11.8.2015

Aiheita

     


                                                      
Aamuvarhaisella luen ensinnäkin Jouko Turkan Aiheita, joka tuntuu jäsentymättömältä sitaattikokoelmalta. Punaista lankaa ei tavoita. Turkan heitot ovat kieltämättä makeita, mutta vähän kuin tykin jysäksiä tyynessä kesäillassa. Kenties punaista lankaa ei kannata edes tavoitella, kenties ei kannata ajatella kokoelmaa lankakeränä, jonka pään olisi ensin löydyttävä ja jota kerimällä totuus selviäisi. Minä kuitenkin pidän siitä, että ollaan kuin labyrintissa ja katsotaan asiaa monesta eri kulmasta, mielellään ainakin vinosta, vähän kuin mikä skooppi  se nyt oli se putki, josta lapsena katsottiin erilaisia värikkäitä lasikuvioita heilauttamalla sirpaleet aina eri kuvioiksi? Mielestäni Turkka tekee näin, heiluttaa skooppia, ja tulos on mikä on.

Ennen kampaajalle lähtöä luen vielä lehdestä,  että isä esti tyttärensä pelastamisyritykset hukkumiselta Dubaisssa. Tytär hukkui, isän tahdosta. Uutisen mukaan isä nimittäin alkoi kiskoa hengenpelastajia pois, esti heidän etenemisensä ja käyttäytyi väkivaltaisesti pelastajia kohtaan, kun he yrittivät lähteä auttamaan hukkuvaa 20-vuotiasta naista. Poliisin edustaja kertoo, että isän kanssa tappeleminen viivästytti pelastajia niin, etteivät he ehtineet ajoissa naisen avuksi. Isä oli sanonut haluavansa tyttärensä mieluummin kuolevan kuin tulevan vieraan miehen koskettamaksi. Isän mukaan koskettaminen olisi häpäissyt tyttären. Ja tytär olisi sitten häpäissyt isän ja suvun. Nyt isä pelasti oman kunniansa. Hyvin ikävä yksittäistapaus tämäkin.

Vaan missä ovat nyt mielenosoitukset ja koko maailman feministit? Kun miehistä ei tähän ole, yhtykää hyvät naiset ja julistakaa pyhä sota muslimikulttuurin rasismia vastaan! Huomatkaa, että en käske sotimaan islamia vastaan, vaan muslimikulttuurin sisältämää naisten sortoa vastaan. Lakatkaa vaikenemasta ja suvaitsemasta! Sinä päivänä, kun feministiliike vaihtaa ohjelmansa kärkihankkeeksi maailman naisten ja tyttöjen vapauttamisen rasismin ikeestä,  liityn rintamaaan. Nyt häpeäisin olla feministi, joka puhuu vain lasikatoista ja mun palkoista, jotka on pienempiä kuin kundien palkat - sitä paitsi ne tuijottaa mein tissejä. 

Missä on Li Anderssonin, Paavo Arhinmäen, Ville Niinistön, Palefacen, Johanna Sumuvuoren ja Tino Singhin organiseeraama hallelujaa-mielenosoitus musliminnaisten kokemaa sortoa ja tappoja ja pakkonaittoja vastaan?  Milloin näille naisille ylipäänsä kerrotaan, että he kärsivät vuosituhantisesta Tukholman syndroomasta? Ja että ei heitä saa silpoa edes oma äiti? Haloo, Suomen koululaitos, onko maahantulijoiden opetusohjelma varmaan ajan tasalla?

(Maalaus Gustav Klimt)

122 kommenttia:

  1. Turkan kirja on nimensä mukaan Aiheita, turkkamaista paloa erilaisista mahdollisuuksista kirjoituksiksi tai esityksiksi. (jatkuu ensi numerossa)

    Minä ainakin yritän pyrkiä siihen, että ajattelen ihmisiä yksittäistapauksina omine valinnan mahdollisuuksineen. Paremmilla tai huonommilla edellytyksillä.

    VastaaPoista
  2. Nimi on osuva. Jo alussa valkenee nopeasti, että kirjassa on aiheita erilaisiksi esityksiksi, mahdollisuuksia, ei käsittelyjä eikä toteutuksia. Enempää en sano kirjasta tässä vaiheessa, kun olen vasta alkupuolella. Katsotaan jatko sitten myöhemmin Einesbaarissa.

    Ihminen on yksittäistapaus, ainutlaatuinen omassa elämässään, mutta ei kokonaisuuden kannalta edes välttämätön.

    Ja vielä: yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Musulmaani hukkui Dubaissa. 20 vuotta vanha uutinen joka meni sukkana läpi läntisen maailman, koska laiskat toimittajat eivät tarkistaneet daily haten lähdettä.

    Hyvin upposi.

    VastaaPoista
  5. Uutinen oli tämän päivän suomalaisessa lehdistössä, alkuperäinen lehti on tässä linkissä:

    http://www.emirates247.com/news/emirates/dad-lets-daughter-die-rather-than-be-touched-by-strange-rescuer-2015-08-09-1.599613

    Tuossa näyttää olevan myös tuore päiväys, 9.8.2015. (En ole varma, miten tabletilla poimittu linkki toimii, mutta tuon se kopioi osoitteeksi.)

    En ymmärrä puhettasi "musulmaanista" enkä 20 vuoden takaisesta uutisesta. Minulla ei ole tietoa siitä, mihin salaperäisesti vihjaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vihjaa, vaan sanon suoraan, uutinen on ankka ja 20 vuotta vanha.

      Siitä on twiitattu monta korjausta jo tänä päivänä, sen jälkeen kun daily hate ja torygraphy julkaisivat sen euroopassa.

      Sukkana menee läpi, kun ei tarkisteta, kertoo ala-arvoisesta lehdestä, joka tuon uutisen julkaisi.

      Poista
    2. Lähde joka valaisee uutista

      http://www.theguardian.com/media/mediamonkeyblog/2015/aug/11/mail-online-telegraphs-dubai-drowning

      Poista
    3. Jos uutinen on vanha, täytyisi suomalaisten lehtien julkaista oikaisu. Vielä en ole sitä nähnyt.

      Ei se niin mene, että asiasta puhutaan vain joissan tviittauksissa - ne eivät tavoita lehtiuutisen lukijoita. Tviittauksilla ei ole suurta lukijakuntaa, vaan käsittääkseni tviittauksia luetaan valikoidusti ja suppeasta piiristä.

      Joka tapauksessa muslimimaailman naisasia on edelleen ajankohtainen, ja siitä on esimerkkinä mies, joka juuri saatiin kiinni Suomessa tyttärensä vai oliko se siskonsa kunniamurhan valmistelusta. Vai oliko tämäkin ankka tai yksittäistapaus?

      Poista
    4. Luitko lehdestä vai saitko linkin facebookista?

      Ihan sama se on, onko juttu twitterissä, vai lehdissä? Eli kysy oikaisua siitä lehdestä mistä sen luit. Itse näin otsikon, mutta kun sitä yritin myöhemmin etsiä se oli kadonnut.

      Joo, naisia kohdellaan huonosti niin musulmaanimaissa, kuin myös hindustanissa.

      On vähän rajoitettu määrä tuota maailmantuskaa tänä päivänä jota jaksan harteillani kantaa.

      Minulle riitti tän päivän ostalta, että sain epävirallisen vahvistuksen Kari Uotilta twitterissä, että twiittini on just sitä fasisti Putkosen tarkoittamaa vihapuhetta.

      Poista
    5. Kappas, tuolla näyttää STTn uutispäätoimittaja ruoskivan itseään, kun meni tuon hukkumisuutisen julkaisemaan.

      Poista
    6. Näin kävi, että Hesarikin julkaisi korjauksen. Kyllähän näitä kauheuksia silti sattuu.

      Poista
    7. STT lähetti korjauksen ihan tässä vartti sitten. Hesari sentään vähän nopeampi korjaamaan.

      Joo, en minäkään tälläistä käytöstä hyväksy. Siis hukutetaan tytär. Tai mitä muita kummia tapoja onkaan.

      Poista
    8. Siis en käytä FB:ia enkä Twitteriä, sillä en välitä lyhytviestinnästä pätkääkään. Juttuni luen yleensä lehdistä, paperi- tai nettiversioista. Tai kuulen elävistä uutisista.

      Olennaista ei ole nyt se, että juttu lytätään ankaksi. Olennaista on se, että tämä on siis edelleen tätä päivää. Tällaista tapahtuu edelleen. Naisen ihmisarvo ei ole parantunut 20 vuodessa!

      Poista
    9. kwaak kwaak, se on ankka, kun se on perätön.

      Poista
    10. Ei se ollut ankka, mistä puhuin tuossa yllä. Puhuin Suomessa tuomitusta kunniamurhan valmistelusta, josta oli hiljakkoin lehdissä. Asia on edelleen ajankohtainen, ja naisen henki muslimikulttuurissa on hiuskarvan varassa, tänä päivänäkin.

      Poista
  6. Iines, ennätit jo pelästyttää minut. Olit kadonnut, tai oikeammin: blogisi oli kadonnut. Jossain näin sen jalanjälkiä, mutta ne katosivat - tyhjyyteen
    Ennätin ajatella jo vaikka mitä. Mikä autius siitä seuraisi! Tyhjyys.

    Tästä Turkan kirjasta Aiheita. Olen sen joskus lukenut, mutta siitä on jo niin pitkä aika, että rehellisesti sanottuna en muista siitä mitään. En yhtään mitään! Jonkinlainen hämärä, hajallinen kuva. Vertaukseksi sopisikin ehkä kahden puun (kansien) väliin viritetty laaja verkko, jonka keskiössä mollottaa iso hämähäkki (Turkka itse) saalistamassa ympärillä ilmassa leijuvia saaliseläimiä tai -ihmisiä (lukijoita).

    Mielenkiintoista kuulla, mitä asioita k.o. kirja oikeasti sisälsi. Sen vielä muistan, että verkko oli hämähäkinverkoksi aika vankaksi kudottu, Turkan tietäen: ei mitään hataraa ainesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, Liisu. Eilen postasin uuden jutun, mutta poistin sen - se oli tyhmä.. Mutta en tätä blogia poistaisi, vaikka lopettaisin. Jättäisin tämän olemaan itsekseen, luulen. Kävisin joskus lukemassa, kun ainuttakaan juttua en ole tallettanut minnekään muualle.

      Olisipas kiva kuulla sinunkin ajatuksiasi kirjasta lisää sitten, kun Riku tuon jutun ehtii tuottamaan sulkakynästään. Tuo verkkovertaus on hieno, ymmärrän sen hyvin tässä yhteydessä.

      Poista
    2. PS. Kuva, jonka olet laittanut, on upea! Herättää huomiota.

      Poista
    3. Iines, tuskin palaan itse enää siihen kirjaan, se oli kirjastosta lainattu. On ihan ahdistava määrä pinossa omia kirjoja, joita en ole vielä lukenut. En aio käydä kirjastossa ennen kuin ne on luettu.

      Poista
    4. Vaihtoehtona oli toinen Klimtin kuva, mutta se oli lopulta turhan monisäikeinen ja sekava. Tämä oli yksinkertainen ja sopii kaikkeen, kun ajattelee Turkan tavoin luovasti.

      Poista
  7. Vaikka Dubain hukutus olikin ankka - vai oliko se vain vanha uutinen? - niin onhan niitä koulutyttöjen tappoja ja happojen heittoja sattunut ihan ikävystymisiin asti noissa "monikulttuurimaissa". Ettei olisi ihan maan tapa monessa maassa.

    Iines osuu mielestäni napakymppiin kritisoidessaan meikäläisiä feministejä ja tinosinghejä - he tuijottavat vain omaan napaansa ja tämän pienen Suomen pikkuriikkisiä puppuja, kun maailmalla tapahtuu kauheita koko ajan.

    Hehän tässä käpertyvät lintukodon umpioihin, ihan samalla tavalla kuin nekin, joita he haukkuvat impivaaralaisiksi. Tämä oli kai Iineksen pointti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tapsa, jaksan kritisoida suvaitsemisen ylenpalttisuutta, sen mätää falskiutta. En kritisoi maahanmuuttoa, sillä minusta globaalius on ok, ja kaikki rajat ovat tekaistuja.

      Poista
    2. Kuulen edelleen tarinoita siitä, miten koulutyttöjä katoaa tunneilta yhtäkkiä, lopullisestikin, täällä Suomessa. Osa tulee jonkin ajan kuluttua takaisin, ympäriämpärileikattuna, osa jää miehelään, vaikka muu perhe asuu Suomessa. Tytöt naitetaan perheen kunnian vuoksi. Suvaitsemme tämän kulttuurin erilaisuuden nimissä. Emme tee mitään, vaikka ihmistä pidetään orjana ja eläintäkin pahempana. Kuuluu kulttuurin erityispiirteisiin. Tämä on oikeasti välinpitämättömyyttä ja suvaitsemisen ylemmyyttä.

      Mehän suvaitsemme virolaisiakin parhaiten silloin kun kuvittelemme heidät itseämme huonommiksi ja ikään kuin pikkusiskoiksemme. Nyt kun on osoittautunut, että he ovatkin esim. musiikillisesti suomalaisia osaavampia ja rotupiirteiltään kauniita, kuulee soraääniäkin.

      Poista
    3. Iines ja Tapsa ovat oikealla asialla. Olen sataprosenttisesti samaa mieltä, sekä Suomen ahtaista henkisistä rajoista, että piittaamattomuudesta näihin maahanmuuttajiin nähden.
      Suomessa ollaan muka suvaitsevaisia, ja suvaitaan siinä määrin, että islamin uskoiset, puhtaat sellaiset tai sunnit ja shiiat saavat pitää omat ihmisoikeuksia polkevat tapansa ilman että niihin puututaan. Mutta älämölö nousee, jos suomalaisia kohdellaan väärin.

      Eikö todellakaan välitetä siitä, että Suomessa noudatetaan Suomen lakeja, ja ne jotka maahan tulevat saavat sopeutua niihin ainakin siltä osin, mikä on eettisesti oikein ja ihmisarvon mukaista, mihin kai Suomessa ainakin pyritään?

      Poista
    4. PS. Virolaisia kunnioitan jo sen takia, että he pystyivät nostamaan oman maansa jaloilleen ja tekivät sen nopeasti. Kukaan ei järjestänyt rettelöitä eikä ajanut omaa etuaan. Sellainen käsitys minulla. Suomi voisi mielestäni muutenkin ottaa oppia Virosta.

      Poista
    5. Samaa mieltä, meillä on Virosta opittavaa, emme ole virolaisten amerikka, vaikka mielellämme leikimme amerikkalaisia heille. Me olemme enemmän rähmällämme Putiniin päin kuin virolaiset, jotka karmeasta historiastaan huolimatta eivät nöyristele Putinille kuten suomalaiset poliitikot, nuo maansa myyneet - viittaan Rosatomiin ja atomivoimaan. Kyllä, atomi, eikä ydin. Sääli, että Putin pilaa venäläisyyttä parhaansa mukaan. Slaavilainen kulttuuri on luku sinänsä, ainutlaatuista parhautta monella tasolla.

      Poista
    6. Suomi on virolaisten ameriikka, Viron palkoilla ei tule toimeen. Palveluammateissa tuntipalkat lienevät parin euron luokkaa. Yhden Tallinnasta tänne muuttaneen kanssa olen jutellut. Hän sanoi Tallinnan vuokrien olevan osin jo täysin mahdottomia sikäläisille ja oli tosi onnellinen täällä saamastaan noin kymmenen euron tuntipalkasta.

      Virolaisten puolustuspolitiikasta meillä ei ole mitään opittavaa. Heitä on vain noin miljoonakaksisataatuhatta ja lisäksi maan sijainti sellainen, että se on puolustuksellisesti yhtä tyhjän kanssa ilman natoa. Kovassa linjassa Venäjää vastaan tekevät täysin oikein, heillä ei ole muuta mahdollisuutta. Meillä siitä ei ole oppimista.

      Poista
    7. Mitä Amerikan siirtolaisiin tulee, heidän osansa oli kova. Paljon joutui suomipoika puskemaan Oregonin mäntyyn, että ankean toimeentulonsa sai. Sulautumista hidasti myös huono kielen oppiminen. Siihen aikaan ei täällä englanninkielen kanssa joutunut koskaan tekemisiin. Paljon sieltä tuli ihmisiä takaisinkin, ne jotka jäivät, taisivat olla ne sisukkaimmat. Pikkuhiljaa sopeutuivat ja oppivat.

      Aika tyrmistyttävää oli lukea hiljattain lehdestä, kuinka minnesotalainen tuomioistuin pohti kansalaisoikeuksia hakeneen suomalaisen tapauksesta, ovatko suomalaiset valkoihoisia vai mongoleja, joita ei valkoihoisiin laskettu. Päätös kuitenkin oli, että valkoihoisia me olemme ja kansalaisuus voitiin myöntää.

      Poista
    8. Virossa on pienet palkat, mutta useimpien tuotteiden hinnat ovat kuitenkin edelleen edullisemmat kuin Suomessa. Eläkeläisillä ja hyvin pienituloisilla on vaikeaa Virossa, kuten vaikkapa Amerikassakin.

      Tarkoitin kuitenkin Amerikka-esimerkilläni enemmän symbolista, esikuvallista merkitystä. Sitä että virolaisille Suomi ei ole enää samanlainen matkittava ihannemaa kuin Amerikka on ollut suomalaisille 50-luvulta alkaen, ja on ehkä edelleen. Suomen voimakas Amerikka-ihailu juontaa mitä todennäköisimmin juurensa sanoutua irti neuvostohengestä, naapurimaan tuomasta poltinmerkistä. Nykyään Suomi katsoo jo muuallekin kuin Amerikkaan, samoin Viro siis muualle kuin Suomeen.

      Poista
    9. Tähän minä aika yltiöpäisestikin haluaisin lisätä, että Eurooppa on vanhan kulttuurin mestari, mutta uudemmassa taiteessa ja viihteessä America in number one! No, jaa Briteistä tulee paljon hyviä juttuja. Ranskalaisia sitä vastoin ei viitsi kuunnella eikä lukea, jaarittelevat niin pitkäveteisesti ja sisällöttömästi.

      Poista
    10. Parhaudesta en maittain tai maanosittain uskalla sanoa mitään, kun ei mielestäni mitään taidetta voi arvioida niin yleistävästi. Esimerkiksi Suomen piskuinen taidehan on historian ajanlaskussa nuorta ja olematonta. Meillä on kuitenkin esimerkiksi musiikin saralla uutta kokeellista musiikkia, joka on saanut merkittävää huomiota maailmalla.

      Viihteestäkään en sanoisi, että Amerikka on best, sillä sieltä tulee myös suurin roskakulttuuri ja humbuugi, Brittihuumori on maailmankuulua!

      Poista
    11. Enpä heti keksi, mitä virolaiset voisivat täällä esikuvana ihailla, eiväthä'n meikäläiset ihailun kohteetkaan täältä ole. Täkäläisen Amerikan, jopa rajoitetusti Venäjänkin (kirjallisuus, taide) ihailun minä ymmärrän, mutta joidenkuiden piirien rajatonta Ruotsi-ihailua en lainkaan. Minusta se maa on jonkinlainen kauhu-dystopia.

      Poista
    12. "Itse me suomalaiset taidettamme kehumme ja hyvin on kehuttuna pysynyt."

      Oikeasti myönnän nyt hieman roiskineeni. Mutta vähän sinne päin kuitenkin.

      Poista
    13. Se ihailu meissä oli meidän länsimaalaisuutemme, amerikkahenkisyytemme aikana, jolloin Viro oli siis vielä idän ikeessä. Meille on vaan jäänyt luulo, edelleen, että Viro on meitä alempi kansakunta, me esikuva. Kissan villat! Viro painaa ohi korkealta ja kovaa ennen kuin ehditään kissiä sanoa.

      Poista
    14. En oikein osaa suhtautua tuollaisiin ylempi, alempi juttuihin valtioiden kesken. Jokaisen maan tulee pitää itseään tavallaan ykkösenä, olla terveesti itsekäs. Se mikä Virossa harmittaa on, että siellä rosvokapitalismi jyllää tavalla, johon ei ole korjausta näköpiirissä. Eriarvoisuus on suurta.

      Meillehän maan ehkäpä suurin merkitys on siinä, että sinne kuskaamme kaljamme, jotta saamme ostaa ne sieltä halvemmalla.

      Poista
    15. Näytä minulle maa, jossa jyllää tasa-arvo ja yleinen samanlainen ihmisarvo, Riku. Miksei siis Virossakin olisi eriarvoisuutta, kun sitä on kaikkialla muuallakin?

      Pahimmin ihmisoikeuksia loukataan kuitenkin siellä, missä ihmisen henki on vaarassa. Ja mikä kummallisinta, monen henki on vaarassa, vaikka maassa ei ole sotaa. Moni pelkää eniten kotonaan.

      Ylempi - alempi-jutut ovat meissä kaikissa. Yleensä aika tavalla peiteltyinä ja kiellettyinä.

      Poista
    16. Päinvastaisista mielipiteistä huolimatta olen sitä mieltä, että maamme hyvä puoli on pitkään ollut se, etteivät taloudelliset erot ole pääsäntöisesti olleet valtavia. Nythän jo pitkän aikaa on toteutunut kliseenomainen sanonta yhä enenevässä määrin: "rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät!" - Ja hokemiseksihan tämä menee, mutta: yhä suurempi osa keskiluokkaa on taloudellisesti putoamassa. Korkeakoulututkinnoilla pääsee iloisiin pätkähommiin.

      Saas muuten nähä kuin´ meijän käy, jos Kiinan talous tekee kylmät, kuten ennusmerkit uhkailevat.

      Poista
    17. Tämä on totta. Meillä rikkainkaan ei ole kovin rikas maailman mittapuulla mitattuna. Ja meillä köyhinkin on toimeentulevainen. Virossa voi eläke olla 388 euroa, siis keskimääräinen, ja meillä pienituloisen eläkeläisen raja oli muistaakseni noin 770 euroa kuukaudessa.

      Toisaalta olemme sitten Euroopan kalleimpia maita, joten kun se 770 euron muummu elää Suomessa, sitä voisi ehkä verrata 388 euron Viron mummuun.

      Poista
    18. Äsken piispa Wille Riekkistä haastateltiin työttömyydestä, kuinka mies sen kokee. En olekaan vähään aikaan kuullut mitään yhtä tyhmää, kun antoi neuvoksi, jotenkin että "työttömänä kannattaa tehdä se mistä on haaveillut, mutta ei ole ollut aikaa. Esmes joku harrastus".

      Hallelujaa ja Amen!

      En minäkään tosin tiedä, mitä silloin pitäisi tehdä. Työttömyys ei onneksi minua ole henkilökohtaisesti koskettanut ja nyt pitkään jatkunut potku-uhkakin lienee väistynyt. Tai sain minä jo välillä elämäni toiset potkut samalta työnantajalta, mutta mihinkäs ne minusta pääsisivät.

      Poista
    19. Lisään vielä, että "tuotannolliset ja taloudelliset syyt". En minä koskaan hankala työnantajaa kohtaan ole ollut, pikemmin hulluuten asti joustava. No jaa, nuorempana olin aika paha suustani ja toimitusjohtajalle haistatin kerran vittua. Aika on tasinnut, aika on tasinnut.

      Poista
    20. Enkä minä silloin kymmeniä vuosia sitten siitä haistatuksesta kenkää saanut. En toisaalta muista, että teejiikään olisi lähtenyt nuuskuttelemaan.

      Poista
    21. Et tiedäkään. Minä tiedän. En ihmettele lainkaan, miksi työttömien ajattelu vaivaa, riipii työssäkäyvää. Koska tiedän senkin. Kyse ei ole rahasta.

      Poista
    22. Mallikelpoista keskustelua, Iines ja Riku. Olette eri mieltä ja vähemmän samaa mieltä, kumpikin selittää ja tarkentaa kantojaan, ja keskustelu sujuu kuin tanssi. Vaihtoaskel hyppy. Pyörähdys ja keskustelu jatkuu. Hienoa, niin sitä pitää! Vain hyvät kaverit, jotka luottavat toisiinsa, pystyvät moiseen.
      Itse en osaa jaloa keskustelutaitoa. Paljon olisi opittavaa.

      Täällä käytiin äsken kiivasta keskustelua. Neljä henkilöä, joista yksi oli vaiti. Kaksi olivat niin mielenkiintoisesta asiasta kuin puulattian rakentamisesta jyrkästi eri mieltä. Äänen volyymi tuntui olevan aseena. Minäkin yritin inistä jotain siihen väliin, onnistumatta. Tuli tunne, että kohta hyppään pöydälle ja alan karjua: Puheenvuoro minulle!
      Suututti koko naissukupuolen puolesta. Totta kai en tiedä lattianteosta tämän taivaallista, muuta halusinkin esiintyä ns. valtakunnan sovittelijana. Huonolla menestyksellä. En saanut ääntäni esille, vedin se pois. Ja tietysti olin kovasti loukkaantunut. Minkä sitä itselleen mahtaa.

      (nyt tuli juuri ovesta kaksi mormonipoikaa, hsss, nyt alkaa mielenkiintoinen keskustelu, aaa, miten rauhallisesti me puhumme. Toinen pojista on suomalainen, toinen ensi kertaa maailmalla oleva lähettiläs Amerikasta. Mielenkiintoista. Pitivät kauniin rukoushetken. Keskustelu jatkuu... mallikelpoisesti. Minullakin on tilaisuus esittää kysymyksiä. Hauskaa.

      Poista
    23. Voitko, tytötn, kertoa lisää, En minä ainakaan tuota millään ilkeydellä tarkoittanut.

      Poista
    24. Kiitos Liisu, mutta kyllä minä olen aina ajattelut Iineksen olevan se fiksu, jolla toisinaan/usein on minussa kestämistä.

      Poista
    25. No jos minä olisin joutunut työstäni työttömäksi, niin minulla olisi ollut kyse rahasta ja toimeentulosta, sillä minulle ovat velat sijoittuneet vasta vanhemmiten, nuorena opettajana ei ollut varaa omaan asuntoon kuten nykyään on nuorilla. Olisin varmaan joutunut asunto- ja autolainoineni henkilökohtaiseen katastrofitilanteeseen. Vasta sitten, kun olisin saanut jostain riittävän toimeentulon, olisin ajatellut sitä, miten työttömän aikani käytän.

      Vaan nykyään asiat ovat eri tavoin. Työtön saa toimeentuloon riittävän korvauksen ja muutakin taloudellista tukea laskujen maksuun, jos kova paikka tulee. Nyt on aikaa miettiä, miten turha olento sitä on. Ja muuta kurjaa.

      Poista
    26. Minä en ole ollenkaan fiksu, vaan netissä kauhea jankkaaja ja vääntäjä. Reaalimaailmassa olen helppo vastus, kun puhe ei luista nykyään yhtä kokonaista lausettakaan kerrallaan. Minut voi puhua kumoon sekin, joka on selvästi väärässä. Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi, Liisu!

      Poista
    27. Liisu, minä olen vakuuttunut siitä, että sinua pitäisi kuunnella lattia-asiassa. Olet se, joka osaa valita kauneimman lattian!

      Poista
    28. Kuten sanoin: raha ei liity tähän kokemukseen. Kannattaa yrittää kuvitella se sen kautta. Mitä elämässänne on, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä rahan kanssa? Sieltä se löytyy.

      Poista
    29. Kaikki. Mikään merkittävä ei elämässäni liity rahaan. Olen vapaa, teen mitä haluan, suurimmat nautinnot tulevat henkiseltä puolelta ja sitten tietysti ihan nautiskelusta: hyvä ruoka, kauneus, esteettinen mielihyvä, luonto, lähimmäisrakkaus, ihmisrakkaus. Nämä ovat merkityksellisiä.

      Ei kai työtyömyys ole kokemus? Eikö se ole tila.

      Poista
  8. Kiitos Tiina, kaleidoskooppi se laite oli! Minulla oli täydellinen black out, kun etsin nimeä. Varmaan törmäsin tuohon nimeen, mutta en rekisteröinyt sitä, koska tavoittelin jotain muuta. Hyvä vihje itselleni: hae ensin kuvasivuista.

    VastaaPoista
  9. Eikö ne ajat ole takana päin, jolloin virolaisia katsottiin alentuvasti? Muistan hyvin kuinka 90-luvun alussa jotkut torvelot yhdistivät virolaiset ja venäläiset, että "samoja ryssiä ne on". Teki oikeasti mieli vetää turpaan tuollaisia sivistymättömiä ääliöitä.

    VastaaPoista
  10. Virolaisten kuva on kohentunut, mutta uskallanpa sanoa, että edelleen meillä on pikkusiskosyndrooma suhteessamme Viroon. Mitä virolaisuudessa ja Virossa tavallinen suomalainen ihailee? Jotenkin vaan tuntuu siltä, että Virosta haetaan vain edullisia palveluja ja tuotteita - se on siis halpa maa suomalaisille.

    Noh, voin kertoa omasta puolestani sen, että yksi haaveistani onn hankkia Virosta talo tai asunto. Ilmasto on hyvä, virolaiset kokee läheisiksi, kulttuuri on kiinnostavaa, historia jännittävää, maa on edullinen asua suomalaiselle, ilmasto on lämpimämpi - ja ne haikaranpesät savupiippujen päällä. Eikä matka kotimaahan ole pitkä.

    VastaaPoista
  11. Kai sitä voi kääriä hihat ja toimia sorrettujen naisten hyväksi nimeämättä itseään feministiksi tai kuulumatta mihinkään porukkaan? Leukojen louskuttelu ei taida pelastaa yhtään ihmishenkeä.

    Luin yhdestä naistenlehdestä juttua Marianne Heikkilästä - Marttojen pomo - ja kävi ilmi, että hänhän on ollut mukana vaikka missä! Hän oli mm. perustamassa Naisten Pankkia, jossa konkreettisesti autetaan kehitysmaiden naisia työllistymään. Nostan halttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toimia, vaan kun on olemassa valmiina "alusta" kansainväliselle naisliikkeelle, on kummallista, että se ei operoi hädänalaisimpien tyttöjen ja naisten puolesta, vaan systemaattisesti vaikenee muslimityttöjen osasta. - Tämä oli oikeastaan kirjoitukseni kärki.

      Tiedän Marianne Heikkilän. Topakka ja monialainen nainen, lapsesta asti julkisuudessa ollut ja hyvän taloudellisenkin verkoston hankkinut nainen, jonka on jo lähtökohtaisesti helppo perustaa erilaisia avustusorganisaatioita. Hatunnosto täältäkin. Mutta siis - kyllä hänkin louskuttaa, ja ehkäpä juuri siksi......

      Poista
    2. Jos tuo asia sinua aidosti harmittaa, ota yhteyttä jonnekin feministijärjestöön ja kovistele heitä! Se on sentään millin verran enemmän kuin pelkkä leukojen louskutus.

      En oikein saanut kiinni siitä että miksi juuri Marianne Heikkilän on helppo perustaa sitä tai tätä. Kenellä tahansa on mahdollisuus toimia minkä tahansa asian hyväksi, jos vaan on viitseliäisyyttä!

      Poista
    3. Marianne Heikkilä on lapsesta asti ollut julkisuudessa ja yritysmaailmassa, ja hänellä on jo kotolähtöisesti ollut toimintamalleja ja ymmärtääkseni verkostoja, joita pitkin on tavallista ihmistä helpompi lähestyä liikelaitoksia, joita tarvitaan hyväntekeväisyyden rahoittamisessa. Toisin sanoen hän on oppinut viestinnän ja suhdetoiminnan ydinasiat jo äidinmaidossa.

      Kuunkuiske, oletpas nyt kova. Jokaisella mielipiteen ilmaisulla on merkitystä. Ei maailma niin toimi, että jos ei itse ole jossain järjestössä, sitä ei saisi arvostella. Toiset meistä ovat tekijöitä, toislla painaa sana. Sanalla on merkitystä.

      Poista
    4. Se on totta, että Marianne Heikkilällä on hyvä pohja toimeliaaksi ihmiseksi. Vanhempien - ja kai isovanhempienkin - yrittäjyys on opettanut tarttumaan toimeen eikä sellaisessa ympäristössä kasvaneella varmaankaan mene sormi suuhun ihan pienestä.

      Sanoilla on aika vähän merkitystä elleivät ne johda tekoihin. Jos joku vaikka sanoo "rakastan sinua", mutta se ei näy käytännössä, sanat ovat vain arvotonta höttöä.

      Poista
  12. Olen virofani mutta ei ole mitään järkeä ihannoida virolaisia sen takia että he ovat virolaisia. Samat sanat suomalaisista. Meissä - eestiläisissä ja suomalaisissa - on paljon samaa, lutherilaisuutta. Joka on saksalaista perua, se. Molemmat maat olemme olleet osa Tsaarin Venäjää; Viro tosin eri lailla. Välillä me molemmat kuuluimme Ruotsiin! (aikana kun Riika oli Ruotsin suurin kaupunki!) - Maaorjuutta Suomessa ei ole ollut (poisluettuna aivan itäisimpiä alueita), Virossa oli.

    Viron ensimmäinen itsenäisyys 1920-1939 johti epädemokraattiseen hallintoon. (Vältän sanaa "fasistiseen", mielestäni se ei sitä ollut, hyvin oikeistolaista politiikkaa se kyllä oli.) Sitten tapahtui mitä tapahtui. Uudelleenitsenäistymisen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi, politiikka siellä on ollut sekä helvetin hyvää että helvetin huonoa. Hyvää on ollut taloudellinen kehitys, innovaatisuus; toisaalta ne jotka eivät raa'assa kapitalismissa ole pärjänneet, ovat jääneet todella, todella heitteille. Virossa on hirvittävää köyhyttä! (Tiedän, koska tiedän.) Toiseksi virolaispoliitikot - itsenäisyytensä huumassa - kohtelivat venäläisvähemmistöön käsittämättömällä tavalla; asensivat aikapommeja tulevaisuutensa poluille. (Sanon asian tahallani näin hämärästi että ette ymmärtäisi, ainakaan kaikkea. En halua luntata Wikipediasta mitään; puhun omista kokemuksistani. Rakastan Viroa ja virolaisia, siksi mä myös näen mitä pahaa heissä on. Ja heissä pahuuttaa riittää! (vähintäin yhtä paljon kuin suomalaisissa)

    Ps. Viron lipussa on värit sininen-musta-valkoinen. Viro on aika mustavalkoinen maa. Em mä tiedä mitä sininen tarkoittaa? (Kai se on unta, uneksimista?)

    VastaaPoista
  13. Innostuin historiasta, taas välillä, kun tänään 13.8tta kävin Parolan Panssarimuseossa. Olen aina halunnut sielläkäydä mutta enpä ole ennen käynyt. - Tiedän Suomen viimesodista (1939-40 ja 1941-44) aika paljon, koska olen lukenut niistä. En tietenkään tiedä niistä yhtä paljon kuin Kemppinen; sanoinhan että tiedän niistä vain "aika paljon". Tarkoitan että ei minua siellä Parolassa mikään yllättänyt; tiedän että Suomi - joka veti vastentahtoisen liittolaisensa Saksankin hyökkäämään Neuvostoliittoon, hävisi sodan. (heh, heh) Mutta on siellä panssarivaunuja, noita hirviöitä, jumantsukka kun niitä siellä on! Alkeellisista "peltisistä" Vickerseistä nykyajan Leopardeihin. Oli vaunuja joita sanottiin että niitä on enää 5 jäljellä maailmassa, ja Suomessa niitä on 4. Tai että kaksi tätä mallia on jäljellä ja tämä on niistä toinen. Hirmuisia vehkeitä ovat! Ja täynnä monenmoista mekaniikkaa... siellä oli "halkaistujakin" panssaritankkeja, niistä näki mitä ne pitävät sisällään: kamalasti komponentteja. HirviöVaunuja! - Mutta onneksi, niinkuin aina, on olemassa vastapooli: oli näyttelyhuone jossa oli Panssaritorjuntatykkejä joilla pysty pamauttaa nuo Hirviöt pois Päiviltä. PAM PAM vaan. Tai taistelutilanteessa tuo Tankki saattoi pamauttaa PAM PAM VAAN itselles tuon Torjuntakykin ns.:sti "vitun päreiksi"... Sitähän sota on, täynnä kammottavuuksia. Jossa uhreja ei sen kummemmin lasketa. (Joku on sanonut, ja se on tietysti totta, että kenraali joka tuntee sääliä sotilaitaan kohtaan, on huono kenraali.) - Oli siellä Museossa myös Mannerheinristin ritarin numero 1sen asepuku: panssarikenraali Ruben Laguksen. Minulle tuttu kentsu; luin nimittäin vahingossa hänestä kirjoitetun elämänkerran kahteen kertaan... kun en sillä toisella kerralla muistanut että oon sen jo aikaisemmin lukenut. Ja kun en kehdannut tämmöistä muistiharhaa itselleni tunnustaa - harvinainen minulle - niin luin sen kirjan toiseen kertaa. Mutisematta.

    Ps. Ostin Museon kaupasta itselleni 46 numeron Sa-Int sukkia 3 paria kympillä. Hitsi, kun ovat kivat jaloille. (Hellivät koipiani kuin villakoirat.)

    VastaaPoista
  14. "Meissä - eestiläisissä ja suomalaisissa - on paljon samaa, lutherilaisuutta. Joka on saksalaista perua, se."

    Saksalaisissa, koska ovat suurvaltalaisia, tuo "lutherilaisuus" muuntuu ylimielisyydeksi. Siksi ne on paskempia. Sama venäläisten "ortodoksien" kanssa: hekin ovat, ja vain he, aina oikeassa. Siihen aikaan kun Iso-Britannia oli oikeasti iso, vain britit olivat oikeassa. No, kai he sit olivatkin? Toisaalta, ranskalaisten mielestä ainoastaan he ovat aina oikeassa... ehkä totta sekin? Italialaiset taas ovat aina olleet rohkeita sotureita. Ja jenkit, kansojen sulatusuunilaiset, on perinnyt nämä kaikki hyveet maahanmuuttajiltaan. Joopa, joo.

    Ai niin, kiinalaiset unhohtui... Mutta välikös tuolla; kun kiinalaiset piirtävät maailmankuvan, ei siinä - ainakaan Keskuksessa - muita ole kuin kinuskeja.

    Niinpä niin. Vain pienten kansojen edustajat, edellyttäen että he puhuvat kummallista kieltä, voivat olla "oikeasti" oikeasti. Eli objektiivisia. - Kuten esimerkiksi israelilaiset.

    VastaaPoista
  15. Mao oli siinä oikeassa kun sanoi että "valta katsoo kiväärinpiippua pitkin, ei kivääriä suuta kohden". Tai kun Stalin kysyi keskellä II maailmansotaa, kun katollinen kirkko jotenkin uhkasi häntä, että "kuinka monta divisioonaa Paavilla on?". Järkevä kysymys. Sillä Valta, jos se kyseenalaistetaan, saa oikeutensa väkivallasta. Ja... voittaja on aina oikeassa.

    VastaaPoista
  16. Jo inkvisiittorit - nuo ihanat uskovat rannalla - olivat sitä mieltä että "keinot saavat olla mitä tahansa, hallelujaa, jos ne edesauttavat Päämäärän saavuttamista". Tämä on ihanna päätelmä. Jos esim. joku 1200-luvun naisbloggaaja kirjoitti inhottavasti, niin riiti että joku maskuliini kommentoija väitti että "se on naimisissa Paholaisen kanssa", niin ko. feministi otettiin kiinni. Ja sit sitä venytettiin sellaisessa venyytyspöydässä noin kolmasosan pitemmäksi kuin se pidätettäessä oli ollut, eli... kunnes KRUNKS KRANKS vaan alkoi kuulua kun jäsenet alkoivat irtaantua siitä. Nii-in. Tämä venytyskoekin todisti nimittäin sen että tuo ihminen on Saatanasta kotoisin. Koska... se repeytyi. Jos se olisi ollut Jumalan Lapsi, se olisi pysynyt koossa. Eikä ainakaan venynyt. (Ehkä olisi vain paksuuntunut? papin puhuttelun jälkeen...)

    VastaaPoista
  17. Valkeakoskella etsin ruokapaikkaa, olisin halunnut syödä soppaa, mutta siellä oli vain paikkoja jotka tarjosivat pihvejä tai hampurilaisia tai gebabbeja tai pitsoja. Jätin syömisen väliin, kävin Alkossa ja ostin chileläistä punkkua. Ajoin Pälkäneen, Akaan, Luopioisen ja mitä näitä nyt on paikkakuntien läpi... Metsä humisi, se oli vihreää, tuntui kesältä, tie mutkitteli kuin kuminen käärme, ajoin aika reilua ylinopeutta. Olin hyvillä mielin. (Vaikka pääni sisällä möyri erilaisia panssarivaunuja. Kuin koppiksia.) Valkeakoski ei enää haissut sulffiittisellulle, ei oikeastaan millekään. Minua hymyillytti kun muistin kun UPM:n historiikissa oli juttu Ekholmista. (kaivelee muistiaan) Joo...

    "Vuonna 1975 Kymi Kymmenen pitkäaikainen toimitusjohtaja vuorineuvos Karl-Erik Ekholm kuoli. Hänestä oli Uusi Suomi julkaissut nekrologin jo 50-luvulla. Yhtiön vahtimestari oli vetämässä lippua puolitankoon pääkonttorin pihassa Ekholmin tullessa työpaikalle ja kysyessä, ketä surraan. Alaisten hämmästys oli suuri; he olivat kaikki lukeneet lehdessä olleen muistokirjoituksen. Ekholm soitti kiukkuisena Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle, joka yritti lyödä asian leikiksi kysyen, kummasta paikasta Ekholm soitti. Ekholm vaati lehteä tekemään oikaisun, ja Uusi Suomi kirjoittikin seuraavana päivänä: ”Eilisessä lehdessämme ollut uutinen vuorineuvos Ekholmin kuolemasta oli valitettavasti väärä.”

    Ei toimittajien kanssa, vaikka ne olisi Päätoimittajia, kannata alkaa vittuilla. Ne vie aina viimäsen sanan.

    VastaaPoista
  18. Koska en ole yhtä sivistynyt musiikin suhteen kuin Riku on, tyrkkään tällaista:

    https://www.youtube.com/watch?v=q5Iz3jTofaU

    Olkaa hyvä ja tehkää pahoin. Ole hea ja teeme halvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken mahdollisen musiikillisen sivistykseni kiellän, kuuntelen hyvin alkukantaisia rytmejä.

      Tuo sotayhtyeen kappale on yksi suosikeistani. Olisiko vain sen Kymi Kymmenenkin vahtimestarin täytynyt siinä vuorineuvokselle sanoa: "Herra vuorineuvos, pahoittelen suuresti, voinko tarjota hyvitykseksi teille lautasellisen oikein herkullista soppaa?"

      Jaa, nyt täytyy lopettaa samoin tein ja rientää klo 4:50 lähtevään junaan.


      Poista
    2. Talvisota 1939-1940 oli kollektiivista meininkiä. Turkulaisia, olivat, vaikka yhtyeen primus motor olikin Mauri Numminen, Somerolta. Tekstittäjinä mm. Jarkko Laine ja Markku Into. Levylaulajana debytoi (?) myös laiha, kiemurteleva Rauli Tapani Somerjoki. Se oli kivaa aikaa. Mutta aika kamalaa; monet sortuivat oikeasti huumeisiin. Muistan, mitä muistan - oikeastaan kaiken, mutta en kerro kaikkea. Mutta KAIKKEIN UPEIN runoilija oli Raipalan Mikko... ai, ette ole kuulleet hänestä? En ihmettele. Se jätkä, mulle kaima, ei paljoa kirjoitellut mutta eli kuin RUNOILIJA. Se oli ihana tyyppi... kerron joskus hänestä, nyt en jaksa, minulla on krapula. Raipala oli luova persoona, luovempi kuin kukaan jonka oon tuntenut; Nyla oli luonnontieteilijä, hänen rinnallaan pragmaatikko, tämä oli toista maata. Kerrankin Helsingin Domuksessa, siis jossain vitun opiskelija-asunnossa, herättiin maanantaiaamuun ja kamalaan krapulaan. Päivittelin sitä ääneen. Ja kello oli jotain 07, Alko aukenisi vasta klo 09, sitäkin minä päivittelin. Siinä meidän alapuolellamme, olimme viidennessä kerroksessa, naapuritontilla oli rakennustyömaa. Iso. Jonne duunarit olivat jo tulleet töihin. Kaima-Mikko katseli aikansa, hyvin vähän aikaa, sitä hyörintää ja sanoi: "Odota hetkinen." Sitten se meni ulos. Ja vähän ajan kuluttua se tuli takaisin: sillä oli puoli pulloa Koskenkorvaa. Kyllä minä ihmettelin, voi hyvänen aika kun minä ihmettelin; ihmettelin sitäkin että miten paljon minuun mahtuu ihmettelyä? Kun kysyin mistä sä ton sait, se vaan nauroi ja sanoi "aina jollain timpurilla on sen verran krapula että sillä on pullo mukana".

      Kerran, kun istuttiin jossain kapakassa ja mulle meni - en tiedä minkä takia - tikku sormeen, ja aloin valittaa sitä, niin se kaivoi taskustaan pinsetit, joilla napsasin sen tikun pois. Toisen kerran kun vetskarini simahti, se kaivoi taskustaan hakaneulan jolla sain sen korjattua. Kynää kun pyysin, se kaivoi taskustaan kynän. Kerran tarvitsin pikkulusikkaa, niin äkkiäkös se senkin taskustaan kaivoi. Peiliä kun pyysin - totta kai sillä oli peili taskussa. Jumantsukka, mulle jäi sellainen mielikuva, että pyysin mä mitä tahansa, niin se vähän aikaa kaivoi taskujaan ja antoi sitten mulle sen, pyytämäni. - Se oli kuin Harpo Marx, jolta pummi pyysi 50 centtiä saadakseen kahvikupin. Niin Harpo ei antanut sille sitä 50 centtistä, vaan kaivoi taskustaan höyryävän kahvikupillisen. (jolloin pummin naama vähän venähti)

      Kun Raipalan päästi lähi-K-kauppaan ostamaan ruokaa - kun meillä kaikilla oli nälkä mutta ei yhtään rahaa - niin äkkiäkös se siellä kävi. Ja pudotteli hihoistaan makkarpötkyjä, voita, metwurstia, ja juustoja ja leipiä ja mitä nyt... ihmiset nälkäänsä kaipaavat. Taskutkin sillä oli täynnä tupakkaa. Ja sitten se esitti meille laskun, 10 penniä tulitikkuaskista ja 50 penniä Sisuaskista. Ne se siitä kaupasta oli ostanut. Ja pyysi että maksaisimme ne hänelle.

      Mikko R...
      Viimeksi näin hänet Tampereella. Istuin Linkosuon kahvilassa ja join teetä. (Minulla ei ollut varaa syödä mitään pullia. Mutta teekin maistui hyvälle.) Olin terassilla ja siihen tupsahti, siis kerta kaikkiaan ikään kuin taivaasta, tämä R Mikko. Olin todella positiivisesti yllättynyt, todella, ja kysyin innokkaasti häneltä - koska ei oltu muutamaan vuoteen nähty - että "mitä sinulle kuuluu". Hän vastasi "tässähän olen". (Minusta se, kun olen asiaa miettinyt, on kyllä filosofisin vastaus mitä tuollaiseen kysymykseen "mitä sinulle kuuluu"... voi vastata.) Samalla hän pälyili ympärilleen. Halusin keskustella hänen kanssaan, koska pidin hänestä paljon, mutta en ehtinyt. Sillä yht'äkkiä, ilman mitään ulkoista syytä, hän pomppasi siitä Linkosuon kahvilan terassin pinnatuolilta kuin vahingoitettu ampiainen. Hirvittävää vauhtia alkoi juosta Rautatienkatua alaspäin, Soria kohti. Ja häipyi elämästäni pois, ikuisiksi ajoiksi...? Ihmettelin. (Joku jälki-LSD-trippi häneen, ehkä, iski... näin ajattelin jälkeen päin. Koska ei näistä asioista aina kaikkea (= juuri paljoakaan) tiedä.

      Poista
    3. Tämä kun on niin hyvä kertomus, niin jotain tähän olisi sanottava. En vain keksi, että mitä. - Sen vain, että runoilijoita on enemmän kuin tuholaistorjuja ehtii tappamaan, mutta ne vain lasketaan, jotka ovat tekstejään huonontaneet ja saaneet ne siten julkaistuksi.

      Poista
  19. Koska kukaan feministi ei ole koskaan haukkunut minua, minun pitää itse haukkua itseäni. Se on sama asia että jos "naapurit eivät kehu sinua, sinun täytyy itse kehua itseäsi". No, en tiedä osaanko?

    (vähän jännittää)

    Virossa aikoinaan kun pyörin kuin sukkula kangaspuussa, niin tapsin Ly Variksen. Lätkähdimme toisiimme. Meillä oli paljon yhteistä. Vaikka olimmekin eri sukupuolta. Ly, eli Lilian, sanoi minulle "Mikko, sa oot selgi mees". Ymmärsin, vaikka en tiennyt oliko tuo moite vai kehu? Mutta samapa tuo. - Minä nimittäin, kun L pölisi ja kysyi - ehkä kysyi - minulta jotain, sanoin aina että "asi on selgi". Vaikka en, oi pässin villat, ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. Siksi olin hänen mielestä "selgi mees".

    No, väliäkös silläkään.

    VastaaPoista
  20. Tässä itsekseni, kun minulla ei muitakaan Aiheita ole, mietin suomalaisuutta. Mitä se tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Vaikeaa on tietysti tietää "mitä se ei tarkoita", koska mistä sen muka tietäisi? - Minusta ihmisen suomalaisuuden määrää hyvin pitkälle se, missä hän on syntynyt. Sanon teille muutaman esimerkin. (Jotka olen itse keksinyt omasta päästäni.) Esimerkiksi kun syntyy stadilaiseksi, joka on harvinaista, koska useimmat Helsingissä asuvat ovat syntyneet Rautajärvellä tai Vuolijoella, niin se on paha juttu, silti. Koska he ovat sateenkaaren värisiä ja muukalaismyönteisiä eivätkä ossoo viäntää ees savvoo. Muitakin virheitä heissä on, mutta en nyt viitsi luetella kaikkia, koska niitä on niin paljon. Muuten Uudellamaalla asuvat uussuomalaiset ovat henkisesti vähän "heikun keikun". Vasta jossain Ryttylä/Hyvinkää korkeudella tapaa melkein normaaleja ihmisiä. Mutta heidätkin voi laskea, vaikka olisi ammatiltaan sahuri, yhden käden sormilla.

    Jos ihminen on syntynyt Satakunnassa, hän on kuin Lehmän maha: märehtii. Ja jos on vielä muualta kuin Vampulasta kotoisin, esim. Vammalasta, tai Saastamalasta, niin... voi sanoa vain niin kuin Ville, jonka munat jäi puolapuiden väliin, että "eihän tässä sen pahemmin kumminkaan käynyt"...

    Vuolijoella syntyneet ihmiset ovat puolittain lappalaisia, heillä on kengät täynnä heinää kun he syksyisin kirjaantuvat OY MARKKINOINTI JA HUMANISMI AB opistoon lukemaan humbuukia. Heidät tuntee muutenkin: ratikassa he lehteilevät Kalle Päätalon novellikokoelmaa. Ja miettivät omia runojaan: " Ja mihinkähän lie, tämä sporakin minut viälä vie..."

    Ps. Lounais-Hämeessä on kolkka joka on kuin paratiisisaari tässä toivottomuuden meressä; tarkoitan Forssaa. Siellä on aina lämmin eikä koskaan sada (paitsi öisin talkkari avaa kasteluhanat). Ihmiset kulkevat hymyhuulin toisiaan vasten kuin keijukaiset, vain hellästi toisiaan sipaisten. Niityllä nuoret lampaat, joilla on punainen risti vasemmassa etukoivessa, taluttavat väsyneitä susivanhuksia puiden alle siimekseen. Koko luomakunta hyrisee Bachia. Itikatkin laulavat pari oktaavia alempaa kuin muualla, siihen yhtyy hevosten ja lehmien bassokuorot, mustarastas lurittelee, käpytikka hakkaa käpyä, hiiret tanssivat kissanpolkkaa. (Kissat vain ovat vaiti, vääntelevät korviaan ja pesevät silmiään ja mutisevat itsekseen, kuin laulavat Malinin veljekset, että "jo on Tyykikylässä aikoihin eletty. jo on aikoihin eletty".

    Forssa, Forssa! Kun autolla ajaa siitä ohi, pitää sulkea auton ikkunat ja pistää ilmastointi pois päältä. Ai, miksikö? No siksi kun se ilma siellä on niin täynnä intelligenssistä raskasmetallia yms. Tottumaton saa heti allergisia iho-oireita ja myöhemmin, pienellä viiveellä, syövän. (Tai Neekerisankkerin.) Itse olen immuuni tälle ns. vorssasyndroomalle jonka tohtori Th. Brander ensimmäisenä eristi ja selvitti koijärveläisen kärpäsen syljestä. Mutta teille muille, oi babykaiset, jotka suunnittelette syylomamatkaa mainosten lanseeraamaan "Kiehtovaa, kaukaiseen Forssaan", niin minä sanon... ÄLKÄÄ MENKÖ! - Ps. Monet bussiyhtiötkin myyvät Forssaan menijöille enää vain menolippuja. Ja matkustajat viskataan liikkuvasta autosta ulos kuin pahaiset matkalaukut; kuskit eivät yksinkertaisesti uskalla enää pysähtyä siellä. Forssa... kaukana ja yksin. Forssa, muy lejana y sola. Siellä lapsetkin syntyvät vähintään lakitieteen ylioppilaina, jotkut jopa filosofian maistereina. Jotkut taas, kuten ystäväni Nyla, syntyi viittä vaille luonnontieteiden tohtorina. - Itse en äitini kohdussa kamalasti opiskellut, mitä nyt luin Kiergekaardea aikani kuluksi, ja Kafkan novelleja. Kalevalan kyllä opettelin ulkoa, sekä etu- että takaperin. Ja yleisempien panssarivaunujen teknilliset tiedot, mm. niiden aseiden kaliiberit, qua libra, opettelin. Minä olinkin sukuni Musta Lammas.

    VastaaPoista
  21. Täällähän on Mikis-sedän vastaanotto. Huomautan kainosti, että en ole syntynyt Vuolijoella, vaikka tuntomerkit siihen viittavatkin, vaan Muhoksella. Olen viissataavuotista laitasaarelaista talonpoikaissukua.

    Kun Mikis tarttui Punavuoren lattecaffiloiden aina ajankohtaiseen aiheeseen "mitä on suomalaisuus" (ja tulokseksi tulee nihilistisen pyörityksen jälkeen tulos, että ei yhtään mitään), niin minäpä esitän oman ehdotukseni:

    Suomalaisuuden ymmärtää paremmin, kun muuttaa yksin vaikkapa Kiinaan ja joutuu siellä pakkovärvätyksi Puna-armeijaan ja rämpimään Mamustanin viidakoihin - ja sitten yhtenä päivänä törmää siellä toiseen suomalaiseen kohtalotoveriinsa.

    Silloin saa kalpean aavistuksen siitä, että ehkäpä "suomalaisuus" sittenkin on jotain, joka yhdistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on kyllä hyvä. Kannatan. Gulagissakin, eli Vankileirien Saaristossa, suomalaisuuden tajusi kun siellä tapasi toisen suomalaisen. Se saattoi jopa auttaa sen että säilyi hengissä. (Sitä paitsi jokainen keskitysleirivanki, joka on kirjoittanut muistelmansa, on säilynyt hengissä. Moni, joka olisi kirjoittanut ehkä analyyttisemmin "mitä tapahtui todella", ei pystynyt sitä tekemään. Tietystä syystä.

      Ps. Minä en sinun käsityksiäsi Tapsa halveeraa - en varmaan ees pystyisi. Mutta en kyllä yritäkään pystyä. Kirjoittelemiseni on kuin istuisi ponin selkään; annan sen mennä minne se menee. Monesti se ei minnekään halua mennä, hyvä että tulee tallista edes ulos, mutta välillä taas kirmaa kuin nuori Rosinantte... hyvä että pysyy satulassa. (Ei ole mikään Kimmon Keppihevonen hän, ei, enkä minä Christopher Wegelius.) Sit taas se äkkiä, kesken laukan, alkaa nuuhkia ruohoa. En tiedä miettiikö se että söisinkö tuon ruohon vai enkö söisi... se ei tee kumpaakaan. - Ps. Puhun koko ajan kirjoittamisesta.

      Poista
    2. Suomalaisuutta ymmärtää jo, kun muuttaa muualle Eurooppaankin - ei tarvitse mennä puna-armeijaan. Olen tehnyt siskostani, joka on nyt asunut Saksassa kauemmin kuin konsanaan Suomessa, havaintoja tässä mielessä.

      Tällä perusteella sanon, että suomalaisuus on hiljaisuutta, vaikenemista silloin kun ei ole asiaa. Suomalainen ei vaikene kahdella kielellä - Jorma Eton antama suomalaisuuskuva on syytä unohtaa. Suomalainen ymmärtää olla hiljaa, suomalainen kuuntelee hiljaisuutta ja luontoa, ei täytä ilmaa tyhjällä puheelle, ei vaivaannu ollessaan hiljaa vaan kuullessaan jatkuvaa puhetta.

      Minusta tämä hiljaisuus on suomalaisuuden ydin. Kunpa sitä ei jatkuvasti hävettäisi, sillä se on kyky, ei puute.

      (Tämä oli vain yksi piirre suomalaisuudesta. Jos kaiken määrittelisi, kirjoituksesta tulisi liian pitkä.)

      Poista
    3. Tuo on Bertol Brechtia että "vaikenee kahdella kielellä", ei Ettoa.

      "Finnische Landschaft" (En nyt muista sitä runoa ulkoa.)

      Poista
    4. Kyllä minä sen tiesin, mikis, ettei ollut, vaikka yhdistin Eton nimen samaan lauseeseen. Ajatukseni oli nimittäin jo Eton määrittelyssä vastaamisesta ja kysymisestä, joka päättyy: - - - ei vastaa kun kysytään.

      Poista
    5. Niin minä muuten itekseni ajattelinkin! Aivan! Että kiirehdit Ettoon ehtimättä (koska sinulla oli kiire) sulkea edellistä ajatustasi kunnollisesti, kiinni. Ihan varmasti tiesin että tiedät Brechtin.

      Poista
    6. Minä oon joskus vaan niin pikkumainen, perfektionisti. Nytkin ajattelen että ei. ei "Ihan varmasti tiesin että tiedät..." vaan "Taatusti tiesin että tiedät.... Koska se on tukevammin sanottu.

      Poista
    7. Kyllä minä tiedän, mikis, usein aika hyvin silloinkin, kun kirjoitan jotain muuta. Voin sanoa tai puhua joskus puuta heinää, vaikka tiedän, miten asia on, miten totuus menee. Tuon Etto-jutunkin tiesin jo kirjoittaessani, että nyt pitäisi peruuttaa ja täsmentää, mutta ei, sormet kiisivät tuhatta ja sataa näppäimistöllä. Siksi minulla on niin paljon lyöntivirheitäkin, koska ajatukseni rientää niin nopeasti, ettei fyysinen minäni pysy perässä.

      Poista
    8. Luulen, että se on jonkinlainen neurologinen häiriö. Minusta on otettu muutamia aivokuvia magneettikoneella (hirveä hökötys, ei saa liikahtaa milliäkään 30 minuutissa), ja parikin neurologia on äimistellyt pirskahtelevaa aivotoimintaani. Tällöin tutkittiin puhesairauttani.

      Poista
  22. Minä kun ajoin kerran ihanan Forssan ohi, kuulin sieltä nunnien laulua. Eli oli armoton hätä, sillä kärsin kiihkeästä rakkoelämästä. Minun on aina tiedettävä, missä on vessa, tai minulle tulee taatusti heti tarve päästää höyryt ulos. Forssassa huomasin, etten tiennyt muuta kuin linja-autoaseman vessan, jonne en halunnut, ja koin ahdistusta. Menin sitten Esson vessaan, kun siinä yhdessä tienmutkassa putkahti sellainen eteen. Sen vuoksi aina kun joku mainitsee Forssan, muistan Esson vessan. Oikeasti se saattoi olla Teboilkin, mikä siinä tien mutkassa nyt olikaan. Forssa on saman valtatien varrella kuin tämä Pikkukaupunki, jossa ihminen on useimmiten kepulainen.

    Muistan Forssan myös siitä, että kerran palatessani Helsingistä Pikkukaupunkiin minulla paloi punainen öljynvaroitusvalo, mutta ajattelin, että en nyt poikkea mihinkään Essolle vaan painelen lujaa vauhtia kotiin. ja painelinkin tuhatta ja sataa pienellä Fiatilla, josta maantie vilisti lattiassa olevasta isohkosta ruostereiästä. Kotona en saanut varoitusvaloa enää sammumaan, vaikka sammutin moottorin. Sinne jäi hehkumaan punainen valo. Tähän liittyy vielä sekin, että kun se varoitusvalo ei sammunut, menin naapuriin sanomaan, että mikähän mun autossa on, kun varoitusvalo ei sammu vaikka sammutin moottorin. - Mää tuun kattoon, sanoi naapuri, joka oli aika kekkulissa. Menimme sitten autooni ja mies vain naureskeli käkenä, istui viereeni ja käski minun ajaa lenkin. Ajoin, ja mies hekotteli. Tulin takaisin pihaan ja mies meni hekotellen sisään. Ajoin siitä auton sitten häpeissäni jymäytyksestä Hankkijalle korjattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, Inkku! Minä ainakin tykkään Sun tämmösistä novelleista! (Kun tarinan lisäksi ne on hyvin, ja hauskasti, kirjoitettu. Bravoo, Bellissima!)

      Poista
    2. Äläs nyt, töksähteleviä ovat tarinani, ainakin nämä tositarinat. Sinulla mikis on semmoista tarinaa, että välillä ei tiedä mitenpäin niitä lukisi, niin hienoa kamaa ne ovat, hienointa huumetta mitä on. Esimerkiksi tässä yllä klo 13.43 ja muutkin pitkän ovat semmoisia että alta pois. Ne pitäisi lukea ehkä päällään tai sitten ilmassa leijuen. Kansiin vain tuommoinen materiaali ! Tai oikeastaan niitä ei saisi vangita.

      Poista
    3. Po - päällään seisten tms.

      Poista
  23. Miehet joskus, etenkin "kekkulissa", jymäyttelevät naisia. Mutta kyllä se useimmiten on niin että naiset, selvinpäin, jymäyttelevät miehiä. - Olen joskus huomannut tämän kun olen, hieman huolestuneena, seurannut tuttujen mieskaverieni puuhailua. - Ps. Minuahan ei kukaan nainen koskaan ole huijann... orgasminkin kun ovat saaneet niin ovat kovasti näytelleet etteivät muka olisi saaneet... "diida diida daa" laulevat linnut, kun pomppivat puiden oksilla. Mikähän niihin on mennyt? Lähtenevät kohta kai Etelään? pieni linnunsydän täynnä kaipausta. Linnut, linnut!

    VastaaPoista
  24. Miehet pyrkivät jymäyttelemään naisia, mutta onnistuvat siinä yhä harvemmin. Postiluukkuun tupsahti tänään tämmöinen esite:

    "EI HÄTÄÄ ILMAN RATKAISUA
    Professori Omar kansainvälinen selvännäkijä,
    hengellinen parantaja ja neuvonantaja

    Asiantuntija rakkaus ja suhde asioihin.
    Voin auttaa sinua ratkaisemaan huolesi, esim.
    voin yrittää tuoda takaisin rakkaasi,
    joka on jättänyt sinut. Voin auttaa sinua lapsensaanti vaikeuksissa.

    Voin auttaa myös mm. seksuaalisuusasioissa, oikeustapauksissa, sosiaalisessa käyttäytymisessä.

    Voin suojata mustasukkaisuudelta, sairaukselta, vihollisilta ja vaarallisilta asioilta.

    Onnistuu muutamassa päivässä, nopea ja taattu työ
    Lisätietoja Professori Omar
    puh. 040 240 3647
    Maksu käynnin jälkeen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä professori Omar! Voin auttaa sinua oikeinkirjoituksessa.
      Maksu etukäteen.

      Poista
    2. Tuo "voin suojata vaarallisilta asioilta" on kyllä ihan hyvä - seuraavan kerran, kun pitää hävittää ampiaispesää tms., Omar voi tulla jeesaamaan.

      Poista
    3. Harmi että toinen salainen käyttämäni nimimerkki - toinenhan on Anonyymi - paljastui nyt. Se on teidä, ilkeiden naisten, vika. Voin nostaa kunnia loukkaussyytteen jos koko ajan minun kimppuuni - senkin hyväkkäät, käytte! Liike toimelleni tulee korvaamattomia harmia kun minun täytyy heittää rysäni toiseen paikkaan, nyt.

      nimim. "kuulette vielä minusta!"

      Poista
    4. Arvasinhan minä, että mikis repolainen siellä Professori Omarina häärii, kun oli niin taitavat ja eroottisviritteiset rysät. Tunnustus, menee ohi jo korvarysästä. Tervetuloa joukkoon!

      Poista
    5. Noh, olin ehkä vähän liian tyly professori Omaria kohtaan (etenkin, kun en tiennyt, että nimimerkin takana olet sinä, mikis..).

      Eihän se nyt ihan pelkkää huijausta ja huuhaata ole, jos saa kertoa huolensa jollekin empaattisen oloiselle tyypille, joka ehkä vielä pitää kädestä kiinni ja vakuuttaa, että kaikki tulee järjestymään parhain päin.

      Plasebovaikutusta ei myöskään ole mitään syytä vähätellä,
      vaikkei se niiltä ampiaisenpistoilta suojaakaan.

      Poista
  25. Minäkin ne Forssan risteyksen huoltoasemat muistan, kokonaan uutena tietona minulle tuli, että Forsasa on jotain muutakin.

    Terassilla tapasin kivan stadilaisen, yli seitsemänkymppisen Rainerin. Puhelimeen välillä kertoi akalleen: "Hålla på, hålla på, skrik inte!" Kertoi tekevänsä kotonaan kaikki kotityöt ja silti täysin toimeton akka kiljuu: "tuossa on pölyä - ja imuroi vielä tuoltakin!"

    Rainer sanoi Hyvinkäästä, että "se on kiva stadi", vaikka sanoi joitain vuosia sitten siellä käyneensä ja joku oli ottanut raivarit, kun tilasi "yhden stoben". (kirj. huom. tämä on junttikylä, jossa kaikki katsovat vihaisesti, kun harpon jalankulkuvaloista punaisella, vaikka edellinen auto meni ohi viime kuussa keskiviikkona)

    Minulle opetti stadin slangia. Tumppi on kaverille ojennetuista, poltetuista savukkeista pisin. Vähän lyhempi on se skyfä. Ja kaikkein lyhin, sellainen olematon varsinkin, jos filtteriä ei ole, on kynnet.

    Hän on ja oli jääräpää. Häneltä oli kuollut siskoja veljiä ja poika. Kertoi, että enonsa oli viikkoa ennen kuolemaansa antanut hyvä neuvon: "kun minä kuolen ja kysyvät, miltä tuntuu, niin sano, että ´kävin just tupakalla´".

    Keuhkosyöpä ikänsä varastomiehenä, varastopäällikkönäkin jossain välissä, työskenneellä Raikulla oli jo 25 vuotta sitten. Toisen keuhkon yläosa leikattiin pois. Leikannut kirurgi ei kierroksella sanonut mitään, pudisteli vain päätään ja lähti pois, kun huomasi potilaan juuri käyneen vihreällä nortilla.

    Eikä Rainer ollut mikään pummi, yritti koko ajan minulle tarjota, ja oli onnellinen, kun oli muutaman kaljan ajaksi pystynyt fröökynän erehdyttämään. Terassilla oli, vaikka Lidliin oli kertonut menevänsä.

    VastaaPoista
  26. Pohojalaasista mulla ei oo muuta sanottava, ku on niitä monesta muustaki syystä puihin sirottu, ku ainoostaan sotahulluuresta! -Ristus sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, ne olikin nitä etelä-pohjalaasia, niitä varkaita ja viinankeittäjiä!

      Poista
  27. Noita terassille poikenneita Rainereita taitaa olla useampikin, ettei vaan olisi miehen prototyyppi..

    Vaan siis lunki kaveri tuntuu olevan, ja varmaan onnellinen sen kotihirmunsa kanssa. Moni tuommoinen Raineri murtuu, jos se hirmu kuolee ennen häntä. Toivotaan kummallekin pitkää ikää ja mielen vireyttä myös muijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muija kaikella kunnioituksella sanottu. Minusta muija on hyvä sana, ja soisin sitä käytetttävän useammin vaikkapa naisen tilalla.

      Poista
    2. Totuuksia on vaikea tietää, enkä niistä ole erityisen innostunut, kun ne saatanat, vaikka kuinka postmodernismia vihaisi, ovat näkökulmista riippuen niin erilaisia ja moninaisia. Rainerin jutut tuntuivat tosilta ja hänessä oli/on särmää.

      Poista
    3. Muija on sinänsä varmaan ihan kelpo sana, mutta ainakin silloin, kun olin vielä peruskoulussa, sitä käytettiin yleisesti merkityksessä "tyttöystävä" ("Toi on Ranen muija") - konnotaatio on mielessäni niin voimakas, että se pilaa koko sanan.

      Eikös "akka" ole muuten aikoinaan ollut enemmänkin kunnioitusta ilmaiseva nimitys, eikä halventava niin kuin nykyään? Muistelen kuulleeni tuollaisen selityksen joskus.

      Poista
    4. Ohops, taidettiin sitä muijaa käyttää tytöistä muutenkin. Tyttöystävä tuli vain ekana mieleen.

      Poista
    5. Muija on vaimo, mun muija. Kai sillä tyttöystävä merkittiin omaksi. Että älkääs te muut kundit mun muijaani. Olen kuullut nykyteinixien käyttävän muijaa yleisnimenä naiselle, tytölle, siis myös sille, joka ei ole kenenkään muija: siel oli pelkkiä muijia.

      Poista
    6. Schnur - Pohjan akkahan oli ylitse muiden, myyttisen Pohjolan emäntähallitsija. Samoin vanhojen suomalaisten pakanajumalain nimissä esiintyi Akka, Ukon aisaparina, siis ylijumalan akkana.

      Poista
    7. Muija on minustakin muikea sana. Istuttiin ruokapöydässä. Poika 7v ja yksi tuttujen poika 12v. Tuntui mukavalta kun tuo 12v. kysyi 7v:ltä: "Ootko jo muijissa käynyt?"
      7v näytti epävarmalta. "Joo", sanoi hetken mietittyään. Edelleen epävarmalla äänellä.

      Poista
  28. Muija on ihan korrekti sana, ämmä ja akka on enempi satuhahmoja. Armeijassa komppanian vääpeliä sanotaan - tai ainakin ennen sanottiin - komppanian Äidiksi. Minä olin Säkylässä kirjurina ja ylivääpeli Ahonen oli minun kaverini. Äsken kirjoitin Liisun palstalle yhden jutun josta lainaan - jos Liisua antaa mulle luvan, annatko?... tähän pätkän. (Liisu ei sano mitään eli vaikeneminen on myöntymisen merkki.)

    " Armeijassa minulta pompahti asepuvun takista nappi irti, PMP POMPP POMP vaan se lensi. Jouduin neulomaan sen itse takaisin - tai ompelemaan? En minä tiedä kumpaa minä tein? En ole aiemmin enkä sen jälkeen käsitellyt neulaa ja lankaa, kyllä minä sen äkkiä tajusinkin että tämä on minulle liian vaikeaa. Enhähän minä nyt, voi hyvänen aika, mikään räätälimestari ole! Mutta sain minä kumminkin, aikani taisteltua Kohtalon voimia vastaan, sen saakelin napin sidottua kiinni. (Tosin se jäi vähän törröttämään, kuin naisen nännin nypykkä, mutta en minä tosiaan mikään tekstiilitaiteilija ole.) Aamulla tein asennon ja karjuin: "Hyvää huomenta herra ylivääpeli, maistuiko viimeyönä uni? Minä olen viidennen komppanian kirjuri Mikis Mallikas. Harrastan nykyisin tekstiilien käsityötä. Mutta muuten olen palveluksessanne, herra ylivääpeli." "Lepo", se sanoi minulle. Ja sitten alettiin päivän työmme. Minä kirjoitin kirjoituskoneella kirjoituskonekirjoituksia. Komppanian vääpeli venytteli tuolillaan ja haukotteli, välillä kaiveli vehkeitään, sitten nenäänsä, tuijotti puhelinta ja sanoi "RÖHM RÖHNMN", rummutti sormillaan pöytää ja huokasi - taisi pierastakin, ja sitten se nousi ja tuli minun luo ja sanoi... "minä kun olen tupakkalakossa niin olisiko sulla mikis korpraali antaa mulle yks rööki...?" No, olihan mulla.

    Vittu, se poltti enemmän kuin minä vaikka oli tupakkalakossa. Mutta muuten se oli kiva eikä kauheesti häirinnyt mua. Yleensä se lähti jo puolenpäivän jälkeen kotiinsa, sanoi mulle että "hoida sinä mikko nää hommat. jos pataljoonasta soittavat niin sano että olen hiihtämässä." Kyllähän minä sen hommat hoisin, aivan varmasti paremmin kuin se itse, vaikka ei se mihinkään hiihtämään mennyt. Ryyppäämään se meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, muistan kun napit sano Pomp, pomp! Ja kerran linnut sanoi POKS;POKS!
      Viimeksi sanoit muuten mm. sanan ULAPPA. Ai, että se on minusta kaunis! Mutta sä sanoit sen kyllä Anonyymille, jonka kanssa sulla on varsin tuttavallinen suhde. Sitä on hauska seurata. Te ootte niin suloisia molemmat ja muistutatte toisianne. :)

      Kiitos, mikis kun käyt välillä pitämässä mun blogia hengissä. Ilman sinua se olisi jo kokonaan kuollut, nyt se lepää vaan koomassa. Meillä on ollut niin vilkasta seuraelämää viime aikoina, ettei minulla ole ollut aikaa sitä pahemmin ajatella edes.

      Eilen, kävi mm. yksi 96v. eläkeläinen, joka oli vähän kuuro, mutta kova puhumaan kovalla äänellä, ja siitä oli se hyöty, ettei toisten tarvinnut puhua juuri lainkaan. Ihana ihminen muuten, tuli kävellen kuusi kilometriä ja osaa seisoa päällään. Se asui ennen meitä lähellä, mutta nyt se asuu vanhustenpalvelutalossa ylimmässä kerroksessa, josta, on loistavat näköalat kauaksi taivaanrantaan asti. ja josta käsin se tekee kymmenen kilometrin pituisia lenkkejä ymäristöönsä.

      Edellisenä päivänä kävi VIROLAINEN konservaattori, joka opettiaa sitä alaa jossain oppilaitoksessa, ja joka aikoo tuoda 20 oppilastaan kuuntelemaan luentoa alan hienouksista parin viikon päästä, ja sitä ennen kävi (taas) entinen mäkihyppääjä ja sitä ennen sukulainen amerikasta jne. jne. Eikä ole edes vieraskirjaa. Mutta muutenhan se on mukavaa kun tulee yllättäen vieraita.
      Tänään ei oltu kotona kun oltiin liikkeellä muissa maisemissa, Tultiin sopivasti kuuden uutisille.
      Ja nyt mä kirjoittelen tässä vaikka pitäisi tehdä jotain muuta. Mennä nukkumaan tai aloittaa lukeminen tai vaikkapa sen blogin kirjoittaminen. Ja kävinhän minä tänään Facebookissa, joten olen ollut ahkera, vai mitä?

      Poista
  29. Jälleen vähän kadehdin, tosin syvästi kiitollisena ja ihaillen, teitä kaksilahkeisia, kun teillä on armeijajuttunne, reissujuttunne, sotajuttunne kuten Kemppisellä, joka tavan takaa palaa niihin tai erämaavaelluksiin ja Kullervoon vai oliko se Kalervo - hatunnosto (tämäkin taas teillä on) ja kunnioitus Kemppilään, ja miehelään yleensäkin. Minä olen vain pieni nöyrä nainen vailla aineksia jutuntekoon. Ei ihme, että naiset ammentavat vain päänsä sisältä tai haave- ja unelmamaailmasta.

    Vaan mukavaa päivää kaikille sukupuolille. Minä lähden nyt puuhommiin klapikasan ääreen.

    VastaaPoista
  30. Minullakin on nyt Aiheita; kävin viimeinkin hakemassa sen ja aloitin sitä jo vähän alusta (ja lopusta).

    VastaaPoista
  31. Minä siis kadehdin - vaikka väitän että en osaa kadehtia - että tiedän korkeinta 50% mitä ihmiselle tapahtuu. Naisenaolemisen kokemukset minulta puuttuva. Ja minulla on huono mielikuvitus.

    Lasse Sinkkonen kirjoitti "Solveigin laulun". Se on hyvä kirja, Sinkkosen paras, josta on tehty myös vitun hyvä tv-näytelmä. Siinä näkökulma on naiseksi kasvavan tytön, Solveigin näkökulma. - Muistan kun Sinkkoselta kerran kysyttiin että miten hän on pystynyt - näitä sanoja haastattelija ei käyttänyt mutta tarkoitti - "ujuttautumaan niin todentuntuisesti nuoren tytön/naisen ihon alle"... niin Lassi kehtasi vastata että "onhan minulla silmät... olen tarkkaillut" (tms. sitaattini ovat muistinvaraisia mutta muuten paikkaansa pitäviä) Paskan marjat! Ei niin uskottavaa ja hyvää kirjaa toisesta sukupuolen edustajasta voi tehdä vain "tarkkailemalla"! En minä ainakaan usko. Että näin voisi olla. Ja oikeastaan minä tiedänkin että Sinkkosella oli käytettävissä paksu ja aito nuoren tytön päiväkirja. - Semmoisesta materiaalista ammattikirjailija vavahduttavan ja häkellyttävän todentuntuisen kirjan pystyy tekeen.

    Ps. Solveigin laulu on ehkä Griegin toiseksi tunnetuin (Per Gyntin jälkeen) sävellys. Ainakin pilatuin - se on soitettu puhki. Mutta härskin kaunishan se on.

    Solveig´s Song

    (ei kyllä kaikkein terävin esitys ole tämä. mutta en nyt yritä etsiä parempaakaan.)

    VastaaPoista
  32. Iines15 elokuuta, 2015 19.21

    Kiva, Schnur, minullakin on teos hyvällä mallilla. Tosin en katso loppua etukäteen, sillä en usko, että lukujen järjestyksellä on suurtakaan väliä. - Voi toki ollakin, mutta tältä minusta nyt tuntuu.

    Teos on hidasta ja raskasta luettavaa. Niinpä luen vähän kevyempää siinä rinnalla. Anna-Leena Härkösen uusinta ja tositarinaa naisten erityisleiriltä, Heinäveden metsäleiriltä. Härkösestä en tykännyt yhtään. Metsäleiri ei ole aiheeltaan keveä, vaan rakenteeltaan selkeä verrattuna Turkan ajatusryöppyyn.

    VastaaPoista
  33. "... parempaakaan..."

    Aikoinaan teekkarien Äpy-lehti myi mainostilan Matkaravinto Oy:lle (tämä oli firma joka meitä palveli mm. VRn ravintolavaunuissa). Tila lehteen oli jo varattu kun joku isompi dirika yllättäen soittikin äpyläisille että he eivät teekkarien lehdessä firmaansa mainosta, piste. Toimittaja kysyi että saavatko he silti pistää tämän VR-Matkaravinto mainoksen tähän lehteen "kun sille on varattu jo palstatila ja lehti menee painoon" ilmaiseksi...? No se kyllä tuolle dirikalle sopi. Niinpä lehdessä sitten oli mainos jossa oli kaikki Matkaravinto OY:n logot ja muut pensselit ja teksti:

    MATKALLA MAISTUU HUONOMPIKIN RUOKA.

    Ps. Toimittajien kanssa EI kannata alkaa vittuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tuo ole mihinkään muuttunut. Minä kuulin, että yhden Pendolinon venäläisen matkustajan koira sairastui syötyään junassa sämpylän, - tai en minä oikeastaan edes tiedä sairastuiko, vai pelästyikö raukka vain niin paljon, kun näki annoksensa. Hauva ei onneksi kuitenkaan kuollut, koska annos oli niin pieni.- Jos minä mainostaisin, laittaisin: EI TAPPAVIA ANNOKSIA!

      Poista
    2. Sanoinpas nyt rumasti ja heti sitä kadun. Kehoitan kaikkia syömään juna-cateringissa ja paljon. Todistettavasti ja tilastoja tarkastellen, kukaan ei ole juna-annoksiinsa kuollut. Toisin kuin usein luullaan, edes Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa se miljonääri ei kuollut tarjottuun ruokaan. - Luultavasti vain hakattiin tikarilla pois kärsimästä, koska oli erehtynyt sämpylän syömään.

      Poista
    3. Ei tainnut pahoitteluni oikein onnistua, yritän uudelleen. Kukaan ei tiettävästi vielä ole kuollut ainakaan hukkumalla kotomaamme junien ruokatarjoiluun.

      Enkä tällä tarkoita, että tarjoomukset olisivat niin helkkarin kuivakkaita, että kitalaki ehti kuivua umpeen, ennenkuin saa nielaistua.

      Poista
    4. Aika ilkeää olisi väittää junien ainoan lämpimän ruoan olevan lager-oluen. Vähänkin fysiikkaa osaavan on helppo ymmärtää, että esimerkiksi mätänemisprosessi tuottaa paljon lämpöä.

      Jälkimmäinen lause ei liittynyt mihinkään, eikä ollut homeinen, madoista puhumattakaan - hyvin voitte sitä makustella.

      Poista
    5. Hoikkapoika kurkun viipale huusi epätoivoissaan kaveriaan ja tomaattileike teki itsemurhan. Kinkku oli ajoissa tajunnut lähteä karkuun.

      Poista
    6. Matkalle kannattaa laittaa omat eväät! Junien leipien hinnatkin ovat varmaan ylimitoitetut laatuun nähden.

      Poista
  34. Oletteko muuten huomanneet, että maamme avarakatseisin ja suvaitsevin poliitikko on Timo Soini. Luonteensa mukaisesti, tai muuten vain taktisesti, hän sanoo asioita usein aika jyrkästi ja se onnettomasti hämää ihmisiä luulemaan vaikka mitä, luulemaan, että hän on ilkeä. - Timolla on sydän puhdasta kultaa, hän on edennyt henkisessä kasvussaan pitkälle. Minua oikein riepoo, että häntä solvataan ja usein ilkeämielisesti panetellaan.

    Timon avarakatseisuutta en ole vielä kenessäkään muussa,- ja jumalauta, että noita poliitikkojen paskoja olen tarkkaillut - vielä huomannut. Vaikka Timo toisinaan sanoo jyrkästi, pitää muistaa hänen maailmaa syleilevä ja avara mielensä. Timolla ei ole yhtä ahdasta näkemystä, johon hänet voisi hirttää ja siitä pahaa puhua. Timpalla on kaikki näkemykset, kaikki mielipiteet ja ehkäpä vielä kosolti sellaisia, joita kukaan meistä vähäisistä ei osaa kuvitella.

    Ette varmaan usko, mutta vähän itkettää.

    VastaaPoista
  35. Vähän minua kuitenkin säälittäisi, ellei niin paljon naurattaisi, kun maamme oikeusministeri erehtyi kommentoimaan Jyrki Virolaisen bloggaukseen. Heh, heh, nyyh, nyyh.- Ai, ai, voi, voi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisen tyylinhän Aleksander Stubb on tuonut someen. Hän taisi olla peräti pääministeri julkistaessaan selfieitä ja välihuomautuksia moneen turhanpäiväiseen asiaan. Ja olihan siellä Kemppisenkin blogissa hiljakkoin kommentoinut muuan jussi n.

      Poista
    2. Kemppisen ja Iineksen blogit ovat nykyisin johtavia intelligenssin kokoontumispaikkoja. Joten mitäs ihmettelemistä siinä on , että nykyiset ja entiset ministeritkin niitä seuraavat.

      Poista
    3. No MEG, en minä tiedä, kuka tätä blogia seuraa, kuka ei - ministeristasosta en sanoisi yhtään mitään. Kommentoijat ovat kyllä intellektuelleja tyyppejä kaikki tyynni. Se mikä heitä myös yhdistää, on loistava ja varsin terävä kyky huumoriin.

      Vaan Kemppisen blogihan on kyllä älymystön ja itsensä siihen laskevien kokoontumispaikka. Tämä kaikella pieteetillä sanottuna.

      Poista
    4. Tarkoitin, ettei Lindströmin verbaliikka ehkä riitä kisaan ko. blogistin kanssa. Muistelen maininnan, että se sittemmin kipeään jalkaan sairastunut pääministeri olisi joskus valtansa hurman hetkinä kirjoittajaa hieman ojentanut. Luulen vähä-Matin katuneen tekoaan.

      Poista
    5. En tunne Virolaisen tapaa reagoida kommentteihin, tai ylipäänsä vastailla niihin. Kenties hän on hyväkin vääntäjä. Kemppisen blogia siis lueskelen, ja minua hieman oudoksuttaa hänen tapansa nolata joitakuita kommentoijia, jotka ovat asettaneet hänen tietämyksensä tai arvovaltansa jollakin tapaa kyseenalaiseksi. Oli sitten oikeassa tai ei.

      Vähä-Matti taitaa viitata Vanhas-Mattiin? Tapausta en nyt muista.

      Poista