Mitä minä enää toivon,
en paljon.
Kaatamattomia metsiä, rakentamattomia niittyjä,
istumapaikkoja vanhoille naisille, pöllinpaloja metsiin,
kannonnnokkia jokien rannoille,
penkki polun varteen. Edes yksi.
Varjopaikkoja, poisviemättömiä lahokeloja.
Älkää vaan tuoko tänne
organisoitua vapaa-ajan toimintaa,
kivaa koko perheelle, frisbee-ratoja,
organisoitua vapaa-ajan toimintaa,
kivaa koko perheelle, frisbee-ratoja,
tenniskenttiä, golf-ratoja,
puuhapuistoja, mitään landia.
Pienen parkkipaikan voisitte laittaa kaukaisen kuusikon reunaan,
jotta voisi sujahtaa metsän uumeniin.
Maanantaina 28.5. Viime perjantaina Ylen aamuteeveessä kauniskielinen keskustelija Janne Saarikivi sanoi yhtäkkiä asiallisessa puheenvuorossaan "miljoona ryssää". Mieleni hätkähti. Hän on se keskustelija, joka tarttuu hanakasti kulttuurin omimiseen ja poliisin harjoittamaan etniseen profilointiin. Ja muihinkin vääryyksiin. Puhuu huolitellusti ja suvaitsevasti.
Miksi juuri hän sanoi että miljoona ryssää? Ihan kuin yksi luennoitsija, joka joskus vuonna 2000 oli kutsuttu kertomaan opettajakunnalle työskentelystä Arabiemiraateissa. Kaunis jakkupukunainen sanoi kesken asiallisen luentonsa, että ei pidä mennä perse edellä puuhun. Perse edellä puuhun! Meille opettajille, jotka valvoimme, ettei tunnilla vaan vilahtanut korviimme yhtään persettä, eikä muutakaan ihmisruumiin profilointiin viittaavaa sanaa. Miksi ihmiset eivät pysy pilttuussaan, miksi heiltä lipsuu sanoja, jotka eivät sovi heidän imagoonsa? Paljastavatko he näin sivistysasteensa tai syvimmät ja oikeat ajatuksensa?
Vielä toinen asia Ylen hiljattaisesta tuotannosta - Pressiklubi. Edellisperjantaina Pressiklubissa ruodittiin tapausta Susanna Koski - sairas köyhä työtön. Nyt en puutu kuitenkaan keskustelun sisältöön - se on teille monista lähteistä jo tuttu.
Sanna Ukkolaa on nimittäin paljon haukuttu, ja Ruben Stilleriä taas kehuttu Pressiklubin vetäjänä. Tämä on äkkiseltään ymmärrettävää, koska Stiller on karismaattinen, Ukkola ei. Siinä missä Stiller räiskyy niin että sylkipisarat sinkoilevat tähtinä avaruuteen, Ukkola lässyttää kuin äiti lapselle.
Haluan nostaa esiin yhden seikan. Nimittäin mietin, mikä on Ukkolan ja Stillerin ero työtavoissa. - Siinä missä Stiller olisi kutsunut Koskea koskevaan keskusteluun vain varmoja Kosken haukkujia kuten Susanna Kuparisen ja opposition parhaat voimat, Ukkola kutsui itsensä pääperkeleen eli Kosken ja pari rajua toimittajaa, mm. Tommi Parkkosen Iltalehdestä, eli kaikilta laidoilta. Tämä on hyvän keskustelun peruslähtökohta, jonka pitäisi olla oletusasetus.
Stillerin heikkous oli hänen yksisilmäisyytensä, hän ei yrittänytkään tarkastella asioita miltään muulta laidalta kuin omaltaan. Ukkola taitaa perusjutut, mutta hän taas saisi terävöittää otettaan, sillä nyt hän ymmärtää kaikkia - liiaksi.
Samaa yksisilmäisyysvaivaa potee myös kirjailija Jari Tervo, valitettavasti. On mielenkiintoista, että molemmat ovat nyt ulkoistettuja Ylen ohjelmista. Tavallaan se on oikein, sillä kansan omistama televisiokanava ei voi harjoittaa yksipuolista yhteiskuntapolitiikkaa. Tavallaan se on sääli, sillä molemmat olisivat säteileviä ja viihdyttäviä sanankäyttäjiä. Tarvittaisiinko Ukkolan ja Stillerin risteytys?
(Kuva Pelastusarmeija/Anton Sucksdorff)
Tarja Halonenko tuossa portailla istuu? Ja miettii mihin Joron jäljille Pertti lähti?
VastaaPoistaNo, en sano muuta. Muitakin Duunareita sos.demoja. kihisevässä tehtaassa oppi toisenlaisen fraseologian kuin ehkä mitä te opettajanhuoneessanne, opitte. Ja tiedän vitun hyvin että käytän kirosanoja liikaa, melkein yhtä paljon kuin ujot teinitytöt. Mutta en sitä osaa hävetä.
Brodsky, yksi suurimmista venäläisistä runoilijoista - taisi saada Nobelinkin? - kertoi että heillä Neuvostoliiton aikana työpaikoilla ihmiset puhuivat säännöllisesti niin törkeää kieltä että jos joku heistä erehtyi sanomaan vaikka että "katso, tuolla lentää lentokone" - niin kaikki muut mykistyivät. Koska... he eivät voineet ymmärtää mikä 'kiero rivo ja saatanallisen perverssi ilmaisu tuossa lauseessa piili'... He olivat siis ihan äimän käkenä kun se ei kuulunut heidän oaan 'kontekstiinsa'. (Huomaatteko muuten miten hienosti käytän näitä sivistyssanoja? vaikka niitä on aika kyrpämäinen kirjoittaa.)
Elämä on ihmeellistä. Ei sitä aina käsitä.
Miljoona ryssää on 1:143 osa venäläisistä. Että on sitä siinäkin. Jos niitä äkkiä ilmestyisi sen verran esim. Ahvenenmaalle, kaikilla vihreä verryttelyasu päällä, niin olis niitä siellä sitten äkkiä vitusti. Ei ole Ahvenenmaalla - olen käynyt - niin paljon edes tuulen tuivertamia mäntyjä että jokainen heistä ehtisi "perse edellä puuhun kiivetä" ja sieltä saaristoa ja Maakuntaa ihailla. E-hei. - Ukkolasta en mitään tiedä, en tunne Akkaa, mutta Stilleristä en dikkaa sen takia kun se puhuu SUURILLA KIRJAIMILLA. Tarkoitan, että jos minun pitäisi vakuuttaa teidät, että olette väärässä - niin kuin ikävä kyllä melkein aina olette - niin onnistuisiko se niin että sanoisin TE OLE IHAN VÄÄRÄSSÄ.
Sitäkin epäilen. Taidan olla agnostiggo. (No niin, taas livahti sivistyssana minulta! Mitäs tähän sanotte suomenkielenmaisterit! Täältä kun pesee!)
Ps. Jari Tervo on kans mulle tuntematon tyyppi. Minusta hän on hauska, mutta myös rasittava; oikeasti hauskat ihmiset useimmiten ovat rasittavia. Ikävä kyllä! - Vanhalla Kellarilla kerran portsari tuli pöydän luo missä Jari Tervo istui ja sanoi "Soittivat tuolta Kosmoksesta että josko Jari kertoisit sen viimeisen vitsisi uudestaan ja vähän kovemmalla äänellä kun me ei kuultu sitä tänne asti loppua..."
Ps. Mainittakoon, että nämä kapakat ovat noin 3-4 kilometrin päässä toisistaa. Ei siis ihme että... enkä minä missään nimessä halua selittää mikä tässä vitsi on. Itehän senkin keksitte, senkin vekkulat!
Mikis, ja muutkin, eivät minua puhtaat kirosanat ärsytä, sillä ärräpää paikallaan sulostuttaa puheen ja ilahduttaa mielen! Itsekin täräyttelen sopivan tilaisuuden tullen, varsinkin nyt vanhemmiten, kun alan vapautua monenlaisesta turhasta tekeytymisestä.
VastaaPoistaTässä kyselen enemmän sen perään, mitä yllättävässä paikassa putkautettu sananvalinta kertoo sanojastaan. Kun hyvin suvaitsevainen monikulttuurisuusälykkö puhuukin ”ryssistä”, rakoileeko hänen suvaitsevaisuutensa? Onko se ollukin vain imago? Kaksinaismoralismi - sitä haluan ampua.
Muuten, nyt en malta itse olla poikkeamatta hetkeksi aiheen ulkopuolelle, niin kutkuttavan uutisen luin lehdestä syödessäni vaatimatonta vegeateriaani äsken. Nimittäin vihreät aikovat esittää äänestysikärajan laskemista 15 vuoteen. Ja kansanedustajaksi päästettäisiin jo 15-vuotiaat.
Herää kysymys, että miten 15- tai 16-vuotias voisi olla vastuussa maan asioista, kun hän ei ole rikosoikeudellisestikaan vastuussa ja nauttii lapsilisää..... ja käy koulua...
Äänestysijän laskeminen 15 -v. tasolle on täysin järjetön idea. Uskon että he tietävät sen itsekin, vihervessarit. Kyse on ehkä - en onneksi tiedä että onko näin - heidän nuorisojärjestönsä saunaillan ideasta? Ei sev väliä. Jos kyse olisi pokeerista, nokittaisin: miksei muka jo 12 -v ikäiset tiedä mistä on kyse? Mistä sinä sen, vanha homeinen mulkku, tiedät etteivät muka tiedä?
PoistaSitä paitsi eikös ne kokoomusnuoretkin pohtineet sitä että "mitä enemmän köyhiä hyyssätään, sitä enemmän ne siittää maailmaan epäonnistuneita yksilöitä"... Ts. kaikki sosiaaliavustukset pitäisi minimoida, parasta olisi jos ne saisi miinuspuolelle.
Mitäs minä, biologina, eri mieltä olisin? Kaikki mikä heikentää ihmisten olemista tällä planeetalla on muulle luojakunnalle hyväksi.
Saunan lämmittäminenkin on tuhoisaa ilmastolle - viittaan tutkimuksiin. Ei ihme, että Linkolakin saunoi viime viikolla viimeisen kerran, niin kuin hän sanoo.
PoistaMeillä maalla on hirveä saunan katku koko rannikolla Pyhämaalta Rihtniemeen kesäiltaisin lauantaisin, kun varstat huiskivat niin että lätke kuuluu Ruotsinmaalle asti. Tai ainakin Sandbäckin hyljesaarille. Yksikin pihi sukulainen polttaa saunanpesässä kaikkea mikä palaa, sukkahousuista kyllästettyyn lautaan asti.
Lyhyt kysymys vihreille, palatakseni aiheeseen, josta siis sopii poiketakin:
PoistaMiten vihreät perustelevat sen, että 15-vuotias on kykeneväinen kansanedustajan vastuuseen maan asioista, mutta ei ole samaan aikaan pätevä kantamaan oikeullista vastuuta?
Kunpa joku vihreä vastaisi!
Saunan lämmittämisessä on kyse pienhiukkasten pääsystä ilmakehään, vaarallistahan se on, niinkuin kaikki mitä ihminen tekee. Tässä mitään uutta ole?
PoistaYhteiskuntaa voi muuttaa vai muuttamalla sen rakenteita, kaikki muu on hippihörhöylyä. Jos idea on hyvä, mutta toteutuskelvoton, se on paska idea. En ihannoi järjettömyyksiä vaikka ne olisivat kuinka ihania tahansa. Jos katsoitte - jota epäilen - eilen Krzysztof Kieślowskin (oi, miten ihana puolalainen nimi!) elokuvan "Sattuman kauppa", käsitätte sen verran mitä käsitätte. Kieślowskin elokuvia näkee Yle Areenassa vielä 30 vrk. Hän ei ketään päästä rainoissaan vähällä, hän on harvoin samaa mieltä kuin me katsojat. Koska Ei todellisuus ole sitä miksi sen uskomme, ei ikinä, siksi poliitikot ovat aina väärässä. Ja tapahtumat tapahtuvat aina "vinossa". - Kukapa poliitikko ei haluaisi olla oikeassa, oikeassahan he haluaisivat olla kaikki, mutta ei heistä siihen ole.
Ajattelen näin. Siksi olen aika allapäin.
Hyvät elokuvat ovat hyviä. Jos televisiossa näytetään Kieślowskin "Lyhyt elokuva tappamisesta", toivon ettette katso sitä, että ette näkisi sitä, se on niin julma. - Kaikkia asioita ei tarvitse ymmärtää, ahdistavat vain mieltä, tämä elokuva on sellainen, ettei ahdistuksesta irti pääse. Ja ihan samantekevää on, käsitättekö mistä on kyse, vai ette.
Vihreiden esityksen syy ei ansaitse pohdintaa. Viistoista vuotiailla on parhaat esdellytykset sisäistää "tieteellisen" populistipuolueen hurmahenkisyys. Kun viisitoistavuotiaat äänestävät, vihreistä tulee suurin puolue ja insragram-tähti Börje Eliotista presidentti.
PoistaSyy ei ansaitsekaan pohdintaa, mutta esitys itsessään kyllä.
PoistaSe ei nimittäin ole mikään nuorisosiiven vappuidea, vaan vakavasti työryhmäpohjalta valmisteltu esitys, joka on osa puolueen tavoiteohjelmaa ja tulossa puoluekokouksen käsiteltäväksi ensi kuussa Vantaalla.
Samoin on toinenkin tavoiteohjelman esitys tulossa puolueväen käsittelyyn, nimittäin huumausaineitten käytön rangaistuksista luopuminen.
Vihreät haluavat luottaa nuoriin.
Ehkä tuossa saunan lämmityksessä ja puulämmityksessä on uutta se, ettei näiden päästöjen hiukkaspäästöistä ole kauheasti paasattu. Enemmän on kiinnitetty huomiota tehdas- ja liikennepäästöihin, vaikka puun polton päästöt Suomessa ovat melkoiset. Puulämmitystä on jopa ajateltu ekologisena vaihtoehtona.
PoistaSanna Ukkola/ Röba Stiller ongelmaa en oikein ymmärrä, mutta se johtuu ehdottomasta asiantuntemattomuustani. Ukkola jos on televisiossa, kanava vaihtuu sekunnissa. Stiller on tyhjä kuori, mies vailla ajatuksia. Suuruutensa oli aikanaan "kökkötraktorissa" ja siihen se jäi. Kanava vaihtuu, kun Ruba esiintyy.
VastaaPoistaUkkolan ja Stillerin risteytys? - Radion ei visuaaliseen mediakenttään televisiota paremmin sopiva tyhjäpää.
Kieslowskin värit olen joskus nähnyt ja niissä ihanan Juliette Binochen. Olin Facebookissa ihailijanaan. Postitti aivan järjettömän huonoja ja tuhruisia valokuvia, mutta minä tykkäsin niistä kaikista, tuhansien muiden lailla.
VastaaPoistaFacebookissa minun pitää vähän rauhoittua. Kaupat usein arpovat kommentoijille jotain krääsää, joskus parempaakin tavaraa. Jotkut facekaverini vastaavat jokaikiseen näkemäänsä. Lupaan (ehkä)lopettavani sellaisiin arvontoihin kommentoinnin tyyliin: "Jos tänne lähetätte, niin soitan poliisille!"
VastaaPoistaOlen vankasti sitä mieltä, että pitäisi palata siihen vanhaan hyvään malliin, jossa ääniä on veronmaksun mukaan. Jos jää saamapuolelle, niin äänioikeutta ei olisi. Tulisi vähän ryhtiä tähänkin touhuun.
VastaaPoistaLisäksi äänestysikä pitäisi nostaa vähintään kolmeenkymppiin. Sitä nuoremmat eivät oikeasti vielä ymmärrä näitä asioita - kuten olette varmaan huomanneet.
Naiset saisivat tietysti äänestää, mutta vanhatpojat eivät.
Peukku! Etenkin äireen kanssa asuvilta peräkammaripojilta kiellettäköön ankarasti äänestyskoppiin yrittäminenkin. Saamapuolelle jääville sallittakoon punaisen viivan veto, joka tarkoittaisi ääntä suurveronmaksajalle.
PoistaMinä nostaisin äänestys ikärajan ainakin viiteenkymppiin. Kansanedustajat puhuisivat vain omista sairauksistaan paatoksella, vertailisvat niitä ja pistäisivät nuorison, paljon huonomman kuin me itse silloin, kuriin ja järjestykseen.
PoistaTeemalta tulee lauantaisin Kieslowskin elokuvia, Veronikan kaksoiselämää on tullut jo ja nyt viimeksi Sattuman kauppaa. Olen jo teini-iästä lähtien ollut kallellani puolalaiseen kuvataiteeseen ja elokuviin, enkä osaa sanoa miksi. Kirjoitin lukiossa jopa aineita, joissa keskushenkilö oli puolalainen. Muistan opettajalta punakynäkommentin aineeni reunassa: Miksi tämä verhoutuminen puolalaiseksi? - En osannut vastata. Jotain siinä kuvailmaisussa oli mystistä ja psykologista, ja muotokieli julisteissa oli omaleimaisen modernia ja mustaa ja punaista, väkevää viivaa.
VastaaPoistaranskanlipun värejä nämä ovat, sininen valkoinen ja punainen, ei sillä merkitystä enempää ole. Kieslowskin elokuvat ovat Kieslowskin elokuvia. Ei niitä katsellessa tarvitse miettiä onko tämä totta vai eikö ole, koska hän ei muuta käsittele kuin totuutta. Ympäristö vain välillä on erilainen, samoin ihmiset, sillä mitään merkitystä ei ole. Paskiaisia olemme kaikki... harvat tajuavat sen, monet eivät, keskiluokka on sitä mieltä että "ei tässä järjestelmässä mitään vikaa ole". Ei olekaan, koska kuolemme kaikki. Se on sympaattinen juttu se, meistä ihmisistä jää mieleen ehkä Bach, ei muu. - Kummallisia muurahaisia olimme me muut ja hyödyttömiä, off tietysti.
VastaaPoistaIinekselle: puolalaiset ovat "omaleimaisia". Samaa kai polskit meistä suomalaisista ovat mieltä. Ehkä siitä tämä yhteinen viehkeys?
PoistaTapsalle taas sanoisin että: no, no...
... olen täysin samaa mieltä kuin sinä. Eikun ihan oikeasti! (Itse ajattelin että ihmisten pitäisi syntyä vähintäin 30-ikäisinä. Silloin tajuaisivat mistä on kyse. Mutta koska ihmisten syntymäikää... ei voi tolla lailla manipuloida, niin... antaa olla si. Kurppia ovat he. Jotka eri mieltä ovat. (Ps. En tiedä mitä Kurpat ovat... toivottavasti jotain ovat kumminkin.)
Puolasta minulle ei tule mieleeni muuta kuin Archie Bunkerin kotipolakki ja 70-luvun raportoitu kurjuus kyseisestä maasta. Niin ja broidi toi meriltä heidän rahaansa, zlotyja, jotka olivat ihan oikean rahan näköisiä, mutta niillä ei saanut mistään mitään.
VastaaPoistaNo jaa, muistan minä muutakin. Solidarnos oli lukioaikani suuri sankari. Sen johtaja Lech Walesa kertoi myöhemmin, ettei ole lukenut yhtäkään kirjaa. Walesa ei puhunut filosofiaa, eikä muuten fiksuja, jokaisessa filmiotoksessa hän oli kuitenkin erittäin tarmokkaan näköinen, tekijämiehen perikuva. - Meni, teki ja sanoi. Varmaan myös häneltä Greenpeace oppi kuvan mahtavan kusettamisvoiman.
Walesaan olen uskoni menettänyt vuosikymmeniä sitten, kreivi Ylermi Lindgren varustettuna vittumaisella luonteella. Höpöjätkä.
Tietysti voi oikeutetusti sanoa, että Walesa muutti maailmaa ja sai vyöryllään jopa pahuuden valtakunnan, neuvostoliiton, kaatumaan. Sellaisia ne sankarit ja suurmiehet ovat, - mulkkuja muuten, mutta oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Poistahyvä riku, olet oikeassa! harvinaisen oikeassa. tästä kyse on.
PoistaMinun sankarini on Jack London. London oli sosialisti aikana, jolloin se oli USA:ssa mahdollista. Hän oli työväensankari, lapsesta asti kovaa töitä painanut. Kouluttautui aikuisena, koska halusi oppia kirjoittamaan, jätti yliopiston kesken, koska piti sitä jonninjoutavana. Lapsityöläisestä miljonääriksi, kuoli kai juomiseen neljäkymppisenä.
PoistaWikipedia ilkeilee Londonista: " mutta hänet on sijoitettu myös äärioikeistoon valkoisten ylemmyyttä korostavien ja sosiaalidarwinististen näkemystensä vuoksi." - Tuon lauseen kirjoittajalle purukumi palkaksi, sen saa periä minulta, ei ole käytetty. Myönnän sen kuin kunniamerkin, liimaan otsaan ja torvisoitto törisee.
Yle Areenassa vielä pari kuukautta olevaa Londonin kaksiosaista elämäkertaa suosittelen katsottavaksi kaikille.
Sara Hildén ei ole sankarini, mutta hänestä kertova ohjelma Areenassa oli tavattoman mielenkiintoinen sekin. Lumppukauppias, rättitirehtööri, rahantekijä, joka oli naimisissa taidemaalarin kanssa. Taidemaalari erosi Sarasta, Saran sydän olisi murtunut, jos hänellä olisi ollut sellainen. Sara kuppasi omistukseensa jokaikisen ex-miehensä taulun jo hyvissä ajoin. Perusti niiden ympärille nimeään kantavan säätiön.
PoistaOlosuhteet määräävät ihmisen todellisuuden, tämä on marxismia, mutta pitää siitä huolimatta paikkansa. Mutta koska kykynne ymmärtää teoreettista filosofiaa - enkä nyt tarkoita sinua, Rauno Räsänen, että voit lopettaa muniesi kaivelun - niin, koska ette ymmärrä mitään, turha minunkaan on mitään puhua. (selaa muistiinpanojaan. joita on tehnyt) Niin, koska ymmärrätte teoreettista filosofiaa yhtä vähän kuin minä, on kaikille osapuolille sekä tarkoituksenmukaisinta että myös hyödylisintä lopettaa keskustelu tähän. (paukauttaa nuijalla pöytään ja lopettaa) aette ymmärrä teoreettist filosofiaa - tai "ymmärrätte ja ymmärrätte" yhtä vähän kuin minä, niin konkretisoidaanpa tämä asia.
Poista(konkretisoi)
Ihminen ei millään puolueorganisaation tasolla pääse mihinkään, siis ylöspäin, ellei hän ole itsekäs ja vittumainen ihminen. Täytyypäs olla! Siis "vittumainen" ihminen siinä mielessä kuin narsistit ovat: kauheen ystävällinen sulle edessäpäin -- sun ihka paras ystäväs! - mutta takanapäin puhuu ihan muuta. Niin kuin kaikista muista. Eli on Törkymöykky. Ihminen, joka pääsee valtaan, hänellä on paljon ruumita takanaan. (Jotka jotkut siellä verisesti vielä kouristelevat. Ja jotkut vielä sanovat hiljaa 'armoa'...)
Tai ei asiat aina näin synkkiä ole. Vaikka useimmiten ovat. Koska sitten kun pääset valtaan (puoluessasi kun olet ensin likvidoinut pahimmat kilpailijasi - OUTSH AH OI AUCH VOI VITTU) niin olet mitä olet, tunkion päälle päässyt kärpäs-herra. Mutta olet oppositiossa suuremmassa systeemissä, so. mitättömän pienen puolueen puudeli joka räyskyttää ja räyskyttää, ja välillä näyttää kulmahampaitaan... Mitäs si, mihis si? Kaikki vaan kun unohtavat sut... Lempeintähän olisi, meille kannattajillesikin, että kualisit.
Mutta jos... tota noin... tilanne olisikin toinen - sinusta riippumattomista syistä - ja sinut (sattumankaupalta) valittaisiin nykyhallitukseen (tai ylipäälliköksi 1918), selvittäisit kaikki sotesotkut plus muut plus vieläki muut ja sulle alettaisiin äkkiä HURRATA... kuten sillä sattumlta hengissä Venäjältä tänne tulleelta tsaarinarmeijan kenraalille... Joo.
Siinä mielessä siis, ikävä kyllä, olen aika kallellaan uskontoihin... että Joku (mulkku?) täällä heittelee näitä arpakuutioita, jonka mukaanme täällä
(virke keskeytyi. kun mua alkoi vituttaa)
Asuin Tampereella monta vuotta. Koin sen kotikaupungikseni. Sara Hildeenin taidemuseon ohi kävelin usein, koskaan en uskaltanut mennä sisälle. En tiedä miksi? Tykkään taiteista. Mutta ehkä pelkäsin sitä, että pelkäsin.
Poista
PoistaTurussa, Läntisellä Rantakadulla oli joskus Amos Anderssonin taidemuseo, valkoisen kivimuurin takana. En uskaltautunut minäkään koskaan ovesta sisälle, niin suljetulta kulturellin taideväen miljööltä se vaikutti. Sen sijaan vähän matkan päässä oli Turun kaupunginteatteri, joka kävi minulle tutuksi, lämpimäksi paikassa. Oli aikoja, että kävin katsomassa melkein kaiken, mitä se esitti, myös pienen Sopukka-puolen näytelmät. Istuin usein edessä, ja näyttelijät olivat melkein kosketuksen päässä.
Ja kävin kyllä Turun taidemuseossa Aurakadulla, korkealla mäellä. Se oli avoin ja kutsuva paikka, sinne uskalsi mennä muiden mukana. Täällä Pikkukaupungissa käyn aina kirjaston näyttelyissä yhdessä salissa. Milloin tauluja, milloin valokuvia, joitain tilateoksia ja muita häkkyröitä. Kirjoitan jopa vieraskirjan palauteosioon palautteita. Niitähän on hauska muutenkin antaa, sillä joku ne aina lukee. Viimeksi kirjoitin palautteen marketin palautelappuun: Lisää pieniä ostoskärryjä, ovat kätevämpiä kuin isot. Kiitos näistäkin mitä on. - Vielä ei ole tullut lisää pieniä kärryjä.
Tässä männäviikolla kävin Toivakassa ja kävin katsomassa Toivakan kirkon maalauksia. Kun aikoinaan, muistan, olivat maankuuluja ettei tollaisia saa tehdä. Että esim. Jeesus on esitetty (= maalattu) Elvikseksi. Ja oli siellä Apostelioitten joukossa muitakin rokkihemmoja ja pari mimmiäkin. Muistan kun noista maalauksista kähistiin dinosauriksien aikana, 1970 -luvulla. Ottivat maalarilta eli Pellervo Lukumieheltä (rovastin pojalta) avaimenkin pois ettei pääsisi kirkkoon maalaamaan (= pilkkaamaan Jumalaa) noilla kattofreskoillaa. Mutta Pellervopa meni ikkunasta sisälle, kaikkine maalitölkkeineen, ja jatkoi.
Poistatoivakka
Ihan kivoja kuvia ovat, mielestäni, mutta eivät niin vaikuttavia kuin luulin. - Kyllä Paltaniemen ns. Kuvakirkko on vakuuttavampi! Eli hianompi. Siellä Pirukin irvistelee kuin Piru. Ja sanoo että naisilta taivaisiin pääsy on mahdotonta, ovat niin kiimaisia olioita että ei heitä tänne... ei, ei. Menkööt oikopäätä Helvettiin vaan! Koko hameväki.
paltaniemi
Jos olisin maalari, Pirun maalaisin Jyrki Kataisen näköiseksi. Kohtelias käytös, ainainen hymy naamalla ja pahat mielessä. "Voisinko ystävällisesti esitellä sinulle valtakuntaani", hän sanoisi, kun veisi jonkun raukkaparan helvetin hiilikaivokseen.
PoistaTämä taitaisi sopia puolestaan Antti Rinteen näköiseksi piruksi, joka tulee ja vie Suomen perikatoon kultapuuroa jokaiselle -lupauksillaan, vai mitä?
PoistaAntti Rinteen minä maalaisin Jeesukseksi. Alttarityöhön kuvaisin temppelin rahanavaihtajien pöytien kaatamisen. Jykevä leuka, riski mies, Jeesus antaisi väärintekijöille turpaan oikein kunnolla. Nyrkki viuhuisi ja syntinen veri roiskuisi.
PoistaHehee, arvasin! Ja sitten seuraavaan tauluun, jossa Tytti Tuppurainen ja Tuula Haatainen pesevät Antti Rinteen jalkoja ja voitelevat ne nardusöljyllä. Heidän veljensä Antti Lindtman kirjaa ylös uusia lupauksia seuraavaa sessiota varten.
PoistaEi suinkaan. Antin näköisen Jeesuksen jalkoja pesisivät Juha Sipilä ja Timo Soini. Heidän synnintuntonsa on suuri ja helvettiin heille varattuja ylilämmittäjien paikkoja pelkäävät.
PoistaYhdessä maalauksessa Jyrki Kataisen hahmossa oleva piru seisoisi kerrostalon katolla itsemurhakandidaatin vieressä. "Hyppää vaan, et sinä niistä raha-asioista selviä, ruokaakaan sinulla ei ole ja enkelit sinun jalkojasi joka tapauksessa kannattavat."
Olihan siinä Kataisen hallituksessa yhtä paljon demaris- kuin kokoomusministereitä, mutta niin vaan mentiin laskevien käyrien tahdissa. Että kaipa siinä osuutensa oli valtiovarainministeri Urpilainen-Rinteellä. Vaan eihän siitä takkia tullut, tuliko tuluskukkaroakaan.
PoistaUrpilaisen minä maalaisin oikein räikeästi meikatuksi Maria Magdalenaksi.
PoistaUrpilainen ei Kataiselta kieltänyt mitään, niin olivat kuin paita ja perse.
Tarkoitatko, Iines, Wäinö Aaltosen museota? Se on lähellä teatteria jokirannassa.
VastaaPoistaKahvion ovat säilyttäneet alkuperäisenä. Hieno.
Samuli
Mitä todennäköisimmin tarkoitan, koska itsekin ihmettelin asiaa tarkistaessani kartalta museon sijaintia. Oli vain Väinö Aaltosen museo, ei mitään Amos Anderssonin museota. Vain Helsingistä löytyi sellainen karttahaulla, suljettuna.
PoistaMistä kummasta Amos Andersson tuli mieleeni juuri tämän museon kohdalla? Eihän sellaista varmaan koskaan ole Turussa ollutkaan?
Olen hämmentynyt. Luin kaikkien teidän puheenvuorot ja ihailin niiden lennokkuutta ja varmuutta ja taitoa ajatella vaikka nurinpäin. uskottavasti. Kaikki asiat, mistä täällä on ollut puhetta, ovat minulle tuttuja. Mutta missä minun mielipiteeni? Mietin ja mietin, mutta mitään ei tule mieleen. Ei sitten mitään. Miksi minulla ei ole mielipidettä mihinkään asiaan? Hermostuttaa.
VastaaPoistaEhkä se johtuu siitä, että ajatukseni ovat liian liukenevia. Ennen kuin saan yhdenkään ajatukseni hännästä kiinni, se on jo poissa. Kaput. Ja uusi ajatus koettaaa työntyä täyttämään tyhjän tilan, mutta se alkaa tuntua kauhistuttavan sopimattomalta. Minun on pakko pysäyttää se, ennen kuin se aiheuttaa vahinkoa. Koetan äkkiä keksiä jotain parempaa. Ei onnistu.
Ai niin. Kun luin tuota Iineksen pääkirjoitusta (joka on hyvin ja ripeän tuntuisesti ajateltu) ja muistan että siinä puhutaan saunasta. Ja kuinka sen lämmitys aiheuttaa pienhiukkasia saastuttamaan ilmakehää maapallon ympärillä jonkun mielestä (en muista kenen), tuli mieleeni ajatus. Vieläpä siitä ihmeellinen, että muistan sen vielä. Se, mitä ajattelin siinä vaiheessa oli jotenkin näin: Onneksi meillä on sähkösauna. Ei tarvitse kuin nappia painaa, se lämpiää n. 10 minuutissa. Ja nyt, kun pääsin ikäänkuin ajatusteni kyytiin, muistan myös sen runon sieltä alusta.
Sehän tuntui hyvältä! Ja Iines tietysti nyt ajattelee: taas se kehuu minua. Minä (vihaisesti): En kehu. Se on ajatus. Silloin minä vielä osasin ajatella! Mutta nyt. NOTHING.
Noh, minä kyllä poltan puuta mökin hellanpesässä ja saunanpesässä sekä takkahuoneessakin. Täällä kaupungissa tietysti sähkö pelaa. Tykkään puunpoltosta, se luo lämmön ohella tunnelmaa. Puut ritisevät, kun osuu tervainen tai pihkainen paikka. Ellei ole helle, panen joka aamu hellanpesään valkean, vaikken hellalla ruokaa laitakaan tai keitä mitään. Mökillä on tarpeelliset koneet ja kojeet kahvikoneita myöten, nyt myös kapselikone. Tykkään mukavuuksista. Pyykkikone puuttuu, koska vessa on aika pieni.
VastaaPoistaAsuin pikkupoikana Linikkalan kansakoulussa. Siellä oli totanoin puilla lämmitettävät uunit, sellaiset kakluunit, jos tiedätte? Tai vaikka ette tietäisikään niin oli silti. Piti olla tarkkana ettei vetänyt hormin peltejä kiinni ennen kun kekäleet oli sammuneet, le Rouge et le Noir. Kerran, kun uuni oli täynnä punaisia kekäleitä, heitin sinne ilmatorjuntakonekiväärin ammuksen (20 millisen) ja löin uuninluukun kiinni, ikään kuin se mitään olisi auttanut, ei auttanut. Kauhee pamahdus vaan kuului, luukku lämähti auki ja kekäleet lensi pitkin makuuhuonetta. Mää menin ihan kauhuiseksi ja huusin "äiti, tuu auttaa mua, tää kämppä palaa"... Tulihan äiti, oli niin vihainen ettei edes torunut mua, sammuteltiin vaan niitä kekäleitä. Lattiaan tuli silti monta kymmentä mustaa rinkulaa. Isä kun tuli kotiin, ihmetteli että "ohoh, mitäs tälle lattialle on tapahtunut?" Saunaahan siitä tuli, siis selkä-s.
VastaaPoistaKiva kuulla välillä Liisun (vihaista) ääntä!
Se remmi tiesi paikkansa!
PoistaKyllä. En muista koska olisin saanut turhaan selkäsaunaa. Muutaman kerran tietysti pelastuin, kun olin ovela kuin kärppä, enkä jäänyt tihutöistäni kiinni. (Hihittelin vaan hiljaa peiton alla itsekseni. Kun piti muka nukkua.)
PoistaKerran kesämökillämme - jossa me pojanvintiöt nukuttiin yläkerrassa - niin tein lakanoista sellaisen köyden (semmosen kun vangit vankilassa tekevät kun lähtevät litomaan) ja sen avulla pääsin maahan. Ilmakivääri mulla oli mukana ja 50 panosta. Oli yö, kesäyö, aika valoista siis, ja hiivin naapurimökkien luo. Räiskin niitä ilmakiväärin lyijymöttejä niitten ikkunoihin, NAKS NAKS vaan. Leikin että olen Simo Häyhä. Yhdessä mökissä, kun aikani olin sen ikkunaa räiskinyt, tuli ukko ulos ja katseli ympärilleen. Minä olin metsän suojassa ja ammuin sitä ukkoakin, mutta kai ohi, kun se meni takaisin sisälle. Aamuyöstä minäkin menin takaisin kotiini. Vähän oli hankala silpata sitä lakanaköyttä ylös, mutta kyllä se onnistui, koska olin urheilullinen nuorukainen. Poitsu parhaassa iässään.
PoistaPs. Vähän myöhemminhän, ja silloin oli talvi, minä kiipesin Lahden Radiomastoon - niistä toiseen. Tai yritin. Se oli surullisempi juttu se.
Radiomastoon kiipeämisen olet joskus kertonut, mutten sitä oikein muista, kerro uudelleen!
PoistaJoo, kyllä, miksen kertoisi. Mutta nyt olen niin väsynyt että menen maate. Nämä kirjaimet eivät enää tottele sormenpäitäni, mendxo8vhfdvnddtrthh ihan fjhffddkjd...
Poistaystävällisin terveisin, riku
Ainakin jutussani Saudeissa huivipakko on kommentissa 30.12. klo 23.44 tarinaa siitä, miten muuan eräs kiipesi Forssan kirkon katolle ja Lahden radiomastoon.
PoistaSiis linkki mukaan:
Poistahttps://i-iines.blogspot.com/2017/12/skandaali-saudeissa.html
Korkeat paikat eivät koskaan ole olleet minun lajini. Nuorena olin töissä varastossa, jonka katto oli jossain neljässä- tai viidessätoista metrissä ja trukki nousi lähes yhtä korkealle, kuski myös. Pelkäsin alussa niin saatanasti, kun trukki huojui tavaroita kuormalavalle lastatessani. Äkkiä siihen tottui, mutta hyllyapinaksi minusta ei ollut. He olivat sellaisia, jotka tavaraa paremmin saadakseen kiipeilivät ylähyllyillä. Työturvallisuusmääräyksiä tietysti rikkkoivat, mutta ihailuni ansaitsivat.
PoistaOsallistuin projektiin, jossa hallin katon putkilamput pestiin. Otin lamppuja irti katosta ja pyyhkäisin ne rätillä. Nykyään huimaa jo kävellessä, vaikken kovin pitkä olekaan.
Broidini kiipeili puisen hyppyrimäen poikkipuilla, ihan stanan korkealla. Minä pelkäsin ja olin kusta housuihini. Enää sekään ei uskaltaisi. Ja toinen broidini roikkui käsillään kuudennen kerroksen parvekkeelta. Hyi stana ne temput!
Poista
PoistaMinua on huimannut siitä lähtien, kun maalasin niska vinossa katse ylöspäin saunan verannan kattoa kädet korkealla. Päälle maalasin vielä yli jääneellä punamullalla liiterin takaseinän häikäisevässa suoraan paistavassa auringossa, jälleen niska kekassa ylöspäin. Seuraavana päivänä, kun katselin antiikkimyymälässä vanhaa kattolamppua, maailma keikahti ja heitti nurin, ja oli istuuduttava. Asentohuimaus, hyvänlaatuinen, on sinänsä vaaraton ja tavallinenkin vaiva, mutta akuutissa vaiheessa se on yhtä helvettiä, kuin olisi keinuvalla laivalla myrskyisellä merellä. Vaiva johtuu korvasta, ja asettuu asentohoidolla.
Mutta edelleen meikäläistä huimaa jo parvekkeella alas katsoessa. Oli hieman haastavaa maalata viime keväänä taloyhtiön talkoissa varastokoppien katon reunalistoja ja seiniä ylhäältä. Moni nainen ei maalannut itse, mutta minäpäs maalasin ja hyvin maalasinkin.
Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista. Illan tullen sanoo hän: nyt mua huimaa, lähden ryyppäämään. Tämä minulle tuli mieleeni elokuvan "Mies joka ei osannut sanoa ei", maalarista, Jukka Sipilästä. Tosin roolihahmoaan taisi ryyppäämisen verran huimata jo työaikana. Salvessa näin kerran Jukka Sipilän, Pekka Laihon ja monia muita. Höristelin korviani kuullakseni kovaääniset juttunsa, mutta nyt en muista niistä mitään. Hauskaa heillä oli, niin kai minullakin.
PoistaTilasimme Salvessa silakoita muusilla, koska niin täytyy tehdä. Maistuivat ihan silakoilta muusilla.
Ihan aina en ymmärrä suomalaisten lohi-innostusta, kun meillä olisi oma arvokala silakka. Sitä väheksytään, vaikka se on selkeästi parempi kala mm. ulkomaalaisten ruoka-asioitten päälle ymmärtävien mielestä.
PoistaAina meillä väheksytään omaa ja pidetään ulkomaista parempana. Goya-marjakin
on niin trendikäs bodypumppauksen pintapiireissä, vaikka mustikka, karpalo ja lakka kävelevät sen yli ravintoarvossa ja maussa mennen tullen.
Ai kun on ihana paasata.
Silakka oli ennen halpaa, nyt sen kilohinta lienee samoissa kullan kanssa. Kirjolohta, merten broileria, saa aina halavalla ja se pistää halavalla.
PoistaYksi hienoimmista elokuvista on Siiri Angerkosken viimeiseksi rooliksi jäänyt Aliisa. Syöpää Siiri sairasti jo kuvauksissa. Minulle tulee itku vielä nykyäänkin, kun televisioelokuvaa katselen. Kansaneläkeläisen kohtalo Kekkosen ja maalaisliiton Suomessa.
Olen nähnyt Aliisan montakin kertaa. Nimenomaan Angerkosken eläytymisen takia vavahduttava elokuva, unohtumaton. Myös tarina sinänsä on sydämeenkäypä.
PoistaVaan eipä kansaneläkeläisen surullisesta osasta yksin Kekkosta ja kepua käy kiittäminen. Kyllä tuolloin vuoden 70 molemmin puolin oli kymmenen vuoden aikana peräti neljä eri demarihallitusta puikoissa, nimittäin Paasion I ja II, Koiviston ja Sorsan. Ja aika oli radikaalin vasemmiston kulta-aikaa ja hippien marssia. Että heitäkin passaa kansaneläkeläisen osasta tuolloin kiittää.
PS Tuolloin ehkä laulettiin ja keskusteltiin enemmän kuin tehtiin. Ja oltiin vähän enemmäm duunarin kuin kansaneläkeläisen asialla. Kaikkein kurjin oli hiljainen siirtotyöläinen, jota juna kuljetti kohden orjatyötä. Häntä piti opettaa. Ei siinä aliisoja paljon huomattu.
PoistaKiitän Rikua. Ilman hänen laittamaansa suoraa linkkiä olisi Aliisa jäänyt minulta näkemättä, niin mukavuudenhaluinen olen. Aliisa on hämmästyttävän uskottava ja antaa kasvot yhdelle joukkoon "vanhat ja köyhät" kuuluvalle. Mutta minkälaiset kasvot? Aliisa ja hänen ystävänsä, toinen vanhus, ovat hyvä esimerkki ystävyydestä, joka kestää pahimmassakin tilanteessa. Ensin meinasi itkettää, kun sitä filmiä katseli. Mutta lopuksi kuitenkin jäi hyvä mieli, kun tajusi, mikä tässä maailmassa ja ihmisuhteissa on tärkeämpää kuin raha ja hyvä toimeentulo. Ystävyys ja halu auttaa.
VastaaPoistaSiitäkin filmi oli hyvä, että siinä esiintyvät ihmiset, yleisönpalvelijat, olisi voitu tehdä inhottavimmiksi ihmisiksi, mutta tässä he tekivät työtään melko asiallisesti, tajuamatta vain tilannetta, joka päähenkilöllä oli. Ulkoistivat itsensä pystymättä paneutumaan sen kummemmin asiakkaansa tilanteeseen.
Aliisa ja hänen ystävänsä käyttäytyivät mallikkaasti siten, miten he suhtautuivat vaikeuksiinsa. Nykyisin tilanne on varmaan erilainen. Yhteiskunta on nykyisin syntipukki tapahtui mitä tahansa. Sitä syytetään ja haukutaan, sitä vaaditaan auttamaan joka asiassa.
Aliisa edustaa hienoa vanhankansan ihmistä. Ei solvaa, ei räyhää, on joka tilanteessa kohtelias, kiittää ja kärsii vaivansa. Kai meillä olisi oppimista, jos joutuisimme kärsimään samoin kuin hän. Osaisimmeko edes auttaa ystäväämme, jos sellainen meillä olisi. Se toinen vanhus oli hyvä ihminen. Ainakin minun pitäisi ottaa hänestäkin oppia.
Kiitos itsellesi, Liisu. Elokuvasta vakuuttavan tekee Siiri Angerkosken tummanpuhuva hahmo, syövän runtelemana kauhistuttavasti laihtunut, ei lainkaan se rehevä ja rempseä ihminen, jonka olimme tottuneet näkemään. Lisäksi, kuten sanoit, Aliisan hahmon hiljainen, nurkumaton kärsimys. Kaiken hän ottaa vastaan tottuneesti ja nöyrästi, tietää oman pienuutensa tämän maailman ja sen isojen rinnalla. Aliisa edustaa minulle vanhan kansan ihmistä, näen samoja piirteitä kuin paljon kärsineessä isoäidissäni. Isoisäni joutui kai taposta vankilaan ja kuoli sinne, äitini ei ole koskaan puhunut asiasta. Isoäitini sairasti jo nuorena syövän, josta selvisi sen aikaisten hoitojen huonoudesta huolimatta. Aliisa ei ole sillä lailla uskovainen, minun isoäidilläni oli vakaa luottamus Jumalan siunaukseen ja armoon, siitä hän sai voimaa ja iloa. Yhden broideistani hän otti kasvatettavakseen ja elätettäväkseen, vaikka kansaneläkkeellä kituutti. Jotenkin ruoka riitti ja televisonkin sai broidiani varten ostettua siihen pieneen hellahuoneeseen, jossa asustelivat kahdestaan. Olin kymmenen tai yhdentoista, kun isoäitini kuoli, hänen muistonsa ei häviä päästäni niin kauan kuin elän.
PoistaKirjoitat kauniisti omaisistasi. Se kertoo paljon myös sinusta itsestäsi. Nykyään, kun erotaan niin helposti, voi mummoja ja vaareja olla jollain lapsella niin monta, ettei hän tiedä, kenestä mummosta tai vaarista hänelle puhutaan. Itse olin kaksivuotias, kun oli mun mummon hautakaiset. Hänestä minulla ei ole mitään muistoa. Toinen mummo asui kaukana ja vain kerran hän oli meillä käymässä. En muis
Poista... tuo keskeneräinen viesti on kirjoitettu n. kaksi tuntia sitten ja jäi siihen jököttämään, kun sattui välikohtaus. Huoneeseen jossa istuin ilmestyi yhtäkkiä vieras, vanha mies. Pihaovi oli auki ja siitä hän oli tullut sisään. "Täältäkö sitä olutta myydään, minä ostan", hän sanoi. Ihmettelin ja sanoin ettei voida myydä, kun sitä ei ole. Hän istui tuoliin ja kysyin mistä kaukaa hän on tullut, sanoi paikan, jota en tiennyt. "Minun tekee kovasti mieli olutta", hän vaan toisteli, eikä tehnyt poislähtöä. "Mistä sitä saa?" Ei hän ollut mitenkään pelottava, eikä humalassa, mutta kasvojen ilmeestä näki, että jotain oli vialla. Kysyin oliko hänellä perhettä vai asuiko hän yksin. "Siitä on monta vuotta kun vaimo lähti" hän vastasi. Ja alkoi puhella levottomia ja alkoi taas kysellä mistä saisi olutta. Mietin miten saisin hänet lähtemään. Tarjosin kyytiä hänen kotiinsa. Mutta kävi ilmi ettei hän muistanut missä päin asui. Aloin epäillä, että hän oli yksin harhaileva muistisairas, mutta mitä sellaisen kanssa pitäisi tehdä, en siinä hädissäni keksinyt. Ja mun mies tuli kotiin ja kerroin että olutta vieras ostaisi jos sitä olisi. Mies sanoi vievänsä hänet lähimmälle bussipysäkille, ja iloisena mies lähti hänen mukaansa kuullessaan että pääsisi paikkaan, jossa olisi olutta tarjolla.
PoistaKun jälkeenpäin puhuimmme tästä odottamattomasta vieraastamme, ja kerroin että epäilin että hän oli muistisairas, mies kävi mutkan pysäkillä, mutta bussi oli mennyt ja mies kadonnut. Ja meille tuli kauhun tunne, kun pohdimme, mitä meidän olisi pitänyt tehdä sen sijaan että lähetimme hänet tuntemattomille teille, jossa hänen rahansa, jota hänellä oli tukku mukana, ryöstettäisiin, ja mitä hänelle itselleen tapahtuisi, sitä ei uskallettu edes ajatella. Miehen mielestä olisi pitänyt soittaa hätänumeroon ja kysyä neuvoa. Koko ilta on meillä nyt pilalla. Mutta kun ei tiedetty mikä miestä vaivasi, enkä hänen läsnä ollessaan viitsinyt hienotunteisuus syystä kertoa epäilyäni.
Voi saamari. Mitä tuli tehtyä! Oltiin me tyhmiä. Missä se mies nyt on. Tunne, että pitäisi lähteä etsimään.
Kun tulin tänne auki jääneelle koneelle sitä sulkemaan, lähti tuo keskeneräisen viesti, vaikka tarkoitus oli se poistaa. Ja nyt sitä sitten vielä tässä selittelen.
Juuri näin se menee, tämä nyt vireänä oleva polvi syyttää aika helposti yhteiskuntaa ja tukien puutetta lähes kaikesta.
VastaaPoistaEsimerkiksi tänään luin Hesarin keskustelua siitä, että opettajan koulutus ei riitä enää tilanteiden hallintaan Vantaan kouluissa. Tunnit ovat kaaosta, melua, kurittomuutta, ja oppilaat eivät opi alkeellisia perustaitojakaan.
Perässä seuraavassa keskustelussa moni syytti hallitusta ja leikkauksia. Vaadittiin lisää rahaa, vaikka rahastahan tässä ei ole kyse opettajienkaan mielestä. Rahalla ei kouluihin laatua saa. Kyse on isommista asioista.
Muistelen, että parhaat opettajista joiden oppilaana olen ollut, ovat pitäneet pelkällä katseellaan järjestystä ja oppimisrauhaa yllä luokassa ja myöhemmin luentosaleissa, mutta nykyään kaiken sen mukaan, mitä ole kuullut ja sinä Iines olet kertonut tyttäresi kokemuksista on varmaan mahdotonta saada innostusta ja työrauhaa säilymään, vaikka olisi kuinka hyvä ja karismaattinen ope ainakaan luokassa, jossa on eri tason oppilaita ja niitä, jotka eivät ymmärrä edes puhetta. Mahtaa olla painajaismaista työskennellä sellaisessa luokassa, vai onko enää luokkiakaan, tainnut muuttua koko opetustoimi peruskoulussa.
VastaaPoistaVantaalla taitaa asua paljon juuri näitä maahanmuuttajia, joten siellä eri kulttuurit törmäävät toisiinsa. Ja mistä saadaan opettajia opettamaan opettajiksi valmistuvia nuoria. Toivottavasti kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen uudet käytännöt hallitaan molemmin puolin ja homma alkaa sujua.
PoistaVantaasta en ihan tiedä, onko siellä maahanmuuttajia enempää kuin Itä-Helsingissä tai Espoossa. Mutta fakta on se, että niissä kouluissa, joissa heidän prosenttinsa huitelee 50:tä, levottomuus on merkittävän suurta ja oppimista selkeästi estävää.
PoistaMyös jatkuva muutos häiritsee oppimisrauhaa. Ei hyvää pidä muuttaa ja korjata. Digivouhotus ja ilmiöhöösääminen on tuulihattujen propellinpyörintää, joka johtaa juuri siihen, että oppilas ei peruskoulusta päästessään aina osaa edes perustaitoja: sujuvaa lukemista, kirjoittamista ja laskemista.
Ja totta, opettaja tarvitsee auktoriteettia. Parhaat opettajat eivät ole kaveriopettajia, vaan luotettavia jämeriä aikuisia, jotka ottavat tarvittaessa ohjat käsiinsä. Lapsi, jonka mielen pahoittumista varotaan kuin ruttoa, on onneton lapsi.
PoistaSotkin tuonne väliin kommentoidessani aikajärjestystä ja vähän kai asioitakin (ant.)
PoistaMutta lisäisin vielä että viimeaikoina on jopa uutisissa alettu voimakkaasti korostaa päiväkotien merkitystä. Puhutaan varhaiskasvatuksesta, jota päiväkodeissa annetaan. On tutkittu ja todettu, että päiväkodeissa saatu opetus on parempaa kuin jos lapsi olisi kotihoidossa. Ensimmäiset 5 vuotta ovat lapsen kehittymiselle tärkeitä. Sinä aikana hän oppii enemmän ja helpommin kuin minään muuna kautena eläessään. Se on siis eräänlainen oppimis- ja kasvukausi, sanottiin.
Liisu, kyseessä oli Palkansaajien tutkimuslaitoksen ns. Lene-testi, joka pohjautuu muutamaan yksittäiseen testitulokseen.
PoistaItse varsinaisena epäilevänä Tuomaksena näen testin suorittajataholla olleen eturistiriidan, oman lehmän ojassa. Tällainen laitos haluaa taatusti edistää äitien taloudellista asemaa ja työssäkäyntiä, jolloin testin tulkinta jo sinällään asettuu kyseenalaiseen valoon.
Toiseksi kasvatusalan tieteelliset asiantuntijat ovat ehtineet jo torpata täysin heppoisena pidetyn testin tulkinnat.
Mm. emeritaprofessori Lea Pulkkinen sanoo testin päätelmien olevan hölynpölyä. Yksittäisillä poikkeamilla testissä ei ole hänen mukaansa painoarvoa, kuten nyt tulkinnoissa on tehty ja nostettu isoja otsikoita.
Pulkkisen mukaan useat tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaiden kehityksen kannalta kotihoito on myönteistä. Lapsen oma käyttäytymusen säätely kehittyy parhaiten varhaisissa läheisissä ihmissuhteissa, ei isoissa ryhmissä, joissa hoitajat vaihtuvat ja on meteliä.
Omana ajatuksenani sanon, että minua kylmää se, miten lapsen yli aina vaan kävellään. Mikään taho ei ajattele lapsen psyykkistä oloa ja normaalia rauhallista kehitystahtia. Kukaan ei kysy, mitä lapsi haluaa. Virkamiessuunnittelijat tietävät paremmin.
PoistaTärkeänä pidetään selkeitä teknisiä oppimisen merkkejä - ikään kuin niitä olisi kiire oppia jo vaippaikäisenä, jotta äidit vapautuisivat mahdollisimman pian työelämän nieluun rahaa takomaan. Lapset halutaan ulkoistaa pois jaloista laitoksiin meluisiin isoihin ryhmiin, joissa toki apinakin oppisi toistamaan temppuja, kun saa palkinnon. Vaan tuleeko apinasta tasapainoista onnellista apinaa tällä systeemillä? Sitä sietää kysyä.
Iines, perusteesi ovat uskottavia. Elämme hyvin ristiriitaista aikaa. Jokainen tarttuu asioihin ja puhuu niistä itselleen ja taustaryhmälleen sopivimmalla tavalla. Yleensä taloudellisella näkemyksellä on merkityksensä. Ihminen aletaan hinnoitella jo pienestä. Aiemmin iihmisiä, nuoria, jopa lapsia ja myös vanhoja, jotka elivät yhteiskunnan varassa myytiin markkinoilla kun ei ollut laitoksia, joihin heitä sulloa. Isännät ja emännät saivat aputyövoimaa tehtäviinsä kotona. Sitä isompi hinta, mitä riuskemman näköinen ihminen tarjolla. Kukaan ei tätä kauhistellut, sitä pidettiin itsestään selvyytenä, jopa hyvänä keinona saada autettua ihmistä, jolla ei ollut omaa kotia. Jos myytävänä oleva pääsi hyvään perheeseen, jossa häntä kohdeltiin ihmisenä, joskus jopa perheenjäsenenä, hän oli onnekas.
VastaaPoistaMiten nykyään? Tavallaan ihmisiä myydään edelleen erilaisiin työtehtäviin, tehtaisiin yms paikkoihin, joissa he joutuvat viettämään suurimman osan päiväänsä toisten käskynalaisina saadakseen palkkaa, hyvää tai huonoa, jolla elättää itsensä. Se on käytäntö, jota pidetään itsestäänselvyytenä ja hyvänä. Ne, jotka eivät "pääse töihin", heitä kutsutaan "työttömiksi" ja heidän elannostaan kiistellään.
Onko reilua, että nämä "työmuurahaiset" saavat työn tuloksista vähemmän, kuin ne jotka heitä "paimentavat". Ne, jotka työmaan "omistavat" korjaavat korkeimman potin. Ja heitä ylistetään yhteiskunnan tukiportaina. Näinkö toimitaan hamaan maailman loppuun asti? Tällaisiksiko ihmiset on luotu?
Joo, joo. Onhan niitä selityksiä. Mutta minusta tuntuu, että väkisin ollaan muutosten edessä. Jos lapsia aletaan pienestä valmistamaan joko työntekijöiksi tai työnjohtajiksi ja heitä koulitaan rahan palvelijoiksi, syntyy suuria ristiriitoja. Ehkä joku joskus keksii menetelmän, jota noudattamalla tasa-arvoisuus kasvaa ja lisääntyy. Ihmiset ponnistelevat yhdessä yhteisen päämäärän yhteiseksi hyväksi. Autetaan toisiamme voimiemme mukaan. Ei riidellä. Ei aiheuteta tahallaan toisillemme hankaluuksia. Kunnioitetaan toisiamme. Ja tuo yleisesti tunnettu sanonta "Puhalletaan samaan hiileen" toteutuu, vaikka näin metsäpalovaaran aikana, tuo sanonta ei liene ole paras mahdollinen.
Mut vielä mun tulee mieleen se eilinen vieras, joka nyt näin jälkeenpäin ajatellen oli selvästi yksin maailmaa kävelevä muistiharhainen. Miks me ei autettu häntä, otettu paremmin selvää hänen tilanteestaan. Miks me lähetettiin hänet vain eteenpäin. Enää ei voi muuta kuin toivoa, että joku toinen ihminen ottaisi hänet ja hänen tilanteensa selvittääkseen. Kai hän hengissä vielä kuitenkin on.
PoistaLiisu, tuo vanhus hieman aiemmassa kommentissasi oli minunkin mielestäni muistisairas. Kovin paljon teitte hänen hyväkseen, sen mitä ymmärsitte siinä yllättävässä tilanteessa, ja ylikin. Mielestäni olitte ystävällisiä ja poikkeuksellisen avuliaita. Eikä vierasta ihmistä pysty kukaan sylissään kantamaan turvaan. Tuokin että mietitte hänen myöhempiä vaiheitaan, osoittaa sen, että otitte asian sydämellenne.
PoistaItselleni sattui samanlainen tapaus monta vuotta sitten. Onni onnettomuudessa oli, että minä tunnistin talomme edustalla kadulla harhailevan ja pysähtelevän vanhuksen, joka sanoi ettei löydä kotiin. Hän oli se ilkeä vanhus, joka huuteli minulle koiraa ulkoiluttaessani, että vie se piskisi muualle kuseskelemaan.
Noh, sanoin tälle vanhukselle, että Pajatiellähän sinä asut, voin viedä sinut kotiin. Kyyditsin hänet sitten perille, ja sinne hän meni, ilahtuneena, Pajakadun asunnon ovesta sisään.