2.7.2018

Kpk, sivu 7: Jos auringossa kuiskaa "juu", ja kuutamolla huutaa "ei"




Pirkko Saisio on ihana ihminen, suorastaan rakastan häntä.  Hän on taas sanonut ja närkästyttänyt ihmisiä. Viimeksihän hän puhkaisi melkoisen kuplan sanottuaan äänen sen yksinkertaisen  totuuden, että vihervasemmisto elää omassa kuplassaan ihan omaa elämäänsä ääriajatuksineen.

Nyt Pirkko Saisio on puhkaissut  metoo-liikkeen kuplan vertaamalla metoota  ja  sen feministejä taistolaisuuteen. Hän sanoo, että monet näyttelijät pitivät itseään paljastuksissaan varmaan rohkeina, mutta ei ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Massaliikkeet ovat aina pelottavia. 


Juuri tämä huuto minuakin metoossa pelotti, lähes hysteerinen miesten urien tuhoaminen ja massalynkkaus vuosikymmentenkin takaisista kähmimisistä, joista ihminen monesti olisi selviytynyt sanomalla "ei" tai lähtemällä pois. Tai sanomalla vaikka että haram Aku, Lauri , Tomi tai Jörkka. Kiellostahan saimme taannoin videoituja ohjeistoja. Mikseivät ne suomalaismiekkosiinkin tehoaisi? 

Kannattaa muistaa metoossa  blogikumppanimme Kemppisen  viisaat sanat: "Itse pyrin yleensä siihen, että kansan oikeustaju ei toteutuisi. Ei meillä edes ole niin paljon köyttä ja lyhtypylväitä, että ihmiset pääsisivät toteuttamaan oikeustajuaan." Ja tämä olisi voitu muistaa jo taistolaisvuosina, kun Suomea oltiin teollisuuksineen ja jopa ihmisineen hirttämässä Neuvostoliittoon itäblokin joukkoon.

Jos Saisio olisi poliitikko, äänestäisin häntä sumeilematta ja epäilemättä, olisin jopa fani, vaikka hänen puolueensa olisi mikä tahansa. 


Ja vielä lopuksi:  Terveisiä vaan täältä maalta, jossa pyyt lentävät suuhun, kuten muinoin Pylkkäsperällä. Ei vaan ei, mitään lennä, kunhan kakkivat auton täyteen herttaista poikaskakkaa. Tämäkään suloinen tapaus ei olisi hätäkakannut, ellei ihminen olisi lähestynyt sitä jumalattomalla  kameralla uhaten. Kauan en kuvannut, pari näpsyä. On kiva olla maalla kaukana massaliikkeistä.


(Valokuva Iines 2.7.2018. Suurenna kuva, jos haluat nähdä yksityiskohdat.)

110 kommenttia:

  1. Pirkko Saisiolla on epäilemättä sellaista itsenäistä ajatusta ja näkemystä, että tyhmempi luulisi moisen olevan yleistä taiteilijoiden keskuudessa. - Heh, nuo yhteiskunnan pikku karjapäät, elämän pullahiiret. Roope Salminen, toisen polven jotakin, ripitti musiikkiesiintyjiä siitä, etteivät anna yleisölle itsestään tarpeeksi joka keikalla. Vähän nauratti, mutta Roope on ilman epäilystä antanut jo kaiken sen, mitä hänellä on antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisi, vaan yllättävästi ja mielestäni turhan itsestäänselvästi ollaan mukana populistisissa massaliikkeissä, joille on tyypillistä sekä uhriutuminen että uhrin lynkkaus. Eikä haittaa se, että oma kärsimys on ollut ehkä pienempi kuin uhrin saama joukkotuomio.

      Taistolaisten uhreina olivat vallanpitäjät ja instituutiot, ja viime kädessä koko valtio kansalaisineen. Junaa oltiin viemässä itärajan taakse, ja jos taistolaisten unelmat olisivat toteutuneet, Suomesta olisi tullut kommunistinen itäblokin osa. Kaunista!

      Yhteiskunnassa on edelleen kyseenalaisia asenteita ja instituutioiden vallankäyttöä, jotka ovat perua tämän ajan aatteista. Ns. ääretön (lue: aivoton) "suvaitsevaisuusliike" on ilmiselvästi tätä perua.

      Poista
    2. Lisään sen, että vallanpitäjillä tarkoitan kaikkia jonkin pestin haltijoita. Kaikki seuraavat olivat kyseenalaistamatta taistolaisuudessa väärinajattelijoita tai väärin: papit, opettajat, sotaveteraanit, sotaväki, kirkko, oikeuslaitos, koti, kotiäidit, kasvatus, poliisit, isännät ja emännät, kaikki jonkin omistajat.

      Esineistä oma auto oli suurinta syntiä. Kirjassa Alas auton pakkovalta (Huutomerkki-sarja, sic) kehotettiin jalankulkijoita varustautumaan vasaroin, jolla pitää hakata jokainen suojatielle tunkeutuva yksityisauto. Kirjan kannessa irvistää piirretty ihminen, jolla on pedon pää.

      Poista
    3. Ehkä tuo autojen vihaaminen ei ollut taistolaisuutta, niitä olisi kuitenkin vallankumouksen hetkellä tarvittu. Nykyään kirjailijat, kärjessä Jari Tervo, tietävät että pitää olla runsaasti esillä ja antaa hehhehhee-hauskasti erilaisia lausuntoja, joista tietää kohderyhmän, kirjoja ostavien naisihmisten, pitävän.

      Muistelisin, että taistolaisten vihalistan ykkösinä olivat demarit ja enemmistökommunistit. Vasta niiden jälkeen koko muu ihmiskunta paitsi neuvosteluliitto.

      Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikki suuret puolueet, ehkä kokoomusta lukuunottamatta, saivat tuolloin avokätisiä lahjoituksia slobojen KGB:ltä. Demarit ainoina myös CIA:lta.

      Poista
    4. Nimenomaan vanhaa taistolaisuutta muistuttaa tämä vihapuheliike: halutaan kieltää toisinajattelu. (Suotta kommunistimaiden kapinallisia ei kutsuttu juuri "toisinajattelijoiksi".)

      Metodihan on yksinkertainen: julistetaan, että tämä asia on totuus, ja sen arvosteleminen on rikos. Ja a vot - niin alkaa änkyröille rapsahdella lainvoimisia tuomioita, joten he ovat rikollisia. Mot.

      Näköjään on vasta seuraavien sukupolvien intresseissä tutkia kommunismin vääryydet ja iljettävyydet Suomessa. Liian monella kun on kädet kyynärpäitä myöten verissä, niin huomio kannattaa kääntää arvoylppöjen natsikytköksiin viime vuosisadan alun Saksassa.

      Riku on siinä tietysti oikeassa, että varsinaisten taistolaisten verivihollisia olivat demarit - mutta hän jättää huomiotta, että aatteen hegemonia oli niin turmellut yhteiskuntamme, että valtaosa virkamiehistä, kulttuuriväestä ja muista nilkeistä sisäisti sen arvot: rauhantahtoisen naapurimme arvostelu oli osoitus typeryydestä!

      Poista
    5. Niinhän se tietysti olikin. Ihan niin kuin hegemonian arvostelu nytkin. Vain änkyrät siihen uskaltautuvat.

      Poista

    6. Tämä oikeinajattelun hegemonia näkyy tästä Pirkko Saision haastattelijasta Leena Virtasesta, joka panee Saision metoo-rinnastuksen taistolaisuuteen iän piikkiin. Virtanen itse jumaloi sinisin silmin metoo-liikettä: ”Taistolaisuudella ei ole mitään muuta historiallista merkitystä kuin sen aiheuttamat traumat, mutta #metoo-kampanja on pitkän jatkumon viimeisin vaihe, käännekohta, joka koskettaa koko ihmiskuntaa, sekä miehiä että naisia.”

      Poista
    7. Kekosen ajan suomettuneisuudesta en nyt viitsi toistaa valitusvirttäni, enkä maalaisliitosta Suomen suurimpana kommunistipuolueena. Reaalisosialistisen porvaripuolueen sijaan se sittemmin vaihtoi nimensä keskustapuolueeksi. Kokoomuksen Holkeri polvillaan konttasi itänaapurin edessä, muttei koskaan saanut sielulleen rauhaa ja itänaapurin hyväksyntää.

      Tottakai maailmanparantajilla on yhteistä ainakin toimintatavat ja horjumaton usko siihen, että toisinajattelijat saa tuhota.

      Saisio tietysti tuntee taistolaisuuden jopa sisältä päin. Härskiä ikärasismia lienee, kun joku tavallinen virtanen meinaa, ettei Saisio osaisi vertailua tehdä.

      Poista
    8. Taistolaisuus, "hurmahenkinen ainoaan oikeaan hyvään pakottaminen", ei kuollut, se loi nahkansa monella tavalla. Esimerkkinä vaikkapa kansalaisjärjestö, joka aikoo järjestää Helsinkiin mielenosoituksen, kun Putin ja Trump yrittävät edistää rauhanasiaa. Meidän ei kuulemma tarvitse sietää Yhdysvaltain presidenttiä, koska...?

      Poista
    9. No tämähän varmasti edistääkin rauhanasiaa, Trumputin-mielenosoitus.

      Vaan Hesarissa on nyt Pirkko Saision vastine toimittaja Leena Virtasen artikkeliin Saisiosta. Siinä Saisio sanoo, että heppoiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta.

      Ehkä merkittävintä näissä Saision viimeaikaisissa lausumissa on se, että ne tulevat sieltä punavihreän kuplan sisältä henkilöltä, joka kiistatta on kulttuuriväen parasta eliittiä, viisas ja älykäs. Miten rohkeaa!

      https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005742290.html

      Poista
    10. Tuo edellinen kommentti on minulta, tabletti temppuilee. Olin koko ajan kyllä kirjautuneena blogiin.

      Poista
    11. Ehdinkin jo ajatella, että tännehän on nyt eksynyt fiksu anonyymi!

      Pointti on juuri tuossa heppoisissa ilmiannoissa. Kuten nyt vaikkapa se misu, joka vuosia sitten erehtyi kännissä antamaan Törhöselle, ja kun siitä ei mitään hyötyä ollutkaan, niin pääsi potkaisemaan äijää joukon mukana.

      Tämä on tietysti härski tulkinta, myönnän heti, mutta tasoltaan vastaava kuin monet metoo-hysterian iskutkin. Itse asia on tietysti tärkeä, sen vakuutan vanhana feministinä.

      Poista
    12. Kyllä, nimenomaan heppoisissa ilmiannoissa. Tässä ajattelen esimerkiksi sitä näyttelijätärtä, joka kertoi lehteen, että häntäkin on Lauri Törhönen kähminyt vapaassa illanvietossa niin että hän oli joutunut jopa välttelemään Törhöstä eikä sanut bilettää rauhassa.

      Hei haloo, naiset! Ketä meistä ei olisi pyritty kähmimään, niin että olemme joutuneet välttelemään jotain urpoa? Minullekin yksi insinööri työnsi polvea haaroväliin tanssiessamme ja toinen työnsi seinää vasten. Näistähän selviää työntämällä tanssikaverin ystävällisesti hieman etäämmälle tai poistumalla tilanteesta. Eivät tämmöiset tervettä naista itketä enää vuosien kuluttua! Ja kyllä näihin varsinaisiin petipuuhiin on tarvittu jonkinasteista antautumista, sillä raiskuuilmoituksia miehistä ei kai ole pystytty tekemään.

      Minusta on reilua nauraa seksiurpoille porukalla ja heti. Niin me teimme. Ei heistä mitään totista vaaraa kenenkään siveydelle ollut.

      Poista
    13. Maailma on mennyt hulluksi, ihmiset ovat suuruudenhulluja. Luullaan, ettei meidän suomalaisten muka tarvitse sietää Putinia tai Trumpia.

      Kyllä meidän täytyy, yhtään ei auta vaikka järjestäisimme täällä uusintavaalit molemmille ja julistaisimme uudet voittajat.

      Juoni on se, että pyrimme siihen, että Putin ja Trump hyväksyvät meidät. Niinistöä olen pikkuhiljaa oppinut arvostamaan(kin), hän tekee hyvää politiikkaa.

      Poista
    14. Eikä Putinin tai Trumpin hyväksynnän saaminen ole mitään matelemista, ei ole tarvetta madella. Normaali sivistynyt käyttäytyminen riittää.

      Poista
    15. Realiteetti on, että Trump ja Putin ovat maailmanrauhan avainhenkilöt, jotka nyt kohtaavat meillä.

      Maailmanrauhaa ei mitenkään edistä se, että jossakin lähistöllä olisi iskulauseita huutava mielenosoituskuuro. Omaa imagoa omissa piireissä toki mielenosoitus voi nostaa, mikä lie joukolla tavoitteenakin. Tässäkin pätee Saision lakoninen toteamus: ei ole kovinkaan rohkea huutaa kuorossa jotain.

      Enemmän rauhaa edistää osapuolten tapaamisen hyvät järjestelyt. Mölyt voi mainiosti pitää mahassaan, sillä harva meistä kumpaakaan presidenttiä pitää esikuvallisena.

      Poista
    16. Juuri niin, osasit sen, Iines, sanoa minua paremmin.

      Poista
    17. Ps Lyöntivirheitä, en ehtinyt korjaata, kun oli jo kommentti perässä. Vaan ymmärtänette silti.

      Poista
  2. Kun suurentaa tuon pikkulinnun kuvan huomaa herkistä varpaista ja ilmeestä sen naamalla että se on yksilö. Yksin tilanteessa. Mutta se kuuluu laumaan niin kuin ihminenkin. Laumassa tyhmyys tiivistyy.

    Kansanäänestystä pelkään. Tyhmyys on silloin voitolla. Mennään muiden mukana. Ei tarvitse itse ajatella. Tarvitaan johtaja. Jos johtaja kunnioittaa toisia ei hätää. Kaikki sujuu hyvin, mennään mihin suuntaan tahansa. Kukaan ei joudu kärsimään.
    Näin visertää pikkuliisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Sille visersi äiti kauempaa ja antoi ohjeita. En malttanut olla ottamatta kuvaa, enkä huomannut poikasen hätäkakkaa ennen kuin kuvia purkaessani. Pihan linnut ovat lisäksi aika tottuneita liikkeisiini pihalla. Vaan aina yhtä suuri ihme, kun näkee jonkin luonnon otuksen läheltä.

      Kansanäänestys on kyllä demokratiaa, mutta voi miten ihmiset harhautuvat populististen trendien perään! Itsenäinen erillisajattelu on harvinaisempaa. Ihminen on zoon politicon, laumasielu.

      Poista
  3. Kunnioitukseni Pirkko Saisiolle,

    Mitä ns. edistykselliset kannattavat? - Atte Kaleva älähti, kun Hesarissa kehuttiin sharia-lakia. Kalevaa lyötiin heti kuin vierasta sikaa.

    Sharia on se, joka alistaa naiset lattiamatoiksi, homot mieluusti tappaa ja kontrolloi uskonnon jäseniä kuin Heinrich Himmler omiaan, - länsimaista haluaa viedä mielipiteen vapauden kokonaan.

    Se mitä mieltä anarkistit mahdollisesti ovat tästä tai yleensä jostain, ei kiinnosta kuin n. viittäkymmentä murrosikäistä syrjäytynyttä, mutta he eivät osaa lukea, eivätkä siten ole täällä lukemassa.

    VastaaPoista
  4. Nämä Saision ulostulot - myös se aiempi - antavat toivoa siitä, että on koittamassa uudenlainen avoimuuden ja rehellisyyden aikakausi. Tarvitaan merkittäviä viisaita ajattelijoita, jotka oman itsensä likoonpannen sanovat totuuden. Muut seuraavat perässä, eksyneet lampaat heräävät ajattelemaan omilla aivoillaan.

    Saisio on tällainen vapauden airut pitkän ja pimeän hegemonian jälkeen. En voi kyllin kiittää häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiveesi on ylimitoitettu, liiallinen.

      Ei mitään uutta auringon alla, näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.

      Poista
    2. Merkille pantavaa on, miten jopa Saisioa, merkittävää kulttuuri-ihmistä, on mitätöity ulostuloistaan. Häneen ei kehdata eikä pystytä käyttää aina käyttökelpoista "äärioikeisto"-argumenttia, joten mm. ikään ovat vedonneet.

      Poista
    3. Myönnän, että liioittelin, en kuitenkaan tarkoituksella. Harkitsin jo kirjoittaessani, pitäisikö sanoa, että ”pyrkimys avoimuuteen ja rehellisyyteen”.

      Poista
    4. Ettei tule vääriä käsityksiä, Saisio puhui Metoo´sta, ei islamista, johon minä kommentoin, se tähän selvyydeksi ylöspräntättäköön. Ajatusten vapauden pohdinta on minun mielessäni.

      Poista
    5. Mikään ei ikinä muutu: "oikeaoppisuuden tajuaminen on menestyksen salaisuus".

      Poista
    6. Galileo Galilei vasta oli tyhmä mies. Väitti maapallon olevan pyöreä ja kiertävän aurinkoa. Jokainen itseään kunnioittava edistyksellinen kuitenkin tajusi, että aurinko ilman muuta kiertää maapalloa, sellainen on luonnonjärjestys!

      Poista
    7. Hyttysten kuurnimiseen joskus sortuvana en malta olla täsmentämättä, että fysiikan lakien mukaan tiukasti ja tarkasti ottaen molemmat - Aurinko ja Maa - kiertävät yhteisen painopisteensä ympäri.

      Tässä tapauksessa se painopiste sijaitsee Auringon pinnan sisäpuolella, joten itse asiassa Aurinko etenee radallaan vähän huojuen.

      Poista
    8. Varmasti tarkemmin tieteellisesti noin, mutta minä uskon Tuomari Nurmion sanoihin: "Me kierretään toisiamme niinkuin taivaan kappaleet, yhtä ylpeinä, yhtä yksin, ympärillämme ikuinen yö." (Maailmanpyörä palaa)

      Poista
    9. Pistetään Maailmanpyörä tähän, kun siinä on synkkyydessään ylivoimaisen upeat sanat ja minäkin olen näköjään sitä viisi vuotta sitten kommentoinut.

      "...anna unelmien kuolla pois..."

      Poista
  5. Vaan mielenkiintoista on se laajuus, millä näitä Trumputin-mielenosoituksia nyt pykätäänkin. Ehkä jokuset päätyvät suoraan Pridesta Trumputtimeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kesässä riittää tapahtumia. Minun alamökkinaapurinikin juoksevat monet tapahtumat läpi. Viimeksi olivat punamaalin keitossa muinaispirtin pihalla, sitten odottaa paikallisessa kesäteatterissa Olavi Virran viimeiset vuodet -mjusikaali. Ja vielä on risteilyä Tarjanteella ja taidekartanokäyntiä kotimaan kamaralla, kun ne ulkomaat on tullut jo kierrettyä.

      Vaan yhtään miekkaria ei täällä lounaiskolkassa nyt ole tarjolla. Olisikin hauska osallistua Vanhassa Raumassa järjestettävään Ol ny niingon gotonas, mut ihmisiks guitengi, Trumputin -miekkariin.

      Poista
    2. Suuruudenhulluus ihmisten päitä vallitsee. Sellainen on nuoruuden omminaisuus, mutta tuntuu nyt vallanneen vanhemmatkin. Haluavat parantaa ja "pelastaa" maailman, kertovat suorasukaisesti, kuinka se täytyy tehdä. Minulle riittäisi, jos maailma pysyisi edes suurin piirtein samanlaisena kuin nyt ja köyhillekin riittäisi ruokaa ilman Hurstin jonossa seisomista. Ja niin, että Juha Sipilä painuisi hevon...!

      Poista
    3. Valtakunnankanslerimme Axel Oxenstierna kannusti 30-vuotisen sodan rauhanhierontaan lähtevää poikaansa toteamalla, että ota iisisti, sillä “kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.

      No, muuten kaikki on ennallaan, paitsi että nyt me tiedämme.


      Poista
    4. Äläs nyt manaa hallitusta, Riku. Juuri tänään julkaistiin uusimmat tilastotiedot työllisyyden noususta.

      Nimittäin kun Sipilän hallitus aloitti kolme vuotta sitten, se asetti työllisyystavoitteeksi 72 prosenttia. Edellisen hallituksen jäljiltähän työllisyysprosentti oli pudonnut niin alas kuin 67,9:ään.

      Nyt työllisyysprosentti oli jo 71, ja ensi vuonna se nousee 72,1:een. Ei hassumpi saavutus.

      Poista
    5. Heh, kaunistellut luvut ovat kauniita.

      Tänään Eikka Leikkaa taas, liput liehuvat tangoissa. "Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään..."

      Poista
    6. Oxenstiernan sanat ovat tuttuja, mutta minä ajattelen mielessäni: "kunpa tietäistte johtajat, kuinka vähällä järjellä näitä teidän hommianne teemme!"

      Poista
    7. Luvut ovat Aamulehden (ja uutisten) mukaan Tilastokeskuksen ja TEM:n, eivätkä johdu merkittävästi aktiivimallista, vaan työllisyyden kasvusta ja viime vuoden alussa aloitetuista työttömien haastatteluista, jotka tehdään kolmen kuukauden välein. Tilastot päivittyvät vasta haastatteluissa.

      Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisen vaikutukset alkavat näkyä asteittain tilastoissa.

      Poista
    8. Olisiko se niin, että viisaat edelleen istuvat varjossa. Johtajiksi parhaat eivät hamua valtaa.

      Kun päätäntätehtäviin aina valitaan se suulain, sosiaalisin ja rohkein ekstrovertti, niin kannattaako ihmetellä..

      Poista
    9. Vertti vie viimeisetkin. Vanhan ajan management by perkele johtajat olivat hyviä, heistä tiesi missä mennnään. Nämä nykyiset teflonjohtajat ovat aina siloitellun kohteliaita, tapettavallekin sanovat: "ole hyvä vain!"

      Mutta sitä ette tienneet, että Eino Leino kuoli Hyvinkäällä. Nuppulinna on sittemmin liitetty Tuusulan Jokelaan.

      Poista
    10. Sakari Timonen tuon kusetushallituksen suuren puhalluksen selittää aika hyvin.

      Poista
    11. Uuninpankkopoika Sakari Timosen selitys ei ehkä selitä totuudenmukaisesti - se vika siinä on. Kannattaisi lukea poliittisesti voimakkaasti orientoituneita blogeja suodatinlasit päässä. Sinne jää vain yhdenlainen "totuus", etenkin koska bloginpitäjä ei suvaitse erimielisiä näkemyksiä ja karsii ne ja kaiken kritiikin pois kommenteista.

      Nimittäin ensinnäkään nuo 30 000 haamutyöllistettyä, jotka kolmen kuukauden välein toteuttavat haastattelut ovat tuoneet Aamulehden mukaan pintaan, eivät sisälly tähän työmäärän kasvulukuun, kuten Timonen väittää, vaan kasvu lasketaan Tilastokeskuksen, ei työllisyysministeriön luvuista, sanoo Erno Mähönen työ- ja elinkeinoministeriöstä (AL).

      Ja siis tämän vuoden alusta voimaan tulleen työttömyysturvan aktiivimallin ei arvioida merkittävästi vaikuttaneen työttömien työnhakijoiden määrään muuten kuin siinä tapauksessa, jos se on lisännyt työttömien pysyväisluontoista työllistymistä - ei tilapäitä pätkätyötä, kuten Timonen väittää. Hyvin lyhyillä työkeikoilla ei siis ole merkittävää vaikutusta työnvälitystilaston työttömien työnhakijoiden määrään.

      Poista
    12. Ensi eduskuntavaaleissa äänestän mahdollisesti perussuomalaisia. Stoppi se on minunkin kestämiselläni ja demarit ovat läälyjä.

      Poista
    13. Luoja yksin tietää, ketä minä äänestän, en itsekään tiedä.

      Oletan kuitenkin, että äänestän pärstäkertoimen perusteella, siis puhtaasti yksilöä, puolueesta viis. Olen oppinut arvostamieni ihmisten ulostuloista, että ihminen puolueessa kuin puolueessa voi toimia myös älyn ja järjen perusteella, ei sokeasti puoluekurin.

      Haluaisin olla puolueessa, jonka nimi olisi Järki & äly & moraali, JÄMÄ-puolue, jolla olisi rajat auki joka suuntaan.

      Moraali tarkoittaisi kaikkea mikä liittyy ihmisyyteen ja rehellisyyteen, totuuden kulmakiviin. Moraali EI siis tarkoittaisi moralismia, tiedoksi mahdollisille anonyymeille, joilla on ennakkoluulopaukut ladattuna korvien välissä ja pakka kortteja taskussaan ja olkiukkokyhäysvalmius. (En myöskään haluaisi mitään sydän & hyvyys ja armo-puoluetta. Unelmapuolueista on jo näytöt.)

      Poista
    14. Antti Rinne ei osanut demareita paljoa Urpo Urpilaisen ajoista parantaa. Samanlainen turhan kiehnääjä ja työväen asian täydellisesti unohtanut plösöpuolue yhä edelleen. Keskittyvät hurskasteluun ja taivaanrannan maalailuun sen sijaan, että oikeasti tekisivät jotain. Työmies, jos henke3s on sulle kallis - älä äänestä demareita!

      Poista
    15. En minä kenenkään äänestämisiin halua vaikuttaa. Äänestäkää vaikka Turkin sulttaania tai entistä ehdollisvanki Antti Kaikkosta!

      Poista
    16. Pikkukaupungeissa ja maaseudulla on haittana usein hyvien ehdokkaiden puute.

      Esimerkiksi jos täällä Satakunnassa haluaisi äänestää vihreitä, ei ehdokkaita joskus ole kuin yksi. Tai jos haluaisit äänestää demareita tai yleensä vasemmistoa, ehdokkaina on vain ay-henkisiä herrat hiiteen -kirvesmiehiä ja makkaratehtaan naisia, muutama entinen oppilaasi, jotka tiedät vähemmän pystyviksi, niin valitse siitä sitten, jos näiden ehdokkaiden teemat vielä ovat tyyliä "meille lisää liksaa". Eikä muuta. Ei reipas ja maailmanmenosta tietävä fiksu nainen heitä äänestä.

      Poista
    17. Lisää liksaa ehdokasta äänestäisin heti. Ja uuden valtakunnansovittelijan toivotan leppoisille eläkepäiville ennenkuin aloittaa.

      Poista
    18. No mutta Riku! Entäs maailmanrauha ja ilmastonmuutos? Ympäristönsuojelu? Oletettujen epäkohdat? Syrjittyjen nuorten päähänpotkiminen? Työttömiä kurittavat työnhakuzydeemit? Ahdistelut hississä ja elokuvamaailmassa? Toiseuden suojelu? Kulttuurin omiminen ja eritoten päähineen käyttö inkkarileikeissä poikaoletetuilla? Koko villin lännen alistava maailma? Pecos Billien kieltäminen? Peppi Pitkätossun kieltäminen? Pekka ja Pätkä -elokuvien kieltäminen?

      Poista
    19. - "Mitäs teille saisi olla?"

      - "No jos alkupaloiksi ottaisin maailmanrauhan, pääruuaksi ilmastonmuutoksen ja jälkiruokana saisi olla yleistä hyvyyttä mansikkahillon kera."

      - "Entä teille, otatteko samanlaiset?"

      - "Ei suinkaan, minulle riittää iso kuppi kahvia!"

      Poista
    20. Demarin vastaus:

      No, jos alkupaloiksi ottaisin lisääliksaa-keiton, pääruoksi veronkorotuspihvin tuplapääomaverokastikkeella ja kaikillekivaa-salaatilla ja jälkiruoaksi lakkovanukkaan .

      Vihreän vastaus:

      No jos alkuruuaksi ottaisin unelmasalaatin eksoottisilla kasviksilla, pääruoaksi linssiludekeittoa malawilaisin juureksin ja jälkkäriksi gluteenittoman ja munattoman toukoleivoksen.

      Poista
    21. Kokoomuslaisen vastaus:

      Nööh, jos alkupaloiksi se röyhkeä työntekijä, joka hävyttömmästi vaati palkkaa, vaikka hyvähyvyyttäni hänet otin. Pääruuaksi söisin valtion kassan ja jälkiruuaksi riittää kolme kuppia Latté-kahvia työnteijöiden kyynelillä.

      Kepulin vastaus:

      "Ite ootte saatanan kommunistit, Breznevin persettä ei koskaan ole nuoltu paitsi yleisten syiden vuoksi ja Putin on hieno mies!...Ruuaksi otan oman maan ylihintaista ja ylikehuttua silavaa, jota kutsutaan sianlihaksi, ja oman luomumyymälän sylttyä tukieurojen ja Mersun kera!"

      Poista
    22. Tuulimylly-yrittäjä: "Ens vähän, hihihii, kokaa ja sit amfetamiinia, hepskukkuu, hihihii. Ja lisää tukieuroja myllyille, eihän näistä tällaisena tienaa montaakaan miljoonaa!" - "Saaks lähettää terveisii? - Sama aika ja paikka, rahat mulla on valmiina!"

      Poista
    23. Kristillisdemokraattisen piispan vastaus:

      No, jos aperitiviiksi ottaisin Valamon luostariviiniä, pääruoan kanssa italialaisen Runcata-hedelmäviinin ja jälkiruoaksi Crápula Gold 5 2015:n.

      Poista
    24. Kyllä, oli vähän mauton tuo piispan menu, mutta olkoon, meillä kaunistellaan liikaa kirkollisia ihmisiä. Ihmisiä he vain ovat heikkouksineen kaikkineen. Eivätkä he yleensä ole sieltä pahimmasta päästä, päinvastoin suurin osa varmaan hyväsydämisiä ihmisiä ja virkailijoita.

      Panen kd:ien pilkkaamisen sijaan tähän kokoomuksen ruokalistani, vaikkei se ketään huvittaisikaan:

      No, alkupalaksi ottaisin palan työmiehen selkänahkaa eli sitä silakan kuorta voissa paistettuna, pääruoaksi verisen pihvin nuorta nautaa ja jälkiruoaksi hyvän omatunnon, kermavaahdolla.

      Poista
    25. Kännin vaiheet:
      1. kuorolaiset
      2. pastorit
      3. Suntiot
      4. piispat
      5. Askolat
      6 Arkkipiispat
      7. Hautausurakoitsijat

      Poista
    26. Vielä esimerkki kirkollisista piireistä pahimmillaan nykyaikana. 

      Yksi paikallisen yläasteen opettaja, syvästi Raamatun sanaan uskova hihhuli, piti tapanaan käydä kurkistelemassa erään kotiaan lähellä sijaitsevan bilepaikan ikkunan takaa, pimeässä, onko siellä syntimenossa mukana hänen alaikäisiä oppilaitaan - usein oli. Hän puhutteli heidät luokassa kaikkien edessä tajuamatta, että häntä vedätettiin. Kokeeksi sinne mentiin hihhulin kiusaksi. Näin tunnit kuluivat hauskoissa merkeissä.

      Poista
  6. Vaan thaimaalaisille luolapojille toivotaan nyt kaikki mahdollinen onni vaaralliselle pelastusmatkalle! Kunpa kaikki selviäisivät. Hehän ovat vielä lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, mutta äsken korjasivat pelastettuja olevan toistaiseksi kuuden sijaan neljä.

      Poista
    2. Hyvin sujuu, kahdeksan poikaa pelastettu.

      Vaan miksi tämä ilo nyt vesitetään monissa kirjoituksissa vetämällä tähän yhteyteen maailman kaikki kärsivät lapset, ikään kuin iloitseminen luolapoikien pelastuksesta olisi muilta kärsiviltä pois.

      Jos tätä logiikkaa jalostaisi eteenpäin, koskaan ei saisi iloita mistään, koska maailmassa on kärsimystä.

      Poista
    3. Ensin näytti siltä, että ovat hukkuneet. Ihmeeltä tuntui heidän kaikkien löytymisensä elossa. Vaikka operaatio tulee erittäin kalliiksi, Thaimaa ei voisi saada parempaa mainosta mistään. Tänään vielä jännät paikat, saavatko kaikki pelastettua. Mikko Paasi on uusi julkkiksemme.

      Poista
    4. Totta, tämä antaa hyvän kuvan maan tämän alan osaamisesta ja ihmisten inhimillisyydestä. Rahasta viis kun ihmishenki on kyseessä. Samoin sairaalaolojen korkea taso näkyy, ja jopa liikenteen sujuminen jatkuvassa ihmis-, auto- ja skootterivilinässä. Opettaa melkein samoin kuin jos olisi itse paikan päällä.

      Poista
    5. Klo kolmen uutisissa se sanottiin: KAIKKI PELASTETTU!
      Mikä ihana asia!

      Mutta pelastajista yksi kuoli. Hapen puutteeseen. Häntä ei pelasta enää kukaan. Mitä pitäisi ajatella? Onko hän sankari vai uhri? Molempia?

      Poista
    6. Kaikki me kuolemme, ennemmin tai myöhemmin, hapen puutteeseen. Toiset myöhemmin kuin toiset. Tämä ei ole kyyninen lause vaan luonnontieteellinen. Thaimaan kuningas on luvannut osallistua hautajaismenoihin; se on suurin kunnia mitä thai-ihminen voi kuvitella. Siksi uskon että tämän sukeltajan isä ja äiti ja muut sukulaiset, ovat pojasta ylpeitä. Vaikka tietysti surevat.

      Poista
    7. Hyvä uutinen! Kaikki turvassa!

      Kyllä tästä saa iloita, sillä jokainen hyvän voitto on ihmiskunnalle hyväksi. Lisää vaan iloa ja riemujuhlia maailmaan. Ei se ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin lisää hyvyyttä maailmaan.

      Poista
    8. Mikis on oikeassa, patsasta tai muistorahastoa harkitsevat kuolleelle sukeltajalle. Ammattimies, tiesi tehtävänsä riskit.

      Melkoinen draama kaikkinensa ja mikä ihmeellisintä, poikien kohdalta onnellinen loppu. Hienoa.

      Poista
    9. Mikko Paasin Facebook-sivun viimeisessä päivityksessä, kuvassa kolmesta iloisesta sukeltajasta, on tätä kirjoittaessani 4,9 tuhatta tykkäystä.

      Poista
    10. Kyllä se tuostakin vielä nousee. Tämmöiset ihmishenkien pelastamiset, joissa oma henki on suuressa vaarassa, ovat ihan omaa luokkaansa.

      Poista
    11. Nouseepa hyvinkin, juuri nyt 6,9 t.

      Poista
  7. Minähän olin Tikkakosken mannekiini välirauhan aikaan. Yhdeltä iltalomalta, jota vietettiin Kämpissä, niin jouduin kännissä keihäsmatkalle Kanarian saarille. Espanjahan oli ihan puolueeton maa ja Las Palmas vapaasatama. Kävi sitten niin että myöhästyin paluulennolta ja Aeron Junkers laskeutui Katajanokan lentosatamaan ilman minua. Minä kun nukuin pesetonna Las Canterasin hiekalla.

    Ei auttanut muu kuin liittyä legionaan. Mielellään ottivat pohjolan polkupyöräjääkärin riviin. Taistelin vuosia Länsi-Saharassa berbereitä vastaan ja kun pesti päättyi, niin liotin nenääni veteranolasissa Malagassa. Oi niitä aikoja! Nykyään Espanjan legioonaan ei enää oteta muukalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tuon uskoo. Juuri ilmestyi Ylellä artikkeli, jossa vuosi sitten kuolleen Kyösti Pietiläisen sukulainen kertoi tämän olleen erittäin kova liioittelemaan, suoranaista valehtelemista saattoi epäillä. Pietiläinen/Peters kehuskeli, kuinka ylennyksensä ylikorpraaliksi tuli harvinaisen nopeasti. Sukulaisen mielestä harvinaista oli lähinnä se, ettei ylennyksiä tullut enää sen jälkeen.

      Poista
    2. Minä olin puolustusvoimissa niin suuri lahjakkuus, että sain homman käytyä kerralla läpi, eivät ole kertaakaan joutuneet jatkokouluttamaan alikersanttia kertausharjoituksissa.

      Poista
    3. Paroni von Münchhausen:

      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Paroni_von_Münchhausen#/media/Tiedosto%3AMünchhausen-AWille.jpg

      Poista
  8. Mankujamang, miksi käytät ilmaisua "pesetonna"... sitä vain lumpenproletariaatti Burgosin seudun syrjäkylillä enää suosii? Po. sin dinero, suomeksi vailla ränkylää, vrt. "mikä maa, mikä ränkylä?"


    Las Palmas on vapaasatama. Itse ehdin saada sieltä Pthirus pubiksia vaikka toijattiin siellä vain sen verran mitä bunkrattiin. Noin kuus tuntia... mutta ehtiihän siinä ajassa viikseen vetää, jos panee tuulemaan! Ja minähän panin. - Ps. satiaisista pääsee eroon kun juottaa niille veteranolia (kotimainenkin gini kyllä käy) ja ripottelee niille hiekansiruja. Heti kun ne tulee känniin ne kivittävät toisensa hengiltä. – Tämän mm. merellä oppi.


    Vaan kerran löysin berberin (kts. burberry, vaikka hakusanat eivät keskustelekaan keskenään) eräästä Sevillan nuhjuisen työläiskaupunginosan kapakan naulakosta, johon se oli jäänyt odottamaan minua. Tai ainakin parempia päiviä. Puin sen päälleni niin ettei Portieri huomannut, ja livahdin ulos. Käytin takkia vuosikausia. Se oli mittatilaustakki mutta tehty jonkun toisen ihmisen mittojen mukaan, voi harmi, siks se Kiristi, Uhkaili ja lopuksi lupasi Kostaa minulle, piru vie. Ja muutenkin puhui minulle niin rivoja espanjankielisiä sanoja etten tuntenut niistä kuin korkeintaan 96 %. Siksi kerran yhtenä kevätiltana tungin sen SPR:n vaatekeräyslootaan ja paiskasin luukun kiinni. Loppui pölinät.

    VastaaPoista
  9. " ...vihervasemmisto elää omassa kuplassaan ihan omaa elämäänsä ääriajatuksineen. ..." Terävä huomio. Mutta kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää. Tarkoitan itseäni. Luin nimittäin jostan lehdestä, oliko HS, että Perussuomalaiset ja Siniset ja Kristilliset (sic!) suhtautuvat kaikkein myönteisimmin presidentti Trumppiin. Halleluja! Missä kuplassa piileksii muu intelligentsia... häh?


    Ei, ehhei. Politiikasta voi sanoa mitä tahansa ja aina on väärässä, tai oikeassa, se on sama asia. Kyse on näkö- tai tulokulmasta. Toiset tykkää äidistä, ja toiset tyttären poikaystävästä. (Ja se ei ole enää ollenkaan sama asia!) Vaan mitäs näistä. Itse Mun maksa ei jaksa jauhaa paskaa politiikasta tän enempää. Maailmanmeno joskus huvittaa joskus ei, useimmiten vituttaa, mutta so what?. Elämä on meille annettu että eläisimme sen mahd. korrektisti läpi. Ja sen jälkeen tulee toisia aikoja ja taas uusia aikoja ja vielä uudempia aikoja jotka peittävät meidän aikamme, kuten Etruskien ajan.
    - Se on suloista. Ja oi, miten lohdullista!



    äääääkkkk! unohdin kalanfileet uuniin kun aloin kirjoittaa tätä. nyt ne paloi karrelle. se on teidän syynne, senkin kikattavat koiranheisipuut (Viburnum opulus), en ikinä enää... (miettii mitä ikinä ei enää tekisi), no... syljeskele lattialle (Spotta ej på golvet). E.

    VastaaPoista
  10. Kalanfileet kannattaa paistaa valurautapannulla turskissa voisilmässä ja tilkassa oliiviöljyä. Ahvenfileet nam, lohi huoh. Olen kyllästynyt loheen. Oli täällä mikä tahansa punamaalinkeittotilaisuus, risteily Isonkarin majakalle tai Kuuskajaskariin, tai Nälkloukan sunnuntaivirkistys, niin arvatkaapas, mitä menu tarjoaa. Kyllä vaan, lohisoppaa. Lohisoppaa siellä, lohisoppaa täällä ja vielä tuollakin, täällä hukkuu lohisoppaan. Jopa naapurin terassi-istujaisissa on palanpainikkeeksi isännän yllätyskokkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mikään Master Chiif of Universite (tai miten se lausutaan), itsekseni olen kaiken ruoanlaitosta joutunut opiskeleen. (nyyhh) Lapsuuteni kotona Hemmi-täti meille pöperöt teki, WeekEnd äiti, meitä poikia pyydettiin (= käskettiin) pysyä keittiöstä "niin kaukana kuin pippuri kasvaa". - No, ei Lammashaassa ainakaan pippuri kasvanut. Mutta en silti uskaltanut kauemmaksi mennä, 5 -v, kun vasta olin. Poika parhaimmillani!

      Pidän kalaruuasta ja syön mitä kalaa tahansa paitsi en Valaskalaa. Joka ei kala olekaan. Oman kokkaamiseni brawuurinumero on... Leikkelelautanen! Siihen on kivä lätkiä lautaselle mitä jääkaapista löytää, sen kivempi mitä enempi, ja kaikenmaailman ruohoja ja sellereitä ja mitä vitun vitamiinipommeja siihen tasetinreunalle kans... ah! Koko kauneuden kruunaa kylmä, kylmä hanavesi.

      Semmosen aterian jälkeen jaksaa. Ai, mitä? mitä jaksaa? Nooh... mitä vaan. Mitä mieleen tulee. Mitä sinulle tulee mieleen sanoista "nälkä" ja "naida". Erikseen vai yhdessä? Siis nimenomaan sanaparina, eli yhdessä. Noh, ei mulle silloin niistä tuu mitään mieleen. Te äärikommunistit lauloitte aikoinaan kurkku suorana mm. "nälkä lähtee naidessa..." En minä kyllä ikinä ole laulanut. Paitsi koulussa laulukokeissa. Mutta opettaja antoi todistukseen viivan. Niin niin, viiva se taas mielessä venyy ja välkkyy...! No sain minä kerran 5sen. Mutta se oli varmaan väärä vitonen, ruplan seteli. Isä toi sen Käkisalmen markkinoilta tänne Linikkalan kansakoululle. (Kotiopettajatar saa hermoromahduksen. Ottaa kamfreeria ja sulkeutuu omaan silitetyille lakanoille ja tärkätyille pöytäliinoille tuoksuvaan huoneeseenseensa. Tällä haavaa Mikis von Lilla de Kuk, aatelissuvunsa viimeinen verso, kerää kamppeensa - so. perhoshaavin, syankaliumpullot, pinsetin, pumpulipakkauksen, rullarevolverin ja Khinuskikarkit - ja menee ikkunasta ulos. Ulkona hän menee niitylle. Ja niityltä metsään. Ja metsästä toiselle niitylle. Ja kävelee vähän matkaa joen vartta. Kunnes tulee uudestaan metsään. Ja taas niiylle. Jossa alkaa kerätä perhosia. Ja aina välillä ampuu revorvelillaan ilmaan PUM PUM.

      Sen pituinen Satu.

      Poista
  11. Koska historiaa on helpompi käsitellä kuin tulevaisuutta (nykyisyys on vasta tulevaa historiaa), niin puhutaan mnneistä. Mutta vain vähän, vain vähän. et ögonblick.

    Yhden esimerkin annan koska en viitsi enempää.

    Kun Neuvostoliitto romahti, niin Suomen Oikeat Poliitikot kuten Georg C. Ehrnrooth, Tuure Junnila, Victor Procopé tai Veikko Vennamo tanssivat zat-zat zaata ja heittivät riisiryyniä päälleen ja huusivat "me olimme oikeassa koko ajan. Kekkonen oli koko ajan väärässä." - Vitut, he eivät ikinä olleet oikeassa, nuo puusilmät, eivät edes jälkiviisaita osanneet olla. Äsch. Miten niin eivät oikeassa muka olleet, romahtihan Suuri ja Mahtava? Niin romahti, näkihän sen kuka tahansa järkevä ihminen että näin tulee käymään, tai että näin ei voi ainakaan jatkua (pl. Paavo Väyrynen joka teki väitöskirjan romahtumattomasta Neuvostoliitosta, mutta tarkoitinkin "järki-ihmisiä"). Niin, jos Suomessa 1960-1970 luvuilla olisi eletty Junnila-Vennamo-Etc opin mukaisesti, Suomi olisi romahtanut ennen kuin Neuvostoliitto. Tarkoitan, että meille olisi käynyt (hyvin todennäköisesti) v-tun ohrasesti. Tai taloudellisesti ainakin surun surkeasti.

    Jos risteyksessä ajaa polkupyörällä ihan oikein, ja auto ajaa ihan väärin ja jää sen auton alle ja kuole... ei se hirveesti mieltä lämmitä, että minä pyöräilijänä olin oikeassa!

    Suomi on pirun pieni yksikkö. Ei kauheesti meidän kannata alkaa isompiamme neuvoa, heristellä heille sormea ja opettaa heille moraalia. Pakkaavat äkkiä hermostumaan, he. - Niinhän itse kukin meistäkin hermostuu jos joku Hyttynen koko ajan korvan juuressa inisee että "tee sitä, älä tee tätä, mee muualle, osta multa jäänsärkijä..." Ps. tämä oli ns. Faabeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa olen samaa mieltä kuin Mikiskin, miksen olisi, järkevä kun olen, eli meidän piti olla kusi sukassa suuren ja valheellisen diktatuurin vieressä. Se onnistui erittäin hyvin.

      Kävi siinä ajan kanssa tietysti niinkin, että kun vanhemmat vielä oikeasti tiesivät, että tässä on pidettävä kieli keskellä suuta, suljettava silmät ja kehuttava naapurin touhuja, niin myöhemmin nuoremmat jo muka "tiesivät", että Suur-Venäjä on maailmanrauhan airut ja sosialismi kehityksen huippu.

      Silti on hieman vaikea ymmärtää, miksi niin moni vanhempikin "järkevä" ihminen kuitenkin ajoi silmät kiiluen Suomeenkin samaa rikollista järjestelmää?

      Olisiko syy sittenkin psykologinen? Voittajan imu on hirvittävä?

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi, Tapsa. Vähän odotin pelolla mitä mieltä olet, siksi verhosin ja sotkin omaa sanomaani hieman huumorin kenkäplankilla. Mutta vain hieman.

      Politiikassa pitää olla pragmaatikko. On - totta kai on! - paljon hienompaa olla idealisti, mutta mihin se johtaa? Historia todistaa että yl. päinvastaiseen mihin pyritään. Onnettomuksiin... Ja eihän kukaan poliitikko, edes oikeistolaiset, tahallaan onnettomuuksia etsi.

      Toisen maailmansodan jälkeen Suomi (= eräät tyypit) teki niin onnistunutta politiikkaa että näin jälkeenpäin se tuntuu liki unennäöltä. Kylmän sodan aikana ei Suomella juuri ystäviä ollut - vapiseva Ruotsi vieressä, ja Nato oli leimannut meidät itäblogin kartalle. Ei siinä kannattanut alkaa olla ja levennellä "rehellisyydella ja oikeudenmukaisuudella ja Sisulla ja sensellaisella..." Niillä ei ollut mitään painoarvoa, päinvastoin, niistä puhuminen tulkittiin uhoamiseksi. Oli luojan lykky että meillä oli k-linja (tosin tuo nimi keksittiin myöhemmin) joka selkä notkeana kyyristyi Itää (= NL) kohden. Koska se oli - jos ei EHDOTTOMASTI ainoa tapa niin ainakin AINOA menestyksellinen tapa selvitä niistä... no, Vaarallisista Vuosista. Ja sen lisäksi lyödä rahoiksi (vrt. mitä mieltä ns. Punaiset Vuorineuvokset tästä kulta-ajasta olivat. Hyrisivät kuin salvetut kissat.)

      Meillä oli ihan erilainen liekaköysi (= liikkumavara) kuin Ruotsilla. Tosin... heh heh, kyllähän Suomessakin Yhdysvaltojen presidenttiä sai haukkua ja polttaa sen maan lipun... heh, heh.

      Se oli loppujen lopuksi aika pitkälle näyttelemistä, se meininki silloin. Oli pieni (tai aika isokin välillä) piiri kommunisteja jotka oikeasti olisivat halunneet Suomesta sosialistisen. Siis samaan malliin mitä sosialismia Neukuissa toteutettiin. Enemmistökommunistit eivät koskaan, eivät edes -70 luvulla sitä mieltä olleet. Ja kauneimmat meistä, ele aleniuslaiset, etsivät Eurokommunismia.

      Se, että taidepiirit ja muu "luova väki" niin innolla meni stallareiden mukaan... se tietysti on oma ja outo asiansa. Ja siinä psykologialla enemmän kuin enemmän taatusti painoarvoa oli. Mutta sitäkään - samoin kuin finninaamaisten teinipoikien/-tyttöjen sinisalolaista ideologihihhulismia - josta he mitään eivät edes ymmärtäneet - ei mielestäni kannata kovin paljon ihmetellä. Nuorisohan on aina tällaista, tai jos ei tällaista, niin sitten tollaista. Sama ikäluokka Ruotsissa fiksaantui Mao-lismiin (sic!!!!). Että voi sanoa, jos lohtua kaipaa, että emme me sentään!... sys fittan, niin hulluja oltu!

      Ps. Tää on ihan vaan lonkalta heitetty ja mutkat suoriksi vedetty "analyysi" siitä mitä itse(kin) tiettyinä vuosina koin. En halua olla asiantuntija, siihen minusta ei ole, kokemuksia minulla taas on. Huvittaa. Monia asia minua huvittaa... ja sitten taas ihmetyttää, esim. kun jos joku oikea kommunisti (minä olen liian pieni ihminen esimerkkikommunistiksi), kieltää menneisyytensä, ts. on nyt eri mieltä mitä oli -40 vuotta sitten, niin häntä SYYTETÄÄN takinkääntjäksi!? Mitä vittua? Hänhän siis nimenomaan on tullut järkiinsä, kun ajattelee nyt erilailla, vai mitä?

      Minusta ihmiset joilla on sama takki päällä, mittatilaustakki syntymästään lähtien, oli kesä tai talvi... minusta HE ovat idiootteja! Eivät ole elämäänsä eläneet.

      Lopuksi, siis ei puolusteluksi vaan tämä on tosiasia: helvetin kauniita lauluja 70-luvun taiteilijastalinistit meille teki, sävelsi ja visersi. Niitä kuulema tuhatkuntalaisetkin porvariopiskelijat saunailloissaan laulavat. Eiväkä kaikki, eivät kaikki, eivät ollenkaan kaikki iroonisessa mielessä, ehei.)


      "Voittajan imu on hirvittävä?" lausetta en ymmärrä. Selittäisitkö.

      Poista
    3. Tähän väliin hihkaisen, ettei Vennamo kuulunut noihin itänaapuriin jyrkästi suhtautuneisiin. Maalaisliittolainen oli, kunnes Kekkonen ainakin Vennamon mukaan pisti välit yllättäen poikki. Johonkin se Vekankin täytyi mennä, perusti siis oman puolueen. Minä uskon, että Kekkonen pelkäsi Vennamon erikoislahjakkuutta ja siksi teki sen, mitä "he" tekevät.

      Poista
    4. Joo tämä on totta, Vennamosta. Molemmat he notkeina nuolivat ryssän saappaita, mutta kun Veikko hävisi Maalaisliiton johtopostin Urkille, hän sai mennä. Hornan kuuseen eli Hevon Häpyyn. Ja niin Veke sitten menikin, hyvin älykäs ja sitäkin sanavalmiimpi ihminen, meni. Ja perusti Suomeen ensimmäisen OIKEAN populistipuolueen. "Kyllä kansa tietää!"... Voi Vittulan Väki. Eihän edes ole mitään ihme "kansaa", suomalaisia oli jotain about 5 miljoonaa + muukalaiset päälle. Mistä joku ukko voi sanoa, vaikka Jeesus olisi, että hän "tietää mitä me tiedämme?", Kansa.

      No se siitä. Täällä kun on sekoitettu populismi muummuassa vaalilupauksiin; ne ovat aivan eri asioita. Iines, kulta! (suukon saat sa multa! tietysti vain jos - yäk - sen huolit.)

      Suomen toisenmaailmansodan jälkeisestä historiasta sadat ja tuhannet ja kymmenet ammattihistorijoitsijat ja sellaisiksi itseään kuvittelevat besserwisserit ovat kirjoittaneet satoja ja tuhansia ja taas satojatuhansia sivuja tutkimuksia. Ja "tutkimuksia". En siis kuvittele että minä Mikis yhdellä blogikommentilla á la 1/2 A-nelosta, jotain uutta pystyisin ko. asiasta kertomaan? No, en! Pystyn kertomaan vain omista kokemuksistani. Koska niistä, jota syvästi ihmettelen, kukaan kunnon historijoitsija ei ole vaivaantunut käsittelemään. Tai tullut minulta kysymään "mitä tapahtui melkein todella". Eivät ole vaivaantuneet.

      Tai enhän minä oikeasti ole, muistaakseni, edes elänyt 1939 - 1956? Ainakaan kokonaan? Eli silminnäkijä siinä mielessä en ole. Muistan muuten vaan asiat väärin. Ja tarvittaessa punon pajunköyttä kuin kuka tahansa R-kioskille murtautunut pikkuvaras.)

      Poista
    5. Minun kekkoskäsitykseni nojautuu 70-lukuun, jonka muistan. Sairas vanha mies, joka yleisen edun vuoksi kärrättiin kottikärryillä näytteille isoihin juhliin ja josta kuorossa huudettiin: "katsokaa, keisarilla on vaatteet!"

      70-luvun suomalaisuus tarvitsisi todellista syväanalyysia. Mihin se hypnoosi pohjasi, mistä se tuli. Ketkä olivat/ovat syyllisiä, päästään loppu olleen miehen pitämisestä presidentin virassa vielä kymmenen vuotta. (???)

      Poista
    6. (Etsii kirjastostaan kirjan "Kansakunnan linja", Paavo Haavikon kirjoittama.) En ole varma olenko tätä lukenut - kirja on jostain autiotalosta pelastettu, haisee homeelle - mutta Haavikon ajatuksia olen kyllä pähkäillyt. Runoilijana pidän häntä arvossa, koska hänen runonsa usein ovat niin vaikeita ettei niitä ymmärrä. Ei edes millään. Toiset runot taas ovat itsestäänselviä, ja järkeviä. (selaa kirjaa mutta voi hitsi kun se haisee tosi pahalle.) Tässä on hyvä lause ihmisille jotka kirjoittavat historiaa... Pitäisi olla käytettävissä puhdistettu kieli, edes sillä tavoin puhdistettu, ettei se tietäisi mitä myöhemmin tulee tapahtumaan. Ettei se käyttäisi tietoaan ja viisauttaan liian aikaisin, väärennökseen.". - Hieno lause! Eihän kukaan historijoitsia tieten tahtoen "valehtele" tai "väärennä", sen tekee hänen käyttämänsä kieli! Juu, koska "On ilmeisesti niin, että historiaa kirjoittaessa kynää johtavat sanat ja käsitteet, pelot ja toiveet, ideologia." Totta. Mikä totta. Jepulis. (panee haisevan kirjan takaisin hyllyyn)

      Poista
    7. Mikis, olet oikeassa siinä, että ryssän edessä täytyi olla nöyrä. Hyvinä ihmisinä kuitenkin ylitimme kaikki uskotut ja uskomattomat rajat, suurta ja mahtavaa neuvostoliittoa ihaillessamme ja palvoessamme.

      Eivätkä ne jaot menneet, kuten tänä päivänä uskotaan. Aarne Saarinen ei tykännyt, kun puolustuvoimien komentaja ja Manskuristin ritari, sittemmin päästään sekaisin mennyt, Yrjö Keinonen, sanoi Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän olevan parhaan mahdollisen.

      Poista
    8. Yrjö Keinonen joutui virallisen teorian mukaan eroamaan, koska käytti varusmiehiä mökkinsä rakentamiseen. Heh, heh. Siihen maailman aikaan se ei ollut tavatonta, työmailta varastaminen oli maan tapa. Villatehtaan työnjohtajalta yksi k-pintynyt duunari kysyi: "Mikä sunkaan omakotitalostas ei olis täältä varastettu?" - Yrjö Keinonen oli varhaisherännyt oikeistokommunisti.

      Poista
    9. Yrjö Keinonen oli yhdellä sanalla sanottuna: pyrkyri. Hänen moraalinsa oli "minä itse". Puolustusvoimien komentajana hän luuli roolinsa olevan se, että kumartelee Kekkosta ja täyttää hänen ajatuksensakin. Kaikkia muita Komentaja sai halveksia. Tyypillistä narsismia. Sitä paitsi Yrjö kuvitteli olevansa mestarihiihtäjä, ja sitä hän veteraaniupseerien sarjassa aina olikin. Koska kukaan ei uskaltanut hiihtää häntä lujempaa. Mutta kerran yks majuri voitti hänet, ja sitähän Keinonen ei ikinä voinut antaa anteeksi. Ko. majurin urakehitys loppui seinään, mutta 1968 - muistaakseni - Keinonen pakotettiin väärinkäytöstensä takia eroamaan. Ja majurista tuli ensin everstiluutnantti ja myöhemmin eversti. Mutta se on toinen asia.

      Narsistit ovat narsisteja. Itse he tietysti sitä eivät ymmärrä. Trumpkin ihan oikeasti kuvittelee olevansa fiksu ja filmaattinen ja jos ei nyt äärimmäisen sydämellinen ihminen niin erittäin mielenkiintoinen kumminkin. Ja Boss. Joka saa kenen tahansa naisen pillua kouria. Kuten itse rehellisenä miehenä jo vaalikampansa aikana sanoi. Koska todellisuudessa kaikki naiset haluavat - älkää nyt kieltäkö Iinekset ja te muut tätä tosiasiaa - että sitä te juuri haluatte! (Mutta vain Trumpilta, of course! I understand.)

      Poista
  12. Joskus oliko se 10neltä tai 2deltakymmeneltä huippukokilta ja ruokagurulta kysyttiin "parasta kalaa". Kolme erimerkkistä kalaa sai mainita. No, hyöhän mainitsivat monia eri kaloja. Mutta YKSI kala oli JOKAISEN listalla (= siis kolmen parhaan joukossa). - Ja sen enempää teitä arvuuttelematta (koska olette kauheita lunttaamaan, olen pannut sen merkille, ja muutenkin vähän epäillyttävi) niin sanon että se kala oli SILAKKA.

    Kyllä, joo, silakasta saa vaikka mitä väsättyä. Ja tuoreena paistettuna sille ei mahda mikään muu kuin ahvena! Oma listani olisi: 1) ahven 2) silakka 3) moni muu, esim. lipeäkala ja Krotti

    Ps. Ei nuo mun uunifileeni niin kauheesti kärsineet, vänän tuli pintaan karsinogeenia, mutta raaputin sen haarukalla pois. Pötsiin solahtivat, nam nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Poistin, kun mua ärsyttää tuo Osuuspankin oranssinen logo. Itsea asiassa sanoin vain... (muistelee mitä sanoi) että... joo, Krotti on kaunis kala. Kaunis kuin Porkkana. Ellette usko, katsokaa

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Krottikalat

      Kellä ei ruokahalu ihan koomassa ole niin herää kun Kyhmylyhtykrotti lautaselta häntä katselee. (kuin eräs A.Stubb, nykypoliitikko)

      Poista
  13. Mitenkähän muuten sienien käy, kun nyt on enmätyskuivaa? Joskus olen saanut näihin aikoihin ensimmäiset kantarellit kalan kanssa. Parempaa ruokaa ei ole!

    Kala-asioissa harmittaa silakan saannin romahtaminen. Meillä on ollut täällä mökillä saksalaisia kokkeja joskus vieraana. He ovat järjestään ihastuneet suomalaiseen silakkaan ja sanoneet, että se on arvokala, olisi maailmallakin. Hm. Ja suomipoika syö lohta kaikissa muodoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mikis, kirjoitin tämän ylläolevan kommentin jo ennen sinun silakkamainintaasi, mutta lähettäminen jäi, kun serkkupoika, kepulainen isäntämies rymisteli kaffelle ja piti keskeyttää.

      Poista
    2. Oma kalalistani:

      1. Silakka rapeaksi valurautapannulla limittäin paistettuna
      2. Ahvenfileet valurautapannulla paistettuna

      3. Särki, ruodoista huolimatta. Maku on loistava! Parempi kuin esim. kuhan.

      Poista
    3. Minun herkkuruokani on uudet perunat, silli (Sininen Ahti) ja voi. Muutaman kerran olen tänä kesänä vetänyt niin, että maha meinasi ratketa. Vielä kerran ostin silliä ja uusia perunoita, huomenna ahmin uuudestaan. Ja jatkossa niin kauan kuin sillipurkista riittää.

      Poista
    4. Toinen suomalaisruoka, mitä nämä mökillä vierailleet saksalaiset kokit kilvan kehuivat ja veivät mukanaankin, oli juuri Ahti-silli. Molemmat värit. Itse tykkään enemmän hieman kapeammista Vesta-tomaattisilleistä.

      Ja yksi silliherkku on ollut vanhan kansan hellan pesässä märässä sanonalehtikäärössä - sisällä voipaperi - kypsentämä rasvasilli, kokonainen. Äiti laittoi sitä ja äitiäkin edeltävä polvi. Kun sanomalehtipaperi oli palanut, silli oli kuuma ja kypsä ja kuorittiin esiin. Syötiin uusien perunoiden, munavoin ja tillin kanssa. Unohtumaton herkku.

      Poista
    5. Tuollaista vanhan kansan herkkua en ole kokenut. Joskus nuorempana ostin sinappisillejä, ne olivat mielestäni parasta. Siniseen Ahtiin olen kuitenkin palannut - Ahti suo antejaan!

      Poista
    6. Mieleen jäänein ruokamuistoni on kun Buenos Airesin Darsena D satamalaiturille varustamomme oli kattanut meille herkkuaterian. Ei suinkaan hyväntekeväisyyttään tai siksi, että meillä suomalaisilla (kaikki oltiin Suomesta paitsi osa Kongosta, eli Ahvenanmaalta) oli siniset silmät. Vaan siksi Finland South America Line oli niin ystävällinen meille kun olimme siivonneet M/S Actinian ruumat ennätysnopeasti... siksi meidät tällä illallisella palkittiin. Menuu oli lyhyt mutta asiallinen: asado-pihvi, punaviini. Voi että maistui. Samaa herkkua Suomessa sai, näin Stuertti meille sanoi, "vain hotelli Tornissa, Helsingissä. Mutta ei teitä sinne päästetä. Älkää luulkokaan. Se on herrojen paikka." Ei sev väliä. Maistui se meille siinä kaijallakin. Oli koko jengillä vapaavuoro, ja ilta tuli la Platan ylle, taivas punersi, papukaijat mölisivät, valtavankokoiset perhoset surisivat, ja punkku oli hyvää, ja riittävästi! Sataman valot - satamassa on aina valoja - vain siellä täällä tuikkivat. Eikä kellään sillä hetkellä ollut ikävä kotiin, Finlandjiaan, os. Europe.

      Poista
    7. Minullakin on syömisestä ainakin yksi laivamuisto. Upinniemessä, Öbiksessä, ruoka oli minun aikanani usein (melkein aina) lähes syömäkelvotonta. Lihassa oli jäljellä isoja verisuonia, veivät kerrasta ruokahalun, kun isot putket olivat aivan suurien matojen näköisiä. Sellaista lihaa en ole ennen enkä jälkeen nähnyt. Erittäin runsaasti pippuria ja suolaa, ettei lihassa jo tapahtuneita kemiallisia reaktioita olisi aistinut. Perunamuussia ja silakoita oli usein tarjolla. Silakat oli aina huolellisella ammattitaidolla paistettu koviksi läpikoppuroiksi, ei niitä voinut syödä. Yksi kapiainenkin sanoi, ettei ole muissa varuskunnissa syönyt yhtä huonoa ruokaa.

      Sitten lähdin Ml Hämikselle. Varusmieskokki paistoi meitä varten perunoita ja makkaraa. Ajattelin, että olenko minä taivaaseen tullut, maistui niin upealle, että melkein itketti. Jatkossakaan en muista siellä huonoa ruokaa olleen.

      Poista
    8. https://www.youtube.com/watch?v=ovzgjDPa6bM

      Laukaa Konginkangas Jyväskylä Jyskä?

      Poista
    9. Kotkan ruusu Pauli Räsäsen runsaasti tulkitsemana on kyllä upea, tykkään. Ja Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipiä.

      Kuuntelin nuo kaikki kipaleet aamukahvini kanssa, aamuterapiaksi. Niin kaunista. Että kiitosta vaan linkkaajille. Odottelen tässä nuohoojapoikaa tulevaksi. Ja ryhdyn samalla tiskaamaan, ajankuluksi.

      Poista
    10. Hain muuten äsken kuvahausta nuohoojan kuvia, paintings and prints, ja eteen aukeni mielenkiintoinen maailma, pieniä mustia nokipoikia ja mustia miehiä, kurjia ihmisiä, jotka henkensä pitimiksi kiipesivät katolle. Ja mikä kummallisinta, nuohooja tiesi onnea meille rikkaille valkonaamoille. Pieniä nokipoikia piirrettiin joulu- ja uudenvuodenkortteihin toivottamaan ihmisille iloista ja hyvää aikaa.

      Poista
  14. Hyvää huomenta, rakkaat surinasussut ja lättähattupojat! Heräsin ja kävin ostamassa herneitä. Tykkään palkokasveista, herneistä etenkin mutta myös maapähkinöistä; kaikki eivät tiedä että ne, nuo maapähkinät, ovat palkokasveja? Itse opin tämän Rigan (valtavan, valtavan) suurissa Zeppelinien huoltohalleissa (5 kpl) joista oli tehty kauppatoreja. Ostin sieltä mm. pähkinöitä, ja sitten toisenlaisia pähkinöitä jotka osoittautuivatkin Kylvövirvilöiksi eli linsseiksi. Kovia olivat ja napsahtelivat hampaissa, NAKS, minun piti kotona katsoa Wikipedista mitä ihmettä ovat? Olivat siis Lens culinaris, ja samalla opin että maapähkinät eivät olekaan pähkinöitä vaan palkokasveja auch. Hitsi, noin 4-kymmentä vuotta olen syönyt niitä pähkinöinä!


    Ps. Anonyymi armas, mitä tuo loru "Laukaa Konginkangas Jyväskylä Jyskä" tarkoittaa? Voisi kiinnostaa. - Nimim. "älä ujostele"

    VastaaPoista
  15. " ...Odottelen tässä nuohoojapoikaa tulevaksi. ..."

    Jos se soittaa kahdesti, älä avaa ovea.

    ???

    Sillä kun Postimies soittaa kahdesti (The Postman Always Rings Twice), tapahtuu kamaluuksia. Usko kuule ees tämän kerran minua! Tästä on tehty 4 eri elokuvaversiotakin, pidän parhaimpana niistä ensimmäistä ja kolmatta versiota. Ovat kuule kammottavia katsoa! En suosittele lapsenuskoisille tai perussuomalaisia äänestäville, on niin kamalia ne, voi että! Mutta jos leffan juoni jotakuta (epäilen, ettei ketään) kiinnostaa, niin tässä

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kohtalon_tuomio

    kolmas versio, juoniselostus. - Mutta kyllä elokuva pitää ensin nähdä että siitä voi keskustella. Samoin kuin kuunnelma kuulla että siitä voi puhua. (Tosin Seppo "heikinheimonsepon" Heikinheimolla - Hesarin legendaarinen musiikkikriitikko, niin hänellä oli tapana joskus arvostella joku konsertti kuulematta sitä. Tai edes näkemättä sitä. Tai että olisi ollut edes paikan päällä. ... Mutta hän olikin niin arvostettu kriitikko että hänelle se sallittiin.)


    Lauluista kohta enemmän. Juon vain ensin tämän vesil (vodkalasillisen), vesilasill (vodkalasillisen), äsch, raikkaan vesilasillisen (raikkaan vodkalasillisen) loppuun. Ja kuuntelen teidän tyrkkyjänne.

    (alkaa kuunnella)

    VastaaPoista
  16. "Kotkan ruusu" on klassikko. Se on yksi minun, oli myös Rikun ja minun yhteisen ystävämme, Kekkosen - lempikappale. Sitä kännisä aina lauleli ja adjutantit vaivaantuneina hyräilivät. En viitsi (= osaa) sanoa miten korkealle Junnun sanoitukset pitäisi nostaa? Hänen lauluissaan (”ralleissa” vähättelee hän) on usein kepeät sanat mutta vakava sisältö. Helismaan edellä ei oo ketään, mutta Vainio heti Repen perässä, sitten tulevat Juice ja Vexi ja Göstä ja Innanen ja ja ja... on näitä vaikka kuinka. Hyviä.


    Ps. Jostain syystä tykkään enemmän vanhoista (= 6-70 luvun, etc) lauluista kuin nykyisistä. Johtuneekohan se siitä että en kuuntele nykyiskelmiä? Juu, saatta siitä johtuu?


    Syvällisin, itsetilityksellisin teksti tämä mielestäni Juha Vainion tuotannossa on. Siinä on niin paljon häntä itseään... kertoi forssalaiseksi muuttunut ex-kotkalainen Erkki Liikanen minulle. Kun keskusteltiin välillä muustakin kuin jazzista. Ja annettiin rumpukapuloiden huilata. – Liikanen tunsi hyvin Vainion. Ja olkaa te niin kilttejä ja kuunnelkaa sanoja.

    sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Al Rossi, joka lepäämättä viiltää,
      se juuri sellainen on kukaties.
      Kakolan varjossa saat vapaasti sä hiihtää,
      sellikaverini vanha murhamies."

      Poista
  17. Albatros vs. Naurulokki. Näinhän usein on. Mutta watt Vainio sai kyllä kipeät kokemuksensa ja haaveensa teksteihinsä toteutettua. - Se siitä.

    Esko Roine, hyvin sympaattinen ihmisenä sekä näyttelijänä, kertoi ensikokemustaan näyttelijänä. Että kun hän koulupoika ensimmäisen kerran nousi näyttämölle - kyse oli jostain lastennäytelmästä - niin hän jännitti ja änkytti ja käyttäyti kömpelösti. Hänen isänsä, Eero Roine, maankuulu ja arvostettu filmi- ja lavanäyttelijä, esityksen näki. Mutta ei sitä sen enempää kommentoinut, sanoi vain, myöhemmin, että "jos näyttämölle menee, pitää siellä myös uskaltaa olla". - Hieno ohje. Sanoi Esko.

    Ps. Kerran TöötTööTööt (Tampereen Työväen Teatteri) talon porukka oli maaseutukiertueella. Ja bussi pysähtyi Kangasalan kohdalla kusitauolle. Silloin yksi vääräleuka, epäilen Tauno Karvosta, loihe lausumahan et "et kerrankin saa kusta Roineeseen..." Siinähän se, runoilijoidenkin ylistämä, Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
    niin kauas kuin silmään siintää, näen järviä lahtineen.
    Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
    ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee


    Pss. Juicen keikkabussi kun kerran pysähtyi vastaavalle tauolle, sanotaan nyt vaikka että Ähtärissä, niin Juice oitis riimitteli
    "Kusella, kusella. Suomen suosituin bändi on, kusella" - Silloin kato nääs myytin sellaista Risella-riisiä. "Risella, Risella. Suomen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äsch ... "Jos näyttämölle menee, pitää siellä myös uskaltaa olla. Ei sinne muuten kannata mennä."

      Äärettömän hyvä neuvo myös harrastelijoille. Ja amatööriteatteriharrastelijoita Suomessa on ihanan paljon. - Arvostan heitä.

      Poista
    2. Tämä kirjoituksesi sai minut katsomaan Sulo Vileeneitä Juutuubista, mutta tässä Reinikainen entisajan Alkossa.

      Poista