21.5.2018
Kesäpäiväkirja, sivu 3
*)
Maanantai 21.5. Kesällä sopinee ajatella kepeitä ja kauniita ajatuksia. Olen nimittäin ensimmäistä kertaa eläissäni seurannut toisella silmällä Vain elämää -musiikkiohjelmaa, lähinnä kotimaisen suosikkilaulajani vuoksi.
Uskon, että ohjelma on tänä vuonna entiskausia parempi. Ei hirveää nyyhkintää, ei ylisanoja. Kuitenkin jotkin sovitukset ovat kovinkin liikuttavia. Enkä keksi syytä, miksi paras tulkitsija ja laulaja poistettiin kesken kuvausten. Näkemäni perusteella hän on luonnollisen ystävällinen ja sosiaalinen. Introverttihan voi olla myös sosiaalisesti lahjakas. (Ja ekstrovertti voi olla sosiaalisesti lahjaton hölöttäjä, joka ei ota muita huomioon. Vaan tämä menee jo ajatusten ulkopuolelle ns. ikuisuuspohdintoihin.)
Lapsi on saanut kaksikin apurahaa, toisen WSOY:ltä, toisen Taikelta, yhteensä summa, jolla voi ottaa syyslukukauden virkavapaata koulutyöstä ja kirjoittaa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Työ pääkaupunkiseudun monikulttuurisessa koulussa alkaa käydä hänen voimilleen, ja moni kollegakin on uupunut ja vaihtamassa alaa tai koulua.
Kyseisen koulun oppilaista jo nelisenkymmentä prosenttia on maahanmuuttajia, ja joissain ryhmissä heitä voi olla kaksi kolmasosaakin. Kellään ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan, mutta runsas määrä aivan erilaisen kulttuurin oppilaita asettaa kovat haasteet koululle.
Ilmapiiri on meluisa ja levoton, hälinä päivittäin kuin eläintarhassa, jossa erilaiset kirkunat ja rääkäisyt leikkaavat korviin. Mitään ääntä ei voi enää hämmästyä, sanoo lapseni - lapsi hän on ikuisesti, aikuisenakin. Samaan aikaan kun joku kirkuu, toinen makaa lattialla sikiöasennossa kädet pään ympärillä. Poliisiauto on pihalla, eikä ensi kertaa. Kyseessä on siis ala-aste.
Tulivatpa apurahat hyvään saumaan. Terveys on tärkeää.
Elämme kummallisia aikoja. Monilla ei ole työtä eikä kunnollista toimeentuloa. Toisilla on työtä, ja voita leivän päälle. Kuitenkin näyttää siltä, että onnellisuus ei ole riippuvainen siitä, onko ihmisellä työpaikka. Meillä kaikilla oikeasti on rajoitteita, siellä vihreällä oksallakin voi olla tukalaa.
*) Video vaihdettu 25.5., koska edellinen lakkasi toimimasta. Lukijan toivevalinta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suosittelen tyttärellesi, jos vain hänelle sopii, hakea opettajaksi pienemmälle paikkakunnalle. En tiedä kuinka vaikeaa virkaa on saada, vakituista ainakaaan mutta oman terveytensä kanssa ei kompromisseja kannata tehdä.
VastaaPoistaOnnea vaan kirjailijalle! Hienoa. Se on tosin ammatti joka ei elätä.
Samaa olen ehdottanut, mutta hän viihtyy pääkaupunkiseudulla, jonne on kotiutunut ja jossa on asuntokin. Hänellä on vakituinen virka, jota ei kannata pois heittää, vapaita vakivirkoja ei juurikaan ole. Tähän mennessä hän on saanut edellisestä homekoulustaan astman, jota hänellä ei ennen ollut, ei edes lieviä allergioita. Joutui sitten koulusiirron myötä yhteen harvoista homekorjatuista kouluista, jossa riesana sitten taas ovat levottomat monikulttuuriset oppilaat inkluusioituina normaaliluokkiin. Kai tämän saa ääneen sanoa? Eli rajoitteita on kuin sillä äskeisellä työttömällä naisella, jota Susanna Koski kaltoinkohteli. Ei voi ottaa vastaan kaikkea työtä kaikissa kouluissa, eikä juuri kannata etsiä sopivampaa koulua. On vaan tehtävä jotakin! Sitä työtä, minkä saa, vaikka se käy terveyden päälle tai ei ole aina niin mieluisaa.
VastaaPoistaApurahoilla ei yksin elä, eikä tosiaan kirjoittamisellakaan. Harvassa kai ovat ne, jotka voivat elää kirjoillaan?
Hgin itäisissä kaupunginosissa on asunut ja elänyt jo yli neljännes vuosisadan paljon maahanmuuttajia. Maailman eri kolkista Suomeen muuttaneita ihmisiä. Olen kasvanut siellä, asunut siellä, tehnyt töitä siellä.
PoistaMaahanmuuttajista iso osa on elänyt Hgissä jopa yli 20 vuotta. Heidän kotinsa on siellä. Tyttäresi on junantuoma, muualta tullut, joka on kotoutumassa Helsinkiin. Kotoutunut kaiketi jo jotenkin monikulttuuriseen isoon kaupunkiin, koska ei halua muuttaa sieltä pois. Se ottaa aikansa. Ja ellei totu, aina voi muuttaa pois.
Kauhistelusi maahanmuuttajista on minusta omituista. Mihin se oikein liittyy? Onko se muukalaiskammoa vaiko jotain muuta?
Tilastojen mukaan maahamuuttajaryhmät menevät suuruusjärjestyksesdä Hgissä näin: 1.Venäjä 2. Länsi-Eurooppa 3.Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka 4.Aasia 5. Baltia 6.Itä-Eurooppa.
Monenlaisia, erilaisia ihmisiä. Ihmisiä jokainen. Jokaisella omanlaisensa elämä.
Varmaan tunnet Itä-Helsingin hyvin, mutta tunnetko Itä-Helsingin koulujen oloja tänä päivänä, kun et tunnu tietävän niiden nykyilmastosta paljonkaan?
PoistaEivät oppilaat ole useinkaan toisen polven kotoutuneita kielitaitoisia ja sopeutuneita lapsia, vaan enemmistö heistä on hiljakkoin tulleita moniongelmaisia lapsia, jotka eivät ymmärrä yksinkertaista suomenkielistä koetehtävää. Hyvin monilla on selkeitä mielenterveys- ja erityisvaikeuksia, mutta tulijoiden kulttuurissa mt-ongelmat ovat suuri häpeä, niitä ei tunnusteta eikä lapselle sallita mt- palveluja tai erikoistukea.
Tyttöjä lähetetään tuon tuostakin lomailemaan kotimaahan sukulaisten luokse, ja kuten olen kertonut, takaisin palaa hunnutettu ja kaavutettu vakava tyttö, jonka persoonallisuus on selvästi murrettu ja alapää silvottu.
Menepä sinne kouluun katsomaan - koulut ovat avoimia oppimispaikkoja, niin saat haistella ja maistella ja kuunnella sitä ilmapiiriä, ja sitä, millaista iso monikulttuurinen peruskoulu todellisuudessa on. Ei siellä kyllä opetushallitustakaan ole koskaan nähty, että en ihmettele, vaikket sinäkään menisi.
On eri asia ylläpitää mielessään ajatusta monikulttuurin luonnollisuudesta ja kansainvälisestä pöhinästä kuin työskennellä monikulttuuristen lasten ja nuorten parissa kentällä. On kovin helppoa tuomita asiat vailla sädekehää näkevä ihminen epäluuloiseksi rasistiksi. Ymmärrän sen hyvin enkä enää jaksa ihmetelläkään.
PoistaVastasin jo tähän aiemmin jotain, vaan en tiedä miksi ei näy. Jos meni roskiin, olkoon siellä.
PoistaYleensäkin teoria ja käytäntö ovat kuin eri planeetalta. Geeniperimällä on usein vaikutusta, vaikkakaan luonteen periytyvyyteen en usko niinkään.
Työpaikalta toisin kuin koulusta saadaan helpommin "savustettua" hankalat työntekijät.
Yh-äitinä olen syyllistynyt adoptoimaan ulkomailta ja jo siitä tiedän mitä siitä voi seurata. Valheita, valheita vain ja arvatkaapas kumpaa osapuolta uskotaan. Itse olen syyllistetty uhri kun tukijoukkoja ei oikein ollut. Ehkä se oli oppini, joka riitti kiitti. Rakastin lapsiani yli kaiken ja olin hyvä äiti. Mies häipyi alta aikayksikön, kun lapset oli saatu. Surullista, mutta totta.
Roskapostiloota oli tyhjä, joten kommenttisi lienee hävinnyt Bloggerin kitaan. Joskus omakin kommentti haihtuu jonnekin, ja näitä häiriöitä minulle sattuu lähinnä tabletilla kirjoittaessani. iPad varsinkin oikkuilee jopa Bloggerin komentolinkkejä avatessa, se ei avaa Vastaa-linkkejä ellei odottele jopa minuuttitolkulla. Vanha halpa Samsung on huomattavasti parempi mobiilikäytössä!
PoistaRipranie, en minäkään usko luonteen periytyvyyteen. Erilaisia herkkyyksiä ja taipumuksia voi tulla geenien kautta, mutta valtava vaikuttaja on ihmisen kulttuuriympäristö. Juuri siksi pidän tärkeänä sitä, että maahanmuuttajia ei ghettouteta lähiöihin ja kaupunkeihin. Ja juuri siksi heiltä tulee jopa vaatia uuden kotimaan kielitaito ja kulttuurintuntemus.
Naisia ei saa jättää vaille huomiota moskeijojen perille ja keittiön sopukoihin. Ei se ole suvaitsemista vaan heitteillejättöä.
Ripranie, arvostan, jopa ihailen adoptiotasi ulkomailta. Olisin itsekin voinut niin tehdä, kun uutta miestä ei löytynyt ja toivoin yh:na lisää lapsia. Suomestahan lasta ei saa kuin Kaikkosten kaltainen luotettava ja rikas aviopari. Jos olisin uudelleen samassa tilanteessa ja nuori, toteuttaisin haaveeni, jos vaan yksinäiselle lapsi annettaisiin.
PoistaTotta, peruskouluissa on erilaisia ongelmia. Joita on syntynyt leikkauksista, mitä koulutukseen ja kouluterveydenhuoltoon on kohdistunut. Maahanmuuttajissa on hyvin erilaisista oloista tulevia ihmisiä. Jotkut pakenevat sotaa ja väkivaltaa, toiset tulevat vain paremman elämän toivossa mm työn perässä. Puhut äskettäin maahan tulleista, joilla suomen kielen opiskelu on vasta alussa. Heitä on, mutta ei suinkaan enemmistö. Nykyisessä työssäni olen kohdannut erityisesti venäläislapsia, joiden vanhemmat suhtautuvat melko vastentahtoisesti suomen kielen opiskeluun ja lapsi kuitenkin oppii sitä päiväkodissa ja koulussa. Nämä lapset, joiden vanhemmat eivät opettele suomen kieltä, joutuvat kielellisesti eroon vanhemmistaan ja perheestään jo hyvin varhain. Siitä voi seurata muita ongelmia myöhemmin.
PoistaHuolesi tyttöjen silpomisesta liittyy ongelmiin joita kyllä käsitellään näiden väestöryhmien sisälläkin ja tehdään töitä sen eteen ettei lapsiin kohdistuisi senkaltaista väkivaltaa. Sukuelinten silpominen ei ole hallitseva käytäntö Suomessa asuvien muslimien keskuudessa. Ongelma on tiedossa, sen eteen tehdään töitä, uskot sitä tai et.
Maahanmuutosta puhuttaessa ongelmia on toki muitakin, avoin rasismi ja jopa koulutyön häiritseminen, josta on tullut joillekin suomalaisille pakkomielle. Poliisi on joutunut puuttumaan siihenkin.
Mittakaava on tärkeä, tässäkin asiassa. Nämä ovat faktoja:
Suomessa asui vuoden 2017 lopussa lähes 250.000 ulkomaan kansalaista. Siihen kuuuluu 180 erilaista kansalaisuusryhmää. Suurimmat kansalaisuusryhmät koko maassa ovat: Viro (yli 50.000), Venäjä (noin 30.000), Irak (noin 11.000), Kiina (9000), Ruotsi (noin 7000), Thaimaa (noin 7000), Somalia (hieman yli 5000). Loput kansalaisuusryhmät alle 5000 ( mm vietnam, afghanistan, syyria, turkki, puola, britannia, serbia, iran, nepal...yms...). Muslimimaista tulevat maahanmuuttajat eivät suinkaan ole iso enemmistö. Eikä muslimimaasta Suomeen muuttanut ole ensisijaisesti raiskaaja, tappaja ja tyttöjen silpoja.
Maahanmuutto Suomeen oli vuoden 2016 lopulla noin 30.000. Maastamuutto Suomesta noin 20.0000. Nettomuutto noin 10.000.
Huolipuheesi lisäksi, voisit tietenkin myös kertoa missä ja miten olet itse ollut maahanmuuttajien kanssa tekemisissä, ratkomassa ongelmia tai auttamassa tai keskustelemassa. Kuinka paljon ylipäätään olet tekemisissä arjessasi muista maista tulleiden kanssa?
PoistaAnonyymi, muslimimaista tulevat lapset aiheuttavat ongelmia, eivät Virosta tai Venäjältä tai Euroopan maista - heitä on tietenkin kaikkialta. Tämän on kylmä totuus, jonka saa varmaan sanoa ääneen.
PoistaSuuri ongelma aioheutuu yhteistyöhaluttomista vanhemmista, jotka eivät ymmärrä lastensa ongelmien vakavuutta eivätkä suostu esimerkiksi lapsen diagnosointia ja senmukaista hoito- ja tukitoimintaa. Äidit ovat melkein aina kotiäitejä, suuri osa käytännössä yksinhuoltajia ja monivaimoja, miehellä on useita vaimoja eikä häntä näy kotona tavallisessa arjessa.
Ei näitä ongelmia kannata tarkastella vain tilastoja tutkimalla, vaan ne näkee, kun menee itse mukaan niihin tilanteisiin, elää siinä lasten maailmassa, lasten rinnalla. Se maailma on erilainen kuin tutkijoiden tai opetushallituksen virkamiesten kuvaama monikulttuurinen ihannekoulu. Se on kaaosta ja horroria.
Opettajista ei löydy rasismia, eikä käsittääkseni kantasuomalaisista oppilaistakaan. Sitä löytyy yllättävältä taholta - maahanmuuttajalapsista itsestään. Jos opettaja tai oppilas ei tottele itsevarmaa muslimipoikaa, hän on tietenkin "rasisti".
Nämä lapset ovat äänekkäitä ja itsetietoisia päsmäreitä, he eivät ole statukseltaan pakolaisia, ja hyvä niin. Myös muslimitytöt ovat äänekkäitä ja itsevarmoja, ero kuunteleviin suomalaislapsiin on iso. Silpomismatkalta palattuaan tytöt kyllä muuttuvat hiljaisemmiksi. Minusta tällainen persoonallisuuden saati ruumiin murskaaminen on rikos, josta tulisi automaattisesti langettaa vankilatuomio vanhemmille.
Vilkaisehan, Anonyymi, muuten sivupalkkini uuteen uutistietoon Göteborgin silpomistilanteesta. Samaan aikaan kun Ruotsissa mietitään jo muslimityttöjen silpomisenestämistä valtion toimesta, Suomessa pähkäillään suomalaispoikien huonoutta ja vaikeuksia.
No siis minulla on elävä suora linkki suoraan ytimeen, kentälle. Lapseni on itähelsinkiläisessä koulussa vakivirassa. Olemme lähes päivittäin puheyhteydessä. Itsekin opena olen kiinnostunut kouluasioista.
PoistaOmassa koulussani olen opettanut myös maahanmuuttajia, teini-ikäisiä. He olivat pakolaisia, mm. entisestä Jugoslaviasta, ja virolaisia on ollut aina. Oppilaissa on ollut myös mustalaisia - he kutsuivat itseään näin. Kaikkia muistan lämmöllä, ja muistoissani he ovat aina olleet luokan ahkerimpia ja kohteliaimpia. Yksi antaa minulle pieniä ilmaispalveluja edelleen, kuten vaihtaa auton avaimeen patterin maksutta. Aina tarjoan toki maksua. Hän on poika, joka puhkesi kukaan näytelmäkurssillani. Naapurini on maahanmuuttaja Pietarista, inkeriläinen, ja olen saanut häneltä lainaksi inkeriläisten historiasta kertovia kirjoja. Hän on kouluttautunut viisikymppisenä, ylikin, Turun yliopiston monimuotokoulutuksessa luokanopettajaksi, kun ei viitsinyt ruveta työttömäksi päivärahalle. Valmistuu näinä päivinä ja on jo työssäkin toisella jalalla. Siskoni on naimisissa Saksassa ja paljon tekemisissä maahanmuuttajien kanssa. Tunnen myös heitä, mm. jemeniläisen karkotetun prinssin, jonka nurmikot sisko kävi leikkaamassa, kunnes prinssi kuolla kupsahti ja jätti lukuisat vaimonsa leskiksi. Heistä kuulin monia tarinoita. Eräänä kesänä siskon perheen mukana tuli romanialainen maahanmuuttajapariskunta mökillemme katsomaan merta ja lomailemaan.
Pahoittelen kielivirheitä kommenteissani yllä. Kun oikein paasaa, nakkisormet sekoavat ajatusten lennossa..
PoistaSe piti vielä sanoa, että onko se nyt niin vaikea uskoa, että joku kriittisesti asioita tarkasteleva oikeasti tietää ja tuntee ne asiat, joihin suhtautuu arvioiden ja puntaroiden, ei oikopäätä kaiken suvaiten? Miten kummassa voit ajatella niin, että kun näkee X:n paperilla, se on kaikille heti vain X? Minä otan aina sen X:n käteeni, ja käännän sen ylösalaisin ja vaakatasoon ja mietin itse.
Toinen asia kommentistasi, Anonyymi. Eihän se riitä, että "ryhmät sisällään" hoitavat asiaa. Tulijathan ovat suomalaisia, joita koskevat Suomen lait, ei sharia-lait!
Katso nyt tuota Ruotsin tilannetta, kun lukuja rakastat: 38 000 tyttöä vietiin Ruotsista v. 2015 silvottavaksi sinne vaaralliseen kotimaahansa suvun hoiviin. Näin käy meilläkin, jos asia suvaitaan jättää "sisäiseen käsittelyyn". Miksemme usko nyt Ruotsin varoituksia? Feministit, vihreät, herätys nyt sieltä sulounesta! Li, Marjaana, Tarja, Roosa, Ville, Touko! Joku!
Lähi-itä alkaa heti Helsingin kainalosta, kauko-itää ovat Kontula, Myllypuro, Itäkeskus ja Vuosaari. Itäkeskuksen Puhoksen päätuote on huumeet. Machete on pakollinen väline ja Metro idän kameli. Lyhyemmät matkat sujuvat liaaneilla.
PoistaHelsingissä on tietääkseni edelleen havaittavissa Nimby-ilmiö. Eli alue, jolle muuttaa paljon maahanmuuttajia, alkaakin vetää vanhoja kanta-asukkaita muualle.
PoistaMinusta kauneinta olisi, jos Punavuoreen muuttaisi uusia tulokkaita, sillä sen asukkaat rakastavat kansainvälistä pöhinää. Ja miksei myös Töölöön ja vaikka Kulosaareen ja kauniiseen Laajasaloon. Ja Kallioon!
Kulosaaressa on lähetystöjä ja eiköhän noissa muissa ole osansa.
PoistaMinä ensin hämmästelin itä=helsinkiläistä tervehdystä: "Ukala pukala keihäs", mutta pian opin vastaamaan siihen luontevasti: "Ukala pukala vaan "
Vaativaa on varmaan todella olla opettaja koulussa, jossa on maahanmuuttajalapsia noin paljon. Siinä varmaan saa olla kieli keskellä suuta monestikin. Pitää oikein kunnioittaa tuollaista opettajaa, vaikka tosi iso apu on varmaan myös äidin (Iines) viisaudesta ihmis-saralla, luulisin.
VastaaPoistaJoku ruotsin- ja saksanmaikka Hesan seudulta sanoi, että on ihan toivotonta saada vakipaikkaa, kun hakijoita on pilvin pimein. Hän sanoi, että enkun ope pitäisi mieluummin olla.
Olen jo Ultra Bran ajoilta pitänyt Terhi Kokkosen lauluäänestä. Muistan lukeneeni jostain, että TK olisi sanonut näyttelijän ammatin olevan hänen intohimonsa?
Ripranie,
Poistakiva, kun huomasin, että sinulla on oma blogi, jossa on kuin lautaselle annosteltuna selkeinä siivuina maailman viisautta. Teki mieli ottaa sieltä parhaita paloja, itselle ajankohtaisia lauseita ja mietelmiä mukaansa. Luin niitä pitkälti taaksepäin. Ne on kuin aarteita. En kopsannut niitä. Ajattelin, että pitää pyytää sinulta lupa, ennen kuin menee niitä sieltä poimimaan. Käyn siellä vielä uudelleen, kun ennätän. Ja luen lisää... Viisastun.
Kiitos, Liisu. Ole hyvä vain eli annan luvan sinulle. Tuntuu mukavalta sanomasi <3
PoistaVakipaikkoja ei käytännössä juurikaan ole, ja jos sellainen julistetaan haettavaksi, siihen on usein omassa talossa jo joku valmiina. Ja kun vielä suurin osa kouluista on homekouluja, niin aika toivotonta on paikkaa vaihtaa. Monikulttuurisista isoista kouluista halutaan pois, mutta rauhallisemmista kouluista ei vapaudu useinkaan paikkoja.
VastaaPoistaTerhi Kokkonen on hieno tulkitsija, vähäeleinen, mutta täynnä tunnetta. Ja kaunis äänenkäytt. Arttu Viskarin Sirpastakin oli mahtava tulkinta.
Onnea äidille niistä apurahoista, niiden saajalle tietysti myös, mutta olen melko varma, että se on ollut ilahduttava hetki paitsi saajalle myös äidille, kun tieto niistä on kantautunut hänen korviinsa!
VastaaPoistaStipendit ja apurahat, niiden saaminen, ei ole mikään pikku juttu, sillä niitä tarvitsevia ja toivojia on aina hirmuisen paljon enemmän kuin onnellisia saajia.
Sitä paitsi niiden saaminen merkitsee paljon muutakin, kuin pelkkää rahaa. Niitä ei nimittäin jaeta vuorojen tai ahkeruuden tai pelkän tarpeen mukaan. Pikemminkin ne ovat palkintoja hyvin suoritetusta työstä ja sen tuloksista. Merkki siitä, että kyseinen henkilö on omistautunut työlleen , menestynyt siinä ja on ansainnut tunnustusta. Saaja rikastustaa CV:tään (Curriculum Vitae), ja mitä enemmän hän saa pituutta tähän asiakirjaan, jossa on lueteltuna kaikki hänen saavutuksensa ja tekemisensä, harjoittamansa taiteen alalla, sitä paremmin hän voi odottaa uusia huomionosoituksia ja rahallista apua työskentelyynsä.
Apurahoilla ei yksin elä. Se on totta. Tai jos saa puolen vuoden, vuoden, tai 10 vuoden apurahan, silloin elää ainakin jonkin aikaa, mutta aika kuluu nopeasti ja aina on uusi tyhjyys edessä. Mikään vakituinen kuukausipalkka se ei ole, eikä sitä voi sanoa "säännölliseksi ansiotyöksi", mikä esim. pankinjohtajan mielestä on vähin vaatimus pankkivelan saamiseksi.
Onnekas tilanne on sillä, jolla on jokin sivutyö taidetyönsä (johon kirjallisuuskin lasketaan, tietysti) ohella. Silloin ei jää nuolemaan nyrkkiään, vaikka toinen tai toinen töistä olisi välillä kuin vene vedettynä telalle. (Opettajankin hommassa voi anoa virkavapautta silloin jos kirjoittaminen on etusijalla mielessä).
Niin, ja yksi hyvä keino on taiteilijalla elämänsä vakiinnuttamiseksi, että osaa valita itselleen rikkaan aviomiehen tai vaimon, joka huolehtii raha-asioista. Ja jos on varakkaasta kodista, ei ihan hätää ole. Esim. runoilija L. Onerva, jonka henkilöhistoriassa kerrotaan, miten hän turvautui isäänsä, joka ei ollut mikään rikas mies, mutta joka oli aina valmis antamaan tyttärelleen vaikka viimeiset rahansa., kun tämä pyysi isältä apua.
Kiitos Liisu, toki olen iloinen ja varmaan vähän ylpeäkin. Pääasia on tietenkin tunnustus työstä. Täytyykin mainita tuo, että muistaa kirjoittaa apurahat CV:hensä, vaikka saattaa hyvinkin tietää sen. Mutta varmistan, pieni höösäys on aina paikallaan, vaikka siinä saattaakin saada nenilleen. Ja täytyy suositella tuota rikasta miestä...
VastaaPoistaHuvittavaa muuten, miten naisen parhaaksi ansioksi katsotaan monesti vielä miehen "nappaaminen". Kun kysyttäessä kerroin eräälle rouvashenkilölle tyttären kuulumisia ja kirjojen julkaisemisesta, hän ei korviaan lotkauttanut. Kysyi vain uteliaana, että jokos hänellä on mies. Tytär käski vastata tällaisiin uteluihin, että ei ole, sillä on nainen. (Siis ei ole, normihetero hän on.)
Esiinnyin (ant.) vähän (paljon) jonkinlaisena neuvonantajana mitä apurahojen anomiseen tulee, vaikka apurahan hakeminen on yksillöllinen juttu riippuen mihin projektiin tähtää, mitä kustannuksia se vaatii yms. Ja koska apurahoja myönnetään yleensä vain ammattitaiteilijoille (harrastelijat älkööt vaivautuko :) tietävät he kyllä itsekin millainen anomuksen pitää olla: mahdollisimman lyhyt ja selkeä sekä hyvin perusteltu. Joskus se voi olla vapaa, joskus annetaan ohjeita tai on valmis kaavake.
PoistaMutta yleensä se puuha vie aikaa ja on vastenmielistä, parhaansa saa yrittää, ja sittenkin se voidaan jättää huomioimatta.
Mitä tuohon puolison valintaan tulee, se yritti olla vain vitsi. Kuka nyt rahan takia menee naimisiin! (voi muuten mennäkin ilman vitsiä).
Liisu, vitsinä se varmaan luettiinkin, tuo puolison valinta! Vaikka se on vitsi, se on taivahan totta.
PoistaEilen juuri minulle kerrottiin yhdestä ihmisestä, joka ottaa koko vuoden virkavapaata raskaasta työstä. Henkilön miehellä on vuodeksi hyväpalkkainen ulkomaankeikka, ja vaimo matkustaa mukaan lepuuttelemaan itseään. Onhan tuolla tienaavalla kumppanilla puolensa.
Tuo puhahdus hyvästä olosta tuossa alapulella oli pakko kirjoittaa. Koko ajan on tunne, että on velkaa jollekin ja hyvää oloa haluaisi jakaa muillekin, edes ajatuksissa. Samanaikaisesti siellä Iines oli kirjoituspuuhissa.
PoistaMitä kumppaneihin tulee, ne on ihan hyvä asia. Mutta jos saa elää yksin (ilman "kenraalikuvernöörejä") on VAPAA kuin taivaanlintunen. Ja jos ei ole lapsia, joita jotkut tuntuvan perheeseensä kaipaavan, on tosiasia, että pääsee vähemmillä sydänsuruilla ja huolilla, kuin jos eläisi lapsilauman keskellä.
(No, myönnettäköön, että on myös mukavia lapsia, eivät kaikki ole pahiksia. Mutta kun ajattelen yhtä tuttua, joka kuoli viime talvena, ja hänen kertomuksiaan lapsestaan, jota hän pelkäsi (huumehöyry, aina rahaa vaatimassa) niin ettei voinut sytyttää iltaisin valoja, jottei lapsi tietäisi että hän on kotona, meinaa tulla väkisinkin itku. Särö omaan hyvään oloon varsinkin tänä päivänä.
... puuttuva sulkumerkki. tulee nyt! Tämä tässä: )
PoistaMinulla on ihana tapa, unohtaa aina jotain. Varsinkin sulkumerkeissä se toinen osapuoli.
Tässä teille lahja! Jotain, josta varmaan pidätte. Se on kääritty tähän linkkiin:
PoistaNÄPÄYTÄ TÄSTÄ
Ei onnistunut. Ei aukea. Uusi yritys:
PoistaEI KUN TÄSTÄ
No johan taisi onnistua! Lahja made by RIPRANIE !
PoistaLiisu, kiitos mukavasta yllätyksestä!!!
PoistaTänään piti olla notkahdus lämmöstä kylmään päin. Mutta ainakin täällä meidän kesäasunnossa eteläisessä Suomessa on pakko etsiä kaikkein varjoisin paikka, missä ihailla luonnon kauneutta ympärillä. Omenapuut valkoisina kukkapilvinä, sireenit kilpailevat niiden kanssa tuoksussa ja kukkarunsaudessa ja maa niiden juurella täynnä vastapuhjenneita kieloja. Taivas syvänsininen ja aurinko! Voi tätä ihanuutta! On helppo unohtaa työt ja kaikki ikävät asiat, joiden kanssa on kipraillut viime aikona. Mieli hymyilee ja toimii maalivahtina. Ei laske sisään pienintäkään harmipalloa, vain hyvät asiat kelpaavat sille. Se panee ne taskuun pahojen päivien varalle. On ihanaa olla ihminen!
VastaaPoistaLiisu, samoja ihanuuksia minulla on mökillä, ja myös täällä takapihallani. Rautatienomenapuu on pieni pyöreä alaspäin kasvava koristepuu, se on kukkinut hienosti, nyt jo päättelemässä kukintaansa, syreeni tuoksuu huumaavasti ja on niin täynnä kukkia kuin olla vaan voi. Sain mökiltä jo ruohonkin leikattua ensi kerran, leikkuri käynnistyi laakista lähes heti. Ensi viikonloppuna sitten on käsittelyssä saunalta alatontti. Siellä olisi kokonainen peltoniitty, jos vaan jaksaisi ajaa sen. Yleensä ajan siihen vain muutamia kiemurtelevia perhoskäytäviä, jotta pääsen kuvaamaan ötököitä. Polun varteen, sinne korkean kasvuston keskelle asetan muutaman tuolin, jotta voi istuskella ja nauttia vaikkapa heinäsirkan piiloleikistä.
PoistaLiisu, kiitos linkistä. Ja yllätys yllätys - siellä näyttää olevan tuo sama esitys, joka minullakin on tämän jutun kuvana, puhdas sattuma! Pidämme mitä ilmeisimmin samasta laulusta ja laulajasta Ripranien kanssa! Hyvä me!
PoistaEn malta olla sanomatta tuosta käyttämästämme videosta, että vaikka Terhi on upea ja hyvä, Dannyn ilmeet tuossa kiusaavat minua, koska ne ovat niin avoimet. Häntä lukee kuin kirjaa. - Kuin peura ajovaloissa, kirjoitti joku tuosta.
PoistaEikös nuo ilmeet, Dannyn lähinnä hämmentynyt, hämmästynyt katse ja toisaalta myös Terhin intensiivinenkin katse aina välillä ole esityksen suolana.
PoistaEn ole Salatuista vain elämistä katsonut edes tuota sinun laittamaasi pätkää, kumpikaan artisteista ei houkuttele vähääkään, EI. - HYI olkoon! Joku vähän tuoreempi artisti eli artsaaja hämäykseksi joukossa, ettei formaatin armoton totuus paljastuisi: entisiä tähtiä paniikissa elämän ja maailmanmenon julmista laeista.
VastaaPoistaOnnellisuus on hämäävä sana. Jossain tutkimuksessa suomalaiset valittiin maailman onnellisimmaksi kansaksi ja siitä kansalaiset ovat siellä sun täällä esittäneet kyynisiä ja epäileviä kommentteja. En tiedä, mitä tutkimuksessa käsiteltiin, mutta onnellisuus ei ole mitään auvon, ihanuuden ja ikuisen rakkauden tunteita sekä enkelten laulua korvissa. Onnellisuus tarkoittaa mielestäni hyvää perusturvallisuutta, sitä että on ruokaa, lämpöä ja paikka missä asua. Myös sitä se tarkoittaa, ettei ole suurta pelkoa virkavallan kohtuuttomuksista. Täällä ei asuntoa oteta haltuun, koska viskaalin poika haluaa sen ja rikosten uhriksi joutuminen on maailman mittakaavassa hyvin pieni riski. Maamme rakenteisiin syvästi juurtunut lahjonta ei koske pieniä ihmisiä, se on rahamiesten keskinäisiä ongelmia, kukaan ei vaadi lapselta tikkunekkua ja aikuisilta päivän ansioita suojelurahana. Onni on sitä, että ymmärtää usein pieninä vähäteltyjen perusjuttujen olevan ihmisen parasta. Pois pilatut mieltävät sellaisen helposti tylsäksi elämäksi.
Onnittelut tyttärellesi, on äitiinsä tullut!
Älä sure Riku, en minäkään neekerjatslinkkejäsi aina avaa.
PoistaEikä se onnittelujen aihe minuun ole tullut, onneksi, vaan samalla sapluunalla kasvaneena vissiin kuka tahansa oppisi jotakin kirjoittamaan ja luomaan. Iskin sille vauvana seitsenvuotiaalle tarkoitetun Pikku Akka -kirjan käteen, koska siinä oli hauskoja runoja ja loruja. Sitä luettiin sitten ahkerasti, ja lopulta kersa oppi kasaamaan sänkyynsä vinon pinon kirjoja, iltalukemisiksi. Urakka oli iso, mutta hauska. En päässyt vähällä etenkin kun tietyt kohdat oli luettava kaksikin kertaa. Kun yhteen tiettyyn hokemaan päästiin, käsky kuului: sano koko ajan!
Usein ihminen tavoittelee jotain korkeaa onnea, euforian kaltaista tilaa. Eihän semmoista ole kuin joissain hetkissä. Onni on kai juuri tuossa tasapainossa, jota hyvin kuvaat, tilassa, jossa perusasiat rulaavat.
Samaa panin merkille. Tulkitsin ainakin kateutta Dannyn kasvoille ilmestyvistä tunteista. Kateus onkin hyvin yleistä suomalaisten tunneskaalassa, sama muuallakin maailmassa. Taiteiijapiireissä se on myös erityisen silminnähtävää. Paras keino sitä vastaan on - kuuntelin erästä keskustelua - kun menee kateutta aiheuttavan henkilön teoksen luo, sanoo sen tekijälle suoraan, että tuo sinun työsi on niin helvetin hieno, että tunnen itseni sairaaksi kateudesta! Se kuulema auttaa, ja helpottaa kovasti. omaa oloa.
VastaaPoistaMinäkin pidän tuon naisen äänestä ja tavasta esiintyä. Kiitos, kun esittelitte hänet minulle. Nimi oli minulle aivan vieras ja kuuntelin hänen esitystään eka kertaa. Häpeä tunnustaa.
Vastaukseni oli tarkoitettu Iinekselle (ja Ripranielle, joka ei ollut paikalla).
PoistaSe, että mielipiteitä on erilaisia, käy ilmi Rikun kommentista. Rikulla on omat suosikkinsa. Ja se on o.k.
Terhi Kokkonen on siis entisen kulttibändi Ultra Bran laulaja, ja sieltä useimmille tuttu, minullekin.
PoistaJuu, musiikissa löytyy ja varmaan kullekin omansa. En ole koskaan ollut mikään rokkimimmi enkä sellaiseksi enää tulekaan.
PoistaMinä kyllä pidän myös rock-musiikista, jopa hevimmästä päästä, joistain kipaleista, mutta en systemaattisesti mistään erityisestä hevibändistä. Jos ajatellaan vaikka joululauluja, niin teemalla ”raskasta joulua” vedetyt klassiset kipaleet ovat kyllä hyviä. Ja rockissa sanoitukset ovat usein erinomaisia.
PoistaHeavysta tykkään erityisen rajoitetusti eli sii jokeenkin vähän. Metallica kyllä valloitti äskettäisellä suomenkäynnillään minutkin, kun saimme lukea heidän lahjoittaneen 25000 euroa Hurstin avustusjärjestölle. Lisäksi esittivät nuoruuteni suuren hitin, Hassisen koneen Rappiolla. Ja suomeksi.
PoistaTjaah, noh, jos suoraan sanon mielipiteeni, niin tässä oli minulle liikaa kitaroitten rikkonaista räminää, laulu ei noussut sieltä rämisevän sillisalaatin keskeltä kunnolla esiin. Meikäläinen vaatii kunnon heviä, oikein raskasta, ei tällaista säröistä räminää.
PoistaMutta pisteet kyllä sanoille, olihan tuo renkutus aikoinaan kaikkien huulilla.
Hassisen koneen kappale Rappiolla, joka kertoi Anneli Tempakasta. ei ollut hevirokkia edes Metallican versiossa ja hyvä niin.
PoistaHyvä on, Iines, sait ylipuhuttua, laitan hevirokin kaikkien aikojen parhaimman. Muista laittaa äänentoisto täysille ennenkuin käynnistät.
Riku, tuon Rappiolla kappaleen kyllä etsin korviini, jos se kerran kertoo Anneli Tempakasta, sillä hän kuuluu tavallaan tuttavapiiriimme. Olemme tavanneet monta kertaa ja hän on vieraillut kodissamme. hän on tavattoman miellyttävä ihminen. Taiteilija. Olemme olleet hänen näyttelyssään, josta moni työ jäi mieleen, vaikka siitä on jo joku vuosi aikaa. Kunnioitan häntä ihmisenä, ja ehkä me olemme enemmän rappiolla kuin hän, jos rappiosta puhutaan. Jännä kuulla se levy. Meillä on ikkunalaudalla muistona hänen käynnistään vähän tavallista isompi juomalasi. jonka täyttää tuoksukynttilä. Emme ole hannoneet sitä polttamalla hävittää. Hämmästyin kerran kun netistä löytyi radiohaastattelu, jonka hän oli tehnyt meillä vieraillessaan tai jossain museossa. Se kuulosti ihan kivalta.
PoistaNo juu, vaan turhaan poistit tuon Rappiolla, jos Liisukin sen vielä tahtoisi kuulla. Mikä ihmeen Anneli Tempakka -yhteys? Eikös AT ollut joskus toimittaja, joka valaisi nuoria seksuaalisissa asioissa, vai oliko se joku muu?
PoistaTuo Motörhead oli hivenen soinnukkaampi kuin Rappiolla-räminä. Mutta onko tuo kuitenkin jotain "hard rockia", ei ainakaan sitä melodista heavyä, jota minä vaatimattomine rockmusiikkitietouksineni ajan takaa? Kysyy nimimerkki Käsitteet sekaisin.
Wikipedia: "Syksyllä 1981 Dahlgren ja Yleisradion nuorten radion toimittaja Anneli Tempakka herättivät huomiota arvosteltuaan ohjelmissaan edellisenä vuonna käynnistyneessä Rockradiossa esitettyjen suomalaisten rockkappaleiden sanoituksia ja Rockradion toimittajien kielenkäyttöä. Dahlgren otti omassa ohjelmassaan esille erityisesti Hassisen koneen kappaleen ”Rappiolla”."
PoistaErityisesti Maija Dahlgrenin puheet saivat 80-luvun alun nuorison soittamaan Rappiolla-kappaletta aina kaljalla ollessaan. Sveitsin uimalan kahviossa joimme alaikäisinä Lapin kultaa ja kappale pauhasi jukeboxista. Tempakka teki käsitteestä "erilainen nuori" vitsin.
PoistaHassua miten maailma muuttuu. Dahlgrenhän oli Ylen toimittaja, ja jos hän olisi tämän päivän Ylen toimittaja, hän olisi mitä todennäköisimmin äärisuvaitsevainen vapaamielikkö, samoin Anneli Tempakka. Ei mitään kritiikkiä.
PoistaVaikka usein olin aivan eri mieltä, Maija Dahlgrenin radiopakintoista muistan jopa tykänneeni. Hänellä oli usein sopivasti pirullisen terävää otetta eikä kuvia kumarrellut. Tempakan ohjelmat olivat tekoymmärtävää tekokauheaa.
PoistaMaija Dahlgren nautti jonkinasteista kunnioitusta tai ehkä pikemmin arvostusta yli puoluerajojen ja kaikkien klikkien. Hän oli terävä toimittaja.
PoistaMinun piti jopa tarkistaa, mihin suuntaan hän kallistui, kun se radikaalius oli piirtynyt mieleeni. Mutta hänhän oli siis radikaali konservatiivi.
Anneli Tempakan sotkin ajatuksissani Uma Aaltoseen, nuorten seksivalistajaan taannoisilta vuosikymmeniltä.
Joku on laittanut Maijaa Juubbariin. Nyt kuuntelen ja alkoi naurattaa.
PoistaNoita Dahlgrenin pakintoita kannattaa kuunnella, tekstinsä on terävää. Juubbariin niitä laittaneen äijän kärsää ei tarvitse samalla katsella, voi tehdä jotain muuta.
PoistaKuuntelin kaikki nuo Dahlgrenit läpi, moista terävyyttä kaipaisi edes joltakulta nykytoimittajalta.
PoistaKiitos linkistä, täytyypä kuunnella. Tämän videon laittaneen miehen arvoitusta olen koettanut ratkoa. Hän on nimittäin laittanut Youtubeen useita musiikkikappaleitakin, ja jokaisessa kuvaa itseään kuuntelemassa esitystä. Hän ei puhu koskaan, näyttää vain naamaansa. Tässä Dahlgrenin kuuntelussa hän yllättäen tuntuu tirskahtavan. Mikä lie miehen tarkoitus?
PoistaNäkyy äijällä olevan tosi paljon ladattuja videoita. Joissakin esittelee joukkueiden pelipukuja.
PoistaPanenpa taas tähän vihjeeksi luonnon seuraajille linkin merikotkan pesäkameraan. Melkoista touhua pesällä parastaikaa. Poikanen on jo uskallettu jättää yksin pesään, kun emokin lienee saalitusmatkalla. Pelottaa, että jos poikanen lipeääkin vahingossa yli laidan.
VastaaPoistahttp://www.looduskalender.ee/n/node/2172#cam
Samassa looduskamera-palvelussa on muitakin livekameroita seuraamassa luonnon keväistä kulkua. Metsäkamerassa katselin taannoin metsokukon pörhistelyä, ja ilveskamerassa näkyi ennen maiseman tuuheutumista lähes päivittäin ilvesten oleilua alueella.
PS Kannattaa suurentaa tuo pesäkuva koko ruudun näytöksi!
PoistaKäynpä katsomassa. Välillä meinaa unohtua, että sinä, Iines, olet monitoiminainen. Paitsi tekstejäsi on ilo katsella kuviasi, joitten ottamisessa olet jo monta kertaa ylittänyt tavoitteesi, mestariteoksen!
PoistaTattista vaan, Liisu. Tämänpäiväistä töyhtötiaissessiota kuvasin suurella ilolla, koska töyhtis on yksi lempilinnuistani lystikkään töyhtönsä kanssa. Toiseksi - se näyttäytyy perin harvoin. Nyt oli kuhinaa katajikossa, ja siellä ruokittiin poikasia lihavilla vihreillä madoilla (ks 1. kuva). Kuvat ovat vastavaloon kuvattuja lehvästön läpi, siis haastavat olosuhteet, jolloin kuva harvoin onnistuu. Itse tykkään tämänkertaisista otoksistani, enkä pyrikään aina täysin terävään kuvaan.
PoistaJos joku kiinnostuu katsomaan kuvablogistani nuo töyhtötiaisen kuvat, niin kannattaa napauttaa ne suuriksi, kuten meikäläisen muutkin kuvat.
PoistaKuvasi ovat hienoja, Iines, minä en viitsi siellä kommentoida, ettei kaikki täyty minun pölinästäni. Luonnonystävä olen tottakai, tuoreen asfaltin tuoksu on parasta. Lokkeja minä vihaan, niille pitäisi asettaa maahantulokielto. Stadissa oli ennen huuhkajia, ihan mahottoman komea lintu, kun avaa kahdenmetrin levyiset siipensä. Katosivat pois, kun citykanit syötettiin Korkeasaaren leijonille, eivät elä jätteistä kuten lokit.
PoistaTattista! Kuvablogissa ei ole paljonkaan kommentteja, eikä tarvitsekaan. Olisi myös itse käytävä kommentoimassa muitten kuvia, niin paremmin huomattaisiin. Kyllähän huomaaminen on tärkeää, kun nettiin kuvaa tai kirjoittaa, muu sanominen on valehtelua. Ilman ainuttakaan kommenttia ei voi tietää, onko kukaan huomannut postaustasi.
PoistaOlen usein ajatellut, että stadissa olisi helppo kuvata luontoa, kun siellä citykanit hyppivät suuhun, on huuhkajia, kettuja, lintuja siinä missä maaseudullakin.
Monet eläimet ovat selvästi urbanisoitumassa ja hakeutumassa asutusten läheisyyteen helpompaan ravinnonsaantiin hyödyntämään ihmisen roskaamista ja jätteitä.
Olen esimerkiksi halunnut bongata käpylinnun ja tietenkin metsästä, mutta sitten sellainen nakottaa istutetun lehtikuusen latvassa taloyhtiön pihassa, suoraan nenäni edessä, autoliikennettä tarkkaillen.
Kettuja näkee pitkin stadia, yksi näkemäni jolkotteli Tuomiokirkon ohitse Unioninkadulla jalkakäytävällä, kuten aidon kaupunkilaisen kuuluukin. Huuhkajat hävisivät kun citykanipaistit loppuivat. Citykani on levittäytynyt jo pitkälle sisämaahan, kotiseutuvillanikin niitä näkee. Stadin keskustaan ovat hieman palailleet. Lokin perkeleet hyökkäilevät tähän vuoden aikaan, luulevat minun haluavan syödä pahamakuiset kakaransa.
PoistaSiis täällä maaseutumaisemissahan kettua ei juuri näe, ja rusakon tai jäniksen näkeminen on kuin onnenkantamoinen, harvinaista herkkua. Yhden ketun näin talvella, kun se juoksi yli joen jään. Ilmeisesti tuo suurkaupunkien jätetarjoilu vetää kettujakin. Esimerkiksi rotathan ovat viisaina otuksina aina ymmärtäneet helpon kaupunkitarjoilun päälle.
PoistaVarmaan jätteitä syövät, kerran näin Vantaalla tien laidassa ketun rinta pystyssä, suussaan sillä oli jänis. Lähti se suussaan jolkottamaan metikköön. Rottia Helsinki on täynnään, hiiriä näkee vielä enemmän. Etenkin sadesäällä mikit ja minnit lähtevät koloistaan. Kerran sain hiirenloukulla yhden, mutta ehti olla loukussa melkein kaksi päivää. Kaverinsa huomasivat ja söivät syötit jatkossa ilman, että loukku läväytti.
PoistaEi saa puhua pahaa mikeistä! eikä minneistä!
PoistaMikki ja Minni juustoa söi,
PoistaJopi Jalkapuoli pampulla päähän löi,
komisario Sisu kumpaakin ikävöi.
Mikki ja Minni ne leikkiä löi,
Poistakun Riku siinä vieressä makkaraa söi.
- Setä hei, ihminen kuule,
älä sinä yhtään luule,
että sun loukkusi meihin puree,
niin että tulee hiiri muree.
Ainoa keino mi meidät poistaa,
onpi kissa, joll hampaat loistaa
pimeessä yössä, kissan työssä.
Siis meillä on mökillä ollut kissattomina vuosina hirveä hiiriongelma. Jopa pestyt ja tyhjennetyt jää- ja pakastekaapit ovat olleet hiirenpapanoitten peittäminä. Ja lavuaarista löytyi viimeksi kaksi kuollutta hiirulaista. Nyt kun viime kesänä mökille tuli hallitsemaan Lumo-kissa, ei ainuttakaan hiirenpapanaa löytynyt nyt käydessäni siellä edes lattialta, jääkaappi oli putipuhdas.
Kappas vain, linkki lakkasi toimimasta. Jokin taho esti sen, varmaan ihan hyvästä syystä.
VastaaPoistaKyseessä oli siis Terhi Kokkosen tulkinta kappaleesta Me vain.
Laita siihen jotain hyvää neekerijatsia tilalle.
PoistaOlkaa hyvät ja anteeksi.
PoistaNo nyt on hyvä kappale!
Poista