Harva asia saa minut pillittämään katsoessani tai lukiessani, vaikka huomaankin jonkin verran herkistyneeni viime vuosina. Katsoessani joskus sen Hei elämään katkelmaa - vai mikä on tuon ohjelman nimi, jossa laulajat pillittävät, kun joku toinen laulaa heidän laulujaan - minua ei itketä yksikään laulu. Boooring, enkä voi sille mitään, että kyynel ei herahda saati valu yli äyräiden.
Sen ymmärrän, että jännittävässä paikassa herkkiä taiteilijoita itkettää. Eläpäs itse viikko kahlehdittuna johonkin hotelliin tiukassa symbioosissa ärsyttävien kollegojen kanssa, niin voisit itkeä sinäkin.
Mauno Koiviston hautajaisia seuratessa sen sijaan kyynelehdin nenäliina hyppysissä, samoin itsenäisyyspäivän lauluja kuunnellessani. Liikuttavaa oli katsoa, kun vanha veteraani lauloi Sauli Niinistölle itsenäisyyspäivän juhlassa Veteraanin iltahuutoa. Olen katsonut sen Youtubestakin.
Vaan nykyisin olen kai niin tottunut ihmisen kohtaamiin julmuuksiin, etteivät ne hätkäytä samalla tavoin kuin pari tämänpäiväistä lukemaani uutista. Nimittäin pienet herttaiset lapsukaiset ovat jossakin päin Suomea mätkineet siiliä mailoillaan tai jollakin kepillä. Yleensäkin lasten harjoittama eläinten pahoinpitely on uutisen mukaan lisääntynyt merkittävästi.
Toinen uutinen oli se, jossa golfaajamies oli läiskäissyt mailallaan pään irti valkoposkihanhelta. Pää oli lentänyt kaaressa jorpakkoon. Oikeastaan en ihmettele. Golf on aika sieluton urheilulaji. Kesällä muuan golfaajapariskunta mietti, vaihtaisiko golfin suunnistusharrastukseen, kun se on nyt kuulemma trendikästä.
Näissä tämänpäiväisissä on sellaista julmuutta, joka saa voimattomaksi, itkettää ja raivostuttaa. Minulle on turha tulla sanomaan, ettei pikkuinen lapsi ymmärrä, että teki pahaa siilille. Kyllä ymmärtää! Jo tarhaikäinen ymmärtää, että hakkaaminen sattuu.
Lapsi ei ymmärrä ainoastaan siinä tapauksessa, ettei kukaan ole hänelle sitä koskaan kertonut: et saa lyödä, se sattuu. Jokaisella lapsella on vastuullinen kasvattaja, ja ellei ole, hänelle järjestetään sellainen. Lapsi ei voi selvitä tarhasta läpi tai edes seitsenvuotiaaksi ilman, että olisi kuullut joltakulta tämän selityksen tai kiellon joskus.
Vai voiko? Tänään kierrellessäni isoa kirpputoria käytävillä juoksenteli pari kolme tarhaikäistä lasta vailla valvontaa. He ottivat myyntipöydiltä sumeilematta esineitä ja kuljettivat niitä toisille käytäville, leikkivät leluilla ja huusivat ja mekastivat. Kukaan ei kuulunut kieltävän heitä, kukaan ei tullut katsomaan heitä. En edes tiedä, kuka oli riehujien äiti. Jossakin hän ilmeisesti oli täysin piittaamatta lapsistaan. Lapsilla oli rajaton vapaus tehdä mitä tekivät. Arabiat helisivät ja lattia täyttyi leluista.
Loppukevennys: Sain kirpputorilta Pentti Saarikosken Prahan päiväkirjat kolmella eurolla ja villasukat viidellätoista eurolla. Käsityöllä tienaa enemmän kuin kirjoittamisella. Nyt harmittaa, etten ottanut myös Nenän pakinoita. Sekin olisi ollut vain kolme euroa. Ehkä minun pitää vielä hakea se sieltä.
Vaan sanokaapas te, miksi ihminen rääkkää eläintä, merkitsee omistamansa karjankin korvamerkein lävistämällä herkät korvat, tai miksi eläviä poroja kuohitaan puuduttamatta? Poroerotus on hirveää kidutusta.
(Valokuvassa Lumo )
Miksei ihminen rääkkäisi eläintä siinä missä toista ihmistäkin? Ehkäpä empatia on vain evoluution sivupolku, merkki degeneroitumisesta, joka häviää aikaa myöten tarpeettomana?
VastaaPoistaKaukana taitaa olla vielä aika, jolloin ihmiset kokevat olevansa sisaria ja veljiä keskenään. Minunkin elinaikanani kehitys on vienyt ihan toiseen suuntaan.
Eläimen rääkkääminen on alhaista, sillä eläin on tunteva olio ja se on ihmisen armoilla maailmassa, alakynnessä, ihmistä pienempi ja heikompi kaikin tavoin, vaikka olisi kooltaan joskus isompikin. Toisesta ihmisestä on rääkkääjille ainakin potentiaalinen vastus. Jopa susi ja karhukin ovat ihmisen armoilla, ihmisen reviirillä ikään kuin vierailijoita.
VastaaPoistaMyös kissan ampumisuutinen oli eilen lehdessä, ja niitä on ollut ennenkin. Hirveää on myös muslimien suorittama eläinten halal-murha. Eläimestä lasketaan veri maahan ennen kuin se kuolee. Ikinä en pistäisi kebab-lihaa suuhuni. Jos söisin kebab-paikassa, vaatisin lihaa, joka ei ole halal-tapettua.
En halua vähätellä ihmisiin kohdistettua väkivaltaa. Se on omassa kategoriassaan käsittämätöntä ja hirvittävää yhtä lailla, mutta arvottomatta lajeja keskenään sanoisin, että kaikkein alhaisinta ihmiseltä on heikoimman ja puolustuskyvyttömimmän eli eläimen kiduttaminen.
PoistaNiin kuin ihminen voi tietoisesti tai tietämättään kiduttaa , kiusata, vahingoittaa, jopa tappaa toisen ihmisen, eläimen, tai minkä tahansa elävän olennon, samoin voi menetellä mikä muu elävä olento tahansa.
VastaaPoistaIhminen voi lisäksi tappaa itsensä. Taito, joka puuttuu varmaan muilta eläviltä olennoilta. Miksi näin? Eiköhän siihen ole monta syytä, jotka ovat kaikki ikäänkuin sisäänkirjoitettuja ominaisuuksia. Kaikella on tarkoituksensa. Elämä yleensä on ilmiö, jota ei voi muuta kuin ihmetellä. Ainoa, mitä voimme elämästä ylipäänsä varmuudella sanoa on, että sillä on alku ja loppu. Kaikki muut välillä olevat asiat johtuvat sattumista, ja kehitystasosta. ihmisellä siihen vaikuttaa ainakin sivistys ja kulttuuri.
Totta, Liisu, mikä tahansa olento voi tappaa toisen elävän, eläinkin. Juuri aamulla näin luonto-ohjelmasta, kun leijona tappoi jonkin puhvelin saaliikseen. Tai en nähnyt, suljin television, koska en pysty katsomaan uhrin hätää.
PoistaVaan olennaista ehkä on tappamisen motiivi. Eläimen suorittama tappo ei ole julmaa, se on mitä luonnollisinta luonnon elämää, voisi jopa sanoa: luonnon tasapainoista elämää, joka perustuu eläimillä saalistamiseen. (Silti en siis pysty katsomaan tätä.)
Se että ihminen rääkkää eläimiä, on taas silkkaa pahuutta ja julmuutta, kieroutunutta mielen toimintaa.
Näin on, tai ainakin pitäisi olla, länsimaisen katsantokannan mukaan, Iines. Olet oikeassa. Mutta aina on ihmisiä, varsinkin maaseudulla, jossa jo lapsesta asti näkee, miten eläimiä tapetaan ruuaksi. Kanoilta katkaistaan kaulat, siat salvetaan ja teurastetaan jne. Kaupungissa jahdataan rottia ja hiiriä ym. ihmisille vahinkoa tekeviä otuksia. Eläintarhaan hankitaan eläimiä katseltavaksi (mitä jos ihmisille tehtäisiin samoin; sullottaisi ahtaisiin häkkeihin). Ihminen on oikeasti pahin peto. Hyötyeläimiä hoidetaan, ihmisille vahinkoa tekevät tapetaan.
Poista(Makuuhuoneen lattialla eilen vaelsi hitaasti ja vaivalloisesti kuin ontuen pitkäsäärinen lukki. Kunnioitinko sen elämää? Ei. Pelästyin sitä. Repäisin paperista palasen ja sen avulla murskasin sen sormieni väliin, niin että siitä jäi vain verinen läntti jäljelle. Mitä pahaa se oli minulle tehnyt? Ei mitään. Miks mä sen tapoin? Minä vain kuvittelin, miten ikävältä se olisi tuntunut, jos se olisi kääntänyt suuntaa ja kiivennyt sänkyyn ja hyökännyt yöllä kimppuuni. Hui! Teki mieli pyytää siltä lukkiparalta anteeksi.
Eniten jahdattuja eläimiä meidän pihassa on kotilot. Ne kun syövät reikiä kukkien lehtiin, niin että niistä (kukista) tulee rumia katseltavia. Yksi elämä se on kotilollakin. Ne kyllä syö toistensa kuolleita ruumiita. Jotain hyvääkin, vai mitä?
Lapsena ihmettelin miten naapurinpoika kiskoi kärpäsiltä siipiä ja opetti niitä sitten uimaan vesisaavissa. Se oli oppinut huomaamaan, että ihminen voi tehdä eläimille mitä tahansa.
Lumo tuolla yläkuvassa näyttää taitoaan olla ylösalaisin. Ja niin kuin Lumo, koko maailma, on alkanut nykyisin tuntua kuin kaikki sen päällä olisi ylösalaisin.
PoistaMinullakin on kärpäslätkä, koska koen kärpäsen vittumaiseksi olioksi. Anteeksi sananvalinta, Liisu, mutta mikään muu ei nyt sovi kuvastamaan asiaa.
PoistaKärpänen tulee iholle, toistamiseen, vaikka ystävällisesti huitaisen sen pois. Lopulta kärsivällisyyteni loppuu, ja avaan oven ulos, jotta se lentäisi takaisin. Usein lentää, mutta ellei lennä, tapan sen lätkällä.
Yleisimmin en tapa hyönteisiä, hyttysiä ja kärpäsiä lukuunottamatta, vaan kannan ne ulos. Hämähäkkejä tapan mökillä, sillä tyttärellä on hämähäkkikammo, ja meteli on hirveä, jos hämähäkki on näköpiirissä. Tälle asialle ei voi mitään, lapsi on tärkeämpi.
Kyykäärmeillekin on mökillä patterivetoinen käärmeenkarkotin. Vaikka on niitä mäessä tapettukin kyyfobiani vuoksi. Minäkin yhden vahingossa, kun heitin kauhuissani lähestyvää kyytä muovituolilla. Onneton kuoli heti.
Hurmaava kuva Lumosta! Eläinten kohtalo on liian lähellä sydäntäni. Olen monet itkut itkenyt ihmisten julmuuksien ja typeryyksien vuoksi. Jos eläin kysyisi minulta mihin lajiin kuulut, en kehtaisi edes myöntää olevani homo sapiens. Monesti uintiretkellä kiikutan perhosen jos parikin kivelle ja kestän hyvin kanssaihmisten kummastelun:) Minä nyt vain olen semmonen. Eihän maailma siitä pelastu, eikä tule yhtään paremmaksi, mutta eipä se siitä pahenekaan:) Halal-jutut eivät kuulu Suomen maahan, en hyväksy muutenkaan eläinten tappoa ilman armolaukausta tms. Olisi ihanne, ettei tarttis lihaa käyttää ollenkaan koska meillä on sienet ja nykyään kauranyhtö, härkis ja mifut ynnämuut korvaavat jutut joita ei ollut ennen. Työn alla on ollut raskas juttu monta vuotta, mutta en vain ole saanut julkistetuksi. Eläinten aseman parantaminen ei onnistu ihmisen itsekkyyden vuoksi ehkä koskaan. Lukkia en tapa, monesti vien kyllä ulos ja ihmettelin rttä miten se raukka nyt siellä pärjää. Kyytkin saavat puolestani olla ihan rauhassa, ainut mistä en niin hirvittävästi välitä on hirvikärpänen tai punkki:)
VastaaPoistaNoihin hämähäkin tappamisiin liittyy myös taikauskoa, vähän samoin kuin peilin särkymiseen: jos särkee peilin menee seitsemän vuoden naimaonni. - Ja onhan niitä särkynyt, joten ei ihme.
VastaaPoistaMutta siis jos tappaa hämähäkin, se tietää kuolemaa. Käen kukunnasta voi sitten taas laskea, montako vuotta on elämää jäljellä.
Noh, kettutytöksi en ala enkä ekofasistiksi, mutta eläintä kunnioitan sen omassa reviirissä. Ja ehkä tärkeintä tässä eläinasiassa onkin se, että ihmisen suhtautuminen luontokappaleisiin kertoo paljon ihmisen laadusta ihmisolentona.
Se, että joku päästää tarhaeläimiä luontoon, kertoo paitsi tyhmyydestä, myös egoilusta, ei eläimen ymmärtämisestä.
Minä en tapa hämähäkkejä, etenkään niitä jotka ovat mökillä, vaikka vaimo niitä pelkääkin ja vaatii tuhoamaan. Hätistän ne yleensä vain johonkin piiloon. Hämähäkeistähän on pelkkää hyötyä, ei mitään haittaa.
VastaaPoistaJa vaikka olenkin valkoinen lihaa syövä heteromies, voisin ihan hyvin lopettaa lihansyönnin ja siirtyä näihin nyhtöihin ja härkiksiin - mutta en vain viitsi. En näe sitä vielä tarpeellisena. MInussa ei ole niin paljon fanaattisuutta enää, jos on koskaan ollutkaan.
Sekasyöjä minäkin olen, mutta luonnostani tunnen vetoa enemmän kasvis- ja viljatuotteisiin kuin lihaan. En pidä siitä, että lihan tulee olla "mehukasta" tai edes "mediumia", jolloin se punertaa lähes raakana. Mieluummin kuivana, ohuena ja läpikypsänä.
VastaaPoistaMifussa minua harmittaa se, että mainonnassa ei selkeästi kerrota, mitä se on. Sitä myydään "proteiinina" ja ruokarakeena. Toisin sanoen mättönä, jolla vatsa täytetään fittness-tarpeisiin. Kiitos ei. Mieluummin annos lihapullia.
Me oltiin yhteen aikaan kasvissyöjiä. Ei eetisistä syistä. Saatiin "tartunta" yhden tutun perheen kautta, jossa vaimo oli parantunut reumatismista lopettamalla lihansyönnin. Lisäksi hän lahjoitti meille ihanilla saatesanoilla varustetun kasvissyöjän keittokirjan.
VastaaPoistaHaluttiin kokeilla. Syötiin kasviksia, mutta välillä tuli voittamaton halu syödä lihaa. Siitä mä kirjoitin yhteen kokoelmaan runon. Jos löydän sen, laitan tähän. Menen etsimään...
Lihansyöntiruno, tai lihanhimoruno, mainiota.
PoistaKunpa löytäisit sen, Liisu! Olisi hauska lukea, taitosi tuntien.
Menipä kauan etsimisessä, mutta taidoista viis! Kirjoitan sen tähän, ei löytynyt digitaalisessa muodossa):
PoistaRUUAN RAKASTAJAT
Me olemme kasvissyöjiä, mies ja minä.
Syömme perunoita ja porkkanoita,
kukkakaalia, lanttuja ja nauriita.
Kesäisin meille kelpaavat voikukanlehdet,
piharatamo, nokkonen ja apila.
Kuivaamme niitä talveksi
ja käytämme mausteena.
Mutta joskus meidät valtaa lihanhimo!
Hyppäämme autoon.
Ajamme vauhdilla valintamyymälään.
Menemme juoksulla lihatiskin ääreen.
Osoitamme värähtelevällä sormella
grillattua, tirisevää kananpoikaa
tai mehukasta, tuoksuvaa siankylkeä.
Lämmin paketti kainalossa
hirmuisella nopeudella
piittaamatta mutkista tai
nopeusrajoituksista
huristamme jonnekin
mieluummin yksinäiseen paikkaan
johonkin korkealle, korkealle
missä tuulee!
Iskemme hampaat lihaan!
Rasva tirsuu suupielistä,
mäiskytämme hyvämielisinä,
nuolemme sormet.
Ajamme kotiin tyytyväisinä.
Rakastelemme.
Keitämme perunoita
tai syömme voikukanlehtiä.
Ihana, loistava, mehukas, rehevä runo! Hauska, ihmistä armahtava, huumorintäyteinen, lämpimän hedonistinen, kepeä ja onnellinen runo! Täyttä tavaraa, Liisu, kiitos!
PoistaRunosi on niin riemukkaan hyvä, että mieleeni tuli toinen onnellinen runo lihansyönnistä, kirjoitan sen tähän:
Tuli enkeli taivaasta, makkara kädessä,
ja antoi sen minulle -
voi kuinka se maistui!
Ja enkeli sanoi: tule taivaaseen!
Ja me mentiin. Ja siellä istui jumala.
Tikkukaramelli suussa. Ja antoi sen minulle.
Ja se vasta maistui!
Ja jumala sanoi: lihaa aina vaan
köyhille lapsille,
ja leivoksia päälle,
ja j ä ä t e l ö ä !
ja kaikki söi.
Ja kaikkien vatsat inisivät tyytymyksestä.
Ja jumala sanoi:
kuka siellä niin kauniisti laulaa?
Unohtui: Elmer Diktonius on runoilija.
PoistaKiitos kehuista, Iines! Tuo Elmerin runo on hyvä ja hauska! Siihen sopivat kaikki ne sanat joilla ruuan rakastajat ympäröit..
PoistaLiisun runo on mainio, se miellytti minuakin suuresti. Teepä tälla asenteella olevia kokoelmallinen, sillä Tabermannin jälkeen meillä on selvä tilaus "normaalille" runolle.
PoistaDiktoniuksenkin on hyvä, mutta ei Liisun versio kalpene sille yhtään.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos, Tapsa! Mukava että tykkäsit! Se oli tarkoitukseni sanoa.
PoistaJa sen sanon vielä, että ehdotuksesi on hyvä. Mutta sellaisen proosarunokokoelman oon jo tehny. Sitä on esitettykin.
(En ymmärrä, miksi poistin tuon kommentin. Ehkä yritin olla asiallinen. Se taito minulta puuttuu.) Hyvää yötä!
Liisu, muistan tuon kommenttisi, sillä minä olin vastaamassa siihen, kun tuli Whatsapp-viesti, johon vastasin kiireesti ja jonka perusteella piti toimia. - Mutta siis, tuo runo on kuin luotu eläväksi esitykseksi. Siitä löytyy sävyjä, se on runsas ja herkullinen, draamallinen. Se antaa näyttelijälle kutkuttavia mahdollisuuksia.
PoistaNäyttämö on juuri oikea paikka teksteillesi, joita olet blogissasikin julkaissut, Liisu. Ne ovat väkeviä, enemmän kuin pelkkiä novelleja. Koostamalla niistä saisi huikean Kohtauksia eräästä rakkaudesta/X:sta.
PoistaIines, esitys kesti n. puolitoista tuntia, runoni olivat kaikki aika lyhyitä, mutta niiden kokoaja oli sijoittanut sinne tänne runojen väliin musiikkia opiskelevan nuoren miehen (nimeä en muista), joka lauloi kitaralla säestäen itse sanoittamiaan lauluja, jotka sopivat tunnelmaan, ja juuri ne, mielestäni, tekivät esityksestä hyvän sitomalla runot saumattomaksi kokonaisuudeksi (mieleen jäi hänen kaunis, lämmin äänensä). Esityksestä otettiin video, mutta en tiedä minne se on joutunut. Ei sitä hävitetty ole.
PoistaMinusta on kiva saada palautetta. Sitä tulee, jos tulee, aina ulkopuoliselta. Meillä jokainen on niin kiinni omassa touhussaan, ettei kukaan ennätä edes lukea mun tekstejä. Vain yksi sanoo (joskus): pitääpä lukea! Mutta epäilen, että se jää pelkäksi aikomukseksi. Lähipiiri puolestaan ottaa askeleen taaksepäin ja peittää kauhuissaan käsillä kasvonsa, jos haluan lukea heille pätkän jostakin hyvästä kirjasta, johon olen mielistynyt. "Ei, ei! Älä lue, ei me jakseta kuunnella!" Kuitenkin he tietävät kirjallisuudesta enemmän kuin minä, olen huomannut. Merkillistä väkeä. Mutta on siinä hyvät puolensa. Saa kirjoittaa vapaasti. Eivät tule valittamaan.
Jos minä joskus tekisin esim. näistä runoista yhtenäisen tekstin, laittaisin sille nimeksi: Senkin pöllöpäät! Kuvaus yhteen liimautuneista ihmisistä, jotka repivät rajojaan. (Kyllä minä heitä ymmärrän. He synnyttävät uutta. Se ei ole aina helppoa. Ei ollenkaan. Nyt odotamme jännittyneinä uutta. Se on jo syntynyt. Sen nimi on Viulu Konsertto. Aika outo nimi lapselle. Sen naama paljastetaan Oulussa aivan lähiaikoina. Jos joku on hermostunut, niin se olen minä. Näen jo unta, miten se potkii, itkee ja valittaa. Mutta se kai kuuluu asiaan.
Me ollaan just lähdössä (en muistanut, äkkiä vaatteet päälle). Me olemme menossa yhden tutun muistonäyttelyyn. (Hartman). Sanoin kerran hänelle: Sinä olet kuin Pietari Suuri. Hän ilostui ja suuteli minua kädelle.
Joskus mietin, Liisu, mitä minun kynästäni tai kenties siveltimestäni olisi tullut, jos olisin saanut olla ja elää ja kasvaa taiteellisessa ympäristössä. Jos konteksti olisi ollut toisenlainen.
PoistaMuistan vieläkin, miten sain toruja, kun hyvin nuorena tyttönä maalasin kesätorppamme yhden kamarin, oman huoneeni ikkunalaudan siniseksi.
PoistaMinulle suututtiin: olet ihan kuin isäsi, yhtä erikoinen/outo/ tms. En muista sanaa, mutta tekoni oli kai omituinen, sininen ikkunalauta, ei valkoinen. Hirveää!
Iines, terveisiä näyttelystä.Siellä väkeä sakeana puurona. Työt seinillä erilaisista materiaaleista valmistettuja teoksia.
PoistaMauno Hartman työskenteli elämänsä loppuun asti. Viimeisimmät työt loppusilausta vailla. Niitä ja töihintarvittavia työkaluja oli asetettu pöydälle nähtäväksi.
Mauno Hartman on, niin kuin varmaan tiedätte, tunnettu erikoisesti suurista hirsiveistoksistaan. Hän syntyi heinäkuussa 1930 ja kuoli heinäkuussa 2017. Kesän lapsi? Miellyttävä, seurallinen, ystävällinen ihminen. Ehkä vähän suuruuden hullu. (Kaikkihan me olemme jollain tavoin hulluja, kuka enemmän. kuka vähemmän.) Olisi paljon kerrottavaa, inhimillistä ja hauskaa, hänestä ja hänen vaimostaan Pirkosta. Pirkko on ranskan ope. Pieni, ihana ihminen. Kun tervehdimme, katsoimme toisiamme silmiin, mutta kumpikaan ei osannut sanoa mitään. Sovimme, että tapaamme jossain myöhemmin ja puhumme kaikki puhumatta jääneet. Ihminen tuntee varmaan itsensä hyvin yksinäiseksi, jos puoliso kuolee.
- Mutta nyt toiseen asiaan.
Iines, sinähän OLET taiteilija! Syntynyt taiteilijaksi. Olet valinnut ilmaisukanavaksi valokuvauksen. Olen jo pitkään seurannut ja ihaillut luontokuviasi kuvablogissa. Sinulla on silmää nähdä asiat siinä valossa, ja tavalla, jossa kuvasta voi tulla merkittävä teos. Ottamasi kuvat eivät ole pelkkiä valokuvia, ne ovat sinun näkemyksiäsi siitä kauneudesta ja herkkyydestä, mitä luonto on tulvillaan, kun sen vain huomaa. Kun ottaa kuvan oikeasta kulmasta, tulee se, mitä on vaikea nähdä ja huomata paljouden keskeltä lähemmäksi. Niin lähelle, että se on pakko huomata! Teet hyvän teon kuvillasi niille, jotka kulkevat sisäiset silmänsä ummessa. Meillä on paljon valokuvakirjoja, niitä selailee mielikseen.
Toinen taitoon ja taiteeseen liittyvä asia on sinulla Iines kirjoittaminen. Tekstisi ovat välillä sujuvan asiallisia, mutta välillä ne ikään kuin lehahtavat lentoon! Niitä on hauska lukea.
Monta kertaa olen lisäksi ihmetellyt itsekseni miten ihmeessä sinä osaat valita juuri sen oikean kuvan tekstisi sisältöön sopivan. Taito se on sekin.
Joten kolmin kertainen eläköön huuto rakkaalle Iineksellemme: Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Siinä taiteilija joka ei pidä itsestään porua. Tekee työtä hiljaisuudessa. Ansaitsee kiitokset.
Kiitos, Liisu, kauniista sanoistasi!
PoistaMielenkiintoinen ajatus: voiko olla taiteilija ilman tunnustusta, mainetta, suosiota. Oikeasti? Töistäänhän taiteilija tunnetaan, ja hänen kontekstinaan on oltava yleisö, jolle teos annetaan tai suunnataan.
Ja onko some lopulta konteksti taiteelle, ainakaan jos se on teoksen ainoa konteksti? Jos näin olisi, niin tällöinhän melkein kaikki olisi sanataidetta, kuvataidetta, laulutaidetta, esitystaidetta.
PS Retorisia kysymyksiä, joihin en odota vastauksia. Hauska muuten vaan miettiä.
Mauno Hartmanin nimen arvelen kuulleeni, mutta en tiedä häntä tarkemmin. Upeita hirsiaiheita! Itsekin rakastan hirsirakennelmia ja yleensä puuta, joka on saanut oleentua ympäristössään juuri siksi, mitä on. Seinälläni on sisustuselementtinä luonnosta poimittu harmaantunut puunpalanen, jossa on pyöreä tyhjä oksanreikä. Saan siitä hyviä viboja talvella, kun puunpalat ja oksankrääkät ovat lumen alla.
Kaja K:n sitaatti sivupalkissa on osuva ja harmikseni myös hyvin ajankohtainen. Suomessakin on ihan liikaa ihmisiä, joiden ymmärrykseen ei vaan mahdu, ettei esim. kansallissosialismi syntynyt tyhjiöön, vaan vastapuoleksi nousevalle kommunistiselle hirmuvallalle.
VastaaPoistaMolemmat tekivät raskaita rikoksia, mutta vain toisesta on tullut pahuuden symboli, kun taas toinen paistattelee verisiä käsiään piilotellen ihmiskunnan pelastajan roolissa. Kuvottavaa.
Nykyäänkin kohtaa koko ajan uusia yrityksiä todistaa, esim. viimeksi Kemppilässä, että kommunistinen Venäjä oli viaton uhri, jonka kimppuun fasistinen Suomikin hyökkäsi ihan pahuuttaan ja natsiuttaan.
Kaikki alkoi Talvissodasta, jonka Suomi provosoi, jotta voisi myöhemmin hyökätä natsien apurina hyväntahtoisen Venäjän kimppuun.
Siis nuo kommunistien uhriluvuthan ovat hirvittäviä, ja luku on suurempi kuin holokaustin, jonka uhriluvuksi on esitetty 6 miljoonaa juutalaista ja lisäksi päälle erilaisia ryhmiä mm. vammaisia ja jollakin tavalla sairaita tai vajavaisia ihmisiä, ja lisäksi erilaisia kansanryhmiä. Mutta siis 100 miljoonaa kommunismin uhria.
VastaaPoistaHolokaustista on koko Saksa saanut ikuisen poltinmerkin ja hirviön leiman. Vaan miksi Venäjä ei ollut yhtä paha ylivoimaisine uhrilukuineen?
Ei tämmöisistä koulussa puhuttu. Eikä taideta puhua oikein vieläkään.
Löydätpä aina hyviä sitaatteja tuohon sivupalkkiisi. Ihme, että HS sentään julkaisee tuollaisia.
VastaaPoistaTuo Minervan pöllön sitaatti on HS:ien erään artikkeliuutisen keskustelusta. Palstoilla kirjoittelee hyvin asiantuntevia henkilöitä, ja vapaa ajatusten esittäminen on sananvapauslain mukainen, kaikille sallittu, mutta ei laiton.
PoistaNyt siellä saa keskustella aiheista, joista ennen keskustelu oli suljettu tai valikoivan tiukkasensuurinen. Tämä on tuonut palstalle enimmäkseen tasokkaita kommentteja ja asiantuntevuutta kaikilta laidoilta. Suosittelen HS-uutiskeskusteluja kaikille!
On vain sääli, jos artikkelit keskusteluineen ovat auki vain tilaajille ja muille ovat maksumuurin takana. Tässä olisi HS:lle tuhannen taalan paikka vähentää tarvetta vierailla epämääräisillä vaihtoehtosivuilla tai ääriliikkeiden alustoilla, jos sivut näkyisivät maksutta kaikille.
Hmmmm... mietiskelen tässä, että minkähän takia laitoit sivupalkkiin maininnan Annikki Kariniemestä?
VastaaPoistaHänhän oli aikoinaan hyvinkin kohuttu ja luettu pohjoisen kirjailija - ja eli takuulla sellaisen elämän, josta syntyi kirjailija Erno P:n aforismia lainatakseni.
Olen nuorempana lukenut hänen kirjojaan, mutten muista niistä juuri mitään... Oletko sinä? Yritin etsiä kuvaa Taistosta, mutten löytänyt, lieköhän enää elossakaan.
Sitaatti on siinä mielessä hieman vaikea, että en ottanut sitä Annikki Kariniemen vuoksi, johon minulla ei ole minkäänlaista mieltymys- tai inhoamissuhdetta.
PoistaOlen luultavasti lukenut hänen kirjojaan muinoin, mutta eivät ne minuun vaikuttaneet mitenkään, kunhan luin.
Jostain syystä muistan kuitenkin hyvin hänen habituksensa: iso rehevä punaposkinen tumma iloluontoinen pohjoisen nainen.
Tämä sitaatti Kemppiseltä on Kemppisen sanataituruuden vuoksi. Mikä huumori! Yhtä aikaa lämmin ja ilkeä, eikä kuitenkaan ilkeä vaan koominen.
Juuri tuommoinen Kariniemi oli. Kuin Pohjanhovin takkahuoneen kahvipannun myssy. Herkullinen kuvaus ihmisestä, ei tavanomainen. Minua nauratti tuo kauan.
Mielenkiintoinen on varmaan tuo Rosa Liksomin Annikki Kariniemestä kertova romaani Everstinna, jonka aion lukea.
PoistaAnnikki Kariniemestä on muuten kirjoitettu toinenkin romaani, fiktiivinen tarina Annikki Turusesta, pohjoisen naisesta, joka asui sinisessä talossa ja otti itselleen parikymmentä vuotta nuoremman Hansa-kauppiaan.
Näinhän teki Kariniemikin, joka myös asui sinisessä talossa. Romaanin kirjoitti Anu Kaipainen, ja tarinan "On neidolla punapaula" "iso kuva" oli EEC:hen liittyminen. Kaipainenhan oli tiedostava vasemmistolainen kirjailija.
Annikin uusi mies oli 30 vuotta nuorempi Taisto-niminen salskea Lapin mies. He olivat aikoinaan paljon esillä naistenlehdissä.
PoistaAjattelin, että sinulla on Annikkiin jokin "suhde", kun poimit sen palkisiisi.
Anu Kaipaiseltakin olen lukenut vaikka mitä, mutta muistan vain tarinoiden luonteen ja poljennon, en juurikaan yksityiskohtia.
Anu ja Osmo olivat julkidemareita ja aikansa julkkiksia. Samaa sarjaa kuin vieläkin vaikuttava Ilkka Taipale.
Annikki Kariniemen Taisto vastaa tuossa Kaipaisen Punapaula-kirjassa saksalaista Hansia, nuorta soittajapoikaa joka tulee liftaten vanhenevan Annikki Turusen elämään.
PoistaHans-nimi on Kaipaisella hansakauppiaan vastine, jolla hän viittaa paitsi Annikki Kariniemeen myös vanhaan Annikaisen virteen, jossa taas saksalainen hansakauppias petkutti naisia. Saksalaisuus taas on kontekstina Lapin hävitykselle, ja samalla symbolina Euroopan yhdentymisaikeille Kaipaisen aikaan. (Monimutkaista, ellei tunne taustoja..)
Mielenkiintoista tässä Kaipaisen romaanissa on siis se, että romaanin Annikki on sama kuin Rosa Liksomin everstinna, eli Annikki Kariniemi. Lienee ollut aikamoinen persoona tämä Kemppisen mielestä Pohjanhovin takkahuoneen kahvipannunmyssyä muistuttava Karinimi.
PS Anu Kaipainen tunnetaan kirjallisten mallikehysten käyttäjänä. Useimmat hänen romaaneistaan on yhteiskunnallisesta sanomastaan huolimatta istutettu myyttisiin kehyksiin.
PoistaItse pidän eniten Kaipaisen teoksesta Arkkienkeli Oulussa, joka kumpuaa merkittävästi Sara Wacklinin Pohjanmaa-muistelmista, jotka puolestaan pohjautuvat tositapahtumiin.
Wacklinin muistelmathan olivat aikansa (1844-45) bestseller. Suosittelen, tositarinat ovat meheviä. Erityisen kiinnostavaa on, että Sara Wacklinin näkökulma kertomusten sotaan (Suomen sota) on naisen ja siviilin, mikä oli ennenlukematonta ja --kuulumatontakin.
Totta tosiaan - todennäköisesti olen lukenut ainakin Punapaulan ja Arkkienkelin, ainakin oli aikonut.
PoistaHyvä että nostit esiin Saara Wacklinin, joka olikin huomattava henkilö! Kuljin kesällä Oulun reissullani hänen muistomerkkinsä ohi Hupisaaressa.
Netistä muuten löytyy ainakin osa noista muistelmista.
Olen lukenut kaikki Kaipaisen teokset, muistaakseni uusimmatkin. En siksi, että hän olisi minusta kauhean hyvä, vaan siksi, että jouduin kirjallisuuden opinnoissa tutkimaan Kaipaisen romaaneissaan käyttämiä kehysmalleja. Tulin sitten lukeneeksi uusimmatkin teokset, kun halusin katsoa, onko niissäkin käytetty myyttisiä malleja.
PoistaNoista vanhemmista teoksista voisi mainita vielä Ruusubaletin, joka kertoo nuoresta synnintuntoon tulleesta tytöstä. Hän kiersi oululaisten ovilla pyytämässä anteeksi syntejään, eli huoraamistaan perheen isän kanssa.
Teos pohjautuu tositarinaan tytöstä, joka oikeasti oli kiertänyt pikkukaupungin kauhusta kankeiden rouvien ovilla pyytämässä aviomiesten lainailuaan anteeksi. Mainio pikkuteos
Loppukevennys, tai raskautus, miten vaan: Jos nuoret tai jopa lapsetkin lisääntyvässä määrin kykenevät eläinten rääkkäyksiin, kykenevät he hyökkäämään myös aikuisten ihmisten, jopa työtään hoitavien eli työläisten kimppuun.
VastaaPoistaTänään on lehdissä uutinen neljästä nuoresta jotka kävelivät sumeilematta lippuja leimaamatta bussiin. Kun lipuntarkastajat kysyi heiltä matkalippua, nuoret alkoivat haukkua heitä rasisteiksi ja alkoivat hakata ja potkia tarkastajia, ja yksi suisti toisen tarkastajan maahan, istui päälle, hakkasi ja uhkasi tappamisella. Toiselta tarkastajalta potkaistiin puhelin pois kädestä. Huomionarvoista on, että yksikään bussin matkustajista ei auttanut tarkastajia.
Nuoret tuomittiin ehdollisiin, eli ei mihinkään, ja tonnin - parin korvauksiin tarkastajille. Ja onhan se niin, että nuorten elämä voisi mennä syrjäytymisen puolelle, jos heitä rangaistaisiin asianmukaisesti.
Mikä tätä maailmaa vaivaa, ihan oikeesti?! Ei tuo uutinen ainakaan kevennä oloa. Joukossa tyhmyys tiivistyy, yleinen sanonta. Mutta tuo ei ole tyhmyyttä vaan raakuutta ja väkivaltaa. Mitä pitäisi tehdä? Oli rangaistus mikä tahansa, se lisää vaan ja yllyttää näitä nuorukaisia entistä pahempaa väkivaltaan. He ovat mielestään uhreja. Kääntävät syyn heitä "kiusaavia" aikuisia ja yhteiskuntaa vastaan. Jokin on menossa pahasti pieleen. Lapsia ja nuoria yritetään auttaa kaikin tavoin, tämä on tietysti hyvä asia. Mutta miten saada ymmärrystä heidän päähänsä mitä voi tehdä ja mitä ei? Vai pitäisikö aloittaa aikuisista. Lasten kasvatus ei ole helppo juttu. Useimmiten ne kasvavat siinä vieressä ja ottavat esimerkkiä vanhemmistaan.
PoistaTunnen itseni pyhäkoulutädiksi sanoessani: meitä vaivaa moraalinen rappio.
PoistaVaan kun siitä juuri on kyse. Harva asia enää on väärin. Lainvastaisuullekin löytyy ymmärtäjiä ja hyväksyjiä. Vanhemmuus on hukassa, ja arvot ovat murenneet, oikeasti.
Ihmisen arvo mitataan hänen voimassaan ja volyymissaan. Hyvyys on nykyään pahuuden sietämistä ja poisselittämistä.
Toisen kunnioittaminen tasavertaisena ihmisenä on kateissa, se on nykyään suvaitsemista, ei samanarvoisena pitämistä. Missä katsotaan olevan hyvyyttä, siellä soitetaan rumpuja ja käytetään rahaa. Hyvyys ja raha ovatkin liitossa keskenään.
Iines, pyhäkoulutäti ei varmaan sellaista edes huomaisi, hän puhuisi korkeintaan synnistä, joka estää taivaaseen pääsyn. Mutta moraalisesta rappiosta voi hyvällä omallatunnolla puhua, koska se on totta. Historia todistaa sen. Kokonaisia kansakuntia on menehtynyt rappioon. Ja hirveän moni yksityinen ihminen koettaa rikastua tai menestyä urallaan tai muuten hyötyä toimien tietoisesti vastoin lakia tai muita sopimuksia. "Maan tapa" on usein käytetty termi Silloin kun tehdään vääryyksiä. Siihen vetoaminen on merkki siitä, että vääryys on saanut vallita jo pitkään. Niin pitkään, että siihen on totuttu.
PoistaJoskus inhottaa olla ihminen. Mutta viallisia ollaan kaikki. Varsinkin jos alkaa pohtia omaa itseään. Tuntuu jopa siltä, että jos pitää itseään hyvänä ja moitteettomana, se on pahan merkki. Kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Hyi, häpeä! on paras sanoa ensin itselleen, ennen kuin alkaa moittia toisia.
PoistaVirheetön ei ole kukaan, eikä siitä olekaan oikeastaan kyse. Ihmisen raadollisuus on tosiasia, ollut aina, kovan paikan tullen jokainen pystyy myös pahaan.
PoistaVaan käsitykseni mukaan rajat moraalisesti oikean ja väärän välillä ovat selkeästi murenneet. Aikuisten maailmassa se on vanha ilmiö, mutta lasten ja nuorten maailmassa ei. Tämä on johtunut paitsi kotien myös paljolti suomalaisen koulun ihmis- ja tasa-arvoon pohjaavasta kasvatuksesta. Nyt tässä kohdassa on jokin perustava seikka tai suunta, joka jättää lapset arvojen tyhjiöön.
Sitä saa mitä tilaa. Painakaa tämä lause mieleenne, populistisen altright-oikeiston kannattajat ja myötäsukijat. Turha syyttää islamia, siitäkään.
PoistaHaluaisitko selventää, Anonyymi? Mitä tarkoitat populistisella altright-oikeistolla?
PoistaKommenttisi jää nyt kovin irralliseksi heitoksi. Kenelle ja miksi ja mistä?
Iiris,
Poistatotta puhut. Mutta ei varmaan koulussakaan (eikä muualla) hyviä neuvoja aina kuunnella. Ehkä kaikkein tehokkain aika opettamiseen ja oppimiseen on lapsella sellaisena polvenkorkuisena. Silloin hän parhaiten seuraa ja ottaa esimerkkiä siitä, mitä toiset tekevät ja sen pohjalta muovaavat omaa käyttäytymistään ja puheitaan. Jo ihmisten kasvoilta hän osaa lukea milloin tekee oikein, milloin väärin.
Koetin opettaa kerran n.3 vuotiaalle, että jos saa jotain, pitää sanoa: Kiitos! Ja siihen vastataan: Ole hyvä!
Hyvin hän muisti kiittää. Mutta kerran kun hän oli juuri sanonut Kiitos! hän jäi tuijottamaan minua odottavan näköisen. "Mikä unohtui?", hän sanoi. Minä: "Ai niin, ole hyvä!" Sit hän oli tyytyväinen.
Anonyymi,
hyvä lause: Sitä saa mitä tilaa. Pitää paikkansa. Se on mielessä. Mutta mahtaakohan täällä olla yhtään sellaista, joita puhuttelet? En ole ainakaan huomannut. Mutta olen kuullut että monet islamilaiset nuoret miehet ovat valmiita tekemään itsemurhaiskuja, sillä heille on luvattu mukavia etuisuuksia taivaassa. Pitäneekö paikkansa, en tiedä.
IINES, anteeksi! Tein oikein pahan kardinaalivirheen kun sanoin sinua Iirikseksi. Mutta älä välitä, samaistan pitkälti teidät, sinut ja yhden Iiriksen, jota olen kutsunut useammin kuin kerran Iinekseksi. Samaistan teidät henkisesti samanlaisiksi, vaikka ulkoisesti olette eri näköisiä. (Iiris on parikymppinen tyttö, joka opiskelee USAssa lähellä niitä tulva-alueita. Olisinpa iloinen, jos minäkin saisin olla edes kerran vahingossa vaikka, tai unissa joskus, IIRIS. Minulla olisi korkeat tavoitteet ja osaisin laittaa herkkuruokaa. (mutta olen, ikävä kyllä, hänen vastakohtansa.)
PoistaIines, sano sinä minua vaikka Maijaksi, tai Lasseksi tai Lyyliksi aina jos minä sotken sinut ja sen Iiriksen. Iiris opiskelee fysiikkaa ja kemiaa (ja teatteria vapaa aikoinaan).
PoistaEi haittaa Liisu, Iiris ja Iines ovat lähellä toisiaan, ja Iiris on kaunis nimi, yksi kauneimmista naisten nimistä. - Koskahan muuten sukupuolineutraalius tulee nimistöön? Kielletään jako tyttöjen ja poikien nimiin, sekoitetaan pakka ja kaikki ovat vain ihmisiä tai ihmisoletettuja (mistä sen tietää, vaikka joku tuntisi olevansa kissa tai henki?)
PoistaMitä islamiin tulee, sen rauhanuskopohjaa on länsimaisen ajattelevan ihmisen vaikea uskoa. Eikös Koraani nyt edelleen ole islamin pyhä kirja, kaanon, joka vilisee vääräuskoisten tuomitsemista ja naisen alamaisuutta, tappokäskyjä ja uhkauksia ja kieltoja? Tietojeni mukaan muslimilapset käyvät Suomessakin Koraani-koulussa, jossa mainittua kirjaa opetellaan ulkoa.
Nyt Anonyymi viitannee tässä Vanhan Testamentin kauheuksiin, mutta erona onkin se, että kristinusko ei ole jäänyt VT:n syntimaailmaan ja naisen vaikenemisiin piehtaroimaan, vaan uskonto on kehittynyt länsimaisen ihmisen mukana humaaniksi ja tasa-arvoista ihmisarvoa tukevaksi nykyaikaisen sallivaksi uskonkäsitykseksi.
Islam on edelleen keskiaikaisissa lähtökuopissaan, ja se elää oikeasti muslimimiesten tiukoista tulkinnoista. Tulkinta on eri kuin kirjallinen kaanon uskonnosta.
Onkohan tämän altright-anonyymin tarkoitus sanoa, että ne jotka ovat vastustaneet esim. maahanmuuttoa keskiaikaisista uskonnollisista kulttuureista tietäen niiden aiheuttavan ongelmia, nyt sitten ikään kuin syyllisiä niihin povaamiinsa ongelmiin?
PoistaVähän niin kuin ennen ei saanut sanoa karhua karhuksi, ettei se vaan tule ja syö. Siksi sitä kutsuttiin lipevästi mm. mesikämmeneksi ja metsän moniosaajaksi.
Uskon lisäksi, että Anonyymilla on taskussaan leimasinkokoelma, joka on suurempi kuin se varustus siinä vieressä.
PoistaVäilllä minulla on sellainen tunne, että mä en käsitä ollenkaan, mistä puhutaan. En käsitä tapahtumia, en käsitä mitä ihmiset tahtovat sanoa, luen kirjaa, pitää lukea kappale uudelleen, mistä siinä oikein puhuttiin, jopa saksalaiset rikossarjat jäävät usein murhaajaa vaille, vaikka ruumiita killuisi joka puolella, niin kuka ne tappoi? Missä syy? Hoksottimissa? Järjessä? Omissa mielikuvissa? Oli missä tahansa, jää tahmea olo. Omaksi syykseen sen joka tapauksessa laskee. Olen tarkkaamaton jne. Lisäksi olen epäluuloinen ja täysi pelkuri.
Poista(Jokohan on piiskannut itseään tarpeeksi?)
Joka tapauksessa mulla on nyt Tapsalle yksi kysymys (kun on tuossa lähellä. IIneksen yläpuolella ainakin tällä hetkellä. Ymmärsin -ihme kyllä- selityksesi ihan kirkkaasti (mutta IIneksen vastauksen kohdalla meni lapanen kurkkuun).
Mutta se kysymys lähinnä Tapsalle: Millä tavalla hämähäkit (varsinkin lukit) ovat hyödyllisiä?
Kysymys ei johdu tiedon tarpeellisuudesta, vaan halusta selventää tilannetta. Minä nähkääs pelkään hämähäkkejä (niin kuin Tapsan vaimo, muistaakseni).
Olen melkein lamaantunut pelosta. Nähkääs, asia on niin, että kun tapoin sen yhden lukin, josta jäi vain punainen veritahra, niin päivä sen jälkeen huomasin vähän isomman lukin tyynyn päällä. Se näytti aggressiiviselta. Mun ei auttanut muu kuin tappaa se samoin kuin kaverinsa edellisenä päivänä. Olin niin hätääntynyt. Aivot eivät muistaneet Tapsan neuvoa sysätä se piiloon.
No, se pelko laantui. Mutta mitä tapahtui sitten? Yhtäkkiä, kun istuin siinä yöpaita päällä sängyn reunalla ja valmistauduin sujahtamaan peiton alle, kaikkein suurin lukki, mitä olen ikinä tavannut putosi suoraan taivaasta syliini! Voitte kuvitella miten säikähdin. Sillä oli selvä kostotarve. Olin surmannut sen kaverin, ties vaikka lapsensa olisi ollut, ja vähän myöhemmin tapoin sen tyynyllä olevan, ehkä hänen veljensä tai lähisukulaisensa, vai olisiko ollut peräti hänen vaimonsa. Vai, kun se tuli ylhäältä päin, voisiko olla että se oli lukkien kunkku, ellei peräti heidän jumalansa! Hui kamalaa. Aivot seisahti kokonaan. Tyrkkäsin sen huiskaisulla pois, enkä tiedä mihin se meni. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla se tuli ekana mieleen. Ajattelin ruveta imuroimaan, mutta sitten muistin että hämähäkit on hyödyllisiä. Miksi hävittäisin heidän valtakuntansa, vain pelkoni takia. Niissä mietteissä vieläkin olen. Selvästi olen nyt hämähäkkien vihollinen n:ro 1.
Liisu, tuollaisiin perustelemattomiin ja epäselviin anonyymiviesteihin ei kannattaisi vastailla mitään, mutta viittasin hänen tapaansa rakentaa perustelemattomia irtoväitteitä eli olkiukkoja. Ja tapaansa olla perustelematta kysyttäessäkään.
PoistaHän jopa lyö kirjoittajiin täällä altright-leiman (äärioikeisto!?), ja poistuu paikalta.
Sellainen on mielestäni munatonta touhua, ja siksi viittaus hänen munattomuuteensa eli pieneen "varustukseen". Leimasinkokoelmakin taskussa on suurempi!
Arvasit, Iines, mistä kenkä puristi. Mutta hyvä. Varmaan asia on niin. Kiva että tarkensit. Minä vaan katselen ihmisiä ihmeellisyyksinä, olivat he minkälaisia tahansa. Kaikkien puhettakin kuuntelen, ja kummastelen, jos en sitä ymmärrä. Mutta niin kuin sanot, siihen ei kannattaisi reagoida mitenkään.
PoistaLiisu, en tuntenut sanontaa "meni lapanen kurkkuun". Arvelin sen tarkoittavan kauhistusta ja hämmennystä, jotakin negatiivista reaktiota. Siksi selitin.
PoistaSietämättömän lyhyt kertomus hämähäkkieläimistä. Elegia. (Omistettu Liisulle)
VastaaPoistaKaikilla hyönteisillä on kolme jalkapari, eli kuusi jalkaa. Poikkeuksia ei ole. No, minkä takia hämähäkeillä sitten on kahdeksan jalkaa? No, ehkä juuri siksi, kun eivät ole hyönteisiä. Vaan he ovat (yllätys, yllätys!)
Hämähäkkieläimiä (Arachnida).
Tähän Arachnida -luokkaan kuuluvat mm. hämähäkit, punkit, lukit, skorpionit ja valeskorpionit, ym.
Varsinaisista hämähäkeistä (joita Suomessa on yli 650 eri lajia) pari-kolme on ihmiselle sillä lailla kiusallisia että niiden purema sattuu... kuin keltamustaan pörröiseen t-paitaan pukeutunut ampiainen pistäisi. (Mutta eivät he sinua pistä, älä pelkää, ellet sinä heitä hätyyttele.)
Lukit, nuo pitkäraajaiset harhailijat, eivät ole siis hämähäkkejä! Mutta sukulaisia kyllä ovat he.
Sekä Hämähäkit että Lukit ovat hyvin hyödyllisiä popsiessaan haitallisia hyönteisiä ja punkkeja yms. Ihmisille niistä ei haittaa ole! Eivät edes likaa paikkoja, pyyhkivät aina jalkansa kun tulevat sisälle. Paitsi no... niin, seittejään saattavat kutoa katonrajaan, tms, mutta sekin on hyödyksi ihmiselle. Pyydystyvät sottaisia kärpäsiä niillä seiteillään.
Ps. Sinulla on kyllä upea ja vilkas mielikuvitus!
Kostava Hämähäkki! - Oliko se pukeutunut tiukkoihin trikoihin, se ylhäältä tullut, ja oliko sillä naamio niin kuin Mustanaamiolla? (Hämähäkillä on muuten - lähes kaikilla lajeill, 8 silmää. Naamioitakin täytyy sitten olla 8.)
Pss. En minä hämähäkkieläimistä kauheasti tiedän, olen tutkinut Niveljalkaisista (Arthropoda) vain hyönteisiä (Insecta).
kirj. ötökkätieteen tohtori h.c. mikis
Äsh, jos Phantomilla on 2 silmää ja 1 naamari, riittää hämäkille (nopean päässälaskun jälkeen) 4 naamaria.
Poistakorj. ötökkätieteiden besserwisser h.c.
Hyvä että ötökkäpsykologian pitäjänneuvos Mikisperä vastasi Liisun hämähäkkikysymykseen, ja vielä parempi, että vastasi samoin kuin minäkin olisin tehnyt:
Poista- Lukki ei ole hämähäkki
- Lukit ja hämähäkit ovat kodin turvaajia kutsumatonta hyönteisinvaasiota vastaan
Ihmeen moni nainen todellakin pelkää hämähäkkejä. Syyksi epäilen esioidipaalista introspektiota, aiheesta tarkemmin mm. Salminen-Virtanen-Pasanen kulttiteoksessaan Hämähäkki väärinpäin.
Tuli selväksi! Kiitos! Olen ollut väärillä poluilla pelkästä tietämättömyydestä. Ajatella, lukki ei ole hämähäkki!
PoistaJospa ne ei olleetkaan vihaisia, vaan uteliaita. Jospa ne halusivat nähdä millainen olio on lukkien sukukuntaa vainoava tappaja.
Anteeksi, anteeksi lukit, te rohkeat kodinturvajoukot!
Olisinpa sen tiennyt, olisin kohdellut teitä kunnioittaen. Mikä on teidän mieliruokaanne, lukit? Kertokaa, niin yritän järjestää jotain hyvää yöpöydälle, ja voitte uskoa, että tämän jälkeen yhdenkään lukin ei tarvitse pelätä henkensä puolesta. Minäkin lakkaan pelkäämästä teitä!
Ettei asia olisi liian yksinkertainen, huomautan vielä, että on olemassa tietysti kuuluisa ristilukki - joka ei siis ole lukki, vaan hämähäkki.
PoistaTuoll' korpien kätköissä ruohikko on
ja paisteessa siell' auringon,
käy lukki niin suuri ja musta kuin yö,
Se saalista vaanii ja syö.
Säde päivän sen vangiksi väijyen käy
kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy.
Ja tullessa yön hän alkavi työn,
jok' ainoan sielun hän vangita voi
ja piinaten surmaa ne, oi.
Ja aurinko sammuu, sen kehrää ei näy,
se yön ikihelmahan käy.
Ja ihmiset sielutta harhailevat
vain tuntien tiet avarat.
Yön tummuus on heistä kuin hehkuva koi,
he säikkyvät kerran jos valjeta voi,
ja rientäen pois
näin eivätkö ois
ikivapaita - unta kun nähneensä vaan
he luulevat nukkuessaan.
Mutt' lukki se punovi pauloja ain',
yks' sielu ei lannistu vain.
Se sielu käy vapaana aikojen taa;
sen sankarit perinnöks' saa.
Ja mainetta, mahtia heille se tuo.
Mutt' rauhaa ja lepoa koskaan ei suo.
Se sankari on,
joka ain' kuolohon,
lukin verkkoja vastahan taistella voi,
sillä kaikki ne kaatuvat, oi!
Vakka-Suomen kiertueella nukuin yöni paikassa jonka nimi oli Hotelli Aquarius. Suosittelen. Aurinko laski illalla (no totta kai illalla!) merenlahden taa, näkymä oli kaunis. Tuhisin koko yön. Aamulla, kun riuhtaisin verhot pois räppänältä, näin lasien välissä hämäkin: se paketoi juuri seittinsä takertunutta kärpästä jonka ensin oli myrkyllään sanut liikkumattomaksi - ei kuoliaaksi. (Hämähäkeillä ei ole jääkaappia, heidän ruokansa pilaantuisi jos se olisi kuollutta. Siksi he säilövät ne noin.) Näin läheltä ennen en ole ko. operaatiota nähnytkään. Ja vaikutuin. - Se saattaa näyttää julmalta, ja sitähän se onkin, mutta luonnollista. Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista. Ja tämä tapa on hämähäkkien tapa pysyä hengissä, evoluutio on antanut heille tämän lokeron ja tämän tavan elää.
VastaaPoistaLuonto ei tuhlaa energiaa tarkoituksettomaan julmuuteen, se on ihmisten etuoikeus, semmoinen.
Prahassa yövyin kerran hotellissa, se oli laitakaupungilla, joku urheiluhotelli. Tsekkien (= tshekkoslovakia) jalkapallomaajoukkue harjoitteli hotellin vieressä olevalla kentällä. Sitä oli jännä seurata: se oli hyvin kurinalaista ja intensiivistä meininkiä. Ja tosi rankkaa. (Kaksi pelaajaa juoksi koko ajan kentän ympäri, sen reunustan hiilimurskaa, ja olivat p-leen myrtyneen näköisiä... ajattelin, että valmentaja rankaisi heitä jostain rikkeestä... niin kuin varmaan asia olikin. - Mutta mistäs minä sen tiesin että kyseessä oli Tshekkoslovakkian potkupallomaajoukkue? No, kysyin hotellin portierilta.) - Äsh, kun taas jaarittelen. Piti sanomani vaan, että kun laskeuduin portaita pitkin sen hotellin 14sta kerroksesta alas, joka ikisen kerroksen käytävänikkunan lasien välissä oli kymmenittäin, satoja lukkeja... Hitsi, kun niitä oikein kuhisi! Ja minä ihmettelin.
Olet Prahan seudulla majatalon puutarhassa
olet hyvin onnellinen pöydällä on ruusu
et kirjoita proosajuttuasi vaan tarkkailet
kuoriaista joka nukkuu ruusun sydämessä
Guillaume Apollinaire, suom. Jukka Kemppinen
Ps. Kemppisen kaikki Apollinairen runokäännökset eivät kaikki aivan yhtä hyviä ole. Tämä - "Zone" - pitkä runoelma, on hyvä. Samoin "Punatukkainen nainen" ja "Mirabeaun silta". Niissä suomennuksissa ymmärtää alkukielen kauneuden, ja merkityksen.
Mutta muuten olen sitä mieltä että tuo Lumo -kissa on tuossa kuvassa kuin Lepakko.
VastaaPoistaTotuuksiani ei enää oteta todesta. Olen pulassa, pahemmassa kuin pulassa, kaunopuheisuuteni ei enää riitä. Ovat piirittäneet minut nämä Yhteiskunnalle ylen Hyödylliset Eläimet...
VastaaPoistaKetä matkin? No huonosti tietysti, muttase ei tässä pointti ole, vaan ketä? (tapsa tietysti tietää)
saarikoskea tuo on, ei kovin hyvää matkimista
VastaaPoistaEnhän minäkään nyt kaikkea tiedä... Eikä tuo minusta Saarikoskelta kuulosta, vaan enemmänkin Kafkalta tai joltakin filosofiselta venäläiseltä... ehkä Bulgakovilta... tai mikseipä kuitenkin itse Orwellilta.
VastaaPoistaMinulla ei tuollaisista ole yleensä hajuakaan. Ei tälläkään kertaa, joten kysyin kaveriltani G. Guuggelilta. Saarikoskelainen se oli.
VastaaPoistaMösjöö Gee ei petä, Penaa se oli. Löytämässäni jutussa viitattiin näytelmään, jossa Saarikoski oli Kupittaan mielisairaalassa - no, minähän olen nähnytkin sen, Penaa esitti Oskari Katajisto, aika hyvin vieläpä.
VastaaPoistaHei, Nimeni on Clinton Barkley, ja olen kuullut tämän tyhjät ATM-kortit jo jonkin aikaa ja en
VastaaPoistaole koskaan maksanut kiinnostusta epäilysten vuoksi. Kunnes eräänä päivänä löydän hakkeroivan
kaveri nimeltä MAX. Pyysin tyhjät ATM-kortit. He sanoivat, että kortti on suunniteltu
satunnaiseen käteisrahan nostamiseen ilman, että hänet huomataan, ja sitä voidaan käyttää
kaikenlaisiin ilmaisiin online-ostoihin. Tämä oli järkyttävää ja minulla oli vielä epäilyksiä.
Sitten annin sen kokeilla ja pyysin korttia ja sovittuja ehtoja. Neljä päivää myöhemmin sain
korttini ja yritin lähimmän yllätyksen lähimmästä ATM: stä. Se toimi kuin taikuutta. Voisin
vetää 3000 dollaria. Tunsin vain, että tämä voisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat
rahoitusvakautta. Tyhjät ATM-kortit ovat todella muuttaneet elämäni. Jos haluat ottaa heihin
yhteyttä, tässä on sähköpostiosoite (atmcardservice43 @ gmail.com) ja uskon, että he myös
muuttavat elämäsi.