Mökkielämä suvun kanssa on yhtä helvettiä. Kaukana asuva ja puolet mökistä omistava lähisukulainen tulee pariksi viikoksi valmiiseen ja julistaa virvoke huulillaan puuliiterin paskaksi. Sen takaosassa on nimittäin aitauksella erotettu pilttuu, jonne on sullottu entisen torpan hirsiset lattialankut ja kangaspuun istuinpenkki, jota olen säästellyt penkiksi, pöytälaudaksi tai kukkalaudaksi.
Liiterissä on muutakin puutavaraa, 70-luvun uuden mökin ylijääneitä lautoja, pyöreitä puupöllejä, neliskanttisia torpan hirsimöhkäleitä. Kaikki pystyssä ja poikittain siellä pilttuussa. Odottamassa tarkempaa käyttöä. Ovat odottaneet jo neljäkymmentä vuotta.
Nyt lähisukulainen ei pysty katsomaan "tuommoista paskaista roinaa", jota en tule koskaan tarvitsemaan. En osaa sanoa, liittyykö tämä puhdistusvimma hänen uusimpaan harrastukseensa, kuolinsiivoukseen. Se on nyt muotia siellä, missä hän asuu. Ihmiset poistavat hyvissä ajoin jopa ennen vanhuutta omia jälkiään elämästään. Turha tavara viedään kaatopaikalle tai kierrätykseen. Ihanne olisi se, että itsestä jäisi vain siistejä, kauniita ja valikoituja asioita, päättelen. Vähän kuin somessa, jossa esitetään omaa elämää halutunlaisena.
Yhtenä kesänä samainen lähisukulainen halusi ostaa itselleen hautapaikan täältä mökkipaikalta, kun ihastui kauniiseen uurnalehtoon meren rannassa. Olen kertonut teille kahdesti ennenkin, että kävimme jopa pappilassa kysymässä asiaa, ja meille sanottiin, ettei uurnapaikkoja etukäteen voi varata. Ja me sanoimme, että palaamme asiaan. Jossain muodossa.
- Ja mitä tolla puusaavillakin tekee, eihän se vettäkään pidä. Pois vaan, kaatopaikalle. Lähisukulainen käy kuumana saunan nurkalla.
- Kyllä se pitää, jos sataisi. Raot turpoo umpeen yhdellä kunnon sateella. Ja maksoin tästä 40 euroa huutokaupassa. Minusta iso puusavi peltiheloin on lämmin, täynnä elämisen jälkiä. Kauniimpi kuin muovisaavi.
Kaukaisempi sukulainen, keputar, puuttuu asiaan.
- Ei puuta saa hävittää, sen voi polttaa.
- Mutta ei Iines näitä polta. Milläs se noi lankut pienii. Pois vaan roinat nurkista että saadaan tilaa.
- Tilaa mille, vinkaisen.
- Ruohonleikkurille ja muille. Lähisukulainen kiihtyy. - Kuin sää voit olla tämmöisen roinan keskellä!
- Hyvin. Mahtuuhan tähän ruohonleikkuri ja klapikonekin. Sitä paitsi nää puut oli äidin pahan päivän vara. Muistoja. Vanhan torpan hirret ja kangaspuun osat. Ja muuta hätävaraa, jonka voi polttaa katastrofitilanteessa. Mietin Atwoodin dystopiaa Herran tarhurit. Ja muita äärimmäisiä dystopioita.
Kauempi sukulainen puuttuu taas asiaan.
- Tehdään diili. Mä kuskaan Timon kanssa kaikki puut ilmaiseksi pois peräkärryllä. Me voidaan viedä ne meille järvisaunalle.
Lähisukulainen innostuu. - Joo, tehdään vaan, kaikki pois, nurkat puhtaaksi. Te haette ne, ja saatte palkaksi pitää puut.
- Sovittu sanoo kaukaisempi sukulainen, kepu. Tullaan vaikka tiistaina. Aamulla, kun on viileämpää.
Onkos kyseinen talo liitereineen Iineksen, vai suvun omistuksessa? Tavaroillahan voi olla sekä käyttö ,että tunnearvo. Itseäni rivitalon asukkaana harmittaa, että muut asujat lähes päivittäin kantavat kaupoista mielestämi jonninjoutavaa kamaa paikat täyteen.
VastaaPoistaKesämökin liiteri on minun ja tekstissä mainitsemani lähisukulaisen yhdessä omistama. Meikäläinen asuu mökillä kesällä viikkokausia ja hoitaa sitä pääosin, huolehtii asioista ja suurimmasta osasta laskuja.
VastaaPoistaNoilla lankuilla, hirrenpätkillä on minulle tunnearvoa, vaikka ne varmaan romua ovat. Äiti ne säilöi tuonne hätävaroiksi, poltettaviksi. Tuntuu pahalta, että ne menevät nyt tuosta vaan äveriäille sukulaisille, jotka aikojen kuluessa ovat monin tavoin osoittaneet himonsa rahaan ja materiaan ja vähättelivät äitiä, joka kulutti rahansa tyttöjensä hyvään koulutukseen. .
Kerran ennenkin samaiset ahnukit saivat minulta pihaltani parikymmentä komeaa puuta, kun halusin avartaa tonttia, ja myydä puut pystyyn. Ostajia ei ollut, mutta kun sanoin, että puut saa tulla ottamaan ilmaiseksi, nämä tulivat samantien moottorisahojen kanssa ja veivät puut.
Minulle nämä komeat vanhat lankut ovat arvokkaampia kuin hienot design-huonekalut ja muu uusi tavara.
Kuolinsiivous, mikä sanahirvitys. Äkkikuolema on monesti lähtijälle armollisin kuolema. Toiset ihmiset ovat ylikävelijöitä, toiset niitä, joiden yli kävellään.
VastaaPoistaMikä on elämän tarkoitus, kun tunteet ja muistot eivät merkitse paljon mitään, jos mitään. Mikä on ihmisen arvo ja mikä on ihmisarvostus?
Pitemmän päälle en paljoa laske yhteisomistuksen merkitykseen.
Onko elämän tarkoitus vain ikävän karkoitus. Onko niin, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Olenko minä pöljä, joka ei ymmärrä eämää.
PoistaMinulle lapsuudessa opetettiin toisten kunnioittamista ja rehellisyyttä. Nykyään lapsille tuupataan, että vain sinä itse ja sinun oma napasi on tärkein. Huithapelioppia, etten muuta sanois.
Oppiihan sitä, kun tarpeeksi tulee vastoinkäymisiä. Rakkaus ei maailmaa pyöritä, vaan raha. Koko maailma on suuri kauppa, jossa on monenlaista myyjää ja kaikenlaisia ostajia tai päinvastoin. Mikä ammatti tai yhteisö perustuu muuhun, kuin rahaan. Ihmissuhteetkin ovat, kun sen oivaltaa, kauppatavaraa ennemmin tai myöhemmin. Tämä minulle on näytetty, enkä mairittele sillä.
Kyllä, juuri näin! Oma body on temppeli, jota palvotaan, jonka hyvinvointi on kaiken lähtökohta. Kuvaavaa on, jos nuorilta tai nuorenpuoleisilta ihmisiltä kysyy harrastuksista, niin ne ovat oman kehon hoitoon liittyviä: kuntosali, kehon muokkaus, fitness, eri liikuntalajit.
PoistaJa yksilöllä on rajaton oikeus saada kaikki heti ja kenenkään estämättä, velvollisuuksia sen sijaan on vähemmän, jos ollenkaan.
Kun kirjoittaa hakukoneeseen ”kuolinsiivous”, huomaa että se on konmairitukseen verrattavissa oleva muotitermi ja trendiasia, etenkin Ruotsissa. Meilläkin sitä jo harrastataan. Minua varten tämmöinen konmaritus tai kuolinsiivous ei ole. Onneksi lähisukulainenkaan ei käytä tätä hirveää ja pelottavaa sanaa.
VastaaPoistaVaan ylikävellyksi tunnen oloni, kun en osaa enkä jaksa riidellä. Yhteisomistus on useimmiten hankalaa. Aika tavallinen kuvio on kai se, että yhdestä tulee paikan huoltaja, jonka toimia muut sitten arvostelevat.
Toisaalta tietysti ok, että on erilaisia näkemyksiä ja joku vauhdittaa joitain juttuja.
Sana on kyllä aika kamala. Kuolinsiivouksessa olen ollut kerran mukana. Veljeni kuoli ja ehti olla kuumassa kämpässä muutaman päivän. Hänellä oli ollut kylmä ja oli laittanut kaksi keittolevyä päälle pienessä kämpässään. Jälkeenpäin selvisi, että oli kärsinyt tietämättään sydämen vajaatoiminnasta. Ruumiinnesteet olivat tulleet läpi, mätäneminen oli alkanut, haju oli hirvittävä, naapurit olivat soittaneet viranomaisille. Hänet oli viety pois, mutta kun menimme sisään, minun täytyi rynnätä heti parvekkeelle yökkäilemään. Mutsille ei puhuttu yksityiskohtia, kaksi päivää siivosimme muiden broidieni kanssa. Kaikkia saatanan aineita siivoukseen käytimme, loppusilaus kloriitilla. Mutsi oli jonkun aikaa sen jälkeen päässyt sisään kämppään jonkun talkkarin avustuksella. Kehui, kuinka kämpässä oli yhä veljeni tuoksu. Ajattelin: "Niin varmaan, perkele", mutten tietenkään sitä sanonut ääneen. Mielikuvitus synnytti hänelle aistimuksen, jota ei ollut syytä tuhota.
VastaaPoistaTuo trendikäs kuolinsiivous on siis tulevan vainajan itsensä etukäteen suorittama toimenpide.
VastaaPoistaVarsinainen kuolinsiivous jälkeenpäin on tietysti surullinen ja järkyttäväkin tapahtuma, sen mukaan, millainen kuolleen ihmisen elämä oli. Tavallaan tietysti on hyvä, jos ihminen olisi jo eläessään heittänyt jotakin poiskin.
Jokusia kirjoja tai novelleja on näistä kuolinsiivouksista tehty. Niissä ihminen käy omaa elämäänsä läpi käydessään vaikkapa äitinsä jäämistöä läpi. Melkein aina kertomuksissa purkautuu ahdistavia muistoja.
Kyllä,kyllä, tiesin puhuvani vähän ohi, puhuin siitä mitä kuolinsiivous on oikeasti, en siitä johdetusta tunteellisesta termistä.
PoistaJuu, juu, aiheen laajennus oli hyvä.
PoistaHeilutinkin tässä karttakeppiä turhan opettavaisesti mahdollisia pikalukijoita varten.
Juttuuni voin nyt lisätä, että pilttuu on nyt tyhjennetty, lankut ja paksut hirsipölkyt on nyt viety peräkärrykuormilla kepusukulaisten puuliiteriin. Sain pelastettua itselleni kaksi paksua lattialankkua sanomalla, että teen niistä penkit tai pihapöydän.
Kirjoituksesi on hyvä, siitä välittyi suuria tunteita. Julmuus, kun toisen ihmisen muistoja ja muistotavaroita piittaamatta päsmäröidään. Toisaalta ounastelin hieman, että olet liian kiltti. Entä jos olisit muuttunut punaiseksi, lyönyt nyrkillä pöytään ja karjaissut:"Äitini lankkuihin ei kosketa!"
PoistaToisaalta ilman lankkujen puolipakolla tehtyä pois vientiä, epäilemättä ne olisivat sellaisinaan olleet jäljellä vielä sinunkin perinnön jaossasi.
No jetsulleen näin on, että lankut olisivat koskemattomina siellä tilaa viemässä. Vaan ei sen silti noin olisi tarvinnut mennä, että aivan kelpoinen puutavara päätyy ahneitten laariin, joka ennestäänkin on täynnä. Ja vielä niin, että nämä esiintyvät hyväntekijöinä ja ongelmanratkaisijoina. Vaikkei mitään ongelmaa ollut.
PoistaPakko puhua vielä itsestäni sen verran, että kyllä minäkin sanoa osaan, mutta tässä tapauksessa vastassa oli persoona, joka on vaikeassa elämäntilanteessa. Ymmärrän asian tätä taustaa vasten: omat nurkat on siivottava kaikesta roinasta puti puhtaaksi. Jos purkautuminen vaahtoamalla tästä puuasiasta auttaa, olkoon.
PoistaVielä palaan tuohon kuolinsiivous sanaan. Kuulostaa minusta ihan hullulle, että joku tekee sellaista, lähiomaisiltaanko hän salaisuuksiaan piilottelee. Epäilen kuolinsiivoajalla olevan harhainen minäkuva.
Poista"Tuuli käy sinun ylitsesi, eikä sinua enää ole." Yhden sukupolven ajan sinut muistataan, toinenkin polvi muistaa vielä nimen ja vähän muuta. Perinnönjaopssa sukulaiset riitelevät vanhasta lampun jalasta ja mökille sopivista rikkinäisistä rottinkituolesta. Jos omaisuutta on enemmän, kommentoidaan: "Kuinka se faija ei tätäkään kämppää remontoinnut kunnolla". Sen jälkeen ei mitään, maailma on ihan sama kuin aina ennen, eikä kukaan ole sinusta kuullut eikä kiinnostunut. Vielä kamalampaa on julkisuuden henkilöillä, heidän menneisyytenä on vapaata riistaa uudelleen kirjoittaa omien skitsojensa pohjalta.
Hautajaisetkaan eivät muuten rituaalina ole tarkoitettu vainajalle, vaan omaisten ja lähipiirin selviytymiseen.
Kuolinsiivous tulee Ruotsista, jossa siitä tuli konmarituksen kaltainen trendi-ilmiö Margareta Magnussonin kirjoitettua kirjan Dödstädning. Ingen sorglig historia. Suomalaisissa julkaisuissa on ollut henkilötarinoita tästä villityksestä, johon nuoremmatkin ovat tarttuneet.
Poistahttps://www.hs.fi/elama/art-2000005407370.html
Kirjaa en ole lukenut, eikä oikein kiinnostakaan, kuten ei mikään konmarituskaan. En oikein sisäistä sitä ideaa, että vain tarvekalut säilytetään, ja ullakko tyhjennetään. Ullakot ne vasta ovatkin aarrekammioita!
Kyllä, hautajaiset ovat myös näytelmä jälkeenjääville. Muistan vanhan äärimmäisen nuukan isännän ja emännän. Kaikki mitattiin rahassa, jota kerättiin tileille luoja ties mitä varten. Itse elettiin lähes rääsyissä ja teepusseja käytettiin, kunnes naru katkesi. Kun kuolema koitti, isäntä haudattiin muhkeassa tammiarkussa, emäntä samoin. Voin kuvitella, miten olisivat pillastuneet tuhlauksesta, jos sanansa olisivat saaneet sanoa.
PoistaNäytelmä on minusta sanana tässä liian ilkeä. Hautajaiset helpottavat surua hieman. Kappelissa ja arkku laskettaessa on hyvin paha olo. Jatkojen kahvittelussa se hieman helpottaa, tuntee jopa myönteisiä tunteita. Hautajaiset ovat tärkeä rituaali eteenpäin menemiseen.
PoistaTotta, sana on ylimitoitettu, mutta ei ilkeässä mielessä kirjoitettu. Väärä valinta omastakin mielestäni. Vaan ehkä siitä silti saa kuvan siitä mitä koetan sanoa. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että hautajaiset ovat aina näytelmä.
PoistaNoissa tammiarkkuhautajaisissa tunnelma oli paikoin jopa iloinen. Vainajan poika nappasi kutitellen meikäläistä vyötäröstä takaapäin kiinni ruokajonossa, ja naureskeli säikähdystäni.
Hautajaisista minulla on sellainen filosofia että arkussa makaava ihminen on tästä "pahasta maailmasta päässyt pois"... tms. Itse ainakin toivon että itsestäni ajateltaisiin näin, jos joskus (mahdollisesti?) delaan. Serpentiinejä saa heitellä ja soittaa kornetilla jazzia, ja heti kun virallinen seremonia on ohi, jengi juokoon itsensä kunnolla muistokseni känniin! Siitä diggaisin, jos voisin.
PoistaLaihialaisveljeksiltä (3 kpl) kuoli isä. Pihejä kun olivat niin ajattelivat antaa isälle kunnon "läksijäislahjan". Kaksi ensimmäistä veljestä pudotti hautaan sadan markan setelin (ohoh, niin paljon!). Kolmas veli, heistä kai fiksuin, pudotti arkun päälle 300:lle markalle kirjoitetun shekin, ja poimi ne sataset sieltä vek. – Näin he olivat sujut.
Ps. Veijo Meren kirja "Sujut" on harvinaisen hyvä kirja vaikka sillä onkin inhottava nimi. Kustantaja kuulemma olisi halunnut vaihtaa nimen mutta Meri piti päänsä. Ei antanut.
Ja marksilaiset puhuu aina rahasta.
VastaaPoistaRahasta? En ymmärrä kommentin yhteyttä tässä mihinkään, vaikka koetan.
VastaaPoistaEi tässä tapauksessa meikäläisen puolelta ollut kyse rahasta, vaan tunnearvosta, jota nykyään ei saa olla. Se, että joku rikas sai lisää materiaa - kyllä puulla hintansakin on, on kai lainalaisuus, joka usein toteutuu.
Ehkä Menkemang tarkoitti marsilaisia? Iski vain painovirhepaholainen päälle kuin kiukkuinen, medettä jäänyt ampiainen?
PoistaTai mistäs minä tiedän. Mitä ihmiset puhuu. Ja miksi?
Edgar Rice Burroughsia lukeneena tiedän Mankemangin olevan väärässä. Fiksua porukkaa ne marsilaiset ovat.
PoistaFiksua ovat. Ja löytyihän Marsista juuri järvikin, jossa on nestemäistä ainetta, vettä. Sehän on elämän ja kaiken viriliteetin edellytys.
PoistaBurroughsilta minunkin (hieman vaatimattomat) tietoni marsilaisista peräisin on. Mutta luotan noihin lähteisiin. - Ps. tuli sanaleikki: lähde/vesi. Kirjallinen lähde ja Punaiselta Planeetalta löytynyt H2O. Ei tästä enää puutu kuin C2H6O, millä vettä voisi "laimentaa". - Niin, ja puuttuu tietysti Tapsa!... joka pistää sekä planeetat että muuta taivaankappaleet sekä meidät amatöörit järjestykseen, eli orderiin.
Poista(nyökkää, ja antaa puheenvuoron Tapsalle, joka runoilijamaisen rempsein askelin astuu kohti katederia. ja pyyhkii hikeä kun on niin kuuma. ja ottaa muistiinpanonsa - 123 sivua kalle päätalosta... hetkinen, tämä olikin toinen esitelmä jonka olen luvannut pitää Kustavissa ylihuomenna... panee a-4set takaisin farkun taskuun ja poimii toisesta "kaikki tähdistä ynnä muusta" muistiinpanot. näitä ei ole kuin neljä a-4sta. koska hän muistaa kaiken muun ulkoa)
"Ole hyvä, Tapsa." (kaareva kädenliike kohti katederia jälleen/again) "Antaa palaa!"
Kyllä Iines! voi sanoa että vesi on kaiken elämän viriliteetti! kaiken alfa ja oomega
Poista(άλφα ja ωμέγα), kuten me besserwisserit asian ilmaisemme.
Sinä olet vakavasti otettava ihminen, Iiines, tarkoitin itseäni ja tuntemiani pappenheimilaisia. Ettei syntyisi väärää käsitystä eli väärinkäsitystä. (my cat)
po. = besserwissereillä "tarkoitin itseäni ja tuntemiani..." etc.
PoistaSinua en osaa edes irviä vaikka yrittäisin. Tai noh... ehkä... Jos oikein KOVASTI yrittäisin? (but why)
Huomaatteko, opettelen koko ajan salaa englantia. Heh, heh.
— ”kaiken viriliteetin edellytys”
PoistaTuossa harrastan sanaluokkien persoonallista käyttöä, vasiten. Pitäisi tietysti sanoa ”viriliteettiyden” edellytys, eli käyttää sanaa substantiivina, ei adjektiivina, kuten minä näytän tekevän.
Oikeasti käytän sanaa ”viriliteetti” substantiivina, eli kaiken viriilin summana, klusterina: viriliteetti. Enkä saivartele tässä tai yritä briljeerata, vaan tulkita ajatustani, kun huomasin, että mikis hauskasti irvaili asialla.
Minä en itseasiassa tuota noin... ikään kuin kieliopin kannalta tätä ota. "viriliteetti" sanana an sich biologiassa - jos sen oikein väärin ymmärtää - tarkoittaa sitä että... totanoin, "ottaa eteen". Eli rupee "seisoo". Tai miten tämän nyt - APUA - sivistyneesti sanoisi!? ... Stondaa? onks se latinaa? jos on, hyvä.
Poista(huh huh. pyyhkii hikä otsaltaan.)
Ps. Pidän siitä että osaat laskea leikkiä. Vaikka joskus peittelet itsesi tosikon-kaavulla. Tosikko et ole, totinen joskus, se on hellyyttävintä sinussa.
Nyt täällä Jyväskylässä joka kadunkulmassa pyörii karamellinvärisiä autoja, jotka pörisevät kimeästi ja välillä kumeasti. Ja chafööreillä on mainosten läikittämät haalarit päällä kun ryhdikkäästi niitä ohjaavat. Ja muukalaisten näköisiä ihmisiä parveilee kaduilla kuin muurahaisia... enkä kyllä usko, en ikinä, että "jokainen heistä on laulun arvoinen". Höh?
VastaaPoistaJa tiedän myös sen, senkin suloiset kivisimput, että Ralley on huuhaahommaa ja tuhlausta ja hiilijalanjälki ja atmosfääri ja moraalitonta ja fasismismia ja vaan nuoriso villiintyy ja Be-bop-a-Lula ja ja...
Kyllä minä tämän kaiken tiedän! ei teidän tarvitse aina kaikkea minulle selittää! osaan ajatella itsekin! (also myself)
Mutta ovat nuo autot kyllä ihania. Kuin konvehteja. (confectionery)
Älä huoli, me vihreät vain esitämme ympäristötietoisia. Pekka Haavistokin ajelee Hitlerin kostolla, kuplavolkkarilla, ja reissailee suihkarilla ympäri maailmaa niin, että hiilijalanjälkensä on ehkä Suomen pahin. Että maailma pelastuu.
PoistaItse olen Koijärvellä syntynyt, Matkun kylän kansakoulussa. Kotisynnytys kuulema oli... kun minulla oli kiire maailmaan. Ei meinattu saada siihen hätiin edes kätilöä... Voi jestas kun olisin tiennyt millaiseen maailman oon pulpahtamassa... en sellaista kiirettä olisi pitänyt. Ev varmaan!
PoistaMutta se hyöty syntymisestäni sentään oli että samalla syntyi ns. Koijärvi-liike. (Forssan Lehden myöhemmät jutut kaivinkoneisiin itsensä kahlinneista villekomseista ja pekkahaavistoista on pelkkää myöhemmin keksittyä valhemediaa! Minä se Jeesus-vauva olin. Ja isäni oli Isä. Ja äiti pidätteli supistuksiensa ja ponnistelujensa välillä Pyhää Henkeä. Siinä koko kolminaisuus.)
Joo,
nykyisin lepyttelen Huonoa Omatuntoani sillä että syydän markettien raha-automaatteihin aina silloin tällöin (= häkellyttävän usein) kymppilöitä. Menevät kuulema hyväntekeväisyyteen ne mun (hiellä plus oveluudella) ansaitut rahani. - Vaikka ei siitä(kään) voi olla varma minne menevät? Koneen sisälle ainakin putoavat niin että kuuluu KOLONKG KLONGS KGLANKS vaan. Ja Pelini on pelattu.
pS. Vaan on tuo Rally iso juttu tällaselle Suomen 7ksi suurimmalle pikkukaupungille. Muistan kun yhtenäkin vuonna väittivät että KAIKKI Suomen helikopterit oli vuokrattu tänne. Ja oli muutama ruåtsalainenkin. Kyllä niitä ilmassa silloin pörisi, jumantsukka, ja maassa niitä oli vielä enemmän (kuin torkkuvia Sudenkorentoja).
Nyt minun - teidän nöyrimmän palvelijanne - pitää raahautua/lönkystellä tuohon lähikauppaan. Koska tarvitsen lisää nestettä, ja tölkit on kaikki tyhjiä, voi hitsi. Tämä helle, tämä helle! On pakko huolehtia nestetasapainosta.
VastaaPoistaVaikka vakavasti puhuen niin ei tämä mikää helle ole, tai suomalaisittain on, pahinta kai tässä on se että tämä "hieman hiostava ilma" vain kestää ja kestää...
(muistelee) Varmaan olen, en muista varmasti, kertonut tämän joskus teille ennenkin... mutta jos näin on, toisto on Opintojen Äiti. Ja yhtään en liioittele, ei ole tarvis.
Päiväntasajan yläpuolen tienoilla Etelästä kun tulimme niin iski ihme plägä päälle ja lämpötila päivisin oli +45 astetta ja öisin +42. Laivassa ei ollut minkäänlaisia ilmanvaihtopuhallusviilennyssysteemiä, ehei, se oli kuin pätsi. Aurinko sitä paitsi porotti paljon suorempaa päähän, ei niin viistosti kuin täällä pohjoisessa, se on pahempi juttu. Ja noin 2000 kilometrin päästä Saharasta tuuli toi näkymättömän hienoa hiekkaa; ei sitä huomannut muusta kuin että hampaat narskuivat, kun niitä illalla pesi, ja silmiä kirveli. - Nuku siinä sitten! - Eikä siinä voinutkaan nukkua. Jos yritti, lakanat oli heti litimärät. Hytissä oli yksi tuuletin, omin itselleni sen, ja pistin puhaltamaan päin pläsiäni. Auttoiko se? Ei auttanut, ei muulla lailla kuin että toinen puoli päästäni - se puoli mihin se puhalsi - paisui pallomaiseksi kuin olisin sikotautia sairastanut. Hitsi, kun säikähdin kun katsoin naamaani vessanpeilistä... säikähdin kamalasti. Että jäänkö mä tämmöseks muotopuoleks? (En jäänyt.) Nukkuminen oli ongelma oikeasti. Nämä vanhat merimiehet (tulevat Albatrossit) menivät kapyysin (= keittiön) katolle, eli täkille, viltti alle ja siinä sitten yrittivät koisata. Samoin sitten me messipojat... perässä. Yritettiin. Saada. Unenpäästä. Kiinni. Ei, ei siinä saanut. Mutta koko ajan laiva jyskytti yötä päivää Pohjoista päin, eikä aikaakaan kun oli enää +32 astetta lämmintä. Se tuntui ihanan viileältä.
(pukee tuulipuvun päälleen, lätsän päähänsä, shortsit kinttuihinsa, maiharit jalkoihinsa, ja lähtee puskemaan k-kauppaa kohti lempeässä ja tyynessä kesäiltapäivässä. kauppakassi vain heiluen.)
Novelli "Kepulaisen diili" on hyvinkirjoitettu ja pitää sisällään sekä draamanelkeitä ja että kalseaa pyrskähtelevää naurua. Kaikesta näkee että kirjoittaja on ennenkin sulkakynää käyttänyt, ote on sen verran vankka. Hieman tuollaisia alatyylisiä ilmaisuja kuten "paskaa" - joka ikävä kyllä toistuu pariinkin kertaan, kehottaisin välttämään. Mitään "naturalismia" ne keromukseen eivät tuo. Väittäisin jopa päinvastaista - lukijaparka häkeltyy. Kyllä, vaikka nykyisin se tänä someaikana muotia onkin, kiroilu nimittäin nääs. Ikäisellesi ihmiselle (oletan että olet n. 14 -v, ja sukupuoleltasi tyttö) sellainen ei muutenkaan sovi. Mutta erityisesti, ja positiivisessa mielessä, panen merkille häikäisevän kykysi käyttää dialogia: näkee heti että olet tarkkaan kuunnellut mitä vanhemmat ihmiset ovat puhuneet, imenyt heidän sanansa itseesi, ja vasta valmiissa tekstissä päästät ne sieltä irti, sisältäsi.- Kehoittaisinkin Sinua, vaikka oletkin vielä niin nuori ja ehkä vielä epävarma mihin elämässäsi tähtäät, niin jatkamaan kirjallisia harrastuksiasi. Koskaan ei voi tietää mihin ne kohdallasi... johtavat.
VastaaPoista9+.
(Huom! Kangaspuun istumapenkistä näppäräkätinen ihminen tekee vaikka mikroaaltouunin. Jos niikseen on. Mutta helpommin semmosen ostaa Honkongista tai Tokmannilta. Jos on tarvis. Tarkoitan että Jos on säästänyt tavaroita siksi että niitä joskus tarvitsisi, ei niitä koskaan tarvitse. Tämän olen omassa vaatimattomassa mutta siitä huolimatta köyhässä huushollissani huomannut. Kiertoon vaan kaik! Kaik' män! Kaik jäi Karjalaan. Shirmakkakin jäi pøytæn päälle ihekseen soimaan! Voi čuudo.)
Ja erityisesti kannattaa huomioida dialogi: se on jouhevaa eikä sisällä turhaa puhetta.
Mihin vielä ehtiikään tuo nimimerkki "Iines" kun saa lisää elämänkokemusta. Veikkaisinpa että uusi Hella Wuolijoki meillä tässä on kypsymässä.
PoistaTurpas kii, Kalle Päätalo!
PoistaLiru laru loru, moni turha poru
Poistaratki riidaksi muuttuu.
Löpö löpö löpö, se on ihan höpö,
joka leikistä suuttuu.
Entten tentten teelika mentten,
Poistayksi pyörä purosi pelisä pois.
Räikkönen inisi tiimiradioon: "Vittuuks töpeksitte!
Jaa että Hella Wuolijoki. No mikä ettei. Tarmokas ja kyvykäs ihminen, varmaan rautarouvien sukua. Vaan semmoisia minä vähän pelkään. Naiset ovat joskus kovaa tekoa!
PoistaKiva, että mikis arvioit vähän tekstiäni! Teikäläisellä on kriitikon kyky, ja luen tarkoin sanomisesi, josta olen samaa mieltä. ”Paska” ei istu minun tekstiini luontevasti, hätkähdän itsekin sitä, ja se oli huonosti harkittu. Halusin täydentää sillä sen sanojan brutaaliutta, jota oikeasti ei ole. Hyvin haistoit sen, mikis. Arvostan!
PoistaDialogi kiinnostaa meikäläistä. Vierastan sitä, että kerrotaan, kuka sanoi ja miten sanoi. Suora repliikki on paljastavampi. Kertoja veks!
Luen Stephen Fryn suomeksi ilmestyneitä muistelmia "Fryn aikakirjat". En ole kauaksi ehtinyt, sivulle 135, mutta kyllä on mielenkiintoinen heppu. - Huom! 3-40 ensimmäistä sivua kannattaa harpata yli, ne on ihan höperöä. Ihan oli siinä ja siinä että meinasin heittää kirjan ikkunasta ulos - asun 5ssä kerroksessa - mutta maltoin mieleni. Sitä paitsi se oli Kirjaston kirja; niinpä jatkoin lukemista. Kyllä kannatti! - Ihme tyyppi. On ennen kun täyttää 17 -v. erotettu kaikista kouluista mitä on käynyt, ja niitä on monta, on istunut tutkintovankeudessa ja muuta sellaista, siis aivan toivoton tapaus... unkarinjuutalaista sukua. ("Unkarinjuutalainen on ainoa, kuten hänen isänsä tapasi sanoa, ainoa mies joka voi mennä toisen jäljessä pyöröovesta sisään ja tulla ensimmäisenä ulos.") Mutta sitten hän, koska on toivoton älykkö, saa opiskelustipedin Cambridgen yliopistoon... jonne luunsa raahaa. Käy kolmen vuoden aikana kahdella luennolla mutta nukahtaa kummallakin, pääsee silti yliopistosta englanninkielen filologina ulos liki priimuksena, koska on... no, niin tenttikysymykset - oli kyse mistä tahansa - hän aina muutti semmoisiksi mitä oli Shakespearen tutkijoitten kirjoista lukenut... hänellä oli hirvittävän hyvä muisti, näkömuisti siis, että luetti teoksen sivut 235-47, ja alaviitteet, siteerasi sitä sun tätä ja sanatarkasti, ja pisti joukkoon ranskalaisia kirjallisia termejä j<a ynnä muita sellaisia käsittämättömiä sivistyssanoja, että Opettajat olivat ihan ihmeissään hänen laaja-alaisesta sivistyneisyydestä - koska oppilas tiesi enemmän kuin he, ja aina tuli 10. (eli 1. Cambridgessa paras arvosana oli 1!) Joo. Kivinta tuossa tyypissä on se ettei hän kellekään ilkeile, paitsi itselleen, minusta se on hienoa. Ja korrektia.
VastaaPoistaJännä tyyppi. Suosittelen lukukokemukseksenne.
Kritiikkini Iiines Ikiliikkuja oli ihan vaan longalta vedetty. Enemmän humoreski kuin totta. Mutta silti pikkasen harkittu. - Kaikkihan me tiedämme - tai en minä Rikusta tiedä - niin tiedämme että osaat kirjoittaa. Sekä kaunokirjallisuutta että asiaa; ne on kaksi eri asiaa. Hallinnassasi lienevät näyttävän olevan kummoisistakin katsantakannoista tilanteen, eli seikan niin saneleva funktio, tms. - Kyllä! (yes)
VastaaPoista(jatkaa englannin kielen opiskeluaan, salaa)
Hella Wuolijoki oli kyllä harkitsematon esimerkki. En itsekään pidä ko. ämmästä, joka tietysti on väärin, koska käsitykseni hänestä on muiden mielipiteitä. Itse me emme toisiamme ehtineet tavata. (annoyance) - Kun olin pikkupoika, ihailin Taina Elgiä, Tove Janssonia ja Elina Saloa. Mielestäni he olivat häikäisevän kauniita kuin Joutsenet. - Äiti näytti ihan Ansa Ikoselta. Pyh.
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista jos julkaisisitte otteita omista päiväkirjoistanne. Tiedän, että teillä sellaisia on - kaikilla on, jotka kirjoittavat. Itsekin omiani tässä jokin aika sitten luin, paria vain niistä, en jaksanut lukea enempää. Ai, miksi? Ei siksi, että niiden lapsellisuus olisi minua risonnut (= hävettänyt) - kirjallisesti ne oli ihan okey - vaan siksi, että olen niissä käsittämättömän ilkeä itseäni kohtaan... ilkeä ja armoton.
PoistaMiten te aikoinaan itseänne kohtelitte?
Ajattelin että Kirjallisessa Kabinetissa voisi puhua kirjallisia asioita, siksi sen perustamista ehdotin. Mikseipä voisikin. Toisaalta olisi taas välillä tosikivaa kun joku tekisi Einesbaarin kirjaesittelyn, ne ovat aina olleet Antoisia.
sP. Kun olen aina tykännyt Agnar Myklen "Laulu punaisesta rubiinista"... romskusta, niin miksen minä siitä sitten esitelmää teille en tekisi, miksen? Samperi, kun se on niin naiiiiivi. Se on - jos romaanista niin voi sanoa - söötti.
äsch... norskilaisista Sandemose mieluummin. En pysty sanomaan "Janten laista" mitään, mitä siitä ei jo olisi sanottu. Eli turha essee se. Siitä kun sekä sosiologit että filologit ja muut kirjallisuusdosentit ovat sanoneet jo kaiken. Mutta jos jättäisi "Pakolainen ylittää jälkensä" ja yrittäisi kirjoittaa "Me koristamme itsemme sarvilla" romskusta jotain? Se on tuntemattomampi vaikka kai hänen läpimurtojuttunsa oli, en tiedä, en tiedä Sandemosesta sen enempää. Tanskassa syntyi ja Norjaan pakeni, alkoholisti oli ja korviaan myöten veloissa, ennen kun kirjojaan alettiin kääntää - myös suomeksi, ja myydä. Hän oli minun kirjallinen idolini kun olin teini-iässä. Nyt myöhemmin kun minulla idoleja enää eiole, eikä illuusioitakaan, olen lukenut että Sandemose ihmisenä oli... kauniisti sanottuna... haastava. Eli aika vittumainen, siis. Ei muita ajatellut kuin "kirjallisuuttaan", eli itseään; vrt. Hannu Salama. (Se on hyvä vertaus, mikis!)
PoistaNo, molemmat on hyviä kirjalijoita, toinen ehkä vähän tunnetum maailmalla kuin toinen. Mutta jos tähän otetaan kolmas noista kummastakin vielä tunnetumpi satusetä, ja "ihmisenä hankalampi" kuin kummatkin yhteensä, puhe väkisin on August Strinbergistä. Siinä vasta hankala tyyppi, oli!
Valvon, koska ostin kaupasta liikaa "stimulantteja". Harmi. Olisi osa niistä pitänyt jättää huomiseksi... tosin nyt on jo huominen. - Syksyllä ajattelin käydä Narvassa. Olen käynyt siellä ennenkin mutta silloin minulle kaupungista ei jäänyt käsitystä, mikä se on, ei mitään konkreettista. Sillamäen tiesin, ja Sinimäen taistelut, ja paljon muutakin, mutta Narvaan minun pitää mennä toisen kerran, että sen ensimmäisen kerran käsittäisin. (Hitsi, ei ne kukaan siellä silloin puhuneet edes englantia - jota minä nykyisin opiskelen, ehei-ei. Eikä eestiä tai suomea. Venäjää vaan kaikki pölisi, no minäkin sitten, vaikka en sitä osaa, mutta kun oli pakko. Että sai shapuskaa. Boni nait. Ja rastuit.)
PoistaNeuvostoeestissä kun aikoinaan totanoin seikkaili - sanan kaikissa merkityksissä - ei niin hirveesti sultsinoita mieli tehnyt, turhaa eufemismia semmoite... pillua silloin teki mieli eikä blinejä. Jos asian suoraan suomalais-ugrilaisittain sanoo.
PoistaHitsi, musta tulis varmaan hyvä tv-opas ihmisille jotka lähtee ummikkona Eurooppaan. Parempi ainakin kuin Jethro.12 osaa voitais tehdä. Katsojat vaan kotiruudun ääressä ihmettelisivät että "ohoh" miten se taas tostakin selvisi? Ei oos uskonu. (jatkuu ylihuomenna)
Päiväkirjaa en ole koskaan pitänyt, mutta se ei harmita, paljon paremman voin kirjoittaa näin jälkikäteen.
Poista"Kun tuli ulos Monacon ranta-casinosta, tiesin etten voisi jatkaa samaan tapaan. Murskasin kengälläni tupruttelemani sikaarin ja kasvoillani oli uusi päättäväinen ilme. Olin siinä hetkessä löytänyt itseni ja kasvanut paremmaksi ihmiseksi. Tiesin, että minun olisi seuraavana päivänä otettava casinolle enemmän rahaa, napeilla ja neppareilla pelaaminen ei kannata. Päätin myös, että huomenna joisin vain Dom Perignonia ja taluttaisin lähtiessäni sen Grace Kellyn näköisen kaunottaren mukaani hotellille. Itseluottamukseni oli viimein eheytynyt. Ohjelmani oli kiireinen, jo seuraavalla viikolla minun täytyisi lentää Karibialle..."
Hyvin nuorna ollesnani elämäkerrat olivat lempilukemistoani. Joka kerran lukiessani tajusin, kuinka suuri ja tärkeä ihminen kyseinen julkku/poliitikko/mulkku on ollut. Paljoon on pystynyt, vaikka ilkeät ja pahat ihmiset koko ajan yrittivät kampittaa. Mozarteja, joita vastaan salierit luihusti kieroilevat. Minä haluaisin kirjoittaa jonkun poliitikon muistelmat, hehän tilaavat sellaisia salakirjoittajilta, joiden nimiä ei kirjan kansissa mainita lainkaan. Kirjoittamani poliitikkomuistelman jälkeen jokainen äänestäisi häntä, vaikka olisi jo majan majoilla tai Lipposen orsilla.
Poista"Nuorena hän ei vielä tiennyt, että tulevaisuudessa suurimmatkin kilpailijansa jäisivät hänen varjoonsa ja ikuiseen unohdukseen. Koulussa opettajat hämmästelivät hänen terävyyttään ja laajaa tietämystään. Kerrotaan erään opettajan purskahtaneen itkuun kesken tunnin ja paenneen luokasta: "En minä voi teille mitään opettaa, kun Väykkä-Paavo tietää niin paljon enemmän". Tämä oli vielä pientä ja vähäistä, jatkossa oli taivas auki, muttei rajana..."
Anoppi olisi pitänyt tehdä kuolinsiivous ennen kuolemaansa. Jätti jälkeensä järjettömän määrä tavaraa. Erilaisia ruoka-ja kahviastiastoja toista kymmentä, joita kaikkia kaksi tusinaa, samoin aterinia.
VastaaPoistaYli kymmenentuhatta diakuvaa ja tuhansia valokuvia, pääosin lomakuvia nähtävyyksistä.
Järjetön määrä vaatteita, esim parikymmentä kallista angoraneuletta, joista yhtä käytetty. Kulki yleensä vanhoissa rytkyissä.
Suuri osa vaatteista meni pelastusarmeijalle, loput tekstiilikierrätykseen. Jotain meni myös kaupaksi vintage-kauppaan.
Arabian tummia kukkaruukkuja 30kpl on vieläkin autotallissamme, niille on jo ostaja.
Kristallivaaseja kymmeniä. Swarowskin kristallieläimiä noin 50.
Kirjoja, tauluja ja kaiken tämän lisäksi aivan roskaa ja rikkinäisiä tavaroita PALJON.
Kaiken lajittelluun, roudaukseen, myymiseen ja siivoamiseen meni kuukausia. Olisi siitä vähemmälläkin päässyt, mutta vaimoni halusi tehdä sen itse.
Kuten varmaan ymmärsitte, anoppini oli persoonallisuushäiriöinen. Tästä saatiin ihan virallinen lausunto.
Samuli
Tulipa kirjoitusvirheitä.
PoistaLuulen, että aiemmin mainitsemani Kuolinsiivous-kirjan kirjoittaja tarkoitti juuri tätä, että ihminen voisi siivota pois varastojaan juuri siksi, etteivät ne jäisi jälkeenjäävien huoleksi ja työksi. Tämän ajatuksenhan voi nähdä kauniina.
PoistaItse koin haikeankaihoisia hetkiä äidin jäämistöä siivotessamme. Jokaisella esineellä oli tarinansa, hetkensä ja paikkansa. Vieläkin aitan orsilla täällä mökillä roikkuu äidin vaatteita, ja moni olisi heittänyt ne pois. Kyllä minäkin ne heitän seuraavassa tavarantyhjennyksessä.
PS Jäämistö oli hyvin tavallinen ja pieni.
PoistaFaija vippasi ennen kuolemaansa minulta kaksisataa markkaa. Nyt alkaa tuntua, että tuskin maksaa takaisin, kun kuolemastaan on sentään jo yli kolmekymmentä vuotta. Esa Pakarinen sentään pystyi laulamaan: "Hanuri ja hattu, perinnöksi sattu!" Perinnöksi sain silti jotain suurta, nimittäin lukemattomia luonnevikoja ja tyhmän pään. Kuten elämäni rakkaus sanoi minut jätettyään: "Luulin sinua viisaaksi, mutta jotkut joet ja vuoret ja muut ovat ainoa mitä tiedät" - Hän oli rahasuuntautunut, minä taas en ole koskaan ollut. Enkä hyvä maantiedossa.
PoistaHyvän neuvon sain joskus kaveriltani: "Poistuneiden numerot on heti pyyhittävä pois puhelimesta!" - On niitä poistoja jo kertynyt, mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän.
Valokuvia ja muuta minulla on veivin nurkkaan heittäneistä, mutta en minä niitä halua tai kykene katselemaan.
Broidin kuoltua kieltäydyin ottamasta mitään. Vuosien päästä otin kirjoja ja niitä on jo ennestäänkin liikaa. Olisipa minulla joku sukulainen, joka sanoisi: "Ja nyt heitetään nuo paskat roskalavalle, pölyä vaan keräävät ja älyttömyyksiä sisältävät!"
HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA HUUTAA "huhuu, kuuluuko"? Armeijassa kaikki kuului mitä käskettiin. Ei muu. Muumit ovat kovia kuuntelemaan, singaalitiedustelijoita, koska Tove on piirtänyt niille hörökorvat. Oulussa laulukuoro "Huutajat" terrorisoivat ihmisiä - jotka kellekään mitään pahaa ikinä eivät ole tehneet mutta kävelevät heidän ohi, karjumalla että, että "KUUL-KAApass KOS-kiemm-MME kuohuntaa. JA KYRPIEMME LOUS-kun-TAa." Vähmmästäkin ns. perussuomalaisia äänestävä ihminen säikähtää. Enkä ihmettele.
VastaaPoistaMutta sitä ihmettelen - fingerporgilaisen verran - että joku käy Uuudessakaupungissa? Ja valokuvia napsii. Pitäisi mielestäni sitä ennen tutustua esim. vanhaan Raumaan ja vanhaan Porvooseen ja vanhaan Sortavalaan ja miksei myös vanhaan Forssaan. Sitten vasta - kip kap - muualle. Ja nAps naPS.
Oikeasti tietysti, koska puhun aina toista mitä tarkoitan, kuvat 29.7.2018
PoistaGanalim barttal on dokumentaarisia. Eli hyviä. (toiset jopa vieläparempia kuin hyviä)
Eikös armeijassa kuulukin totella, eihän siitä mitään muuten tuu kuin ehkä maitojunalla kotio lähtö. Mua ärsytti muumeissa joskus se, kun ne oli kaikki samannäköisiä. Huutajista olen kuullut, en pahemmin kuunnellut. Olen minä joskus Rauman ja Porvoon puutalokujia lampsinut aikoja sitten. Forssassakin oon käyny muutaman kerran ja sekin nuorena.
PoistaIineksen silmä ei petä kuvissakaan.
Toivon vähemmän siedettäviä pistohelteitä.
Rapiseva Ripine... oi, kun oot sympattinen. Ja ihme jos Forssassakin oot käynyt. Tai siis Vorssassa. - Jos aidolta forssalaiselta kysyy "osaatko lausua f-kirjaimen, se sanoo "mikä ettei", ja sit se sanoo "äffä". - Luin äskettäin mitä äitini on kirjoittanut "KULTA-AIKA LAPSUUDEN pienokaisen oma kirja" - siis ihan totta tämmöseen kirjan - että Mikko kertoo toisella luokalla alakansakoulussa syntiinlankeemuksesta: ja käärme sanoi Aatamille ja Eevalle "paas ottaen vaan, ei Jumala sitä tosissaan kieltänyt". Emmä tämmöstä muista, kristillisestihän aina olen asioita ajatellut, siksi oon nykyisin ateisti. Silloin olin - äidin käsialaa - 8-v.
PoistaIhmeitä ja/tai ihmepaikkoja on pullollaan. Mun luokkakaveri asui Forssassa ja hänen äitinsä oli varsin mukava ihminen, minun mielestäni.
PoistaTänä päivänäkin moni pienokainen saa esim. kastelahjaksi pienokaisen se ja se kirjan. Tosin en voi tietää, mistä syystä sinä sen sait.
Jo pienenä sinussa ilmenivät näköjään nuo ihmisen totuudet.
Uskonnollinen- uskoton- ja epäilijä-sarkaa taivaltaa moni, eikä selvää saa, mikä on totta.
Nyt panen maate, kun on niin hikikin.
Olen siis oikeasti 8 -v. miettinyt sitä mitä Jumala sillä tarkoitti kun pisti Käärmeen sanomaan: "ota ota, haukkaa omppua". Muistan että kolleegani (= muut mukulat) jo silloin pitivät minua omituisena. Mutta sehän sopi minulle. - Ja myöhemmin kun menin oppikouluun, ei minulla kotikenttäetua enää ollut (= sitä, että isäni oli koulun johtajaopettaja). Ehei, ei ollut. Päinvastoin. Joillakin gangsterinaluilla oli väärä käsitys isästäni, ja sen he halusivat kostaa minulle. Siinäpähän yittivät. Sillä mulla oli hirvittävän terävät ja nopeat nyrkit. Muistan, kun yksikin - ilmeisesti palkattu kolossi yläluolkilta - yritti nöyryyttää minua... se ei onnistunut, se vaan ei onnistunut. Löin häntä lujaa, koska pelkäsin, minulla ei ollut muuta muuta mahdollisuutta, ja kun hän tuupertui kaksinkerroin vessanlattialle, sovittiin, että ollaan kavereita. Ja sen jälkeen oikasti oltiin!
PoistaPs. KaksoisVelipuoleni (kyse on isänpuolen geeneistä) kumpikin olivat amatöörikehissä suomenmestareita, eli SM. Treenasin heidän kanssa kerran: he sanoivat - tai toinen heistä, en muista kumpi - että "älä lopeta nyrkkeilyä, Mikko, sä oot lahjakkaampi kun me yhteensä." Tiesin miten lahjakas olen, miksen olisi tietänyt. Olympialaisissa olisin ollut mitalleilla, pelkkä itsestäänselvyys - ellei ensimmäisellä kierroksella vastaan olisi tullut kuubalaista. Emmä mitään olis mahtanu sille. Tiedän, mistä nyrkkeilyssä on kyse. En olis mhtnut, en olis.
Tuommoinen Kulta-aika lapsuuden löytyy meikäläisenkin piirongin kaapista. Kerran siitä tänne kirjoitinkin. Kirja voi kertoa myös vanhemmista paljon, heidän odotuksistaan lapsen suhteen. Isä on seurannut toiveikkaasti ”musikaalisuuteni” kehitystä.
PoistaEnsimmäinen albumimerkintä tästä asiasta kertoo, että ollessani puolitoistavuotias arveltiin, että minulla on hyvä musiikkikorva. Kolmivuotismerkinnän kohdalla lukee, että vielä ei ole havaittu lisäkehitystä. Kolme ja puolivuotismerkinnässä lukee, että "Iines" osaa viheltää! Viisivuotiaan kohdalla lukee: Ei vieläkään mitään oireita, onko hän kehityksestään myöhässä kuin ummustaan puhkeava ruusu. Merkinnät musikaalisuudesta loppuivat tähän. Koulussa sitten totuus valkeni. En ollut musikaalinen ollenkaan.
Ensiksi korjaan tuon hirvittävän (freudilaisen?) lapsuksen:
PoistaJos aidolta forssalaiselta kysyy "osaatko lausua f-kirjaimen, se sanoo "mikä ettei", ja sit se sanoo "äffä".
Ei ikinä sano sillain, tiedän itsestäni, se sanoo "ähvä".
Musikaalisuus ei periinny, ainakaan 1:1, otan taas esimerkiksi itseni. (kun muita vapaaehtosia ei löydy) Isäni soitti mitä musiikki-instrumenttia, tosta vaan; minä osaan hädintuskin pimputtaa edes pianoa. (kun oikein keskityn lukemaan nuotteja) PLIMP PLAMP PLIMP... eikun... PLIMMMMP PLAMP. PLOMP. Toisaalta mun korvat ovat niin herkät että kuulen heti kun soitetaan nuotinvierestä. Se ärsyttää! Toisaalta on sanottu että musiikilla ja kieltenoppimisella on tutkitusti korrelaatio; mitä en käsitä? Isäni liittyi joka syksy Kansalaisopiston kielikerhoon, opiskeli kai 2-kymmentä eri kieltä, mutta ei oppinut niistä 1-kään. Aloitti aina uuden kielen opiskelun kun huomasi että ei tästä kreikan/ranskan/hepren/venäjän kielestä näämmä mitää tuu. Eli...
siis siinä mielessä olen isän puolelta perinnyt ne geenit jotka EHKÄISEVÄT kieltenopiskelun. (kauheesti mulle jäi vain perintönä kaikenmaailman Lingphuane-kielilevyjä. jotka yhtenä syksyisenä kolena mutta siitä huolimatta sumuisena aamuna vein salaa erääseen kierrätyskeskukseen, Mikkelissä. kun silloin vielä asuin siellä.)
Minä taas olen siinä luulossa, että musikaalisuudella ja matematiikankyvyillä on tekemistä toistensa kanssa.
PoistaMinun kohdallani tämä pitääkin paikkansa. Rakastan silti musiikkia ja kuuntelen mieluusti klassistakin. Ehkä kaikkein kauneimmat teokset ovatkin juuri klassiselta puolelta. Matematiikkaa kammoksun. Kaikkea mikä liittyy numeroihin ja niillä pelaamiseen.
Iineksellä on karmeen kauniita kuvia Ohdakeperhosesta (Vanessa cardui) omassa valokuvasivustollaan. Välillä ihmettelen hänen kamerakäden (po. kätensä) tarkkuutta. Tosimukavia kuvia.
VastaaPoistaTuosta perhosen imukärsästä mieleen tuli eräs juttu... haluatteko kuulla? Ai ette. - No, eräältä Tyynenmeren saarelta, eristyksessä kaikesta muusta, löydettiin kasvi jonka kukan nielu oli 27 cm:ä syvä. Darwin oli juuri hiljattain esittänyt evoluutio-teoriansa, jossa mm. jokaisella kukalla pitää olla pölyttäjänsä... mutta eihän ole perhosta, ei voi olla, jolla on yli 27 cm:ä pitkä imukärsä. (Ja lapsukaiset, huom!, nyt en puhu "kukista ja mehiäisitä", en. Puhukaan näistä asioista isänne ja äitinne kanssa. Minä edustan pelkkää viileää tiedettä.) Niin... väliäkös sillä löytyykö perhosta jolla on niin pitkä imukärsä, mitä väliä sillä? No sen verran sillä oli väliä - tätä keskustelua käytiin 1800 luvun lopulla - että se uhkasi romuttaa koko Darwinin (siihen aikaan vielä hyvin, hyvin kyseenalaiset) teoriat. No, sitten samalta saarelta löytyi perhonen jolla oli - voi Hyvänen Aika - 28 cm:ä pitkä imukärsä! Kun se lätkäytti sen suoraksi.
Ps. Kukaan vakavasti otettava tiedemies ei nykypäivänä kiellä evoluutioteoriota. Paitsi jotkut poliitikot. Kuten Laura Huhtasaari. Ja joku muu. Kuten Donald Trump. (Mutta viimeksi mainittu onkin tunnettu monialaosaajaidioottitwiittari.)
Tiedettähän tehdään niin - rakkaat pikku nöpönasuset - että ensin asetetaan itselle aksiooma. Ja sitten, rakkaat isienne ja äitienne kiihkolla tehdyt virhepainamat, yritetään todistaa tämä aksiooma paikkaansapitäväksi. Niin. Sitä ei yritetä todistella sillä - senkin pienet kuolaavat pähkinävarkaat - sillä lailla, että etsittäisiin faktoja jotka tukisivat tätä väitettä. Tai siis "aksioomaa", kuten muistaakseni hetki sitten sanoin. Tämmöisillä todistuksilla ei ole mitään merkitystä. Väite voidaan todeta oikeaksi vain jos sitä kohtaan ei löydy vastaväitteitä. Jos löytyy yksikin, aksioomaa pitää muuttaa, ja taas täytyy alkaa etsiä ettei sitä muuttunutta väitettävä vastaan sodi mikään. - Kiitos teille Akatemian jäsenet tästä minulle luovutetusta Nobel-palkinnosta. Mielestäni olen jos kukaan sen ansainnut.
Poista(kumartaa Kaarle XVI Kustaalle ja Rouva Silvialle. katederilta alas tullessaan kouraisee Akatemian sihteeriä pepusta. koska kuuluu siihen sukupolveen jota #metoo ei koske ei kuulu eikä hetkauta.)
Kiitos mikis, että kehut kuviani. Niin harva niitä taitaa käydä Instagrammien aikana blogeissa katsomassa.
PoistaKuvaus on kai rakkain harrastukseni. Valitettavasti se on hirmuhelteillä jäänyt, vaikka kuvattavaa olisi. En jaksa kulkea auringossa 33 asteen kuumuudessa, joka tänäänkin mittarissa oli.
Sisällä on viileää ja varjoisaa, kun mökin puuluukut ovat kiinni ja pari tuuletinta käynnissä.
Kiitos kiitoksestasi.
PoistaMinä välillä ajattelen että kielenkäyttöni on tarpeettoman ronskia, kirosanoilla ja muilla hävyyttömyyksillä höystettyä. Livena olen kohtelias, korrekti ja etikettisäännöt hallitseva herrasmies. (Harva kai nykymiehistä naisihmisen kadulla vastaantullessa ja häntä tervehtiessä nostaa hattuaan? Minä nostan aina knalliani.) - Mutta kirjoitetussa tekstissä minua eniten ärsyttää kaikki sievistely ja hienostelu ja sen sellainen tärkätty kieli. Jos on puhe (sensuroitu):sta, silloin pitää puhua (sensuroitu):sta, eikä leperrellä mistään eufemistisista "ruusu- tai yrttitarhoista". Toisaalta, rumia sanoja... hetkinen? mitkä ovat rumia sanoja? No... eipä takerruta nyt termien määrittelyyn, vaan sanotaan näin että "yleisesti ei-hyväksyttyjen" sanojen käyttö täytyy olla harkittua. Muuten syntyy vain huonoa ns. kaunokirjallisuutta.
Sitä paitsi sitä joskus hieman ehkä mielenhäriöisenä saattaa puuskahtaa – ja kukapa meistä miehisistä velikullista joskus mielenhäriössä ei olisi - puuskahtaa teille akoille että "v-ttu, pitäkään ruusupuskanne. ei siitä oo kun harmia vaan"...
- Juuri näin! Tuo on hyvä esimerkki miten kieltä voi kohdella kurjasti. Lukija ei taatusti tuommoisen virkkeen jälkeen halua lukemistaan jatkaa.
Mutta aamu sarasti, helle jatkuu, on hyvä päivä aloittaa ”vaikenemisen aika”.
Tai totuuden jälkeinen aika, mitä se sitten tarkoittaakin. Itselleni se voisi olla vaikka sen vihreän lentokonetaiteilijan performanssi Berliinin-suihkarissa (?). Myös muinoinen housuunkakkaaminen oli mieliinpainuva esitys. Tosin en muista, miksi kakkaajat protestoivat julkista kulkuvälinettä keissillään.
PoistaLinja-autossa on tunnelmaa, linja-autossa kakka katkeaa.
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=eAk1wBPanVc
VastaaPoistaKerrohan Anonyymi, onko minussa jokin perustavanlaatuinen vika, kun tämä sketsi naurattaa minua, mutta Tanhupallon sketsit eivät ollenkaan.
PoistaKuule rouvakulta minä luulen että jokaisessa meissä on perustavanlaatuisia vikoja, toisissa ne vain ovat toisenlaisia kuin toisissa.
PoistaNo juu, toki on. Tarkoitin lähinnä ihmetellä sitä, miksi juuri minä nauran sopimattomille sutkauksille, kun ne jotakuta toista eivät huvita, vaan jopa pahastuttavat mieltä. Että onko se vika? Tai mitä huumorintaju oikeasti on?
PoistaPaljastaessaan huumorintajunsa ihminen on jotenkin paljaimmillaan. Sketsin olen vähän aikaa sitten katsonut jo aiemmin. Nauru tarttuu, suru tarttuu ja jotenkin huumorikin on tarttuvaa. Porukassa se jopa yhdistää, mutta yksin ollessaan ihmisen huumorintaju paljastuu ehkä aidoimmillaan.
PoistaOvatko tapakouluttajat huumorin tappajia? Eivät kai sentään, vaikka montakin hauskaa tilannetta saattaa tapailloissa jäädä tai on jätettävä piiloon.
Huumori saattaa toimia myös hyvänä "lääkkeenä".
Totta varmaan tuo, että yksin ollessaan ihminen nauraa tai huvittuu aidoimmillaan, kun ei tarvitse kohteliaisuudesta nauraa tai kenenkään naurun "tartuttamana". Vaikka kivaahan se on porukassa nauraa vaikka vain nauramisen vuoksi.
PoistaKäskystä vastaan ötölogian varamarsalkka Minnerheimin tiedusteluun Ylen avaruusuutisesta, joka kertoo vaikuttavan vahvasti siltä, että Marsin pinnan alla lojuu iso sula suolavesijärvi.
VastaaPoistaPäinvastoin kuin useimmat muut Ylen tiukan seulan läpäisemät avaruusuutiset, tämä uutinen on suurinpiirtein totta.
PS. Samastun väkevästi Iineksen tuskaan menetetyistä hirrenpätkistä ja muusta arvotavarasta. Minä en olisi antanut.
Koomisinta on, että liiteriin ei oikeastaan tullut puhdistuksen myötä edes lisätilaa, kun tuo väliseinä jäi ennallaan. Eihän sen yli ruohonleikkuria saa. Klapeja sinne voi heitellä, mutta eihän niitä pohjalta saa nousematta itse pilttuuseen.
PoistaJa lopputulema on se, että liiterin ”siivonneen” sukulaisen puuvaja täyttyi sekä hänen maamökillään että järvisaunalla. Kepulainen vetää välistä aina kun voi. Rikaskin.
Minulle jäi kaksi lattiaparrua.