15.3.2015

Kasvisruonaa ja koiperhosia






14.3. Olen syönyt niin monta päivää kasvisruonaa, että alkoi tehdä mieli pihviä, kunnon pihviä. Ei nyt veristä, mutta läpikypsää.

Paistoin lihapullat, tirisevässä rypsiöljy-oivariinikombinaatiossa. Operaation lopputulos oli varsin onnistunut. Söin kaikki, vaikka pannulla oli selvästi kaksi annosta. Normaalisti lounaani koostuu vihersalaatista, jossa on pähkinöitä, siemeniä,  rusinoita, tomaattia, melonia, viinirypäleitä ja kanaa tai tillitonnikalaa, öljystä valutettuna. Tämä linja siksi, että lihan pureskelu on alkanut tuntua yhä kauheammalta, varsinkin kokolihan kananrinta mukaan lukien. Jos liha on hiukankin mehukasta, se jää lautaselle. Vain pinnoiltaan kypsyneen lihan syöminen on minulle barbariaa. Verisen pihvin syöntiä en osaa edes kuvitella. Voiko joku teistä, hyvät lukijat, syödä punaista lihaa, joka ei ole läpikypsää? 

15.3. Putkiremontin kylkiäisenä huomaan saaneeni kotiini orastavan ja uudenlaisen eläinmaailman, Googlen mukaan koiperhosia. Tulivat kun katto- ja seinärakenteet olivat auki ylös ja sivuille, ja tyhjät putkien reiät läpi asuntojen kaikuivat naapureiden kolinoita. Mietin, kummalta naapurilta koit tulivat, poikamieheltä, jolle huomautin bassonjytkeestä vai Lutmilalta ja Hannulta. Jälkimmäiset ovat hiljaisia ja siistejä. Ensimmäisestä en tiedä vaikka viljelisi hamppua komeroissaan.   Vai tulivatko ne jostain katon välitilasta, ylhäältä? Kun ei kehtaa kysyä. Ja mitä sillä tiedolla tekisi? 

Katsoin jo, miten koit tulee hävittää. Pakastamalla, siis vaatteet joissa niitä on. Vaan kun pieni pakastin on täynnä. Ja pitäisi kai ensin löytää koitten pesäpaikka. Ainuttakaan vaatetta ei ole järsitty, joten ovatko ne sittenkään koita, nuo pikkiriikkiset lepattavat perhoset? Mieleen tulee kauhuskenaarioita siitä, miten hyönteiset lisääntyvät salaa jossakin rakosessa ja täyttävät lopulta koko asunnon niin, että on hälytettävä torjuntakalusto paikalle ja joudun häpeään, kun valkeisiin umpihaalareihin pukeutunut miehistö valtaa kotini. (Sen asunnossa oli epämääräisiä hyönteisiä, koita, valtava parvi, kuiskivat naapurit.)  Elokuvissa, esimerkiksi Bergmanin ja Polanskin, hyönteisten ilmaantuminen seinille merkitsee henkilön hulluksituloa - oikeasti niitä hyönteisiä ei ole. Tämä kauhukuva on jäänyt voimakkaasti mieleeni. 

Nyt perhosia tupsahtelee iltaisin harvakseltaan, yksi tai kaksi, kun sytyttelen valoja alakerrassa. Yläkerrassa ei ole ollut vielä ainuttakaan, ei edes tunnustelijaa. Olen tappanut jokaisen yksitellen, paukauttanut käsiä yhteen ja liiskannut hyönteisen armottomasti kämmenten välissä.  Myrkkyjä en halua käyttää,  ja niinpä aion yksinkertaisesti murhata jokaisen tunkeilijan erikseen ja raa'alla tavalla. Kylvin myös laventelia purkkiin, koska lukemani mukaan sitä käytetään koiperhosten torjuntaan, samoin kuin eteerisiä öljyjä.

Muistan, että ennen koit olivat yleisiä, kun vaatteita ja tavaraa säilytettiin ullakolla. Oli kaupasta saatavia isoja pukupusseja, joihin takit ja puvut aseteltiin roikkumaan, jotta koit eivät söisi reikiä kalliisiin vaatteisiin.  Koipussien väliin väliin pääsi piiloonkin. Voiko ylipäänsä jännittävämpää paikkaa lapselle olla kuin ullakko?  Ah, lapsuuteni ullakot! Kolme niitä on ollut, ja muistan jokaisesta jokaisen neliösenttimetrinkin. Kahta asiaa menneestä kaipaankin: ullakkoja ja ikkunalautoja, joita kumpiakaan ei standardikodeissa enää ole, vaikka tarvittaisiin. Ei kai niistä koiperhosistakaan suurempaa haittaa olisi, kun onhan meillä kärpäsetkin. 

(Piirros Niko Pirosmani)

80 kommenttia:

  1. Mistähän tulee nimi koi? Liikkuvatko ne aamuhämärissä eli aamunkoissa?

    Mikis arveli edellisessä ihan oikein, että kointähti on Venus. Siis aamutähti. Mutta Venus on myös iltatähti. Vaikka ei siis tähti ole laisinkaan, vaan planeetta.

    En minäkään ymmärrä verisen pihvin himoa. Jotain alkukantaista siinä lienee, vähän kuin ostereilla diivailu - viittaan Haavikon lasautukseen tosi herkuista, jotka nautitaan raakoina: lohi, osterit, valta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kointähti nimenomaan on Venus. Sain tuon tiedon eteeni, kun hain kointähtösen kuvaa juttuuni. Sopivaa kuvaa en löytänyt, vaan löysin vain virren Koska valaisee kointähtönen. Otin sitten mieluummin tämän Pirosmanin kuvan, koska siinä punajuuren viipale näyttää sopivasti veriseltä pihviltä.

      Aika moni pystyy syömään myös tartar-pihvin. Ja eivätkös osteritkin hotkaista elävinä?

      Poista
    2. Koi -kysymykseen en osaa vastata. Mutta vanha nimi se varmaan liene?.

      Nykyisin on joku ihme "hyönteistiedenimilautakunta", tai vastaava, joka epätoivon vimmalla yrittää keksiä hyönteisille suomenkielisiä nimiä. Sehähän on ihan hölmöä! Siis totta kai nää kaikki ihmisille tutut hyönteiset, kuten Kaaliperhonen ja Nokkosperhonen ja etc, ja kovakuoriaiset kuten Papintappaja ja Sarvijaakko ja etc., on Ok. Mutta kun jollekin Suomessa hyvin harvinaiselle mesipistiäislajillekin pitää väkisin keksiä joku nimi, esim. "Haksenvaljuvehnikäs", tai jotain sinne päin, niin kyllä ollaan eksyksissä! Ja kaukana.

      Ps. Sienillä on kans hassuja nimiä. Miksikökähän?

      Poista
    3. "Mutta vanha nimi se varmaan liene?."
      Eli lienee?
      Olenhan itsekin syntyisin Koijärveltä. Vanhus...

      Poista
  2. Tässä lyhyt selkeä kuvaus ko. pikkuperhoslajista ja sen tuhojen minimoinnista. - mikis

    http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/vaatekoit/

    Äsken kävelylenkillä kuljin pienen lammen ohi. Siihen virtaa läheiseltä voimalaitokselta lauhdevettä, siksi talven pakkasillakin on aina avoin, ei jäädy. Ja kaupungin kaikki (?) sorsat kerääntyvät pakkaspäivinä uiskentelemaan sille. Kovasti oli sorsia nytkin. Pikkupoika ihmetteli. Hän kysyi kovalla äänellä: "Äiti, onko nuo kaikki Aku Ankkoja?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis kiitos linkistä. Oikeastaan vaikeuteni ei ole tiedon puute, vaan se, että en tiedä tarkkaan, miltä minun ötökkäni perin pohjin näyttää.

      Nimittäin tutkin niitä olosuhteitten pakosta vainajina, liiskaantuneina. Lennossa ne näyttävät koilta, mutta kuin katson sitten koin kuvaa, en ole varma enää. Sitä paitsi liiskaantuneesta vaatekoista tulisi jäädä käteen kultahilettä. Minun ei juurikaan jää, mutta jostain jäi hiukan.

      Ajattelin koettaa pyydystää nyt yhden ötökän elävänä vaikka juomalasiin. Jos onnistuu, otan siitä valokuvan ja panen tämän jutun perään. Vaan esimerkiksi tänään yhtään ei ole vielä lentänyt. Ne lentävät vain illalla.

      Poista
  3. Pikkuperhoset ((Microlepidoptera) ovat vaikea määritellä yksilöittäin, ne ovat taksonomisesti jo niin sekava porukka (eli populaatio). Ja niitä on enemmän kuin ns. suurperhosiia (Macrolepidoptera). Ja pieninä ja usein mitättömän näköisinä eivät nämä Microlepidopterat harrastelijaperhoskeräilijöissä herätä mielenkiintoa. - Siksi ei niitä niin kattavasti ole tutkittu. (Tai havaintoja tehty; kyllähän tutkijat niitä tutkivat!)

    Pelkän valokuvan perusteella amatööriharrastelija saattaa osata määritellä jonkin vähänkin ei-yleisen pikkuperhosen ehkä 7 % todennäköisyydellä oikein. Mutta aivan varmasti useimmiten väärin (noin 93 %sti).

    Tai taisin vähän liioitella...

    Tässä on hyvä kuvasto.

    aika penteleesti perhosia

    Vähän se vaatii harjaantumista että löytää etsimänsä. Mutta ainahan voi näpäytellä noita "sinisellä korostettja" linkkejä ja katsella mitä siellä on. (Niitähän siellä, niitä, on!)




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt illalla on liihotellut yksi koi, jonka sain kämmenien sisään, mutta kun koetin ujuttaa sitä lasikannuun valokuvattavaksi, se pääsi karkuun ja taisi pökertyä jonnekin.

      Mahtava tieteellinen kokoelma hyönteisiä heimoittain, tattista vaan, mikis. Perehdyn asiaan. Eihän se voi olla muu kuin koi, mutta silti haluan varmistuksen.

      Poista
    2. Aikoinaan, kun ei DNA-analyyseja vielä voitu tehdä, niin kaikkein vaikeimmat määrittelykohteet pystyttiin erottamaan toisistaan vain genitaalien (eli sukupuolielinten) perusteella. Ja tämä nyt ei siitä johtunut että hyönteistieteilijät olisivat seksihulluja tms., äh, vaan siitä, että luonto (=luonnonvalinta) on muokannut eri läheisten lajien genitaalit "pikkasen" erilaisiksi... juuri sen verran, että ne eivät sovi toisiinsa. Ja siksi lajit eivät voi risteytä keskenään, eli HEUREEKA - ovat eri lajiksi tunnistettavia.

      Koppakuoriaiset ovat pahimpia. Ne pienimmät. Vielä 1934 kirjoitetussa opaskirjassa saa lukea että

      1. Alaheimo C e u t o r r h y n c h i n a e.
      Käsittää suuren määrän pieniä kärsäkkäitä, joille on yhteistä se, että ne vetävät kärsänsä rinnan alle lepotilaan. Peitinsiivet ovat lyhyet ja hartioitten kohdilta leveimmät. - Elävät enimmäkseen ruohikossa. Monet ovat kaalikasvien pahoja tuholaisia. Eri lajit ja suvutkin ovat hyvin vaikeasti erotettavissa. Suurin suku on Ceutorrhyncchus Germ., mutta se on vaikeutensa vuoksii tässä sivuutettava.

      Ajatelkaa nyt! Jos jossain yliopistossa, jossa opetetaan suomenkielen opettajia, professori sanoisi että "joo, tää on hirveen tärkee suomenkielen kielioppisysteemi, ja koskee monia eri jutskuja, mutta kun se on niin vaikea, niin sivutetaan se..." Ja jatkaisi pokkana jostain muusta.

      Tapahtuiko teillä Iines tuollaista Turussa?

      Poista
  4. Ruonasta sen verran että... Aikoinaan, kun sydämeni leikkasi kiinni kuin auton moottori, ja mut ite leikattiin, niin siinä toipumisvaiheessa sain sellaisen "ravintopyörylän"... missä annettiin ymmärtää mitä pitäis syödä ja missä suhteessa. (Juomisesta ei onneksi puhuttu mitään!) Sitten oli sellainen - pirun pitkä - lista tai taulukko missä oli 1) sapuska mitä pitäisi popsia joka päivä 2) safkaa jota saa syödä silloin tällöin 3) pöperöitä joita ei, ei saa syödä ikinä. Tutkin hyvin tarkkaan tuon ruokalistan. Ja huomasin että olin tähän mennessä syönyt päivittäin semmoisia ruokia (mm. kaslerpihvejä ja 45 %sta mustaleimaa ja mätiä etc etc, nam nam) mitkä kuuluivat tuohon kolmoskastiin ja vastaavasti taas ikinä en vapaaehtoisesti ollut syönyt noita ykkösluokan rehuja (mitä lie ituja ja kuusenkerkkiä ja tyytymättömiä (???) rasvoja etc etc, yäk yäk). - No, kun pääsin lasaretista ihmisten ilmoille, eli kotiini, ihan ok. kunnossa sitä paitsi, päätin kokeilla tuota uutta ruokavaliota. Ensimmäiseksi lopetin tupakanpolton: se loppui kuin seinään. Koska päätin että lopetan tupakanpolton. Sitten tein itselleni (piruuttani) semmoisen aterian, salaatista ja muista hivenaineista, ja kaikenmaailman proteiineista, ettei lautaselle muuta enää mahtunutkaan... paitsi pari raakaa porkkanaa vielä työnsin sinne sekaan vielä, vähän väkisin. Hämmästyin kun ruoka maistui ihan asialliselle? Seuraavina päivinä söin samanlaista potaskaa, paitsi kalaa myös, ja muutaman viikon päästä en oikein pystynytkään enää syömään mitään muuta. Ja niin on nytkin. Tykkään samasta pöperöstä kun pupujusstikin. - Koleosteroliarvoni onkin ihan ihan hyvällä mallilla olleet viimevuosina, en mä sitä ihmettele, vaikka drinkkiä aina silloin vedän naamariini. (Kyllähän ihmisellä aina YKS pahe pitää olla. Muuten hän olisi Enkeli, eli kuollut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kirjoitusvirheet...! viitti niitä korjata... niitä on niin paljon. paitsi "drinkkiä silloin TÄLLÖIN vedän naamariini", sen korjaan. En suinkaan (ihan!) aina.

      Poista
    2. Minäkin tykkään eniten tuosta jyväsalaattipähkinäitupöperöstä, ja tuo lihapullahimo tulee vaan aina välillä ja hoituu yhdellä aterialla pitkäksi aikaa. Paras olo on tuon salaattimieliannokseni jälkeen, energinen ja kevyempi kuin raskaan proteiinin jälkeen. Kolesteroliarvoni on hyvä, ollut muuten aina. Syön melko vähärasvaista ruokaa, mutta helmasyntini onkin mieluummin makeasta tykkääminen. Kala on parempaa kuin punaliha.

      Poista
    3. Turhaan korjasit, Mikkelzon, sillä se alkuperäinen lause on paljon autereisempi... "En mä sitä ihmettele, vaikka drinkkiä aina silloin vedän naamariini"... Tässä on jotain posttraumaattista poissaoloa totuuksien äärellä, paremmin en osaa sanoa.

      Poista
  5. Kerrostaloasunnossamme kaupungissa hyvin vanhassa talossa (jossa on katto korkealla ja paksut seinät) on asukkaiden yhteinen vitsaus: turkiskuoriainen. Aina silloin kun alkaa ilmaantua vaatteisiin reikiä joku asukkaista hälyttää myrkyttäjän, joka käy läpi kaikki huoneistot. Komerot ja lattinrajat ruiskutetaan.

    Turkiskuoriainen on sellainen vähän alle puolensentin mittainen tumma elukka, jolla on kaksi keltaista täplää selässä. Ei se itse, mutta sen toukat syövät vaatteisiin pyöreitä, teräväreunaisia reikiä, Niille kelpaa villa- ja puuvillavaatteet, niin uudet kuin vanhatkin,

    Nyt parin viimeisen vuoden aikana ei ole uusia reikiä ilmaantunut, joten edellinen myrkytys on ilmeisesti onnistunut.

    Koiperhosia ei ole onneksi näkynyt, ei myöskään lutikoita eikä torakoita. Niitäkin kuulema saattaa esiintyä hyvin vanhoissa taloissa.
    Rottia olen nähnyt vain unissa ja kuvissa, Hämähäkkejä, kärpäsiä ja itikoita olen tappanutkin, Kaikilla niillä on vain yksi henki, ja ne on koettaneet paeta sen henkensä edestä. Mutta minä murhanhimoisena perässä, Kyllä ihminen on julma. Tavallisesti ne onneksi ehtivät paeta, enkä saa niitä tapetuksi. Niillä on hyvä tuuri. Ajattelen aina kun niitä jahtaan, miltä minusta tuntuisi jos joku isompi jahtaisi minua. Se tuntuisi kauhealta. Voi raukkoja. Ihminen on suuri peto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tiilitalo, betonia ja puuta, 80-luvulta. Normaalit remontit tehty, mm. tasakatto muutettu harjakatoksi, ja siellä välikatossa on naapurin mukaan rapissut hiiriä aamuöisin. Pihalla on nähty rotta - maaseudulla niitäkin on. Ötököistä ei ole kukaan puhunut. Kuitenkin ne koit ovat tulleet jostakin putkiremontin myötä.

      Ehkä ne häviävät sukupuuttoon, kun murhaan jokaisen yksitellen. Tänään oli vain se yksi, jota koetin lasipurkkiin.

      Poista
    2. "Ehkä ne häviävät sukupuuttoon, kun murhaan jokaisen yksitellen." Et pysty. Sinun pitäisi pystyä murhata myös niiden munat ja kotelot ja toukat. Se on mahdotonta. - Myrkytys on ainoa keino --- siis edellyttäen että ne sinne ovat pesiytyneet. Teoriassahan on mahdollista että siellä sua dominoi vain muutama harhautunut yksilö... on se mahdollista sekin, tosin epätodennäköisempää.

      Tai tämä ei mikään asiantuntijan mielipide ole. Mutta onpa amatööridiletanttiharrastelijan arvaus....

      Poista
    3. Siis löytäisinhän minä niiden pesän, jos se on täällä jossain. Missään ei ole syötyjä villavaatteita, ei koirykelmää. Niitä leijuu vain 1- 3 illassa, erikseen, ja tänään oli vain se yksi, kun olen nirhannut jokaisen.

      Toivon ainakin, että kyseessä olisi vain harhautuneita yksilöitä, jotka ovat remontin myötä jääneet tänne loukkuun, kun paikat on suljettu umpeen.

      Poista
    4. "Siis löytäisinhän minä niiden pesän, jos se on täällä jossain."

      Sitten olet aika selvännäkijä. Ei koiperhoset mitään muurahaisia ole, ei niillä "pesää" ole. Kuule, jos haluat että säikyttelen sinua, niin parhaimmillaan ne voivat munia munansa sun nukkuessas sun korvaasi... Etsi sitten siinä "pesää"? Tai ei perhoset sillain - kai - tee. Mutta tietyt hämähäkit tekevät. (Ja on totta kans!)

      Poista
    5. Siis hyönteiset (joilla on täydellinen muodonmuutos - muna, toukka, kotelovaihe, aikuinen - niin on ymmärrettävää että tämä aikuinen naaras munii munat toukan ravintokasville. Eikä minnekään muualle! Ja kun koiperhosen toukkien "ravintokasvi" on villavaate, niin sinnehän tää naaras ne munansa munii, villavaatteeseen. Mutta ei sitä, edes hyvällä tahdolla, voi "pesäksi" kutsua... Jokainen toukka elää omaa toukanelämäänsä; pesä on aina joku "kollektiivi"... tms. - Tai jos tarkoitat että "löydät paikan missä niitä sikiää" niin joku villavaatekasa/pino/arkku se tietysti on. Ei toukat pysy hengissä jollei niille ole "ruonaa". Eivätkä kuolleet toukat koteloidu ja muutu aikuisiksi perhosiksi... jotka sinun kiusaksi leijailevat sinun asunnosai.

      Ps. Nä aikuiset perhoset EIVÄT SYÖ enää villavaatteita! He ovat siinä mielessä täysin harmittomia.

      Poista
    6. Ehkä ne juuri siksi ovat harhautuneita aikuisia, ettei mitään ole huomatakseni popsittu. Eikä niitä ole yläkerrassa, jossa vaatteet ja komerot ovat. Mitään harmia siis niistä ei ole, vain minun näköhavaintoni ja huolestumuseni. Eikä minulla ole hyönteiskammoa.

      Poista
    7. Joo, mutta se vaara niissä on että pakkaavat parittelemaan ja lisääntymään, koska Luonnon Idea on juuri lajin hengissäpysyminen, ja sitten on äkkiä niitä toukkia.

      Toivottavasti näin ei.

      Poista
    8. Eli... lätki vaan niitä hengiltä! Ei se pahitteeksi ole. Ja saahan siinä samalla liikuntaa.

      Poista
    9. Minulla on muuten teleskooppivartinen kärpäslätkä...

      Poista
  6. Joo, kyllä mä turkiskuoriaiset tunnen. Yks samaan lajiryppääseen kuuluva Anthrenus museorum vahingoittaa mm. hyönteiskokoelmia. Kerran yks semmote söi mun perhoskokoelmista neljältä perhoselta pään pois. Kyä mua harmitti.

    Ps. Luonnossa eläimet sekä saalistavat toisiaan että ovat saalistettavia - se nyt on vain niin. Joku kauhee peto - puhun nyt hyönteisistä - on jonkun toisen pedon aamupala. Harvat lajit ovat oman ravintoketjunsa päässä, ts. että heillä ei ole luontaista vihollista. Kuten Jääkarhu... en kehota sinuakaan, oi Liisu, menemään ryppyilemään jääkarhulle... siinä jää toiseksi! - Tavallaan villieläimet elävät luonnossa vähän samalla lailla kuin esim. siviilit Itä-Ukrainassa nykyään; kamala stressi koko ajan päällä. Ei siis mikään ihme että monet eläimet elävät eläintarhoissa yli kaksi kertaa vanhemmiksi kuin vapaina, ja kyse on siis "vanhuuttaan" eli "luonnollisella tavalla" kuolleista eläimistä. (Eikä sellaisista jonka esim. eläintarhan vartija olisi vahingossa syönyt... Ei.)

    Pikkupoikana näin unta siitä että leijonaparvi oli pesiytynyt meidän opettaja-asuntolan vintille. - Oi vintti, oi vintti! Se oli ihme paikka. Siitä on joskus kirjoitettava enemmän! Ja koulun peltikatosta jonne minä aina kiipeilin ja katselin savupiipun (jonkun niistä, niitä oli monta) takaa että mitä ihmiset maanpinnalla puuhailevat. Mutta nyt... siis aina kun menin nukkumaan, tai meinasin mennä, niin leijonat alkoivat laskeutua niitä vintin portaita alas. Kyllä minä sen kuulin vaikka ne yrittivätkin hiipiä mahdollisimman hiljaa; siellä oli muutama narahtava askelma... ne minun höristelevät korvani kuulivat. Ja oli pakko pompata ylös sängystä ja juosta isän (joka murahteli) ja äidin (joka suhtautui minuun vähän huolellisemmin) väliin heidän sänkyynsä. Huh, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katto on muuten erinomainen paikka, jos kaipaa rauhaa ja sitä, ettei kukaan yllätä. Lapsena kapusin talomme katolle lukemaan. Talossa oli kivasti poikkipuolinen osa, eteinen tai veranta, semmoinen uloke katossa toisinpäin, ja siinä kulmauksessa kun makoili ja luki, oli herran rauhassa etenkin, kun vieressä oli omenapuu, joka suojasi kadulle päin.

      Poista
    2. Sinne katolle johti loivasti vinossa olevat puiset tikapuut. - Kerran kesällä mä kiipesin neljännelle puolapuulle ja hyppäsin sieltä alas. Ei mitään. Sitten mä kiipesin viidennelle ja hyppäsin alas. Ei mitään. Sitten kiipesin kuudennelle ja hyppäsin alas... Tossut vaan tömähti. Muuten ei mitään. Sitten mä kiipesin seitsämännelle puolapuulle ja hyppäsin alas. Voi saatana kun sattui! Mä en meinannut en millään päästä pystyyn. Ja kävelin ontuen vihasena kotiini.

      Poista
  7. Hemmi-tädille en uskaltanut leijonista mitään puhua. Se oli niin vanhanaikainen. Sen mielestä leijonat olivat jalopeuria. Tallinna oli sen mielestä Rääveli. Ja strutsit Kamelikurkia. Raamattua se sano Pibliaksi. Ja nenäliina oli näästykki. yms, yms. (Joskus minä hernostuin siihen!)

    VastaaPoista
  8. 22 kommenttia, joista kolmetoista on mun! Jippii, lyön Rikun ennätyksen (19-11). - No, mä välillä valvon öisin ja nukun päivisin, välillä en.
    Ps. ja nyt on 23-14!.

    VastaaPoista
  9. kirjoittaja on poistanut tämän kommentin ennen kun ehti sen kirjoittaa

    mikis

    VastaaPoista
  10. Vaan tietääkö kukaan teistä tietokoneista mitään?

    Nimittäin on probleema tämän kaksi viikkoa vanhan pöytäkoneen kanssa. On siis uusi kovalevy ja uusi langallinen hiiri ja näppis, ei langattomat. Käyttöjärjestelmänä on Windows 8.1.

    Kaikki on toiminut kahden viikon verran hyvin ja kevyesti, kuin unelma. Vaan nyt, minun pitää joka kerran käynnistää kone uudelleen, ennen kuin näppäimistö suostuu laulamaan eli merkitsemään kirjaimia. Tämä tulee eteen siis kirjautuessani koneelle, avatessani sitä, kun se kysyy salasanaa. Ei ota näppis alle, ei iske kirjainta ruutuun, vaan lyö tyhjää. Hiiri toimii ja on klikattava kohtaa Käynnistä uudelleen, jolloin se käynnistyttyään toimii normaalisti, näppäimistö piirtää kirjaimia niin kuin sen kuuluukin.

    Ärsyttää avata kone aina kahdesti ennen kuin näppäimistö suostuu yhteistyöhön. Kokeilin jo toista näppäimistöä, entistä toimivaa, ja siinä oli sama ongelma, näppis ei kirjoittanut kuin vasta uudelleen käynnistettäessä. Ongelma ei siis liene näppiksessä vaan systeemissä?

    Ei teidän tähän tarvitse vastata, etenkään, jos ette osaa auttaa. Kunhan purin vähän harmiani. En edes tiedä, mihin soittaisin ja kysyisin, kun en saanut mitään numeroa. Kone on HP ja kaipa se tukinumero jostain löytyy. Arastelen vaan soittaa niille guruille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se näppis USB portissa?
      Minulla Windows välillä ei tunnista hiirtä; auttaa kun vaihtaa toiseen USB-porttiin. Jo tunnistaa oitis. (Windows 7) - mikis

      Poista
    2. Näppis on usb-portissa, siis langallinen, samoin hiiri. Ja nämähän minä ensin irrotinkin, samaten kaikki piuhat ja kytkin uudelleen. Sen verran tätikin tietää.

      Mutta siis vika oli ohjelmoijan, ei koneen tai piuhan. Ja vika oli HP-tuen tiedossa.

      Poista
  11. Mikis, minun on ihan hyvä olla välillä hetki hiljaa, joskus vaan tulee kohtuutta enemmän.

    Näppämistöongelmissa kannattaa suosilla olla yhteydessä sinne it-tukeen. Ainakin, jos nämä olet jo katsonut. Etenkin tuo "Windows ei tunnista näppämistöä..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älkää nyt silti kaikki olko yhtä aikaa hiljaa tai minäkin hiljenen.

      Siis näppäimistö kyllä toimi, mutta vasta, kun käynnistin koneen uudelleen, eli joka kerta piti avata kone kaksi kertaa ennen kuin näppis alkoi kirjoittaa. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla se löi tyhjää.

      Otin jo yhteyttä tukeen ja sain kehotuksen palauttaa oletusasetukset, kun ns. resetointi ei auttanut. No palautus auttoi, ja nyt on kova työ palauttaa koneeseen kaikki ohjelmat uudelleen, mm. virusturva ja valokuvat.

      Kummallisia hienopieruja nämä uudet koneet. Omituisia vikoja tulee softaan. Kunpa ohjelmistoja suunnittelisivat käytännölliset naisihmiset eivätkä it-insinöörimiehet.

      Poista
    2. Näyttäisi siis siltä, että koneellesi on latauksien aikana päässyt bugi eli erheymä. Vikatahra.

      Naisten suunnittelemat tietokoneet kysyisivät järjestelmän salasanaa: "Mikä on koirasi nimi?", koska heillä kaikilla on se salasanana. Sovellusten aukaiseminen olisi huomattavan vaikeaa, koska aika pitkään joutuisi selittämään, ennenkuin lupa heltiäisi. - "Onks ihan pakko taas tääki avata ja minkä vuoksi?" - "Justhan sä tuollakin kävit!" Useimpiin tietokoneiden esittämien kysymysten vaihtoehtoina olisivat: "ei" ja "voi olla, riippuu vähän kaikenlaisesta".



      Poista
    3. Voi hyvinkin olla bugi, koska kiusasi kovin, muttei estänyt toimintaa. Aiheutti ylimääräistä vaivaa. Hyvä virussuoja, F-Secure, koneessa on, mutta se ei sitten estä bugeja ilmeisesti.

      Arvelen, että miesinsinöörit suunnittelevat aina laitteisiin sellaista, jota ei tarvita mutta joka on miehen mielestä kivaa ja antaa hänen näyttää osaamisensa laajuutta.

      Olen manannut mm. HUUTAVAA mikroani. Kun kuumennus on valmis, mikro piippaa neljä perättäistä piippausta. Ellei ruokaa ota heti, mikro huutaa uudelleen ärsyttävästi. Noh, oli hankittava uusi pyykinpesukone, ja kotona huomasin, että sekin perkele piippaa, kun ohjelma on valmis, ja piippaa niin kauan, että juokset katkaisemaan virran. - Nainen ei ikinä ohjelmoisi kotitalouskoneisiin piippausta.

      Poista
    4. Osaamisen laajuden esittelyä se on. Joku ominaisuus tai joku laite onnistuu aina joskus nousemaan suosituksi. Etukäteen sitä ei tiedä yksikään viisas, vaikka mielellään sellaisia käsityksiä haluavat antaa.Aina on paljon enemmän suoraan roskikseen joutavaa tavaraa kuin sellaista mistä olisi hubaa edes jollekulle.

      Tietotekniikan ja etenkin tiedonsiiroyhteyksien paranemisella kaikkein suurin hyöty koituu amerikkalaiselle viihdeteollisuudelle.

      Piippaukset on tarkoitettu ihmisiä sävähdyttämään, minäkään en ymmärä, miksi niitä pitää kaikkialle laittaa. Junassa aina välillä on joku, jolla on näppäimien äänet päällä älylaitteessaan, joka toimii myös epäkäytännöllisesti ja rimaa hipoen puhelimena.

      Poista
    5. Nokian ruman romahduksen taustalla lienee ollut se, ettei siellä tajuttu puhelimen olevan toisarvoinen iltapävälehtien etusivuihin ja Faceebookiin nähden.

      Poista
    6. Tässä uudessa Windows 8.1:ssä on sisäänajettuna mielettömästi kaupallista hömppää, sovelluksia ja muka-ohjelmia, muka-palveluja, rekisteröitymisiä sinne sun tänne, hyväksymisiä ja luvanantoja herra ties mihin.

      Kun oikeasti tarvitsee vain muutaman ohjelman.

      Nuo koneiden piippaukset ovat stressitasoa ja verenpainetta nostavia. Kaikissa koneissa tietokoneita myöten on liikaa toisarvoista meteliä, sälää, välkettä ja olematonta informaatiota.

      Poista
    7. Windows kasit ovat kieltämättä aikamoisia häkkyröitä. Lisäksi vanhat ja tutun turvalliset asetukset menettää uuteen koneeseen siirtyessä. Ennen luullut jotain osaavansa ja sitten ei taas.

      Ja näiden kaikkien sovellusten ohella toive, että ihmiset entistä enemmän ostaisivat maksullisia palveluja.

      Gps-paikantimet tallettavat koko ajan kulkusi. Jos jälkikäteen halutaan selvittää kaikki paikat, missä olet käynyt, sieltä ne löytyvät: viivaa vetää kartalle koko ajan. Rikolliset kuulemma nykyisin käyttävät Nokian kymmenen vuotta vanhoja malleja.

      Poista
    8. Jos joku on joskus pohtinut, mitä se tarkoitaa kun näitä nykyisiä apparaatteja sanotaan älypuheliksi, niin tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat ja yksi sanaa.

      Poista
    9. Aika häkkyröitä ovat Windows kasit. Nyt aamulla huomaan, että eihän se vika poistunutkaan, vaikka palautin oletusasetukset ja suurella vaivalla kaikki ohjelmat. Näppäimistö ei suostu kirjoittamaan salasanaa ennen kuin käynnistän koneen uudelleen. Harmi, että vein pakkauksen fylleineen jo pahvikeräykseen. Mistäs nyt tempaan holskumattoman laatikon, jos palautan koneen.

      Vaan täytyy nyt ensin jonottaa puhelintukeen, joka taitaa olla peräti maksullistakin vielä. Voihan vattulainen.

      Poista
    10. Pakko kertoa tämä vielä tietokonetouhuistani - tämän jälkeen en tällä asialla enää ketään vaivaa.

      Soitin puhelintukeen, jossa oli hyvin avulias nuori mies, joka eilisen soittoni jälkeen kertoi selvittäneensä lisää asiaani. Ilmeni, että "vika" on yleinen muissakin uusissa HP:n koneissa. Jokin Intel-juttu aiheuttaa sen, että näppis ei kirjoita ennen uudelleenkäynnistystä. Piti mennä suoritustilaan ja napata sieltä yksi rasti pois tietystä Intel acces -kohdasta. Avot, nappasin, ja kokeilun perusteella näppis laulaa nyt moitteettomasti.

      Täytyy antaa erityinen tunnustus tälle nuorelle datanomille - oletan. Asiakaspalvelu on huomattavasti parempaa kuin kymmenen vuotta sitten Ohjeet annetaan selkokielellä ja vaikeat sanat tavataan aakkosittain.

      Poista
    11. Hyvä tietää. Ajattelin juuri ostaa, en itselleni mutta eräälle ihmiselle, HP -koneen. - Hyvä tietää jos iskee samanlainen.
      - mikis

      Poista
    12. Ei kannata säikähtää siis, jos uudessa vehkeessä on jokin toimintahäiriö. Se luultavasti poistuu, kun ottaa kruksin jostain pois. - Sen tästä tapauksesta opin.

      Suurin hankaluus tuossa oli tietenkin saada yhteys puhelintukeen. Jonottaa pitää, muttei kovin kauan.

      Poista
    13. Microsoft lopettaa Explorer -selainohjelmansa valmistamisen. Microsoftin Explorerilla on se ongelma, että on samalla käyttöjäjestelmä, joten kone ei toimi jos selainohjelma ei toimi. Uutinen asiasta tänään Hesarissa asiasta.

      Taidan vaihtaa kokonaan omenalaitteisiin, sillä vaikka maksavat enemmän, niin toimintavarmuus on parempi.


      Poista
    14. Heh, ylimääräisiä sanojakin nämä microsoftin laitteet kirjoittavat, ihan itsekseen...

      Poista
    15. Exploreria en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ensin siirryin Firefoxiin, ja nyttemmmin Chromeen, jonka olen havainnut hyväksi. Vaikka siinä taas on kauheasti kytköksiä Googlen muihin palveluihin ja tileihin.

      Eniten haittaakin tietokoneen käyttäjän kannalta se, että mitä enemmän oheispalveluja jokin selain tai ohjelma luo, sitä monimutkaisemmaksi ja hankalammaksi kaikki käy.

      Itse harkitsin omenalaitetta vakavasti vuosi sitten, kun olin hankkimassa uutta läppäriä. Päädyin sitten kuitenkin omenalaitteen hintaiseen Lenovoon. Syynä oli se, että en olisi saanut siihen omenavehkeeseen ladattua suuresti rakastamaani Morejonggin Mahjongg -pelikombinaatiota - cd:llä on kymmeniä erilaisia mahjonggeja, ja niissä on kauniit ortografiat. Samanlaista uutta pelisarjaa ei enää saa. Se on lähes ainoa peli, jota pelaan jonkin satunnaisen pelin lisäksi.

      Poista
    16. Google Kröhöm selain sotkee asioita, siinä on liikaa kaikkea turhaa, Tulikettu on mielestäni parempi. (Jos kone on nuhapumppu, norjalaisten Opera on paras.)

      En ostanut HP:ta. Oli hempuli vehje (suoritin 1,35 GHz!) ja näyttö vetelä. Ostin tuplasti kalliimman Lenovon... ja voi vee kun ihastuin siihen heti kättelyssä kun viritin sen henkiin. Upea näyttö, kamalasti ohjelmia (ihan liikaa mutta karsin niitä), Lenovon oma diagnosi-ohjelmat yms:t ovat pirun hyviä, johdonmukaisia. Voin vain suositella. Siis minulla on Lenovo ollut itselläni jo reilut 5 vuotta, ei ole päkittänyt kertaakaan. En ole edes itse, joka on ihme, saanut sitä "kokeiluillani" solmuun. Aina oon päässyt takaisin "ihmisten ilmoille".

      Lenovohan on ex-IBM-tehtaat Kiinassa. Ja amerikkalaisia huippupoliitikkoja ja vastaavia on KIELLETTY ostamasta ko. merkkisiä tietokoneita - niitä huippumalleja jotka maksavat esim. 12.000;- $ tai 42.000;- $ kipale. Koska... valmistaja on (mukamas!?) asentanut niihin "takaportin", eli ohjelmakoodin, jolla voi vakoilla käyttäjä. Heh, heh. (Keltähän lienevät tällaisen oppineet? - Minusta olisi kiva JOS kiinalaiset vakoilisivat minua. Hitsi, tuntisi itsensä tärkeäksi... kun ne lukisivat päiväkirjaani. Jossa juon olutta ja käyn pölisemässä Iineksen blogissa ja välillä... no, kysykää chinuskeilta mitä minä välillä teen!

      Poista
  12. Minä annan aina mielelläni tietokoneohjeita, vaikka melko vakuuttunut olen siitä, että tiedät niistä vähintään saman verran kuin minä.

    Varmasti ovat it-henkilöt parantuneet, mutta myös me olemme saattaneet omaksua alan sanoja omiin sanavarastoihimme.

    Uusista ärsyttävistä sanoista oli hiljattain jossain juttu. Ihmiset kertoivat ärsyttävimpinä pitämiään sanoja, yksi niistä oli "masuasukki". En mahtanut aamulla mitään, kun näin junassa istuessani Hesarista Jarlan piirroksen. Nauroin ääneen eikä siitä tullut loppua ennen sivunkääntöä ja mielikuvaharjoitteita.

    Muuten minulla on junalukemisena Maiju Lassilan "Kilpakosijat", jonka huomasin omistavani. Siinä on metkaa kieltä, Lassila kirjoittaa upeaa vanhaa suomea ja kirja on hauska. Isä ja poika, kilpakosijat, syövät samalta lautaselta kokkelipiimää ja seassa on oikein herkullinen kokkeli, jota molemmat vaivihkaa yrittävät haalia omalle puolelle lautasta. Lopulta kokkeli hajoaa ja molemmat yrittävät vimmoissaan mahdollisimman isoa osaa.

    Kosiskelevat molemmat samaa Kaisaa, jonka poika laittaa markkinoilla olleeseen ihmeeseen, maksulliseen vaakaan. Tasan sata kiloa. "Ka...onhan sitä siinäin painossa jo akkaa kerrakseen...!

    Hauskoja sanoja kirjassa on paljon, mm. "tään-taivaallista", vaikka enämpi keskustelunsa ovat sellaisia : "Ka" - "Kaa-a".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masuasukkiin olen muutaman päivän aikana törmännyt kahdesti. Toinen oli tuo tämänaamuinen Jarla, joka nauratti minuakin. Sen toisen kuulin jossakin tv-ohjelmassa, ja se ärsytti minua siinä yhteydessä.

      Olen tuon Lassilan lukenut muinoin, samoin Tulitikkuja lainaamassa. Enpä paljon muista niistä kuin nimen. Ja sen, että kirjailijalla oli monta salanimeä. Alunperin hän oli Algoth Tietäväinen ja Algot Untola. Ja Irmari Rantamala ym.

      Poista
    2. Minulle tuo on uusi sana (luojan kiitos). Kun näin sen Fingerporissa, niin hahmotin sen ensin japanilaiseksi termiksi – masua-sukki – ja mietin hetken, että millainenhan aukko nykytiedon sivistyksessäni on eli onkohan kyseessä jokin uusi hullutus, esim. konebeibi, vastaava kuin se virtuaalilemmikki (jonka nimeä en nyt muista).

      Sitten noin 0,1 sekunnin pähkäilyn jälkeen hahmotin sanan oikein ja mietin, että mikähän se nyt sitten on, jokin salkkareiden sisäpiirivitsi tms.

      Pitkän ja perusteellisen noin 0,5 sekunnin pohdinnan jälkeen päättelin, että Jarla on itse keksinyt koko sanan kuvaamaan alienvauvaa. Ja aloin heti keksiä parempia – masuotus, masujänis, masuloinen.

      Mutta väärässä siis olin. Olen tipahtanut viimeinkin kehityksen kelkasta. Hip hurraa!

      Poista
    3. Ymmärrystä auttaakin, jos on kuullut sanan ennenkin. Muuten se onkin vaikea hahmottaa. Vaan jokin siinä sanassa on, että se on paitsi huvittava myös erikoisen ärsyttävä. Vähän samanlainen efekti kuin vauvalle leperreyksellä, joka sinänsä sekin on toki ymärrettävää.

      Tämänpäiväinen Jarlakin pistää nauramaan. Ei voi mitään.

      Poista
    4. Fingerporin hyvä puoli on siinä, että se on nostanut vanhat perisuomalaiset äijien puujalkavitsit taas kunniaan. Niin huonoa sanaleikkiä tai surkeaa seksismiä ei olekaan, ettei se Jarlalle kelpaa.

      Tämä oli siis 75 %:sti kehumista.

      Poista
    5. Fingerporin ymmärtäminen vaatii nokkelaa älyä, ei pelkkää älyä tai tietämystä kaikesta, mitä ajassa liikkuu. Voin siis tunnustaa, etten ymmärrä aina päivän Fingerporia ainakaan heti.

      Tätä tuumailin pitkään. Kun sitten hoksasin, se olikin sitä riemukkaampaa. Mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita.

      Poista
    6. Jo vuosia Fingerporin huumori on perustunut sanaleikkeihin. Usein ne ovat oikeasti ihan kökköjä, kuten vaikkapa lähes kulttimaineen saavuttanut "Suvisaariston munaa".

      Siis ideatasolla sellaista varhaisteini-ikäisten pojankoltiaisten huumoria. Joutuuhan niitä usein pähkäilemään, mutta ratkaisu on lähes aina se kaikkein pöljin ja yksinkertaisin.

      Toteutus on kuitenkin erinomainen ja koko Fingerpori on jo ilmiö. Toivon sille pitkää ikää.

      Poista
    7. Minä en down by the laituria ymmärtänyt lainkaan, jostain sitten luin sen viittaavan downiin. Hauskuuksien lisäksi kivaa on, kun toisinaan joutuu sisältöä pohtimaan: "mitä helkkaria tääki ny tarkottaa?"

      Poista
    8. Luin Hesarin vasta nyt ja nauroin Fingerporille minäkin. Tämänpäiväinen oikein alleviivaa edellistä kommenttiani keskenkasvuisten jätkien huumorista - oikea kakkahuumorin kultakimpale.

      Poista
  13. Siis Jaarlahan on moneen kertaan sanonut että ei hän (enää) noita vitsejä itse keksi vaan on toivonut - ja hänen toiveensa on toteutunut - että ihmiset hänelle niitä lähettävät. Hän vain piirtää ne.

    Tämä Jube, jonka Viivi ja Wagner oli alussa melkein kiva, on viimeiset viisi vuotta ollut täyttä skeidaa. - Hän ilmeisesti yhä keksii itse piirrettävät vitsinsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jarlan konsepti on toimiva ja hyvä. Minä olen aina ihmetellyt päivittäisten sarjakuvien tekijöitä, sitä miten pystyvät jatkuvasti tuottamaan loistokamaa. Kamala luonto oli aluksi tuoreudellaan hyvä, nykyisin usein lähinnä vaivaannuttava. Viivi ja Wagner on: "ai jaa!"

      Watterson teki aikanaan viisaasti kun lopetti Lassin ja Leevin tekemisen. Siitä en juuri tasottomia strippejä ole nähnyt, jumankut et se on hyvä!

      Poista
    2. Lassi ja Leevi on hyvä. (Välillä kyllä sekin toistaa itseään.) Tää... mikä tää on ... en muista nimeä eikä se Hesarissa olekaan, sanon huomenna (kun luen stripin), se on minusta paras! (amerikkalainen on)

      Poista
    3. Minusta typerin sarjakuva on Hesarin periamerikkalainen teennäinen Rauta-Reetta tjs.

      Tänäänkin Jarlaa sai vähän miettiä, mutta se kuuluu asiaan. Sanaleikkejä ne aina ovat.

      Poista
    4. Lassi ja Leevi on loistava. Piirtäjä vaihtaa erinomaisesti aina näkökulmaa sen mukaan onko muita paikalla - silloin Leevi on lelu.

      Sarjakuvissa tietysti aina liioitellaan, mutta joskus kyllä mietin, että Lassi pitäisi toimittaa hoitoon. Noin pahoja harhoja noin pienellä pojalla, orastavaa pirstomielisyyttä varmaan.

      Poista
    5. Tämä sarjakuva jota etsin on Jere! Siis tämä isokenkäinen 15-v. ikäinen poika. Jolla on (ainakin hänen pienitissisen äitinsä mielestä) noin 56 numeron tennistossujalat. Hänen isänsä on vähän kaljuuntunut hammaslääkäri, joka pääasiassa vaan ihmettelee nykynuorisoa. Jeren kavereina kun seikkailee mm. Lävis, joka on täynnä lävistyksiä. Heillä on myös rock-yhtye jossa bassoa soittaa paksu poika. Jere on rakastunut pisamanaamaiseen luokkatyttötoveriinsa mutta kiemurtelee. Ja samalla myös haaveilee... Joo. (Niinhän me kaikki pojat puberteetti-iässä.) Sen lisäksi Jere haaveilee että saisi pian ajokortin ja voisi ajaa Kleinbussilla pitkin... Eurooppaa.
      Sympaattinen sarjis.
      Oikeasti ällistyttäviä sarjakuvia ei tietenkään perhelehdissä julkaistu. Pahkasijassa oli välillä Underground-meininkiä, oli nämä Vanhat herrat ja Peräsmies ja Herra Paskiainen (joka yritti elää hyvin korrektisti)...

      Poista
    6. Hieno ratkaisu Wattersonilta sekin, ettei painostuksesta huolimatta ole suostunut kaupallistamaan Lassin ja Leevin hahmoja. Oheiskrääsälle olisi varmasti kysyntää, ja joku takuulla aina rahastaa lisensoimattomilla tuotteilla (olen nähnyt ainakin t-paitoja, yhdellä koulukaverillanikin oli sellainen).

      Poista
    7. (Oli minullakin joku piraatti-t-paita, ei Lassi ja Leevi kuitenkaan.)

      Poista
    8. Lassi ja Leevi on yksi parhaista. Kaikkien aikojen suosikkini: Tenavat, Mafalda, Lassi ja Leevi (ehkä tuossa järjestyksessä).

      Jere vaikuttaa hyvältä (en ollut vielä tutustunut).

      Helmiä sioille on hyvä.

      Kotimaisista stripeistä ei tule mieleen kuin tuo Fingerpori.

      Poista
  14. Ps. En haluaisi olla näin kriittinen, mutta kun olen. Jos esim. Yrjö Kokko lääkärinä olisi ollut yhtä huono kuin kirjailijana, en minä hänen potilaaksi olisi uskaltanut mennä. (Paitsi terveenä.) Siitä huolimatta että hän oli eläinlääkäri. Ja siitä huolimatta että hän on kirjoittanut pari upeinta kirjaa mitä suomeksi on kirjoitettu!

    VastaaPoista
  15. huom! kokkohan on upea kirjailija (älkääkä väittäkö vastaan!)

    VastaaPoista
  16. Muistelen, että meillä oli lapsuudenkodissani Yrjö Kokon Laulujoutsen. Minua taisi eniten kiinnostaa kannessa ollut joutsenen kuva. Vai oliko sisäsivuilla valokuvia linnusta? Jostain syystä tämä kirja on on säilynyt muistissani ihmeen hyvin, vaikken muista sen sisällöstä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä mustavalkokuvia. Ne ovat huonoja.

      Sinusta ei samaa voi sanoa. Jos uskaltaisin, ja olisin varma ettet ymmärtäisi minua väärin, sanoisin että "olet vitun hyvä jätkä". - Mutta en uskalla.

      Poista
    2. Tykkäisin olla vitun hyvä jätkä, mieluummin kuin ihana ihminen. Kiitos, mikis, tämä on ihanaa.

      Poista
  17. Hesarissa ollut Hannes oli myös erinomainen. Niin elävästi kuvattua pikkuketkua kuin Pete ei ole varmaan ikinä nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli parempi kuin hyvä. Ehkä joku nimim. "joukko huolestuneita kansalaisia" siitä veti herneen nenäänsä ja sarjakuva lopetettiin moraalittomana?

      Poista
    2. Viimeksi kun olen paikallislehteämme, Aamupostia, lukenut, siellä yhä ketkuilee muilta dollarit pois, sikäli kuin onnistuu. Ihmiset on kyseisessä sarjakuvassa tyylitelty kamaliksi. Eihän ne niin kamalia ole, eihän?

      Poista
    3. Ei, kamalempia ovat.

      Poista
  18. Peräsmiehen alkuideakin on niin upea...
    (Saanen kertoa tämän toiseen kertaan?)

    Vähän rähjääntyneen näköinen ukkeli istui tienpenkalla. Tien toisella puolella oli Ydinvoimala. Sit tietä pitkin ajoi Keskon rekka-auto joka oli täynnä Jalostan hernekeittopurkkeja. Samassa se ydinvoimala räjähti tuusannuuskaksi. Seuraavassa hetkessä taivaalta alkoi sataa hernekeittopurkkeja. Se ukko nappas yhden käteensä ja sanoi "ohoh, ihan lämmin" ja avasi sen popsi. Se söi yhtä kyytiä toistakymmentä lämmintä hernekeittopurkillista...
    NÄIN SYNTYI AIKAMME SUURIN SANKARI: PERÄSMIES! (Joka valtavalla pieruvoimalla lentelee ilmasa ja laskeutuu - kun ei välillä piereskele - pelastamaan ihmisiä. Jotka ilman hänen paikalleilmaantumistaan eivät missään pulassa edes olisi olleet!

    Ps. Herra Paskiainen taas oli kamalan kiltti ihminen mutta hänen jälkikasvunsa - naapureista puhumattakaan - olivat kamalan kakkamaisia.

    VastaaPoista
  19. Toisin kuin muut supersankarit, Peräsmies oli aivan uskomattomien ihmevoimiensa ohella tavallinen kuolevainen, yksi meistä.

    Minulla on Pahkasika-kokoelma, jossa on viimeinen seikkailunsa.

    Peris on jo vähän väsynyt ja päättänyt jäädä vanhemman supersankarin vastuullisista hommista eläkkeelle. Hän tempaisee sen kunniaksi ravintolassa aivan kaameat kännit yhdessä reippaan toveripiirin kanssa. Kun kotiinlähdön aika tulee, Peris ottaa kaveriltaan auton avaimet pois, mutta hänelläpä onneksi on vara-avaimet taskussaan. Päättää vilkuttaa Peräsmiehelle ohiajaessaan mutta epähuomiossa ajaa hänet liiskaksi. Tekohengitystä P:lle antanut viaton ohikulkija saadaan pelastetuksi, mutta Peris on jo heittänyt avaimen nurkkaan.

    Kirkkomaahan häntä ei erinäisten vaarallisia aineita ym. käsittelevien määrysten vuoksi voi haudata, mutta hänen maallinen vaelluksensa päättyy kauniilla tavalla Riihimäen ongelmajätelaitoksella. Sen piipusta tupruavan savun seassa leijailee supersankari jälleen taivaalle. - Peräsmies lentää yhä!

    VastaaPoista
  20. Nyt vasta osaan yhdistää!

    Sain nimittäin tyttäreltäni joululahjaksi jättikokoisen monisteen Peräsmiehestä. Sarjakuva oli ollut heidän opettajainhuoneensa taululla huoneentauluna. Siinä näytettiin Peräsmiehen sankaritekoja, mm. miten Peräsmies tyrmää kauheat tuntihäiriköt ja kiusaajat luokassa lamauttavalla jättipieraisulla.

    VastaaPoista
  21. Nyt minäkin vasta ymmärrän miksi Hemmi-täti aina varoitti minua syömästä radioaktiivista hernekeittoa... eufemismisesti väitti että tulee "ilmavaivoja".

    Vai että Riihimäen jätteenkäsityslaitoksella polttivat Hänet? En ollut kuullutkaan. No, kaunis loppu. - Peräsmies lentää aina!

    VastaaPoista