12.4.2015

Poliittisesti epäkorrektia



Keitä kuuluu rakastaa? Onko lopultakaan kovinkaan rakastavaista rakastaa vain niitä, jotka ajattelevat asioista samoin  tavoin kuin me? Kristillistä se ei ainakaan ole, jos nyt pidämme humaaniuden ytimenä Jeesuksen oppeja. Minä ainakin pidän, sillä en tiedä ihmistä rakastavampaa kuin vaikkapa se poskijuttu. Nuoremmille selitykseksi, että poskijuttu ei viittaa poskeenottoon, vaan  se on metafora posken kääntämisestä viholliselle - etsikää loput tableteistanne. Tavallaanhan kyse siinäkin on poskeenotosta.

Vaalien alla rakastetaan vähän kaikkia, eniten lapsiperheitä ja pien- ja vähätuloisia, homojakin hieman, samoin mamuja, mutta varoen. Rikkaita ei rakasteta, ja oikein rikkaita vihataan, samoin internetin vihaviestijöitä, joita nähdään eri puolilla.

Vanhuksilla varsinkaan ei näinä aikoina ole ystäviä. Heitä heitetään paidatta ja kengittä yön selkään sairaaloista, ja jos he pääsevät sisään sairaalaan, heitä makuutetaan suoraan hautaan. Uskaltaisiko jopa sanoa, että heitä ei rakasteta, koska heille sallitaan kaikki kauheus. He eivät ole poliittisesti trendikkäitä, vaan puheenaiheenakin epäkorrekteja.

Tässä muuten sitaatti Oilin - Iineksen - kirjoituksesta Ilta-Sanomien vilkkaassa yleisökeskustelussa. Mainittakoon että kommentti  on saavuttanut eniten kannatusta yli 700 kommentoijasta:
"Herätkää poliitikot! Tässä uusi kohderyhmä. Jättäkää nyt hetkeksi ne lapsiperheet ja maahanmuuttajat ja heidän suojelemisensa. Alkakaa suojella Suomen vanhuksia ja indeksillä lyötyjä ankarasti verotettuja eläkeläisiä! Vanhusten hoito ei ole enää romanialaista tasoa, vaan alapuolella sen. Ja mitä te teette - puhutte lapsista ja maahanmuuttajista, joilla taatusti Suomessa on kaikki tukiverkot viritettynä ja leipää suussa."  
Miksi, oi miksi kansanedustajaehdokas ei puhu vanhusten todellisesta tilanteesta ja esitä konkreettisia ehdotuksia?  Lupauskin kävisi.

On ollut, kuulkaapas, kova työ löytää Satakunnan vaalipiiristä se ehdokas, joka ei lespaa lapsiperheistä ja pien- ja vähätuloisista nuorperheistä. Yhden löysin! Koskaan ennen en ole kyseistä henkilöä tai puoluetta äänestänyt. Nyt on mitta sen verran täysi, ettei enää jaksa uskoa demareitten eikä vasemmiston fraseologiaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteitten paikkaamisesta. Kun siellä hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolellakin elää  osa lainsuojattomina vanhuksina. Ja lähes miljoona eläkeläistä tulee kovaa vauhtia perässä saattohoitoon.

Suomeenko muka lottovoito syntyä? Korkeintaan rikollisen, joka tuomitaan ensikertalaisena. Tai joka joukkoraiskaa syrjäytyneisyyttään ja nuoruuttaan.


(Kuva Theodore Gericault)

173 kommenttia:

  1. Ei kai vanhusten puolustaminen ole poliittisesti epäkorrektia? No, ehkä sitä sentään on vaatia heille samat oikeudet kuin lapsi- ja mamuperheille?

    Taitelijavalintasi on mielenkiintoinen. Ehkä ei juuri tuo teos, mutta muuten. Tunsinhan Jorma Kaparin.

    VastaaPoista
  2. potraa maahanmuuttajapoikaa, mutta vanhuksista ei puhuta. Ketään ei kiinnosta.

    Tämä siitä huolimatta, että lehdistö on tavan takaa pyrkinyt nostamaan esille yksittäisiä karmeitakin tarinoita suomalaisvanhuksista, jotka makaavat vaipoissaan sairaalan kellariosaston käytävällä tai vanhuksista, jotka lääkitään hiljaisiksi. Juuri eilen julkaisiin tutkimustilasto, josta kävi ilmi, että Suomi makuuttaa dementikkoja vuodepotilaina, kun taas muualla Euroopassa (vai oliko se maailmassa) heitä aktivoidaan ja koetetaan saada liikkuamaan.

    Emme me lotkauta korviamme näille tarinoille, joten poliitikkojen ei tarvitse ryhtyä toimeen. Taidamme pikemminkin olla tyytyväisiä, kun se äitimuori tai isäukko ei enää vaivaa meitä, vaan makaa jossakin hyvässä lääketokkurassa.

    Jorma Kapari on hakuni mukaan suomentaja, ja muistelen sinun maininneen hänet ennenkin. Mutta miten hän liittyy kuvavalintaani? Kovasti olen koettanut hoksata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, huomaan että tästä on jäänyt sählätessäni korjauksen kanssa jokin rivi pois. Nyt en vain muista, mitä siinä sanoin. Anteeksi.

      Poista
  3. Vanhukset jäävät heikoille, koska huolimatta siitä taitavuudesta, jolla me ihmiset saatamme itsellemme asioita valehdella, oma napa on kaikilla lähinnä.

    Neljännes väestöstä on eläkeläisiä, luulisi heidän äänensä kiinnostavan enemmän. Ja kyllähän ne kiinnostavat, kepun vaalibussit käyvät epäilemättä vanhainkotikierroksilla ja bussissa opastavat oikean ehdokkaan numeron, sen ehdokkaan, joka "nostaa eläkkeitä, laittaa asiat reilaan ja on hyvän puolella pahaa vastaan". Vanhukset ovat vakaita, äänestävät kuten ovat aina äänestäneet. Äänensä on helppo saada, heidän vuokseen ei ehdokkaiden kannata uhrata kovin paljon voimavaroja.

    Vaikea sitä ajatusta on ohittaa, että vanhusten asioiden kiinnostamattomuus johtuu koventuneista arvoista. "Miksi ne pirut elävät niin kauan, pitäisi se perintökin jo saada ja kulungia vain aiheuttavat."

    Puhetta toki riittää, mutta kyllä se niin on, ettei vanhuksia arvosteta, heitä jopa inhotaan. Minusta mielenkiintoinen on vuosikymmeniä jatkuneen Simpsons-sarjan vanhuskuva. Vanhukset kuvataan siinä lähes poikkeuksetta äärettömän vastenmielisinä. Heillä on dementia, he haisevat eritteille ja ovat käytökseltään sekopäitä. - Oikeastihan alle kaksikymppiset haisevat eritteille, hulluja ovat alle kolmikymppiset ja muu sekopäisyys on ikädemokraattista.

    VastaaPoista
  4. Eläkeläisiä on noin miljoona, joten hyvin voisi suunnata vaalilauseita sinnekinpäin. Kaikki vanhukset ovat jonkinlaisia eläkeläisiä, vaikkeivät kaikki eläkeläiset olekaan vielä vanhuksia. Joka tapauksessa tässä on suuri poliittisesti unohdettu ryhmä.

    Koventuneet ja materialistiset asenteet ovat nyt pinnalla, enemmän kuin koskaan. Mikä tyypillistä, niitä ei tuomita, vaan itsekkyys katsotaan muuallakin kuin työelämässä metodiksi, joka auttaa ohittamaan muut ja voittamaan jopa itsensä.

    Vanhuksia inhotaan, kyllä, ja eläkeläinen on kuluerä. Sitä voi verottaakin kovemmin kuin työssäkäyviä, koska se perkele vielä elää.

    VastaaPoista
  5. Kyllä vanhuksista ja eläkkeistä on puhuttu vaalien alla ja välilläkin vuosikymmeniä, niin kauan kuin muistan. Jotkut poliitikot, esim. tämä Georg Ehrnrooth kiersivät alati vanhainkoteja, kannatusta hakemassa.
    Voihan olla niinkinpäin etteivät vastuuntuntoiset ehdokkaat kehtaa nyt mitään luvata kun tietävät että tulossa on vain heikennyksiä vanhustenkin oloihin.

    VastaaPoista
  6. Kas, tutkin asian, ja totesin ettei wikipedia olekaan täydellinen tietolähde, ainakaan Jorman suhteen.

    Hän ei siis liity kuvaan, vaan taiteilijaan. Nyt onkin oiva hetki testata kansan sivistystasoa, kun ekalla googlettamisella ei vastausta löydykään.

    Yhteys on selvä, sen verran autan. Ei tarvitse keksiä monen mutkan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä pitää miettiä, suoraan en tiedä!

      Poista
    2. Minäkin mietin ja katselen samalla metsakaamerasta villisikoja.

      Taidehistoriaa joskus opiskelin ja sivistyksessä tämmöinen aukko, kautta teutaksen!

      Poista
    3. Myönnän tietoni tältä osin olemattomiksi. Taiteilja on minulle kuvistaan tuttu, ja olen käyttänyt hänen teoksiaan tässäkin blogissa kauan sitten. Jorpa Kaparista en sen sijaan tiedä mitään muuta kuin että hän on suomentaja (mm. sarjakuvakirjoja) ja että hän on Jaana Kaparin (o.s.) isä.

      Poista
  7. Tiedän minäkin yhden kristillisten ehdokkaan, joka täällä kuskailee peräkylien mummuja autollaan äänestyspaikalle ....

    Vaan jotenkin vanhusten hoito on nyt mennyt alaspäin. Ennen halukkaat pääsivät vanhainkoteihin, nyt eivät monisairaatkaan pääse, koska laitoksia on ajettu alas. Jos ennen kodinhoitajilla oli aikaa vanhuksille, niin nyt heidän aikansa on laskettu 5 - 15 minuuttia/vanhus. En usko, että lehtien ikävät tarinat olisivat keksittyjä.

    Vaalipuheisiin ei toki ole uskomista, mutta onko vanhusten huono hoito ollut edes keskustelunaiheena vaalipaneeleissa?



    VastaaPoista
  8. Dementikkojen bussikuskaaminen on varmaan poliittinen haaste, kun millään eivät oikeaa ehdokasnumeroa meinaa muistaa.

    Äitini kävi joskus parikymmentä vuotta sitten syöttämässä sellaista rikasta vanhusta, entistä tehtailijaa, jonka syöminen oli tuskastuttavan hidasta. Äitini väitti huonosti syövien kuolevan hoitolaitoksissa nälkään, koska hoitajilla ei ole aikaa. En sitä epäile, enkä usko tilanteen menneen parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljakkoin oli Helsingin Sanomien mielipidepalstalla erään omaisen kertomus siitä, miten hänen omaisensa kuoli sairaalan avo-osastolla lopulta aliravitsemukseen. Hoitajat eivät ruokkineet tätä dementikkoa, jota makuutettiin.

      Tämä lienee meillä hoitotapa, johon uusi tutkimuskin tekstsissäni viittaa. Tutkimuksessa todettiin, että muutoin terve ja liikuntakykyinen dementikkovanhus voi taantua jo muutamassa päivässä liikuntakyvyttömäksi eläväksi ruumiiksi. Meillä ei siis ole mitään sitä vastaan. Mitä pikemmin, sen parempi -metodi. Tästäkin voisi kysyä vaikka lääkäri Laura Rinteeltä.

      Poista
    2. Isoäitipuoleni Aadolf, sai jonkun sairauskohtauksen ja joutui sairaalaan. Isoisäni ei sitä kestänyt, vaan meni sekaisin ja alkoi virsiä hoilata, pyssy sitä onnistuttiin ottamaan pois. Täysjärkisenä sairaalaan mennyt isoäitipuoleni taantui hyvin nopeasti, pian ei enää ketään meistä tunnistanut. Silti kymmenen vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla virui ennen kuolemaansa.

      Poista
    3. Minun äitini taantui oliguuriseen tilaan - niin luki epikriisissä - saattohoidossa, johon hänet pantiin lonkkamurtuman jälkeen juuri kun oli todettu, että syöpähoito oli purrut ja hyvältä näytti. Kuolinsyynä oli silti syöpä. ?.

      Poista
  9. Kaksi vanhusten asiaa kiitettävästi eduskunnassa hoitanutta ja näissäkin vaaleissa ehdokkaana olevaa, tulee mieleeni. Pertti "aarnikotka bongattu" Salolainen ja Eero "lehtii keväinen puu" Lehti. - Se, että hoidetut vanhukset ovat kansanedustajat itse, ei millään tavoin himmennä suoritusten arvoa.

    VastaaPoista
  10. Eero Lehteä minun täytyy erityisesti kiittää. Myytyään Lehtiyhtymänsä, jossa maksoi kirjoittajille jotakuin kympin jutusta, on syrjäytymisestään huolimatta pystynyt pitämään elämäntyngästä kiinni Taloustutkimuksella, jonne tyhmä kansa vastaa ilmaiseksi. Eero on lisäksi kansanedustaja, joka kiitettävästi edistää etuja, mm. omiaan.

    VastaaPoista
  11. Poliittinen puhe on poliittista retoriikkaa, mutta siitä huolimatta minusta on kummallista, miten hiljaa tästä suomalaisten vanhusten huonosta tilanteesta nyt ollaan. Ihan kuin koko vanhuus olisi asia, joka tulisi unohtaa vaieten.

    Herää kysymys: miten poliitikot suhtautuvat omiin vanhempiinsa?

    Mitä mieltä poliitikot mahtavat olla siitäkin, että joka toinen päivä suomalainen ikäihminen tekee itsemurhan. Tekotavat ovat usein raakoja. Ikääntyneiden miesten yleisimmät tavat tehdä itsemurha on hirttäytyminen, ampuminen ja myrkyttäminen, johon kuuluu myös lääkkeiden yliannostus. Naisilla yleisimmät tavat ovat myrkyttäminen, hirttäytyminen ja hukuttautuminen. Vuonna 2013 Tilastokeskuksen mukaan 136 ikämiestä ja 43 ikänaista tappoi itsessä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Tähän voidaan verrata nuorten itsemurhalukuja: 17 vuodessa. Nuoretko vain syrjäytyjiä?

    VastaaPoista
  12. Minä ostin äsken jonkun koulun tukiaisista Riikka Pulkkisen kirjan"Raja" ja Niko Ahvosen levyn "Eläköön vapaus!" Maksoivat yhteensä euron, paljoa enempää en olisi ollut valmis pulittamaankaan. - Semmosta se on, kulttuuri.

    Ei se ole kovin tärkeää, tärkeämpää on jauhelihasoppa, jota keitin muutama päivä sitten. - Aika hyvää, vaikka itse teinkin. Tosin hieman taiteellisen makuista.

    Ja nyt minä syön itseni ähkyyn, kun ylipainoa ei ole. Ja kuuntelen You Tubea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Einesbaarissahan me tuosta Rajasta joskus brassailtiin...

      Minulla oli äsken Youtubessa vika. Ääntä ei tullut, meni yhtäkkiä. Explorerista tuli ääni. Tein miljuuna testiä ja palautin järjestelmänkin. Ei mitään, mykkä mikä mykkä. Kunnes sitten huomasin, että Youtuben oman kaiutinkuvakkeen päällä oli rasti, ei minun panemani, kunhan vaan oli. No nyt kuuluu taas ja Dimitry laulaa.

      Poista
    2. Siis Chromesta ei tullut Youtube-ääntä, ja sitä mieluusti käytän selaimena.

      Poista
    3. Minä en tiedä, mitä Dmitristä ajattelisin. Rauno hänet minulle aikanaan esiteli. Kaiketi olisi ihan hyvä, kun pitäisi turpaansa pienemmällä, eikä mylvisi niin, että pikkulapset heräävät päiväuniltaan.

      Poista
    4. Arvasin ettet tykkää. Paljastan: ei hän minunkaan suursuosikkini ole. Mustista silmistä saisi paaaaljon brutaalimmankin version!

      Kuuntelin häntä äsken siksi, että hän oli etusivulla tarjokkaiden joukossa.

      Poista
    5. Mistäs tiesit, että Remu on suosikkini, kun taustallaan olivat nyttemmin Ylen sensuroima Jukka Santeri Ahlgren ja ihana Jasmine. Taijjan olla vähän mustalainen mulliturpa minäkin, vaikka minulla oli vaaleat hiukset ennenkuin harmaantuivat.

      Poista
    6. Viralliset romaniyhdistykset taitavat tuota Ahlgrenä tosin vihata, kun ei suostu paskaliturgiaan, Jos ei olisi kokoomuksen ehdokas, hyvin saattaisin äänesttä.

      Poista
    7. Eikäkö Ylehän sensuroi jo aikanaan tuota Ahlgreniä. Eivät kai sietäneet mustalaiskulttuuria, joten vaihtoivat Manne-Tv:n nimeksi Romano Tv.

      Poista
    8. Remu on minunkin tykkäyslistallani, ja kuuntelin täyslaidallisen häntä juuri pari päivää sitten, mm. Paholaisen masurkka ja Täysikuu ovat upeita.

      Poista
    9. Romano-tv on mainiota itseironiaa. Heiltä on muuten hieno se Mustalaiseks olen syntynyt. Vaan pitäisikö heidän venyttää että romaaaniksi olen syntynyt?

      Poista
  13. Minä kaipaan joka päivä kuolemaa, jota pelkään ihan perkeleesti. Tepu vei taksillaan minut ja broidini pesäpallon loppuottelluun sisään portista, vaikka yritin kieltää, kun häpesin tykönostamista. Suuryrityksen kiinalaiset vieraat hän vei pilkille, vaikka ei osanut sanaakaan edes englantia. Kiinalaiset olivat hykertäneet kiitoksista.

    Yhtenä aamuna Tepu meni junan alle, auton oli sitä ennen tunnollisesti pessyt. Omaa hänellä ei enää ollut, kun oli sen elämän kiemuroiden ja oman huonoutensa vuoksi menettänyt. - Minua itkettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nyt itketät naisia, vaikka osaat sinä niitä naurattaakin. Ei ole laitaa kaivata kuolemaa, edes leikinpäin. Niin kornilta kuin tässä tuntuukin, sanon, että minä rakastan elämää, nautinnon lähteitä on monia. Olen myös kiitollinen monesta asiasta enkä tunne itseäni katkeraksi, surulliseksi kyllä joskus. Kaihomielinen olen usein, moni asia saa minut kyyneliin. Joskin myös nauruun. Sellaista elämä on. Vaan kaivata kuolemaa. Ei ei, ei niin matalalla ihminen kestä. Lintukin lentää matalalla vain laskeutuakseen jaloilleen. Mitä minä sinulle voisin tehdä? Ja muille murheellisille.

      Poista
    2. En naisia halua itkettää. Tämä elämä vain on kovempaa kuin tietäävät. Eilen katsoin Pekka Lehdon elokuvaa Kalervo Palsasta. Ihmeen hyvä elokuva, jos ottaa huomioon ohjaajan lähes täydellisen lahjattomuuden sellaisen tekemiseen. Enkä minä itseäni Palsaan haluaisi verrata, hänhän oli sellainen rienaaja. Intiaani kun pani Tex Willeriä perseeseen, siinä kohtaa minä nauroin kaikille tämän päivän edistyksellisille. Jumalauta, että äijä osas! - Näyttää kuldyyri-ihmisille, kuinka maailma panee, ilman että nämä ymmärtävät siitä Kit Carsoniakaan!

      Poista
    3. Katsoin Palsaa pätkän ja vielä toisenkin. Kyllä se taitaa naisihmiset karkottaa, vaikkeivät hienoperseitä olisikaan. Palsan taidetta olen poiminut postausteni kuviin. Tykkään kai siitä, että rajoja ylitetään ja pannaan vähän säpäleiksi. Vaan jos se kokonaisuus ei sitten ole muuta kuin rähinää ja sekamelskaa, niin ei siitä takkia tule.

      Poista
    4. Mutta tiedäthän, ettei sillä takilla niin väliä, ei housuillakaan Ei tullut liivejä, ei reppua tai nenäliinaa, eikä edes munapusseja. Sillä lailla se vaan menee, kun kissa meille hiirille takkia ompelee.

      Poista
    5. Äläkä vaan sano, että se oli hiiri, joka ompeli. Hiiret eivät ompele, ainoastaan yhteiskunnan kissapedot sellaista tekevät.

      Poista
    6. Hiiri se oli joka ompeli ja joutui lopuksi kissan kitaan. Tuossahan on hieno symboliikka raskautetusta duunarista ja riistokapitalistista. Sniff.

      Poista
  14. Ehei Iines, ei Jaana ole Jorman tytär. Aika nuorena olisi tehnytkin, jos olisi. Tunsin hänet niin hyvin, että tiedän lapsettomaksi. Joku nuori toimittaja vain arvailee.

    Annan lopullisen vihjeen: taiteilijaa ja runoilijaa yhdistää Medusan lautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minulle sopii, Tapsa.

      "Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Aholan mukaan Jorma ja Jaana Kapari ovat isä ja tytär. Kysymykseen on vastattu Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi-palvelussa."

      Noin luki kirjastot.fi-sivulla. Eli sieltä katsoin.

      Medusan lautta on kummankin teos, Kaparilla runokirja ja Gericaultilla taulu. Kertoo internetin ihmemaailma, kun tarkistin. Kirja oli uusi tuttavuus, taulu vanha tuttu.

      Poista
    2. Höh, no Medusan lautan jäljillä minäkin olin. (Asterix legioonalaisena, suomentanut Jorma Kapari.)

      Poista
    3. Joo, näin tuon Aholan sanoman, kun googlasin myöhemmin. Mutta ei se ole totta. Tai sitten hämmästyn aivan helkkaristi, sillä tunsin Jorman.

      Hän oli kaksi kertaa naimisissa, eikä kummastakaan ole lapsia.

      Tarkistin Jorman kuolinilmoituksenkin, eikä sielläkään ollut Jaanaa.

      Poista
    4. Kyllä sinä tämän tiedät, jos kerran miehen tunnet, Tapsa. Ahola on yksinkertaisesti vain luullut ja ollut varma luulostaan. Ihan inhimillistä, mutta pitäisihän tiedot tarkistaa.

      Poista
  15. Vuoden geriatri Laura Viikari sanoo tämänpäiväisen televisio- ja lehtiuutisen mukaan monen vanhuksen elävän kotonaan pahemmissa oloissa kuin vankien vankilassa. Hänen mielestään vanhuspalvelulain uudistus ei tuonut toivottua hyvää. Laitospaikkoja hävisi 300 miljoonan euron edestä.

    Ylen artikkeli on aika kauhea. Sen mukaan meillä pidetään vangeista parempi huoli kuin kotihoidossa olevista vanhuksista. Kukkahatut ovat jälleen valinneet suvaittavansa. Tätä on suomalainen sosialidemokratia.

    http://yle.fi/uutiset/vuoden_geriatri_vanhusten_kotihoidosta_kuin_jattaisi_kolmevuotiaan_lapsen_kotiin/7924884

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai, vangithan ovat uhreja.

      Täytyykin muistaa sitten vanhana, kun ei enää tule toimeen, tehdä sen verran rötöksiä, että pääsee täysihoitoon. Täytynee salakuljettaa tupakkaa, sillä ei ryöstöistä häkki heilahda.

      Poista
    2. Varsin varteenotettava vaihtoehto yksinäisillä köyhillä. Geriatri oli viitannut joihinkin lakipykäliin, joita vankien turvaksi on laadittu. Samanlaista vähittäissuojaa ei ole vanhuksilla. On siis lainvastaista kohdella vankeja yhtä huonosti kuin vanhuksia. - Haloo edustajaehdokkaat, ketään hereillä?

      Poista
    3. Mikähän olisi helpoin tapa päästä vankilaan, jos ei jaksakaan vanhana varastaa, ryöstää, hakata, murhata tai edes maata väkisin raskauttavien asianhaarojen vallitessa?

      Olisikohan se vihapuhe netissä? Islamin pilkka voisi olla varma nakki. Loputon aarreaitta.

      Aika iisisti mediamme ottaa sen, että islamistit panivat Suomen korkeimman valtalinnakkeen polvilleen. Epämääräinen väkivallan uhka voitti sananvapauden sata nolla.

      Poista
    4. Kannatan lämpimästi vihapuhetta. Voisin kuvitella, että se sujuisi vähän heikommassakin hapessa ja kellarikäytävällä maaten, jos olisi onnistunut hilloamaan jonkinlaisen älyvehkeen vaikka tyynynsä alle.

      Viitannet Lars Vilksin eduskuntaesiintymisen kieltoon. Tässä olen sananvapaudesta samaa mieltä kanssasi: sen tulee olla aukoton.

      Vaan alun perinkään en ymmärtänyt tilaisuuden paikkavalintaa. Millä tavalla pilapiirtäjän esiintyminen liittyy eduskunnan toimintaan? Onhan niitä foorumeita vapaisiin tilaisuuksiin.

      Poista
    5. Eduskunnan kansalaisinfossa järjestetään muutenkin kaiken maailman kissanristijäisiä, joten kyllä sananvapauskeskustelukin sinne sopisi. Tilaisuushan oli jo hyväksytty, mutta sitten Tiitisen pöksyyn meni pupu.

      Suomessa ylin valta on kansalla ja sitä käyttää vapailla vaaleilla valittu eduskunta. Tasa-arvo ja sananvapaus on arvoistamme tärkeimpiä.

      Siksi olen samaa mieltä kuin Vilks itsekin tänään HS-jutussa, eli on outoa että eduskunta torjuu keskustelun sananvapaudesta väkivallalla uhkaavien painostuksen alla. "Eikö eduskunnan pitäisi olla se viimeinen linnake, joka pitää sananvapauden puolta?"

      Mitä opimme tästä: väkivallalla uhkaaminen toimii aina.

      Poista
    6. (Obs. Terroristien pelossa lyhensin nimimerkkini.)

      Poista
  16. Hyvää myöhäisiltaa!

    On ollut kiireinen päivä. En ole ehtinyt edes lukea kommenttejanne, joten tämä kirjoitukseni tässä voi olla kuin yksinäinen kuikan huuto kaiken järkevän puheen välissä (niin kuin edellinenkin kommenttini tuolla jossain ylempänä).

    Tulin vaan kertomaan, että minuun ei voi koskaan luottaa, en luota itsekään itseeni. Muistaakseni sanoin kerran täällä, että olen päättänyt, etten mene äänestämään, että olen kyllästynyt kaikkeen politiikkaan, ja varsinkin eduskuntaan pyrkiviin pyrkyreihin.

    Mutta: tänään kävin viime minuuteilla äänestämässä! Kauheaa.
    Oli viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Varsinaisena äänestyspäivänä ei tällaista ihmettä olisi missään tapauksessa päässyt tapahtumaan. Sillä kun kerran tein sen tempun, ja nimeäni ei löytynyt kuin pitkän etsimisen jälkeen, vaistosin, että olin kuin kiusallinen haamu, jota ei oikeasti ole edes olemassa, näin sen vaalivirkailijan silmistä, kun hän katosi epäuskoisena minua. Päätin, että ennakkoon voin kyllä joskus äänestää, jos on joku jota äänestäisin, mutta sinä varsinaisena äänestyspäivänä en suurin surminkaan halua mennä syynättäväksi siihen jäykkään ilmapiiriin, joka siellä vallitsi.

    Nyt tapahtui näin. Vähän ennen kun lähdettiin tänään kaupunkiin, ja tarkistin kelloaikaa tilaisuuteen jonne oli tarkoitus illalla mennä, satuin koneella joutumaan sivustolle, jossa mainostettiin Iltasanomien vaalikonetta.

    En malttanut olla sitä kokeilematta. Ihan vaan huvikseni. Mutta sehän olikin kiinnostava. Siinä oli joukko tehtäviä mistä piti valita se, joka oli lähinnä omaa mielipidettä. Yksinkertaista. Niin minä sitten vastailin, ja kuinka ollakaan. Tuloksista tuli lopulta vastaan henkilö, joka ajatteli niin kuin minä. 80%:sesti. Paras mahdollinen henkilö kaikista puolueista valittuna, kone ilmoitti. Se oli nainen. Sillä oli vähän hassu, mutta suloinen nimi. Lisäksi siinä tarjottiin puolue, joka olisi minulle sopivin vastausteni perusteella. Ja sattui niin, että tämä minun naiseni edusti juuri sitä puolutetta. Tämä nainen alkoi kiinnostaa, ja luin kaiken mitä hän itse ja mitä hänestä muualla kerrottiin. Se nastasi. Olin älyttömän mielissäni kun oli löytynyt ihminen, jolla oli samoja käsityksiä asioista kuin itselläni. Puolue ei tosin ollut se, mitä olisin ehkä äänestänyt, mutta mitäsilovväliä (sanosi mikis). Enkä minä ole mitenkään puoluesidonnainen. Ja kun ajokortti kelpasi pelkästään tositteeksi, kuka olin, ja äänestyspaikka sattui bussipysäkin kohdalle, kävin pyöräyttämässä numeron kopissa, jossa oli liehuvat kangasseinät. Siinä se.
    Halusin vain sanoa, että halveksimani vaalikoneet eivät olekaan ehkä mitään turhimuksia.
    Tunsin itseni voittajaksi! Ja voitinhan minä - itseni. Ja eikös olekin niin, että joskus yksikin ääni voi ratkaista jotain jossakin äänestyksessä?
    Tunsin itseni maailmanparantajaksi! Olin ihan täpinöissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Iineksen palopuheen olin lukenut ennen edellä selostettua tapausta. (Tutkin jopa linkitkin, ja ne olivat tosi vaikuttavia). Tämä valitsemani ihminen mainitsi puheissaan vain kerran vanhusten hoidon, mutta annoin sen hänelle anteeksi, kun hän oli muuten vastaillut sangen tasapuolisisesti vaikkei tasaverotusta kannattanutkaan.

      Näin minä Oilin kommentinkin. Se oli vankka ja hyvä. Ja olen minä nähnyt sairaalan pitkäaikaisosastolla, kun kävin kerran tapaamassa yhtä tuttua naista, miten hän oli sidottu paksulla remmillä sänkyyn kiinni. Ja hän itki. Hän pyysi että irrottaisin remmin. Mutta en uskaltanut sitä tehdä. Vieläkin kaduttaa. Olisi pitänyt uskaltaa ja vaikka työnnellä häntä pyörätuolissa pitkin sairaalan käytäviä. Nyt hän on jo kuollut.

      Iines puhuu kyllä asiaa. Olen omin silmin sen nähnyt.

      Poista
    2. Kyllä vaalikoneissa ideaa onkin, Liisu. Niissä on paljon tärkeitä kysymyksiä, mutta vastauksista ei voi olla varma. Jotain suuntaa ne kyllä antavat. Ihmetyttää kuitenkin se, miten monta eri puoluetta koneet ovat minulle nyt tarjonneet.

      Ei ole ihme, että vanhusten hoito on mitä on, kun nuorempienkin hoidon laatu on kehnoa. Itselläni on vaikeutena se, että minut pyritään ulkoistamaan muualle julkisesta terveydenhuollosta.

      Olen saanut tähän asti käydä joka toinen kuukausi terveydenhoitajan verenpainemittauksessa, koska kotidigimittarit näyttävät minulla kiihkeän pulssini vuoksi puuta heinää. Nyt hoitaja sanoi, että paineita ei jatkossa terveyskeskukessa enää saa mitata verenpaineihmisiltä.

      Milläs minä sitten mittaan, kun digimitari ei käy? Ei verenpaineita tarvitse mittailla, sanoi hoitaja. Ok, jos siis haluat tietää lukemasi, pitää siirtyä yksityislääkärille. Ja sitten joku Arhinmäki vielä ehdottaa, että yksityissektorilta tulee ottaa Kela-korvaukset pois - vaikka julkinen työntää eläkeläisasiakkaitakin pois hoitonsa piiristä. Ikinä en ole saanut aikaa edes julkisen puolen hammaslääkäriltä, kun kerran erehdyin menemään yksityiselle paikauttamaan särkevää hammasta. - Samoin puhesairaudessa työterveyslääkäri työnsi minut yksityiselle foniatrille!

      Näillä perustein kannatan kaikkia mahdollisia alennuksia yksityissektorille. Siellä ei asiakkaita valikoida.

      Poista
    3. Minäkin kävin jo äänestämässä, enkä äänestynyt persuja (tiedoksi Mikikselle ja Rikulle).

      Olen äänestänyt aina, joka jumalan kerta. Varmaan siksikin, että kasvoin poliittisesti valveutuneessa valistuneessa työläiskodissa.

      Poista
    4. Julkiset palvelut ovat kuralla monesta syystä, mutta jos siirretään kelatukien muodossa julkinen tuki yksityisektorille, niin siinä häviää vain asiakas (maksat kahteen kertaan terveyspalveluistasi: ensin veroina ja sitten vielä yksityiselle palveluntarjoajalle sen mitä kela ei korvaa).

      Yksityinen terveyspalvelu saa olla vaihtoehto, mutta sen ei minusta pitäisi olla ainoa vaihtoehto. Jos haluaa ja voi käyttää yksityisiä palveluja, niin kukaan ei kiellä.

      Poista
    5. Nyt et taida ottaa huomioon sitä, mitä olen sanonut. Enhän minä ole yksityistä sektoria ehdottanut ainoaksi vaihtoehdoksi, vaan olen vain toivonut, ettei siltä viedä tukia, vaan niitä lisätään, koska tarve on huutava. Täällä provinssissa näet terveyskeskus on auki arkisin vain kello 16 asti ja illat ja viikonloput umpikiinni. Eihän täällä ihminen tulisi toimeen odotellen kivuissaan julkista. Täällä käyvät köyhätkin jollain rahalla yksityisellä - pakkko mikä pakko.

      Jos Kela-korvaus poistuu yksityisilääkäreiltä, se iskee nimenomaan köyhempiin perheisiin, ei suinkaan rikkaisiin, niin kuin moni tietämätön näyttää luulevan. Yleensäkin monet ehdotetut säästöt muka rikkaille eivät suinkaan pure lovea rikkaitten tuloihin, vaan nimenomaan sen luokan, joka tulee jollakin tapaa rimaa hipoen toimeen omillaan.

      Poista
    6. Just tämän vuoden alusta leikattiin kelakorvauksia yksityisistä hammaslääkäripalveluista. Ja ihmiset on ensin ajettu/pakotettu hoidonpuutteessa tai puuttellisen perushoidon vuoksi yksityispalvelujen syliin.

      Ei, et ole julmuri sisimmältäsi. Peruspalvelut vaan ovat hitsin tärkeä juttu.

      Poista
    7. Niin leikattiinkin, mutta nythän puhutaan niiden poistamisesta tykkänään. Se siis olisi isku köyhemmille ihmisille, jotka olosuhteitten pakosta joutuvat turvautumaan lääkärin apuun, kun julkinen ei vedä tai on kiinni eikä ole voimia lähteä sadan kilometrin päähän varajulkiseen (täällä Turkuun tai Poriin).

      Helsingissä lienee eri juttu, kun julkinen on aina auki. Samaten isommissa kaupungeissa. Siellä ei ymmärretä ihmisten ahdinkoa ja turvattomuutta, kun palvelut keskitetään vain isoihin kasvukeskuksiin.

      Poista
    8. Puhe julkisen terveydenhoidon sote-uudistuksista on paskapuhetta. Tavalliselle ihmiselle se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että oman kunnan terveyskeskus toimii rajoitetusti muutaman tunnin, tai jopa suljetaan kokonaan. Itsekin mietin muuttoa isompiin keskuksiin, yhtenä syynä maaseudun turvattomuus ja huonot julkiset terveyspalvelut.

      Poista
    9. Puhe julkisen terveydenhoidon sote-uudistuksista on paskapuhetta. Tavalliselle ihmiselle se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että oman kunnan terveyskeskus toimii rajoitetusti muutaman tunnin, tai jopa suljetaan kokonaan. Itsekin mietin muuttoa isompiin keskuksiin, yhtenä syynä maaseudun turvattomuus ja huonot julkiset terveyspalvelut.

      Poista
  17. Tapsalle: asia OK. Olen sen jo sitä paitsi sanonutkin.

    Joskus 70-luvulla (tai oikeastaan tasan 1970, kun Vennamo oli saanut valtavan vaalivoittonsa) minä yhdessä kommunistikokouksessa heitin ilmaan idean että "eikö mekin voitaisi joskus populärisoida näitä asioita, ei aina puhuttais marxilais-lenismi-historiallis-materialistisesta dialektiikasta, vaan luvattas ihmisille kaikkee sitä mitä Vennamokin ja..." Kokouksen tuikea puheenjohtaja, Leo Suonpää, maltillinen taistolainen, ilmoitti ylhäisesti että "me kommunistit emme ikinä turvaudu valheisiin. populismi on valehtelemista. me kommunistit edustamme tulevaisuutta ja totuutta. vain totuutta." Äh, minä ajattelin, taas mää ajattelin ihan epämarxilaisesti. Ja aloin itsekseni itsekriittisen dialogin itseni kanssa, ääneti tosin. (Mitä nyt korvalehteni vähän punottivat.)

    Minä olen niin vanhakantainen ihminen ajatuksiltani että ajattelen "ellei äänestä, ei voi moittia (= ei ole moraalista oikeutta) moittia tulevan eduskunnan kokoonpanoa, eikä sen tulevia päätöksi, etc.

    Näinhän se ei oikeastaan ole, mutta väliäkös sillä.

    Lobbaaminen on tehokkain oikotie vaikuttaa asioihin, jotka koskevat ihmisiä, siis lakeihin. Toinen tapa oikeasti vaikuttaa asioihin on mennä poliittiseen elämään mukaan, muuttua poliittiseksi eläimeksi; se on pitkä ja epävarma tie. - Se vaatii ihmiseltä paljon, ja tiettyä luonnetta, ja sen lisäksi vielä kaiken.

    Ps. Itse olen aina tuntenut tervettä vastenmielisyyttä vallankäyttöä kohtaan... tai mitä se "terve vastenmielisyys" tarkoittaa...? en tiedä. Mun poliitiikan huippuhetkeni oli kun kirjoitin toveri Johtajille puheita joista heitä sätittiin tai kehuttiin - se kato nääs riippu siitä missä ne puheensa milloinkin pitivät! Eli - minä olin - jos saa liioitella, ns. harmaa eminenssi. Ja voi vittu kun se oli kivaa!

    Äänestäkää, ihmiset, äänestäkää! On se kumminkin vähemmän huono vaihtoehto kuin olla äänestämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänestäminen on sitä paitsi riemullista touhua. Tuntee voivansa sanoa sanansa jumalattomaan/holtittomaan/pihtailevaan/tms. menoon. Tottakai yksikin ääni vaikuttaa. Uskon demokratiaan, kuitenkin. Elei olisi kansanvaltaa, olisi harvainvalta, jokin täyttäisi tyhjiön ja alkaisi käyttää valtaa. - Parempi näin.

      Odotan siis innokkaana sunnuntaita, vaalipäivää. On kiva mennä äänestämään lippujen liehuessa. Illalla on jännittävää odotella ensimmäisiä tuloksia, ennakkoäänten laskentatuloksia. Nyt oma mielenkiintoni kohdistuu siihen, mikä tulee olemaan toiseksi suurin puolue. Kunpa kepun vaalivoitto hieman ottaisi tässä lopuksi takatuulta jostakin.

      Poista
    2. Olen kasvanut ympäristössä, jossa äänestäminen oli sellainen pikkujuhlapäivä, aikuisille tietty vaan, mutta muistan että olin joskus äidin mukana.

      Kun tultiin kotiin niin pidettiin vaalisalaisuus, kukaan aikuinen ei kertonut ketä äänesti. Tärkeintä oli vain se, että käytti kansalaisoikeuttaan.

      Juhlallisuus ja vapaus äänestää ketä hyvänsä halusi oli äänestyspäivän tunnelma. Äänestyspäiviä oli niihin aikoihin vain yksi. Se oli tärkeä päivä.

      Poista
  18. Poliitiikka on mielestäni peli siinä kuin shakki; tosin politiikassa ei ole pitäviä sääntöjä. Esim. jos poliittinen vastustajasi katsoo välillä muualle, voit salaman nopeasti napata hänen Kuningattaresi laudalta ja pistää sen taskuusi; kun hän taas katsoo mikä tilanne laudalla on... eikä näe missään Kuningtartaan... niin kyllä hän alkaa ihmetellä? Mutta mitä hän enää voi tehdä? Ei mitään. Voi vain itsekseen mumista että "voi vittu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä viimeksi tänään sanoin jollekulle, että porvarit ja kommunistit erotti vain yksi asia. Niillä toisilla olivat rahat ja ne toiset halusivat ne. Marx tietysti puhui tuotantovälineistä. Nykypäivän anarkistien yhteys tuollaiseen on, että haluavat tuotantovälineet poistettaviksi ja porvareiden rahat itselleen hashiksen ostoon ja muuhun bailaamiseen. Porvari keskittyy ehdottoman tieteellisiin todistuksiin siitä, kuinka se oli kaikkia hyödyttävää, kun hän ne rahat nälkäisten suista pelasti.

      Poista
  19. Tuohon äänestämisen kannattamiseen haluaisin perusteluja. Onko nykyinen tilanne siis niiden aiemmissa vaaleissa äänestämättä jättäneiden vika, vaiko niiden, jotka äänestivät. Ja jos on pettynyt vuorollaan kaikkin puolueisiin, niin pitääkö äänestää sitä yhtä lapsuuskaveria, jonka tietää pähkähulluksi ja on joutunut Facebook-kavereistaankin poistamaan? VP.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis meillähän on kaksi vaihtoehtoa: äänestää tai olla äänestämättä. Äänestämättäjättämisestä ei sen enempää. Kun äänestää, on kaksi vaihtoehtoa: äänestää jotain ehdokasta tai Aku Ankkaa. Aku Ankasta ei sen enempää. Mutta kun olet äänestänyt jotain (idioottia, eli) ehdokasta, ja se pääsee "läpi", ja ei sit käyttäydykään niin kuin vaalimainoksissaan lupas... niin sää voit aina totanoin soittaa sille ja sanoo et "sää puhut ny ihan paskaa siellä eruskunnassa, et sää ennen tollain". - Tätä minä tarkoitan kun sanon että äänestäneellä on "moraalinen oikeus" puuttua asioihin.

      Jos et äänestä, ei sulla kato nääs oo. Piru viä.

      Poista
    2. Äänestäjän tulisi osata nähdä muurahaisenosansa oikeassa valossa. Yksi vahvistaa toista, toinen kolmatta, ja kun tarpeeksi moni tekee näin, jossain on vahva klusteri, joka voi alkaa käyttämään valtaa.

      Miksi siis ei koettaisi vahvistaa niitä ajatuksia ja suhtautumistapoja, joita kannattaa?

      Poista
    3. Minähän kannustin tässä taannoin voimaperäisesti Liisua olemaan hyvällä omallatunnolla äänestämättä!

      Kun vain asioita seuraavat ja tuntevat ja muuten fiksut äänestävät, saadaan parempia kansanedustajia.

      Poista
    4. Minä poistin nipun viestejäni, koska en osannut kännykälläni kirjoittaa. Tapsan persujen äänestämisestä minä en sanonut mitään. Toivon vain, ettei Ipua tai Muutos mikähänsevuosioikeinmahtaa olla-puoluetta äänestänyt.

      Noh, ei se mitään, faijani loukkaantui aikoinaan kauheasti, kun Siitointa pilkkasin. Isoisälleni en viitsinyt, koska tiesin hänen sodan käyneenä olleen natsi ilman muuta, mutta Siitointa tuskin pitäneen minään. Ne natsithan meidät kuitenkin pelastivat, emmehän me muuten olisi pärjänneet.

      Ei edes sillä kenraalilla, joka eniten samaistui suomalaisia paljon enemmän aatelisiin. Suomalaiset olivat vain hätävalhe vihassa bolsevikkeihin. Mutta oikeassa vanha vinoselkä Carl Gustafa, siinä oli, että Lenin oli narsisti ja vihan motivoima änkyttävä mitättömyys ennen vallankaappausta ja hyvin pian sen jälkeen. Heil Lenin, Meil Mannerheim, hyöil Aatolffi Schicklgruber. Pelatkaa siin pelejän! Lenin kuoli kuppaan, Hitler itsemurhaan, Mannerheimi ihan turhaan.

      Dementiasta tai kupasta ei sen enempää, Hidukka ei kerennyt.

      Poista
    5. Liisu on kiva! Kamalan kiva.

      Poista
  20. Toisaalta, kun ajatellaan tilannetta Suomessa ad. 2015 contra maailmaa noin muuten... etuoikeutettujahan me yhä edelleen olemme. Kermaa, kermaa, kermaa. Jotkut tällä maapallolla elävät vielä meitäkin paremmin, noin kansakuntina, mutta vähän heitä on.

    Tiedän, että ei tämä leipäjonoissa jonottavia suomalaisia kamalasti lohduta että muilla menee vielä huonommin kuin heillä, ei. En ainakaan usko. (Minun on helppo sanoa näin kun eläkkeeni tulee riittämään elämiseeni.) Mutta näin kerran (televisiosta) dokumentin Pakistanista. Se oli kuvattu sieltä missä puretaan laivoja... purkivat myös GTS Finnjetin. Melkein pelkintyhjin käsin (rukkaset olivat jo ylellisyyttä), he näitä laivoja "rikkoivat". Työturvallisuus samoin kuin kaikki muutkin edut olivat 0-tasoa, siis ei mitään. Kaksitoistatuntisen päivänurakkapalkalla sai juuri sen verran sapuskaa että pysyi hengissä, ei enempää. Asuintalo oli pellistä tai muovista kyhätty. Etc., etc. Eli, ei siinä sen kummallisempaa, tuttua kehitysmaajuttua, ei se mitenkään järkyttänyt. Mutta kun yhtä näistä duunareista haastateltiin - selvästi oli fiksu ihminen - niin se mitä hän sanoi, se minua järkytti. (Taustaksi: silloin oli syttymäisillään sota Intian ja Pakistanin välillä. Ja molemmat maathan ovat ydinasevaltioita.) Tämä duunari sanoi, hymyilemättä, että "minä toivon että syttyisi ydinsota. se olisi meille parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen..." tms.

    VastaaPoista
  21. Oikeissa demokratioissa äänestysprosentti on aina jotain 97,9 - 98,2 %. Ja ymmärrän hyvin että näin on. Olen tämän itse kokenut ja kertonutkin teille, mutta olen varma että olette niin kovapäisiä oppilaita että ette tätä muista, niin kerrataan:

    Hervannassa (= Tampereen esikaupunki) äänestettiin SKP:n jotain (ehdokkaita?) johonkin (keskuskomiteaan?). Koska olin (toistaiseksi) puolueen jäsen (tosin enemmistöläinen) niin minulla oli äänioikeus. En vaan yhtään tiennyt miten (sinne tuli sellainen vaalibussi) miten piti äänestää? Olin jokseenkin äimän käkenä kun sain bussikuskilta sellaisen äänestyslipun, a-4sen, siinä oli ainakin 40 nimeä päällekkäin. Kaikki muut tiesivät mitä tekivät, tuhisivat vain vähän aikaa ja raksivat ehdokkaansa ja pudottivat sitten listan vaaliuurnaan. Minä... en oikein tiennyt. Mutta onneksi siinä bussin rahastajanpenkillä istui... Leo Suonpää. Minä menin kysymään häneltä että miten tämä äänestys noin teknisesti etc. pitää tehdä etc. Hän pyysi listan, jonka siltä bussikuskilta olin saanut, otti sen käteensä ja toiseen käteensä otti kuulakärkikynän ja sanoi samalla kun kruksasi niitä ehdokkaita "että äänestät tätä ja tätä ja tätä"... kuutta sai äänestää, ja hän ruksasi ne kaikki. Sitten hän antoi äänestyslistan takaisin mulle ja sain itse pudottaa sen vaaliuurnaa.

    Hitsi, kun kommunismissa äänestäminenkin on paljon, paljon helpompaa kuin kapitalismissa!

    VastaaPoista
  22. Schnur on muuten... olen ottanut asioista selvää... johtolanka.

    Hmnhy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun sanakirjassani oli myös köysi, vahva naru. Schnur on mielenkiintoinen ja hyvin kultturelli henkilö. Terveisiä asianomaiselle!

      Poista
    2. Vai johtolanka... (hih)


      Agenttinero Naru

      Agenttinero Narulla
      on laite, jolla voi vakoilla
      vedessä, maassa ja ilmassa,
      unissa, kuussa ja autossa.

      Hän hiipii hämää ja kiikaroi,
      nuuskii valvoo raportoi,
      urkkii uuttaa levitoi:
      Kaiken selville saada voi
      Agenttinero Naru!

      Mestarietsivä Narulla
      on sata sala-asua
      ja salapuhekoodia.

      Haish hoish heis
      hoish loodia
      iidia shh iidia shh
      oodia
      (Tämä salasanoma tarkoittaa:
      LITRA MAITOA.)


      (Laura Ruohonen: Yökyöpelit)

      Poista
    3. Kiitos, Iines! Muistaminen lämmitti mieltä ja kultturelli kuulostaa hyvälle ja kermaiselle.

      Poista
  23. Minäkin haluaisin lähettää terveisiä KAIKILLE asianomaisille. Mutta jos näin tekisin, edes vahingossa, koko Linnunrata romahtaisi. Tai ei se - Tapsa tietää - romahtaisi vaan laajenisi SIMSALA BIMP potenssiin 11. Ja pienet tytöt, ujosti hymyillen ja tukka kammattuna, istuvat markkinatorin Karusellissa, Kauriin tai Lehmän tai Lampaan päällä, ja joka maksaa 20 penniä jonka isä on maksanut, ja jännittyneinä odottavat että koska Karuselli alkaa pyöriä... Ja sitten se alkaakin pyöriä niin jumalattoman lujaa että... jumantsukka... nää kaikki mukulat sinkoilevat Mustaan Aukkoon että Humpsista Vaan. POKS POKS peräkkäin. Isät vaan jäävät, kädet ojennettuina ihmettelemään että "minne ne ny..."

    Ps. No, minne ne ny milloinkin. (Kun tulevat puberteetti-ikään.)

    VastaaPoista
  24. Minä kävelin tänään tohkeissani kohti tietokonekauppaa, koska edellinen levahti. Osuuspankista eteeni ryntäsi kaksi nuorta pukuherraa ja yksi raskaana ollut jakkurouva tai -neiti. Jouduin ottamaan reippaita sivuaskeleita, etteivät olisi minuun törmänneet. Muuten olisin joutunut lyömään niitä herranpoikasia, enkä mielelläni lyö vähäosaisia. Ja minua alkoi naurattaa, kun ehdin kuulla heidän sättivän jotakuta huonosti käyttäytyvää. Se paksumaha varmaan joutui olemaan niiden kahden muun kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut jostain, että narsistit eivät väistä, vaan saattavat kävellä muita päin, elleivät nämä anna tietä. Yksi kollega oli, joka kulki käytävillä niin, että muut joutuivat pujottelemaan sivuittain. Aikamoinen johtajatyyppi olikin.

      Poista
    2. Nämä eivät vain huomanneet,heillä oli varmaan tärkeitä asioita. Luultavasti pankinjohtaja oli sanonut, että yleensähän me myönnetään lainaa kaikille, mutta kokoomuslaisille yrittäjille ei oikein mielellään.

      Poista
    3. Luin ensin ..."jakkirouva"... Harmi että luin väärin. Jakkipukuiset rouvat ovat mielenkiintoisia. Tapasin kerran yhden Lhasassa. Hän oli hyvin vanha (yli 32 -v) eikä ihmetellyt mitään. Mutta hänen tyttärensä ດອກນ້ໍາ lily ihmetteli mm. sitä kun juoma-automaatissa vesi ryöppysi ylöspäin? Kun painoi nappulaa. Sitä hän totta tosiaan ihmetteli.

      Poista
  25. En minä koskaan ole ketään lyönyt, paitsi pikkusiskoa pienenä. Hmmm, no jaa.

    VastaaPoista
  26. Minä olen huitaissut siskolta leuan sijoiltaan, tapellessamme. Sisko joutui juomaan pillimehua, leuka tuettuna. Tämä oli tietenkin vahinko ja ihme, sillä olin hyvin pieni ja laiha, ja aika heikko. Jotenkin se tälli vain napsahti.

    VastaaPoista
  27. Nuo nyrkkiherrat tuossa kuvassa (Kuva Theodore Gericault) poseeraavat niin amatöörimäisesti että kuka tahansa ammattilainen olisi pudottanut heidät alle 2kymmenen sekunnin. Ei tommosessa asennossa saa olla, etenkään jalat, kun ottelee. Ei pysty iskuja väistelemään. Ja molempien kädet on ihan turhan panttina. Höh.

    Voi Herran Jestas sentään. (Sanoisi Muhammed Ali.)

    VastaaPoista
  28. Itse harrastin nyrkkeilyä. Saagallekin, kun se oli isompi, 7 -v, hankin nyrkkeilyhanskat. Se vähäksi aikaa innostui siihen. Se hakkasi kaapin ovia ja mutisi matalalla äänellä "täältä pesee ja tarvittaessa linkoaakin..." PAM PAM. Mutta sitä kesti vaan vähän aikaa. Sit se alkoi harrastaa tanssia. Jossa voitti kaikenlaisia kilpailuja. (En käynyt katsomassa, mitä.)

    Kerran, kun Saaga oli saman ikäinen, mentiin junalla Tampereelta Humppilaan - sieltä piti jatkaa linja-autolla Vorssaan. Mutta olikin - olikos se nyt lauantai tai sunnuntai, jompi kumpi kumminkin - niin ei linja-autoja kulkenutkaan. Humppilasta Forssaan on 24 km. Minä siinä sitten päivittelin että mitäs nyt tehdään? Saaga otti kans lippalakkinsa pois päästään ja raapi tukkaansa. Fundeerasi... Sit se sanoi "isä, eiks mee voitas fiftata...?" (No ei mee fiftattu vaan mentiin taksilla. Joka teki kamalan loven mun kuukausibudjettiini.)

    Kun Saaga oli nuorempi, noin 5-v, niin kävelin paljon Saagan kanssa metsässä.Tunti tolkulla. Tykättiin luonnosta. Ja minä opetin hänelle asioita jotka tiesin, en muita asioita. Kerran käveltiin niin kauas metsään että eksyttiin, ihan oikeasti eksyttiin... (vaikka tietysti minä sieltä olisin osannut tulla takaisin ihmisten ilmoille, olisi vain lähtenyt kulkemaan yhteen suuntaan) Mutta me siis eksyttiin. Ja koska Saagan äiti oli teatteriohjaaja, minä sanoin dramaattisella äänenpainolla että "olemme eksyksissä. tuskin koskaan pääsemme enää kotiimme!..." Saaga nuuhki kans ilmaa, katseli ympärilleen, ja käänteli päätään. Sitten se sanoi "isä, mä olen melko varma että me vielä päästään kotiin"...

    Voi että mä rakastin tota mukulaa taas entistä enemmän... "mä olen melko varma..."



    VastaaPoista
  29. Minun piti puhua yksi asia, nyt en muista mikä, menen ihan hämilleni. Eikun minulla ei dementian oireita ole ollut, tai ainakaan niin että itse ne olisin huomannut. Kyllä nyt ihmettelen.
    (miettii)
    Abiskossa, lähellä Norjan rajaa, on ihmeellinen putous. Itse sitä ainakin ihmettelen. Se on puoliksi maan alla, vesi on käytävänsä kallioon purrut, satojen miljoonien vuosien aikana, se on myös sen näköinen. Pelottava. Se on kyllä pelottava koski, kamala. (Itsemurhaa suunnittelevat ihmiset älkää menkö sinne.)

    Ps. Muuten reitti Suomesta Ruotsin halki Norjaan on upein juuri Ylitornio - Kiruna - Narvik. Mennään tunturien yli että HUITS vaan. (Maisemat ovat tosikaruja. Ja on jäätä ja lunta... ja latvialaisia turisteja jotka sitä ihmettelevät, mm. )

    VastaaPoista
  30. ... satojen miljoonien vuosien aikana... heh he. Vähennetään vähän.

    VastaaPoista
  31. Vinyylillä joka vonkui
    https://www.youtube.com/watch?v=mae_NJ_12sc

    niin meikäläinen oli voimistelusalissa joka oli koristeltu serpentiineillä. Oli konvailta. Ja ikäiseni tytöt, noin -14 v., kiinnitarrautuneina tanssivat siellä ikäisteni pojujen, n. -14 -v kanssa. Pari eriväristä valoakin paloi. Ja he nojasivat toisiaan vasten, nuo tytöt ja pojat, kuin olisivat hiihtäneet erittäin raskaassa maastossa. Minä en, en minä. Katselin sitä kaikkea sivusta vaan, puolapuiden alta, kuin Quasimodo. Pimeys onneksi oli ympärilläni kuin perhoset. "Oh may roses..." Kaikki, mitä siihen aikaan tiesin naisista, oli se, että he tekevät pahaa meille pojille. Silti kaipasin heitä, heidän pahuuttaan! Mutta Olli oli suulaampi, sitten Jukka, ja Markku... ei minulle jäänyt enää ketään! (Voi Harmi!)

    Toisaalta minä jo 12 -v ajelin hissillä edes takaisin Forssan kerrostaloja ja vedin kuivat PLÄTSKISTÄ vaan hissien peileihin.Se oli minulle harrastus. (Jotkut mukittelevat slalomsukset jalassa mäkiä, jotkut snokrlaavat, minä luin välillä Platonia. Ja keräsin insectoja. Mutta runkkaaminen oli kivinta.)

    VastaaPoista
  32. On joulukuuta, vähän ennen joulua, me olemme koulussa. Minä katson ikkunasta, siellä sataa lunta, maisema on pehmeä. Karhuvaaran Martti opettaa meille saksaa, olemme saksantunnilla, tämä on viimeinen tunti ennen Joulua. Ikkunan takana sataa lunta. Olen huono oppilas koska en lue läksynäni. Katselen lunta. Karhuvaara puhuu kauniisti. Lumi on kauniimpaa. Sitten Martti sanoo äkkiä että "Mikko, isäsi on osaava muusikko, laulapa sinä meille O' Tannenbaum". Enhän minä, voi hyvänen aika, ole omena joka on pudonnut puun alle. Lauloin silti. (Ja sain myös englanninkielestä, jota en edes lukenut, myäs 4sen. Kyä harmitti.)

    https://www.youtube.com/watch?v=7tLEIlvSg7g

    Ps. Parhaimmillaan mulla oli siis saksasta ja ruotsista ja algebrasta ja geometriasta (ja myös englannista, jota en edes lukenut) neloset (4). Fysiikasta ja kemiasta mulla oli vitoset (5) kun en käynyt ko. oppitunneilla.
    Muuten keskikoulun todistukseni oli aika keskivertainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hieno tuo Bocelli. Jos olisin kyennyt, olisin kuunnellut sen kaksin- tai kolminkertaisella kierrosnopeudella.

      Poista
    2. Joo, täytyy myöntää että hän vähän fraseeraa.

      Poista
  33. Arvosteluvihko, Riku Riemu
    Lukio
    IB KA 6,3/ 6,0 (syys/kevät)
    IIC KA 5,7, 5,7 (syys/kevät) Uskonto 6, kielioppi ja suull. esitys 6, kirjallinen esitys 7, biologia 5, kemia 5, matematiikka 5, Ruotsin kieli 5, Englannin kieli 8, Saksan kieli 5, Liikunta 6, Kuvaamataito 6, Musiikki 8.
    IIIB KA 6,4/6, 5 (syys/kevät)

    Kirjoitukset: Äidinkieli, Englanti,. Reaali L, Ruotsin kieli B. Yleisarvosana Magna Cum Laude vituttaakos,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poissaolotunnit

      IB syys 52, kevät, ei merkitty
      IIC syys 59, kevät 40
      IIIB syys 65, kevät 4

      Poista
    2. Minä taas poissaolotodistuksiin kirjoittelin isäni nimellä että "kuumetta". Niitä kertyi niin paljon että luokanvalvojani, kamalan herttainen suomenkielen lehtori Anni Teppo, sanoi minulle että "pitäisikö sinun Mikko mennä lääkärintarkastukseen kun sinulla niin usein on kuumetta"?
      En kumminkaan mennyt.

      Poista
    3. Minulla taitaa peruskoulun puolelta olla ainakin joku lastenkodin johtajan väärennetty allekirjoitus, tiijjä siiten, kuka sellaista teki. Joku mulkku varmaan.

      Lukiossa kun täytettiin 18, kauhea sota syttyi, kun natsiopettajat iästä huolimatta vaativat huoltajan allekirjoituksen. Tai ei se kai mikään sotakaan ollut, kun emme me sille mitään mahtaneet.

      Poista
    4. Millään en muista, vaikka yritänkin, milloin sen johtajafuhrerin nimikirjoituksen tein. Olisihan se junttipäädemaripaskahitleri sen myöhemmin huomannut. Osaisin minä sen eero laineen vieläkin vetäistä, jos joku tarvii.

      Se oli demari ja siksi saanut sen viran. Lapsia se yritti puoliväkisin tai väkisin nuorten kotkien leireille. Jotkut lankesivat. Minua se punalippu oksetti siihen aikaan, ajattelin, etten mene vaikka mitä tekisivät. neuvostoliiton vuoksi olin lapsena ja nuorena hyvin oikeistolainen.

      Poista
    5. Enkä tietysti silloin ymmärtänyt demarin tai kommunistin eroa, vain sen punalipun näin.

      Poista
    6. Sinä olet Riku jostain nyt kamalan katkera. Ole vaan, jos niin koet, enkä minä ainakaan mieti että miksi.

      En tiedä mitä olet kokenut, mutta sinulla on suhteellisuudentajua, sitä ei noin vain löydä. Olet tähdellinen ihminen. Arvostan mielipiteitäsi. (Ja huumoriasi - mihin pakenet.)



      Poista
    7. Olet varmaan oikeassa. Se on ihan tosi juttu, että silloin olin neuvostoliiton vastainen henkeen ja vereen. (typerä sanonta)

      Nykyään olen vain väsynyt. Katkeruuden asteen muut määritelkööt, minä en siihen halua sanoa mitään. Katkera en ole muille, katkera olen siitä, etten suurista luuloistani huolimatta pystynyt tässä elämässä tekemään yhtään mitään. Kaikessa olen epäonnistunut, eikä se ole liioittelua, eikä tämä ole mitään itsesääliä, vaan itsevihaa.

      Poista
    8. Suhteellisuudentaju... se on ehkä tärkeintä, tai miten niin "ehkä", mitä minä ihmisessä arvostan. Kyllä, on se tärkeintä. (Koska sen jälkeen tulee kaikki muu mitä ihminen on.)

      Poista
    9. "Onnistuminen" tai "epäonnistuminen" ... mitä merkitystä sillä on? Mitä me, jos olisimme "onnistuneet", tässä maailmassa olisimme muuttaneet? - Emme mitään.

      Riku Rakas, kyllä meille riittää, täytyy riittää, että oomme itsellemme rehellisiä... että emme petä sitä mitä pidämme oikeana. Se, että muut tekevät sankaritöitä, se on tärkeää, ja vielä tärkeämpää on että me kannustamme heitä; ei heitä olisi ilman meitä! - Sinä olet hieno ihminen eikä sev väliä, niin minäkin olen, eikä sekään kellekkään muulle kuulu. - Eletään!

      Poista
    10. Suhteellisuudentajuun en koskaan ole pystynyt. Syyllisyys on kiinnostava, ehkä ainoa kiinostava aihe. Minä esimerkiksi en ole koskaan syyllistynyt mihinkään. Vai olenko, en tiedä. Luulen, että sittenkin olen, mutta en tiedä mihin.

      Poista
    11. Mää aina joskus ajattelen että "onks tää maailma tosiaan näin paha"... Ja sitten kun mä tajuan, että on se, on se oikeasti näin paha... mää ajattelen että "antaa olla si".

      Koska... em mä tiedä miten muuten vois ajatella?

      Poista
    12. Ihmisen ajatus on maailmassa kiinni, on se. Ei voi ajatella asioita joita ei ole olemassa. Ikävä kyllä.

      Poista
    13. Kaikkea olisi varmaan tyhmää laittaa tähän.

      Mikis, kuinka me kukaan voisimme toisiamme tai edes itseämme mitata, vaikka minä sinua arvostan. Minä en tästä elämästä ymmärrä kuin kolme metriä viiskyt, ja nekin sentit vain ulkoradan puolelta.

      Poista
    14. Liityn tässä vain väärentäjien kerhoon. Äidin nimikirjoitusta ei ollut vaikea oppia. Ja kuumeen tunsin minäkin, sillä siihen aikaan sanottiin, että nuhassa ei saa olla pois, vain jos on kuumetta. Niinpä se olikin sitten suosituin sairaussyy ainakin meidän koulussa.

      Poista
    15. Ai, täälläkös se NuorWäärentäjäin Gatumus & Gehumis Kilta kokoontuu?

      Mikiksen kanssa muistaakseni puhuimmekin Vlatavassa siitä, että kumpikin osasimme väärentää nimmareita ja henkkareita ja myös teimme niin.

      Mutta Riku - olethan sentään selvinnyt elämässä suhteellisen terve- ja lähes selväjärkisenä ja itsekriittisenä kypsään ja kukoistavaan miehuusikään. Onhan sekin sentään jotain. "Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuori mies on hautaan valmis jo".

      Mitenköhän elämänsä eläisi, jos pääsisi tällä tiedolla kokeilemaan uudelleen? Saisikohan sitä enemmän? (Aikaan siis myös.)

      Poista
    16. Tätä olen tosiaan ajatellut enenmmän kuin yhden kerran... että olisin 15 -v ja mulla olisi 6den kympin kokemus takanani. Voi Jee! Ensimmäisenä siinä tietysti senaikaiset tyttöystäväni, 15 -v viiva 18 -v, saisivat kyytiä. Ja ihan varmaan olisivat tyytyväisiä! Aivan varmaan! (Niin varmaan että mun asuntoni oven takana oli jatkuva jono n. 15-30 vuotiaita naisia. Tai tyttöjä. Tai mitä nyt milloinkin. - Pakko olisi muuttaa muualle.)

      Ps. Voi jumatsukka kun olisi alle puberteetti-ikäisenä tiennyt sen, mitä nyt tietää, olisi käyttäynyt eri lailla. IHAN ERI LAILLA.

      ( - huokaus -)

      Elämä on liian lyhyt trippi ihmiselle. (Kas, hän nääs kuolee... Just, kun meinaa tajuata... mistä on kyse.) Voi, voi.

      Poista
    17. Täällä se on, NuorWäärentäjäin Kehumis Kilta. Mitään ei kuitenkaan kaduta.

      Kotsan - kotitalouden - tunnit olivat äärimmäisen ikäviä. Kaikki ruokatarvikkeet oli tarkasti laskettu, jopa perunat ja leikkeet. Kerran söimme Mallun kanssa nälkäämme kylmäkaapista pari makkaransiivua, ja kun pöytää katettiin, karmea Sylva, kotsan opettaja, huomasi, että neljä makkaransiivua puuttuu. Hän huusi kovalla äänellä, että onko joku syönyt makkaransiivuja? Helotimme Mallun kanssa niin punaisina, että meidän oli pakko tunnustaa. Jouduimme siitä sitten kauppareissulle ostamaan 4 siivua lauantaimakkaraa. Kyllä, 4 siivua makkaraa. Jatkossa sitten kuume pahalainen iski herkästi Sylvan tunneille.

      Poista
    18. Poissaoloja oli paljon, mutten muistaakseni koskaan väärentänyt yhtään nimmaria. Olin peruskoulun viimeisillä luokilla kamalan huono oppilas, todistuksissa viitosia ja kuutosia, nyhjäsin kotona - eli olin aika kiltti, kun en kuljeskellut missään huonossa seurassa (ellei omaa seuraani lasketa), piirsin vain ja lueskelin Schopenhaueria yms. ja podin psykosomaattista mahakipua.

      Enkä varmaan tekisi toisin näilläkään tiedoilla, jos siis joutuisin takaisin siihen samaan aikaan ja ympäristöön ja teini-ikäisen itseni nahkoihin.

      Hirmuista syyllisyyttä podin aina kuitenkin (mahakivun lisäksi).

      Poista
    19. Minulle kauheimpia olivat käsityötunnit. koska niillä oli aina jokin useita tunteja vievä projekti, ja jäin poissaolojen takia niin pahasti jälkeen, etten koskaan tainnut saada mitään valmiiksi.

      Todellinen hiiri kissalla räätälinä (minä hiiri, opettaja kissa) - näen edelleen painajaisia.

      Poista
    20. Käsityötunnit muistan minäkin kauhistuksena, Schnur. Olin toivottoman kömpelö niissä. En muista enää mitä työtä teimme, mutta minulla meni käsityössä käytettävä ohut valkoinen ompelulanka pahasti solmuun. Menin opettajanpöydän luo kysymään apua. Opettaja otti sakset ja napsautti langan poikki, ojensi solmuihin menneen ohuen lankarykelmän minulle ja sanoi tiukasti, että selvitä tämä kotona.

      Näytin sitten itkua tuhertaen solmurykelmää äidille ja hän koetti selvittää sitä virkkuukoukulla ja muilla välineillä. Ei auttanut, solmussa oli, vaikka äiti pakersi sen kanssa pää kumarassa pitkän illan.

      Muutenkin minä olin se, jonka patalapusta tuli vino.

      Toisaalta: olen taitava pitsinvirkkaaja, itseopiskelluty, kun ihastuin valkoisiin keveisiin pitseihin. Olen virkannut kalastajanlangasta verhoja ja pöytäliinoja ja mökin joka ikkunaan pienen ohuen pitsikapan.

      Poista
    21. Tuo pitsinvirkkaus on hyvä esimerkki siitä, että melkein mitä vain voi oppia, jos on motivaatiota. Minäkin olin käsitöissä kömpelö: ala-asteella vein pakolliset työt (sukat ja lapaset) aina lopulta kotiin kun ne eivät edistyneet käsityötuntien aikana juuri lainkaan, mutta eihän siitä kotonakaan mitään tullut. Äiti ne sitten neuloi valmiiksi.

      Vähän alle kouluikäisenä (tai ihan ekoilla luokilla) innostuin kyllä virkkaamisesta: virkkasin varmaan kilometreittäin hiirenhäntää, mutta siihen se sitten jäi.

      Piirtäminen ja muovailu olivat ainoat hienomotoriikkaa vaativat tehtävät, joihin minulla riitti motivaatiota, ja niissä olinkin sitten hyvä. Ehkä ne eivät olekaan varsinaisesti kädentaitoja, vaikka kyllähän niissäkin silmä-käsi-koordinaation täytyy toimia.

      Poista
    22. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, mitkä ovat kädentaitoja, mitkä luovaa taidetta - käytän tätä ilmaisua, vaikka se on kliseinen ja epämääräinen.

      Katselin eilen verkkoantiikkikauppojen sivuja. Yhdessä niistä oli vanhoja hyvin kuluneita umpipuisia ja puusepän tai ihan vaan työssä harjaantuneen ammattimiehen tekemiä ovia, ikkunanpokia, tuojeja, kaappeja, pöytiä ja erilaisia hyötykalujen osia. Nyt ne käyvät taide-esineistä ajan patinoineen, vaikka ennen ne olivat vaatimattomia hyötyesineitä. - Puhun siis ihan talonpoikaisantiikista, en mistään kiiltävästä biedermeirista tai rokokoosta. - Talonpoikaisantiikin ohella mielisuuntani on jugend (art nouveau).

      Poista
  34. (akateeminen yleisö hälisee pitkän aikaa. pölinää vaan kuuluu ja kuuluu. kunnes sitten tämä puhheenjohtaja petteri van Buch kopauttaa nuijaansa pöytään ja sannoo kovalla iänellä että)
    "No niin jumalauta, nyt pulinat pois".
    Seurakuntahan vaikenee het.
    Kaikki vaan hiljaa hipelöittevät sormiansa. Jotkut taas ei.
    Buch sanmnoo kovalla iänellä että:
    "Haistakaa vittu kaikki".
    Sitten hän tuas kopautta nuijallaan pöytää. Ja se on siinä ny sit taas, tää kokous, eikä siitä voi mihkään valittaa. Porukka vaan valuu ulos kokkoushuoneesta. Jotkut menee heti Seurahuoneelle ottamaan dropin, jotkut taas (heitä on vähempi) menevät suoraan kotiinsa. No, sama se mitä tekeevät, koska aamulla kumminkin akat haukkuu miehensä, vaikka ei ne ei olis tehny mittään. Ja Petteri van Buch haukottelee kuin Aurinko.

    Kirj. mikis patalappu

    VastaaPoista
  35. Totta kai minä kadehdin Rikun noita... mitä nää nyt on... noita numeroita. Etenkin enklannin kasia! (Mutta mulla oli urheilusta 11. Tosin torkkarissa vaan Kymppi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän noita minäkin kadehdin, - kunpa tuohon edes pystyisin. Mutta ei, kun ei.

      Löysin arvosteluvihkoni pahvilaatikosta, kun sitä tutkin. Sillä ekalla kertaa tutkiessani hukkasin kännykkäni siihen laatikkoon. Toisella kerralla kännykän löysin. Paskaako sillä enää, kun jo uuden samanlaisen olen ostanut.

      Poista
    2. Tiedän, miltä susta tuntuu. (valehtelee) Nimittäin kun kerran etsin identiteettiäni (valehtelee enemmän) niin en löytänyt sitä mistään. Silloin ajattelinkin (nyt ei valehtele) että "ei sev väliä".

      Ps. Mutta jotenkin vittumainen maku mulle tästä prosessista kumminkin jäi. En tiä miks. Mutta aina kun ajattelen tätä asiaa sillain takaisin päin toisinpäin, niin ajattelen, että ihan hyvin siinä olisi voinut käydä toisinkin. Eikä kukaan olisi huomannut.

      Poista
    3. Oma kymppini oli kuvaamataidossa, edes äidinkielestä en saanut täyttä kymppiä, vaikka kirjoitin ylioppilasaineenikin laudatur plussana. Meillä ei synkannut suomen maikan kanssa. En pysynyt niin sanotussa pilttuussa kirjoituksissani. Kerran kirjoitin koko aineen muka puolalaisena taiteilijana. Se oli oikeasti aika hyvä, mutta opettaja antoi 7-, ja tuo miinus oli selvästi venytetty kohden paperin oikeaa laitaa. Loppuun oli kirjoitettu punakynällä: Miksi tämä verhoutuminen puolalaiseksi? Opettaja ei suvainnut mielikuvituksen lentoa tai mitään muuntautumisia. Kuivat asia-aineet olivat hänen suosikkejaan (Omakotitalo vai kerrostalo -tyypit). Reaalissa olin hieman laiska lukija, vieraissa kielissä vaivauduin keskitason verran.

      En siis ollut kiltti kympin tyttö, joskaan en kauhean tuhmakaan. Olin mieluummin sellainen hiljainen piiloutuja, lamppuni vakan alle laittava tyhmä neitsyt. Kaikki resurrssini menivät elämästä selviytymiseen.

      Poista
    4. Kyllä sinusta, Oi Iines Kamala, kaikesta huomaa että osaat kirjoittaa muullakin lailla kuin puolalaisena. (Nam, nam.) Ei kun ihan totta: rakastan kielenkäyttöäsi. Ja (huokailee vähän aikaa itsekseen, lievässä "kuumeessa"...) miksen myös sinuakin. (alkaa yht´äkkiä vastustamattomasti läähättää)

      Poista
    5. Tule rakkaani, käydään Norjassa. Ajelen autoa.

      nimim. "mikko"

      Poista
    6. Ja siis, rakkaat ystäväni, minusta on kamalan kiva ajella Norjassa. Osaan ne mutkaiset tiet (= minulla on rekkakortti). Yövytään leirintäaluemökeissä, se ei ole probleema. Eikä ihmissuhteetkaan tietysti ole probleema: so. naiset pitävät polvensa yhdessä. Samoin miehet. Koska... luonto norjassa on niin kamalan käsittämättömän kaunista, että en käsitä. (Siks mä siellä tykkäänkin leidata.)

      Tule, rakkaani, lähtekäämme landelle:

      https://www.youtube.com/watch?v=J_dEOqZxmNA

      Poista
    7. Meillähän on hyvin paljoin yhteistä. Ajattele vaikka itse. Olemme kumpikin kauppaloiden kasvatteja... Turku on meille lähin suurkaupunki.. yms. Olemme sielunsisaruksia. Ei meitä eroita toisistamme - vaikka kuinka tarkkaan katselisi - kuin sukupuolemme. Siinä me (no vähän) eromme toisistamme. Mutta mitä se haittaa! Rakastan sinua, tunti tunnilta enemmän, vaikka olisit lesbo. Eikä sekään minuna, päin vastoin, haittaisi että itse olisin homo. Koska... minulle sinä olet enkeli joka riisut siipesi (TÖMPS, TÖMPS) makuukammarissani jossa en juuri sillä hetlellä, i´m sorry ole, koska olen Stubbin kanssa ottamassa selfietä itsestäni ja hänestä. (Sitä paitsi hampaatkin pitää pestä ennen kun menee maate.)

      Ps. Jos joku ihan oikeasti haluaa lähteä pikkuautomatkalle Norjaan, tulkaa mun mukaan. Siis... bensat puoliksi ja sillä lailla. (Ei mitään muuta panna tietenkään puoliksi! - Voi hyvänen aika että sellaista ees ajattelette!) Norja on minulle toinen kotimaani, toinen on Eesti.

      Poista
    8. Norjan ja Ruotsin välillä on sellainen erämaa jossa ei ole mitään, ei mitään. Tuntureita vaan, eli kiveä. Ja joku hermostunut lintu joka pelkää että minä tulisin tuhoamaan hänen poikueensa... en tule, en tule. Kaikki muu on hiljaisuutta, kaikki.

      Rakstan Norjan luontoa. Tuntureita.

      Poista
    9. Hihii, mikis - vai lesbo. Tuon kauniimpaa rakkaudentunnustusta ei nainen voi saada. Rakastan sinua vaikka olisit lesbo. Siis mitä ovat tähtisilmien ja hoikan uuman ylistykset tämän rinnalla - tomua ja tuhkaa, valuvaa hiekkaa, sanon minä.

      Vaan, mikis mikkelinpoika, näkyykö täällä palopuheita lesboille, näkyykö Sapfon säkeitä tahikka muuta feminiinistä lihanhimoa?

      Oikein harmittaa etten ole lesbo. Miten tärkeän ja riipaisevan blogin siitä lähtökohdasta saisi: Lesbona Lievestuoreella, Homona Humppilassa tai Naisrakkautta Naantalissa.

      Tämä kaikella kunnioituksella ja rakkaudella kaikkia seksuaalisia variaatioita kohtaan.

      Poista
    10. Ei täällä tosiaan mitään lesbo ylistyksiä näe. Se on harmillista. Minun pääni on niin avoin - täynnä avoimia hautoja - että mielelläni ottaisin vastaan uusia haasteita. Lesboista tykkään yhtä paljon kuin keistä tahansa muista, paitsi vähän enemmän. Heidän kanssa Ei tartte ajatella, siis sivulaiseissakaan, että "koskas mä pistän ton lyijykynäni sinne penaaliisi..." tms. Ihan tyhmää ajatella sellaista. On. (On, on!)

      Poista
    11. En muuten tunne yhtään lesbonaista. Edes biseksuaaliksi kukaan ei ole ilmoittautunut. Sen sijaan homoja tunnen. Yksi oli ex-mieheni paras kaveri, tyttären kummi, ja tämä homomies oli salaa rakastunut mieheeni. Tästä asetelmasta syntyi mielenkiintoisia tilanteita. Naiset ovat vielä vähän kaapissa, luulen. Ainakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Miehillä on tässäkin paremmin. Luulen, että lesbonaisella on vaikeaa etenkin työelämässä, eri tavalla kuin homomiehellä.

      Poista
    12. Nää metaforat "lyijykynä- pnssarivaunu" mulle tuli mieleen kun kävelin Haminassa. Kävelin siellä puistossa jossa oli kaikenlaisia panssarivaunuja ja niitä vastaan kehitettyjä panssarivaunutykkejä. Ajattelin, että miten surkeaa ihmisten elämä oikeastaan on, ja sitäkin minä ajattelin, että tämmöisiinkö tuotekehittelyyn me luovuutemme uhrataan... Ajattelin paljon erilaisia asioita, oli kevät ja linnut lauloi, sitten minä menin Rossoon syömään kalaa. Mää muistan kun mää aloin yhtä äkkiä kamalasti itkemään ja se tarjoilija tuli siihen ja tuuppi mua olkapäästä että "mitäs ny, mitäs ny". En osannut sille selittää mistä oli kyse.

      Poista
    13. Mun kaikkein suurin mokani - tää täytyy myöntää - oli kun Seppo Nummi yritti iskeä minua Prahassa. (Olin silloin hirvittävän nätti ja kamalan nuori, kuin kerubi, ja Kaijan kanssa siellä.) Voi vittu, tai siis harmi, että en siis suostunut... en ymmärtänyt mistä oli kyse... olisinhan minä joutanut... siis muuhunkin käyttöön kuin katselemaan matkailunähtävyyksiä. Joita Prahassa jonkin verran on, ei kamalasti.

      Muuten se on kaunis kaupunki.

      Ps. Seppo Nummi, ja tämän luin n. 15 vuotta myöhemmin, niin tota noin flanseerasi tälläisen aforismin (omasta biseksuaalisuudestaan) että "miksi pitäisi juoda aina punaviiniä. miksei välillä voisi juoda myös valkoviiniä?"

      Minä, vähän juoppo kun olen, mutta vain vähän, juon välillä myös Mustaa viinaa. (Jota saa vain Islandiasta.) - Se on jumalattoman pahaa! (Aina kun sitä juo, ajattelee, että mitä pahaa minä nyt taas oon jollekkin tehnyt... on se niin pahaa.)

      Poista
  36. Nylahan tätä Martti Karhuvaaraa kerran saksantunnilla ilahdutti kun martti kysyi jotain tavattoman monimutkaista saksalaista kielioppiknoppia, jossa siis der sanan tilla oli dem, tai jotain sellaista, eikä kukaan luokassa osannut vastata että miksi? Silloin Nyla viittasi, ja Karhuvaara ilahtuneena sanoi, no Eero sentään tietää... Eero vastasi että "ehkä siinä on painovirhe, herra maisteri"...

    Ei ollut, ei ollut. Mutta kuus ällää Eero silti kirjoitti.

    VastaaPoista
  37. Kerran Mikis kysyit soulia ja minä tarjosin jotain. Perustat ovat kuitenkin Sam Cooke ja Otis Redding. Otis tässä laulaa, että muutos on tulossa. Koska se tulee, ja mitä se koskettaa?

    En tiedä, olen niin kännissä, että minun olisi jo useita tunteja sitten pitänyt mennä nukkumaan.

    VastaaPoista
  38. Tässä ihminen haluaa sanoa paljon? Ehkä, ehkä liikaa?
    En tykkää.
    Erittäin huono laulu.

    VastaaPoista
  39. Rikun musiikkivinkeistä pidän, siksi niitä olen pyytänytkin, noin 76,9%sti olen (melkein) samaa mieltä kuin hän. Se on vitun paljon. Tosin... kaipaan (koko sydämmeni pohjasta) että Riku välillä suosittelisi meille myös Abbaa ja Katri Helenaa. (Enempäähän ei meikäläinen voi enää toivoa. Tietenkään.)

    VastaaPoista
  40. Yö yhtye olis kans kiva. (samma)

    VastaaPoista
  41. Ilman Rikun blues-vinkkejä tietäisin maailmasta vähemmän, mitä nyt tiedän. Blues... käheä-ääninen äijä (saa olla ämmäkin) ja kitara (saa olla epävireinen pianokin), tausta on siinä. Sanat on sitten siinä edessä.

    Blues, oi blues. Sanat on välttämätön paha. Blues on notkumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden 1981 Puistobluesin pääesiintyjä oli Taj Mahal, suuri bluesnimi. Äijästä ei kuitenkaan jäänyt minulle oikein mitään mieleen, Stan Webbin Chicken Shackeineen sen sijaan muistan aina. Tämä on varmasti liian meluisaa sinun makuusi, Mikis, mutta jumalauta, että musiikkilehdessä silloin entiseksi pilkattu äijä oli kovassa vedossa. Vanhankylänniemi meni aivan sekaisin ja siellä siihen aikaan oli sentään paljon kovia bluespuristeja.

      Ikimuistoisin konserttielämykseni, joka oli jo painunut taka-alalle, mutta You Tube mahdollisti sen, että muistot tulivat hyvinkin elävästi mieleen.

      Tätä ei kannata kuunnella, tämä on Rokkia. Prisoner. Minä kun kuuntelen, laitan äänet täysille ja luulen olevani jälleen nuori,

      Minä muistan englantilaisen, jo reissussa hieman, mutta ei liikaa, rähjääntyneen roikkarin, joka soitti kesäisen järven rannalla meille parille tuhannelle ihmiselle ikimuistoisen keikan.

      Poista
    2. Minä vilkuilin Puistobluesin historiaa netistä ja huomasin, että olen nähnyt myös Helsingin Kallion suuren bluesmiehen, Eddie Boydin. Hänen kappaleillaan Clapton ja monet muut ovat takoneet isoa rahaa. Boydin konsertti on täydellisesti pyyhkiytynyt mielestäni, samassa konsertissa esiintyneestä Albert Collinsista minulla on jotain muistikuvia.

      Nuo ovat sähköisiä, mutta Delta-blues, akustinen blues, on ollut rakkauteni hyvin nuoresta, etten sanoisi pienestä, lähtien. Ennen maailmassa sitä ei tosin paljoa kuullut, kun radiosta tuli vain Tulipunaruusuja perseessä ja Tango Pelargoniaa.

      Poista
    3. Anteeksi Iines, ja muut, että tämän tähän linkkaan. Mutta tämän reilun pari tuntia kun kuuntelee, tai edes vähän sieltä täältä, voi huoleti sanoa tietävänsä Delta bluesista paljon. Tämä minulla usein kuulokkeissa soi, kun kirjoitan näitä tärviömäisiä juttujani.

      Poista
    4. Ennen blues ja jazzdiggareissa oli paljon kulttuurisnobeja, ilmeisesti niitä on vieläkin, kun lukee You Tubesta jazzlevyjen kommentoijia. "Nöf, nöf, tämä on liian sitä tai tätä" ja "nöf, nöf, nöf, eihän tää vaan ole kaupallista".

      Kirjaston musiikkiosaston hoitaja oli fiksu mies. Minä menin sellaiseen pieneen koppiin kuulokkeista kuuntelemaan silloin vähän toisella kymmenellä ollessani useimmiten kai Beatlesin sinistä tai punaista kokoelmaa. Kukaan kavereistani, oman ikäisistäni, ei tykännyt Beatlesista, se oli out, out, out ja vanhoja pieruja.

      Sillä kirjaston musiikkiosaston hoitajalla oli parta ja se kuuleman mukaan tykkäsi Charlie Parkerista. Sellainen herätti kunnioitusta, kun itse ei pystynyt moisesta ymmärtämään mitään.

      Poista
    5. Tässä kappaleessa, ja etenkin sen esipuheessa, on kaiken rytmimusiikin kuuntelun syvin olemus.

      Ja Tarmo Manni kiteytti ehkä tahtomattaan mm. rokin sisälmykset tässä upeassa kappalessaan, jonka taustalla aikansa ihanat televisiokuuluttajattaret laulavat omia tsubidubejaan.

      Poista
    6. Kirjasto ja kuulokkeet... voi että mullakin on siitä paljon muistoja! Ahdistavan ihania! Minä tosin kuuntelin brandenburgilaisia, en elvistellyt - kelle minä olisin elvistellyt? Kuuntelin vaan. Minulla oli pari eesti-suomi sanakirjaa polvillani, eestinkielinen lauseoppi pöydällä, pari muutakirjaa... Kirjoitin kirjettä Ly Vasaralle. Rakastin häntä. (Koska olin pomppinut hänen häpykukkulansa päällä, niin kauan ja niin yksin, ikään kuin koko ikäni. Ja siinä puutalossa jossa hän asui, Kalamajassa, oli pihalla kamalan vihaisia nokkosia; ne aina pistelivät minua.) Joskus kerron teille mitä minulle on tapahtunut Tallinnassa, nyt en enää jaksa. Paitsi kerran kun sieltä taas tulin, Georg Otsilla, niin Anu Pentik meinasi viedä minut väkisin Posiolle... tästä olen puhunutkin. Se oli ihan siinä ja siinä, tai vielä lähempänä, että minusta olisi tullut joku "herra keramiikkatehtaan johtaja"... joo. Nimittäin kamalasti minä sitä ihmettelisin. Mä luulen, että se Firma olis menny mun johdolla konkurssiin.

      Hmnh. Em mä osaa laskelmoida. Mä ostan kalliilla ja myyn halvalla, musta se on kivaa. Aina olen hävinnyt kaikessa, mulle raha ei merkitse mitään, oon lyönyt 200;- euroa raha-automaattiin yhtä kyytiä ja toivonut että en voittaisi. Mulla on aina joko liikaa rahaa tai sit liian vähän, em mää osaa olla rahan kanssa tekemisissä. Välillä olen kamalan pihi, en tiedä minkä takia, sit taas äkkiä heittelen rahojani perkele vieköön minne vaan. Kaupassa en katso mitä jokin maksaa, ei sillä ole merkitystä, paitsi oluista minä katson mikä on tarjouksessa. Senkin vain periaatteellisista syistä. Joka saatanan kuukausi mulla on tilillä enemmän rahaa kuin viime kuukautena. Vittu, se vaivaa mua.

      Poista
    7. Lilianin (= Ly) pihalla kasvoi 180 centtimetriä pitkiä nokkosia. Aina, kun aamulla kävin siellä kusella, ne pistelivät minua. En oikein tykännyt semmoisesta. Mutta sitten kuin joi muutaman lasillisen vodkaa, se unohtui (= ne nokkoset). Lylla oli poika jonka nimi oli Taivo. Se oli aina suu virneessä, ihan kuin Hangonkeksi, kun se näki mut. Yhtä paljon minä pidin hänestä. Se käveli mun kengät jaloissa, KLONKS KLONKS, pitkin huoneita. Sitten Ly pisti sen nukkumaan, eteiseen, pinnasänkyyn... että mee oltais saatu rauhassa nussia. (Mutta aina välillä se tuli katsomaan mitä me siellä puhkutaan. Lyy oli vihainen sille.) Minä taas ajattelin että ... huh,huh... välillä saa huilata. Ly... sanoin häntä Lilianiksi, se tykkäsi että sanoin häntä siksi. Hän oli töissä lastentarhassa, kävin minäkin siellä, mutta kun minä tulin Tallinnaan niin hän otti aina vapaapäiviä. Aamuisin joimme bulgaarialaisia punaviinejä, keskipäivällä teetä ja bulgaarialaisia valkoviinejä, illalla vain vodkaa. Ja yöllä kans. Ja aina meillä oli riitaa siitä... kun minä olisin halunnut vodkan kanssa blandinkeja, se taas ei käsittänyt... se irvisteli (kuin kissa) mulle siitä kun sekoitin appelsiinimehua vodkaa... "Yäk", se sanoi. Ja kippasi vodkalasillisen tosta vaan kurkkuunsa, raakana. Tunsin itseni tissuttelijaksi... vaikka ihan varmaan en oo eilisen teeren poikia! Ev varmaan oo! Mä oon juonut keltä tahansa jalat alta, kukaan ei oo juonut multa, paitsi sitten tää Lilian... No joo, se levitti jalkansa. Eikä siinä mitään, mitäs siinä. Mä tiedän erilaisia asioita, en kaikkia - en tietenkään (koska en ole Kemppinen), mutta kyllä mä aika paljon asioita tiedän... Asioista, jotka kiinnostavat minua. On olemassa tällainenkin legendajuttu, että on olemassa (muka) sellainen vittu joka silppaa miehen kullia pitkin ylöspäin... heh, heh, eihänhän sellaista voi olla. Toiveajattelua sellainen.

      Paitsi että Lilianilla oli.

      Poista
    8. Kaksi tapaa keittää kahvia: "Minulla on kaksoisveli, jolla on jo levy. En minä muista mikä levy se on. Jos totta puhun, niin ei hän sitä kuuntele, hän kurkistelee siitä reiästä, niissähän on se reikä. On kiva laittaa illalla kohdevalaisin päälle ja katsella siitä reiästä varpaitaan. Ne näyttävät aivan erilaisilta, aivan kuin joku taidete...taulu."

      Poista
    9. Kerran oon ihmisille keittänyt kahvia, tää oli jossain kommunististen nuorten kokouksessa... ja siitä kahvista (en ollut ikinä ennen kahvia keittänyt) tuli niin kamalaa että se ensimmäinen ihminen (onneksi ei puoluesihteeri) kun sitä siemaisi niin se saman tein sylkäisi sen pois suustaan "Hyi helvetti, mitä tää on!?"

      Nykyisin, siis siitä lähtien, mää keitän vaan teetä. Teetä on mukava juoda, tollain itsekseen, kun tekee pari voileipää sen kanssa. Juusto on hyvää leivänpäällä. (Ja etuhampaat.)

      Poista
    10. Pidän kissoista. Aina mulla on ollut niitä, ei nykyiusin ole. Kissat eivät turhia juttele, kävelevät vaan (häntä pystyssä) hiljaa toisesta huoneesta toiseen huoneeseen. Heidän hiljaisuudesta minä pidän. Vaikka siitä minä en pidä kun ne katsovat minua, hievahtamatta, niillä isoilla pyöreillä silmillään että mitä minä teen... Koska en osaa selittää sitä, heille.
      Diggaan kissoja!

      Poista
    11. Kissoilla on pehmeät jalat! (Kumpa ihmisilläkin olisi.)

      Poista
    12. Kerran Ly, kun heräiltiin, oli aamu ja se tunki itsensä mun viereeni, niin sanoi: "Mikko, mulla on ollut paljon miehiä. En ole sitä sinulle uskaltanut sanoa, koska pelkään että loukkantuisit". Sit se hiveli mun tukkaani. "Mut sä olet paras."

      Em mä mitään siihen sanonut. En oikein osannut. Mitä tommoseen osaa sanoa? Päätin olla vaan hiljaa. - Ps. Mutta em mä koskaa oo, kun oon naisen päällä ollut, että "hop hop ja sen jälkeen dirlan dei".. Mulle on tärkeintä, mitä mä osaan tehdä, että naisella on kivaa. (Kauheita paineita sen suhteen joskus oli, silloin nuorempana, mutta kyllä oli viriliteettiäkin!... Tää on pakko tunnustaa.)

      Poista
    13. https://www.youtube.com/watch?v=C5uCnWOtWRM

      Kuju on kiva.

      Poista
    14. Ja basso pompottaa tätä sävelkulkua kivasti. Ai-ka kivasti....

      Poista
    15. Kukahan tota kontrabassoa soittaa? Ammatti-ihinen ainakin on. Kävelee nuotit läpi yhtä vakuuttavasti kuin muurahainen. Voi Hitsi! (Sulaa betoonia. Jazz-ihminen on. Takuulla.)

      Poista
    16. Siis muutenhan tämä kappale on kamala. Ihan kamala! (Lähinnä parodiaa jostain huonosta jutusta.)

      Mutta Kuju on kiva!

      Poista
    17. Siis sähkösoitin tuo basso on. Kuulee soundista. On liian päällekäyvä. Mutta kontrabasson rekisterissä hän noita nuotteja juoksuttaa. Tai nyppii... ihana ihminen! Daa... daadaa daa daa. Ihan älytön jenkka. Yrittänee kai matkia jotain irkkujuttua...? Ei ainakaan onnistu.

      7 -. (eli seitsemän miinus)

      Poista
    18. siis sävellyksestä seiska!

      Poista
    19. Sliipparit oli välillämelkein yhtä hyviä - siis laulamaan - kuin Lapinlahden Linnut. Tässä on oikea tapa ottaa asioihin... välimatkaa. (Mennään kylpemään...!)

      https://www.youtube.com/watch?v=BnXL1NbLzmI

      Irmakin varmaan tykkäisi. Miksei muka ei? (Tykkäisi ainakin jos korjaisi ne tekohampaansa. Jotka narisevat. Ja pukeutuisi kerrankin vähän säädyllisesti kun lähtee iskemään miehiä sitlä Rengon keskiolutpaariaa. Aina se kulahtanut puputyttö puku päällä. Eihän sitä enää edes varikset säikähdä. Tyttö on liki 72 -v ja vetää stringit jalkaan, eikä sit justa muuta... päinvastoin. On aina niitä stingejäkin vetämässä pois kintuistaa.. Alma, annatko mulle nitron. Kohta jysähtää.)

      Poista
  42. Ja tässä meillä on nyt haastateltavana, kas kun näin sattuikin, Kalervo Kulsa joka äsken kävi testaamassa tätä "Unelma" patjaamme. - No, miltäs Kalervo tuntui nukkua tuon patjan päällä? No, kyllähän se. Eli yö tuli hyvin vietettyä. Juu. Ja Nukku Matti ei hhäirinnyt? Ei se... Maire enempi. Kuka Maire? No se kans halus testata sitä patjaa. Kyllä meillä hyvin meni. Siis sinä et nukkunutkaan sillä "Unelma" patjalla jonka me sinulle annoimme testattavaksi, vaan... Juu en nukkunut en. Eikä Mairekakaan. Mitä te sitteen jos saan kysyä teitte? siis sillä "Unelma" patjalla joka oli juuri teitä varten viritetty? Ei mee mitään. Paitsi paneskeltiin. Olitte sukupuoliyhdynnössä!?! No, voi sen niinkin sanoa. Jos haluu. Ettekä... ottakaa huomioon että tämä on suora lähetys... ette siis yhtään häpeä? Ai Mairea vai? E.

    VastaaPoista
  43. Einesbaari on saanut peräti kolme lukijaa lisää! Sen kunniaksi voisi ottaa keskusteltavaksi jonkin sellaisen kirjan, joka kiinnostaisi ja olisi innostava. Kenties jollakin tapaa merkittävä ja myös melko tunnettu tai sellainen, joka herättää lupauksia.

    Voisi tehdä samoin kuin viimeksi. Ei erillistä mittavaa kritiikkiä, vaan suoraan keskusteluun ehkä pienen esittelyn jälkeen. Muukin käy?

    Ehdotuksia?

    PS Kuunkuiske, muistan ehdotuksesi, mutta kirja oli ehkä aika tuntematon eikä se siksi tainnut innostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske on ihana ihminen. Hän on tummatukkainen kuin tropiikin yö. Hän istuu Paunun bussissa ja katsoo ikkunasta ulos. Pimeys katsoo häntä takaisin. Mutta Kuunkuiske on niin vahva ihminen... on, on... että ei hän siitä häkelly.

      Ps. Tykkään Kuunkuiskeen mielipiteistä.

      Poista
    2. Olisi mukavaa, jos Kuunkuiske vielä innostuisi kirjoituksensa tekemään. Minua hieman nolottaa, kun yhden lupasin, mutten saanut tehdyksi.

      Poista
    3. Kuunkuiskeen ehdottama kirja oli itsellenikin tuntematon, siis en ollut lukenut sitä.

      Olisikin hyvä, jos ehdottaisitte kirjaa, joka on jo herättänyt kiinnostusta tai on jollakin tavalla merkittävä. Ja jonka edes joku olisi lukenut tai olisi halukas lukemaan.

      Poista
    4. Peltirumpu? (Die Blechtrommel) Se pitää sisällään kaiken, tai ainakin aika paljon kaikesta. Ei tarvitse lukea kuin ensimmäinen sivu, ja viimeinen, niin ymmärtää paljon, hyvin paljon. Ps. Itse, kun aikoinaan synnyin, äidistäni, niin minä kans kuin Oskari katselin kattoa. (Pakkohan siinä oli, syntyessään, katsella ylöspäin.) Katossa paloi lamppu jossa luki AIRAM... ajattelin että äitini nimi on siis Maria...? Grassin romaani, joka pitää sisällään koko Euroopan 1900 luvun (samoin kuin Bertoluccin elokuva "1900") loppuu lastenloruun. Se on hyvin merkittävä loru. En muista sitä oikein mutta siteeraan sitä silti:

      (hitsi kun joutuu ite sepittelemään... koska en tosiaan muista...)

      "Aina minua vainosi Musta Köksä.
      Vaan nyt hän käy minua vastaan myös, Köksä.
      Takin hän kääntää, Musta.
      Eivätkä lapset enää laula, kun laulavat,
      joko Musta Köksä tullut on?
      On, on."


      Minusta tässä on Euroopan 1900 luku. On, on.

      Poista
    5. Olin polvihousuinen pikkupoika kun luin Grassin "Kissa ja hiiri" kirjan. Olin niin tohkeissani siitä että en meinannut enää millään mahtua pöksyihini. (Se taas ei tietenkään kenenkään muun probleemi ollut kuin mun.) Elämäni yksi tähtihetkiä on kun Wuppertaalissa sain tavata Grassin. Tai en minä häntä kätellyt, se jono hänen luokseen oli niin pitkä, mutta kuuntelin kun hän puhui. Melkein jotain siitä saksasta myö ymmärsin - kiitos Aino Reistolle. Hänen puheensa oli hyvin polveileva. Ja Grassin vieressä myhäili Willy Brandt. SDP:n puoluekokouksestahn oli kyse. Ja kaksi kamalan karismaattista henkilöä ... ei mitään Alexander Stubbeja.

      Ps. Wuppertaalissa on muuten semmoisia paikallisjunia jotka menevät tavallaan ylösalaisin. Tai roikkuvat... on muuten ihan jänniä. Matkustelin niillä.

      Poista
    6. No tässäpä mainio ja ajankohtainen ehdotus! Itse osallistuisin mieluusti keskusteluun. Kirja on luettu ja elokuva katsottu, viimeksi kyllä monta vuotta sitten, joten kertaan opuksen mielelläni. Entä muut? Kiinnostaako?

      Vai pannaanko Einesbaarin ovipieleen teoskysely ja tämä sinne joukkoon?

      Poista
    7. Kiinnostaa.

      (Tunnustus: en ole lukenut kirjaa enkä nähnyt elokuvaa. Tein kummastakin varauksen kirjastoon.)

      Poista
    8. Kirja herättää siis kiinnostusta, jo kolme ääntä!

      Pidetään asiaa vireillä!

      Poista
    9. Schnur... johtolankaseni, jos et siis ole ikinä lukenut Peltirumpua, kadehdin sinua. Koska sinulla on siis se ilo vielä edessäsi.

      Ps. Toisaalta... mä välillä epäilen että olet KGB:n agentti. Kun heittäydyt toisinaan niin viattomaksi... 'em mää mutta pojat'... Hmnhyyy.

      Poista
    10. Minä saan tyttäreltä tuon elokuvan, jota on muuten vaikea saada, kun se on loppuunmyyty eikä valmisteta. Kirjankin aion kerrata.

      Poista
    11. Rosebudin nettikaupassa näyttäisi vielä ainakin olevan (ei myymälöissä), kirja samoin "uutena upeana suomennoksena (2009)". Taisin varata kirjastosta sen vanhemman suomennoksen.

      Poista
    12. Вы очень умный, товарищ, мой друг, мой попутчик Мишка. И то, какой очаровательный ребенок на крыше вашего Москвич!

      Poista
  44. Tampereella Verkatehtaan kadulla on Raf. Haarlan palatsi, sen portaikossa on leijona joka pitää käpälissään graniitipalloa. Aina, kun ajattelen sitä, ajattelen Leonooraa. Haluaisin olla se pallo.

    VastaaPoista
  45. Liisulle sanoisin ... tai ehkä on parempi että sanon miehellesi, mitä ajattelen. Tai en tiedä. Jos joskus nimittäin, täysin sattumalta, törmään mieheesi niin sanon hänelle "Oi, Eij".

    VastaaPoista
  46. On sitten ihmisiä, edelleen naaraita, joille sanon toisia asioita, joita en sano niitä teille. Tykkään tytöistä.

    Ja Günter Grasskin meni kuolemaan. (Minulle kaikkein läheisin kirjailija.) Pertti Ylermi Lindgrenkin kuoli. (Voi että minulla ja Kirstillä oli hauskaa hänen kanssaan.)

    Kaipaan kaikkia. Kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huijarit kiehtovat minua. Ei eroottisesti, vaan ihmisinä. Pidin kovasti Pertti Ylermi Lindgrenistä, sillä hän oli hyvä ihminen - se näkyi hänen elekielestään ja silmistään. Hänhän kouluttautuikin vanhempana uudelleen ja työskenteli vanhusten hoitopaikoissa heitä auttaen.

      Jos Pertti Ylermi aiheutti jollekulle pahaa mieltä, menköön neiti tai rouva itseensä ja miettiköön omaa sielunsa tilaa. Onko ollut itsellä vääränlaisia odotuksia mieheltä, vääränlaisia odotuksia elämältä sen sijaan, että olisi katsonut toista ihmistä kunnolla ja havainnut. Onko tullut oltua henkisestä laiska?

      Poista
    2. Pertti oli kamalan empaattinen ihminen. Sydämellinen. Kun se katsoi sua silmiin, niillä isoilla mantelinvärisillä silmillään, sää uskoit heti kaiken mitä se valehteli. Koska... ei hän pahaa kellekkään koskaan tahtonut tehdä. (Mitä nyt välillä venyytti todellisuutta... Mutta miksei niin saisi tehdä?)

      Pertti oli symppis!

      Poista
  47. Kaipaan teitä - myös maanteitä. Kaipaan polkuja jotka vievät minut sinne minne en haluaisi. Selittämättömiä seikkailuja minä kaipaan. (Pilluista ei enää oo niin väliä. Mutta saa toki niitäkin olla, jos on.) Tykkään ajaa autoa, osaan ajaa autoa. Vuoret tekevät minut herkäksi, en mahda niille mitään, vuoret ovat jotenkin kamalan peruuttamattomia. Rakastan heitä.
    Ps. Kusipäisistä ihmisistä en tykkää yhtään.

    VastaaPoista