2.8.2016

Isänmaallista uhoa ja riemukasta anarkismia

Käsiini osui kirpputorilta vanha muistovärssykirja, lähes sadan vuoden ikäinen, vuosilta 1918 - 1920. Omistajan nimikirjoitus on alkulehdellä, eräs Helmi Turusta. Värssyjen kirjoittajat ovat turkulaisia tyttöjä, mutta onpa joukossa yksi Erkkikin. Itselleni kurkistus kirjaan kertoo autenttisesti itsenäistymisen jälkeisten lähivuosien tyttökulttuurista ja ajan hengestä.

Värssyt on kirjoitettu mustekynällä, kastamalla terä mustepulloon. Rivi himmenee usein loppua kohden. Muste on useimmiten mustaa. Tyttöjen ikä ei ilmene mistään, mutta käsiala on monella varsin sujuvaa, jopa kypsää, joten alakoululaisista ei ole kyse. Veikkaan teini-ikää tai myöhempää aikaa. Tyttöjen yhteinen kokoontumisympäristö voisi olla jokin jatkokoulutuspaikka, koska kyseessä on iso kaupunki.

Värssyjen joukossa on muutamia piirroksia, joissa esiintyy enimmäkseen naisten kuvia.  Yhdessä on ilmiselvästi Iines ikkunansa vieressä katselemassa joutilaasti pihalle. Toisessa kuvassa korostuu vaikkapa naisen työ, joka suinkaan ei ole emännän pesti.

Useimmat värssyt ovat niin isänmaallisia, että näinä päivinä niiden kirjoittaja saisi rasistin leiman otsaansa ja osoituksen Rajat kiinni -ryhmään: Uhraa intos' isänmaalle,/ uhraa intos' ja voimas'!/Anna syömmes Jumalalle/ puhdas, nuori, lämpöinen. Tai: Laps Suomen älä vaihda pois --- sil leipä vieraan karvast ois --.  Tai näin: Lemmi Suomeasi kuoloon asti/ sen eestä työtä tee ja rukoile/ Se on sun isänmaasi pyhä kallis/ Siis ollos sä sen kaunis koriste/ Sen hyväksi sä laajenna sun tietos/ ja lue, tutki oppiaksesi.


Monessa runossa korostuu naissukupuolen into uuden oppimisesta ja ennen kaikkea tiedon hankinnasta, koulunkäynnin merkityksestä. Vain parissa runossa on viittauksia poikaystäviin tai myöhempään avioliittoon. Kun olen saanut nähdäkseni nykyisiä tyttöjen muistokirjoja, valtaosa värssyistä vihjailee pojista ja seksistä, aatepuolelta ei ole mitään, ei edes kepeää filosoivaa mietelausetta. Oman tyttärenikin värssykirjasta löysin aikonani erään Susannan kirjoittaman värssyn: Äh puh Pentti, työnnä vielä sentti taikka kaksi, sitten  tulen lihavaksi.

Paitsi isänmaallisuutta ja naisen työn merkitystä värssyissä esiintyy suurta luottamusta Jumalaa kohtaan: Kaksi sanaa vaan,/ Luota Jumalaan!  Tai näin: Ällös pelkää yötä maan/ Taivaan tähdet loistaa!/ Luota Herraan Jumalaan! Hän se vaarat poistaa. Tai näin: - - Jumalaas' ain seuraa, elosi matkalla!  Onkin peräti virkistävää löytää kaiken luottavaisen jumalisuuden jälkeen kirjasta Aili Heleniuksen riemukkaan anarkistinen runo:



Pidän ikivanhoista ja vieraiden ihmisten päiväkirjoista. Minulla on niitä monia. Mistään ei saa niin todentuntuisia historiatietoja. Viime talvena löysin kirpputorilta Arvo I:n  Hevosmiehen ja Pellervon kalenterit 1950-luvun alkuvuosilta aina vuoteen 1957 saakka. Kalenterit ovat  täynnä merkintöjä ajan tapahtumista. Arvolla oli aikaa kirjoittaa, sillä vaimo oli opettajana naapurikunnassa, jossa hänellä oli viikolla kortteeri. Kalenteriin on merkitty suurempien tapahtumain lomaan myös vaikkapa äidin sairaus: Äiti Meni sairaalaan matokuurille. Mainittakoon, että matokuuri näytti kestäneen viisi päivää vuonna 1954.

152 kommenttia:

  1. Kaipaan omia muisto- ja ystäväkirjojani!

    Ne ovat muutoissa hävinneet mikä minnekin, vaikka luulin, että olisivat ikuisia...

    Vanhat päiväkirjat ja kirjeet ynnä postikortit ovat suorastaan intohimoni!

    Voisin joskus, äidin luvalla, skannata Vaarin viestejä Mummille Sieltä Jostain.


    Poikiin viittaavia säkeitä en saanut omaan Muistokirjaani. Paitsi yhden: "kun kuljet kotipolkua, älä liukastu. Kun kuljet elämän valtatietä, älä rakastu . T. Tero"

    Härskiä muunnosta esimerkistäsi lälläteltiin sen sijaan luokkamme ainoalle romanitytölle, Saaralle. Oltiin n 9 v. "Ah rakas Saara, levitä jo haaras. - Oi rakas Pentti, työnnä vielä sentti."

    VastaaPoista
  2. Oma ekaluokan openi, Ritva Särkisilta, oli meidän nörtti ) tyttöjen idoli. Minun Muistokirjaani hän kirjoitti:

    Jotakin kun annat,
    anna iloiten.

    Hymykin voi olla
    aarteen veroinen.

    Ja oli kaunis kiiltokuva liimattu viereen.

    VastaaPoista
  3. Hauskoja, Char, sinun värssysi. Minulla on tallella oma muistokirjani ja myös siskon kirja mökillä. Ne erovat tuosta vanhasta värssykirjasta siinä, että joka sivulle liimattiin kiiltokuva. Köyhien tyttöjen albumissa oli paljon tyhjiä sivuja, joille kirjoittajat liimasivat lahjaksi kiiltokuvan värssynsä viereen. Itse muistan tehneeni kiiltokuvia myös lehdistä leikkaamalla. Sivelin kuvan päälle kiiltävää liimaa.

    Siskon kirjaan olen kirjoittanut kaunispukuisen prinsessan kuvan viereen: Kaunis on sun pukus, ja kaunis on sun pukus tie elämän kauneudessa. - Saa nauraa.

    Tämmöinen oli suosittu värssy: Iines on se kaunis tyttö, taivaskin sen todistaa, onnellinen on se poika, joka Iineksen omistaa. Tämä luki joka tytön kirjassa useaan kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdoitteko kiiltokuvia?

      Ns nelkkarit, eli nelikanttiset kiiltokuvat, olivat hienoja!


      Meillä oli kyllä ihan kiiltokuviakin silloin 70-luvulla - mutta nyt täytyy mennä!

      Lyhyesti, äiti olisi antanut mun kylpykuvia, siis ihan alasti, muiden lapsuuskuvien joukossa, Ystäväkirjaan valittavaksi, eräälle tytölle. Hannele sitä paitsi oli kiusaaja.

      Muistan kun itkin. Kuvia ei annettu.

      En tiedä, mikä juttu tuo äidiltä oli.

      Poista
    2. Kyllä vaihdettiin kuvia. Oikein hienosta ja harvinaisesta sai kolmekin tavallista kiiltokuvaa. Kirjoissa oli myös tarkoituksella tyhjiä sivuja. Ilo oli suuri, kun joku oli liimannut lahjaksi kuvan värssynsä viereen.

      Poista
  4. Pakko vielä kysyä: oletko Iines ihan oikeasti sitä mieltä, että vanhat kansanlaulut olisivat nykyään rasistisia loukkauksia?

    Entäs Meksikon pikajuna: saako pilkata naimattomia naisia?

    Puhumattakaan ns hipiti-hopista: mihinkäs nämä "I love big butts"-jutskat laitetaan?

    En siis rinnasta isänmaallisia lauluja viihdemusiikkiin, mutta mistä ihmeestä saat päähäsi, että vanhat, tutut laulut olisivat kategorisesti, tai edes millään muotoa, rasistisia tai sopimattomia?

    Lakupekka ja neekeripusu on vähän eri sarjaa, ja niistä minusta voidaankin nimien puolesta luopua.

    Isänmaallisesta musiikista ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertomatta CHar:lla tosin jäi, minkä hän kokee isänmaakseen. Ehkäpä sen tulevan EU:n liittovaltion . Nimittäin hänen puheistaan voi hyvin vetää sen johtopäätöksen, ettei se hänen isänmaansa ainakaan itsenäinen Suomi ole.

      Poista
    2. Siis en ole sitä mieltä, että vanhat laulut ja runot olisivat rasistisia. Halusin tuossa tekstissäni satirisoida sitä, että isänmaallisuudesta on tehty näinä päivinä rasismia. Esimerkiksi leijonariipus on todettu rasistiseksi amuletiksi eräässä koulussa, mikäli lehtijuttuja on uskominen.

      Minä olen isänmaallinen ihminen. Vanhempani eivät ole olleet mitenkään ideologisia, vaan pikemmin humaaneja ja ymmärtäviä ihmisiä, ajan hengen mukaan isänmaallisia. Minusta he olivat hyviä ja sivistyneitä ihmisiä sanan laajassa merkityksessä. Arvostan kumpaankin, vaikka kumpikaan heistä ei ollut ulkoisesti menestyjä.

      Isänmaallisuuden olen imenyt kulttuurista, olen kasvanut siihen. En ole varmaan erityisen kansainvälinen, enkä tunne tarvetta todistaa suvaitsevuuttani. Minä en nimittäin suvaitse, koska en ymmärrä, miten ihmistä täytyy suvaitsemalla suvaita. Minusta ihmisessä ei ole suvaitsemista. Kaikki olemme nahan alta samanlaisia.

      Poista
    3. Meksikon pikajunaa olet tainnut ennenkin puhista, Char. Eihän sitä enää soitetakaan, vaikka se mainio Helismaan sanoitus onkin. Vanhapiika - vanhapoika, mitä väliä. Molempia on aina naureskeltu ja pidetty viallisina.

      Mitä isänmaalliseen musiikiin tulee, minä rakastan Sibeliuksen Jääkärimarssia, Veteraanin iltahuutoa, Evakon laulua ja vaikkapa sitten taas Bella Ciaota, kaikki aiheuttavat väristyksiä.

      Poista
    4. Juurihan minä täällä tammikuussa päivitin pikajunan tähän aikaan sopivammaksi:

      Pehmomies nyt esiin astuu, sanoo: "Senjores,
      Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää,
      Muuten teistä kehno muisto jää."

      Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus.
      Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa.
      Feministineito muuan, kas, viisikymmenvuotias
      Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.

      Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien
      nyhjäkkeelle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
      "Mitäs rasisti suutaan soittelee ja hääräilee,
      Nyt tehdään niin kuin imaamit määräilee."

      Poista
    5. Niin päivitit. Ja ihan tuli ja tulee mieleen karisuomalaismainen tapa pilapiirtää. Ja osasi se Repekin sanoa kohdileen. Tämmöisiä hauskoja mutta kipeästi hermoon osuvia pilapiirroksia tarvittaisiin tänä päivänäkin. Vaan Kari eliminoitiin hiljaiseksi. Tänä päivänä uutta Karia ei sallittaisi, eikä lahjakkaankaan taiteilija meillä uskaltaisi edes yrittää.

      Poista
    6. Voi kauhea lyöntivirheitäni! Pitäisi aina tarkistaa. Kun kirjoittaa useilla vempaimilla milloin reaaliviestintää, milloin hitaampaa, oppii niin nopeaksi, että sormet menevät solmuun huomaamatta.

      Itse opettelen parhaillaan Whatsupia. Sehän on huisin kätevä, ilmainen puhelin ja tekstiviestisysteemi. Sisko lähetti minulle juuri kuvan Saksasta leikkaamastaan puksipuuaidasta ja komeasta hibiskuksesta. Minusta Whatsup on mainio keksintö, ja puhelut kuuluvat siinä melkein paremmin kuin Dna:n kautta soitetut maksulliset.

      Poista
  5. Meksikon pikajuna on just hauska, laittaisin linkin, jos tabletilla osaisin ☺!

    Re isänmaallinen musiikki : mieleen tulee Elvi Sinervon runoihin sävelletty omakustanne-kasetti 70-luvulla, sain sen siskoltani.

    Siinä oli paatosta ja isänmaallisuutta, käsitteinä.

    Eli, juu, Ano. Saatan olla sekä kommunisti, vihervasemmistopiipertäjä, sala-maolainen, EU-liittovaltion kannattaja, suvakki, ja vapaa-ajallani puuhastelen enkeli-terapian ja aikuisten värityskirjojen kaa..


    VastaaPoista
  6. Ennen vanhaan ihmisillä oli kaunis käsiala. Nykyään opetettava kirjoitustyyli on mennyt tosi pelkistetyksi. Olenkohan lukenut jostakin vai keksinköhän itse sen, että mitä koruton kirjoitustapa mahtaa tehdä ihmisen luovuudelle? Jotenkin luulisi, että kynällä luodut koukerot hyväilevät aivojen luovuusalueita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kuunkuiske, mieleeni tuli kalliografia kommentistasi.

      Eli kirjoittaminen voi olla myös ulkoisesti kaunis ja merkittävä taiteenlaji.

      - Ulkoisesti kaunista teksti ilman sisältöä voi toisaalta tuottaa paljon helpommin.

      Huom! Ei sisällä viittauksia Iineksen blogiin, tai keihinkään täällä kirjoittaviin!


      Poista
    2. Uusi tekstaustyyli on aika kammottava ilmiö. Tekstaaminen on sama kuin kirjainten kirjoittamisesta piirtämällä luopuminen. Jäljitellään tietokoneen tekstaustyyliä. Ymmärrän, että se on trendi ja suunta, johon ihminen on menossa. Olen surullinen siitä.

      Kun olin töissä, punakynäni heilui kiivaasti, kun joku taulapää tekstasi kirjoituksensa. Sanoi, ettei osaa muuta. Kysyin, että kuinka olet voinut päästä peruskoulusta läpi osaamatta kirjoittaa muuta kuin tikkukirjaimia.

      Olen lukenut, että käden jäljellä ja aivoilla on yhteys, ja aivot toimivat "enemmän", kun kirjoitetaan persoonallisella käsialalla. Tekstaaminen ei stimuloi aivoja samalla tavalla.

      Poista
    3. Katselin eilen isäni sotilaspassia, kun yritin löytää hänen sodanaikaisen yksikkönsä sotapäiväkirjat - no, somessa oli ruuhkaa.

      Mutta jäin oikein ihmettelemään hänen allekirjoitustaan, että vetäisikö hän todellakin nimensä noin komeasti jo 20-vuotiaana, neljä vuotta kansakoulua käyneenä sepänpoikana!


      Poista
    4. Kaunis tai komea allekirjoitus voi tietysti olla opeteltu, mutta voi se olla myös osoitus käden taidoista, eli siis taiteellisesta lahjakkuudesta. Silmä näkee ja käsi tuottaa, aivot ajattelevat.

      Seppähän oli mitä suurimmassa määrin taiteilija. Ei raaka voima riitä, ei pelkästään käden opittu rata, tarvitaan myös luovaa lahjakkuutta, yhteensovitettua elävää prosessia tuottamaan taoksia.

      Kun katsoo vanhoja taottuja rautoja, ne ovat sellaista taidetta, jota mieluusti ottaa talteen. Vanha aitan tai oven sarana on koristeellinen, ja siinä on monta ylimääräistä kiemuraa somistamassa itse asiaa.

      Poista
    5. Minulla on sellainen muistikuva, että viimevuosisadan alkupuolella syntyneiden nimikirjoituksissa oli usein runsaasti koristeellisia koukeroita, vaikkeivät välttämättä olleet ollenkaan kirjoitus- tai edes lukuihmisiä. Siitä kun olen kirjoittanut ns. kaunokirjoitusta, on niin kauan, että huomaan sitä jo unohtaneenikin. Omasta mielestäni minulla oli ihan hyvä käsiala silloin, kun käsin joutui kirjoittamaan. Nykyisin käsialani on ihan surkeaa. Nimikirjoitusta en nykyään juuri viitsi koukeroida, kirjoitan korkeintaan ensimmäisen kirjaimen ja vadän jonkun mutkittelevan viivan loppuun.

      Poista
    6. Selvästi huomaa omalla kohdallaan näin näppäilykaudella, että käsialakirjoitus väliin takertelee, aivot hakevat vanhoja tuttuja ratoja ihan kuin junalla, joka on joutunut väärälle raiteelle.

      Sinussa on johtajan ainesta, Riku. Allekirjoitus on jo valmiina. Minullakin on omastani yksi epäselvä versio kiireisiä allekirjoituksia varten.

      Poista
    7. Päätalonsa lukeneet tietävät, että isä-Hermanni, joka muuten piti Kallen kirjoittamista akkojen läyryämiseen verrattavana hävettävänä humpuukina, korosti komean koukeroisen nimenkirjoittamisen tärkeyttä.

      Isällänihän, joka oli isokourainen karski mies, oli sekä piirtämisen että kirjoittamisen lahja. Hän kirjoitteli runojakin jo lapsena. (Tämä lienee yksi syy, miksi Päätalon muistelmat minua kiinnostavat: isäni ikäluokan samantyyppinen mies pohjolasta.)

      Poista
    8. Minun isälläni oli komea allekirjoitus. Siitä näki suoraan humalan asteen. Mitä kovempi päihtymystila, sitä muikeampi allekirjoitus runsain alkukoukeroin ja mahtavin loppukiekaisuin.

      Kun nyt katson isän pitämää toimistonsa tilikirjaa, näen selvästi, että se on laadittu enimmäkseen selvin päin. Käsiala on tasaista ja normaalin kokoista, ei krumeluureja. Jos käsiala on suurta ja koristeellista, on kulunkikin: ostettu Iinukalle lasten lehti ja mellipussi. Tai: annettu Essulle X mk. Yleisempi oli siististi kirjattu merkintä: lainattu Essulta X mk.

      Poista
  7. Vanhapiikakeskusteluun värssy, jonka löysin anopin jäämistössä olevista muistokirjoista:

    "Viisi sanaa sinulle,
    kuudes on jo liikaa.
    Toivon ettei sinusta
    tulisi vanhaa piikaa.

    Helsingissä 11/4 -46,
    ystävyydellä toverisi Irja"

    VastaaPoista
  8. Lemmenloruja vähän myöhemmältä ajalta eri vihkoista:

    "Ei se paljoa lämmitä,
    jos tulitikku palaa.
    Enemmän se lämmittää,
    jos poika sua halaa."

    "Missä on aita matala,
    siitä Iines hyppää.
    Missä poika katala,
    siitä Iines tykkää."

    (Edelliseen vaihdoin nimen.) Löytyy vihkoista isänmaallistakin hehkua:

    "Ystävinä eläkäämme,
    ystäviksi aina jäämme,
    ystävinä kasvakaamme
    kunniaksi synnyinmaamme."

    VastaaPoista
  9. Olen hakenut omaa muistovärssykirjaani, enkä nyt löydä sitä. Sen täytyy olla jossakin mökillä, samoin kuin siskonkin. Semmoisen olen muistavinani, että:

    Kolme sanaa sinulle,
    ole ystävä minulle,
    neljäs on jo liikaa,
    ettei tulis vanhapiikaa.

    Ja tämmöinen on sieltä muistissa:

    Iines suloinen on nimi,
    silmissäsi taivaan sini,
    siitä vain on pelko riita,
    ettei tulis vanhapiika.

    VastaaPoista
  10. Yhdessä kiiltokuvassa on pääsiäisnoita. Sen viereen on yksi S:n Arja tai Ritva, en muista kumpi, kirjoittanut:

    Nyt sitä mennään,
    nyt sitä mennään,
    Kyöpelinvuorelle.

    Että piukasti on tyttöihin istutettu vanhapiikuuden pelko.

    VastaaPoista
  11. Minun Hemmi-tätini muistokirjan ensimmäinen värssy on

    Etsi aina ensimmäisenä
    Isän maasi onnea, maasi
    onnessa olet oman onnesi
    löytävä.

    Jos mitä tahansa teet
    niin muista aina loppuasi.

    Tätisi R. K.

    Huh, huh!

    Muutenkin kovin vakavaa ja isänmaallista on. En sitä ihmettele, eletään aikaa 19 5/2 13. Tai niillä main. Oikeastaan ainoa kepeämpi jutsku on tämä

    Helmille!
    Lemmi lemmi kuin olet
    vielä nuori ennenko tulee
    vastaasi tuo kyopelin pit-
    ka vuori.
    Vieno Haveri
    Alavus kk


    Fiksu ihminen Hemmi-täti oli; varmaan siskonsa Helvin Mikko poikaan tullut? (sainpas tähänkin itseironiaa!)

    Hilja-tädin muistorimpsukatalogia en nyt ehdi etsiä; mä muistan että siinä olin paljon enemmän tuollaisia hempeitä "muista muista silloin minua/kun kirppu puree sinua" jutskuja. - Oman aikansa lapsia olivat. Niin kuin tietysti kaikki lapset ovat aikansa lapsia, höh.

    VastaaPoista
  12. "Jos mitä tahansa teet
    niin muista aina loppuasi."

    Tuosta minä pidän. Kun sen pitää mielessään, ei pyydä, saati toivo, liikoja. Muuan Olga ilmaisi tuon saman luterilaisen elämänarvon näin:

    Hillitte ittes ihminen.

    Mainio elämänohje meille kyltymättömille ja ahneille ihmisille. Olgalta jäi vähän kirjallista materiaalia, vain piironginlootaan kerätyt surukirjeet, hautajaiskutsut, ja Arndtin Postilla, joka on kirjahyllyssäni vanhan nallen vieressä.

    VastaaPoista
  13. Kyllä äitini vanhemmilla on ollut sanallista tyylitajua, tyttärien nimet ovat Helmi, Hilja ja Helvi. Pojan nimi oli Toivo. - Toivon päiväkirja on minulla. Viimeinen merkintä on 15.4.-44. Ensi kertaa "Kummun" uudessa korsussa. Ensin Käyhkö 3 pv. sitten Kärki. Åfeldt y. m.

    Päiväkirjan pito loppui siihen syystä että hän kuoli. Surullista, tietysti. En koskaan ehtinyt häntä tavata. Tässä päiväkirjassa ei mitään sotaan liittyviä salaisuuksia ole, mutta yksi erikoisuus on, ja se on sitä kummempi. Nimittäin... on pitkiä nimiluetteloja tyyliin Тапио Паасикиви 69, Микко Лахти 134, Рику Ольха 352, etc etc., satoja nimiä. Ja kaikki nätisti mustekynällä kirjoitettu, ts. tuo ihminen osasi sujuvasti venäjää??? Missä oppinut? Miksi oppinut?

    Isäni päiväkirjan viimeinen merkintä on

    4.12 Helsingissä Reinon luona. Kotiin 12.05

    Reino on minun velipuolipoikiani. 5.12 isä vietiin sairaalaan, pumppu petti 8.12. Olin paikalla. Sanoin hänelle "näkemiin". Päivä oli perjantai. Maanantaina soitin töihin, ilmoitin että otan viikon rokulia, ajattelin että hoidan asiat. Niitä oli niin paljon. Osastoinsinööri sanoi puhelimessa että "ei sitä niin vaan omavaltaisesti Mikko viikkoa oteta roku...", löin puhelimen kiinni. (Insinööri Päiviö pyysi minulta myöhemmin anteeksi. Annoin.) Niinpä minä sitten saatoin isäni hautaan, ne olivat komeat hautajaiset, kaikki opettajakolleegat (tietysti vain elossa olevat!) ja muusikkoystävät ja Reservin Upseerit (sotilasunivermeissään ja Lippuinen), me pojat ja meidän vaimomme (kellä nyt vielä sattui olemaan) ja meidän mukulamme ja kovasti muuta kansaa... Forssasta sitten autosaattue vei isän "tomumajan" Paimion Pyhän Jaakobin kirkon hautausmaalle, vaimonsa (= mun äitini) viereen. - Kaksi asiaa muistan tarkkaan. Kun arkku laskettiin hautaan, ja alettiin lapioida hiekkaa sen päälle (se on yksityinen hautausmaa, ei mikään seurakunta sitä hoida) VALTAVAN kokoisia lumihiutaleita satoi koko ajan. Ne oli niin isoja että harvoin näkee; ne täplittävät ihan täysin kaikki valokuvat jotka ko. hetkellä otettiin. - Toinen muistiini jäänyt juttu oli että minulla oli isän vaatteet päällä. Siis minähän olin viikoksi jäänyt Forssaan, minun oma musta kokopukuni (samoin kuin frakkini & shakettini!) olivat Jyväskylässä... en viitsinyt ajaa edestakaisin tommosta 300 kilometriä. Isän vaatekomerosta löysin mustan puvun, vähän väljä se mulle oli mutta onneksi myös housut liian lyhyet, ja valkoisen paidan ja mustan kravatin. Olin aivan asiallisesti vaatetettu.

    Ps. On mulla pari muutakin Päiväkirjaa. Mutta koska tulen - näemmä - liian monisanaiseksi, antaa niiden nyt olla.

    Äsh.

    VastaaPoista
  14. Kauniit nimet, Helmi, Hilja, Helvi, Toivo. Jos olisin nuori äiti, antaisin tytölle nimen Hilja. Se on soinnultaan ja merkitykseltään ehkä kaunein naisen nimi. Toivoon olen myös erityisen ihastunut. Miten merkityksellinen ja tärkeä, äänteiltään hieno pojan tai miehen nimi.

    Hautajaiskuvauksia luen erikoisen mielelläni. Niissä kuvaajaihminen on paljas ja kirkas, teeskentelemätön. Kuvauksissa on voimaa, niin kuin Jouko Turkassa. Oliko hän oikeasti nero?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni kyllä oli. Aivan ilman ehtoja l. ehdottomasti!

      Poista
    2. Missä on Riku? Hänhän on lukenut Turkkaa, ja heti tuli mieleen kun kuolinviestin kuulin.

      En itse osaa sanoa Joukosta mitään. Kilttinä tyttönä olisin ahdistunut, jos olisin oppiinsa joutunut. Vaikka teatteri-ihmisiä olenkin.

      Poista
    3. En minäkään häntä teilaisi. Semmoista hengen paloa ei ole ennen nähty. Nerous ja hulluus voivat toki kohdata toisensa, mutta ovat kuitenkin eri asiat. Turkan loppuvuosien näkymaailma oli kiehtovan mieletön ja mielipuolinen, kun siitä luin. Siitä voisi kirjoittaa eepoksen.

      Hikisistä poliiseista en silti pitänyt, enkä ehkä horkkateatterista ja sonnanheitosta. Suuressa kuvassa (huom. muotitermit hallussa) ne kuitenkin häviävät kokonaisuudelle.

      Poista
    4. Rikuhan tosiaan kirjoitti esittelyn Turkan Aiheista Einesbaariin. Siellä se on edelleen, perässään laaja keskustelu. En saa tähän nyt tabletilla linkkiä, mutta löytänette sivupalkista.

      Poista
    5. Toisaalta, saavuttiko Turkka sitä/sen mitä haki, siitä voidaan olla eri mieltä. Mutta näytteleminen ei ole sitä, minkä katsoja näkee, siis esittämistä, prosessina se on paljon monimutkaisempi. Turkka halusi että hänen oppilaansa pääsevät siihen prosessiin "sisälle". Saavuttiko Turkka sitä/sen mitä haki, siitä voidaan olla eri... eikun nyt mä alan taas toistaa itseäni!

      Ps. Em mä teatterista paljoa tiedä. Olin aikoinani teatterin kanssa (=erään ohjaajan) kanssa naimisissa. Välillä vakoilin mitä hän (Kaija) teki, hnmhy ajattelin, mutta enemmän mua kiinnosti ne tekstit mitä hän Työväen Näyttämöiden Liitosta (se omisti kai kaikki näytelmien käsikirjoitusten oikeudet?, tai ainakin siihen aikaan) luettavakseen tilasi. Esim. niin sain ensimm. kerran lukea Pitkän päivän matka yöhön -jutskun. Säväytti. (Nyt kun se on kirjana julkaistu, ei se enää niin säväyttänyt. Aikakin kun on jo toinen.)

      Mielestäni Jurkka oli... anteeksi Turkka oli nero! (Ja vähän hullu.) Jussi Jurkka oli kans nerokas näyttelijä. Hän kuoli aivan liian nuorena keuhkosyöpään. Turkasta en tiedä, kohta sen saa tietää, mihin kuoli. - Kaikki ihmiset kuolevat.

      Ps. Klasikko mulle on tää... Orivedellä aikoinaan ainakin (en tosiaan tiedä vieläkö?) kirjallisuuden lisäksi opetettiin teatteritaidetta. Kaija oli yhtenä kesänä siellä Turkan kanssa opettajana. (Huom! Turkka ei vielä silloin ollut niin kuuluisa kuin myöhemmin, ei ollenkaan!) Turkka oli tehnyt pienimuotoisen produktion oppilaiden kanssa, se esitettiinkin, ja eräs rouva (joka oli hyvin porvarillisesti pukeutunut ja haisi kukkasille) meni esityksen jälkeen halaamaan Turkkaa ja alkoi pälpättää miten "iiihana esitys oli ja miten iiiihana ohjaus" etc etc. Turkka hermostui ja sanoi rouvalle "rouva kiltti, jos te vielä vähän enemmän kehutte mua, mulla alkaa seistä". Rouva nyrpistyi.

      Itse en Turkkaa tuntenut. En puhu Joukosta. Oli hän kerran meillä Lähteenlinnassa kylässä, silloin siellä oli muitakin Kaijan Draamastudiossa vieralevia teatterilaisia, minä tunsin itseni sivulliseksi, jotenkin pelkäsin heitä, tai en kaikkia, mutta etenkin Turkkaa. Se vaan mulkoili.

      Poista
    6. Lähteenlinnaan asunnossamme oli 36 neliötä. Kun siellä - viinasia boolimaljoja kädessäään pitäen - huihailee toistakymmentä teatterilaista, niin siinä kämpän omistaja (=minä), hiljainen ja ujohko tehdastyöläinen (=Tako), välillä tuntee itsensä ulkopuoliseksi (= vrt. Albert Camus L'Étranger). - Ei vaineskaan! Näyttelijät ovat yl. kivoja tyyppejä. Niillä on aina hienoja sitaatteja, näytelmistä mitkä ovat näytelleet, mikä heitä kuunnellessa!? Ja sit se vielä, et ne osaa esittää ne! Ja vielä sekin, että ne oli yhtä kovia ottaa "häppää" kuin runoilijat. (Siihen aikaan se kuului kummankin ammatin... miten sen nyt sanoisi... luontaisetuihin... ei, se on väärin sanottu. Ammatin... peruspilareihin.

      Tiedän, boheemeja taiteilijoita ei enää ole. Nykyisin luovat ihmiset juovat väkevimmillään piimää ja syövät ituja. Ja juoksevat joka päivä 10 km. Ja taas pistävät poskeensa ituja.

      Poista
    7. Minun isäni sisaret olivat nimiltään Helka, Helmi ja Hilja.

      Poista
    8. Char, minä olen yrittänyt jollain tasolla tehdä sellaisen päätöksen, että julkisuuden henkilöiden kuolemat eivät kauheasti hetkauttaisi, kun tuttujenkin kuolemia on tähän ikään ehtiessä ollut aivan riittävästi. Myönnän kyllä, että Turkan kuolema teki mieleeni myllerrystä, meinasin siitä jotain tänne sanoa, mutta en halunut keskeyttää puhetta noista muistovärssyistä ja muista.

      Iltapäivälehdet saivat kirjoittaa monta kertaa lempisanansa "kohu", mutta monet Turkkaa varmaan ihan ansaitusti joskus haukkuneista ihmisistä, antoivat miellyttävän positiivisia muisteluita. Poikkeuksena jommassa kummassa iltäpäivälehdessä tänään kommentoinut Merja Larivaara, saattoi kyllä olla lainaus jostain aiemmin ilmestyneestä. Larivaaralle suosittelen luettavaksi Turkan kirjaa Häpeä, siinä on muistaakseni hirveän hävettävän hilpeän hauskoja asioita.

      Poista
    9. Aamun Helsingin Sanomissa oli neljän näyttelijän arviot Turkasta. Kyllä niihin voi hyvinkin yhtyä, mutta Jari Halonen mielestäni on väärässä kahdessa asiassa.

      Hän sanoo, että "syntyi esimerkiksi käsite suomalainen tuulipukukansa, kun Turkka käytti verkkareita". - Eihän käsite kai Turkasta syntynyt, vaan kyllä se oli nimitys suomalaisten tavalle pukeutua julkisesti, tai pikemmin - olla pukeutumatta tilanteenmukaisella tavalla. Siitä en ole varma, oliko se Turkka, joka käytti termiä ensi kerran.

      Toinen Halosen mainitsema asia on se, että Turkka toi omalla hiustyylillään kaljuuden muotiin. - Miten tässäkin tuntuu siltä, että kaljuuden esikuvat ovat vallan toisesta suunnasta?

      Poista
    10. Ihmiset pakkaavat kuolemaan, etenkin vanhat ihmiset. Muistan kun Kekkonen haudattiin. Kävelin silloin Helsingissä, en sen takia, muuten vaan kävelin Helsingissä Jarkon kanssa. Joka puolella oli liput puolitangossa, oli aika tuulinen ilma, liput roikkuivat silti. Kaupunginosa - onko se Kaivopuistoa tai mitä? - on paljon suurlähetystöjä, heidänkin liput roikkuivat puolitangossa. Senaatintorilla oli lauma ministereitä, olivat kokoontuneet sinne. Minä kiinnitin huomioni Urpo Leppäseen... sillä oli aivan liian isot mustat housut jalassa, niitä se ikään kuin toisella kädellä kannatteli. Se oli ihan kuin Sirkuksesta karannut pelle. - Kyllä minä silloin ajattelin, kun Urpoa katselin, ajattelin "missä kusessa Suomi nyt on"...

      Mutta hyvinhän tässä on selvitty, toistaiseksi.

      Poista
    11. Suomihan on aina vissiin kusessa, jos ministereitä katselee, ja heidän lerpattavia housujaan tai muumijakkujaan. Seurasin Kekkosen hautajaisseremoniaa televisiosta ja muistan vain sen arkun saattamisen Narvan surumarssin hitaassa tahdissa. Autossahan arkkua kai vietiin, mutta minusta hevoskyyditys olisi sopinut paremmin. Vaikka valkeat ratsut ja niillä surunauha hännässään. Kekkonen ei ollut mikään lasten eikä nuorten presidentti. Silloinhan presidenttiys oli jotain etäistä ja mahtavaa. Tarja teki siitä tuttavallista, vaikka näyttikin salaäksyltä. Saulista en tiedä, mutta Manua ihailin. Ristin jopa koirani Manuksi, musta harjastupsukka silläkin korvien välissä.

      Poista
    12. Hytönen iski suoraan ytimeen, ja ytimen viereenkin, etten sanoisi: "loistavan oheen", tässä hienossa pakinassaan. Hytönen ei sivistymättömästi kerro, että kyseessä on Turkan ent., eli ex- morsmaikku, tai olimuistettava rakkausmorsian, niinkuin nykyaikaisesti sanotaan.

      Poista
    13. Ihan kuin Hytönen olisi joskus saanut unohtumattomat pakit Larivaaralta?

      Poista
    14. Tykkään piruilusta, se on elämän suola, mutta tuo Hytönen menee mauttomuuksiin. Tuo muistuttaa koulukiusaamista. Tuo ei oo yhtään enää kivaa! (masentavaa, tyhmää)

      Poista
    15. Hytönen oli hyvä ja kiinnostava silloin, kun hän vielä kirjoitteli Hesarissa nimellään, mutta muuten incognitona. Silloin ei voinut tietää, onko hän niin mahtava persoona kuin antaa ymmärtää - tuli mieleen taannoinen pakinoitsija Jahvetti (jonka varttuneemmat ehkä muistavat, hieman Kemppisen retoriikkaa matkiakseni), joka kertoi olevansa ulkonäöltään salskea tykistöluutnantti.

      Sitten kun maine meni päähän ja piti päästä paistattelemaan oman erinomaisuuden ja nerokkuuden hehkussa, hänestä tuli kaltaistensa tavoin säälittävä omakehuja: satiiri kaikkosi, itseihailu jäi.

      Poista
    16. Minusta Jyrki Lehtola on satiirikkona terävä mutta jollakin tapaa taitavampi henkilöä ruotivissa kolumneissaan. Ne puhuvat enemmän asiasta ja ilmiöistä kuin ruodittavasta persoonasta. Olen usein eri mieltä hänen kanssaan, mutta usein on myös pakko tunnustaa, että nappiinhan se meni, kuten vaikka tässä kolumnissa.

      Poista
    17. Siis tarkoitan, että Lehtola on Hytöstä taitavampi satirisoidessaan nimettyä kohdetta.

      Poista
    18. En ole kovin paljoa Hytösen ihailija. Hytönen kirjoittaa nykyään vain niitä nuoren vaimonsa ja etelänmatkojensa kehuja. Siitä ilmeisesti nauttii, jos joku julkimo säikähtää hänet nähdessään. Ikinä en unohda Helsingin keskustassa avatun ravintolan avajaisia. Lehdestä vain tapahtumia seurasin. Hytönen esitteli itselleen Arnold Schwarzeneggerille hieman kuivakasta, pientä hauistaan. Vieläkin naurattaa, kun muistan lehtikuvasta Arskan hieman pöllämystyneen ilmeen.

      Poista
    19. Hytösestä on parhaiten jäänyt mieleen hänen uusimman vaimonsa keltainen tasalatvaotsatukka. Jos hän ennen saattoi kirjoittaa jotakin hyvääkin, niin nyt mies on pumpannut itsensä tyhjiin.

      Hirveän vähän on elämää ymmärtäviä viisaita ärtyisiä (siis ihania) satiirkkoja. Ainoastaan kai mainitsemani Lehtola väläyttelee silloin tällöin. Hänessä on hyvää myös se, että hänellä on harvinaista kykyä nähdä asioiden molemmat päät ja panna kumpaakin sopivasti pölkylle.

      Toisin sanoen parhaimmillaan poliittinen pakinoija tai kolumnisti on silloin, kun hänellä ei ole omaa agendaa, tai hän ei näe asioita vain sen läpi.

      Poista
  15. Vanhapiikuudesta: mikäs siinä Tapsa hiertää nykyään niin, että tarttee ryhtyä imaameja vääntämään vanhaan biisiin?

    Eiköhän se Helismaa kirjoittanut kieli poskessa, kuten muutkin sananikkarit.

    Silloin oli hauskaa iloitella turhautuneista naisista, nyt sitten siitä, että suvakki-femakot kuolaavat imaamien perään seksinpuutteessaan - vai mitä missasin lorussasi?

    Että aiemmin oli ns Jännämies, nyt se on mokkakikkeli, kuten se eräskin nuori urheilutoimittaja-nainen katsoi asialliseksi muunvärisiä peniksiä kutsua.

    Kun naimattomien naisten preferensseistä puhutaan, miksi, oi miksi aina mennään tälle parrulinjalle?!

    Vaikka seksi on hyvinkin hauskaa ja tärkeää ja kivaa, ei se nyt päällimmäisenä mielessä ole.

    Ainakaan niin, että naisille yleisesti: mies = penis.

    - No eihän sitä millään muulla ole väliä, paitsi Värillä ja Koolla. Tätähän me seksistä innostuneet femakot aina hoemme ja haemme, vaikka valheellisesti muuta väittäisimme. Entä missä on MTA, ja Valkoisen Keskiluokkaisen Heteromiehen Oikeudet ☺😊😀?!

    Peace and love, Tapsa ☺!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkistäpäs tuo sanomisesi, rakas Char, vaikka noin neljään virkkeeseen, niin... Niin mitä? Huomaat ällistykseksesi, että et sanonut mitään? - No, se Sinussa usein kivaa onkin.

      tuus mikis ☺����

      Poista
    2. Yhteydestään irrotettuna mukaelmani Helismaan Junasta ehkä vaikuttaa vanhapiikuuden morkkaukselta, vaikka oikeasti se oli luotu toisen ilmiön pilkkaukseen:

      Nimittäin tuota noin siihen, että kun menneenä uunna vuonna Kölnissä tummaveriset muslimiurhot kopeloivat tuhtapäisellä joukolla arjalaisnaikkosia, ja vastaavaa esiintyi (ja ennen kaikkea pelättiin) pienemmässä muodssa meilläkin,

      ja Poliisi erehtyi muotoilemaan sanomansa niin, ettei moinen Joukko Ahistelu kuulu suomalaiseen kulttuuriin, niin heti Naisasialiitto Unioni korotti äänensä ja ärjäisi pöyristyneenä Poliisille, että KUINKA TE KEHTAATTE!?

      (Ikävä kyllä tämä tarina on totta.)

      Poista
    3. Sitä paitsi, Char armahin, tarkemmalla lukemisella huomannet, ettei minun pikaversioissani edes mainita sanaa vanhapiika. Kiihkeydessäsi vain oletit sen sinne ihan itse.

      Poista
    4. Voi Hitsi! Minä voisin äkkiä kerätä väh. satapäisen Susi-, Huuhkaja-, Mäyräkoira-, Sapelihammastiikeri tms. pallottelijoita minkä tahansa suomalaisen kaupungin torille jonne Naisasialiitto Unionin naiset ovat tervetulleita kourimaan meitä. JOS KEHTAATTE!?

      Ps. Tietysti meissä on se vika että ollaan melko vaaleita. Eikä suonissamme souda tummana pulppuava veri, voihan Vee, ja me tykätään enemmän klitoriksista joita ei oo (viuh!) leikattu pois. Että sorry si, Unioni.

      Poista
    5. Kaikki fundamentalistit ovat perseestä, se on itsestään selvää. Minä olen itse mieleltäni niin paljon feministi kuin osaan, se on yksi näistä Liberté, Égalité, Fraternité termistä (päätelkää ite, mikä). Fundamentalistifeministi on kammottava olio - sovinistifundamentalisti ei pysty samaan! Uskonnoista en viitsi enää puhua. Te ette edes kuuntele. (No, ei sev väliä. Itseänikin kyllästyttää tää teema.)

      Poista
    6. Sitä paitsi musta on inhottavaa että mulle on tullut - ikään kuin yht'äkkiä - kauheesti mielipiteitä. Ei niitä saisi olla kuin yksi tai kaksi korkeintaan. Mielipiteet vain sekoittavat keskustelua, l. argumentointia.

      Poista
    7. Tapsan lauluväännös on turkasen totta, ja sitä juuri tarkoitin, kun viittasin karisuomalaismaiseen tekniikkaan.

      Toivon hartaasti, että suomalaiset feministit huomaisivat joskus, mitä he oikein tekevät ja sitten taas jättävät tekemättä.

      Ikinä näinä päivinä en kehtaisi kuulua feministijoukkoon. Sorrettujen ja epätasa-arvoisten naisten puolesta sen sijaan voisin vaikka kävellä palavilla hiilillä, jos naiset vain eivät näyttäisi minulle keskaria.

      Poista
    8. Rakas Tapsa, oiskos ollut syytä linkittää sekä se uutinen, että väännöksesi kokonaisuudessaan? ☺

      Reiskan viisu oli kupletti. - Siinä vitsailtiin naimattomien naisten kustannuksella.

      Se oli hauskaa huumoria 50-luvulla. Ihan kuin "Pekka ja Pätkä neekereinä".

      Miten keksitkin liittää oikean ahdistelun ja jopa raiskaukset silloiseen viihdekulttuuriin?

      - Kyä käsitän mummoja ja vaareja, jotka puhuvat neekereistä. Se oli sitä aikaa. Useimmat ovat tosi vapaamielisiä, ja ottavat ihmiset ihmisinä. Vaikka termit ontuvat, yhteispeli sujuu.


      Repe Helismaan Paikallisena Edustajana sanon, että Meksikon pikajuna oli hauska laulu.

      Ei kuvasta mitään muuta kuin sen ajan suhtautumista naimattomien,ikääntyviin naisiin.

      Ei pilkannut, vaan vitsaili stereotyypeillä.

      Onkos tämä tuttua?

      Mitä vitsikästä on oikeasti ahdistelluissa ja raiskauksia naisissa?

      Luuletko, Tapsa, että Repe nyt kirjoittaisi kupletin juna-ahdisteluista?

      Poista
    9. Mikis-Rakas, sanoin paljonkin.

      Koska en ole patriarkaattisen säälittävä uhri, en tottele ja ala tiivistää sanomaani siten kun herra haluaa. ☺

      Mikäs jäi nyt epäselväksi?

      Ja itsekin olet muru!☺

      Poista
    10. Iines, minä sitten taas olen edelleen reipas feministi.

      Mikäs tässä nyt ois muuttunut?

      Poista
    11. Char - ahdistelluissa ja raiskatuissa naisissa ei ole mitään vitsikästä.

      Katkera huumori syntyy korkeintaan siitä, kun se taho, jonka näitä naisia pitäisi eniten puolustaa, vähätteleekin tekoja ja ymmärtää tekijöitä.

      Minäkin olen muuten feministi eli naisten oikeuksien puolustaja ja täydellisen tasa-arvon kannattaja.

      Poista
    12. Minä taas en ole feministi niin kauan kuin feministit ovat hiljaa musliminaisen orjuutuksesta ja muslimimiehen eeppisestä sovinismista, vaikka se kaikki heidän silmäinsä eessä on.

      Sen sijaan puolustan naisen ihmisarvoa yli kaiken ja yli kaikkien "nistien".

      Poista
    13. Tapsa, mitäs sää ny horiset? Kyä ei Helismaa-vainaa naureskellut naisten ahdistelijoille, tai raiskaajille.

      Huomasitkos, että kupletti oli sijoitettu Meksikoon, eli etäälle meistä? Ja rosvot paljastuivat aika pupupöksyiksi seksuaalisesti aktiivisen naisen kohdatessaan?

      Mitäs sinä siinä imaami-mukaelmassasi teit, mitä en käsitä?

      Jota mukaelmaa en edelleenkään ole nähnyt.

      Jos ns "katkera huumori" on tavoite: ehkä hiot sitä vielä.

      Olen aktiivinen monessakin ihmisoikeusjärjestössä, myös feministisissä liikkeissä. Koskaan en ole huomannut naisten ahdistelun hyväksyvää asennetta.

      Poista
    14. Välikysymys: Oletko, Char, huomannut feministisissä liikkeissä aktiivisesti ahdistelun tuomitsevaa asennetta erikoisesti nyt, kun ahdistelujen määrä on tilastoissa noussut?

      Minä olen huomannut vain huomion suuntaamiseen perisuomalaiseen mieheen, joka kuulemma raiskaa enemmän. (Tilastollisesti ja kansallisuuksien kokonaismääriin suhteutettunahan suomipoika oikeasti jää ahdisteluissa ja raiskuissa esimerkiksi maahanmuuttajista jälkeen.)

      Poista
    15. Iines, tässä nyt on 1 kpl feministiä, joka ei hyväksy minkäänlaisia ihmisoikeusrikkomuksia.

      Miten niin feministit ovat hiljaa muslimien, tai muiden uskontokuntien jäsenten harjoittamasta naisten alistamisesta?

      - Tässä menee nyt puurot ja vellit sinulla pahasti sekaisin. Kulttuuritutkijat ja antropologit ovat tuon tieteenalan sivu kertoneet eri yhteisöistä, ja niiden tavoista.

      Tiede ja tutkimus pyrkii olemaan puolueetonta havainnointia. - Tuloksia sitten voidaan arvostella, määrittää ja arvottaa.

      Asian Kertominen EI tarkoita sen Hyväksymistä.

      Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?


      Poista
    16. Iines, tässä nyt on 1 kpl feministiä, joka ei hyväksy minkäänlaisia ihmisoikeusrikkomuksia.

      Miten niin feministit ovat hiljaa muslimien, tai muiden uskontokuntien jäsenten harjoittamasta naisten alistamisesta?

      - Tässä menee nyt puurot ja vellit sinulla pahasti sekaisin. Kulttuuritutkijat ja antropologit ovat tuon tieteenalan sivu kertoneet eri yhteisöistä, ja niiden tavoista.

      Tiede ja tutkimus pyrkii olemaan puolueetonta havainnointia. - Tuloksia sitten voidaan arvostella, määrittää ja arvottaa.

      Asian Kertominen EI tarkoita sen Hyväksymistä.

      Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?


      Poista
    17. Vastaus Välikysymykseen, Iines: olen huomannut aktiivista hätää näiden ihmisoikeuksien ja lainvastaisten tapojen rantautumisesta länsimaihin.

      En kuulu Unioniin, eli en voi heidän kannaltaan kertoa enkä sanoa mitään. - Jotain häslinkiä oli kai vähän aikaa sitten siitä, että kätteleekö muslimimies naista vai ei. Joku jossain facessa ymmärsi tapakulttuuria jollain lausunnolla.

      Itse en ymmärtäisi.

      Et ehkä huomaa, mutta täällä sinun kylässä on tosi vaikeaa keskustella tai edes mainita niitä huolenaiheita joita mm minulla on.

      Milloin on suvakki, milloin mamupatja, sitten taas miesvihaaja ja YTN (tämä olettaen, että Laasasen upeaan pariutumisteoriaan lasketaan mukaan naisia ylipäätään ollenkaan).

      Poista
    18. Feministit ovat sillä tavalla hiljaa, että he eivät ole ottaneet millään foorumilla kantaa mm. siihen järkyttävään faktaan, että lähes kaikki maahan tulleet maahanmuuttajanaiset ovat kokeneet perheväkivaltaa. Valtaosa musliminaisista jää lisäksi kotiin neljän seinään sisään palvelemaan miestään, vaikka miehellä olisi täällä Suomessa useampi vaimo. Opettajilla on tästä aktuellia tietoa. Kun lapsen vanhempia tavoitellaan, ilmenee, että äiti on yksin kotona ja isä muiden vaimojen luona. Tämä ei ole edes harvinaista. Kuitenkin kaikki lapsilisät maksetaan isälle, perheen huoltajalle, vaikka tämä on työtön ja päivät omilla asioillaan.

      Muutenkin minusta musliminaisen vapauttamisessa riittäisi feministeillekin koulutussarkaa. On se nyt jukopliut merkillistä, että tällä vuosituhannella jonkin uskontoryhmän mies on sovinisti, joka avoimesti ja ylpeästi sortaa koko naissukupuolta. Sen sijaan feministit ovat avoimesti ottaneet kantaa näiden sovinistimiesten puolesta, kun nämä ahdistelevat ja jopa raiskaavat pelastajamaansa naisia ja tyttöjä.

      Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

      Poista
    19. Nyt linkkejä peliin, Iines!

      Millä perusteella "lähes kaikki" mamu-naiset olisivat kokeneet perheväkivaltaa? Tai valtaosan miehellä olisi useampi vaimo?

      On minullakin opettajaystäviä, ja heillä on paljon toisenlaisia kertomuksia.

      Re feministit: miten niin eivät ota kantaa?

      Kuka feministi on avoimesti ottanut kantaa raiskaaja puolesta? Lähetän hänelle mieluusti palautetta...

      Naisasialiitto Unioni edustaa järjestönä vain pientä osaa tasa-arvon kannattajista.

      Minä luen itseni feministiksi, mutta en ole kiinnostunut järjestötoiminnasta, ellen ole valmis muuttamaan järjestöä sisältäpäin, haluamaani suuntaan.

      Tuen ns ulkopuolelta esim Setaa, ja Unicefin ja muiden järjestöjen ohjelmia mm. tyttölasten ja naisten kouluttamiseen tähtäävissä hankkeissa.

      Jatkan vielä...



      Poista
    20. Char on nyt tainnut sekoittaa tämän sopuisan Iinekselän johonkin toiseen kyläpaikkaansa?

      Ainakaan minä en ole huomannut, että häntä olisi täällä nimitelty suvakiksi, mamupatjaksi tai miesvihaajaksi?

      (Ja mitä siihen horisemiseen tulee, niin minun mielestäni Char kyllä nimenomaan itse vihjaisi minun naureskelevan naisten ahdisteluille ja raiskauksille. Sen torjuin jyrkästi.)

      Poista
    21. Nyt linkkejä peliin, Iines!

      Millä perusteella "lähes kaikki" mamu-naiset olisivat kokeneet perheväkivaltaa? Tai valtaosan miehellä olisi useampi vaimo?

      On minullakin opettajaystäviä, ja heillä on paljon toisenlaisia kertomuksia.

      Re feministit: miten niin eivät ota kantaa?

      Kuka feministi on avoimesti ottanut kantaa raiskaaja puolesta? Lähetän hänelle mieluusti palautetta...

      Naisasialiitto Unioni edustaa järjestönä vain pientä osaa tasa-arvon kannattajista.

      Minä luen itseni feministiksi, mutta en ole kiinnostunut järjestötoiminnasta, ellen ole valmis muuttamaan järjestöä sisältäpäin, haluamaani suuntaan.

      Tuen ns ulkopuolelta esim Setaa, ja Unicefin ja muiden järjestöjen ohjelmia mm. tyttölasten ja naisten kouluttamiseen tähtäävissä hankkeissa.

      Jatkan vielä...



      Poista
    22. Feministisen liikkeen sisällä käydään jatkuvaa globaalia keskustelua - mm länsimaiden värilliset naiset, ja kehittyvien maiden naiset kokevat, ettei 60-70-lukujen naisliikkeet liity heihin tai heidän tarpeisiinsa juuri mitenkään.

      Suomessa tasa-arvoliike on puolestaan perinteisesti ollut luokka-, ei sp-sidonnaista, vrt esim naisten äänioikeus. - Ja muutenkin meillä on muiden Pohjoismaiden tapaan yhdessä kamppailtu mm päivähoidon, vanhempainvapaiden yms puolesta, vähemmän täällä on ehditty rintsikoita poltella!

      Ekofeminismi on ala, jota olen kiinnostuneena tutkinut - naiset ja luonto niputtaa samaan alempaan kastiin, miehet ja tiede ylempään.

      Jatkan..


      Poista
    23. No, panen tähän väliin pari linkkiä, joista ilmenee, että noin 90 prosenttia maahanmuuttajanaisista on suomalaisen tutkimuksen mukaan kokenut väkivaltaa, joista enin osa on perheväkivaltaa. Tässä on ensimmäinen linkki.

      Ja tässä on se virallinen linkki, jossa yhtenä tekijänä edellisessä linkissä mainittu tutkija.

      Poista
    24. PS En ole sanonut, että valtaosalla on Suomessakin monta vaimoa. Vaan, että monivaimoisuutta on, jopa enemmän kuin täältä periferiasta huomaa. - Itse luulin, ettei monivaimoisuutta ole, mutta totuus valkeni, kun kuuntelin helsinkiläisopettajien vaikeuksia tavoittaa mamulasten huoltajia. Oli hämmästyttävän paljon käytännössä yksin huoltavia mamuäitejä, isä käy silloin tällöin ja menee niin kuin tahtoo vaimojen välillä. - Näitäkin siis todella on, vaikkei heistä puhuta.

      Poista
    25. - Siis Niputetaan, tuossa yllä!

      En tiedä missä kuplassa elän: jatkuvasti lehdissä ja muilla foorumeilla erityisesti naiset esittävät seksuaalivalistusta ja kulttuuriin sopeuttamista mamu-miehille.

      Esim. Kodin Kuvalehdessä oli keväällä monen sivun reportaasi vastaanottokeskuksesta, ja osana juttua seksuaalikasvattaja, joka työkseen kiertää näitä keskuksia ja yhteisöjä.

      Eikö tämä nimenomaan ole sitä aktiivista asioiden parantamista ja rikosten ennaltaehkäisyä?

      Tapsa ja kaikki me kaverit varmaan ollaan feministejä (paitsi Iines, joka ei haluu ☺), eli ei ulkoisteta vastuuta jollekin pienelle piirille, jolla mitään todellista valtaa ei edes ole.


      Jokainen meistä voi olla oman elämänsä feministi ☺!

      Poista
    26. Ehkä feministien kannattaisi lopettaa pilviä hipova globaali keskustelu ja keskittyä sen sijaan laatimaan maansa mamunaisille vapautusohjelmaa, joka kouluttaisi heidän miehiään irti keskiaikaisesta sovinismista. Se noin alkuun.

      Poista
    27. Char, minä en ole feministi, sillä haluan taistella naisten ihmisarvon puolesta.

      Poista
    28. Ja vielä, näytäpä minuille nyt jokin julkilausuma, jossa feministit ottavat kantaa maahanmuuttajanaisten vapauttamisen puolesta. Ei ole eteeni lehdistä, televisiosta tai somesta tullut.

      Sen sijaan on runsaasti feministien paheksuntoja, kun kansa kaikkialla Euroopassa on suivaantunut ahdisteleviin miehiin. On rasismia oikaista maahanmuuttajamiehiä. Tulee ymmärtää erilaista kulttuuritapaa.

      Poista
    29. Iines, eikö tuossa linkissäsi nimenomaan opastettu ammattilaisia tunnistamaan kulttuurisidonnaista väkivaltaa, ja tukemaan uhreja?

      Ja naisjärjestöjä kiitettiin.

      Tämä v 2005. Eli mitä paloa nyt nimenomaan naiset tai feministit sammuttavat väärin?

      Miksei me kansakuntana vaadittu lainsäädäntöä tiukemmaksi? - Minä kyllä vaadin, mutta se ei nyt demokratiassa pitkälle riitä.

      Todellinen rimanalitus oli raiskausten arvottaminen ilman mitään todellista rangaistusten koventamista.

      Poista
    30. Iines: mikä helkkarin Feministien Julkilausuma?!

      Voin asiaa jonkin verran sivusta seuranneena kertoa sinulle, ettei esim intialais-feministien aktiivisuus, ja feminismin ongelmien esiintuominen ole mitään "pilviähipovaa keskustelua, joka kannattaisi lopettaa".

      Että intialaisnaiset, joita joukkoraiskataan busseissa, voisivat pitää suunsa kiinni omista ongelmistaan, kun kerta täällä mamu-miehet ahdistelevat ja raiskaavat kantasuomalaisia elovenoja?!



      Poista
    31. Tämä on sitä samanlaista ympäripyöreää tukemista, jolla vuosikymmen - pari sitten tuettiin seksin myyjiä, joita huoriksi kutsuttiin. Testejä, kuureja, tarkastuksia, eli tilanteen hyväksyvät feministitädit itse asiassa tukivat naisen alistamisen jatkumista. On järjetöntä kieltää seksin osto mutta ei myyntiä - näin vastuu sälytetään uhrille ja myynti ja ihmiskauppa siinä ohessa jatkuu.

      Oikea lääke musliminaisten ihmisarvon nostamiseksi ihmisen tasolle ei siis lähde naisten tukemisesta, sillä se pönkittää uhriasemaa. Oikea lääke lähtee miesten ottamisesta käsittelyyn, ja tulee tuomita julkisesti ja kovin sanoin miesten sovinismi ja barbarismi. Jos kerran ahdistelut ja raiskuut ja naisten riisto ei johdu uskonnosta, niin se johtuu perinteisistä tavoista, vanhasta kulttuurista. Mikä oikeus barbaarikulttuurilla, jossa nainen on monesti uutta kenkää halvempi olio, on edes hengittää 2000-luvulla?

      Poista
    32. Char, älä hämärrä suomalaisten feministien tilannetta, josta tässä puhutaan, puhumalla globaaleista sfääreistä tai Intiasta. Intiassa joukkoraiskaukset ovat omaa luokkaansa karmeudessaan. Ei siellä voi feministikään puhua muusta kuin asiasta konkreettisilla nimillä.

      Meillä ovat näkyvät naiset, jotka mieluusti puhuvat feminismistään, mm. Li Andersson ja useat naistoimittajat puoltaneet näkyvästi maahanmuuttajien ja turvanpaikanhakijamiesten ahdisteluja, mutta uhreista tai musliminaisten asemasta ei ole vissiin ainoatakaan puhetta pidetty. Sen sijaan näkyvästi asetuttiin syyllistämään suomalaismiehiä - kuten tiedämme - jolla verukkeella ei "tarvinnut" tuomita mamuahdisteluja tai edes vammaisen naisen raiskausta.

      Poista
    33. Nyt en tajua. Kuka raiskaa vammaisia naisia eikä saa tuomiota?

      Eli ongelmasi on se, ettei Andersson ja Monet Muut mitenkään ota kantaa erityisesti mamu-miesten ahdistelemiin ja jopa raiskaaviin naisiin?

      Jos asia on näin: laita pari julkista puheenvuoroa tai lausuntoa, meilaan huomenna Anderssonille, ja kerron kättelyssä, että kerron vastauksensa verkossa kaveripiirilleni.

      Nähdään mitä tapahtuu.

      P. S. Vieläkään en tajua, kuka syyllistää suomimiehiä tässä yhteydessä.

      Jospa avaat, Iines, ärtymyksesi ja vihaisuutesi syitä tarkemmin. - En meinaan oikein voi enkä aio kenellekään kirjoittaa näin epämääräisellä pohjalla. - Joku linkki mamu-miehiä ymmärtävään linkkiin!

      Poista
    34. Lisään vielä: tunnetusti kulttuuria tai uskontoa ei saada loppumaan vain kieltämällä se. Meillä on tehty tutkimusta, ja pyritty tukemaan ja auttamaan kulttuurisidonnaista väkivallan uhreja. Näin jo 11 vuotta. Kun edelleen olemme näin kädettömiä, nyt, niin oiskos peiliin katsomisen paikka?

      Ja tuo feministitädit vs prostituoidut: en kyllä tajua mitä Suomessa on ajateltu, kun Suomessa vain seksin ostaminen on rangaistavaa! Siis meikäläisillä virkamiehille on ollut ja on dataa ja tietoa siitä, kuinka hyvin seksin myymisen kriminalisointi poistaa pääasiassa naisiin ja lapsiin kohdistuvat kamaluudet ja kauhut.

      Siis Bangkok on ihan helmi, siellä ei femutädit häärää!

      Poista
    35. No ja Tapsa, jäit nyt ihan sivuun kun Estrogeeni Jylläsi 😀!

      Koeta toipua, ja tosiaankin alustavasti luulin, että muka-tarkoitit Helismaan rallia raiskareiden kannustusbiisiksi, jos nyt avaan kommenttiani.

      En vieläkään ymmärrä, että vanhoja, silloiseen kulttuuriin liittyviä ilmiöitä aletaan soveltaa, huumorin keinoinkaan. - Tai tuomita näistä nykypäivän tilanteista. Sen puoleen.

      Varovainen saa ainakin olla....

      - Minulla on Sinusta, ja kaikista Iineksen Miehistä, tosi hyvä ja mukava kuva ☺!

      Huumorilaulut siirsin tuonne alas, tiedätkö Affu Tannerista? ☺

      Poista
    36. Char, pysytään asiassa. Olen ottanut esille julkisen suomalaisen keskustelun ja yleisen keskusteluilmapiirin, en globaalia feministiliikettä enkä tuomioiden jakelua raiskauksista. Tapanilan kahden mamu-raiskaustapauksen tiedot ovat tunnettua julkista tietoa. Sekin on yleistä ja julkista tietoa, että suomalainen mies nousi pääsyylliseksi yleisessä maahanmuuttaja-raiskauskeskustelussa. Tämän yleistyksen tekivät naistoimijat eri aloilta ja eri puolueista.

      Feministejä ovat huudelleet lukuisat kolumnistit ja muutkin aktiivit mukaan puolustamaan musliminaisia ja raiskattuja ja ahdisteltuja uhreja. Heidän pääpainotuksensa on kuitenkin estää maahantulijamiehiä kohtaan suuntautuva rasismi, joksi he kritiikin laskevat.

      Poista
    37. Mmmm, Yleinen Keskustelu, ja Feministejä Huudellaan Avuksi, ja Kukaan Ei Vastaa.

      Et sitten löytänyt esim Anderssonista mitään kättä pitempää, esim linkkiä, jota kautta voitaisiin yhdessä selvittää, että mitäs mieltä hän, ja ne muut feministit, paitsi Char ovat. Kun kerta ovat yllättäen homogeeninen, täysin yhdessä ajatteleva ja -toimiva ryhmä.

      Ei meinaan mitenkään paranna kenenkään ihmisen, niin kantasuomalaisen miehen tai mamu-naisen, tai päinvastoin, hihkua blogissa vastuuta muilta.

      Toistan, että halutessasi voin alkaa selvittää kenen ja minkä hyvänsä feministin toimia, jos siinä on joku pointti.

      Pelkkä vinkuminen feministien yleisestä kieroudesta ja kamaluudesta ei enää nappaa...

      Poista
    38. Mmmm, Yleinen Keskustelu, ja Feministejä Huudellaan Avuksi, ja Kukaan Ei Vastaa.

      Et sitten löytänyt esim Anderssonista mitään kättä pitempää, esim linkkiä, jota kautta voitaisiin yhdessä selvittää, että mitäs mieltä hän, ja ne muut feministit, paitsi Char ovat. Kun kerta ovat yllättäen homogeeninen, täysin yhdessä ajatteleva ja -toimiva ryhmä.

      Ei meinaan mitenkään paranna kenenkään ihmisen, niin kantasuomalaisen miehen tai mamu-naisen, tai päinvastoin, hihkua blogissa vastuuta muilta.

      Toistan, että halutessasi voin alkaa selvittää kenen ja minkä hyvänsä feministin toimia, jos siinä on joku pointti.

      Pelkkä vinkuminen feministien yleisestä kieroudesta ja kamaluudesta ei enää nappaa...

      Poista
    39. Char, keskustelussa on tapana olettaa, että yleisestä ja julkisesta keskustelusta ja uutisvirrasta tutut ajankohtaiset nimet ja asiat ovat tuttuja sille, joka kyseisestä asiasta tulee keskustelemaan. 

      Olen esittänyt sinulle tarpeellisia ja päteviä linkkejä käsittelemästäni asiasta, mm. sisäministeriön teettämän tutkimuksen. 

      Sitä paitsi sinulla on todistusvelvollisuus siitä, että suomalaiset feministit ovat yhtä huolissaan maahanmuuttajamiesten seksuaalista rikoķsista kuin suomalaisten miesten suorittamista, ei minulla. Julkinen keskustelu on täpö täynnä ihmettelyä siitä, miksi suomalainen feministi vaikenee. Ehkä haluat vilkaista sitä? Sieltä löytyy kaipaamiasi linkkejäkin. Löytyy helpoilla hauilla.

      Poista
    40. Miten niin minulla on todistusvastuu yhtään mistään ns suomalaisten feministien huolesta minkään suhteen?

      Toisaalta: etkö ole lukenut niitä uutisia ja linkkejä, joissa mm. mamu-muslimi-naiset tuomitsevat yksiselitteisesti ja jyrkästi kaikki naisiin kohdistuneet seksuaalirikokset, ja ahdistelun myös?

      Eli pitäisikö esim minun lespata nyt jollain julkisella areenalla siitä, ettei naista sovi pahoinpidellä? - No tätä lähestymistapaahan ei kukaan ole koskaan tullut ajatelleeksi...

      Mainitsit Anderssonin mamu-mies-raiskareita vähätteleväksi feministiksi. Pyysin edes yhtä linkkiä, että voisin tarttua toimeen.

      Todistusvastuu feministien vähättelevästä suhtautumisesta on edelleen sinulla. - Neuvoisin, että aloitat pienestä.

      Vaikka Anderssonista, koska halusit hänet ottaa esimerkiksi.

      Poista
    41. Nyt on pyykki koneessa, Mamma nukkuu, ja on vielä hetki aikaa itselle - tätä se nimittäin on, suomalaisen feministin elämä: arjen pyörittämistä, ihan kuin kaikilla miehillä ja naisilla. - Vaikka meillä femuilla tietenkin on se liuskoittunut ja suomuinen ihopanssari vaatteiden alla.. 😀

      Ihmettelen tuota käyttämääsi "todistusvastuuta"... Juuri pääsin sanomasta, että EN liity jäseneksi mihinkään järjestöön, jossa en olisi valmis kamppailemaan omista näkemyksistäni viimeiseen asti.

      AY-liike 80-luvulla oli sitä. Ei (puolue)poliittisista syistä, vaan koska näin naisvaltaisten alojen alipalkkauksen, ja parilla kyssärillä ihan omassa toimipisteessäni selvisi,ettei kukaan ns järkevä ihminen halua ottaa vastuuta.

      No kun vinkuvanku ei kuulu repertuaarini, päädyin parikymppisenä likkana luottamusmieheksi. En -henkilöksi. Olin luottamusMIES, joka käytti minihameita ja huulipunaa.... - Ja tämä oli lingvistinen, feministinen kannanotto.

      Voin kertoa etten ollut vanhan liiton jäärämiesten piirissä suosittu. Mutta se nyt ei ollut tarkoituskaan.

      Sain osalle kollegoita 5-10% palkankorotukset, ja muillekin ihan kivasti lisää, vähintään oikeudet lakisääteisiin ruokataukoihin, pöytätuulettimia kassoille, lisätaukoja hellepäivinä nesteyttämiseen ja huilaamiseen. Voisin jatkaa.

      Olinko henkilökohtaisesti silloin vastuussa ay-liikkeen muiden jäsenten mahdollisista törttöilyistä? - En.

      Jos Sebastian Tynkkynen olisi aikoinaan julistautunut feministiksi, tai tekisi sen nyt: olisinko henkilökohtaisesti vastuussa hänen puheistaan: no en.

      Toistan: mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

      Puhutaanko Andre Brinkistä, joka loistavasti, ansiokkaasti ja koskettavasti toi apartheidin julmuuden esille meille kaikille?

      En suinkaan tohdi verrata itseäni häneen, mutta painotan, että jokainen meistä voi halutessaan aktiivisesti osallistua sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa haluaa elää.




      Poista
    42. Puutun nyt sitten tähänkin aiheeseen, vaikkei ehkä pitäisi: esitäpä sinä Char yksikin Anderssonin tai muun punavihreän julkkisnaisen kommentti, jossa tuomitaan mamumiesten harrastama naisten joukkoahdistelu?

      Minä en muista sellaista. Sen sijaan yksi ja toinen nousi pöyristyneenä todistamaan, ettei naisten ahdistelu ole Suomessa mikään uusi ilmiö. Yhdenkin mimmin tissejä oli suomalaismies vilkuillut Eduskunnan hississä, törkeää!

      Poista
    43. No kun niin kauniisti, Char, pyydät, annan sinulle esimerkin Li Anderssonin tavasta väistää musliminaisen asemaa koskevat kysymykset.

      Tuomas Enbuske kysyi Anderssonilta Mtv:n aamuohjelmassa 26.4.:"Eihän se voi olla sattumaa että kaikissa muslimimaissa naisten asema on päin helvettiä?"

      Anderssonin poliittinen jargon eli asian vierestä höpöttäminen löytyy noin 1,23 minuutin jälkeen, muistaakseni tarkkaan ottaen 1,33 tai jotain. Kannattaa kuunnella kyllä ohjelmasta koko Enbusken haastattelu. Mies on toista maata kuin Ylen hampaattomat toimittajat.

      Mutta siis Andersson ei oikeasti puhunut sanaakaan naisen asemasta, vaikka sitä suoraan kysyttiin. Asia väistetään taitavasti kääntämällä puhe johonkin muuhun.

      Tässä linkki ohjelmaan:

      http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/589021/koko-lahetys

      Poista
    44. Korjaan: 1,23 tunnin jälkeen.

      Poista
    45. Nyt on pyykki koneessa, Mamma nukkuu, ja on vielä hetki aikaa itselle - tätä se nimittäin on, suomalaisen feministin elämä: arjen pyörittämistä, ihan kuin kaikilla miehillä ja naisilla. - Vaikka meillä femuilla tietenkin on se liuskoittunut ja suomuinen ihopanssari vaatteiden alla.. 😀

      Ihmettelen tuota käyttämääsi "todistusvastuuta"... Juuri pääsin sanomasta, että EN liity jäseneksi mihinkään järjestöön, jossa en olisi valmis kamppailemaan omista näkemyksistäni viimeiseen asti.

      AY-liike 80-luvulla oli sitä. Ei (puolue)poliittisista syistä, vaan koska näin naisvaltaisten alojen alipalkkauksen, ja parilla kyssärillä ihan omassa toimipisteessäni selvisi,ettei kukaan ns järkevä ihminen halua ottaa vastuuta.

      No kun vinkuvanku ei kuulu repertuaarini, päädyin parikymppisenä likkana luottamusmieheksi. En -henkilöksi. Olin luottamusMIES, joka käytti minihameita ja huulipunaa.... - Ja tämä oli lingvistinen, feministinen kannanotto.

      Voin kertoa etten ollut vanhan liiton jäärämiesten piirissä suosittu. Mutta se nyt ei ollut tarkoituskaan.

      Sain osalle kollegoita 5-10% palkankorotukset, ja muillekin ihan kivasti lisää, vähintään oikeudet lakisääteisiin ruokataukoihin, pöytätuulettimia kassoille, lisätaukoja hellepäivinä nesteyttämiseen ja huilaamiseen. Voisin jatkaa.

      Olinko henkilökohtaisesti silloin vastuussa ay-liikkeen muiden jäsenten mahdollisista törttöilyistä? - En.

      Jos Sebastian Tynkkynen olisi aikoinaan julistautunut feministiksi, tai tekisi sen nyt: olisinko henkilökohtaisesti vastuussa hänen puheistaan: no en.

      Toistan: mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

      Puhutaanko Andre Brinkistä, joka loistavasti, ansiokkaasti ja koskettavasti toi apartheidin julmuuden esille meille kaikille?

      En suinkaan tohdi verrata itseäni häneen, mutta painotan, että jokainen meistä voi halutessaan aktiivisesti osallistua sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa haluaa elää.




      Poista
    46. Tapsa, totta kai haluat osallistua keskusteluun, ja osallistut!

      Ei minulla ole esittää ainuttakaan punavihreää feministikommenttia, jossa tuomittaisiin ahdistelu. Punavihreä feminismi ei ole kuitenkaan Kaikki Feminismi, tai Tasa-arvotyö, tai miksi sitä kukakin kutsuu.

      Minä en kuulu, enkä ole kuulunut mihinkään puolueeseen tai järjestöön, eli en tosiaankaan ota mitään vastuuta heidän sanomisistaan. Tai sanomatta jättämisistään.

      On typerää ja röyhkeää verrata tissintuijotusta fyysiseen ahdisteluun. Molempia olen kokenut, kuten varmasti useimmat naiset.

      Rumat katseet ja rivot puheet iljettävät. Käsiksi käyminen aiheuttaa todellista pelkoa, paniikkia ja ahdistusta. Raiskauksesta puhumattakaan.

      - Toisaalta ei koskaan tiedä, mihin asiaton, seksuaalissävytteinen käyttäytyminen johtaa.

      Itse pelkään päällekäyviä miehiä, kansallisuudesta riippumatta. Työpiireissä minua ei ole koskaan ahdisteltu, paitsi yksi, paitsi kerran... Juicea siteeratakseni. Mutta siitä lisää myöhemmin.

      - Kivaa, kun on tuommoisia mukavia feministi-kaveri-miehiä, Tapsa! ☺

      Poista
    47. Iines, kiitos linkistä ☺!

      En osaa käyttää tätä tablettia senkään vertaa kuin tietsikaa, eilen jo googlailin
      Li Anderssonia, mutta en löytänyt mitään kättä pitempää.

      Katselen tuon linkkisi, enköhän siitä saa eväitä keskustelun aloittamiseen.

      Pidän teitä ajan tasalla, muotoilen ja mietin ja säädän vähän aikaa...

      Luojan kiitos on jo uusi aihe kehissä, aloin tuskastua tähän turhaan janaamiseen - -siis kaikki me vastustetaan ihmisten alistamista ja kaikenlaista väkivaltaa, eikös vain?

      P.S. Siteerasin äsken Juicea väärin, toivotaan ettei Riku lue ja hermostu.... 😀

      Poista
  16. Ikkunasta tulee liikenteen melua minun huoneeseeni, se häiritsee minua. Klo on 00.00. Tiedän, että jos täällä on lento-oravia, ne liitelisivät nyt. Siipat popsivat hyönteisiä. Valtavan iso osa eläimistä elää öisin, siksi niillä on niin kiiluvat silmät, aamulla ne menevät nukkumaan, kuka minnekin. Kerran ajoin kesäyön läpi Luleåsta jonnekin Norjaan, en nyt muista minne, sillä matkalla näki kolme kettua ja yhden Mäyrän ja pari karvaista oliota joita en tunnistanut. Kaikki eläimet hämärässä kesäyössä auton valoissa keskellä erämaata näyttävät Aku Ankoilta. Joki oli leveä ja kohisi tasaisesti. Söin kahvinpapuja että pysyisin hereillä. Yötyö oli minulle tuttua, tein sitä työkseni, mutta on eri asia ajaa autoa 26 h. Siinä lepikot alkaa liikkua, tai se ei pahinta ole, sitä vaan huomaamatta nukahtaa. Tarja yritti minua pitää hereillä että en ajaisi ojaan, turhaan, ite se nukahti ennen klo 02ta. Klo oli jotain 04, Koiravahdin aika merellä, kun Norjan tunturit pullahtivat esiin. Pysähdyin, menin ulos, poltin tupakan ja katselin. Sydämeni löi hyvin rauhallisesti. Sitten herätin Tarjan ja jatkettiin matkaa, se oli pökerryksissä, nosti paljaat jalkansa etukonsolin (tai miksi sitä sanotaan?) päälle ja soitti huuliharpulla kansanmusiikkia. Minusta se oli mukavaa. Sit se soitti Bachia kun se koko vuoristo revähti äkkiä eteemme... Tätä en unohda koskaan. Tultiin meren rantaan, pieneen kylään, siellä oli Camping. Ei siellä juuri muuta ollutkaan, tai oli pari taloa ja kirkko, ja kaksi lasta jotka heittelivät palloa toisilleen. Ja yksi ukko ajoi naisten polkupyörällä ohi. Minua väsytti, olisin halunnut nukkua, mutta klo oli vasta jotain 09, ja Campingin mökkiin pääsisi vasta klo 12:00. Meinasin nukahtaa seisaalleni vaikka kävelin. Meren rannalla oli lintuja jotka kirkuivat, nousuvesi, se loiskui rantakiviin, vuorilta valui räiskähteleviä virtoja, mun Norjaani jota rakastan. Kaikki on niin draamattista. Mutta nyt minua vaan nukutti. Tarja meni puhuu sille camping-emännälle että "eiks tota vois päästää nukkuun, se on koko yön ajanut", sanoi kai sen norjaks koska se akka sanoi Of course. Ei siellä sellaiset mökit paljoa maksa, ei niissä kyllä ylimääräisiä mukavuuksiakaan ole, se on totta, mutta 2 sänkyä niissä aina on. Menin toiseen. (Kun ensin join pari olutta.) Iltapäivällä heräsin virkeänä kuin keltavästäräkki, tms. Kesällä Pohjolassa on aina valoisaa, että sama se on koska herää, se siitä.

    VastaaPoista
  17. Kesäpäiväkirja 10 pakinanmuotoisessa esseessäsi sinulla on kuvituskuvana koira. Inhoan koiria, niiden haukkumista siis, se saa minun autonomisen hermoston shokkitilaan. Mutta tuo sinun (?) koirasi on ihan Sfinksin näköinen, kauheen sympaattinen, osaako se edes murista? Mitä lie rotua? Lassiet ovat kans kilttejä koiria, ne eivät hauku, diggaan niitä. Kaikki eläimet ovat kivoja! (paitsi haukkuvat koirat) Kissat ovat kaikkein kivoimpia! He eivät ensinnäkään a) hauku ja ovat muutenkin vaan b) siellä missä c) heidän avokätinen ruokkijansa noin suurinpiirtein itse on. - Sitä paitsi niillä on kiiluvat silmät joilla näkee hämärässä. Ja herkät viikset, joilla tunnistella. Kissa on hirveä peto! - Yleensä en pidä ajatuksesta että eläimiä pidetään kotieläiminä, ne on nomandeja, ihmiset itse ovat (epäonnistuneita) kotieläimiä. Mutta antaa olla. Paskaakos minä tätä tämän enempää moralisoimaan. Onhan monella avioparillakin lapsia "lemmikkeinään" vaikka he ovat täysin epäkypsiä olemaan isejä tai äitejä. Surullisempaahan se.

    nimimerkki: "ammutaanhan hevosiakin, They Shoot Horses, Don't They?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa alempana vastasin jo koirasta. kerrottakoon, että tämä tyttären koira on kauhean kiltti ja hellä ja herkkä otus. Se ei hauku ihmisiä. Luonteeltaan se on paimenkoira, ja vahtii ihmisistäkin, että lauma pysyisi koossa. jos yksikin tutusta ryhmästä poistuu, se seuraa häntä puusohvalta katseellaan vielä ikkunasta ja odottaa valppaana siinä kunnes tämä palaa. Sen oikea reviiri olisi ulkona lammaslaumaa kaitsemassa. Itseäni vähän säälittää iso paimentava koira, joka joutuu asemaan kerrostalossa talvet.

      Poista
  18. Hevosia olen yl. pelännyt, ne on niin kookkaita ja hirnuvat aina välillä. Mutta kun luki Jonathan Swiftin "Matka Houyhnhhniehen maahan", tajusi itsekin vasta avata silmänsä ja nähdä miten kauniita eläimiä hevoset ovat. Täydellisiä silmälle. Vaikka ei se sen novellin pointti ollut vaan se, miten nuo Houyhnhhnmenit käyttäytyivät: juuri niin hienotunteisesti ja oikeudenmukaisesti kuin ihmiset eivät... toisiaan kohtaan käyttäydy. - Jonathan Swift on maailmankirjallisuuden suurin satiirikko. Hyvin opettava on tuokin novelli.

    Eläimiä ei kannata pelätä. Ilkeitä bakteereja - bakteerit ovat myös eläimiä, siinä kuin ihminenkin - niin niitä vastaan kannattaa kyllä varautua. Esim. pesee kätensä kun on tarvis tms. Puutiaisia vastaan kannattaa myös suojautua, pitää pukeutua asiallisesti, jos menee rämpimään heinikkoon. (No, jotkut meistä tykkäävät rämpiä heinikossa.) Mitäs vielä? Kyykäärmeitä ei kannata silitellä vaikka ne jos ketkään ei ihmiselle halua pahaa tehdä. Ampiaiset yleensä vaan lentelevät kiukkuisen näköisinä mutta vitut ne silti sua pistää haluais, en usko. (vaikka tuoksutkin hyasintille ja salpietarille) Karhu ei metsässä sua näe kun marjoja poimit mutta haistaa ja kuulee sut jo kaukaa, se lähtee heti lönkyttelee pakoon. Samoin sudet. Siksi niitä ei juuri missään näekään. Eläimet pelkäävät ihmistä, heillä on siihen syynsä, se syy on ihan oikea: ihminen on kamalin peto mitä on olemassa.

    Ps. Yksi poikkeus on: Jääkarhu. Se ei ihmistä kunnioita pätkääkään, päin vastoin. Jos nyt ensi viikolla, tai vasta myöhemmin, oot menossa Huippuvuorille, älä kuule ala siellä tekee tuttavuutta jääkarhujen kanssa! Siinä et voin kuin vain hävitä. (ihmisparka)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mökkipaikkakunnalla ei tarvitse mennä kuin ovesta ulos, niin punkki tarttuu kiinni ja alkaa imeä verta. Jokaisessa koirassamme on ollut joka kesä useita punkkikiinnityksiä. Tänä vuonna tyttären koirasta - vanhaenglanninlammaskoira -köllähti 10. sivun kesäpäiväkirjan valokuvassa näkyvälle puusohvalle itsensä pulleaksi imenyt punkki. Toinen pullukka putosi lattialle vasta Vantaalla.

      Ja siskon selästä olen nyhtänyt pinseteillä punkin, naapurin mies on kaivanut kainalostaan punkin, että onhan näitä. Ja kyy oli tapettu viime viikolla naapurin pihalta. Olkoon vaikka miten kyy rauhoitettu tai hyödyllinen, minun ja naapurieni pihoilta se pääsee ilmaiseksi Tuonelan porteille. Mitäs tuli. Minä en tahdo pihalleni kyytä, joka ei väistä emännän askelta. Kun ympärillä on vapaata metsää ja piennarta hehtaarimäärin, niin pysyköön siellä.

      Poista
    2. Jos minä olisin tutkija, haluaisin tehdän tutkimuksen nimeltään "eläinten todellinen tarkoitus". Aluksi tietysti selvittäisin, mitkä eläimet tappavat enemmän kuin syövät. Äskettäin minä näin televisiosta ohjelman, jossa kerrottiin öttimötiäisistä, joiden naaras tappaa uroksen yhdynnän jälkeen, syömällä sen pään. Senkin minä jotenkin edessaattaisin siihen tutkimukseen. Sitten minä kyselisin, miksi karhujen tai leijonien urokset tappavat armotta naaraan pennut, jotta pääsevät pano- eli jyystöhommiin, eli siis ihmisyyteen käännetysti: "ähpuh, ähpuh, pentti, sille riittää vaivainen sentti, Petrillä on paljon vaikeampaa, kun pitäisi lisätä metrillä", - tai niinkuin biologit ulkoaopitun hienosti sanovat: "eläimet pyrkivät levittämään omia geenejään!"

      Koirat tykkäävät tunnetusti omistajastaan yli kaiken, maailmalta on kerrottu monia hienoja tapauksia, joissa pikkulemmikki on isäntänsä kuoltua jotain 20 vuotta tullut samaan paikkaan etsimään sitä omistajansa tarjoilemaa muroannosta
      maidon kera, ja vielä vittuuntuneena ulissut, kun kuppia ei ole näkynyt.

      Ei minusta taida kuitenkaan tulla tutkijaa, loppuun haluaisin sellaiset todisteet, että eläinten todellinen tarkoitus on saada marsilaiset, vähän niinkuin se David Attenporo, valtaan.

      Poista
    3. "Koirat tykkäävät tunnetusti omistajastaan yli kaiken, maailmalta on kerrottu monia hienoja tapauksia, joissa pikkulemmikki on isäntänsä kuoltua jotain 20 vuotta tullut samaan paikkaan etsimään sitä omistajansa tarjoilemaa muroannosta maidon kera, ja vielä vittuuntuneena ulissut, kun kuppia ei ole näkynyt."

      Suurena koiraystävänä minun täytyy allekirjoittaa tämä rikumaisuus. Ainakin osittain, sillä hiljakkoin oli jokin kirjoitus tai tutkimus, jossa puhuttiin semmoista, että koira todella rakastaa ihmistään, tunteillaan. Eli voi se koira myös ihmistä kaivata. Silti koirien inhimillistäminen lienee pitkälle ihmisen mielikuvitusta.

      Meilläkin on aina ollut puhuvat eläimet. Kullakin on ollut oma kielensä ja omat puhevikansa ja mielisanastonsa ja oma äänenvärinsä. Kun eläin sitten kuolee, jää kaipaamaan myös sen kieltä.

      Mutta siis lemmikkien lemmikittäminen on vastenmieleistä. Se, että koiralle puetaan vaatteet ja sitä puudeloidaan ja lässytetään typerästi.

      Poista
    4. Ystäväni Nyla, oikea biologi, kehitteli aikoinaan äärimmäisen monimutkaisia matemaattisia kaavoja, ehkä kolmannen asteen yhtälöitä - en minä niitä ymmärtänyt - millä hän yritti todistaa millä eläimen syömä ravinto(määrä) korreloituu ihmisen intellektuaaliseen kokemusmaailmaan. Siis, nyt vähän oion hänen aksiomaansa... siis jos esimerkiksi Hevonen syö ylimääräiset kaksi kiloa (2 kg) heinää, niin eikö se vastaisi samaa kuin ihminen olisi lukenut jonkun (ohuen) runokirjan, esim. Jyrki Pellistä? Sit se piirteli ihan kummallisia kaavoja, ja alkoi tuijottaa minua kysyvästi. No minä nyt en ymmärtänyt mitään, tai ainakaan Eeroa, mutta kun pakko oli jotain vastata, mä kysyin siltä "paljonko sen hevosen pitää syödä heiniä että se 'ikäänkuin' olisi lukenut Tolstoin Sodan ja Rauhan?". Eero rupes itsekseen laskeskelee, murahteli aina välillä. (Mutta ei se sit kumminkaan mulle mitään vastausta antanut.)

      Poista
    5. Kuten iines todistaa, eläimet ovat oikeassa, myös Kyykäärme: ihminen on raivohullu tappaja.

      Poista
    6. Ei pidä paikkaansa, mikis, naapuri ei ole raivohullu tappaja. Naapurin avopuolison tytär oli käymässä, ja käärme ei lähtenyt karkuun vaan oli pistää koiraa, joka haisteli pihalla kaikessa rauhassa. 

      Itse olen asettanut omalle tontilleni elektronisen käärmeenkarkoittimen, koska meille on sattunut muutamia läheltä piti -tilanteita kyitten kanssa. Kyy ei suinkaan läheskään aina väistä eikä lähde karkuun maata tömisyttäessä, vaan jää kytikseen pää koholla liikkumatta. Minun teoriani on, että pihoilla liikkuva kyy on osittain kesyyntynyt ja tottunut ihmisen ääniin, niin ettei se väistä ihmistä. - Vaan mikä oli tulos käärmeenkarkoittimesta, jonka asetin alas tien varteen? Noh, käärmeet siirtyivät ylös, lähelle talon olopihaa ja puuliiteriä. Olin astua yhden luiron päälle puusylys kainalossa. Saan aikamoisen reaktion jo ampiaisen pistosta. Samoin tuon "raivohullun" tappajan perheen naiset ovat allergisia jo paarmoille.

      Poista
    7. Jos oikeasti haluaa päästä käärmeistä eroon, pitää ostaa Mungo. (kts. Wikipedia) Ps. Mungot ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Eli kerralla sinun kannattaa hankkia kokonainen Mungo-perhe. Yksinäinen Mungo saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja alkaa pureskella sohvakalustoa tai tyynyjäsi ellei lähellä satu hiippaile koobria tai muita käärmeitä. - Muuten Mungojen kanssa tulee kyllä hyvin toimeen. Kilttejä ovat.

      Poista
    8. Haluan päästä käärmeistä eroon, myönnän, pelkään ja inhoan niitä. Niiden reitti kulkee minun pihassani mökillä, on aina kulkenut. Lääniä pieneen reitinvaihtoon riittäisi, vaan ei, pitää tulla pyörimään ihmisen jalkoihin. Olen jopa sirotellut löpöä luontoon päästäkseni niistä eroon, ja muuta halpamaista. 

      Toissa kesänä heitin minua kohti luikertavaa valtavaa kyytä muovituolilla, jolla istuin. Käärme meni pökerryksiin ja olin pulassa, sillä en ole raivohullu tappaja enkä tunne semmoisia. Soitin paikalle naapurin miehen, joka urheasti tappoi taintuneen käärmeen ja heitti sen muurahaispesään. Kyllä, tunnen syyllisyyttä ja säälin eläinrukkaa. Silti, meidän pihaan ei luikerolla ole asiaa, se on varma kuolo.

      Poista
  19. Ja Charille sanoisin erikseen, jos Char sydämensyrjimmäinen minulle, kysyisi, "miksi sinä minulle vatuloit?" - Vastaan mielelläni. (Mutta vain kysymyksiin.)

    tuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis,

      Kaikki on ihan hyvin! ☺

      Oikeasti.

      Nyt natihaleja, ja jatketaan huomenna!

      Poista
  20. #Suurena koiraystävänä minun täytyy allekirjoittaa tämä rikumaisuus. #

    Eli puhuttelet helposti muita ihmisiä käskemällä. Istu! Odota! Ei! Saa ottaa!

    VastaaPoista
  21. No onpas tässä hauska tulkinta: koiranystävä = käskijä.


    Totta tietysti on, että koiraa tulee opettaa tottelemaan käskyjä, mutta mieluummin palkitsemalla ja kehumalla. Sitä vain en ymmärrä, miten tämä koiraystävyyteen liittyy. Minun koirani eivät ole olleet erikoisen koulutettuja. Pikemminkin minä olen ollut oppivainen.

    VastaaPoista
  22. On muuten jotenkin huvittavaa, kun niin moni silmäätekevä on brexitien ja trumpitusten säikähtämä oivaltanut, ettei sellainen demokratia, jossa kansan enemmistö saa oikeasti päättää asioita, olekaan niin hyvä.

    Kansa kun on kapeakatseista, lyhytnäköistä ja huijarien vieteltävissä, joten ne tolvanat äänestävät väärin.

    Juuri tällä samalla argumentilla vastustettiin sata vuotta sitten yleistä äänioikeutta: Eihän oppimaton kansa ymmärrä näitä asioita! On älytöntä, että tyhmän navettapiian ääni on saman arvoinen kuin korkeasti koulutetun professorin!

    Ei mitään uutta auringon alla. Elämme demokratian lyhyen leimahduksen jälkihehkua, nauttikaamme siitä!

    VastaaPoista
  23. Demokratiasta puhuttaessa, pitää aina sanoa ja muistaa, että kysymys on edustuksellisesta demokratiasta. Suorat kansanäänestykset toteutettavista asioista, ovat sitä itseään, populääripopulistien temmellyskenttää.

    Edustuksellisessa demokratiassa tärkeää on, että valta on mahdollisimman hajautettua, että puolueita on paljon. Tehokkuus siinä tietysti hieman kärsii, mutta kokonaisuudessaan juuri se on se hyvä asia. Jos olisin uskovainen, rukoilisin joka aamu ja ilta: "Laupias herra, hävitä irstas kepu, maamme vahinko ja suolakenttä!" - Tämä tuli viimeksi mieleeni tämän päivän Iltasanomista, missä asiantuntijat kertoivat Uusimaan tuottavan 40 prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Se on paljon, vaikka luulin lukeman olevan jotain kahdeksankymmenen prosentin hujakoilla. Ehkä lukemaa oli kaunisteltu.

    VastaaPoista
  24. Mitä eroa on suoralla kansanvaalilla ja suoralla kansanäänestyksellä? Ei mitään.

    Kansanäänestys olkoon kuitenkin vain neuvoa-antava tapa kysyä kansan eli myös herrakansan mielipidettä, ja päätös tehtäköön parlamanteissa valittujen edustajien toimesta.

    Jos Uusimaa tuottaa 40 prosenttia bruttokansantuotteesta, niin paljonko se kuluttaa verovaroista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoin väärin, kyse on Iltalehdestä.

      "Jokainen siellä asuva maksaa vuosittain 420 euroa, jotta pikkukuntien palvelut saadaan järjestettyä."

      Kaupungistuminen lisää tuottavuutta, maalaisuus on luksustelua; se on julmaa kapitalismia, mutta ah, niin totta.

      Poista
    2. Uudellamaalla kuitenkin valtaosa palveluista on. Siellä pääsee lääkäriin illallakin ja viikonloppuisin, täällä ei. Ja saa poliisin apua, täällä ei sitäkään.

      Mitähän me maalaiset maksamme jo yksin pääkaupunkiseudun palveluista, joita siellä on kilpailuksi saakka. Teillä on siellä vielä yksityissektorikin monella alalla, meillä ei ole edes julkista liikennettä. Että semmoista luksusta meillä täällä.

      Ai niin, katuvalot on, ja ne kyllä huomaa, kun muussa ympäristössä ei pala kuin S-marketin bensapumpun mainospylväs. Oikein maalla ei ole edes bensapumppua.

      Poista
    3. Surullista se minustakin on, että maaseudulla ei ole taloudellista elinvoimaa. Emme me mitään mahda tehokkuuden tavoitteille, pienet eivät elontiellä pärjää, kun taloudesta puhutaan.

      Valtavat ostokeskukset ovat täyttäneet maan, niitä putkahtelee koko ajan lisää kuin sieniä sateella. Kaupan ala kehuu lisääntyttä myyntiä, mutta mistä se on pois. Pienillä kauppiailla ei tässä maailmassa ole enää mitään mahdollisuuksia, mielenkiinnolla seuraan, mitä Kesko aikoo oikeasti tehdä niillä rupisilla Siwoilla ja Valintataloilla. Eiköhän se ole sanomatta selvä, että suuri(n?) osa niistä lopetetaan, ikkunoihin ilmestyy se tutuksi käynyt kyltti: "Liiketilaa vuokrattavana, - tule tekemään taloudellinen itsemurha!"

      Poista
    4. Ihmisillä on näissä asioissa ihmeellinen kaksinaismoraali. Suut vaahdossa puhuvat lähikauppojen puolesta, vaikka tietävät, että sieltä nyt ei viitsi käydä ostamassa kuin kaljaa jos sattuu loppumaan, tai maitoa, jos anoppi on tulossa kahville.

      Poista
    5. Sipilän Sote tuo epäilemättä maaseudulle ne kaivatut lääkäripalvelut. Ei tosin niitä lääkäreitä, mutta isoja täyspäiväisesti toimivia kepulaisia terveyskomiteita, jotka "edistävät kansalaisten terveyttä."

      Poista
    6. Mahtaako sote tuoda palveluja provinssiin? Eivätköhän ne keskity kunkin alueen suurimpiin kaupunkeihin. Lyön vetoa, että täällä ei edelleenkään pääse lääkäriin klo 16 jälkeen eikä viikonloppuisin, saati peräkkäisinä juhlapyhinä. Sanoo joulunpyhät ankarassa hammassäryssä viettänyt ihminen.

      Totta puhut lähikaupoista. Minäkin kannatan niitä varsinkin kesäisin, mutta haen kuitenkin isommat ruokakorilliseni lähikaupungista. Syynä on yksinkertaisesti huono valikoima, ruuasta on vain eineksiä ja vanhentuneita valmispakkauksia tarjolla. Vaan kaljaa ja siideriä on mainiot valikoimat.

      Poista
    7. Jos olette yhtään matkailleet eurooppalaisissa miljoonakauoungeissa, niin siellä niitä on runsaasti. Korttelikauppoja ja korttelipubeja. Suomalaisissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa kotitalouksista suurin osa on pientalouksia. 1-2 hengen talouksia. Lähikauppa on suosituin ostospaikka, ainakin siinä lähiympäristössä missä itse asun. Arkiruuan ja perusasiat saa ihan läheltä, eikä tartte lähteä markettien ruuhkiin. Samoin turistit näyttäis käyttävän usein keskustan tuntumassa olevia lähikauppoja. Aina kun kaupungissa on jokin tapahtuma, niin on jonoa kassan edessä. Joten. Lähikaupat ovat kaupunkilaisuutta. Olen ihan varma, että ne kannattavat omistajalleen.

      Poista
    8. No, olen havainnut korttelikauppojen runsauden parhaiten Riiassa, jossa oli mm. hyvät musiikkikaupat vanhojen talojen kivijaloissa. Samaten siellä oli pieniä pubeja ja ruokapaikkoja lähekkäinkin monia. Myös Saksan eri kaupungeissa on tuhkatiheään pieniä kauppoja, samaten Kreikan kaupungeissa, eikä tarvitse olla edes miljoonakaupunki.

      Sitä en osaa sanoa, ovatko nämä jatkossakin elinvoimaisia, vai täyttyvätkö ne pikku hiljaa turistituotteista.

      Kyllästyin hieman mökkikylän kauppaan, kun ne koettivat myydä vanhentunein päiväyksin tai sitten kerran sulaneita pakasteita. Hinnatkaan eivät ole kovin edulliset. - Vaan siis silti koetan suosia kyläkauppaa, minkä voin.

      Poista
    9. PS Vielä tuosta piti sanomani, että todellakin, suomalaiset taloudet ovat lukemani mukaan ainakin 50-prosenttisesti pieniä yhden tai kahden hengen talouksia. Tätä eivät suuret marketit ota huomioon, vaan esimerkiksi suurin osa erilaisia broilertuotteita on pakattu suuria talouksia varten. Yksin asuvan on vaikea löytää esimerkiksi tarpeeksi pientä kanasuikalepakkausta, kun normikoko näyttää olevan jumalaton 450 gramman pakkaus. Samaten muut lihatuotteet on pakattu valtaviin pakkauksiin.

      Poista
    10. Kaupunkilähikaupasta saa pieniäkin pakkauksia, koska pientaloudet ostavat myös niitä, eivät jää hyllyille. Ne ovat kyllä kalliimpia kuin isot pakkaukset. Puolet kotitalouksista on etelän kaupungeissa yhden hengen talouksia ja siihen kun laskee kahden hengen taloudet päälle niin iso enemmistö on pientalouksia.

      Poista
    11. Ei tulisi mieleenikään väittää, etteivätkö pienet kaupat pärjäisi miljoonakaupungeissa, etenkin jos erikoistuvat johonkin olemassa olevaan kohderyhmään. Helsingissäkin ne usein pärjäävät, samoin maamme muilla hyvillä kauppapaikoilla, etenkin jos kilpailutilanne on suotuisa.

      Muistatteko ajan, jolloin Helsingissä oli Elannon pulla- tai läsäpuoti melkein joka korttelissa? - Minä asun pikkukaupungissa, joka on kuitenkin Suomen kaupungeista 24.suurin. Täällä ei ole enää erikoisliikkeitä, niitä ei tarvita, koska Prismasta tai Citymarketista saa kengät, gummisaappaat kalastusvälineet, retkeilyvälineet, kissanruoat ja vissiin hieromasauvatkin.

      Minä olen muistellut 70-lukua ja mielessäni hymähtänyt, kun silloin täällä oli ruokakauppa varmasti jokaisessa kaupunginosassa ja yleensä niitä oli useampia. Sellaisia nykyisiä R-kioskeja pienempiä. Mistä tuli mieleeni, että myös kioskit täältä ovat kadonneet, tupakkaa ostaakseen täytyy mennä kauppaan.

      Erikoistumattomilla pienillä ruokakaupoilla ei ole Suomessa yleisesti ottaen tulevaisuutta. Ne ovat hävinneet isommilleen kaikessa: laadussa, hinnoissa, palvelussa, liiketiloissa, parkkipaikoissa, viihtyvyydessä jne.

      Poista
    12. Minullakin on vahva tuntuma siitä, että pienet kaupat sinnittelevät vain vaivoin. En oikein tiedä, mikä olisi sellainen erikoisliike, joka kannattaisi, kun ne seksilelutkin saa tosiaan kätevimmin huippukivoista nettikaupoista tai jopa marketeista.

      Ehkä etniset ruokapaikat? Viimeksi Helsingissä ollessani kävin sellaisessa syömässä, aivan keskustassa, mutta asiakkaita oli harvakseltaan, ja myyjät istuivat yhdessä pöydässä turisten tuttaviensa kanssa. Ruoka oli hyvää.

      Nuoret ostavat nykyään kaiken verkossa. Palautus on tehty helpoksi.

      Poista
    13. Helsingin Pasilan aseman K-kaupassa kävi minun havaintojeni mukaan vilske, minusta siellä oli aina paljon asiakkaita. Nyt se lopetettiin, koska koko asemarakennus puretaan. Joutaa purkaakin mokoman vanhan rötiskön, sillähän on ikääkin jo 26 vuotta. Tialle rakennetaan isoa ja mahtavaa, kauppakeskuskin iso kuin mikä. Kertovat Pasilasta tulevan Helsingin toisen keskustan. Se kolmas keskusta tulee ilmeisesti kalasatamaan, minne muuttavat vihreästi maailmaa katsovat moni- ja yksinkertaiset miljonäärit.

      Poista
    14. Luin Helsingin taudista, siitä kun joku kaupunkisuunnittelija tahtoo tiivistää kaikki hiukankin vihertävät kasvustot ja puut pois keskustasta ja betonia tilalle, että saadaan kivaa pöhinää. Herra mun vereni. Nämä kaupunkisuunnittelijat pitäisi viedä navetan taakse niks ja naks.

      Sinä päivänä hurraan kun parit betonit räjäytetään taivaan tuuliin ja tilalle pykätään puita ja puskia lintujen laulupuiksi ja kansalle rauhallisia siimeksiä, joissa ei ole hitustakaan pöhinää.

      Poista
    15. No kyl vaan. Kaupunkisuunnittelijoiden paikka olis kyl saunan takana. Hgin keskuspuistoakin haluavat nakertaa. Uskon tuohon etteivät pikkukaupat pärjää enää pienemmillä paikkakunnilla, ja samalla ihmettelen tätä intoa rakentaa megasupermarketteja, tämmösenä aikana kun ostovoimaa ei enää kauheasti oikein ole tavallisilla kansalaisilla. Ostetaan vain välttämätön eikä muuta.

      Marketteja alettiin rakentaa 70-luvulla, se johti pienten lähikauppojen kuolemaan. Muistan hyvin Elannon puodit ja K-kaupat. K-kauppias Väiski edusti kauppiasta, joka K-ketjussa oli yksityisyrittäjä. Käytiin Niemisellä tai Koivulalla ostoksilla. K-kauppiaan sukunimi oli isoilla kirjaimilla kaupan katolla. Nämä entiset Siwat, joista tulee nyt K-kauppoja,eivät muutu yksityisiksi samalla tavalla kuin ennen.

      Poista
    16. Ja enää ei riitä tavallinen market, pitää olla jätti-, mega- tai vähintään supermarket, tai mieluiten kolossaalinen systeemi, jossa on useita puljuja samassa jättiklusterissa. Turussakin on Hansa-kortteli, jossa on kymmeniä puljuja ja baareja, mutta vessaa ei löydä edes kahvilasta. Sanoo kerran kolossissa kauan kärvistellyt.

      Poista
  25. Puhelinkopitkin on kadonneet kaupungeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeettomina kadonneet! Vaikka unohtumattomia puhelinkoppikohtauksia elokuvissa on ollut vuosien varrella.

      Poista
    2. Unohtumattomimman puhelikoppikohtauksen minulle kertoi ystäväni Pera; hän oli eräänä paukkuvana pakkasyönä käynyt pas... anteeksi, kakilla Jyväskylän Puistokadun puhelinkopissa. Ihmettelin sitä. "Nehän on valaistuja kuin akvaario? Miten sä nyt semmoseen menet?" Se vaan sanoi että "kun niissä on paperi valmiina". Tarkoitti puhelinluetteloa. - Ps. Sanotaan että 'rikollinen palaa rikospaikalle', ja seuraavana päivänä Pera oli palannut ko. kopille, kävi katsomassa että oliko hän vain nähnyt pahaa unta... mutta ei, siinä se koko keko oli. Ja keskellä läjää oli sievä naisten piikkarikengän jälki. Joku oli fröökuna käynyt soittamassa.

      Kyllä minulla on brutaaleja ystäviä. Itsekin sitä monta kertaa yksin olessani ihmettelen, että miten voi ollakin...

      Poista
    3. Noh, mielessäni oli nyt ensinnä Hitchcockin Linnut ja sitten vaikka sellainen keskinkertainen mutta aika piinaava jännityselokuva (tuli hiljakkoin parikin kertaa televisiosta), jossa koko elokuva tapahtui siinä kopissa, josta mies ei voinut poistua.

      Poista
    4. Senkin muistan, kun nuorna ollessani piti soittaa yhteen työpaikkaan, ja luettelosta oli puolet repäisty pois. Ehkä vessapaperiksi, hmm. Joka tapauksessa soitto jäi, kun ei ollut numeroa muistissa.

      Poista
    5. Phonebooth, ja Colin Farrell, lienee tarkoittamaan jännäri. Kielen Sutherland oli se kelmi, hän tosin vain käveli lopussa kameran ohi, mutta äänen tunnisti...

      Muistaisin, ettei häntä Fiksusti oltu mainittu alkuteksteissä!

      Poista
    6. Siis. Tarkoittamasi jännäri. Kiefer S.oli se kelmi.

      - Nyt oon jo puoliksi keittiössä, eli en hoksaa tarkistaa autosyöttöä...

      Poista
    7. Siis. Tarkoittamasi jännäri. Kiefer S.oli se kelmi.

      - Nyt oon jo puoliksi keittiössä, eli en hoksaa tarkistaa autosyöttöä...

      Poista
  26. Kondomiautomaatteja ei vain kaupunkien kylmien, rappauksistaan lohkeilleiden kivitalojen seiniin ole ilmestynyt. Tarpeellisia olisivat! Vaikka elokuvissa kondomeja ei yleensä käytetä, ovat kai unohtuneet ohjaajan lipaston låådaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös niitä enää olekaan joka miesten vessan seinällä? Kun nuorna eksyin kerran miesten vessaan, josta minut kohteliaasti talutettiin ulos, sen seinässä oli isohko aparaatti, jollaista naisten vessassa ei ollut.

      Poista
  27. Ihan asiasta toiseen, puhuttiin tuolla ylempänä kupleteista ja huumorin sopivaisuudesta. - Tai no, ei puhuttu, minä sivusin sitä.

    Jäin miettimään sitä, ettei mikään sovi aina. Ja kuinka taitavat humoristit ovat osanneet ns etäännyttää aiheensa - nauretaan ns Toiselle, vaikka nauretaankin omille ennakkoluuloille ja ajatuksille.

    Se pohjustuksesta. Muistaako kukaan, oliko se Affu Tanner, jonka kupletissa joku hemuli voitti markkinoilla kilpikonnan, ja koko veisuu loppui että "voisin syödä vielä yhden smörrebröön".

    Soiko kellot?

    En muuten ollut tiennyt sitäkään, että Affu oli Kulkurin valssin takana. Useamman ystävän häävalssi. - Melkein yhtä outo kuin Rakkaus on lumivalkoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmikseni täytyy tunnustaa, että vaikka olenkin kuplettien ja rallien suuri ystävä, en muista Charin hakemaa laulua. Oliko se varmasti suomenkielinen?

      Poista
    2. Minulla on olevinaan hämärä muistikuva. Taikka sitten se muistikuva liittyy siihen, että tästä smörrebrööstä on ennenkin puhuttu.

      Poista
    3. No kun muistaisin näheeni kilppari-kupletin jossain Affu Tanner-dokumentista.

      Ja oli se suomeksi, juuri siksi se smörrebröö olikin hassu huipennus.

      Olenkin koettanut googlailla, ja jatkan...

      Poista
  28. Yleiseen Maailmantuskaan, re kaupat, kondomit ja naisjärjestöt: googlettakaapa "voi voi Jeesusta", siinä on maanläheinen ja opettavainen suhtautuminen lapsen suusta, kaikkine muistipelin hoksaamisineen...

    Nyt eikun tiskaamaan!

    Paistoin äsken mustikkapiirakkaa, ja kohta on iltakaffetta. Ja toivottavasti ei urheilua...

    Meidän Mamma voi vähän paremmin, mutta vielä verenpaine heittelee niin rajusti, että ollaan ainakin viikon välein ensiavussa....

    Vaan nyt r&b, ja jammailemaan.

    Kivaa iltaa kaikille! ☺

    VastaaPoista
  29. Kaikkeen, erityisesti hallitustamme koskevaan, keskusteluun tuo raikkaan lisäyksensä tämä teräväkatseinen kappale.

    VastaaPoista
  30. Minun tablettini nähtävästi sensuroi Riistäjän lakeja: Video ei ole käytettävissä. Harmi, Teedrillin Youtubessa on iki-ihania vanhoja punamarsseja ja muita hengennostatuksia. Jospa toinen kone avaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin tablettini (Tappeliini nimeltään. On myös Paavo Pesukone kotona, ja Teppo Työkalupakki) on mitä ilmeisimmin Vieraan Vallan Sortama ja Kapitalismin Katalan Juonen Säälittävä Uhri.

      Tuletko Riku laulamaan Iinekselle ja meikämandoliinille? Ota Tapsa ja Mikis mukaan, voitte esittää kaanonina.

      Me mietitään Iineksen kaa eväät... ☺

      Poista
    2. Löysin mökiltä vanhoja c-kasetteja ja kasettisoittoon kykenevän radion - ja kasettien joukossa oli vanhoja äänittämiäni työväenlauluja.

      Kuuntelin niitä terassilla illan hämärtyessä, saunan sauhutessa ja kuikkien kuikertaessa – kunnes vaimoni astui ulos ja tylysti komensi sulkemaan mokoman mölytoosan.

      Kulttuurin ystävän osa ei ole helppo.

      Poista
    3. Tjaah, ymmärrän vaimoasi, etenkin jos siellä järvellä kuikkiakin uiskenteli. Mölytoosa on muuten mainio nimitys ajalta ennen digiä ja cd-levyjäkään. Se taisi tulla siitä, kun ensimmäisiä antennimatkaradioita - valtavia ihmeitä - traijattiin ulos ja pantiin Katri Helena ja Danny soimaan. Ja rautalankamusiikki Eero ja Jussi, The Boys - kuvitelkaa mikä nerokas bändin nimi, englanninkielinen.

      Mitä työväenlauluihin tulee, ne ovat jopa tunteikkaita, ihania. Muita ei kuikille soitettuina..

      Poista