Kepulaisuus näytti karvansa

Kepulaisuus näytti taas kettumaisuutensa. Ensinnäkin se mitä sanotaan, on eri asia kuin se mikä toimeenpannaan.  Toiseksi säästöjen kohdentuminen mahdollisimman kauas itsestä ja omista arvoista. Perinteistä kepulaista vääräselkäisyyttä.

Minulla ei ole mitään sitä periaatteellista ajatusta vastaan, että velkatilanteessa leikataan ja säästetään. Jopa kannatan ajatusta ja olen valmis osallistumaan talkoisiin.

Mutta että tavallista äänestäjää viilataan linssiin - siitä en pidä! Mikään, mitä vaalien alla luvattiin, ei pidä paikkaansa. Varsinaiset säästöt kohdistuvat sinne, minne ei pitänyt, opetukseen ja kasvatukseen, mutta esimerkiksi maataloustukia raapaistaan vain nimellisesti. Kepulainen kotiinpäinvetohenki nousi haudasta yhtä aikaa Sipilän luppakoirailmeen myötä. Sivistys saa kyytiä, opetusta ja kasvatusta kuritetaan raipoin.

Kansaa taas kosiskellaan sillä, että pieni- ja keskituloisten verotukseen tulee helpotuksia. Tämä ei kuitenkaan yllättäen koskekaan eläkeläisiä, jotka maksavat jo nyt enemmän veroa vastaavasta tulosta kuin työssäkäyvät palkastaan. Mikä lienee tässä Sipilän perustelu? Myös eläkeläisten asumistukeen tulee vähennyksiä, ja esimerkiksi tuntemani keliaakikkovanhus menettää korvauksensa kalliimmasta ruuasta, jota hänen on pakko syödä - vaihtoehtoa ei ole. Keliaakikon aterointi on viljojen pakkovälttämisen vuoksi monin verroin kalliimpaa kuin normaalisyöjän. Tämä yksittäinen ja selvästi harkittu korvauspoisto on lajissaan käsittämätön.

Opetusäästöjen kohdistuminen opiskelijoihin ja erikoisesti ammattikoululaisiin on falskia, koska aiottu malli syö oppilaiden jatkokoulutusmahdollisuuden jatko-opetukseen. Onpa ammattikoulusta menty yliopistoon asti, ja tämän väylän Grahn-Laasonen uhkaa nyt tukkia. Kaksivuotisesta tutkinnosta ei voi hakeutua enää eteenpäin kuten kolmivuotisesta voi, vaan nuoren tie tyssää pussinperään. Tämäkö lie hallituksen tavoite?

Luokkakokojen suurentaminen antaa kunnaisille vapaat kädet täyttää luokat säästömielessä niin täyteen kuin seinien sisään mahtuu. Kunnanisien kanssa operoineena tiedän, että se on täysin mahdollista.

Olen itse opettanut 40 oppilaan luokkaa läpi vuoden, säästösyistä silloinkin. Kaksi eri luokkaa yhdistettiin äidinkielen tunneiksi, muut tunnit he olivat erillään - äidinkieltähän nyt kaikki muutenkin osaavat, ajatteli silloinen rehtori. Olen myös opettanut yhtaikaa kahta eri tilassa sijaitsevaa luokkaa läpi vuoden. Kun ensin paasasi toisessa tilassa tietyn asian, sen jälkeen juoksi toiseen luokkaan käytävää pitkin ja sama paasaus siellä. Sitten takaisin ensimmäiseen luokkaan ja uusi paasaus siellä. Arvannette tulokset, kun opetus tapahtuu rallimenetelmällä.

Se taas on asiallista, että ulkomaalaisilta opiskelijoilta peritään opintomaksut. Näinhän tehdään useimmissa muissakin maissa. Ei suomalainen nuori pääse maailmalle opiskelemaan ilmaiseksi. Ja harva ulkomaalaisista jää kylmän Pohjolan kalliiseen ankeuteen loppuiäkseen.

Käsittämätön on myös pätevyysvaatimusten eli korkeampien korkeakoulututkintojen ylikävely. Tulee nähtävästi aika, jolloin maistereita ei enää tarvita opetustyöhön, eikä muuhunkaan työhön. Parin kolmen vuoden välitutkinto riittää. Toisin sanoen ammattikorkeakoulututkinto tai entinen hum.kand olisi ylintä porrasta pätevyysvaatikuksissa, jotka luonnollisesti pitää kirjoittaa uudelleen. Jo edellinen opetusministeri Krista Kiuru esitteli tämän idean.  Hyvästi sivistys ja syvempi osaaminen ja asianhallinta! Kevyttutkinnolla Pisan huipulle!

Miettimistä aiheuttaa myös se, miten vähin eväin ministeriksi näyttää päsevän. Anne Berner? Jari Lindström?

Oi Suomen koulut. Kunpa onnistuisitte hupenevista varoistanne huolimatta iskostamaan oppilaisiin tiedon- ja opiskelunhalun ja sen kaivatun laajan yleissivistyksen! Kunpa kouluista tapettaisiin se Hyvä tyyppi pärjää aina -ajattelu! Kapustalla päähän jokaista hyvää tyyppiä ja kepuhenkistä multavarvasta. Oppiminen ja tieto kunniaan.

JK Kummastuneena totean lopuksi, että olen ollut tietämätön siitä, että hallitus voi määrätä yliopistojen ja koulujen sisäisiä asioita. Kolmannen lukukauden määrääminen käytäntöön tuntuu oudolta, samaten se, että hallitus määrää liikuntaa tunnin päivässä kouluihin. Nämä eivät kuulu mielestäsi hallituksen toimeenpanovallan alle, vaan ne ovat koulujen ja opetushallituksen sisäisiä asioita.


(Maalaus Rudolf Koivu)