9.10.2017

Lapsi on syntyvä




Kun some on tänään täyttynyt iloisista onnitteluista lasta odottavalle presidenttiparille, niin kuin sivistysmaassa kai kuuluukin, niin tunnettu toimittaja Maria Petterson kommentoi Twitterissä uutista happamesti: "Sanokaas joku muu työ, johon lapsen saaminen ei vaikuta mitenkään." Mulle ei tule mieleen ainoatakaan.

Häpeä Petterson! Olet yksi Suomen kovimpana pidetyistä  toimittajista, ja kirjoitat kuin teinityttö facessa. Onnittelut ovat onnitteluja ja erikseen, onniteltava on sankari. Eivät omat agendat kuulu juhlahetkiin, jollainen kauan odotetun lapsen syntyminen on. 


Nykyään on hienoa olla lapsi. Voi toteuttaa itseään ja sisintään kehdosta lähtien. Ei tarvitse olla poika tai tyttö, vaan vain vaikka nimeltään Vuue tai Rikkei. Mitä arvelette muuten kuvan lapsesta. Onko hän onnellinen neutraali ihmistaimi? Kumpi lienee, tyttö- vai poikaoletettu? Kuva on keskiajalta. 


Minusta on hauskaa, että maahan syntyy uusi ykkösvauva. Tätä ei pidä käsittää väärin. Jokainen vauva on ykkösvauva vanhemmilleen, mutta tämän vauvan kautta saamme me kaikki nauttia vauvuuden sulouden seuraamisesta, tahdoimme tai emme. Minä ainakin tahdon, vaikken ole luonteeltani romanttinen höpsö enkä enkä kuningasmielinen. Kun yhteiskunnallinen tilanne on nyt niin masentava, synkkä ja riitainen, on ihanaa, että jotain positiivista ja ehkä kansaa yhdistävääkin tapahtuu


Että vaalivauva? On kai jokaiselle tarkkasilmäiselle selvää, että lapsia ei tehdä kello kädessä.. Etenkin kun mies on käytännössä seitsenkymppinen. Se on kuitenkin selvää, että tuleva vauva nostaa Saulin kannatuksen pilviin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. 


(Maalaus Bartolome Gonzalez 1564-1627)

91 kommenttia:

  1. Chaplin pani paremmaksi. Neljä kertaa oli naimisissa, paljon useammin (4 kertaa potenssiin 4) avoliitossa. Viimeisen avioliittonsa hän solmi Eugene O'Neillin (yksi maailman järisyttävimpiä näytelmäkirjailijoita), tyttären Oona O'Neillin kanssa. (Jolloin isä kirosi tyttärensä ja julisti Oonan perinnöttämäksi.) Cape oli silloin 53 -v., morsian 17 -v. Lapsia saivat pantua aikaiseksi 8 kappaletta. Viimeinen putkahti maailmaan 1962, kun isä oli 73 -v.

    No, onhan

    VastaaPoista
  2. Usein sanotaan, ettei miehellä ikä ole este lapsien teossa. No, naisilla se on tiettyyn rajaan asti, 90:een asti, jolloin Aabrahamin vaimo Saara synnytti miehelleen Iisakin.

    Vaan totuushan on, että vanhojen miesten lapsilla on vaarana saada erilaisia terveydellisiä komplikaatioita ja sairauksia.

    Jos ei ajatella Raamattua, niin jokuset naiset ovat synnyttäneet 50 - 60 vuoden iässäkin. Minkähänlaisia lapsista tuli?

    Itse olen aika vanhan isän lapsi, isä oli syntyessäni lähes 50, äiti 30.

    VastaaPoista
  3. " ... että vanhojen miesten lapsilla on vaarana saada erilaisia terveydellisiä komplikaatioita ja sairauksia." Totta. Häiriöt DNA-ketjussa lisääntyvät, siitä nämä 'komplikaatiot'. Vanhojen miesten vanhoilla siittiöillä on paljon enemmän hometta harteillaan kuin nuorten miesten nuorilla siittiöillä. En suosittele hedelmöitymistä heidän kanssaan. Vaikka genetiikkaa on silti paljon, paljon monimutkaisempaa, kuin että näin olisi.

    Ps. Eikös Raamatussa, muistaakseni Vanhassa Testamentissa - jota en ehkä ole lukenut - joku ukko oli 999 vuotias?

    Aika vanha.

    Ps. Tänään ikkunani alta, kun katsoin ulos, kaksi hyvin hienosti pukeutunutta miestä: mustat takit mustat housut valkoinen paita ja kravatti, kävelivät ikkunani ohi. Noin hyvin pukeutuneita ja noin ryhdikkäästi käveliä ihmisiä ei voi olla kuin... mormoonit. Toivoin että olisivat soittaneet ovikelloani, mielihyvin olisin heidät vastaanottanut, ollut kohtelias kuin Hangon Keksi (... ei kun se onkin joku toinen vertaus?...) Minä oikeasti kunnioitan ihmisiä jotka uskossaan ovat vahvoja. Tämä ei ole vitsi. Ovensuussa olisin sanonut heille että kunnioitan kaikkia uskontoja, etenkin jos niiden kannattajat ovat rauhallisia eivätkä hypi nenälle, mutta itse minun maailmankatsomukseni on luonnontieteellinen. Olen biologi. En ole ateisti. Olen uskonnoton. Ja niin pois päin. Ja sitten olisin kutsunut heidät - nuo veljet - sisälle kotiini. Olisin keittänyt heille kahvia, pikkuleipiä söisivät he mutta konjakkia eivät ottaisi; no, minä ottaisin sitten heidänkin puolesta ja söisin vähemmän pikkuleipiä. Ja me keskusteltaisiin... niin, mistä me juteltais? No, kaikesta muusta mutta ei uskonnosta. Ja aina joku meistä kolmesta, Willy, Path tai minä mikis, purskahtaisimme nauruun. (Joo.) Se on muuten käsittämättömän hienoa, eli kohteliasta, että jotkut opettelee puhuu tämmöstä triviaalia kieltä kuin suomea... TosiHienoa porukkaa nuo Path ja Willy!

    VastaaPoista
  4. Ja Laura Huhtasaari voisi laulaa - hänhän on tunnetusti hyvin hillitty ihminen - Saulille

    hyvää päivää beibi

    Sill syntymäpäivä se on lapsenkin syntymä. Off koos.

    VastaaPoista
  5. Hengen palosta olen minäkin aina tykännyt. Jopa siitä rovastista, joka lapsuudessani kulki pitkin kauppalan kujia pyöräänsä taluttaen. Ihmisillä oli tapana puikahtaa piiloon, kun rovasti lähestyi. Kujasilla oli nimittäin hieman hankala vaihtaa kadun puolta, kun ne olivat kapeita. Rovastilla oli tapana kysellä vastaantulijan uskon vahvuutta, ja kävipä hän myös ihmisten ovilla tiedustelemassa samaa asiaa. Saarnastuolista kävi kova pauhu, kun armon virtaa vuodatettiin katuvien päälle. Tämä oli sitä aikaa, kun kirkossakäynti kuului koulujen ohjelmaan lukukauden alussa.

    VastaaPoista
  6. Minua masentaa se, että näen nykyisin täysin ala-arvoisia unia. Ehkä siksi, että en saa unta. Valvon ja vain kuvittelen asioita. Viimeyönä eräs vanha työtoverini hiihti aniili-indigo värisissä hiihtohaalareissa ohitseni, oli yli kaksi kierrosta hävinnyt muille. Minä sanoin hänelle: "keskeytä ny jo jumalauta". Ja se keskeytti ja tuli huohottaa mun luo.

    Usein olen unessa jossain laivassa ja minulta on kaikki matkalaukut, joissa on paljon paloviinapulloja, hävinnyt jonnekin. Passikin on hukassa. Kaikki on hukkunut. Vittu. Ja minä juoksen edes takaisin ikään kuin siitä mitään hyötyä olisi, ei ole.

    Toisissa unissa oon viimeistä päivää töissä, mutta en millään löydä ulko-ovea; harhailen vaan siellä tehtaan käytävillä, jossa romutetaan paperikoneita, kaikki ihmiset puhuu eri kieltä kuin minä, ja aina kun avaan oven, joudun vaan entistä pahaenteisempään käytävään, joka ei johda... se on kuin Beckettin novelleista. Aivan kamalaa!

    Viimeyönä ajoin polkupyörällä - olin taas tehtaalta töistä tulossa - semmoista katua pitkin jossa ei ollut kuin kaksi kapeaa uraa millä fillarilla pysty ajaa. Muu oli ihan lumisohjoa. Yhdessä ylämäessä juuri siinä urassa mitä minä ajoin, oli selällään sellainen noin yhden vuoden vanha vauva. Pysähdyin - mulla oli kauheesti kantamuksia siinä pyöräni päällä - ja sanoin: "Mitä vittua sää vauva siinä makaat?" Siinä tien vieressä, portailla, istui kaks keski-ikäistä ämmää jotka alkoi sättiä mun kielenkäyttöäni... "ei vauvalle tollain saa puhua". Minä sanoin niille että "miksette korjaa sitä sitten tosta tieltä pois?" ... En muista mitä siinä unessa sitten tapahtui, ei kai mitään, ehkä heräsin. Mutta ajattelin... mun täytyy lopettaa mun kiroilu. En minä sillä mitään tarkoita, se on vain tapa. Töissä opittu. (Koska se työmaailma oli niin Macho. Eli väärinkäsitettyä todellisuutta.)

    VastaaPoista
  7. Omissa unissani toistuu myös työpaikka, kouluni käytävät. Jokaisessa niistä kuljen käytävillä ja etsin oikeaa luokkaa. Luokka on hukassa, ja minä kiirehdin kirjat ja tuntiaineisto käsissä. Koskaan en löydä luokkaa, ja aina huomaan, että on enää vartti tuntia jäljellä, en ehdi pitää tuntia.... Ja ihmettelen myös sitä, että miksi olen tässä ja puhun, minähän en pysty puhumaan työkseni. Aina tämä sama uni. 

    Toinen hieman harvemmin toistuva uni on sellainen, jossa olen luokassa ja puhun kuin vettä vaan, mitään estettä ei ole, kaikki sujuu hienosti, ääni kulkee kuin musiikki. Jälkeenpäin ihmettelen siinä unessa, miten pystyin puhumaan. 

    VastaaPoista
  8. Joseph Brodsky, nobelkirjailijamme parhaasta päästä, on joskus muistellut nuoruuttaan neuvostoliittolaisessa tehtaassa. Työ oli mitä oli, ei siinä valittamista - nuori ihminenhän tekee mitä tahansa. Mutta hän ei tullut parin asian kanssa toimeen... toinen oli näiden ihmisten kielenkäyttö. Se oli niin tavattoman, tavattoman härskiä. Mistään muusta ei puhuttu kuin "siitä ja siitä", ja joka toinen sana oli kirosana; venäjän kieli on lahjakkain kieli kun kiroillaan. Siis oikeasti lahjakas!... Brodsky sanookin - harmi että mun ite täytyy keksiä nää sanat, kun mulla ei oo nyt tätä kirjaa tässä - että "jos töissä sanoi yhdenkin normaalin lauseen, esimerkiksi että 'katso, tuolla lentää lentokone', koko porukka hiljeni heti. Kaikki ajattelivat, että mitä ihme vittua se tolla tarkottaa..." etc. Siis heidän mielestään siinä oli jotain salaista, niin käsittämätöntä rivoutta, että he... menivät hämilleen.

    En minä osaa tätä oikeasti sanoa. Mutta jos elät susien kanssa, opit ulvomaan. Tai vaikket oppis - ulvot. Tai jos koko ikäsi olet portieri, opit avamaan ovia. Tai jos sinun kaikki ystäväsi ovat pappeja, sinäkin alat pölistä hölynpölyä. etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brodsky sanoi rakastavansa englannin kielä. Koska se ei taivu totalitarismin aseeksi.

      Poista
  9. Tänään juttelin yhden ihmisen kanssa sensuurista. Aikoinaan Myklen kirja "Laulu punaisesta rubiinista" kriminalisoitiin. Oli kuulema hävyttömän... tai muistanhan minä, elin sitä aikaa, oli oikesti rivo kirja. Papitkin, kappalaisista puhumattakaan, kun (salaa) sitä lukivat, punastuivat. Ja paheksuiva kuin Tilhet.

    Voi Hitsi... nyt kun sitä lukee (mulla on se kirja hyllyssäni), se on... naiivi! Ja hirveen herttanen! Vaikka välillä tää kirjailija yrittää olla kamalan vakavastiotettava... sehän vasta naurattaa! Hauskaa häslingiä vaan pillun ympärille kehittelee.

    Kiva kirja. Suosittelen alle 20 vuotiaille. (Sitä vanhemmat saattavat ikävästyä kun lukevat noita tuttuja juttuja. Ja alkavat tuhista.)

    Ps. Tämä ei ollut kirja-arvostelu. Arvostelin tässä itseäni. Hnhnyhy. Viidestä pointsista antaisin nyt itselleni meibi 4,5.

    VastaaPoista
  10. Muistan Myklen kirjakohun hyvin hämärästi. Isällä oli kirja, ja hän puhui siitä. Aistin sen, että tässä oli jottain luvatonta ja kiellettyä, ja minua kiinnosti ilmiö, jossa tunsin, että ihmiset kuitenkin tekevät tällaista, sopimatonta. Muistan senkin, miten isä piti käsissään Linnan Tuntematonta sotilasta, ja käveli huoneessa hihitellen lukiessaan ääneen meille lapsille ja äidille hävyttömiä ja riettaita otteita kirjasta. Erikoisesti muistan, miten häntä huvitti ilmaisu "plikka kulkee persläpi käsivarrella". Sitä hän toisteli parikin kertaa peräkkäin.

    VastaaPoista
  11. Tuo lause on "Täällä pohjan tähden alla" romaanista. Siinä Helovirta (sic!) onnittelee morsianta noilla sanoin. Tarkoittaa, että hällä "9 kuukauden kuluttua on persläpi käsivarrellas", eli lasta siinä kannattelee. (Asiat voi sanoa niin monella tavalla kauniisti.) Muistan, kun Tauno Karvosen ("Tankki täyteen" Sulo Vileeni) kanssa olimme Prahassa. Hänen vaimonsa oli viimeisillään. Yhtenä päivänä, hyvin monimutkaisten systeemien jälkeen, hän sai puhelinyhteyden Tampereelle, Keskussairaalaan. Lapsi oli heille syntynyt. Kun kysyin Taunolta, onko se tyttö vai poika, Tane vastasi "rakkoperse tuli"... Mutta kaikesta näki, enemmän kuin mistään muusta, että hän oli hyvin, hyvin, hyvin onnellinen että lapsi oli tyttö!

    Se oli joku sellainen rooli, siihen aikaan, että täytyi näytellä ”kauheen miehekästä”… Nykyisin ei ehkä enää sillain... oo tarvis…

    VastaaPoista
  12. Olinpas hajamielinen! Niin tietysti on Pohjantähdestä, Otto Kivivuoren suusta. Juuri tämä kohtaus on syöpynyt Helovirran suorituksen ansiosta useimpien suomalaisten mieleen, ainakin vanhemman väen.

    Nykynuorethan eivät kaikki lue sujuvasti, ja on yleistä, ettei kirjoja lueta ollenkaan. Koulukin näyttää nyt esimerkkiä kirjattomuudesta digiloikkineen ja ilmiöpöhinöineen. Minulla oli työurani aikana kaikkina niinä vuosina vain yksi oppilas, joka ei ollut lukenut yhtään kirjaa ja naureskeli sillä. Nyt näitä oppilaita on joka luokalla, ja monikossa per luokka. Jotakin on pielessä. Olen oikeasti huolissani yleissivistyksen tason laskusta. Kohta ei tiedetä mitään esimerkiksi kulttuurihistoriasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppilaat eivät siirry paperikirjasta digikirjaan, niin kuin suunnittelijat luulevat. Tarvitaan ensin lukutaito, lukukokemus ja taito keskittyä mielen hajaantumatta sinne tänne hyperviidakossa. Rauhoittuminen, se on avainsana koulussa ja opetuksessa, ei yltiöaktivoituminen.

      Poista
  13. Rohkenen oikaista emäntäämme siitä, ettei blogin kuva ihan ole enää "keskiajalta" - Euroopassa keskiajan kun katsotaan päättyneen 1400-luvulle.

    Pohjolassa se päättyi myöhemmin, meillä rajana pidetään Kustaa Vaasan valtaannousua 1523.

    Vähän mietiskelen sitäkin, että sanoikohan se Tane Mikikselle oikeasti että "rakkoperse"... ettei vaan sanonut "rakoperse"?

    Muuten olen sitä mieltä, että nuoriso kiroilee ihan liikaa. Ja on aina kiroillut. (Vaimoni mielestä minäkin kiroilen liikaa, vaikka sanon vain sopivissa kohdissa "saatana" tai "perkele", tilanteesta riippuen. Molemmat ilmaukset ovat Raamatusta.)

    VastaaPoista
  14. Mutta missä luuraa Iinekselän aikamiespoika Rikhard Leijonalippu, kun on tyystin vaiennut kuin Konstan viulu, jok ei enää helkkyen soi?

    VastaaPoista
  15. Oikokaa ihmeessä, olen siitä vain kiitollinen, vaikka tietysti oma tyhmyys aina hieman harmittaa. Olen kouluajoista asti tottunut jaottelemaan keskiajan suurin piirtein käytössä olevan kaavion mukaan varhaiskeskiaikaan (noin 400–800), sydänkeskiaikaan (noin 800–1200) ja myöhäiskeskiaikaan (noin 1200–1500).

    Ajattelen lisäksi niin, että rajan on täytynyt olla varsin liukuva, koska opin ja tiedonkulku oli hidasta. Meilläkin oli esimerkiksi pakanauskoa pitkälle kristinuskon jo vallattua valistuneemmat kansanosat.

    Tuosta kiroilusta - mitä vanhemmaksi tulen, sitä vapaammin päästelen. Vanhetessaan ihmistä riisutaan, sanoi hammaslääkäri vetäessään hammasta. Ilmeisesti myös muodollisesta sivistyksestä. Perkele on oikein hyvä sana. Siinä on tiivissä kombossa kaikki. Saatana ei vielä ole asettunut minuun, vaan helvetti on joskus irti. Silloin on tosi kyseessä. Pillu - anteeksi feministit - on minulla välimerkki. Kontekstina näissä on tuttu seura, vieraassa ja korkeassa seurassa puhun kultivoituneesti sen minkä puhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuvan taiteilijahan on elänyt 1600-luvun puolelle asti, joten oikeassa olet kaikin puolin, Tapsa.

      Poista
    2. " oikeassa olet kaikin puolin, Tapsa. "

      Tapsa on etupuoleltaan aina oikeassa, ai know. Mutta taka puolestaan en tiedä, nou ouw.

      Poista
  16. Kyllä se oli kahdella koolla, tamperelaisittain, Tapsa. "Perkele" on latviankieltä, ”perkunas”, ja tullut tänne Soomeen Jumalana. "Saatanaa" en tiedä mistä tänne on tullut, varmaan maan alta...? Donnerwetter on saksaa ja tarkoittaa "voi hyvänen aika teidän kanssanne!" "fuck" ei tarkoita mitään, se on sidesana, samoin kuin suomeksi "vittu". "Easy Rider" on amerikanenglannin slangia ja tarkoittaa "omaansa paneskelevaa suternööriä". mikis on toisinpäin sikim joka tarkoittaa turkiksi... no, sanotaan vaikkapa että... "kikkeliä". (Koska en mielestäni "kulli" ole.)

    Kylln näitä väärinkäsityksiä riittää. Muitakin kuin Seppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, mikäpä tässä maailmassa ei väärinkäsitystä olisi.((Oi Elämä, anna anteeksi.) Ymmärrättekö? Ai ette. Minäpä selitän... hyvin hitaasti. Otetaan vaikka esimerkki (ottaa) esimerkiksi Johan Bäckman (vaihtaa äskenottamansa molartin bäckmaniksi) niin jokainen joka on häntä lukenut, esim. 10 minuuttia tai kuunnellut häntä livena 5 sekunttia, altistuu rekonstruktiseen anti-antidepsidonttiseen hyökkäykseen. Jolloin ihmisen intimiteetisuojaus valahtaa nollaan. Ja hänen suusta + sieraimistaan alkaa tahdottomasti purskahdella "Молодёжное демократическое антифашистское движение «Наши», Molodjožnoje demokratitšeskoje antifašistskoje dviženije "Naš" paskaa. - Yritä siinä sitten olla ihmisiksi, ei onnistu.

      Ps. Miksei Hakaniementorin laitaan - siellä missä hyvästelit minua, oi keltainen sadetakkityttö - rakenneta 30 senttimetriä korkeaa Putin -patsasta. (Toimisi myös majakkana ihmisille jotka Plevnasta, sumuisina mutta ah niin pitkinä kesäöinä, kotiian kohti kont... kontt... ttaavat... aavat...)

      Poista
    2. Loistoidea, Mikis - 30-senttinen Putin patsas Hakaniemen torin laidalla, siinä Rauhanpatsaan kupeessa, olisi aivan mahtava kunnioituksen osoitus naapurimaamme Suurelle Isänmaalliselle Johtajalle.

      Poista
  17. Presidenttipari saa lapsen. Onnea. Äiti tiedetään mutta kuka on isä. Dekkareissa se on hovimestari mutta onko nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt viitsi laskea leikkiä varmaan kipeällä asialla. Lapsettomuus voi olla elämänmittainen tragedia kenelle tahansa, joten nautitaan nyt vain tästä onnesta ja sallitaan se myös kauniille ja rikkaille. Ihmisiä hekin ovat. Joidenkuiden pilkkaama Ulla Appelsin kirjoitti aika osuvan kolumnin tilanteesta, joka hänellä itsellään oli smankaltainen. Joku häntä jo siitäkin haukkui nuoleskelijaksi. Ihmiset rakkaat, älkää olko ilkeitä.

      Poista
  18. Presidentin linnassa on pätevät ja näyttävät adjutantit. Mutta en minä mitään vihjaa.
    Somessa on syntynyt riita TVpressiklubin Ukkolan intiaanipäähineestä , jota on paheksuttu ja ehdotettu m.m Ukkolaa laittamaan eri-keeperiä päähänsä, josta taas Ukkola on kannellut ehdottajan työpaikalle. Paljon melua tyhjästä mielestäni. Kuinka voi ketään loukata eksoottisen vaatteen käyttäminen, tai kehoitus pistää eri-keeperiä päähänsä. Sivumennen sanoen intiaanit käyttivät sulkia jossain muodossa, mutta meidän tuntemamme Ukkolan päässä ollut"intiaanipäähine"on sadanvuoden takainen HollyWood tuote, ensimmäisten lännenelokuvien ajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkola vetää varsin hyvin Pressiklubia. Ansiona pidän sitä, että vieraat ovat eri loosseista, eivät suinkaan Ukkolan kavereita tai hengenheimolaisia. Ansio on myös se, ettei Ukkola tuputa kantaan sa niin kuin Ruben Stiller, johon kyllästyi juuri tämän jankkaamisen vuoksi. Stillerin kello pysähtyi tietylle kohdalle, hän ei pystynyt avartumaan enää.

      Tuo intiaanipäähinejakso jäi näkemättä - Areenassahan se on. Lukemani mukaan päähine oli demonstrointi äskeisestä joidenkuiden julkkisten käyttämistä päähineistä poseeratessaan (missit?), josta sitten taas pohjoisen suunnalla suivaannuttiin, samoin kuin nunnukamiesten parodiasta.

      Älytöntä suivaantumista. Saahan teatteria olla. Pitää olla!

      Se taas on henkilökohtainen ja ilkeämielinen typerä loukkaus, että jotakuta henkilöä käsketään pistämään erikeeperiä päähänsä. Kyseessähän oli stalkkari, joka kulki Ukkolan jäljillä muutenkin koukkimassa mahdollisia virheitä, joilla sitten iloitella.

      Poista
    2. Sanna Ukkola osoitti silkkaa pahuutta, ottamalla yhteyttä opettajana toimivan erikeeper-kyselyn tekijän työpaikkaan, saadakseen hänelle vaikeuksia. Siitä ei seurannut ilmeisesti mitään, vaikka Sanna väittää muuta.

      Melko Bostikia.

      Poista
    3. Eikös tämä erikeeperheppu ollut juuri se mainitsemani Ukkolan stalkkari, joka kulki hänen peesissään kaikkialla etsien virheitä, jotka nostaa julkisuuteen. Tämä ei ollut siis ensi kerta. Käämit palaa keltä tahansa, kun hänen työtään haitataan ilkeämielisen tahallaan. Ilmeisesti Ukkola halusi näyttää stalkkarille, miltä työn haittaaminen tuntuu.

      Opettajaa ei käsittääkseni voi työnantaja rangaista muusta kuin työssä tehdystä virheestä. Keskustella ja puhutella voi ja näin lienee tehty. En usko kyllä, että Ukkola valehtelee tuossa pestissä ja asemassa. Hieman herkkänahkainen voi olla.

      Poista
    4. Jos on kiinnostunut tästä Sanna Ukkolan tapauksesta, kannattaa lukaista myös hänen tänäinen bloginsa, jossa hän kertoo tapausten kulun:

      https://yle.fi/uutiset/3-9874725

      Jos jättäytyy vain Suvi Auvisen blogin varaan, jää vaille faktoja.

      Poista
    5. Katsoin äsken Teemalta tunnin jutun Jean Sebergista. En ollut tiennyt asiasta (= tuon näyttelijättären, jota arvostan suunnattomasti, kohtalosta) mitään, ja kyllä järkytyin. Piti pyyhkiä silmät ja sen jälkeen silmälasit, kun olivat tulleet märäksi. Ei meinannut enää nährä.

      Tuosta erikeeperijutskusta en ole kuullutkaan...? MEG kertoi vielä sen niin hauskasti. Tuli mieleen Saddam Hussein joka oli amerikkalaisten miehittäjien järjestämässä näytösoikeudenistunnossa, ja Tuomari syytti häntä (varmaan kyllä aiheesta?) siitä ja siitä rikoksesta ja aina välillä kopautti nuijalla pöytään... Niin Saddam (löytynee varmaan jostain youtube -pätkästä vieläkin?) kehoitti puolustuspuheenvuorossaan Tuomaria lyömään sillä nuijalla omaa päätään. Hän on täysin laittomasti raijattu tämän tuomioistuimen eteen, eikä sillä näinollen ole mitään oikeutta käsitellä hänen tekemisiään. Saati että syyttää häntä mistään. Tai tuomita.

      No, hirttivät kumminkin Saddamin.

      Poista
    6. Minäkään en ole lukenut Suvi Auvisen blogia, enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia. Esimerkiksi tuota Erikeeper-heittoa en ymmärrä. Mikä on sen pointti.

      Auvinen käsittääkseni puolusti kiivaasti tätä Ukkolan perään liimautunutta perskärpästä, opettaja Tero Hannulaa, joka työkseen nälvi Ukkolaa hyvään opettajamaiseen tapaan. (Kyllä, olen sitä mieltä, että opettaja on esikuva oppilaille myös työn ulkopuolella, ei voi mitään. Kriittisyys on eri asia kuin matalamielisyys.)

      Totuushan on, että esimieheen ei kohdistettu suinkaan Hannulan erottamispyyntöä, vaan puhuttelupyyntö. Tottakai Ukkola voi niin tehdä. Opettajia on aina ojennettu rivosta käytöksestä, ja hyvä niin. Mutta siis Auvisen blogi lepää olkiukkomaisella argumentaatiolla eli se on löysä kasa ennakkoluuloja ja oletuksia.

      Poista
    7. Jos Sanna Ukkolan ja Tero Hannulan välinen tapaus kiinnostaa, niin kannattaa lukea paras juttu asiasta, Ei oo totta -blogin analyysi. Objektiivinen artikkeli, jossa keskitytään faktaan ja jätetään ennakkoluulot ja asenteellinen sävytys käyttämättä.

      Poista
    8. http://eioototta.fi/mita-eroa-on-kritiikilla-ja-kiusaamisella/

      Poista
    9. Lopputulema: Ukkolaa puhutteli esimies, Hannulaa ei. Some ryöpytti Ukkolaa, osin kohtuuttomasti, mutta niin se nykymaailmassa menee. JSN ehkä saa vielä tapauksen käsiteltäväkseen, koska Yle uutisointi asiasta ei ollut hyvän journalistisen tavan mukaista. Ei-oo-totta bloggari on pihalla kuin lumiakka, vaikka viestintää osaakin, mutta asiasisältö on hukassa. Se, että iines-bloggari ei henkilökohtaisesti tykkää Auvisesta, ei tee hänestä huonoa toimittajaa. Hän on ammattitaitoinen ja pätevä omalla alallaan. Amenplottis!

      Poista
    10. Yksikään tottataieijoo-blogin esittelemistä SYYLLISEN tekemistä jutuista ei ylitä yhtäkään rajaa. Edes yhdessä ne eivät ole kiusaamista. Ukkola räjähti väärässä kohdassa. Kosti mahdollisesti painettaan ja muiden tekosia yhdelle surkeimmista näkemistäni näköradion toimittajista.

      Poista
    11. Auvinen ei ole kirjoitusviestinnän osaaja, vaan teatteri-ilmaisun. Tämä näkyy hänen kirjoituksissaan, valitettavasti.

      Jos haluaa kirjoittamalla vaikuttaa ja muuttaa maailmaa, draamallinen näkökulma ei ole oikea eikä riittävä valinta, ja tätä näkökulmaa Auvinen käyttää. Se syö hänen uskottavuuttaan.

      Tämä draamallisuus näkyy Auvisen Ukkola-kirjoituksessakin. Auvinen arvottaa Ukkolan teot pahantahtoisuudella, jonka määrän hän arvioi itse.

      Auvinen on sitä mieltä, että jos kerran Ukkola on käyttänyt sulkapäähinettä ja siten saanut jotkut ihmiset loukkaantumaan, niin silloin Ukkolasta saa julkaista kiusaamistviittejä - viittaan tässä Kortessuon analyysiin.

      Tuossa Kortessuon blogissa on lisäksi poiminta Tero Hannulan muistakin Ukkolalle suunnatuista kiusatviiteistä, joten todisteet pitkällisestä seurailusta tai stalkkaamisesta ovat kiistattomat.

      Ukkola voi olla hieman herkkänahkainen, mutta yhtä lailla Auvinen on pahantahtoinen. Ja Hannula halpamainen. Hyvä malli nuorille oppilailleen?

      Poista
    12. Kyllä nuo Kortessuon poimimat Hannulan tviitit ovat Ukkolaa mitätöiviä ja kerrassaan halventavia, halveksivia. Tietysti ne ovat kiusaamista, etenkin kun Hannula toistaa Ukkola-teemaa pakkomielteenomaisesti. Tuossa olivat vain uusimmat.

      Hannula voisi mieluummin pilkata asioita, ilmiöitä, joita ei Ukkolan tekeminä hyväksy. Henkilökohtainen pilkka on pelkästään typerää ja ilkeää, jonkalaista ei yhdenkään opettajan pitäisi harrastaa somessa, jossa hänen oppilaansakin ovat.

      Poista
    13. Tottakaise-totanii-joo-oo-on. Tota-noin.

      Poista
    14. Twiitteri on täynnä meemejä ja ilkeätäkin ironiaa julkimoista. Niitä jaetaan koko ajan monista ihmisistä. Ukkolan kokemus on aito ja totta, mutta Pressiklubin nykyisenä vetäjänä täytyy nahka olla paksumpi, muuten kannattaa harkita jotain muuta ohjelmaa. Auvinen ei toivo hänelle mitään pahaa.

      Poista
    15. Vaan eikös vihapuhe ole kiellettyä, tai ainakin sen pitäisi olla? Minusta henkilöönmenevä kritiikki on aina turhaa, kun kyse on oikeasti asioista. Niitä sopii ja täytyykin arvostella. Mitä opettaja Hannulan tviitteihin tuli, ne hipoivat solvauksen rajaa. Auvinenkin iski kiinni henkilöön.

      Vaatii kieltämättä hyviä viestintätaitoja kritisoida asiaa, ei ihmistä. Siihen pystyy parhaiten, jos tuntee viestinnän lakeja.

      Poista
    16. Henkilöön menevän kritiikin, tai kuten Hannula-casessa, henkilöön menevän huumorin, tekeminen on ehdottomasti tai tota-noin-joo, kielletty. Tämän säännön rikkojat ammmutaan toimittajuuden sananvapauden ja uuden uljaamman maailman, sekä erittäin hyvän ei-näköradio-toimittajan puolesta.

      Poista
    17. On sanottu, että huumori ei ole hauskaa silloin, kun sillä on uhri.

      Ja hyvä vitsi on sellainen, joka naurattaa kaikkia asianosaisia.

      Poista
    18. Tuo on eniten oma henkilökohtainen mielipide, joka ei käsitä huumoria kokonaisuudessaan. Jo Platonin mukaan ihminen nauraa toisen vahingolle. Aristoteles piti huumoria tavanomaista huonompien ihmisten jäljittelynä.

      Sitten on tämä jenkkiläinen Roast. Jopa Frank Sinatra kesti itseensä ja muihin kohdistuvan aivan kaamean törkeyden, josta tässä pieni pala, enemmänkin Juutuubista löytyy. Dean Martinkaan ei omasta Roastaamisestaan puhjennut itkuun.

      Poista
    19. Ronald Reagan nauroi ihan vääränä, kun Don Rickles törkeili hänelle täysin armottomassa Roastissa.

      "Our Governor is dum!"

      Poista
    20. Onkohan se inkongruenssi teoriaa, kun Sanna Ukkola ja televiissiio-esitykset eivät lainkaan sovi yhteen?

      "Teorian mukaan meitä naurattaa, kun havaitsemme samanaikaisesti tai melkein samanaikaisesti toisiinsa yhteen sopimattomia elementtejä."

      Poista
    21. Toisen vahingolle naurahdus voi olla huumoria, mutta voi se olla muutakin.

      Jos palataan opettaja Hannulan reaktioon, hän ei vain naurahtanut, vaan ryhtyi aktiiviseen toimintaan revittelemällä tapausta julkisesti ja sävyttämällä sen omien ajatustensa mukaiseksi. Taustalla ovat tietenkin aiemmat samaan henkilöön kohdistuneet pilkkaviestit.

      Tällainen toiminta ei ole huumoria, jonka ominaisuuksiin kuuluu myös kohteen lämmin ymmärtäminen. Tämä erottaa huumorin pilkasta ja ivasta. Huumorissa on aina mukana ymmärrys ihmisenä olosta. - Näitä kirjallisuuden professori Urho Verhon sanoja muistan vieläkin.

      Poista
    22. Urhon ajatus on miellyttävä, mutta vanhentunut. Toisinaan katselen juutuubista standup-koomikko Jimmie Carrin tykitystä. Voi kuvitella, että rankkojen juttujensa takana on empatiaa, sympatiaa ja vaikka mitä, mutta ei se mistään ilmene.

      Poista
    23. No juu juu ja eijei. Siis Urho Verho oli paitsi rakastettava ihminen myös vanhan polven kirjallisuus- ja teatterikriitikko ja hikkaili joskus istuessaan luennoimassa - hän istui aina, en muista häntä muussa asennossa. Suuri humanisti ja ihmisrakastaja.

      Mikä tässä muka on vanhentunutta:"Huumorissa on aina mukana ymmärrys ihmisenä olosta."?

      Kaikki nauru ei ole huumoria!

      Poista
    24. Ihmisenä olon ymmärtämistä kyllä, mutta jos sen ymmärtää aina lämpimäksi, niin ei se niin voi olla.

      Poista
    25. Kahlasin taannoin suuren pakinoitsijan, Ollin, tuotantoa. Isona annoksena alkoi vähän puuduttaakin, mutta hyviä olivat. Ollin ryssäpakinat saivat minut nauramaan aivan vääränä. Ilkeitä olivat, kovasti ilkeitä. Iivana sai tuta.

      Poista
    26. Wikipediassa mainitaan ylösnostaen Ollin arvokonservatiivisuus. Voi hyvä, sanoi mustapartainen mies, Jeesus!

      Poista
  19. Miksi minusta aikoinaan tuli kommunisti? vaikka näin kaiken (kävin katsomassa) mitä lähinaapurissamme (en tarkoita Ruotsia) tapahtui? Romantiikasta osin tietysti oli kyse, ja virrasta, joka vei mukanaan. Luin kaiken sosialimia käsittelevän kirjallisuuden, jota käsiini sain, se oli paljon. - Ehkä liian paljon?

    Minusta tuli kommunisti koska rakastin ihmisiä niin ehdottomasti. Ei siinä kai muuta? Idealismiahan se on, se semmoinen, ihmiset eivät koskaan opi olen "veljiä keskenään"... eikä siskoja.

    Kai sillä on ihan biologinen perusta, että näin on, sitä en tiedä. Mutta kommunistiajalta mieleen jäi paljon hyvää lyriikkaa, paljon hyviä lauluja, paljon myös iloa. (Melkein yhtä paljon kuin surua.)

    Tässä osa siitä:

    https://www.youtube.com/watch?v=R4nAbWaJh_Q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, ja ymmärrän tietämättömyytenne, että ette tunne kuka oli Julián Grimau. Mutta asioista aina voi ottaa selvää. Joskus siitä, tietämisestä, on jopa hyötyä.

      Poista
    2. "... rautakorkoiset saappaat ..."

      alkuperäisessä tekstissä lukee kyllä "fasismin saappaat"... (latojan huom.) Vaikka eihän tämä kovin poliittinen laulu ole, yleisinhimillinen enempi.

      Poista
    3. Silloinen aatemaailma tempasi minutkin mukaansa. Mitään tuosta kommunismin aatemaailmasta ei ole kuitenkaan missään päin maailmaa tuonut hyvinvointia, ei vapautta, veljeyttä eikä edes tasa-arvoa. Se ei ole onnistunut, vaan jättänyt jälkeensä miljoonia uhreja, piikkilanka-aitaa ja riistoa, niin hasdulta kuin se kuulostaakin. Unelmaahan se oli, yhteistä toveruutta ja naivia uskoa parempaan maailmaan.

      Nyt kun katsoo taaksepäin, voi todeta, että natsismille vetää vertoja stalinismi, jonka uhrimäärä saattaa olla holokaustinkin uhrimäärää suurempi. Tästä pitäisi pystyä puhumaan.

      Poista
    4. Kahdesta asiasta minä espanjankielessaä tykkään... (opiskelin espanjaa Santoksessa. mutta se olikin Brasiliaa ja puhuivat hyö portugaalia. kun puhui heille espanjaa, se oli kuin olisi puhunut ruotsia tanskalaisille, mutta kyllä he ymmärsivät. enemmän kuin minä.) Minusta on kivaa kun espanjassa j kirjain lausutaan h:ooksi. Ja kun espanjaksi kirjoittaa huutomerkillisen lauseen, niin sen lauseen eteen tulee huutomerkki väärinpäin. Esim. ¡Kuuletko kun huuan sulle! Sama se tosin on kysymerkin kanssa, ¿mitä?. Käyttökelpoista meinkiä. Mutta verbien kanssa espankielessä on kusessa, parempi olla vääntelemättä niitä ollenkaan. Aina menevät väärin. Siis... eihän suomessa ole esim. futuurin imperfektiä... espanjassapa on! - En osaa edes kuvitella mikä se sellainen on, se lyö meikäläisen täysin äimän käeksi. (Etenkin kun en ole saanut yksityisopetusta keltään suomenkielen maisterittarelta... ikävä kyllä.)

      Poista
    5. Futuurin imperfekti! Kiehtova aikamuoto, jota voitaisiin hyvinkin opiskella yhdessä. Miten menneen ajan saa tulevaksi!

      Preesenshän hoitaa meillä normikielessä futuurin virkaa (Teen sen = tulen tekemään sen. Taatusti.).

      Vaan voisin kuvitella, että vanhan suomen liittopreesens vääntyisi myös menneen ajan tulevaisuuden tekemiseksi: Olin tekevä sen, tahdoin tai en, niin se tulisi käymään.

      Poista
    6. Oletteko nyt varmoja, ettei se ole futuurin perfekti?

      Kielet ovat mielenkiintoisia. Viroa opiskellessa alkaa ymmärtää, miten helvetin omituista on suomen kieli - ja kuitenkin me puhutaan ja kirjoitetaan sitä tuosta vaan, ihan lonkalta, ja ymmärretään kaikki vivahteetkin!

      Muissa kielissä on varmasti sama juttu. Vieraan kielen puhuminen on kuin hämärässä hapuilua.

      Poista
    7. Tämä on vanha juttu, mutta kuvaa hyvin suomen vaikeutta ja vivahteikkuutta. Kyse on siitä, mitä tukkimetsässä tehdään, ja jätkä selitti sen kuulemma näin:

      Hevonen vetää, hevosmies vedättää, kymppi vedätyttää, puulaaki vedätätyttää.

      Poista
    8. Jos tarkoitat, Tapsa, muotoa "olin tekevä", niin se on mukaellen keksitty liittopreesensistä "olen tekevä", joka on vanhan suomen muoto, nykyään lähes pois käytöstä, mutta siis periaatteessa käypä muoto.

      Oikeasti siis futuurista ei ole käytössä menneen ajan muotoa, imperfektiä johon mikiskin viittaa, kuten joissain muissa käsittääkseni harvoissa kielissä.

      Suomen kielessä on paljon ihmeteltävää, ja juuri tuosta vieraiden kielten vertaamisnäkökulmasta.

      Esimerkiksi eri maiden kirosanoista saisi mielenkiintoisia vertailevia tutkimuksia aikaan. Suomen kirosanat tuntuvat kamalilta, ja ne ovat kiellettyjä tai sopimattomia. Siinä missä suomalainen kirota täräyttää kuumottavasti, Saksassa riittää kirosanaksi "zum Teufel" (kautta paholaisen) tai "Donnerwetter" (rajuilma, ukkosilma vastaa ehkä suomen "tuhat tulimmaista"- -ilmaisua). Vaan kukas meillä näin sadattelee? Viimeksi varmaan seitsemän veljestä.

      Poista
    9. Pilkutuskin on tärkeää. Esimerkiksi

      tsaarin virasto, mikä lie Ohrana, sai Korkeimmalta Oikeudelta viestin miten heidän pitää toimia tuomitun rikollisen suhteen. Viesti kuului "Armoa ei Siperiaan." Tämän voi lukea kahdella eri tavalla, joko Armoa, ei Siperiaan, tai Armoa ei, Siperiaan. - On siinä toimeenpanijoilla pähkäilemistä mitä tehdä?

      Poista
    10. Minulla oli Linguaphone levyt espanjankielestä ja pari paksua ja yks (kauheen) ohut oppikirja. Kielioppikirja oli paksu. En minä sitä kieltä oppinut sen paremmin kuin mitään muutakaan, mutta tulipahan opiskeltua! Kaunista kieltä, ja lausutaan sanat niin että meikäläinenkin ne melkein ymmärtää; esim. puhutussa englannissa putoan heti pois kärryltä. Latina on kaikkein selkeintä kieltä, myös puhuttuna, mutta sillä ei oikein turistipaikoissa pärjää... (mitäs menet turistirannoille!) Esperanto, joka on tehty kieli, siinä on (muistaakseni olen tämän jostain lukenut) eniten espanjankielestä johdettuja sanoja (via latina). - Espanjaa on todella helppo oppia, myös puhumaan, mutta niiden verbien taivutus on ihan... no, luokseensatyöntämättömän inhottavaa! Paras on puhua tällä tavalla - siis meikämanne, että "minä ottaa tämä drinkki. jos senjorita ei olla siitä pahoillaan. sit me futuurissa voidaan tulla pois sinun kotoasi kun me kävellä", tms.

      Tämä on minun kokemukseni. Joku toinen tietysti kokee asian toisin. Ja kolmas kolmannella tavalla. Salud y pesetas. Y tiempo para gastarlas.

      Poista
    11. Oikeasti Armoa ei Siperiaan tarkoittaa, että Ei armoa Siperiaan eli Siperiaa ei saa armahtaa.

      Terv. Saivare

      Poista
    12. Jaa. Tiedän toki että saivare on täi (Phthiraptera). Eiväkä he saivartele. Pthirus pubis -merkkisen täitä toin Santa Crutzista, merimiesaikanani, sain niitä eräältä ilotytöltä. Tölkillinen Täystuhoa siinä meni että pääsin niistä eroon, adiós. Eivät enää kutitelleet/nipistelleet minua. Yhden niistä hengiltä menneen preparoin ja vein tohtori Th. Branderille. Hän ihmetteli, pyyhki takinhelmaan silmälasejaan, ja sanoi että "onpas isokokoinen yksilö". Sitten tuo "yksilö" liitettiin Lounais Hämeen Luonnontieteellisen Museon kokoelmiin.

      Totta

      Poista
    13. Kylläpäs täällä nyt on viisasta porukkaa, etten sanoisi näsä. En sano, sillä oikeassahan sinä olet, ja minä olen taas väärässä.

      Vaan nimimerkki Saivareen kyllä kirjoitin tietoisena siitä, että se on jokin ötökkä/ hyönteinen/ muu luojan ihmeellinen työ omassa lahkossaan. Seuraavaksi otan esille Satiaisen jossain muodossaan, niin saatte sitten, arvoisat professorit, kertoa, miten asia on. (Sis. huum.)

      Poista
    14. Tarkoitin vain kysäistä, että olisiko se epsanjan "futuurin imperfekti" sittenkin futuurin perfekti, joka suomen kieleen sovitettuna voisi kertoa esim. että "kahden kuukauden kuluttua on kulunut 100 vuotta Suomen itsenäisyyden julistuksesta".

      Siperia-asiassa yhdyn emäntämme esittämään merkitykseen.

      Poista
    15. Toivottavasti mikis virkistyttyään tai nukuttuaan huomaa tämän kysymyksen.

      Minulla siis ei ole minkäänlaista tietoa espanjan futuurin imperfektistä, ja siksikin tätä on vaikea kuvitella suomeksi siitä käsin. Pitäisi nähdä esimerkkisanoja, ja tietenkin tuntea espanjan rakennetta.

      Poista
    16. Minä aloitin kerran omatoimisen espanjan opiskelun. Etenin jopa pisteeseen, että nykyisin osaa sanoa isoilla tai pienillä alkukirjaimilla: "Yo, To, El, Nosotros, Vosotros, ellos myy tavaraa, jos jotakin."

      Osaan minä sen vanhan espanjalaisen sanonnankin: "Heil Hitler", mutta sitä en käytä. Joku roomalaisen oikeuden professori otti voimakkaasti kantaa Katalonian tilanteeseen. Tuumasi voimakkaasti, että ovat katalonialaiset laittomuuden tiellä...hmmmmmm...tämä lisää suunnattomasti arvostustani lainkäyttöön ja Helsingin yliopiston lagitieteelliseen.

      Poista
    17. Julian Grimau ansaitsee muistelun, ja sen ansaitsee Tapio Heinonenkin, jonka esityksistä tykkään kovasti.

      Poista
  20. Metusalem eli raamatun mukaan 969 vuotiaaksi, Mikis. Hän oli profeetta Hanokin poika, Lemekin isä ja Nooan isoisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää.

      Poista
    2. Metuslem, Meetwursti-salami, oli huomattavan vanha. Vanhempi jopa kuin Lenita Airisto tai Sauli Niinistö.

      Poista
  21. Huomatteko muuten arvoisat futuristit, että juttuni otsikossa on sattumoisin futuristinen liittopreesens: on syntyvä. Kuinkas sattuikaan.

    VastaaPoista
  22. On huomattavimmassamme. (mon.1.per.projektuurin kvas.infinitiivi - vrt. Kyttälä-Idänpää-Heikkilä Suomenkielen menneitä taivutusmuotoja, siv. 424-423)

    Ps. Taivutusmuoto on nykyisin poistettu käytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh, lupaan Iines että nyt lopetan tämän pölisemiseni. Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Kohta tulee ilta, ja "isä kanttori..."

      Unilauluksi

      poika holvikirkon urkurin?

      Poista
    2. Lopeta toki, mikis, pölinä, jos väsyttää. Nyt jo on pimeää, vaikka kello on vasta iltaseitsemän.

      On tullut synkkä syys, ja saa alkaa sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä muhveihin. Kyllä tästäkin voi nauttia. Ei tarvitse tehdä mitään, voi hyvällä omallatunnolla istua ja lukea ja katsella kaikkea. Vaikka vanhoja valokuvia.

      Poista
    3. Uudempi versio palvikirkon pojasta

      https://www.youtube.com/watch?v=bxLogsksVFw

      Poista
    4. Olin valmis sanomaan että ihan kaameaa paskaa, mutta tämähän on Holvi- tai Palvikirkon parasta!

      Poista
    5. Tannisen Arskasta en yhtään tykkää. Hirviät huulet. Erityisesti haluan painottaa, ettei tässä ole kysymys somaleista, maapallon laiskimmista ihmisistä.

      Poista
  23. Nyt sanon kyllä, että hieno muoto!

    On onnistuttu yhdistämään samaan verbiin sekä passiivin tunnus -tta- että persoonapääte -mme että myös adjektiivin vertailuasteen superlatiivi -imma-.

    Tämä ei kaikilta onnistu, että sana on tekstuuriltaan ehta. Merkityksestä en sano mitään muuta kuin että on varsin ymmärrettävää, että sana on hiipunut käytöstä. Mainiota, mikis, olet synnynnäinen kielineropatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsennaan ihaillen. Minä pääsin stadin slangi-ryhmään. Itse Lasse Liemola minut hyväksyi. olen ikionnellinen. Huitata hujaa, tää skujaa.

      Poista
  24. Niklas Herlinin kuolemaa olen surrut, vaikken häntä ole koskaan edes nähnyt. Hieno kirjoittaja ja rebel without a cause. Isä-Pekan minä näin Lexuksen takapenkillä, kun oli syöpätaistelussaan jo viimeisillään. Minua nauratti, kun näytti ihan Ebenezer Scroogelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin Niklas Herlinistä. Hänestä loisti sympaattisuus ja halu osallistua kansalaiskeskusteluihin. Rikaskin voi olla hyvä ihminen.

      Mistä kummasta kumpuaa kahtiajako "nöyrä ja hyvä köyhä" ja "ahne ja paha rikas". Minusta tulisi tehdä syvällinen tutkimus, jossa tutkitaan tätä kahtiajakoa. Veikkaan, että tuo myytti murskautuisi rytinällä.

      Poista
    2. Tuollainen kysymyksen asettelu on liiallista yksinkertaistamista. Miljonääri on miljonääri ja köyhä on köyhä. Kyllä siinä eriävistä eduista puhutaan.

      Poista
    3. Isä-Pekka läksytti orjaansa, joka kehui hänkin tilanneensa Uuden Suomen. Siis sen alkuperäisen. "Mitä sinä tuollaista tilaat, tilaa Kansan Uutiset!" Tosissaan oli. Minusta Herlineillä oli ja on harvinaislaatuista tervejärkisyyttä.

      Poista
    4. Minusta Pekka Herlin teki hienon vedon ja pelasti Kone Osakeyhtiön, kun määräsi sen Antille. Runoilijat ovat hienoja ihmisiä, mutta eivät soveltuvia suuryritystä vetämään.

      Poista
    5. Minua eivät kiinnosta edut, Riku, vaan mielikuvat, jotka liitetään rikkaaseen tai köyhään. Se on kokonaan oma tutkimuksensa.

      En siis kiistä kenenkään etuja tai velvoitteita, vaan tutkimus olisi käyttäytymistieteellinen, psykologinen.

      Aina puhutaan ahneista ja itsekkäistä rikkaista, jotka viisveisaavat muista. Toisaalla sitten taas köyhää pidetään automaattisesti uhrina, hyvänä ihmisenä, jota rikkaat pahuudessaan potkivat päähänsä.

      Voihan se olla päinvastoinkin.

      Poista
    6. Ihmisiä me kaikki olemme. Rikas rikas ja köyhä köyhä. Kohtuuton ankeus tekee ihmisestä pedon. Ja itsekkyys lihottaa lompuukia.

      Poista
    7. Jos kerran köyhyys ei jalosta, niin miksi ihmeessä rikkaus olisi itsekkyyttä? Samalla kaavallahan köyhyys jalostaisi.

      Ei minusta rikkaus - nyt en puhu huippurikkaista, vaan työtä tekevistä vauraista ihmisistä - johdu aina itsekkyydestä. Onko siis esimerkiksi Bob Dylan, rikas jätkä, itsekäs sika?

      Näitä on paljon, jotka ovat pärjänneet lahjakkuutensa ja ahkeruutensa avulla. Varsin moni rikas maksaa tuloistaan semmoisia veroja, joilla voidaan kustantaa satojatuhansia Ossi Nymanneja ja ostaa sairaaloita ja perustaa virkoja.

      Poista