Päivä jona Leena ei tullutkaan

 

Tämä kesä menee aika yksin täällä mökillä, villiksi röyhähtäneen puuston keskellä. Meren puoleinen metsikkö, se minne aurinko laskee, pimentää pirtin. Leenan piti tänään lentää Frankfurtista Suomeen, mutta eihän siitä mitään tullut. Lufthansa on peruuttanut leegion Euroopan lentojaan työvoimapulan vuoksi. Samoin paluulento peruutettiin. Ilmoitus tuli viisi päivää ennen lentoa, joten Finnairin koneet Frankfurtista Suomeen olivat jo täyteen buukattuja. Ne olivat sitä paitsi puolet kalliimpia kuin Lufthansan lennot, hinta olisi ollut peräti 800 euroa kolmen tunnin lennosta paluineen. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kaikki on Suomessa huippukallista verrattuna nyt vaikka Saksan hintoihin. 

Olen kertonut ennenkin, että kun aikoinani ostin upo uuden pikkuisen Toyotan, se maksoi 25 000 markkaa. Leena osti samana keväänä Saksass BMW:n urheiluauton, avoauto rättikattoineen, prikulleen samaan hintaan. 

Voin kertoa myös sen, että luokanopettajana hän tienasi työstään Wurzburgissa mittavasti suuremman kuukausipalkan kuin minä lehtoraatistani runsain ylitunnein - äidinkielen opetusvelvollisuus oli ja on kai vieläkin 16. Kaikki sen yli menevät tunnit ovat kalliimpihintaisia ylitunteja. 

Mikä täällä Suomessa mättää? Miksi ihmisen ei anneta tienata kunnolla ja päättää itse rahoistaan ilman maailman kärkitasoa olevaa veroa? Kyllä ne ansiotulot ovat ihan laillisen puurtamisen tulosta. Vai ovatko ne ahneutta, joka on vähäosaisemmilta kanssaeläjiltä pois? Miksi meillä kaikki on niin pientä? Ukkoina jo syntyy sylilapset -meininkiä?

Tämä valituksista tällä kertaa. Sanon kuitenkin vielä sen, että jollakin tapaa tämä mökkielämä on liukunut sellaiseksi, että muut tulevat tänne valmiiseen keskikesällä. Nurmikot on leikattu, puutarha loistossaan, nuohous hoidettu ja sähköt kunnostettu sekä vessanpönttö putsattu ja jääkaappi täytetty Leenan lakanat silitetty, pyynnöstä. Eli hyvä puoli on nyt se, että minun ei tarvitse jännittää, sujuuko kaikki hyvin ja ovatko lihapullat maukkaita tai palaako grillipihvit ja halkeaako makkara. Eikä tarvinnut silittää niitä lakanoita.

Tänä vuonna jännitin erikoisesti saunamökin vierashuoneen muurahaistilannetta. Viime kesänähän sinne ilmaantui sitkeä muurahaispesä yhteen nurkkaan, ja taistelu murkkuja vastaan oli melkoinen. Kannoin kasan kauemmas mutta ne pikku pirut palasivat. 

Kanelia, erilaisia mausteita, suolaa, saippuasuihkeita, ei mitään tehoa. Lopulta voimamyrkky Raid murhasi suurimman osan. Ne sätkivät suihkeen alla ja heittivät veivinsä. Kannoin ruumiit ulos. Mutta se Raid haisee siellä vieläkin. 

Ja ne murkut olivat taas tänä kesänä palanneet, pienehkösti oli kasaa aloiteltu. Kannoin sen kauas pois, suihkutin Raidin jämillä seinät ja lattian, vaikkei sinne huoneeseen nyt kukaan sitten tulekaan. Raidin haju jää sinne varmaan ikuisiksi ajoiksi ja muistuttaa minua Leenasta, joka ei tullutkaan. Hauskoista hetkistä, nauruista, jotka jäävät nauramatta, vierailuista jotka jäävät tekemättä, peleistä jotka jäävät pelaamatta, muistoista jotka jäävät muistelematta..

Hyvä uutinen lopuksi tähän valitusvirren perään. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin  maa uuden tutkimuksen  mukaan, Islannin jälkeen. Hienoa! 

Ja sitten loppuvalitus. Minun on vaikea uskoa, että maailman tasa-arvoisimpiin kuuluva maa olisi yksi maailman rasistisimmista maista, niin kuin on kirjoitettu. Ei voi olla tasa-arvoa, jos on rasismia. 

Minusta vika on siinä, että meillä tulkitaan sellaisia asioita rasismiksi, jotka eivät ole rasismia. Esimerkiksi kysymys Mistä olet kotoisin tai Mistäs kaukaa vieras tulee on laskettu meillä rasistiseksi lauseeksi, vaikka se on perikansallinen keskustelun avausrepliikki. Tulijaan halutaan tutustua. Tummien ihmisten ei tule loukkaantua, vaan jonkun tulee kertoa heille suomalaiskansallisista omituisuuksista.