Kauheimmat joululaulut

Antti Holman runokirja Kauheimmat joululaulut tarttui käteeni sattumalta, sen kummemmin valitsematta, ohut kun oli lainaamieni paksujen kirjojen rinnalla. Ajattelin, että lukaisen välipalana. Eihän mies mikään runoilija ole, Kissi Vähä-Hiilarina paremmin tunnettu Putouksen kuoliaaksinaurattaja.

Vaan runokirjasta on riittänyt enemmänkin luettavaa ja pohdiskelua, kuten jo edellisen keskustelun lopusta huomaa. Ensinnäkin Holma on pannut runonsa kirjallisuudesta ja kansanperinteestä tuttujen henkilöiden kirjoittamiksi: Reino Leino, Sirsi Sunnas Edith Södermalm, Karin Toisiks-Paraske, Kaarlo Antero Heteromies - saksalaissyntyinen kuoronjohtaja. Joukossa on myös tietysti Trad. eli traditionaalinen perinneruno, josta tässä esimerkki:

Sinulle toivoa tahtoisin
joulua oikein hyvää
mutta toivon sittenkin
rotkoa oikein syvää.
Trad.

Jokaisella runoilijalla on oma tunnistettava äänensä, ja on riemastuttavaa havaita heissä hyvinkin osuvia alkuperälähteen aineksia.  Esimerkiksi Edith Södermalm saavuttaa mainiosti Edith Södergranin tunnelmia vaikkapa tässä ristiriitaisia tunnelmia kommentoijassa herättäneessä runossa:

En pyydä mirhamia ja kultaa.
Älä suitsuta pyhää savua minun vuokseni.
En tarvitse mitään.
Helmet ja timantit säilytän silmissäni.
Katso! Yksitellen ne putoavat kämmenillesi.
Nyt sinäkin olet rikas.
Ja voit antaa minulle
muutakin
kuin sen vitun hyväntekeväisyyskaivon kehitysmaasta.
Edith Södermalm.

Kommentoija kirjoittaa näin: "Eikös tuo ko. runo ole melkoisen ristiriitainen ja narsistinen? Ensin kirjoittaja ei vaatimattomasti tarvitse mitään, sitten lahjoittaa omia kalliita kyyneleitään siksi, että saa itselleen jotakin, mitä esim. hyväntekeväisyys: kehitysmaahan lahjoitettu kaivo ei anna juuri hänelle. Mielenkiinnolla odotan miten joku toinen on runon ymmärtänyt. Edithän kärsi keuhkotaudistaan, ja saattoi joissakin runonlukijoissa herättää ajatuksia korostetusta marttyyriudesta. Mene ja tiedä, mitä Holma on ajatellut?"

Kommentoijasta poiketen näen kyyneleet kyynelinä ja surun ja kurjuuden symbolina. Runoilija pilkkaa aineettoman lahjan antajaa siinä, ettei tämä näe hätää aivan lähellään, vaan haluaa suorittaa hyväntekeväisyyttä kirjaamalla almunsa kortille eli soittamalla rumpua hyväntekemisensä edellä: katsokaa muutkin, miten hyvä olen. 

Itse olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Soitamme rumpuja tehdessämme hyvää. Raamatun ohje on hyvä: kun teette hyvää, älköön  vasen kätenne tietäköön, mitä oikea tekee. Netissäkin saa usein lukea blogeista, miten on taas tullut harjoitettua hyväntekeväisyyttä. 

Pannaanpas vielä lisää löylyä laineille. Kokoelmasta löytyy makaabereja runoja,  jotka ampuvat niin yli, että ne toimivat korniudessaan myös huvituspuolella. Allaoleva runo on koonnut yhteen  perheeseen Suomenniemen synkimmät tragediat:

PAHAA JOULUA!

Äiti laittaa partaterän puuroon manteliksi,

isä ravaa kellarissa eikä kerro miksi.

Veli kissan ruumiin on jo lahjapaketoinut,

sisko ois jo paennut, vaan eipä ole voinut.

Mummi luulee, että poliisi on meidän ukki,

takan edustalla makaa kuollut joulupukki.

Huutoa ja laukauksia kuuluu kellarista,

joulu se on aina kyllä yhtä peuhaamista.

Sirsi Sunnas

Ja nyt tulee taas lisää löylyä! Yksi ryhmä kokoelmassa ovat nimittäin erityisen roisit runot. Esimerkiksi Sirsi Sunnas ja Reino Leino käyvät keskenään runodialogin, jonkakaltaista en ole ennen kirjallisuudessa tavannut. En ole ihan varma mitä ajattelen:

DONUM SPECIALE
Sirsi Sunnakselle

Vain tämän tahdon ehdotuksellani sanoa:
On nykyjoulu pelkkää materian janoa.
Nyt viikon olen yrittänyt anteeks anoa.
En koskaan enää pyydä sulta persepanoa.
Reino Leino

Sirsin vastauksen Reinolle saatte itse lukea kirjasta, jos kiinnostaa. Itse en osaa paheksua runoa enkä vastausta, jossa korostetaan piparin merkitystä. Voisin kuvitella, että tuommoinen dialogi syntyy hyvinkin kultivoidussa ja sivistyneessä parisuhteessa. Mies ei ole ahdisteleva #metoo-tapaus, vaan kunnioittaa naisen toivetta.

Antti Holma - Kissi Vähä-Hiilari yllätti minut silläkin, että hän tuntee selvästi suomalaisen runouden helmet. Muutenkin varsin sujuvakynäinen runoilija. Kirjassa revitään joulun kulissit alas, ja jostain olen aistivani, että kulissien alta halutaan kaivaa esiin joulun  syvempiä merkityksiä - jos niitä vaikka olisi. 

(Maalaus Jan van Eyck)