 |
| Dick Bengtsson: Neekerit - Negrer - Negroes "Teos on taiteilijan itsensä nimeämä eikä teosnimi edusta Turun taidemuseon arvoja. Teosnimi on halventava ja rasistinen ja se saattaa loukata museovieraita." (Kyltti Turun taidemuseossa kyseisen viime vuosisadan taulun vieressä.)
Ettäs tiedätte tämänkin närkästyksen. Turun taidemuseo on pessyt kätensä hirveästä rasismista. Ettei vaan kukaan luule. Näyttelyvieraat kun nyt ovat tyhmiä. Museon arvot ovat tietenkin puhtoiset.
Ylläoleva maalaus on nimittäin saanut sukat pyörimään jonkun näyttelyvieraan jaloissa. On lukenut ruma sana, sana, jota ei saa sanoa eikä kirjoittaa. Suivaantunut on vaatinut koko taulun poistoa rasismin vuoksi. Tällaisesta en ole ennen kuullutkaan: vainaja saa rasismisyytöksen.
Onneksi taiteilija on jo kuollut eikä täten tiedosta aiheuttamaansa mielipahaa. Taiteilijahan eli viime vuosisadalla ja halusi eläissään olla piirien ulkopuolella. Vainajan mielestä tiivis osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään uhkasi riippumattomuutta ja kykyä kaiken kyseenalaistamiseen. Sympatiseeraan vainajaa kovasti, etenkin näinä aikoina, jolloin kaikki ovat samiksia keskenään.
Hieman vierestä, mutta menköön! Muikea oli sekin Metoo-närkästys, jossa liikkeen perustajajäsen Asia Argento närkästyi itseensä kohdistuneesta seksuaalisesta lähentelystä, ja sitten sai itse syytteen koululaisen viettelystä. Maksoi tälle 300 000 dollaria tukkiakseen pojan suun petipuuhista, joihin oli poikasen houkutellut. Pannaan tähän loppuun vielä hakukoneruno, jonkinlainen närkästymislaulu. Lauseet on poimittu hakukoneesta sellaisenaan, vain pikku muotomuutoksin. Runo on totinen, mutta otetaan iisisti. Kaikkihan me osaamme närkästyä. Jollei muusta niin närkästymisestä. Sosiaalisen median päivystävät närkästyjät käyvät kuumana. Ensimmäiset närkästyjät olivat kristittyjä, vaan nyt on kaiken maailman närkästyjiä, henkisesti vajaita närkästyjiä, näitä moraalisia närkästyjiä. Närkästyjät ovat ihan oma laumansa, närkästyjät on syntymänärkästyneitä! Närkästyjät ovat vihamielisiä, närkästyjät eivät ymmärrä sarkasmia. Taas saa närkästyjät miettiä. Että kuinka voi! Kuule, haistatetaan porukalla pitkät kaikille närkästyjille ja mielensäpahoittajille!
(Taulun kuva Ilta-Sanomista 26.8.2018)
|
26.8.2018
Vainaja sai rasismisyytöksen, taidemuseo pani vipinää kinttuihin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toistan edellisen ketjun lopun kommenttini samasta aiheesta:
VastaaPoista"Nuorena idealistina kuvittelin, että entisaikojen tiukkapipoinen tekohurskaus, jonka seurauksena esim. opettaja pesi ruma sanan sanoneen oppilaan suun saippualla, olisi taakse jäänyt elämää.
Mutta ei, vanhana realistina joudun toteamaan, että nipotus on näköjään katoamaton luonnonvara. Vain rumat sanat vaihtuvat."
En siis usko, että kyseessä on mikään uusi ilmiö, vaan iänikuinen pikkuporvarillinen ahdasmielisyys se vain aina nostaa päätään, kun vaan tilaa ja tilaisuuden saa.
Eihän siitä ole kuin viisikymmentä vuotta, kun Salamakin sai tuomion teoksensa henkilön puheista! Siis ihan oikeasti!
Nyt hän varmaan saisi taas ryöpyn niskaansa, jos olisi kirjoittanut Hiltusen saarnaan muutaman neekerin.
Normit muuttuvat, mutta ahdasmielisyys pysyy.
Mihin sitä ihminen muuttuisi.
PoistaTismalleen, kun suvaitsija suuttuu, siinä lentää ruskeat nurkaan.
PoistaTuo on oiva ja terävä havainto, että tämän uusnärkästyksen alla onkin sama vanha ahdasmielisyys kuin Salama-sodan aikoina, ja sitäkin varhemmin. Ostan tämän ajatuksen heti. Ja sitä juuri tuo koostamani runokin koettaa sanoa, ja sanookin, kiitos somekansa. Miten se Keekkikin sanoo: vihaajat vihaa.
Nostavatko n-sanan vartijat v-sanan kielen päälle?
VastaaPoistaHyvä kysymys! Voi hyvinkin olla. Vaan ehkä siinä on pöyristyksen aikaansaama pelkkä pilkku.
PoistaKaikki myötätuntoni ja empatiani on valittajan puolella, hän teki oikein. Kuka tahansa närkästyy, jos neekeri lehahtaa yhtäkkiä ja täysin ennalta arvaamatta silmille!
VastaaPoistaJa tuossa on vielä ainakin kaksi neekeriä, jotka eivät edes hymyile, vaan ovat sopeutumattoman näköisiä.
PoistaKeskellä oleva hahmo on hieman arvoitus. Onko siinä osa neekerin vartaloa kaulaan asti? Ja onko kyseessä jokin soittava bändi?
Sinänsä siinä, että vainajaa syytetään rasismista, ei ole mitään uutta. Päinvastoin, se on vanhaa hyvää moralismin perinnettä.
VastaaPoistaPaheksutaanhan Arvo Ylppöäkin siitä, että hän opiskeli Saksassa ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja vieläpä samaan aikaan kun Hitler, joka taisteli samaisessa sodassa korpraalina, kaupitteli maalaamiaan postikortteja Wienissä!
Ei siis ihme, että Ylppö teki uransa valkoisten lasten parissa Suomessa, eikä esimerkiksi Ambomaalla. Olivatko mustat lapset Ylpön mielestä alempiarvoisia, tällainen kysymys herää väkisinkin tiedostavassa mielessä.
Juu ei Arvo Ylppö mikään Albert Schweitzer ollut.
PoistaNo jaa. Tunnettuahan on, että Albert Schweitzer ei tykännyt afrikkalaisista. Häntä syytettiin jopa ylenkatseellisuudesta afrikkalaisia kohtaan - tyypillisen kolonialistin tapaan.
PoistaVaan siis, eipäs nyt siirrellä unissammekaan näitä upeita hyväntekijöitä väärään aikakontekstiin: kaikki on suhteellista molemmilla hepuillakin.
Albert Schweitzer
PoistaSyntyi: 14. tammikuuta 1875, Kaysersberg, Ranska
Kuoli: 4. syyskuuta 1965, Lambaréné, Gabon
Arvo Ylppö
Syntyi: 27. lokakuuta 1887, Akaa
Kuoli: 28. tammikuuta 1992, Helsinki
Eli? Haluatko avata kommenttiasi vähän? Nyt en pääse kärryille.
PoistaItse tarkoitan sitä, että ei kannata arvottaa noiden hienojen ihmisten tekoja, asenteita ja valintoja vain nykyajan kontekstista käsin. Kullakin ajalla on oma viitekehyksensä. Mikä on tuomittavaa ja väärää nyt, ei ollut välttämättä sitä historiassa.
Meilläkin on juuri nyt hyväksyttyjä tapoja ja suhtautumisia, joita sadan vuoden kuluttua tuomitaan. Ei ole olemassa absoluuttista hyvää tai pahaa.
Lähtöaamuna Schweitzer luovutti lisäksi Suomen kansalle osoitetun kirjeen, jossa tähdensi, että vain kunnioitus inhimillistä elämää kohtaan voi tuoda maailmalle rauhan.
Poistahttps://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/albert-schweitzer-viidakon-valkoinen-tohtori
Ylipäänsä se on merkillepantavaa, että ihmiset siirtävät nykyajan kontekstin historiaan, ikään kuin asiat olisivat sellaisenaan vertailukelpoisia. Maahanmuuttajia sijoitetaan Karjala- ja Amerikka -konteksteihin 1900 - 1800-luvuille ja todetaan ”yhtäläisyyksiä”.
VastaaPoistaPuuttuu historiantaju ja sen myötä näkökulmat asioihin, ja suhteellisuudentaju. Kaikki on edelleen suhteellista!
Ja valitettavasti Suomen opetushallinto tukee historian alasajoa vähentämällä historianopetusta joka asteelta. Tulokset näkyvät juuri tällaisena näköalan kapeutumisena ja yleissivistyksen puutteena.
Eivätkä kuvan hahmot edes ole neekereitä. Vasemman puoleinen on Pablo Perun vuorilta, keskimmäinen Nefertiti Egyptistä ja oikeanpuoleinen Apinain Tarzanin villiheimon ylipäällikkö Kunta Kinta.
VastaaPoistaTaiteilija on ymmärrykseni mukaan käyttänyt neekeriä, nekrun perusmuotoa, samoin kuin kuolaava natsisika ja sodanlietsoja, John Lennon, kappaleessa: Woman is the nigger of the world.
PoistaEi ihme, että Turun taidekuraattorimummut ovat hermostuneet.
Negro, monikko Negroes kuten taulu on nimetty, on vanhakantainen termi, jota perinteisesti käytetään merkitsemään Negroid-perintöä, kertoo englanninkielinen Wikipedia. Tämä termi voidaan tulkita loukkaavaksi tai täysin neutraaliksi. Vastaava suomessa lienee juuri neekeri.
PoistaTermi niggers lienee pelkästään halventava nimitys eikä sillä ole suomessa suoraa vastinetta. Täytyy mennä jo mutakuono-asteelle, jos hakee saman sävyistä sanaa.
Voi olla, mutta neekeröintitermistö ei ole minulle kovin tuttua. Se iso lihava neekeri, Mahalia Jackson, lauloi mieleisiäni negrospirituaaleja . Kutsutaanko niitä siis nykyisin mustahenkisyydeksi??? - voi jumalan munat tätä nykymaailmaa!
PoistaTarkkana on oltava tässä närkästysten ajassa.
PoistaEhkä itsekin pöyristyisi, jos ajattelisi pahaa erivärisistä ihmisistä. Vaan kun ei ajattele, niin tuntuu oudolta, että jossain nimityksessä olisi niin paljon maagista voimaa, väkeä, niin kuin ennen sanottiin, että se haittaisi jotakuta.
Muinoin oli tapana, ettei saanut sanoa karhu tai susi, jotteivat pedot suuttuisi. Piti keksiä kiertoilmaisuja, eufemismeja, kauniita sanoja, joilla pedot pysyisivät kiltteinä. Niinpä karhua kutsuttiin otsoksi, metsän omenaksi, metsän kuninkaaksi, mesikämmeneksi, nalle, karvalullaseksi ja sutta vaikkapa hallaturkiksi, hukaksi.
Nyt elämme samanlaisessa taikauskon maailmassa. Tiettyjä sanoja ja asioita ei saa sanoa. Olisiko takana sama kuin muinoin: pelko? Närkästykseen verhottu?
Nyt on rouvan tuulimyllyyn lentänyt lepakko!
PoistaTurun Taidemuseon arvoista olisi kiva kuulla heidän itsensä kertomana. Tapsa taisi olla oikeassa, kun sanoi: "iänikuinen pikkuporvarillinen ahdasmielisyys".
VastaaPoistaSitähän se on, vaikka ajan saatossa ilmenemismuodot vaihtelevat. Nykyään Israelin valtion tuhoa saa avoimesti toivoa, mutta nekrussa aina ystävä. (ja neuvostoliitossa, nyyh vanhoja hyviä aikoja)
Kommunisteja ei tietenkään pitäisi syyttää pikkuporvarillisiksi, etevimmät aatteen soturit ovat jo isoja.
PoistaTuli mieleen tästä Turun taidemuseon käsienpesusta toimittaja Pirkko Arstilan taannoinen kolumni ET-lehdessä. Hän arvosteli pullukkanaisten pukeutumista salaiset solat ja jenkkakahvakumpareet paljastaviin trikoisiin. Tästäkös pullukat suuttuivat. ET-lehti kiirehti pesemään kätensä kolumnistinsa totuudentorveilulta.
PoistaMistä näitä närkästyjien kelkkaan hypähteleviä vellihousuja oikein sikiää? Seisoisipa yksikin instanssi taideteosten ja kirjoitusten tukena ääneti, ainakin vainajien osalta.
Minä närkästyin, kun armeijan ruokaongelma käärittiin kasvisruokakysymykseen. Oikeasti yrittävät vain suoriutua mahdollisimman halvalla, pihanurmikosta ja männyn kävyistä tekevät sen kasvisruuan. Liharuoka koostui klönteistä silloin, kun itse Upinniemessä palvelin. Kolminkertainen YÄK: YÄK, YÄK, YÄK!
PoistaTähän minulta unehtui laittaa onnittelut ihanalle, 70-vuotta täyttäneelle, Taisto-Sinikka Sokalle.
PoistaSokka on ihanainen. Erikoisesti siksi, että kun muut huusivat taisteluhuutoa kurkku suorana, Sokka lauloi, siis lauloi. Kuin enkeli, eikä muuta tarvittu. Lisäksi hän puhuu ja esiintyy jotenkin pehmeästi ja lempeästi, ja on vielä kauniskin. Mitäs muuta kuin puhdasta karismaa!
PoistaHullu, hullu maailma! Sitä toistelen melkein päivittäin itsekseni ja välillä ääneenkin. Nyt sekä naurattaa että melkein itkettää Turun taidemuseon puolesta ja vastaan. Ovatpa he herkkiä yleisön vastaanottokyvylle ja suorastaan mielisteleviä pyrkiessään korjaamaan taiteilijan (ja itsensä) mielikuvaa yleisön silmissä, jos on totta, että ovat laittaneet yleisöä varten kerrotun ilmoituksen, jolla haluavat "puhdistaa" maineensa. (Totta sen täytyy olla, en epäile.) Naurettavuuden puolelle se menee. Mutta minkäs teet, sen kun itket.
VastaaPoistaToisaalta aion kyllä jossain perhetapaamisessa kuulustella yhtä museon henkilökunnasta, joka on töissä k.o. museossa. Haluan kuulla, mitä hän ajattelee asiasta. Hän pitää työpaikastaan, on alalle vihkiytynyt, elänyt lapsesta saakka taiteen ympäröimänä, isä taidemaalari, äiti sukua, joka on kuuluisa varsinkin kirjallisuuden saralla nimekkäistä tekijöistä. Taatusti ei nipottajia lähellä mainkaan sitä perhettä. Mitä heidän kanssaan on keskusteltu, liikutaan äärirajoilla heidän mielipiteidensä laajuuden, tiedon ja suvaitsevaisuuden suhteen. Heidän kanssaan keskustelu on suurta juhlaa. Se valottaa ja innostaa ihmistä, ketä tahansa. Siitä olen varma.
Toisaalta: ei yksi pääsky kesää tee. Mutta kokemusteni mukaan kaikki taidemuseoissa työskentelevät henkilöt ovat valveutuneita, oli museo missäpäin tahansa Suomea.
Liisu, sattuipas somasti, että sinulla on ilmeisesti lähisukua tai jopa perhettä kyseisessä museossa töissä.
PoistaPanen tähän pari linkkiä, joissa on hieman erisävyiset jutut asiasta. Turun Sanomat myötäilee selvästi museon toimia, Ilta-Sanomat on räväkämpi ja kriittisempi.
Ei kannata säikähtää sitä, että Bengtsson oli taiteilijana erikoinen, useissa tauluissa on alalaidassa pieni hakaristi, mutta kyseessä ei ole kannanotto kansallissosialistien puolesta, vaan tulkintojen mukaan mieluummin päinvastoin. Bengtsson on omintakeinen ja kiistelty taiteilija, jonka "suuruus" on käsittääkseni noussut kaiken aikaa ennakkoluulojen alta. Nyt hänen suuruutensa tunnustetaan yleisesti.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005804359.html
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4060867/Ruotsalaistaulua+paheksuttiin+rasistiseksi++Turun+taidemuseo+sanoutuu+irti+kyltilla
Iines, kysymyksessä on ystäväperhe, jonka kanssa on jaettu ilot ja surut.
PoistaTurku kaupunkina tuli tutuksi jo lapsena sukulaisten asuinpaikkana.
Bengtsson on taiteilijana vieras nimi, ei tuttu.
Kaikkien taiteiden tehtävänä on esittää jotain uutta. Niiden tarkoitus on rikastuttaa ja kasvattaa ihmisen mieltä niin ettei se toimisi vain yhdellä vaihteella, vaan se pystyisi sulattamaan asioita laajemmalta alueelta. Ilman taiteita elämä voisi tuntua kivierämaalta. Taide pehmentää ja ravitsee mieltä ja ymmärrystä. Se, ettei "ymmärrä" jotain taideteosta, johtuu siitä, että etsii siitä vain jotain tuttua, jo ennen kokemaansa, sen sijaan, että uskaltaisi ottaa vastaan uutta ja mieltä rikastuttavaa, tarjolla olevaa ainesta.
Taide on hyvää silloin, jos se vaikuttaa katsojaan tai kuulijaan. Vaikutus voi olla positiivista tai negatiivista. Jos ihminen vihastuu, on teos hänen edessään saanut sen aikaan ja siis vaikuttanut ja liikuttanut hänen ajatusmaailmaansa.... mutta mitä minä nyt alan tässä esitelmöidä, ei ollut tarkoitus. Se vaan vielä, että henkilö, joka suhtautuu positiivisesti taiteisiin ja nauttii niistä, on tuskin nipottajien ja työkseen valittajien joukossa. Hän osaa suhtautua asioihin laajemmin ja ajattelee, että kas, vain. Noinkin voi ajatella. (Voi olla että olen väärässä.)
Liisu, hienoa puhetta taiteesta! Taiteen voi toisinaan ymmärtää ihan toisin kuin tekijä on tarkoittanut ja sekin on hienoa. Mark Twainin Huckleberry Finn on yksi minun mielestäni, ja monien muidenkin mielestä,kirjallisuuden suurimpia klassikoita. Tajuntaani ei mene sen sensurointi, neekereiden sieltä poistaminen ja samalla sen poistaminen, että kirja kertoo aikakautensa karuista olosuhteista, ihan oikeasta rasismista. Tätä Bengtssonia en tunne enkä tiedä, mutta saatana, että aina pitää ajatukset tappaa ja masentaa ihmiset virkamiestasolle. Vitun neekerit!
PoistaKerran Iines tyrmäsit ehdotukseni kirjoittaa Huckleberrystä Einesbaariin. Saako yhtään kannatusta, jos siitä väsäisin. Kaikkia ristiriitoja en kuitenkaan kirjoituksellani osaisi ratkaista.
PoistaRiku, ja myös mikis, joka kesällä tarjoutui kirjoittamaan jostakin kirjasta Einesbaariin!
PoistaIlahdun tällaisista ehdotuksista suuresti. Samalla mietin myös hivenen ahdistuneesti, joudunko yksin vastuuseen keskustelusta, koska on aika selvää, että harva lukee valitun kirjan. Minä luen aina, vaikka olisi kesken jokin muu kirja. Jos joku muukin innostuisi lukemaan, niin hertsileijaa, asia olisi ok. Olen lukenut useimmat vanhat kirjat muinoin, tämänkin lapsena, ehkä, tai ainakin Tom Sawyerin muistan. Eli se olisi luettava uudelleen, tarkkaan.
Olen kuitenkin valmis kuin lukkari sotaan, jos vaan joku muukin kertoisi edes lukeneensä tai lukevansa kirjan.
Luen nytkin koko ajan, viimeksi tänään kävin kirjastossa ja eilen kirpparilla ostamassa joitain pokkareita kepeäksi lukemiseksi.
Minun itseni tekisi hyvää kahlata taas Huckleberry Finn lävitse. Jumalaut´että kaikki kirjallisuuden ainekset parhaimmassa muodossaan. Miksi uusia suomalaisia romaaneja kirjoitetaan, en tiedä, varmaan huvikseen tai vittuillakseen. Ja Hurme tietysti ylöspierräkseen kokemaansa kulttuuria.
PoistaYmmärrän Iines, ei ehdotukseni ollut kynnyskysymys, eikä oikeastaan tärkeä ollenkaan. Minun ehdotukseni on vain ja ainoastaan: Lukekaa suomalaiset ulkomaalaisia ja etenkin suomalaisia klassikoita ja jättäkää ne Jari Tervon pieremiset vähemmälle. "PRÖÖT - kunnioittean Jari Tervo".
PoistaLiisu, allekirjoitan tuon, että taiteita rakastava (klisee, mutta menköön) suhtautuu monesti uteliaasti kaikkeen taiteeseen. Tuo vain pitää sisällään pienen rajauksen, ainakin minun kohdallani.
PoistaEn innostu performanssitaiteesta, koska en ole vakuuttunut siitä, onko kaikki riekkuminen taiteen nimissä taidetta.
Mainitsen esimerkin, parikin. Mimosa Palen narusta kadulla vedettävä jättihäpy sopisi minusta paremmin Pride-kulkueeseen, ja Jumalan teatterin muinoinen turkkamainen ulosteen heitto yleisön päälle ei ollut minusta taidetta vaan terroria.
Odotellaan rauhassa, Riku, kannatetaanko ehdotustasi! Kirjalla on kuitenkin sanomaa, joka sopii kaikkiin aikoihin - muistan ja luulen.
PoistaNo juu, senkin dorkat, lukeminen kannattaa aina.
PoistaEn muista mitä Mikis on Einesbaariin ehdottanut kirjoittavansa, mutta kannatan ilman muuta ja lupaan lukea, jos kirjasto sen minulle suo.
PoistaEn minäkään muista, mutta jossakin heinäkuun kommentissa se on. Huvä valinta, muistan silloin ajatelleeni, mutta helteillä tarkempi kysyminen jäi. Mikiksen tuntien arvelen, ettei hän tahtoisi asiasta mitään ylimääräistä esillenostoa? Tämäkin voi olla liikaa. Hymiö.
PoistaHyvä valinta siis - tabletti ei nyt anna kopiouden korjata tuota edellistä.
PoistaMinulla on kaksi tablettia, Samsungin ja iPad, ja kumpikaan ei toimi Bloggerissa sujuvasti, kun kommentoi tai haluaa korjata kommentin. Eli lapsenkengissä mennään vielä it-alalla.
Minusta Huckleberry Finn ansaitsisi tulla nostetuksi esille Einesbaariin. En ole sitä lukenut, mutta Tom Sawyerin seikkailut olen joskus lukenut, ja se oli mielestäni ihan maailmanlaajuisesti mahdottoman hyvä ja tärkeä kirja. Ei tuo Huckleberry voi olla huono sekään.
PoistaR i k u,
VastaaPoistajust niin kuin sanot. Taiteen voi tosiaan ymmärtää toisin kuin tekijä on sen tarkoittanut. Ja yleensä niin tapahtuukin. Sama teos voi tulla ymmärretyksi niin monella eri tavalla kuin on siihen tutustuneita. Jokaisella ihmisellä on omat käsityksensä, jotka voivat kyllä olla saman suuntaisia, mutta pohjimmiltaan erilaisia.
Se, että Huckleberry Finn on iskenyt sinuun todella, ei ole ihme. Mark Twain on yleismaailmallisesti tunnustettu yhdeksi parhaaksi klassikoksi kirjallisuudessa. Hänen tapansa kirjoittaa on tehnyt suurteon, kokonainen halveksittu ja lähes eläimen tasolle madallettu määrä ihmisiä on noussut ihmisiksi hänen kirjojensa ansiosta. Itse olen lukenut vain yhden kirjan hänen tuotannostaan, Tom Sawyerin Seikkailut. Mutta se on jo yksistään saanut minut ihmettelemään hänen kirjoitustaitoaan. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, on sen jättämät jäljet vielä mielessä.
Siitä olen myös samaa mieltä, että kirjoja ei saa mennä muuttelemaan, muka modernisoimaan, millään tavalla. Hyvä kirja pitää säilyttää alkuperäisessä muodossa. Se kestää kyllä aikaa ja koskettaa mieltä sellaisenaan. Sitä paitsi en ole koskaan ymmärtänyt, mikä vika on sanassa 'neekeri'. Minusta se on hyvä. Jos se jollekin herättää ikäviä muistoja, ei vika ole sanassa, vaan ihmisten käyttäytymisessä sen sanan historian aikana. Ei häpeä sillä häviä, että sana yritetään hävittää. Päinvastoin. Historiaa pitää muuttaa valoisammaksi, sana valaistuu siinä mukana.
I i n e s,
Poistavähän myöhemmin käyn jatkamassa puheitamme taiteesta...
Liisu, Huckleberry kannattaa lukea. Tom Sawyer on tietysti hyvä, mutta vielä enemmän lasten kirja. Huckleberry Finnissä Twain mittailee silloista yhteiskuntaa hienosti. Taitaa olla paras lukemistani kirjoista. Mark Twain oli suurin kaikista. Loppuelämänsä oli surkea, kun suri kuolleita tyttäriään. Miksi nykyajan ihmiset arvostelevat Samuel Langhorne Clemensiä, Mark Twainia, oman kokemuspohjansa mukaan, kun hän joutui kovaan duuniin jjo pikkupoikana. Sellaisiin, joihin arvostelijoista ei olisi. Huckleberry Finn oli hyvä kaveri neekeri Jimin kanssa.
Poista
PoistaI i n e s,
taidetta voi minunkin mielestä "rakastaa", ei sen tarvi olla klisee, silloin on kysymyksessä joku määrätty taiteenlaji tai osa siitä. Jos joku sanoo rakastavansa kaikkia taiteita, se tuntuu kliseeltä. (Tiedän miehen, joka rakastaa oopperataidetta, ja matkustelee ympäri maailmaa vain nähdäkseen jonkun oopperan. Hänen täytyy olla varakas, sillä se on kallista puuhaa.)
Suhtautua uteliaasti kaikkiin taiteisiin yleensä, niin kuin sanot, on se paras mahdollinen tapa mitä voi itseltään toivoa. Sen sijaan jos mitätöi kaikki taiteet, lyttää ne, eikä näe niissä mitään, on surullista, sillä siten tekee itselleen ja elämälleen vahingon. Kyllä elämä kulkee eteenpäin ilman taidettakin, mutta se on paljon köyhempää, henkisesti.
Mitä performanssitaiteeseen tulee, josta puhut, on se taiteenlaji jonka tarkoitus on herättää ihminen näkemään jotain poikkeuksellista mieluummin kaikki aistit avoinna.
Siihenkin voisi suhtautua pelkästään uteliaana. Se tunne, mikä siitä jää kun esitys loppuu, paljastaa, onko se vaikuttanut positiivisesti vai negatiivisesti. Se, että se edes jotenkin on vaikuttanut, on tekijöillä päämääränä. He yrittävät saada puoliunessa kulkevan ihmisen hereille, huomaamaan jotain epätavallista. Joskus tarkoitus on toimia jonkun määrätyn asian hyväksi, joskus pelkästään katsojan itsensä herätteeksi, ajattelun laajentamiseksi.
On totta, että performanssi voi epäonnistua. Siinä ei ole katsojan mielestä mitään tolkkua. Se voi olla jopa vahingoksi. ( "turkkamainen uloste"). Se herättikin paljon kohua. kun ihmiset säntäilivät pakoon suojellakseen itseään ja vaatteitaan. Se oli siis vaikutukseltaan tehokas, mutta suurin osa ihmisistä oli sitä mieltä, että se ylitti sietokyvyn rajat. Tekijöilleen se oli kuitenkin plussaa. Heistä kuulee vieläkin puhuttavan. Muistaakseni he olivat vielä taiteen opiskelijoita, nuoria miehiä, jotka olivat itse tyytyväisiä, kun kertaheitolla pääsivät julkisuuten. Yleensä ottaen esitys tuomittiin.
Sitten tuo jättihäpy. Näin sen kadun varressa. Aikamoinen möhkäle. Kömpelö ja muodoton. Kun kuljin sen ohi, en viitsinyt pysähtyä. Niinpä en käynyt lukemassa siitä tietoja, josta seurasi etten ollut ollenkaan tietoinen, mitä se esitti. Ei kiinnostanut. Jos olisin tiennyt, mitä se mallaa, olisin varmaan käynyt uteliaisuudesta tutkimassa sitä lähemmin. Varmaan se olisi naurattanut. Nin rumalta se näytti.
Liisu, erittelet hyvin performanssitaiteen sisäisiä motiiveja: tarkoitus on herättää, ravistella, hätkäyttää ihmistä, jonka oletetaan olevan luutunut omiin ajatus- ja kokemistapoihinsa.
PoistaOlet mielestäni oikeassa, ja tämän minäkin arvelen performanssien motiivin olevan.
En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tavallinen ihminen on niin luutunut, että tarvitsee paskaa päälleen tai jumalattoman sukupuolielimen eteensä tullakseen avarammaksi ajattelijaksi.
Mitä sitten, mitä sen hätkäytyksen jälkeen? Muuttuiko maailma, tai oma ajatustapa? Synnyitkö uudelleen, kun putkautit itsesi ulos Palen jättihävystä? Entä sitten? Miten elämä jatkui?
Olen sanonut täällä ennenkin, että elämä on hätkäyttänyt ihmispoloa lapsuudesta lähtien niin monta kertaa, rajustikin, että minä ainakaan en tahdo enää tulla performanssien kautta hätkäytetyksi. Enkä taida enää hätkähtääkään.
Haluan mieluummin taiteilijan vastauksia kaikkeen tähän elämisen kaaokseen, haluan että joku rakentaa kosmoksen kaaoksen sijaan.
Iines, ihan oikein. Jokaisella on vapaus, oikeus ja tapa suhtautua asioihin yleensä, myös taiteisiin, niin kuin haluaa ja kokee tarpeelliseksi. Usein se menee tilanteen mukaan.
PoistaNuo. mitä kirjoittelin, eivät ole ohjeita, yritin vain miettiä miten asiat yleensä oletettavasti sujuvat tekijän ja kokijan näkökukulmasta katsottuna, mutta mitään sääntöjä asioihin ei tietenkään ole. Jokainen taablaa tyylillään, ja elämä jatkuu. Mutta kyllä minua jotenkin surettaa, jos esim. kysyn joltakin mikä on hänen mielikirjansa, ja hän vastaa: minulla ei sellaista ole, kun en harrasta lukemista. No, ehkä hän harrastaa jotain muuta, itselleen tärkeää, yritän ajatella. Ja jos hän vaikkapa harrastaa liikuntaa, se on varmaan paljon parempi asia kuin sykertyä kirjan kanssa sohvannurkkaan.
Vastaus kaaokseen voi olla vaikka Mika Pohjosen laulama Merikannon Soi vienosti murheeni soitto. Tenoriäänensä soljuu tragikomedian ja uskottavuuden rajamailla, vienosti soi, kauhean vienosti.
PoistaHaluaisin kuitenkin tähdentää, että meikäläisen "kosmos" ei välttämättä ole mitään steriilin kaunista. Tuo linkin Merikanto- tulkinta on hieno, mutta minulle ehkä vähän liian täydellinen ja muodollinen.
PoistaLiisu, on paljon ihmisiä, jotka eivät harrasta minkäänlaisia henkisiä asioita, kuten taiteita, tai lukemista, ei edes elokuvien katsomista.
PoistaHe ovat käytännön ihmisiä, jotka arvottavat ihmisiä esimerkiksi sen mukaan, miten paljon nämä tekevät töitä, miten usein ja oikealla tavalla nämä siivoavat kotejaan ja pihojaan.
He luonnehtivat ihmisiä vastaavilla ominaisuuksilla: siisti, ahkera, laiska jne.
Tämä etenkin stadin ulkopuolella, muussa Suomessa. Satakunnassa tällainen ilmapiiri esiintyy vahvana, ja vielä kepuhengellä terästettynä.
Minä tunnen paljon stadilaisia. Kalliossa morgonit soi ja patarummut paukkaa, siellä on aina joulu, juhannus, pääsiäinen ja bakkanaali. Henkisistä asioista tai kulttuurista on vaikeaa sanoa, jos porttikongiin kuseminen tai housuun paskantaminen on sellaista, niin olkoot. Kepuperkeleistä puolet on muuttanut stadiin.
PoistaHeh, ihan tosijuttu on, että kansalliskirjaston puuportit joudutaan uusimaan ehkäpä parin vuoden välein, koska niille roiskittu kusi lahottaa ne tosi nopeasti.
PoistaIines, kyllä minä arvostan käytännön ihmisiä. Heidän elämänsä on usein niin vakaata ja tasaisen tuntuista. Ainoa ongelma on, kun ei tiedä mitä heidän kanssaan pitää ja voi puhua. Ilmastoon liittyvät asiat, sairaudet, koirat, ruokailu, käytännön työhön liittyvät asiat kelpaavat, myös onnettomuudet, mitä muuta?
PoistaLiisu, tämä minullakin on pieni ongelma joskus. Siis ei se, etten osaisi puhua heidän kanssaan. Heitä on niin paljon ympärilläni, kaikkialla, kaikissa yhteisöissä, että kyllähän sitä oppii.
PoistaOngelma on se, etten saa puhua sillä tasolla ja volyymilla kuin tahtoisin ja tuntisin tyydytystä. En tarkoita mitään sellaista kuin hieno ja erikoissanoilla brassaileva puhe, vaan lähinnä ehkä asioiden syvyyttä ja ehkä myös sitä henkisyyttä, vaikkapa puheen aiheiden osalta. Tässä tunnen joskus tukahtuvani, kun joudun mukautumaan ja tavallaan oleutumaan joksikin muuksi pölisemällä niitä näitä.
Kivaahan se pöliseminenkin useinkin on, mutta ehkä juuri siitä väsyn kuintenkin introvertin lailla ja kaipaan omaan rauhaani, pois mölinästä.
Perttu Häkkistä (kuka se on?) minä kaipaan! - Kunpa ei olisi sekopääjuovuksissa ajanut fillarilla nurin ja yhä rikastuttaisi meitä suunnattomalla viisaudellaan!
VastaaPoistaVarmaan minäkin kaipaisin, jos asuisin stadin seuduilla. Muualla Suomessa Perttu Häkkinen on jokseenkin tuntematon kulttuuripersoona - käsitän, että sellainen hän on. Muistan Yle Puheesta juuri ja juuri hänen nimensä, mutta en muista yhteyksistä.
PoistaNykyään on valitettavasti tapana, ylistää haltiotuneena tai mitätöidä, ihmisiä ja asioita.
PoistaKannatan Hukleberry Finnin käsittemistä.
Hyvä, kannatus kuitattu. Täytyypä alkaa etsiä kirjaa käsiinsä.
PoistaMinua kiinnostaa näin etukäteen ajateltuna se kuvio, miten näin vanha teos tavallaan ajankohtaisesta aiheesta vertautuu nykyoloihin. Löytyykö yhtymäkohtia. Ajat ovat kuitenkin tyystin eri ajat, ja olen tässäkin keskustelussa itse paasannut aikakontekstien yhteensovittamattomuudesta. Mielenkiintoista! Minä luultavasti en purematta niele suoria vertauksia nykyaikaan! Ettäs tiedät, Riku.
Huckleberry Finnin seikkailut on ainakin viidesti suomennettu, mm. Jarkko Laine pisti neekeri Jimin puhumaan turun murretta. Tänä vuonna kirjan on suomentanut Juhani Lindholm joka on kirjoittanut teokseen myös jälkisanat. Lindholm on monasti palkittu kääntäjä. Uskottavasti viimeinen suomennos onkin paras: miksi sitä muuten olisi tehty?
VastaaPoistaEi litise, lähtise, tipu tai kakata uusimpia käännöksiä, Yrjö Kivimiehen käännös jostain Aatamin ajoilta nousee käsittelyyn. Nykypäivän sivuutamme merkityksettömänä ja nojaudumme pelkästään apostoli Samuelin sanaan. Nuorten Toivekirjaston kymmenes painos vuodelta 1971. WSOY. Jos Herra suo, valmista tekstiä kirkkokansalle suodaan muutaman viikon kuluessa.
PoistaHyvä vinkki, kiitos. Kannattaa siis ehdottomasti tavoitella uusinta suomennosta.
PoistaIhan kielellisestä uteliaisuudesta olisi mielenkiintoista verrata vanhempia suomennoksia kohdittain.
Ok, Riku, kirjoitimme yhtaikaa kommentit. Sinä toki päätät, minkä suomennoksen otat. Ja teet siis siitä esittelyn. Voin huvikseni katsoa tuota uusinta, jos sen löydän kirjastosta. Laineenkin suomennos kiinnostaa. Mutta siis se on ihan omaa mielenkiintoani, ehkä ulkopuolella jutun.
PoistaJarkko Laine oli suurvisiiri, mutta turkulaisia ei tähän sekoiteta.
PoistaNo jaa, laitetaan silti vähän Jarkko Laineen jumalaisia sanoja.
"HUOMAUTUS
VastaaPoistaHenkilöt jotka yrittävät keksiä tästä jutusta jotain johtoaihetta, tullaan asettamaan syytteeseen; henkilöt, jotka yrittävät keksiä siitä joitakin siveellisiä opetuksia, tullaan ajamaan maanpakoon; henkilöt, jotka yrittävät keksiä siitä jotain juonta, joutuvat ammuttaviksi.
Tekijän käskystä:
G.G., tykistön komentaja."
Nuo sanat ovat Huckleberryn alussa.
PoistaArvasin, onpas nihilistinen asenne!
Poista"Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, ei meidän annettaisi äänestää." - Maek Twain
Poista"Ei ole surullisempaa näkyä kuin nuori pessimisti, paitsi vanha optimisti." - Sama mies
Poista"Kirja on klassikko, kun sitä ylistetään muttei lueta." - Sama mies jälleen
Poista“Never argue with stupid people, they will drag you down to their level and then beat you with experience.”
Poista"Jos ette siedä tyhmää silmissänne, teidän on ensi töiksenne rikottava peili."
PoistaMark Twain on suuri kirjailija, kuuluu ilman muuta maailmankirjallisuuteen. Hauskakin hän tarvittaessa on, satiirikko, ja yksi kuuluisimpia ateisteja; oikein hämmästyy miten kiihkeästi hän useissa kirjoituksissaan hyökkää kristinuskoa vastaan.
PoistaKerran Teeveestä tuli dokumentti missä käsiteltiin hänen päiväkirjojaan; niitä ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi. Mutta... ihmisten uteliaisuuden takia on ne julkaistu. Tuosta televisio-ohjelmasta on aikaa kohta yli 30 vuotta. Muistan, miten yritin kirjoittaa muistiin käännöstekstiä mikä ruudun alalaidassa vieri. Kaikkea en saanut talteen, en ehtinyt, jouduin pistämään omia sanojani joukkoon, mutta... ensin taustaa sille mitä haluan sanoa:
vanhoilla päivillään Twain sai lapsen, oliko nimi Marie-Lou, en ole varma ja samantekevää se, sillä merkitystä ole; tästä lapsesta tuli isän silmäterä. Perheen asuessa New Yorkissa tuo tyttö jäi hevosvankkureiden alle ja kuoli. Oli 11 vanha. Twain ei mennyt hautajaisiin. Hän kirjoitti Päiväkirjaansa:
”xx.12.18xx Tänään sinut haudataan. Näen työhuoneeni verhojen välistä miten saattue kulkee asuntoni ohi. Sataa suuria lumihiutaleita. Marie-Lou, kun menetin sinut, menetin kaiken, elämäni on käynyt merkityksettömäksi. Kunnia, raha, maineeni, kaikki mitä elämässäni olen saavuttanut, on yhdentekevää. Kun menetin sinut, menetin kaiken. Jos uskoisin jumalaan, rukoilisin häneltä voimaa olla pyytämättä sinua takaisin, sillä olet voittanut sen mikä ihmisen elämässä on vaikeinta, kuoleman.”
”JOS uskoisin jumalaan, rukoilisin häneltä voimaa”... Ainakin minun sydämeni liikuttuu noista sanoista. Sitä en mene väittämään kirjoittiko M Twain tämän jälkeen enää mitään.
Huckleberry Finn on hyvä valinta Einesbaariin lounaslistalle.
Hyvä mikis, kiitos kannatuksestasi. Riku saa nyt kääriä paidanhihansa ja ottaa sulkakynän korvansa takaa ja kastaa kärjen musteeseen.
PoistaMinulla ei vielä kirjaa ole, mutta ehdin kyllä mukaan.
Niin siis mikis, kauniin sitaatin olet valinnut tänne. Liikuttaa minuakin tuommoinen.
PoistaMutta aina minun täytyy vähän naputtaa, nähtävästi. Tuo sinänsä kaunis ja äärettömän murheellinen kuva "voittaa kuolema kuolemalla" on lohduton! Miten se voi olla voitto?
Luen eli ts. käsitän asian hieman toisin.
PoistaIsä rakastaa tytärtää niin ehdoitta että on valmis hylkäämään periaatteensa (= ateisminsa) jotta pystyisi ”olemaan pyytämättä häntä takaisin”. Ja siis miksi? Siksi että hänen pyyntönsä olisi karhunpalvelus tyttärelle, joka on ”voittanut sen mikä ihmisen elämässä on vaikeinta, kuoleman”. Jos isän itsekäs toive toteututuisi, tyttären pitäisi kohdata tuo Kauhu uudestaan... minkä hän on jo kerran kohdannut, ja ”voittanut”.
Mielestäni tässä kuolemaa ei ihannoida vaan nimenomaan peljätään.
Tiesittekö, että Suomen kuningaskunta on aikoinaan hallinnut koko Skandinaviaa ja ruotsalaiset ja heidän suomalaiset lakeijansa ovat pimittäneet tiedon meiltä mitätöidäkseen suomalaisuutta.
VastaaPoistaJuu, minäkään en tiennyt.
Ei tuossa mitään ainutlaatuista ole. Samanlaista vaihtoehtohistorian tekoa esiintyy myös esim. Unkarissa.
Sielläkin osa uskoo, vaihtoehtoiseen historiaan, joka on jotenkin loisteliaampaa. Ja samalla tavalla joku ulkopuolinen taho on muka riistänyt oikean tiedon unkarilaisilta.
Se mihin poliittiseen suuntaukseen tällainen liittyy on helppo arvata.
Samuli
No, en minä ainakaan ole tiennyt! Ja jos joku tuommoista pajunköyttä meikäläiselle koettaisi syöttää, joutuisi syömään köytensä itse.
PoistaSen tiedän, että Suomessa on ollut kuniongaskuntahanke sisällissodan jälkeen vuonna 1918. Taisi olla kuningaskin jo katsottuna.
Missäs tämmöinen mätäkuun juttu on esitetty? Viittaat ehkä persuihin? RKP tuntenee historiansa.
Siellä sun täällä blogeissa ja Facebookissa näitä pulpahtelee. Ihan hörhöjuttujahan nämä ovat, mutta on niillä oma yleisönsä, osa jopa uskoo jutut.
PoistaSamuli
Voin kyllä kuvitella että joku voi uskoa noihin juttuihin.
PoistaKun ihminen ei lue mitään, ei tunne historiaansa saati ihmisen juuria, ei seuraa yhteiskunnan ilmiöitä eikä tapahtumia tarpeeksi laajasti, ihmiseen jää henkinen tyhjiö, joka täyttyy sopivan tilaisuuden tullen jollakin huuhaalla tai fundamentalistisella uskonnolla tai aatteella.
Kun se koulunkäynti ja opiskelu olisi niin tärkeää jokaisen nuoren kohdalla! Ilmaisen koulutuksen maassa ei saisi olla näin runsaasti kuin meillä on kouluttamattomia suoraan peruskoulun varaan jättäytyneitä nuoria.
Huomaan vaikuttavani nutturaniskaiselta vanhapiikaopettajalta, jolla on luterilainen näkemys asioihin. Voi olla että olenkin, paitsi, että voisin hyvin olla myös hindu, joka palvoo lehmää ja kulkee kadulla lakaisten varsiluudalla hyönteiset jalkojensa alta.
PoistaKieli kertoo kirjoittajansa ajatusmaailmasta. Peruskoulun varaan jättäytyneitä nuoria ei ole vaan nuoria joiden koulutuspolut ja oppilaitosten opetus leikattu olemattomiin.
PoistaAjatus, jonka esitit, ehkä huomaamattasi tai sitten tietoisesti, on järjetön. Ikäänkuin teini-ikäinen olisi valinnut tietoisesti "jättäytymisen". Oletat, että senikäisellä on edellytyksiä ikänsä ja kehitystasonsa puolesta tehdä ylipäätään tämänkaltainen valinta.
Henkinen tyhjiö on tyhmiö, joka syntyy ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Tätä tyhmyyttä viljelevät eniten aikuiset, joiden käsitys yhteiskunnasta muodostuu iltapäivälehdistön lööpeistä ja hölmöistä somekohuista. He myös suivaantuvat taidemuseon huomaavaisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen kanssa mikä on totta ja mitä on oikeasti tapahtunut.
Noin nelivuotias lapsi osaa jo erottaa kuvitelman todesta, mutta monet aikuiset eivät enää osaa erottaa omia kuvitelmiaan reaalitodellisuudesta. Osaa pitää niitä erillään.
Anonyymi, tunnetko varmaan juuri peruskoulusta päässeitä nuoria ja heidän maailmaansa? Onko sinulla kosketuspintaa heihin, vaan puhutko nyt samansuuntaista koulutuksen leikkaus -jargonia, jota nykyilmasto on pullollaan? Siihen onkin hyvä vedota, kun löytyy jokin koulutuksellinen epäkohta. Mikään ei ole ihmisen itsensä vika - yhteiskunta on hyvä syntipukki ja varsinkin nykyhallitus.
PoistaSe on totta, että leikattu on ja rutosti, niin nyt kuin kymmenen vuotta sitten jo. Olen elämäntyöni tehnyt nimenomaan peruskoulusta koulutukseen tulleiden parissa, ja minulla on edelleen eläviä yhteyksiä koulumaailmaan. Kosketuspintaa siis löytyy, ja tietoa suoraan kentältä.
On oikeasti nuoria, jotka jättäytyvät koulutuksen ulkopuolelle, vaikka sitä on runsaasti tarjolla. Jokaiselle halukkaalle löytyisi koulutuspaikka, jos hän tahtoo ja toimii tahtonsa mukaisesti. Koulutuspaikoista huolimatta osa nuorista menee suoraan hanttihommiin, jonne jämähtää epämääräiseksi ajaksi. On kiva kun on omaa rahaa. Sitten tulee lähtö paikasta, ja toinen hanttihomma aukenee. Kunnes taas lähtöpassit ja - kortistoon, ehkä pakkokursseille. Monella lisäksi opiskelut jäävät kesken, ja siinä ollaan siiten jatkuvassa hanttihomma - työttömyyskierteessä.
SAK:n viime vuonna teettämän tilaston mukaan yli 600 000 työikäistä suomalaista, useampi kuin joka kymmenes, on suorittanut vain perusasteen koulutuksen. 20–29-vuotiaista peruskoulupohjalta ponnistaa noin joka viides. Osa heistä on kokonaan sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella, vuoden 2015 lopulla 16–29-vuotiaista noin 9 000 eli vajaat seitsemän prosenttia.
Kyseessä olevilla nuorilla on todettu vajetta ja haluttomuutta hakeutua koulutukseen, mikä asia ei tietenkään ole yksiselitteinen. Pässinlihaa kuitenkin on se, että nuoret totisesti saavat koulusta kaiken sen kannustuksen, tuen ja tiedon, minkä tarvitsevat koulutukseen hakeutumista varten. Koulu ei voi kuitenkaan kantaa nuorta koulutukseen, ellei tämä itse sinne halua.
Olen sitä mieltä, että peruskoulun jälkeinen toinen aste tulisi säätää pakolliseksi kaikille, ihan kaikille. Kolmas aste eli yliopisto olisi sitten vapaaehtoinen.
PoistaMilloinka olet olet viimeksi ollut opettajana? Taitaa olla useampi vuosi sitten? Kymmenen viime vuoden koulutusleikkaukset ovat tehneet pahaa jälkeä. Jokaisella asteella alkaen varhaiskasvatuksesta. Seuraukset näkyvät jo, pitkäaikaiset seuraukset seuraavat vielä vuosia.
PoistaTietosi kertovat menneistä ajoista, eivät nykypäivästä. Tämän päivän todellisuudesta.
Lapset ja nuoret eivät ole valinneet vaan erinomaisen huonot poliittiset päättäjät, jotka ovat toteuttaneet järkyttävän suuruisia leikkauksia.
Tiedot ovat tämän päivän kentältä. Perheenjäsen on parastaikaa virassa helsinkiläisessä koulussa.
PoistaEnsimmäiset leikkaukset olivat itselläni ryhmäkokojen suurentamiset, lomarahaleikkaukset, tukituntien poistamiset, lähiopetuksen raju vähentäminen, nämä demari-kepuvetoisten hallitusten aikana, jne., en edes muista kaikkia.
On älyllisesti epärehellistä panna pää pensaasern ja syyttää vain nykyhallitusta ja yhteiskuntaa. Kyllä kouluttautumattomuuden syyt ovat juuriltaan syvemmällä kuin vain Sipilässä.
Ja muuten, nuo tiedot ovat siis viime vuodelta, 2017, SAK:n tilastosta.
PoistaEi se Sipilän vika ole. Onko yht'äkkiä alkanut syntyä geneettisesti huonompia poikalapsia kuin ennen. Jos ihmisellä on vapaa tahto ja kaikilla on samat mahdollisuudet koulutukseen, niin nykypoikien täytyy olla keskimäärin huonompaa ainesta kuin 70-luvulla, jolloin oli jo kaikilla samat mahdollisuudet koulutukseen.
PoistaJa 70-luvulla pojat pärjäsivät hyvin.
Nykyään poikia syrjäytyy enemmän.
Onko poikien ympäristössä ja kasvatuksessa tapahtunut jotain sitten 70-luvun?
Siitä olen varma, että vähänkin ongelmainen, sosiaalisesti kömpelö poika putoaa lähes takuuvarmasti virtuaali-ja pelimaailmaan.
Tiedän useita tapauksia jotka ovat päätyneet huonosti. Opiskelut ovat jääneet ja huonosti menee muutenkin.
Vaikea sanoa onko virtuaali sinänsä syy vai helppo pakopaikka, jollaista ennen ei ollut.
Samuli
Ajan henki on mielestäni muuttunut. 70-luvulla ja ennenkin oli henki päällä: sotasukupolvivanhempien lapset oli tungettu innolla oppikouluun, niin köyhät kuin rikkaatkin, hankkimaan parempaa tulevaisuutta kuin puutteenalaisilla vanhemmilla.
PoistaOppikoulusta päästyä aukenivat yliopistojen ovet mökinmaijankin pojalle, lainaa sai ja koulutus nähtiin ovena toimeentuloon.
Nykyään se toimeentulo järjestyy ilman ponnistelujakin. Yhteiskunta huolehtii, jos itse ei kykene.
Tämä on se muutos - enää ei ole pakko. Vain yritteliäimmät satsaavat koulunkäyntiin.
Osuva oli se jonkun alussa esittämä huomio, että ahdasmielisyyttä on tämänlainen sensuuri ja sen vaatiminen. Veikkaisin, että tämän aloitteen tässä asiassa on hyvinkin voinut tai voisi kuvitella, että olisi voinut tehdä joku nuorehko (hispteri)ihminen, joku joka ei suin surminkaan itseään mieltäisi ahdasmieliseksi vaan suvaitsevaiseksi, mutta niin ne asiat on hassuja. Osa hyvin nuoristakin ihmisistä tosiaan ratsastaa tällaisella pinnallisen tason "suvaitsevaisuudella" ollen tosiasiassa aika nurkkakuntaista sakkia.
VastaaPoistaJA kun nykyään puhutaan ja paheksutaan kulttuurista omimista, eikö se sitten ole tietyllä tapaa kulttuurista omimista, että valkoihoinen ihminen mielensäpahoittaen tai mielensäpahoittamista ennakoiden pyytää tai vaatii N-sanan esiintymisen kieltämisen tässä yhteydessä, reagoi tummaihoisen puolesta? Koska niinhän todnäk on käynyt, tai voi hyvin kuvitella käyneen.
N-sanan käyttö sinänsä on ihan perustellusti paheksuttavaa, mutta eihän sitä tässä tapauksessa ole varsinaisesti käytetty nykyajassa vaan se on esiintynyt historiallisen maalauksen yhteydessä. Mikäli tällainen esiintyminenkin kielletään niin kulttuurin (ei oman, vaan kulttuurin yleensä) arvostus on kyllä rappiolla.
Minua kiinnostaisi kyllä kuulla jonkun suomalaisen värillisen, tummaihoisen (saakohan tuota sanaa enäää käyttää) ihmisen mielipide kyseisen maalauksen kohdalla tästä asiasta.
Onko tuo teidän huck finn lukupiirinne suljettu vai saako siihen osallistua aiemmin mukana olematonkin? Minulla on kirja ollut luvussa äskettäin ja voisin uudestaankin sitä katsoa.
Tosia sanoja, MM, ilo lukea tämmöistä havainnointia, jossa on järki ja historiantaju sopusoinnussa.
VastaaPoistaItseäni tuo nykyinen esille putkahteleva historiantajun puute ja sen myötä kulkeva näköalattomuus, lyhytnäköisyys, mietityttää kovastikin.
Tosiaan, mikä on se sopivin sana nykyään, jos on tarve puhua ihmisistä ihonvärin perusteella - joskus on. Mitä sanaa silloin käyttää. Viime aikoina on eri puolilla vilahdellut sana "ruskea", mutta jotenkin aistin sen kettuiluksi siitä, kun mustakaan ei ole oikein sopiva. Eikä värillinen. Tummaihoinen, voiko sitä käyttää?
Vai meneekö se niin, että kaikenlainen ihonväritysnimitys on tarpeetonta/ kiellettyä? Pitää puhua vain ihmisistä? Etninen profilointikin on kiellettyä. Samoin tyttö ja poika -jako on sopimaton koulussa. Kaikki tämmöinen mielenpahoitus johtaa kiertoilmaisuihin, koska ne asiat ovat kuitenkin olemassa.
Einespiirin lukupiiri on avoin kaikille, ja kovasti sinne odotetaan uusia kommentoijia, ja samaten kirjaesittelyn kirjoittajille foorumi on täysin avoin! Sinne vaan on sattumoisin osunut tämän blogin kommentoijia kantavaksi voimaksi, mistä tietysti heille suuri kiitos.Tervetuloa ilomielin, MM.
Mukavaa kun tulee osallistujia . Minulla menee kirjoitukseen ehkä pari viikkoa, kun täytyy hankkia elantoa .
VastaaPoistaHyvä, panen kirjan kuitenkin jo seinäpalkkiin, kunhan kirjaudun Einesbaariin.
VastaaPoistaItsekin haen kirjan kirjastosta vasta huomenna tai maanantaina. Jännä nähdä, mitä suomennoksia on tarjolla. Teet kun sinulle sopii.
Hei, k.o. kirja kannattaa tosian lukea.
VastaaPoistaVinkki: kun itse en viitsi (ole mahdollista tällä hetkellä) käydä kirjastossa, etsin sitä netistä ja löytyihän se!
ELISA kirjasta sen voi ostaa, hinta 00.00 e eli sen voi ladata koneelleen ilmaiseksi koska se on vanha klassikko. Pitää vain kirjautua asiakkaaksi, niin hups! Kirja on sinulla e-kirjana. Se on sinulla pysyvästi. Suomenkielellä.
Minä sen äsken latasin iPadiini. Luin eka luvun ja mielleen tuli Mikis. Se on samaan tyyliin kirjoitettu. Elävästi ja hauskasti. Ilmeisesti Mark ja Mikis ovat sielunveljiä!
Liisu, kiitos vinkistä! Kävin jo koettamassa! Elisa-kirjamyymälä on vaan jotenkin alhaalla nyt, se ei anna tilata, vaikka on sisäänkirjautunut. Pari päivää sitten kaikki toimi moitteettomasti. Koetan myöhemmin uudelleen.
VastaaPoistaMutta siis siellä on ladattavissa muutakin klassikkokirjallisuutta ilmaiseksi.
Iines, on siellä aika paljon ilmaisia klassikkoja, mutta ilmaisia e-kirjoja saa muualtakin, en muista nyt paikkoja, mutta googlettamalla niitä löytyy.
PoistaKun vertasin tuolla ylempänä Mikiksen ja Mark Twainin kirjoitustyyliä, parempi sana kuvaamaan niitä on rentous. Molemmat kirjoittavat vaivattoman ja rennon tuntuisesti. Lisäksi heillä molemmilla on lukija tähtäimessä ja häntä ei unohdeta. Voisi ajatella, että Mikis on piilevä lahjakkuus, tekee tänne välillä pitkiäkin juttuja, jos innostuu. Yleensä ottaen kyllä ihmiset täällä kommentti puolella osaavat hyvin tuoda ajatuksiaan esille. Niitä on mukava lukea. Sinun itsesi esseet tuolla alussa, antavat vauhtia ajatuksille, jotka pian lentävät ilmassa. Ne kertovat ihmisyydestä, jota kantavat myös sisällään. Sen takia varmaan niitä on mukava lukea.
Liisu, mikis on herran lahja meille bloggaaville sinisukille. Rento kirjoittaminen on semmoinen taito, joka harvalla on! Ja vielä tuo lukijalle suuntaaminen, nam!
PoistaMuuten, äänikirjojakin olen ajatellut joskus kokeilla, mutta toistaiseksi se on jäänyt. Pääasia on aina tietty kirja, jota haen, ja jos sen välttämättä haluan, muoto on se ja sama. Mieluiten kuitenkin paperikirja, koska sitä on helpoin selata ja se on avoin kokonaisuus, ja lisäksi se on ergonomisesti ihmiselle armollisin.
PS Äänikirjoissa pelkään sitä, että huomaisin liikaa ääneenlukijan. Hänen pitäisi osata häivyttää itsensä täysin taka-alalle. Hänellä ei saisi olla sanojen outoja painotuksia tai ”esittämistä”, ehkä ei edes eläytymistä, sillä kaikki tuo syö kuulijan omaa eläytymistä. Äänikirjan lukeminen on minusta vaativampaa kuin estradilla näytteleminen.
PoistaRiku Riemu on iso-kynä Dave Lindholm fani. Joskus - kun en itse ollut ko. kaverin lauluja kuunnellut - ihmettelin, että miksi. Nyt löysin tällaisen
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo
enkä enää ihmettele.
Ps. Piti sanoa tämä tähän vaikka tämä ei millään lailla liity tämänpäivän epistolaan. Kunhan kuuntelin.
Muistelen jostain lukeneeni, että kun Lindholm esitteli tuolloin viimeisiä tuotoksiaan kaverillensa, Albert Järvinen-vainaalle, tämä puuskahti: "Onks susta tullu joku saatanan Sibelius!"
PoistaPaul McCartney kertoi juuri jossain haastattelussa, että Jumala ilmestyi hänelle jonkun takavuosien hallusinogeenin käyttämisen yhteydessä. Toinen narkki oli kokenut saman . Ihailin kuinka McCartney ei pelkkää vaatimattomuuttaan paljastanut Jumalan ilmestyneen hänelle kysyäkseen neuvoa parissa pikkujutussa ja saadakseen Paulin nimmarin Beatlesin Sgt.Pepperin kanteen.
PoistaLiisu, kiitos vinkistä! Kävin jo koettamassa!
VastaaPoista(plagiaatti)
Luin samalla tuon Huckleberry Finnin ensiluvun lyhyen pätkän... ja kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan, se mielestäni on kökköä kieltä. Tyko Hagmanin suomennus vuodelta 1904 ei oikein istu eikä kipinöi. Suosittelisin jotain toista suomennosta.
Minulla on ikäviä kokemuksia suomennoksista. On ollut jätettävä jokin kuulu klassikkokin kesken kun ei ole kertakaikkiaan kestänyt lukea sitä suomea mitä suomentaja on tehnyt. Ja myöhemmin kun on lukenut saman kirjan jonkun toisen suomentamana, on vasta tajunnut miksi tämä on niin kehuttu kirja! - Ns. kaunokirjallisuuden suomentaminen on hyvin vaativaa, sillä ei ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa. Teknisten laitteiden käyttohjeet yms. käännetään, ja hyvä niin, sillä jos niihin suomentaja alkaa runoilla jotain ylimääräistä, saattaa koneen käyttäjäparka saada vaikka sähkötällin!
Runojen suomentaminen taas usein vaatii sitä että suomentaja panee välillä omiaan, on pakko panna, kun runot yl. on niin monimerkityksellisiä jo alkuperäiselläkin kielellä. Ettei niistä selvää saa edes Erkki. - Sanoo mikis, joka muita kieliä kuin suomea ei hallitse.
Tässä suomennusnäyte Tyko Hagmanilta alkulehdeltä:"Kaikki ne, jotka tästä kertomuksesta tahtovat
Poistanuuskia jotain aihetta, tulevat haastetuiksi käräjiin;
kaikki ne, jotka tahtovat nuuskia siitä jotain
moraalia, tulevat ajetuiksi maanpakoon; kaikki ne,
jotka tahtovat nuuskia siitä jotain juonta, tulevat
ammutuiksi.
Tekijän käskystä:
George Washington Grangerford,
tykistön upseeri."
Verratkaapa tätä Yrjö Kivimiehen vastaavaan käännökseen Rikun kommentissa 30.8. klo 18.34.
Tuo on siis kirjan esipuhe!
PoistaMinulla on varmaan Laineen suomentama & turkulaistama Huck jopa kirjahyllyssäni, mutta voisihan sen lukea uudelleen ihan uutenakin yrityksenä.
PoistaMuuten yhdyn hartain mielin Mikiksen mielipiteeseen suomentamisesta ja kääntämisestä, mutta huomautan mitä kohteliaimmin, että myös käyttöohjeiden kääntäminen on vaativaa.
Vai olenko ainoa, joka on lukenut jonkin vimpaimen käyttöohjetta, josta ei ymmärrä yhtään mitään? Eikä syynä ole asian vaikeus, vaan käännöksen surkeus.
Toki itsekin muutamia käyttöohjeita kääntäneenä tiedän, että usein vika on jo alkutekstissä. Aika usein olenkin joutunut ottamaan itse selvää miten jokin juttu oikeasti toimii ja kertonut sen sitten lyhyesti ja ytimekkäästi alkutekstistä välittämättä.
Runoista olen sitä mieltä, ettei niitä voi edes kääntää. Ajatuksia voi välittää, mutta harvoin samassa muodossa kuin alkuperäisessä runossa.
Olen juuri menossa kirjastoon kysymään, mitä suomennoksia heillä tästä teoksesta on. Nyt istun kannonnokassa huilaamassa kuvausretkelläni. (Missä kaikki linnut ovat, kun on niin hiljaista?)
PoistaNimittäin kirjaston netistä huomasin kauhukseni, että siellä on tämän Tyko Hagmanin viime vuosisadan alun suomennoksen lisäksi vain jokin toinen viime vuosisadan alun naiskääntäjän suomennos! Lainetta jahtaan, ja aion esittää kauhistunutta, jos sitä ei todellakaan ole.
Olen minäkin lukenut sellaisia toisesta kielestä käännettyjä käyttöohjeita, Tapsa, ettei se suomenkieli muistuta edes kaukaisesti mordvaa, marai, permia tai ugria, vaikka pitäisi olla ehtaa soomea. Mutta kun ei ole, on tod. näk. Google etanolipäissään kääntänyt?
PoistaRunoja tosiaan ei voi kääntää. Joku lahjakas runoilija voi niitä omalle kielelleen "suomentaa" kun pistää osan omiaan, puolet petäjäistä, ja loput alkuperäisestä. Ja sekoittaa SHAMP SHAM SSSHHAM. Ja katsoo kaukoputkella Kuuta. (Oi Luna, oi Luna...)
Iineksen esiinnostamt esimerkki Hagman/Kivimies kertoo koruttomin sanoin mistä on kyse. Toinen on vanhentunut K(v)äännös, sen sanat eivät enää elä. Kivimiehen suomennos soljuu kuin asiaproosa. Haluaisin todella saada käteeni tuon Juhani Lindholmin version. Mutta saattaa olla vaikeaa, paitsi jos ostaa. Koska vähän minua vastakarvaan ottaa se että Jim neekeri puhuu turkkulaisittan... että se sillain säkättäisi? Sopisi paljon paremmin että puhuisi lounaishämäläisittäin, se on rumempi ja hitaampi murre. Mutta Jarkko Laine kun ei hämäläsimurteita hallinnut. (Tiedän, koska kerran melkein juttelin hänen kanssaan!)
Ps. Mitä tarkoittaa "melkein juttelin..." Se tarkoittaa sitä, että minulla aikoinani oli paljon turkulaisia ystäviä. Itse Jarkkoa en koskaan tavannut mutta nämä ystäväni kyllä kertoivat hänestä paljon. Paljon. Joskus jopa enemmän kuin ehkä olisi ollut tarpeeksi. Eli... siinä mielessä siis.
" ... (Missä kaikki linnut ovat, kun on niin hiljaista?) ..."
PoistaLinnut ovat Iineksen rivitaloasunnon terassilla. Ne huilaavat välillä kans kun eivät jaksa koko päivää lennellä itikoitten perässä tai juosta matojen jäljissä. (hu-huh)
Haa, bingo! Kirjastoreissun tulos oli napakymppi!
PoistaKirjastossa tosiaan oli vain se Tyko Hagmanin suomennos + Rikun käyttämä Yrjö Kiviniemen käännös. Vaan kirjastohoitaja suipisti suutaan ja kaivoi minulle takahuoneen tiskin alta lämpimäisiä, juuri tulleen kirjaston ainoan kappaleen Juhani Lindholmin kääntämää Huckleberryä! Sain sen siis tuoreeltaan, ja otin myös Kiviniemen suomennoksen, ja pantiinpa vielä tilaus naapurikunnan kirjastosta Jarkko Laineen suomennoksestakin. Ettäs tiedätte kadehtia.
Ehkä Tyko Hagmanin kieli ei ole tässä paras valinta, mutta sen ajan kieli oli kaunista, paljon kauniimpaa kuin tämä nykyinen pilkunpanijoiden muovaama virastokieli. Suomen kielestä on tehty muovinen, Itämerelle isoja muovilauttoja aiheuttava.
PoistaVoi voi voi voi voi voi kun minä kadehdin nyt. Ni mahrottoma kuimpal ikänäs. Kummottis ny. Ja tiärävvaik mä friskaannu ku kaffet ota.
PoistaEmmää muista miten Hemmi-täti puhui? Niitä nyansseja. Mutta sanoi joskus et Niimpalhiano ja toisinaan taas et Niimpalkauhia! Meikäläistä vorssalaista rupes syrämen kyllyyrestä naurattaa, nii varmaan o kyä! (Kyä. E. O. Si. Jaa. Juu. Nii. Tiässi. Ei maar. Älä ny. Panny. Pa nyssi olle.)
Turkulainen ns. anekdootti. Eli vitsi.
"Johtaja Niämisel ol tehty uus vaatekaappi ja hiano tuliki. Sit rouva alko ihmettelemä, ku kaapi ovi aukes ain, ku linjapiili jyristel ohitte. Rouva käski puusepä ovee korjama, mut tää ei löytäny siit mittä vikka. Lopult hää päättel mennä kaapi sisäl kattoma mitä tapahtu, ku linjapiili ohitta Niämise talo.
Samas tul johtaja Niämine ite kottisas. Komero ove avatessas hää hämmästy ku kaapis seisso puuseppä.
- Mitä ihmet sää siäl tees?
- Es sää kyl usko, mut mää orota linjapiili."
Meikäläinen sai sätkyn jo Tykon alkua tavaillessani. Sen sijaan Lindholm lupaa hyvää.
PoistaVaan aion tehdä niin, että luen sitä Kiviniemen väännöstä ja kun kohtaan neekeri-sanan tahikka muun tähän suvaitsevaan aikaan sopimattoman ajatuksen, katson, miten Lindholm on sen käsitellyt. Suurin piirtein näin, vaan voi toki olla että luenkin muulla tavalla.
Ma arvaan, ettei se suuta suipistanut kirjastoneito (?) ollut se taannoinen synkeä tummakulmainen kauhistus? Tai sitten katumuksesi kirjantuhoamisesta on kiittäen hyväksytty.
PoistaLuin tuon äskeisen vasta äsken. Ja voi vittu kun se naurattaa mua! Se on ihan anarkistinen juttu! Siis jos minä esim. menisin Tarjan luo ja sen kaapissa - kun kaapinoven ensin aukaisisin - seisoisi ukko joka sanoisi "minä odotan täällä linja-autoa"... niin kyllä minä ihmettelisin. En varmasti osaisi muuta kuin ihmetellä???
PoistaTurkulainen kaappihuumori naurattaa makeasti.
PoistaMiksei muuten televisioon saada enää mitään tällaista oikeasti hauskaa ja naurettavaa huumoriviihdettä? Pelkkää tositeeveetä, huutamistta, kiljumista, kiirettä, hösöttämistä, tyoperiä temppuja ja idioottimaista jaarittelua. Missä on huumori? Väitän, että se on kadonnut ruudusta. Kysyy nimimerkki Ei paljon naurata.
Äsch, menivät muidenkin kuin omat kommenttini päällekkäin. No, niinhän ne pakkaa. Meneen. Kuin köyryselkäiset kissat... vai mitä, Mankemang? Sa säkin jotain. (Eikun sinä Mankemang olet viimeaikoin ollut väldigt roligt. Därför.)
PoistaTapsa, ei ollut se tummakulma, joka otti vastaan CD-levyn, jolle oli kaatunut viiniä, ja joka siis käräytti minut hyllyrivien välistä. Että mitä levylle on tapahtunut, kun se ei pelaa.
PoistaTämä oli uudempi kirjastonhoitaja, myös kylläkin tumma, mutta kulmat olivat kapeat. Edellisellä oli Leonid Brezhnev -malliset.
Julmahuvissa tämmöistä anarkistista... en minä löydä termistöstäni parempaa sanaa... huumoria on. (Tosin on paljon myös tyhjänpäiväisyyksiä. Ja lässytystä.) Saman porukan Ihmebandusta pidin vielä vartinverran enemmän. Mutta kaikkein eniten diggasin Ryhmäteatterilaisten Tabu-jutuista. Ne oli siihenaikaan aivan vallankumouksellisia, MTV:n tuotantopäällikkö oli (mielenhäirössään?) erehtynyt antaa luvan että "saatte tehdä mitä lystäätte. kun ette kauheesti kiroile ettekä pilkkaa Isänmaata". No, eivät kiroilleet eivätkä pilkanneet, ainakaan kauheesti, mutta muuten olivat ihka täysiä kotikutoisia montypythoneita.
PoistaJuu juu, tästäkin on siis jo aikaa? taitaa olla kohta 100 vuotta. Tai enemmän.
Juuri tällaista tähän aikaan istuvaa Julmahuvi - Tabu-linjaa voisi jotakin olla , ja sitten ihan puhdasta viatonta komiikkaa.
PoistaAijai, miten makeita sketsin aiheita nykyinen kulttuuri-ilmapiirikin tarjoaisi!
Mikä sen naurun tappoi? Tämä on oikeasti kiinostava kysymys. Milloin naurusta tuli tyhmää?
tässä katsojaa ei aliarvioida. ehkä korkeintaan yliarvioidaan
PoistaKuvanlaatu on tosisurkea. Ja ne sketsit joita pidän Tabun parhampina, niitä on monta, niitä ei you tubesta löydy.
Anonyymi mainitsi muinaisen Suomen kuningaskunnan, josta nuoriso (säännöllisin väliajoin) kovasti innostuu.
VastaaPoistaAsiassahan on kyllä hieman perääkin, nimittäin sillä tavalla, että vanhoissa skandinaavisissa saagoissa jopa nimetään suomalaisia kuninkaita. Tunnetaan niitä muistakin lähteistä, mm. talonpoikaiskapinoista.
Selitys piilee siinä, että suomen sana "kuningas" (joka on syväpakastettu laina muinaisgermaanisesta sanasta), tarkoitti ammoisia aikoina lähinnä kyläpäällikköä tai maakunnallisen sotajoukon johtajaa. Eräässä vanhassa lähteessä tuhannen vuoden takaa mainitaan erään tällaisen joukon kooksi 300 miestä.
Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissakin ajanlaskun alkupuolen kuninkaat olivat lähinnä maakunnallisia päälliköitä melkeinpä Kustaa Vaasaan asti.
Mielenkiintoista, sillä näistä historian asioista ei ole hirveästi tietoa jaettu kouluissa eikä oikein yliopistossakaan!
PoistaSekin vielä, että meidän muka pitäisi unohtaa suomen kieli kokonaan ja joidenkin piirien mielestä tulisi julistaa englannin kieli maamme viralliseksi kieleksi. Vaikka meillä on näin rikas historia ja yhteyksiä mm. skandinaavien kanssa.
Tuo vielä, että sana "Cuningas" on tosiaan mitä ilmeisimmin tarkoittanut paitsi mahtimiestä, paikallisen vallan käyttäjää, myös erisnimeä, eli se on ollut joissain tapauksissa myös miehen nimi.
Kyllä 70-80-luvulla koulun historiassa kerrottiin yhteyksistä skandinaavien kanssa.
PoistaMuistatko, missä historiankirjassa? Olisi kiinnostavaa lukea silloin esitellyistä skandinaavisista saagoista - viittaan mm. Eddaan.
PoistaVilli Suomen historia: Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin
Poista- Inkeri Koskinen
Kirja sopinee niille, joilla riittää uskoa epätieteellisen historian, kielen ja kansojen alkuperän olemassaoloon ja tutkimukseen.
PoistaSen sijaan varsinaiseen tieteeseen se ei käsitykseni mukaan tuo mitään uutta.
Mutta varmaan hyvä lisä populaariseen keskusteluun ym. aiheista.
En muista kirjaa, mutta kyllä kaupankäynnistä ja kahinoista viikinkien kanssa kerrottiin.
PoistaTästä nyt olen täysin pläkki.
Sitä en muista kuinka tarkkaan skandinaavien saagoista kerrottiin suomalaisten heimojen osalta.
Siis uskotko, että meiltä olisi koulussa tarkoituksellisesti pimitetty jotain viikinkiajan historiasta?
Mikä sellaiseen olisi syynä.
Ja miten suomen ja englannin kielet tähän liittyvät?
Samuli
PoistaEn usko mihinkään pimityksiin, sillä sellaisessa toiminnassa on mukana toiminnallinen suunnitelma. Yleensä kulloinkin toimitaan vain ajan hengen mukaisesti vailla varsinaisia strategioita.
Haluan tässä viitata ehkä kommenttiisi 31.5. klo 13.15, jossa mainitset tuon kuningaskunta-ajattelun olevan jollakin puolueella poliittiseen agendaan kuuluvaa. Itse en ole tällaisesta tietoinen. Jos sellaista on, se on mielestäni pelkkää retoriikkaa, ei varmaan tosissaan esitetty. Voisi kuvata kenties aateideologian ihanteita, kuten menneinä vuosikymmeninä Leninin ja Stalinin palvonta.
Tarkoitan kommenttiasi 31.8. klo 13.15.
PoistaEräs kommellus etenkin jäi mieleen tuolta Narvan matkalta. Se oli vähän hassunkurinen. Taustaksi sen verran että meillä oli nälkä, oltu syöty koko päivänä ja oli jo myöhäinen ilta kun taksi ajoi meidät Inger-hotellin eteen.
VastaaPoista"Taksi vei meidät hienon hotellin eteen. Marssimme paraatiportaita sisälle. Nykäisin Tarjaa vielä vaivihkaa hihasta ja kuiskasin hänelle ”tämä on hieno ravintola, ja vitun kallis, mutta ei välitetä siitä, kyllä se silti meille kelpaa”. Ja oli siellä upeat kulissit, aula marmoria ja mitä lie punagraniittia, ja takaviistossa hiippaili shakettipukuisia lakeijoja. Kuin inkkareita ikään. Ennenkun kun ehdimme pramean aulan keskelle, meitä kohti asteli kimaltelevassa leningissään läikehtivä vanha, vanha täti ja kahmaisi meidän syleilyynsä... Hitsi, että ihmettelin. Että miksi. Koska tätä en ollut osannut odottaa. Ja tuo täti, jonka vieressä oli toinen vähän nuorempi täti, ikään kuin kaasona, alkoi pulputtaa meille loppumattomasti suloista ja tihkuvaa venäjää. Muuta en siitä puheesta ymmärtänyt paitsi sen että hän oli tavattoman iloinen että pääsimme tulemaan. Tästä minä olin jo niin Hämmästynyt että Hyvä ettei pissit tullut housuihini. Ja vielä enemmän suuni loksahti auki kun näin naisten takana olevan pöydän: se oli täynnä piripintaisia shampanjalaseja. Ei voi olla totta, ajattelin. Silloin sille rouvalle hädissäni sanoin että ”niet ponimai”. Koska se on ainoa lause mitä venäjäksi osaan. (Tai oikeastaan osaan toisenkin lauseen, se on ”rukhi ver”, mutta ajattelin että se nyt tähän ei kerta kaikkiaan sovi. Piru vieköön.) Ei se eukko silti minua niin vähällä päästänyt, entistä kiihkeämmin halasi minua ja pussasi poskiani. Minun piti ikään kuin repiä itseni siitä tilanteesta irti, kuin päykä hämähäkkiverkosta, ja otin Tarjaa – joka oli jäänyt viattomaksi sivustakatsojaksi - kädestä ja kiirehdimme kip kap rappusia alas ja ulos. Taakseni en uskaltanut edes vilkaista, että ihmettelivätkö rouvat, mihin hyö lähtivät – tommosella kiiruulla, ja jos, niin miksi?
Jälkeen päin ajattelin, kun odotin taksia taksiasemalla, että ”rouva vietti syntymäpäiviään ja luuli meitä joksikin kaukaisiksi sukulaisiksi ja...jne...”
Mutta miten hienon sketsin tästä saisikaan! Saisipas! Pistäis kato vaan nämä kuokkavieraat käymään läpi koko juhlatilaisuuden – tämä Koltan lapista kotoisin oleva juhlarouvan siskontyttären kälyn kaimanpoika (= mikis) on juhlapöydässä niin vähäpuheinen kun on niin ujo. Mutta aina kun sanotaan ”otetaas taas” (tämä tietysti venäjäksi) tämä sukulaispoikakin oppii lisää venäjää ja kippaa lasinsa pohjaan asti heti, reippaasti kuin kasakka. Ja hihkaisee: Еще водка, товарищи! Ja aina kun kerrotaan hyvä vitsi ja koko pöytäkunta räjähtää nauramaan, tämä hiljainen lappalainenkin alkaa hirveesti hohottaa. Ja kun huudetaan Eläköötä päivänsankarille, tämä kolttapoika huutaa hänkin: ”uraa, uraa, uraa!” Ja kun kihlattu vie morsiamensa tanssiin... onkohan nämä sittenkin häät? ... tämä kylmän mutta Pohjoisen rajakansan ihminen alkaa myös tanssia partnerinaan tuoli. Eikä suostu pitämään onnittelupuhetta kellekään, ei hääparille tai synttärisankarille tai Eläkkeelle päässeelle KGB:n Juhlakalulle, tai tälle mitä tässä nyt yleensä ollaan tultu juhlimaan... ei, ei, ei. Vielä kun vahvistettu miliisipatrulli kantaa hänet pois, huutaa hän ”rukhi ver, ruhki ver”...
Kyllä siitä sketsin saisi. Mielikuvitus vain rajana.
Kyllä, mainion sketsin tästä moiskauttelutapauksesta saisi! Näen sieluni silmillä nuo venäläisnaikkoset (ei sis. halv.) ja hämmentyneet turistiparat.
VastaaPoistaVaan ei, ei tämmöistä tilannekomiikkaa ruudulta näe. Kaikki on meillä niin ahdistuneen ongelmallista. Ei saa nauraa kepeästi, ei saa iloita, kun metoo, ilmastonmuutos ja rasismi.
VastaaPoistaDetaljitieto Huckleberryn suomennosten vertailusta: Noissa varhaiskäännöksissähän käytetään surutta sanaa "neekeri". Ja ilokseni myös Juhani Lindholm (v. 2018 käännös) tekee niin heti alussa. "Neekerit haettiin sisään ja ruvettiin rukoilemaan."
Jarkko Laineen suomennoksesta en vielä tiedä. Huomenna kyllä.
Loput Einesbaarin puolella.
Odottelen junaa Stadiin, junaa, joka on peruutettu jälleen kerran "teknisen vian vuoksi ".
VastaaPoistaSeuraavaa odotellessani keksin VR:lle uuden sloganin, jota saa käyttää maksutta.
"VR - valitamme matkustajille aiheuttamaamme haittaa!"
Minä odottelin iltapäivällä kuntosalille ajaessani risteyksessä asvalttikoneen väistymistä tieltäni. Useita minuutteja. Tragikoomista on, että minut oli käännyttänyt saman tien toisessa päässä oleva vesijohtotyön aitaeste: Tie poikki. Eli tie oli poikki molemmista päistä! Hölmöläisten touhuja.
VastaaPoistaKesä on iloista poteronkaivuu aikaa Suomen kaduilla. Nyt täytyy antaa VR:lle aplodit, tämä seuraava juna on toistaiseksi vain viisi minuuttia myöhässä aikataulustaan . - Älkääkä puhuko minulle mistään VR:n teettämästä tilastosonnasta.
VastaaPoistaKostin matkalippuja tarkastavalle konnarille . Äänensä hieman takelteli, kun yritti selitellä kysymääni edellisen junan pois jääntiä. Pakeni paikalta kun karjaisin gestapo-äänellä: "onneksi muutos tulee!"
VastaaPoistaTänään Askon (ei Iskun) päivänä marssin Lainakirjastoon ja etsin T-hyllyiltä Twainin "Huckleberryä". En pahus soikoon löytänyt. Muita Twainin kirjoja siellä oli vaikka kuinka. Niinpä marssin (vasen yks kaks vasen yks kaks yks) lähimmän kirjastovirkailijattaren luo. Hän oli tumma ja nätti ja hänellä oli ohuet kulmakarvat. Pyynnöstäni hän alkoi etsiä monitorilta missä Hucce luuraa..? Sanoi sitten että "on tämä täällä mutta se on lastenosastolla". Sanoin hänelle että "ei se oikeasti kuule mikään lastenkirja ole", ja kävelin lastenosastolle. Siellä oli kamalasti beibejä. Ja yksi kirjastovirkailija joka ystävällisesti hymyili minulle ohuine kulmakarvoineen. Kun selitin ongelmani, hän johdatti minut lastenosaston t-kirjain hyllylle. (Lasten puolella kirjahyllyt olivat paljon matalampia. Siksi tuo pieni t-kirjain.) Kaksi versiota siellä ko. opuksesta oli, molemmat Laineen suomentamia. Valitsin niistä toisen. Sitten sanoin sille viehkeälle ja ystävälliselle virkailijalle että "ei tämä oikeasti kuule mikään lastenkirja ole". Hän sanoi siihen että "on meillä lasten puolella Tarzanejakin." Siihen en taas osannut sanoa mitään.
VastaaPoistaNoh, pitäis vielä lukee tää. (alkaa lukea)
Arvaapas mitä, mikis. Ohutkulmainen tumma kirjastovirkailija sanoi minulle siitä Lindholmin suomennoksesta, että se on aikuisten kirja ja menee aikuisten hyllyyn! Kunhan minulta palaa.
PoistaEn malta olla sanomatta, että minun tulee tästä kirjasta mieleen Odysseus, Odysseuksen harharetket maailma merillä. Huckle vaan ajelehtii Jimin kanssa pitkin virtaa, useita virtoja. Aion palata tähän teemaan Einesbaarin puolella, koska pidän sitä nerokkaana vertauksena kirjallisuuden saralla.
Sain myös Jarkko Laineen suomennoksen tänään. En malttanut olla vilkaisematta sitä jo kirjaston aulassa. Laine näyttää vaihtaneen poikien puheen hiukan suomalaispuheiseksi, mä- ja sä- tyyliksi. Tai ehkä jopa joksikin murteeksi tai kenties slangiksi, en tiedä vielä.
Poista