttuuuria enne kristinuskoa, mutta siitä tiedetään hyvin vähän. Kaikki tämä nykyinen suomalainen kulttuurimme alkaa siitä jostain 1800-luvun puolenvälin tienoilta. Edelfelt kävi opettelemassa ja sitten kopioimassa Pariisista hienoa taidettaan jne. Sibelius pisti saksalaismarssit parempiin kuoseihin ja Gallen-Kalle näytti hyvälle pujoviiksissä ja germaanisessa sotilaslookissaan.

      Poista
    4. Tiedän, Riku, mutta luepa vaikka Juhani Ahon Panu. Se kertoo kristinuskon ja vanhan suomalaisen muinaususkon yhteentörmäyksestä vähän samaan malliin kuin Lallin juttua kuvataan. Muinaisuskonnoilla oli vanha sijansa ja kristinuskoa pidettiin paholaisen keksintönä.

      Poista
    5. Sitä ennen tietysti Toppelius, Runeberg ja Lönnrot, joita voi pitää lähinnä metsätieteilijöinä.

      Poista
    6. Siis kulttuuria ei ole vain kirjallinen kulttuuri!

      Suomalaisilla oli ennen kristinuskoa vahva ja rikas oma perisuomalainen muinaiskulttuurinsa ja jopa omat jumalansa Ahteineen, Tapioineen jne.

      Poista
    7. Kiitos vinkistä, I. Minulla on kymmenosainen Juhani Ahon kootut ja olen sitä vakavassa mielessä ja suhteen luomisen tarkoituksessa katsellut. Ahoa olen kyllä lukenut, mm. Lastuja. Panu näemmä löytyy kootuista. Jussi-pussi panomies on tehnyt minuun vaikutuksen ja oikeasti aion lukea lisää. Ainakin jos ei ilmaannu mitään kiireellistä ja tärkeää, kuten telkkarin katselua ja iltapäivälehtien lukeminen netistä.

      Poista
    8. Ahti, Tapio, suurenmoinen menneisyytemme ja maakuoppamökit, kuten Hyvinkäällä, historoitsija Kustaa Hautalan mukaan, vielä aivan 1900-luvun alussa.

      Suomalainen kulttuuri muu, kuin isoherrojen ja paikallisten mielevien hidalgojen, on ollut vilua, nälkää ja kovaa leipää.

      Poista
    9. Vakavasti ottaen, nuo Ahdit, Tapiot ja muinaiskulttuurit eivät vaikuta nykyisessä suomalaisuudessa. Hieman minua aina heikottaa, kun juhlapuheissa Kalevalaa kiitellään. Kuka sitä kissan häntää nostaisi, jos ei kissa itse. Teosta ei kaiketi ole yksikään elävä ihminen lukenut, ellei se ole kuulunut opiskelun pakollisiiin. Minä olen yrittänyt, sillä lailla kursorisesti.

      Poista
    10. Vaikka kannatan kansallisvaltiota, ei suomalaisuus tyhjene nationalismin nimellä kulkevaan ideologiaan (jota toki myös suosin). Suomalainen mentaliteetti kumpuaa tästä maasta ja ympäristöstä ja on vanhempaa kuin mikään tänä päivänä tunnustettu ideologia. Kristinuskolla on myös liki tuhatvuotinen perinne suomalaisessa kulttuurissa, ja huomauttaisin ettei kyseessä ollut lopulta erityisen väkivaltainen käännytys. Se oli evolutiivinen prosessi, jossa uudet uskomukset ja tavat sulautuivat yhteen vanhojen kanssa. Ja yhä edelleen on suomalainen mieliala syvällä sisimmässään pakanallinen.

      Poista
    11. Ei se muutos kristinuskoon kivutta käynyt kansalta, joka uskoi henkiin ja maanalaisiin ja meni kuoltuaan tuonelle, syötti liikoja lapsiaan susille ja muille metsän hengille ja palvoi omia jumaliaan: Ahtia, Akkaa, Hiittä, Ilmarista, Liekkiötä, Maahisia, Mielikkiä, Pekkoa, Rahkoa, Ukkoa, Väinämöistä ja Ägrasia.

      Muutos oli valtava mullistus ja vei vuosikymmeniä.

      Poista
    12. Kansallisvaltioiden kieltäminen on sellainen lapsenmielinen ja siksi ihailtava ajatus. Minun olisi vaikea, etenkin kun ikää on jo yli viisikymmentä, elää maassa, jossa en saisi puhua suomea. Englannin sössön jatkuvasti ympäröimänä tulisin sairaaksi. Ruotsia olen joskus osanut kirjoittaa, unohtunut se on, kun ei sitä mihinkään tarvitse, ellei aktiivisesti sitä käytä. "Utan vidare" minulta sujuvasti tulee. Saksaa osaan hieman, osaan sanoa: "Ich möchte bitte ein Bratwurst und vielen Bier haben!"

      Kristinuskon täydellinen mollaaminen on minusta kestämätöntä. Siinä ja sen myötä on nykyinen kulttuurimme kehittynyt. Enkä nyt puhu siitä, että uskooko vai eikö usko. Minä uskon vain sen, että kuu on juustoa, Mars pannukakku ja Valtaojan kirjat käyvät hyvin kaupaksi.

      Poista
    13. "Muutos oli valtava mullistus ja vei vuosikymmeniä."

      Ehkä vuosisatoja pikemminkin. Vielä 1900-luvulla tunnettiin kansanparantajia, jotka eivät kummunneet kristillisestä perinteestä...

      Poista
    14. No, oikeassa olet, ja ajattelin oikeastaan noin itsekin jo kirjoittaessani. Ja onhan joitain erikoisia parantajia ja uskomuksia edelleen. Itselläni on mm. parin vuoden takainen kirja "Ole siviä sikanen", jossa on selvitetty hyvinkin perusteellusesti Suomen kansan vanhoja tapoja, jotka ovat peräisin vuosisatojen takaa. Muitakin alan teoksia hyllyssäni on jo opiskeluajoilta ja SKS:n kirjakaupasta tilattuna. Suosittelen tätä verkkokauppaa.

      Poista
    15. Kansallisvaltio-käsitteeseen törmää nykyään tavan takaa. En ole koskaan miettinyt sen sisältöä tarkemmin, vaan olen vain ajatellut, että se on perussuomalaisten yksi mieli yksi kieli -ajattelua.

      Vaan sitähän se taitaa ollakin. Suurin osa 1800-luvun jälkipuolella ja sen jälkeen Euroopassa perustetuista valtioistahan on kansallisvaltioita, tai ainakin pyrkii kansallisvaltion ihanteeseen. Ja valtioissa vanhastaan yksi kansallisuus on ylitse muiden.

      - Minusta on täysin asiallista, että tulijat ottavat tämän huomioon ja mukautuvat maan tapoihin, koska se on heidänkin etunsa. En kuitenkaan kannata sellaista asenteellisuutta, että tulijat olisivat lähtökohtaisesti huonompia kuin kantaväestö. Heidän takiaan ei kuitenkaan omia perinteitä tarvitse haudata.

      Itsekin pidän arvossa kansakuntaa kulttuurisena yhteisönä, arvostan suomalaisuutta ja suomalaisia juuria. Tämä ei tarkoita sitä, etten arvostaisi myös muiden yhteisöjen juuria. Päinvastoin, kaikkien kansojen omat juuret ovat kiinnostavia ja arvokkaita, ne ovat historiaa.

      Ehkä juuri siksi opiskelinkin myös uskontotieteitä, että ihmisen erilaiset henkiset juuret kiinnostivat. Opiskelussa minulle avautui huikea näkemys tieteellisesti perusteltuna: uskonnot ovat kaikkialla maailmassa samaa juurta, ne ovat lähtöisin ihmisen sisimmästä, eivät ulkoapäin, jumalista. Tarve uskontoon ja uskonnollisiin maailmanselityksiin on universaali arkkityyppinen piirre ihmisolennossa, kun oma apu ei riitä. Uskonnollinen perimä on yhtä konkreettista ihmiskunnan historiassa kuin konkreettiset arkeologiset löydöt ja muun kulttuurisen perinnön olemassaolo.

      Poista
  7. Katja Lahti sanoo Project mama -bloginsa esittelytekstissä maailmankatsomuksestaan: "Katson mieluiten Etelä-Ranskaa." Minustakin kovin selkeästi määritelty maailmankatsomus kertoo pienestä sydämestä, ahtaasta ajattelusta ja jäykästä mielestä.

    Uskon kyllä ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Ei paha ole kenkäään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan halusin tällä kirjoituksella tuoda esiin hämmennykseni sen asian edessä, että joku ihminen voi pysyä jämptisti samassa maailmankatsomuksessa koko elämänsä. Hänen täytyy siis olla äärettömän varma, että hän on oikeassa.

      Kun katsoo historiaa taaksepäin, on sieltä vaikea poimia ideologioita tai poliittisia järjestelmiä, jotka olisivat olleet ehdottoman oikeassa aina ja kaikessa.

      Poista
    2. Ihminen etsii arvoja, joiden varassa elää ja niistä jokaisen voi halutessaan todistaa oikeaksi tai vääräksi. Eli uskoessaan mihin tahansa - viikon, vuoden tai koko elämän - ihminen kokee olevansa oikeassa.

      Uskomusjärjestelmän laatu on oleellinen esim. elämän mielekkyyden kannalta. Joku voisi vaikka sanoa, että ihminen on pohjimmiltaan pahantahtoinen olento ja hän löytäisi sille perusteluja kaikkialta. Se vaan, että oma elämä kävisi hyvin raskaaksi ja kun voimavarat menisivät kaiken sen pahan mässäilyyn, ei pystyisi mitenkään toimimaan niiden asioiden eteen, jotka veisivät toiseen suuntaan. Huono kehä. Siksi kannattaa hiukan tutkiskella millaisia ajatusmalleja päässään kantaa.

      Minusta esim. Viktor E. Franklin kirjoista käy hyvin ilmi se, että ihminen, joka näkee vaivaa ylläpitääkseen uskoa hyvään, on onnekkaampi kuin sellainen joka ei.

      Poista
    3. Vietin muuten äsken 4,21 minuuttia TEDin syövereissä kuuntelemassa Franklin puhetta aiheesta Why believe in others. Jokaisen maan päällä elävän ihmisen pitäisi kuulla se!!!!

      Poista
    4. "...kannattaa hiukan tutkiskella millaisia ajatusmalleja päässään kantaa."

      Ajatusmaailmaansa kannattaa putsata aika ajoin, nurkkiin ja vintille tuppaa kertymään kaikenlaista roinaa, myös huonoja ajatuksia.

      Kaikkea vanhaa ei tarvitse heittää pois, käyttökelpoisen voi pitää ja heittää pois vain se käyttökelvoton roska. Kun pesee ikkunansa näkee ulkopuolella olevan maailmankin kirkkaammin.

      Nimim. Ikkunanpesijä

      Poista
    5. Anonyymin ajatus tuntuu hyvälle ja ainoalle mahdolliselle, tai sitten hän on hieman hösseli ja urakkapalkalla töissä vittuilutehtaassa. Eikä vähän osaaville siellä paljoa makseta. Ymmärrän kyllä oivallisesti, että ikkunat käyvät kateeksi, kun bunkkerissa asuu. Turvallista sellaisessa kuitenkin tiettävästi on.

      Poista
    6. Mitä Franklinin Vihtoriin tulee, hän on jo kuollut. Eikä edes kuollessaan vielä tajunnut elämän tarkoituksen olevan kutiavan selän raapiminen.

      Poista
    7. Kuunkuiske, minusta sen tunnustaminen, että ihmisessä on sekä hyvä että paha, ei johda automaattisesti pahalla mässäilyyn. Yhtä hyvinhän se johtaa hyvällä mässäilyyn.

      Elämä nyt vain on monitahoisempaa kuin vain hyvä ja positiivinen. En näe mitään syytä harrastaa sellaista mietiskelyä, että sulkisin silmäni osalta totuuksia ja korostaisin niitä toisia. Haluan totuuksia, todellista, totta, en mitään unelmamaailmaa, en hokea hyviä mantroja, en edes mielenhallintaa. Totuutta minä janoan salatuimpaan saakka.

      Poista
    8. Anonyymi, et suinkaan nyt vain tarkoita tuolla "kirkkaammalla" vain yhtä tapaa ajatella ja kenties peräti omaa totuuttasi? Muu on sitten sumeaa paitsi se yksi hyväksymäsi tapa?


      Poista
    9. Pahalla mässäilijöitä vaan on aika paljon! Siis ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään paitsi omaan kyynisyytensä oikeutukseen. Sellaisten ihmisten seura on raskasta ja elinajanodote lyhyt - no, onko se niin vaarallistakaan, koska elämänlaatu ei voi olla kovin korkea.

      Poista
    10. Tämä on tietenkin totta. Luulisin kuitenkin, ettei kyyninen usko välttämättä itseensäkään - kyynisyys on minusta pikemminkin asioitten mitätöintiä kuin itsensä korottamista. Vaikuttaa toki kaikin puolin ylimieliseltä. Vaan ken tyytyy katsomaan vain kyynisyyden tai negatiivisuuden pintaa, näkee usein väärin - nyt en tarkoita sinua, jota pidän hyvinkin tarkkanäköisenä.

      Uskon tuon hyvinkin, että elinajanodote positiiviisesti suhtautuvilla ihmisillä on suurempi kuin negatiivisesti suhtautuvilla. Monet tutkimukset vakuuttavat näin, ja onhan se järkeenkäypää. On vaan usein niin, että tuo tapa suhtautua maailmaan on monen asian summa eikä aina valittavissa.

      On myös sellaista positiivista suhtautumista, että kaikki erimielisyys tai negatiivinen kielletään ja lakaistaan maton alle, koska ei haluta "riidellä" tai olla eri mieltä. Enpä tiedä, onko tuommoinenkaan suhtautuminen elämää aidosti rikastuttava. Verenpainetta se ainakin nostaa, että asioita ei keskustella halki, poikki ja pinoon..

      Poista
    11. No jopas jotakin. Tulkitsitte viestini ihan vinksalleen, en voi siitä tietenkään ottaa vastuuta.

      Yirtin vain sanoa, että aika-ajoin on oma vinttikomeronsa sisältöä tutkittava ja heitettävä tarpeeton moska sieltä pois. Ikkunoita pestessäni, ihan oikeasti pestessäni, tuli sitten mieleen sekin, että kun ne pesee niin maailma ulkopuolella näyttää myös kirkkaammalta.

      Mutta näin. En ota henkilökohtaisesti, vaikka tulkinnat nyt menivätkin männiköön, semmoista sattuu...

      Poista
    12. Mutta tätähän kirjoitukseni juuri koettaa esittää tai kysyä: voiko maailmankatsomus ylipäänsä pysyä samana ihmisen vanhetessa tai kasvaessa/kehittyessä? Yritän juuri sanoa tuon: kun vanhat ajatukset vaihtuvat välillä, se on kehityskykyisen ihmisen merkki. Eli kun vanha roina heitetään pois ja ikkunat puhdistuvat, nähdään laajemmalle.

      Kommenttisi käsitti helposti pieneksi vittuiluksi, jollaisena minäkin sen luin, anteeksi vain. Se oli kuin kehotus lukijalle pestä ikkunansa. - Minusta tuo toiminta on automaattinen kehittyvällä ihmisellä, sade huuhtelee ikkunat.

      Mukavaa, jos tarkoitimmekin samaa asiaa.

      Poista
    13. Pyydän Anonyymilta anteeksi epäluuloista luonnettani ja rumia epäilyjäni.

      Minulle kävi tänään maailmankatsomuksen muutos. Aiemmin olen nauranut ja vähän pilkannutkin kaikkia ilmaisten ämpärien jonottajia. Niin pitkälle en tosin vieläkään olisi valmis menemään, mutta lähikaupassa oli hyvä tarjous. Vitosella sai ämpärin ja siihen appelsiineja niin paljon kuin mahtui. Katselin, kuinka oikeistokonservatiivit lastasivat ämpärin niin täyteen, että vaikeuksia oli sen kanssa kassalle kulkea. Minulle riitti vähempi, en mitään Mannerheimin päiväkäskyn ökymittaa edes yrittänyt. Ja nyt minulla on appelsiineja, mitähän niillä oikein tekisin. Noh, lähisukulaisille jo suurimman osan lahjoitin, mutta kai minunkin on sitten muutama syötävä.

      Poista
    14. Enemmän minua kiinnostaa, mitä teet sillä ämpärillä..

      Poista
    15. Noin pitkälle en ole asiaa suunnitellut. Uudessa asunnossani ei ole saunaa, mutta eiköhän se vessaan mahdu.

      Poista
    16. Eikökö mä keksin. Jos pesukoneeni menee rikki, pesen siinä sukkani, ennenkuin saan ostetuksi uuden moottorilla varustetun vaatepesehtimön.

      Poista
    17. Hienoa! Ja voithan käydä sitten kesemmällä marjassa.

      Minullakin on ilmaisämpäri, ja vielä hiekalla täytettynä. Sain sen joulukuusikauppiaalta Teboilin pihalla.

      Poista
    18. Ämpäri on hyvä työkalupakki. Vintilläni niitä on monta. Osassa jopa työkalut sisässään, odottaa että kutsu reservistä työelämään joskus koittaisi.

      Poista
  8. Kyynisyys on kliinisissä tutkimuksissa osoittautunut elämän eliksiiriksi ja parhaimmaksi tunnelmien nostattajaksi. Jopa saksalainen dr. Hubert Goebbels-Kaltenbrunner sai siitä runsaasti uutta elinvoimaa ja nyt hän henkisesti kasvaneena suhtautuu tulevaisuuteen aivan erityisen uskomattoman posiitiivisesti: "Voe kamala saatana, mitä sielt tuas tulloo!"

    VastaaPoista
  9. Ja minä odotan jännittyneenä mitä Valkovenäjällä saadaan aikaan. Tuleeko rauha vai sota vai paikoilleen jähmettyvä olotila, jossa kaikki vain pekäävät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Hubertin lausahduksen panen korvan taa, se kuulostaa niin oikealta!

      Poista
    2. Hubertus puhuu mitä Hubertus puhuu, ja miten Hubertus kokee, mutta nyt minulla hieman kusi nousi nuppiin, kun huomasin aamutuimaan Wikipediasta ensimmäisen linkkauksen Päivän pannuun.

      Poista
    3. Kappas vaan, hienoa! Päivän pannu on nyt samalla viivalla mm. Kanava-lehden ja Taloussanomien kanssa.

      Liisu, Ukrainan sota jatkunee edelleen, jos ollaan realisteja. En jaksa uskoa Venäjän vetäytymiseen.

      Poista
    4. Toivoisi että kaikki Ukrainan selkkauksen osapuolet tekisivät kaikkensa rauhan eteen. Voiko valtioiden johtajat yksin saada rauhaa enää aikaiseksi, kun taisteluihin osallistuvilla joukoilla on myös omia näkemyksiä ja vaatimuksia. Miksi he olisivat taistelleet, minkä puolesta, jos kaikki heidän tavoitteensa epäonnistuvat? Miettikääpä myös sitä.

      Sodan jälkeen jää aina vain valtavat aineelliset tuhot, paljon kodittomia, isättömiä, äidittömiä, orpoja. Miksi sotien käymisestä, niitten jättämistä arvista niin fyysisistä kuin psyykkisistä, aineellisista puhumattakaan ei koskaan oteta opiksi. On se käsittämätöntä.

      Poista
    5. Ikuisuuskysmys, johon ei ole vastausta. Vaan eiköhän tämäkin käänny ihmisen peruspahuuteen: ahneuteen, vallanhaluun, tinkimättömyyteen. Joku jää aina jalkoihin.

      Poista
  10. Moiskis toverit!
    Voiko maailmankatsomus muuttua aikaa myöten pohtii Iines.
    Samanlaisia kysymyksiä minäkin olen pohtinut.
    Totta kai voi, ja muuttuu.
    Minulla ei ollut teini-ikäisenä minkäänlaista "maailman katsomusta".
    Tai olihan se mummon laestadiolainen näkökulma: Syntiä ei saanut tehdä tai joutui helvetin ikuiseen tuleen. Kiroilla ei saanut, varastaa ei myöskään. Tanssiminen ja meikkaaminen olivat nuorelle tytölle suuria syntejä nekin. Papin piti sanoa aamen ennen kuin sai harrastaa seksiä jne.
    Kotonani ei lapsille puhuttu politiikasta mitään. Ohimennen kuulin, kun isä sanoi jollekin äänestäneensä Hertta Kuusista niin kauan kuin se oli mahdollista.
    Aikaa myöten kun aloin lukemaan muutakin kirjallisuutta kuin Tammen kultaisia kirjoja ja Viisikkoa, maailmakatsomusta tuli ikään kuin huomaamatta. Nuoruus -60-luvulla oli kiihkeää ja hedelmällistä. Usko vahvistui: rutiköyhä ei voi äänestää rikkaitten etuja ajavia puolueita. Sitä toiveikkuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta esim. vappumarssilla tuskin voisi saavuttaa enää. Tai no, kenties kreikkalaiset ovat kokeneet nyt jotakin vastaavaa?
    Minä en pysty liittymään mihinkään puolueeseen tai uskonlahkoon.
    En ole koskaan liittynyt aiemminkaan.
    Kaikki ovat joiltakin osin vaillinaisia tai peräti täysin hakoteillä. Eivät siis vastaa kaikilta osin näkemyksiäni ja käsityksiäni eri asioista. Olisi kai luotava oma puolue ja lahko. Tai molemmat samassa formaatissa. :)
    Nyt olen ajatellut jättääkö vaalit väliin. Vai pitäisikö käydä pudottamassa tyhjä lippu? :)

    Demokratia toimisi, jos kaikki voisivat olla samaa mieltä edes siitä mitkä asiat ovat tällä planeetalla kaikkein tärkeimpiä hoitaa niin luonnon, ihmisten ja eläinten elinolosuhteiden, olemassaolon kannalta.
    Joo. Toki kaikki poliittiset puolueet kannatavat samoja "hyviä" asioita teoriassa, mutta päätökset ja käytäntö ovat sitten aivan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on toki selvää, että maailmankatsomus voi muuttua ja ajattelen jopa niin, että se on väistämätöntä, kun elämä etenee. Sen tähden ihmettelenkin, kun se kaikilla ei muutu. Minusta esimerkiksi samassa poliittisessa näkökannassa pitäytyminen on monin verroin yleisempää kuin aatteen vaihtuminen tai edes laimistuminen. Kun kerran näin on, niin miten se muka sitten muuttuu? Pysyy, pysyy ja pysyy kuin entinen Ponds-huulipuna.

      Tämä aatteen vakaus antaisi viitteen siihen suuntaan, että jokuset ovat löytäneet totuuden jo varhain elämässään. Valon nähneitä on paljon.

      Poista
  11. Terveiset raukoilta rajoilta, pimeiltä pohjan periltä... Niin, miksei maailmankatsomus voisi muuttua? Mikä se muuten on - onko se sama kuin maailmankuva tai elämänkatsomus? Toisaalta täytyy ihan pysyähtyä ajattelemaan asiaa omalta kohdaltani:

    Olen elänyt politiikan keskellä koko ikäni, imenyt itseeni vakaan sosialidemokraattisen solidaarisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden opit, lukenut paljon ja ajatellut itse, kasvanut valistuneessa vähävaraisessa työläisperheessä ja tuhansien samasta taustasta ponnistelevien tavoin edennyt vakavaraiseen keskiluokkaan.

    Silti peruskatsomukseni elämästä ja maailmasta ei ole juurikaan muuttunut, ainoastaan syventynyt.

    Iines kutsui politiikkaa peliksi... ehkä sitä harjoitetaan usein pelailemalla, mutta pohjimmiltaanhan se on yhteiskunnan asioiden hoitoa tietty päämäärä mielessä. Jos päämäärät ovat erilaiset, täytyy tehdä kompromisseja.

    Leonoora pohti, että demokratia toimisi, jos kaikkein tärkeimmistä päämääristä olisi yksimielisyys. Pulma on siinä, että demokratia toimii vain valtion sisällä, sen sijaan globaalilla tasolla isoimmat määräävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta politiikassa päämäärätkin voivat olla lähes samoja, mutta keinot niiden saavuttamiseksi erilaisia. Demokratiassa enemmistö määrää suunnan.

      Myös globaalissa mittakaavassa, esim. ilmastonmuutoksen hallinnassa, ratkaisun avaimet ovat väkirikkaiden suurvaltojen käsissä.

      Poista
    2. Kiitos terveisistä. Näkäräiset olivat toivottavasti terveydeksi!

      Omassa kodissani ei ollut selkeää maailmankatsomusta, paitsi sen ajan yleinen ilmapiiri.

      Molemmat vanhemmat olivat isänmaallisia, varsinkin äiti. Isällä oli kodin perintönä vahva oikeistolainen tausta, äidillä ei mitään poliittista. Hän oli orpotyttö, ja joutui maallikkosaarnajaisoisänsä kasvattamaksi, sittemmin tämän saarnaajan uskonnollisen ikäneitotyttären, Olgan hoiviin. Ei siinä politiikalla ollut sijaa, Jumala oli auktoriteetti ja määräsi elämisen reunat. Olenkin ihmetellyt, ettei äiti ollut uskonnollinen, vaan kotini oli tässä suhteessa vapaamielinen, minä taisin olla hurskain jäsen. Sekin johtui kiltteydestäni ja arkuudestani. Ei ihme, että niin sokeasti uskoin vielä opiskeluaikana kaiken propagandan, minkä kuulin.

      Poista
    3. Oikeastaan tarkoitin ilmauksella elämisestäni politiikan keskellä "koko ikäni", että se oli läsnä arjessani lapsesta asti - ei se enää ole muuten kuin niin, että seuraan sitä.

      Mutta poliittisen ajattelun olen siis imenyt äidinmaidosta, joten olin jo kuohuvassa nuoruudessa immuuni taistolaisuuden kuumalle kutsulle.

      Samoin uskonnon houkutuksille, vaikkei suvussani himouskovia ollutkaan. Itse pohdin asioita tietysti kovastikin, ja ymmärsin aika varhain, että Jumalalla pelottelevat ovat yksinkertaista väkeä.

      Ilokseni huomasin äsken, että Valtaoja on samalla kannalla, jolla olen itsekin ollut koko aikuisikäni: "Emme tiedä, mistä maailmankaikkeudessa on kyse. Ihmisten äly ei riitä siihen."

      Poista
    4. Minulla on tällainen vaisto tai tieto ollut jo pitkään. Maailmankaikkeus on niin ääretön ja iso asia, ettemme pysty ymmärtämään sitä. Se ei mahdu ihmisaivoihin.

      Poista
  12. Tuolla jossain edellisen keskustelun uumenissa Anonyymi esitti, että äärioikeisoliikkeet ovat niitä, jotka vainoavat mm. juutalaisia. Ainakin tähän uskoon jäin.

    Aika mielenkiintoinen uutinen kerrottiin juuri Ylen klo 18 uutisissa. Juutalaisten vainoajia Malmössä eivät olekaan äärioikeistoliikkeet, vaan muslimit, ja heistä ennen kaikkea somalit. 

    Näin muuttuu maailma.

    VastaaPoista
  13. Minusta Israelin jatkuvasti koventuneet keinot palestiinalaisia vastaan on syytä tuomita aika kovasanaisestikin. Tarkkana pitäisi kuitenkin olla siinä, miten sen tekee. Selkeästi antisemitismin puolelle meneviä kommentteja on käsitykseni mukaan tullut paljon vasemmiston puolelta, erityisesti vasemmistoanarkisteilta.

    VastaaPoista
  14. Tämä minun kertomani Ylen uutinen koski siis juutalaisuusvastaisuutta Malmössä, jossa esiintyy tällainen yllätyksellinen ilmiö. Olisikohan se siis niin, että muslimit tai siis somalit ovat vain omaksuneet länsimaisia tapoja? Vai olisiko tämä yksittäistapaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän minäkin vaahtosin joku aika sitten... taidat muistaa sen ja vähän vaan lyödä lisää löylyä meidän höyrypäiden kiukaille?

      Marmatin asiasta nimittäin täällä "Pornoa" postauksen alla 28.1.15 klo 22.48 näin:

      "Hesarikin jatkaa vankasti itsesensuurilinjallaan: he onnistuivat kirjoittamaan aukeamakaupalla vainosta, joista juutalaiset nykyään kärsivät Euroopan kaupungeissa, mm. Pariisissa ja Malmössä, mainitsematta silti kertaakaan sanoja "islam" ja "muslimi"! "

      "Erinomainen suoritus. Yhden kerran toimittajille sentään lipsahti sivulauseeseen äärioikeiston ja uusnatsien perään sana "jihadisti"."

      Poista
    2. Tämä uutinen oli varsin vakuuttava ja yllätyksellinen. Eihän tämmöistä ole meillä ennen kuultu. Että oikein muslimeista vielä yksilöitiin juutalaisten vainoajat: somalit. Oikein hätkähdin.

      Poista
    3. Euroopan tasolla kannattaa kuitenkin varoa pesemästä esimerkiksi äärioikeistoa puhtaaksi näistä, sieltä on löytynyt melkoisia kaltenbrunnereita.

      Kotomaamme tilanteesta sisäasiainministeriö (nyk. sisäministeriö) on julkaissut ainakin kahtena vuotena hyvän raportin uhka-arvioineen. Käyttävät sanaa "ekstremismi", joka pitää sisällään kaikki lajin ääritoimijat, myös tuhoisimman kaikista: "yksinäiset sudet". (kouluampujat ym.)

      Tässä jälkimmäinen:
      Väkivaltainen ekstremismi Suomessa - tilannekatsaus 2/2014.

      Raportti kannattaa lukea, jos haluaa saada kuvan Suomen tilanteesta; tämä on luotettavinta mahdollista tekstiä, vaikka selvästi monilla, olen huomannut, on tarvetta sitä kyseenalaistaa. Se ei ole kauhean pitkäkään. Olennaista on, että tekoja on vähän, ryhmistä skinit ovat olleet väkivaltaisimpia. Vasemmistoanarkistien ainoat väkivallan teot ovat olleet poliisia vastaan, kun ovat vastustaneet mielenosoituksiensa siistimisyrityksiä.

      Näistä kuitenkin hyvin pienistä ryhmistä ei ole yhteiskunnalliseen valtaan, mutta heitä täytyy seurata tarkkaan, yksittäiset tai useat teot voivat olla pahimmillaan tuntuvia.Saattaa noilla ryhmillä jatkumisen edellytykset olla, mutta suureen kasvamiseen en jaksa millään uskoa, roskapuhetta.


      Poista
    4. Raportin mukaan kaikki ääriliikkeet ovat Suomessa pieniä ja paikallisia, kerhotasolla operoivia ryhmiä, oli kyseessä sitten skinijoukkio tai vasemmistolainen anarkiaryhmä tai ääri-islamilainen suunta. Varsinaista vaaraa niistä ei Suomelle koeta olevan, mutta jonkinlaista uhkaa kylläkin, ainakin teoreettisella tasolla.

      Se minkä huomaan puutteeksi, on se, että raportista puuttuvat kokonaan nämä lukuisat uutisiinkin nousseet "yksittäistapaukset", se maahanmuuttaja-muslimiryhmä, johon kuuluvat eivät ole ole ääri-islamilaisia ja jotka suorittavat Suomessa yhtä arvaamattoman kammottavia tekoja kuin kouluampujat, vaikkakin uhrimäärä on yksi per väkivallanteko tai murha. Heidän suorittamiaan murhia tai vammauttamisia + muuta väkivaltaa ja ryöstöjä on enemmän kuin kouluampujien uhreja yhteensä. Kuvaavaa on, että harva meistä taitaa muistaa yhtään skinien uhria. (Niin halveksittava aate kuin skiniys onkin.)

      Poista
    5. os ajatellaan, että määritelmän mukaan väkivaltainen ekstremismi = väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan aatemaailmalla perustellen, niin esimerkiksi lasten ja nuorten harrastama väkivaltainen ryöstely pääkaupunkiseudulla ei ole varsinaista puhdasta ekstremismiä. Eli tämä mainitsemani vaje ei kuuluisi tutkimukseen.

      Katsotaan, ettei nuorilla ole aatemaailmaa. Näin ollen on helppo selittää ryöstöväkivalta yksittäisiksi onnettomista olosuhteista johtuviksi luonnollisiksi seurauksiksi.

      Minusta juuri tähän lasten ja nuorten rikollisuuteen tulee suhtautua vähemmän ymmärtävästi ja nimenomaan ekstremistisenä kasvavana uhkana. Ellei maahanmuuttanut muslimi lapsena tai nuorena sitoudu jollakin tavalla yhteiskuntasysteemeihin, ei hän sitä vanhempanakaan tee. Tällaisessa yhteiskuntanihilistisessä tilanteessa oleva lapsi on potentiaali uhri ääriliikkeille, juuri sitä materiaalia, jota Isiksen kaltaiset liikkeet halajavat.

      Poista
    6. Raporttia toistaiseksi lukemattakin uskallan yhtyä Iineksen kantaan: nämä tilastoidut väkivaltaiset ekstremissit ovat vain jäävuoren huippu oikeaan uhkaan verrattuna.

      Se oikea uhka on hyvään vauhtiin päässyt sosiaalinen, alueellinen ja kulttuurinen eriytyminen, jonka päässä autot palavat, kun teinejä vituttaa.

      Silmien sulkeminen tältä kehitykseltä ja siihen johtavilta syiltä ainoastaan sen takia, ettei se ole poliittisesti korrektia, on yksinkertaisesti typerää.

      Poista
    7. Onkohan muuten muissakin maissa murhaajan kuvan pikselöiminen lehdessä tai huputtaminen oikeudessa käytössä? Tai nimen salaaminen? Sanotaan, ettei ihmistä saa leimata. Mitä leimaamista se on, jos faktat esitetään? Itsehän nuo itsensä leimaavat.

      Poista
    8. Raportin tarkoitus on kartoittaa nykyisyys ja aivan lähitulevaisuus. Pidemmän ajan kehitykset eivät siihen kuulu, ne ovat suurelta osaltaan politiikkaa.

      Kaikki rikollisuus ei paperiin myöskään kuulu. Nämä ovat jonkinlaisia aatteen tai ideologian riivaamia. Rajanveto on tietysti hankalaa. Kouluampujat esittivät jonkinlaisia ideologian tapaisia, mutta enemmän kai niissä muusta oli kysymys.

      Poista
  15. Olen aina ihmetellyt miksi juutalaiset ovat kaikkina aikoina olleet vihattuja.
    Jo Shakespearen (?) näytelmässä Venetsian kauppias, yksi päähenkilöistä oli juutalainen, jota kaikki inhosivat. Minusta juutalaisten joukossa on paljon hyviä kirjailijoita, ja muillakin aloilla he ovat menestyneet älykkäinä ja lahjakkaina ihmisinä. Olen koettanut kysellä mistä tämä viha, jota esiintyy ympäri maailmaa. Selvää vastausta en ole saanut. Monia selityksiä kyllä.

    Sitäkin ihmettelen, että suomalaiset uskovaiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja Israeliin, ikään kuin olisivat unohtaneet, että juutalaiset, joita siellä on kai suurin osa väestöstä, tappoivat Jeesuksen. Ja jos sanoo jotain negatiivista Israelista valtiona, (joka minusta on ihan kauhea) saa syytösryöpyn silmilleen. He puolustavat maata kaikissa julmissakin teoissa. USA:ssa on paljon juutalaisia, ja heidän takiaan moni hyvä asia torpedoidaan siellä, eikä rauhaa saada aikaan (Israelin ja palestiinalaisten välillä) kai ikinä. Siis en minäkään tykkää israeliliaisista, mutta silti ihailen montaa juutalaista kirjailijaa tai muuta taiteenalan vakuttajaa. Ovatko he poikkeuksia, vai samanlaisia kuin muutkin vihatut juutalaiset?
    Ristiriitaisia ajatuksia minulla. Pidetäänkö Israelia edelleen "Jumalan valittuna kansana"? Osaisiko joku valistaa minua, että osaisin ajatella oikealla tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei vakuuttavaa vaan vaikuttajaa (olen huolissani myös kirjoitusvirheistä, joihin olen nähtävästi erikoistunut).

      Poista
    2. Ei vaikuttajaa, vaan vaikuttavaa :)

      Poista
    3. Ennen muinoin ei vaan tiedetty, ettei erilaisten ihmisten ja kansanryhmien vihaaminen ole poliittisesti korrektia.

      Juutalaisia vihattiin mm. siksi, että he elelivät omissa oloissaan, harjoittivat outoa uskontoa ja olivat rikkaita, oikeita verenimijöitä, kuten Hitlerkin Taisteluissaan kuvasi.

      Onhan juutalaisten karmeasta salaliitosta kertova teos Siionin viisaat täyttä kamaa edelleen arabi- ja muslimimaissa ja taitaa olla Putinin Venäjälläkin.

      Palestiinan tragediaa täällä on sivuttu ennenkin. Toistan yhden omista kannoistani: toisen maailmasodan jälkeen YK jakoi Palestiinan juutalais- ja arabivaltioihin, mutta se ei kelvannut arabeille, jotka hyökkäsivät. Israel voitti sen sodan, kuten on voittanut kaikki myöhemmätkin.

      Heidän on pakkokin voittaa, koska ensimmäisen häviön jälkeen Israelia ei enää ole. Lisäksi israelilaisia on sata kertaa vähemmän kuin arabeja.

      Poista
    4. Juutalaisilla oli viekkaan kauppiaan maine, vähän jokaisella. Lisäksi raamatunhistorian mukaanhan Juudas kavalsi Jeesuksen juutalaisille, jotka ottivat hänet kiinni ja loppu on kristinuskon historiaa.

      Poista
    5. No niin, tämän Jeesus-jutunhan Liisu jo sanoit kommentissasi - luin näitä kommentteja epämääräisessä järjestyksessä.

      Poista
    6. Juudas kavalsi Jeesuksen roomalaisille, Iines. He miehittävät siihen aikaan Israelia.

      Liisu - juutalaisten vainoa on perusteltu kautta aikain myös juuri sillä, että he murhasivat Jeesuksen. Lisäksi he Raamatun mukaan huusivat, että tulkoon hänen verensä meidän ja jälkeläistemme päälle - ja niin se on sitten tullutkin.

      Mutta miten meiltä aina unhoittuu, että Jeesus itsekin oli juutalainen?

      Poista
    7. Tapsa, tuo muotoilu tarkoittaa sitä, että Juudas kavalsi Jeesuksen (luovuttamalla hänet) juutalaisille. Se on lauseopillinen oikaisu. Juudas kavalsi Jeesuksen juutalaisia varten = juutalaisille.

      Juuri tähän Jeesuksen murhaan tietenkin viittaan tällä lauseella. Sitä on pidetty kautta aikain painavana, ehkä painavimpana syynä juutalaisvihaan.

      Poista
  16. Totuushan on, että juutalaiset - ja nimenomaan aškenasijuutalaiset - ovat menestyneet poikkeuksellisen hyvin älyä ja taitoa vaativilla aloilla. Peräti 30 % kaikista nobelpalkituista on heitä, kirkkaimpana tähtenään itse Einstein.

    Heidän älyllistä ylivertaisuuttaan on yritetty selittää monin tavoin, mutta aihe on tietenkin hieman arka, sillä siinähän joudutaan myöntämään, että eri kansanryhmät ovat erilaisia älylliseltä tasoltaan.

    Se taas lähenee jo ankarasti rangaistavaa vihapuhetta. Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen, sanoisi Jerusalemin suutari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Mooseksen kansa ollut ison herran valittu kansa? Taisi olla ainut kansa jolle Jumala on luvannut ja osoittanut oman valtion. Aika painava valtuutus.!?
      Miten juuri tuo valittuna kansana olo on vaikuttanut itsetuntojen ylikehittymiseen? Voiko vahva itseensä uskominen auttaa menestymään kaikessa mihin ryhtyy, taloudessa, tieteissä, kirjallisuudessa jne.
      Toisaalta Mooseksen kansa taisi myös kärsiä paljon. Kärsimys vahvistaa, antaa eväitä selvitä elämän tielle asettamista esteistä.
      Pistää tietyt persoonallisuuden omaavat näyttämään, tekemään tulosta.
      Herran valitun kansan vainoamiseen liitty varmasti myös kateus.

      Poista
    2. Kyllä, hyvä kun otit tämän esiin. Hyvä pointti!

      Arjen tasolla uskon myös juutalaisten rikkauksien kadehtimiseen. Heitä alettiin pitää kieroina kauppiaina, jotka eivät ole rehellisesti keränneet omaisuuksiaan.

      Samantyyppinen rikasherravihahan meillä on edelleen hengissä, vieläpä voimallisesti. Sampsa Kataja saa kyytiä, kun kehtaa moittia kansanedustajien palkkoja liian alhaisiksi ja Björn Wahlroos lienee kadehdituin ja vihatuin isorikas maassamme. Harva ajattelee sitä, miten paljon he ovat veroillaan elättäneet meitä muita.

      Poista
    3. Sampsa Katajan lausunto sinänsä oli emämunaus ja valhetta. Vika on siinä, että asianajajilla on kohtuuttomat palkkiot. Minun isäni hoiti mm. mustalaisten juttuja alennetuin taksoin.

      Poista
    4. Sampsa Kataja jää poliittiseen historiaan kolmesta asiasta.

      1. Syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä ja lahjuksen vastaanottamisesta menivät nurin.

      2. Eduskunnan puhujapöntöstä puhuminen niin humalassa. ettei kukaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa.

      3. Kansanedustajien palkkion suuruuden väheksyminen tavalla, josta ei jäänyt tulkinnan varaa: yhteisten asioiden hoito ei ollut hänelle tärkeintä.

      Kansanedustajana voimme tämän merkittäviä valiokuntapaikkoja omanneen valtiopäivämiehen arvostella luokkaan "haitalliset".

      Poista
    5. Sampsa piti suurena vääryytenä sitäkin, että edustaja joutuu itse ostamaan omat postimerkkinsä!

      Hän unohti, että niitä postimerkkejä ja muita kuluja varten hän saa 1800 euroa kuussa verottomana, ilman mitään tositteita. Ja onneksi postikortteja kirjoittamaan valtio sentään kustantaa edustajalle apurin. Käsihän siinä muuten väsyisi.

      Lisäksi edustaja saa ajella taksilla, bussilla, junalla ja lentokoneella valtion laskuun, joten kuluja tulee lähinnä vain matkaeväistä.

      Aiemmin edustaja pääsi eduskunnasta pudottuaan nauttimaan heti eläkkeestä. Nyt sitä etua on hieman kai kohtuullistettu.

      Kataja todisti taas vanhan totuuden, ettei ihmiselle mikään riitä.

      Poista
    6. Korjaan Rikun listaa: ei hän päässyt puhujapönttöön asti, vaan soperteli paikaltaan.

      Poista
    7. Tänään juuri luin lehdestä neljän eläkeläisen toimeentulotarinan. He saavat eläkettä noin 750 euroa kuukaudessa käteen. Sillä on maksettava vuokrat, sähköt, lääkkeet, ruuat. Jollakin jäi kuussa ruokaan ja muuhun kuin vakiomenoihin 200 euroa kaiken jälkeen.

      Surkeata on vanheta Suomessa. Sampsa Kataja saisi hävetä kitinöineen. Postimerkkivalitus osoittaa, kuinka pienisieluinen ja tietämätön mies on. Tietäisipä mies, kuinka paljon opettajat osatavat omilla rahoillaan opetusmateriaalia oppilaille.

      Poista
    8. Muistattehan mitä Rytkönen (SKDL) eduskunnassa teki? Hän oli Pohjois-Savosta ja teki muutaman eduskuntakyselyn. Mutta parhaimmin hänet muistetaan siitä että hän teki "rytköset" saunan lauteelle.

      No, eihän ihmisen ruoansulatusjärjestelmä kumista ole. (Ei ainakaan Rytkösellä. Joka seuraavissa vaaleissa jäi rannalle.)

      Poista
  17. Olen huolestunut maailmankatsomuksestani. Idolini ovat kuolleet. Toisaalta se on hyvä: pata kattilaa soimaa.

    Pilttinä tykkäsin käydä Pyhäkoulussa. Joku Jeesus sitä piti. Meillä muksuilla oli vihot, ja aina kun siälä kävi, sai uuden lampaankuvan. Se oli ns. kiiltokuva ja se liimattiin vihkoon niin että STÄMPS vaan. Mutta jos ei käynyt tunneilla niin sai ison Pahan Suden kuvan. (Minäkin sain. Mutta sitä en vihkooni viittinyt liimata. Mä pelkäsin että se syä ne lampaat.)

    Pitkän tauon jälkeen tämän jälkeen löysin marxismi-leninismin ja dialektisen materialismin ja proletariaatin diktatuurin ja… ja… ja jotain muutakin. (Jota nyt en enää muista.) Sen kunniaksi ripustin Chen kuvan keittiön seinälle (kohtaan, jossa oli seinässä iso reikä) ja Leninin kuvan pistin WC:n päätyseinälle. Siinä hän aina katseli minua, lempeästi, kun tulin kuselle. Marimekon verhot oli olohuoneen ikkunalla, myrkynvihreät, joissa oli valtavia punaisia palloja. (Myöhemmin verhoista tehtiin mm. Saagalle hame. Kyllä tuli tyttö kummallisen näköiseksi! Kertaheitolla.)

    Palavalla sydämellä minä höyrysin lumpenproletariaatin puolesta. Minä, Marx, Engels, Lenin, NKP(b) ja moni, moni muu! (Jestas, kun meitä oli välillä paljon! Tungokseen asti.)

    Nyt "Liberté, Égalité, Fraternité" ei enää sydäntäni järsi, ei saa sitä pompahhtelemaan. (Infarkti enemmän, saa.) Miksikö näin? Siksi, että maailma ympärilläni on muuttunut. En ole anarkisti vaan anakronismi.

    Nykyinen demokratia on demokratian irvikuva, sanovat jotkut, mm. eräät varteenotettavat bloggaajat. Näin on mutta parempaakaan ei ole. Aika kauhistuttavaa? Tai ei oikeastaan. Maapallon elollisista olioista ihmiset (homo sapiens) on tuhoisin laji mitä ikinä tällä Telluksella on maleksinut. Kun ihmiset häviävät täältä (maailmankaikkeuden rajattomaan roskatynnyriin) niin kaikki muut organismit taputtavat karvaisia/ohuita/olemattomia käsiään ja hurraavat… Aivan varmasti.

    Ps. Tämä on juhlaesitelmä jonka pidin Torron Työväentalolla ad. 1. maaliskuuta 1956. Samana päivänä kun joku kaljupää aloitti presidenttinä olemisen. Juhlavieraita Torrolla oli läsnä paljon, mm. Ryttylän Työväentalon vahtimestari. (Oli muitakin.) Tilaisuuden jälkeen autonkuljettajani vei minut autollaan (Studebaker) Someron Somerhoviin syömään hummerinrintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, jos käsititte väärin. (Muut kuin Iines.) Tämähän oli melkein sanasta sanaa parodiaa blogikirjoituksesta. (Koska tykkään Iineksestä.) - Jos en tykkäisi, en täällä olisi, olisin jossain muualla. En tiedä missä? (Ehkä hullujenhuoneella.)

      Poista
  18. Pyhäkouluun kiivettiin rappusia pitkin ja istuttiin korkealla. Sellainen muistikuva minulla pyhäkoulusta on. Tuo korkealla istuminen on kummallinen muisto, sillä en pysty palauttamaan Rukoushuonetta mieleeni - siksi taloa kutsuttiin. Muistan vain ne raput ja kapuamisen tuolille. Ja sinne mentiin nimenomaan siksi, että saatiin kiiltokuva ja joskus myös karamelli. Kaikki lapset kävivät siellä, pojatkin. Oli vain yksi Terttu, joka ei saanut tulla pyhäkouluun, sillä hän oli helluntailainen ja kävi Siionissa kokouksissa punaisessa talossa joen rannassa.

    Hieno juhlaesitelmä, mikis. Siihen on helppo samastua. Puhut sukupolven äänellä, niin tutusti että.

    VastaaPoista
  19. https://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE

    Tämä laulu, jos ajattelee järkevästi, on järjetön. Siis nuo sanat. Mitä ne tahtovat sanoa? Kamalasti sentimentaalista kohinaa... kohinaa, joka sotkee kuuluvaisuuden. Haloo, Houston, meillä on probleema. (Houston vastaa: Mikä?) Joku ihme akka laulaa kuulokkeissamme jollain ihme kielellä. Houston, kuuletteko meitä. (Houston vastaa: Joo.) "Houston, we have a problem" .


    ja ... jos rakastat liikaa kirjoja ... on hyvä. ja ... jos rakastat seteleitä, minä autan sinua luopumaan niistä. ...

    Kamala sävellys, kamala komppi. Ihan kamala komppi!

    VastaaPoista
  20. Noh, kyllä sitäkin kuuntelee. Vaan tämä on ihana laulu, laulaja ja komppikin menee:

    https://www.youtube.com/watch?v=gAq6ZJHiWuo

    VastaaPoista
  21. Olavi Paavolaisen vielä eläessä luin hänen kirjojaan. (Olin nääs pikkuvanha.) Myöhemmin olen lukenut häneltä kaiken. Lähtö ja loitsu oli kirja joka käsitteli Etelä-Amerikkaa, vertasin omia kokemuksiani; ei ollut Suomessa silloin (60-luvulla) muita kirjoja. Tämä oli kai kirjoitettu jo -37?

    -70 luvulla Etelä-Ameriikka (ja Väli-Ameriikka) purskahtivat tänne koko volyymillaan, ensin runoina. Sitten maagisena realismina. Ja politiikkana. Ensimmäiset poliittiset pakolaiset Suomessa olivat chileläisiä, kyllä minä sen muistan. (Siis sivuutan tässä nyt 1917 tapahtumat. Ja emigrantit ja muut tataarit Venäjältä. Ja vitustako minä sitäkään tiedän mitä sitä ennen tapahtui, esim. Iso-Vihan aikana? Kysykää Kemppiseltä.)

    Muistan, kun olin Messuhallissa. Siellä oli konsertti Allenden puolesta. (Liian myöhään.) Inti Illimani esiintyi. Messuhalli oli aivan täynnä, oli kai yli 6 000 ihmistä. Ainakin ihmisiä oli enemmän mitä sinne mahtui. Vähän ennen konsertin alku kuului kaiuttimista "huomio, keskikäytävä on saatava vapaaksi". Minä ystävinemme istuimme omilla paikoillamme, ei se meitä koskenut. Mutta tuo kuulutus toistui ja toistui, lopulta niin että "KÄYTÄVÄ ON SAATAVA TYHJÄKSI"... Sitten sieltä marssi kaljupäinen ukko joka istutettiin eturiviin, yksikseen, nojatuoliin. Inti Illimani aloitti konserttinsa. En tiedä soittivatko hyvin mutta yleisö oli kovasti heidän puolellaan; se oli sykähdyttävä kokemus. Hirvittävästi oli intoa ilmassa... tai miten tämän sanoisi, se oli hurmosmaista. (En pidä hurmoksesta!) Ja kun tämä yhtye, Inti Illimani, lopuksi soitti sen "El Pueblo Uni..." , Kekkonen nousi seisomaan. Nää lauloivat sitä, kun toistivat kertoasäettä liki loputtomasti, ainakin 15 minuuttia. Ja koko ajan Kekkonen seisoi jäykässä asennossa.

    Ajattelin, että upeaa, kunnianosoitus Allendelle.

    Olin syvästi samaa mieltä.

    Ps. Mutta kyllä mää parikymppisenä ihmisenä vähän ihmettelin että se, vanha ukko, jaksaa seistä noin kauan noin ryhdikkäästi. Sitä minä siinä samalla ihmettelin. (Kun kaivoin nenääni.)

    https://www.youtube.com/watch?v=_uCC-venMtU

    VastaaPoista
  22. Hienoja kappaleita! Harmittaa hieman, etten ehtinyt kumpaakaan kuuntelemaan kuin vähän alusta.

    Minä laitan tähtitiedettä.

    VastaaPoista
  23. Tuo viimeisin Mikiksen laittama, yhtenäistä kansaa ei voiteta, on innostava, agitaatiota parhaimmillaan.

    Mieleeni tuli kuubalainen sananlasku: yhtenäistä kansaa ei mikään voita, vaikka aina ei ole voita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuubalainen sanalasku oli minulta huono vitsi. Latinalaisessa Amerikassa porvari on aina ollut hyvin julma, eikä senkään aikana ole voita, leivästä puhumattakaan. Ja ampuvatkin vielä.

      Viidentoista vuoden päästä kansainvälinen kapitalismi on taas valloittanut Kuuban. Pankit määrilevät ja United Fruits tarjoaa paljon hyviä työpaikkoja, joista voi työnteon ohessa napsaista appelsiineja suuhunsa.

      Poista
    2. Näinhän se. Menee. (Ikävä kyllä.)

      Poista
    3. Ja senkin minä muista, riku rakas, että kumpikin arvostamme Steinbeckin Vihan hedelmiä.

      Onhan se!

      Poista
  24. Haista huilu senkin gyyninen kynekologi.

    Tämä puolalainen sananlasku 1970-luvulta on tyhjentävämpi: "Sesam aukene, haluan ulos".

    VastaaPoista
  25. Tai kyllähän ne ("ne" - eli ihmiset) Puolasta pääsivät länsimaihin 70-luvullakin. Tosin kaikki piti silloin jättää Puolaan, ainakin omaisuus. DDR:stä tai Neuvostoliitosta ei päässyt, ei millään. Yhteen aikaan suunnittelin että menen naimisiin yhden tallinnalaisen tytön kanssa, ihan vaan sen takia että hän pääsisi Suomeen. (Erottaisiin sitten.) Mutta ei siitäkään mitään tullut, kun ne byrokraatit huomasivat että mä oon jo naimissa (Suomessa ja suomalaisen naisen kanssa). - Sakot meinas mulle tulla, piru vie.

    VastaaPoista
  26. Siis... tämä kommentointi, kun voi "vastata" välillä, sotkee. Menee kronologia ihan sekaisin. (Kohta menen minäkin. Kelle minä nyt vastaan? esimerkiksi. Vai väittelenkö minä itseni kanssa? taas. - Jo on kummalista meininkiä.)

    VastaaPoista

  27. Mitä sanoo ystäväni Tapsa, runoilija. (Tai tietäjä.) Kun minä olen etsinyt sitä Goethen runoa joka alkaa "Minun itkeä suokaa! Saartamana yön arolla äärettömällä kamelit lepäävät, ajajat myös... Miten se jatkuu? Mä muistan, omin sanoin, että tämä minä-runoilija laskee kilometrejä jotka erottavat hänet rakastetustaan, ja niitä tulee koko ajan lisää... kun kamelisaattue menee eteenpäin. Leiritulella illalla hän "minä valvon ja lasken kilometrejä jotka minut erottavat sinusta, Suleima. myös armeenialainen valvoo ja laskee...(???)..".

    Sellainen sananlasku on olemassa että "yksi juutalainen huijaa kymmentä ei-juutalaista. Ja yksi armeenialainen huijaa kymmentä juutalaista". - Tiedä häntä, pitääkö paikkansa?

    Laßt mich weinen! umschränkt von Nacht, in unendlicher Wüste. Kamele ruhn, die Treiber desgleicher

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo runokysely on saanut minut leijumaan pölyssä ja epätoivossa, hieman liioitellakseni. Nimittäin tuommoinen tehtävä on hauska, että mistä runosta on jokin säe, tässä tapauksessa Minun itkeä suokaa! Olet kysynyt tätä ennenkin ja olen varmaan silloinkin etsinyt paksua Goethe-kirjaani. Nyt en löydä sitä, vaikka olen hakenut nekin hyllyt, missä se ainakaan ei ole. Olen myös päättänyt aloittaa kirjastoni eheyttämisen. Panen kaiken lajikohtaiseen aakkosjärjestykseen.

      Vaan helpommin sanottu kuin tehty. Kirjat pitää tomuttaa ensin, imuroida tai pyyhkiä hellävaraisesti, koska joistain riveistä pelmahtaa auringossa tanssiva pilvi huoneeseen. Lisäksi olisi saatava lisää hyllytilaa. Tilanne siis eskaloituu, mitä tarmokkaammin etsin jotakin.

      Runot ainakin panen omaksi lajikseen, sitten tulisivat romaanit, tietokirjat, lanu-kirjat, vanhat kirjat, siis ne oikeasti vanhat aarteet, jotka ovat usein jo repeämispisteessä, kuten Nuoren Voiman Liiton joulualbumikirjat, joissa on semmoisiakin Leinon ja L. Onervan runoja, jotka eivät ole tunnettuja.

      Nyt olen siis keskellä pakollista projektia, koska etsiessäni Goethea tulin vetäneeksi mm. runokirjoja lattialle pinoon. Vaan siis jossakin täällä on Goethe, jossa se kysymäsi runo kenties on. Kenties ei.

      Poista
    2. Joo, mä toistan itseäni. Kyllä minä sen tiedän. Mutta ei minulla ole kuin tämä yksi elämä. - Ps. Ihmettelenkin ihmisiä joilla on 2 - 3 elämää. (Joillakin jopa enemmän!?) He ovat mielestäni jonglööreja.

      Vasta nyt kuuntelin tuon Otsin laulun. Kaunis on. Voi vain ihalla miten nätisti, täpselt, hän laulaa nuotilleen! On hyvä, vähän fraseeraa liikaa, tai ei ehkä, kyse on kai soomenkielen ääntämisestä.

      Tai mitä sanoo musiikkiasiantuntija Liisu tästä? (Liisu ON musiikkiasiantuntija.)

      Poista
    3. Tämä minusta Otsin laulamana kaunein laulu on. Siinä on Jevgeni Jevtušenko sanat, kuunnelkaa. (kuuntelette)
      https://www.youtube.com/watch?v=iae6x50Y6kw

      Enkä minä tiedä mitä te kuuntelette? Minusta elämä on... kamalan kaunis mutta hyvin surullinen juttu. Tapahtuu asioita joita toivomme ja tapahtuu asioita joita emme toivoisi. Elämä, on!

      Samperi kun sorrun aina sentimentaalisuuteen. Mutta olen kokenut kipeitä asioita, kipeämpiä kuin mihin minusta on. Voi vittu. Huomenna ostan aurinkolasit ja muutun Anonyymiksi. - Ps. Nimimerkkini sen jälkeen on "eräs särkynyt sydän"

      Poista
    4. Homokirjoja ei kannata eheyttää. Eikä lesbojuttuja.

      Poista
    5. Minulla ei ole homokirjoja, ei edes Sapfon runoja, paitsi jossain kokoomateoksessa. Ja Kama Sutra on, mutta en ole havainnut siinä homoeroottisia kuvia, vaikka olen hartaasti tuijotellut itämaista tekniikkaa. Useassa kuvassa on kyllä kimppkivaa, että tiedä sitten.

      On vain avio-onnioppaita, anopin lahjoittamia. Anoppi oli hurskas kansankynttilä, papintytär, ja lahjoitti minulle jo avioliiton ensimetreillä Olli Valtosen eheyttäviä avio-onnioppaita. Näki vissiin uhan poikansa elämässä. Poika oli pesunkestävä porvari ja minun jälkeeni kommunisti, kiittää minua vieläkin heräämisestään. Tekisi mieli kyllä vielä opettaa hänelle se, että juna meni jo, anoppi taisi tietää paremmin. Vaan antaa olla, kukin tulkoon aatteellaan onnelliseksi.

      Poista
    6. Olis kyllä kivaa tehdä kimppakivaa sun kanssas. Ja voitas ottaa sun sskoskin mukaan, kai se hyvää tekisi h'änellekin. Välillä venytellä. Anoppia ei oteta kyytiin. Mutta anna osite niin tullaan hakee sut Mersulla Takaan etrtä jäät sanattomaksi. Tai sanoot että oha poish se mun shuusta. Tullaan tänään.

      Poista
    7. Anoppia onkin paha mennä ottamaan. Se lepää mullan alla. Rauha hänen muistolleen, oli hyvä anoppi.

      Poista
    8. Olet siis lukenut sekä isä että poika Valtosta. Onko isällä yhtä luistavainen kynä ja kaunoinen kieli?

      Poista
    9. Kyllä isälläkin kynä luistaa. Sen verran luin kirjoja, että uskallan näin sanoa. Kokonaan en niitä lukenut, sen verran julistusta olivat. Isä taisi olla aika moderni pappi, mutta siis ihan puhtaasti kristillinen ja uskovainen, ei mikään radikaali niin kuin Terho Pursiainen aikoinaan.

      Poista
    10. "Nyt en löydä sitä, vaikka olen hakenut nekin hyllyt, missä se ainakaan ei ole."

      Tämmöinen virke on kirjallisuutta! Nää lauseet... yhdessä.

      Poista
  28. Jotkut runonsäkeet tarttuu korvakäytäviin kuin vaikku. Niistä tulee ikään kuin "tunnareita". Aika melko ärsyttävää. Viimeksi mun aivoni myllynkivet jauhoivat mistä tämä "ja pitkiä kirjeitä hän kirjoittaa.." säe on kotoisin. Tiesi, että jostain. (huokaus) Suomennettua runoa on vaikea identifioida. Kyllä mä aika hyvin suomalaiset tunnen, siis tälle kielelle kirjoitetut, niissä on oma klangi. (Ei Haavikkoa pysty sekoittamaan Eeva Liisa Manneriin. Eikä Saarikoskea Sarkiaan. Tai Harmajaa haukioon.)

    Runo on täsmällisimmin ilmaistua kieltä. (Eli merkityksillä ladattua.) Rakastan kieltä. Eli rakastan runoja ja runoilijoita. (En muista koska viimeksi olen lukenut runon? Ehkä 10 vuotta sitten?)

    Älkää uskoko minua, valehtelen.

    Kerran erään runoilijan kanssa... no, oltiin istuttu Kultajyvässä jossa kustantajan edustaja (V.Viksten, WSOY) oli lytännyt ystäväni Simon runot ... siinä mielessä että "ei näistä nyt julkaistavaksi ole", etc ... (ja antoi meille muutaman kympin kaljarahaa: en minä tajunnut siinä mitään nöyryyttävää... vaikka sitähän se kai oli, kun näin jälkeen päin ajattelee?) No, meillä oli ne Simon paperille monistetut runot, mentiin myymään niitä ihmisille. Eli soitettiin kerrostalon ovikelloja ja kysyttiin että "Ostatteko runoja?". (Eikä me, huom!, oltu mitään koulupoikia.) Jotkut kotirouvat ostivat, kaikki runot maksoit 5;- markkaa, aina ne rouvat valitsivat pisimmän runon. Mikäs siinä! Mutta kyllä vastoinkäymisiäkin tuli... esim. yhden oven aukaisi, kun kohteliaasti soitimme ovikelloa, Uno Turhapuron näköinen ukko. (Paitsi että sillä ei ollut verkkopaitaa päällään kun sillä ei ollut mitään paitaa, henskelit kyllä oli.) Sekin kuunteli mitä meillä oli asiaa... sit se sanoi, käsittämättömän kovalla äänellä, että "MEILLÄ EI PERKELE RUNOJA OSTETA" ja paiskasi oven kiinni. - ... oh boy.

    VastaaPoista
  29. Palataksemme tähän alkuaksiomaan, josta en muista mikä se oli, niin... väliäkös sillä. Sillä varmasti on ihmisiä jotka jo 10 -v ikäisinä tietävät TOTUUDEN. Ja eivät sitten irrota otettaan siitä, TOTUUDESTA. 100 -v he ovat samaa mieltä. Hmnh? No, ajatellaanpas että jos ihminen jo 9-v tietäisi mikä on oikeasti TOTTA, niin hän 100 -v olisi vuoden oikeamassa kuin tämä toinen josta äsken puhuin... (tuo paskiainen!). Mutta... ajatellaanpas niin, että joku jo siittämishetkellä - singahtavana, mutta muuten hyvänä uimarina tunnettu Siittiösolu... jo noin 9 kuukautta ennen syntymäänsä tietäisi että ASIAT ovat NÄIN eikä suinkaan NOIN...

    Minusta meidän pitäisi kuunnella enemmän sukusoluja. Nythän me vain vaikenemme. (Noin kolmella eri kielellä. Ja saksaksi.)

    VastaaPoista
  30. No, täytyy jatkaa.. tätä pitkää matkaa. "Niin kuin tieni aloin, niin sen päätän, paljain jaloin". Tullaan pylly tai pää edellä tähän maailmaan niin ihmeteltävää riittä. Koko rahan edestä. Ajatellaan vaikka ontologiaa, gnoseologiaa ja logiikkaa. Sitten katsotaan televisiosta Kummeleita. En tiedä. (Olen lukenut Kullervo Raunion "Johdatus filosofiaan" En muuta.)


    nyt muuten humalluin niin paljon että on pakko lopettaa. en käsitä mistä pitäisi vaieta... wittgenstein. arUNO räsänen inhosi häntä, en ymmärrä miksi.

    VastaaPoista
  31. Aikoinaan, kun ajoin Tampereella OTK:n Liha- ja Makkara-autoa, minulle tapahtui kaikenlaisia asioita. Joista olen jo varmaan kertonutkin, vai mitä, mutta en usko että kaikkia? (Ja minkäs takia minä nyt yht'äkkiä oon näin selvä? No, otin yhden oluen. Homeopatia auttaa, joskus!) Ei siinä jakelukuorma-auton ajamisessa sen kummallisempaa ollut, kunhan vaan ajeli pisteestä A pisteeseen B POMP POMP vaan. Auto tosin piti osata parkkeerata tip-top lastauslaiturille, makkaralaatikot paino (saatanasti) ja niitä oli (helvetin) vaikea kantaa. Koska olivat suunnikkaita. Puolikkaat porsaanruhot toi olkapäällään kuin ulsterin eikä lehmänkimpaleet sen kummoisempia olleet, aina niissä oli reikiä joista sai hyvän sormiotteen. Kun kouluihin meni 40 viiden litran palapaistipurkkia ja mulla oli niitä 42, niin, tota noin, totta kai mun kotonani pari viikkoa pääruokana syötiin palapaistia. (Se oli ns. palkan lisää se.) Sai tehtaalla muutenkin syödä (eli varastaa) niin paljon kun jaksoi syödä. Siis paikan päällä. (Aika pulleita me työntekijät tehtaalla kyllä oltiinkin. Se täytyy myöntää.) Minä ajoin tylppänokkaista Bedfordia, sen hansikaslokerossa oli vaikka mitä matkaeväitä, eniten tykkäsin ryynimakkarasta. Sitä repsikkani joskus ihmetteli... Se tykkäs enemmän hanhesta. Mussutti sitä ja veivasi auton sivuikkunan auki ja lauloi ohikulkeville naisille "saat multa kympillä kyrpää". Ajaminen oli minun ongelma. En minä heti aamusta voinut olla joka E-kaupassa, oli pakko ajaa sellainen rundi, että iltapäivällä vasta oli viimeisessä E-kaupassa. Kerrankin toiseksiviimeisessä E-kaupassa jonne vein tavanomaiset 20 kpl porsaankyljyksiä ja 10 kiloa jauhelihaa ja 20 kiloa jotain muuta, niin se kauppias, aika riski nainen, käski minut takahuoneeseen. Menin. Siellä se sanoi minulle "kuule, nyt mä hirtän sut munista kattoon". Arvaa, säikähdinkö? Ihan oikeasti säikähdin. Mutta ei se... ei se, vähän kopeloi ja päästi mut sit menemään. (Olin hirveän nuori ja kamalan nätti.)

    Ps. Mutta tää mun repsikkani oli ihan hullu. Ei varmaan ikinä ollut ketään pannut. Mutta kauheesti se aina uhos. Multakin se joka aamu kysy "panitko viimeyönä vaimoos?". Mitä siihen pysty vastaamaan? Nimittäin jos sano että "e", niin se heti, "mikset". Ja hirveesti alko ehdottamaan että miten hän olisi... no, niin. Pannut edestä ja takaa ja välillä sivustakin. Jos vastas että "joo", niin se heti alko udella että "miten?". Ei riittänyt että sanoi että "sillain vaan"... jumankauta, sillä oli siihen kauheesti erilaisia variaatioita. Puhumattakaan että sitten muuta.

    Kiva kundi. Meillä lähettämössä oli yksi kamalan rivosuinen nainen, Riitta. Ujostelin häntä. Kerran tää mun repsikkani - sillä oli pitkät viikset - se siveli viiksiään ja tuijotti Riittaa ja sanoi sitten: "Ooks sää Riitta koskaan pannu miästä jolla on viikset?". Voi että mua huvittu kun Riitta punastui! (Joskus vähästäkin tulee iloiseksi.)

    VastaaPoista
  32. eräs särkynyt sydän15 helmikuuta, 2015 13:05

    Minusta mikis, vaikka hölmö onkin, jaarittelee. Ja muutenkin haisee dödölle. Älkää - taivas Teitä varjelkoon - uskoko Häneen!

    VastaaPoista
  33. eräs särkynyt sydän15 helmikuuta, 2015 13:36

    Mikä Riitassa niin rivoa oli, mukamas? No, kerrankin se väitti että hänen klitoriksensa on "kaks kertaa suurempi kun sun mulkkus" ja painaa "noin 4 kiloa". - Juttele hänen kanssaan sitten Derridasta... tai Schopenhauerista. En minä ainakaan jutellut. (Enkä kyllä klitoriksistakaan.)

    Sanotaan, että "ennen maa repee kuin huora häpee". Se ei pidä yhtään paikkaansa. He huorat, joita olen tavannut (kun olin merimies), he olivat hyvin säädyllisiä ja ujoja naisia. Tai tyttöjä. Useimpia heistä hävetti mitä työkseen tekivät. (huokaus) Tai tietysti on muitakin. Tapauksia. (Minä vain etsin yhtä fiksuja ihmisiä mitä itse olin. - heh, heh! Ja löysin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin nuorena tehtaalla töissä ja kun haituvat leuassa tuntuivat tuuhenevan, päätin kasvattaa parran. Niinpä kerran sitten istuin työmaatuvassa ja sivelin punertavaa partaani, kun siihen tulla tupsahti eräs räväkkä siivoojarouva.

      Hän istahti vastapäätä, sytytti pilliklubin ja katseli minua tarkkaavaisesti. Miehekäs partani tekee vaikutuksen, ehdin jo ajatella tyytyväisenä, kunnes hän tokaisi: - Tuollaisen läpi minä olen kusenut jo kakskymmentä vuotta.

      Illalla ajoin partani pois.

      Poista
    2. Hyi, hyi Tapsa. Ettäs kehtaa! Ei meillä, paperitehtaalla, tällaista kielenkäyttöä suvaittu. (Älä valehtele.)

      "Valmomossa on rauhallista. Ruutulattiasta tulee mieleen rippikoulu seurakunnan leirikeskuksessa, kunnes huomaa Ilves-kahvimukissa tekstin Anna vittu rahaa."

      Joo, me kerättiin rahaa yhdelle onnettomalle perheelle. Äänekoskelaiselle. Ei meinannut tulla.Sitten mä keksin - meidän kaikkien sisällähän asuu onneton mainosmies - että pannaan siihen tuo teksti. Ympäri Suomea paperitehtaissa oli purkkeja joissa luki "Anna vittu rahaa". - Saatiin siitä.

      Poista
    3. ... "onneton" ... po. ..."koditon"...

      (latojan huom!)

      Poista
  34. (vittu kun mua vituttaa tää nimimerkki... yäk. taidan muuttua takaisin, voi samperi, mikikseksi)

    VastaaPoista
  35. En enää (koskaan) yritä kommentoida iPadin kautta. Mutta se oli ainoa, joka oli mukana ja kirjoitinkin eilen illalla siihen "koko sen hetkisen mieleni ulos"; siinä oli vastauksia ja uusia kysymyksiä ja ehkä iPad halusi pelastaa teidät kaikki siltä sotkulta, jota väsynyt ja ohjaimista irti päästetty mielensisukseni olisi kantanut eteenne. Olkaa siis onnellisia! iPad heitti ne menemään jonnekin, jonka olinpaikkaa minä ainakaan en löytänyt.

    Mutta muistelen, että siinä oli ainakin mikikselle tarkoitettu vastaus mistä löytyy "Minun itkeä suokaa..." etc. Ainakin tästä kirjasta, jos saa sen käsiinsä esim kirjastosta. Tämä paketti on siis Mikikselle:

    Tekijä: Goethe, Johann Wolfgang von
    Teoksen nimi: Der Musensohn = Runotarten lemmikki : valikoima Johann Wolfgang von Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi
    Toimittaja: Oksala, Teivas
    Kääntäjä: Oksala, Teivas
    Kustantaja: Artipictura
    Kustannuspaikka: Espoo
    Ilmestymisvuosi: 2004
    ISBN / ISSN: 952-5347-07-9
    Kirjastoluokitus: 82.2
    Huomautuksia: Kansi- ja selkäalanimeke: Valikoima Goethen lyriikkaa.
    (mulla on itsellä Goethen runot saksaksi, mutta se on kaupungissa ja minä olen täällä korkeitten lumivallien keskellä, täällä olisi hyllyssä esim Sianhoito-opas, mutta siat tuskin lukevat Goethea.)
    Minäkin haluaisin itkeä, mutten nyt itke, kun olen päättänyt olla itkemättä. Tahtoa on treenattava, muuten se ei pysy kunnossa.

    Toinen asia joka muistuu mieleen on se miten vuolaasti ja suoraan sydämestä virtaavana jokena kiittelin teitä kaikkia, jotka auttoivat minua käsittämään juutalaisvihaa, jota ilmenee kaikkialla maailmassa ja jo keskiajalla. Sain varmaan oikean käsityksen siitä punomalla yhteen kommenttejanne.

    Kolmas asia, josta laveasti kerroin oli Modianon Hämärien puotien kuja, jonka olin juuri lukenut ja ymmärtänyt miten vaikeaa on koota itseään palasista joita saa jos hyvin sattuu toisilta ihmisiltä.

    No niin. Paljon vähemmällä pääsette, kun nyt sanon: käyn läpi kommentit, joita en ole vielä lukenut.

    ***Ai niin, mikis luulee, että olen perillä musiikista. Mutta totuus on, että vaikka kuuntelenkin, voi sanoa: hyvin paljon, klassista, tiedän siitä aika vähän. Mutta: mulla on korvat joilla kuuntelen, kun siitä keskustellaan. Jotain jää mieleenkin. Mutta sit mulla on kaksi lähdettä, joilta voi kysyä tarvittaessa. Ja onhan Wkipedia ja musiikkikirjat, joista voi katsoa, jos ei ole muita paikalla.
    (Väärinkäsitykset täten oikaistakoon.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, sanot että iPadilla kirjoittamasi kommentti hävisi jonnekin. Kävin varmuuden vuoksi tarkistamassa blogini roskapostisuodattimen, koska Blogger heittää sinne joskus, nykyään tosin ani harvoin, jonkun kommentin, etenkin jollain mobiilivehkeellä kirjoitetun.

      Nyt suodatin oli kuitenkin tyhjä. Olitkohan kirjautunut ennen kommentin kirjoittamista Bloggeriin sisälle? Jos kirjautuu vasta kommentttia lähetettäessä, Blogger hävittää kommentin, minulta ainakin aina. Ehkä näin on käynyt sinullekin, eikä vika oliskaani iPadissa? Minun tabelttikommenttini onnistuvat hyvin. Mutta siis pitää olla valmiiksi sisäänkirjautunut.

      Poista
    2. Lasst mich weinen! umschränkt von Nacht,
      In unendlicher Wüste.
      Kameele ruh'n, die Treiber dassgleichen,
      Rechnend still wacht der Armenier;
      Ich aber neben ihm berechne die Meilen,
      Die mich von Suleika trennen, wiederhole
      Die wegverlängernden ärgerlichen Krümmungen.

      Lasst mich weinen! das ist keine Schande.
      Weinende Männer find gut.
      Weinte doch Achill um seine Briseis;
      Xerxes beweinte das unerfchlagene Heer;
      Über den selbstgemordeten Liebling
      Alexander meinte.

      Lasst mich weinen! Thränen beleben den Staub;
      Schon grunelt's.

      Tämän Goethen, Johann Wolfgang vonin, runon on suomentanut aiemmin Otto Manninenkin. Sanoja ei täältä löydy, mutta laulettuna löytynee, mun itkeä suokaa.

      Poista
    3. No tulihan se sieltä! Minäkin jo odotin tätä. Goethe-kirjani on edelleen hukassa, ja kuitenkin tiedän vuorenvarmasti, että se on jossain. Kummallista. Toisaalta, kirjoja on kolmessa huoneessa ja yläkerran aulassa. Pitäisi keskittää.

      Hieno runo. Saksan kielessä on jotain erityislaatuista.

      Poista
  36. Liisu lakas (kirjoitan tätä kiinaksi ja minulta puuttu l-kiljaimet)... niin. Lakastan sinua kuin käälme kivääliä. Olet kullannuppuni mulle, oi.
    (Tai oliko se Oksala? Aikoinaan isäni soitti Topeliuksen kangasalalaulua (En sommardag i Kangasala) ja minä lauloin, noin nelosen äänellä, "mä oksennan ja ylen annan, ja muutenkin pahoin voin"... Hitsi, kun se suuttui!

    Teuvan Gothe käännökset toki tiedän. Mutta tää Oksalakin sanoo mulle: mene mikis, mene vedi viti, muualle. Et saa tähän probleemaan ratkaisua.

    Ei minulla ole ongelmia. Eilenkin Tarja piti minua hyvänään, se siitä. (Ejakuloin. Eli Sen pituinen Se!) Totta kai tykkään ihmisistä joiden kanssa on tekemisissä, eniten tykkään Iineksestä, hän on ihana ja varsin hurmaava - sen lisäksi. (Kun käyttää niitä pitkäpunttisia välihousuja. Nam, nam.) Sinä ja Kuunkuiske ja Leonaara ja kaikki muut naarat ootte ihania kans. (Kun ootte.) Rikun sarkasmi on ihan järjetöntä, täysin idoottimaista - eli samanlaista kuin minun, siksi diggaan häntä. Tapsa on muuten vaan on sitäkin fiksumpi, etenkin ihmisenä. Samuli sanoo jotain harvoin, mutta aina painavasti. Korppikin on kiva vaikka outo lintu on. Kaikki te, oi ihmiset, olette vitun kivoja. (Tavallaan rakastettavia.)

    Mutta ei sev väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tapaa miestä, joka ymmärtää naisia noin hyvin kuin sinä, mikis. Luulen, että kaikki naiset rakastavat sinua.

      Poista
    2. Kylläpäs sanoit kiltisti!

      (ihan totta)

      Poista
    3. Kyllä sinä miehiäkin ymmärrät. Yhtä lailla. Siis ihmistä. (Älä suotta kiemurtele.)

      Päivä on muuten pidentynyt jo yli kolme tuntia, sanoo nimimerkki ikuinen kevään odottaja. Yrttipurkit itävät jo ikkunalla. On laventelia, oreganoa, persiljaa, ruohosipulia, basilikaa. Kohta vaihdan kärsimyskukan mullan hiekkapitoiseen ja leikkaan oksat kuudennen silmun takaa, jotta ne haaroittuvat. Siitä se sitten taas alkaa.

      Poista
    4. Ihan jokaista ihmistä voi ymmärtää, ainakin melkein tai edes vähän, hitusen. Kaikkia ei tarvitse rakastaa ylenpalttisesti tai idealisoida, mutta toimeen pitää tulla sanoi jo isoäitini kun olin murrosikäinen ja jurnutin jostain, mistä lie narisin.

      Hän oli kasvattanut kansakouluopettajana myös romanilapsia (joiden vanhemmat ihan oikeasti arvostivat häntä pienessä maalaiskylässä).Sitä ihmettelin jo lapsena.Ei hän tarvinnut pedagogisia opintoja, ne olivat hänen luonteessaan. Kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

      Sillai jos mennä jolkutellaan, niin omissa oloissamme voidaan moittia toisten elämäntapaa, mutta kyllä tähän maahan mahtuu yhdenlaisia ja toisenlaisia ja monenlaisia.

      Hienoa. Tuo kärsimyskukan latvomisjuttu.

      Poista
    5. Voi hellanduuleisson tämä kirjuttaa tähän ja naaraa.
      Nakrsaa aineskii. Piti kirjoittaa nakrattaa, mutta näillä main nuo näppäimet taitaa olla hieman erilaiset ja eri järjestyksessä kuin muilla.
      Osallistuin tänää pikku-prinsessan yksi-v synttäreille, ja kun harvoin tapaa tällaisia ihmeolioita sitä lässyttää monta päivää kohtaamisen jälkeen haltioituneena.
      Luin joutessani Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet. http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1411784770056
      Arvoituksia jäi pähkäiltäväksi, mutta aina en jaksa tehdä syvyyssukelluksia kirjailijan hienoihin piilomerkityksiin.

      Poista
  37. Minkä takia kukka kärsii?

    Tai kärsiihän kukat jos ei niitä kastele. (Pois luettuna Kaktukset.) Mutta minkä takia kukalle on annettu tommote nimi?

    nimim. "kyä mää ihmettelen"

    VastaaPoista
  38. Kukka on saanut nimensä 1500-luvulla. Lähetyssaarnaajat löysivät kukan ja he näkivät kukassa Kristuksen kärsimyshistorian. Heidän mielestään köynnöksen kärhet symboloivat ruoskia. Liuskaiset lehdet taas symboloivat kiusaajien käsiä. Kukan verhiö ja terälehdet symboloivat kymmentä apostolia. Orjantappurakruunua kuvastaa lisäteriö. Heteet symboloivat vasaroita. Näin kerrotaan kärsimyskukan nimen synnystä. Sen kukinto on erityisen kaunis - kuva löytyy jostakin viime kesän postauksestani.

    VastaaPoista
  39. Kerronpa teille yhden asian, jonka ehkä olen kertonut ennenkin, mutta tämä askarruttaa minua niin paljon, että ei sen väliä.

    Olette lukeneet Kafkaa? Ai, olette. Hyvä. Hänellä on novelli jonka nimi on "Metamorfoosi". Siinä pikkuvirkamies,vakuutusvirkailija muistaakseni, joka illalla painuu pehkuihinsa nukkumaan, herää aamulla koppakuoriaisena (coccinellidena?)... ja, tietysti ihan syystä, ihmettelee että... mites tässä nyt näin?

    Metamorfoosi, josta minä haluan teidän kanssa keskustella, on kummallisempaa.

    Oletteko nähneet Sudenkorentoja (Odonata)? Ai, että olette. Hyvä.

    Minäpä kerron teille täydellisestän metamorfoosista.

    Hedelmöitetty, eli tiineeksi pantu sudenkorentorouva tulee lammelle, jossa kasvaa lumpeita, ja munii lumpeen lehden alapinnalle munansa. Siellä lumpeenlehden alla munasta kehkeytyy toukka, joka PLUMPS sukeltaa lammen pinnan alle. Siellä se, äärimmäisen agressiivinen peto, elää 2-3 vuotta. Ja syö kaikki itsensä kokoiset tai itseään pienemmän elukat, mitä kiinni saa. Eli on... vesihirviö. Mutta sitten yhdessä vaiheessa sitä rupee kauheesti nukuttaa... ja se kömpii lumpeenlehdelle, taas. Ja värkkää itselleen kotelon, nukahtaa sinne, ja yhtenä aamuna kun aurinko kamalasti paistaa - ja Hemmi-tätikin paistaa meille lettuja - niin tämä (hirvittävä vesipeto) ryömii sieltä kotelosta ulos ja singahtaa taivaalle...!!! Siitä tulee kaikkein upein lentäjä mitä pilvien alla ikinä lentää! Se lentää salamannopeasti mihin suuntaan tahansa. Ja sillä on sellaiset silmät (n. 190 kpl:etta) että niillä se näkee kaiken, ikään kuin hidastettuna. Ei Sudenkorentoa pysty yllättämään. (Pikkupoikana ammuin niitä ilmakiväärillä. Mutta sekin piti tapahtua kaukaa.) - Huom! Suojeluviraston tiedoitus: Ei Sudenkorentoja saa ampua ilmakiväärillä!. - Ei tietenkää saa.

    Mutta tämä minun mielestäni on Metamorfoosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... taidat sittenkin olla Sarkian kadonnut poika... muistelen, että äitisihän hoiti häntä parantolassa? Miksikö näitä mietin? No, siksi että Kaarlo kirjoitti runon nimeltään Muodonvaihdos:

      Näät korennon
      veen yllä kimmelsiipisen,
      Smaragdit on
      sen silmät, ruumis neula kultainen.

      Mut missä niljainen on lätäkkö,
      olento ruma nää,
      rutainen, sarvipää,
      kuin pieni, rietas lohikäärmeensikiö.

      Kuin painajainen yössä rapakon
      se murhaa, verta juo,
      siks kunnes luo
      se kerran yltään rumuutensa naamion

      ja korennon
      näät kauniin, kimmelsiipisen.
      Smaragdit on
      sen silmät, ruumis neula kultainen.

      Poista
    2. joo mun äiti kerto mulle että Kaarlo Sarkia oli kamalan tarkka ulkonäöstään. Kerrankin kun hän tuli vahingossa koputtamatta ovesta sisään niin Kaarlo istui sängyllä ja katseli itseään isosta käsipeilistä. Kummatkin säpsähtivät. Ja aina se kampasi tukkaansa, äiti sanoi, AINA. - Ja sitten äiti katsoi minua, vähän veikistellen, ja sanoi "mutta kyllä se kamalan kaunis mies olikin".

      joo en mä tiedä mitä mun äitini hänen kanssaan muuten peuhasi. Tokko kumminkaan nussivat. Kaarlohan piti enemmän nuorista pojista kuin nuorista tytöistä. (Joka sinällään on ihan kiva asia.) Jos mä olisin Kaarlon poika niin... jopas olisi kummallista. Hänhän kuoli monta vuotta ennen kuin minä synnyin. Eikä nää siittiösolut (pakastamatta) elä kuin pari vuorokautta, muistaakseni.Tai sanotaan että 4 vrk:tta korkeintaan. Jos ny pitää olla tarkkana.Tosin just ne, jotka sillon viälä on hengissä, on niitä geneettisesti parhaimpia pakkauksia. Varsinaisia Reppu-Ryssiä.

      Poista
    3. Tarkistin tämän asian. Koska se jäi minua vaivaamaan.

      Kirjoittamassa kirjassani ("Johdatus Biologiaan. Osa I ja II.") käyn läpi tätäkin kysymystä. (muistaakseni) No ainakin sivuilla 1217-1222 valotan mitä siittiösolu - tai toisin sanoen - spermium, siellä itsekseen puuhailee. (Kun on jäänyt Vaginan Labyrinttiin vangiksi ja etsii hädissään Exit-käytävää sieltä. Eikä löydä.) Niin... rakkaat kuurot oppilaani, mitä tekee silloin tämä Sperium? Soittaako hän - tuut tuut - Kuluttajavalistajalle, tai 112? Tai kirjoittaako hän, lyijykynällä, kirjeen Herra Hannu Karpolle? Ei, ei hän niin tee. Vaan hän, nöyränä poikana, tallustelee (välillä uiden) Leth joen yli katkeraan Loppuun asti. Eli Munasolun sisälle. - Ja sittenhän meillä taas, n. 9 kk:den kuluttua on taas yks kiljuva ja räpistelevä beibi täällä, enemmän. - Näkemiin.

      Paitsi... oppilaani. Huomennahan oppitunnin aihe on "Pärttylin verilöyly". Voitte valmistautua siihen pistelemällä sukkapuikolla reikiä isänne kondomeihin. Tai vaihdatte äitinne ehkäystabletit C-vitamiinipillereihin. Hyvää päivänjatkoa, rakkaat oppilaani! Hej, hej. "

      Poista
  40. Ja Tapsalle kiitoksia tuosta saksankielen kertauskurssista á la Goethe.

    Minähän sanoin että vain Tap... no, minähän sanon milloin mitäkin.

    Mutta kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Tapsa tietää, me muut vain etsimme. Näin se menee.

      Poista
  41. omistettu Tapsalle

    https://www.youtube.com/watch?v=RMSIBvcnrJc

    Tätä laulettiin (ei toki tällä tavalla) lauloivat kun viimeksi kävin Prahassa. Jossa keisarien hautoja on paljon, vesi Moldaun rantoja hiertää ja syö...

    VastaaPoista
  42. Mutta surullista minusta on, koska tiedän ennusteen keuhkosyövälle.

    Voi että toivon että Kolehmainen voittaisi tilastot! (On se mahdollista.)

    VastaaPoista
  43. Niin minäkin toivon ja vaikken mihinkään usko, rukoilen hänen puolestaan. Ei tuommoinen säihke voi laata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan, että keskitämme voimamme ja rukoilemme kaikki Kole-vaarin puolesta tänään tasan klo 22.

      Kyllä tällainen täsmäisku tärähtää taivasten valtakunnan portinpieliin sen verran kovasti, että heräävät siellä opillisten kiistojensa keskellä suojelemaan Suomenmaan parasta poikaa.

      (Ainakin Kolehmainen saa makeat naurut, jos puuhistamme sattuu kuulemaan.)

      Poista
    2. Näin me pakanat teemme. Kolinaa taivaslandian portinpieliin, että herätkääpäs siellä hommiin, halloo. Opillinen visiointi saa nyt riittää, ainakin hetkeksi. Raunostakin voimme samalla kysäistä, että onko ystävää näkynyt. Tämä kaikki suurella rakkaudella ja kunnioituksella. Muuten emme tällaista tekisikään. Ei sitä nyt kaikkien puolesta.

      Poista
  44. Vierastan massakäyttäytymistä. Mutta Kolea kunnioitan niin paljon, tai enemmän, että seison tänään klo 22:00 - 22:01 jäykässä asennossa, itsekseni, kuin Kekkonen.

    VastaaPoista
  45. Äh, mitä patetiaa!

    Mutta minä olen tunteellinen ihminen.

    Minkäs tiikeri täplilleen voi? Tai elefantti korvilleen? Tai jauhomato jauholle? Tai maantie raitiotievaunuille? Tai puut, Kaikelle Vihreydelleen? Tai varas farkun takataskussa pullottavalle lomapakolle...

    VastaaPoista
  46. Toivon että Riku Riemu ainakin olisi hengissä. Ainahan on sellainen mahdollisuus, ainakin teoriassa, että Riku Riemu tukehtui siihen kurkkuun (Saarioisten HerkkuKurkkuun, 3,49 Eur/kilo) jota hän illalla ahmi ns. leipäläpeensä. Samalla kun söi sardiinivoileipiä (nam, nam). Ja joi raanavettä päälle. Ja sen jälkeen meni pesemään hampaansa (RAPSIS RAPSIS). Ja päästi pierut. Raapi päätään, vähän aikaa, mutta hyppäs sitten pehkuihin. Ja rupes nukkumaan.

    Teoriassa kaikki on mahdollista. Joskus myös käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei vaan olisi joku Raisa Riemutar korjannut helmoihinsa. Pelkään pahaa, keväthän tässä on jo rinnoissa.

      Poista
    2. Huhut kuolemastani ovat vielä ennenaikaisia, mutta luin juuri Juha Sipilän muijasta ja tajusin, että kohta Suomi on Euroopan Ameriikka. Tai ei koko Ameriikka, mutta Etelävaltiot.

      "The South is gonna rise again!"

      Mitä naisiin tulee, niin osaan minä itsekin ruokani mikrossa lämmittää.

      Poista
    3. Minulle Sipilät kaikkineen näkyvät uudessa valossa: huippurikkaana kepulaisena lestadiolaispariskuntana, joka laskelmoi tekemisiään. Rouvalle siitä kuitenkin pisteitä, että tyytyi vain viiteen lapseen.

      Poista
    4. Niin, mutta onko sinulla yhtä vikkelät sormet?

      Kaikki naiset mitä minä olen tuntenut, niin yhteistä heissä on ollut vikkelät sormet. Muuten ovat olleet... siis olivat... varsin erilaisia. Ja erikokosiakin. Ja erivärisiä. Mutta... enpä voi sanoo ketään toista huonommaksi. Tai siis en tarkoita huonoa... en ole tavannut muita kuin vain kivoja naisia. (Muita olen lukenut.) Ei kun... kaikki he ovat... ensi alkuun... pelottaneet minua. Mutta jokainen heistä, lähtiessään, on vienyt minusta palan/särön mukanaan.

      Ajattelen, että voi jospa pystyisin olemaan heille edes vähän aikaa sitä samaa, mitä he ovat minulle - olisin onnellinen. Miäs.

      Poista
    5. Jos minua tarkoitat, eivät ole vikkelät juuri muussa kuin kirjoitusnaputtelussa. Muutoin ovat pikemmin kömpelöt, patalapusta tulee vino, lanka menee helposti solmuun ja kaunista pakettia ei synny. Sivellin sen sijaan leijuu sormissa keveästi.

      Poista
    6. Entä miten Sinä poimit nuoria herkkutatteja maasta? Nuuyhdätkä ne, tosta vaan, juuriltaan irti? Vai poimitko... kuin paimentyttö, pumpulinpehmeiden rintojesi - joita vain Kaipaus on joskus hellävaroin kosketellut - alle? Siis kokemuksia. Jos olisin nyt Komisaario Palmu, joka saatankin olla, niin sanoisin sinulle "Ette saa poistua tästä huoneesta. Ja kaikki mitä sanotte, käytetään Teitä vastaan". Mutta jos olisinkin Leo Jokela, joka kyllä tykkäs enemmän pojista kuin tytöistä, hymyilisin Sinulle ja sanoisin "Neiti on nyt vaan ihan rauhallinen. Ensin me tutkimme - hnmnh hy - Teidän motiivinne. Ja vasta sitten tutkimme teidät fyysillisesti... hmmnh hy..."

      Kyllä minäkin haluaisin tarkastaa sinut, Iines, fyysillisesti. Oletan että löytäisin sisältäsi iloa. Ja jonkin verran tukahdetettuja tunteita - koska, niitähän meillä kaikilla on aina.

      Poista
  47. Positiivisten tunteitten ylärekisterille on keksitty vähätteleviä nimityksiä: melodramaattinen, sentimentaalinen, pateettinen, nyyhky, ylitunteellinen. Ihan kuin olisi olemassa jotkin rajat, jonka yli tunnesfääri ei saa kavuta. Keittiöpsykologi sisälläni kuiskaa, että nuo nimitykset ovat käytössä siellä, missä kontrolloidaan.

    VastaaPoista
  48. Yksi syvällisimpiä elokuvaihmisiä minulle on tämä Jacques Tati. Hän ei ole hauska, tai tietysti on, mutta se hauskuus on sitä että katsojan pitää itse se tajuata. Minä ainakin saan paljon Tatilta, eniten inhimillisyyttä. Hän sukua Chapliinille, hän on vaistonvaraisesti aina heidän puolellaan joilla ei mene hyvin. Mutta siinä missä Chape, loppujen lopuksi, voittaa niin tää Monsiur Hulot jää vain seisomaan... siirtelee sateenvarjoaan kädestään käteen, kaivelee piippuaan... eikä meinaa millään uskoa, että tässä nyt näin kävi. "viimeinen juna meni jo". Monsiur Hulot on sympaattisin roolihahmo mitä valkokankaalla on. Onpas!

    Elämänfilosofiaa minä Tatilta olen myös oppinut, se on merkittävää, mutta en nyt sitä teille halua tunnustaa - mää vähän epäilette että ilkutte mulle siitä. (Sanon joskus toiste mitä ajattelen.) Mulle Tatin yks lause, jonka hän - sairaalavuoteellaan, ruskeat silmä poikamaisesti koko ajan vilkkuen - sanoi, antaa mulle voimaa kestää tätä maailmaa, elämää.

    VastaaPoista
  49. Äh, mikäs se näin salainen lause on, mitä ei voi edes sanoa?

    Ei mikään, tietenkään.

    Tatin tytär vaan kertoi eräässä haastattelussa että kun "isä oli ihan viimeisillään siellä sairaalassa. niin se, hyvä että jaksoi nostaa päätään tyynyltä, niin se vinkkas mut lähemmäksi. Ja sanoi 'mä oon ihan varma että tolla sairaanhoitajalla' - joka kolisteli siinä heidän ympärillään - 'on suhde mua hoitavan lääkärin kanssa'. Sitten se sanoi sen lisäks 'hihi, hihi',ja iski silmää, painoi päänsä takaisin tyynyyn. Ja kuoli illalla.

    Mä haluan että mulla olis samanlainen ote elämään!

    VastaaPoista
  50. Voi olla että ette käsittäneet mitä tarkoitin. Tati, joka oli elokuvantekijä, tarkkaili loppuun asti ihmisiä. Minäkin haluaisin, tarkkailla. Ja sitten uupuneena painaa pääni tyynyyn ja ajatella 'hih,hihi', ja nukahtaa.

    Ihmiset on kivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että ette käsittäneet..... Kissan tassut, tietenkin käsitimme!

      Poista
  51. Minä en aikoinani päässyt Tatin leffoihin oikein kiinni, en niitä ymmärtänyt. Se paikallaan jauhaminen ja juonettomuus ei jaksanut lapsukaisena viehättää. Nyt kiinnostaisi kovasti tuotantoaan nähdä, elokuvia osaisi katsoa uusin silmin.

    Minkä opettajan maailma minussa menettikään! Kävin äsken S-marketissa ja hunsvotit pitivät hissiä varattuna, poltellen siellä tupakkaa niin, että jouduin kävelemään portaita alas. Alhaalla pyysin päästämään hissin vapaaksi, mutta eiväthän pojat uskoneet. Kun en siihen hätään muistanut muita elämänviisauksia, niin kaikkein riehakkaimmalle valittelin, että isänsä sai aikoinaan äitinsä kiinni. Eivät sanontaa ymmärtäneet, mutta kaksi muuta nauraa räkätti sille kolmannelle, joka oli nolona, kun arveli jotain ilkeää sanotun ja kaverit vielä nauroivat. - Sellaista se on lastenkasvatus, vähän kyökkipsykologiaa ja rakkautta, niin kyllä se siitä.

    VastaaPoista
  52. Pikkupoikana mä tarhan joulujuhlissa menin hämilleni kun yks iso kolli näytti mua (pesemättömällä) sormellaan ja hähätti: "Häh, häh sun isäs on nussinu sun äitiäs neljä kertaa." Meitä kun oli neljä veljestä. Olin jo melko iäkäs, lähes 5-v, ennenkuin tajusin että eihän se ny niin mene, herranen aika, että "laaki ja vainaa". Nimittäin jos niin olis, niin mullakin olis ainakin 16 784 sisarusta. (Ja velipuolet sitten siihen viälä päälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä 16 784 ihmistä + Hemmi- ja Hilja- täti ja isä ja äiti mahdu mihkään omakotitaloon asumaan. Vaikka kuinka pienimmän nukkuisivat lipastonlaatikoissa. Ei varmaan mahdu!

      Poista
    2. Minä olen tällainen anonyymi kotikiusattu. Muistan olleeni jotain reilusti alle kouluikäinen, kun kovana jätkänä leikin länkkäriä, olinhan kovien jätkien ykkösohjelmaa Rin tin tiniä katsellut. Minulla oli sellainen pitkä keppi jalkojen välissä, se oli hevonen ja sen kanssa laukkasin eteenpäin. Saattoi siinä hieman Arja-täti vaikutteitakin olla. No, kesken vaarallisten tehtävieni, intiaaneja kuhisevan maaston keskellä, isoveljeni sanoa paukautti: "sä nussit tota keppiä!" - Toisteli sen useampaan kertaan ja minua harmitti. Kysyin, että mitä se muka tarkoittaa. Vastasi sen juuri tuollaista olevan.

      Poista
    3. Tähän vielä lisään, että "vittu minnuu niin vituttaa, etten saanut sukupuolirooleista vapaata kasvatusta!" - Enkä kai sen puoleen oikein mitään kasvatusta.

      Poista
    4. Yhä edelleen pihalla laukkaa noita pikkuisia poikia, joilla on jokin karahka kinttujen välissä ja meno kovaa ja meluisaa. Jotkin asiat pysyvät. Minun lapsellani oli semmoinen muovinen hevosratsu, jossa oli hevosenpää ja ohjakset ja se keppi siinä. Hänen piti saada semmoinen, kun Villelläkin oli..

      Poista
  53. joo tuo Tati, siitä vielä sen verran, että en minkään siihen minkään laista otetta saanut nuorempana. Häntä ei voinut ottaa vakavasti eikä hän ollut edes huvittava. Mutta... tällain vanhempana, ja tyhmempänä, olen alkanut ymmärtää häntä. Se minimalismi... siis ei hänen herra Hulotin tartte tulla kun vaan kuvaan, yleensä rainan jompaan kumpaan reunaan, niin siinä on heti jotain kutkuttavan syvällistä. (Kabaree näyttelijä hänkin oli niin kuin Chaplin. Vähäeleisempi vain. Sama työmoraalikin heillä oli; sama kohtaus otettiin 25 kertaa, vähintäin. Tai sitten seuraavana päivänä uudestaan.

    Tati ei missään nimessä ole tarkoitettu 8-28 vuotiaille pojanvintiöille.(Chape käy heillekin.)

    VastaaPoista
  54. Mun tekis mieli kertoa teille pari omakohtaisesti koettua kirjailijajuorua... Mutta kun omatuntoni soimasi minua, että ei niin saa tehdä, niin minä pitkän ajan pohdttuani tulin siihen tulokseen, että näin on; onhan se moraalisesti hirveän väärin ja anteeksiantamatonta... jättää nää kertomatta.

    Raija Laroma (jonka sukunimi nykyisin on toinen, alkaa Oolla; puhtaat valkeat lakanat...) niin kun riiteli miehensä Joukon kanssa (Jokke mulle tän kertoikin) että "kun me riideltiin, ja se oli käyttänyt kaikki argumenttinsa, eikä ne riittäneet... niin se... riisu hameensa ja alushousunsa ja kusi siihen meidän olohuoneen lattialle"... Minusta tuo on hyvä argumentti. Ainakin minä lopettaisin riitelyn ja jäisin ihmettelemään.

    äh, em mä sittenkään viitti kertoo enempää. (ja huomenna mua harmittaa tääkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tuollaisen hauskan sattumuksen kertomisessa mitään tuomittavaa voi olla. Ryysyn aika oli hyvä sarja, mutta siitä puhtaista valkeista lattioista en tykännyt yhtään.

      Poista
    2. Tämä Raija O :n pissajuttu on kerrottu täällä ennenkin. Naisellehan maistui yhteen aika kovastikin erilaiset juomat, ja jos on vielä vilkas ja herkkä rakkoelämä, en ihmettele.

      Poista
  55. No olenkos minä sitä kertonut kun yhden, turhan tunnetun, naiskirjailijan sängystä kerran heräsin. Luulen, tai ainakin todistusaineisto viittasi siihen, että olimme ns. lemmiskelleet. Olin ollut humalassa ja oli sitä edelleen. Ja vasta myöhemmin, paljon myöhemmin, sain tietää että tämän kirjailijattaren aviomies oli kansa pannut minua? ... Totta, mikä totta. ... Mutta nimiä en nyt viitsi ladella. (Ajattelen heidän intimiteettiään. En omaani.)

    Ja erään korkea-arvoisen poliitikon rouvan kanssa (hän minut iski, nappasi, en minä) höylättiin Airiston loma-asunnossa niin kovaäänisesti että naapurit hermostuivat. Koputtelivat seinään. Siinähän koputtelivat. Aamulla ministeriauto tuli ja vei rouvan minun luotani pois. En itkenyt!

    VastaaPoista
  56. Minä olin nuorena kamalan nuori ja nätti. Ja ujo. Mutta silti tuijotin ihmisiä suoraan silmiin. Em mää sitä ihmettele että ämmät minuun lätkähtivät... lätkähtivät b-portassa asuvat äijätkin. Mutta kyllä minusta naiset aina ovat paljon kivempiä, kumpuilevampia, ja heissä on enemmän lokeroita. Joihin uppoutua. Lentohiekkaa...

    VastaaPoista
  57. Suleikan muistin Suleimaksi... Naiset ahnaimmillaan ovat "sulaa lihaa". Kyllä se minulle sopii, olen aika sujut vitun kanssa. Ainakaan kestävyydestä, tai sen puutteesta, ei minua ole syytetty. Päinvastoin joskus ("etkö sä koskaan lopeta"). Minusta on kiva olla naisen kanssa kahdestaan, siis muuallakin kuin sängyssä, mutta sängyssä myös. Käy kaikki, roolileikit ainakin, mutta anaaliseksi ei innosta. Olen siisti ihminen. (kuin sika pienenä)

    VastaaPoista
  58. Johannes olisi varmaan suuttunut kamalasti.

    Sitä olen ihmetellyt, vanha kun olen, että nämä kekkosvainaan hepsulihöpsylit tai piiskan käyttäjät ovat aivan itse muistelmiaan kirjoittaneet tai kirjoituttaneet.

    Laitan tähän otteen linnanvouti Arimo Raesteen hulvattomista muisteluksista.

    "Sirpa Sakarissa taas ihmetytti se häikäilemättömyys ja arvostelukyvyn puute, jolla alle kolmikymppinen heitukka tyrkytti itseään lähes kahdeksankymppiselle prostataleikkauksesta toipuvalle, vaippoja käyttävälle vanhukselle. Lähes yhtä paljon ihmettelen miestä, joka kaiken sen kohun jälkeen vie hänet vihille."

    VastaaPoista
  59. Arimo Raeste oli mielenkiintoinen persoona. Suomalaisissa filmeissä näytteli kuvissa vilahtavia roistoja, sellainen tumma, kyömynenäinen ja viiksekäs kun oli. Myyntiedustaja, sittemin diplomaattiura. Linnanvouti ei ole talonmies, taitaa olla Suomen vanhin virka. Maailman päämiehet kuningatar Elisabetia myöten tapasi.

    Pariisissa konsulina ollessaan, laittoi vessan seinälle Mannerheimin sähkeen pääkonsuli Brusinille: "Ponnistakaa vielä. Mannerheim."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Raesteeni. Ja tiedän - ai mistä? no muuten vaan - että hän panee välillä omiaan. Joka - tietysti - on ihan upeaa!

      Ps. Pertti Lindfors ei muistelmissaan paljoa itseään sensuroinut. Jos hän ei kaikkia möhläyksiään muistelmissaan käsittelekään, se johtuu siitä, että n. 250 vuorokautta hän vuodesta oli niin humalassa, että eihän kaikkea muista... kun on 116 vuorokautta krapulassa. (Just tää että se oli kutsunut kämppäänsä puliukkoja. Jotka varastivat siltä ne arvokkaat mitallit? Ja vaihtoivat ne muutamaan tenupulloon... Tämmöstä nyt vaan yksinkertaisesti tapahtuu, on mullekin niin käynyt, mulle ne oli vaan mustalaisia. Kaikenlaista tapahtuu! (ja fiksuna ihmisenä sinä Riku olet sen totta kai huomannutkin: kaikenlaista kummallista ja salamyhkäistä ja outoa tapahtuu ympärilläsi!)

      Poista
    2. Tottahan sen ymmärrän, että Raeste kuului suhteellisen totuuden veljeskuntaan.

      Lande-Lindforsin muistelmien molemmat osat luin ja löytyihän niistäkin lopulta totuus: yhteiskunta kärsi suuren vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden, kun lopetti ryyppäämisen. Lääkäri kun en ole, en tee diagnooseja, mutta jotain ihanan kertovaa siinä on, kun hänkin kuului siihen joukkoon, "jota yliopisto-opiskelijat palvoivat."

      Hulluhan se oli, ihan saatanan hullu. Ja vielä mielipuoli kverulantti!

      Poista
    3. Vielä sen verran, että Raeste sen itsekin ymmärsi, elämäkertansa nimi on: "Paroni von Raesteen muistelmat". Kannessa poseeraa liituraitapuku yllään ja Napoleon-hattu päässään.

      Poista
  60. Jotain nyt äskenkun kerroin, kerroin taas ihan väärin? (miettii ja rypistelee kulmakarvojaan) En ole ahdasmielinen ihminen mutta seksi on kahdenkeskistä puuhaa, ja jos haluaa olla toiselle ihmiselle hyvä - ja miksei haluaisi olla? - niin ei se kellekkään muulle kuulu.

    Harmi, että tämä nykynuoriso - älypuhelimineen - saa netistä syliinsä niin ronskia seksivalistusta (pornoa) että eivät varmaan käsitä, mistä on kyse? (Olen käynyt siellä sen verran kurkkaamassa että olen joutunut ihan ällikällä lyödyksi.) Siis en minä moralisoi, pois se minusta, minä vaan ajattelen että miten he pystyvät jäsentämään sitä informaatiota mitä sieltä tulee... Kun en minäkään pysty.

    Sormeileminen (pikkutytöille) ja tumputtaminen (pikkupojille) on hyvä harrastus siinä kuin virkkaaminen tai postimerkkien keräily. Tai balsabuusta tehtyjen lennokkien rakentaminen. Tai Nukkekodin sisustelu. Näitä suosittelisin.

    nimim. "eräs huolestunut pervertikko"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Somettamisesta on vain pieni harppaus sormettamiseen!

      Poista
    2. Vakavasti puhuen, on sitä huimaa ajatella, etä ala-asteikäiset katselevat pornoa. Minä muistan vieläkin, kun ensimmäisen oikean yhdyntäkuvan näin, joku välkky toi sellaisen kouluun. Olin varmaan kaksitoista. Jonkinlainen järkytys se oli.

      Kuinka tyhmiä vanhemmat ovat, kun uskovat, "etteivät meidän lapset sellaisia katso, niin hyvin olemme heidät kasvattaneet ja kilttejäkin ovat kuin piru pienenä".

      Poista
  61. En halua, Riku, ihan oikeasti, että iineksen blogissa puhutaan noin kaksimielisyyksiä. Kuin sinä puhut.

    (häpeisit edes)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, hyvä on sitten, aletaan puhua yksimielisyyksiä. Minä kannatan kaikkea ja painan peukkukuvaa.

      Laitan tähän linkin kappaleeseen, josta et edelliselläkään kerralla pitänyt. Nimen vain pitäisi oikeasti olla Grazy Riku.

      Poista
    2. Ai enkö pitänyt? Nyt kuuntelin pelkästään tuota rumpalia: se vetää vitun jänniä "takapotkuja" välillä. Tai aika koko ajan. Ihan kuin jazzia. - Kyllä mä tämmöstettäs tykkään!

      Poista
    3. Eikäkö tässä kävi hieman vahinko. Muistan, että tämä minun kiusaksesi piti laittaa, kansansävelmän uusi versio.

      Soi murheesti Vienoni soitto!

      Poista
  62. Minä muistan sen kun tota noin nettiä vielä ei ollut eikä sitä filmikavalkadiota... niin Vesa Vierikolla oli filmiprojektori (tai miten se kirjoitetaan) ja tanskalainen 8 millinen pornofilmi. Sehän tuli katsottua edes takaisin niin että krupes kyllästyttää... nimenomaan edes takaisin. Kun kato mee keksittiin että voihan se näyttää takaperinkin! Niin niihin juttuihin syntyi ihan erilainen juoni. (Ensin pannaankamalasti ja sitten puetaan vaatteet päälle, vasta.) Aina kun meillä oli naisvieraita, ja olihan niitä meillä joskus, niin näytettiin tää filmi. (mieleen tulvahtaa kaikenlaisia muistoja, lähinnä ruusunpunaisia, persikkamaisia, pilvimäisiä...) Kerrankin kun meitä haukotutti (hoh, hoh) se filmi (oli nähty niin moneen kertaan) niin Vesku sammutti prjokterin. Silloiset tytöt (muistaakseni Ilona ja Kaija) protestoivat kovaäänisesti: "EI, EI! näyttäkää se filmi loppuun..." Totta kai näytimme. Ja sen jälkeen... menimme maate.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään tähän varmuuden vuoksi, koska tänä iltana olen ollut niin hölösuinen, että Vesa ja Ilona menivät toiseen sänkyyn. Ja minä ja Kaija toiseen. Eikä suinkaan toisinpäin!

      Poista
  63. Yleisön mauista mitään piittaamatta ja niille suoranaista halveksuntaa osoittaen, laitan tähän itseeni suurimman vaikutuksen tehneen kappaleen. Toinen oli Michelle, mutta tämä: Girl, oli aivan sanoinkuvaamattoman tajunnan räjäyttävä silloin tuoreeltaan. En mahtanut olla montaa vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdeksantoista vuotiaana minä salaa itkin, kun Lennon murhattiin. Jake Nyman siitä Rokkivekkarissa ennen kouluun lähtöä kertoi. Aluksi tieto oli, että haavottui vakavasti. Järkytykseni oli suuri.

      Poista
    2. Girlin sanoista minulla ei tietenkään silloin ollut aavistustakaan. Lennonin äänessä vain on jotain, mikä ei minua rauhaan jättänyt silloin tai edes näillä vanhoilla päivillänikään. Ja se on hyvä niin.

      Poista
    3. Michellen lauloi tietysti Maccara, mutta laitetaan tähän sekin.

      Tuo laulussa oleva ranskan pätkä on vieläkin melkein kaikki mitä siitä kielestä osaan. Merde.

      Minua hieman nauratti, kun Pauli, ei siis se Viisikon, vaan tämä biitleksien, teki yhteiskappaleen Yhdysvaltalaisen suursuosikin, Kanye Westin kanssa. Juutuubin kommentoinneissa luki sellaisia: "Yhtäään en tiedä, kuka tämä McCartney on, mutta Kanyen mukana epäilemättä nousee tähteyteen!"

      Poista
    4. Sellaiset kommentit epäilemättä suurelta osaltaan olivat trolleja ja kiusantekoa meille vahemmille, nuoret kun ovat paljon meitä fiksumpia. Paitsi tietysti ne ihan ääliöt, jotka kuuntelevat Kanye Westin kaltaista haistapaskan artistia. Kayneta kun tyhminkään kuuntelee vasta tinnerin hevikäytön jälkeen.

      Poista
    5. Beatlesit olivat oikeasti progressiivinen rockyhtye. He, jotka heitä pilkkaavat, ovat finnejä tihkuvia jukkakajava-inkarnaatioita.

      Minulle Michelle... on henkilökohtainen laulu. Siis tämä PaulMaC'Cartin. Kaunis lauluhan se on muutenkin, mutta... maapallon toisella puolella, Buenos Airesissa, kun huorat kysyivät minun nimeäni, minä sanoin että minä olen Mikko. Eivät ne osanneet sitä ääntää. Eivät millään. Enkä minä tiennyt mikä minä olisin ollut espanjaksi (Miguel tietysti!) niin minä sanoin että olen Michel. Ja silloin ne aina alkoivat laulaa mulle

      https://www.youtube.com/watch?v=gmmRx5jZJco

      Liikutuin. (Ja liikutun yhä edelleen...)

      Poista
    6. Joo. soitimme nyt samaa levyä, edes takaisin.

      En tiedä onko minulla hyvä musiikkimaku, mistäs sen itse tietäisi, mutta sinulla ainakin tuntuu olevan.


      Lennonin murhaa en pystynyt pitkään aikaan käsittämään. Ajattelin että tämä on joku tsoukki. Tietokonepelivitsi. (Siihen aikaan oli jo alkeellisia tietokoneita, Commadoreita.) Mutta pakko se sitten oli hyväksyä.

      Ps. Mutta oikeasti minä eniten itkin - multa tuli hirveesti kyyneleitä mun silmistäni - kun mä kuulin että Jarno Saarinen on kuollut Monzassa. Mää itkin kauan, kauan...

      Poista