Haavoittunut asema

Näyttää siltä, että valhe ja totuus -kisassa totuus voittaa, kuitenkin. Ulkoministeri Pekka Haavisto on saamassa syytteen kahdesta rikoksesta. Poliisi epäilee Haavistoa sekä virkarikoksesta että yhteistoimintavelvoitteen rikkkomisesta. Käsittääkseni syyte merkitsee ulkoministerin varmaa eroa tehtävästään. 

Tämä on oikein, kaiken esilletuodun tiedon mukaan, ja vaikka moni on puolustellut Haaviston tekoa. Ministeri muka saa käskeä alaisiaan, ja on alaisen oma vika, jos hän ei tottele. 

Kyseessähän oli kuitenkin käsittääkseni juridisesti kyseenalainen teko, laittomuus, josta Pekka Haavisto koetti vierittää mahdollisen tulevan vastuun alaisensa niskoille, jotta itse säilyisi puhtaana pulmusena. Suomalaisella älymystöllä on outo tapa pitää vähemmistöihin kuuluvaa miellyttävää ihmistä kaiken pahan yläpuolella olevana, vaikka hän tekisi silmiinpistäviä virheitä. 

Jos käy niin, että eduskunta kuitenkin päättää olla nostamatta syytettä ministeriä vastaan hallituspuolueitten äänten turvin, voidaan kysyä, onko millään totuudella enää Suomen politiikassa väliä. Ja miten voi olla tällainen kuvio, että eduskunta päättää itse tekemiensä virheitten oikeuskäsittelystä? Miten tämä on Suomessa mahdollista?

Toinen kummallinen ja kuohuttava asia tänään on uutisointi, joka tiedottaa sitä sun tätä. Suomeen on radiouutisten mukaan saapunut 49 nuorta miestä, yli 14-vuotiasta afganistanilaispoikaa. Tulijoita piti alkuun olla 25, kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevaa  lasta, ja mieluiten tyttöjä, joita Suomi toivoi. 

Ylen mukaan taas  Suomeen ja Portugaliin on siirretty yhteensä 49 lasta, suurin osa poikia, ja Migrin mukaan sitten taas tiedot eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Suomeen ei ole vielä siirretty lapsia ollenkaan. 

On vaikea uskoa, että elämme informaatioyhteiskunnassa.    Mikä tässä mättää? Onko vaikea laskea nuppilukua lentokoneeseen menijöistä? 

Ja mikä siinä siis mättää, että todennäköisesti Suomeen on tullut/ on tulossa/ tulee tulevana vuonna tuohikuussa pelkästään nuoria hyvävoimaisia miehiä, vaikka täällä odotetaan sylit avoimina paijattavia pikkuisia tyttöjä äiteineen, ja heikkoja vanhuksia. Miten voi olla mahdollista, että nuoret miehet ovat kerta toisensa jälkeen muka kaikkein heikoimmassa asemassa? Jokin tässä yhtälössä menee nyt kyllä railakkaasti metsään.

(Maalaus Mukaelma Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä)