17.10.2020

Vanhat synnit




Onko teillä, rakkaat lukijat, tunnollanne vanhoja syntejä? Sellaisia kiusanhenkiä, ellei peräti pikku perkeleitä, jotka tulevat aika ajoin vainoamaan teitä? Minulla on. Ja mikä pahinta, se tapahtuu aina kun näen Tarjan. 

Tarja on entinen oppilaani, oikein mukava tyttö, mutta ei hänestä mitään tullut. Hän ei koskaan poistunut kotiseudultaan, Pikkukaupungista, kuten muut luokkatoverit. Hän oli ensimmäisiä oppilaitani, kun palasin tänne opiskelujen jälkeen. 

Näen Tarjan usein marketissa ja yleensä vain selkäpuolelta. Hän hakkaa antaumuksella hedelmäpeliä, hiljaisena kuten muutkin vakiopelaajat, joiden selät olen oppinut tunnistamaan. Kouvolatukka, niin kuin somessa sanotaan, pyöreä olemus, pää ylpeästi pystyssä, hieman vinossa. Yleensä katseemme eivät kohtaa, mutta hiljakkoin osuimme peräkkäin kassajonossa ja katsoimme vahingossa toisiimme, huomaavaisesti koronaetäisyydeltä. Juttelimme niitä näitä. Olimme molemmat oikein mukavia. Muutoin jos näemme kasvokkain, tervehdimme ystävällisesti, puolihymyllä, ja tunnemme olomme vaivautuneeksi.

Kun Tarja tunnillani kirjoitti ainetta, sillä oli mittaa. Tekstiä tuli, tuli ja tuli, se virtasi katkeamatta hänen kynänsä kärjestä - tämä oli viimeisiä aikoja ennen tietokoneiden tuloa kirjoitustunneille. Kun monilla oli vaikeuksia tuottaa tarpeeksi tekstiä ja kun he kumittivat vähäisiä tuotoksiaan ja ähelsivät tuskaisesti rivien kimpussa, Tarja porhalsi heidän ohitseen kuin nuori varsa. 

Vaan siinä se vika olikin. Tarja ei pysähtynyt missään kohdin, vaan jatkoi täydellä höyryllä loppuun asti,  viimeiseen sanaan; hän kirjoitti avoimella girlandillaan  mammuttimaisen ja jäsentämättömän sanavirran, tekstimöhkäleen. Rivit ulottuivat laidasta laitaan. En löytänyt täyteen ahdetusta a-nelosesta kuin pari pistettä. Loppupistekin saattoi puuttua, mutta se ei ollut ongelma.

Oikeastaan innostuin Tarjan tuottamasta materiaalista. Keksin nimittäin mainion opetusidean aineiden palautustunnille. Poimisin  aineista virhe-esimerkkejä monisteen täyteen, ja tunnin tavoite olisi korjata ne yhdessä tunnilla ennen kuin jaan aineet takaisin. Siitäpä oppisivat! Otin siis Tarjalta muhkeimman mammuttivirkkeen, jonka paperista löysin. Muilta löytyi enemmän pieniä yhdyssana- ja alkukirjainvirheitä.

Kun tunnilla sitten monistetta käsiteltiin, hehkutin erikoisesti ensimmäistä kohtaa, Tarjalta poimittua pitkää pätkää  ja annoin siitä kuvan suurimpana virheenä, jonka kirjoittaja voi tehdä. Nenämme alla paperissa oli nyt mammuttivirhe, mammuttivirke!  Hiljennyin kunnioituksesta virheen suuruutta kohtaan. Muistan että Tarja istui pulpetissaan,  mutta vältin varmaan katsomasta häneen, koska en muista hänen ilmettään. 

Tarjan osalta mikään ei tämän jälkeen kuitenkaan muuttunut. Teksti ei jäsentynyt,  vaan mammuttivirkkeet jatkuivat, ja minulla heilui punakynä koko Tarjan koulunkäynnin ajan. 

Useita vuosia myöhemmin Tarja nähtiin epämääräisissä porukoissa ja Pojan, Pikkukaupungin juopporentun vakituisena parina. Kun poika sitten ryyppäsi itsensä hengiltä, otti ja kuoli, Tarja osti pyörän ja alkoi liikkua kaupungin marketien auloissa, hedelmäpelejä pelaamassa. Joskus mietin, veinkö mammuttivirkkeelläni Tarjalta mahdollisuudet hyvään elämään ja elantoon, vai oliko mammuttivirkkeiden tuottaminen juurisyy siihen, että juututtiin pikkukaupungin peliautomaatteihin. Mene tiedä, mutta kukapa tietää sitäkään, mitä hyvä elämä on. 

(Kuva: Esihistoriallinen ihminen metsästää mammuttia.)

256 kommenttia:

  1. Hmmm...äidinkielen opettajalle haluaisin selittää, kuinka teksteistä ei löydy elämää, vain typeriä kirjainjonoja, joiden kirjoittajalla on ollut joku tarkoitus ja lukijat ymmärtävät ne ihan päin vastoin tai kuitenkin jotenkin muuten.

    Pelatessa Tarja on omimmillaan ja onnellisimmillaan, hän on oman elämänsä Elisabeth Taylor ja Kissanainen. Sitäpaitsi pieni mahdollisuus on, että automaatista voittaa rahaa, kirjoittamisesta mahku on vielä paljon pienempi. Ellei huoraa, kuten Jari Tervo, - foki foki faiv buks.

    VastaaPoista
  2. Lukijat ymmärtävät tosiaan kukin omalla tavallaan, ja itsekin edustan sitä näkökantaa, että edes kirjoittaja ei omista omia sanojaan - tulkinta on aina lukijan ja omaan tulkintaan on oikeus. Ajattelen jopa niin, että kirjoituksella ei voi olla ns. perimmäistä tarkoitusta, vaan tarkoitus on juuri se, jonka lukija sille määrittää.

    Mutta siis, typeriksi en kirjainjonoja sanoisi. Kyllä ne ovat merkityksellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh juu, mutta kiistämällä todistat, että ainakin minun kirjainjononi olivat typeriä!

      Poista
    2. Todistan sen, että kirjainjonosi ovat merkityksellisiä, koska puutun ajatukseen. Niissä oli siis merkitystä!

      Siitä voidaan sitten olla samaa mieltä, että se merkitys voi olla typerä. Tällä en sano, että sinun oli. Päinvastoin. Se oli hyvä väite.

      Poista
    3. Kirjainjonot ovat vaikeita lukihäiriöisille. Etenkin merkitystä tekstistä lukihäiriöiset eivät löydä. IRL elämässäni olen törmännyt pariinkin lukihäiriöiseen äidinkielenopettajaan. Kaikki kunnia heidän autistiselle itsepäisyydelleen <3

      Poista
    4. Voin ilokseni kertoa sinulle, että ei Tarjalla lukihäiriötä ollut; se oli Gunulla, punaposkisella pojalla, joka luki ja kirjoitti hitaasti ja sotki beet ja deet ja jätti sanoja virkkeistä. Tarjahan porhalsi kuin nuori varsa, kuten kerroin, nopeasti ja vaivatta, kirjaimet oikeinpäin. Ongelmat olivat päinvastaisia kuin lukihäiriössä, ajatusten nopeus, runsaus, vuolaus, jäsentymättömyys.

      Meillä pakkokoulutettiin koko talon opettajakunta ”Erilaisten oppijoiden” laajalla kurssilla, josta jouduimme suorittamaan lopputyönkin valitsemastamme alasta. Itseäni kiehtoi adhd-asperger, mutta valitsin lukihäiriön ja tein lopputyön yhteistyöstä Gunun ja parin muun lukihäröisen kanssa.

      Poista
    5. PS Kehaisen vielä itseäni: kun meille tuli peruskoulusta paikallisen jehun poika, huomasin heti, että hänellä oli selkeä lukihäiriö, tekstin jälki oli malliesimerkki virheistä. Kysyin häneltä, onko hän saanut aiemmin tukiopetusta. Eipä ollut saanut peruskoulussa mitään tukea.

      Kun soitin terveyskeskuksen tukihenkilölle, hän sanoi, ettei tässä vaiheessa pystytä enää antamaan, resurssit puuttuivat. Äidinkielen ope ei ole erityisopettaja, vaan hänen tehtävänsä ja valtuutensa on tunnistaa ja ohjata oppilas eteenpäin. Jos tie tyssää, se tyssää. Tässä tapauksessa poika oli tyytyväinen, hän oli haluton erityisohjaukseen. Laiskanpulska jalli.

      Poista
    6. Jallin kannalta surullista, ettei asiaan puututtu aiemmin, silloin kun hän oli pieni poika.

      Toisaalta: Tom Cruisellakin on lukihäiriö, ehkä nähdään naperoa myöhemmin isolla kankaalla!

      Vakavasti puhuen: jos minut, 18-v nuori nainen, laitetaan vastuuseen 6-8 lukihäiriöisen murrosikäisen pojan erityisopetuksesta, se ei kerro muusta kuin siitä, että näitten poikien kohdalla hanskat oli jo naulassa.

      Vaan jos neito on Char, sitten kanssa opitaan lukemaan! Vuodessa, hitto vie!

      Menee päiväkirjan puolelle jos kerron mitä tein, mutta vuodessa lukivat sujuvasti, vähintään helppotajuista tekstiä. Toivon, että he saivat hyvää ohjausta myöhemminkin.

      Mainitsen tämän siksi, että sikäli kuin kouluhallitus tietää, olisin voinut kerätä palkan ja syljeskellä kattoon koko vuoden.

      - Opettajainhuoneessa kyllä herätti hämmennystä, kun pojat ilmestyivät kuin pienet karitsat ovelle, pyytämään lisää läksyjä. Kun olivat jo lukeneet kotitehtävät.

      No kyllä läksyjä saa, luku lisää, ja open kanssa sovittiin tunnista aikaisemmin sillä viikolla.

      Poista
  3. Vielä tuohon esihistoriallisesta metsästyksestä kertovaan piirrokseen. Aika naivi esitys, että olisivat mummattia munasillaan saalistanee, edes Epsanjassa ei aina tarkene ilman villapaitaa. Eivätkä noilla jousipyssyillä olisi tommoselle ronsulle pärjänneet.

    VastaaPoista
  4. Taiteilija on ehkä halunnut piirtää miesten pakarat näkyviin. Joka tapauksessa kyllä esihistoriallisen ajan ihminenkin jo pukeutui, rautakaudella mm. villaan Suomessa. Vaikka kyllä on ollut heimoja, jotka esiintyivät vallan munasillaan ja tissisillään, iho erilaisten maalausten ja arpien peitossa.

    Vaan se on taivahan totta, että mammutit olivat keskeinen osa esihistoriallista ruokavaliota Euroopassa 30 000 vuotta sitten. Ihminen on käyttänyt mitä oletettavimmin mammutinlihaa ravinnokseen ja myös mammutin luut olivat tavoiteltuja. Niitä käytettiin mm. rakennusaineksina, ja niistä tehtiin mm. asumuksia.

    VastaaPoista
  5. Argumenttini loppuivat. Ensi sunnuntaina menen Tarjan kanssa naimisiin.

    VastaaPoista
  6. Voisin tulla Tarjan kaasoksi. Kenties siten hyvitän hieman syyllisyyttäni Tarjan pelihimoon. Jos nyt siitä on kyse. Kyllähän siitä voi hyvän summan saadakin.

    VastaaPoista
  7. Tiesitkö Tarjan kotioloista? Mistä aiheista hän ylipäätään kirjoitti?
    Kehuitko häntä koskaan?
    Tunnistiko, tiesikö Tarja, että otit esimerkeiksi juuri hänen virheensä kirjoittamisessa? Miten hän siihen suhtautui jos tiesi olevansa negatiivisen huomion kohteena?
    Ajattelepa, jos hänestä olisi oikealla kannustuksella tullut vaikka menestyvä kirjailija.
    Minkä ikäinen oppilaasi silloin oli?

    Etkö voisi seuraavan kerran, kun näette, sanoa jotakin positiivista hänen kirjoituksistaan luokallasi.

    Toki syntisi raskaus liittyy siihe, miten Tarja koki asian. Kenties hän ajatteli, että ansaitsee ojdnnuksen virheistään ja omapäisyydestään.

    No, kuka meistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, joten saat minulta Iines syntisi anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja oli ehjästä perheestä, isä ja äiti tavallisia työssä käyviä ihmisiä, ja ainakin yksi sisko oli. En muista aiheita, niitä oli vuosien varrella niin paljon ja erilaisia.

      Virhe-esimerkit poimin tietysti nimettöminä, kenenkään henkilöyttä ei paljastettu, joten ei Tarja ollut minkäänlaisen huomion kohteena. Kyllä oman lauseensa yleensä tunnistaa, vaikka paperi oli täynnä lauseita. Ei Tarjasta olisi kirjailijaa tullut, sen näki heti, mutta muihin töihin hän olisi sopinut hyvin, esimerkiksi palvelualalle tai lähihoitajaksi. Kyseessä oli toinen aste, oppilaat olivat peruskoulusta juuri tulleita.

      En usko ollenkaan, että on kovinkaan viisasta ja ystävällistä palauttaa mammuttivirkettä hänen mieleensä. Juttelimme yleisistä asioista viimeksi.

      Ehkä minulla on vain herkkä omatunto.

      Poista
    2. Tai sitten olet elitisti.

      Jos ei osaa kirjoittaa muuta kuin mammuttivirkkein: montako tukiopetustuntia pidit hänelle?

      Että katsopas: virke tästä poikki, ja uusi aloitus, ja tästä poikki, jne.

      Jotkut oppilaat tarvitsevat enemmän ohjausta, vaikka olisivat ehjästä perheestä ja kaikki ulkoisesti hyvin.

      Yksi lahjakkaimmista oppilaistani oli yh-äidin ainoa lapsi, jolla ei ollut edes sänkyä ja lakanoita. Nukkui patjalla lattialla, mutta silloin kun vaivautui kouluun, peittosi kaikki älyllään.

      Poista
  8. Sakari Pälsin 'Minä olin pikkuinen vielä' -kokoelman ensipainoksessa oli painovirhe, yksi pilkku.

    Lukion äidinkielenopettajani huomautteli minua alituiseen pilkkuvirheistä ja viimein sanoin että Sakari Pälsi... Johon lehtori totesi että "Sinä et ole Sakari Pälsi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä opettajamme - oliko se keskikoulun alimmalla luokalla - äidinkielentunnilla alkoi lukea Sakari Pälsiä, niistä poikaviikareista, Fallesmannin Arvosta ja muista. Tarkoitus kai hällä oli opettaa meille pässinpäille 'kielen rikkautta', tms:sta. Mutta eipä ollut opettajattaremme itse tutustunut tähän novelliin etukäteen, koska... siinä viljeltiin melkosen kansanomaisia eli 'rivoja' (siihenaikaan rivoksi ymmärrettyjä) sanoja ja sanontoja, ja niinpä tämä opettaja(tar) posket yhä enemmän ja enemmän punottaen luki yhä hitaammin ja vielä hii-taam-min sitä pälsiään... kunnes yht'äkkiä pisti kirjan kannet kiinni ja tokaisi: "no niin, seuraavaksi harjoittelemme sitten suomenkielen komitatiiveja. - Tai em mä muista mitä se sano kun olin häneen niin ihastunut ja tuijotin vain (silmät hieman raollaan ja suu nukuksissa) hänen naamansa. Mutta lukutuokio loppui siihen.

      Poista
  9. Se mistä kieliopin puolella pidin vähiten, oli pilkkusääntöjen opetus. Olin tyytyväinen, että pilkkusäännöt olivat kielioppimme lopussa, joten kävi välillä niin, ettemme ”ehtineet” niihin asti.

    Pilkku ei ole mielestäni kauhean tärkeä, sillä tavallinen lukeva ihminen kyllä pilkuttaa tekstinsä pääsääntöisesti kelvollisesti. Se, mikä on vakavaa, on pisteen puuttuminen, katkeamattoman ajatusvirran suolto tekstiksi, vain muutama pilkku välissä. Tämä on monesti teinixien ja erikoisesti tyttöjen helmasynti.

    Samanlainen ekstroverttinen vika voi olla puheessa, katkeamaton hölinä, höpötys, puheenvirta antamatta muiden puhua, puhumalla muiden päälle, puheenvuorojen varastaminen. Näitä tyyppejä näkee pilvin pimein televisiossa erilaisina asiantuntijoinakin. Kaikkihan me näitä olemme nähneet.

    VastaaPoista
  10. Minä todennäköisesti äänestän persuja edelleen. Sanna Marin on kuitenkin tehnyt minuun suuren vaikutuksen, hän on osaava ja viisas ihminen. Tuntuu hyvälle, että pääministerinä on pitkään aikaan viisas ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin inhosi edellistä pääministeriä kohtaan, sillä se oli harvinaisen syvää. Samaa syvää vihaa on yhteiskunnassa edelleen ilmassa, sillä - mikä minua myös huvittaa - niin moni tuorekin asiaa todistellaan jollakin koukkauksella edelleen Sipilän syyksi. Näin varmaan joskus onkin, mutta kun nyt puhutaan asioista, ei kaikki ole Sipilän vikaa. Tällä vältetään vain nykyhallituksen vioista puhuminen.

      Itse puolestani kummastelen sitä, että en ole saanut itseäni nykyisen pääministerin ihailijajoukkoihin. Olenhan itsekin paasannut varsinkin vähän vanhemmissa kirjoituksissani naisvoiman puolesta.

      Mutta kun mielestäni hyvyyteen ei riitä, että on nainen, eikä sekään että on nuori nätti nainen. Pitää olla tekoja, joita nyt odotetaan.

      Koronasta kansakuntana hyvin selviäminen johtuu monesta tekijästä, joista suurimpana on Suomen harva asutus ja etäinen sijainti, hiljainen kulttuuri, jossa ei eletä vilkasta sosiaalielämää eikä asuta sukupolvittain yhdessä läjässä. Vähintään sama tulos olisi saavutettu minkä tahansa hallituksen aikana. Sanoisin, että Suomi on selvinnyt koronasta tähän asti hyvin huolimatta hallituksestaan.

      Marin voisi jättää sen liehuvimman punalipun puoluetoimiston kaappiin siksi aikaa, kun hoitaa koko valtion asioita. Ja hänen tulisi opetella myös vihanhallintaa, jottei hän kaadu vihaansa. Kyllä hänessä ainesta olisi.

      Poista
    2. Kukapa ei perussuomalaisia äänestäisi, Riku. Korkeintaan assyyrialaiset ja babylonialaiset. Ja fariseukset.

      Poista
  11. Jos oikein muistan, olen kertonut tämän ennenkin... mutta jos muistan väärin, tämä on première.


    Matti Nykäsen menestysvuosien jälkeen kun Matilla ei enää hyvin "suksi luistanut" - enemmän vain "lipsui" - niin Jyväskylän kaupunkin halusi turvata hänelle tietyn perusturvan nimittämällä hänet Laajavuoren urheilukeskuksen toimihenkilöksi, ts. eräänlaiseksi vahtimestariksi sinne. Mutta sitten huomattiin että Matilta puuttui peruskoulun päättötodistus, voihan vittu, eikä sen takia kunnalliseen virkaan ei voi tällaista henkilöä nimittää. (Ei, vaikka olisi muutama vuosi sitten Galgaryssa voittanut kolme olympiakultaa!) Otettiin yhteyttä kouluun jota Matti oli käynyt. Mattihan oli ko. koulun apuluokan oppilaita, ja huomattiin että hänen päättötodistuksesta puuttui vain suomenkielen numero. No, otettiin yhteyttä suomenkielen opettajaan joka otti yhteyttä Mattiin, ja päättivät sitten he, ope ja Matti, että kun olympiamaestro kirjoittaa aineen, hän saa numeron suomenkielestä. Matti oli sitä mieltä että tämä on vaikeaa, "mistä minä kirjoittaisin?" Opettaja sanoi että "kirjoita ihan mistä vaan, vaikka siitä miten syksyllä menit mummon kanssa sienimetsään, tai jos et mennyt niin kerro vaan että muka menit, ja miten oli kaunis sää, ja te kävelitte siellä ja saitte paljon sieniä. Ja lopulta tulitte sieltä metsästä pois..." No Matin aine - "ja pakko minun siitä oli hyväksyttävä numero antaa!, oli:

    Menin kerran eräänä päivänä mummon kanssa metsään. Oli kaunis syksy ilma. Käveltiin ja saatiin paljon sieniä. Sitten tulin kotiin. Eikä muuta.


    LIITE: Kankaan tehtaan pääluottamusmies (J.H.) kertoi tämän minulle. Hän oli istunut iltaa Ruthin Ylävintillä (kulttuurikapakka Jyväskylässä, Kauppakatu 2) tämän opettajan (N.N.) kanssa joka tämän kertoi. Tarina on totta.


    Ps. Arvostan Matti Nykästä todella oikeasti.

    VastaaPoista
  12. Itse sain ainekirjoituksesta yl. kiitettäviä numeroita. Tosin aina välillä opettaja kirjoitti ainepaperini marginaalin "eipäs viisastella!" Mutta enhän minä, mitäs minä, mitään viisastele/-llut.


    Ps. Sillainkin sanotaan että "ikä on vain numeroita".. höpö höpö, ikä on kirjaimia. i - k – æ

    VastaaPoista
  13. Tuommoinen Matin tyyli on tuttua ja liikuttavaa. Varsin selkeä pikku pikku teksti ja naseva lopetus. - Sinne putos kuin hohtimet kaivoon, lopetti entinen poikakin aineensa.

    Näitä tuhertajiahan oli. Ja kun tunti oli loppu, oli saatu aikaiseksi korkeintaan vajaat puoli arkkia. Ja sitten näillä Tarjoilla oli arkki täynnä laidasta laitaan, ilmaan marginaalia eikä loppunasautuksesta tietoakaan.

    VastaaPoista
  14. Minäkin sain aineistä kiitettäviä aina siihen asti, kun tuli lukiossa uusi opettaja, tiukka systemaattisten asia-aineitten opettaja. Meillähän meni heti sukset ristiin ja kiitettäväni hurahti seiskaan. Olen ennenkin kertonut, että sain balsamia haavoihini vasta ylioppilasaineessa, jonka tämä tiukkis lähetti lautakuntaan laudatur miinuksena - laudatur oli silloin korkein arvosana - ja joka tuli takaisin laudatur plussana eli ylimääräisin maksipistein, kröhöm. Pieni opetus opettajallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunsin - en kovin hyvin mutta aika hyvin - yhden pojan jonka aine yo-lautakunnalle lähti laudaturina kahden ++:n kanssa mutta tuli takaisin magna cum laude approbaturina... syynä se, että ei ollut puhtaaksikirjoitettu. Aineessa tuo poitsu käytti mm. neljää eri kieltä (ruotsia, saksaa, latinaa ja vanhanajan kreikkaa), suomenkielen lisäksi. Heh, he. - Veljeni Pekka se oli. Ja uskon että suomenkielen c:stä hän ei sen kummempaa traumaa saanut. Koska… sellaiset "pahvit" sai koulusta (keskiarvo n. 9,9) että niillä olisi päässyt opiskelemaan mitä tahansa mihin yl.opistoon tahansa, siis Suomessa. Ja se että hän pari-kolme vuotta myöhemmin teki itsemurhan Belfastissa, Lontoossa, United Kingdom of Great Britainiassa, oli filosofinen ratkaisu. Ihan täysin filosofinen. - Eikä muuta.


      Ps. Tiedän (hymyilee), "että kun kehuu veljeään, kehuu silloin samalla itseään"! (jatkaa hymyilyään) Jostain luin.

      Poista
    2. Belfast = Bedford. Voi vittu mikä moka. Mutta mun, ei Freudin eikä veljeni.

      Poista
    3. Kun kehuu veljeään, kehuu itseään. - Minusta tämä on hienosti ajateltu. Lisäisin tähän vielä sen, että kun kehuu veljeään (tai sisartaan), rakastaa tätä ja yhteenkuuluvuutta.

      Poista
  15. Kieliopin kannalta ymmärtää että täytyyhän pilkkujakin olla. Mutta oikeasti pilkut on sitä varten olemassa että niillä rytmitetään lauseita virkkeiden sisällä; mikä muu funktio niillä muka olisi? (Puhumattakaan puolipisteistä!) Kirjoitetussa tekstissä pilkut on niitä kohtia missä puhuttaessa vedetään henkeä, etenkin sisään. Proosassa V. Kilpi tästä on hyvä esimerkki ja P. Saarikoski myös, runoilijoita kumpainenkin.

    VastaaPoista
  16. Puristinen kielioppi kuitenkin on eri mieltä. Se sanoo, että suomen kielessä on kieliopillinen pilkutus, ei hengityksenmukainen eli rytminmukainen, eli tauko ei ole sinänsä pilkun paikka, vaikka usein siihen pilkku voi tullakin - kieliopillisesta syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Oma havaintoni on, että somekirjoittelu on muuttanut pilkunkäyttöä, myös omalta osaltani.

      Some on täynnä keskustelevaa lähipuhetta, joka on vapaampaa kuin kirjallinen kaukopuhuminen etäiselle lukijakunnalle. Some lähentää ihmisten välimatkaa. Tämä aiheutta sen, että blogipuheessa käytetään enemmän ajatuspilkkuja - juuri niin kuin mikis sanotkin. Itsekin panen pilkun, kun on tauko, kun pysähdyn, kun vähän pätkii. Tauon aikana lähestytään lukijaa.

      Poista
    2. Joo mä puhuin siis ns. kaunokirjallisuudesta. Kieliopin kannalta pilkkujen pitää olla siinä missä niiden pitää olla. Tämä on itsestään selvä. - Täytyyhän DOS-koodikin kirjoittaa just niinkun on eikä vähän sinnepäi - jos nimittäin haluaa että se toimii. Samoinkuin reseptitkin.

      Poista
    3. En missään nimessä ole "kielioppivastainen"! Ja vanha totuushan on se, että pilkutussääntöjä voi (fiksulla tavalla!) rikkoa vain, jos tuntee ne. - Tämä muuten pätee kaikkeen muuhunkin, elämässä.

      Poista
    4. Muistan kun Kemppiselle tämä yks oikeustieteen tohtori ja kirjailija, Tonteri kai nimeltään, ärhenteli että Kemppinen kirjoittaa liian pitkiä blogikirjoituksia ja käyttää liian vähän pilkkuja tekstissään. Tuomari, kirjailija, hovioikeuden esittelijä, professori (ym. ym.) Kemppinen vastasi: "Olenkin jo pitkän aikaa ihmetellyt noita väkäsiä tuolla kirjoituspöytäni alla."

      Hra Kemppinen tarkoitti tietysti niitä käyttämättömiä pilkkuja, jotka sinne olivat kasaantuneet. Eli, kunhan vittuili! - Ps. repliikin litterointi allekirjoittaneen. (Koska ei se ihan tollain mennyt mutta sinne päin.)
      Pidän Kemppisen huumorista, siinä on hiukkasen Groucho Marx-maista anarkismia.

      Poista
    5. Kyllä, juuri noin, ja mieleni tekee jopa kannustaa pilkkusääntöjen rikkomiseen, mutta lähinnä vain silloin, jos tietää mitä tekee. Eli on fiksu.

      Poista
    6. Itse haluaisin rökittää Kemppistä tekstien rakenteesta. Hyvin usein lähes koko blogiteksti koostuu yhden virkkeen kappaleista: virke ja uusi virke kappalejaon eli tyhjän rivin jälkeen.

      Tämä hajottaa tekstiä, tai sitten kirjoittajan ajatus pätkii. Hajanaisuus vaikeuttaa ymmärtämistä.

      Poista
    7. Totta haastat, veikkoseni, eikun naikkoseni… äsch,! anteeksi. Tarkoitan etttä Kemppisellä on vähän "tyly" tapa tehdä tekstiä... jos ymmärrätte mitä tarkoitan. (Itse nimittäin en oikein ymmärrä?) Mutta se hyvä puoli siinä on että jaarittelusta häntä ei voi syyttää, oi ei, enemmän siitä että välillä menee asioiden edelle. Ja lukijaparka ihmettelee että... että minne se... taas. (höh)

      Poista
    8. Sanokaapa mitä tarkoittaa "pilkun paikka" yhdessä toisessa genressä?

      Pojat varmaan tietävät (Mikiksestä en ole ihan varma...), mutta tietävätkö viehkot leidimme?

      Poista
    9. Tämä on sanomattakin selvä meille kaikille likaisen mielikuvituksen omaaville viehättäville leideille. Huutelihan se eräskin ruustinna vielä vanhainkotivuoteeltaan hävyttömyyksiä.

      Poista
    10. Luulisin, että "pilkun paikka" liittyy jotenkin jalkapalloiluun. Rankkareihin. Mutta en ole ihan varma. (pyörittelee silmiään. mutta on kysymyskin kyllä v-tun hankala)

      Poista
    11. Mun eräs työkaveri aina puolitahallaan törmäili naispuolisiin kolleegoihinsa. Ja sitten anteekispyyntöjen jälkeen selitti sille naiselle että "sulla oli kyllä väistämisvelvollisuus", ja kun toinen ihmetteli että "minkä takia", sanoi se että "sen takia kun tulet kolmion takaa..."

      hehhehh hheheheh HHHEHEHH hhHHAAHH hah!

      Poista
    12. Kaikkeen edelliseen: voi hyvät hyttyset.

      Poista
  17. Eilen tuli hyvä elokuva televisiosta, Bertoluccia. Olisin halunnut suositella sitä teille mutta en halua enää mitään teille suositella kun ette kumminkaan kato. Fasisti on rainan nimi mutta oikeasti Il conformista, eli Myötäilijä. Ei siitä sen enempää, mutta jos näkee filmin vain yhteen kertaan (en usko että eilen katsoitte), ei siitä paljoa ymmärrä. Ellei ole nero. Siinä on niin paljon merkityksiä ja symboliikkaa ettei niitä kahdella-kolmannellakaan kerralla huomaa. (paitsi jos on nero) Tarja sanoi, näki ko. leffan ensikerran, että "hyvä elokuva, varmasti viiden tähden taide-elokuva. Mutta ei jättänyt minkään laista tunnejälkeä minuun. Elokuvan loputtua ei siitä muistanut juuri paljoakaan". - Hieno arvostelui. Itse pidän, tämän lisäksi, Bertoluccin elokuvasta "1900". Se on - kaiken muun lisäksi - kuin Fellin olisi ohjannut italialaisen version "Täällä pohjantähden alla" romaanista. Täynnä elämää pursuava leffa, niinkuin elämäkin.

    Diggaan noista italo-ohjaajista, ja kun niitä on niin paljon, se on käsittämätöntä miks niitä on niin paljon? tai siis OLI…Niinkun kapellimestareita ON Suomessa nyt. Miksiköhän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä diggaan tässä Tarjaa, sillä samanlainen muistikuva minulla täytyy olla Fasistista. Nyt en muista siitä mitään muuta kuin että kuvista pidin. Tiedän vain oikeastaan sen, että olen sen katsonut, kuten kaikki Bertoluccit aikoinaan. Rakastan bertoluccimaista ja pasolinimaista kuvakerrontaa, ihan esteettisen pinnallisestikin. Olisi minulla varmaan sisältöönkin sanomista, jos katsoisin sen nyt uudelleen.

      Poista
    2. "Viimeinen tango Pariisissa", Bertoluccia sekin, aikoinaan herätti keskustelukihinää. Etenkin eri intellektuellit ällistelivät keskenään – mm. meidän keittiössä Tampereen Hervannassa - miten Marlon Brando hieroi margariinia mulkkuunsa ja pani doggystyleesti Maria Schneideria pyllyreikään… En oikein edes silloin ymmärtänyt mikä siinä taiteellisesti niin fiksua oli? (pornoleffoissa näki parempia, jos kaipasi)

      Poista
    3. ps. itse en kaivannut, Leonoora, päinvastoin.

      Poista
  18. Bertoluccin pätkän olen nähnyt, nyt en huomannut katsoa.
    Poikansa kirjasta luin, että Niklas Herlinin lempikappale oli Peitsamon Täytyy mennä Viikkiin. Nyt kun olen muutaman kerran kuunnellut, niin aika metka se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikansa? Kenen poikaan, Riku, tässä viittaat?

      Peitsamo on itselleni toistaiseksi ollut vähän etäinen muusikko.

      Poista
    2. Välillä minulta senat menevät sakaisin, enkä niistä itsekään saa selkoa.

      Poista
    3. R: "Poikansa kirjasta luin, että Niklas Herlinin lempikappale..."

      Täytyy nyt tulkita Rikun sekä Iinekselle että hänelle itselleen: Riku viittaa "pojalla" Niklas Herlinin poikaan, joka kirjoitti isästään kirjan tai jotain sinne päin...

      Poista
    4. Minulla oli pitkät johdot, sillä en tosiaan tajunnut. Niin sen täytyy olla, koska Niklas Herlinin poikahan kirjoitti tänä syksynä kirjan, tai siis se julkaistiin nyt. Itsekin luin tästä Helsingin Sanomista artikkelin. Niklas Herlin oli varsin hyvä ihminen.

      Poista
    5. Sanon vielä selityksen, miksi en tajunnut. Tuo omistusmuoto "poikansa" viittaa tiukassa kieliopissa edeltävään tekijään tai kohteeseen, ja tajuntani yhdisti poikansa-muodon siis Bertolucciin. En syytä tästä Riku sinua, vaan jämähtäneitä aivojani..

      Poista
    6. Niklas Herlin sanoi isästään mm. että:

      - Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.

      Isä eli Pekka Herliin oli siis Kone-yhtiön suuruuden luoja, mahtava visiönääri, suurmies suomen finanssielämässä, ehkä kaikkien aikojen suurin.

      Mutta... niin.

      Kunnioitan rehellisyyttä, mutta on tämä kyllä aika rajusti omasta isästä sanottu. Mutta kun on totta niin mitä sitä... ei mitään.

      Poista
    7. Ja nyt siis Niklas Herlinin poika, Heikki nimeltään, on tehnyt omasta isästään elämänkerran, eli Niklaksesta. (en ole lukenut) Ja tämä Niklas - minkä kuvan julkisuudessa hänestä sain - oli hyvin sympaattinen ja fiksu ihminen. Vaikka noita tuhoisia Pekka-geenenä kantoikin, ja varmaan viinaa kuoli itsekin, luulen ma. (Ei saa luulla, pitää tietää. No, tiedän sitten.)

      Poista
    8. Pekka > Niklas > Heikki. Elämänkertakirjan arvoisia kaikki. Tosin > Antti näistä nykyistä Kone-konsernia johtaa. Ja joka n. 4 miljardin (= 4000 tuhatta miljoonaa) euron omaisuudella on maailman 400n sadan rikkaimman ihmisen joukossa.

      Joka on ihan samantekevää mulle. Mutta kivaa silti. (heijaa Finland, heijaa heijaa hei!)

      Poista
    9. Äsch, neljä tuhatta kirjoitetaan joko 4 tuhatta tai 4000, ei suinkas 4000 tuhatta. (latojan huom!)

      Poista
    10. Hassua, miten oikein virheenkin voi lukea. Luin automaattisesti neljätuhatta.

      Tästähän on tutkimuskin, eli aivot korjaavat automaattisesti pienet lyöntivirheet eivätkä ne hidasta täten lukemista.

      Poista
    11. Niklaksen lausuma isästään pätee tietysti vain heidän suhteeseensa. Jollakin toisella voi olla erilainen näkemys.

      Mutta asiaan - olen huomannut, että Riku käyttää luontevasti ja usein tällaista "poikansa"-muotoa juuri näin.

      Olenkin miettinyt, että kuuluuko se jotenkin etelähämäläiseen murteeseen? Tosin Kivellä en muista vastaavaa? Etkös Riku ole kotoisin niiltä seuduilta?

      Poista
    12. No nyt olit tarkka, Tapsa. Nimittäin minäkin olen huomannut Rikun hauskan ”poikansa”-tyypin jo aiemmin, eli omistusliite ilman omistavaa pronominia ”hänen poikansa”. Tuossa ylläkin se tuli mieleeni. Jotenkin piuha vaan ei silti yhdistänyt, koska olin ajatuksissani kiinni vielä edeltävän lauseen Bertoluccissa.

      Olen lähellä etelähämäläistä murrealuetta ja isäni suku on myös läheltä sitä, keskisestä Hämeestä, mutta en ole kyllä kuullut tuota muotoa murrepuheessa. Lounaisissa murteissakin se on kyllä vieras. Täällä pannaan pronomini omistusmuodon eteen. Hänen poikans. Vaan mielenkiintoinen muoto.

      Poista
    13. Olen Hämeestä kotoisin enkä ymmärrä mitä väärää tuossa "poikansa" on? Voisitteko selittää.

      Itsestäni olen huomannut että esimerkiksi "kanssa" sanan kirjoitan aina "kansa"... esim. "se kansa on vaikea tulla toimeen kun se…". - Yl. korjaan tuon sanan heti oikeaksi kun tiedän että se menee aina väärin. Ja esim. kyllä minä "lauvantaista" enkä "lauantaista" puhun kun tarkoitan päivää perjantain ja sunnuntain välissä. – Täytyypä joskus, jos viitsii, kirjata muistiin sanoja mitkä tahattomasti kirjoittaa yleiskielen mielestä väärin. Niitä varmaan on melkosesti? - Niin, ja huomaako niitä kaikkia edes itse, ei tietenkään. (Sitä en tarkoita kun tahallaan matkii/yrittää matkia murreilmaisuja. Se on toinen asia.)

      Poista
    14. äsch... esimerkkilause "sen kansa..."etc
      tai "koulukirjojen kansa oli raskas kävellä kun niitä oli niin paljon"... Eikä ollut! Enhän minä niitä koulun ja kodin väliä kantanut (kannellut?) kun en niitä viitsinyt lukeakaan. Pulpettiin ne aina jätin, siellä siististi keskustelivat keskenään. (tai tekivät mitä tekivät, en tiedä)

      Poista
    15. Mitäkö väärää tuossa "poikansa" on, kysäiset mikis tuossa ylempänä. En heti huomannut kysymystäsi. Koetan vastata.

      Ensinnäkin, ei siinä mitään hirveää häikkää ole, mutta on jotakin hämärää, kun kerran meikäläisellä työkseen kaikenlaista virkettä lukeneella tuotti vaikeuksia ymmärtää, kenen pojasta oli kyse.

      Yleensä en takerru kieliasioihin, enkä kysy vinoillakseni, vaan korkeintaan silloin, kun oikeasti en ymmärrä pohdinnan jälkeenkään. Tuossa minulla oli täydellinen black out, vaikka olin lukenut aiemmin lehdestä pohjalla olevan faktan: Niklas Herlinin poika on kirjoittanut isästään kirjan.

      "Bertoluccin pätkän olen nähnyt, nyt en huomannut katsoa.
      Poikansa kirjasta luin, että Niklas Herlinin lempikappale oli Peitsamon Täytyy mennä Viikkiin."


      Ruoditaan nyt sitten. Tuossa esimerkki yllä. Ja sääntö: Kolmannen persoonan omistusliitettä [-nsa, -aan, -ään] käytetään ilman persoonapronominin genetiiviä vain, kun se viittaa

      1) lauseen subjektiin: Lääkäri saapui autollaan/ autollansa.

      2) passiivilauseen objektiin: Karhu ammuttiin pesäänsä.

      3) omistajaa ilmaisevaan adessiiviin: Pojalla on mukana (oma) puukkonsa.

      4) yksipersoonaisten ilmausten yhteydessä käytettyyn genetiiviin: Miehen täytyi luopua hevosestaan.

      Toisin sanoen, "omistussuhteen" on oltava yksiselitteinen, koska väärinkäsityksiä syntyy helposti, jos liitteen ympäristössä on monta mahdollista "omistajaa". Tuossa esimerkissä ensisijainen "omistaja" on kyllä Bertolucci, niin vainaa kuin onkin, etenkin jos Herlinin kirja ei ole aivan huulilla..

      Poista
    16. Riku, älä ota tätä ruotimista itseesi. Kyseessä oli vain mielenkiintoinen kielijuttu, joka herätti kiinnostusta lauseesi avulla. Sanankäyttäjänä sinä olet täysin suvereeni. Arvostan kun aikanaan rankkasin blogisi suosikkeihini.

      Poista
    17. Samaa mieltä. Koska tunnen Rikun tavan käyttää tuota muotoa omaperäisesti, ymmärsin yllä olevan lauseenkin heti.

      Kysyinkin mihin murteeseen tapa perustuu, sillä muistelen jossakin päin kyllä näin puhuttavan.

      Epäilen länsimurteita.

      Poista
    18. Olipa muuten hieno selvitys asiasta, Iines!

      Poista
  19. Kummallista.

    Tarkoitan, että ei tämä liity mihinkään mitä äsken puhuin.

    Mutta kummallista on silti.

    VastaaPoista
  20. Mutta nyt nukkumaan, nyt nukkumaan, vompatit!

    VastaaPoista
  21. Italian Neorealistisissa elokuvissa häiritsee poliisien käytöksen ja asujen epäuskottava kiiltokuvamaisuus.

    VastaaPoista
  22. Minä rakasta italialaista erilaisten alueiden atmosfääriä ja elämäntapaa.
    Niin myös elokuvia usein juuri niiden välittämän "moodin" vuoksi.
    Missasin Bertoluzzin filmin ja ehdin nähdä vain pätkän lopusta.
    Usein ital. elokuvissa ärsyttää merkityksetön kohtausten hitaus ja osin repliikkien/käsikirjoitusten naiivius.
    Kielen vuoksi halua katsoa kyseisen maan elokuvia, vaikka olisivat kokonaisuutena vähemmän kiinnostavia.

    VastaaPoista
  23. Minä kyllä katselen mieluummin juuri hitautta kuin vaikkapa toimintaleffojen älyvapaata kaahailua ja nopeaa räiskettä. Jotkin menneet neuvostoelokuvat kyllä olivat tappavan tylsiä hitaudellaan.

    Italiaisissa elokuvissa minuakin kiehtoo kieli ja kuvaamisen esteettisyys. Yksi suosikkejani on Luchino Viscontin Kuolema Venetsiassa, joka on melkein yhtä hyvä, kun Thomas Mannin kirja. Elokuva - ja kirja - oli aikanaan uskallettu ja erittäin kaunis. Se kuvaa vanhan miehen rakastumista kuvankauniiseen nuoreen poikaan. Mikäli oikein muistan, poikaa esitti ruotsalainen vaaleakiharainen poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana elokuva, etenkin esteettisesti, on tuo Kuolema Venetsiassa. Rocco ja hänen veljensä (ital. Rocco e i suoi fratelli), se on myös koskettavan hyvä.

      Poista
    2. Italialaisia suurenmoisia elokuvaohjaajia on vaikka kuinka paljon, ei niitä kaikkia edes osaa luetella, mutta minulle sykähdyttävin heistä on Federico Fellini. – Vaan kukin löytää siitä joukosta oman suosikkinsa makunsa ja intohimonsa takaa-ajamana.

      Katselkaa leffoja, ihmiset!

      Poista
    3. Muistelen, että silloin vuosia sitten Mummolassa, kun ekaa kertaa törmäsin nimimerkki-Mikikseen, niin kehtasit ketale kehua minua ja paria muuta rohkeiksi kuin italialaiset sotamiehet...!

      (Tästä järkytyksestä ei näköjään pääse yli tässä elämässä. Seuraavassa aion kyllä toteuttaa runopoika haaveeni ja Mikiksestä tulee vanha kärttyinen ruustinna!)

      Poista
    4. Miten minun tulee italialaisista sotamiehistä mieleen aina fasistit tai mafiosojen henkivartijat?

      Poista
    5. Se oli vitsi, tietysti. Italialaiset sotamiehethän tunnetusti ovat mitä ovat. Heidän sotasaavutuksistaan on kuulema julkaistu kirja jossa on yksi sivu, ja sekin tyhjä. - Kertonee kaiken.

      Poista
    6. Suomessa kun käytiin Talvisotaa eikä Italiassa vielä sodittu, lähettivät he solidaarisuutensa osoitukseksi Suomeen muutaman oman panssarivununsa. Suomalaisia ihmetytti kovasti se, että ne olivat panssaroitu vain takaosastaan!... (Joko ymmärsitten minkä takia vain takaa!?) No, kun tykkitornin käänsi 180 astetta ympäri ja ajoi perutusvaihteella, niin a vot, pääsihän niilläkin hyökkäämään!

      Poista
    7. Siinä tilanteessa silloin kauan se vitsi osui ja upposi.

      Se hetki taisi ollakin se, jolloin aloin epäillä, ettei tämä omituisia kirjoittava nimimerkki taidakaan olla mikään tolvana - kunhan vaan vedättää meitä tosikkoja ja hihittelee itsekseen.

      Poista
  24. Kaikille syntisille yksityisautoilijoille: vapiskaa ja menkää ylitöihin, jos teillä on mahdollisuus siihen. Ajoneuvoveroa suunnitellaan kolminkertaistettavaksi.

    Hah, sanon minä, joka en aja kymmentätuhattakaan kilometriä vuodessa. Kohtuutonta pitkien etäisyyksien maassa, vero on nytkin jo suurempi kuin varmaan missään muussa maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdoin Toyotani toiseen Toyotaan joka on Hybridi. Se kuulkaas kuluttaa pensaa puolet vähemmän kuin tuo edellinen. Eli, vaikka bentsiinin hinta nousisi äkkiä ja yllättäen 50 %, tilanne silti olisi minulle +-0.

      Kansalaiset, vaihtakaa tekin vanha koslanne uuteen koslaan! Suosittelen Rollis Roycea, se ei kuulema koskaan mene rikki, joten säästytte korjauskuluilta. Jotka auton kokonaiskuluihin tekevät yllättävän ison loven.

      nimimerkki "ex-tipparellun omistaja"

      Poista
    2. Ilman epäilyä seuraava autoni on hybridi tai sähköauto. Luultavasti hybridi.

      Vaan eikös ajoneuvovero koske näitäkin, eli kaikkia autoja. Mielestäni veron piti olla väliaikainen, mutta nyt siis kaavaillaan sen kolminketaistamista. Siis useita satasia per auto.

      Poista
    3. Mun mielestä sellanen auto olis kiva joka ittekseen ajaelisi siellä sun täällä. Ja itsekseen söisikin (= ampeereja ja voltteja), ja kun minä hänelle äly-pälpättimelläni soittaisin, RING RING, että "tulisitko hakemaan mut täältä, mä oon nyt Visakuja 5ssä, ja veisit mut pisteestä A pisteeseen B. Niin se heti tulisi, kuin Kultainen noutaja, ja veisi. Ja sit jos olis jotain esteitä, sanotaan nyt vaikka että pollariautoja poikittain ajoradalla, se hyppäis niiden yli VIIIUUUUHHH. Ja taas mentäis."

      Pidän kovasti teknolokiasta.

      Poista
    4. Jostain valtion tuloja on saatava kun on tämä koronakin ja muuta. Voidaan tietysti jättää autovero ennalleen ja nostaa eläkeläisten vero kolminkertaiseksi - siis kunnan virassa olleiden eläkeläisten, kuten opettajien. Mutta minusta se jos mikään olisi epäreilua semmote.

      Poista
    5. Minä kannatan, että ministereiltä otettaisiin edustusautot kuljettajineen pois ja jokaiselle ministerinplantulle annettaisiin käytetty polkupyörä vararenkain. Pyörässä voisi olla lisävarusteena kori salkun kuljetusta varten. Myös kaveriavustajista suurin osa pois oikeisiin töihin, vain kaksi avustajaa per ministeri voisi olla. Ja sitten ne sopeutumiseläkkeet pois, kokonaan.

      Eläkeläisiltä laittaisin taitetun indeksin roskikseen. On varsin huvittavaa, että eläkkeet eivät periaatteessa nouse kymmenenkään vuoden aikana käytännössä ollenkaan, vaikka palkat kyllä nousevat ja hinnat, ainoa mikä nousee on veroprosentti.

      Poista
    6. Niin niin, lisää etuisuuksia vain meille! Meidän suurta ikäluokkaamme on koko ikämme ikään kuin lyöty nuijalla päähän. On epäoikeudenmukaista kun vertaa nykynuoriin, jotka vaan skeittaavat ja sushia syövät ja kun ohi menevät, virnuilevat kuin hymiöt. On polvi pojasta pahentunut, ja miksei tyttäristäkin.

      Poista
    7. En tiedä, onko se nyt etu, jos eläkkeiden taitetusta indeksistä luovutaan. Siinähän palattaisiin normaalitilaan, ei nostettaisi mitään.

      Tämä Lipposen leikkaushan säädettiin väliaikaiseksi.. Kävi kuin ajoneuvoveron kanssa: siitä tuli ikileikkaus kansalaisen tuloihin.

      Poista
    8. Minulla ei ole autoa, enkä tarvitse. Kaupunkialueella pääsee yleisillä - nyt tosin olen sairastunut, eli tarvittaessa käytän taksia.

      Ja ei, ei ole seteleitä, kun elän välitilassa; kirjat yhtäällä ja oleskelu toisaalla. Mutta menee tämä näinkin.

      Muuten koko taksiuudistus oli ihan susi. Ihmiset pinkovat Hesassa rautatieasemalla huudattamassa hintoja, koettavat löytää halvimman...

      Siis keiden älynväläys tämä oli? Läpi kuitenkin meni.

      Taksikuskin tyttärentyttärenä, ja firaabelina taksia ajaneen isän tyttärenä en tajua, miksi piti järjestää toimivaan systeemiin tämmöinen kaaos. Hyh.

      Poista
  25. Italialaisten santarmiunivormut aina ovat olleet prameita. Ja miksikö? No, mistä syystä vähemmän machomaisissa maissa miehet ostavat mahd. pitkänokkaisia urheiluautoja? Varmaan samasta syystä.


    Ps. Mutta tämän haikean ballaadin sanoituksen

    https://www.youtube.com/watch?v=ySfbloE7zZw&list=PL1qRf3wDdLvROX3iaoVjMOGOoEHcEvBUj&index=78


    on Huuhaa Innanen itse pilannut, voi ei, yhtä sanaa muuuttamalla. Miten niin kaiken? Aikoinaan olin kuorma-autokuskina Nekalan Liha- ja Säilyketehtaalla, joka oli hauskaa mutta totta, ja mun yks repsikkani (joka oli hieman hei-hei) lauloi aina (kun pysähdyttiin suojatien eteen ja siitä kulki joku nainen) että (kun oli ensin veivannut auton sivuikkunan auki) että… ”Saat multa kympillä kyrpää…” Toiset naiset ihmettelivät, toiset taas eivät, jotkut pahastuivat. Minä sanoin sille: ”Pidä ny pääs kii! Meiltä menee maine. Kukaan ei kohta osta OTK:n makkaroita.” Mutta ei se musta välittänyt, vaikka tavallaan olin sen esimies, hieroi vain niitä valtavan pitkiä viiksiään. – Ps. Kerran se yhdelle naiselle, joka siellä lähettämössä pakkas makkaralaatikoita meidän kuormaan, kysy että ”Ooks koska saanu kyrpää viiksekkäältä mieheltä…”, niin tää nainen (joka oli itse niin rivo suustaan että pelkäsin sitä), meni ihan hämilleen… Sanoi sitten ”E”, ja alko nauraa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italialaisten tark'ampujien torviplutoona pistää juoksuksi:
      https://youtu.be/VrB-8RaRotM

      Poista
  26. Amerikan-italialaisen Coppolan Kummisetä filmien alkuosia olen useasti katsellut .Jatko osien kuvaamaa maailmaa ,jossa gansterit, liikemiehet, poliitikot ,vatikaani, kaikki intituutiot kuvataan rikollis massana en jaksa katsoa. Ihminen tarvitsee maailmankäsitykseensä tiettyä järjestystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Meg,

      Mistä jatko-osista puhut? Kummisetä 3 on minulle aika vieras, onko siinä jotain Vatikaani-yhteyksiä?

      Re Dan Brown: elokuva ärsytti vähemmän kuin kirja, ja se on jo saavutus!

      Da Vinci-koodi heailahti lopullisesti radaltaan, kun alettiin puhua "sadoista tuhansista" poltetuista naisnoidista Euroopassa. Kehottaisin kiinnostunutta lukijaa kääntymään Marko Nenosen ansiokkaan tietokirjan pariin.

      Suomessa teloitettiin muistaakseni yksi vanha mies, Ahvenanmaalla, ns noitavainojen aikana.

      En

      Poista
    2. Jatkan: en muista tarkkaa lukumäärää teloitetuista ihmisistä, mutta noissa lukemissa ei suinkaan menty.

      Ja ihmisenä minua ärsytti suunnattomasti se, että naiset kuvattiin astiana, seksuaalisesti, tietenkin, miehen ja Jumalan välissä.

      Ja tätä sotkua sitten myydään faktana.

      Poista
  27. Amerikkalaiset elokuvantekijät (= ohjaajat) usein lisäävät elokuviinsa sellaista siirappimaista töhnää, mistä en pidä. Tämän siksi kun elokuvan rahoittajat (= tuottajamogulit) niin määräävät; kysymys on katsojamääristä, eli dollareista. Elokuva on kallis taidemuoto. Coppolan Kummisetä on jossain äänestetty "kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi”, mielestäni se sitä ei ole, eniten minua häiritsee siinä että siinä 'makeillaan' katsojalle, filttairlaan (hej, nyt en osaa kirjoittaa tätä sanaa oikein, voi hitsi)... se ei oikein ole. – Mutta hyvä elokuva on, siitä ei eri mieltä voi olla.

    Siis oikeestihan Amerikan Yhdysvallat on elokuvan suurmaa ja pioneeri, filmi-ihmisille numero 1, aivan upeita klassikkofilmejä sieltä löytyy kahmalokaupoin, mutta antaapi olla. Puhutaan muusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvahan ei alunperin siis ole tarkoitettu miksikään 'taidemuodoksi', viihteeksi se on luotu, eli raha-automaatiksi kuluttajilta Pääomalle. Eikä siinä mitään väärää. (Eihän siinäkään mitään väärää ole että tehtaassa tehdään sukkia. Tai paperia.) Mutta jotkut ihmiset sitten ovat saaneet päähänsä että elokuva voi olla myös Taidetta; siinä kuin kirjallisuus ja teatteri, esimerkiksi. - Tämä on minusta kamalan kivaa.

      Poista
    2. Kuluttajilta Pääomalle.. No mutta kuulostaa kamalalta. Olen aina ihmetellyt, mikä se Pääoma oikein on. Mieleen on tullut lähinnä Iso paha Susi, joka syö kuluttajaparan luineen ja nahkoineen.

      Nyt ajattelen niin, että Pääomahan on siunaus kuluttajalle. Se maksaa hurjat verot ja antaa pikku kuluttajaraukalle hädän tullen jopa leivän suuhun ja siihen päälle ilmaiset katuvalot. Mitäs muuta ihminen tarvitsee?

      Poista
    3. Jos meillä ei olisi Pääomaa, mitä me olisimme? Laitosvaltio, jossa luokkaerot olisivat kaventuneet, kaikki pakkokoulutettaisiin täysi-ikäisyyteen asti ja työläinen laulaisi hoosiannaa sorvinsa ääressä nauttien samasta palkasta esimiehensä kanssa. Taiteilija laatisi ylistysrunoja hallituksesta, joka kieltäisi väärän puheen ja erimieliset kannanotot. Vanhasta kulttuurista poltettaisiin pöyristyttävt kirjat ja mieltäpahoittavat elokuvat. Gallen-Kallelan taidekin riisuttaisiin alas rasistisena muita kansoja kohtaan. Sibelius julistettaisiin pannaan ja sinfoniat kiellettäisiin paitsi Valse Triste. Itsenäisyyspäivä poistetttaisiin kalenterista, ja tilalle tulisi kansainvälisyyspäivä 9.5. tai Grönlannin inuiittien kansallispäivänä tai jotain.

      Poista
    4. Näin nimenomaan tapahtuisi jos näin kävisi. Onneksi meillä on Pääoma joka ei horju eikä heilu ja juovuspäissään on reilu.

      Poista
    5. "Joukkojansa kaikkialta,
      esiin nostaa kansanvalta."

      Joo joo. Eespäin, taaspäin tiellä taistojen! Rinta rinnan... etc.

      Poista
    6. Äläs nyt, mikis, pilkkaile, tai pilkkaa vaan, se on oikein. Minua vain ärsyttää perinteinen kliseinen käsitys pahasta Pääomasta ja selkäänruoskitusta hyvästä työläisestä. Luulin, että se kuva voitaisiin jo haudata.

      Poista
  28. No eipä hätiä mitiä kun
    Sanna Marin on kansan suosikki pääministeriksi myös itse tykkäämässään mustassa tiukassa, kurvit esiintuovassa villamekossa ja vahvistaen jokaisen ihanan sanansa päännyökkäyksin.
    Ikävä kyllä ei vakuuta minua tai vetoa minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi yhtä vastaan, Iines ja Leonoora. Tunnen olevani heikoilla, kun suoraan sanoen ihailen nykyistä pääministeriä. Ihailen hänen valmiuttaan vastata ongelmallisiinkin asioihin. Samoin kaikki muutkin naisministerit. Ihmettelen heidän kykyjään käsitellä asioita kuin tuosta vaan. Jos ajattelen itseäni että joutuisin väkisin heidän joukkoonsa, ei kukaan totisesti näkisi minusta vilahdustakaan. Olisin koko ajan vajoamassa yhä syvemmälle ja syvemmälle maanrakoon.

      Poista
    2. Ymmärrän hyvin, Liisu, että moni ihailee Marinia. Olen koettanut minäkin, mutta jokin Marinin käytöksessä lyö vaan vastaan, vaikka miten koettaisin torjua sen. Minä koen hänet jostain syystä eri tavoin kuin valtaosa. Muista naisministereistä taas pidän, toki persoonan mukaan joistain hieman vähemmän, ja ihailen heidän reippauttaan.

      Toisaalta arvelen myös niin, että jos työtehtävässä on yhdellä ministerillä jopa 17 lähiavustajaa, niin kyllä siinä valmista paperiakin syntyy.

      Mitä ministerien suulliseen esiintymiseen tulee, niin siinä minulla on entisenä puheilmaisun opena kyllä nipotettavaakin. Mutta ei nyt aihetta enempään.

      Poista
    3. PS Oma suosikkini naisministereistä on edelleen Li Andersson. Pidän häntä aidoimpana ja rehellisimpänä kaikista ministereistä.

      Poista
  29. Mahtava kuva alussa. Se saa sormet syyhyämään vai aivotko ne innostuvat sitä katsoessa. Joka tapauksessa se on vaikuttava.

    "Onko teillä, rakkaat lukijat, tunnollanne vanhoja syntejä?" Tuo kysymyskin ensimmäisenä tekstissä on vaikuttava. Sitä alkaa heti käydä läpi muistojaan menneiltä ajoilta. Ja voi taivas, miten sieltä mielen kaivoksesta alkaa nousta esiin tapauksia, joitten toivoisi hautautuvan muistomutaan. Heti ne alkavat ahdistaa. Pahin muisto minulla on muisto parhaasta nuoruudenaikaisesta ystävättärestäni, joka teki itsemurhan. Tämä nainen oli luonteeltaan niin hienovarainen ja ystävällinen kuin ihminen vain voi olla. Mutta kun vuosien ystävyyden jälkeen "unohdin" hänet ja temmelsin omien asioiden pyörteessä täyttä häkää, hän varmaan ajatteli, että en halunnut pitää enää yllä ystävyyttä hänen kanssaan. Ehkä hän tunsi yksinäisyyden niin painavan, että hän ei jaksanut elää. Näin minä sen jälkeenpäin ajattelin. Ja syytin itseäni. Syytän vieläkin.

    Mutta nyt ajattelen, mikä mahtoi olla se asia, Iines, joka sinua hermostuttaa aina kun näet entisen oppilaasi Tarjan. Ajatteletko että olisit voinut jotenkin auttaa häntä enemmän kuin tulit tehneeksi. Että olisit syventynyt enemmän hänen elämänsä heikkoihin kohtiin, ja yhdessä hänen kanssaan tehnyt opinpolkua helpommaksi hänen tulevaisuuttaan ajatellen.

    Mutta onko sellainen edes mahdollista luokassa, joka on täynnä muitakin autettavia. Millä ajalla sitä voisi tehdä. Miten paljon yleensä opettajalta voi vaatia. Kysymyksiä kyllä riittäisi. Mutta varmaan kaikki yritykset pitää mielessään haudata. Vai voiko itseltään yleensä edes mahdottomia vaatia. Pään silitys ja ystävällisyys eivät pelkästään auta. Jätän kysymysmerkit kokonaan pois. Sillä kysymyksetkään eivät pelkästään auta. Ne ovat kompastuskiviä, joissa voi satuttaa itsensä silloin, kun on jo liian myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, syyllisyydentunto mammuttivirkkeestä on se, mikä ahdistaa. Pitikö minun hehkuttaa niin ylenpalttisesti virheen kauheutta? Hänen on täytynyt hävetä huonouttaan minun silmissäni.

      Tämä siis ahdistaa aina kun näen hänet. Nostaa nyt oppilas virheineen tikun nokkaan, vaikka siis nimettömästi, mutta hänen itsensä edessä. Nyt kokeilisin positiivisempaa tapaa. Vaan olin nuori ja juuri työhön tullut, enkä ollut vielä suorittanut opetusharjoitteluakaan. Liika into on opettajalle vissiin vain pahasta..

      Poista

    2. PS Olisinpa edes ollut nimeämättä virhettä suuriäänisesti ja hekumoiden ”mammuttivirkkeeksi”.

      Poista
    3. Mammuttivirke voi olla positiivinenkin mielentuotos. Joku voi ottaa sen tyylikseen. Sitä paitsi nykyään kunnioitetaan kirjoittajaa, joka käyttää tuotteessaan pitkiä virkkeitä tai tuo esiin jotain muita hyvinkin uusia tapoja ilmaista itseään. Tosin koulussa on tarkoitus opettaa yleisesti käytössä olevia asioita. Ja vasta sitten, kun hallitsee kieliopin voi yrittää luoda itsekin jotain uutta. Yksi tällainen "uudenluoja", jonka sinäkin varmaan tunnet, on, tai ainakin oli bloggaaja, joka ei käyttänyt ollenkaan isoja kirjaimia. Kaikki sanat vain pienellä alkukirjaimella. Kyllähän sekin onnistuu. Vähän oudolta se kyllä aluksi tuntui.

      Mutta se itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard, joka aloittaa kerrontansa ja jatkaa sitä uupumatta samaa tahtia ilman minkäänlaista kappalejakoa loppuun asti, sai minut ystäväkseen heti ensimmäisellä lukemallani kirjalla HAKKUU muuan mielenkuohu. Hänestä sanotaan että hän on tyylivirtuoosi. Js että hänen kirjoituksensa on kuin musiikkia. Minusta hän puhui ihan arkisia aioita, välillä kitkeriäkin, mutta ehkä juuri sen takia olen lukenut kaikki hänen kirjansa, joita olen käsiini saanut.

      Mitähän pikku Tarja olisi sanonut, jos olisit ennustanut hänelle kirjailijan uraa ja kiittänyt häntä "runsaasta tuotannosta"? Ehkä hän olisi innostunut kirjoittamaan kokonaisen kirjan! Ei olisi malttanut kotiin koulusta lähteä. Voi pikku ressukkaa. Eipä kuullostanut kovin ihanalta hänen elämänkulkunsa. Olisiko siihen voinut puuttua? Ei varmaan. Jokainen elää omalla tavallaan. Ehkä hänellä on ollut paljon hyviä hetkiä. Onnellinen elämä on enimmäkseen puppua. Onnelliset hetket pitää riittää.

      Poista
    4. Siis sanon tämän nyt suoraan: ei Tarja ollut hyvä kirjoittaja, hän ei ollut lahjakas, vaan lahjaton ajattelija ja sitä kautta kirjoittaja; lauseet olivat tyhjää jaarittelua ja toistoa vailla sisältöä. Kaikenlaisia virheitä oli joka lauseessa, mutta hän ei kuitenkaan ollut lukihäiriöinen eikä minkään sortin kirjoittamishäiriöinen. Älyltään hän oli ehkä hieman hidas, ja kielipää oli huonohko. Häneltä puuttui mm. lukemisharrastus kokonaan. -Tämä taustaksi sille, että ei tuossa ollut enää keskiasteella oikeasti paljonkaan tehtävissä. Tarja oli siis nuori nainen, 16 - 17-vuotias, ei pikku Tarja. Kaiken ratkaisee tuossa iässä oppilaan oma halu.

      Poista
    5. Iines, en tiedä, mutta luulisin, että kaikkialla, Suomessakin, on jos ei nyt vilisemällä, niin kuitenkin paljon kuvaamasia Tarjan tapaisia ihmisiä, jotka eivät täytä heille asetettuja mittapuita. Mutta minkälainen on heidän sisäinen elämänsä, mitä he ajattelevat, mitä he luulevat ja uskovat, ja mitä he haluaisivat, sitä emme varmaan tiedä. He eivät osaa sitä kertoa. Heitä on vaikea ymmärtää. Ei tule edes mieleen yhtään ainoata sen laatuista ihmistä, josta olisi kirjoitettu kirja, joka valaisisi heidän elämäänsä. Tai ehkä sellainen on olemassa, mutta ei ole sattunut kohdalle. Olisi mukava ja tarpeellista lukea.

      Poista
    6. Liisu, huomattavan tahdikkaasti sanoit sen, jota minä aiemmin töksäytin.

      Joka opella on liikaa oppilaita, ja yhä useammilla ongelmia - tai sitten ne vain ilmaistaan/huomataan selvemmin.

      Ihan arkipäiväisesti otan esiin ruuan: johtui mistä johtui, koululaiset tulevat maanantaisin kouluun verensokerit alhaalla. Monessa koulussa päivä aloitetaan aamupalalla.

      Tämän minä hokasin jo 30 vuotta sitten, ja tunnit aloitettiin aina kotonaleivotulla sämpylällä tai korvapuustilla, ja kuumalla mehulla.

      En minä niistä aineista korvausta saanut, en edes halunnut hakea, kun monen lapsen ja nuoren elämäntilanne oli niin liipasinherkkä, että päätin vain ruokkia, ja hoivata ja opettaa.

      Masut täynnä oli sitten kiva ottaa kirja käteen tai vihko eteen, ja ryhtyä hommiin.

      Kouluavustajan palkalla tein opettajan töitä, mutta kyllä siitä sämpylät, juustot, ja mehukatit piisasi - varsinkin, kun tilanne rauhoittui. Minun ei tarvinnut melskata ja vaatia kuria ja järjestystä, se oli jo.

      Jo ihan tästä syystä leivoin illalla pullat raakana jääkaappiin, kelmu päälle, ja sitten aamulla kohoamaan, uuni päälle.

      Tämä niille niksivinkiksi niille, jotka eivät vielä ole lähdössä Alabamaan... tervs. Mestarilepuri

      Poista
    7. En tiedä, Liisu, onko lopulta kyse mistään mittapuiden asettamisesta, jos kouluissa ja opistoissa opetetaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.

      Ei kyse ole suorittamisesta ja minkään muotin täyttämisestä, vaan oppilaan, ihmisen omasta parhaasta, tarpeellisista taidoista, joita tarvitaan elämässä selviämiseen - ei siis mihinkään suorittamiseen. Kirjoittamisen taito on lukutaidon ohella tärkein taito, ja samalla se on myös paljastavin taito: se kertoo ihmisen ajattelusta ja hahmotuskyvystä. Tämä on äidinkielisen kirjoittamisenkin opetuksen tavoite: opiskelija oppii ilmaisemaan itseään, omaa maailmankuvaansa ja luovuuttaan. Ei siinä ole muuta mittapuuta kuin että se pystytään tekemään ymmärrettävästi ja loogisesti. Tämä loogisuus on käsittääkseni se, mikä Tarjalta saattoi puuttui.

      Ja kyllä, Liisu, vaikka kirjoitus olisi epäselväkin, siitä saa kyllä selvän kirjoittajan maailmasta. Sain minäkin Tarjan. En voinut kuitenkaan heittää lusikkaa nurkkaa hänen suhteensa. Mielestäni hänkin pystyi kyllä selkeyttämään tekstiään, kunhan tekisi jotain asian hyväksi. Vaan aika heikoilla ollaan, jos ihminen selviää lähes aikuiseksi lukematta mitään, harrastamatta mitään, kiinnostumatta mistään isommasta mitä ympärillä tapahtuu.

      Poista
  30. Liisu, ymmärrän kyllä ihailusi pääministeriä kohtaan kuten enemmistön kansalaisistamme. Se on kaikkien oikeus.

    Väärintekoja, väärinvalintoja minulla piisaa omiksi tarpeiksi, ihmissuhteissa."Paratiisiin" ei huolittaisi, vaikka kuinka rukoilisin pääsyä portin takana.
    No, omista synneistäni en ole ollut virkavallan tai oikeuslaitoksen kanssa vielä tähän ikään tekemisissä, saati istunut linnatuomioita. En sentään ole addiktoitunut rahapeleihin tai päihteisiin, vain tupakkaa olen imenyt ahnaasti. Muita huumeita en ole edes kokeillut koskaan.
    Tyhmyydellä, liika kiltteydellä ja suurisydämisellä ymmärryksellä on ollut omat varjopuolensa. Köyhää ja turvatonta lapsuuttani tai vanhempiani en sentään enää syytä kaikista synneistäni.
    Päin vastoin, on rikkaus ollut nähdä elämää puolelta jos toiseltakin sivustakatsojana.
    Syyllisyydetuntoni liittyvät vanhempieni kohteluun tietyssä elämänvaiheessa. Myös äitinä olen kokenut syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita. Onneksi lapsestani kasvoi kunnon kansalainen ja viisas ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, meillä on paljon yhteistä! Tunnistan kovasti omaa persoonaani kuvauksestasi.

      Erona on ehkä yltiöpositiivisuuteni elämän suhteen. Jos taivaita on ja joku siellä, uskon, että minulle kyllä on taivaspaikka, sillä olen ollut aina kiltti, liiankin kiltti. Ei kai sellaista työnnetä pois autuuden porteilta? Uskon myös, että kaikki armahdetaan, pahantekijätkin, sillä asioilla on aina syynsä ja seurauksensa. Etkä sinä, Leonoora, mikään syntisäkki ole, olet vain harvinaisen suora ja rehellinen persoona.

      Poista
    2. Kiitän myötätunnostasi. Se lämmitti!
      Toissa päivänä vanha koulukaverini kehui minua ihanaksi ihmiseksi. Hämmennyin.
      Kirjoituksissani "uskallan" olla jotakin mieltä kärkkäästi. Livenä kohdattaessa ihmisten kanssa päästelen suustani harvoin kärkeviä ajatuksiani ja mielipiteitäni.
      Kaikenlaiseen manipulointiyrityksiin ja vääryyksiin avaan kyllä ääneenkin sanaisen arkkuni.

      Poista
    3. Leonoora. Olen seurannut kirjoituksiasi täällä ja ihaillut niitä. Mielestäni olet jalat maassa elävä herkkä ja myötätuntoinen, viisas ihminen. Sellainen joita kunnioitan.

      Poista
    4. Huomenta, Leonoora,

      Minä olen saanut sinusta vähän kärkevän kuvan - nyt se kiepsahti täysin!

      Muista nyt, etten ole ollut täällä lurkkimassakaan moneen vuoteen; silloin kun luen, vastaan myös.

      Minäkin olen liian kiltti. Lapsuuteni oli turvallinen ja hellä - päällisin puolin. Psykoterapiassa selvisi, että minun lapsuuteni meni kasvattisiskon traumojen peittelemisiin.

      Esim. Leikimme aina kotileikkejä. Ydinperhettä. Edes barbit eivät olleet mallinukkeja, meillä kahdella; heillä oli miehet ja lapset. Ja nukeilla leikittiin pitkään. Oltiin yli 10 v, kun herätin siskon pukemaan vauvanuket ja syöttämään aamiaiset.

      Tuntuu, että tuonikäiset ovat nykyään miettimässä siiderinostoa...

      Turvattomuutta tunsin siis teoreettisella tasolla: olihan siskoni tullut lastenkodista, eli tiesin, etteivät kaikki vanhemmat hoida omiaan.

      Tuntuu, että sinulle tämä on konkreettisempi asia, ja haluan sanoa, että voi, kun olisin voinut auttaa!

      Olet vahva nainen, selvinnyt näin pitkälle, eikä paria sätkää lasketa! Sisältä saat, ja sinun pitääkin olla pehmeä ja herkkä, että pystyt nauttimaan elämän kauneudesta.

      Monta hellää halausta!

      Poista
  31. Tänään ajaessa aamutuimaan sairaalan silmäpomille, sain taas shokin autovirroista teillä. Ilmastonmuutoksen pysähttäminen ei onnistu niin kauan, kun suuret massat istuvat yksin autoissaan ruuhkauttamassa teitä. Jo pikkukaupungissa autojen letkat aamuruuhkissa saavat ihmettelemään, saati sitten miljoonakaupunkien pakokaasupössyttelijät.
    Teollisuuslaitosten, muiden suuryritysten ja kuntien pitäisi järjestää toimivat joukkokuljetukset työpaikoille ja asioinneille, mutta sehän ei tietenkään ole mahdollista, ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuksien vuoksi. Haluamme olla vapaita tuhoamaan planeettamme itsekkäkstä syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleen viisas, kaikki huomioiva kommentti. Tuo viimeinen lause pitäisi julkaista, niin että kaikki sen huomaisivat ja ottaisivat opikseen.

      Poista
    2. Kyllä, viisas kommentti, ja viimeinen lause kuvaa surullisesti maailman tilaa. Siinä on tosin monta jos-sanaa, ja yksi liittyy yksityisautoiluun Suomessa.

      Kuten poliitikko, oliko se nyt Vanhanen, tänäisessä lehdessä viisaasti sanoi:”pienituloisia corollamummoja siinä mätkitään”. Hän viittasi vihreiden suunnittelemaan ajoneuvoveron - ei siis polttoaineveron - korottamiseen kolminkertaiseksi, eli nostoa paristasadasta eurosta viiteensataan euroon vuodessa.

      Eihän maaseudulla ole enää juurikaan bussiliikennettä, saati paikallisbussiverkkoja. Esimerkiksi täältä 10 000 asukkaan pikkukaupungista ei pääse enää bussilla aamuksi asioille Turkuun eikä Tampereelle. Minunkin piti ottaa Kela-taksi, kun kävin foniatrilla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hinta 50 euroa, jolla olisin saanut tankillisen bensaa corollaani ja ajanut sillä bensalla 10 kertaa Turkuun.

      Poista
  32. Liisu, kiitos on vaisu sana ajatuksistasi! Muistan iltarukouksessani pyytää sinulle siunattua kaikkea hyvää ja kaunista.
    Rukoilen nykyisin harvoin ennen unta. Pistänpä nyt viestiä kaikkeuden energioille. 🌱

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava aamu...

      Leonoora, ilmankos tänä aamuna kun heräsin taivas oli täynnä auringonpaistetta ja mäntyjen kyljet hehkuivat punaruskeina ja suoraryhtisinä kuin vartijat pihan perällä.

      Kun luin kommenttisi voin nyt kuvitella itseni roikkumassa taivaanrannalla hämähäkin verkoista kudotussa 'kaikkeuden energiain' ripustamassa pehmoisessa verkkokeinussa kahden lujan pultin varassa puitten takana taivaanrannalla ja on ihmeellisen hyvä olla. On niin hyvä olla, että teen tilaa ja hypätkää kaikki jotka olette ajatuksissanne paineen alaisina jonkun asian takia tähän samaan keinuun, tämä kestää kyllä, ja keinutaan yhdessä pois paineemme ja ollaan taas iloisia maailmanmatkaajia! Kiitos, Leonoora! (hymyä)

      Poista
    2. Iines, hyviä argumenttejä!

      Poista
  33. Liisu, toki rukousteni alussa epäilen kykyäni taivaallisen valon ja kaiken hyvän ja kiitoksen ajatuksilla saavuttamista ja niiden välittämistä kassaihmisille. Vakavasti ja sydämestäni rukoilin, kuten lupadin. Kaikkea parastahan sitä toivoisi kaikille.
    Aina pitäisi vihanpuuskissaan muistaa, jokainen yksilö avuttomana, suloisena ja rakadtettavana "vauvana" kehdossaan. Pitäisi suhtautua kaikkiin ihmisiin, ymmärtämällä miten aika ja olosuhteet ovat myöhemmin vaikuttaneet tuohon suloiseen ja viattomaan pienokaiseen.

    Rukoilin myös Liisun lisäksi Iineksen, Rikun, Ripranien, Mikiksen, Tapsan, Megin, Charin ja kaikkien, kaikkien muidenkin ihmisten puolesta. 👼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leonoora. Olen rukousten vankkumaton kannattaja. Rukous tekee ihmiselle hyvää, erikoisesti itsevarmoille ihmisille se voisi tehdä hyvää, muistuttaa ylpeyden synnistä. Mikä oot sinä ihminen, mato matkamies maan, kun luulet voivasi hallita kaikkea ja olla oman elämäsi herra. Et sinä ole, vaan sinun yläpuolellasi on aina ylempiä voimia, jotka voivat hetkessä muuttaa elämäsi suunnan. Nöyrry siis, paina pääsi ja ano itsellesi viisautta erottaa epäolennainen olennaisesta. Pyydä lopuksi itsellesi kykyä nähdä oma asemasi Telluksella, sinä pieni hiukkanen, jolla oikeasti ei ole sen kummempaa merkitystä kaikkeuden kannalta.

      Poista
    2. Sielukkaasti kirjoitat Iines!

      Huomasin vadta, että Mankemangi unohtui "rukouslistastani", sorry, vaikka kenties hän ei puolestaan saata rukouksia kaivatakaan. No, "kaikkien, kaikkien mukana sai mankekin omaan hyvään elämäänsä siunausta.

      Poista
    3. Pahoittelen, mutta s ja d kirjaimet ovat kännykän näpimistöllä näköjään liian lähellä toisiaan.😆

      Poista
    4. Olen tottunut siihen, että hihhulit rukoilevat iankaikkisen sieluni puolesta syntieni tähden.

      Poista
    5. Parasta olisi, kun itse nöyrtyisit rukoukseen. En usko silti, että olet muita kummempi syntisäkki. Mutta nöyrtyminen on ihmisyyden ja inhimillisyyden merkki.

      Poista
    6. Kiitos, Leonoora! Nyt jos koskaan tarvitsen hyviä ajatuksia ja sielunvoimaa. Rukouksia.

      Poista
  34. Asiasta ihan kuudenteen. Brexit näyttää etenevän loistavaa polkua, enemmistö irlantilaisista haluaa saaren yhdistyvän, enemmistö skoteista haluaa itsenäisyyttä ja nyt walesilaisetkin enenevissä määrin tahtovat irtautua Englannista!

    Yes, Yes, Yes (Cymru)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä unohdeta Cornwalliakaan 〓〓, Kernow'n kansalaiset ovat tyytymättömiä englantilaisiin.

      Kun opiskelin eurooppalaista poliittista historiaa, niin kelttejä pidettiin kadonneena kansana ja muinaisena kulttuuriina. Tänä päivänänä keltit pelastavat Euroopan. Ihmiset Skotlannissa, Irlannissa, Walesissa, Normandiassa ja Galiciassa, nuo Atlantin rannoille ahdistetut tulevat ja voittavat.

      Poista
    2. Taas löytyi asia, jossa olen samaa mieltä Mankemangin kanssa... kummankohan meistä pitäisi olla huolissaan?

      Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, ettei meidän muiden eu-laisten, etenkään meidän suomalaisten, pitäisi olla niin kovasti huolissaan siitä miten britit nyt pärjäävät, kun menivät tekemään moisen tyhmyyden...

      Sen jatkuva jankutus mediassa kuulostaa niin neuvostomaiselta besserwisseröinniltä. Valittaisivat vaikka sitä, ettei Britannia osallistu enää sen 750 miljardin euron tukipaketin rahoitukseen...

      Poista
  35. No hyvä niin, jos se heille kaikille sopii. Merkitseekö irlantilaisten yksimielisyys ja itsenäisyyspyrkimykset myös Euroopan unionionin jäsenyyttä?
    Ei ole tullut perehdyttyä asiaan, kun brexit on vielä kesken.

    VastaaPoista
  36. Keltteihin liittyy edelleen niin kielellisiä kuin yhteisöllisiä arvoituksia. Oliko kelteillä yhtä yhteistä asuinaluettakaan Euroopassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltit olivat ensimmäisiä eurooppalaisia.

      Poista
    2. No, tuskinpa ihan... aivan ensimmäisiä olivat kyllä neanderthalilaiset ja nykyihmisiä alkoi tulla jo melkein 50 000 vuotta sitten, eivätkä he olleet kelttejä.

      Mutta muuten kyllä vanhaa kansaa, josta on vain rippeet jäljellä ja kielet melkein kadonneet. Meillekin olisi voinut käydä niin ellemme asuisi näin syrjässä.

      Poista
    3. Meille onkin tärkeä pitää kielestämme kiinni arvostamalla sitä ja omaa kulttuuriamme ja historiaamme. Itse en astu jalallani suomalaispaikkaan, jossa ei palvella suomeksi. Englannistaminen on junttimaista.

      Poista
    4. Tapsa kuule! Muistatko mistä nimitys Eurooppa tulee? Oli foinikialainen prinsessa, johon itse Zeus rakastui ja toi hänet Kreetalle. Neanderthalilaiset eivät asuttaneet Eurooppaa...

      Poista
    5. Muuten, ihmisen alkukoti onkin uusimpien tutkimusteorioiden mukaan Euroopassa, ei Afrikassa.

      Nimittäin Kreetalta on löydetty kiven pinnasta hominien jalanjäljet, jotka ovat 7,2 miljoonaa vuotta vanhat, eli vanhemmat kuin Tansaniasta aikoinaan löydetyt ja vanhemmat kuin Zeuksen tuomat ja vanhemmat kuin neandertalinihmisen.

      Kannattaa katsoa Areenasta eilen Ylen1:ltä tullut Prisma: Eurooppa ihmisen alkukoti?

      Poista
    6. Korjaan sen verran, että se mitä saksalainen tutkija Kreetalta löysi, olikin hominin leukaluu, ja tuo kiveen piirtynyt jalanjälki taisi löytyä Bulgariasta, eli Euroopasta sekin.

      Poista
    7. Keskustelu alkukodistahan on aivan turhaa, sillä Mankemangia johdonmukaisesti tulkiten ei silloin kauan sitten ollut Eurooppaa, ei Afrikkaa – eikä muitakaan paikkoja, joiden silloiset nimet tietäisimme. (Olisiko maailman ensimmäinen nimetty paikka Loimaa?)

      Vakavasti puhuen tämä ala kehittyy koko ajan, uusia löytöjä ja tulkintoja tulee jatkuvasti.

      Tiedättekö muuten, minkä perusteella nykyään tiedetään, että oli olemassa kolmaskin ihmislaji - denisovanihminen?

      Yhden hampaan, joka löytyi Siperian ikiroudasta.

      Poista
  37. Minäkään en tunne tarkoin saarivaltion nykypolitiikkaa. En ole tiennyt sitäkään, että Eurooppa on pulassa ja että keltit pelastavat Euroopan. Miltä he mahtavat Euroopan pelastaa? Koskeeko hätätila Suomeakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot että keltit pelastavat Euroopan, eli Eurooppahan on silloin pulassa, jos pelastaa täytyy.

      Suomi kuuluu Eurooppaan, niin että mikäs hätä nyt on kun meitä pelastetaan? Miltä meitä pelastetaan? Olen luullut, ettei Euroopassa ole muuta hätää kuin korona.

      Poista
    2. Eurooppa ja keltit pelastavat meidät fasismilta. Pikkukaupunkien pikkurouvien kyynisyydeltä.

      Poista
    3. No voima kanssasi, veli! Olet selvästi nähnyt valon!

      Poista
    4. Minä kun kuvittelin, että keltit edustavat tunkkaista takapajuisuutta, jossa roikutaan kynsin hampain kiinni vanhoissa tavoissa ja lähes kadonneen kielen rippeissä, jota enää osaavat vain vanhat äijät ja eukot, jos hekään, eikä ymmärretä kansainvälisyyden siunauksellisuutta!

      Mutta mikäs siinä – kaikki me olemme kelttejä!

      Poista
    5. En oikein pysy kelkassa tämän itsenäisyys- / kansainvälisyysasian kanssa.

      Kun toisaalta oikein edistykselliset oikeinajattelijat vannovat kansainvälisyyden nimiin jopa niin pitkälle, että kieltävät käsitteet ”valtio” eli ”kansa” ja ”kansallisuus”.

      Olemme kaikki tämän linjan mukaan samoja ihmisiä yhdessä maailmassa kansainvälisyyden hellässä ilmapiirissä. Niin miten tähän sitten istuu jokin kelttien kapea itsenäisyys kansakuntana? Tai saamelaisten?

      Poista
    6. Arvasinkin että nämä yksinänsä nuoruudessaan taistolaisuuden voittaneet ja nyt kaikesta kamalasta syytetetyt tapsat tulevat tähän uikutiuikuttamaan.

      Niin, nämä Irlannin, Skotlannin, Walesin, Normandian ja Galician keltithän ovat kovin EU-myönteisiä ja haikailevat hyvinvointivaltion peräänkin.

      Poista
    7. Ei siinä mitään, haikailu on ihmiselle hyväksi. Sille peukut!

      Vaan en vieläkään ymmärrä, miten ja miksi juuri keltit pelastavat Euroopan. Ja vielä asialta, jota ei oikeasti ole olemassakaan muuta kuin korvien väleissä ja korttipakoissa pelikorttina.

      Poista
    8. Mankemangi vain härnää meitä tosikkoja, huumorimies kun on.

      Mutta sitä haluan korostaa, tähdentää ja alleviivata, että toisin kuin Mankemangin sinänsä oikeasta huomiosta voisi vahingossa kuvitella, niin minä en ole koskaan, en ikipäivänä, en kuuna kullan valkeana ollut taistolainen.

      Olin demari, joka tiesi jo 15-vuotiaana tasan tarkkaan millainen paskiaisten hirmuvalta Neuvostoliitto oli, vaikka meillä sen ihannointi olikin silloin sen ajan suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta, jota ei saanut, eikä kukaan järkevä uskaltanutkaan, epäillä eikä arvostella.

      Minä uskalsin. Siitä olen yhä oikeutetusti ylpeä.

      Poista
    9. Kukapa sitä ei tiennyt - jos vain halusi ottaa asioista selvän - minkälaista "demokratiaa" Neuvostoliitossa elettiin. Ja kukapa sellaista Suomeen olisi kaivannut...? paitsi jotkut kajahtaneet unelmissaan elävät pikkuiset puoluebyrokraatit jotka uskoivat olevansa kohta uutta Nomenklatuuria. Se oli heidän "märkä unensa", ei muiden.

      Suomi on historiansa aikana selvinyt käsittämättömän hyvin (paitsi ei Isovihan aikana) monesta kinkkisestä tilanteesta. Ei tästä sen enempää, tarkoitan, että olemme Tapsa lukeneet molemmat samoja historijoitsijoiden kirjoja. Ja itse kun historoitsija en ole, uskallan tyrkyttää myös subjektiivisia mielipiteitäni. Yksi sellainen on, että Suomen toisen maailmansodan jälkeistä politiikkaa on johdettu järkevällä tavalla… itse asiassa ainoalla oikealla tavalla. Koska… oliko meillä oikeasti vaihtoehtoja? Joidenkin tuurejunniloiden ja kaukokareiden mielestä se oli "ryssän perseen nuoleskelua", yms., ja tämän mielipiteen mielelläni suon heille. Mutta realiteetti, yksi niistä, oli että Neukuilla oli Porkkalan tukikohta, tykkitulen kantaman päässä Helsingistä, ja sotilaallinen yliote kaikessa. Jos Neuvostoliitto 1950 -luvulla järjettömyyttään olisi miehittänyt Suomen... se varmasti olisi onnistunut. Ja mitä apua me länsimailta olisimme saaneet? Osanottoa kovasti, oikein valtavasti, ja nättejä adresseja, en usko että mitään muuta. Vai luuleko teistä joku että Länsi kolmannen maailmansodan Suomen takia olisi aloittanut? - Parempi oli meidän siinä mielessä ”suomettua”, että oltiin niin ei oltaiskaan, kätellään ja suudellaan poskelle ja kirjoitellaan yhteisiä korulauseita, käydään kauppaa ja huijataan ryssiltä ruplat pois… Sitä paitsi kyllä ryssäkin sen tiesi että suomalaiset tarvittaessa ovat saatanan hankalia naapureita, ei se heidänkään etunsa mukaista ollut meidän lilliputtimaamme (= sieltäpäin katsottuna) yhteiskuntajärjestelmää toisenlaiseksi kumota. (Tai, niinkuin äitini tapasi todeta, miksi tappaa lypsävää lehmää.)



      Ps. Meidän ”suurten ikäluokkien” on turha valittaa mistään. Olemme koko ikämme saaneet elää sillä aallonharjalla joka on maamme nostanut yhdeksi maailman hyvinvovimimmaksi valtioksi. Josta suuri kiitos sota-ajan ihmisille mutta myös sodan jälkeisille ihmisille, isillemme ja äideillemme. Koko klaanille.

      Poista
    10. Jos meiltä valitus viedään, viedään paras osa ilmaisuamme. Ei vaan ei, totta puhut, mikis, hyvä osa meillä on ollut.

      Selvisimme juuri ja juuri alta pois, ennen kuin täysimääräiset opintotuet ja asumistuet tulivat, ja lasten automaattiset päivähoito-oikeudet ynnä muut itsestäänselvyydet.

      Opiskelimme yliopistoissa kymmenenkin vuotta kevyesti, kun välillä oli oltava duunissa opintolainakausien välissä. Puskimme tutkintomme siis lainojen turvin ja maksoimme niitä takaisin kymmenenkin vuotta, eli oltiin ronskisti päälle nelikymppisiä ennen kuin uskallettiin ottaa pankista asuntolainaa ja ostaa se pieni kaksio kerrostalosta. Maksoimme 40 prosenttia veroja ja loimme tuleville polville tämän hyvinvoinnin, jossa nyt kaikki on lähes ilmaista ja itsestäänselvää.

      Ja sitten me ollaan kuitenkin nykynuorten mielestä se ahne ja itsekäs sukupolvi, joka pääsi kaikesta helpolla ja keräsi hirveät säästöt tileilleen ja nyt vinkuu eläkkeillään jostain taitetusta indeksistä.

      Poista
    11. Mitä olivat "täysimääräiset" opinto- ja asumistuet?

      Poista
    12. Tämä opinto- ja asumistukien kehityskaari selviää hyvin vaikkapa Kelan sivuilta. Tosin sivut ovat parhaillaan nurin, mutta kun maltat ja odotat hetken, niin saat tietoa kummankin tuen noususta nykyisiin summiin.

      Poista
    13. "Kukapa sitä ei tiennyt" hurskastelee hilpeä Mikisvili, ja jatkaa vakuuttavasti asian vierestä.

      Itse asia oli noin kuin kuvaatkin vielä 50-luvulla, mutta se koski meitä demareita. No, koski se tietysti porvareita, kansandemokraatteja ja osaa rivikommareistakin.

      Mutta sen ajan SKP-suuruuksia Kuusisia, Aaltosia, Pessejä, Lehenejä jne se ei koskenut. Leino haräsi ajoissa.

      Mutta jo 60-luvulla itse asia alkoi hämärtyä ja kansan moraalinen selkäranka murtua ja liian monella se katkesi 70-luvulla kokonaan.

      Niihin joilla se ei katkennut lyötiin neuvostavastaisen ja jopa fasistin leima. Monelta se leima ei ole lähtenyt vieläkään kuten itsekin todistat "tuurejunniloilla" ja "kaukokareilla".

      Tiedän tietysti että vain pieni osa oikeasti halusi neuvostososialismia Suomeen, mutta liian moni omaksui annetut totuudet sellaisinaan. Ei siitä ole kauankaan, kun toreille vietiin lapsetkin marssimaan rauhanohjusten puolesta vihaohjuksia vastaan.

      Diktatuurin nuoleskelu ja joukkolynkkauksiin osallistuminen oli niin yleistä ja läpäisi koko yhteiskunnan, etten unohda sitä koskaan. En voinut kuin hämmästellä - fiksut ihmiset, mikikset ja iinekset, menivät nuoren sydämensä innolla mukaan tähän ilveilyyn.

      Ja osa uskoo vieläkin olleensa oikealla asialla.



      Poista
    14. Kun ennen vietiin omat kapaloikäisetkin lapsetkin rauhanmarsseille, niin kyllähän nytkin näkee lapsukaisia esimerkiksi Pride-marsseilla, jopa ratasikäisetkin tietävät jo, miten kuuluu ajatella, että ajattelee oikein. Kouluissakin huomaa, että pikkuiset länsimaiset lapset osaavat valita aatesuunnista uskonnottomuuden ideologiakseen.

      Ja nythän lapset johtavat jo aikuisia ilmastomarsseille päättäjiä ja johtajia, noita ahneita itsekkäitä sikoja vastaan. Nobel-palkintojakin jo heille kaavaillaan.

      Ettäs tämänkin huomaatte.

      Poista
    15. Niin Tapsa, en todellakaan tahtonut edes vihjata, että 70-luvun vaaran vuosina olisit laulanut vähemmistökommunistien laululiikkeen kuorossa. Päin vastoin! Tiedän että tuhahtelit raivokkaasti.

      Iinekseltä vielä kysyisin, että ovatko opinto- ja asumistuet nykyään täysimääräisiä.

      Poista
    16. Tämmöisen artikkelin ja Ossi Lakkalan muistelon löysin:

      "Opintolaina oli sen verran suuri, noin 3 500 markkaa vuodessa, että kaiken tarpeellisen sai hankittua, ja rahaa jäi vielä tansseihinkin. Summa vastasi nykyrahassa noin 600 euroa kuukaudessa,"

      https://elamassa.fi/opiskelu/opintotuki-tayttaa-50-vuotta/

      Poista

    17. Opintolaina? Sehän oli henkilökohtaista lainaa pankilta, ja se maksettiin korkoineen päivineen takaisin pankille, toisin kuin opintotuki, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Minun aikanani opintojen loppupuolella tuli opintoraha, 100 mk/kk, eli alle 20 e/kk. Se tuntui taivaan lahjalta, kun sitä ei tarvinnut maksaa pois.

      Opintolainaa maksoin takaisin 10 vuotta, ja tällöin tuli termi ”valkokaulusköyhät”. Nimittäin siinä kun vastavalmistuneet maisterit asuivat kerrostalossa vuokralla, duunari rakensi vieressä isoa omakotitaloa. Näin se meni oikeasti.

      Poista
    18. Summa summarum: kun suuret ikäluokat maksoivat itse opintonsa pankille takaisin maksettavine lainoineen, niin nykyään opiskelu on ilmaisen opintotuen varassa. Opintotuki ei tietenkään yksin riitä, etenkään silloin, jos opiskelija haluaa kaikki pelit ja vehkeet valmiina. Itse odotin puoli vuotta ennen kuin sain rahat omat kirjoituskoneeseen Facit Privatiin.

      Poista
  38. Kuulin ohimennen, että astumme astrologisesti kravun aikaan. Tähdet olivat mukamas samassa asennossa vuonna 1939. Että tulee joko sota tai sote!? Ensivuoden tammikuun ennustajan mukaan
    saattaa jotakin yllättävää tapahtua.
    Ootellaan ja kuullostellaan ja ollaan valmiita.

    VastaaPoista
  39. ensi vuoden tammikuussa/ tammikuun aikana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukamas 28 vuoden välein kyseinen sama astrologinen ilmiö toistuu. Mitä esim. tapahtui vuonna 66 tai -92 - yhteiskunnissa tai henkilökohtaisestikin, nyt alkaa myös jokin muutos, uudistus tms. myöhäsyksyllä ja jatkuen ensi vuonna.

      Täytyy myöntää, että omaassa elämässäni tapahtui ko. vuosina käännekohtia elämässä.
      Yhteiskunnallisiakin mullistuksia oli, ainakin muualla jos ei meillä suurempia.

      Poista
  40. Äläs ny Leonoora hullujas puhu! Minä katsoin tänäaamuna kahvinbööneistä että ei tule sotaa, ei tuu! Tulla musta mies joka hymyile sinulle valkoinen hammasrivi. Sit se siun kadonnut kengä löytyy siun sängys alta, kissa sen sinne vei. Ja naapuri kesävoin vei, ei katti. Illalla kun kaapunkille menet ihmisiä kahtelemaan, ei oo immeisiä, korona heidät on vienyt. Pelastusarmeijan bändi vaan soittaa hidasta jatsia tyhjällä torilla… Ei tule kuule sotaa, eikä Sotea.


    Ps. Oikeasti arvostamani uskonnollinen järjestö on Pelastusarmeija. Minun mielestäni. Ovat ”pienen ihmisen” puolella muutenkin kuin vain sanoissa. Auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tietenkään usko mihinkään astrologien ennustuksiin, mutta huvittaa, miten esittävät asioitaan kuin tieteemlisinä factoina.
      Pelastusarmeijan kirpparilla olen käynyt. Karsastan kyllä armeija-sanaa hyväntekijöiden yhteydessä.

      Poista
    2. Minä muutan parhaillaan, nyt jo kuudetta vuotta, kun en pääse koskaan uuteen asuntoon järjestelemään.

      Mutta kaikki siistit vaatteet, hyvät astiat, kirjat, dvdt yms imurit lahjoitan sinne.

      Parikymmentä vuotta sitten tein pipaitaloa siskonlapsille. Ensin koekappaleen kotona - ja sen sitten kiikutin paikalliseen pelastusarmeijaan.

      Olivat häkeltyneitä.

      Poista
    3. Siis: piparitaloa.

      Oli karkit ja tomusokerit ja leivottu piparipihalle, jossa lumikuorrutettuja kuusia, sellofaaniin käärittynä.

      Toivon, että joillekin naperoille tuli yllättävä joulu!

      Tein samoilla muoteilla, samassa uunissa osat kaksosten taloon. - Kokosin yksin, kuuma sokeri on kamalaa, mutta sitten koristeltiin yhdessä.

      Lasten oli tietenkin vähän maisteltava namukarkkeja, että mitkä sopii mihinkin!

      Poista
  41. Amen ja kiitos, vain Pelastusarmeija pelastaa..

    VastaaPoista
  42. Kun heinäsirkat ja ensimmäinen kato tulee, monet luulevat sillä pääsevänsä, heillä ei ole vielä aavistustakaan tulevasta. Ihmiset rukoilevat, että tulisi edes se korona uudelleen tai jähemettysi edes suolapatsaaksi, kuten Lootin vaimo. Ensimmäisen ydinräjähdyksen jälkeen tulee yö, aamu ja päivä koittaa uudelleen. Vielä ei olla nähty kuin vähän alkua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko muurari-rabbi nyt, siellä matkaan lähtenyt?!

      - Äsh, Riku! Olet ihana, mutta et edes Jeesuksesta seuraava! Mutta ihana! ❤

      Poista
  43. Hyvä, että häpeät, Iines!

    Olipa Tarja mitä vain, saman luokan edessä ei esitellä toisten kömmähdyksiä muiden arvosteltaviksi.

    - Tämä maikkojen halu tai oire nostaa joku tikunnokkaan johti aikoinaan siihen, että keskeytin lukion. En ollut kohde.

    Kun puhuin muille luokkalaisille, he sanoivat olevansa samaa mieltä siitä, ettei ketään saisi nöyryyttää tai kiusata, mutta nauravat open mukana, etteivät joudu itse hampaisiin.

    Olin sinua monta vuotta nuorempi, kun kohtasin ns vaikeita tapauksia. 18 v.

    Mentiin silti kannustuksen ja kehun kautta: jotain hyvää on kaikessa!

    Olisit pyytänyt Tarjan kahdenkeskiseen palaveriin, ja merkinnyt ne hyvät kohdat, ja kehottanut panostamaan niihin. - Kerta toisensa jälkeen.

    Julkinen häpäisy ei vain toimi.

    Eri ulottovuudessa Tarja vieläkin heittäisi euron hedelmäpeliin, mutta ilahtuisi kun näkisi sinut kassajonossa!

    Jopa ehkä halaisi, ja kiittäisi!

    Näin minulle on käynyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitit väärin, Char, luepas uudelleen.

      Ei tulisi mieleenikään nostaa kenenkään henkilöyttä tai persoonaa tikun nokkaan. Miten muuten voit edes kuvitella sellaista?

      Moniste oli täynnä aineista poimittuja virkkeitä, lähes jokaiselta opiskelijalta jotakin - nimettömänä tietenkin. Moniste korjattiin yhdessä, ja varmasti opittiin paljon. On päivänselvää, Char, että opetus tapahtui hyvässä hengessä ja voin sanoa suoraan, että oppilaat viihtyivät tunneillani.

      Tämän jutun ydin lienee se, että kannamme harteillamme läpi elämän turhaa syyllisyyttä, turhaa häpeää. Ne, joiden tulisi hävetä, eivät tee sitä, ne joiden ei tarvitsisi hävetä, häpeävät.

      Poista
    2. Ja itse olen halannut moneen kertaan omaa saksanopeani Wienissä: Eva huomasi, kun aloin lipsua (poikaystäväongelmia - aloin lintsata).

      Hän huomautti koko luokalle, että olin opiskellut vain puoli vuotta, ja olin jo niin pitkällä (vrt monta vuotta opiskelleet). Ja että eikö ole hienoa, että jaksan sinnitellä, vaikka varmaan turhauttaa usein, kun ei pärjää...

      Mutta mudasta pystyyn, harjataan hiekat pois, ja kirjojen kimppuun!

      No siitähän tuli sitten kunniakysymys: jumalauta ei mikään parisuhdedraama harhauta minua, mies saa luvan elää minun opintojeni ehdoilla!

      Kaikki illat ja vapaapäivät kertasin tekstejä ja kielioppia. - Olin oikeasti aluksi ryhmän rapsinpulla, mutta valmistuin kurssini parhaana!

      Ja se opiskelu oli välillä sellaista no perkele, pakko kai se on... Tai vapaapäivänä kahvilassa herkkuleivoksen ääressä hienoa!

      Mutta ilman tuon ihanan Evan kannustusta olisi koko homma ollut vähän kuin kanan lento.

      Eli meillä aikuisilla, muillakin kuin ammattikasvattajilla, on suuri vastuu lapsista ja nuorista!

      Minuun vetosi tuo luokan edessä kaunis puhuttelu; joku toinen olisi hyötynyt yksityisestä palaveristä. - Mutta Eva olikin kokenut ammattikasvattaja.

      Plus: sain monta uutta kaveria, kun ennestään vähän vieraammat kurssikaverit tulivat juttelemaan.

      Hyvän kautta, ystävät!

      Poista
    3. Iines,

      En nyt tiedä, mitä lukea uudestaan.

      Jokainen tunnistaa omat tekstinsä - minä opena olisin valinnut muilta vuosikursseilta neutraalimpia tekstejä arvosteltaviksi.

      Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

      Poista
    4. Sinähän puhut ” julkisesta häpäisystä”, Char.

      Tuo todistaa, ettet ole lukenut juttua tai ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Ja pliis, Char, älä anna minulle pedagogisia ohjeita, kiitos.

      Poista
    5. Minua hävettää se, että nyt kun on kriittiset ajat, en jaksa olla koko ajan Pikku Neiti Päivänpaiste läheiselleni.

      Usein kiukuttaa: mikset voi olla terve?!

      Haluaisin nukkua koko ajan, ja lyön aina yläfemman, kun jaksan nousta ylös. Seuraavan siitä, kun saan aamiaista potilaalle - siis hyvää, tilattua terveellistä ja monipuolista herkkua. Jne

      Olen täällä ihan yksin. Koko normielämä ja oma koti ovat nyt neljättä vuotta tauolla.

      Pyydän anteeksi sitä, että olen ilmeisesti ollut liian tuttavallinen ja puhunut tavallisesta elämästäni, ja yrittänyt olla leikkisä.

      Tämä ei toistu.

      Poista
    6. Iines, en anna sinulle mitään ohjeita.

      Olet omasta mielestäsi taitava pedagoki, ja niin olen minäkin, omasta mielestäni.

      Lapset/opiskelijat kai sen ratkaisevat.

      Minua kävivät halimassa omat oppilaat, aina kun nähtiin - tosin se ei todista muusta kuin hyvistä väleistä.

      Arvosanat puhuivat myös puolestaan.

      Eva oli ihana, tarkka ope, ja jatkettiin kirjeenvaihtoa, hänen aloitteestaan, sen jälkeen, kun palasin Suomeen.

      Sitten isäni sairaus todettiin, ja koko palapeli meni uusiksi.

      Mutta ei nyt päiväkirjamuistoihin.

      Hyvää yötä kaikille!

      Poista
    7. Kyllä, Char, olen taitava ja kokenut pedagogi, vieläkin, ja ylpeä siitä. Tuo ei ole kuitenkaan omaa keksintöäni, vaan puhun itsestäni opettajana tietenkin opiskelijapalautteen kautta, heidän sanomisistaan, ja myös kollegoilta saamani palautteen kautta.

      En lähde tässä erittelemään palautetta tarkemmin, mainitsen vain, että mottoni oli, että meillä on opiskelijoitten kanssa oikeus pitää hauskoja tunteja ja viihtyä luokassa yhdessä.

      Poista
    8. Hieno homma, Iines!

      Nyt hyviä unia!

      Poista
  44. Pedagogisiin saavutuksiin jos mennään: kaksi hoitolasta/ opetettavaa koululaista ovat nyt molemmat haluamillaan urilla: toinen on melkein valmis juristi, toinen arkkitehti.

    Kuljetin heitä yksivuotiaasta lähtien ympäri Helsingin puistoja, patsaat katsottiin. Museoita, Korkeasaarta, kirjastoja.

    Luettiin paljon. Ja katsottiin yhdessä hyviä elokuvia. - Kun uhmaikä iski, ruokailuhetkestä tuli ravintolakokemus, jne.

    Ja kun muutin Tampereelle, käytiin taas kirkot ja museot, myös silloinen Vakoilumuseo läpi. Se oli aika hyytävä - mutta tenavat tykkäsivät.

    Kirkot kaikki - ja kuinka ollakaan, jalkojaan laahannut pieni poika oli yllättäen parimetrinen mies, joka halasi minua erikseen Tampereen Kalevan kirkon esittelystä.

    Se oli ilmeisesti ollut aika ratkaiseva kysymys pääsykokeissa!

    Tehtiin me ns kivaakin: huvipuistoja, muumimuseo, leffoja - ja aina kirjoja.

    VastaaPoista
  45. On meillä ihmisoikeuksia kunnioittavia edustajia eduskunnassa! Suurin osa kannattaa uutisten mukaan uutta abortti-lain hyväksyntää!
    Nyt narsistinen naisen "OMA TAHTO" otetaan käyttöön pienen ihmisalun murhaamisessa. Isällä ei ilmeisesti tule olemaan mitään sanomista, kun nainen haluaa päästä "vahingosta" alkunsa saaneen ihmislapssta pian eroon! Onpa helppo ehkäisykeino kohta hyväksytty eduskunnassa! Käsittämätöntä miten ristiriitaista on ihmisarvon ja - oikeuksien kunnioittaminen kansanedustajistossa! Viaton pieni ihmisalku saadaan tappaa kohtuun kun nainen niin haluaa. Helpoimmillaam saa myrkkyreseptin ja uusi ihminen huuhdotaan alas vessanpytystä.Lääkärit pääsevät vähällä likaisesta työstä.
    Entä jos uusi ihminen olisi halunnut elää?

    Ymmärrän vielä, jos lapsi todetaan monella tapaa vammaiseksi tai sairaaksi, armomurha lienee paikallaan.
    Huumeiden käyttäjät ja vakavsdti sairaat naiset, joista ei ole huolehtimaan lapsestaan pitäisi ehdottomasti sterilisoida. Pakko- sterilisointia pidetään ilmeisesti ihmisoikeuksien vastaisena, mutta säästyttäisiknpä turhilta aborteilta, lastenmurhilta.
    Naisten ja miesten on opittava vastaamaan teoistaan. vahingoista ei voi päästä kuin koira veräjästä.
    Kaikki eivät edes saa lapsia ja nämä
    holtittomat saisivat uuden lain myötä tappaa vahinkovauvansa heti alkuun.
    Kuvottavaa ja epäihmismäistä sanon minä! Jos laki menee läpi, en ikinä äänestä lain puolustajia.

    VastaaPoista
  46. Haiskahtaa Amnestin ja Naisunionin intersektiolaalistien taustalla vaikuttavasta ideologialta ja vallankäytöltä? Monet kovat feministit ovat kylmiä ja tunteettomia. Heille sikiö ei ilmeisesti tarvitse ihmisoineuksia. Miestenvihaajina feministeille naisen raskaus lienee aina miesten vika? Muuten ei voi ymmärtää äärimmäistä itsenkyyttä aborttilain perusteluissa.
    Ovelasti vedotaan siihen, että elämme 2000-luvulla ja vanha 70-luvun aborttilaki on mukamas aikansa elänyt. Vanhan lain mukaan tarvitaan aborttiin kahden lääkärin lausunnot.
    Uuden lain lanseerajat puolustelevat narsistista lakialoitettaan myös sillä, etteivät abortintarvitsijat vie lääkäreiltä turhaan aikaa terveyskeskuksissa. Ovela veto! No, lääkärit tietysti tykkää, koska eivät tarvitsisi ottaa kantaa lapsentappoon, vaan raskaanaolija kantaisi vastuun "oman tahtonsa" mukaiseksi teostaan.

    VastaaPoista
  47. Eikö hedelmöitynyt sikiö mukamas ole ihminen? Miksi tämän yksilön tappaminen ei ole rikos?

    VastaaPoista
  48. Leonoora, tämä aborttiasia on sinulle tärkeä huomaan. Jossain mielessä allekirjoitan kaiken minkä tästä sanot, mutta asia ei ole ehkä noin musta-valkoinen.

    Sekin on vaikea kysymys, milloin elämä alkaa, milloin sielu syttyy. Minulla ei ole tästä tietoa eikä mielipidettä. Eikä uskonnollista vakaumusta, vaikka voisinkin ajatella, että kaikki elämä syttyessään liekkiin on pyhää.

    Vaikea asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaahtoan asiasta siksi, etten voi sietää feministien ovelan manipuloivaa ja itsekästä ihmisarvojen murskaamista ja vallankäyttöä.
      Tiedän, että "taistelen" lähinnä omia tuulimyllyjäni vastaan, mutta mikään pakko ei ole mennä mukaan kaikkiin intersektionaalien ihmis- ja elämäkäsityksiin. Ja on heitä muitakin kuin minä, joka bäkee näiden narsististen pyrkimyksien läpi.

      Poista
    2. Ilman naisen ja miehen yhdiistyneitä sukusoluja ei taida ihmislapsi kehittyä kohdussa. Kyllä sikiö on minun mielestäni ihminen, hänessähän on jo kaikki ihmislapsen kehitykseen tarvittavat ominaisuudet. Siitä minulla ei ole epäilyksen häivää. Enkä perusta ajatuksiani mihinkään uskonnollisiin näkemyksiin, vaan todelliseen ihmisyyteen.

      Poista
  49. Ymmärrän, että seksuaalisessa kanssakäymisessä vahingossa sattunut hedelmöityminen, uuden ihmisen elämän alkaminen on
    vähempiarvoinen kuin itse seksuaalisuuden toteuttaminen nykyisin.
    Seksi on enemmistölle se tärkein itsearvo. Lapsen aikaansaaminen on vain narsistista elämää rajoittava panemisen sivutuote (monelle nykynaiselle ja -miehelle).

    Raiskaajilta rangaistukseksi tiehyet poikki. Monia abortteja hakeneelta, - keskeytystä ehkäisykeinona jatkuvasti käyttävältä - sterilisointi pakolliseksi.
    Ovatko pakkostetilisoinnit mukamas isompi ihmisoikeusloukkaus kuin lapsenmurha kohtuun?
    Jo on aikoihin eletty!

    Olen aina ihmetellyt miten pyhä asia ihmisen seksuaalisuus on? Siihen liittyviä julmiakin tekoja ikään kuin pidetään asiaan kuuluvina, siksi, ettei ihminen pysty hillitsemään viettejään.

    VastaaPoista
  50. Kokoomuskin, ihme kyllä on nyt kannattamassa uutta lakia uutisten mukaan.
    No onhan aborttien vapaassa sallivuudessa se hyvä puoli, ettei köyhälistölle synny yhteiskunnan sosiaaliapujen varassa eläviä, verorahojen suurkuluttajia.
    Kapitalistille työntekijät on ilmeisesti parempi olla vähintään keskiluokkaisia ja hyvin koulutettuja.

    Onneksi köyhä äitikin voi olla hyvä äiti ja rakastaa lastaan.

    VastaaPoista
  51. Leonoora, olen kyllä sitä mieltä, että jokin on pielessä, jos aborttia käytetään ehkäisykeinona. Tuntuu kylmältä keinolta.

    Aikanaan ehkäisypillereitä jopa tyrkytettiin tytöille, jotta raskaudenkeskeytykset vähenisivät. Pitäisikö ehkäisyvalistusta taas lisätä?

    VastaaPoista
  52. Vuonna 2019 tehtiin lapsen tappoja kohtuun n. 8700. Useammalle kuin joka kolmannella abortti tehtiin useamman kuin yhden kerran.
    Jo on holtitonta porukkaa! Häpeällistä!
    No ei ihme! Vapaan seksin ihanuutta korostavat ja siitä nauttimaan kannustavat yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat osaltaan vastuussa löyhästä moraalista ja vastuuntunnottomuudesta.

    Ennen tyttöjä yritettiin varjella ja suojella ei-toivotuilta raskauksilta pelottelemalla, että pojat haluavat vain sitä yhtä kohtaa naiselta. Ettei pidä leikkiin ryhtyä tai kohta on lapsi kainalossa.
    Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapsethan olivat nimenomasn naiselle suuri häpeä.

    En tiedä millaista seksuaalikasvatusta ja ehkäisyneuvontaa nykyisin
    kouluissa annetaan. Kai sitä jonkinlaista lienee.

    Mielenkiintoista nähdä kun tämä naisen "OMA TAHTO"- lanseeraus surmata lapsensa toteutuu, kuinka suuriksi abortoitavien ihmislapsien lukumäärä kasvaa, kun nyt jo jotkut käyttävät yhä uudestaan ja uudestaan aborttia ehkäisykeinona.

    Olisi mielenkiintoista tietää lakialoitteen lanseeraajien nimet ja perimmäiset syyt aloitteelle.
    Vai onko uskottava, että syy on puhtaasti ja yksinomaan naisen itsekkyys?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Iines tuossa viittaakin, niin 60-luvun lopussa alkaneen vapaan seksin aikakauden mahdollistivat nimenomaan e-pillerit.

      Eikö niitä enää käytetä vai missä on vika?

      Yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ja yksilölle armeliaammaksi jakaa niitä ilmaiseksi.

      Poista
  53. Nämä aborttiasiat ovat ilmeisesti edelleen jonkinlaisia tabuja. Ei toisaalta ihme.
    Toivoisi, että miehet saataisiin kantamaan täysi vastuu siemenistään, kun kaikissa naisissa ei vastuunkantoa näytä olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan. DNA-testillä vaan isä selville ja elatusvelvollisuus.

      Ongelma taitaa olla siinä, että yhteiskunta elättää ne isätkin tai sitten ne ovat tuntemattomia äidillekin.

      Poista
  54. Homojen seksissä hyvää on että ei abortteja tarvitse tehdä.

    VastaaPoista
  55. Nimetön, niin kuvottavaa epänormaalia ja luonnotonta kuin jätesuolen käyttö vaginan korvikkeena onkin, ja siittiöt etsivät turhaan toivorikkaina naisen munasolua suolenmutkista, positiivista on, ettei pieni abortoitava ihmisalku edes vahingossa aloita lyhyttä ei-toivottua, murhaan päättyvää elämäänsä.

    VastaaPoista