Kuvassa Armas Einar Leopold Lönnbohm pitelee tupakkiaan hyvin rennosti. Kannattaa huomata, että Lönnbohm on sijoittunut kunniaseppeleen alapuolelle. Voisi olettaa, että sijoittuja on seppeleen haltija, ja onhan hän, merkkihenkilö, jonka kunniaksi tänään vietetään Eino Leinon syntymäpäivää, runon ja suven päivää. Onhan kuvassa viitteenäkin kirjahyllyn kulma.
Eino Leinon huominen päivä merkitsee tässä mökissä aina suven täyteyden puhkeamista. Tähän sijoittuu kesän korkein hetki. Ruusut ovat puhjenneet, kevään ensi airuiden kiihko vaiennut, linnut rauhoittuneet, vasat jaloillaan, ja meri on vastaanottanut polskijansa ja sinilevänsä. Ilma väreilee lämpöä kun sato kypsyy luopumiseensa.
Uteliaisuuttani tarkistin myydyn tontin hinnan seurakunnan kokouksen pöytäkirjasta, netistä, jossa oli selvät sävelet. Alue rakennuksineen on myyty 295.000 eurolla, ei miljoonilla. Sukulaisellani lienee silmässä kaihi tai sitten hajamielisyysvirhe. Mietin, voinko oikaista hänen luulonsa, ettei tule turhia loukkaantumisia.
Tämmöisiä merkittäviä tapahtumia täällä metsämökissä. On nähty kettu, kauriin vasa eli bambi ja muhinoiva rusakkopari.
Maailman uutisia ei tule seurattua juurikaan, mutta Suomen koronakuolemien raju nousu osui lehdestä silmiini: kun vuoden loppuun mennessä Suomessa oli kuollut koronaan vain 1 700 ihmistä, niin tällä hetkellä kuolleita on miltei 5 000.
Eikä THL suostu edelleenkään antamaan neljänsiä rokotuksia edes kaikille vanhoille ihmisille, saati nuoremmille halukkaille muiden EU-maiden malliin. Meillä ei ole tällä hetkellä elintä, jolla olisi koronanhoito hallussa. Hallitus on pessyt kätensä ja maa on liukunut EU:n huonoimpien maiden joukkoon tässä asiassa. Suomesta on tullut koronan alkuaikojen Ruotsi.
THL:n Miia Kontio antoi eilisessä lehdessä pöyristyttävän lausunnon, että rokotteita on miljoonia, mutta niitä annetaan vain harvoille. Ei niitä anneta sen vuoksi, että niitä on varastossa, vaikka osa joudutaan heittämään vanhentuneina pois.
*6.7.
Juupa, sain eilen viidennen rokotuksen. Ei niitä rahvaalle ole tarvis antaa.
VastaaPoistaLuulin, ettei vaikuta mutta aamusella oli käsi kipeä.
ICT-ukkeli
Vai viidennen jo. Johan nyt! Minäkin sain siis neljännen, kun varasin ketkunpelillä itselleni rokotusajan riskiryhmien vuorolla, netistä. En olisi tehnyt tätä, mutta huomasin, etteivät ajat tahtoneet mennä kaupaksi, eli rokotteita riittää varmasti etuilijoillekin. Käsivarsi minullakin kipeytyi, tosi kipeäksi.
VastaaPoistaKaunista kesätunnelmointia bloginpitäjättärellä. Kivaa!
VastaaPoistaEino Leinon Paltaniemen kotitalossa (joka on jäljennös alkuperäisestä) olen käynyt. Siellä esillä olleista esineistä muistan knallin ja kävelykepin. Knallia kokeilin omaan päähäni, ja kyllähän se sopi. (Huom! museoissa esineisiin EI saa koskea. Ei saakaan.)
Ps. Koronasta en ymmärrä enää just mitään. En missään nimessä ole ns. ”rokotekriittinen”, täysin päinvastoin, mutta terveysasioissa luotan terveydenhoidon ammattilaisiin enemmän kuin itseeni, eli minuun.
Kuvitella, että herrat keikailivat ennen kävelykepeillä. Nyt se on invalidiuden osoitus.
VastaaPoistaLapsuudessani isällä oli omalta isältään peritty musta kävelykeppi, jossa oli hopeinen kahva. Se hävisi jossain muutossa ja isä etsi sitä kauan, mutta kyllä se varastettu oli. En muista isän käyttäneen keppiä, mutta jossain valokuvassa se näkyy isän kädessä. Isähän oli melkein 50, kun me tytöt synnyimme.
Piti vielä sanomani, että en luota tällä hetkellä THL:ään ollenkaan, koska sen käytäntö poikkeaa niin paljon yleiseurooppalaisesta linjasta, jossa rokotuksista on huolehdittu hyvin. Juuri sanottiin uutisissa, että koronakuolleisuus on Suomessa suurta, kymmenen kuolee joka päivä koronaan. Myös sairaalapotilaiden määrä on noussut jyrkästi.
PoistaViime päivinä mm. kaksi infektioalan erikoislääkäriä, mm. Markku Broas, on lausunut julki huolensa rokotusten viivyttämisestä ja sairauskäyrien noususta.
Meillä on oikeasti korona-asiat nyt huonossa jamassa, olemme nyt Euroopan kehitysmaa. Minusta tämä on häpeällistä.
Ja rouvat keikailivat päivänvarjoillaan. (Vähän samanlaisilla kun jäätelöannoksissa on, mutta isommilla.) Siihen aikaan ruskettuminen kun oli äärimmäisen rahvaanomaista.
VastaaPoistaTaas rusketus alkaa olla pois muodista. Harmi, tykkään ruskettua, olen ehdottomasti auringonpalvoja ja laiturinnokassa kököttäjä. Vaan en enää, kun poskestani jäädytettiin keratoosimuunnos. Nyt istun aina varjossa ja suojaan kasvot ja kädet suojavoitein. Varjossakin päivettyy, terveelllisesti.
PoistaLiikaruskettumisella on myös vaaransa, ainakin jos nahka on kärventynyt liian mustaksi, niin etnonationalistit voi pysäyttää sut sun kauppamatkalla ja kysyä: "Miksi hän täällä kävellä eikä mennä takaisin Somalia?” - tms
PoistaMinun on vaikea uskoa tällaiseen rasismiin. Sitä kuulee vain joidenkin jutuissa, ei luonnossa.
PoistaPikemminkin suomalainen kysyy ystävällisesti, että mistäs kaukaa sitä tullaan. Vaan kun tätäkään ei saa tehdä, sekin on rasismia, vaikka meidän kulttuurissamme se on mitä parhain keskustelun aloittamistapa. Mielestäni tämä pitäisi opettaa kaikille maahantulijoille, että kyseessä ei ole erottelu vaan kansallinen tapa aloittaa lähempi tuttavuus.
Puhuin etnonationalisteista, en normaaleista suomalaisista. Suomalaiset ovat kiltteja ja rehellisiä, ja heidän juroutensa on useimmiten vain ujoutta. - Parasta suomalaisissa silti on se ettei meitä ole tämän enempää. - Hyvä Suomi, hakkaa päälle!
PoistaPs. Tammelan Mustialan kylässä vietetään vuosittain elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kaksipäiväistä hakkapeliitta-tapahtumaa. Siellä sauvakävelykilpailu muun muassa on muutettu rautakankikävelykilpailuksi. Yms.
Minua aina ilahduttaa, kun aloitat kuvan tulkitsemisella, Iines. Olet siinä hyvä. Joskus taannoin täällä oli Andrea Kowchin kuva, ja oitis nappasin Kowchin hyötykäyttöön. En tiennyt hänestä mitään aiemmin.
VastaaPoistaSateenkaarikeskustelu edellisen jutun jatkona näkyy edelleen vellovan. Joku toivoi minun käyttävän nimimerkkiä, että erottuisin muista anonyymeistä. Jostain syystä en kykene muuttamaan sitä nimimerkkiä, jota Google minulle yhä tarjoaa. Jollain lailla myös pidän siitä, että kaikki anonyymit sekoittuvat. Huutoja pimeydestä, tiedättehän. Mitä siitä, vaikka en olekaan sanonut puoliakaan siitä, mitä minun arvellaan sanoneen. Eihän täällä nyt missään Tinderissä olla svaippailemassa.
Muuan poliisikouluttaja kirjoitti, että poliisi voi kokea onnistuneensa, kun arvostelua tulee monelta äärilaidalta (Kommunisti! Natsi!). Silloin ei ainakaan suosi yhtä leiriä. Muistakaamme tämä täälläkin. Poliisin poskilihas ei värähdä, vaikka taivaalta sataisi sammakoita.
Anonyymi Epäinhimillinen
Kiitos, Anonyymi! Minulle kelpaa Anonyymi kuin Anonyymi, vaikka joskus joutuu miettimään onko samalla kertaa useampi Anonyymi. Olen samaa mieltä siinä, että anonyymius on ääni pimeästä, sellainen ääni, jonka asia on tärkeämpi kuin nimet ja tittelit. Jos kuitenkin haluaa, voi klikata alun valikosta alimman vaihtoehdon Nimi/url jne. ja kirjoittaa siihen päälle nimimerkkinsä. Sitten Jatka-klikkaus ja viesti.
PoistaPS Kuuntelen juuri kympin uutisia. Suomessa tapahtuu uutisen mukaan juuri nyt eniten koronakuolemia Euroopan maista. Kymmenen kuolee joka päivä, siis joka päivä koronaan.
VastaaPoistaNeljäs rokotus pelastaisi nyt niitä vanhempia ihmisiä, joiden edellisistä rokotuksista on kulunut jo yli kolme kuukautta, sanoo Husin lääkäri. Vaan kun sitä ei THL: n käskystä anneta.
Pidän kovasti Iineksen "esikirjoituksista". Ne sisältävät asiaa ja ovat ymmärrettävissä. Ne kuvaavat myös yleensä aikaa, jota elämme ja ne herättävät ajatuksia. Eino Leino on tänään puntarissa. Hänelle on annettu oma päivä. Kyllä hän on sen ansainnut. Joskus tulee mieli, että Eino Leino on koostanut Suomen historiaa, tehnyt omalta osaltaan sitä. Niin varmaan onkin. Suomi on hyvä maa. Jotenkin tulee mieli, että suomalaiset ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä ihmisiä. Jokainen meistä voi itse tutkia itseään, kuinka hyvin hän tähän suoraselkäiseen joukkoon sijoittuu. Omalta kohdaltani voin sanoa, että omatunto, josta minulle ainakin on lapsesta asti puhuttu, toimii liiankin hyvin. Kuinka monta kertaa huomaan oman omatuntoni kiemurtelevan ja hyppivän levottomasti, kun tulee antaneeksi mielikuvitukselle tehtäväksi kuvata jotain tapahtunutta asiaa.Omatunto kolkuttaa. Sitä se todellakin tekee. Ja jos omatunto ei hoida annettua tehtävää, on olemassa vielä toinenkin, todella vaikuttava tekijä, ylärekisterissä oleva varoitusääni, joka pirahtaa ikävästi joka kerran, kun poistuu totuuden puhtaasta ja kirkkaasta ytimestä. Sitä usein mietin, mihin kuuluvat ne asiat, jotka jätetään kokonaan kertomatta.
VastaaPoistaTotuutta Leinokin vähän kiersi tutussa runossaan:
VastaaPoistaRuislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu.
Ruislintuahan ei oikeasti ole, vaan se on ruisrääkkä. Ja se ei niinkään laula, vaan rääkyy ja raakkuu läpi alkukesän öitten, jopa häiritsevästi. Lisäksi Tervon ja Halmeen (Ylen ykköseltä) ohjelmassa lintuasiantuntija totesi, että rääkkä ei laula juurikaan enää heinäkuussa tähkäpäiden aikaan, vaan on jo hiljennyt muiden laululintujen tavoin.
Vaan mitäpä säkeitten sepittäjä tarkasta totuudesta, kunhan vähän stilisoi ja soinnuttelee. Unohtumatonta laululyriikkaahan tuosta syntyi.
Toinen tunnettu ornitologinen erhe on tämä
VastaaPoista"Hoi laari-laari laa, hoi laari-laari laa, kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää."
koska kukkuva käki on nimenomaan koiraspuolinen, eli sulho. Kukkumisellaan se houkuttelee luokseen feminististä käkeä, jotta voisi pan...perustaa perhen hänen kanssa.
Linnuistahan on paljon laulettu, tietysti, joten ei ihme, että ornitologia voi ontuakin.
VastaaPoistaMuutenkin lauluja väännellään aina. Muistan, miten me lapsena kikatettiin vääränä ja laulettiin kovaa että ”taas leivokset ilmassa leikkiä lyö, kevätvirsiä viidakko raikaa.”
Ja mikä viidakko? Eihän meillä sellaista ole. Voi tietysti olla, että runoilijan mielessä kummitteli sana ”viita - viidakko”. Hassu johdos, jos se on tuosta.
Larin Kyöstin elinaikana viidakko ei tainnut vielä merkitä sademetsää. Viitoja vain oli paljon vierekkäin.
PoistaAE
Tämä on totta. Viidakko alkoi merkitä erikoisesti sademetsää vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Larin-Kyöstillä oli enää muutama vuosi elinaikaa.
PoistaIsäni, musikantti Luojan armosta, ei yhtään tykännyt kun laulun
Poista"mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen"
lauloin
"mä oksennan ylen annan, ja muutenkin pahoin voin".
Tai voi olla ettei isä pitänyt lauluäänestäni, joka oli joka koulutodistuksessa aina vitonen. Vaikka laulukokeissa kuinka yritin kovaäänisesti aloittaa jonkun aarian... opettaja keskeytti minut nopeasti, "riittää, riittää" hän sanoi. Ja taas tuli vitonen että pätkähti!
Minulle ja Mallullekin opettaja sanoi kuoroharjoituksissa, että älkää laulako niin kovaa. Mainittakoon, että kummallakin oli laulu vain 7.
PoistaNiin, ja se toinen laulu oli isän mielestä vielä pahempi. Tämä:
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=7O74ptZw6pw
Minä kun tämän tietysti aloitin:
"Hän, jumalauta viulullaan,
löi päähän toista soittajaa..."
Ja sitten olikin parempi siirtyä vähän kauemmaksi.
Ps. Mutta kun tuon Tatu Pekkarisen sanoittamaa laulua kuuntelee, kyä täytyy sanoo... että hirveet on sanat! Turha niitä enää amatöörin on väännellä.
No nyt THL alkaa uskoa runsasta kritiikkiä. Neljännet rokotukset ovat saatavilla terveillekin varttuneille kansalaisille elokuun 15. päivästä alkaen. Hyvä näin.
VastaaPoistaValitsivat päivänkin oikein kuhnurien kunniaksi.
PoistaMehän vaadimme rokotuksia nyt heti, eikä viidestoista päivä! Ahaa, justiinsa, tuumaili byrokratiaviranomainen hihitellen.
Hienoa, että hoidit asian! :)
VastaaPoistaVaatimattomana marisijana en ota tästä kunniaa, vaan myönnän sen mieluusti Sauli Niinistölle, joka ensinnä näitä kuolemia ja rokotustilannetta ihmetteli, ja sitten perässä ministeri Aki Linden, infektioerikoislääkäri Markku Broas ja muutamat asiantuntijalääkärit Husista. Ja tavalliset kansalaiset eri medioissa suorastaan anoivat näitä rokotteita, joita THL pihtasi syystä, joka jäi arvoitukseksi.
PoistaTokko THL sulaa vittumaisuuttaan rokotteita on pihdannut. Tällä koulutuksella en rohkenisi kertoa, kuinka Suomen kansan korona-asiat pitäisi pistää järjestykseen. Ehkä rokotteiden onkin nyt todettu altistavan aivokupalle ja norsunkärsätaudille, ja meitä informoidaan tästä vasta puolen vuoden kuluttua.
PoistaSuomessa lienee paljon ihmisiä, jotka eivät rokotetta saa siksi, että ovat taudin sairastaneet. Tunnen yhden nuoren, joka sai yhden rokotteen mutta ehti saada taudin ennen toista. Siksi toista ei annettu. Ja kun puolen vuoden päästä sitten piti saada rokote, toisen variantin tauti ehti taas ensin. Sama juttu silloinkin rokotteen odottelussa. Vähän aikaa sitten hän sai kolmannen variantin taudin. Eipä tule rokotetta tälläkään kierroksella. Kyseinen ihminen ei ole mikään bilekansalainen vaan suhtautuu tartuntoihin vakavasti. Näitä sairastaneita on varmaan niin paljon, että rokotteen antaminen saattaa olla (yksilötasolla) suurempi riski kuin antamatta jättäminen. Tai mistäpä minä tuotakaan tiedän.
Kuolleissa taitaa olla paljon niitä, joiden suoja tautia vastaan jää heikoksi, vaikka miten rokotettaisiin.
AE
Tänään oli lehdissä tietoa, että sairastettu korona ei juurikaan anna suojaa seuraavia varientteja vastaan. Paras suoja vakavilta jälkiseurauksilta on kuitenkin rokote.
PoistaSitä vain mietin, miten juuri Suomen THL:n asiantuntijoilla muka olisi sellaista salattua täsmätietoa rokotteiden haitoista, joita ei muualla Euroopassa olisi.
Jos juuri on sairastunut johonkin virustautiin, johon rokote yleensä on olemassa (hyvin moneen ei ole), ei sitä rokotetta silloin saa antaa! sehän vain pahentaisi tilannetta.
PoistaVirukset (ja muut mikrobit) meillä aina ovat olleet ja tulevat olemaan seuralaisinamme. Covid-19 ei juuri sen kummempi ole kuin vastaavat kollegaansa. Tavallisiinkin flunssiin (viruksien aiheuttamia nekin) kuolee - etenkin vanhoja ja vastustuskyvyltään heikentyneitä – ihmisiä vuosittain satamäärin. Tai enemmän. Se on aika vaikea (ja tarpeetontakin) tarkoin määritellä mihin jo monista eri sairauksista kärsivä 101 tai 92 tai 89 -vuotias ihminen kuolee... Jos nimittäin vielä ehtii saada koronatartunnan.
Ps. Jörn Donner, 86 -v, sanoi että kun hän kuolee, pitää sanoa, että hän ”kuoli vanhuuteen". - Minusta se on erittäin fiksusti sanottu! Koska on totta.
Olen lukenut, että koronavirusta ei pidä rinnastaa tavallisiin influenssiin, sillä korona on voimakkaampi ja tappaa monin verroin enemmän. Ne ovat eri planeetalta. Korona ei ole tavallinen flunssa. Minulla on sukulaisella vaimona nuorehko kampaajanainen, joka sai koronatartunnan, ja joutui Tyksiin hengityskoneeseen hyvin huonossa kunnossa. Mainittakoon, että hänellä ei ollut rokotussuojaa eikä hän rokotusvastaisena sellaista ole hankkinutkaan
PoistaNe vanhukset, jotka on tilastoitu kuolleiksi ”koronaan”, ovat siis kuolleet niin, että heillä on ollut kuolinhetkellä koronatartunta. Toki on niin, että he ovat ehkä muiden tautien heikentämiä, mutta korona heillä kuitenkin on ollut todettuna.
Tuollaiseen "olen lukenut" -viisauteenhan me itse kukin usein vetoamme. Olisipa oi olisipa maailmassa vain yksi kirja, jossa olisi vain yksi sivu ja sekin selkokielinen. Totuus koronastakin ratkeaisi.
PoistaMinä luin eräitä kuukausia sitten erään tutun tiedeihmisen artikkelia koronasta. Kyseinen henkilö ei ole lääketieteilijä eikä mikrobiologi vaan teoreettisen fysiikan tohtori. Artikkelissa oli tilastoja syntyvyydestä ja kuolleisuudesta Suomessa koronavuosina. Mikäli minä artikkelia ymmärsin, sen mukaan tilastot osoittivat, että kuolleisuus on lisääntynyt ja syntyvyys laskenut koronan alkuaikojen jälkeen. Koska tiedän kyseisen tohtorin rokotekielteiseksi, luulen, että hänen pyrkimyksensä oli osoittaa kuolleisuuden lisääntymisen ja syntyvyyden laskun liittyvän nimenomaan rokotteisiin.
Tietenkin minä kolme rokotetta saaneena ja rokotekielteisille lähtökohtaisesti naureskelevana hymähtelin artikkelille, vaikken siitä puoliakaan ymmärtänyt. Jäin kuitenkin miettimään, miten huvittavaa on ihmisen varmuus. Mikä on se pohja, jolle totuutemme perustamme? Miksi minä - kolme rokotetta saaneena - uskoin vankasti siihen, että fysiikan tohtori tulkitsee tilastoja väärin? No, eihän sellaista pohjaa ole. Me vain valitsemme, kenen jakamaa totuutta uskomme.
AE
Anonyymi AE, jos viittaan johonkin lukemaani, niin se on yleistä luotettavissa sanomalehdissä ollutta uutisointia, ei mistä tahansa roskalehdestä luettua sensaatiohakuista valeuutista. Osaan erottaa mielestäni varsin hyvin bluffin ja valeuutiset, joten en suinkaan toivo muillekaan ihmisille yksisivuista selkokielistä kirjaa tai lehteä luettavaksi. Ihmiset ovat kuitenkin fiksumpia kuin äkkipäätä luulisi.
PoistaHyvien isojen sanomalehtien ja uutiskanavien uutiset ovat niin monen seulan läpäisseitä ja usealla taholla tulkittuja, että luotan niihin jopa enemmän kuin yhden tekniikan tohtorin tutkimuksiin. Tieteellinen tulos kun vaatii aina tietyn julkisuusprosessin läpikäynnin ennen kuin se on käytännössä pätevää tietoa. Mikään tietohan ei lopulta ole täysin varmaa, mutta ihmisellähän ei ole varaa täydelliseen nihilismiin.
mikis 👍
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPelkät linkit ja sitaatit eivät keskustele.
PoistaMinä jo ehdin innostua Mankemangin syntymäpäiväonnittelusta Frida Kahlolle. Miksi ihmeessä se piti poistaa? Minusta Kahlon maalaukset sopisivat oikein hyvin runon päivään. Ja olihan Eino Leinollakin poliittinen puolensa.
VastaaPoistaTäällä on kyllä ollut kertakaikkisen hurja Pride, ainakin, jos Rikua on uskominen. Miten sinun oma viikkosi on sujunut, Riku?
Anonyymi Epäinhimillinen
Hyvin. Frida Kahlolle kolme pistettä kymmenestä.
PoistaSiis Anonyymi Epäinhimillisellekin tiedoksi, että Mankemangi on saanut lukuisia kärsivällisiä huomautuksia pelkkien linkkien ja pelkkien sitaatttien postaamisesta tänne, ilman omaa kommentointia. Pelkällä lainalla ei voi korvata omaa sanomista ja omaa ajattelua. Eli yritän samalla pitää hyvää keskustelukulttuuria yllä ja tehdä eron blogin, Twitterin/FB-viestinnän välillä. Blogilla on oma laveampi muotonsa, edelliset ovat pikaviestintää.
PoistaKommentin poisto ei siis tarkoita sitä, että sen linkki tai sitaatti on sopimaton - useimmiten en edes avaa linkkiä. Nytkään en nähnyt Frida Kahloa, jonka taidetta olen itse käyttänyt blogini kuvituksessa. Linkki tai sitaatti voi jäädä, jopa mieluusti, jos se toimii vain viitteenä tai lisämausteena omaan kommentointiin.
Esimerkiksi täällä olen käyttänyt Frida Kahlon upeaa kuvaa blogikuvituksena:
Poistahttp://inez54321.blogspot.com/2019/12/kirjastohapea-iii.html
Eli keskustelu Fridasta on tietysti vapaa. Itse pidän kovasti hänen värimaailmastaan ja viivankäytöstään.
Jos jotakin saisi toivoa, olisi se laajemman aihepiirin käyttö. Nyt maalauksissa on useinmiten Frida Kahlo itse, ja hän on piirtänyt kasvonsa jopa kauriille, invalidille ja monelle muulle erilaiselle hahmolle. Tämä onkin kiinnostava kohta hänen taiteessaan: miksi hän oli niin sidoksissa melko kapeaan aihepiiriin.
Frida oli invalidi.
PoistaEi sairaus ole este ”näkemiselle” tai mielikuvitukselle. On sokeita muusikkoja ja jopa taiteilijoita, kuuroja säveltäjiä ja fyysisesti vammautuneita taiteilijoita.
PoistaMutta en siis syytä Kahloa suppeudesta, kunhan haluaisin vain nähdä hänellä laajemman repertuaarin. Hänen värimaailmansa muistuttaa minusta Paul Goganin maalauksista, joista myös pidän kovasti. Myös hänen aihepiirinsä on rajattu,
Amedeo Modigliani - hieno italialainen taiteilija - maalauksissa naisten naamat ovat oudosti pitkiä ja soikeita. Katsokaa vaikka itse!
PoistaSitten tarina.
Isä, äiti ja poika katsoivat Modiglian maalauksia ja ihmettelivät myös noita vinoja naamoja. Isä, joka oli fiksu insinööri, sanoi että "taiteilija näki mallinsa tuon näköisinä ja siksi maalasi ne tuollaisiksi". Äiti oli samaa mieltä, koska hänen mielipidettään ei muutenkaan koskaan kysytty. Mutta poika ihmetteli että: "Jos taiteilija näkee ihmiset tuon näköisinä, niin silloinhan nuo maalaukset näyttäisivät hänestä tosi kummallisilta..." - Älykäs poika.
Olen aina hieman vieroksunut Modiglianin oudon kapeita kasvoja ja hahmoja. Maalauksissa on outo rytmiikka, kiemurteleva ja alaspäin etenevä, valuva. Kaula on pitkä ja kiemuralla kuin haikaralla tai joutsenella. Mahtoiko Modigliani haluta tällä viivankäytöllä rikkoa klassisia muotoja? Hänhän sai paljon jäljittelijöitä.
PoistaKyllä, taidemakuja on monia - onneksi! Ja kukapa sitä koskaan tietää mitä taiteilijat haluavat?
PoistaJa toiset tykkää äidistä ja toiset isoäidistä.
Mutta totanoin jos ihmisen silmät olisivat sillä lailla kierot, että hän näkee normaalipärstän (myös sellaisen turpean porvarin naaman) kauheen pitkänä ja vinona.... niin, sitten hänellä on sellaiset silmät. Mutta jos samoilla silmillä katsoo maalauksia, jossa jo valmiiksi on pitkiä ja vinoja naamoja... niin, silloinhan ne hänen mielestään ne näyttäisivät ihan luonnottomilta! Kauuuuuuuheeen venyyyyyyneinä.
Emmehän voi varmaankaan olla varmoja siitä, että ihmiset näkevät aina kaiken samalla lailla. Esimerkiksi värit voidaan nähdä hieman eri sävyissä. Ja sitten on tulkinnat, kuka mitäkin luulee näkevänsä. Moni näkee kummituksiakin.
PoistaKun näet vaikka jonkun pensaan, joka miellyttää sinua ja haluat kuvata sen, sinä piirrät lehtiöön näkemäsi ja koetat saada sen mahdollisimman saman näköiseksi kuin malli on. Jos saat sen pensaan näyttämään samalta kuin edessäsi oleva pensas, olet tyytyväinen.
PoistaOsaat jäljentää kohteen, joka miellyttää sinua.
Mutta jos taiteilja näkee sen pensaan ja haluaa tehdä siitä, ei jäljennöstä vaan taideteoksen, hän ei halua
tehdä siitä saman näköistä, hän haluaa ilmaista näkemyksensä siitä. Hän maalaa, ei onnistu, poistaa
kokeilun maalaamalla sen päälle, yrittää uudelleen ja vasta kun se on lähellä, koskettaa jo hänen näkemystään , hän jatkaa työtä. Joskus se vie paljon aikaa, ennen kuin saa oman näkemyksensä esiin ja sen mukaiseksi. Ja jossain vaiheessa, kauan työskenneltyään hän voi todeta, nyt olen tehnyt kaikkeni, päämäärä on vielä saavuttamatta, mutta
tiedän että se pitääkin laittaa niin korkealle, ettei se ole helppo saavuttaa. Tiedän, että päämäärä on aina oltava korkeammalla kuin mitä haluaisi sen olevan. Kukaan ei voi tehdä jonkun toisen ihmisen sisintä taiteeseensa. Hänen on pakko käyttää omaa sisintäänsä.Kun panet itseäsi vaikka kirjoitukseesi tai maalaukseesi, tai mihin
tahansa teokseen, teet tahtomattasi tai tarkoituksella taidetta. Se on yhtä kuin sinun oma näkemyksesi asiasta.
Enkä muuten tarkoittanut aliarvioida covid-19 virusta. Tarkoitin, että se tulee ajan myötä varioitumaan lievemmäksi. Niin se myöhemmin leviää entistä helpommin mutta aiheuttaa vähemmän hankaluuksia isäntäeläimelle, eli tässä tapauksessa ihmiselle. Koska... virus on riippuvainen isäntäeläimestä, ja jos isäntä kuolee, kuolee myös virus. – Amen.
VastaaPoistaKun puhutaan "myyräkuumeesta" ja "vesikauhusta" ja "ebolasta" ja "puutiaisaivokuumeeesta" etc etc etc, niin virustautejahan nämä kaikki ovat. Ja noin miljoona muuta. Toiset vakavampia, toiset eivät. Viruksista emme eroon pääse, aina tulee toisia, erilaisia. Mutta rokotukset kannattavat, esim. näistä virustaudeista rokotusten avulla ollaan päästy Suomessa kokonaan eroon: isorokko, polio, tuhkarokko ja sikotauti.
Ps. Jos olisin Suomen diktaattori – esim. mikis I lilliputti – niin määräisin meille rokotuspakon tiettyjä sairauksia vastaan. Ja siinä ei sitten pulinat auttaisi!
mikis 1 lilliputti, joo. olkoon. Aatelivaakunakilvessäni - totta kai ensimmäiseksi aateloisin itseni, niin kuin Bokassakin teki - niin siinä lukisi tikkukirjaimin:
VastaaPoistaPRO POPULO - ETIAMSI POPULO NON CUPIDO
(suom. "kansaan puolesta - vaikka kansa ei haluaisi")
Aivan ihania nimiä Nooralla. Lisäisin niinhin Impressionistit: Monet, Degas, Renoir, Pissarro... on pirun mielenkiintoinen puisto, piru vie
VastaaPoistaäsch, ' on pirun mielenkiintoinen puisto' tunkeutui tähän seuraavasta kommentistani, piru vie
Poistaen ymmärrä
Kyllä vain, yhdyn kaikkien mainittujen ihailijakaartiin, paitsi ihan moderneimpien (Kadinsky). Lisätään ihanuuksien listaan pari suomalaista: Hugo Simberg, Joseph Alanen ja vaikkapa Torsten Wasastjerna. Nämä nyt ensin.
PoistaNaivisteista puheen ollen niin ookkona Noora käynyt Parikkalan patsaspuistossa? Mie siellä kävin jo silloin kun Veijo Rönkkönen eli. Muistan, kun hän verannan ikkunasta kurkisteli mitä minä siellä teen... no, kahtelin niitä patsaita! Voi jestas kun ne oli mielenkiintoisia. Ne joogailijat, ja niitten ihmisten silmät, ja hampaat! Viivyin kauan. Mutta aina kun tulin lähemmäksi sitä taloa, ja sen verannan ikkuna, tää taiteilija veti verhon eteen, eli meni piiloon! No... en minä häntä halunnut häiritä.
VastaaPoistaon pahuksen mielenkiintoinen puisto, piru vie
Tästä puistosta olen katsellut kuvia. Aivan vastustamaton! Menisin jos olisi reissu sinnepäin. Varsinkin ne sammaleiset hahmot ovat taianomaisia.
PoistaSilmistä en tiedä, mutta oikeita tekareita ovat nämä useimmat betoni-ihmisten hampaat. Ja monet heistä sen takia hymyilevät yhtä vastustamattoman viehkeästi kuin Sapelihammastiikeri, kun se huomaa että, tuo ihminen ei tuosta pakoon pääse. - heh, he
PoistaEn ole ennen lukenut Mikiksen kirjoituksia enkä tiedä onko hän älykkö vai mikä. Pidän keskusteluista joissa ei ilkeillä puolin eikä toisin.
VastaaPoistaAnteeksi A, en mielestäni riitele kommenteissani. Käytän paljon satiiria ja ironiaa, minut on helppo ymmärtää väärin. Enemmän kirjoittelen tarinoita, sekä hyviä että huonoja. Joskus tietysti joku asia vituttaa, toisinaan sit taas ei, mutta en minä tänne niitä tuo. - Mitä tulee mun älykkyyteeni, niin se on itsestään selvää etten ns. 'älykkö' ole. Ja tiedän sen vitun tarkkaan kun oon eläessäni niin monta todella älykästä ihmistä tavannut (= joutunut tapaamaan!).
PoistaKaikkea hyvää sulle (?)
Minä käsitin AE:n sanoman niin, että hän kehuu sinua, mikis, siitä, että sinä nimenomaan et ilkeile kommenteissasi niin kuin nykyään moni tekee.
PoistaMikis on aito. Toki hänkin poseeraa aina välillä, tai useinkin, mutta se poseerauskin on aitoa.
PoistaMikis on sekoitus 50-luvun modernisteja, 60-luvun kuvainkaatajia, 70-luvun tiedostavia, 80-luvun renttuja, 90-luvun uusheränneitä ja paljoa muuta, noin aluksi.
Kiehtova persoona, josta en voi olla tykkäämättä, vaikka katselenkin maailmaa eri kulmasta.
Mikis kiemurtelee varmaan näitä lukiessaan, mutta niinhän me kaikki jos meitä kehutaan. Mikis on harvinaisen aito klovni, hän tekee maailmasta sirkustaidetta, saa asiat näkymään ilon kautta hassunkurisina, vaikka ne olisivat surullisiakin, jopa traagisia. Ei hän silti mitään esitä, vaan on. Minä voisin lukea mikiksen reissutarinoita ja ihmistarinoita repeatilla. Ymmärsittekö nuorisoslangia?
PoistaMikis on upottava runo, outo yhdistelmä pintaveikeyttä, unta ja lorcahtavaa kuolinverta. Ei sellaisesta voi arvioida, onko älykkö vai ei.
VastaaPoistaKiinnostavaa lukea lempikuvataiteilijoistanne. Minulle kuvat ovat hetkellisempiä rakkauksia kuin kirjat. Enkä osaisi perustella, miksi jostakin maalauksesta pidän. Tai osaisin toki sanoja sanoa, mutta tuskin ne osuisivat kokemusta lähellekään.
Joskus nuorena olin taidenäyttelyssä silloisen rakastettuni kanssa. Hän ei juuri katsonut taideteoksia (hän tunsi ne jo) vaan minun ilmeitäni, kun katsoin teoksia. Se oli oudon pelottavaa.
AE
Haluaisitko kertoa, AE, mistä kirjoista erikoisesti pidät? Jonkin nimen? Tai kuvauksen jostain hyvästä teoksesta tms.
PoistaNo, pidän enemmän Otto Mannisesta kuin Eino Leinosta, joka on minulle tyhjänpäiväinen helskyttelijä. Manninen on pelkistetympi. Runoissa en pidä runsaudesta, paitsi jos osaa olla Sirkka Turkka tai mikis. Haavikon nuoruuden runot antavat minulle enemmän kuin myöhäistuotanto. Mannerkorven Päivänsinet osuu aina. E-L Manner jää osin etäiseksi, koska on niin älyllinen.
PoistaViime aikoina olen pitänyt Marko Järvikallaksen novelleista, joissa on kirkkaita virkkeitä, vinksahtaneita henkilöitä ja yksinäisyyttä.
David Grossman on yksi ehdottomia suosikkejani. "Sinne missä maa päättyy" kuuluu elämäni vavahduttavimpiin lukukokemuksiin. Suru kai teksteissä minua varmimmin vetää.
AE
Kiintoisa kokoelma, iskee meikäläiseenkin nuo perustelusi tai lisäselvityksesi. Leino ja Manninen -rinnastus puree hyvin. Marko Järvikallas voisi olla hyvä uusi tuttavuus.
PoistaTämä ei ole moite, vaan vuosikymmenien turhautumisen tukahduttava tuulonen: verenpaineeni nousee aina himpun verran, kun joku kehtaa kutsua Eino Leinoa "tyhjänpäiväiseksi helskyttelijäksi".
PoistaVoihan hänet sellaisena nähdä ja kokea, en kiellä, mutta minun mielestäni vika on enemmänkin näkijässä ja kokijassa.
No, taide on sellaista. Se puhuttelee meitä tai sitten ei. Ei minuakaan puhuttele Haavikko. Syynkin luulen tietäväni, mutten kerro.
Ajattelin tuon rinnastuksen niin, että Otto Manniseen verrattuna Leino on AE:n mielestä tyhjänpäiväinen helskyttelijä.
PoistaOnhan Manninen puristisen tiukan muodon käyttäjä ja sisällöltään, jos näin voi sanoa, surumielisempi tai pettyneempi elämään verrattuna hyvään ystäväänsä Leinoon. Mielenkiintoista on, että Manninen on kyllä imenyt vaikutteita ystävältään.
Leinohan laulaa enemmän myös elämisen kepeydestä ja riemustakin, kun Manninen puhuu enemmän elämisen vaikeuksista. On varmaan henkilöstä kiinni, kumpi miellyttää enemmän, jos rinnastaa pitää.
Tapsa, menikö tämä ihon alle: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.”
PoistaOsasin vähän aavistaakin, että Tapsa herää Leino-kommentistani. Tuo "helskyttely" taitaa olla juuri se sana, jolla aikalaiskriitikot Leinon tuotantoa pilkkasivat. Laiskaa kielenkäyttöä siis minulta. En kuitenkaan löydä Leinon sielua. Hän on minulle vähän sellainen koulun suosituin oppilas, jonka kaikki tekeminen näyttäytyy suosion ylläpitämisenä, mikä epäilemättä on julma kohtalo suositulle eikä varsinaisesti hänen omaa syytään. Jaana Rönty oli muuten iloinen yllätys minulle nuoruudessa. Se ei vaikuttanut saman kirjoittajan tekeleeltä. Saattoi se olla kökkö ja kamalakin, en muista enää, mutta helskyttelyä ei kuitenkaan.
PoistaMikis-luonnehdintasi allekirjoitan täysin, Tapsa. Jäin miettimään, mikä sinä itse olisit. Modernismin vesissä uiva kailaslainen kala, joka tahtoisi pois postmodernin verkon silmästä, vaikka osaa siinäkin räpistellä?
AE
Mankemangi, millaisia kirjoja sinun listallasi on? Jostain syystä epäilen, että sinä olet aika visuaalinen ihminen ja siksi myös elokuvissa on sinulle tärkeitä. En tiedä, mistä tämä mielikuva on minulle syntynyt.
PoistaAE
Sanonpa vielä tuohon Leinon ”helskyttelyyn” sen, että vain helskyttelyä näkevät lukijat kenties kuuluvat siihen runsaaseen suomalaisjoukkoon, joka pitää ilosta ja onnesta runoilua ”kepeänä” ja ehkä pinnallisena, kun maailma on oikeasti ”murheen alho”.
PoistaNoh, minä koen Leinon nimenomaan sellaisena runoilijana, jonka säkeessä on yhtä aikaa riemua ja tuskaa, ja ne molemmat nostavat vuoroin päätään toisen alta. Eli tämä jos mikään on syvää,
Itselleni edellämainittuja läheisempiä vanhoja runoilijoita ovat Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Yhden lempirunoni olen kirjoittanut tähän blogiin ainakin kolme kertaa jo. Nyt tulee neljäs, olkaat hyvät:
EROTTUA
Veet syvät päilyvät
ikävää.
Puut yllä häilyvät
syväin vetten.
Ma tiedän, etten
sua enää nää.
Tie luotas lähtien
hämärtää.
Vain kuvat tähtien
syöpyy veteen:
Niin silmäin eteen
sun silmäs jää.
KAARLO SARKIA
Juu juu, Iines, minä kuulun siihen runsaslukuiseen suomalaisjoukkoon, joka pitää riemurunoja kepeinä. Kannatan murheellista maailmaa ja raskaita taakkoja ja erillisiä pakastusrasioita, joista toiseen maalarinteipataan RIEMU ja toiseen MURHE. (Minusta körtitkin ovat nykyään liian iloisia.)
PoistaMutta helskyttely ei minun mielessäni liity ilon ja surun kysymyksiin eikä suoranaisesti pinnallisuuteen tai syvällisyyteenkään. Helskyttely on enemmän tyyli- kuin sisältökysymys. Luullakseni helskyttelyssä on paljon toistoa, allitteraatiota ja monen sortin liikanaista löröttelyä. Kalevala on tyypillinen helskyttelyteos. Siitä tosin osin pidän.
Tahtoisin kuulla, milloin olet tuon Sarkian runon löytänyt ja liittyikö siihen jokin oman elämän tarina. Mutta sinusta on tullut aika arka oman elämäsi tarinoitten jakamisessa. Ymmärrän sen hyvin, mutta sääli silti.
AE
Tuon Sarkian runon kirjoitin päiväkirjaani, kun nuoruuden rakastettuni jätti minut. Kirjoitin sen sydänverelläni hänen kuvansa alle.
PoistaKailas oli minun ensimmäinen runoilijani. Löysin hänet jo lapsena. Pidin hänen tiukasta mitastaan ja täsmällisyydestään ja syvyydestään.
Teininä löysin Leinon, kotijärveni pojan. Tiedän toki, että henkensä pitimiksi hänen oli kirjoitettava paljon, mutta laajasta tuotannosta omaksuin vain kovan ytimen. Ynnä Helkavirret.
Kirjoitin nuorena itsekin runoja, ja vaikka osaankin riimitellä, niin ymmärsin pian, ettei se ole kutsumukseni. Kaksikin eri opettajaa kehotti minua hakeutumaan lehtimieheksi.
PoistaEn enää edes muista, milloin törmäsin ensi kertaa tuohon Erottua-runoon. Se on vain yksi kauneimmista runoista mitä tiedän, eikä siihen liity mitään omaa erillistä rakkauskokemusta. Se on yksi niistä runoista, jotka muistan epäröimättä. Luulen, että muistaisin sen, vaikka dementoituisin. Kun joku sanoisi ensimmäisen säkeen, lurittelisin loput.
Minuakin kiehtoo runoilijoiden tuskan ilmaukset. Väitän, ettei ole nuoruutta eikä oikeastaan mitään ikäkautta ilman tuskan tuntoja. Ne on kai kaikilla, aika ajoin.
Olisiko jopa niin, että kyse on yleensäkin tunteiden syvyydestä, kyvystä kokea tunteita. Jos tuntee tuskaa, tuntee iloakin.
Muistan ajan, kun äiti kuoli kesken koulun kevätkiireiden ja näytelmäharjoitusten, joita meikäläinen organiseerasi, olleen tunteiden vuoristorataa. Surin tietysti kovasti, olin murheen alhossa, koska rakas omainen oli saattohoidossa, mutta samalla löysin uskomatonta voimaa ja iloa työhöni, ja meillä oli riemukkaita ja iloisia hetkiä harjoituksissa. Juhla onnistui hienosti.
Voi voi AE, kun taas sait vereni kuumenemaan: Kalevalako muka helskyttelyteos!
PoistaHerra jumala, onhan siinä toistoa, se on sen tyylikeino, mutta muuten se on niin tiukkaa suomen kieltä, ettei vertaa löydy!
Malliksi vaikka kuvaus meteorista, joka synnytti Kaalin kraaterin:
"Taivas reikihin repesi,
ilma kaikki ikkunoihin.
Kirposi tulikipuna,
suikahti punasoronen,
läpi läikkyi taivosista,
puhki pilvistä pirisi,
läpi taivahan yheksän,
halki kuuen kirjokannen."
Kyllä tuo ylläoleva aina Haavikon hakkaa. Jos ajatellaan sitä, että Kalevalan nelipolvinen trokee on peräisin kenties jo ennen ajanlaskua alkua, niin täytyyhän sen olla meille luontevaa. Se on kehittynyt yhdessä kielen kanssa itämerensuomalaisissa kulttuureissa, ja siihen ovat vaikuttaneet murteet ja puhumisen säännöstöt.
PoistaOlen aina tykännyt Kalevalan kielen rytmiikasta ja omaperäisestä sanastosta.
Minun lapsuudenkodissani oli Suomalainen parnasso -runokirjasarja, jossa oli ehkä 20 tai 30 pientä kirjaa. Äiti oli kirjoittanut kunkin kirjan alkulehdelle valitsemansa runon, varmaan hänelle mieleisimmän. Sarkialta hän oli valinnut "Älä elämää pelkää". Katselin niitä kirjoja pienenä usein, koska runoilijoista oli hienot kuvat. Erityisesti Sarkia ja Juvonen miellyttivät minun silloista kasvomakuani. "Älä elämää pelkää" oli ylevä, ja joskus lausuin sitä yksinäni ääneenkin. Enää ei ehkä tulisi ulkomuistista.
PoistaAE
Täällä on nyt tiputeltu nimiä ja siteerattu. Alempana minäkin mainitsen pari nimeä.
PoistaNo, minä pidän amerikkalaisesta naturalismia hätyyttävästä realismista, latinalaisesta maagisesta realismista ja suomalaisista klassikoista. Hyllystäni löytyykin Syky-mummilta perimäni sarja Otavan valikoimia teoksia kotimaisilta kirjailijoilta.
Kuvataiteissa tykkään futurismista, ekspressionismista, uusasiallisuudesta ja tietenkin sosialistista realismista (Deineka).
EA arvasi oikein sen, että tykkään elokuvista. Neorealismi, film noir, uusi aalto! Maailman paras elokuva on Eisenstein Panssarilaiva Potemkin. Yritän aina sitä katsoessani myötäelää aikalaisten ällistyksen, kun näkivät montaasin ensikerran valkokankaalla.
Kaiken kaikkiaan kiinnostaa tutkia valo- ja elokuvauksen vaikutusta muihin taiteisiin. Kiteytettynä: Taiteellinen makuni on metamoderni!
Onpa kivaa kuulla sinunkin esteettisistä mieltymyksistäsi, Mankemangi. Tai ehkä ilahduttavaa on se, että äkkiä sinulla on ääni ja Syky-mummi.
PoistaMikäli uudempikin venäläinen elokuva kiinnostaa, katso joskus Andrei Zvjagintsevin "Rakkautta vailla", ellet jo ole. Voisin kuvitella, että sen karuus tehoaisi sinuunkin. Minuun ainakin.
AE
Panssarilaiva Potemkin on leniniläisen fasismin ihailua, kiitollisuutta kymmenien miljoonien ihmisten murhista ja satojen miljoonien ihmisten totalitaristisesta ahdistamisesta. Von Bagh vanhana taistolaisena oli ihailevinaan elokuvan teknisisiä kerrontakeinoja, kun oikeasti ihaili leniniläisfasismia. Eisensteinin elämäntyö oli kammottavaa saastaa.
PoistaSergei ja kaktus
PoistaEn oikein osaa sijoittaa itseäni kartalle taidemakuni mukaan, mutta minua kiehtoo kaikki alkuperäinen - lueskelen mielelläni mm. ikivanhoja tietokirjoja. Niistä näkee miten asiat koettiin tapahtumahetkellä.
PoistaSaarikosken sanoin haluan tietää mitä tapahtuu ja tapahtui todella.
Olen tietysti kasvanut keskellä nousevaa modernismia ja kirjallista murrosta ja se vaikuttaa takaraivossa. Lähinnä siten, ettei mikään ole pyhää.
PS. Teen muuten juuri suursiivousta kirjastossani ja kiertoon on menossa singeriä, canettia, kunderaa, márquezia, modianoa, hemingwayta, waltaria, suosalmea, coelhoa, joenpeltoa, handkea, joenpeltoa, jopa päätaloa...
Tuo toinen Joenpelto on tietysti Joenpolvi - kone oli tietävinään taas paremmin.
PoistaEn minäkään pysty sijoittamaan itseäni kartalle taidemaussani puhumattakaan mistään ismistä, johon sitoutuisin. Samahan minulla on politiikassa, eli olen koditon, ilman puoluetta tai edes suuntaa.
PoistaJos joku täällä on sanonut, että olen konservatiivi, niin se on varmaan totta, mutta yhtä totta on se, että olen monissa asioissa aikaani jopa edellä - jos itsekehu sallitaan. Rakastan esimerkiksi uusia koneita ja keksintöjä, ja olin koko oppilaitokseni ensimmäinen opettaja (lukuunottamatt atk-opettajia), joka hankki tietokoneen kotiin jo ennen internetiä.
Monet asiat vaikuttavat siihen, mistä taulusta, kuvasta, kirjasta tai elokuvasta tykkään.
Kun korjasin omasta runostani yhden sanan, poistin vahingossa Mankemangin runon! Ei suinkaan ollut tarkoitus, vaan oma versiono piti poistaa korjatun alta.
PoistaEli tässä sain kopioitua hallintapuolelta Mankemangin runon:
Taideruno
Tykkään taiteesta
Mut en kaikesta
Makuni mun on
Niin kartoittamaton
Taidelaatikon Ulkopuolel' on
Estetiikka mun
Kiemurtelee kun Tendenssin nään
Vapauden Ja erilaisuuden
MANKEMANGI
Sori, jos rivitys meni pieleen. Hallintapuolen kommentit ovat yhtä pötköä..
Tässä omani uudelleen:
PoistaTaiderunojen Taideruno
Mut mä vasta taiteesta tykkään
Kaikki trendit listaani lykkään
Mun hyllyni kirjoja notkuu
Mut ei mitään sotkuu
Klassikkosarjan mä kotoo sain
Lukenut niitä vielä en vain.
Ja ne leffat!
Kyll kuluu peffat
Kun taidekuvia eteeni saan
Siinä järjestyy uudeksi maa.
Poliittisesti korrektii ja edistyksellistä
Sosialistista realismii ja muuta rehellistä
Tääll ei oo pienestä kii.
Lapsena kun Korkeaa Kirjallisuutta etsin,
PoistaTex Willerin ja Korkeajännityssarjan löysin,
ne tajuuni iskivät kuin 1000 volttia+1 ampeeri.
'Donnerwetter, Teufel, Aaargh, und Hände hoch',
ja isälleni jok viulua vain vingutti kuin kamreeri,
taivaalta huikannut hälle oisin 'mitä Hitchcock'.
Ps. Joko - senkin sananjalat (Pteridium) - jo uskotte minkä runoiljan maailma minussa ei-menettänyt!
Iines vain ei voi pitää kynsiään irti kommenteistani.
PoistaElokuvista voi toki puhua mutta mukavampi niitä on katsoa. (Kuten kirjojakin on kivempi lukea kuin pölistä niistä.) Minulle top 10 elokuvaohjaajaa ovat
Poista1) Ingmar Bergman
2) Federico Fellini
3) Andrei Tarkovski
4 - 10) joku sillä hetkellä kiinnostava
Heh - huvittavaa - kun kerran Woody Allenilta kysyttiin hänen mielestään parhaita elokuvaohjaajia, ne olivat nuo samat kolme ja samassa järjestyksessä. - Liekö minulta kopioinut? Allenia itse en kovasti arvosta, siis 'sutjakkaasti eteneviä pölinäleffoja' ne useimmat ovat. Ja mikäs siinä. Parhaimpana häneltä pidän "Radio Days" -leffaa.
Ja parhaimpana (äsch, äläpäs nyt liioittele, mikko. no, olkoon menneeksi, en) ... koskettavimpana leffana pidän Vittorio De Sican ”Polkupyörävarasta” (ital. Ladri di biciclette). Ja perusteluni ovat: koska olen sitä mieltä. Neorealistinen elokuva muutenkin kiehtoo, ja ranskalainen "uusi aalto" - voi mitä klassikkoja!
Mutta mutta, se siitä.
Ja äkkiä mieleeni tupsahti Miloš Forman!
Poista"Palaa, palaa!" on valtavan upea satiiri. Ja "Vaaleaverikön rakkaus". Surullin tarina an Sich! Ei ole huonoja myöskään "Yksi lensi yli käenpesän" (käsikirjoitus on jo niin hyvä, Ken Kesey) ja ihanan nostalginen "Hair"... "Ragtime" (kirjana paljon parempi ja "Amadeuskin" menettelevät.
Ps. Mankemangille varoitus ja Riku Riemulle kehoitus: Miloš Forman sosialistisesta Tsekkoslovakkiasta kotoisin (ja sieltä pois potkittu) oli jyrkästi kommunistivastainen. Oli, oli. Mutta vitun upea elokuvaohjaaja!
Tämä kohtaus "Hairista" nostaa mulle aina kyyneleet silmiin. Kun tietää, kun tietää mitä on tapahtunut ennen... ja mitä tapahtuu myöhemmin...
Poistaautomaatti otti pois tämän, oleellisimman
Poistamanchister inglan, inglan
Sukupolvikokemus. Kyllä.
PoistaEi Formanista tarvitse elokuvahullua varoittaa.
PoistaValokuvataidetta: Meidän Sanna on ROCK!
PoistaNämä ovat järkyttäviä tapahtumia ja jäävät pelottavina mieleen. Ymmärrän hyvin, että olet järkyttynyt.
VastaaPoistaKauan sitten ajelimme Rauman tietä ja yhtäkkkiä näimme onnettomuuden, joka oli juuri tapahtunut. Kuljettajan puoleinen ovi oli repeytynyt irti ja kuljettaja retkotti etuistuimella elottoman näköisena, täysin siistinä ja ehjänä kuin vain nojailisi penkkiin ja nukkuisi. Lehdestä luin sitten, että keski-ikäinen mies kuoli Rauman tiellä ajettuaan kallioseinämään.
Minun perääni on kaksikin kertaa tuupattu, niin että peräovi on jouduttu uusimaan. Vika oli kummallakin kerralla peräänajajassa, eli sain uudet perät hätähousujen vakuutuksista. Molemmat olivat risteyksessä, jossa takanatuleva tuuttasi suoraan perään, vaikka oli kyseessä pakollinen pysähtyminen eli musta käsi -risteys.
VastaaPoistaNoora, toivottavasti pehtoori tai joku on sinun kanssasi ja järkytys on jo ehtinyt tasaantua. Muistaakseni Harold Pinterin näytelmässä on henkilö, joka koki aina suunnatonta yksinäisyyttä, kun kuuli hälytysajoneuvon äänen: se ei ollut tulossa hänen luokseen.
VastaaPoistaOlen käynyt salaa vakoilemassa sinun omasta blogistasi kaunokirjallisia tekstejäsi. Nyt tulee mieleen, että käytä siellä hyväksesi tuota, mitä tänään koit ja kuinka sen tähän kirjoitit. Mielesi etsi heti muistista toisen samantyyppisen kokemuksen. Minä näen jo, että tekstikatkelma alkaisi: "Olimme tulossa hautausmaalta."
AE
Hyviä kirjoja on niin tuhottomasti, että jos yhden muistaa mainita niin toisen jo unohtaa… Siksi kotimaisista en mainitse ketään. Mutta ’kirjallisista sähköiskuista’ voin puhua, ja yksi varhaisimpia tällin antajia minulle oli Aksel Sandemose. Vähän myöhemmin Günter Grass + muut saksalaiset (monta muuta saksalaista). Sitten Saul Bellow… + muut Amerikan juutalaista (koskettavin Philip Roth), ja monta muuta jenkkiä (Twainista Steinbeckiin ja Burrhoughsiin). Ranskalaisista Camus, Céline, Sartre… venäläisistä Tšehov, Gogol, Gorki ja myöhemmin Brodsky, Dovlatov, Erofejev… ym. Ja Kafka, Strindberg, Lowry, Joyce, Kross… mitä näitä luettelemaan, toinen toistaan merkittävämpiä (Itketti kun näki mitä Tapsakin kirjahyllystään pois saneeraa, oi ei). Mutta minulle merkittävimmäksi ja samalla tuhoisimmaksi kävi García Márquez. Koska… kun häneltä ilmestyi ”Sadan vuoden yksinäisyys”, se lumosi minut niin että aloin matkia häntä. (Tyhmyyttäni. Mutta se ei teille sen enempää kuuluu!) Eihän se onnistu, ei sellainen koskaan onnistu. Kun lopulta sen tajusin, lopetin ns. ’kaunokirjallisuuden’ kirjoittamisen.
VastaaPoistaRunoudesta en ole puhunut, vielä, vaikka runoudessa minulla on paljon selkeämmät ’suosikkini’ kuin proosassa. Mutta antaa tällä kertaa olla. – Ei kirjat polttamalla häviä, eikä runot katoa, vaikka runoilijat kuolevat. Tulee toisia runoilijoita.
Ps. Kehuistanne kärsin verran, että nahkani alla tunnen että teitä on huijattu? Ja huijari nimenomaan olen minä? - En tahtoisi.
Pinter ja Beckett. Ensimmäisen kerran kun luin Beckettin novellin, missä päähenkilö yksin harhailee raunioituneessa kaupungissa, niin säikähdin, sillä olin nähnyt tämän kaupungin monta kertaan unissani. (siihen aikaan – jos yleensä sain unta – näin vain painajaisunia) Kuka tahansa voi sanoa, että ’kaikki raunioituneet kaupungit ovat samanlaisia’. Eivätkä ole. Siinä novellissa oli/on tuhottomasti yksityiskohtia, samoin oli unessani, ja ne olivat ihan samoja.
VastaaPoistaMiten minusta tuntuu että sinä AE toimit jollain kirjallisella alalla? Ilmaisusi on niin kevyesti hengittävää. Ei sillä lailla vahingossa/sattumalta osaa kirjoittaa kukaan.
Minun ensimmäinen Beckettini oli "Ensi rakkaus". Se osui käteen kirjaston esittelypöydältä. Kappale oli repaleinen ja siinä oli kumman kiehtovia kuvia, ja epäilemättä nimikin veti (tosin paheksuin sitä, ettei ensirakkaus ollut yhteen kirjoitettu, niin kuin opettaja oli opettanut). Koska lukiolaisena tiesin aika vähän mistään mitään, en tiennyt, että lainasin kuuluisan kirjailijan teoksen. Siten se oli ehkä vilpittömin ja viattomin kirjarakkauteni. Oi aikaa, kun ei vielä tiennyt, mistä pitää pitää.
VastaaPoistaEn minäkään kun Sandemosen Jante-nimiseen kauppalaan päikseni (tai pitäisikö sanoa päistikkaan?) sukelsin, niin tiennyt että itse asun Jantessa. Ja että siks tää juttu mua koskettaa. Vasta myöhemmin sen snaijasi.
VastaaPoistaElämässä tajuaa monta asiaa vasta myöhemmin, ja niistä monet liiaan myöhään. - Se niin ikävää (= turhauttavaa?) täsä elämäsä just onkin. Tai en tiedä, onko?
Väinö Linnalla on romaani "Musta rakkaus". Olen lukenut sen mutta en muista siitä mitään. Mutta jos kyseessä on kirjan päähenkilön ensimmäinen rakkaus, romaanin nimi olisi voinut olla "Musta ensirakkaus".
VastaaPoistaMinä olen jopa tenttinyt Mustan rakkauden, tai siis Linnan koko tuotannon, mutten muista minäkään kirjasta mitään. Epäilen, että olen jättänyt sen vain selaamisen varaan. Tiesin, että kysymykset tulevat pääteoksista.
VastaaPoistaEtte arvaa, miten monesta tentistä ovela opiskelija voi päästä läpi juurikaan avaamatta tenttikirjaa.Muistan eräänkin tentin, johon piti lukea Northrop Fryen Anatomy of Criticism. Olen lukenut pitkän saksan, joten tilasin itselleni opuksen saksankielisen käännöksen, joka on edelleen hyllyssäni niin, että siitä on alleviivattu 20 ensimmäistä sivua ja sitten luovutettu. Pääsin tentistä läpi runoilemalla tai sitten tentaattori ei lukenut vastauksia kunnolla.
Minusta AE:ssa on jotain tuttua. Hän on kirjallisesti äärimmäisen sujuva ja kepeä, vaikka sanat sisältävät paljon. Ei ollenkaan hassumpaa.
VastaaPoistaYhdessä Beckettin novelissa mies ja nainen tapailee toisiaan puiston penkillä ja se mies rakastaa sitä naista kovasti mutta ei oo yhtää siitä kiinnostunut ja sille naiselle kaikki on ihan saman tekevää mutta sekin rakastaa sitä ukkoa ja joka päivä ne sattumalta tulee sille samalle penkille istumaan kumpikin omalta taholtaan ja lähtevät sitten taas pois monta kuukautta mutta kun tulee talvi ja kylmä niin menee johonkin taloon sisälle ja on siellä yhdessä tai eri huoneissa ja... en minä sitten enää muista mitä siinä tapahtui? Tappoiko se ukko sen naisen, vai mitä? Muistaakseni ei siinä mikään miellyttävä loppu ollut, siinä novellissa, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä siinä ikävää oli? Sekö, että ihmiset koko ajan puhuivat toistensa ohi, se varmaan, ihmiset olivat vieraita sekä itselleen että toisilleen, mutta yrittivät epätoivoisesti olla yhdessä... Emmä muista edes oliko tuossa novellissa edes dialogiaa (?), mutta jos oli, sen täytyi kaikkein kummalisinta siinä olla...
VastaaPoistaBeckket, Beckett
Tuo juuri on Ensi rakkaus, Mikis.
VastaaPoistaNooran kommenttiin ei paljoa lisättävää, juuri noin. Sanna ja Orpo Pee, viherfasistit paletin täydentävät.
VastaaPoistaOn mielenkiintoinen ilmiö, miten eri tavalla Marinia kohdellaan kuin Stubbia pääministerinä. Marinin shortsityyli ihastuttaa someseuraajia ja Stubbia shortseissaan pantiin halvalla ja tehtiin naurunalaiseksi jopa mediassa. Mikä ero? Molemmilla shortsit ja vapaa-aika kyseessä.
VastaaPoistaMinulla ei ole mitään kummankaan asustusta vastaan, mutta mikä on tämä ilmiö pääministereittemme erilaisessa kohtelussa? Sukupuoliero, epäilen. Miespoliitikko ei saa olla epävirallinen eikä kevyt, nainen saa. Tästä pitäisi feministien pillastua.
No myönnän, että minulta tyylitaju useinkin vähän pettää.
VastaaPoistaOnhan se niinkin, että maan pääministeri hoitaa työtään myös vapaa-aikanaan ja onhan se niinkin, että tuo työn vastaanottaminen on valintakysymys: ellei halua kunnioittettavaa vastuullista koko maan politiikan ja asioiden johtajuutta hoitaa, voi valita sopivamman työn.
En ole täysin vakuutunut siitä, että kunnioitettavan pääministerin tarvitsee olla somemaailman rock. Pääministeri ei toisaalta voi olla yksityishenkilö, kuten Boris Johnsonista nähtiin.
Meillä vallitsee nyt naispääministeriin kohdistuva ylisuvaitsevuus, kun verrataan Marinin kohtelua Stubbin riepotteluun. Sukupuolen takia häntä ei juurikaan arvostella, vaan pikemminkin glorifioidaan. Arvostelu katsotaan setämiesten naisvihaksi tai vanhojen naisten kateuksi. Stubb vedettiin julkisen naurun kera kölin alta ahortseineen ja julkisine esiintymisineen.
Oikeastihan kyseessä on naissukupuolen aliarvioiminen: naisen kuuluu näyttää kauniilta ja olla kansikuvissa, häneltä ei vaadita poliittisia päätöksiä yhtä vaativasti kuin miespoliitikolta.
Mutta siis se Marinin takkihan on hieno. Shortsit olivat kököt, vaikka sääret olivat moitteettomat. Toinen kysymys on, onko rockriehassa tai baareissa näyttäytyminen pääministerille sopivaa, ellei häntä välillä nähdä muunlaisissakin taidetilaisuuksissa kuin nuorisopaikoissa.
PS Jos oikein kärjistän - huomatkaa että tämä on teoretisointia eikä mielipide - niin pääministeri on vähän sama kuin opettaja luokassa. Kaikkien kaveri, kiva opettaja, menettää helposti auktoriteettinsa, jota työssä välttämättä tarvitsee, jos haluaa luokkaan työrauhan. Hanellä on käsky-ja ohjausvalta, jos opiskelun halutaan sujuvan. Oppilaat odottavat tätä opettajalta, ja heillä on omat kaverinsa.
PoistaJatkan vieläkin. Nimittäin olen usein havainnoinut sen, miten nykylapset, pikkuisetkin, puhuvat huutamalla, jopa karjumalla, vaikka muut ovat vieressä. Normaali puhe on joillekuille tenaville tuntematonta.
PoistaEnkä nyt tarkoita sitä, että lapsi ei saisi koskaan huutaa tai purkaa intoaa. Saa toki ja täytyykin, mutta ei se voi olla lapsen normaalia puhumista tilanteissa, joissa se ei ole tarpeen.
Ilmeisesti tapa omaksutaan suurissa päiväkotiryhmissä, joissa huomiosta kilpaillaan tms. Sieltä se siirtyy kouluun ja vapaa-aikaan
Olisipa sinulla lapsenlapsi!
PoistaKuvittelisin kyllä Stubbin ja Marinin erilaisen kohtelun mediassa johtuvan ihan muusta kuin sukupuolesta. Onhan se yleensäkin niin, että politiikassa on helpompi olla mies kuin nainen.
PoistaArvelen erilaisen kohtelun syyksi Stubbin ja Marinin erilaisia taustoja ja luonteita. Toinen on etuoikeutettu suulas suomenruotsalainen pääkaupungista, toinen yksinhuoltajaäidin hillitty tytär Tamperelta.
Jostakin syystä, ehkä asiallisuutensa takia, Marin vaikuttaa paremmin asioihin perehtyneeltä kuin Stubb. Stubbin rentouskin oli enemmän päälletunkevaa kuin Marinin harkitut vapaalla olot.
Nyt kun Stubb on kauempana valokeiloista, häneen on taas alkanut tulla enemmän uskottavuutta. Katselin hänen taannoista esiintymistään teeveessä ja ajattelin, että puhuiko siinä Kokoomuksen tuleva pressaehdokas?
Marinistakin tulee pressa, sanokaa minun sanoneen, muttei vielä näissä vaaleissa. Niin, milloinkohan alkaa kampanja Salen ekstrakaudesta? Toivottavasti ei koskaan.
Kannattaa Mankemangin katsoa muutama Super-Nannyn jakso, jossa terapeuttina toimii Piia Penttala. Hän on lempeä, rakastava, keskusteleva, lasta arvostava ja tiukat rajat vetävä terapeutti. Perheen aikuisen pyyntöä esimerkiksi syömään on toteltava, mutta syöntipakkoa ei ole.
PoistaRajojen puuttuminen näistä ongelmaperheistä paistaa kenen tahansa silmään. Avuton vanhempi esimerkiksi kysyy lapselta, että syötkö vai etkö syö, ja kun lapsi sanoo ettei halua syödä yhteistä ateriaa, hän saa mennä hetken kuluttua ottamaan kaapista karkkia tai naksuja. Vanhemmat pelkäävät kuulemma sitä, että lapselle tulee paha mieli, jos hänen edellytetään syövän aterian tai menemään ajoissa nukkumaan.
Järjetöntä! Ei ihme, että moni rajaton lapsi on turvaton, koska hän ei voi luottaa aikuisen tukeen, vaan vain itsensä.
Varmaan tausta vaikuttaa osaltaan Stubbin ja Marinin erilaiseen kohteluun. Samoin luonne: Stubb oli avoin hölösuu, Marin tiukka ja väliin ynseä lausunnoissaan - toisaalta hän avaa yhtä lailla yksityiselämänsä kuin Stubbkin, mutta somen kautta valikoiden tarkasti itse imagokuvansa tai sen, mitä haluaa viestiä. Hän vaikuttaa tietoisesti. Stubbista otettiin kuvia ikään kuin ulkopuolelta, hänen itsensä valikoimatta. Hän oli enemmän median uhri kuin Marin, jota media kyllä paapoo.
PoistaEhkä nykyään riittää kaikki pinnallinen ja ulkoinen, etenkin naiselle. Kauneudella ja naiseudella tehdään politiikassa PR:ää koko maalle maailmalla.
Tämähän on pienessä Suomessa aina koettu tärkeäksi: mitä meistä ulkomailla oikein ajatellaan. Kysyykö kukaan maailmalla, mitä Marin itse asiassa on tehnyt? Noh, esimerkiksi konservatiivisessa Saksassa ja Briteissä jo se, että on ”yksinhuoltajaperheen köyhyydestä” asemaansa ponnistellut nuorehko nainen, on todella edistyksellistä. Teoista siis ei kysytä.
Mielikuvamme kulloisestakin pääminsteristämme muodostuu myös siitä, mitä puoluetta hän edustaa ja mitä puoluetta arvostelija itse edustaa. Jos joku väittää että tällä EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ, hän on joko vähän höhlä tai kova valehtelija. - En väitä että sillä ratkaiseva merkitys on, kun kritisoidaan esim. poliitikon vapaa-ajan käyttäytymistä, mutta oma merkitys kumminkin. Suosikilleen (vrt. omat suloiset lapsukaiset) voi antaa anteeksi paljon sellaista jota vihamielle (vrt. naapurin ilkeät mukulat) ei anna!
PoistaPs. Miten on Riku Riemu, eikös vaan Kekkonen pukeutunut erittäin tyylikkäästi ja edusti siten Isänmaatamme - sekä idässä että lännessä - hyvin korrektisti. Vai mitä?
Eduskunnan legendaarinen ex-talouspäällikkö Pertti J. Rosila (kok) muistelmissaan "Arkadianmäen kirstunvartija" kertoo mielenkiintoisia tarinoita edustajistamme. Eniten on juttuja siitä miten edustajat yrittävät pumpata itselleen taloudellisesti hyötyä eri kulu- ynnä muista korvauksista. Ja osoittavan siinä aivan käsittämätöntä nerokkuutta! Etc. Eivät tietysti kaikki, mutta näitä kiiluvasilmäisiä oman edun tavoittelijoita löytyy joka puolueesta. - Lukekaa vaikka.
PoistaKyllä Rosila myös kehuu edustajia ja ministereitä, ja kokoomuslainen kun on, niin sattumalta (?) kokoomuslaisia kehuu eniten. Tosin yksi poikkeus on, ja hän on Stubb. Hänen mielestään tuo (en muista mitä adjektiiveja hän hänestä käytti, mutta ilkeitä ne olivat) snobi, kun päämisteriksi tuli, oli täysin pihalla Suomen sisäpolitiikasta, jopa eduskunnan käytännöistä, oli pelkkä kävelevä katastrofi. Ja sen lisäksi Kokoomuksen kaikkien aikojen huonoin puheenjohtaja.
No, tähän kritiikkiin en osaa sanoa mitään. En ole Kokoomuksen jäsen ollut 40 vuotta, kuten Rosila. Mutta varmasti Stubb – älykäs ja kielitaitoinen ihminen – hyvin monessa virassa on mies paikallaan. Mutta että Suomen presidenttinä... älkää ny viittikö!
Muistelkaamme eduskunnan ex-ex-talouspäällikköä, Björn Feiringiä. Hän varasti niin paljon, ettei edes kommarit tai vihrut sellaiseen pystyisi. Kun kiinnijäämisen uhka lähestyi, veti kamalan määrän valtiolta varastamaansa rahaa vessanpöntöstä alas.
PoistaPoista
Mikis! Miksei sun viittausta Rosilaan ole poistettu! Meikäläisen juttu lens kuin leppäkeihäs vaikka oli lähteet ja kaikki.
PoistaMitä viittausta? Eihän mikis viittaa eikä linkkaa, vaan hän kertoo itse omin sanoin tapahtumasta, juuri niin kuin keskustelussa pitääkin.
PoistaKyllä somella on mahtava voima nuoriin ja jopa kolmi-nelikymppisiin, jotka eivät lue lehtiä eivätkä katso televisiota. Se kuva, joka twitteristä ja tiktokista ja instagramista muodostuu, on tosiasiassa kevyt ja valheellinen, koska se on itse hiottu. Enin osa ihmisestä jää pois.
VastaaPoistaJos pääministeri haluaa mennä tällaiseen mukaan, se on tietysti hänen valintansa ja kertoo vain hänestä. Mutta väittäisin siis, että juuri nämä kepeät ja kauniit kuvat päämisnisteristä vetoavat nuoriin äänestäjiin, etenkin se trendikäs Pride-mekkokuva. Nyt tulee ääniä!
Kyllä te olette, minuun nähden, arvokasta väkeä. En voi kun ihmetellä teidän kommenttejanne, jotka ovat ihmeen joustavia oli kyseessä mikä asia tai henkilö tahansa. Tunnen olevani sivuraiteella, josta kurkin kaula ojossa, mistä asiasta on nyt kysymys ja mitä sanoa.
VastaaPoistaSe, että olen epävarma, johtuu varmaan geeneistä. Mun isä asetti aina toisen ihmisen itsensä yläpuolelle, äiti oli taas perhekeskeinen ja lauloi aina saunassa kylvettäessään meitä lapsia: "Pysy lapsi kotona, elä mene kylään, " ja läiski vastalla meitä vuorotellen selkään, päättäväisesti mutta hellästi.
Minä olen saanut selvästi isän geenit, jotka vaikuttavat sekä fyysisesti, että henkisesti. Isä oli sähköalalla. Kaikki vapaa aikansa hän korjaili naapureitten sähköpannuja ja muita sähkövehkeitä, ja kun nämä kysyivät maksua, isä sano: "Voi hyvä naapuri, enhän minä teiltä maksua ota! Vaikka olin lapsi, olin isästä ylpeä. Hänelle auttaminen oli tärkeämpää kuin raha.
Äiti oli meidän perheen taloudenhoitaja. Äitiä piti totella. Oli ihanaa istua isän sylissä. Siitäkö se johtui vai mistä, että kun mentiin uimaan, piti hokea: Istu isän polvelle älä mene metsään ja HUPS! Tuntui vesi kuinka kylmältä tahansa piti kyykistyä veden alle.
Vai arvokasta... paremminkinhan me olemme rahvasta, joka mekkaloi kadunkulmassa äänekkäästi milloin mistäkin, ja aika ajoin korkealta ikkunasta muuan hieno kaupunkirouva huutelee, että mistä te oikein puhutte...?
PoistaMutta Fräulein Liisu, mitkä ovat sinun elämäsi kirjat, runot, leffat ja muu humpuuki, millainen on sinun taidemakusi ja miksi?
Niin juuri, Liisu! Minäkin odotan kovasti, että kerrot jotakin mielilukemisestasi tai mielitaiteiden tuotoksista. Tiedän kaikesta kirjoittamastasi päätellen, että elät taiteilijaperheessä, etkä missään harrastelijasellaisessa. Uskon, että tarjottimesi on niin runsas, että sinun on jopa vaikea valikoida!
PoistaHei, tähän seuraleikkiin haluan osallistua! Yritin suurennella sinun seinääsi, Mankemangi, jotta näkisin paremmin värihärän ja muut, mutta vähän hämäräksi jäi.
PoistaTässä huoneessa, jossa nykyään enimmin oleilen, on yksi pieni Susanne Gottberg, jossa on ikkunoita, heijastuksia ja heijastusten heijastuksia, sen vieressä peili, joka on huonekalujen siirtelyn jälkeen niin huonossa paikassa, ettei sieltä ainakaan itseään näe, värikkäitä abstrakteja tussipiirroksia (yhdessä saattaa lukea YESTERDAY ainakin viisitoista kertaa, kun tarkemmin tutkin), pari korttia, joku pitkätukkainen hahmo siellä harhailee sumeassa koivikossa, valokuva, joka on otettu vastavaloon jossain Amerikassa varmaan, ja elokuvalippu vuodelta 2015. Niin, ja sinitarraa ja jälkiä sinitarrasta, joka on irrotettu parhaitten kuvien mukana. Tapetti repeillyt sieltä täältä.
Jaaha, vastasin Mankemangille, mutta alkuperäinen kysymys ilmeisesti katosi jo. Ainakaan en löydä sitä mistään. Se voi kyllä johtua siitäkin, että tämä haarautuvien oksien kommunikointimalli Bloggerissa on vähän turhauttava. Vaikea löytää sitä kommenttia, josta halusi sanoa jotain.
PoistaEikös tämä kommentointimalli nimenomaan keskitä yhteenkuuluvat asiat yhdeksi kimpuksi?
PoistaNiin joo, mutta kun juuri se kimputtaminen on rasittavaa. Kannatan villiä intertekstuaalisuutta. Unelmissani ihmiset vain karkeloivat täällä kommenttien keskellä eivätkä itsekään ole ihan varmoja, kenen kommentti aiheutti minkäkin reaktion. Mutta lukija ymmärtää, että uusin kommentti on lopussa.
PoistaAsiallisemmin ilmaisten: Kimputtaminen on varmaan ns. asiakeskusteluille hyvä juttu. Mutta noin kirjallisessa mielessä kimputtaminen muuttaa ilmaisua, kun pitää puhua lähinnä yhdelle ihmiselle yhdessä kohdassa. Minusta sinun blogisi kommenttiosio on usein enemmän mieleenjuolahtelua kuin asiakeskustelua (Luojan kiitos!), ja siksi kimputusrakenne on ärsyttävä. Blogipohjalle ei tietysti mitään voi.
Tämä kommentointitapa on muotoutunut vuosien aikana tänne vähän niin kuin itsestään. Se selkeyttää keskustelunhaaroja, ja kommentoijat ovat ottaneet sen omakseen. Keskustelun sisällä on usein montakin haaraa menossa ja kesken, ja halukkaat kyllä löytävät haaran.
PoistaEn kannata itse aikajärjestystä tällaisessa blogikeskustelussa, jossa on hyvässä lykyssä parikinsataa kommenttia. Keskustelusta tulisi sekava, kun ei tiedä, mihin asianhaaraan mikin kommentti nyt liittyykään. Tiedän, että juuri aiheuttaisi sekaannusta. Veikkaan, että valtaosa lukijoista ei jaksaisi lukea tajunnanvirtaa, jossa kommentit leijuisivat irrallisina paloina sikin sokin.
PS Jos lukee tätä puhelimella, porrastus ei ehkä erotu selkeästi.
PoistaMinustakin tämä kimputussysteemi on selkeä. Ja onhan jokaisen kommentin alussa päivämäärä ja kellonaika, joista näkee milloin se on kirjoitettu - ja kimputuksen ansiosta tietää miksi se on kirjoitettu.
PoistaTämä on kimputuskivaa.
Vai minkälainen on taidemakuni? Hetkinen... Minun taidemakuni on sellainen, että minulle kaikki tässä maailmassa on taidetta. Pihallamme lentää harakksa ja alkaa nurmea nokkia. Tulee toinen harakka, joka alkaa nokkia nurmea kilpaa toisen harakan kanssa, Sehän on kuin näytelmä. Harakat alkavat nokkia minun mielessä.Mieli venyy ja laajenee. Harakat hyppäävät mieleen. Mieli teettää niillä erilaisia temppuja. Siitähän tulee hyvä juttu. Taidetta tai ei.
PoistaTuo ylläoleva on Liisun tekstiä. Mies siirtelee huonekaluja, kohta tuodaan tänne uusi sohva. Tuolla jossakin puhuttiin meidän perheestä. Joku vuosi sitten kirjoitin siitä jutun. Se oli kirjoituskilpailu. Se sai kunniamaininnan ja yksi tuomaristossa oleva nainen ihastui niin, että teki siitä näytelmäjutun ja kiersi joitakin kaupunkeja sitä esittämässä. Sen nimi oli Paavo ja minä. Tulipa nyt sekin kerrottua. Siitä esityksestä taas tuli mm. Helsingin sanomiin juttu. Siellä me istuimme yleisön joukossa ja katselimme omia hassuja puuhiamme. Kylläpä meitä on riepoteltu.
PoistaSamat tyypit Spandex-Stubbia arvostelivat kuin nyt Sanna Marinia.
VastaaPoistaTuttuja tuntoja minullekin, lapsuudesta alkaen. Miellyttämisen halu, ja se, ettei herätä kenessäkään aggressiivisia tunteita, riitojen välttely.
VastaaPoistaOikeastaan meillä ei koskaan riidelty, vaikka isä oli alkoholisti. Äiti oli kiltti ja kärsivällinen, en muista hänen sanoneen isälle pahaa sanaa. Muistan vain, että hän laimensi salaa vedellä jotakin isän viinaputelia. Tämä oli rajuin teko meillä. Isäkään ei huutanut eikä riidellyt, muuttui vain ylen puheliaaksi. Me tytöt opimme olemaan ihan hiljaa, että isä hiljenisi ja pääsisimme nukkumaan.
Kyllä tämmöinen jälkensä jättää. En sano vieläkään suoraan ajatuksiani, saatan jopa mennä mukaan nyökkäilemään itseäni tyhmempiä ajatuksia, että juujuu, noin se menee. Täällä blogissa sitten sanon ja paasaan, kuten olette havainneet.
Puhun nyt median tavasta kohdella poliitikkoja, en minkä tahansa somepalstan, josta aina löytyy kenen tahansa mollaamistakin.
VastaaPoistaMedia kohtelee Marinia silkihansikkain.
Jos Petteri Orpo tai Jussi Halla-aho tai vaikka Antti Lindtman olisi ollut Ruis-rockissa revityissä lyhyissä shortseissa ja nahkarotsissa, niin taatusti olisi media revennyt röhönauruun ja some kiehunut.
VastaaPoistaVoi hyvänen aika, en tiennyt!? En muista nimiä - minusta nimet on yhdentekeviä - sekä kirjoilla että elokuvilla. Oikeasti en myöskään muista tarinan loppua, siitä on niin kauan aikaa, ja kun lukee liikaa ja liian nopeasti, jää tarinoista usein vain tunnelma mieleen. Muistan että tässä se oli ahdistava. Tekii myös lukijan ahdistuneeksi. hmhn.
VastaaPoistaMankemangi, lennät tästä blogista kuin leppäkeihäs, ellet kirjoita muita kuin yhden tai korkeintaan kahden lauseen ivallisia tokaisuja, joissa useimmiten on linkki. Keskustele, puhu, avaa tokaisusi ja jätä linkit pois.
VastaaPoistaSiis olinko loukkaava kun avasin kotini ovet näyttääkseni minkälaista taidetta olen seinilleni ripustanut? Vai miksi poistit kommenttini? Eikö muka sopinut tähän keskusteluun?
PoistaMinusta sinä, Mankemangi, olit poikkeuksellisen avoin ja sosiaalinen kommentissasi, minkä tähden poisto tuntui minustakin yllättävältä. Ehdin sinulle vastatakin.
PoistaPoistin ainakin neljä yhden kahden lauseen tynkäkommenttia, joissa haluttiin linkin puhuvan sanojen sijasta.
PoistaNäinhän ei täällä ole. Blogi on vastavuoroista keskustelua varten, Twitterit ja Instagramit ovat omiaan näille lyhytviesteille ja linkeille. Usein nämä tynkäviestit ovat olleet päällepainavia ja selvästi pilkallisia kysymyksia ilman pienintäkään omaa panosta.
Tästä asiasta on huomautettu liiankin monta kertaa Mankemangia. Olen toivonut, että kehitystä tapahtuisi. Ja toivon edelleen, että kommentoijat jatkossakin puhuvat omilla äänillään, niin kuin tapana on ollut. Linkkejä voi toki joskus olla, mutta eivät ne voi korvata puhetta.
Olin näkevinäni täällä AE:no kommentin, jossa hän kysyi tauluistani. Nyt sitä ei enää ole, mutta vastaan kuitenkin.
Poista"Verihärkä" on Claudio Iannottan (Van Claude) maalaus Nascita.
Väitätkö Iines vakavalla naamalla, että tässä poistamassasi kommentissa ei ole puhetta, ei mitään keskusteltavaa?
Poista"Ei unohdeta valokuvataidetta! Olen laittanut seinille omia ja myös tunnettuja töitä."
Nyt kun ikkuna on ainakin vähän aikaa auki, niin kertoisin valokuvaharrastukseni pienestä sivupolusta. Kun kuvia on tuhansittain jossain pilvessä ja tietenkin tiedostonimiltään milloin mitenkin numeroituna pistejpg eikä niitä tule pahvilaatikoihin tulostettua tai seinille ripustettua. Niinpä printtailen minulle merkityksellisimmistä otoksista pieniä vedoksia pieniin moleskine-muistivihkoihin. Niitä on mukava selailla kotisohvalla tai näyttää valituille kavereille kantakahvilassa. Mukavampi kuin sohia kännykän näyttöä ja silleen. Tai edes etsiä mitään siitä pilvestä.
PoistaLaitan tähän linkin. IIK! (Sisältövaroitus! Sisältää käsialaa!)
"La Vucciria"
Niin, siis tavoite tietysti on, että sinä itse kerrot sanoja käyttäen valinnoistasi etkä heitä asiaa linkein muille keskusteltavaksi. Olet kuin kiekkoilija, joka syöttää koko ajan ja odottaa että muut tarttuvat syöttiin ja tekevät työn.
PoistaEi näin. Tämä ei ole keskustelua. On paljon kiinnostavampaa kuulla mitä ja miten sanot kuin katsoa kuvaa tai lainattua linkkisitaattia.
Tulee mieleeni se, mitä EA kertoi yllä nuoruutensa taidenäyttelystä. Poikaystävä katsoi hänen reagointiaan, mikä tuntui hänestä pelottavalta.
Sinulla on kommenteissasi sama tekniikka: syöttö lapaan ja katsot mitä tapahtuu. Ei se pelottavaa ole, mutta et anna itsestäsi, sisältäsi, mitään.
Lätkä on joukkuepeli.
PoistaEt antanut seuraajiesi nähdä kuvaa kotini olohuoneesta. Siinä on Van Clauden ja Sadie Valerin töiden välissä siskoni ja minun maalauksia. Tulkintasi mukaan ei mitään minusta. Ei mitään minun sisältäni.
PoistaIines, niistä lapasyötöistä. Tietysti tämä on sinun blogisi ja voit poistaa oman valintasi mukaan mitä vain. Minulla vain tulee joskus mieleen, että Mankemangin linkit eivät ole lapasyöttöjä juuri sinulle vaan meille kaikille: "Lätkä on joukkuepeli." Minun on useinkin tehnyt mieli sanoa jotain nimenomaan M:n kuvan pohjalta, mutta sitten tulee nolo olo, jos kuva onkin poistettu. Vielä enemmän nolottaa, kun on jo ehtinyt sanoa jotain. Vähän kuin olisi osallistunut kiellettyyn ruttoruumiin kosketteluun.
PoistaEivät M:n linkit keskustelun tasoa laske. Mutta se, että te kaksi jatkuvasti kiistelette linkkien turhuudesta tai tarpeellisuutta ja suutuspäissänne sivaltelette toisianne kohtalaisen rumasti... No, actionia sekin kai.
Harkitse nyt edes sitäkin vaihtoehtoa, että antaisit vain linkkien olla. Eihän niitä tarvitse noteerata. Jos kukaan ei noteeraa, keskustelu soljuu muualle.
Iines, hyvä ihminen, huomaa nyt, milloin M seisoo sydän kädessään edessäsi. Voiko mitään intiimimpää näyttää kuin oman olohuoneensa seinän?
No mutta EA sanoikin 'värihärkä'. My bad.
PoistaAE, en minä poista ”oman valintani mukaan mitä vain”.
PoistaPoiston syyt ovat selkeät ja moneen otteeseen täällä selitetyt. Mielivaltaa ei ole, mutta blogeja ja foorumeita on pilvin pimein. Elleivät tämän blogin hyvinkin harvat ja väljät säännöt jollekulle sovi, kenttä on avoin valita itselleen sopivampi alusta.
Useissa blogeissa on ennakkosensuuri, täällä ei. Täällä menevät läpi monet sellaiset kommentit, jotka eivät useassa paikassa tai lehdissä menisi läpi.
Koetan ylläpitää hyvää keskustelutapaa, joka eroaa melkoisestikin pikaviestinalustoista. Oma henkilökohtainen panos on tärkeä, ja vapaasti puhuminen. Koska keskustelut ovat ennätyspitkiä, niitä ei pidä kuormittaa jatkuvalla linkityksellä ja lyhyillä tykityksillä. Monet täällä ovat hyvin taitavia kirjoittajia, jopa jollakin tavalla ammattilaisia. Kunnioitetaan kirjoittamisen taitoa ja jokaisen omaa luovaa kirjallista panosta. Moni täällä antaa paljon itsestään kertomalla tarinoita elämästään. Tällaiseen maailmaan puheenvuorojen korvaaminen linkeillä ja tykkilauseilla ei oikein istu. Siitä selviää unohtamalla linkit ja tykit ja avautumalla itsekin. Sanoja, lauseita, virkkeitä,
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
PoistaJuuri tämän kuvan monimielisyyden vuoksi keskustelussa olisikin kiinnostavampaa lukea kuvan valinneen omia ajatuksia valinnastaan kuin lukijan kertoa, mitä mieltä hän on kuvistasi.
PoistaMinua kiinnostaa enemmän ihminen kuvavalinnan takaa kuin itse kuva. Miksi ihminen on valinnut juuri tämän kuvan? Mitä sen valinta kertoo kuvan omistajasta?
Ihmiset ovat kiinnostavia. Kuviahan nyt on ja niillä tuhansia tulkintoja.
On tässä vähän erojakin, rakkaat tuohtuneet rouvat, miten pääministerit toimivat. - Nimittäin kun Subb tuli pääministerinä Jyväskylän asuntomessuille (2013), hän vaati että hänet vastaanottava seurue siellä olisi samassa asussa kuin hän. Ja se oli käsky. Niinpä siellä asuntomessuilla sen hieman heiluvaa ongenvapaa muistuttavan pääministerin perässä marssi kolme muuta kokoomuspoliitikkoa, kaikilla ruskeat shortsit, ruskeat sukat ja ruskeat sandaalit. - Muistan. Etenkin Sinuhe Wallinheimon (entinen Jypin maalivahti) ja kokoomuksen nouseva tähti täällä, oli kyrpiintyneen näköinen jokaisessa Asuntomessuilla otetussa valokuvassa.
VastaaPoistaKäsittääkseni Sanna Marin ei vaadi puoluetoverittariaan pukeutumaan samoin kuin hän, kun mennään johonkin viralliseen tilaisuuteen?
- Tai mistäs minä tiedän.
Nyt minua nolottaa. Minkälaisen kuvan olen meistä, perheestäni, teille antanut? Ei oikein tunnu tutulta. Totta on, että mieheni on ammatiltaan taidemaalari, meillä on alkujaan 2 tytärtä, mutta myöhemmin yksi poika on tullut perheeseemme, poika, joka puoli tuntia sitten ilmestyi vaimonsa ja tyttärensä kanssa autollaan Helsingistä tuohon pihaamme, ja he kaikki miehen kanssa lähtivät vähän aikaa sitten lähimpään kauppaan heidän autollaan ostamaan ruokaa, sillä jääkaappi on täällä tällä hetkellä ihan tyhjä. Niin ja tuo poika on taiteilijaksi laskettava säveltäjä ammatiltaan, ja hänen vaimonsa on pianisti. Tytär on menossa kouluun eka luokalle tänä vuonna. Ja piirustusvälineet odottavat häntä tuossa pöydällä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että me kaikki yllämainitut ja minä miehen kanssa ollaan ihan tavallisia ihmisiä, mutta tosiaan. Kaikki ihmiset, joita meillä käy ja joihin pidämme yhteytttä ovat kyllä (sattumoisin ehkä) taiteiden kanssa tekemisissä, mutta sanon uudestaan, että tavallisia ihmisiä me kaikki ollaan, Me ollaan nälkäisiä ja meitä väsyttää. Mennään iltaisin nukkumaan ja aamulla herätään, jos hyvin sattuu. Mutta on siinä se ero. että me, minä muiden mukana elämme tavallaan yhteiskunnan varoilla. Poika sai vähän aikaa sitten viiden vuoden apurahan, ja sellaisella rahalla mekin miehen kanssa ollaan enimmäkseen eletty. ... Mutta nyt he tulivat kaupasta, jatkan joskus myöhemmin....
Liisu, tuollaisen kuvan olen teistä saanut, kun olet avoimesti kertonut. Minusta kuva on mielenkiintoinen ja kaikin puolin ihan normaali taiteilijaperhe, jos noin voi sanoa. Vaan älä sano mitään valtion varoilla elämisestä. Taiteilija, minkä tahansa alan, tekee kovaa työtä elantonsa eteen ja on apurahansa ansainnut, ja erikoisesti käsittääkseni maailmallakin menestynyt poikanne. Laita vaan hyvät pöperöt pojan perheelle!
PoistaNyt kävi niin, että heillä oli, kuten tavallista, ruokaa kassissa. He latoivat sen pöydälle ja aloimme hartaina syödä.
PoistaOlen tyytyväinen, onnelliseksikin voi sanoa, vaikkei onni tietenkään kokoaikaista ole.
VastaaPoistaNo, tytär jätti hyvän akateemisen virkansa ja antautui vapaaksi kirjailijaksi. Yksi lastenkirja tulee nyt juuri ulos, ihan pienille lukemaan oppineille. Henkensä pitimiksi käy puolipäiväduunissa. Näin ne rakkaat lapset. Mitäpä minä siihen. Opettajan työ itähelsinkiläisessä mamukoulussa (yli 70 prosenttia) ei vastannut hänen käsitystään opetustyöstä. Kaikki päteväthän sieltä lähtivät.
"Kaikki päteväthän sieltä lähtivät."
VastaaPoistaOnko nyt niin, ettei siinä koulussa ole syksyllä yhtään pätevää opettajaa?
Olisi kiva nähdä, mitä teillä kotona on. Mitä estetiikka ja taide teille merkitseekään? Muistakaa, että olemme pieniä palasia pitkässä ketjussa, jota autoritaarisuus ja fasismi ruostuttavat.
VastaaPoistaBelle époquen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika oli modernin valtakautta. Suurten tarinain aikaa. Se tyssähti Auschwitziin ja Hiroshimaan. Seurasi postmoderni kyynisyys. Nyt, kaikista vakavampien kriisien keskellä, kulttuurista lohtua luo taaksepäin katsominen, metamoderni. Mitä teimme väärin?
Mankemang, millaista teillä on kotona, kysyt, Meillä on ... miettii. Meillä on aina vähän sotkuista.
PoistaLiisu
Mankemangi, anteeksi kun olen vastaillut kysymyksiisi huonosti. Kyllä minä luen sinun kommenttisi niin kuin muidenkin kommentit, ihan tarkkaan. Vastailen huonosti sen takia, kun olen huono vastailemaan. Ja olen väsynyt. Ihmettelen, miksi sinulla ja Iineksellä on jotain kitkaa välillänne. Ihmettelen sitäkin, kun sinä jaksat aina kuitenkin kirjoitella tänne. Jos minä olisin sinä en millään tulisi edes toisten kommentteja lukemaan. Olisin syvästi loukkaantunut. Jos olisin jokin taitava tutkija, ottaisin selvää mikä väliänne hiertää. Iines on valveutunut ja hyvä ihminen. Jokin syy hänellä täytyy olla. Ei hän muuten aika kaltoin kohtelisi sinua. Oletko sinä Mankemangi loukannut Iinestä? Mitä itse ajattelet asiasta? Onko teillä Iineksen kanssa maanalaisia erimielisyyksiä? Samaa tekisi mieli kysyä Iinekseltä, mutta enhän ulkopuolisena ihmisenä voi millään tietää mitään välisestänne tilanteesta, eikä se saisi minua millään tavoin häiritä. Mutta pistää silmään, valitettavasti. Nyt Iines suuttuu kyllä minuunkin. Jotenkin me kommentoijat tässä Iineksen blogissa kuulumme yhteen joukkoon, ja vaikka en ole Iines, tykkään ihan jokaisesta kanssakommentoijasta. Mutta toisaalta, jos olisin Iines minulla olisi omat syyni, miksi uhkaisin heittää sinut pois tästä kommentoijien joukosta. Mitä sinä, Mankemangi, itse ajattelisit itsestäsi ja Iineksestä. Ei kai sinulla ole vain tarkoitus olla tietoisesti häiriöksi Iineksen hyvässä ja julkisestikin kiitosta saaneessa blogissa? Jos niin olisi, olisin valmis luudan kanssa lakaisemaan sinut kauaksi tästä mielenkiintoisesta ja jonkinlaiseksi yhteisöksi muodostuneesta blogista!
PoistaLiisu, en minä sinuun suutu. Tarkasti erittelet tilanteita. Olemme joskus muinoin olleet samoilla muilla foorumeilla Mankemangin kanssa, ja erimielisyydet juontanevat pitkän kirjallisen tuttavuuden pohjalta. Mankemangilla on ollut monia nikkejä, tässäkin blogissa useita.
PoistaMinun puolestani asia saa jäädä. Toivon rauhaa ja harmoniaa sopivin maustein blogiini, ja myönnän, että itsellänikin on tässä tekemistä. Kaikkiin provoihin ei ole pakko lähteä mukaan, vaan ne voi ohittaa ja rauha säilyy.
Iines loukkaantuu tekstiensä diskurssianalyysista ja dekonstruktiosta.
PoistaTäällä ei juuri ole kuville vapaata seinätilaa, koska tavallaan asun kirjastossa. On sentään muutamia. Kun nousen sängystä ylös, näen ensimmäisenä mustan talon mustassa maisemassa. Se(kin) on Susanne Gottbergia, ja aikoinaan taulun alareunaan heitettiin pilailuverta, kun supernanny käänsi selkänsä. Taulu näyttää oikeastaan paremmalta verisenä. Makuuhuoneen ovessa on kaksi vanhaa karttaa, muissa ovissa sekalainen kokoelma museoista ostettuja kortteja. Jollakin seinällä on kehystettynä The New Yorkerin kansikuvia. Eteisessä on pari räpsäisyvalokuvaa ihmisistä.
VastaaPoistaYksi niistä ihmisistä oli taannoin tilaisuudessa, jossa oli tutustumisleikkejä. Leikin johtaja kehotti nousemaan seisomaan, jos oma taide käsittelee elämän suuria kysymyksiä. Aikansa hengen sisäistänyt ihminen pysyi visusti istumassa.
Ai Gottbergilla on nyt lasikausi? Hänellä on ihmeellinen taipumus maalata aina yhtä juttua kerrallaan, uudestaan ja uudestaan. Muistan ikkunakauden, ovikauden ja laiturikauden. Joku tosin väitti laitureita silloiksi, mutta eivät ne minusta mihinkään johtaneet.
PoistaJuomalasit kuulostavat kyllä loogiselta jatkolta G:n aiemmalle taiteelle. Haluaisin olla ihminen, joka osaa katsoa, miten valo tulee mihinkin aikaan ja miten varjot ja värit asettuvat, jos ottaa kuvan tosta kaapin vierestä. Kuvataiteellisilla ihmisillä tuollaiset valojutut ovat yleensä ihan selviä.
Parasta estetiikkaa ja taidetta löytyy elävästä luonnosta, ei asunnon seiniltä eikä hyllyistä valmiina kappaleina. Sammaleinen kivi, leikkivä varjo kirjavaksi kaarnoittuneen puun rungolla, orava sattumalta osuneessa valonsäteessä pimeän metsän keskellä, rohmukuoriainen nukkumassa ukonputkessa, kaareutuva villiruusun oksa nurmikon reunassa, meren aaltojen vaihtuvat värit, vanhuksen maata kohti painuva olemus.
VastaaPoistaTykkään huoneentauluista. Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi. Herra varjele Suomens - näinkin yhdessä lukee. Oma koti kullan kallis.
On ollut naisilla iso työ kirjailla yksikin taulu. Joka aamu on armo uus. Nämä ovat lohdullisia lauseita aamukahvia hörppiessä.
Mietin monta tuntia, miten osaisin sanoa oikealla tavalla, että huoneentaulusi koskettavat minua jotenkin. Sehän helposti kuulostaa ivalta, ja vaikka en olekaan ivallinen, en ainakaan nyt, pelkään, että luulet niin. Joka aamu armo uus, ja joku nainen on kärsivällisesti kirjaillut ne sanat vuosia sitten, ties millaista elämää elävä nainen, kirjaillut pisto pistolta, ja sitten sinä istut siinä aamukahveinesi, katsot ehkä ikkunasta ulos. Tämä olisi elokuvan alku.
PoistaAloin äsken lukea 15 vuoden takaisia blogikirjoituksiasi, ehkä noiden huoneentaulujen tähden. Osuin johonkin tekstiin, jossa olit niin surullinen, että se tuli läpi. Blogimaailma on ollut raaka paikka joskus. Näkyi myös, että aika on ollut kokonaan toinen: miten tietyt mieshahmot puhuivat "naisesta", miten oli blogitoveruutta ja heti perään toveruuden epäilyä, virtuaaliminuuksien epäilyä, hylätyksi tulemisen tunnetta, pelkoa siitä, ettei ketään kiinnosta tämä kirjoitus. Sinä olit siellä hätkähdyttävän avoin ja herkkä. Toivottavasti joku näki sinut silloin.
AE, en näe ivaa tuossa huoneentaulujen kommentoinnissasi, sillä uskon hyvinkin, että sinä näet huoneentaulun idean vanhassa kulttuurissa hyvin.
PoistaSe oli osa naisen elämää, ja siinä on ollut kiinni toiveita ja positiivisia ajatuksia. Se on kuin jokin nykyajan meditaatio tai mantra. Nainen on istunut hiljaa töittensä lomassa ja keskittynyt mietiskelemään käden kirjaillessa taitavia ja usein koristeellisia kirjaimia.
Bloggaaminen on tosiaan muuttunut, blogikirjoittajat eivät enää taida muodostaa blogosfääriä, jossa olisi jaettuja rooleja. Ennenhän oli pari toimittajaa, jotka kirjoittivat Blogisanomia. Hyvässä lykyssä voi nähdä bloginsa mainitun siellä, hyvässä tai vähemmän hyvässä. Blogeista myös pidettiin tilastoa ”tilaajamäärien” perusteella.
Kaikki muuttui, kun lifestyle tuli. Tulivat ensin neuleblogit, ja sitten nämä muoti- ja sisustusblogit, jotka ovat vallanneet markkinat. Kirjoittajakunta on nuorta muoti- ja trenditietoista sanoisinko pintaporukkaa, joka saattaa jopa tienata todella hyvin blogillaan mainostamalla tuotteita ja tekemällä diilejä liikkeiden kanssa.
Aikansa kutakin.
Eremitaasissa ihminen hukkuu, siellä on liikaa katsottavaa ja kiemuraisia krumeluureja seinissä. Hienohan se toki on ja kannattaa käydä. Yhdellä käynnillä ei selviä.
VastaaPoistaParhaiten muistan sieltä ne käytävämummot, jotka hoitivat ilmeisesti jotain valvontatehtäviä huolimatta mummoudestaan ja hauraudestaan.
Vaikuttavin meikäläiselle on ollut ehkä Wurzburgin linnoitusmuseo Marienberg, jossa oli sellaistakin klassikkotaidetta, jota Suomessa ei ole nähtykään. Tiepolo! En tiedä miksi tämän taiteilijan työt tekivät vaikutuksen. Niissä oli voimaa ja volyymia, ja yksin niiden koko taisi olla useita metrejä suuntaansa. Dramaattisia töitä.
Muutoin en ole ole sitoutunut tykkäämään mistään kokonaisesta taidesuunnasta paitsi jugendtyylistä Se maistuu ennen kaikkea rakennustaiteessa ja huonekaluissa. Miksei niissä Klimtin ja Muchan maalauksissakin.
Arvaan että nykyisen maahanmuuton kirjavana kaaoksena täyttyvät luokat koulussa ovat oppilaistaan eri maista tulevat lapset erittäin rauhatonta ainesta. Luulen että opettajan voimat vie oppilaiden käsittely ja varsinaiset opinnot jäävät sivummalle. Varsinkin Helsingissä on kuulemma tuskallista olla opettaja. Eikä ihme. Siellä vanhempiakin on kuulemma vaikea käsitellä. Ja lapset olevat vilkkaita ja rauhattomia.
VastaaPoistaEdellinen kirjoittaja Liisu.
VastaaPoistaJuuri näin, Liisu. Työtä vaikeuttaa vielä ääretön poliittinen korrektius. Tällä tarkoitan nyt kasvatuksellista erilaista kulttuuria, johon ei saa puuttua, vaan erilaisia alistaviakin tapoja tulee koulussa kunnioittaa ja ymmärtää yli kaiken järjen.
VastaaPoistaEnkä tarkoita nyt, että vain suomalainen kulttuuri on hyvää, vaan tarkoitan yleismaailmallisia tasa-arvon, ihmisarvon piiriin kuuluvia asioita, jotka ovat vieraita ja vääriä usealle lapselle.
Kouluun tupsahtelee väliin myös lapsia, joilla ei muuta kuin oman äidinkielensä taito. Lapsi tietysti oppii kielen, mutta puutteita jää, jos kotona esimerkiksi äiti ei osalistu ollenkaan uuden äidinkielen opetukseen. Tämä on harmi, sillä joukossa on hyvin lahjakkaita lapsia, joilla olisi mahdollisuudet vaikka mihin.
Käy samoin kuin hajuvesiostoksilla. Kun haistelee monta tuoksua peräkkäin, hajuaisti turtuu eikä haista enää eroja vesien välillä.
VastaaPoistaOnneksi muuten hajuvesien käyttö on vähentynyt. Voimakkaat tuoksut ottavat nenään ja tuntuvat kurjilta. Jossain bussissa hajuvedeltä tuoksuva ihminen on kauhistus. Ja dödötkin ovat nykyään lähes tai kokonaan tuoksuttomia. Ennen muinoin hajuvesillä taidettiin peitellä ruumiin eritteiden hajuja..
Mammuttiromaanin… Hymiö.
VastaaPoistaMonenlaista tutkimustahan voisi itsestään ja kehityskulustaan (ihmisenä) tehdä tekstien perusteella, mutta harva kirjoittaja jaksaa kauheasti työstää vanhoja juttujaan.
Aika harvoin luen, mutta nyt kun AE mainitsi, silmäilin joitain vanhoja juttujani. Yksi asia minua ihmetyttää hieman tuolloisen blogiminäni vastaanotossa.
VastaaPoistaNimittäin katson itse tekstejäni humoristisella silmällä, ja ihmettelin jo silloin, miksei huumoriani nähdä, vaan minut otetaan aina tosissaan, vakavana. Luin esimerkisi jutun vuodelta 2007, ja naurahtelin sille. Yllätyin siitäkin, että sehän oli ihan kelpoisa juttu.
Kas tämän luin: Lapsuusmeemi
http://inez54321.blogspot.com/2007/12/lapsuusmeemi.html
No tähän sanon että haha, toisessa kuvassa meikäläisestä opiskeluaikana hän sanoo, etten ole kummoisenkaan näköinen. Ei kai Rauno vaan tykännyt pikkuisista tytöistä uimarannalla?
VastaaPoistaKiva kuulla teidän toisten lapsuuden kokemuksista. Ja elämästänne muutenkin. Minusta olisi helppo kertoa omasta elämästäni, varsinkin miehestäni, joka on aika erikoinen ihminen. Mutta juuri hän sanoi: "Kerro mitä tahansa, mutta minua älä mainosta!" Hän ei ole muuten yhtään kiinnostunut kirjoittelustani. Minä muuten, Iines, pidän sinun äidistäsi. Kerroit hänestä kerran aikaisemmin, ja hän jäi mieleeni asumaan. Miten hyvä ihminen hän on ollut, ajattelen vieläkin. Kun oma äitini kuoli, en itkenyt yhtään. Mutta kun myöhemmin olimme Amerikassa ja asuimme vuokraamassamme asunnossa Cape Codissa ja valmistauduimme nukkumaan menoon. minua alkoi itkettää ihan kamalasti. Kaikki ihmettelivät, mikä minua vaivaa. Vaivoin sain purskahdusten välimaastossa hönkäistä: "Minulla on äitiä ikävä!"
VastaaPoistaEn nyt tarkkaan muista, milloin kommentoin Iinekselässä ensi kerran, olisiko melkein kymmenen vuotta jo?
VastaaPoistaMutta sen muistan, että sinänsä hyväntahtoiseen (minun mielestäni) kommenttiini vastasit aika terävästi. Ihan hätkähdin ja ajattelin, että onpahan tiukka täti.
Lopullisesti (?) tulin sitten vasta, kun se entinen suosikkiblogistini lopetti ja kaveritkin olivat täällä, Mikis, Rane ja Kolehmainen. (No, Rane ei tainnut olla kaverini, vaikka minulla ei ollut mitään häntä vastaan, korkeintaan liika filosofinen koukeroisuus häiritsi ja nauratti.)
Opin tuntemaan myös Iineksen pehmeämmän puolen ja tykästyin. Iineskin oppi kai sietämään minua ja besserwisseröintiäni.
On siitä enemmän kuin kymmenen vuotta, Tapsa, kun tulit tänne. Osa-aikaisena stalkkaajana tiedän.
PoistaSe saattoi olla sitä aikaa, kun koin olevani puolustusasemissa ja takajaloillani blogissani, Tapsa. Sain palautetta, joka yllätti minut. Mm. muuan arvostettu bloggaajanainen jostain taidesuunnittelualan hienosta blogistaan piti minua miehenä ja sovinistina. En ollut löytänyt vielä omaa bloggaamispersoonaani, minua, vaan yritin kaikenlaista, provosointiakin. Aika moni piti minua itsevarmana ja kovana, mitä en suinkaan ollut enkä ole. Bloggaamisen rooli ja tehtävä kirjoittamisalustana ei ollut vielä selvä minulle eikä oikein muillekaan.
PoistaAE, sinullakin taisi olla tuolloin blogi? Olet lahjakas kirjoittaja ja minun on vaikea uskoa, ettet olisi kokeillut tätä kirjoittamisen muotoa.
Taisi minulla blogi tuolloin olla niin. Arvostan hienotunteista tunnistamisen tapaa(nne). Oikeastaan oli tarkoitus vain anonyymisti piipahtaa täällä ja taistella hetki Mankemangin äänen esiin saamiseksi kaikkien defenssien yli. Mutta kirjoittaminen on salakavalaa. Toisten tekstit alkavat vääjäämättä kutsua luokseen, ja sitten sitä vain äkkiä itsekin haluaa näyttää siltä, mitä on. Ja vilkutella tutuille. Kyllä minä muuten Suviseuroissa kävin. Nyt uutisissa kerrotaan, millaisia ympäristörikoksia lestadiolaisten sampoot ja biovessat ovat aiheuttaneet.
VastaaPoistaMinulle on tärkeää, että sinä tiedät, kuka olen. Eilen vanhoja kirjoituksiasi lukiessani ymmärsin, miten raskasta on täytynyt olla, kun epämääräisistä suunnista kuuluu virtuaali-ilkeilyä ja ehkä ainoat, joille tästä voi kertoa, ovat nekin virtuaalihahmoja.
Minä luen tällä hetkellä Poliisiammattikorkeakoulun pääsykoekirjaa. En ole vaihtamassa alaa vaan autan muuatta puolituttua nuorta ihmistä lukemaan ja kirjoittamaan esseitä. Seuraavaksi hän joutuu kirjoittamaan minulle siitä, mitä merkitystä moraalilla on poliisin työssä. Mutta siis tällaisia ovat nykyiset kirjalliset pyrintöni. Lähinnä luen muita.
Noora sanoi, että sinun blogisi on 2000-luvun kulttuurihistoriaa. Niin on! Ajankohtaisia aiheitakin kiinnostavampaa jollekulle tutkijalle saattaisi olla juuri se, mitä blogi on milloinkin merkinnyt yksilöille. Tuo 15 vuoden takainen vaihe, jota eilen lueskelin, näytti hetkin vähän tanssilavatoiminnalta. Kiihkeä blogikansa etsi tanssiseuraa, kommentoijat arvioivat bloggaajista ja toisistaan mitä ihmeellisimpiä seikkoja, jopa ulkonäköä, ja tönivät ja paheksuivat toinen toistaan. Lieneekö Tinder nyt vähentänyt blogeista yöllisiä yksinäisiä ihmisenkipeitä, en tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että sydänveri on blogeissa harvinaistunut.
Liisu, Iinestä kyrsii se, että osoitan fasistisen tendenssin hänen teksteissään. Siksi kommenttini poistuvat.
VastaaPoistaAE, arvostan sinun kiertelemättömyyttäsi, jonka koen rehellisyytenä. Et ole pyrkinyt piiloutumaan, mutta et päsmäröimäänkään. Kehottaisin kuitenkin lievään varovaisuuteen ja tarkkuuteen tuon suhteen, kun sanot, että tulit puolustamaan tietyn henkilön äänioikeutta täällä. Kyllä mielelläni suon äänioikeuden kaikille, jotka tulevat vilpittömin mielin kirjoittelemaan, eikä tarvitse suinkaan olla samaa mieltä minun tai kenenkään kanssa.
VastaaPoistaPoimin esimerkiksi tuonne ylemmäs juuri tupsahtaneen kommentin, joka on liitetty vastaukseksi Liisulle: ”Liisu, Iinestä kyrsii se, että osoitan fasistisen tendenssin hänen teksteissään. Siksi kommenttini poistuvat.”
Ikkunaiineksen sähköpostiin sain asianomaiselta jokin aika sitten viestin, jossa hän kertoi aikovansa näyttää ”mikikselle ja Tapsalle, mikä minä (siis Iines) oikein olen.”
En osaa sanoa, millä tavalla tämäntyypisiä kirjoituksia kirjoittelevalle pitäisi antaa kovasti tilaa ja ymmärrystä omassa blogissa.
Tarkkaan ottaen kirjoitin:
Poista"Ymmärrät varmaan, etten luovuta ennen kuin mikikselle ja Tapsalle käy selväksi, mikä sinä olet. Minulla ei ole mitään pelissä. Voin jo seuraavassa kommentissa esiintyä nimelläni.
En silti paljasta sinua, koska olen hyvesignaloiva moraalisäteilijä."
Voi, voisit sanoa, että olit vahingossa fasisti. Vahingossa vaadit kuria lapsille, varsinkin maahanmuuttajataustaisille. Kuria nuorille aikuisille. Kuria nuorille vanhemmille. Vaan poliisit eivät kuria tarvitse!
PoistaNoora, luin tuon kolumnin jo aiemmin ja taputin sille. Hyvin kirjoitettu, Saarikivi osui taas hermoon. Panin artikkelin suosikkilistalleni.
VastaaPoistaTämä on niin totta:” Rakastetut johtajamme haistelivat suu supussa gallupeja ja ilmoittivat kannastaan vasta kun se oli enemmistön mielipide. Siksi he ovatkin rakastettuja. Mutta onko se johtajuutta?”
Tekstissä oli myös rasistinen viittaus suomalaiseen ekseptionalismiin.
VastaaPoistaKuvittelin ihan tietäväni, mikä sinä olet, mutta äkkiäkös sitä pieni viaton poikanen blogistanin öisillä kujilla erehtyy... Ettet vaan ollut mukana bridessä koppalakissa, mustissa nahkavermeissä ja ruoska kädessä...!?
VastaaPoistaIhmettelin muuten, mistä tiesit että AE on nainen, sillä ei hän maininnut "poikaystävää", vaan "silloisen rakastetun". Ajattelin näet aiemmin, että hän voisi olla kultivoitunut mieskin, sen verran "pehmeästi" hän kirjoittaa.
Alussa (tai aika pitkäänkin) Manne sai minutkin lyhyillä erikoisillaan usein ärtymään ja nousemaan puolustuskannalle, mutta sitten totuin hänen tyyliinsä. Enkä itse asiassa usko, että olen hänen kanssaan monistakaan asioista kauheasti eri mieltä.
Jokainen katselee maailmaa omasta vinkkelistään, ja minullahan on aika vankka vasemmistolainen tausta, eikä siitä eroon pääse. En aikoinani kauheasti arvostanut uusheränneitä, sillä se oli niin lapsellista.
Manne näkee fasisteja kaikkialla, minä vain siellä missä niitä oikeasti on. Totalitaarisissa yhteiskunnissa, uskonnollisissa, poliittisissa ja kansallismielisissä.
Toimiva demokratia kuohitsee fasistit harmittomaksi pelleiksi.
Tuo vastaukseni oli siis Iinekselle, ei Mannelle.
PoistaAjattelinkin etteivät mikis ja Tapsa ole fasisteja.
PoistaTunnistin tyylistä, sillä se oli tuttua ja loistavan kepeää niin kuin ennenkin. Meikäläisen ex-työssä oppii tunnistamaan tekstit, vaikkei oppilailla olisi nimeä paperissa.
PoistaSanonpa vielä, että kepeydestä huolimatta teksti on edelleen painavaa ja siinä on mukana tumma vivahde.
PoistaIines, defensseillä tarkoitin myös ja ehkä ennen muuta Mankemangin omia defenssejä. Eivätköhän Mikis, Tapsa ja kaikki muutkin osaa täältä itse lukea, "mikä sinä oikein olet".
VastaaPoistaHaloo, Mankemangi! Sinä hallitset myös piilohellyyden. Sellaista ilmeni esimerkiksi silloin, kun poimit minun tekstistäni "värihärän" (joka oli varmasti kaikkein lapsekkain sana) ja siteerasit sitä ystävällismielisesti. Ja sitten kun äkkiä itse huomasit luulleesi minun puhuneen "verihärästä", sanoit söpösti: "My bad."
Sellaista hellää siteeraamista Iineksellekin, kiitos. Emme me yleensä fasisteiksi muutu, vaikka olisimme kiukkuisia.
AE, luotan vankasti siihen, että useimmat kirjoittajat täällä osaavat lukea toisiaan hyvinkin taitavasti ja syvästi. En olekaan siitä huolissani, ja jopa uskon, että porukka täällä luottaa meikäläiseenkin ihan täysillä. Ei minusta sitä paitsi ole mitään paljastettavaa, kaapissani ei ole salaisuuksia, paitsi tietysti nimi, jonka täällä muutama jo tietääkin. En pelkää nimeni paljastumista, mutta haluan itse valita, miten kirjoitan, nimellä vai anonyyminä.
VastaaPoistaSuosin anonyyminä kirjoittamista sen suoman vapauden turvin. Haluan kirjoittaa väliin ihmisistä asioita, rohkeitakin, en ilkeitä. Jos tekisin sen nimelläni, se vaikeuttaisi sanomisen rehellisyyttä. Joskus pitää sanoa epämiellyttäviäkin asioita esimerkiksi sukulaisista.
En minä ymmärrä, mitä kiinnostavaa jonkun reaalimaailman nimessä edes on, jollei se nyt ole Aileen Wuornos tai Hannibal Lecter tai tunnistu Suomen Akateemiset Vauvansilpojat ry:n perustajajäseneksi. Muistan kyllä muinoin kiukustuneeni, kun eräs ihan fiksun kirjoissa oleva bloggaaja X tuli äkkiarvaamatta tiedottamaan minun nimeni kaikille. Myöhemmin hän lähetti minulle sähköpostin, jossa pyysi anteeksi ja selitti toimineensa niin, koska oli luullut minun olevan jotenkin liittoutunut bloggaaja Z:n kanssa ja Z oli ehkä X:n mielestä ollut ikävä bloggaaja Y:lle reaalimaailmassa tai jotain sinnepäin. Hui hai, en tajunnut selityksestä paljoakaan enkä tuntenut heistä oikeastaan ketään. Mutta se oli hyvä oppitunti blogimaailmasta. Luulen, että alkoholilla on useinkin osuutta asiaan, jos joku päätyy tuollaiseen paljasteluun.
PoistaVähän minua kaduttaa, että otin täällä näin tyhmän nimen. Tumma Vivahde olisi paljon kivempi.
Voit vaihtaa lennosta, mutta ei toki tarvitse. AE käy hyvin. Tumma vivahde on kuitenkin mainio nimi. Tai Tumma juova voisi olla vielä parempi.
PoistaMuistan, että Kemppinenkin on puolustanut voimallisesti anonyymiutta. Hänellä toki on kanttia ja meriittiä kirjoittaa omalla nimelläänkin, koska noilla ansioilla saa puhua jopa sopimattomia.
Taitava ja syvä lukeminen ei onnistu, jos teksti on poistettu.
PoistaKiva kun vastasit, Mankemangi. Iineskin vastasi. Iines haluaa että tämä hänen bloginsa pysyy rauhallisena, ei ruveta tappelemaan. Ok. Kaikki hyvin. Ollaan kaikki kavereita. Ajatellaan, miltä toisesta tuntuu. Iines on loistava emäntä. Tämän blogin omistaja. Me kommentoijat ollaan vain vieraita täällä. Valta kuuluu Iinekselle. Eipä aleta tapella. Tämä puhe on tarkoitettu itselleni. "Älä Liisu sotkeudu toisten asioihin!"
VastaaPoistaIineksen hyvyys ihmisenä moninkertaistui, kun hän ei potkaissut minua pellolle, vaikka sekaannuin hänen asioihinsa ja tilanteeseen, jota en tuntenut. Pyydän anteeksi molemmilta, IInekseltä ja Mankemangilta.
"Pysy Liisu kotona, älä mene kylään! Tätäkö äiti minulle tahtoi opettaa, jo aivan pienenä, saunassa, höyryssä ja nyt olen jo vanha, enkä osaa käyttäytyä. Voi salamanteri, koetan parantaa tapani!
Olemme tietysti kaikki erilaisia ihmisiä ja erilaisista taustoista tulleita, mutta olen viihtynyt täällä Iinekselän kammarissa ennen kaikkea siitä syystä, että mielestäni me katselemme toisiamme täällä samalta tasolta.
VastaaPoistaEmme katso toista ylös- tai alaspäin, vaan silmästä silmään. Tämä pätee erityisesti Iinekseen itseensä.
Kuin eettisesti ja esteettisesti te syötte?
VastaaPoistaItse laitoin tänään Pasta alla Neronea. Juustoahan siinä kyllä on.