6.3.2015

Ellei meillä olisi roskalehtiä, nukkuisimme ruususen unta


Tapahtumat saivat alkunsa siitä, kun vuonna 1970 syntynyt mies saapui naisen asunnon terassille. Mies oli juopunut ja kaksikolle tuli riitaa naisen odottamasta lapsesta. Nainen koki tilanteen uhkaavaksi. Mies yritti repiä naista kaulasta ja niskasta asunnon sisälle, mutta nainen sai riuhtaistua itsensä irti. Nainen sai miehen nyrkistä muutamia kertoja päähän. Tämän lisäksi mies löi naista kerran nyrkillä mahaan ja kuristi naista.  
Nainen yritti potkia takaisin ja halusi suojella vatsaansa, koska hän oli raskaana. Mies uhkasi naista ja vatsassa olevaa sikiötä myös tappamisella. Mies lähetti pahoinpitelyä seuranneena päivänä naiselle vielä tekstiviestin, jossa mies uhkasi tappaa naisen syntymättömän lapsen, ellei nainen keskeytä raskautta.    
Miehellä oli pitkä rikosrekisteri. Hänet oli tuomittu kuudesti ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeuden mielestä väkivallan laatu ja miehen rikoshistoria puolsivat kolmen kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. 
Helsingin käräjäoikeus suostui kuitenkin siihen, että kolmen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus muunnettiin 90 tunnin yhdyskuntapalveluun, koska mies on muun muassa hakenut apua päihdeongelmaansa.  (Ilta-Sanomat 6.3.2015)  

Ellei meillä olisi roskalehtiä, emme tietäisi tästäkään tapahtumasta mitään. Luulisimme, että valtakunnassa kaikki on hyvin. Nukkuisimme ruususen unta. Eivät näistä sanomalehdet kerro, koska uutiset ihmisten henkilökohtaisista tragedioista eivät ole valtakunnan tasolla tärkeitä. Siksi roskalehdet ovat tärkeitä. Siksi roskalehtiä kannattaa lukea, että tietäisimme senkin, miten oikeuslaitos arvottaa syntymättömän lapsen tappoyrityksen. Rohkeimmat voivat vilkaista myös pimeässä ja nurkan takana Seitsemän päivän kertomuksia. 

Sunnuntaina vietetään naistenpäivää ja kuullaan juhlapuheita. Helsingissä jaetaan raitovaunuun astuville naisille ruusuja. On luvattu jopa kymmenen asteen lämpötiloja, joten naiset tarkenevat ehkä jo ohuissa sukissa ja mekoissa sunnuntain juhlahetkiin.

Vaan milloin nainen nousee itse nyrkin ja parivuoteen välistä ja heivaa  nyrkkisankarin elämästään, ihan itse?  Milloin, oi milloin? 

(Maalaus Hugo Simberg)

137 kommenttia:

  1. Jos meillä ei olisi taidekirjoittamista, emme tietäisi runoilija Mellerin parisudenkuvioista tai siitä, että tiloissaan uhkaili ihmisiä jopa tapattamisella.

    Tunteet, suuret tunteet, ah, nuo ihanat väräjävät tunteet!

    Roskalehdistö on hienoa. Jos sitä ei olisi, minäkään en koskaan olisi nähnyt videota, jossa Viron presidentin vaimo suutelee yökerhossa antaumuksella nuoren miehen kanssa.

    VastaaPoista
  2. Roskalehdistössä on paljon ärsyttävää, lähinnä niiden tyylissä kirjoittaa asioista, joita ei olekaan muualla kuin lööpeissä.

    Vaan ei se estä sitä, että niissä, kaiken sälän keskellä on myös se villakoiran ydin.

    Roskalehtien kanssa tarvitaan mediakriittistä lukutaitoa, joka ei kehity lukemalla vain hyvää kirjallisuutta. Tästä taidosta on hyötyä kaikessa elämässä. Roskalehtien kautta opitaan jotain myös real lifesta.

    VastaaPoista
  3. Mutta olihan oikeus lätkäissyt miehelle mahtikorvaukset, peräti 1900 euroa! Kyllä niitä maksaessa oppi menee varmasti perille.

    Eihän tällainen naisen- ja lapsenhakkaaja ja moninkertainen taparikollinen sentään mikään munarosvo ole, oikeus päätti, vaan 300 kertaa vähäisempi rikollinen.

    (Ainakin korvausten määrässä laskien. Sitä paitsi munarosvokin sai saatana alennusta.)

    VastaaPoista
  4. Vaan missä suhteessa raskaana olevan naisen pahoinpitely ja sikiön tappoyritys ja tappamisella uhkaaminen on vaikkapa siihen samassa lehdessä olleeseen uutiseen, jonka mukaan muuan mies sai viisi kuukautta ehdollista ja 9 000 euron kustannukset eräästä auton rikkomisesta? Auto oli mersu, joka on siis arvokkaampi kuin raskaana olevan naisen vatsassa oleva vauva.

    Ja mahtaako mies tuota 1 700:aa euroa itse maksaa? Sostädit maksanevat verovaroista.

    VastaaPoista
  5. Sieltä nyrkin alta on vaikea lähteä. Pelottaa seuraukset, ei usko yhtään itseensä - vaan siihen, että on mitätön paska, kun sitä on aikansa kuullut - ym. jne.

    En ihmettele sitä, että lähteminen voi olla miltei ylipääsemätöntä. Sitä ihmettelen, että tutustuminen on ylipäätään edennyt ja kehkeytynyt suhteeksi. Ei fyysinen ja / tai psyykkinen väkivalta kai ihan puun takaa voi tulla?

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  6. Tämä on tietenkin totta. Manipuloitu ja alistettu ihminen jää paikoilleen nyrkinkin alle.

    Oikeastaan haluan kysyä samaa kuin sinäkin: miksi nainen tapaa toisen ja kolmannenkin kerran kumppanin, joka on narsistinen, egoistinen, jollakin tavalla kyseenalainen luotettavuudeltaan tai käytökseltään. Miksi hän jää tähän suhteeseen, vaikka vielä olisi kykynevä lähtemään ja on siis havainnut miehessä jotain kummallista ja pahaa? Miksi naiset ruokkivat väkivaltaisia tyyppejä odottaen, että mies muuttuu? Että rakkaus muuttaa? Miksi naiset ovat niin typeriä, että heille kelpaa kuka vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Siis toki on selvää, että mies voi ensin teeskennellä miellyttävää tai sellaista, jonka haistaa kiinnostavan naista. Narsistit ovat tässä taitavia.Vaan siis millaisia ihmistuntijoita naiset ovat, kun eivät näe sumutuksen läpi? Teeskentelyn erottaa, jos on hiukankin ihmistuntemusta ja psykologista silmää.

      Poista
  7. Olen katsonut Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa ja fanitan Ollia. Niiiin sulkku! Ollin vaimo Miia sanoi viime jaksossa, että hän ei varmaankaan olisi sattumalta tutustunut Olliin, koska hän on ollut kallellaan pahoihin poikiin - ja heistä on ollut harmia.

    Onkohan sellainen nainen, joka ajautuu huonoihin suhteisiin, pelkästään naiivi ("minun rakkauteni parantaa") vai eikö hän vähintään alitajuisesti tunne ansaitsevansa hyvää?

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole katsonut ohjelmaa. Kaikkea jokuset tekevätkin ilmeisesti julkisuuden toivossa.

      Melkein luulisi, ettei "pahoihin" miehiin haksahtaneita aja romantiikka, vaan jokin mielen särö, psykologinen seikka. Itseluottamuksen puute, jonkin lapsuudesta koetun kaavan alitajuinen toistaminen.

      Poista
    2. Ihmiset hakeutuvat mukaan löytääkseen oivan kumppanin. Asiantuntijat testeineen ja haastatteluineen valitsivat kolme paria, joilla he katsoivat olevan eniten potentiaalia yhdessä.

      Uusi kino 20 vuotta -näytös alkamaisillaan filkkareilla, oi ihanuutta! :)

      Kuunkuiske

      Poista
  8. Tuomioiden perusteella tuntuu kuin noiden tapausten arvioinnissa sovellettaisiin jotain kieroa riitaan tarvitaan aina kaksi -logiikkaa. "Pahoinpitelyyn tarvitaan aina kaksi"? - Ikään kuin osa vastuusta olisi toisella osapuolella.

    Luin roskalehdestä tai jostain muusta hiljattain tapauksesta, jossa mies oli pahoinpidellyt avovaimoaan toistuvasti potkimalla ja hakkaamalla nyrkein, pullolla, hiilihangolla, vartaloon, päähän, kasvoihin. Nainen oli (käsittääkseni viimeisellä kerralla) puolustautunut raapimalla miestä ranteesta. Syyttäjä vaati myös naiselle tuomiota lievästä pahoinpitelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhrin syyllistäminen kertomassasi tapauksessa tuntuu järjettömän epäoikeudenmukaiselta. Tuntuu kuin naisella ei olisi ollut ollenkaan puolustusasianajajaa. Hänen tehtäviinsähän kuuluu puolustaa uhria ja tässä tapauksessa palauttaa tuomarin mieleen pykälä sallitusta itsepuolustuksesta. Käsittämätön syytös, toivottavasti ei mennyt läpi.

      Niin kuin Intian valtion toimintakin - hyssyttelee asiaa - tapauksessa, jossa nainen joukkoraiskattiin ja pahoinpideltiin bussissa niin että hän kuoli vammoihinsa. Nainen oli poikaystävänsä kanssa tulossa elokuvista.

      Yhden raiskaajan nyt julkitullut tuore selitys on se, että naisen sai raiskata, koska hyvätapaiset tytöt eivät liiku myöhään illalla ulkona. Naisen olisi tullut olla vain hiljaa ja sallia raiskaaminen, niin hän olisi jäänyt henkiin ja poikaystävää olisi vain lyöty. Olisivat päässeet vähemmällä, kun olisivat vain ymmärtäneet tilanteen.

      Poista
    2. Positiivista tässä kuvottavassa asiassa on se, että Intian oikeuslaiton kielsi dokkarin esittämisen siksi, ettei kansa raivostu raiskaajan typerien kommenttien takia.

      Intialaisten enemmistö ei siis kuitenkaan ole täysin vastenmielisen naisvihakulttuurin myrkyttämä.

      Toisessa tapauksessahan raivostunut väkijoukko, noin 1000 ihmistä, raastoi raiskaajan vankilasta ja hirtti hänet kätten taputusten saattelemana.

      Ei lynkkauskaan tietenkään mikään hyvä ratkaisu ole.

      Poista
    3. Sain Helsingin Sanomien laajahkosta artikelista (Raiskaajan puhe paljasti Intian rumimmat kasvot) hieman toisenlaisen käsityksen, Tapsa.

      Intian hallitusta, poliittista eliittiä ja oikeuslaitosta hävettää myöntää, millainen Intia on pohjimmiltaan. Siksi se keskittyy piilottamaan nämä mukeshsingit eli joukkoraiskaajat maailmalta ja koettaa kieltää dokumentin esityksen.

      Se, että Intian kansa hirtti yhden raiskaajan (munista toivottavasti), on vain hirvittävä reaktio sille asialle, että Intiassa raiskataan ja joukkoraiskataan päivittäin naisia, HS:ien artikkelin mukaan. Malja vuotaa joskus yli, jos valtio ei katkaise julmuuksia millään keinoin. Artikkelin on kirjoittanut suomalainen nainen, joka on asunut Intiassa.

      BBC:hän esitti dokumentin, kiellosta huolimatta. Je suis Intia! Minusta on vain hyvä, että Intia ja koko maailma saa tietää, miten sovinistinen ja konservatiivinen maa Intia oikeasti on.

      Poista
  9. Missilegendan mukaan missi ei ikinä ilmoittaudu kilpailuihin, saati että olisi hampaat irvessä ja jonkinlaista maniaa potien voittoon pyrkinyt. Melkein samanlaista se on poliitikoilla: "yleisön pyynnöstä! ja "ilmenneen kannatuksen vuoksi!"

    Kauniista tytöstä levisi kuvia ympäri maailman: "yhtään en tiedä, kuka laitto, kaverit varmaan!" - "Saattaisin kyllä esiintyä Playboyssa, riippuu niistä kuvista!" - "Kuvien täytyy olla sellaisia hyvällä maulla tehtyjä, persereikä ei niissä saa kovin paljoa pullottaa."

    Julkisuusvälineitä seuraamalla olen antanut itselleni kertoa, että suuri villitys tällä hetkellä on ensin kirjana ilmestynyt ja sittemmin elokuvaksi tehty Fifty Shades of jotakin. Julkisuuslehdistö, roskalehdistö jos niin halutaan sanoa, on käynnistänyt suoranaisen informaatiosodan (=mainoskampanja) elokuvan menestystä edistääkseen: "Nainen ei katsomossa kyennyt hillitsemään itseään, hinkkasi loppuun asti ja tappeli vielä poliisia vastaan".

    Erimielisyyttä tuskin on, jos väitän naisen hakkaajan omaavan sadistisia piirteitä, hän on sadisti. Vastaväitteitä tulee, jos puolihuolimattomasti heitän alistujien olevan masokisteja.

    Miksi parisuhteissa valtapelit ovat niin tärkeitä, eikö sellaisessa olekaan kyse rakkaudesta, suuresta, jalosta ja ylevästä. Sellaisesta kauniista, jossa toinen toistaan tukien mennään yhdessä eteenpäin.

    Kuinka paljon pitkäaikaiseen väkivaltaan alistuva on masokisti ja miten masokismi syntyy? Miksi naiset aina haluavat joko alistua tai olla alistavia pirttihirmuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole perehtynyt tuohon Fifty Shadesiin ollenkaan. Tiedän vain, että niissä on sadomasokistista seksiä, mikä ei kiinnosta minua pätkääkään. Nykyään intohimoa ei osata, seksi ei riitä, vaan haetaan ekstremeä, koska ei osata nauttia hyvistä ja himokkaista viboista. Onkohan naisista tullut orgasmikyvyttömiä? Kylmyyden tilalle haetaan kipua, jotta jokin edes tuntuisi joltain.

      En tiedä mitä ajattelen tuosta, että naisenhakkajat ovat sadisteja. Mikä se sadisti on? Onko sadismi pysyvä olotila jossakussa? Vai meneekö se niin, että häiriintynyt ihminen, esimerkiksi psykopaatti pystyy sadistisiin tekoihin. En tiedä näistä käsitteistä. Vaan sadististahan heikomman hakkaaminen aina on. Ja kaikkein sadistisimpia ovat eläintenrääkkääjät, koska eläin on puolustuskyvyttömin naiseenkin verrattuna.

      Poista
    2. Käsitykseni mukaan kyseinen taideteos käsittelee ns. softcorea, mietoa, sadomasokismia. Mutta jos joku haluaa tunteiltaan enemmän, on luonnostaan intohimoisempi. Lehdessä Lady Dominaa ärsytti, kun hänen usein epäillään olevan tunne-elämältään häiriintynyt. Uskotaan, uskotaan.

      Rakkauselämältä oikein paljon vaativa, syvällinen ihminen tarvitsee kuitenkin enemmän kuin jotain läälyläälyä piiskan antamista, josta Paula Koivuniemi, bland annat, lauloi.

      Toinen pitää nöyryyttää oikein kunnolla, eikä vain henkisesti vain ruumiillisesti" Teilipyörä, rautaneitsyt, aaah, naularuoska, oooooh, verta -ajajjai, ny multa tulee!"

      "Rakas, tuntuks sust hyvältä?"

      Poista
    3. Sanotaan, että me ihmiset pidämme kauhusta silloin kun se on turvallista. Elokuvaa katsoessa on mukavaa katsoa välillä ympärilleen ja muistaa, ettei Freddy Kruger todennäköisesti ole lähellä. Mutta entäs jos turvallinen kauhu ei riitä? Entä, jos haluaa aidon asian. Jos mieli on kääntynyt niin, että tuskasta alkaa nauttimaan, jos pelko on ainoa turrutuksesta herättäjä.

      Äärimmänen pelinhimo, mistä siinä on kysymys? Aika yskinkertaista olisi väittää, että halu saada se iso potti, voittaa oikein kunnolla. Ei kai niin yksinkertaista ole, että jos on jo omakotitalon pelannut ja kaiken muunkin, olisi edes pientä toivoa jättijysäyksestä. - Mikä äärimmäinen nautinto, kun sydänalasta kouraisee ja polvet notkahtavat: "Jumalauta, nyt olen kusessa, voi kamala, miten tästä selviän.

      Poista
    4. Softcorea, kyllä varmaan. Pehmosadoa. Voi yhden kerran. Tuommoinen tuntuu suorittamiselta, pakolta.

      Vaan mikäs minä olen tämmöisiä arvostelemaan. Kunhan äimistelen ihmisen tekosia.

      Poista
    5. Kauhu ja jännitys on kivaa, kun se tulee elokuvasta. Tykkään katsoa psykologisia trillereitä ja jännittäviä elokuvia, yhtä lailla kun pidän vaikeammista laatuleffoista.

      Poista
    6. Korrekti ja oikeaoppinen vastaus tällaiseen tietysti on tuo, että kukin taaplaa tyylillään. Sadomasokismi on kuitenkin minusta aivan saatanallisen vastenmielistä.Hyi YÄK!

      Poista
    7. Enkä minä usko, että alistujan kohtalo selittyisi kovin usein millään masokismilla. Kun ihmistä kiusaa riittävän pitkään, tunteensa ovat täysin sekaisin ja voimansa nousta olemattomat.

      Poista
    8. Tämäkin lie totta. Vaan jotain nautintoa voi saada itsensä kiusaamisestakin, ovathan tämän psykologitkin todenneet. Nautinto ei aina tule hyvästä eikä ole suloista. Ja joku elää itsesäälistä ja hiljaisesta katkeruudestakin.

      Poista
    9. Minun täytyi tässä pistää itselleni hieman jarrua, kun meinasin alkaa kertoa Snuff-elokuvista. Niistä takavuosina kohistiin, kun väitettiin rakkauskumppaneiden joutuneen ihanan armastelun päätteeksi, orgastiseksi kliimaksiksi, oikeasti surmatuiksi.

      Poista
    10. Kyllä noiden kivusta nauttijoiden ja monen kirjavien nöyryytysten takana sm-harrastuksissa täytyy olla helevetinmoinen syyllisyyden tunne takana. Jos ei muuten kuin hakattaessa uskalla tai voi tuntea seksuaalista nautintoa niin kyllä on päässä jos toisessakin isomman laatuinen pipi. Säälittää, ei voi muuta. Ei ne dominatkaan ihan terveitä liene. :) Mutta onko tää laji ollut täysin terve koskaan? :)

      Poista
  10. Joku taisi sanoa jossakin että väkivallan takana on aina pelko. Suattaapi olla, ja suattaapi olla olematta.
    Vallan menettämisen pelko lienee edelleen miehillä eräs motiivi hakata muijaansa. Hän joka ei verbaalisesti pysty pistämään vastaan tai hän joka ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan on käyttää fyysistä voimaa, nyrkkejään puolustautuakseen.
    Jos nainen on miehen "niskan päällä" monella tapaa, menestyy ammatissaan hankkii parempaa palkkaa, miehen huono itsetunto voi romahtaa. Menetämisen ja häpeän pelko, huonommuuden tunne ja hylätyksi tuleminen saattavat johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

    Sitä, että hyökätään jossakin puistotiellä naisen kimppuun raiskaus mielessä en pysty millään ymmärtämään. Tai sen, että kyseessä on todella sairasmielinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "On"- on liikaa viitosrivillä. :)

      Poista
    2. Parisuhdeväkivalta lienee usein nimenomaan vallankäyttöä. Miten sen muuten voisikaan selittää?

      Jälleen kerran on pakko sanoa: en ymmärrä, että nainen jää siihen ensimmäisen hakkauksen jälkeen, sillä en jaksa uskoa, että joku rakastaa oikeasti hakkaajaansa.

      Minun kimppuunihan hyökkäsi muuan mies Turussa opiskeluaikana, Paltantien lähiössä. Tilanne päättyi onnekkaasti, vaikka minut oli jo onnistuttu raahaamaan metsikköön. Aloin siinä pusikossa maatessani miehen repiessä sukkahousujani houkutella tätä kiiluvasilmäistä hullua (entinen vanki) asuntooni, "koska siellä olisi mukavampaa". Mies uskoi ja kerrostalon alaportailla huusin ja pääsin pakenemaan taloon, kun muuan mies naapuritalosta riensi paikalle. Mies saatiin kiinni seuraavana päivänä, kun kävin tekemässä rikosilmoituksen, poliisi tunnisti hänet heti ja mies sai ehdotonta, koska oli ehdonalaisessa - vaikkei onnistunut yrityksessään...

      Poista
    3. Sukupuolisen hierarkian pojat oppivat isiltään myös tänä päivänä, vaikkakin perinteiset uskomukset ja näkemykset ovat murtumassa tai osittain jo muuttuneet paljonkin.
      Uskontojen setäjohtajat keksivät omana aikanaan (vielä nytkin?) tapoja ja lakeja millä nainen pysyi ja pysyy kotona lastentekokoneena.
      Evoluutio on toki aikojen kuluessa jakanut naisen ja miehen roolit taatakseen jälkeläisilleen turvatun tulevaisuuden. Mies hankki ruuan ja nainen hoiti lapset. Eikä se ole ollut huono ratkaisu. Emme me olisi täyttäneet maapalloa ihmisillä ilman tätä roolijakoa. Ainakin luulisi ja olettaisi.
      Mytologiasta löytyy Amatsoneja ja miesten kunnioittamia naisjohtajiakin. Eikö totuus liene se että harva, vähemmistö naisista edes haluaa toimia kuin mies. Esim. sotia ja johtaa. Kenties sekin muuttuu hiljalleen, ja varsinkin sitten kun hormonitoiminta muuttuu myrkkyjen ja säteilyjen seurauksena. Miehistä tulee feminiinejä ja naisista miehiä.
      On tullut mieleen sekin, että mitä enemmän pojat samaistuvat lapsena äitiinsä, joka ihailee ja rakastaa miehiä, myös äitiinsä erityisen vahvasti kiintyneet pojat matkivat tätä eli haluavat suuntautua miehiin kuten äitimammakin.

      Poista
  11. Hesarissa oli muuten pari päivää sitten kolumni, joka käsitteli muutoksen pelkoa. Olennaisin oli sanottu otsikossa, joka palautti mieleen yhden vahvan psykologisen syyn sille, miksi ihminen alistuu tilanteeseen eikä tavoittele aktiivisesti muutosta: "Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Schnur. Olen käyttänyt tämäntyyppistä perustelua sille, miksi naiset pukeutuvat vapaaehtoisestikin kasvot peittävään burkaan. Ihminenhän voi tottua istumaan vaikka tikun nokassa.

      Poista
    2. Totta tuo Schnurin kuin sinun, Iineksen ajatukset.
      Mielenkiintoista olisikin tietää onko väkivaltaiseen suhteeseen jäävä nainen jo lapsena nujerrettu, vai omaako hän "suuren ymmärtäjän sydämen"?
      Syitä tietysti väkivaltaiseen suhteeseen on muitakin. "Vittumaiset akat, mistäs ne tulevat?

      Poista
    3. Haluaisin vetää tuon suuren ymmärtäväisen sydämen laakista yli.

      Riku puhui ylempänä masokisteista, ja minusta tällainen ymmärtäjä on juuri tällainen itsensä kiduttaja.

      En usko, että voi rakastaa muita, jos ei pidä itseään hyvän kohtelun arvoisena.

      Poista
    4. Iines, on heitä, naisia jotka luulevat tekevänsä hyviä tekoja paapoessaan vaikkapa juoppohullua. ("Ei se ole pohjimmiltaan paha, se vaan ei voi mitään itselleen.Karmea lapsuuskin sillä on ollut") Marttyyri kokee olevansa erityinen ja korvaamaton. Vallankäyttöä puolin jos toisinkin.

      Poista
    5. Paapoa siis toki voi, mutta onko siinä kyse rakkaudesta? Paapominen on joskus perin itsekästä oman kruunun kiillottamista.

      Väkivaltaisen hunsvontin passaaminen voi olla myös itsensä mitätöintiä ja elämän pelkäämistä. Jokuset ostavat taivaslippunsa näin.

      Poista
  12. Tulee tässä yhteydessä mieleen nyt Marta Tikkanen. Ja samalla myös Saarikosken vaimot. Henkinen väkivalta on väkivaltaa sekin.
    Intohimoinen suhde menestyneen miehen aviopuolisona voitelee varmasti jollain tavalla aikansa epäoikeudenmukaisuuden, väkivallan kokemuksia. Ja miten ko. mies yleensä kerjääkään anteeksiantoa ja myötätuntoa ja vannoo muuttavansa tapansa. Kaikki se uskoo kaikki se kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henrik Tikkanen oli hyvin narsistinen tyyppi, ellei sitten täysnarsisti. Tämä ilmenee Märtan Tikkas-muisteluksista ja Tikkasen katusarjasta varsin näkyvästi.

      Saarikoski oli minusta erilainen, enkä pidä häntä yhtä itsekeskeisenä kuin Tikkasta, joka oli kylmempi. Saarikoski oli vain yksi suuri paska naisilleen, joskin osasi myös rakastaa ja ajatella toistakin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Näin oli ainakin päiväkirjojenkin perusteella. Saarikoski taisi olla Bernerin aikaan viinasta hunningolla, ja tiesi sen itsekin. Tältä ajalta ovat peräisin ne merkinnät, joissa hän kuvasi pyrkimystään irti alkoholista. Viinaton päivä oli hänelle sellainen, jolloin oli juotu vain pullollinen punaviiniä.

      Aikuiskasvatus on naurettavan hupaisa termi. Ei semmoista olekaan mikä on yhdysosien merkityksen summa.

      Poista
    4. Voi jösses, poistinkos minä vahingossa komenttisi, kun tuo tynkä piti napata pois?

      Poista
    5. Vahinko ei ollut suuri. Olen itsekin joskus poistanut sen korjatun version.

      Hauskaahan se on, jos joku Helsingin Väinämöisen entisistä akoista kertoo suhteen olleen kuin lasta olisi hoitanut. Jälkiviisaus on hieno laji, mutta eikö tuon olisi arvanut etukäteenkin.

      Poista
    6. Joka tapauksessa pyydän anteeksi huolimatonta sormenkäyttöäni. Hääräsin liukkaalla tabletilla.

      Poista
  13. Jokaisen on ristinsä - mustelmansa ja ruhjeensa kannettava.
    Viina taittaa olla ykkössijalla aiheuttamassa myös parisuhteissa agressioita.
    Väkivaltaiseen käyttäytymiseen ajautuneet ihmiset tarvitsevat apua, mutta pystyvätkö, haluavatko edes mennä hakemaan? Olisi tärkeää että turvakoteja ei tarvitsisi kaukaa etsiä, ja molemmille riitojen osallisille olisi helposti saatavana terapiaa tms. tukea.
    Tai yksinkertaisempaa olisi tietysti kun jokainen itse päättäisi korjata tapansa. Tiedostaisi, että väkivalta ei paranna parisuhdetta vaan tuhoaa sen. Rakkaus karisee kyllä iskujen, potkujen ja henkisen nöyryytyksen myötä. Täysin alistettu,tappamisella peloteltu, tai masokismiin sairastunut uhri eivät pääse enää kärsimyksistään omin voimin pois. Henki voi mennä, kun tarpeeksi kauan kestetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen parisuhdeväkivalta on kai edelleen maailman tasollakin suurta ja edustavaa.

      Tästä aiheesta vain on vaikea keskustella, kun siinä ilmenee tahatonta syyllistämistä ja myös syyllistymistä ilman syytä. Asia ei yleensä etene vaan jää junnaamaan.

      Muistan kun kirjoitin tarinan miehestä, joka suuttui vaimolleen, kun tämä pani margariinipurkin jotenkin väärin pöydälle. Mies pahoinpiteli vaimonsa Flora-purkin väärän asennon vuoksi. - Tarina oli totta, mutta se suututti miehiä tässäkin blogissa. Varsinkin Jape otti tulta.

      Poista
    2. Ahaa, palaat Flora-purkkiin ja muistat asian olleen totta.

      Sitähän se ei ollut, vaan toimittajan puolihuolimaton heitto tarinan lopussa, esimerkinomainen yleistys, muisto joskus kuullusta tapauksesta.

      Kuulopuheen yleistäminen tapahtuneeksi tosiasiaksi oli se seikka, joka ainakin minua siinä "suututti".

      Poista
  14. Ajattelin ensin, etten kosken Auerin tuomioon pitkällä tikullakaan, mutta Hesarin kuukausiliitteessä oli juttu tuomarien äänten jakautumisesta kahdella kerralla.
    Naiset äänestivät syyllisyyden ja miehet syyttömyyden puolesta.

    Toimittaja on otsikoinut jutun, nainen on naiselle susi. Paremminkin olisi voinut pohtia otsikossa miestuomarien linjaa.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisinpa vielä kuulla tuon tuomarijakauman sanallisen tulkinnan toimittaja Lauri Malkavaaralta: miksi miehet äänestivät syyttömyyden puolesta, naiset syyllisyyden.

      Itse en tunne jutun oikeuskäsittelyn yksityiskohtia - piruko niitä jaksaa seurata samoin kuin ei jaksa jari Aarnion juttua. Minulle kelpaa kumpi tahansa selitys, kunhan se on vedenpitävästi perusteltu.

      Otsikointi on asenteellinen.

      Poista
  15. Voisiko sitä, miksei heikompi osapuoli (eli yleensä nainen) lähde pois väkivaltaisesta suhteesta, verrata vaikkapa kansakuntiin: mikseivät pohjoiskorealaiset lähde pois väkivaltaisesta suhteestaan Paksun Pojan Dynastiaan?

    Pelko. Kauhu. Voimattomuus. Apatia. Epävarmuus. Näköalojen puute. Aivopesu. Yms. Yms. Varmaan näitä asioita voi jossakin mielessä verrata.

    Leonoora tuumaili yhdeksi syyksi miehen harjoittamaan väkivaltaan sen aika yleisenkin näkemyksen, että kun ei pärjää verbaalisesti yms, niin pitää ottaa nyrkit avuksi. Varmaan se pätee osaan tapauksista.

    Mutta onhan niitä toisenlaisiakin - useinhan narsistit nimenomaan pärjäävät puolisolleen kaikessa, ja antavat sen myös kuulua nujertamalla toisen henkisesti. Hyvä esimerkki on 60-luvun kuuluisuus, Saarikosken ja kumppanien kirjallinen ystävä, älynsä terävyydesta tunnetta psykiatri Armo Hormia.

    Hän takuulla pärjäsi kaikessa puolisolleen, mutta siitä huolimatta nyrkki heilahti herkästi. Mutta ilman muuta yhdyn käsitykseen, että väkivallan takana ovat tekijän psyykkiset ongelmat ja henkinen keskenkasvuisuus.

    Väkivalta on kuitenkin koodattu ihmissuvun perimään, joten sen hallinta on vaikeaa. Ja entäpä järjestäytynyt väkivalta esim. yhtenä geopolitiikan keinona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalle Kniivilä esitti Putin-kirjassaan vähän samantapaisia syitä sille, miksi venäläiset tyytyvät nykyiseen hallintoon: epävarmuus, näköalattomuus ja pelko siitä, että muutos voisi johtaa huonompaan.

      Poista
    2. (En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta idea oli siis tuo.)

      Poista
    3. Luin juuri tuon Armo Hormian puolison Aiju von Schönemanin tuoreen muistelmakirjan. Hormiahan oli älykäs sadisti-narsisti, kenties enemmänkin. Aiju von Schöneman sälyi kuitenkin hengissä, vaikka Hormia pahoinpiteli hänet henkihieveriin monestikin. Täytyy olla harvinaisen ehyt ja voimakas persoona, kun selviää ehyenä tuollaisesta myllytyksestä.

      Minusta tuo Pohjois-Korea-vertaus on ymmärrettävä, mutta ei ihan kohdillaan. Nimittäin pohjoiskorealaisella ei ole muuta isänmaata valittavana, kun sen sijaan pahoinpidellyllä puolisolla on paikkoja, mihin mennä - jos vain pystyy ja haluaa pois nyrkin alta.

      Minusta läheisriippuvuus on syistä suurimpia, mutta sillä tavalla, että monta seikkaa yhdessä vaikuttaa siihen, että alistettu puoliso ei lähde minnekään. Suuri osuus on myös sillä, että naisella ei ole tarpeeksi omia tuloja eikä ammattitaitoa.

      Poista
    4. Aika mielenkiintoista pohtia, minkälaisia traumoja Hormia on potilailleen aiheuttanut. "Ennen luulin olevani Napoleon, mutta hoidoissa tajusin, etten ole yhtään mitään."

      "Kulttuuria, sanoi Hormia, kun nyrkkiään heilautti."

      Voi karmia!

      Poista
    5. Psykiatri, joka pahoinpiteli vaimoaan toistuvasti Huhhuh.

      Mikään asema, maine ja kunnia ei takaa sitä, että ihminen on sitä, mitä oletetaan.

      Poista
    6. No, tarkoitin tietenkin, että niitä poljettuja pohjoiskorealaisia on 25 miljoonaa, Paksun Pojan sukua ja muuta eliittiä ehkä 1 % siitä, joten potkaisisivat heidät hemmettiin.

      Eliitillä on toki tukenaan miljoona-armeija, joka tottelee käskyjä sokeasti. Käskijä vain voisi vaihtua äkkiäkin.

      Poista
    7. No niinpä tietysti. Minä ajattelin suppeasti isänmaan vaihtamisen näkökulmasta..

      Poista
  16. Iines ounastelee: "Täytyy olla harvinaisen ehyt ja voimakas persoona, kun selviää ehyenä tuollaisesta myllytyksestä."
    En ole lukenut kirjaa enkä tiedä muutenkaan mitään ko pariskunnasta, mutta onko nainen silloin ehyt ja voimakas, jos suostuu jatkuvasti hakattavaksi. Kenties kyseessä on esimerkki sadistisesta suhteesta. Vai liekö sitten sitä ihtiään, suurta kaiken kestävää rakkautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla myös niin, ettei nainen HALUA päästää ukosta irti, luopua menestyneestä, julkisuuden henkilöstä. Joku muu nainenhan voi päästä ukon siivellä paistattelemaan valokeiloissa.

      Poista
    2. Siis, Leonoora, eihän Aiju v. S. suostunutkaan jatkamaan väkivaltaista liittoa, vaan hän erosi jo 33-vuotiaana, ja ryhtyi köyhänä yksinhuoltajana opiskelemaan yliopistossa ja harjoittamaan oppaana toimimista.

      Poista
  17. Yle Areenalla näkyy olevan Uudessa kinossa leffa nimeltä Kuuntele! Parisuhdeväkivalta-aiheinen, palkittiinkin tänään festareilla. Ei hassumpi.

    Pääpalkinnon voitti latvialaisveljesten elokuva nimeltään Castratus kuilis. Osui ja upposi niin, että päätteeksi oli pala kurkussa. (Leffassa oltiin elämän peruskysymysten äärellä.)

    Lähtiessä pihalla näkyi seisovan elokuvan tuottaja ja toinen ohjaajista. Ohjaaja jutteli jonkun kanssa, tuottaja ei. Sanoin sitten ohi mennessäni tuottajalle jotakin vaikuttavasta elokuvasta ja hän pyysi kertomaan sen ohjaajallekin.

    No, sanoin sitten saman ja jotakin muuta ohjaajalle - ja taisi siinä pieni itkuntirahduskin tulla. (Voi jessus sentään, aikuisen ihmisen pitäisi osata säädellä tunteitaan.) Symppiksenoloinen mies ja hän kertoi että mistä idea elokuvaan oli tullut. (Homokastraatista, jota karsastettiin.)

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaute on tärkeää, ohjaajillekin, joille moni tavallinen kansalainen ei rohkene antaa suoraa palautetta, hyvääkään. Esimerkissäsi huomaa, miten se ilahduttaa.

      Ja luoja varjele meitä tunteiden säätelyltä!

      Poista
  18. Täytyy sanoa että tiedän rosoisuudesta aika paljon ilman roskalehtiäkin ja aina asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, ei myöskään väkivalta. Puun ja kuoren välissä oleva hyvin positiivinen ihminen, joka ei osaa näyttää pahoja tunteitaan, saattaa äityä joskus ihan hulluksi. Siinä sitä sitten ollaan. Häpeäänsä ei voi myöntää ja kaikesta syyttää tietysti itseään. Loppujen lopuksi sitä oppii että tuttuus on turvallista, olipa se välillä vaikka vähän kurjempaakin. Meillä on vastuu myös siitä, miten henkisesti saatamme toisen hulluuden ja väsymyksen tilaan. Mikään ei silti oikeuta lyöntiin tai väkivaltaan ja toiset meistä oppivat ottamaan tyylikkäästi jopa turpiin. Sen jälkeen on pitkään rauhallista ja hyysätään kuin kuningatarta. Kaikessa on puolensa.

    Kuunkuiskeelle sanoisin samoin kuin Iineskin, miten ihana että voi näyttää tunteensa, se juuri on aikuismaista. Ihailuni reaktiostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vastuu myös siitä, miten henkisesti saatamme toisen hulluuden ja väsymyksen tilaan.

      Tuo on kyllä totta. Ja henkinen väkivalta: nalkuttaminen, syyllistäminen ym. on väkivaltaa myös. Ehkä monissa (useimmissa?) tapauksissa onkin kidutusta ja kitumista puolin ja toisin. Lyönnin voi hyväksyä osana suhteen dynamiikkaa ja kantaa tavallaan osan vastuusta, vaikkei teoriassa pitäisikään fyysistä väkivaltaa koskaan oikeutettuna. Mutta jos tilanne menee systemaattiseksi hakkaamiseksi tai jatkuvaksi väkivallalla uhkaamiseksi, näen sen aika yksiselitteisenä.

      Poista
    2. Totta, Mustis, meillä on myös hiljaista tietoa yksittäisten ihmisten tragedioista, varmaan itse kullakin. Jokusilla on lisäksi omakohtaista kokemusta, eikä se välttämättä ole edes harvinaista, ikävä kyllä. Meillä ei kuitenkaan olisi yleistä ja laajaa tietoa esimerkiksi mainitsemistani langetetuista tuomioista, elleivät lehdet niistä kertoisi. Kun ne nousevat keskusteluun, niitä voidaan ennen pitkää muuttaa vastaamaan paremmin nykyaikaa ja kansalaisten oikeustajua.

      Roskalehtien ansio on myös yhteiskunnallisesti merkittävien ihmisten, kuten poliitikkojen ja tiedemiesten ja ihailtujen julkisuuden henkilöiden rikoksista ja erheistä kertominen. Tämähän on vain hyvä asia.

      Roskalehdillä on tietenkin huonotkin puolensa, ja niistä voisi kirjoittaa toisen jutun.

      Poista
  19. Mietin sitä masokismia ja itsensä kiduttamista (koska niska on kipeä ja roikun koneella, vaikka voisin olla nukkumassa): Voisiko siinä väkivaltaiseen suhteeseen vapaaehtoisesti jäämisessä olla kyse myös jonkinlaisesta Tukholma-syndroomasta? Eli uhri ei välttämättä alistu tietoisesti (pelosta tai hyväsydämisyydestään tai vaikka kirkkaamman kruunun toivossa) vaan on kehittänyt kiduttajansa ymmärtämisestä ja symppaamisesta itselleen selviytymiskeinon. Voisin kuvitella, että näin voisi käydä etenkin erityisen tiiviissä suhteissa ja suhteissa, joissa väkivaltaan liittyy sosiaalista eristämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumittavat niskat ovat itsellenikin perin tutut monen vuoden ajalta. Parhaiten minua auttaa fysioterapeutin opettaman keppijumppasarjan suoritus säännöllisesti pari kertaa päivässä. Vaan nyt, kun lumien sulettua pääsee kameralenkeille metsään, en tarvitse jumppaa. Pari tuntia menee kevyesti metsässä kulkiessa ja kuvatessa. Liikuntaa parhaimmillaan, epätasaisessa maastossa pomppiessa ja tasapainoa tavoitellessa. Katse ylös ja alas ja sivulle, pää liikkuu luonnostaan..

      Tuo Tukholman-syndrooma on juuri sitä, mitä tarkoitin tuolla ylempänä puheella alistetusta ja manipuloidusta ihmisestä: sitä tottuu istumaan vaikka tikun nokassa. Kyllä siis, uskon siihen. Tästä alistuksessa on kyse. ihmisen mieli murtuu ja vaihtuu murtajan mieleen, jollakin tasolla. Oma minuus katoaa.

      Poista
    2. Niskakipu ei aina johdu niskasta - minulla auttoi hierojan ja kiropraktikon jälkeen tarkkakatseinen fysioterapeutti, joka paikallisti ongelman alemmas.

      Niinpä teen nykyään kaula- ja rintarangan avauksia ja nikamien mobilisaatioita vartin joka aamu, ja niskasärky on historiaa. Liikkeitä löytynee netistä.

      Poista
    3. Kiropraktikkoa voisi kokeilla, mutta kalevalaista jäsenkorjaajaa en taida koettaa. Toisaalta niskakiputila minulla on nykyään harvoin, enemmän on pöhnämäistä oloa ja huimausta, joka johtuu jumissa olevista hartialihaksista.

      Paljon on siis myös omaa vikaa, kun ihminen ei käytä lihaksiaan monipuolisesti tai käyttää väärin tiettyjä lihaksia, kuten niskaa. Itselläni on juuri tämä. Myös näköseikat ovat merkittäviä niskajumeissa. Ellei tietokoneen ruudulta n äe hyvin päätä kallistelematta, niskat ovat vaarassa! Kaksiteholinssit ovat pahasta, ellei ole ergonomista säädettävää tietokone- tai työpöytää.

      Poista
    4. Kalevalaista jäsenkorjaajaa? "Ensin otetaan rautaharava..."

      Lemminkäinenhän on muuten myös yhdenlainen esimerkki parisuhdeväkivallasta: - Ensin L. ryöstää Kyllikin väkivalloin, ja sitten vielä estää käymästä harrastuksissa ja ystäviä tapaamassa. Itse viipyy "kalareissulla" koko yön, ja kun Kyllikki sitten uskaltautuu kodin ulkopuolelle, L. saa kauhean raivarin, haukkuu tämän huoraksi ja lähtee uuden vaimon hakuun.

      (vai olisiko ennemmin malliesimerkki sairaasta parisuhteesta, jossa kumpikin osapuoli kiristää ja asettaa ehtoja?)

      Poista
    5. Onhan Kalevalassa fyysisestä parisuhdeväkivallastakin aika karuja kuvauksia.

      Poista
    6. Mainiota, Schnur! Lieto Lemminkäinenhän on täysverinen narsu!

      Entäs sitten Joukahainen, joka vihaa Väinämöistä, mutta lupaa siskonsa tälle päästäkseen itse suosta ylös. Ampuu sitten Väinämöisen jousellaan mereen. Pahuuden ruumiillistuma tai henkistymä hänkin. Ja voi naisen osaa kalevalaisilla kankahilla, joilla vilisee luonnehäiriöisiä enemmänkin.

      Mikä lie narsisti ollut sekin Kantelettaren Kirsti, joka juonitteli Elinan surman suuhun saadakseen Klaus Kurjen itselleen. Poltti kilpailijansa elävältä.

      Poista
  20. "Mikään ei silti oikeuta lyöntiin", totesi Mustis ja olen tietenkin yleisesti ottaen samaa mieltä. Toisaalta meidät on kyllä opetettu amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa siihen, että poljetun nynnerön ainoa tie henkiseen tai fyysiseen vapauteen on tintata pahista turpaan. Yleensä siinä kohtaa yleisö nauraa ja taputtaa, puhumattakaan että moralisoisi tai paheksuisi.

    Perhe- ja muutakaan väkivaltaa ei useinkaan katsota kiusaamiskulmasta, mihin Mustis mielestäni myös viittasi. Jos joku joutuu vaikka vuosikausiksi koulukiusatuksi ja sitten kerran epätoivoissaan huitaisee pahinta kiusaajaa päin kuonoa, niin lyöjäkö on yksiselitteisesti syyllinen ja väärässä?

    Perheväkivalta on tietenkin hyvin usein (melkein aina) eri asia. Mies on yleensä fyysisesti vahvempi, eikä keskimäärin sen tyhmempi tai sosiaalisesti kyvyttömämpi kuin nainenkaan.

    En tunne asiaa kuin pintapuolisesti, mutta rohkenisin veikata, että suhteessa ja perheessä on muitakin ongelmia ja väkivalta on vain jäävuoren huippu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos perheessä lyödään, yhteisö on sairas, siellä on koko ilmapiiri kauhealla tavalla vinoon muotoutunut. Herää vaan kysymys, kuka tai mikä pitää tuollaista yhteisöä yllä, jossa on monta henkisesti jollain tapaa sairasta ihmistä yhdessä. Eihän lyöjä yksin ole sairas, sillä ellei ole läheisriippuvaista, ei ole lyöjääkään.

      Normaali terve ihminen ei jää nyrkin alle. Minusta läheisriippuvuudesta puhutaan liian vähän, edelleen. Lyöjät olisivat vähissä, jos läheisriippuvaisia ei olisi. Minusta tämän saman voi soveltaa henkiseen julmuuteen.

      Poista
    2. "Normaali terve ihminen ei jää nyrkin alle."
      Riippuu nyrkistä, pääsekö alta pois. EKP:n nyrkki, vaikka se näkymätön onkin, osuu ja sattuu hyvin moniin ihmisiin.

      Totta puhut. Väkivalta on hyvin vakava sairaudentila, niin yksilötasolla kuin ihmisyhteisöissäkin.

      Poista
    3. EKP = Euroopan keskuspankki? Keihin se nyt mielestäsi osuu?

      Olet oikeassa. Laajimmillaan ja kauheimmillaan väkivalta lie sodissa ja fasistisissa ja diktatorisissa yhteiskuntarakennelmissa. Tässä kuitenkin nyt on keskitytty enemmän yksilöllisiin tragedioihin, koska niihin voi vaikuttaa joillain keinoin.

      Poista
    4. PS Taidat viitata tämänpäiväisiin Kreikka-uutisiin. Kreikka tarvitsee lisää veronmaksajien rahoja.

      Poista
    5. Euroopan keskuspankki ei ole hyväntekijä, sen teot tuntuvat jokaisen elämässä. Kreikka tosiaan, siellä sitä ollaan todella kurjassa tilanteessa. Lainarahathan eivät mene sinne vaan Kreikan kautta ranskalaisille ja saksalaisille pankeille. Tämä EU:n talousmeininki on kyllä todella kummallista touhua. Veronmaksajien rahat imuroidaan jonnekin mustaan aukkoon ja EKP painaa lisää seteleitä, tuosta vaan.

      Kyllä tämänkaltainen rahatouhu tuntuu jokaisen ihmisen elämässä.

      Poista
    6. Kun keskuspankki painaa rahaa, se on keino lisätä inflaatiota eli hieman sama asia kuin devalvaatio - sillä parannetaan maan kilpailukykyä tarkoituksena lisätä vientiä.


      Poista
    7. Minkä maan pankki EKP on? Mutta joo, niin helppoa se rahanteko on. Sen kun laittaa painokoneet vaan käyntiin :)

      Poista
  21. Helsingin Sanomat katsoi asiakseen kirjoittaa kuukausliitteeseensä laajan artikkelin Unabomberista, Ted Kaczynsiskistä, joka pelkurimaisesti ja halveksittavasti tappoi ja silpoi ihmisiä kirjepommeilla, muka jotakin asiaa ajaakseen. Tediin liitetään paljon älyromantiikkaa, koska hän toimi kahden vuoden ajan matematiikaan professorina, kunnes jytinät pääkopassa yltyivät liikaa. Enemmän kuin tästä kahdeksasta elinkautisestaan ja tappamistaan ihmisistä ylpeilevästä hirviöstä, artikkeli kehuskeli sillä, että toimittaja oli päässyt kirjeenvaihtoon hänen kanssaan. Unabomber kun ei aivan turhien kanssa puhu! Useamman kerran mainittiin Unabomberin manipulatiiviset imartelut: "Kirjoitat keskimääräistä fiksummin!" Sellaisen vaikutelman sai, että toimittaja oli ottanut ne aivan tosissaan. Hävettää Hesarin ja toimittajan puolesta.

    Ei voimakkaasti manipulatiivisille ihmisille pärjää kuin juoksemalla karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin artikkelin tuoreeltaan ja kiinnitin huomiota samoihin asioihin, joista kerrot. Minuakin kummastutti se sävy, jonka koko jutusta väkisinkin sai.

      Juttu oli kritiikittömästi laadittu. Ihmetellä sopi sitäkin, miksi toimittaja pyrki läheiseen yhteyteen raukkamaisen ja puskista tappaneen murhaajan kanssa. Mitä merkitystä on psykopaatin kehuilla? Hävettävä juttu, jonka motiivi jäi hämäräksi.

      Poista
    2. Kaczynskin epäilyt tekniikan yksinomaisista hyvistä puolista ovat tietysti tänään vielä ajankohtaisempia kuin hänen aikanaan. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei hän saanut aikaan asiansa eteen mitään muuta kuin verta ja suolenpätkiä, monien ihmisien suunnattomia kärsimyksiä. Eikä hän asia edellä mennyt, vaikka älykäs onkin. Sopeutumaton sairauteen asti ollut koko elämänsä.

      Psykopaattista narsismia ymmärtääkseen kannattaa lukea Aino Nykoppista ja tästä pikku-Eerikaa kiduttaneesta ja murhanneesta Sirpa Helena Laamasesta. Edellinen kehui vielä oikeusprosessin keskellä aikovansa tulevaisuudessa johonkin avustustyöhön. Jälkimmäinen sai ympärillään olevat, myös latvakakkosen miehensä, vakuuttuneiksi mm. siitä, että hän on ranskalainen Madame Nadja.

      Poista
    3. Kaczynskin ympäristöajatukset eivät pyhitä hänen syntejänsä, kuten eivät pyhitä mitään Pentti Linkolankaan ajatukset ihmisen tulevaisuudesta. Molemmat ovat ekofasisteja, ja vieläpä mitassa, joka lähenee muitten fasistien tuhoamisajatuksia. Ihminen ei merkitse kummallekaan mitään muuta kuin hyötykappaletta ja välinettä.

      Nuo kauheat naiset toteuttivat hirveitä tekoja. Kumpikaan ei nähnyt itseään syyllisenä, vaan vika oli aina uhrin.

      Poista
    4. Vähän hölmöä tietysti minun naitä tuputtaa, kun kaikki muut ovat epäilemättä lukeneet narsisteista paljon minua enemmän. Sellaiset kun eivät minua kovin paljoa kiinnosta. Ääritapaukset ovat mielenkiintoisia johonkin rajaan asti, mutta enemmän minua kiinnostaa normaaleina pidetyt ihmiset, kuinka paljon heillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka vivahtavat johonkin suuntaan.

      Narsisti pystyy vakuuttamaan, että hänellä on valtuudet myydä Eiffel-torni halvalla. Tai että, nigerialaiskirjeisiin on surastaan pakko sijoittaa. Tai että halvalla ostaminen on paras keino säästää.

      Uhrien tyhmiksi noteeraaminen osoittaa vain perehtymisen puutetta. "Ei se ole tyhmä, joka myy kalliilla, se joka ostaa kalliilla, on tyhmä." - Ovatko nuo edelliset narsuja, mistäpä sen tietää, mutta syytä epäillä ainakin on.

      Poista
    5. Jos ääritapaukset ovat mielenkiintoisia, otan esille kaksi sarjamurhaajista kaikkein kammottavimmista, Rosemary ja Fred Westin. Fredin pidätyksen jälkeen kului useita vuosia epäilyyn, olisiko Rosemarykaan aivan pulmunen. Fred tunnontuskissaan hirtti itsensä, Ruusu senkun kukkii yhä, vaikkakin vankilassa.

      Äskeinen oli huono johdanto tähän: Sanotaan narsistipsykopaatteja olevan miehissä paljon enemmän kuin naisissa, mutta onko asia todella niin? Tilastojen mukaan epäilemättä näin on asian laita. Ihmettelenkin, josko järjestelmä suosii naisia, jospa heidän tekonsa jäävät useammin piiloon?

      Poista
    6. Äskeinen kommenttini meni ihan mihin sattuu, toivottavasti tämä tulee tähän Rikun alle:) Voi olla, että tilastot tosiaankin vääristävät naisnarsupsykopaattien tekosia, mitään faktaa tähän ei ole nyt esittää, mutta ehkä naiset vain ovat ovelampia peittämään jälkensä kuin suoraviivaiset miehet?

      Eerikan kohtalo saa minut aina pohjattoman surun ja epätoivon valtaan ja mietin usein, miten latvasta laho miehen pitää olla, että uskoo naisen 2-vuotiseen raskausaikaan:( Mielestäni se touhu oli psykopaatin heiniä, nainen tiesi hyvin mitä teki ja teon jatkuvuus teki siitä harkittua julmuutta.

      Poista
    7. Tilastojen mukaan narsistit ovat enimmäkseen miehiä. Tämä voi olla kyllä jonkinlainen tilastoharha. Naisilla on aina ollut enemmän kontrollia käytöksessään, ja se voi ehkä koskea jopa naispsykopaattien käytöstä. He ovat oppineet hillitsemään himojaan ja tekemisiään miestä enemmän.

      Poista
    8. Jos me tarkastelemme sitä kehitystä, jonka miespuolisilla sanotaan johtavan narsismiin, välttyvätkö naiset samanlaiselta kohtalolta. Pääsevätkö naiset siis helpomalla, jos heitä kerran on narsisteista vähemmistö?

      Poista
    9. Kukapa tietää. Jostain olen lukenut, että samanlainen huonokaan kohtelu ei jätä koskaan samanlaisia jälkiä perheen kaikkiin lapsiin, koska lapset ovat erilaisia, omia persooniaan. Heillä on kullakin kuitenkin erilainen temperamentti ja erilainen herkkyysaste sekä tietenkin erilainen perimä. Kahta ihan samanlaista ei voi olla.

      Poista
    10. Ylensäkään asioita ei kai kannata tarkastella sukuolijaotellen, koska ihmisiä me sukupuoletkin olemme.

      Poista
    11. Tuohon en halua vastaan sanoa, asiat vaikuttavat eri ihmisiin eri lailla.

      Poista
    12. Mustikselle vielä tuosta Eerikasta. Pyrin olemaan ajattelematta kohtaloaan, joka ylittää sietokykyni. Pienen ihmisen tuska on täytynyt olla sellainen, jota ei voi ymmärtää.

      Poista
    13. Näin se valitettavasti on ja itse ei ole osannut ajolähtöjä muuta kuin pesäpallossa:)

      Poista
  22. Naisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa miestään kohtaan (en ole niin tarkkaan lukenut, onko sitä siltä puolin täällä jo tarkasteltu), mutta ellei satu olemaan fyysisesti tasoissa tai kenties voimakkaampi kuin mies, se on tietysti useimmin henkistä laadultaan. Tiedän ainakin yhden pariskunnan, jonka amatsoonivaimo, jos mies tuli kännissä kotiin, hakkasi sitä - ei kaulimella sentään, vaan nyrkeillään tai jollain kättä pitemmällä. Joka tapauksesssa, niin että mies uikutti ja itki (sen kuulin mutkan kautta yhden kaikkitietävän suusta).

    Henkinen väkivalta luonnistuu yllättävän yleisesti ja helposti kummaltakin, niin mieheltä kuin naiselta. Yleisintä naisilla tuntuu olevan miehen vähätteleminen, ja sitä on kiusallista sivusta seurata. Mutta kyllä miehetkin osaavat vähätellä naisiaan, hyvin tehokkaasti. Eräs, istuessamme iltaa yksien tuttujemme kotona, nälvi vaimoaan niin kauheasti, että aloin tätä puolustaa, en voinut muuta. Se tuntui niin inhottavalta. Vaimo itse oli aivan hiljaa. Sittemmin kävi niin, että tämä aviomies, joka oli kukkona tunkiolla (eli johtoasemassa eräässä taidelaitoksessa) joutui väärinkäytösten takia pois virastaan ja vankilaan, ja vaimo valittiin hyvään virkaan, joka olikin tarpeen, kun hän joutui elättämään itseään ja lapsiaan.

    Tunnen minä kaksi aviomiestä, jotka avoimesti kehuvat vaimoaan toisten kuullen. Ai että se tuntuu mukavalta. Sanoinkin kerran miehelle(ni) miksi sinä et koskaan puhu miinusta niin kauniisti toisten seurassa kuin (nämä mainitut), hän sanoi vilpittömästi hämmästyneen näköisenä: ”Kuka sitä nyt omaansa kehuisi!” Se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä aikaa kun "tietojani" tänne olin kirjoittamassa oli tullut jo monta muuta kommenttia. Taisi jo joku nainenkin vilahtaa. Käynpä lukemassa ne tarkemmmin.

      Poista
    2. Minäkin tunnen yhden naisen, joka vähättelee seurassa ikävästi miestään, varsinkin kun on nauttinut yhden ryypyn. Sitä on ikävä kuunnella, tulee vaikea olo itsellekin. Tunnen nyös vanhemman naisen, jonka miehellä on ollut pari kertaa silmä mustana, koti-illan jälkeen.

      Eli kyllä naisetkin osaavat sekä henkisen että fyysisen väkivallan. Miehen julkinen vähättely lienee jopa aika yleistä. Harvemmin olen kuullut miehen vähättelevän puolisoaan muille. Kaikkein tavallisinta lienee jonkinlainen kulissien ylläpito. Eli ei paljasteta normaalejakaan erimielisyyksiä muille. Tavallaan se on oikein, mitäs ne muille kuuluvatkaan, ellei sitten kyseessä ole todella hyvä ystävä, joka voisi auttaa ja tukea.

      Poista
    3. Olen samaa mieltä Liisun ja Iineksen kanssa naisten harjoittamasta varsin julmastakin pilkasta ja ilveilystä miehen kustannuksella. Osa voi mennä leikin piikkiin, mutta ei jatkuva naljailu ja se pilaa kyllä illan istujaiset tehokkaasti kaikilta. Iineksen mainitsema kulissienpito lienee kuitenkin paljon tavallisempaa. Roskat lakaistaan niin helposti maton alle, tästä on itselläkin karvaita kokemuksia.

      Poista
    4. Minä tunsin yhden nyt jo vanhuuden sairauksiin kuolleen miehen, joka pelkäsi vaimonsa murkyttävän hänet. Ei myrkyttänyt, mutta iski rouva kerran haarukan hänen otsaansa, enkä saata pitää pelkojaan täysin perusteettomina.

      Poista
    5. Tuommoista ei saata ihmismieli käsittää, että joku pystyy raakaan tekoon, kuten vaikka nyt haarukalla iskemiseen. Sehän tiedetään, että ihmisessä voi olla myös pahuutta, mutta tärkeä kysymys onkin se, voiko terveessä ihmisessä olla toista ihmisolentoa vahingoittavaa julmaa pahuutta? Vai onko se pahuus kuitenkin poikkeusilmiö ihmismielessä?

      Onhan esimerkiksi lapsia, jotka repivät kärpäseltä siivet tai rääkkäävät eläimiä. Onko tämäkään vain lapsen uteliaisuutta? Toisaalta, lapsessahan on narsismia, joka kuuluu kehitysvaiheisiin.

      Poista
  23. "Lyönnin voi hyväksyä osana suhteen dynamiikkaa ja kantaa tavallaan osan vastuusta, vaikkei teoriassa pitäisikään fyysistä väkivaltaa koskaan oikeutettuna." Poimin tämän Schnurin kommentista ja allekirjoitan sen omakohtaisesti, olen myös hänen mainitsemastaan Tukholma-syndroomasta samaa mieltä.

    Tapsan kuvaama elokuvamallinnus on varmasti vaikuttanut meihin niin ettemme edes tiedosta koko asiaa. Turpiin vain ja onnea - ilmaisu oli ennen muotia. Kaikki se, mikä koetaan luvalliseksi abstraktilla tasolla, tulee yllättävän äkkiä luvalliseksi myös konkreettisesti. Kaikkeen liu'utaan hitaasti ja aivan huomaamatta. Se, onko tervettä ottaa turpiin on hyvä kysymys. Iines sanoi ettei "normaali ihminen jää nyrkin alle" mutta minkäs teet jos jäät? Yhden kerran se vielä menettelee, mutta toinen kerta taitaa olla jo hulluutta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines tarkoitti varmaan, ettei terve ihminen jää asumaan nyrkin alle, vaan lähtee livakasti viimeistään kolmannella kuin ajolähdössä pesäpallossa.

      Poista
    2. Tätä tarkoitan: ei jää nyrkin alle eli ei pysy siellä, vaan irrottaa elämänsä lyöjästä. Yhden kahden kerran jälkeen, kolmatta ei tule. Minä en jäisi samaan huusholliin lyöjän kanssa.

      Poista
    3. Nyt ollaan kyllä kaikin voimin ja yhteistoimin käsitelleet ihmisen mustaa puolta, sitä löytyy varmasti kaikista, ainakin ajatuksissa. Mutta kun luin Ulla-Lena Lundbergin romaanin Jää - se oli kirjoitettu niin hyvin, että sieppasi mukaansa alusta alkaen ja huomasi äkkiä muuttuneensa kuin yhdeksi kirjan henkilöksi muitten joukkoon - se kertoi nuoresta papista, joka perheineen muutti saaristoon hoitamaan ensimmäistä papinvirkaa. Kyläläiset olivat ihan tavallisia normaaleja ihmisiä hyveineen ja paheineen. Papinrouva oikea Martta, joka hoiti kaikki työt hyvin ja ripeästi, hyöri navetassa kuin kotonaan, synnytti lapset siinä sivussa ja rakasti miestään, joka oli hyvyyden huipentuma, mutta todentuntuisella tavalla hyvä. Hän oli niin positiivinen ja lämmin persoona, että kaikki pitivät hänestä. Ja kun seurasi hänen elämäänsä ikäänkuin sivusta, oli koko ajan pelko, kuinka kauan hän jaksaa olla niin empaattinen ja hyvä, Ja milloin ilmestyy se ihminen, joka saa muutoksen aikaan hänessä tai missä tulee se kohtalokas käänne, jolloin suunta muuttuu hänen elämässään ja hän lakkaa olemasta hyvä. No tulihan se sitten lopussa, muutos. Mutta hyvin yllättävällä tavalla. Niin taitavasti kirjoitettu kirja, että lukijankin oli vaikea lähteä ja jättää ne ihmiset. Ja pappia oli suorastaan ikävä vielä pitkään kirjan luettuaan.

      Tuli mieleen: kuinkahan paljon niin hyviä ihmisiä yleensä on olemassa, jotka eivät ajatuksissakaan tunne negatiivisia tunteita muita kohtaan. Ei ainakaan heitä paljon ole, uskoisin. Niin pahaksi koen tämän ihanan maailman, ja se saavat aikaan tiedotusvälineet. Joka päivä, jos kuuntelee esim. uutisia, tulee tunne, että hullu, hullu maailma!

      Poista
    4. jo yhden kirjaimen poisjääminen voi aiheuttaa kaaoksen.

      "...se saavat aikaan tiedotusvälineet" = sen saavat aikaan tiedotusvälineet.

      Poista
    5. Ja tuosta papista vielä, hän on kirjassa välillä tai oikeastaan koko ajan samalla myös IHMINEN. Minua ärsyttää papit, jotka ovat pappeja koko ajan, myös siviilipuvussa. Silloin varsinkin he tuntuvat tekopyhiltä, jotka eivät usko itsekään siihen mitä puhuvat. (Tunnen livenä sellaisen, ja on suuri kiusaus kiusata häntä kyselemällä "oikeita" asioita.)

      Meillä käytiin toissailtana "suuri uskonsota". Taistelijoita 7 kpl joilla jokaisella oli eri näkemys Jumalasta. Kysymys oli siitä, mikä maailman monista jumalista on se oikea, ja voiko häneen uskoa. Lopulta kukaan ei saanut ääntään kuuluville, kaikki huusivat yhtä aikaa. Niin oli kiinnostava keskustelun aihe, että vieraileva koirakin osallistui siihen haukahtamalla sopivissa kohden, kun sai puheenvuoron. Mahtoi sitä OIKEAA jumalaa naurattaa, jos sellainen on olemassa.

      Poista
    6. Iines, anteeksi jos sotkin puheaiheen pasmat! Nyt olen hiljaa, jatkakaa keskustelua, se on ajankohtainen ja aihe siinä on tärkeä. Käyn illalla taas lukemassa mielipiteitänne, Ne ovat kiinnostavia.

      Poista
    7. Siitä on aikaa jo, kun luin Jään. Muistan miettineeni alkumetreiltä lähtien pappispariskunnan erilaisuutta. Koin tämän marttatyyppisen naisen sellaisena ihmisenä, joka kaiken aikaa pakenee jotakin, ehkä pelkojaan tai ahdistuksiaan alituiseen työntekoon. Hän ikään kuin piti maailmankaikkeutta pystyssä, koki sen tehtäväkseen. Ei täysin ymmärtänyt miehensä sielukkuutta.

      Liisu, suuri uskonsota, jos sellaiseen ryhtyy, on totisesti päättyvä suureen diasporaan!

      Kaikki jumalat ovat samasta juuresta, samaan tarpeeseen, joten miksi kiistellä niistä. Minulle sopii uskontotieteilijän käsitys, joka ei nosta yhtä jumalaa ylitse muiden, vaan näkee ne samalla viivalla.

      Poista
    8. Iines, lähtö kaupunkiin onkin vasta tunnin kuluttua, joten palasin kun tuli mieleen ettenhän minä sotkenutkaan pasmoja, sillä sekä Koraanissa että Vanhassatestamentissa jumalat muistuttavat toisiaan ja molemmissa on paljon väkivaltaa, joten sehän sopii (kai) tähän teemaasi. Koraani on nyt siitä ajankohtainen, että sitä voi lukea Ylen Areenalta ja siitä pääasiassa keskusteltiin täällä toissailtana. Sitä luettiin ääneen myös kännykästä (ehkä Googlesta). Ja koetettiin löytää eroa Raamattuun.

      Tuo sinun kommenttisi on ihan jees. Niin on asiat kuin sanot. Mutta eihän niistä tarvisi kiistellä, se on vain niin hurjaa kansa täällä, että se alkaa kiihtyä, oli puheenaihe mikä tahansa. Mutta minusta se osoittaa vaan että jokainen keskustelija on innostunut aiheesta. Ja kai meidän on jossain määrin ainakin tarkasteltava sitäkin asiaa, jota meille ekaluokasta alkaen syötetään (= opetetaan, Suomen virallista uskoa, luterilaista tai kreikkalaiskatolista).

      Ihmettelen aina, ihmisetkö on tehneet uskonnosta väkivaltaisen. Uskonsotiahan on käyty kautta aikojen.

      Poista
    9. Liisu, en tarkoittanut arvostella - minun vain täytyy nähtävästi aina päästä tunkemaan painava mielipiteeni asiasta.. Hauskaahan tuommoinen innostuminen on!

      Koraanista oli myös Helsingin Sanomissa iso kirjoitus, koko aukeaman. Jaakko Hämeen-Anttila selosti siinä Koraanin tiettyjä kohtia. Huomasin, että Koraania luetaan nyt siellä sun täällä. Kunpa kaiken tällaisen mielenkiintoisen ehtisi kuunnella tai lukea.

      Poista
    10. koraania, vääräuskoisten repostelua ja anarkistista rienaamista, ei enää ole. Minä revin siitä sivut, talloin jalkojeni alle ja vessassakin kävin, sivuihin pyyhin. Sattui takapuoleen.

      Ihan mielenkiinnolla silti kuuntelen.

      Poista
    11. Mieleeni jäi se suura, jossa kehotettiin tappamaan vääräuskoisia. Taisi olla semmoinen rajoitus, että eivät ole moskeijan sisällä tai läheisyydessä, pitää tappaista kauempana, ilmeisesti ettei moskeija saastu vääräuskoisen verestä.

      Rauhanuskonto, joopa joo. Kissan viikset ja katin kontit.

      Poista
  24. Seitsemän näkemystä Jumalasta. Se olisi hyvä nimi esseekokoelmalle.

    Hesarin Koraani-avaus sai minut mietteliääksi ja harmi kyllä hieman vahvisti ennakkoluulojani.

    Hesatin mukaan Koraanissa oikeasti käsketään tappamaan vääräuskoiset! Eikä mitään lievennyksiä löydy! Kauheaa.

    Tosin Hämeen-Anttila yrittää selittää, että kyllä suurin osa muslimeista ymmärtää, että tämä Koraanin Käsky liittyy 600-lukuun, ei tähän päivään.

    Kuitenkin artikkelin alussa kerrotaan yksiselitteisesti, että "Muslimit uskovat, että Koraani on sanasta sanaan Jumalan tekstiä".

    Uskovatko hurskaat muslimit siis enemmän Hämeen-Anttilaa kuin Jumalaa?

    Lisäksi Hämeen-Anttila tekee teon, joka Halla-ahon tekemänä olisi pyhäinhäväistys ja johtaisi mälöytyspaheksuntaan ja vihapuhetuomioon: hän vertaa pyhää profeetta Muhammedia rienaavaan runoilijakirjailija Jari Tervoon! Hän esittää, etteivät Muhammedin Jumalalta saamat runolliset nuoruusnäyt ole sen kummempia kuin Tervon nuoruuden runot!!?

    "Mikä meissä Koraanissa niin pelottaa?", kysyy Hesari ylimielisesti? "Sekö, ettemme tiedä siitä mitään?".

    Minä vastaan: Koraanissa minua ei pelota mikään. Minua pelottavat taikauskoiset muslimit, jotka ottavat Koraanin älyttömät käskyt Jumalan sanana.


    VastaaPoista
  25. Omituinen kysymys Hesarilta. Johdattelevaa manipulointia ja lukijoiden aliarviomista. Hesarilta on näitä älyllisiä rimanalituksia tullut nyt solkenaan.

    Minuakaan Koraani ei pelota, sillä kirjahan näyttää olevan vähä-älyisille tarkoitettu. Mistä Hesari keksii kysyä noin epäolennaisen kysymyksen? Onkohan siellä nyt ammattitaidoton ja valon nähnyt kesäharjoittelija asialla?

    Hulluja fundamentalisteja on syytäkin pelätä, Koraani on vain pala paperia, jonka voi nakata vaikka Vantaanjokeen. Meikäläisessä demokratiassa ja ekumeenisessa seurakunta- ja kirkkoelämässä tuommoinen tappopykälä olisi lainvastainen ja syvästi rasistinen. Kummallista, että tämänkin suvaitsemme.

    VastaaPoista
  26. Eikö se konteksti tässä yhtään vaikuta? - Väitettiin käskyn liittyneen yhteen nimenomaiseen tilanteeseen.

    VastaaPoista
  27. Mikä konteksti? En voi enää tarkistaa, lehti on jo keräyksessä.

    Luin kehotuksen "Tapa vääräuskoiset" samanlaisena käskynä kuin meidän "Älä tapa"-käskymme. Siis käskynä.

    VastaaPoista
  28. Vastaukset
    1. Huomautin jo omassa kommentissani, etteivät muslimit tunnusta mitään kontekstia: "Muslimit uskovat, että Koraani on sanasta sanaan Jumalan tekstiä".

      Vastakkain kontekstiopissa ovat siis Hämeen-Anttila ja Allah.

      Kontekstihöpinä on paremman väen yritys pestä taikauskon mukaan elävät salonkikelpoiseksi.

      Poista
  29. Mietin itse asiassa, mitä kontekstia sinä tarkoitat.

    VastaaPoista
  30. Minä olen kuullut lähetystyössä Pakistanissa olleelta papilta, että paikallinen imaami arvosti työtään kovasti. Tykkäsi aina jutella.

    VastaaPoista
  31. Vielä vähäsen Koraanin tulkitsijoista:

    Onhan kristityissäkin pieni vähemmistö, jonka mielestä Raamattu on kirjaimellisesti Jumalan sanaa ja kaikki mitä siellä lukee on totta ja Jumalan tahto.

    Pidämme näin ajattelevia typerinä lahkolaisina.

    Ongelma on siinä, että muslimeissa nämä typerät lahkolaiset ovat valtavirtaa.

    VastaaPoista
  32. Ajattelen edelleen niin, että tuota Suomessa laitonta Koraanin kohtaa ei tulisi täällä hyväksyä, ts. uskonto tulisi kyseenalaistaa kaikilta suomalailta muslimeilta, koska pykälä on meillä laiton ja kiihotukseen kehottava. Miten Suomen kansalaiselle voidaan sallia tuommoinen pykälä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käveleekö islam Suomen lain yli? Todellako?

      Poista
    2. En päässyt illalla nettiin mutta vaikka tämä keskustelu on jo ohi, tunnustan, että ajattelen just niin kuin Iines ja Tapsa. Sillä erotuksella kuitenkin, että pelkään muslimeja, heidän ajatusmaailmaansa. Koraani kyllä kiinnostaa, niin kuin kaikki muutkin maailman uskonnot, mutta ihmettelen, miten voi uskoa "pyhiä" kirjoja. Ihminenhän ne on tehnyt, joku tai jotkut hurahtaneet. Voivat olla unennäköäkin. Väkivaltaa niissä kaikissa, henkistä ja ruumiillista. Sitä on myös ihmisissä. Käsittämätöntä, mitä kaikkea meidän oletetaan voivan uskoa! Kun olen ilmituonut epäilyjäni uskontojen suhteen, minulle on joku uskovainen sanonut: Jos et usko, joudut helvettiin! Eikö jo se uhkaus ole väkivaltainen? Helvettiin en usko enkä Taivaaseenkaan, että ne olisivat jossain muualla kuin täällä maan päällä. Täällä ne voivat hyvinkin olla. Sodat ovat helvetillisiä, murhat, pahuus, kärsimykset ne myös. Taivaallisia ovat jotkut hyvät hetket, kaikki hyvä mitä sitäkin on maailmassa ihmeellisen paljon, ovat taivaallisia asioita. Ihmisetkin voivat olla hyviä sisimmältään vaikka tekisivät tyhmiä tekoja.

      Tuohon Iineksen kysymykseen en tiedä vastausta. Kyllä minusta - jos haluaa jonkun maan kansalaiseksi - pitää noudattaa sen maan lakeja, jossa aikoo asua.

      Poista
    3. Tänään oli taas lehdessä yksi raiskausuutinen. Tällä kertaa joukkoraiskaus tapahtui Suomessa, Helsingin Tapanilassa. Joukko 15-18-vuotiaita poikia raiskasi porukalla 18-vuotiaan tytön, jota olivat ahdistelleet bussissa. Tyttö ei toimittajan mukaan loukkaantunut pahemmin. Kyllä: ei loukkaantunut pahemmin. Viittasikohan toimittaja siihen, että pojilla oli pienet munat vai mihin?

      Ja mitähän Koraani tai Jaakko Hämeen-Anttila sanoo raiskauksista?

      Poista
    4. Iines, olen kuullut että islam-uskoiset miehet saavat huoletta raiskailla länsimaisia naisia (koska ovat "vääräuskoisia").

      Mutta kuulostaa todella ettei sitä Suomessakaan pidetä aina kovin pahana, kunhan ei tule ulkoisia vammoja. Käsittämätöntä!

      Koraanista minulla oli sellainen luulo, ettei se kehota tappamaan, mutta nyt kun on saanut tietää siitä, se luulo on väärä. Kaikki "vääräuskoiset" on lupa ja määräys suorastaan, että heidät on tapettava. Kuinka uskonnot voivatkin olla niin julmia. Siksi epäilen, että ne on ihmisten keksimiä. Ihminen pystyy olemaan julma. Mutta sellaista jumalaa, joka on julma, en minä ainakaan kunnioita,

      Poista
    5. Tuo käsky on tosiaan Koraanista peräisin. Se on siis uskonnollinen käsky, vaikka meilläkin asiaa on kaunisteltu ja hyssytetty.

      Näyttää myös siltä, että naisten raiskaaminen juontaa tuosta vääräuskoisten tappamiskäskystä. Kun heitä saa ja pitääkin tappaa, saa kai heitä nyt raiskatakin.

      Ja tämä vielä uudessa kotimaassa, jonka leipää on tultu syömään, joka on pelastanut heidät.

      Poista
    6. Raiskaajat olivat ulkomaalaisia ja tarkemmin vielä somaleja (kuulin yleensä luotettavasta lähteestä), mitkä molemmat seikat Helsingin Sanomat katsoo parhaaksi sensuroida.

      Aasian ja Afrikan joukkoraiskaukset ovat ehtineet jo meillekin, niin se kehitys vaan on nopsaa.

      Viherpunapajoissa käy nyt ankara aivotyö, kun jotenkin tämä olisi saatava suomalaisheteromiesten ja mieluummin vielä persujen syyksi. Kyllä se sieltä vielä tulee, uskokaa pois.

      Poista
  33. Eikös koraanissa ole sellainen käsky, tai mikä lie pointti, että "käsi joka viettelee sinut, katkaistakoon pois". Jos se on oikea käsi, katkaistaan oikea käsi. Ihan okei. Ja näille muslimimulkuille olisi ihan oikein että heiltä katkaistaisiin heidän kikkelinsa pois, NAPS vaan. Näin täytettäisin sharialaki ja pikkuapinat eivät enää raiskaisi, ketään.

    Olen aika oikeasti tätä mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koraanista en tiedä, mutta epäilen raskaasti. Eiköhän ne keskity vääräoppisten teloittamiseen.

      Raamatussa se sen sijaan on, Jeesuksen kuuluisassa vuorisaarnassa, Matteuksen evankeliumin 5. luku ja 30. jae:

      "Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin."

      Jeesus antoi myös neuvon, että jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle lyötäväksi vasenkin. Muhamettilaiset pitävät tällaista akkamaisena hulluutena, varmaan ihan oikeutetustikin.

      Poista
    2. Tämä juuri se ero onkin: Koraani neuvoo rääkkäämään muita, Raamattu itseä, jos tarpeen.

      Poista
  34. Joo, mä en näistä uskonnoista kauheesti tiedä. Antakaa anteeksi, jos mun pääni viettelee mut muualle, älkääkä katkaisko mua kaulasta kahtia. Mulle kaikki uskonnot on huhupuheita. Joita joskus itsekseni ihmettelen.

    VastaaPoista
  35. Siis jos luulette että en muistanut tota Jeesuksen vuorisaarnaa, vaan diivailen vain, niin mäe ihan oikeasti muistanut! Vaikka oon nähnyt "Matteuksen evankeliumin", se on Pier Paolo Pasolinin ohjaama. Veret seisauttavan hyvä leffa. Sitten on tämä "Montrealin Jeesus" - en muista kuka sen ohjasi; se koostuu eri episodeista. Jotkut niistä, tai kaksi, oli niin koskettavia että mä aloin itkeä. (No, onneksi istuttiin pimeässä salissa eikä muut kanssakatsojat sitä nähneet.) Jotain huonoakin siinä leffassa oli, en nyt muista mikä, mutta muistan että en sittenkään tykännyt ko. elokuvasta.

    Ps. Lapsena meillä jouluna aina luettiin se Luukkaan juttu siitä kun paimenet säikähtivät tähteä (Jupiteriako?) ja sit ne kolme biologia ratsastivat kameleilla jeesuslapsen luo ja toivat sille lahjoja, mm. mirhamia. (Mää mietin aina, joka joulu, kauheesti että mitä se 'mirhami' on?) Ja kaikki tää tapahtui jossain tallissa missä aasit katselivat ihmeissään, että "kylläpäs täällä ramppaa ihmisiä"...

    Em minä ole lukenut Raamattua. Grimmin satuja olen lukenut. Ja niin ja tätä tanskalaista kirjailijaa, kukas hän nyt taas olikaan... Ruma ankanpoikanen ja muut... H.C.Andersen. (oliko?) Tai äiti niitä satuja mulle luki kun olin pieni, tai "pieni ja pieni", vauvaa isompi minä silloin jo olin. Aina kun kuulen "Jääkuningatar" ... se oli yks satu ... mua rupee, yhä edelleen, kamalasti palelemaan. Se oli ihan hirveä satu!

    VastaaPoista
  36. Me luullaan nyt kauheasti, että sää et, mikis, tiennyt tai oliko se nyt luullut tmv.

    Ei vaan ei. Muinoin katsoin kaikki Pier Paolo Pasolinin elokuvat - en edes muista niiden nimiä, mutta kaikki suurkaupunki Turussa näytetyt Pasolinit näin, kuten Bergmanitkin. Rakastin Harriet Anderssonia, joka tuli hulluksi ja näki hämähäkkejä seinillä, ja pelkäsin että minäkin tulen hulluksi. Tuohon aikaa moni pelkäsi hulluksi tulemista. Se oli kai aika yleinen pelko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täähän oli tää - annas kun muistelen - "Kuin kuvastimessa" leffa. Bergmanin ehkä neljänneksi paras raina. Tai kolmanneksi. (Äläkä kysy minulta mitkä ne pari-kolme parempaa on. Koska en vastaa. Koska se nyt on vaan mun mielipiteeni.) Mutta tässähän tämän kirjailijapäähenkilön tytär sairastuu skitsofreniaan... aika huima juttu. Mutta nuo hämähäkki-yms. symbolit siinä ovat aika korneja... ja seinienläpi kävely... mutta aika vaikeahan se on pään sisäisiä asioita kuvina näyttää. Bergman kumminkin on siinä ehkä etevin, toinen hyvä on Bunuel, mutta se verhosi ne aina "unina"... joka on vähän lepsua, semmoinen. Huumekuvituksia en oo nähnyt yhtään hyvää, tosin en oo niistä yhtään kiinnostunutkaan, Formanin "Hairissa" on pari lyhyttä hyvää pätkää, mutta vain lyhyttä ja vain pari. (Muuten se on vitun kiva leffa.) Tän gonzokirjailijan, kuka tää nyt taas olikaan, se jo J.Thompson, sen kirjasta "Pelkoa ja kauhua Las Vegasissa", se on ihan huono. LSD-tripit näyttävät lähinnä yhtä lapsellisilta kuin Viivi ja Wagner. Taas mielummin palaisin takaisin Bunueliin. Se on niin rehellinen, tai miten niin on... oli rehellinen ukko. Väitti että hän vaan tekee elokuvia. Bergmanin jälkeen mulle läheisin elokuvantekijä on Fellini; se on valtavan säkenöivä. Tai siis luova. Ja hauska. Täyttä ilotulitusta. Se on jumalattoman hauska vaikka useimmat sen elokuvista, pohjavireltään, ovat hyvin surullisia. Kuten "Casanova". Tai "Naisten kaupunki". Tai tää "La Strada"... yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä elokuvista! Jo sitä ei oo nähnyt, ei oo nähnyt mitään. Ns. neorealismi oli Italiassa aivan huippua, tämä de Sican "Polkupyörävaras"... ja Rosselin ja Viscont, on ylittmättömiä. Ja sen takia en pidä värielokuvista, se ei ole diivailua sekään, minä olen tottunut siihen että hyvät elokuvat ovat mustavalkoisia. (Myös amerikkalaiset hyvät elokuvat.)

      Tarkovskia tähän aina tyrkytän kolmanneksi... mutta nyt mua alkaa epäillyttää hänet? Ei sittenkään ala. Hän on vaan niin vaikeaselkoinen ohjaaja, että jos väittää - niin kuin pokkana ite väitän - että ymmärtää mistä hänen elokuvissaan on kyse, niin ihan varmaan valehtelee. Syyllistyy juuri tähän "elitistiseen diivailuun". Mutta kun ajattelee eli katsoo "Solarista" tai "Stalkkeria", niin ei voi kuin vaan ihmetellä. Niissä on koko ajan paljon sellaista mitä ei käsitä, ne on täyttä filosofiaa, mutta koko ajan ne kokee samalla sellaisena kuin joku muste leviäisi sun ihosi alla... Nämä elokuvat tulet sinuun, kun katsot niitä, se on aika ahdistava elämys. Mutta upea!

      (Samperi kun mua höpisytyttää. Nyt en ees esikatsele mitä oon kirjoittanut. Koska jos niin tekisin, en tätä lähettäisi. Eli julkaisisi.)

      Poista
  37. ... Kyllä minäkin Turussa ... Eikun ajattelin etsiä yhtä elokuvaa, sitten löysin tällaisen
    https://www.youtube.com/watch?v=28Qiwkkkxc4

    (jota en siis etsinyt) ja aloin kummallestella. Siis onko tämä joku pitkitetty sketsi vai bergmanilaista estetiikkaa?

    Sa sää ny si se.

    VastaaPoista
  38. Ja väitetään että joku ruokkii kahdella kalalla ja viidellä leivällä... tai oliko se viidellä kalalla ja kahdella leivällä, en oikeasti muista... monta tuhatta ihmistä, niin voi se olla tottakin. Jos ne kalat on kamalan isoja, valaskaloja. Mutta jos ne kalat on tommosia hauenmittasia niin ei varmaan onnistu! Lyödään vaikka vetoa niin jää ihmisten mahat murisemaan, ne sanoo kuin Tuntemattoman sotilaan Hietasen maha että "antaka leippä, antaka lisää leippä". Kyä varmaan käy näin! Kaikki muu on propakantaa. Sekin että kävellään järven päällä kuin joku... en tiedä kuka... sanotaan ny vaikka Matti Jämsen. Tai Veikko Ennala. Niistä ny voi uskoa mitä tahansa, ainakin jommasta kummasta.

    ja nyt mikis pääppi tyynyyn. levolle laske luojani mun. tavataan ensviikolla sitten taas, jookos. tai huhtikuussa. kuut nat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linna meren rannalla, sellaisessa poika asui ja henkilökuntaakin oli paljon. Siihen äiti luotti ja ehkä vähän ylpeänä joistain sanoistaan kyyneleenkin tirautti. Oikeasti poika osasi vain kirjoittaa, hän kirjoitti vankilasta, linnasta meren rannalta. Semmosia Veikko kirjoitti, minulla on se kirja. Mitä Matti Jämseniin tulee, hän osallistui missikisoihin ja hyppeli alas tuntemattomaan. Veikko kirjasi tapahtuneet.

      Poista
    2. Matti Jämsä, ei Jämsen.

      Kerrotaan, että kun Jämsä kömpi aamulla Avun toimitukseen, niin hän rullasi koneeseen paperiarkin (huom. kyse oli vanhanaikaisesta kirjoituskoneesta), kirjoitti yläreunaan ensin - 2 - ja naputteli sen alle: "sanoi hän".

      Sitten hän lähti lähikuppilaan ottamaan pari piristävää. Selusta oli turvattu, työ hyvässä vauhdissa.

      Poista