Jumalten keinussa

Menen sekaisin pankkimaksujeni kanssa. Onkohan mahdollista maksaa jokin lasku kahteen kertaan ilman että pankin ohjelma huomauttaa siitä?

Jokin lasku menee selkäni takaa tililtä niinsanottuna suoraveloituslaskuna, eli en näe sitä eikä siitä jää tositetta. Näin on Helsingin Sanomien  laskun kanssa. Otin joskus suoramaksun kahdelle asialle, jotka koin tärkeiksi ja joita ilman en katsonut voivani olla: aamun sanomalehti ja televisiolupa. Sanomalehdestä on ilmoitus pankkiohjelman erääntyvien laskujen viesteissä. Tilillä on siis vain hieman luvallista itsenäistä kuhinaa.

Luin joskus uutisen helsinkiläisen kerrostalon asunnosta löytyneestä löyhkäävästä vainajasta. Asunnossa oli ollut hiljaista, mutta pankkitilillä oli vilskettä. Eläkemaksuja oli tullut ja tililtä oli mennyt suoramaksuja sen kaksivuotisen periodin, jona vainaja yksikseen mätäni. Systeemi pelaa, koneisto pyörii.

Sitten on se veloitusmuoto, jossa laskusta tulee ilmoitus puhelimeen tekstiviestinä sekä samoihin aikoihin sähköpostiin, samasta laskusta siis. Ilmeisesti kyseessä on e-lasku. Tämä ilmoitus kuitenkin riemastuttaa, sillä se on se lasku, jossa on kopioitava viivakoodi! Oletan ja luotankin sen olevan sitä varten, että käytän sitä. Niinpä avaan pankkini, maalaan sähköpostiviestin koodin hiirellä ja siunaan mielessäni modernia tekniikkaa, joka sallii laskun tunnistetietojen kopioimisen klikkaamalla. Siirto pankin sarakkeeseen ja simsalabim -  lasku ilmestyy maksunsuorittajan eteen valmiiksi täytettynä klikkaamista varten. Rakastan viivakoodeja! En ole menetetty sielu. Olen koneistossa, pyörin mukana.

Ja näin olen siis klikannut jo useasti. Kunnes tänään huomasin, että pankkiohjelmakin on kiinnostunut laskustani, se on tullut apajille. Rakastamani toistuva viivakoodilasku onkin erääntyvien laskujen listalla e-laskuissa. Luulin hoitaneeni laskun viikko sitten, ja hoidinkin! Hyväilin hiirellä viivakoodia ja siirsin sen hellästi nettipankkini sarakkeeseen, taatusti oikeaan kohtaan, koska laskun koko komeus pelmahti silmieni eteen kauniina numerosarjoina. Klik! Valmiiksi tuli.

Haluan kontrolloida rahoituselämäni itse, ja haluan että rahoituselämäni on selkeää. Luulin pärjääväni viivakoodilaskujen kera, vaan ei, menen sekaisin. Mieluiten tahtoisin lopultakin kaikki laskut kirjallisesti ja kahtena kappaleena arkistomappiini. 

Minulla oli muuten kollega, joka ei  suostunut ottamaan edes pankkikorttia vielä vuonna 2005. Hän halusi selkeän pankkikirjan, jossa tulot ja menot olivat tasaisena sarjana. Hän taisteli pankkinsa kanssa, ja voitti kisan.  Voin kuvitella hänet istumaan mukavasti tuoliinsa, pieni pankkikirjanen käsissään, ja se piippu. Ilme lienee myhäilevä, sillä hän on tarkka ihminen. 

Ja miten helppoa hänellä onkaan. Ei ranteet väsyttävää tablettia, vaan pikkiriikkinen kevyt kirjanen, toinen käsi piipussa.  Tietokoneella ihminen tarvitsee koko ruumiinsa koneen käyttöön. Molemmat kädet, pään ja niskan, kiristyvän selän, tihrustavat silmät, koko pingoittuneen ja valpastuneen olemuksensa. 

Minne me oikein olemme matkalla, me koneeseen kadonneet, karusellissa pyörivät, jumalten keinussa istujat? Onko jollakulla muka niin iso kuukausipalkka tai -eläke, että ei koskaan pelkää ylittävänsä tiliään, jos maksuja menee kaiken aikaa selän takaa pankin sääteleminä sarjoina?  Tik tik tik tik tik tik, jatkuva nakutus, ratas pyörii lakkaamatta. Kuka se sanoikaan näin: 

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, 

eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, 

he heittävät häntä välillä taivaan ja maan 

- siksi kuin järjen valon häneltä vievät. 

Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,

hän tänään pilvien ääriä kulkee, 

ja huomenna makaa maassa niin syvällä kuin koski, 

mi vuorten kuilussa kuohuu. 

Kuka keinussa jumalien keinuu, 

ei hällä elon aika pitkä ole. 

Syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön 

- sitten tulkohon tumma yö.

(Piirros Christoph Meckel)