Lintu sininen vai - hernekerttu?

 

18.8. Oli hyvä kuvausretki. Lintukuvaaja halajaa aina uutta bongausta, ainakin tällainen harrastelija kuin meikäläinen. Kuulin lupaavaa tsirputusta ja jäin varjoisaan maastokohtaan kyttäämään linnunlaulun lähdettä. Yleensä parhaat tilanteet tulevat juuri sieltä, missä linnut liikkuvat ääntä pitäen ja ryhmittäin, ja vain todellinen asianharrastaja pääsee korpeen bongaamaan yksinäisen hiljaisen kuukkelin. Suurin osa sirkuttajista osoittautui pajulinnuiksi, Suomen ehkä tavallisimmaksi linnuksi, jonka harva tunnistaa. Kuvailin näitä, mutta havaitsin tutkittuani otoksia kameran näytöltä, että pajulinnut ylivalottuivat liiallisessa paisteessa. 

Sitten viereiseen pusikkoon lennähti erilainen lintu. Nappasin sen yhdelle ruudulle ja riemastuin. Sillä on sininen pää ja musta silmäraita. Pähkinänakkeli, jollaista en koskaan ole nähnyt! Niiden parimäärä Suomessa on vain muutaman kymmentä, kun esimerkiksi talitiaisia on miljoonittain. Sininen lintu lennähti vielä lähemmäksi, katajan oksalle ja tuijotti minua rohkeasti sinisen päälakensa alta killittävin pyörösilmin. Tällaisia osumia kuvaaja hinkuu, ne vievät mielen ja sielun flow-tilaan, jossa aika seisoo ja paahde ei merkitse mitään, jossa voi vääntää itsensä akrobaattiselle kiemuralle,  voi pudota kipeälle polvelle huomaamatta kipua tai voi liukastua kallionkielekkeeltä alas, hurmiossa ja huomaamatta. Kuin itserakas selfien ottaja, joka syöksee itsensä surman suuhun saadakseen naamataulustaan kuvan putouksen äärellä. 

Kuvablogissa on lisää kuvia tästä "pähkinänakkelista", joka on tarkemmissa tutkimuksissani osoittautumassa perin tavalliseksi hernekertuksi - oman päättelyni mukaan. Näin minulle käy usein. Hurmiossa kuvaamani lintu onkin tavallinen urpiainen, eikä tundraurpiainen, kuvattu Satakunnan lakeuksilla. Pääasia on kuitenkin innostus ja haltioituminen. Sitä kun en koskaan kadottaisi, vaikka tuloksena olisi kuva kärpäsen selkäkarvoista!

19.8. Tänään kummastelen  lukemaani uutista maahanmuuttajien muita heikommasta koulumenestyksestä. Opetushallituksen virkailijoiden mukaan tämä on yllätys, vaikka kuka tahansa tavallinen ihminen - ei tarvitse olla edes opettaja - pitää tulosta odotuksenmukaisena.  Opetusneuvos Leena Nissilä nimeää syyksi puuteet varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Opetusneuvokselle ei tule mieleenkään, että esimerkiksi perheiden kulttuureilla voisi olla lusikkansa sopassa. Kulttuuriperinne ei esimerkiksi suosi tyttöjen kouluttamista, mikä vaikeuttaa tyttöjen työllistymistä myöhemmin. Kysyä voi myös, missä määrin kodeissa kannustetaan lapsia opiskelemaan ahkerasti ja tottelemaan naisopettajia.  Opettajilla on paljon tarinoita, joista Nissilällä ei ole tietoakaan. On poikaoppilaita, jotka komentavat naisopettajaa nostamaan lattialle pudonneen kynänsä ylös ja kun opettaja komentaa heitä nostamaan itse, poika huutaa: rasisti, rasisti. - Vaan siis, onhan se hyvä, että opetushallituksessakin nähdään edes jollakin tavalla se sama, minkä muut ovat jo nähneet pidempään. 

Ehkä suurin puute on se, että Nissilä ei kysy, millainen on maahantulijoiden oman äidinkielen taso ja taito. Siitä kaikki lähtee. Jos luku- ja oppikirjana käytetään Koraania, jota pitää päntätä ulkoa, jäävät kiellliset kyvyt vaatimattomiksi, väkisinkin. Jos maahantullessa maan kieltä ei opiskella koko perheen, ennen kaikkea äidin voimin, jää lapsi ainoaksi uuden kielen oppijaksi. On selvää, että uusi äidinkieli ei ole äidinkielen vaaditulla tasolla uuden oppimista auttamassa, ellei se ole perheen yhteinen kieli. Ja ellei se ole sitä edes toissijaisesti, on uudella kielellä annettu opetus mahdottoman tehtävän edessä. 

Lopuksi Nissilä muuten viittaa vielä englanninkielisen opetuksen mahdollisuuksiin: englannin kielessä maahanmuuttajalapset ovat hyviä. Eglanninkielen nuoria opettajia tuntevana tiedän, että Nissilän tiedot ovat tuulesta temmattuja. Maahanmuuttajalasten englannin kielen taito on kokonaisuutena luvattoman heikkoa, varsinkin kirjallisena. Tämäkin johtunee oman äidinkielen hallinnan kapeasta tasosta. Miten voi oppia vieraita kieliä, jos omaakin kieltä tukee pakkoluku Koraanista ja muu lukeminen on vastoin Allahin tahtoa? 

Milloinkahan tulee aika, että opetushallituksen suunnitelijoilla propellit lakkaavat pyörimästä,  kukkahatut lentävät koppaan ja tuuliviirit keskittyvät mieluummin kenttään tutustumiseen ja realistisen maailmankuvan luomiseen, edes itselleen?

(Valokuva Iines, Lintu sininen, lisää kuvia)