Tämmöinen leijona Lumo-kissa nyt on, jos vertaatte sitä kesällä ottamiini kuviin. Aikamoinen mörssäri, lähes viisi kiloa, ikää yhdeksän kuukautta. Se ei syö liikaa, vaan kissanruoka-aterian kaksi kertaa päivässä. Päälle vähän kanaraksuja, jos sitä pitää lahjoa tai kiristää johonkin, mikä ei kiinnosta. Ja kutsumanimi on vaihtunut Lyyliksi, koska se äityy välillä hurjaksi, niin kuin Baddingin Lyylikin.
Naapurissa kiukuttelevat lapset ja toisessa naapurissa haukkuvat puudelit, kaikki neljä. Ulkona sataa räntää ja tuulee, joten ei kersoja tai piskejä uloskaan voi työntää. Minulla on kinkku terassilla metallipuntussa sulamassa, neljättä päivää ja illalla se menee uuniin. Ohjeessa sanotaan, että hidas sulatus on parasta. Yleensä hankin tuoreen kinkun, mutta nyt oli niin sopiva tarjolla pakastealtaassa, että ostin sen ajoissa, suolaprosentti vain 1,4, kun yleensä se on vähintään 1,8 prosenttia. - Anteeksi nyt vaan kaikki, joille ei kinkkua tule, vaikka halua olisi. Ei maailma siitä parannu, jos minä jätän kinkkuni syömättä, vai?
Tänään pahoitin mieleni Riku Rantalan HS-kolumnista, jossa pääpointti oli katalonialaisessa jouluseimessä esiintyvä Caganer-hahmo, suomeksi sanottuna paskova mies kankut paljaana pökäle (t)ulostettuna. Hahmo lykkää kasaansa siis jouluseimen nurkassa. Rantala toivotti hahmon tervetulleeksi Suomeenkin, koska ei joulun nyt niin vakava tarvitse olla.
Minä toivotan mieluummin Rantalan tervemenneeksi Kataloniaan pökäleen syntymää juhlimaan, vaikkapa hienolla innovaatiollaan, kaarnalaivalla. Ja muutenkin kannatan lisää apurahoja Rantala-Milonoff-kombolle. Näin maailma pelastuu, ja voisivat työttömätkin ottaa oppia siitä, miten hankkeita kehitellään valmiiksi tuotteiksi ja yrityksiksi. Heille Rantala-Milonoffin pitäisi luennoida, ei Aalto-yliopiston nuorelle kasuavalle eliitille.
Sanon vielä sen, että en minä mieltäni pahoita siitä, mitä katalonialaiset jouluseimeensä sijoittavat. Heillä on siihen varmaan hyvä selitys, kenties jokin hyväksyttävä kansanperinne, joka pesee seimikakkaajan teon.
Mutta se, että herra Rantala suosittaa kakkaajaa suomalaiseen jouluseimeen tai yleensä koristeluun, on Rantalan omasta ahterista, syvältä. Uskon, että suomalainen juhlii mieluummin Jeesuksen syntymää kuin pökäleen. Eikä tarvitse olla edes uskovainen, riittää kun on harras mieli ja taito ja halu hiljentyä ja vaikka vähän nöyrtyäkin jonkin meille tutun ja rakkaan perinteen äärellä.
(Valokuva Iines 23.12.2017, yläkuva;alakuva aiemmin)
Komea kissa!
VastaaPoistaKakkaajasta viis, mutta suomalaisen perinteen joulupukki on pujo- tai takkupartainen ukko, joka on pukeutunut harmaisiin talvirääsyihin, eikä ehkä ole peseytynyt aikoihin. Saattaapi lasten lisäksi antaa selkään myös isille ja äitille, jos palvelu ei pelaa eikä ole tarpeeksi ripeää. Lahjoja on tarjolla vain yhtä lsjia: risuja. Coca cola pukki se on, joka tuo ipadeja ja rimpsrömpsyjä.
Pukilla kuuluu oikeasti olla harmaa nuttu ja hän on vähän kumara, laiha mies. Ei semmoinen punaposkinen mahakas tankki kuin amerikkalainen joulupukki. Vieläkin harmittaa kun kaupassa oli tarjolla vain amerikanpukkipaperia ja kimaltavia hörhöjä. Korteissa sama juttu. Kun ei aina viitsisi niitä Wendelinin korttejakaan joka joulu.
VastaaPoistaKannatan suomalaisen alkuperäisen pukkiperinteen palautusta!
VastaaPoistaMuuten, onhan South Parkissakin, jota aikoinani katselin aina suurella riemulla kakrujeni kanssa, Joulukakka eli Mr. Hankey!
Onhan Kataloniassa myös "kakkahalkoja" eli lahjoja kakkaavia jouluhalkoja.
VastaaPoistaRanskankielisissä maissa, samoin Saksassa on "jouluhalko", perinteinen kääretortun mallinen herkullinen leivonnainen. En ole kuullut tässä yhteydessä leivonnaisen kakkanäkökulmaa, mutta mene tiedä sen alkuperää.
Prutkutukseni ei siis kohdistu perinteeseen, vaan Rantalan selvästi huonoon perinteentuntemukseen. Hän esittää Caganer-hahmon hihitellen ilman historiallista kontekstia vain seimen vieressä paskovana miehenä, josta suomalaistenkin tulisi riemastua.
Minua kiinnostaa tässä tuo sana - gaganer eli kakkaaja. Onko kakka-sanan alkuperä siis latinassa tai muussa etelän kielessä, esim. sanskriitissa?
PoistaCaganer se olikin, mutta ei vaikuta itse asiaan, päinvastoin jopa.
PoistaMinuakin alkoi kiinnostaa caganer/kakka-sanan yhteys ja etymologia. Kovin paljon "caka" nimittäin muistuttaa suomen kakkaamista.
PoistaSanaa ei käsitelty yliopistossa eikä silloisissa lähteissäni, siis kielitieteellisissä, jotka eteeni tulivat. Myöskään huomattavasti tuoreempi vieraitten kielten asiantuntija ei nyt kysyessäni tuntenut sanan etymologiaa.
Wikipediakaan ei tarjoa kunnon selitystä, eivätkä muut nettilähteet, ja hieman koomista on, että Hikipedia taitaa tarjota parhaan osviitan selitykselle. Uskokoon ken tahtoo:
caga tió,
caga turró, avellanes i mató,
si no cagues bé
et daré un cop de bastó.
caga tió!"
= kakkaa, halko,
kakkaa turróneita, pähkinöitä ja juustoa,
jos et kakkaa hyvin,
annan sulle keppiä.
kakkaa, halko!
(Kyse on siis jouluhalosta, jota hakattiin kepeillä, jotta se kakkaisi paljon joululahjoja.)
Toisin sanoen "kakata" on indoeurooppalaista kielilainaa, vierassana, joka on mukautunut suomen kieleen eufemistisessa eli sievistellyssä
tarkoituksessa.
Nimittäin Hikipedia väittää, että yläluokan eliitti, joka osasi indoeurooppalaisia kieliä, toi "caka"-verbin suomen kieleen, jotta ikävä tai ruma asia voitiin sanoa peitellysti ja hyväksytysti "kakaten", ei paskoen tai ulostaen.
Mainiota. Näin se on voinut oikeastikin mennä.
caka = caga, sen verran korjaan itseäni
PoistaJa mikä on Lady Gaga?
Entäpä Juri Gagarin?
PoistaJa Guggen-Gaggenheim.
PoistaTämähän on mielenkiintoista. Siteeraan lisää asiantuntijaa: "Vanhaa perua, kertoo laaja levinneisyys. Ranskaksi caca. (Paska ranskassa on taas merde.) Riikinruotsissa kack. On mahdollista että sana on jo vanha germaaninen lainasana (ikä väh. 2000 vuotta) tai myöhempää slaavilaista perua (vrt. venäjän кака). Tuskin on kuitenkaan oppineissa piireissä latinasta (cacare) tai kreikasta (κάκκη, κακκάω) kieleemme pullautettu. Kreikan κακκάω, κάκκη, tarkoittaa laajasti ihmisen epäpuhtauksia. Venäjäksi verbi kakata on kakat'. Etymologisesti venäjän sana on kantaslaavilaista alkuperää, samankaltainen verbi löytyy ukrainan, bulgarian, slovenian ym. kielistä."
Kissa on nätti ku mikä, oikeen lumo.
VastaaPoistaRiemua ja rauhaa joulumieliin!
Kissa on varsinainen kaunotar ja tuntuu tietävän sen oikein hyvin. Yöllä heräsin siihen, että minua tuijotettiin ja kuului hurinaa, kun katti kehräsi takapuoleni takana.
VastaaPoistaSamoin itsellesi joulumieltä ja oikein mukavaa joulua, Ripranie!
Minulle sattui dramaattinen tapaus eilen illalla. Nimittäin olin valmistelemassa kinkkua uuniin illalla yhdeksän aikoihin, kun huomasin sen pinnassa jotain kiiltävää. Poimin sen varovasti kynsilläni, ja arvatkaapas, mikä se oli. Terävä metallipiikki, noin sentin mittainen, hyvin kova. Olisikohan niitä enemmänkin.
Päädyimme siihen, että emme pane uuniin kinkkua, josta löytyy vaarallisia metallinpalasia. Niinpä valokuvasin piikin ja otin kinkun merkkilapun mukaani ja syöksyin kauppaan kysymään, mikä piikki kinkussani on. Sain uuden tilalle, maksutta. Varokaa kinkun syöjät, pureskelkaa mättönne hyvin.
Kummallisia ovat ulkomaalaisten tavat, niin vieraita ja iljettäviä! Joulukuustakaan ei niillä kaikilla ole, joillakin vain kanto, jota kepillä lyödään niin, että paskapökäleen näköinen jouluherkku lasten ulottuville tulee.
VastaaPoistahttps://www.tripsteri.fi/barcelona-blogi/barcelonan-joulu-on-taynna-kakkaa
Koetapas nyt ymmärtää lukemasi, Mankemang.
PoistaKun nimenomaan sanon, etteivät minua haittaa perinteet eivätkä vanhat tavat - päinvastoin, olen niitä itsekin tutkiskellut, ja kunnioittaen sitä asiaa, että perinteellä on oma ansaittu arvonsa. (En puhu nyt orjuuttavista enkä alistavista perinteistä.)
Se mitä protestoin, on Rantalan tapa esittää Caganer-hahmoa Suomeen hihitellen ilman historiallista kontekstia vain seimen vieressä paskovana miehenä, josta suomalaistenkin tulisi riemastua - kuten yllä sanon.
Joulukuusihan ei ole mitenkään suomalainen tapa, eikä sitä kai ikinä ole sellaisena pidettykään, vaan Saksasta lainattuna.
PoistaNythän Riika ja Tallinna kinastelevat siitä kumpi kurotti kuuseen ensin.
O Tannenbaum, o Tannenbaum opetti siskoni minua laulaen Saksaan siirryttyään. Saksassa vaan puut ovat vähissä, toisin kuin meillä, jotka olemme omineet joulukuusen.
PoistaMeillähän puhuttiin minun lapsuudessani kuusijuhlasta, koulun päättäjäisjuhlasta. Minua valistettiin eilen, että lapset eivät tunne enää tätä kuusijuhla-sanaa. Eiväthän ne erota kuusta koivustakaan.
Kuulostaa aina yhtä hauskalta, kun opettaja sanoo, ettei lapset osaa.
PoistaOpettajat osaisivat toki, jos opettajia kuunneltaisiin. Etkö muka tiedä, kuka opetussisällöt on ohjeistanut tiettyjen kivuusraamien sisään?
PoistaJa juuri opettajien tätä viestiä pitääkin torvella toitottaa, jotta nämä opetusministeriön ja opetushallitusten leidit Luopio-Laulajainen, Pykä-Kaukonen ynnä Merimakkara-Mutikainenkin sen ymmärtäisivät.
Lapset oppivat juuri sen, minkä opettajat pystyvät resurssien ja heille saneltujen sisältöjen puitteissa heille opettamaan.
Vaan jos nyt oikeasti mennään tähän leidien propelloimaan kouluttomaan, kirjattomaan ja opetuksettomaan kouluun, tulokset ovat huonot ja nimenomaan lapsilta pois. Jo nyt vanhemmat valittavat ilmiöopetusta, jossa lapsi ei opi. - Ja Mankemang, vika ei ole opettajissa. Suomalaiset opettajat ovat maailman kärkeä.
Opettajat vaan paranee ja lapset huononee :( Voi hyvät pojat kun on pahat ajat.
PoistaHöpsistä. En muista koskaan haukkuneeni oppilaita tyhmyydestä tms. Minusta vika on opetussuunitelmissa, joista yllä mainitsemani leidit ovat vastuussa. Samaa mieltä ovat kollegani, joita näen silloin tällöin. Oppilaista pidetään, heitä halutaan kaikin tavoin auttaa, jopa omalla kustannuksella monet hankkivat erityismateriaaleja.
PoistaJos opettajat saisivat itsenäisesti kirjoittaa opetussuunnitelmat ilman kouluille tulleita tiukkoja raameja ja ohjeita, oppilaat kyllä osaisivat erottaa koivun ja kuusen toisistaan. Ja taitaisivat monta muutakin asiaa.
Koomisinta on, että opetusministeriön ja -hallituksen suunnittelijat ovat useimmiten virkamiehiä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta opettamisesta, saati opettajan koulutusta. Silti heidän taskussaan ovat opetussuunnitelmien ja opetuksen kehittämisen avaimet. Tulokset alkavat näkyä ikävällä tavalla.
PoistaHyvää ja Rauhallista joulua Iinekselle, Lähipiirille, Kissalle ja kaikille tämän lukeville!
VastaaPoistaTästä kappaleesta sanoi joku: "Äikää moikaa ja Hynninen huutaa!"
Kirvonneet syntiemme kahleet...
Yritn kommenttia asetella, mutta taaskaan en oikein onnistunut. Hyvää Joulua Kaikille Iineksen lukijoille!
PoistaJa siksi laitan vielä paremman version tuosta äskeisestä.
Jussi Björling: O Helga Natt, Helga yöllä.
Kaunista laulantaa. Itse haluaisin mennä mieluusti jouluna kirkkoon kuuntelemaan musiikkia, vaikka urkujen pauhantaa ja krumeluureja, Bachikin käy, kunhan on kaunista ja komiaa. Laulu on aina hyvästä. Kunnon aaria täysin keuhkoin. Miel. ei paikallinen mieskuoro. Saarnoista en välitä, ovat ympäripyöreää lässytystä maailmanrauhasta ja hyvästä tahdosta.
PoistaTulta ja tulikiveä minä kaipaan, nyrkin heristystä ja nöyryyteen herättelyä. Ah, sitä olisi lysti kuulostella ja ihailla kirkon lasimaalauksia ja alttaritaulun Kristus-hahmoa enkeleitä ympärillään.
Minun olisi pitänyt isoäitini toiveen mukaisesti alkaa papiksi. Kyllä minä pauhaisin niin, että tärinä kävisi yleisön joukossa. "Parantakaa tapanne te kurjat ja syntiset perkeleen lapset, muuten on teillä oleva itku ja hammastenkiristys. Helvettiin joudutte yhdessä pakanoiden kanssa! - Totisesti. totisesti, siellä ei ole joulua eikä levon hetkeä"
PoistaPapiksi minäkin meinasin nuorena ryhtyä, mutta en pitänyt itseäni siihen hommaan tarpeeksi sosiaalisena. Kun kerroin tämän jokin aika sitten Tukholman kälylleni, hän huudahti että ilman muuta, mikset ryhtynyt!
PoistaTulihan minusta kuitenkin mammonan pappi. Tai lukkari ehkä paremminkin.
Rattoisaa joulua kaikille ja kiitos etukäteen huomisista onnitteluista.
Voi pojat. Minä olisin mieluusti nainut papin. Mikäs sen somempaa, kuin palavasieluinen pappi, jossa palaa hengen tuli ja jolla on terävä sananmiekka. Aijai, mitä sanallisia skaboja olisimme käyneet, kun minä epäuskoinen olisin halunnut leiskuvaa vastusta papiltani. Luulen kyllä, että olisin kuitenkin ollut aika kelvollinen ruustinna ja harjoittanut laajaa muonitus- ja hyväntekeväisyyssarkaa paikallisille vähäosaisille, enkä suinkaan paikkakunnan frouvasväelle.
PoistaJa hyvää pyhien jatkoa kaikille ja ennen kaikkea huomisille nimipäiväsankareille, Tapaneille ja Tepoille.
PoistaÄlä unohda Tahvoja!
PoistaMutta sitä jäin itsekseni pohdiskelemaan, että jos meistä molemmista, Rikusta ja minusta, olisi tullut pappeja, niin sinustahan Iines-rukka olisi tullut polyamorian airut ja kaksinnaimisen marttyyri.
Totta, mutta viittaan tässä seinäkalenteriini, jossa luki että Tapani, Teppo. Nämä nykyajan kalenterit ovat kelvottomia, lyhennettyjä versioita. Eihän Tahvoa kai poistettukaan ole?
PoistaJa mitä tulee tabletti- ja kännykkäkalentereihin, ne ovat lähes kelvottomia kansallisiin tarpeisiin.
Koetin juuri tabletilta katsoa, milloin pääsiäinen tulevana vuonna on. Samoin kännykästä. Ei mitään vinkkiä kummassakaan.
Ne ovat näet globaaleja ajastaikoja, joita voi lukea sekä kristitty, muslimi, hindu että kuka tahansa muukin. Tasavertaisuus vallitkoon keskuudessamme.
PS Aina olen haaveillut tienraivaajana toimimisen kunniasta. Polyamoriahan on kaunista. Enemmän rakkautta, oikein klusteri.
PoistaNyt on polyamoriakin muodikasta, kun Perussuomalaisten puheenjohtaja oikein näyttää mallia.
PoistaEhkä kuitenkin olet käsittänyt polyamorian vähän väärin.
PoistaKäsittääkseni mikä tahansa sivusuhde ei kuulu polyamorian piiriin, vaikka siitä lapsikin syntyisi. Pettäminen on edelleen pettämistä, ja sitä tapahtuu maailmassa, niin ikävää kuin se onkin.
Ne polyamoriset suhteet, joita on saatu joskus katsoa joissakin tv-ohjelmissa, näyttäytyvät minulle aika epäluontevina ja falskeina, tyypit vaikuttavat roolitetuilta, ja joukossa näyttäisi olevan lähes poikkeuksetta yksi narsisti ja kaksi uhrityyppiä.
Hyvää Tapanin ja Tapion päivää!
VastaaPoistaVuonna 2006 kuollut hyvä ystäväni ahdistui eronsa jälkeen jouluista. Oli kai tottunut paljoon määrään ihmisiä ja tohinaa jouluna, sitten sitä ei enää ollut. Hieman samoin kävi minulle. Lähetin hänelle tekstiviestin suurin piirtein näin: "Oikein hyvää, rauhallista, lämmintä ja lempeää joulua!" - Soitti nauraen ja sanoi: "tuon lähetit vittuillessasi!". Niinhän minä. Sen jälkeen yhdessä käsittelimme jouluahdistustamme ja naureskelimmekin sille. Minulla sellaista ei enää ole, joulu on ihan kiva, mutta ei juuri muuta.
Ja tapaninpäivänä joulun loppu jo häämöttää. Nyt sitten vaan riemukkaalle rekiretkelle ja päälle tapanintanssit. Tai sitten kyläilemään sukulaisten luo.
VastaaPoistaNykyään kyläileminenkin on vähentynyt, ja ihmiset taitavat arvostaa enemmän rauhallista kotona oleilua. Minä ainakin. Muita on mukava tavata muulloin.
Lapsena, ja myöhemminkin, rakastin jouluja tottakai, lahjojen, etenkin kirjojen parissa oli upeaa, mutta kaiken sen jouluilon jälkeen alkoivat seinät ahdistaa. Tapaninpäivänä onneksi oli jo lupa vähän lähteä kotoa ja saada kontaktia muihin ihmisiin. Kiitos Herra Jumala, että joulukin on vapautunut ja auennut, baarit ja kauppaliikkeet ovat auki.
PoistaSama oli lapsena joskus pääsiäisenä. Piti olla hissukseen kotosalla, ei voinut oikein mennä kaverinkaan luo kylään ennen kuin Kristus oli noussut kuolleista tai oli nousemaisillaan, lankalauantaina.
Poista- Siis ei meillä mitään varsinaista kieltoa ollut, eikä kotona oltu uskonnollisia. Kunhan vain itsestäänselvästi noudatettiin sen ajan tapoja ja perinteitä, joita muutkin noudattivat.
Itse pelkäsin lapsena maailmanloppua nimenomaan pitkänäperjantaina, sitä että Jeesus laskeutuu tuomioenkelten kanssa pilven päällä purjehtien pasuunojen pauhussa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita helvettiin ja taivaaseen. Vasta kun kello oli lyönyt yöllä 12 ja päivä oli vaihtunut, uskalsin rentoutua, että ohi meni.
Kaverini tuli mieleeni, koska hänen toinen nimensä oli Tapio, kuten minunkin. Itselleni onnitteluja lähetin, heh. Aivan nyrkillä tapettavan kokoisena ollesnani olostani muistan, kuinka katkeraa oli, kun isoveljeni rallatti: "rikutapio, lumilapio!" - Se oli minusta aivan uskomattoman kauheaa ja törkeää.
VastaaPoistaJouluevankeliumi Markku Peretskoin mukaan: Sotejoulun evankeliumi.
VastaaPoistaJa tapahtui niinä päivinä, että pääministeri Sipilältä kävi käsky, että kaikki maa oli sotealueiksi pantava. Tämä maakunniksipano oli ensimmäinen ja tapahtui kepun ollessa Suomen pääministeripuolueena.
Meillä oli ns. sukujoulu. Toistakymmentä ihmistä, koirat ja kissat sen lisäksi kokoontuneina samaksi sakiksi. Jotkut tulivat kaukaakin, yksi Amerikasta asti (hän joka joulupöydän perinneruuat tulonsa jälkeen ennätti hankkia). Mummot ja vaarit, isät ja äidit ja kolme ihanaa pikkuista (1v, 2v ja 3v). Ilmapiiri lämmin ja kotoinen, joulupukki ja lasten riemu. Joulukuusikin paikalla. Mitään ei puuttunut, paitsi joulurauha.
VastaaPoistaLiisu, kuulostaa ihanalta, mutta minulle hieman kaoottiselta. Kun olen aivan liiankin perfektionisti tarjoiluissa ja järjestelyissä, valuisin tuskanhikeä isoista sukukutsuista eläimineen. Ja ehkä siitä metelistä.
PoistaNytkin, kun täällä on ollut ja käynyt vain muutama sukulainen, tunnen väsymystä ääniin, meteliin, vilskeeseen. Hauskaakin toki on ollut, naurettu on vietävän paljon ja heitetty herjaa ja parannettu maailmaa, mutta en ehkä kestäisi jatkuvaa hälinää enää. Hiljaisuus ja rauha on kuin viileää balsamia iholle.
Tunti ja kolme minuttia joulua jäljellä. Mitenhän käyttäisi, hmmm...taidan avata oluen.
VastaaPoistaMinä käytin peräti kaksi tuntia katsomalla Teemalta tämän upean esityksen, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Koskettava, kerrassaan hieno syväsukellus Suomen historiaan ja varsinkiin kulttuuriin. Mestarillinen valaistus ja lavastus, sekä musiikki. Elämys!
PoistaJään ihmettelemään suuresti sitä, että ohjelmaa ei mitenkään puffattu eikä mainostettu etukäteen. Eksyin kanavalle sattumalta. Toiseksi ihmettelen sitä, ettei ohjelmaa esitetty itsenäisyyspäivänä.
Minä en ole ihan noin kulturelli. Kerran oopperataloa katselin ja ajattelin, että tommonenkin niiden herraskaisten piti tuohon kauniiseen rantaan rakentaa.
PoistaJa sitten minä ajattelin, että titityy tiitinen. En kuitenkaan mitään tiitisen listasta.
PoistaTämä esitys ei ole varsinaista korkeakulttuuria, vaan joku voisi luonnehtia sitä osin populaarikultturelliksi esitykseksi. Musiikkikaan ei ole perinteistä oopperalaulantaa, vaan mukaan mahtuu Satumaata, Säkkijärven polkkaa, Narvan marssia ja monta muuta yllätyksellistäkin valintaa. Jos katsoo linkin esittelyä, traileria ei kannata katsoa. Lavastuksessa vilahtaa tuttuja maalauksia Edvard Istosta Gallen-Kallelaan ja Simbergiin.
PoistaMutta siis, makuja on monenlaisia, ja esimerkiksi Ylen kriitikko haukkui esityksen pataluhaksi, kun taas Hesarin kriitikko ylisti sen pilviin.
No, mutta minä olen enemmän tällainen kotokaupungin miehen Tyko Sallislainen, hän sanoi Gallen-Kallelaa paskahousuksi.
PoistaTyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski asuivat Humalassa ja Krapulassa. Kun Ruokokoskelle tuli oikein jano ja halusi kirkkaampiin saleihin, teki yhdeltä istumalta läjän tauluja ja möi sitten ne halukkaille.
PoistaRuokokoskihan tiettyinä aikoina jopa tehtaili piirroksiaan sivutulojen toivossa tai ihan vaan henkensä pitimiksikin, huonoina aikoinaan - joita hänellä, luoja paratkoon, oli paljon.
PoistaItsekin törmäsin paikallisella kirpputorilla Ruokokosken kellastuneeseen piirrokseen, jonka olisin voinutkin ostaa, ellei se olisi ollut niin mitätön hutaisu. Parikymmentä euroa nimestä, ei kiinnosta. Ostan kuvia kuvien vuoksi.
Mutta siis huutokaupoissakin myydään "aitoa Ruokokoskea" hyvään hintaan, vaikka kyseessä olisi selvästi tällainen hätähutaisu.
En malta olla vielä kehumatta eilistä Teeman Kalevalanmaa-ooppera-teatteriesitystä, jossa siis ei kannata muodostaa ennakkoasenteita oopperaa tai balettia kohtaan. Kumpaakin esityksessä on, laadukkaana, mutta kuitenkin ihmisläheisenä, tavallisen pulliaisen katsottavissa olevana elementtinä.
PoistaJos tässä esityksessä olisi ollut jokin läpäisevä "monikulttuurinen Suomi"-teema, niin esitystä olisi taatusti hehkutettu Täällä Pohjantähden alla -elokuvan veroiseksi järkälemäiseksi suurepookiksi.
Kun monikulttuurisuus-teema raikkaasti puuttui, esitystä ei rummutettu etukäteen millään foorumilla.
Se on ihan selvää, että taide hyvin harvoin pyrkii luomaan mitään uutta. Taiteen tarkoitus on palvella vallitsevia mielipiteitä ja ajan henkeä. Mestariksi pääsee, kun pystyy näyttämään jonkun uuden yllättävän näkökulman, samaa vallitsevaa skeidaa ylistääkseen. Luovuus on saman sanomista eri sanoin.
PoistaMyöhemmin Humalassa ja Krapulassa asusti Terho Sakki, jonka veistoksia ihailen. Tämän lähellä olevan koskipatsaan, Puron, mukaan vuodenaikani menevät, onko siinä vettä vai ei. Aina yhtä sykähdyttävää on, kun vesi siinä taas virtaa, yhtä masentavaa, kun ovat laittaneet syksyllä hanat kiinni.
PoistaOlin kyllä aika ällistynyt, kun kuulin Kakkaajasta.
VastaaPoistaSiellä olkoon, ja kiva että on tilaa
Minä en ala säätää uskonnollisen, kovin määrätietoisen uskomuksen tilaa sillä, että peukkupeppu on jäsen.
Omaan seimeeni otan mukaan kaikki.
Ja lapsille selitän, että meitä on monenlaisia...
No, siitä ei ollut kyse, etteikö saisi olla. Perinne mikä perinne.
PoistaMinä puhuin Ran talan hihittelevästä asenteesta, jossa hän halusi kakkaajan kekoineen uutena elementtinä kaikkiin jouluseimiin, kunnioittamatta suomalaisten omia perinteitä.
Itse antaisin ihmisten pitää omista perinteistään kiinni tuputtamatta niitä kiherrellen muille kansoille.