16.8.2018

"Moraali ei ole sellainen kiva juttu"



Ehdotan peruskouluihin uutta aihekokonaisuutta, jonka paras toteuttamismetodi olisi  ilmiöopetus, jolloin teema toteutettaisiin usean aineen yhteispakettina. Kokonaisuuden nimi voisi olla Mielenpahoituksen hallinta, ja sen narratiivina olisivat kulloisenkin ajan kansalaisten mieltä pahoittaneet tapahtumat.

Nimittäin tämänkin aamun sanomalehdestä saatiin lukea, miten muuan fatbike-pyöräilijä oli pahoittanut mielensä Helsingin keskustassa bussin röyhkeän ohitusyrityksen vuoksi. Pyöräilijä oli ajanut sentään neljääkymppiä  ja olikin sitten pysäyttänyt dösän seisomalla sen edessä  ja estämällä sen matkankulun. Olipa kutsunut poliisinkin paikalle ja valokuvannut bussikuskin ohjaimissa laajempaa levitystä varten. Hän oli tärissyt raivosta ainakin tunnin jälkeenpäin. Mä ja mun oikeus. Mun bodyfittning estyi nyt! Mä melkein kuolin raivosta!

Toinen mielenpahoitus tapahtui eilen Helsingin Tapanilan ala-asteella, jossa erään oppilaan äiti oli pahoittanut mielensä, kun opettaja oli jakanut eräällä tunnilla lapset tyttöihin ja poikiin. Tämä jakohan on  kielletty jo vuosi sitten.

Äiti oli antanut jutun sanomalehteen, joka julkaisi siitä raflaavan ison uutisen. Äiti oli pahoittanut mielensä senkin vuoksi, ettei saanut muita vanhempia mukaansa pahoittamaan mieltään, eikä opettajakaan ollut korvaa lotkauttanut. Tosin rehtori kiirehti sitten vannomaan, että kyseessä oli yksittäistapaus ja että tämä ei toistu, koulu ei hyväksy sukupuolijakoja missään oppiaineessa.

Anteeksi Tapanilan rehtori, saakohan tätä edes kysyä: Koskeekohan tämä myös muslimityttöjen liikunnanopetusta? Onko tyttöjen ja poikien liikunta samoissa tiloissa? Mitä ajattelet siitä? Entä uskontojen tai uskonnottomuuden mukaan eriyttämistä? Saako vai eikö saako? Eivätkö nämä ole vanhempien valintoja? Mitä, jos lapset saisivat itse valita ilman vanhempien vaikuttamista? Millaisia ryhmiä tulisi?

Muistutan vielä vihreitten Aino Pennasen mielenpahoituksesta, kun turvapaikanhakijaa oltiin palauttamassa usean poliisin avustamana Berliinin-suihkukoneella. Aino seisautti lentokoneen oman mielenpahoituksensa vuoksi.

 Tässä yhteydessä viittaan filosofi Sami Pihlströmiin joka sanoo, että moraali ei ole sellainen kiva juttu, josta tulee itselle hyvä olo. Moraaliin kuuluvat myös tapahtuman kokonaisvaikutukset. Eli vaikutukset mielenpahoitustapahtuman muihin osapuoliin - lentokoneellinen tai bussillinen ihmisiä,  ja lisäksi  ihmisiin ja tapahtumiin, jotka odottivat heitä.

Tämä aika on täynnä yksilöllisiä tehottomia mielenpahoituksia. Onkin aika opettaa peruskoululaiset tunnistamaan vaaran paikat ja  tehokkaat mielenpahoituskeinot.

Ensinnäkin Mielenpahoituksen hallinnan teoriatunneilla voidaan pienille opettaa yksilön oikeuksia ja uusia yhteiskuntasäädöksiä yksilön rajattomasta oikeudesta esteettömään itseilmaisuun, joitain perustuslain pykäliä opetellaan ulkoa. Ollaan herkillä myös sanan- ja ilmaisunvapautta koskevissa lainkohdissa.

Äidinkielen osuudessa voidaan harjoitella sanallista puheidenpitoa ja vaikuttavaa viestintää  kielellisin tehokeinoin ja nonverbaalisin tehostein, voidaan myös demonstroida draamallisesti mahdollisia seisonta- ja estotilanteita sekä ryhmissä voidaan keksiä tehokkaita iskulauseita erilaisiin tilanteisiin.

Liikuntatunnilla voidaan opettaa kehon hallintaa, mm. jaloilla jarruttamista ja pihtipieliin tarraamista  siirtotilanteissa. Myös kehon rentouttaminen veteläksi opetellaan mahdollisia luiskahtamistilanteita varten. Väkivaltaa ei käytetä, mutta virkavallan voi antaa kuulla kunniansa jopa lievän haistattelun muodossa, ulkonäköhuomautuksiin ei kuitenkaan mennä - solvaamiskanne opetellaan välttämään.

Ja lopuksi: Mistä sitten itse olen pahoittanut mieleni? Voin ilmeisesti liian hyvin, kun mikään ei oikein harmita, kukaan ei polje oikeuksiani. Tupakkia tupruttelevan naapurinkin sain muuttamaan kessuttelupaikkaansa kauemmas terassinovestani nätillä pyynnöllä. Poika polttaa äärimmäisessä nurkassa ja haihtuu terassiltaan nopeasti, kun minä ilmestyn omalleni.

Ehkä voisin mainita jotakin keksiäkseni huonokieliset toimittajat, jotka loukkaavat suomen kieltä ja pahoittavat näin mieleni. Ilmeisesti toimittajilta ei enää vaadita toimittajan tutkintoa tai kiitettävää äidinkielen hallintaa.

"Studio Julmahuvi palaa tänään telkkariin", sanoi uutistenlukija radiossa muutama päivä sitten. Uutinen sinänsä ilahdutti, mutta hätkähdin tuota "telkkaria". Miksi uutistenlukija sotkee puhekieltä asialliseen muuten yleiskieliseen uutiseen?

(Maalaus Albert Edelfelt: Sisäkuva Toivon, Paavon, Arvidin, Kainon, Emanuelin, Aleksin ja Miihkalin työkodista Helsingissä vuonna 1885.
Samainen kuva ollut blogissani vuonna 2016.  Sietää tulla esille toisenkin kerran.)

173 kommenttia:

  1. Ja ihminen teki itsestään Jumalan, kuvitteli maailman pyörivän omien tunteidensa ympärillä.

    Minä olen mieleni pahoittanut yhteisvessoista. Kurjaa kuunnella naapurikopista viehkeän naisen ähkyntää ja pierentää.

    Laajemmaksi ilmiöksi mielensäpahoittaminen ei tullut Kyrön kirjoista, vaan jo sitä ennen, kun iltapäivälehdistö tajusi tunnemanipulaation olevan myyvistä artikkeleista paras. Sen kun saadaan ihmiset naamat punaisina hyppimään tasajalkaa, koska...

    Heh, facebookissa sanoin runoilijalle, kielen hallitsijalle, tosi rumasti omistuspäätteiden puuttumisesta. En tiedä oliko vaikutusta, naureskeli vain asialle. Minä luulen sen Fat Biken omistajankin olleen kirjallisuustieteen opettaja tai runoilija. "Vittuuks dösät tulee häiritteen, ko nero harjoittaa kokonaisvaltaista ylä- ja alapään elyvytystä!"

    Putka-Aino pääsee eduskuntaan, ei sitä oikein mikään voi estää. Marttyyrius on nykypäivänä sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kokemusta miesten vessoista. Ensi kosketuksen niiden ihmeellisyyksiin sain Grand Hotel Saltsjöbadenissa, jossa tehtäviini kuului mm. vessojen siistiminen, ja kaikenlaisten pisulaarien ja bideitten päivittäinen pyyhkiminen. Toinen kosketus oli osakunnan miestenvessasta, jonne vahingossa kävelin ja josta minut talutettiin samantien kädestä pitäen ulos. Ehdin kyllä nähdä, että siellä seistiin laarin edessä porukalla lorottamassa.

      Nykyisissä yhteisvessoissa taidetaan nämä laarit menettää? Se on kurjaa, sillä minulla on käsitys, että seisaltaanpissijät lorottavat hanakasti myös reunoille. Enpä tahtoisi semmoisessa asioida. Kannatan sukupuolijakoa vessoissa.

      Poista
  2. Tehottomissa mielenpahoituksissa on sentään se hyvä puoli, että mitään kovin ikävää ei pääse tapahtumaan mielenilmauksen yhteydessä? Valokuvien ottaminen ja rehtorin puhuttelu eivät vielä ole kovin vakavia asioja vaikka kyllähän nekin mieltä saattavat kiihdyttää. Olen vaikka kuinka usein jälkeenpäin muistellut tapahtumia, joista olisi ehkä pitänyt ottaa valokuva tai äänitallenne ja puhutella rehtoria ihan lujastikin, mutta niinpä ovat vain jääneet tekemättä ja siten mieltä kaivamaan. Hyvässä muistissa on tällainen ikävä puolensa, että on vaikea unohtaa kärsimiään vääryyksiä. Usein tulevat mieleen ne naiset, jotka häpeilemättä loukkasivat miehuullisuuttani ja joita voisin nähdäkseni ihan hyvin syyttää me too -meiningillä. Mutta koska he eivät suinkaan lähennelleet minua vaan mitätöivät minut miehenä nimittelemällä miehenpuoleksi tai toteamalla, että vaikka olisin viimeinen mies maailmassa tai toisinaan jotain omaperäistäkin sutkauttivat, ei minulla enää ole ihmeempää oikeutusta alkaa pahoittaa mieltäni tämän julkisemmin eikä varsinkaan ketään tiettyä henkilöä sormella osoitellen, valokuvaten eikä varsinkaan rehtoria puhutellen. Paavillekin turha valittaa. Mutta kyllä ne monet kerrat vieläkin kipeältä tuntuvat. Niin että parempi kai olisi sanoa asian kohdalla eikä murehtia lopun ikäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, että tehottamat mielenpahoitukset eivät juurikaan traumoja aiheuta. Tuosta fatbike-miekkosesta en ihan varma ole, hän oli oikeasti tärissyt 45 minuuttia tapauksen jälkeen. Voitte vilkaista Ossi Viljakkalan Facea, jos olette Facessa.

      Jos lentokone seisoo, niin siinä voi myöhästyä jatkolennolta tai tärkeästä tilaisuudesta. Viivästykset aiheuttavat monenlaista muutakin harmia.

      Itseäni harmittavat useinkin rehtorien touhut. He tavallaan kavaltavat alaisiaan ja ovat heille epälojaaleja tällaisissa tilanteissa. Opettavat käytöksellään pokkurointia ja epärehellisyyttä. Koulun maine on aina tärkeämpi kuin oppilaan tai opettajan etu. Rehtorin tulisi puolustaa lapsia ja opettajia, ei byrokraatteja tai ulkoista koululaitosta.

      Poista
  3. Uusin mielenpahoitus on tapahtunut Ruotsissa tuoreen HS-uutisen mukaan. Kyseessä on sukupuolijakoa ylläpitävä relikti muslimikulttuurissa. Eli sukupuolijako elää vahvana naapurimaassamme.

    Nimittäin ruotsalainen Farah Alhajeh menetti työpaikan työhaastattelussa, koska hän naisena kieltäytyi kättelemästä haastattelijamiestä.

    Mielenpahoitus tuotti Farahille 40 000 kruunun korvauksen, koska työtuomioistuin piti tapausta naisen työsyrjintänä.

    Tässä siis pieni opetus suomalaisille äidille: sukupuolijako on voimissaan vielä tänäkin päivänä. Tyttöjen ja naisten ei pidä miehiä kättelemän ihan sillä perusteella, mitä heillä on housuissaan. Miehet kätelkööt keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vart äro du på väg, Sverige?

      Poista
    2. Jaa-a, det är okej att fråga om det.

      Poista
    3. Farah Alhajeh on ilman muuta oikeassa. Miksi haastattelija halusi häntä kätellä, täysin käsittämätöntä. Pelkkä: "Nyt ulos ja kipi kapi vauhtia!", olisi kohteliaasti ilmaisten riittänyt.

      Poista
    4. Tapaus on kiinnostavampi miltä päältäpäin näyttää.

      Kovin moni tuntuu näkevän tämänkin rasismityyppisenä asiana. Että ei siedetä erilaisuutta ja vieraita kulttuureja.

      En nyt kysy tässä, miksi tämä kulttuurinen sensitiivisyys on useimmiten vain yhdensuuntaista, vaan mieluummin painotan sitä seikkaa, että kättelemättömyyden takana on koraanisperäinen naisen mitätöinti. Tällaista ei tarvitse länsimaissa ymmärtää, vaan alistavan kulttuurin tulee itse oivaltaa, että täällä naisen mitätöinnin hyväksyminen selittelemällä ei käy. Pisteet siis yritykselle, joka kieltäytyi hyväksymästä naisen mullittelua.

      Poista
  4. Kokemusasiantuntijan tekstiä. Taas kerran. Ja se ykskin mielensäpahoittaja sai 40 000 kruunua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Summahan ei ole suuri, eli noin 3 000 euroa. Uskon, että yritys maksaa sen mukisematta, sillä halvimmaksi tulee päästä eroon tehtävään sopimattomasta hakijasta tässä vaiheessa. 

      Tulkkaustoimistossa työskentelevän tulee osata käyttäytyä kansainvälisten hyvien tapojen mukaan, uskonnolliset koraanisperäiset reliktit eivät voi kävellä länsimaissa länsimaisten hyvien tapojen yli. Ne on musliminkin opittava tai on mentävä sinne, missä niitä noudatetaan.

      Meillä ihminen ei ole likainen, ei edes nainen, jonka arvo muslimimaissa on alempi kuin kamelin. 

      Täällä kätellään ja halataan, avoimin kasvoin ja silmiin katsoen tukka tuulessa hulmuten. Tämä tulee tulijoiden oppia vaikka kantapään kautta. Pikkusormea ei pidä antaa pahalle.

      Poista
    2. Tässä vielä linkki HS:ien kyseisern uutiseen. Kannattaa lukea myös perässä seuraavia kommentteja.

      Poista
  5. Olen kuunnellut Perttu Häkkistä. Nöyrry, sinä ihminen. Se on hänen eräs viestinsä meille kuolevaisille.

    Älkää alentako muita ja toisia, koska silloin alennatte itsenne. Se on minun viestini, jonka jätän nyt tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin Häkkisestä vasta kuolinuutisen luettuani. Mitä nöyryyteen tulee, mieshän puhuu kuin minun suustani. Olen aika useinkin painottanut nöyryyden tärkeyttä. Näinä egokulttuurin aikoina varsinkin nöyrtyminen tekisi hyvää kaikille.

      Poista
    2. "Nöyryys, intohimoni", oli Mika Waltarin hieman kieli poskessa ollut motto. Minulle nöyryys on tärkeää. Vaikka usein olen kaikkea muuta, mieleni pohjalla on syvä tietoisuus kaiken katoavaisuudesta ja omien voimien riittämättömyydestä, omasta huonoudesta. Nykypäivän ihmiset pelastavat maailman muutaman kerran päivässä, minulta se jää ikuisesti tekemättä. Riittää, kun pystyy selviytymään päivistä ja viikoista.

      Hetken vain heilut, sitten tuuli käy sinun ylitsesi, eikä sinua enää ole.

      Poista
    3. "Älkää itseänne ylentäkö, ettei teitä alenneta."

      Varmasti hyvä ohje, kuka lie keksinyt, mutta meille tavallisille kuolevaisille siinä ei oikein ole asian tynkää. Täältä maassa mataen ja ojan pohjalta välillä esitämme haisevia vastalauseitamme, mutta ei sillä ole merkitystä, koska kukaan ei niistä piittaa.

      Muuten olen sitä mieltä, että tänä Marokon vuosipäivänä voisi vetää lipun salkoon. Jos ei jaksa ylös asti vetää, niin puolitanko riittää.

      Poista
  6. Perttu otti sankarillisena polkupyöräsoturina viimeisen chikaanin ehkä liian rohkeasti. Viimeinen immelmanni polkupyörällä kolmella kierteellä epäonnistui ja nyt, tarkkaan kuulostellessamme, voimme kuulla, kuinka etäisyydestä kaikuu meille hempeän hiljaa Pertun viimeinen viesti: Et voi tulla rajan taa! - Viestin kuullessani en ole täysin varma, onko kyse vain mielikuvitukseni tuottamista äänistä, mutta ymmärrän FLOW´n olevan nyt kova, terästetty kuin tuhat volttia lisättynä Pärnäsen Koneen kuorma-auton akulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tässä voisikin varmaan vähän paheksua Helsingin Flow-festivaaleja. Luin jostain hässäkkätapahtumasta Hietaniemen hautausmaan ympäristössä. Nuoret kuseskelivat hautausmaan aitojen yli jonottaessaan pääsyä festivaalialueelle. Surupukuiset ihmiset joutuivat hämmennyksiin etsiessään pääsyä haudoille.

      Poista
    2. Weekend-festivaali on tänä viikonloppuna Hietsussa. Flow oli viime viikonloppuna (kolme päivää)Suvilahden kaasukellon vieressä, itäpuolen liikenne oli aivan sekaisin, yleisö myös. Perttu oli siellä esiintymässä perjantaina, sunnuntaiaamuna lopetti Hakaniemenrannassa kaikkinaisen keikkailun.

      Poista
    3. Aivan, huomasin nimivirheeni juuri äsken lukiessani uutista, jossa kovan näköinen kundi sanoi itkeneensä järkytyksestä kun Hietsun jonoissa tapeltiin ja hakattiin mielipuolisesti.

      Jaajaa, kyllä nykyajan nuoriso on hirveää..

      Poista
    4. Gentle on my mind. Tämän päivän pössyttelifestivaalit eivät minua kiinnosta, musiikkitarjonta niissä on lähinnä vastenmielistä. Tänään aion Teemalta katsoa klo 20:00 alkavan dokumentin Glen Campbellin viimeisestä kiertuuesta. Areenassa pitävät dokumenttiä vain seitsemän päivää. Kiertueen aikana Glenin Alzheimer oli jo melko pitkällä ja oli vaikea paimennettava lähipiirilleen. Musiikkiin sairaus ei kuitenkaan ollut vaikuttanut, se tuli jostain muistin pohjalta.

      Poista
    5. Kakka-, pissa-, roska-, sekä sekopääongelma toki molempien lähiympäristöissä korostuu. Hietsun luupuistossa lienee legio järkkäreitä estämässä haudoille paskantamisen.

      Poista
    6. Heh, ei taida järkkäreitä olla, lehdissä on jo juttua hautausmaalla kakalla käyneistä kakkahipstereistä .

      Poista
    7. Juuri sinun asumasi kerrostalon pihalle, juuri parvekkeesi alle, kakkaamaan erehtyneelle kakkahipsterille ei saa olla epäkohtelias, häntä ei saa hakata, eikä varmasti saa tappaa. Hän on flow´ssa, henkisesti korkeammissa sfääreissä, samasta syystä hän kaatoi pihan roskapöntön ja heitteli Mcdonalds´n käärinliinat ja -paperit pitkin pihaa ja huuteli kaamean luovaan ääneen mitälie jeesusperkelettä ja "Mää Tapan kaikki". Luovuudelle pitää antaa tilansa, natsit vaietkoot vapauden ilon vastaissta kommenteista.

      Poista
    8. Nyt täytyy puolustaa nuoria. Siellä oli nimittäin konkreettinen hätä käsillä, nuoria pyörtyili ja oksetti kolmen neljän tunnin paikallaan seisomisesta, aurinko paahtoi, vettä ei ollut eikä vessoja. En hyväksy hautausmaalle enkä kadulle kakkimista, mutta mitäs teet, kun seisot sumpussa ja odotat ja on paha olla. Ymmärrettävää.

      Täytyy vain ihmetellä sitä, että tuommoisissa oloissa viitsittiin seistä niin sitkeästi.

      Poista
    9. Juu, minullakin itku pääsi niiden alle nelikymppisten lapsosten puolesta.

      Poista
    10. Kaupunki saisi huolehtia tarkasti, että jos lupia annetaan, järjestelyt ovat kunnossa ja tapahtumat viedään tarpeeksi kauas keskustoista. Nyt kesällä ilmeisesti lähes joka viikonloppu jossakin on jokin kammottavan metelöivä ”festivaali”, joka enemmän häiritsee kuin antaa virkistystä.

      Poista
    11. No onhan se selvää, että tällaiset "woodstockit" pitää viedä jonnekin pellolle, vaikka kaupunkilaiset ovatkin meteliin tottuneet. Meitä sontamusiikkia kammoaviakin sillä lailla suojeltaisiin. Ja esimerkikisi Hietaniemen hautausmaan vainajia. Vittu, turpaan annan Koiviston tai vaikka Speden haudalle paskojalle. Kekkosen haudalle kakkaamisesta en ole ihan varma, jos menee vakaumuksesta, niin menköön.

      Poista
  7. Jotta Suomen puolustusvoimista olisi oikeasti jotain hyötyä, Pasit ja panssarivaunut olisi heti ajettava kaduille, kun tulee tieto jostain terrori-iskusta. Lupa ampua tykeillä, Turun puukottajaa olisi pitänyt sellaisella losauttaa. Jos isompia kansainvaelluksia tulee, on rajoille luotava rintamat juoksuhautoineen ja torjuttava tänne yrittävä vihollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fasistijihadisti on tuhottava. Yhtään Isis-leireillä mukana ollutta ei saa ottaa takaisin, he ovat syllistyneet rikoksiin ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan, vaikka olisivat olleet vain soppaa keittämässä. Jokainen katolta heitetty ja englantilainen hyväntekeväisyystyöntekijä ja taksikuski, ovat heidän piikissään, heidän syntitaakkaansa. Jihadisti saa kuollessaan 70 homoa takapuoleensa, mutta silti asioista vastuussa olevien amerikkalaisten, ym. sotilaiden tulee losauttaa heti eluka...isis-sotilaan nähdessään.

      Poista
    2. Eläköön ISRAEL, kommunistien ja muiden jihadistien ainaisessa hyökkäysuhassa!

      Poista
    3. Kuinka suomalaisten suvakeiden (kakkapyllyjen) moraali kestää isisläisten kotouttamista, rakastavatko he myös Heinrich Himmleriä ja Josef Mengeleä?

      Poista
    4. Moraali on kiva juttu, kun sen voi panna hyllylle ja ottaa tilalle kulttuurisen sensitiivisyyden, milloin katsomme sen imagoomme sopivaksi.

      Poista
    5. Antisemitistinen rasismi kasvaa. Uutiset kertovat, kuinka yli kahdensadan juutalaisen täytyi tammi-kesäkuussa muuttaa Englannista karkuun Israeliin. Sellaista se näiden kommunistipaskojen ja tähtitieteen professoreiden, Hitlerin lähisukulaisten, kanssa on.

      Poista
  8. Oltiin tänään kannustamassa työkaveria PaavoNurmi-maratonilla. Itsellä jäi tänä vuonna juoksu väliin.
    Oli hieno ilma juoda lonkeroa Vaakahuoneella ja seurata suurta urheilujuhlaa.
    Kotiin pyöräilin Tuomiokirkkosillan kautta. Siellä oli poliiseja mellakkavarusteissa enemmän kuin siviilejä. Toispuoljokke oli natsien kulkue ja minun puolella jokea porukka huusi "Turku vihaa natseja".
    Tuli siinä pari möhömahaista Odinin tunariakin vastaan.
    Turun kesä on tapahtumarikas.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On periaatteessa hyvä, että että mielenosoituksella on usein vastamielenosoitus. Se on merkki toimivasta demokratiasta.

      Turun marssit sujuivat ilmeisen rauhallisesti. Hyvä sekin.

      Uusnatseja oli vilkaisemani lähteen mukaan alle sata (v. 2016). Kannattaako näin pientä joukkoa noteerata millään tavoin?

      Poista
    2. Jep. Turkulaiset näyttivät, yli tuhannen kaupunklaisen kulkueellaan ja puistotapahtumalla, että natsit eivät ole tervetulleita tänne, eikä mihinkään. Oli mukava myös jäädä seuraamaan kotiin kävellessä juoksijoita.

      Poista
    3. Siis tarkoitan, että uusnatseja oli tilastotiedon (v. 2016) mukaan kaikkiaan Suomessa alle sata. Kuvaa tästä kulkueesta en ole nähnyt.

      Tuossa ilman natseja -kulkueessa sen sijaan oli kyllä kuvasta summamutikassa laskettuna ehkä parisataa marssijaa. Mutta kulkueita taisi siis olla muissakin kaupungeissa.

      Poista
    4. No, en tiedä mitä ja keiden kuvia kattelet, olin itse paikalla ja kulkueesta on kaksi dokumenttia internetsiassa, kuvattuna koko kulkue. Poliisin arvio perustuu kokemukseen. Tuhat on faktaa, mutta fiktioon fiktio taas näemmä voittaa täällä. Summanmutikka. On vissiin peräkylän syväpääty?

      Poista
    5. Jäi meedialta sekin huomiomatta, että Ei Natseja Turkuun -kulkueen banderollin kantajina oli +60 vuotiaat naiset (+1 mieshlö). Kuulin, että laitilaisten kanojen munilla häädetään nämä seuraavan kerran pois, mikäli natsukaiset aikovat vielä tulla tänne marssimaan.

      Poista
  9. Turku vihaa natseja, vasemmistolaisia ja kaikkia muitakin toist, ja mahdollisesti, tält puolt jokkee.

    Edelfeltin taulusta minun täytyy sanoa, että ihailen sitä suunnattomasti. Albi on kivasti laittanut signeerauksensa pöydän päätyyn, ikäänkuin vain se olisi hänen tekemänsä. Hienosti taulu kuvaa sitä kärsimystä, johon akat pojat laittoivat, neulomaan kankaita, vaikka mieli olisi palanut ihan muualle, johonkin miehekkäänpään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon aikaan oli nykyistä enemmän miesopettajia. Mutta siis maalaus on hieno! Edelfeltillä pojat ovat vaan aina niin vakavia pikku miehiä. Tuossakin voisi olla yksi poika, jolla olisi pilkettä silmissä, jokin pieni ilkikuri.

      Poista
    2. Ehkä ilkikuria ei uskaltanut. Turpaan olisi tullut niin, että tukka olisi lähtenyt ja selkään niin, että takapuoli olisi ollut sinelmillä. Akat sellaisessa olisivat olleet asialla, perinteiden vaalijat, kun ovat.

      Poista

    3. Edelfeltin maalauksen selitteessä sanotaan, että se on työkodista Helsingissä 1885. Eli termi ”työkoti” ei olekaan koulu, vaan ilmeisesti jokin kasvatuslaitos- tai lastenkotityyppinen laitos lapsille.

      Ilmeisesti nämä pienet pojat on siis pantu oikeisiin töihin, ja vielä uuninpankkopoikaa lainatakseni palkattomalle työlle, puhtaalle suomalaiselle orjatyölle. Pojat ehkä ompelevat nappeja omiin vaatteisiinsa tai paikkaavat niitä.

      Poista
    4. Älä nyt viitsi, lahtarit kiduttivat viattomia pikkupoikia vain huvia ja tyydytystä saadakseen.

      Poista
    5. Niin juu, ja Sipilä haluaa tappaa työttömät nälkään.

      Poista
    6. Hyvin sanottu, ja kakkaa ylirasitukseen kuolleiden päälle.

      Poista
  10. Kerran kun olimme Mikiksen kanssa Brasiliassa, Brasilian pääkaupungissa, ihmettelimme, kuinka me skönen skönärit eksyimme tänne sisämaahan. Paikallinen Lola y i ö Cordita vinkkaili meille hymyssä suin ja tarjosi ihania lemmenjuomia, Aperitaa ja muita. Olimme aivan pyörryksissämme kaukomaiden ihmeistä ja minä olisin Aperitaan langennut, mutta Mikis piti minut järjissäni: "Ei me sköne skönärit voida moiseen langeta!" - Hetken haukoin henkeä ja meinasin vastustaa, mutta tajusin pian Mikiksen olevan oikeassa, Aperitaan emme voi langeta, meillä skönen skönäreillä on oma ylpeytemme. - "Tuo sitten pullo viinaa!" - ilmoitin itseni koonneena, römeällä äänellä. Lola kiikutti meille tuota pikaa pullon viinaa ja istahti Mikiksen syliin, minua hän katsoi ylen. Olisimme siinä hyvinkin voineet viettää tovin jos toisenkin, mutta sivusilmällä ehdin nähdä, kuinka Pablo y i ö Esteban lähestyi meitä sänkiparrassaan ja veitsi kädessään, mustasukkaisen näköisenä. Kiljaisin Mikikselle: "Nyt lähdetään etsimään, missä se sköne on, olemmehan skönäreitä!" - Juoksimmme itsemme melkein läkähdyksiin ennenkuin olimme satamassa, sinne oli melkein kaksisataa merimailia. Kun viimein astelimme aluksen täkillä, jännitys purkautui meistä ja nauroimme hohottavaa merimiesnaurua. Me skönärit olemme eri miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai ei RIKU RIEMU osaa kirjoittaa meheviä tarinoita! Lisää tuollaisia ilmalentoja toivoo mm. liikuttunut Liisu, joka yrittää itsekin päästä tarinan alkuun. Vaikeaa on.

      Poista
    2. Kyllä Liisu, mehevä on Rikun tarina. Minä ehkä liikaakin vältän kehumasta tarinoita, joita tänne silloin tällöin ilahduttavasti putkahtelee. Tulee siitä, kun itse kiemurtelen kiusaantuneena, jos kehuja satelee. Ajattelen, että muut tuntevat samoin. Mutta siis, lisää vaan meheviä tarinoita!

      Sinunkin uutta tarinaasi odotellaan jo kovasti omaan blogiisi, Liisu. Edelliseen en osannut sanoa mitään, sillä se oli jollain tavalla mykistävän upea. Luulen, että se ei peräänsä sanoja kaipaakaan, sen verran syvä lukuelämys se oli. Uutta putkeen vaan, ja armahda itseäsi itsekritiikiltä!

      Poista
    3. Iines, älä unohda, että tämä sinun blogisi on ainutlaatuinen blogien joukossa! Niele kiitokset, sillä lähinnä sitä kaikki "kehut" pyrkivät osoittamaan. Vaikka alkuunsa kahlasin koko bloggausmeressä, en kertaakaan törmännyt tämän kaltaiseen, jossa j o u k k o v o i m a l l a halutaan osoittaa, mikä voima on kätketty blogiisi. Kun lukee kirjoituksesi, jota nimitän pääkirjoitukseksi, tuntee, kuinka ajatukset syöksähtävät eri suuntiin ja jos mikä, niin blogisi tarjoaa mahdollisuuden päästä näkemään mitä syöksyistä seuraa! Toisten kommentit ovat todella arvokkaita. Niin lähelle ihmismieltä kuin niiden avulla pääsee. Ei pääse missään muualla. Livenä esimerkiksi, kaikki puhe jää useimmiten small talk- tasolle. Täällä tulee tunne, että alkaa TUNTEA ihmisiä ihan oikeesti.

      Poista
  11. Poistinko minä tästä nyt vahingossa Ripranien kommentin, kun poistin kaksi Rikun itse poistaman kommentin "häntää"? Voisin vannoa, että tässä oli Ripranien kommentti. Anteeksi siis, ei ollut tarkoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistui joo vaivainen kommenttini. Mitäs tuosta!
      Siinä kommentissa myöntelin Rikun merimies on eri mies teemaa.

      Nyt kiinnitin huomioni tuohon J Elorannan sanomiseen pankkien palvelutiskillä nostetuista käteisestä rahasta. Eikös siitä jossain vaiheessa tullut niin rahakasta nostoa asiakkaalle, että siksi monet ihmiset sen lopettivat.

      Poista
    2. Näin taisi käydä. Kuitenkin vielä on ihmisiä, joilla ei ole pankkikorttia tai jotka haluavat asioida itse pankkikonttorissa. 

      Olen itsekin suivaantunut olemattomiin pankkipalveluihin. Nimittäin ensin pankkini lopetti konttorinsa kokonaan täällä pikkukaupungissa, ja siirtyi 40 kilometrin päähän. Nyt tuli kirje, että sekin konttori lopetetaan, ja pankki siirretään vieläkin kauemmas, isoon kaupunkiin. Eli minulla ei ole mailla eikä halmeilla pankkipalveluja käytössäni.

      Lopetan sen pankin (Nordea) käytön kokonaan, kun seuraavan kerran tarvitsen henkilökohtaista palvelua, esimerkiksi lainaa.

      Poista
    3. Luin eilen mökkikuntani pankinjohtajasta, joka nimitettiin isoksi kihoksi pääkonttoriin. Hän oli kerännyt laakereita panemamalla kituvan paikallispankin kuntoon - mm. "virtaviivaistamalla" toiminnan poistamalla käteisen nostot yms turhat tiskipalvelut.

      Kaikki tämähän johtuu vain siitä, että pankkiala käy eloonjäämistaistoa rakennemuutoksen kourissa.

      Poista
    4. Eli semmoinen rakennemuutos, että provinssi tyhjenee, kun ihmiset muuttavat palvelujen perään suuriin kaupunkeihin, joissa on terveydenhoitoa 24 t/vrk ja pankki ja poliisi ja muut virastot. Suurmarketit, huvit ja pöhinää. Pyöräteitä ja joukkoliikennettä, betonibunkkereita. Yksiöitä ja miniasuntoja. Koppeja ihmisille. Euroopan ahtainta asumista.

      Poista
    5. Eihän pankkeja enää tarvita. Riittää kun seinässä on hana, josta vääntämällä tippuu käteistä rahaa. Valtio voisi laittaa oman hanahaarekkeensa siltä varalta että jonkun hana ei yrityksistä huolimatta toimi. OI KALLIS SUOMENMAA! Paljon sinä olet valmis hyväksemme uhraamaan, vaikka lisää rahaa mangumme ja väitämme, että ne ovat omiamme. "Minä kun olen niin monta vuotta veroja maksanut!"

      Poista
  12. Kylläpä minä mielenipahoittanut, joka sairauteen olin äkkiä kupsahtanut ja potilaaksi minua nimitettiin, mieltäni ilahdutin, kun luin tämän blogin pääkirjoituksen, ja sen innostamat virkeät mielipiteet, kun tunsin olevani taas jonkinverran elämän reunoissa kiinni.

    Tärkeä asia hyvin esilletuotuna ilahduttaa aina. Toivoin heti jopa aikakonetta, jonka avulla pääsisin takaisin koulukkaaksi oppimaan mielenrauhaa kaikissa olosuhteissa. Sillä mielenrauha se minulta tyystin puuttuu ja kupruttaa elämän monimutkaiseksi. Niin hyvä tuo pääkirjoittajan esille tuoma ehdotus on, että se pitäisi ilman mukinoita toteuttaa.

    Alkaa olla kovin pikkumainen ja ilkeän rauhaton ns. päättäjien ja meitä, kansalaisia, muka edustavien sekalainen joukkue, jonka piiristä vain ehkä jokunen ajattelee maan parasta, suurimman osan koettaessa saada itseään ja puoluettaan esiin etsien virheitä toisista välillä suorastaan naurettavalla tavalla, joka ei todella mieltä ilahduta.

    Miten hyvältä tuntuu olla niiden joukossa, jotka terävien silmien ja puheiden avulla pitävät yllä yhteisöä, jota eivät asiat ja suora puhe pelota. Voi vapaasti hengittää, eikä tapeta, vaikka ajattelisi toisella tavalla. Ihmiskunnioitus se on joka jyllää!

    PS. Pääkirjoitukseen liitetty kuva on hyvä. Sopii hyvin kirjoituksen maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että olet siellä virkeänä ja ilmeisen parantuneena, Liisu, potilaana ei ole kiva olla! Kurjaa kun tauti, mikä tahansa, iskee. Se vetää ihmisen maahan ja ankeuttaa kaiken.

      Itse olen syönyt kevään ja kesän aikana yhteensä kuusi antibioottikuuria. Enkä kyllä nyt tässä yhteydessä kiitä julkista kutistuvaa terveydenhuoltoa. Minullekin lääkäri määräsi minua näkemättä selkäni takana juuri sen saman antibiootin, jonka tilalle piti saada toinen, tehoava, antibiootti. Oli perjantai ja apteekki menossa kiinni.

      Hieman kauhulla luen, kun sotessa haukutaan juuri sitä, että potilaalla olisi valinnanvapautta myös yksityiselle puolelle. Kissan viikset ja kilin kellit! Juuri sitä tarvitaan Kehä kolmosen ulkopuolella, jossa ei ole edes päivystys auki. Toivottavasti demarien supistava kanta ei voita.

      Poista
    2. Vähän sotkussa se taitaa olla koko Suomen terveydenhoidon tulevaisuus. Yksi toisensa jälkeen esittää miten se pitäisi järjestää. Jotenkin vaivalloisesti se rullaa kuitenkin kai koko ajan. Onneksi.

      Terveydenhoito lääkäreineen ja hoitajineen ym. siihen liittyvine virkoineen, uusine nykyaikaisine laitteineen ja laitoksineen on muuten yllättävän kallista. Harva sairas selviäisi sen aiheuttamista maksuista, ellei valtio olisi apuna. Yksityisellä puolella joutuu asiakas enemmän todellisuuden eteen. Joskus tuntuu, että Suomea ja sen sairaita yritettäisiin viedä terveydenhoidossa Yhdysvaltojen suuntaan. Jokaisen pitäisi ottaa sairausvakuutus, muuten ei selviäisi maksuista. Eräs suomalainen tuttu, jok opiskelee Usassa, kertoi käyneensä lääkärissä. kun oli kuumetta ja kurkku kipeä. Lasku tuosta viiden minuutin käynnistä lähenteli tuhatta dollaria. (minä jouduin käymään Mehiläisessä. Kymmenen minuutin käynti kahden liitännäisen kanssa maksoi n. 500 e.) Mielensäpahoittaja ennätti tehdä pesänsä minuun ja sitä vahvisti se, kun sama toimenpide eli liitännäinen oli ilmainen!)

      Poista
    3. Terveys tulee oikeasti kalliiksi, silloin kun jokin vaiva tulee etkä pääse heti julkiselle puolelle lääkäriin.

      Itse olen aina joutunut käymään yksityisellä hammaslääkärillä, koska julkinen puoli ei antanut minulle aikaa - kun kerran olin yksityisellä asiakkaana - täällä maalla tiedetään kaikki. Viisaudenhammas tuli maksamaan noin tuhat euroa. Pakkorako. Maksettava oli ja vingutettava sitä Nordean korttia.

      Poista
    4. PS Myös työterveyslääkäri aikoinaan passitti minut yksityissektorille, siis ilman lähetettä erikoislääkärille, tämän puhesairauteni vuoksi, vaikka se olisi voinut periaatteessa olla työperäinen. Oli maksettava kyydit isoon kaupunkiin ja kalliit yksityisiltavastaanoton erikoistaksat opettajien äänihäiriöiden erikoisasiantuntijalle Turkuun. Oikeasti minulle olisi kuulunut kirjoittaa lähete ilmaiseen hoitoon Porin Keskussairaalan foniatrille.

      Tämänkaltainen tausta julkisen puolen tympeydestä jo keskituloisia kohtaan saa minut kannattamaan soten valinnanvapautta kaikille. Julkisen ovista lappaa sisään kaiken aikaan narkkaria, juoppoa ja - no enpäs jatka enää.

      Poista
    5. Niin se liitännäinen, joka oli ilmainen, tehtiin lähetteellä erikoislääkärin vastaanotolla, unohdin sen mainita tuolla edellä.

      Sairauksista ei ole erikoisen hauskaa puhella. Mutta sen verran haluaisin varoittaa oman kokemuksen perusteella että myös pitempiaikainen henkinen stressi on vaarallinen kaveri. Se pitäisi jättää maantienojaan. Irrottaa itsensä siitä keinolla millä tahanssa. Ennen kuin se iskee täysillä. Sillä voi olla pitkäaikaiset seuraukset. Fyysinen stressi on paha sekin.

      Poista
    6. Pitkällinen stressi ja masennus ovat vakavia tiloja, ja masennus on oikeasti sairaus, henkisen stressin jatketta, arvelen. Toivottavasti nyt on valon vuoro! 

      Koetan tummina hetkinä muistaa kirjailija Kyllikki Villan sanat. Elämä ei ole suora viiva, vaan siihen kuuluu luonnollisena osana nousuja ja laskuja. Masennuskin on osa elämää. 

      Tuo on tietenkin pikkusievää kliseilyä sille, joka oikeasti kärsii ja romahtaa. Siinä tarvitaan lääkäriä ja hoitoa, kuten sairauksissa on tapana. 

      Poista
    7. Tuo on, Iines, totta, mitä puhut. Mutta tiedätkö, minä olen huomannut sen, ilman lääkärien apua, että mitä enemmän ajattelen ikäviä asioita, sitä pahemmalta elämä maistuu. Niinpä olen keskittänyt kaikki voimavarani suostumalla ajattelemaan vain hyviä ja mukavia asioita, sillä ei sellaista asiaa löydy, missä ei olisi vähintään kaksi puolta. Toinen ikävä, toinen ainakin vähän parempi. Sitä paitsi olen hoksannut, että vähemmän hyvien ja harmittavien asioiden yli voi hypätä. Siinä jalat ja järki vain vahvistuvat. Ja kun tarpeeksi hyppii, kirkastuu koko mieli. On kuin astuisi mainitsemallesi valoisalle vyöhykkeelle, Iines. Mitä se auttaa ketään, jos suren itseni sairaaksi. Mutta se, että osaisi levittää valoa ympärilleen, se olisi iloksi kaikille! Minun paras ystäväni, joogaaja, on neuvoillaan "parantanut" oloani paremmin kuin yksikään lääkäri tai lääkkeet.

      Mutta yksi asia minua todella huolettaa. Nämä kommettini. Jotain niissä on vikaa. Kirjoitanko liian salamyhkäisesti. Vai liian itsekeskeisesti. Vai päiväkirjamaisesti. Jotenkin koko elämä on täällä ollut jo muutaman päivän pysäyksissä. Vain Iines jaksaa tapansa mukaan olla läsnä, ei kommenttia ilman hänen allekirjoitustaan. Hypätkää näiden kommenttieni yli ja olkaa niin kuin niitä ei olisikaan. Sairauteni ei ole sairaus vaan pikemminkin olotila, joka on seurannut minua pikkulapsesta asti, mutta nyt on rämähtänyt täysillä päälle. Pitääkö minun siitä kertoa? Ehkä joku toinen kärsii samasta asiasta. Minusta on vastenmielistä siitä puhua. Mutta onhan siinäkin kaunis puolensa. Se muistuttaa kukkaa. Jos joku teistä tietää mitä tarkoittaa Lamprocapnos spectabilis, hän tietää, mikä vaivani on. Ja tämän jälkeen en puhu siitä enää mitään. (Tietäähän nuo minun lupaukseni, kuinka haavoittuvaisia ne ovat!)

      Poista
    8. Liisu, mainitsemasi latinankielinen lajinimi viittaa kukkaseen, joka oli äitini lempikukka. Vielä viimeisinä vuosinaan hän piti huolta, että sellainen kukki mökin ikkunan alla. Ja minä jatkoin perinnettä.

      Äidin sydän särkyi varmaan ensi kerran vauvana, kun hänen molemmat vanhempansa kuolivat samalla viikolla. Seuraavaksi kuoli hänen sulhasensa Kannaksella, juuri kun kuulutukset kirkossa oli luettu. Tämän jälkeen äidiltä katosi nauru. Muistan kysyneeni häneltä pikkulapsena bussissa Raumalle, että äiti, mikset sää naura koskaan. Jatkossakin tuli pettymyksiä eikä naurun taito palannut. Elämä on myös raadollista. Oma mottoni on "Tuleen ei saa jäädä makaamaan". Kaikesta selviää, ja ilon avulla tässä mennään nykyään. Ilo on mahtava työkalu, ja positiivuus - olet niin oikeassa, Liisu. Ei ihminen muuta voi kuin nauttia siitä kaikesta kauniista ja hyvästä, mitä maailmassa on.

      Poista
    9. En malta vielä olla sanomatta, että se, että lapsi syyllistyy vanhempien omista vaikeuksista niin helposti, on avain moniin mielen solmuihin. Lapsi syytää itseään vaikkapa siitä, että äiti ei naura. Ei ihme, että maailmassa on niin paljon ahdistusta ja huokauksia.

      Vaan totisesti, vasta kun on kokenut myös surua ja ahdistusta, voi kokea myös syvää iloa ja nautintoa. Väitän. Iloitkaamme siis ja puhukaamme myös hauskoja.

      Poista
    10. En voi tuohon kirjoitukseesi vastata muuta kuin että minulle tuli vedet silmiin, kun kerroit äidistäsi, Iines.

      Minun äitini ilmaisi pahan mielensä mykistymällä. Ja se oli tietysti aina minun syy. Mietin, mitä pahaa olin tehnyt.

      Poista
    11. Voi lasta! Niin pieni ja suojaton, ja taatusti viaton. Ehkä traagisinta näissä lukemattomissa tapauksissa on se, että lapsi rakastaa vanhempaansa niin varauksettomasti, luottaen turvaan ja suojaan. Ja kun sitä ei tulekaan siinä määrin kuin tarpeen olisi, jotakin särkyy, väkisinkin.

      Luulen, että valtaosa ihmisistä on rikottuja ruukkuja. Huolestuneena ajattelen tätä nykyistä lasten laitostamisbuumia. Kuinka poliitikot eivät ymmärrä lapsen haurautta ja viattomuutta, vaan asioita päätetään äitien ja isien taloudelliset edut edellä. Lapsi jää jalkoihin, kuten Jeeus Karin piirroksessa Mannerheiminkadulla jouluaattona.

      Poista
    12. Älähän nyt, Liisu, kukaan ei halua hypätä kommenttiesi yli. Emmehän me Mikiksellekään aina, - tai ylipäätään kenellekään, aina vastaa kun on kirjoitustuulella. Vastaamisella herkästi vain rikkoo jonkin kirjoitustunnelman, sanoo vahingossa ihan vääriä asioita oikeassa paikassa tai oikeita asioita väärässä paikassa tai jotenkin. Van Vaari/Kolehmainen oli sosiaalisesti erittäin lahjakas, hän kirjoitti monesti voimakkaastikin, mutta hän osasi sympaattiesti/empaattisesti ottaa kaikki kirjoittajat/lukijat huomioon. Itse tunnen itseni norsuksi posliinikaupassa, Tove Janssonin nimikkoposliinimukeja ei tee mieli lainkaan, siksi niitä pyrin kärsälläni rikkomaan ja niiden päälle istumaan. Tove-ämpäri minulle kyllä kelpaisi, täyttäisin sen Tove Jansson nelosoluella (ja sitten tyhjentäisin). Minulla on sosiaalista lahjakkuutta johonkin rajaan asti, mutta usein tunnen itseni yksinäiseksi, myös yksinäisyydestä nauttivaksi, omien polkujen kulkijaksi, välillä typeräksi: "One more for the road!", sanoi lännenmies.

      Poista
    13. Viisaita sanoja tuossa alussa. Jos jonkun menneen henkilön blogimaailmasta muistan, niin juuri van Vaarin, Kolehmaisen. Vieläkin värisyttää hänen persoonansa rikkaus.

      Poista
    14. En minä ollenkaan tarkoittanut, Riku, että kommentteihini pitäisi kenenkään vastata. Ajattelin että joku joka tulee tänne hyvässä uskossa ja huomaa, että joku puhuu sairauksistaan ja muutenkin vain itsestään, kauhistuu ja perääntyy takaperin, pakenee. - Olen tottunut siihen, että täällä Iineksen blogissa käy koko ajan vilskettä. Mutta nyt on ollut outo hiljaisuus kommenttieni jälkeen. Jotenkin otan aina syyn päälleni. Jos joku sanoo, että maailma halkeaa kohta, varokaa! Heti tulee tunne, että onkohan se minun syy.

      Puhuttiin Iineksen kanssa, että lapsilla on tapana syyllistää itsensä, jos kotona ei ole kaikki hyvin. Pakko sanoa, ettei minusta ole koskaan tullut aikuista. Olen sen huomannut. Hyvä että en ala kontata ja ja juoda maitoa tutipullosta.

      En ole ajatellut, että hiljaisuus voi johtua siitä, että ajatellaan antaa Iinekselle vähän lepoaikaa. Senhän tiedämme, että hänellä on yleensä tapana vastata kaikkiin kommentteihin. Tapa, josta jokainen kommentoija varmaan tykkää.

      Toisaalta uskon, että Iines tietää itse parhaiten, milloin vastaa ja milloin haluaa levätä.

      Poista
    15. Kesä on ollut hiljainen, on ilmoja pijelly jka hikeä pukannut. Ihmiset eivät ole jaksaneet edes peukkuja laittaa Facebook-päivityksiin. Olemme kommunikaatiossa olleet Kari Suomalaisen loistavan piirroksen luolamiesten tasolla: "Infinitiivi adverbiaaliverbi passiiviaktiivissa".

      Poista
    16. Ei täällä nykyään aina vilskettä ole, Liisu. Aika hiljaista on välillä, ja se on minusta ihmisten luonnollista somekäyttäytymistä. Suuremmat foorumit vetävät kommentoijia, kunkin oma elämä voi muuttua, tulee uusia asioita, bloginpitäjä saattaa väsyä - ei ole yksittäisistä kommentoijista johtuvaa syytä, jos on hiljaista. Luonnollista blogielämän kiertokulkua. Tällaiset dialogia painottavat blogit alkavat käydä uniikeiksi.

      Poista
  13. Paras uutinen muutamaan päivään on ollut minusta se, kun toinenkin autosta heitetty kissanpentu löytyi. Ensimmäinen oli Tellervo, ja lehtikuvan alla luki, että Tellervo tunnisti ja pesi siskonsa heti ja käpertyi sen viereen nukkumaan.

    Kissojen autosta heittäjälle toivon jotakin oikein pahaa tapahtuvaksi. Voisin lyödä häntä, jos eteeni tulisi. Ja löisinkin. Suoraan turpaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätäisesti vilkaisin muutama päivä sitten tuota kissa-asiaa. Ajattelin, etten keskity siihen sen kummemmin, etten murehdi taas tuotakin. Tiedän, huono perusteeni on ja kiva, jos/kun kissanpojat löytyvät. Sain siitä jo osan annostani, kun surien katsoin Hanna-Riikka Siitosen hautausuutista. Joskus vaan on pakko ohittaa surutapahtumat. Perttu Häkkisen kuolema oli myös yllättävä uutinen, enkä vieläkään tiedä miten hän kuoli.

      Tuohon Magdalena Hain mielipiteeseen suhtaudun epäilevästi. Nuorille naisille ei ydinperhe merkitse mitään, että kenelle merkitsee, kenelle ei. Alan olla kurkkuani myöten täynnä noita eri seksuaalisuutisia. Pan-sanasta minun tulee lähinnä mieleen Pan-suola. No joo, eikös ne hipit olleet aikoinaan hyvinkin vapaamielisiä. En minä siihenkään silloin mukaan lähtenyt, mutta joitain hippimielisiä vaatteita saatoin ostaa siksi, että satuin pitämään niistä joistain.

      Poista
    2. Pan sanana merkitsee huilua. Pan on myös kreikkalaisen taruston hedelmällisyyden Jumala, eli kauhee pukki, mutta en silti Ripranie rakas usko että paneminen sanana johtuu Panista? (Tai mistäs minä sitäkään tietäisin? mikään Lönnrot ole.) Peter Pan on taas satuhahmo, poikanen joka lensi ja jolla oli kivoja ystäviä kuten Kapteeni Koukku ja Helikello-Keiju ja Riku Riemu (muita mm. mainitsemattakaan).

      Tulin tänään Narvasta. Varmaan turistua tulee siitä joskus enemmänkin. Koska kokemus oli synkkä ja sateinen ja poutainen ja iloinen - kuten elämä yleensä. Ja tuolla vieraalla maalla, kaukana kaikesta (= Räpinassa), minua ilahdutti kuin sain lukea älypuhelimeni näytöltä kaukaisen kotimaani Iineksen blogin iki-ihania viestejä! Se tuntui samalta - ja nyt en liioittele yhtään - samalta kuin Toilan Spa-kylpylän caffeteriassa syömäni tirumisuleivos. Tai
      no, ei ny
      sentäs. (ihan samalta)


      Tähän venäläinen tositarina: Poika kysyi isältään: "isä, millainen ihminen on alkoholisti?" Isä vastaa: "Poikani, näetkö tuossa talon edessä nuo neljä puuta. Hyvä. Alkoholisti on ihminen joka näkee että siinä onkin kahdeksaan puuta." Poika katsoo. Sanoo sitten: "Isä, eihän siinä ole kuin kaksi puuta..."

      Ps. Liisu, mielestäni sinä olet ihana ja suurenmoinen ihminen. Ooppas kuule toivon mukaan vastedeskin! ;-)

      Poista
    3. ... höh... "toivon mukaan", mitä se tarkoittaa, ei mitään. Toivo on toivottomuuden vastakohta, ja jos ne olisivat matemaattisia määreitä, he eliminoisivat toisensa. Mutta Liisu kirjoittaa siitä huolimatta kivoja juttuja, eli on "kivojen juttujen kätilö". - Ompas!

      Poista
    4. Toisaalta... kun nyt - matkasta räytyneenä - siemailen muutaman millidesilitran verovapaasti ostamaani Jäägermaisteria, niin... näen kaiken kahtena. Ja myös ongelmani. Ja osa ongelmiani on - mikä minä sitä kieltämään, se, että äkkiä teitäkin on jumankauta tuplasti! Ei semmoista kuulkaas kestä, ellei ole jo aiemmin erilaisissa spam-liemissä kypsynyt... tai siis jopa karsinogeenisoitunut. Mutta en minä valita! Ei ihminen Kohtalolleen mitään mahda. Turhaa, turhaa on kaikki! Ai... aivan kaikki!

      (heristää nyrkkiään taivaalla lipuville pilville. ja ohi liitäville lepakoille. ja myös nokkosperhosille jotka nukkuvat. koska onhan siinä nyt yhdelle ihmiselle ihan liikaa sälytetty kestämistä jos teitä toisia ihmisiä - tarkoitan teitä iineksenblogin lukijoita - on kaksi kertaa enemmän kun kuvittelee. hitsi)

      Poista
    5. Mikis rakas, tiedänhän minä Pan huilun, joka on aikas kaunista soittoa. Minä viittasin panseksuaalisuuteen, josta ao. kirjoitus myös oli. Eikös panille kelpaa mikä tahansa panopuuksi noin laajasti ajatellen. En minäkään usko, että pan-sanana tarkoittaa panemista. Puhukoon ken viisas on.

      Poista
    6. Sanotaanhan niinkin, että kaikilla meillä on kaksoisolentomme. Kuka missäkin.

      Poista
    7. Käytän paljon satiiria vaikka en tiedä osaanko, satiiri on vaikeaa. Parodia on helppoa, ironia ilkeää, sarkasmi... no, se nyt on sukua lähinnä vittuilulle. (ovelalle vittuilulle) Kyynisyys on kylmyyttä = menetettyjä mahdollisuuksia.

      Ps. Määritelmät ovat omiani. En minä ole niitä mistään lukenut, humoristit rasittavat minua, suhtaudun asioihin vakavasti. Mutta käsitän asiat jotenkin väärin, en ole autisti, mutta jotenkin koskaan en ole ollut sinut sanojen kanssa. Esim. kun lapsena kuulin, muistaakseni olin silloin 6 kuukauden vanha, että minut oli (lutherilainen pappi) kastanut 'Mikoksi', aloin kutsua itseäni Okiksi. (Okki = -m Mikko takaperin) Hevoset mielestäni taas olivat Hooblioita ja kärpäset Päykiä. Pienimmän veljen nimi meistä oli Pertti, häntä minä kutuin Töpseliksi. Ja vanhin veli oli Markku eli Aku.

      Minun piti asiat ja oliot nimittää omilla "sanoilla", koska... muuten en olisi niitä ymmärtänyt. Siksi esim. tuuli oli minulle 'vihudi'. yms.

      Tämä terminologiasta. Mutta tämän teille haluan morsettaa: "pasanpuhumiseni useimmiten on satiiria, puhun asiat erilailla kuin ajattelen, eikä se tarkoita sitä ettenkö joskus ajattelisi tyhmästi, odella yhmästi ja karkeasti, no ei... Nimenomaan Ei!

      Poista
    8. Ken kieltä osaa rikkaasti käyttää hän taituri on.

      Poista
    9. Juo Jägermaisteria ja miettii... hnmhy. Joo. Joopas joo. "Muistan kun kerran tallustelin Lüneburgin niityillä merisotavoimien alikersantti Riku Riemun kanssa, niin hän äkkiä väitti että "ei minulla mitkään AkuAnkan jalat ole, en mää jaksa tämmösiä aukeita niittyjä kuule kävellä". Mutta vänrikki Mikiksenä - koska komensin koko Pataljoonaa - minun piti alaisiani rohkaista eikä suinkaan ehkäistä, niinpä minä tälle marineerolle sanoin: "Kuules nyt seilori, marssit siinä kuin muutkin, ja latuskaisilla jaloillasi pöllytät hiekkaa siinä kuin muutkin. Sitten kun tullaan skönen ääreen, sanotaan esimerkiksi Skattegrateen, otetaan kuule tukevat paukut Solmurommista, me molemmat. Ja huuhdotaan känsittyneitä varpaitamme suolavedessä." Muistan, miten alikersantti Rikun silmät terästyivät, ne suorastaan hohtivat siniharmaata päämääräisyyttä, eli lyijyä, kun marssimme taas jatkui LYTSISTÄ LÄTSKISTÄ LYST. - Ps. Mutta lopulta kun päästiin sinne minne meidän pitikin päästä, Skattegratin rantaan, niin... voi veljet, kyllä siinä rommia kului ja rumba soi! Ja miksei myös alavireinen blues. Mutta akat, kun sinne yrittivät tulla hilluu meidän kanssa, he Mikiksen nähtyä teki äkkiä U-käännöksen. Ja vikkelimmät juostessaan vielä ristinmerkinkin.

      Muistatko, Riku?

      Poista
    10. Tottakai muistan, siitä saisi hyvän elokuvankin, "Lattajalkaiset lainehitta". Vieläkin kasvoilleni nousee hymy, kun muistan jämerää vänskäämme. Niityn yli marssiessame hänen etenemisensä muistutti Monty Pythonien hassun kävelyn ministeriötä. "Ötököiden tai öttimmmötiäisten päälle ei saa astua, niillä on yksilöllisyys, sielu ja tunteet!" - Kaikesta varovaisuudesta huolimatta lopulta tapahtui kuitenkin se pahin, vänskän saapas tappoi viattoman Kärpänsis Sontisiksen, sielu hujahti välittömästi taivaisiin. Kyynel tirahti jämerän vänrikin silmäkulmaan, mutta hän pyyhki sen nopeasti pois, minä ehdin nähdä. "Mitenhän Kärpänsis Sontisiksen lapset nyt pärjäävät, kun odottavat isukin tuovan herkkuruokaa, mutta tyhjin mahoin joutuvat nukkumaan, ehkäpä kasvatuskin jää retuperälle." - Tällaisia urhoollinen vänrikkimme pohdiskeli ääneen, sitten herkeämättömän puheen valtasi alkoholituotteet, Solmu- ja Kapteenirommi, Lankkuviski ja Tuhti Toti. Huokaisin helpotuksesta, kun lopulta pääsimme Kattigatin rantaan ja saimme eteemme kaikkia edellä mainittuja. Olin ylpeä urhoollisesta vänrikistämme, olin varma, että hän selviytyy Pataljoonaamme kohdanneesta epäonnesta ja johtaa meidät taas uusiin sankaritekoihin, hankkimaan Kärpänsis Sontisiksen lapsille ruokaa.

      Poista
    11. Tässä kesävänrikki "mikis" kävelee.

      saa katsoa

      Poista
    12. Ripranie klo 22.25, minustakin tuo sivupalkkiin nostamani kirjailija Magdalena Hain lausuma ei ole yksi totuus. Jopa väittäisin nuorten maailmaa edelleen seuraavana, ja tuntevana, että olen eri mieltä: tyttöjen tulevaisuudentoiveista oman ydinperheen - puolison eli useimmiten miehen ja lasten saaminen on ykköstoive, muu tulee sen jälkeen. Eiköhän tämä ole myös poikien tärkeimpiä tulevaisuudentoiveita?

      Poista
    13. Ihania nuo mikiksen lapsuussanat! Sanoisin, että nerokkaita, vihudi, Hooblia, Päykä.

      Tyttärellä oli samanlainen taipumus. Kun hän esimerkiksi yksivuotiaana istui punavalkoraitaisissa rattaissaan ja kuljimme aamuisin pitkin lähiön kävelyteitä, hän ojensi pulleita pikku kätösiään aina tienvarsikukkasen kohdalla ja huusi: "jejje". Eli "anna". Samoin minkä tahansa tavaran kohdalla systemaattisesti: "jejje". Muitakin oli, mutta minusta tämä oli kaunein.

      Poista
    14. Minusta ei Hain eikä edes Steinbeck tiedä koko totuutta. Ja tuskinpa mekään, Iiines kiltti. Nuorista tytöistä en koskaan ole tietänyt mitä he haluavat, silloinkaan, kun itse olin nuori ja sukupuoleltani poika. Minusta tytöt olivat käsittämättömiä kuin Käkikellot. He pissasivat istualtaan ja sanoivat "kukkuu, kukkuu". Sitä vaan haaveili että joskus pääsisi "pukille"... vaikka ei tiennyt, ei yhtään tiennyt, mitä sitten pitäisi tehdä... höh?

      Nuorena haaveilee paljon monesta muustakin mitä ei käsittänyt.

      Poista
    15. Siis... eihän murkkuikäiset tytöt käkikelloja olleet jos pysytteli heistä n. viiden metrin päässä. Pinkoja opiskelijoita olivat. Mutta heti kun tuli heitä lähemmäksi, he sanoivat "kukkuu, kukkuu".

      Sellainen tekee ihmisen hämilliseksi.

      Poista
  14. Jotkut ajattelevat että eivät kehtaa puhua paskaa joillakin "auktorisoidulla" blogipalstalla. Joita ei ole kuin... kai Kemppinen? En tiedä. (Tämä onneksi ei ole, Iines kulta. Sinun blogisi on vierSVaras.)

    Joku saatta miettiä että Kemppisen blogi on niin hieno "sisältöalusto" ettei sinne kehtaa mielipiteitään ilmaista, koska ne heti luokiteltaisiin höpöhöpksi. Minä taas ajattelwn et5t5ä jos joku sinne höpöhöpö jutua ei kirjoittelwe, miksen se en oliasi miä. oku toinn sen kumminkin tekisi. a nyt lkaa nukuttaa. ajattelen etträ jos minä en siellä höpöjuttuja kirjoita, joku muu sen tekisi kumminkin. Ja onko sillä sitten eroa? (haukotus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole auktorisoitu eikä auktorisoida, täällä harrastetaan dialogia. Täällä ei edes pyritä tyhjentämään akkuja leipätekstissä, vaan odotetaan kommentoijien tekevän sen.

      Poista
    2. Tyhjennetäänkö täällä myös pusseja? En minä mutta naapurini Antero tätä haluaa kysyä.

      Poista
  15. Tänä aamuna luin nettilehdestä tällaisen kammottavan uutisen, joka saa minut hiljaisen ja voimattoman raivon valtaan. Kyse on suomalaisten muslimityttöjen silpomisesta:

    "Silpomiset voivat paljastua esimerkiksi päiväkodissa tai lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Näiden alojen ammattilaiset kokevat silpomiseen puuttumisen hyvin hankalaksi. Taustalla on muun muassa pelko rasistiksi leimautumisesta."

    Mikä saatana näitä terveydenhoitoalan naisia vaivaa, kun oman imagon "eheys" on tärkeämpi kuin pikkutyttöjen alapään ja sielun eheys?

    Raukkoja, raukkoja, vellihousuisia ämmiä! Eikö nyt suomalaisesta nykynaisesta ole mihinkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitaatti on päivän iltapäivälehdestä IS.

      Poista
    2. Miksi minun pitäisi ihmetellä uskonnon koukeroita sen suhteen että tyttöjen sukupuolielimiä silvotaan, tai poikia ympärileikataan? Sehän on Herran tahto, Jumalauta. Siis nämä Peipsijärvelle paenneet "oikeat" ordodoksitkin pakenivat sinne juuri siksi että heidät Äiti-Venäjällä olisi tapettu kun tekivät ristinmerkin kolmella sormella eikä kahdella... kuten Kirkko (= Jumala? yht'äkkiä määräsi)

      Lukekaa historiaa, ellette minua usko.

      Voi Vittu ja Halleluja! Ja Ristiretkisotia Jihadia vastaan. Ja kaikki Budhalaiset voisi kohteliaasi tuupata Gangesiin! (ja mormoonit - joka uskonlahko minusta on kaikkein suurinta jumlanpilkkaa... heidät voisi työntä saman tein kenen tahansa hanuuriin)

      Amen.

      Poista
    3. Eipäs nyt ryhdytä, rasistiksi. Olemme työpaikastamme saaneet paljon huonoa palautetta, kun olemme ilmoittaneet kääntyvämme islamilaisiksi ja vaativamme firmasta rukousmattoja, jotta voimme suorittaa rukoukset kahden tunnin väkein. Muhammed, vanha ilkeä homo, Allahin partneri, vaatii paljon kunnioitusta.

      Poista
    4. Siis minä en käsitä että te ette suostu käsittämään että KAIKKI uskonnot ovat perseestä. Me lutherilaiset vain kuvittelemme - koska Luther teki uskonpuhdistuksen - että me olemme ainoat oikeassa olevat. Ja sen takia meitä suunnattomasti vituttaakin se, että allahinuskovat (erittäin kyseenalaisista omista syistään) ovat "vielä oikeammassa kuin me, kristityt". Ja sitten nuo saatanan kipa-päähiset siionistit, hehän he vasta oikeassa ovat. Eli kaikki muut ovat väärässä - myös he, kuten Riku Riemu, joka heitä sympatiseeraa. Ja sitten on sata ja tuhat satatuhatta muuta uskonnonlahkoa, muitakin kuin hihhuleita, jotka kaikki väittävät että "vain medän kauttamme pääsette Paradiisiin, kaikki muut raitiotielinjat vievät teidät Tunkiolle." Voi itku, minkä takia teidän ihmiset täytyy käyttäytyä näin tyhmästi, en käsitä, että yhä uskotte tällaisiin humbuugjuttuihin?

      En käsitä. Mutta on muitakin asioita, mitä en käsitä.

      tuus mikis

      Poista
    5. Minä olen oikeassa, kaikki muut väärässä, etenkin sinä, Mikis. Shalom alehem.

      Poista
    6. Siis pääuutinen oli se, että netissä oleva tyttöjen silpomista vastustava kansalaisadressi oli saavuttanut 50 000 kannattajan rajan, jolloin se menee eduskunnan käsittelyyn. Tätä joku venkoilija piti huonona asiana jostain tekosyystä, sillä kieltäähän rikoslaki jo tämän silpomisen pahoinpitelynä.

      Totta, mutta asiahan saa oikean painotuksensa vasta kun sellainen laki laadittaisiin ja pantaisiin siitä erillinen ankara sanktio, vaikka silpojan etusormenmenetys tai mieheltä kikkelinlyhennys.

      Siis vakavasti, minä en ymmärrä piirunkaan vertaa sitä, että joku suomalainen päiväkotitäti tai terveydenhoitoalan vellihousu vaikenee tästä rikoksesta rasismileiman pelossa havaittuaan silpomisen tuoreeltaan.

      Poista
    7. Kaikki fundamentalistit ovat väärässä, eivät uskonnot sinänsä kaikilta osin ainakaan. Islamistakin voi poimia parhaat palat, koska muslimit itse eivät ole pystyneet tähän, vaan ovat säilyttäneet keskiaikaisia kammottavuuksia äärimmillen vietynä näihin päiviin.

      Sellainen uskontoilmapiiri, joka suvaitsee muutkin uskonnot, saa minusta olla, sillä ihmiselle tekee hyvää joskus vähän nöyrtyä ja tietää, ettei se oma ego mikään korkein olento ole. On muutakin kuin mun oma napa ja trimmattu body sen ympärillä.

      Minusta ei ole mitään eroa sillä, palvooko joku omaa lihaansa tai jotain henkiolentoa, jos se tehdään fundamentalistisella kiihkolla, kuten nykyään oman bodyn ja oman tahdon palvonnassa tapahtuu.

      Poista
    8. Minä tykkään islamista, ja erityisen paljon marokkolaisista, jotka ovat kyvyiltään suorastaan ainutlaatuisia ja ihmiskunnan kannalta suorastaan erinomaisia. Banaani.

      Poista
    9. " ... sillä ihmiselle tekee hyvää joskus vähän nöyrtyä ja tietää, ettei se oma ego mikään korkein olento ole. ..."

      No ei varmaan olekaan. Kun opiskelee luonnontieteitä kuten esim. minä (suosionosoituksia), käsittää mitä "nöyrtyminen" oikein oikeasti on. Ja mitä se pitää sisällään. Koska luonto on niin käsittämätöntä.

      Ihminen tietysti on osa luontoa, eli luonnollinen olio, en minä sitä kiellä. Vaan päinvastoin korostan tätä tärkeyttä.

      Tähtitieteitä harrastajat, kuten Tapsa, he käsittävät miten vielä kummallisempi maailmankaikkeus on. Mitä ikinä käsitämme, me.

      Uskonnot tässä mielessä ovatkin reliikkejä, rekonstruktioita todellisuudesta mitä ei ole: aikoinaan olivat käypiä selityksiä maailmasta missä ihmispolot elivät. Vaan nyt käsitämme, syystä jota minä en tajua, että Maapallo on pyöreä. Itse ajattelen, kun järvenrannalla katselen toista järvenreunaa, että "litteäähän tämä on, koko maisema"... ja tottakai olen oikeassa. Koska olen sitä mieltä.


      (aaaarrrggghhhh)

      Poista
    10. Maailmankaikkeus on niin kummallinen, etten osaa edes käsitettävästi selittää miten kummallinen se on.

      Ihmisjärjen käsityskyvyn raja tulee niin äkkiä vastaan, että moni ohittaa sen ihan huomaamattaan.

      Poista
    11. Minua alkaa pyörryttää ajatus siitä, että maan vetovoima lakkaisi yhtäkkiä toimimasta. Miten kauas ihminen/ tavara/ mikä tahansa sinkoutuisi, minne se menisi, päätyisikö jonnekin.

      Itse ajattelen niin, ettei ole mitään reunoja, on vain tyhjyyttä, tilaa. Eli kaikki liikkuisi niin kauan kuin hajoaisi ja ellei hajoaisi, vajoaisi ikuisesti.

      Poista
    12. Iineksen ajatus on hauska. En ole kosmologi vaikka vähän olen lukenut Kari Enqvistia ja vielä vähemmän kuunnellut Esko Valtaojaa. Kiehtovia tyyppejä kummatkin. Tärkeintähän on käsittää että "neutronit ovat epästabiileja, mutta silti maaimalma on olwemassa. Tämä on kvanttifysiikkaa. Koska myös massa on energiaa."

      Näiden asioiden ymmärtäminen vaatii kykyjä joita kaikilla ei ole. Esim. minulla ei ole.

      Poista
    13. Harry Martinsonin ANIARA on hyvä esimerkki mielikuvituksen lennosta avaruudessa. Se on runollinen teos ihmisistä, jotka matkustavat reitillä Maa-Mars (tai Venus) avaruusaluksessa, johon asteroidi törmää ja suistaa sen radaltaan.

      Olen kirjan joskus lukenut, mutta muistan vain tunnelmat, joita sen tuhannet matkustajat joutuvat matkan eri vaiheissa kokemaan aluksen kiitäessä mustassa avaruudessa ilman päämäärää ja lopulta tajutessaan että ovat pakotettuja kiitämään hurjaa vauhtia elämänsä loppuun asti.

      Kirjan sisältö on jossain määrin verrattavissa ihmisen elämään, jonka traagisuuden kirja tuo esiin.

      Poista
    14. Hyvä muistutus, Liisu, tuo Aniara! Juuri tämä kuva on jäänyt mieleeni ja juuri tällaista tarkoitan! Luulin sitä omakseni, Aniaran olin unohtanut.

      Poista
    15. Jollain tavalla kaikki luettu "kuvasto" jää mieleen, vaikkei sitä tiedostaa. Nimet unohtuvat, monet faktat, ja kuvasto jää tajunnanvirraksi ja pääomaksi aivoihin. Lukeminen siis oikeasti kannattaa!

      Poista
  16. Piipahdin kerran reissuillani panteistisessa temppelissä: Siellä Okki-niminen jääkäridervissi soitti kahdeksaan ilmansuuntaan huilua, joka haisi viinalle. Soitin oli tehty kuoritusta pajupuusta. Jatkoin matkaani suon yli niin että heilahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas jotakin! Kerran minäkin kun kävelin mummolaan, niin näin Ala-Similän aitan kohdalla lampaan kokoisen kissan. Hitsi, kun säikähdin. Koska olin pieni poika silloin ja minulla oli maitokannu kädessä. Mutta niin säikähti se kissakin, ja lähti kauheeta vauhtia juokseen. Myöhemmin, kun mummolan sängyssä mietin tätä kokemustani ja yritin saada unta, ajattelin, että se taisi olla ilves..? (ja sitten, kun asia oli mielestäni selvitetty, nukahdin heti)

      Poista
    2. Kerran Skenessä - se Mankemang - on pieni ja tylsä kauppala "närä bai Borås", siinä Kinnan (lausutaan schkinna) niin totanoin... kerran illalla menin nakkikipsalle kun minua hiukoi. Taivaalta satoi isoja lumihiutaleita. Ei se minua häirinnyt, miksi olisi? (tähän en osaa vastata) Mutta niitä lumihiutaleita koko ajan siis putosí, mm. päähäni. Ja se kioskinmyyjä, vittumainen ukko, antoi aina mulle vaihtorahoista liian vähän takaisin. Mutta siitä en ollut moksikskaan, koska olin jo etukäteen budjetoinut että hampurilainen + lkv + tuo roisto vie minulta noin 30 äyriä liikaa. O'key. Kantsii silti. Ja oli, nuo samperin hampurilaiset, helkkarin hyviä.

      Mutta kerran...
      kun olin juuri ahtamassa (kalliilla) ostamaani hampurilaista kitusiini... niin siihen pysähtyi semmoten saamarin pitkä Volvo. Jonka sivuikkunat oli tummennetut. Ja sieltä sisältä pomppas kultakutrinen tyttö jolla oli kynttilänjämiä tukassaan, sellaisessa kruunussa. Tämä tyttö sanoi minulle, että "gå med mig"... mutta minä kun ujo olin, enkä muutenkaan käsittänyt mistä on kyse, vastasin hänelle "Jag kan inte. när jag just köpt den här raden". Hän katsoi minua, hirvittävän nätti nuori nainen (no, olin minäkin siihen aikaan nuori ja "nätti") ja sanoi "gator senare kommer du inte att lämna". Ja sitten Volvon ovi paukahti, kun hän lähti.
      No jaa.
      (ehkä) olen katunut sitä etten siihen Volvoon astunut. Ehkä en. Oli Lucian päivä Skenessä. Kynttilöitä polttelivat he.

      Ps. Vähän myöhemmin taas - jolloin edelleen olin nuori ja nätinnäköinen - niin eräs keramiikkataiteilija yritti minua iskeä. Olin silloin Georg Otsilla, tulossa Tallinnasta Helsinkiin. Olin väsynyt, Lilianin kohtu oli hypyttänyt minua kolme vuorokautta, "mis kuullalgi kus millagi", en kaivannut seuraa. En jaksanut juoda edes viinaa... paitsi mitä nyt vähän. Aika vähän. Kaffeteriassa kirjoitin muistilehtiööni muistoja jotka halusin muistaa. Olin aika synkännäköinenkin. Niin siitä huolimatta siihen tuli tää a.ihminen, terhakka vaaleatukka. Joka oli kovasti kiinnostunut mitä minä teen. No, minä olin lähinnä ärsyyntynyt kun hän koko ajan siihen itseään tunki. Koska yksinkertaisesti olin hyvin väsynyt = vitun naatti. Jonnekin Posiolle olisi pitänyt hänen kanssaan lähteä, hän sanoi että maksaa meille taksikyydin. No jopas jotakin. Mutta emmää mää, mää olin ihan reporanka, emmää mihinkään korpeen sillä hetkellä halunnut. (Voihan vahinko. Koska vuoren varmasti hyvä keramiikkatoimiusjohtaja minusta olisi tullut. Sorry vaan, Anu.)

      Elämä heittelee meitä, tai tietenkään ei heittele, me vaan emme tartu tilaisuuksiin ... koska pelkäämme. Ja mitä me pelkäämme? Itseämme, tietysti kai.

      Poista
    3. Vaan minäkin olin kerran ottanut jotain, niin että näin pyöriviä dervissejä ja lampaankokoisia kissoja. Se oli Arvin keittämää kiljua, jota Lilin, 12-vee, kanssa kauhoimme napaamme kanalan takaeteisessä, jossa pannu porisi muuripadassa. Päätimme,että tästä lähtien tulemme joka päivä kanalaan juomaan salaa kiljua. Aamulla herätessämme kanalasta tulimme toisiin ajatuksiin.

      Poista
    4. En kuvittele asioita. Asiat tulevat ja kuvittavat minut. Kerron asioita jotka aina eivät ole ihan totta, mutta on ne silti. Minulla ei ole oikeasi mielikuvitusta. Kirjailijaurani lopetin 22 -vuotiaana kun tajusin että olen keskinkertainen. Sitä asiaa en koskaan ole katunut, päinvastoin. Minun veljeni Pekka, minua monin kerroin lahjakkaampi, teki itsemurhan 22 -v. Koska tajusi että on vain "vähän" keskinkertaisata ihmistä parempi. - Ehkä se oli hänelle Liikaa, tai sitten Kylliksi, en tiedä.

      Ihminen tietää hirveen vähän itsestäänkään, luulee vaan. Tietävänsä.

      Poista
    5. Ei se mene aina niin, että parhaat julkaistaan. Tai palkitaan.

      Pitää olla hyväksyttyä linjaa, sen mukaisia teemoja, agendaa. Ja pitää kirjoittaa kriitikoita varten. Mielellään nyt pitää olla panseksuaalisuutta, vähemmistöryhmäläisen maailmaa hänen näkökulmastaan käsin. Pitää olla syrjityn tuntoja ja kuitenkin rajatonta auvoa. Mielellään köyhä transhenkilö tai paperiton poika, joka ylläri pylläri - onkin ihan samanlainen kuin kuka tahansa lukija!

      Poista
    6. Mikis, sinä et ole keskinkertainen kirjoittaja, ettäs viitsitkin! Odotan tosissani veijarimaista hyvin vakavaa reissuelämäkertaasi, oikeasti. Uskon, että en ole toiveissani yksin.

      Poista
    7. Tiedän, että jos kirjoittaisin kolme tai neljäsataa sivua kirjaimia, se teksti julkaistaisiin. Entäs sitten? En halua olla kirjailija enkä ole. Tykkään pölistä paljon mielummin teidän kanssa. (joka tietysti on virhe, mutta antaa olla vaan)

      Poista
    8. Maailmankaikkeuden perspektiivistä katsottuna mikään ei taida olla kovin tärkeää, paitsi pölinä nyt jonkin verran ainakin; ei maine, kunnia, eivät edes kyky tai lahjakkuus ole yhtä tärkeitä. Ettäs tiedätte.

      Poista
  17. Maailmnkaikkeus on kummallisempi mitä ikinä pystymme käsittämään. Tämä on turkasen totta. Tapsa sen sanoi fiksummin. Mutta käsitän toki minäkin ettei kaikkeutta voi käsittää. Koska loppuu kyky käsittää mitä pystyy kuvittelemaan. Sitä, missä mikään ei ala mistään – koska ei voi olla aikaikkunaa ei-mihinkään. Hmhy. (sen jälkeen pystyy kyllä käsittämään ettei mikään pääty mihinkää), koska… Tai en minä tiedä, pääni memee pyörryksiin. Jos olisin filosofi, ja johdonmukainen järjettömyyksissäni, päättelisin ettei meitä olisi olemassa. Ja todennäköisesti olisin, mitä suurimmassa määrin kuin kukaan muu, myös oikeassa. Kuten Kant tai Zizuaseks, ainakin osittain. Koska… Mistä sinä sen tiedät, että olet olemassa, siitäkö että kirjoittelet tänne Iineksen blogiin kummallisia kommentteja, höho hähohöö, sehän nyt ei todista mitään. Kuka tahansa voi tänne kirjoitella mitä tahansa, vaikka Zombi. Eikä sev väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, niin kuin Mikis sanoo. Ehkä meitä ei tosiaan ole. Kuvittelemme olevamme.
      Tai sitten olemme uusioihmisiä.
      Ainakin sielujen uskoisi olevan varastoituina uudelleen käyttöä varten. Kun ihminen odottaa alkiona esille tuloaan äidin synnytyskanavassa, herää kysymys: mistä häneen henki ja sen mukana sielu saadaan? No sehän selvä. Kaikkeuden käsivarsi sieppaa sieluvarastosta yhden elävän sielun ja istuttaa sen alkioon hyvissä ajoin ennen kuin ihmisenalku putkahtaa esiin äidin jalkojen välistä. Se on tietenkin onnenkauppaa, kenen sielu kenellekin vauvalle joutuu. Aina ei tule isän tai äidin näköisiä vauvoja.
      Mutta voi se olla niinkin, jos oikein tarkkoja ollaan, että geenirivistössä on kuin kuumemittarissa päässä punainen tai musta mutukka. Siihen on valmiiksi sekoitettu perintötekijöiden lisäksi isän tai äidin puolelta kappale hengissä olevaa sielua. Luonto on niin moninainen, että ihmisen elävänä syntyminen on sekin ihmeellisyyksiä täynnä.
      Valitettavasti näitä teorioita ei ole vielä virallisesti vahvistettu.

      Poista
    2. Rene Descartes ei sanonut 1600-luvun alkupuoliskolla, että "Olen facebookissa, joten olen siis olemassa", kuten olen joskus väittänyt, vaan "ajattelen, olen siis olemassa".

      Noh, ehkä Descartes todisti asian vain omalta kohdaltaan. Meitä nimimerkkejä ei ole olemassa, sanat ilmestyvät tänne itsestään, ehkäpä henkiolentojen raaputtamina. "Tiede ei voi kaikkea selittää", sanoisi Pertti Jotuni.

      Poista
    3. Pakkohan meidän on olla, olemassa siis, reaaliolentoina, kehoinemme kaikkinemme.

      Emme voi olla astraaliolentoja, koska olemme sidottuna monin säikein yhteen staattiseen paikkaan, ainakin kerrallaan. Paitsi unessa tietenkin siirrymme hetkessä toiseen paikkaan, aikaan ja olomuotoonkin. Mitä uni on? Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys.

      Ainakin uni heijastaa lihalliseen kehoomme kuuluvan ja pääkuoren suojaaman aivokompleksin värinää, jota tunnetiloiksi kutsumme.

      Poista
  18. Siis jos ajattelen etten mitään kadu, mitä elämässäni olen tehnyt, se on tietysti valhe. (miettii, mitä tekemistä elämässään eniten katuu. se on helppo. se tulee heti mieleen, voi Kauhistus)

    kertoo

    Ryhmäteatterilla oli ollut silloin ensi-ilta, tästä on vaikka kuinka monta vuotta aikaa, oikeastaan ikuisuus, en muista mistä näytelmästä edes oli kyse, olin siellä kutsuttuna. Näytelmän jälkeen ryypättiin aika railakkaasti, kuten ensi-illoissa näyttelijöiden tapana on, ja tietysti omassa yksityisseurassa eli kabinetissa. Tulin känniin. Jossain vaiheessa - pitkän taksimatkan jälkeen? - olin Linnanmäen kallioilla nussimassa (= yritin nussia) yhtä tyttöä joka oli ihan kummallinen. Eli Out. Heti, kun yritin työntää penistä (hyvin ystävällisesti, huom!) hänen sisälleen, se alkoi huutaa kuin palosireeni... UIUUIIUUUII. Semmoite tietysti miespuolista ihmistä hermostuttaa, ja vielä enemmän minua hermostutti ne kaikenmaailman koirankusettajat jotka tulivat tuijottamaan meitä, minua ja mikälieHanneletta. Joka ulisi. Se oli noloa. Kun minullakin oli pöksyt kintuissa. Selitä siinä sitten... että ei mee tässä... orgasmistaan tuo akka tuossa kiljuu (vittu, mä en oikeasti ollut ehtinyt tehdä vieä mitään!), ei mee tässä mitään muuta... viekää vaan ne verikoiranne muualleviekää vaan ne ja puudelit myös... tms. Nolo tilannehan se oli, mitä sitä kieltämään, että siellä Linnanmäen louhikossa yritettiin kuksia, mutta miksi mikis tämä sinun suurimmaksi synniksesi on jäänyt? Mukamas.
    No siksi,
    kun siitä kuksimesisimesta ei mitään tullut (onneksi), niin minä pöllin siltä tytöltä sen lompakon! Ei siinä lompsassa paljoo rahaa ollut, olisiko ollut alle 20;- suomenmarkkaa. Enkä minä rahan takia... en minä sitä ajatellut. Olin vain jotenkin niin kyrpiintynyt siihen tilanteeseen, sen kiljumiseen, ja missä olin. (huono tekosyy, mikis) Kun aamulla krapulapäissäni tutkin sitä lompakkoa, siellä oli käytettyjä Helsingin raitiotielippuja ja Helsingin kaupungin maksusitoumiskuitteja, tai mitä lie; tämä tyttö oli (köyhä) yksinhuoltaja.

    Em minä tiedä. Ilman muuta se tyttö oli myös narkomaani. Mutta minkä vitun takia minun piti pölliä siltä sen lompsa? Ikinä en anna itselleni sitä anteeksi. Ja jos Jumala on oikeamielinen ja ystävällinen, on ihan oikein ettei Hän päästä minua Paradiisiin. (alkaa itkeä) No joo, mitäs pienistä. Tänään juon Brändyä. Se on köyhänmiehen konjakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei tulisi väärää käsitystä kellekään - ikinä en oo keltään mitään varastanut! (Paitsi juuuri tuon kerran. Siksi me mua niin painaakin, tuo muisto.) Olen seikkaillut paljon köyhissä maissa, ja se on ihan toista nähdä se ihmisten hätä kuin lukea siitä Hesarista... Myönnän, että olen joskus (salaa) sujauttanut muutaman dollarin jollekin vaivaisakalle tai -ukolle. Ei sitä pysty käveleen ohi kun näkee että toinen on hädissään, en minä pysty. Ja millään lailla minä siis en nyt halua todistella että olisin parempi ihminen kuin joku muu, vittu en varmaa ole! Mutta tunnen sympatiaa eläimiä kohtaan, ihmiset ovat myös eläimiä, ei ketään saa jättää heitteile.

      Siksi esim. italialialaiset neorealistiset filmit minua niin koskettavat. Koska niissä on kaikki se, mitä minä pystyn kuvittelemaan ihmisarvoiseksi elämäksi: rakkaus lajikumppanin. (siis toiseen ihmiseen. siitähän tässä kaikessa on kyse - elämisessä, mun mielestä)

      Poista
    2. Ihmiset ovat joskus perkeleen vittumaisia, se suotakoon heille anteeksi, en usko että kukaan ihminen pahuttaan haluaa olla paha? On on on, tiedän, on psykopaatteja - todella pahoja ihmisiä - mutta he ovat sairaita. Siinä kuin keuhko- tai kohtusyöpäläiset. Ei kukaan ihminen voi itse valita miten terve hän on. Ei tietenkään. Jos vauvat ajattelisivat, viimeistään siinä vaiheessa kun tänne putkahtevat naisten jalkojenvälistä maailmaan... emmää usko että kukaan niistä siinä ajattelee, että isona minusta tulee Gangsteri? Tai huora? Jos osaisivat ajatella, ajattelisivat että "olisinpa terve ja nätti ja eläkeiässä yhä terve". Älykkyys on sekundaarista roinaa. Samoin vauraus. Kyllä ihmiset haluavat olla lähinnä terveitä.

      Terve, mikis.
      No terve, terve!
      Harvemmin suo näkee,
      Samat sanat, Mauriseni.
      No heippa.
      Hei, hei.

      (joo, tässä ijässä ei enään sanota "heippa sun heulivilles". Ei edes ikäiseni naiset sano sillain. (eivätkä kiimaisina tungeksi kylkiluitani kohti) En käsitä miksi, eivät? Mutta kuten jo aiemmin olen sanonut, käsitän asioista vain hyvin vähän. Hirveen paljosta en käsitä mitään.

      Poista
  19. Iines: "Minua alkaa pyörryttää ajatus siitä, että maan vetovoima lakkaisi yhtäkkiä toimimasta."

    Eihän se lakkaa, mutta jos se saatana sittenkin lakkaisi, niin emme me suinkaan karkaisi yläilmoihin kuin irti päässeet vappupallot, vaan tapahtuisi seuraavaa:

    Inehmot ja muu vastaava irtotavara, joka pyörii maapallon pinnan mukana nopeudella 1650 km/h, jatkaisi sillä vauhdilla suoraan maan tangentin suuntaan, ja huomaisi maanpinnan jäävän aina vain alemmaksi ja alemmaksi. Loppujen lopuksi jäisimme koko roska kiertämään Aurinkoa.

    Sattumoisin juuri gravitaation katoamishetkellä ponnistava korkeushyppääjä tai kolmiloikkaaja tai mäkihyppääjä tekisi muuten uuden maailmanennätyksen, mutta koska hän ei ikinä palaisi maanpinnalle, suoritus hylättäisiin. Hän kiitäisi ensin aika korkealle ylöspäin, ainakin troposfääriin asti, kunnes taipuisi hänkin Auringon kiertoradalle.

    Myös Kuu karkaisi Maan otteesta ja alkaisi kiertää Aurinkoa.

    Mutta mitäpä tekisi itse Maa? Jos gravitaation katoaminen olisi niin totaalista, ettei Maakaan tuntisi Auringon vetovoimaa, se lähtisi kuin luotijuna Aurinkokunnasta suoraan senhetkiseen suuntaansa ja jatkaisi matkaansa ikuisesti nopeudella 30 km/s.

    Jos se tuntisi Auringon vetovoiman, ei tapahtuisi mitään muuta, kuin että Maa olisi autio ja tyhjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydennän vielä, että kiertää Kuu toki nytkin Aurinkoa, mutta Maahan tiukoin sitein kytkeytyneenä.

      (Noista nopeuksistakin vielä sen verran, että ne ovat tietysti suhteellisia eli johonkin verrattuja. Linnunrataa kiertäisimme nopeudella 220 km/s.)

      Poista
    2. Hauska kuvaus, riemastuttavia urheilusuorituksia! Tosin niitä ei voida hyväksyä ymmärrettävistä syistä.

      Vähän niin kuin Louhimiehen Tuntematon sotilas, joka on hieno elokuva, mutta taiteen ja tapojen määrittäjät eivät hyväksy.. Ja nythän Louhimiehelle sataa kakkelia niskaan, kun oma yhtiö lobbaa elokuvaa Oscar-ehdokkaaksi. Että kuinka kehtaa lobata.

      Sitä en osaa edes ajatella, mistä valo syntyy ja mitä tapahtuisi, jos valo sammuisi. Avaruushan on pimeää tyhjää tilaa. Ei tämmöisiä koulussa opetettu. Aurinkoon kuitenkin valon yhdistän, joten jos aurinko sammuisi, voisiko avaruus jäätyä eli tyhjä tila täyttyä jäästä. Voisi olla kyllä kaunis näky. Pakastunut avaruus.

      Poista
    3. Jostain oon kuullut, että kuu on alkanut pikkuhiljaa etääntyä maapallosta. Miksi ja mihin se on menossa, sitä ei ole kerrottu. Mutta miten vähän me tiedämme yleensä asioista on kummallista. Tutkijat ja tiedemiehetkin enimmäkseen vain olettavat sitä sun tätä. Aistit, joita ihmiselle on annettu työkaluiksi, ovat heikompaa laatua kuin monella eläimellä.
      Ja miksi se paljon puhuttu Jumalakin piileskelee jossain näkymättömissä. Miksi meitä ihmisiä sumutetaan. Ei kerrota avoimesti mitä on ja miksi. Itse sitten keksimme tarinoita, joita uskomme. Ihminen on kova uskomaan vaikka mitä. Sokeita olemme näkemään edes itseämme. Avuttomuus on yleistä. Tietämättömyys vielä yleisempää. Siitä huolimatta olemme omasta mielestämme "luomakunnan kruunuja", kaikkien eläinten ja kasvillisuuden yläpuolella. Käytämme härskisti kaikkea muuta elämää hyväksemme. Ikään kuin koko maapallo ja kaikki muu elämä olisi ihmisiä varten olemassa. Vaikka itse asiassa ihmiset ovat kaikkein pahimpia maapallon ja sillä olevan muun elämän tuhoajia.

      Poista
    4. Ja jopa puolue Vihreät puhuu lillukanvarsista, vaikka ihmiset, muut kuin vihreät, odottavat juuri tältä puolueelta maailmanpelastusta, ilmastomuutokseen keskittymistä, eläinten oikeuksien näkemistä - miinustan tästä kettutytöt ja teinixit.




      Poista
    5. Liisua voin lohduttaa tiedolla, että Kuun etääntyminen Maasta alkoi jo 4,5 miljardia vuotta sitten. Tätä nykyä erkaantumisnopeus on 4 cm vuodessa, joten (mielen)rauha meidän ajallemme on taattu.

      Lohdutan lisää: kyllä tiedemiehet ja -naiset tietävät juuri tällaisista asioista aika paljon, itseasiassa aivan helvetisti. Ne "hämärät asiat", joita media meille aina mielellään esittelee, ovat hieman erilaisia spekulaatioita.

      Iines ihmetteli mistä valo syntyy ja ehdotti Aurinkoa. Tavallaan arvaus on oikea, sillä valo on sellaista sähkömagnettista säteilyä, jonka ihmissilmä näkee "valona".

      Milloin se säteily sitten syntyi? No, noin 13,7 miljardia vuotta sitten Alkuhumauksessa.

      Avaruus on aika kylmä paikka, tarkalleen ottaen 273,15 celsiusta miinuksen puolella. Mutta ei se silti jäädy, koska jäätymiseen tarvitaan jotakin mikä jäätyy.

      PS. Ihmeellisempi asia on oikeastaan se, että jääkylmässä avaruudessa keinahtelevissa galakseissa (mm. Linnunradassa) on massiisivisia määriä kaasua, joka on tuhat kertaa kuumempaa kuin Aurinko.)

      Poista
    6. Minua aina huvittaa - koska olen näsäviisas - että kun joku ihminen sanoo "juu, varjossa oli kuule Hilda 25 astetta, mutta auringossa 30". Tekisi mieli sanoa tuolle Hildalle soittajalle että "älä valahtele, Auringon pintalämpötila on noin 2 ooo astetta. Ja sisus 6 ooo."

      Ja näine asteineni minäkin saatan olla ihan väärässä. Mutta ehkä kumminkin oikeammassa?

      Tapsaa kiitän hänen selventävistä tähtitiedettä = meidän elämäämme koskevista kannanotoista. Tulipa pari minuakin askarruttanutta asia selväksi. Halki, poikki ja pinoon. (Kuten Jaakko Salo sanoi. Kun hänen vaimonsa Marjatta Leppänen saattoi Matti Kuuslan kanssa lentokentällä Pin¨non nimistä tetterihimistä Pariisin lentokoneeseen. halki, poikki ja pinoon. Ymmärrättekö nyt? Siis Marjatta, (lyhytkasvuinen) Kuusla ja Pin'oot? Ettekö vieläkään...? No, mitä sev väliä.

      Poista
    7. No, oikeasti Auringon pintalämpötila on se 6000 (oikeasti 5500), kun taas ytimen lämpötila on 15 miljoonaa astetta. Mutta periaatteessa asia on halki, katki ja pinossa.

      Poista
    8. Tapsalle kiitokset avaruustietojen laajentamisesta! Kiva tietää asioita, joita ei tiedä.
      Koululaisena muistan kantaneeni paksuja tähtitieteeseen kuuluvia teoksia luettavakseni, vaikka en niitä paljon ymmärtänyt. Tuntui mukavalta tarkastella tähtikarttoja. Sunt : Anser, Taurus, Gemini, Cancer etc. Tähtikuviot näyttivät kauniilta.

      Nykyisin yritän pysytellä maanpäällisissä asioissa, ja on niissäkin paljon ihmeteltävää.

      Poista
  20. ... "Tiede ei voi kaikkea selittää", sanoisi Pertti Jotuni." ... Siteeraa älykästä ystävääi Riku Riemua joka siteeraa Jotunin Pertsaa. Tieteentekemisen ideahan on se, ettei tieteentekijä tiedä yhtään sen enempää kuin mitä tietää. Ja jos väittää jotain väärää, kyllä toiset tieteentekijäkolleegat hänet äkkiä maan pinnallle pudottavat: "älä ny ukko tommosia houri", "hyi hävytön että kehtaatkin väittää kuule tommosia", tai "minä sanon suoraan sulle Mikis: että haista paska!" Tarkoitan, ettei tiedettä missään kuplassa tehdä, ei edes punavireässä kuplassa. Tai retliinisessä. Eikä ainakaan some-palstoilla. Ei tieteellisiä käsityksiä huutoäänestetä että mikä milloinkin on totta, mikä ei. Koskaan ei voi etukäteen tietää mikä on totta, mikä ei.

    Ainoastaan teologisen tiedekunnan eremetusprofessorit ja vastaavat opinkahjot tietävät etukäteen mikä on totta, ja mikä ei. Siksi he puhuvatkin mitä puhuvat, ja minä uskallan sanoa sen suoraan (ei edes Enqvist tai Valtaoja uskalla, tai kehtaa) että moiset proffat PUHUVAT SILKKAA SONTAA.

    Hitsi, kun menen aina ylikierroksille kun alan miettii uskonnonasioita. Kiihkoilen kuin anti-fundamentalisti. Mutta minusta kun KAIKKI uskonnot on loukkaus ihmisen järkeä kohtaan. En minä sille mitään mahda, että tulistun tyhmyydelle... kuin Nummisuutarien Esko. "Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille annettu." Sen verran tyhmä olen itse. Ai nou. Je sais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... Siteeraa älykästä ystävääi Riku
      po. siteeraan älykästä ystävääni Riku...
      etc.
      Kirjoitusvirheitä.
      Mutta jos olette Jeesuksen lapsia, antanette anteeksi ne minulle. Kuten kaikki muukin pahat teot ja puheet joita olen teitä vastaan tehnyt. Sillä totisesti, totisesti minä olen samanlainen ihminen kuin kuka tahansa teistä. Enkä heittele teitä kivillä (tai muttereilla) koska olen syntinen myös Ich. Ai Ich. Itse asiassa olen paljon syntisempi kuin te kaikki muut yhteensä! Jo alakansakoulussa vedin käteeni pulpetin alla. Eikö Ope huomannut. Liinaharjan Marjatta. Ja jauhoin Jenkki -purukumia voimistelutunnilla vaikka ei olisi saanut. Jauhaa. Ja haistelin tyttöjen voimistelualushousuja... jos vain jostain sellaisia käsiini sain. (En koskaan kylläkään saanut! Mutta siis kumminkin. Katollisen kirkon mukaan myös ajatukset ovat tekoja. Ja minustakin hyvin suunniteltu teko on jo puoliksi tehty.) Mutta kirkossa en ole käynyt kuin... mitä nyt viimeksi Narvassa. Minua kiehtoo arkkitehtuuri. No, se siitä. ISO syntisäkki olen silti, Jeesus.

      Jep!

      Poista
    2. Vaan kun se menee aikojen alusta asti niin, että ihminen on valinnut itselleen uskonnon, eikä uskonto ihmistä.

      Varhaiskantaiset ihmiset kehittelivät itselleen eloonjäämisoppeja ja selviytymisstrategioita, magioita, jotka antoivat heille voimaa, metsästysonnea ja suojelivat petojen tai vihollisten suuhun joutumiselta. Nämä ovat varhaisia uskontoja.

      Edelleen ihminen hakee uskonnosta itselleen voimaa ja jaksamista, ei uskonto ole mikään itsenäinen olento tai systeemi, joka kusettaa ihmistä.

      Uskoessaankin ihminen tietää uskovansa, ei tietävänsä. Ihminen ei ole pääsääntöisesti uhri, uskonto on vain väline, jonka jotkut häikäilemättömät sieppaavat itselleen vallan välineeksi, ja vouvat näin tehdä sillä pahaa muille.

      Poista
    3. Pertti Jotuni oli varmasti ansiokas diplomi-insinööri ja tiedetoimittaja, mutta huono tuuri hänelle kävi, kun lausahti tuon "tiede ei voi selittää" juuri silloin, kun huijaritaikuri Uri Geller taivutteli edessään lusikoita.

      Uskonnot kaapataan ilman muuta vallan välineiksi ja niitä voi silloin tarkistella vaikkapa epäonnistuneena humaanisuutena, humanismina. Mutta kertokaapa esimerkki sellaisesta humaanismista tai aatteesta, joka ei olisi sellaiseen kapsahtanut. Minä olen jo niin kyynikko, että kehoitan ihmisiä juoksemaan kovaa karkuun, kun jostain suunnasta tulee pelastuksen lupauksia. Kannattaa yrittää lyödä ennen karkuun juoksua, jos vielä mainitsevat: "Ja niin maailma pelastuu!"

      Poista
    4. Minusta oman taivaslipun lunastamisyritykset ovat itsekkäitä ja egosentrisiä maailmankatsomuksia. Mielelläni luovutan lippuni jollekulle muulle taivaaseen tunkevalle - tällaista uskonharjoittamista en halua ymmärtää.

      En koe itseäni myöskään syntiseksi, joten en kaipaa pelastusta jostakin, en edes tiedä mistä. Samanlainen heikko ihminen olen kuin muutkin.

      Poista
    5. Tiedän toki tämän. Olen lukenut sosiologini. Minähän toitotan koko ajan sitä - kieltämättä välillä hyvin vastenmielisin sanankääntein - että emmehän me enää ole "varhaiskantaisia ihmisiä" emmekä me enää "eloonjäämisoppeina" tarvitse ketä tahansa Jumalan kanssa veljeilevää poppaukkoa. Pelkkä lääketieteen kandi minusta uskottavampi on. Ja tiedän minä toki senkin, enkä sitä keltään pois halua ottaa, että "ihminen hakee uskonnosta itselleen voimaa ja jaksamista". Kunnioitettavaa käyttäytymistä sellainen. Itse asiassa minäkin olen uskova ihminen. Minua tavallaan pelottaa maailmankaikkeus, kaikki se käsittämättömyys, siksi minun pitää turvautua Uskoon. Usko - mihin tahansa - on minusta hyvin henkilökohtainen asia. Uskontoja minä haluan kritisoida juuri nimenomaan siitä syystä että ne alun alkaen instituaalisia, ne on vallankäytön välineitä. Ihan samalla lailla mutta vielä suuremmassa mittakaavassa kuin Kommunismi tai Natsismi.

      Tunnen paljon lempeitä mutta siitä huolimatta kristittyjä ihmisiä. Tunnen paljon myös lempeitä ateisteja. Tunnen oikeastaan aika paljon hyviä ihmisiä. Enkä pidä sitä ikävänä.

      Poista
    6. Kaiken Selitys löytyy siitä, ettei ihmisolentoa sivistyksen ohuesta pintakuoresta huolimatta suinkaan ohjaa Tieto ja Järki, vaan Viestit ja Vaistot.

      Tällä hetkelle taistelutilanne Inehmon Sielussa on T&J: 10 000 - V&V: 6 000 000. Repikää siitä.

      Poista
    7. Painovirheperkele hyökkäsi kiljuvana jalopeurana viisauteni kimppuun. V & V = Vietit ja Vaistot.

      Poista
    8. Silloinkin, kun kuvittelemme tiedon ja järjen ohjaavan ensin on aina tullut tunne, joka ratkaisee, mutta tätä emme tiedosta, sanoi radiossa joku jossain ohjelmassa, jota en nyt muista enkä ko. ihmisen nimeä liioin.
      Se oli joku mikä meitä ohjaa-tyyppinen ohjelma asiantuntijan kera.

      Poista
    9. Kuten tunnettua, olen hankkinut leipäni otsa hiessä kaupallisen viestinnän parissa. Ja ensimmäinen asia, jonka siitä oivalsin heti noviisina, oli se, että jokainen ostopäätös tehdään tunteella.

      Toisin sanoen myös järki kannattaa nähdä tunteena.

      Järki-ihminen ei kuitenkaan halua tehdä päätöksiä tunteella, vaikka tiedostamattaan niin tekeekin. Siksi on hyödyllistä ruokkia järkeä yksityiskohtaisilla faktoilla.

      Tämä sama asia pätee kaikkeen viestintään ja retoriikkaan, myös ja etenkin poliittiseen.

      Poista
    10. Eli tai ts. diplomatiaa peliin.

      Poista
    11. En malta olla paljastamatta, että kaupallista viestintää minäkin paljon opetin, sen muun perusviestinnän sisällä. Viestintä on laaja käsite, kuten tekin, arvoisat kommentoijat ja lukijat tiedätte.

      Vaikuttavan viestinnän jaksoilla käsiteltiin manipuloivan viestinnän tehokeinoja ja kikkoja, ja voin vakuuttaa Tapsalle, alan gurulle, jonka käsityksiin yhdyn oikeastaan täysin, että kyllä se, missä määrin mainokseen tai myyntipuheeseen otetaan mukaan tunnetta ja/tai fakta-houkutinta, riippuu sen viestin halutusta kohderyhmästä. Tunteisiin pohjaaminen ei nykyään oikein riitä siinä määrin kuin ennen. Huijattavia on entistä vähemmän. Vaaditaan totuutta.

      Minulle esimerkiksi on turha tulla myymään ihmevoidetta, joka silottaa ryppyni tai sulattaa jenkkakahvani ja muut makkarani kolmessa viikossa, jolloin mainoksen hurmaava herra katsahtaa minuun hammas välkähdellen.

      Sen sijaan, jos pannaan selkeää reaalifaktaa siihen mainokseen, ja vaihdetaan se hurmaava herra vähän rähjääntyneempään versioon, voin ostaa tuotteen, jos katson sen hyödyttävän minua.

      Poista

    12. Järki kannattaa nähdä tunteena..

      Ymmärrän tämän ytimen, mutta en osta sitä ainakaan heti. Sekin on nimittäin harhauttamista, ihmisen naruttamista.

      Se on manipulaatiota, jota esimerkiksi HS harrastaa esitellessään meille loistavasti pärjänneitä irakilaisia maahanmuuttaneita, tai esitellessään valokuvaajan upeita otoksia länsimaisen nuorison tavat omaksuneista muslimitytöistä. Vedotaan tunteeseen, esitetään järkiperusteinen juttu.

      Kuitenkin jutun takana ovat kylmät tosiasiat: valtaosa maahanmuuttaneista syrjäytyy, muslimityttöjä lähetetään tänäänkin Suomesta silvottavaksi sukulaisten luo alkuperämaahan.

      Poista
  21. Pois huoli ja murhe! Uusimman teoretisoinnin valossa aika hidastuu ennen kuin se tykkänään loppuu. Tämä tuli siitä mieleen kun minut kerran oli tuomittu suolakaivokseen lievempää vakavammasta ahdistelusta, niin ylälaverin vähärivinen kurttu soi tangoa ja kuu kulki kalereiden välit.

    VastaaPoista
  22. Toisaalta Mikistä lukeneena, kerron mielipiteenäni Victor Hugon Kurjien ollut paskaisin läjä kirjaa, minkä ehkä koskaan olen lukenut. Saattaa olla, etten ihan viimeisiä sivuja kyennyt. Jostain syystä minulle oli muodostunut kuva kirjasta, joka on ainutlaatuisen hyvä ja joka on ihan pakko lukea. Hyvyyden ja jalouden kasvu kirjan henkilöiden parissa oli vakavalla mielellä tehtyä parodiaa, se saavutti koko ajan uusia naurettavuuden rajoja. Jean Valjaen oli jalompi ja suurempi kuin Jeesus, jalompi ja suurempi kuin sata Jeesusta, ehkäpä luokkaa tuhat Jeesusta. Hyvät ihmiset, lukekaa vaikka vanhoja Jallulehtiä, nekin ovat Kurjia parempaa kirjallisuutta!

    VastaaPoista
  23. Juuri luin lehdestä, ettei John Lennonin murhaajaa, Mark David Chapmania, vielä vapauteta, äijä kun ei vielä ole lusinut edes neljääkymmentä vuotta täyteen. Tästä minulle tuli hyvä olo ja luottamus sivistyneeseen yhteiskuntaan osin koheni. Kuolkoot sellin nurkkaan, kuten laki ja oikeus on. Sitä paitsi rauhanpuolustajat ja pasifistit sen heti skotaisi, jos pääsisi vapaalle jalalle.

    VastaaPoista
  24. Mikis, tai "minä sanon suoraan sulle Mikis: että haista paska!" kello 21,35 24.8.2018

    Jankon Betoonista, Kalle puhelimessa

    VastaaPoista
  25. Nobel 1986

    SCIENCE AND MAN: The Roundtable Discussion with some of the 1986 Nobel Price Science Laureates.
    TV 1 12.02.1987 klo. 22.35 - 23.35

    Keskustelijat:

    Isäntä:Bengt Feldreich, science editor
    GB:Professori Gert Binnig, fysiikka, palkittu pyyhkäisymikroskoopin kehittämisestä, IBM:n tutkimuslaboratoorio Zürich.
    HR:Professori Heinrich Rohr, kemia, palkittu kemiallisten alkuainerpsessien dynamiikan selvittämisestä.
    YL:Tohtori Yuan T. Lee, kemia, Kalifornian yliopisto, Berkley.
    DH:Tohtori Dudley R. Herschbach, Harvardin yliopisto.
    JP:John C. Polany, Toronton yliopisto.
    SC:Tohtori Stanley Cohen, lääketiede, palkittu kasvutekijöihin liittyvistä havannoista, Vanderbiltin yliopisto, Tennessee.
    RLM:Tohtori Rita Levi-Montalcini, lääketiede, Rooma.
    Nuori: Lääketieteen opiskelija Mef Nilbert, Ruotsi.

    (Onko astia sama? Onko muutos ihmisten osalta tapahtunut vain astian sisällössä ei niinkään astiassa?
    Onko ihmisen "tietokone/kovo" sama? Onko ero nähtävissä vain "ohjelmissa" /koneen käytön tuottamassa tuloksessa?)

    Isäntä:Olivatko keskiaikaisen ihmisen aivot samanlaiset kuin nyt?

    RLM:Keskiaikaisen ihmisen aivot olivat aivan nykyisen kokoiset ja niiden älykkyys oli sama kuin meidän. Aivot puuhailivat silloin vain eri alueilla kuin nyt. Ne olivat silloin tekemisissä (tieteen asemasta) mystiikan, uskonnon ja taiteiden kanssa.

    SC:On hyvä, että ajattelumme teknisesti ja loogisesti, mutta taidetta jää kaipaamaan. Muutama Michelangelo olisi mukava olla ympärillä. Mistä mahtaakaan johtua nykyisen tieteen kehitys ja Michelangelon ajan kehitys.

    HR:Ihmisten ajatustavan muutos oli välttämätön johtuen elinympäristöstä ennen ja nyt. Muutos kulkee käsi kädessä yhteiskunnan kehityksen kanssa.

    GB:Tänään jotkut keskittyvät aivotyöhön ja kehittyvät siinä. Enemmän kuin koskaan ennen nyt on ajatusmalleja. Mallien määrä kasvaa vuosittain jopa päivittäin. Siinä mielessä käytämme aivoja tehokkaammin kuin ennen.

    YL:Yhteiskunta muuttuu koko ajan ja samoin ihmisen ympäristö. Nojaamme muiden tuottamaan tietoon. Opimme käyttämään tätä tietoa. Aivojen käyttö näyttää siis erilaiselta. 500 vuotta sitten taitelija tai tiedemies oli yksinomaan tarkkailujensa kanssa.

    DH:Korostaisin, että aivot ovat mielestäni samat kuin ennen, mutta ajatukset ja keksinnöt ovat muuttuneet. Juuri ne muuttavat yhteiskuntaa suunnattomasti. Historia todistaa sen. Esimerkiksi teollinen vallankumous muutti koko tuotannon. Onko se hyvää vai pahaa. Muutoksen se kuitenkin aiheutti.
    Voidaan yksinkertaistaen ajatella, että laite, kovo, tietokone (aivot) ovat samat, mutta ohjelmisto, ajatukset ovat kehittyneet. Siksi me ajattelemme ja toimimme täysin eri lailla kuin keskiajalla.

    GB:Kun voittaa jotain menettää samalla myös jotain. Hyvä esimerkki on informaatiotulva. Siinä on paljon pahaakin.

    DH: Se johtaa siihen, että meidän on ohjelmistossa sopiva softa joka suodattaa tehokkaasti tietoa.

    HR:Tarvitaan tietoa, jotta löytää tarvitsemansa tiedon.

    YL:Mainitsit, että ohjelmat ovat muuttuneet. Uskon, että emme ole älykkäämpiä, vaan aivojemme toiminta on erilaista. Meillä on tehokkaampi tietojen käsittely prosessi, joka käsittelee tiedon ja tekee johtopäätelmät. Se on luullakseni hyvin erilaista kuin ennen.

    GB:Ehkä kenties myös erilaistuneempaa.

    RLM:Meillä on mukanamme myös menneiden polvien kulttuuriperintö, jota aiemmilla polvilla ei luonnollisesti voinut olla. Meillä on valtavasti tietoa menneisyydestä. Tässä mielessä aiemmat polvet eivät voineet rakentaa samalle pohjalle mille me rakennamme. Tässä on suuri ero. Heiltä puuttui meidän kulttuuritaustamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä:Uskotteko tieteelliseen intuitioon? Miten määrittelette sen?

      GB:Intuitio on loogista ajattelua. Se on jotain, joka on alitajunnassa (tiedostamattomassa mielen osassa) . Alitajunta on älykkäämpi kuin tietoinen, looginen ajattelu (tietoinen aivotoiminta). Siinä mielessä uskon siihen kovasti. Minusta se on meidän tärkein osamme.

      RLM:Tiedettä tai edistystä tuskin olisi ilman intuitiota. Olen samaa mieltä, että intuitio on alitajuista. Äkkiä jokin vain valkenee kuin kirkkaalta taivaalta. Se on ehdottoman välttämätöntä. Se on tärkeämpi kuin logiikka sekä tieteen että taiteen mestariteosten kannalta.

      Isäntä:Onko se synnynnäistä? Voidaanko sitä kehittää tietyin toimenpitein?

      RLM:Kyllä se on synnynnäistä, mutta antaumus vaikuttaa suuresti siihen. Mitä antaumuksellisemmin suhtaudut työhösi sitä enemmän ajattelet tiedostamattasi, että ajattelet sitä enemmän siihen liittyy intuitiota eli kirkkaalta taivaalta tulee oivallus.
      Kokemuksella on tosin tekemistä sen kanssa, vaikka se onkin synnynnäinen lahja. Voit kehittää sitä antaumuksen ja innostuen avulla. En tarkoita, että jollakin on sitä ja jollakin ei ole, vaan että kiinnostus, innostus ja antaumus ratkaisevat. Intuitio tapahtuu itsestään syvällä eikä sitä tiedosta. Keksit vain yhtäkkiä ajatuksen, ratkaisun, josta et ollut tietoinen. Lapsikin voi olla intuitiivinen, mutta häntä on opetettava ajattelemaan ja kiinnostumaan, eihän kaikista voi tulla matemaatikkoja, ellei heillä ole synnynnäistä kykyä. Samoin on tieteen laita. Ne eivät onnistu ilman synnynnäistä lahjakkuutta. Muilla aloilla kaikilla on sama intuitiivinen kyky.

      HR:Olen täysin samaa mieltä Gertin (GB) kanssa. Meidän on usein tiedemiehinä edettävä näkemättä siirtojen loogisia seuraamuksia. Kun askel on sitten otettu, voimme ymmärtää reitin logiikan. Ensin on otettava askel tuntemattomaan ja sen jälkeen tarkistettava liikkeen logiikka.

      Isäntä:Onko intuitio aina hyvästä? Voiko se olla pahasta?

      DH:Se voi olla pahaa siinä mielessä, että se vie väärään suuntaan, koska intuitio keksi pahan välineen teit sellaisen valinnan. Inhimillisesti ottaen se ei ole pahaa. Tieteessä tarvitaan innostusta pyrittäessä johonkin. Tiedemies ei tiedä valmiita ratkaisuja. Asiat eivät ole aina järjestyksessä. Mielenkiintoisinta on, kun et tiedä mihin olet menossa. Tämä liittyy kaikkiin uraauurtaviin töihin. Äkkiä tulee em. tilanteeseen intuitiivinen oivallus, että tämä on oikein. Tunne on erittäin voimakas ja intensiivinen. Saattaa olla, ettet siinä vaiheessa pysty todistamaan asiaa oikeaksi, koska teit epäloogisen, tiedostamattoman hypyn. Sinun ei tarvitse toisaalta hätäillä väärällä tiellä olemista, koska tieteessä totuus odottaa, se ei muutu. Väärästä paikasta saattaa nähdä asiat paremmin kuin, jos olisi alunperin ollut oikealla suunnalla.

      Poista
    2. RLM: Ei intuitiosta puhuta silloin, jos intuitio on väärässä. Vain oikeista oivalluksista puhutaan intuition tuloksina. Jos intuitio on väärä, se vain unohdetaan.

      JP?:Minä taidan olla täällä ryhmän paha poika. Minä en puhu ollenkaan intuitiosta. Minulle se on magiikkaa. Älykkyys on synnynnäistä, mutta intuitio ei. Intuition sijasta puhuisin sisäisestä näkemisestä (insight). Näkemys kehittyy vuosien myötä ja se perustuu maailmankuvaan. Esim. Isaac Newtonin omenajuttu ei perustu minusta intuitioon, vaan hänen asioista omaamaansa näkemykseen.

      RLM:Olen eri mieltä kanssanne. Minulla on kokemuksia intuitiosta. Se tulee kuin kirkkaalta taivaalta, kun olen ollut ajatuksineni kiinni pitkän aikaa jossakin asiassa. Yhtäkkiä kaikki selviää. En osaa selittää mitä tapahtuu. Se liittyy todennäköisesti oikean aivopuoliskon toimintaan. Tämän vuoksi haluan puhua intuitiosta enkä sisäisestä näkemyksestä. Minusta näissä asioissa on eroa.

      SC:Meidän on käsiteltävä sitä, mistä meillä on tietoa. Näkemys samoin kuin intuitio eivät esiinny tyhjiössä. Ne pohjautuvat tietämykseen. Minusta kysymys on siitä, että intuitio tai näkemys pohjautuvat johonkin alitajunnan logiikkaan, jota emme ymmärrä. Minulle intuitio on tunne, joka liittyy tutkimiini asioihin.

      YL:Erottaisin tieteellisen päätelmän ja intuition seuraavasti:
      Kun tutkitaan tieteellisesti jotakin asiaa ja todetaan, että kaikki siihen liittyvät seikat ovat tiedossa, silloin on kyse tieteellisestä päätelmästä. Usein jotkin tiedot puuttuvat, vaikka tekisin mitä. Tuntemattomien muuttujien yli on päästävä ja todettava, että näin asian on oltava. Tämä hyppy tuntemattomaan liittyy intuitioon. Jos kysytään, voiko intuitiota harjoitella, vastaan kyllä. Mitä enemmän on tietoa sitä paremmin asioita näkee ja oppii laajemtamman tietoa. Intuitio paranee vai työllä.

      Nuori:Uskon intuitioon, mutta en pysty määrittelemään sitä. En usko, että se on synnynnäistä. En odota, että pieni lapsi pystyy sitä käyttämään. Siihen tarvitaan paljon kokemusta ja työtä. Minusta se liittyy mielikuvaan palapelin kokoamisesta. Kun laitat palan paikalleen, voit tuntea, että näin sen on oltava.

      JP:Näen tässä mahdollisuuden kommentoida sanottuja asioita. Tuntui siltä, että olisin kovasti eri mieltä kanssanne tohtori Levi-Montalcili. Ajattelun perustasta olen samaa mieltä. Äskeisen palapeliesimerkin avulla voin yrittää selittää tuntojani. Kun kokoan palapelin paloja, saatan huomata saaneeni aikaan oikein kauhean sotkun. Olen jumissa. Silloin alitajunta salliessani tekee töitä. Koska sitä ei sido sama tietoisen ajattelun pakkopaita, se pystyy ravistelemaan palapeliä ja saa ihmeitä aikaan. Kun palaan asiaan, huomaan, että alitajunta on koonnut pelin. Tästä prosessista olen siis täysin samaa mieltä.

      Poista
    3. DH:Palataan takaisin intuition kehittämiskysymykseen. Se huolestuttaa minua. Koululaitos ei vaali intuitiota. Esim. luonnontieteiden opiskelijat luulevat, että heidän on hallittava muiden kokoamaa tietoa. Erityisen hankalaa on, että he luulevat olevan tärkeää, että on varma oikeassa olemisesta. He kamppailevat oikea väärä vastakohta-asettelun puitteissa. Oppilaat synnyttävät pelkoja itseensä tämän kahtiajaon yhteydessä. Painotan oppilailleni, ettemme me tiedemiehet useinkaan tiedä vastauksia. Me työskentelemme tuntemattomalla maaperällä. Me olemme onnellisia törmätessämme asiaan, jota emme ymmärrä. Meillä on silloin mahdollisuus oppia jotain uutta. Me olemme saaneet tämän tuntemuksen kokemuksemme avulla tai voihan olla niinkin, että me olemme luonteemme laadun vuoksi tälläisiä. Meidän tulisi rohkaista opiskelijoita tajuamaan, ettei tieteessä ole niin tärkeää olla oikeassa tai väärässä tietyllä hetkellä. Totuus kyllä odottaa etsijäänsä tekipä tutkija matkallaan millaisia harharetkiä tahansa. Avain asia on olla väärässä mielenkiintoisella tavalla, koska silloin saa uutta näkemystä.

      SC:Tuskin kukaan osaa sanoa, miten intuitiota voidaan oppia, koska emme tiedä mitä se on. Minusta näyttää siltä, että se ilmaantuu, jos olet erittäin kiinnostunut ja antautunut johonkin aiheeseen. Intuitio syntyy mielenkiinnosta tavalla, jota en ymmärrä. Intuition perustana on omaamasi tieto. Mitä enemmän tiedät, sitä laajemmalla sektorilla intuitio voi toimia. (pelko/ kuokka)

      HR:Intuitio ei välttämättä edellä työtä, vaan saattaa myös seurata sitä. Se on oivallettava.

      RLM:Mielestäni länsimainen sivilisaatio tukahduttaa lapsen intuition. Heitä vedetään liikaa eri suuntiin. Intuitio kehittyy hiljaisuudessa ja meditaatiossa. Me vahingoitamme tätä lahjaa stressaamalla lapsia liialla tiedon jaolla (TV), liialla vaatimisella.

      GB:Me tarvitsemme linkin/yhteyden tietoisen ja tiedostamattoman välille. Työstä pitäminen on kyllä myös tärkeää. Tiedostamattoman ja tietoisen yhdistää meidän sydämemme. Nykypäivänä kielletään tunteet. Arvostamme vain aivoja ja loogisuutta. Minusta tilanteen ei pitäisi olla näin, vaan sydän ja tunteet ovat ainakin yhtä tärkeitä. Intuitio voi johtaa myös virheeseen, eikä sitäkään näytetä hyväksyttävän tänä päivänä. Se ettei sallita virheiden tekemistä on täysin väärää. Pitäisi antaa mahdollisuus virheiden tekemiseen.

      YL: Mielestäni keksiminen on estetty. Opiskelijoiden rooli on liian passiivinen.

      JP:Minun täytyy lopultakin myöntää, että olen täysin samaa mieltä. Laboratorioon tulevat opiskelijat huomaavat kauhukseen siivottomuuden ohella, että me yritämme löytää oikeat kysymykset vastauksien asemasta. Etsiessämme kysymyksiä me samalla muotoilemme niitä uudelleen. Tämä on monille ihmisille uutta. Oleminen väärässä mielenkiintoisella tavalla muotoutuu minulla siten, että on mielekästä kysyä kysymyksen arvioivia kysymyksiä. Tätä taitoa opetetaan erittäin vähän.

      (Yleistä hyväksyvää mutinaa.)

      Poista
    4. ST:Kun tietää mitä on tehtävä työ/vastauksen antaminen on helppoa. Vaikea on keksiä mitä pitää tehdä.

      GB:Ihmisten mielestä luovuus on oikeiden vastausten löytämistä, vaikka se todellisuudessa on oikeiden kysymysten tekemistä.

      DH?:Tässä on yhtymäkohta tieteen ja taiteen välillä. Olemme puhuneet tietoisuudesta vastaa tiedostamattomasta, loogisuudesta vastaan intuitiosta ja alitajunnasta. Ehkä aivopuoliskot astuvat peliin. Vasen puoli käsittelee kieltä ja loogista päättelyä ja oikea puoli liittyy taiteelliseen havaitsemiseen, suhteiden näkemiseen jne. Minulla on kokemuksia siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa. Me piirrämme samalla tavalla kuin me teimme 10-vuotiaana, jolloin kieli ja vasen puoli ottivat hallinnan aivoissamme.

      RLM:Tukeudumme liiaksi logiikkaan ja vasempaan puoleen. Tämä pätee sekä kulttuurissa että koulutuksessa.

      DH:On käytettävä kumpaakin puoliskoa tasapainoisesti.


      Tämä on pitkä nettisitaatti mutta halusin sn kokonaisena tähän. Jos olisin siihen vain viitannut, ette te sitä olisi lukeneet. Tämä ei aivan kiistatta liity teidän käymäänne keskusteleen, Mikiksen "tiedeteoreettisiin" kyllä. Olen useista asioista eri midlltä kuin hän, mutta yhdyn myös moniin hänen esittämiin näkökantoihin. Jos niistä raaputtaa pois turhan "taiteellisuuden".

      Poista
    5. Lukaisin vasta ihan alkua ja aivo-keskustelun kohdalla nyökkäsin hyväksyvästi: ihan taatusti keskiaikaisen ihmisen aivot olivat samanlaiset kuin meidänkin ja ihan taatusti he olivat yhtä älykkäitä kuin mekin.

      Eikä tämä koske vain keskiaikaa, vaan myös kivikautisia ihmisiä.

      Täytyy kai lukea huomenna koko juttu.

      Poista
    6. Siis itsekin ajattelen niin, että kunkin ajan ja koko aikakauden kulttuuri on tärkeä muutostekijä, aivot ehkä ovat kautta aikojen jokseenkin yhtä kykenevät. Ei niin, että aivot muuttuvat, vaan siis niin, että ajat muuttuvat, ja kulttuurit muokkaavat ihmistä. Alkuaikojen ihminen on ollut yhtä älykäs kuin 2000-luvun ihminen. Työvälineen käytön keksiminen on ollut mullistavan älykäs oivallus!

      Poista
  26. Luin Anonyymin pitkän netistä (?) kopioidun keskustelun. Mielenkiintoinen oli, kuten saattoi olettaa, kun useampi Nobel-palkittu henkilö keskenään keskustelee.

    Sitä en vaan ymmärrä, ja siksi tämä kommentti vaikka minun pitikin jo vaieta, että hän jotenkin yhdistää minut heihin? Kiitos vaan kunniasta mutta itse koen olevani väärässä seurassa. Minulla ei mitään "tiedeteoreettisia" (?) oppeja tai rakennelmia ole enkä muista semmoisia oppeja täällä tai missään muuallakaan esittäneeni. Minulla ei näin suuriin teorioihin riitä koulutuspohja, lukeneisuus, yleissivistys tai äly.

    Aihetta tuskin enempään.

    VastaaPoista
  27. Minäkin tämän luin, kursorisesti tosin, koska huomasin sen sitaatiksi, joita karsastan. Minusta sitaatit ja linkit eivät keskustele.

    Enemmän kiinnostaa tällaisissa blogiympyröissä kommentoijien omat kirjoitukset, ajatukset ja hulvattomatkin päätelmät. Tässäkin kiinnostavinta olisi tietää, mikä tässä sinänsä ansiokkaassa keskustelussa kiinosti Anonyymia, mikä nimenomainen kohta ja miksi.

    Hienoja ajatuksia tuossa kyllä oli, monelle nyökyttelin, mutta en välttämättä haluakaan yhtä oikeaa tieteellistä vastausta, koska tiedekin on vain tietynhetkinen totuus. Enemmän siis kiinnostaa kommentoijien omat persoonalliset arvailut ja päätelmäketjut, leikkimielisetkin.

    VastaaPoista
  28. Keskustelija RLM:n ajatuksiin samastun ehkä eniten noin kokonaisvaltaisesti.

    Miten Iines perustelet intuitioon/tunteeseen parustuvan mielipiteen? Ehkä siinä on paljon ajattelun ja elämänkokemuksen pohjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, Ripranie, sanon äkkipäätä ja suoraan, että jos mielipide pohjaa tunteeseen, se voi poiketa objektiivisesta totuudesta, johon itse pyrin ja johon luotan eniten. Luotan selviin faktoihin ja asiaperusteisiin.

      Toisaalta on niin, että intuitio voi joskus olla hyvin kehittynyt ja hienovireinen, herkkä. Joku osaa lukea ihmistä paremmin kuin joku toinen, eli on muita hiljaisesti tarkkaileva tyyppi, hyvä ihmistuntija. Mutta kaikki tunneihmiset eivät ole hyviä tarkkailijoita tai ihmistuntijoita.

      Poista
    2. Ehkä niin, että molempi parempi.

      Poista
  29. Jäi kuuntelematta presidenttimme kyselytunti. Nyt huomasin nettilehdestä Niinistön toivekappaleen: Katso luontoa ja huomaa. Pojoja kappalevalinnasta ja sehän on oikein oodi Luojalle, luonnolle ja ihmisyydelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ja konstailematon valinta. Kappale oli suomenkielinen, tärkeä aihe ja sanoma, ja pisteenä i:n päälle, Fredin tulkitsema. Ehkä myös myötätunnon osoitus ainokaistaan surevalle isälle.

      Poista
    2. Voihan tupajumi!

      Poista
    3. En ole paljon telkkaa seurannut, ja kun meille ei tule mitään postia, ei ole edes postilaatikkoa, en tiedä muuta kuin netissä vastaan tulevia asioita ja niitä on ihan tarpeeksi ja ne on useimmiten surullisia. Onnettomuuksia toisensa perään, niitä kyllä riittää.
      Kun nyt kerrankin on aikaa, olen alkanut tehdä hommaa, jota en ole aiemmin ennättänyt, muka. Mulla on kauhea määrä VHS-nauhoja, joita muutan nyt digitaaliseksi. Siinä on häitä ja hautajaisia, matkoja ym.
      Eilen illalla istuin viisi tuntia (vaikka sen piti olla neljän tunnin nauha) johon olin kerännyt erilaisia kulttuuritapahtumia,
      vuodelta 1992 ja seurasin sille filmaamiani asioita suurella mielenkiinnolla tietokoneelta.
      Pääsin siten kahteen ulkoilmakonserttiin, toinen Lontoossa, nauhan alussa, toinen Wienissä, nauhan lopussa, päätähtenä Pavarotti, joka lauloi ooppera-aarioita valtavalle ihmisjoukolle, seuraavaksi oltiin jo Kasselin Dokumentissa tutustumassa sen kertaiseen kuvataiteeseen, sitten katselin yhden tuttumme tekemää elokuvaa omasta elämästään (hän kuoli sittemmin auto-onnettomuudessa), ja kuinka ollakaan oltiin jo Meksikossa katselemassa Diego Riveran valtavia freskoja, ja hänen vaimonsa, Frieda Kahlon pienempiä maalauksia yhdessä museossa. Saksassa ennätettiin tutustua myös Robert Altmanin (amerikkalainen elokuvan tekijä) aikaansaannoksiin, käymällä elokuvateatterissa, hän itse oli jo kuollut aikaisemmin. Pidän vieläkin hänen ohjaamistaan elokuvista.

      Nessun Dorma soi korvissa vielä (Pavarotti) kun nauha päättyi ja sen sisältö oli tallessa ulkoisella asemalla tietsikan kyljessä. Asemalle mahtuu tuhat gigaa. Siellä on nyt 19:n
      VHS-nauhakotelon sisältöä tallessa, ja se on vasta pienen pieni osa sen sisältöä. Nauhoja on sen sijaan ainakin 2 m pitkä rivi kaapissa. Työllisyys turvattu.
      Mitä minä näillä matkoilla opin? Ehkä sen, että "Ihmisen keho on pala luontoa". Joku on joskus jossakin niin sanonut. En muista kuka. Mutta minusta se on aika hyvin sanottu.

      Poista

    4. Liisu, kaihoisia muistoja varmaan noilla nauhoilla. Hyvä kun osaat siirtää niitä digitallennukseen. Itse en osaa, mutta ei minulla ole paljoakaan VHS-nauhoja. Ei ainakaan korvaamattomia. Valokuvia lähinnä nauhoitin ja oppilaitten näytelmiä.

      Poista
  30. Iines-rouvan uusi nosto on mielenkiintoinen.

    Nuorena idealistina kuvittelin, että entisaikojen tiukkapipoinen tekohurskaus, jonka seurauksena esim. opettaja pesi ruma sanan sanoneen oppilaan suun saippualla, olisi taakse jäänyt elämää.

    Mutta ei, vanhana realistina joudun toteamaan, että nipotus on näköjään katoamaton luonnonvara. Vain rumat sanat vaihtuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämme uushurskauden aikaa, Tapsaseni.

      Olisi vaan pikanttia tietää, oliko tuo närkästynyt henkilö kenties joku vihreä. Ehkä Flinkkilän Irkku? Niillä on nyt energiaa! Kunpa eivät väsähtäisi intoonsa jo ennen vaaleja.

      Poista