 |
Vuoden 1618 Prahan defenestraatio, Václav Brožík |
Edellinen keskusteluhan alkoi lupaavasti Pyhästä Martinuksesta ja päätyi tapansa mukaan vielä lupaavammin kauas alkulähteiltä, defenestraatioon ja kirjailija Bohumil Hrabaliin, tuohon ikkunasta ulkoutuneeseen historian hahmoon. Sanotaan, että mainittu tšekki ruokki puluja ja putosi tässä touhussa, mutta sanotaan myös, että hänellä saattoi olla lievää taipumusta ulkoutua itsenäisesti, joten mene tiedä.
Defrenestroituneita eli ikkunasta ulos heitettyjä merkkihenkilöitä on erikoisen paljon nyky-Venäjällä, kuten tiedämme. Aivan viimeksi defernestroitui Lukoil-pomo Ravil Maganov. Historiassa heitä on pilvin pimein varhaisista ajoista alkaen. Alla olevassa kuvassa lentää Raamatussa mainittu Israelin kuninkaan kavala puoliso Izebel kohti ikuisuutta.
Prahassahan, tuossa taiteilijoiden suosimassa kaupungissa, deferenestraatioita on ollut aalloittain, ensimmäinen aalto 1400-luvulla, toinen aalto 1600-luvulla ja kolmanneksi aalloksi on kutsuttu ulkoministeri Jan Masarykin kuolemaa vuonna 1948. Virallisen tutkimuksen mukaanhan nämä tapaukset ovat yleensä itsemurhia, huolimatta siitä, että onnettomalla on ollut päällään ruma pyjama.
Julma on ihmisen historia. Vaan onneksi elämme Suomessa, jossa koko sana on turha ja saa kielen solmuun ja jossa tällaisia hirmutekoja ei historia taida tuntea ainuttakaan. Suomalainen murhaa reilusti maan pinnalla, kirveellä ja astalolla, nykyään nyrkeillä tai puukolla, kun monella ihmisellä ei enää kirvestä huushollissa löydy. Puukkoa on muutenkin kevyempi kantaa kuin raskaita astaloja.
Suomessa ei muuten juurikaan murhata, vaan tapetaan, pikaistuksissa ja kännipäissä. Suomalainen poliisi on myös maailman huippua. Lähes kaikki tapot ja murhat pystytään selvittämään, tilastojen mukaan yli 90 prosenttia.
Murhaajista itselleni kauhistuttavin on Aino Nykopp, tuo sympaattiseksi tekeytynyt lähihoitaja, joka ilmeettömin silmin esiintyi oikeudessa muka viattomana murhattuaan hoitamiaan vanhuksia myrkyllä. Pahin sarjamurhaaja Suomen historiassa lienee kuitenkin 1800-luvulla elänyt Juhani Aataminpoika, Kerpeikkari, joka murhasi mm. äitinsä ja siskonsa sekä vieraita ihmisiä, sattumanvaraisesti, kirveellä, paljain käsin ja kepillä.
Lopuksi, tämän murhakattauksen jälkeen totean, että kyllä minä katson televisiosta mieluummin jännittävän murhatarinan kuin romanttisen hömppäelokuvan. Ruotsalaiset osaavat tehdä melko hyviä tv-dekkarisarjoja, kuten Beck ja Wallander. Suomessa ei taideta osata, vai mitä? Katsotteko te koskaan jännitystä, tai luetteko?
Ikuisena optimistina veikkaan, että Putin hyppää ikkunasta varsin pian ja joukko esikuntaansa, Shoigu ja muut, hyppäävät jälkeensä lojalitettiansa osoittaakseen.
VastaaPoistaSarja- ja joukkomurhaajat saavat mieleni mustaksi. Pekka-Ericin haudalla kukat, olen käynyt katsomassa, kukkivat aina, mutta opettajaani, Jokelan koulun rehtoria, on ikävä. Hyvä ihminen, ei olisi moista kuolemaa kaivannut. Ensi tapaaminen oli, kun uuden opettajan tunnilla vedin edessä olleelta tuolin alta, kun taululta palatessaan yritti istua. Lattialle rötkähti ja Helena kivahti se olleen sitten viimeinen hauskuus matikantunneilla. Suhteemme sittemmin kyllä parani ja hän hyvää hyvyyttään antoi minulle ilmaista yksityisopetusta matematiikassa, jossa olin huono. Äitini hoiti monia vuosia hänen lapsiaan.
Putinin pikainen defenestraatio olisi kovin iloinen uutinen. Mielellään hitaasti ja nautinnollisesti suoritettuna, niin että miekkonen tajuaisi, mitä tapahtuu, kun omat koirat purevat. Hitaasti leijuen kohti asvalttia. Kunpa!
VastaaPoistaMinulla on vieläkin huono omatunto kirjoituksestani, joka koski Pekka-Ericiä. Osoitin syyttävän sormeni vanhempiin, ja sainkin sitten isältä sähköpostiini kirjeen. Muistaakseni ymmärsin kirjoituksessani silti vanhempia, mutta sanoin varmaan ensi kuohussa turhan kärjistävästi. Vastasin isälle.
Auvinen on hieno bluesmies, muuta en osaa sanoa. Soittaa skittaa hienosti ja tässä Pekka-Ericin äiti laulaa ihan ok. Palautteista ei tarvitse välittää, P-E oli kamala ihmishirviö.
VastaaPoistaGeti ooni!
Pekka-Ericin äiti on toki kaikkiin kauheuksiin viaton vihreiden kunnallispoliitikko.
VastaaPoistaJohan on. Viaton kuin kissa ympärillään oleviin maljakon sirpaleisiin. Tai viaton siihen, että melkein poltti huushollin, kun häntä syttyi tuleen. Tositapaus, kuten muistanette. Marian ilmestymispäivänä vielä.
PoistaHullukin on syytön murhiin. Vaan psykopaatti tai narsisti ei ole, onneksi.
Minua harmittaa kun unohdin tuon Bohumil Hrabalin! Muistelisin (en lue omia kommenttejani myöhemmin - en kehtaa), mutta muistaakseni itse tänne aikoinaan toin tuon Hrabalin. Olin lukenut kirjan "Tarjoilin Englannin kuninkaalle" ja ihastunut siihen. Se on yhtä kiehtovaa tarinaniskentää, verbaalista ilotulitusta, yms. Myöhemmin tutustuin hänen novellikokoelmansa "Liian meluisa yksinäisyys"; se on hyvin tasokasta vittuilua sosialistiselle yhteiskunnalle, sille, jossa hän joutui elämään. Asiallisia novelleja.
VastaaPoistaEnsimmäisellä Prahan matkallani minulla oli ilo majoittua Pariz nimiseen hotelliin... joka on juuri tuo, jossa kirjan päähenkilö "tarjoili Englannin kuninkaalle"... Eli tuttu paikka mulle. Hotelli on ihan keskustassa, mutta kun elettiin sosialistista Tšekkoslovakian aikaa, niin ei se ollut kallis. Nyt se on ¤¤¤¤¤ tähden hotelli, ei ole meikäläisellä siihen enää varaa. (piru vie)
Ps. Se eka matka oli tavattoman hauska, olin yhden näyttelijäseurueen (= niillä oli stipendit) mukana. Eli olin vaimoni (hänelläkin oli stipendi) siivellä siellä. Halpa matka. Hotellihuoneemme tuossa Parizissa oli loistelias - ja parisängyn jalkopäässä, vastakkaisella seinällä, oli valtavan iso peili. Ei se silloin mitään epäilyksiä minussa herättänyt, mutta myöhemmin kun olen kuullut kaikenlaisia huhuja... (ei, en kärsi vainoharhoista!) niin luulenpa, että se peili oli ns. valepeili. Eli toisessa huoneessa peilin kautta näki mitä meidän huoneessa tapahtui. No, ei sev väliä. Näkivät siis - nuoria kun olimme, vaimoni ja minä - että joka ilta täytimme hartaasti ns. 'aviolliset velvollisuutemme'. Se siitä. Radiosta, se oli niitattu sängynpäätyyn kiinni, pamahti aina keskiyöllä soimaan Tšekkoslovakian kansallislaulu. Se oli mahtava, mutta kummallinen; se ikään kuin katkesi keskeltä kahtia, ja alkoi kuin toinen hymni. No, myöhemmin sain tietää (koska otin asioista selvää) että kyseessä onkin kaksi eri hymniä: toinen tšekkien, toinen slovakkien.
Ja aina aamuisin mustarastaat lauloivat hotellin pihapuistikossa saatanan helisevästi ja kauniisti! Siihen oli kiva herätä.
PoistaMinulla on hyvin hämärä muistikuva Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille -teoksesta, jonka valitsin mitä todennäköisimmin kirjan nimen vuoksi ja joka vaikutti edistykselliseltä, uudenlaiselta teokselta. On myös muistikuva siitä, etten saanut kirjaa luetuksi alkua pidemmälle, koska se oli yhtä pötköä. Vein sen takaisin. Tämä oli aikaa, jolloin ilmestyi muitakin kirjoja, joiden tekstiä ei ollut jaettu kappaleiksi ja joissa oli monipolvisia pitkiä virkeklustereita. Tällainen on meikäläisen lukua haittaavaa, ja tässä olisi varmaan tarpeen jokin neurologinen diagnoosi.
Ja itäblokin maista tulleet kirjat olivat tuolloin trendikkäitä. Nyt voisin lukea kirjan paremmalla menestyksellä.
Joo, en minäkään siitä tekstistä innostunut (Tanssitunteja aikuisille), mutta luepa nuo kaksi muuta suomennettua, ne on ihan toista. - Novelleista saattaa olla helpompi aloittaa. Eivät ole pötköjä.
PoistaEn muuten tee mitään esitelmää Myklen "Punaisesta rubiinista", vaikka lupasin. Ei siitä viitsi sen kummempia sanoa. Muistin väärin. Kahlasin sen pari päivää sitten läpi, ja on kyllä hyvin naiivi juttu. Päähenkilö on kuin hermoparantolasta karannut n. 13 -v runotyttö, ja kaikki mitä hän kokee/näkee/tuntee on hirveetä liioittelua. Nyyrikkimäistä voihkintaa. Nämä aikoinaan siveettömiksi tulkitut kohdat ovat kauniisti kirjoitettu, ei niissä ole mitään hävytöntä. Mutta voi, voi taas sitä liioittelua! (Esim. kun tää päähenkilö panee yhtä hienostoperheen tytärtä perheen kartanon puutarhassa, niin hekuman huipulla hän vahingossa kalauttaa sen tytön pään omenapuuta vasten, jolloin puusta alkaa ropista kauheesti omenia... Ei helkkari sentäs! Ei kenenkään pää sellaista kestä... yhden omenan putoamisen minä vielä olisin hyväksynyt, mutta että roppakaupalla... Ja aktin jälkeen sitten kävelevät muina miehinä ja -naisina takaisin kartanoon. Puhumaan jonninjoutavia!
PoistaOi, ei.
Mutta jos teistä joku kirjan suositusteni perusteella on vahingossa lukenut, suostun kyllä keskustelemaan hänen kanssaan. (Koska on siinä kirjassa myös hyviä kohtia.)
Olen, Mikis, samaa mieltä. Tänään kun hain Aila Meriluodon uusimman, vein pois sen Myklen. Se tökki pahasti, mutta sinnikkäästi koetin jatkaa. Huomasin miettiväni koko ajan, miten vanhentunutta sen kieli ja tapa kuvata on. Tuntui tosiaan naiivilta, se on oikea sana. Hyvä, ettet tee! Jos jokin toinen kirja nyt sytyttää sinut, se sytyttää varmaan muitakin, eli ilmoita, jos ja kun. Kuka tahansa voi ilmoittaa, jos ja kun.
PoistaMe oltiin Aila Meriluodon kanssa ystäviä. Vähän ennen kuolemaansa hän kutsui meidät kotiinsa. Mun miehellä oli joku kokous siellä Hesassa, hän ei voinut ottaa kutsua vastaan, mutta minä menin hänen luokseen. Siellä me Ailan kanssa juttelimme kahdestaan. Mistä me puhuimme. Joka tuntee Ailan, melkein arvaa, no. miehistä, tietysti. Kumpikin kertoi mieskokemuksistaan. Minulla oli vähemmän kertomista, Mutta Ailalla oli paljon. Ja kuin varmuudeksi hän otti lähtiessäni viimeisen päiväkirjansa kirjahyllystä jonka ohi kuljimme, ja työnsi sen kainalooni.
PoistaSe kirja jäi minulle muistoksi Ailasta, joka oli ihana. Kun katsoin häntä oviaukossa johon hän saattoi minua poistuessani, hän näytti läpikuultavalta ja hän hymyili kauniisti. Olen lukenut nyt hänen kirjojaan ja hän hymyilee minulle niissä kaikissa.
Kuvitella, Liisu, olet koskettanut palaa suomalaisesta kirjallisuudenhistoriasta ja tullut itsekin osaksi sitä. Tässä on jotain äärettömän upeaa ja ylevää - en tarkoita kopeassa mielessä vaan lähinnä henkeä nostattavaa.
PoistaAika moni olisi napannut itsestään selfien Ailan kanssa muikistelemassa ja heittänyt sen Face Bookinsa seinälle tai Instaansa. Se olisi lyönyt henkilöt mitättömiksi pelleiksi. Ja nyt vasta kerrot täällä tuon tapahtuman. Nostan hattua.
En ole vielä lukenut Mykleä kokonaan, mutta antaahan se aika osuvaa ajankuvaa. Ennen vanhaan oltiin teennäisen kohteliaita, kun taas nyt ollaan teennäisen tyrkkyjä.
PoistaTähän astisen perusteella kirja olisi kaivannut osaavaa ja raakaa kustannustoimittajaa.
Mutta olipa mielenkiintoinen tieto, että Liisu tunsi noin hyvin Aila Meriluodon!
Aikoinaanhan nuoren Meriluodon ja vanhan Koskenniemen suhdetta paheksuttiin (vaikkei mitään suhdetta kai ollutkaan, Liisu?), mutta siinä taisi käydä niin, että runotyttö vei professoria kuin kuoripoikaa. VA taisi diagnosoida Ailan aseksuaaliseksi tms vastaavaksi.
Tiesitte varmaan (ainakin AE ja Liisu), että Meriluodon sisko Sirkka eli lesbosuhteessa Helvi Juvosen kanssa. Molempien muistoksi nostan pikarini hauraan.
Minulla on muistikuva, että Koskenniemi oli enemmän ihastunut Meriluotoon kuin Meriluoto Koskenniemeen. Mitään hirveän tulista suhdetta heidän välillään ei ollut, elämäkertojen perusteella, ainakaan semmoinen ei ole jäänyt mieleeni. Jonkinlainen voi olla ollut.
PoistaMeriluoto tuntuu ylipäänsä olleen aika altis ja aulis miehille kuin miehille, mistä kertoo hänen alistumisensa niin moniin alistussuhteisiin voimakkaiden ja häiriöisten miesten kanssa. Semmoinenkin muistikuva on, että hän lähti tuosta vaan jonkin miehen luo Ruotsiin asumaan, ja sillä miehellä olikin Ruotsissa jo vanha vaimo huushollissaan. Siinä sitten elettiin polyamoriassa ja suurperheeasä.
Korjatkaa, jos muistin väärin lukemani.
Oikein muistit, muttei se mies ollut mikä tahansa puliveivari, vaan kirkkoherra kaukaa Pohjois-Ruotsista. Ja oli vaimo, joka asui alakerrassa ja Aila lapsineen yläkerrassa. Kai Ailalla oli siellä jokin lumetehtäväkin, en vain muista mikä, olisiko ollut ihan vaan piika.
PoistaMutta siksihän kysyinkin Liisulta Veikko Antero -suhteen luonnetta, kun he kerran puhuivat koko illan miehistään! Kai kuuluisuudet mainittiin ensimmäisinä!
En minä, Tapsa, puliveivaria tarkoittanut mainnallani ”jokin mies”, jossa on lisäksi pronominiraiskuu. Tarkoitin ohutta tuttavuutta, löyhyyttä minun asteikollani, kun lasten kanssa vaihdetaan maata. Kyllä se oli olevinaan romanttinen suhde, tai seksisuhde, muistan tämän selvästi.
PoistaTotta kai se oli seksisuhde eli Aila oli kirkkoherran jalkavaimo. Hän kertoo asiasta ihan avoimesti muistelmissaan.
PoistaMutta sitä en muista kerrottiinko asiasta aviovaimolle suoraan. Oletettavasti hän kyllä tiesi.
Muistelen muuten, että Ailalla oli seksisuhde myös Harry Martinssonin kanssa Aniaraa kääntäessään.
Kyllä vaan, muistelmien perusteella Meriluoto oli suorastaan höyli suhteissaan miehiin. Se pomppasi silmille muistelmia lukiessani. Hän meni aina kun vietiin. Kiintoisa luonteenpiirre. Muistan ajatelleeni, että hän repii ja jakaa liikaa itseään, liian halvalla, ei arvosta omaa minuuttaan tarpeeksi, on liian kiltti ihminen.
PoistaMinusta se oli enemmänkin laskelmallisuutta, kuin mitään kiltteyttä. Tiiviimpi suhde takaa kirjoittamisen hyödyntämistä eli raha puhui. Luulisi lapsellisuuden ja kiltteyden ajaneen ohi. En oikein muutenkaan usko mihinkään omaelämä kirjoihin, siis niiden totuuspuoli on hyvin ontuva. Näin minusta, sillä raha niissäkin puhuu enemmän kuin totuus.
PoistaKyllä minäkin näistä murhaajista olen lukenut ,kuunnellut ja katsellut ohjelmia. Nyt on Virpi Buttosta vilkastunut keskustelu esim. M.infossa. Sen sijaan perinteisiä dekkareita en oikein jaksa lukea. Viimeisen sivun käännettyään tulee turhauttava tunne ,tässäkö tämä oli.
VastaaPoistaPaloittelumurhaaja Virpi Button, vai miten nimi kuului. Miten joku voi paloitella ihmisen?
PoistaKirjojen lukeminen on vähentynyt somettelun ja yleensä internetin myötä. Ihminen ei osaa enää keskittyä kirjan lukemiseen niin kuin ennen.
Juuri hain kirjastosta varaamani Aila Meriluodon uusimman postuumin päiväkirjan En minä vielä lopu. Huomaan, että en ottanut muita kirjoja. Ennen otin aina vähintään viisi kirjaa.
Tätä sävelmää oli vaikea löytää, sitä tässä muodossa kun ei esitetä, Tšekkoslovakiaa ei enää ole.
VastaaPoistahymni, joka katkee keskeltä kahtia
Yhteen aikaan pidin tätä kauneimpana kansallislauluna. Ehkä minulla oli syy siihen, en tiedä.
Tämä nyt ainakin on mahtavampi, vai mitä? Ryhdikkäitä sotilaita, isänmaallisia (DDR ensin!) ihmisiä ja hienoja autoja, upee Näsinneula ja lapsi, joka juo mehua... Mitä ihmettä ihminen enempää tarvitsisi?!
hymni maalle, jonka lipussa on työkaluja
Noista kotimaisista tv-dekkarisarjoista: kyllä alkuperäinen Sorjonen oli ihan kelpo kamaa. Tosin arkkiroisto oli ehkä suomalaiseksi vähän liian älykäs. Ja omat puolensa on myös Karpilla; ei vähiten Pihla Viitalan maanisen totisen hahmon ansiosta.
VastaaPoistaNäistä en uskalla sanoa mitään, sillä esimerkiksi Karppia en ole katsonut, ja Sorjostakaan en vissiin yhtä jaksoa enempää. Sorjonen sai muistaakseni hyvät arvostelut.
PoistaNyt tulee myöhäisilloissa Koskista, jota olen katsonut parin jakson verran. Pidän Koskisen roolin näyttelijästä, Hannu Ahosta ja siitä inhimillisyydestä, jota Koskinen näyttää. Sitä taas vierastan, että sarjaan ympätään ns. kotiongelmia tai kotikuvioita runsaasti. Hauska pieni yksityiskohta on se, että sarjassa vilahtaa arvaamattomia tuttuja hahmoja näyttelijöinä, mm. Eppujen Martti Syrjä on hupaisa patologi.
Psykologiset trillerit ovat se laji, joita katson tästä lajista (elokuvina, en lue kirjoina). Esimerkiksi Kaasuvalo, Hohto, Psyko, Uhrilampaat jne. klassikot. Ihmisen mielellä operointi on kiehtovaa ja karmeaa. Mitään toimintaelokuvia, huumeveikkojen tarinoita tai pyssynpaukutteluja en jaksaisi katsoa.
VastaaPoistaSuomalaisista suurmurhaajista ei kannata unohtaa eteläpohjalaista Matti Haapojaa, joka eli samaan aikaan oikeiden häjyjen kanssa, mutta ei sinänsä kuulunut heihin.
VastaaPoistaRannanjärvi ja Isontalon Antti olivat vauraita isäntiä, jotka häjyilivät viinapäissään, kun taas Haapoja oli köyhä psykopaatti, ja komea mies, ehkä narsisti, joka hurmasi Matida Wredenkin.
Varmoja murhia on vain kolme, mutta oletetusti niitä on yli 20, joukossa miehiä, naisia ja jopa tyttöjä. (Tosin en ole nähnyt viittauksia seksuaalimurhiin.)
Haapoja on minusta ristiriitaisuudessaan hyvin nykyaikainen hahmo. Kumma ettei hänestä ole tehty elokuvaa, jossa pääosassa herkistelisi Tommi Korpela.
Matilda Wrede -niminen kirja on meillä hyllyssä, siihenkään en ole tutustunut, mutta nyt tuon Tapsan kommentin innoittamana otan sen ja tutkin, itä hän siinä kertoo.
PoistaLisätään suomalaisiin suurmurhaajiin vielä tässä lähellä 1940-luvulla kuusi ihmistä kirveellä murhannut Toivo Koljonen, vankikarkuri. Historioija Teemu Keskisarja on kirjoittanut tapauksesta kirjan.
PoistaKirjoitin tuolla ylempänä näkyvän kommentin vierailustani Aila Meriluodon luona ennen hänen kuolemaansa. Kuva, jonka hänestä sain on ilmava, ystävällinen ja kaunis.
VastaaPoistaLiisu, olet varmaankin saanut ystävältäsi Ailalta hienoja keskustelutuokioita. Muisteliko hän edesmennyttä aviomiestään Lauri Viitaa usein? Yhteisiä lapsiakin heillä oli monta. Kertoiko Aila heistä? Missäköhän nuo lapset elävät nyt? Tuliko heistä yhtään ammatikseen kirjoittajaa, en tiedä.
Poista
PoistaAila Meriluodolta on ennen tätä uusinta Minä en vielä lopu -teosta peräti kolme paksua omaelämäkertaa, siihenastisesta elämästä.
Ensimmäinen on Lasimaalauksen läpi (1986), ja se on aika ohut, tarkistin hyllystäni - rakastan kirjailijaelämäkertoja ja minulla on nämä kaikki - ja toinen on Vaarallista kokea (1996) ja kolmas on Tältä kohtaa (2010).
Meriluoto on kirjoittanut Lauri Viidasta elämäkerran, legenda jo eläessään. En muista, oliko se tässä kirjassa vai Jukka Lyytisen kirjoittamassa Lauri Viita – Kirjailijan elämä -teoksessa kun Viidan hurjuus ja jakomielisyys kuvattiin rehellisesti.
Jossain vaiheessa Meriluotohan muutti Ruotsiin ja on muistikuva, että lapsineen.
Aila Meriluoto on syntynyt samana vuonna kuin äitini Aila - se on varmaan yksi syy, miksi olen seurannut hänen elämäänsä ja lukenut muistelmiaan, hyllyssä se on minullakin.
PoistaViita on toinen syy, Lasimaalaus kolmas, Koskenniemi neljäs, Aniara viides ja Ruotsi kuudes.
Seitsemäs on tietysti se, että hän kirjoitti mielenkiintoisia kirjoja.
Kahdeksas olkoon vaikka Marja-Liisa Vartio.
Ne, siis kaikki.
PoistaTässä uudessa Meriluodon päiväkirjassa on suoraa pohdintaa Lauri Viidasta. Viitaahan pidettiin melko vahvasti skitsofreenikkona, mutta Meriluoto sanoo nyt, että Viita oli vainoharhoistaan huolimatta pikemminkin maanisdepressiivinen eli hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin kuin nyt on tapana sanoa. Voisiko ihmisellä olla yhtaikaa molemmat tilat, skitsofrenia ja tuo maanisdepressiivinen?
PoistaMinulla oli nuorena jonkinlainen suhde Meriluodon tuotantoon, lähinnä lyriikkaan. Teinivihkooni kopioin "Olen polkuni päässä, / tuhansistani erään - -". Myöhemmin nolotti, kun huomasin, että se on yksi yleisimmistä kuolinilmoitusrunoista. En ole lukenut Meriluotoa vuosikausiin. Muistelen, että jokin osa minua vierastaa hänen proosaansa.
PoistaHänen isosisarensa elämä kiinnostaisi minua. Sirkka Meriluotohan oli Helvi Juvosen rakastettu, ja Juvonen on suosikkejani. En yleensä ole kovin kiinnostunut siitä, kuka ketäkin nai tms. suomalaisissa kirjallisuuspiireissä, mutta tästä tapauksesta on tietoa niin vähän, että se kiehtoo.
Elokuvien suhteen saatan olla puolielitistinen nyrpistelijä, mutta sarjoissa minulle käyvät köykäisestikin kyhätyt, koska kiinnyn fiktiivisiin henkilöihin helposti. Olen katsonut murhia ja vähäisempiä väkivaltoja erittäin paljon. Nordic noirissa rasittaa se, että on koko ajan tunnelmapimeää ja siksi henkilöiden liikkeitä joutuu välillä arvailemaan. Niin, ja pohjoismaisissa sarjoissa on tympeää sekin, että usein kellarissa on superpahan salainen natsihuone tai sitten joku kiduttelee uhrejaan erikoistyökaluilla leikkaussalityyppisissä olosuhteissa. Pidän pienemmästä pahuudesta. Nykyään tykkään eniten sellaisista yhteiskunnallisesti kriittisistä tai muuten vain apeista rikosdraamoista. The Wire on iki-ihana, ja sen voittanutta ei hetkeen tule. Viimeksi olen tainnut pitää ruotsalaisesta sarjasta "Ohuella langalla" (Tunna blå linjen), jossa uupuneet poliisit yrittävät selviytyä työnsä arjesta Malmössä.
Iines, en tiedä, millaista psykodiagnosointi oli Viidan nuoruudessa, mutta myös bipolaarisessa mielialahäiriössähän saattaa olla psykoottisia tiloja ja joskus jopa aistiharhoja. Siten erottaminen skitsofreniasta ei välttämättä ole helppoa taudin varhaisvaiheessa. Voi olla, että Viidan nuoruudessa tautien rajat olivat epämääräisemmät.
PoistaKovin monen taiteeseen taipuvan tautihan tuo bipolaarinen häiriö on. Jos näitä nyt häiriöiksi tahtoo kutsua.
Mainitsinkin tuossa ylenpänä Sirkan ja Helvin ja arvasinkin, että AE tuntee asian. Minuakaan ei suhde sinänsä hetkauta mihinkään, mutta se sytytti kiinnostukseni Juvoseen.
PoistaMuistanko muuten väärin, AE, mutta istuttiinko me kerran toisistamme tietämättä ja tuntematta (kuten nytkin) kirjamessuilla kuuntelemassa Mirkka Rekolaa?
Minä en lue (enää) rikoskirjoja enkä seuraa rikossarjoja, mutta oikea historia ja ajankuva kiinnostaa entistä enemmän. Siksi luen mielelläni ja kiihtyneenä mm. seinänraoista löytyviä ikivanhoja sanomalehtiä (niitä käytettiin tiivisteinä).
Tapsa, minä en kai ole koskaan ollut kirjamessuilla. Minä muistelen, että se potentiaalinen Rekola-kohtaamisemme olisi ollut Rikhardinkadun kirjastossa. Siis jo ennen kuin toisistamme tiesimme mitään.
PoistaKyllä me kuule vielä joskus menemme kahville. Yritä lainata minulle jokin kirja, että on hyvä syy tulla hakemaan se.
Virallisestihan Viita on diagnosoitu skitsofreniaa sairastavaksi, ja tämä ”maanisdepressiivinen” eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on muutaman asiantuntijatuttavan ja Meriluodon itsensä myöhemmin esittämä arvio. Jompaa kumpaa Viita oli, ja jotenkin luotan läheisen tekemään arvioon.
PoistaOlen itse nuoruudessani tuntenut yhden skitsofreniaa sairastavan teologian opiskelijan, hieman kaukaisemman sukulaisen, vietti yhden kesän vanhempineen mökillämme, ja hän oli kyllä hyvin vainoharhainen ja poissa todellisuudesta koko ajan. Hänellä ei ollut välillä normaaleja kausia niin kuin kaksisuuntaisessa voi olla. Käsittääkseni Viidallakin oli hyvinkin selvät hetkensä, vaikka vainotilat olivatkin hyvin syviä.
Mitä Meriluotoon tulee, minua kiinnostaa enemmän runojen lisäksi hänen elämänsä ja päiväkirjansa, romaaneihin en minäkään tunne suurempaa viehtymystä. Hän on aivan liian kiltti ihminen, kaikille miehilleen heidän hyväksikäyttämänsä omaishoitaja. Kuvaavaa on, että Meriluodon viimeisin aviomies, professori Jouko Paakkanen, kärsi myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Jotenkin tämä häiriö on nyt kovasti pinnalla. Siitä on tehty menevä iskelmäkin, Apulannan Tonin vaimon (Jannika?) laulama Mania. Käsittääkseni tosipohjainen.
PS Jokin häiriö oli tällä Meriluodon viimeisellä rakkaudellakin, Anterolla, mutta olen vasta kirjan alussa. Hän toteaa joutuneensa jälleen omaishoitajaksi.
PoistaVoi hyvinkin olla, että se oli Rickhardinkadun kirjasto, sillä olin vuosikausia töissä niillä nurkilla. Rakastin (verbi valittu harkiten) sitä miljöötä ja sen tunnelmaa.
PoistaOlen aina viihtynyt kirjastoissa. Myöhästyin kerran junastakin, kun istuin kirjastossa lukemassa jotain.
Käyttikö Meriluoto tosiaan sanaa "omaishoitaja"?
PoistaMinä tulen aina ärtyneeksi, kun mielenterveysasioiden yhteydessä puhutaan "hyväksikäytöstä" ja "omaishoitajasta". En tarkoita nyt sinua, Iines, mutta usein siinä taustalla häilyy silloin sellainen maailmankuva, että ihmisten tulisi olla toisistaan riippumattomia ja pystyssä pysyviä ja että suhteessa voisi jotenkin laskea, milloin ollaan plussapuolella ja milloin miinuksella. Ei kai rakkaus sellaista ole.
Ai niin, se kirja: miten olisi Ailan muistoksi hänen yhden elämänsä miehen, omituisen runoilijan Lasse Heikkilän, sotarunoelma "Balladi Ihantalasta".
PoistaOlisihan minulla tietysti elämän ymmärrystä janoavalle kalvaalle immelle sielun syvyyksiä luotaava opaskirja "Tarot - portti sisimpääsi".
Minä kävin Rikhardinkadun kirjastossa paljon yliopistoaikoina. Nättiä oli joo ja tunnelmallista. Moneen vuoteen en ole nyt käynyt. Vieläkö siellä on kahvilaa? Joskus taisi olla.
PoistaTarkoitan, että kirjaston kahvilassa voisi olla luontevaa istua hetki ilman Heikkilää ja tarotejakin. Tai voimmehan pitää vaikka tarotpiirin siellä, jos muutkin osuvat samaan kirjastoon. Olen joustava ihminen.
PoistaTietysti, jos luoja suo, voisin kirjan lainaamisen sijasta lukea sinulle.
PoistaVoisin lukea kädestäsi elämäsi arvoitukset, sisäiset haaveesi ja tulevan kohtalosi.
PS. Osaan myös katsoa korteista kuolinaikasi, mutta se ei ehkä sovi tähän.
Kyllä Meriluoto käytti sanaa ”omaishoitaja”, kun hän puhui miehensä Joukon tiloista. Samaten hän viimeisimmässä suhteessaan Anteron kanssa käytti itsestään sanaa ”äiti”.
PoistaHän myös kuvaa alisteista itseään suhteessa miehiinsä aika terävästi: ”Mix mä olen aina niin niin hemmetin ystävällinen? Mix mä en uskalla olla muuta? Se on minun syntini, liikaa arkuutta, liikaa empatiaa. Minkä minä sille voin, että ’ymmärrän’ liikaa ihmisiä—-”
Hän ikään kuin näkee liiallisen alistuvuuden kohtalonaan.
Juu ei kiitos kuolinaikaa, Tapsa, mutta kaiken muun lukeminen kyllä käy. Elämäni arvoitusten ja sisäisten haaveitteni lukemiseen et luultavasti tarvitsisi edes kättäni.
PoistaEhkä 15-vuotiaana olin hetken innostunut grafologiasta. Luin viikon verran alan teoksia, ja kun asia luokassa tuli ilmi, sain lukuisia käsialanäytteitä. Naama peruslukemilla tuijotin käsialapaperia ja kerroin, millainen ihminen kukin oikein olikaan. Girlandeista ja arkadeista ymmärsin aika vähän, mutta ihan tyytyväisiä luokkakaverit olivat luonnetulkintoihini.
Hauska tuo Meriluodon x. Minäkin kirjoitin teininä ks:n x:nä. Sitten parikymppisenä se alkoi näyttää lapselliselta, ja tietoisesti lopetin. Mutta eräitä rakkauskirjeitäkin olen kirjoittanut x:ää käyttäen. Huh huh.
PoistaOn kuitenkin niin, että vaikka ne kaksi ohjusta olisivatkin harhautuneet Ukrainan puolelta, niin ne eivät olisi harhautuneet ilman Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa. Ei puolustautunutta kannata syyttää, jos hyökkääjän rikos on ilmeinen. Yksikään maa ei anna toisen maan vallata omaa maataan ilman taistelua.
VastaaPoistaTämä Ukraina-teoria antaa Bidenille mahdollisuuden olla sotkematta Natoa tähän. Muutoinhan Naton tulisi toimia, koska Puola on Nato-maa. Ei kukaan halua kolmatta maailmansotaa.
VastaaPoistaEi Biden yksin päätä vaan Natomaat päättävät avusta, jos Puola apua pyytää.
VastaaPoistaKuolan sotaharjoituksesta harhautui aikoinaan ohjus Inarinjärveen.
VastaaPoistaNoh, tämä on kyllä onni, koska Biden on vaikuttanut viime aikoina hieman huteralta, outoja muistivirheitä ja kompurointia.
Kun lukee selostuksia Bidenin käyttäytymisestä, saa vaikutelman, että tällä ihmisellä ei ole kaikki enää kontrollissa. Viittaan hänen lukuisiin muistivirheisiinsä ja fyysisiin kompurointeihinsa.
VastaaPoistaItse toivon, että demokraatit löytäisivät hieman nuoremman presidenttiehdokkaan. Iässä ei ole vikaa sinänsä, mutta henkisen kapasiteetin tulisi olla kirkkaasti kunnossa, jos on selkeästi yli eläkeiän.
Katselin kun Trump julistautui ehdokkaaksi ja olin vaistoavani hänessä epätoivoa. Aika ajoi ohi?
VastaaPoistaSkitsofrenian tunnen, oli kamalaa, kun veljeni siihen sairastui. Pelko ja kamaluus lapsuuteni täyttivät. Viidan diagnoosi tuntuu väärältä. Biden on ihan pihalla oleva huru-ukko, siksi Trump valitettavasti voittaa seuraavat vaalit. Kuinka demokraateilla ei ole parempia?
VastaaPoistaViidan diagnoosin aikaan ei ollut vielä samaa tietämystä kuin nyt. Kaikki vainoharhaiset taidettiin räpsäyttää skitsofreeneiksi.
PoistaToisaalta nyt on kai niin, että skitsofreniankin kanssa ihminen voi elää ilman laitoshoitoja. On hyviä lääkkeitä. Muistan kirjailija Maria Vaaran, joka oli skitsofreenikko. Hän kirjoitti sairastumisestaan kirjan Likaiset legendat. Luin sen kauhun vallassa. Tuohon aikaan sairaus kuvattiin aivan kauheana. Ihmettelin, miten hän pystyi kirjoittamaan selkeää tekstiä.
Mielenkiintoisia ovat muuten ne tieteelliset tutkimukset, joissa Viidan ”skitsofreniaa” tulkittiin kielestä käsin.
PoistaNimettiin piirteitä ja rakenteita, jotka ovat skitsofrenialle tyypillisiä. Moni tutkija näki Viidan huikeassa riimittelyssä sairauden merkit. Mm. Yrjö Varpio, kirjallisuuden professori, listasi näitä Viidan teksteistä.
Mitä Trumpiin tulee, aika kovaa tekstiä latelee Helsingin yliopiston dosentti Markku Ruotsila. Trumpin aikana kaikkien amerikkalaisten elintaso nousi, höpöbidenin aikana se on taas laskenut Obaman aikoihin. - Sosialismista ja kaikesta vasemmistolaisuudesta pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon. Ukrainan sota ym.
PoistaVeljeni oli sairastuttuaan hyvin aggressiivinen. Poliisi häntä konetuliasein varustettuna piiritti, kun osoitti poliisia ilmakiväärillä, eikä poliisi tunnistanut asetta. Ihan kauhea tapahtuma. Poltti ketjussa tupakkaa koko ajan ja naureskeli. Jatkuva nauru oli ihan kaameaa kuunnella. Kamalia aikoja.
PoistaVoi Riku. Tämän täytyy olla traumaattinen tapaus läheisille. Tuottaa pitkän surun ja häpeän, vaikka ei se ole läheisten syy. Nykyään järjestetään ihmisille kriisiapua vähemmästäkin, mutta tuskin aiemmin ihmisiä on autettu tapahtuman yli. Avoimuus asiasta on kuitenkin hyväksi, koska se avaa mielen solmuja ja kiputiloja ja syventää sitä kokemusta, että vika ei ole minun eikä minun perheeni. Näitä suruja vain on kaikissa piireissä.
PoistaNoora, kysyt tuossa ylempänä, miten alkoholi mahtoi vaikuttaa Viidan tautiin, ja viittaat varmaan vainoharhaisuuteen.
PoistaTäytyisi varmaan tuntea nimenomainen Viidan tapaus lääketieteellisesti ja henkilökohtaisesti, ennen kuin voi yhdistää näitä asioita. Uskoisin kuitenkin, ettei viina ollut ainakaan perimmäinen syy harhoihin, joskin viinapirut pääsevät irti delirium tremensissä, ”juoppohulluudessa”. Viidalla oli harhoja selvin päinkin, juoppohullulla käsittääkseni enimmäkseen ankarissa humalatiloissa.
Suvussamme kulkee tarina minun isoisäni, Akseli-papan veljestä, joka hirttäytyi tallin orteen delirium tremensissä. Ja Aleksis Kivelläkin taisi olla näitä deliriumeja, mene tiedä, kun hänen sairauksistaan on niin monenlaisia diagnooseja kuppaa myöten.
Viita alkoi Meriluodon mukaan juoda vasta myöhemmin, heidän tutustuessaan hän oli aika raitis. Hän oli myös vahva ja terve mies, toisin kuin runoilijat ylipäätään. Eli en usko viinaan sekoamisen syynä.
PoistaViidan oireet olivat tyypillisiä harhaluuloja, esim. että heidän asuntojensa lamppuihin on piilotettu mikrofoneja. Niinpä hän fiksuna toiminnan miehenä katkoi lampuista johdot. Siitäpä saivat.
Vainoharhainenhan toimii sinänsä loogisesti, jos olettaa että harhat ovat totta. Sellaiselle on todella vaikea todistaa, etteivät ne ole totta, sillä yhdelle todisteelle hän keksii kymmenen vastatodistetta.
Puhun kokemuksesta.
Minua haluttaisi kysyä Meriluodolta tarkemmin, miten hän määrittelee tuon, että tutustumivaiheessa Viita oli ”aika raitis”. Tässä uusimmassa päiväkirjassaan Meriluoto käy Alkossa ja on iltaisin enemmän tai vähemmän huppelissa.
PoistaEn silti siis minäkään usko viinan vaikuttaneen Viidan tilaan. Kyllä se oli muuta perua. Vahvat vainoharhat viittasivat enemmän skitsofreniaan, mutta Meriluoto oli siis sitä mieltä, että Viidalla ja viimeisimmällä aviomiehellä oli kaksisuuntainen mielualahäiriö. Ja Anteron sairaus ei ole minulle vielä selvinnyt, kirja on kesken.
Varmasti ajoi aika ohi, narsistinen persoona viimeisillä voimillaan vallan rippeissä kiinni, ennen kuin putoaa.
VastaaPoistaOlin siinä opissa ettäpäs defenestroika koskisi rokkibändin hotlahommia? Töllöä tasaselle ja raamit perähän... eiku daamit tasaselle.. eiku töh- no ei ny kyllä suju tää olleskan mutta ehämminä ookkaa mikää roudaustyyppinen hlömiespersoona mutta Donald E. Westlake on kirjoottanu palio ja hyviä jekkuisia dekkareita. Prohvessoori oikeen, muutki saa sitä lukea ku toiset rohvat taikka rosentit elikkä mikkähyvvää. Niissä aina tämä mestarisvaras jotesakki päätyy kumminki voiton puolelle mutta kyäse aina on vaa nin täpärällä että jääkaapis ei palio oo senperästä.
VastaaPoistaMinä olenkin pohtinut, miten ne rokki-ihmiset oikein paiskovat huonekalut hotellin ikkunasta. Oletuksena lienee, että suurtunteikkaat nakkaavat television ulos sulaa impulsiivisuuttaan. Vaan entäpä käytäntö? Jos ei lasin läpi heittele, pitää ikkuna ensin avata. Ei televisio kapeasta tuuletusikkunasta mahdu ulos. Pitää avata isompi ikkuna, ja siihen saattaa tarvita avauskahvaa. Avaako rokki-ihminen ensin ikkunan ja nostaa television sitten syliinsä? Jaksaako kantaa yksin vai pitääkö pyytää kaveria avuksi? Nykyiset litteät televisiot ehkä nakkaa yksinkin ikkunasta, mutta ei kai rokki-ihmiselle yksi televisio riitä. Sänkyä ei ainakaan yksin kanna eikä asettele oikeaan kulmaan, että saisi mahtumaan ikkunasta ulos. Saattaa tarvita basistin ja rumpalin avuksi siinä. Monimutkaista, kauhean monimutkaista.
PoistaJoitakin vuosikymmeniä sitten eräs ihminen väitti lukeneensa, että skitsofreenikot pitävät lasin särkymisestä. Sitten hän käveli makuuhuoneeni ikkunan läpi ulos. Kerros oli ensimmäinen, joten ei siinä kuinkaan käynyt, kun reisivaltimokaan ei auennut. Ei hänestä kyllä tullut skitsofreenikkoa.
Juu ja paskat dekkareista, tosiaan?
PoistaAEn mielenkiintoinen pohdinta miten satunnainen rokkari oikeasti paiskaa telkkarin hotellin ikkunasta kadulle, huvittaa ja miellyttää minua.
PoistaAjattelen nimittäin yleensä itsekin asioita juuri näin konkreettisesti: miten ne oikeasti tapahtuivat, siis ihan askel askeleelta?
Rokkari-keississä tulee mielen sekin, että tuskin ne tekkkareita sisäpihalle heittelevät, sillä eihän kukaan sitä näe? Pyytävätkö he aina kadunpuoleisen huoneen?
Ja kai ne kurkkaavat ensin ulos, ettei siellä vaan ole alla nuori äiti työntämässä vauvaa lastenvaunuissa? "Rokkitähti tappoi vauvan" ei ehkä ole toivottu otsikko?
Niin todellakin... lehdistö on varmaan pyydetty paikalle hyvissä ajoin, mistä muuten kukaan tietää kyseessä olleen impulsiivisen rokkarin? Luulevat vielä humalaiseksi siivoojaksi.
Epäilenpä, että hotellin henkilökunta on etukäteen järjestänyt huoneeseen pari ikivanhaa telkkaria, ehkä pelkät kuoretkin, sillä niin maskuliinia tihkuvia rokkikukkoja kuin he ovatkin olevinaan, niin kaikkihan tietävät heidän oikeasti olevan meikattuja ja puuteroituja artisteja.
Jeah, tukka hyvin, telkkari pihalla, media paikalla.
Joop. Tapsakek ossoo kahtua pelkorttiloist kui kaua elinpäivii kellä lienöö? Ossoo se muutkii. Ehämminä millää muute tietäis mut se voip olla jot siin käy silviisii ett päivii ei ookkaa jälel ku pamahtaa se luuvitone kuonoo. Tsih- ku tul paha aivastus, allekrisoi nimpirust, ite mie noukkain niistän kyl mut voi meiä Tapsukkaa , ku hää kuuluu voittava ain kaikis peleis? Sellane on rummaa. Vaik rumaha se miekii...
VastaaPoistaElähä sie Nyyminen ny höpäjä. Siin käy silviisii et myö kaik kattellaa ko Tapsukka lyöp korttia pöytään ja kertoo kui meil kellekii käy. Hyvi huonost käy jokkaiselle. Mut myö ei siit kukkaa välitetä. Myö vaan rullataa matot syrjään ja tanssitaa ko viimosta päivää. Mie istun siun jalkapöyvän pääl ja panen käet säären ympäril ettet sie mäne mihinkää. Nii mie tein pienenkii.
PoistaEnhän minä missään peleissä, arpajaisissa tai nappi- ja naimakaupoissa voita, paitsi jos vähän huijaan, ja kannasta en suostu haastamaan ennen kuin Sortavala, Käkisaari ja Viipuri on palautettu.
PoistaRokkia ei ole kuin yksi, mutta montako Tuntemattoman Lammiota olette tavanneet? Niitä on yllättävän paljon, meidänkin talossa asui yksi.
Enhän minä mitään rokkaa tässä, mutta kaikki isovanhempaani olivat Karjalasta. Kyllä on sukujuhlissa kuunneltu Laps' olen köyhän, kauniin Karjalan. Teini-iässä se vitutti. Sittemmin sukujuhlat vähenivät. Isovanhemmatkin ovat olleet haudassa jo tovin.
PoistaLammioita en muista elontieltäni. Enemmän on Riitaojiakin nähty näillä main.
Honkajokien kanssa on paljon hilpeämpää kuin voisi pikaisen päättelyn perästä uskoa. Tässä vaikuttaa ilmiö joka tunnetaan komiikan ytimenä, mikään ei ole hauskempi kuin ihminen joka ei aiokaan sopeutua järjettömään tilanteeseen ja jolta tivataan onko ympäristössä jokin vika, oletteko hullu vai vähäjärkinen kun ette ymmärrä että täällä on otettava tosissaan...
PoistaSen puoleen olen pitävä myös Eemeli Toivosen tyylistä.
Rumahia me ollaan kaikki. Me kokeiltiin spiritismiä likkojen kanssa, mutta tämän kerroin jo taannoin täällä. Naimista luvattiin ja saatiin, mutta ei luvattujen kanssa.
VastaaPoistaMökillä katsottiin vesisuonten paikkaa heiluttelemalla isotädin vihkisormusta langan päässä eri huoneissa. Mummin huoneessa heilui vimmatusti ja mummi siirrätti sänkynsä pois vesisuonen päältä. Muissa kamareissa ei heilunut. Tupakeittiön nurkassakin heilui, ja sitä nurkkaa piti sitten vältellä.
Asiasta toiseen, saamelaiskäräjälaki menee hallituspuolueiden enemmistöllä eduskuntakäsittelyyn, riitaisena, koska keskusta vastustaa sitä syrjivänä lakina.
VastaaPoistaTämä onkin mielenkiintoista: oman sukupuolensa määrittäminen on nykyään ilmoitusasia, kokemusperäinen asia, mutta saamelaiseksi ei kukaan voi itseään kokea, ellei ole alkujaan saamelainen, siis muutaman sukupolven takaa, vaikka tuntisi olevansa saamelainen ja puhuisi saamea ja olisi ikänsä asunut saamelaisuuden mailla ja keskellä kulttuuria.
On paljon mahdollista, että tässä on nyt arvoristiriita, vai mitä?
Kyllä meidän tuttavapiirissä ei kukaan natise vaikka yksi meistä on sanonut olevansa lappalainen. Syntynyt siellä ja kulkeutunut jo lapsena jonkun käsivarrella eteläsuomeen, Hän kyllä täyttää kaikki lappalaiselle ominaiset piirteet ulkonäössään. On mukava ihminen, josta kaikki tykkäävät. Ja vaikka hän sanoisi olevansa afrikkalainen hän kelpaa. Mustalainenkin kuuluu seuraamme. Mies, jonka isoisä on mustalainen. Mukavampaa miestä saa hakea,
VastaaPoistaIhminen on ihminen jos ei eläimeksi muutu.
Liisu, tykkään kovin tuosta kirjoittamastasi, että ihminen on ihminen, jos ei eläimeksi muutu. Hieno ajatelma.
PoistaTuli mieleen, että mikä siinä on, kun ihminen on ihmiselle susi? Tietysti montakin asiaa voi olla, mutta joskus sitä on vain määräänsä täynnä.
PoistaKovin monimutkaisia ovat määritelmät saamelaisuudesta ja lappalaisuudesta, kun googlailee tietoja. Sen opin, että lappalainen ja saamelainen ovat eri asioita.
VastaaPoistaLappalaisen sanotaan viittaavaan elinkeinoon, ja saamelaisuus taas viittaa etnisyyteen. Lappalainen on saamelaisten mielestä haukkumasana.
Olen käsittänyt nyt niin, että saamelaisten päättävästä elimestä saamelaiskäräjistä halutaan nyt poistaa ne lappalaiset, jotka eivät ole etnisesti saamelaisia, ts. joilla ei ole riittävän pitkälle ulottuvia juuria saamelaisuuteen ja joilla saamen kieli ei ole ensimmäinen opittu kieli. Jotakin tällaista.
Ilmeisesti näissä poistettaviksi halutuissa on pohjoisessa asuvia (kepulaisia?) maanomistajia, joilla ei ole pitkiä juuria saamelaisuuteen?
Mutta siis, tämä onkin mielenkiintoista, että joissain isoissa asioissa riittää oma ilmoitus siitä, mikä tuntee olevansa, tässä saamelaisasiassa ei riitä oma ilmoitus, vaan alkuperä, jota tulee kunnioittaa.
Ja jos niitä juuria oikein aletaan kartoittaa, niin jälkiä saamelaisesta asutuksestahan on Suomessa Keskí-Suomea ja etelää myöten..
PoistaMeillä kaikilla saattaa olla saamelaisia juuria, minunkin papallani on esi-isä, jonka sukunimi Suikki on tyypillinen nimi aivan pohjoisilla saamelaisalueilla. Isoisänikin on aivan saamelaisen näköinen.
Niin, ihmettelen, jos kenenkään muun mieleen ei tule tuo arvokysymys: miksi ei kansallisuuttaan tai kuulumistaan ryhmän jäseneksi voi päättää itse, jos tuntee olevansa esimerkiksi saamelainen ja puhuu saamen kieltä ja asuu pohjoisessa? Kun isommistakin asioista voi itse päättää.
VastaaPoistaNäin on laki Lapissa. Suomessa se on sellainen, että kuka tahansa mistä hyvänsä syystä mistä vain tänne muuttanut etnisestä taustasta välittämättä on hyväksyttävä heti suomalaiseksi, kun hän sitä keksii vaatia.
VastaaPoistaEi puhettakaan mistään neljän sukupolven taustasta tai edes suomen kielen taidosta. Heitä on myös kohdeltava suomalaisina.
Luin juuri lehdestä aasiaistaustaista baariapulaisesta, joka on syntynyt Suomessa. Hän valitti ihmisten, etenkin vanhojen mummojen, kyselevän silti koko ajan mistä hän on kotoisin.
Sitten kun hän sanoo, että Porvoosta, mummot hiljenevät noloina. (No, ei ihmekään, sillä vastaushan on silkkaa vittuilua.)
Savolaiseksikin pääsisi helpommin kuin saamelaiseksi, jos joku nyt mielenhäiriössä sattuisi haluamaan.
Toisaalta ymmärrän kyllä saamelaisten pointin, mutta haluaisin vähän rajaa laajemminkin. Putinin koplan roistoillekin jaettiin Suomen kansalaisuuksia kuin muoviämpäreitä tokmannin avajaisissa.
Nyt he ovat Suomen kansalaisia täysin oikeuksin, kun taas Venäjän näkökulmasta he ovat vain ja ainostaan Venäjän alamaisia.
Herätys oli karu, mutta onneksi se tuli lähes ajoissa.
Tämä ”Mistäs kaukaa vieras on” -kysely on ystävällistä suomalaista tuttavuudentekoa. On kapeaotsaista nilkkimäisyyttä tulkita se rasistiseksi tai epäystävälliseksi kysymykseksi. Ja se ”Porvoon” vastaaminen todella on silkkaa vittuilua, vaikka olisikin Porvoosta.
VastaaPoistaVoisi ajatella, että niistä juuristaan voisi olla ylpeäkin ja vastata ystävällisesti kertoen suoraan tilanteen.
Epäilen suuresti, että se kuuluisa tutkimus suomalaisten rasistisuudesta perustuu juuri tämänkaltaisiin väärintulkintoihin. Jos ylitulkinnat jättäisi pois, saattaisi tulokseksi tulla, että suomalaiset eivät ole erityisen rasistisia. Esimerkiksi maaseudulla otetaan kaikenväriset ja muotoiset tulijat ystävällisesti vastaan ja tehdään tuttavuutta samantien kyselemällä uteliaina ja valmiina ystävystymään. Harmi, jos se onkin väärin.
Se vielä, että saamelaisten joukossa ei käsitykseni mukaan olla yksimielisiä tästä käräjälaista. Aika iso osa saamelaisistakin on tässä lain muutosta vastaan eli kepun linjoilla. Asia on hyvin vaikea ja sekava.
VastaaPoistaSiis pocin pitää vakehdella olevansa kotoisin Ugandasta, vaikka olisikin syntynyt ja elänyt Porvoossa? Ettei rasisti loukkaannu.
VastaaPoistaSano vaan suomeksi ”värillinen” tai mikä nyt kulloinkin on muodissa oleva hyväksytty sana, jonka saa sanoa rautakorkojen kopisematta. Minusta ei ole ollenkaan hienoa käyttää trendikästä englishittiä suomenkielisessä virkkeessä.
PoistaJos minä olisin värillinen, syntynyt Porvoossa, niin tällä kasvatuksella ja henkisellä pääomalla, joka minulla on, saattaisin vastata tähän tyyliin: ”Sinua taitaa kiinnostaa etninen/ kansallinen alkuperämaani. No kuulehan, sukujuureni ovat Ugandassa, Afrikassa, mutta vanhempani tulivat Suomeen jo 19xx, ja minä synnyin Porvoossa, olen siis porvoolainen.”
Ja hymyilisin ja voisin kysyä, että oletkos sinä aina ollut stadilainen. Näin syntyy puheyhteys ja mahdollinen tuttavuus.
Sinulle Mankemangi sanon, että jätän tämän olkiukkoviritelmäsi poikkeuksellisesti tähän muistuttamaan siitä, että tässä on kaikki, mitä annettavaa sinulla olisi keskusteluihin. Lumetta, onlinereita, olkiukkoja, joilla pyrit nolaamaan keskustelijan. Kommenteistasi tulee vain paha olo.
Oi miten minä inhoankaan sanaa "olkiukko"! Mihin on kadonnut vanha kunnon provokaatio? Onko sekin latistettu olkiukkouden alle?
PoistaEihän meillä ihmispoloilla muuta ole kuin kuvitelmia toistemme ajatuksista ja arvoista. Niillä mennään. Niillä kommunikoidaan. Niillä yritetään saada toinenkin kommunikoimaan tai vaikenemaan. Yhtä olkiukkoa on elämä. Sinunkin, Iines.
Olkiukko on eri asia kuin provokaatio; provokaatio eli provo on laajempi käsite.
PoistaKaikki olkiukot eivät ole provoja. Joku esittää olkiukkoja tosissaan, koska uskoo omiin luuloihinsa. Kaikki eivät siis laadi olkiukkoja tarkoituksella, vaan osa jopa tyhmyyksissään.
Olkiukolla tarkoitetaan ajatusrakennelmaa, joka koostuu argumentaatiovirheistä, joita ladotaan lisäten aina yksi korsi toisen päälle. Lopulta koko keko on kuin risumaja, jonka voisi puhaltaa nurin tosipohjaisilla perusteilla.
Usein olkiukon oljet ovat kirjoittajan omia ennakkoluuloja. Henkilö oikeasti luulee, että toinen on esimerkiksi rasisti, vaikkei siihen löydy yhtään tosipohjaista perustetta.
Niin, mutta oletko Iines huomannut että sinunkin "teuvohakkarais" - rakennelmasi on vain läjä olkia, jos sillä jotain haluat sanoa? Ihan höpö höpöä ettei sinulla ennakkoluuloja olisi.
PoistaKaikilla meillä.
Tarkoitan, että minunkin ajatelmissani vuoren varmaan on argumentaatiovirheitä vaikka muille jakaa. Mutta en minä siitä teitä muita ala syyttää.
Pitää sietää kritiikkiä!
Mikis, mikä ihmeen olkiukkorakennelma on minun teuvohakkarais -rakennelmani?
PoistaTämä väitteesi edellyttäisi nyt kyllä jonkin todisteen, koska en ole rakentanut Hakkaraisesta minkäänlaista luonnekuvaa tai viatonta kuvaa enkä ole puolustanut hänen maailmankatsomustaan. Olen sanonut, etten hyväksy hänen lausuntojaan maahanmuuttajista.
Olen tuntenut sääliä häntä kohtaan, halunnut puolustaa hänen ihmisarvoaan, koska kaikki ulvoivat hänen ympärillään kuin hyeenat.
Mikä rakennelma se on, missä se rakennelma siis on? Minusta se edyttäisi jonkin kumottavan väitteen. Tiedän, että sellaista ei ole.
Olen edelleen vakuuttunut siitä, että jos Jeesus olisi maan päällä, hän valitsisi mieluummin kulkemisen Teuskin rinnalla kuin vaikkapa bilekohun ryvettämän Marinin rinnalla. Marinilla on puolustajansa, Teuskilla ei ketään.
PoistaJos tämä on olkiukko, niin minä olen Kiinan keisari.
Käsitteen merkitys on minulle toki tuttu. Mutta emmekö me kaikki usko omiin luuloihimme, jopa tyhmyyksissämme? Ja näe toisella ajatuksia, joita toinen ei itse näe? (Oletteko muuten sitä mieltä, että jokainen saa ja osaa otsikoida omat ajatuksensa paremmin kuin sivustakatsoja? Missä ajatus ikään kuin ilmenee?)
PoistaVaikea kuvitella provokaatiota, jonka pohjalla ei olisi kuvitelmaa siitä, mitä provosoinnin kohde ajattelee. Vai onko sellaista? Jos minä menen kävelemään alushoususillani Mannerheimintielle, oletettavasti kuvittelen, että joku siitä ärsyyntyy tai loukkaantuu. Enhän muuten voisi pyrkiä tietoisesti provosoimaan. Jos ihmiset vain jatkavat kotonaan nenänkaivelua ja sämpylöiden leipomista eikä yksikään noteeraa alushousukävelyäni, minun lienee todettava, että oletin väärin, ja luikittava nolona pukeutumaan.
" - - koska kaikki ulvoivat hänen ympärillään kuin hyeenat."
PoistaAinakin tuo on vahvahko kuvitelma. Liioittelu on sinulle aika tyypillinen tyylikeino. Silloin väitteistäsi tulee epätarkkoja.
Nettikeskustelulla on omat lakinsa, jos halutaan, että keskustelu on hyvää vuoropuhelua.
PoistaEnsimmäinen sääntö on minusta se, että luetaan toisen teksti, ja vain teksti eikä tulkita rivinvälejä. Ei täytetä tyhjiä aukkoja, joita välttämättä tekstiin aina jää.
Toinen sääntö on se, että pitäydytään vain kirjoitetussa sanassa eikä ylitulkita tekstiä. Useimmat kirjoittajat tarkoittavat, mitä kirjoittavat. Jos kirjoittaja arvostelee maahanmuuton jotakin yksityiskohtaa, ei tulkita kirjoittajaa rasistiksi, koska omaan kuplaan ei kuulu maahanmuuttokritiikki. Jos kirjoittaja puolustaa Teuvo Hakkaraisen ihmisarvoa, ei tulkita, että hän on persu.
Kolmas sääntö on se, että kun vastaamme, emme täytä rivinvälejä omilla ennakkoluuloillamme, vaan kommentoimme vain kirjoitettua sanaa. Vain kirjoitettua sanaa.
Väitän, että näiden kolmen säännön avulla vältytään olkiukkojen rakentelulta ja kirjoittajien leimaamiselta ja lokeroinnilta. Emme kontrolloi toista, vaan olemme avoimin mielin ja otamme vastaan sen, mitä riveillä lukee. Vain sen.
Onko olkinuken rakentamista sekin kun väittää toisen sellaista rakentavan vaikkei toinen mitään rakenna? Toinen on vain eri mieltä.
PoistaEn pidä tuosta sanasta myöskään minä!
Mutta sinusta Iines pidän niin paljon etten halua olla kaikessa samaa mieltä kanssasi! Se olisi ihan pöljää. Ja onneksemme, ainakin politiikan suhteen, olemmeeri mieltä. Ihanaa! (kähisevää naurua...)
Luulen, että Jeesus mielummin Nylundin Eeron kuin Teukan kanssa olisi tallustellut. Olisi saanut edes älyllistä haastetta.
PoistaMutta huomaatko Iines, miten edellisen hallituksen aikana puolustit hallitusta ja syytit oppositiota rähjäämisestä, etenkin vihreää Niinistöä. Nyt taas syytät hallitusta liki kaikesta ja parut ettei oppositiota oteta huomioon ollenkaan. Mutta odotapas... odota nyt ensi maalis-huhtikuuhun, niin saadaan Suomeen kokoomuksen johtama oikeistohallitus. Niin sitten sinunkin mielestäsi - simsalabim - hallitus äkkiä onkin taas oikeassa ja oppositio (ne hirveät punavihreät) ihan väärässä.
Tunnusta, että
se sinun, minun ja Juortanan Jussin ja Hentun Liisan ja Puntun Paavon objektiivisuudesta!
Ensimmäinen sääntö on, että luetaan teksti. Tekstillä ei ole koskaan, ei koskaan, vain yhtä oikeaa merkitystä.
PoistaValo on nyt yhdistänyt kahta eri tekstilajia tarkoittavat virkkeeni eri kommenteista samaan pötköön. Ei näin voi tehdä, koska asian merkitys muuttuu.
PoistaEnsimmäisessä virkkeessähän puhun vuoropuheluun tähtäävän yleisen nettikeskustelun perusohjeesta numero yksi: ”Nettikeskustelulla on omat lakinsa, jos halutaan että keskustelu on hyvää vuoropuhelua, Ensimmäinen sääntö on, että luetaan teksti. Vain teksti, ei rivinvälejä.”
Toisessa virkkeessä, eri kommentissa, puhun toisesta tekstilajista, tajunnanvirrasta, joka ei ole tavallisissa nettikeskusteluissa selkeä eikä edes tavoiteltava laji: ”Jos kirjoitat tajunnanvirtaa, olkoon se kuinka loistavaa ja salattuja merkityksiä täynnä, et voi osoittaa lukijaparkoja sormellasi. Et sinä tekstiäsi omista. Siinä hetkessä, kun lasket sormesi näppäimiltä ja tuuttaat tekstisi ulos maailmaan ja somelaineille, se on Lukija, joka omistaa tekstisi, et sinä. Tulkinta on lukijan. - - Tekstillä ei koskaan, ei koskaan ole vain yhtä merkitystä.”
Tajuathan, että eri tekstilajeilla on eri tavat kirjoittaa ja tuottaa tekstiä luettavaksi? Nämä ovat viestinnän perusteita.
Jälkimmäinen tajunnanvirtaa koskeva kommenttini on kirjoitettu tilanteessa, jossa yksi kommentoija kirjoittaa jatkuvasti erittäin vaikeaselkoista, mutta omissa sfääreissään upeaa tajunnanvirtaa ja - huom. - haukkuu muita siitä, että häntä kommentoivat ”ymmärtävät” hänet väärin.
PoistaEi näinkään voi tehdä. Tämä on minun blogini eikä tätä voi täyttää dialogilla, jota enemmistö ei yksinkertaisesti ymmärrä.
Blogilukijan tehtävä ei ole jäädä tulkitsemaan ja arvailemaan hiki hatussa. Se ei ole vuoropuhelua, jollainen on bloggaamisen perustehtävä. Kommentoijan tehtävä on kirjoittaa ymmärrettäviä kommentteja, sillä ei tämä blogi ole kokeellisen dadan harjoittelurata. Kannattaa kokeilla samaa Kemppisen blogissa.
Iines, ei kai kukaan sentään ole haukkunut toista siitä, että tämä ei "ymmärrä". Turhautunut ehkä.
PoistaTekisi mieleni kysyä, kenen sinä koet "ymmärtävän" sinua täällä, mutta en kysy, koska eihän sellaiseen voi vastata. Mutta varmaan me itse kukin silti ajattelemme, että joku seuraa ajatustamme johonkin asti ja toinen ei. Blogikommunikointi on vähän kuin koirapilliin viheltäisimme. Kuulemme eri taajuuksia, mutta ei niistä mikään ole toista oikeampi. Kaikki tulkitsemme kuulemaamme kuitenkin vähintään vähän väärin, joskus tahallisestikin. Siis eri tavoin kuin viheltäjä tarkoitti. Se on lähtökohta.
En silti halua täyttää blogiasi sellaisella dialogilla, jota sinä et halua tänne. Mutta se ei tarkoita, että en nauttisi P.P:n ihmeellisestä ilmaisusta ja pitäisi kiinnostavana hiekkalaatikkohäiriköintiä. Nämä tunteet liittyvät puhtaasti omaan henkilöhistoriaani. Rauhan paikat ovat aina olleet siellä, missä on eniten kummaa.
Abu-Mannen tokaisua on vaikea ymmärtää muuten kuin niin, että hän syytti afrikkalaistaustaisten ex. kotimaata kyseleviä mummoja rasisteiksi.
PoistaVoihan olla, että he sellaisia ovatkin, vanhat höppänät.
Mutta eivät ne mummot tahallisen töykeästä ja ylimielisestä vastauksesta loukkaannu. He häpeävät.
Porvoolaisen
Poistarehellisyys hävettää mummohöppänöitä. Mistä ne mummot tähän tuli?
PoistaSuomessa on vaan Saamelaiset erillisenä etnisenä ryhmänään ,monessa maassa lukuisia ryhmiä lomittain ja yhden alueen sisällä asuu toinen etninen ryhmä. silloin riitoja riittää. En tunne nykyistä kiistaa lähemmin ,mutta Kepun aktiivisuus viittaa virkapaikkoihin ja valtion rahoitukseen.
VastaaPoistaNäin minäkin olen taipuvainen ajattelemaan, kun kepulit tiedän hyvinkin läheltä omasta suvustani. Kyse on rahasta ja mammonasta. Ja onhan näitä kepulaisia saamelaisiakin. Eivät kaikki ole hurskaita ja sulopuhtoisia saamelaisraukkoja.
PoistaMä nyt rasitan tähän jorinan jonka olisin voinut jättää keksaisematta.
VastaaPoistaOlen fasisti. Olen sadisti. Radikaalitutkija, kaappihetero, reippaasti enemmän kuin moni-monimutkainen ja monipuolisista tasapuolisin olen myös. Olen kuudettakymmentä käyvä mies jolla on paljon harrastuksia. Syrjittykin olen, toksisen maskuliininen, työmarkkinoiden käytettävissä, rasismi tosin on vain harrastus ja huumorin aihe. Suvaitkaa minua!
P. P.
Mutta. Kaiken tämän keksaistun toden alla oletkin hyvin kiltti ja hyvä mies. Muusta en olekaan sinun suhteesi yhtä varma. Ja, minä en suvaitse sinua yhtään.
PoistaJuuen ole. Epävirallisesti ainakaan, mikäli muistan oikein. Voi olla että en virallisesti muistakaan, yllättäen yksi (1) kaksi (2) = ykskaks (12).
PoistaOlenko pyytänyt! /kelöidynkö heti? And kattoo ny, kyllä siltä se vaan taas niin vaikuttas että jotain puoluepökälettä pukkaa johkijoutavia jäkättämään että saavat selvät sävelet solmulle kuin tsetseeniproktologi vaikka kukaan - ei yhtikäs yksikään ihmishahmoinen pajapölkky - ole äänestänyt saati että olis ollu vaalit taikka muuta teatteripeliä.
Onhan noita sano kissa luutakyytiä. Se siinä enimmän nakertaa ettei ole oikeaa aihetta, asiaa, päätöksenteon kohde on Jokunen Mäkynen Hulttiommenpoika Huomenaamuntoivo jolle ehottoman hirmunopeuvella on serveerattava eteen kaikki alkaen pehmoisemmista kakaravankkureiden talvirenkaista ja eettisestä tutista, sen sijaan että opiskelisivat kWh:nsa - ei se mene niin helposti että W on A kertaa V yhtäkuin wauva ja tekee lapsilisän kertaa kaheksan on omakotisaviolkikomposiittikerrostalon yläkerta Mogadishussa, paremmassa korttelissa, ja piha vittu sisällä koska muuten ne irtopennut joku ahkerikko sablarsoikoon snutaa ja myy torilla takaisin kalliilla eikä kyhnyt ole tulleet koska kaikki, siis aivan kaikki ovat varkaita.
Se on kyllä no tänk juu, ja sille selevä
ihan kiva sillitynnyri on komea kämppä, ei tinkivaroja, ei selittelyitä, eikä ainakaan mopoon nastarenkaita eteen. Peruutushälytin tosin on superkiva idea, ja täysin turha koska sen köyhiömolotuksen kuulee kolmen kulman taakse kellariravintolan vessaan saakka. Että ne möykkää! Herttaiset oikkupussit, ihkuja on ne. Heijastimitta kulkevat vielä. Se!
No nyt ollaan kyllä liidossa ja lennossa kuin tuhannen pöllyssä. Onhan noita, sano kissa luutakyytiä. Allekirjoitan, mutta muistutan, ettei kissaa saa huiskia luudalla sivuun, vaikka olisi kummoinen koukkunokka tahansa. Eikä saa myöskään istuttaa luutansa varteen kiitäessään öisellä taivaalla.
PoistaJa kyllä ne nastat kannattaa jo vaihtaa. Minäkin vaihdatin tänään ja pesetin menopelini, 97 euroa, halpaa täällä maaaseudulla, kun hintaan sisältyy vielä renkaiden säilytyskin.
Peruutushälyttimestä en tiedä, mutta on minulla peruutuskamera autossani, ja tarpeellinen onkin. Se on äänetön, ei möykkää vaikka peruuttaisit päin pylvästä. Äänet ovatkin hirveitä, olen erityisherkkä tässä suhteessa, en siedä kovia ääniä enkä huutamista enkä elokuvamusiikkia. Kiitos ja anteeksi, P.P.
Posketonta tajunnanvirtaa! Varomaton lukijaparka tätä tekstiä hitaasti mutta uskaliaasti eri rivejä tavatessaan löytää viskoolikaupalla hippuja sekä trimmatun mopon renkaan ja syyn olla menemättä - toistaiseksi - kellariravintolan vessaan kuselle... mm. Hjuva, P.P !
PoistaEnks mä sanonu että se on harrastus, helenksvatan hästskokastarensdotter! Ei pie mennä sovittamaan haarniskaa kun on uimareissu tiedossa.
PoistaMuissa asioissa olen ehdoton ja jyrkistä äkein.
Ekkönä lue näitä ikänä! Onko ruuvulla peräti mainos vilikkumas? Kenties kaksi? Ummetuslääke ja lomakohde samaan hintaan, nyt tule piere halvalla kaksikin viikkoa etelän lämmössä?
P.P., jos lukija ei ymmärrä sanomaasi niin kuin sinä haluat, syy on ensisijaisesti sinun, vaikka heittäisit kärrynpyörää ja piereskelisit viikon putkeen.
PoistaJos kirjoitat tajunnanvirtaa, olkoon se kuinka loistavaa ja salattuja merkityksiä täynnä, et voi osoittaa lukijaparkoja sormellasi.
Et sinä tekstiäsi omista. Siinä hetkessä, kun lasket sormesi näppäimiltä ja tuuttaat tekstisi ulos maailmaan ja somelaineille, se on Lukija, joka omistaa tekstisi, et sinä. Tulkinta on lukijan. Ja sinä voit vain katsoa vierestä. M.o.t.
Tekstillä ei ole koskaan, ei koskaan, vain yhtä oikeaa merkitystä. Tekstillä on tasan niin monta merkitystä kuin lukijoita on. M.o.t.2
PoistaOoppa höperehtimätä. Vai muka. Kuka käy henkilöön! Sinä, hellimmin vain panet omiasi saadaksesi sanasesi viimeiseksi.
PoistaEivät asiat todeksi tänne kirjoittamalla tule, tehdä ne pitää.
Kynän musteellako meinaat pärjätä kun lämpömittari näyttää negatiivisia celsiusasteita ja etäluettava kulutusmittari on pimeänä? Kirjoittelet seinille lämpöisiä mietelauseita?
Opettaja on nyt kuulkaa hiukka sormi suus ja suu napis kuma sanon että lopetas tollanen toisten aliarvottamis-hienovaraisvittuilu jolla kihnutat liedekulmannrätillä arvovaltaa jota et voi saada ede pranstakalla hellakoukusta puhumatta.
Mulla, meillä, minun. Siinä arvot jolla käyt.
Muitakin on. Niiden dissaaminen on kivaa muttei todella vaikuta.
No kumman hyvin sinä täällä olet viihtynyt P.P., jo kauan, jos minä olen noin onneton tapaus kuin kuvaat. Kerro minulle keiden kanssa seurustelet niin minäpäs kerron sinulle totuuksia, joita et halua kuulla. Minä, minä ja meidän.
PoistaEi tipu eikä lirise ja evästeistä ei ole apua.
PoistaArvontaa vai saunantaa?
Pannaan suosiolla saunan taa. Lupaan pyhästi, etten koeta enää vastailla kommentteihisi.
PoistaMustajärven Patekaan ei uskaltaisi, tehnyt kivan rallinkin siitä ettei.
PoistaVieläkö on tilaa saunan takana, nimeltään on se, tai ainakin lähellä. Komeasti soipi.
Muuten komeasta musisoinnista tul' mieleen Pihasoittajat!
Joko työ koittia?
Etteikö okkii!
Nämä olt' päässeet unohtummaa. Kui' voi oll'?
Pepperoninen, tuo keksaistu "Olen fasisti" -rimpsu olisi melkein tuollaisenaan laadukasta rocklyriikkaa. Kappaleen nimi olisi Moni-monimutkainen mies. Suvaitsen salaa.
PoistaRadikaalit muistan lukion kemiasta. Luultavasti keksaisit tutkivasi jotain ihan muuta, mutta kyllä vapaat radikaalitkin voisivat sinulle sopia. Reaktioalttius.
Inhoan teepusseja. Miksi sen nimi on - aha! Miksi ei?
PoistaReaktiivisuus, ei reaktioalttius, äläkä yritä, turha on työsi joten heitä jo ja jätä poies mokoma houre.
PoistaKäsitteiden ja määritteiden hakuammunnalla ette käsiteperustaisessa kuviokellunnassanne ole pitkälle pötkivät. Pelkällä älyllä ette varmasti pitkälle pötki. Erittäin pitkälle ette pötki ryhmäytymällä, oppimalla, tunteilemalla, soveltamalla, kopioimalla, ostamalla, pakottamalla, lahjomalla tai lakia kunnioittamalla. Voisitte kysyä mistä tämä johtuu mutta se on turhaa ettekä ole siihenkään valmiit sillä nöyrtyä ette vähän vähää tahdo.
Mis- ja disinformaation epäoptimaalinen ja epäkoherentti sekoitus jonka tarvetta ei voi todentaa, näyttää tajunnanvirtatekniikaksi kutsutulta kirjoittamisen alatyyppiin viittaavalta mutta on kaoottinen ja jonka selvittäminen lisää entropiaa sillä vapaat mielleyhtymät ovat määrältään rajoittamattomat.
Radikaalitutkija on / voi olla tutkija jonka tutkimus on radikaali. Tai jospa se on hapankaali?
Asioiden ymmärtäminen ei ole suotavinta mikäli pelkoisuutta ja todellisuuspakoisuutta on tavallinen määrä.
Kokeilkaa jotain muuta, itsemurhan luulisi auttavan varttitunniksi.
Liikunta on poissuljettu jos siihen liittyy metsästys.
Merellä purjehtiminen ei ole ihmisten kokeiluista ainakaan merkittävästi paremmaksi tullut, sen voi unohtaa huoletta sillä se on yhä hengenviepää työtä ja työ on pthyi.
Seksi ei ole selvä seikka mutta sitäkään ette kykene olemaan älyllistämättä joten en olisi kovin toiveikas vaan jättäisin koko touhun paremmille ihmisille.
Taiteesta ymmärrätte kaiken kuten sammakot paloöljystä.
Heti jäin kiinni. Kirjoitin ensin kohdallisesti "reaktiivisuus" mutta hetken mietittyäni muutin sanan. Halusin korostaa alttiutta. Ehkä enemmän raamatullisessa kuin psykologisessa merkityksessä. Mutta mitä sanot kuviokellunnasta ja houreista, sopii kyllä minuun. Pelkoisuus lienee perusneuroottisella tasolla, todellisuuspakoisuus voi pompsahtaa keskiarvon yli. Kiehnäys on defenssi, tyttötemppuja, joilla joskus selvisi. Itsemurhista en niin tiedä. Vaikeaa voi olla minäänsä kadottaa, kun sitä täällä pitää yhtaikaa rakentaa.
PoistaNytkin huolettaa, olenko loukannut Iinestä.
Sitäkinpaittinin kävi jälseen sillä lailla että joko aa ei hoksnoukka saanut vainua tai pee ei ollut käryä koko asiasta.
PoistaSuvakkien idea on oleva suvaiten saivartelu.
Nej, ei tosiaan ole se suvaitsevaisuutta, se on jotain aivan muuta, toista. Siinä, kuten tässä on sananvapaus jossa ei saa sanoa rumasti, tyhmästi tai ei ainakaan niin että Iinekselässä on tinnitus joka toisella kun alkaa kaamea nyhtösanailupapatus kuin vanha Maxim -konekivääri kävisi kaikuisassa porttikongissa kun erään syy-seuraussuhdeanalyysin tuloksena syntynyt kitkemätön sivutuote aiheuttaa tuntemuksia jotka tulee kieltää ja joiden olemassaolon syykin on eräin osin selvillä vaikkei se kuulu tähän.
Suvaitkaapa nyt jotain erikummallista ja varsin epämiellyttävää. No niin, miltä tuntuu?
Kas koko poppoo on homogeeninen juuri ilmaisullisesti, kuinka voi olla että ilmaisun kapeuden ja sanallisen värittämiskyvyn puute siihen määrään yhteneväinen?
Mitä haettaessa kuuluu kuin kehräystä ja hyreksintää?
Hengellistä hegemoniaa, yhteisöllisyyden tunnetta, solidaarisuutta, sopivan käytöksen rajoissa.
Voisi kompastua ja loukkaantua tähän: ei ole tärkeää mitä sanot vaan kuinka sen sanot mutta jätetään se pois ja mennään suoraan asian syvään päähän. Kyse on epäsosiaalisen viestinnän aspektista jossa ilmiö on: minullapa on kavereita, muillapa ei ole - ainakaan yhtä hyviä ja tiedän sen todeksi koska olemme sopineet että se on totta.
Okei, hiekkalaatikkohan se. Kuinka suuri hiekkalaatikko on tarpeen, hyödyllinen tai mahdollinen? Kaikin reaalisin tavoin mitattaessa koko hiekkalaatikko on tarpeeton sillä sitä ei voi syödä tai naida mutta se on peljättävä kappales... Sillä on valtaa. Ah nam, aina sama tulos vaikka kuinka käänteleisi, valta turmelee.
Nyt kahvia ja pullaa tai ainakin jokin parahultainen epäpyhä haukkapala jolla on takuulla hyljeksittyjä terveysvaikutuksia ja sitten tyynnyttävän puoleista musiikkia ellei käsillä satu olemaan puolta tusinaa teroitettavia työkaluja. Mikäli sattuisi olemaan tulee hetimiten hylätä ajatukset ansaintalogiikasta ja ryhtyä indusoimaan vatsanpeitteiden rasvasolukkoon lisää massaa, det blir vinter nog och int' vet man om det sku blig en så'n söt krig (Nyhet! Worldwar light inneh. 0,0 % Nato) och lite annat nåt att göra.
PoistaTekohampaat voi myös ottaa suusta ja parhaiten naulata ne pöydänkulmaan, siinä niistä on hyötyä useammalle pureksijalle. Varokaa sormianne toki.
Ehdotan Hatsaturianin Sapelitanssia, ellei se sovi niin reipas flamencomusiikki ajanee saman asian.
Hyvää yötä, PeePee. Muista nukkua. Ei saa hyppiä aamuyöllä ylhäällä. Uni on ihmisen parasta aikaa.
PoistaJotain ihmeellistä prätinää, aivossa kipiää?
PoistaTuotteista nyt tässä uutta unikaasua kun testiryhmä kapinoi ja alkaa rylkkyämään joutavia kuin irlantilaispubillinen jalkapallohuligaaneja joille annetaan vain Samariinia ja vehnänleseitä.
Ei. Polttakaamme epämuhkea sikari ja sitten mars tahkon ääreen, aurat miekoiksi huippuäkkipian. Jo riittää tuo tympeä juhtakunnan luovuus jossa puheenvuoromielipide syöksyy kohden naamanilmeiden avittamiseen etäpäihdyksissään keksaistua höpsismiä mutta suosio on ainoa tavoittelemisen väärti seikka.
Tulkinta:
Poista01 - Pepulius korkkaa laivalta tuodun litran kossupullon 18. marraskuuta klo 09.23
02 - Pepulius liruttelee viimeiset tipat pullosta 19. marraskuuta klo 00.50
03 - Pepulius heittelehtii vuoteellaan seksiunia nähden ja herää 19. marraskuuta klo 16.40
04 - Pepulius aloittaa katumuskirjeen kirjoittamisen: "Rakkaat iinekseläiset, ihmettelette varmaan miksi..."
Erehtys virheen päälle.
PoistaTulos: kateuden ilmeneminen itsekseen itsekurin soveltamattomuuden funktiona.
Ja vielä miestenpäivänä.
Lue rivien välistä.
Katsoin
VastaaPoistaTeeman Elokuvafestivaalien elokuvan "Yhdet vielä". Sen on ohjannut Thomas Vinterberg ja leffa on voittanut mm. Paras vieraskielisen Oscar -palkinnon! - Hnmhy.
Tuli mieleen että
- voiko paskempaa elokuvaa olla? Vastaus: voi tietysti.
- mutta onko sellaista pakko katsoa? Vastaus: ei tietenkään.
En ymmärrä mikä tässä elokuvassa on hyvää, paitsi idea, mutta kun se oli toteuttu älyttömän kliseisesti. Sitä paitsi Mats Mikkelsen on, tässä, kehno näyttelijä. Hänellä on kaksi naamanilmettä 1) lievä irvistys 2) hieman tiukempi irvistys. - No, samalla lailla näyttelee toinen kehuttu näyttelijä Meryl Streep. Hänen maneerinsa ovat: 1) vino hymy 2) vielä vinompi hymy.
Elokuviin vakavasti suhtautuvaa katsojaa tällainen ärsyttää, vaikka toisaalta, mikä minä olen ketään kritisoimaan? En mikään. Olen jo ajat sitten pudonnut ’ajan’ kovaa vauhtia kiirehtiviltä kärryiltä pois, kuulun menneisyyteen; toistan itseäni kuin gramofoni enkä ymmärrä tätä nykyaikaa, näitä ’kiireestä kantapäähän’ tatuoituja älypuhelimiin tai tabletteihin (?) tuijottavia some-zombeja. Eikä syy tietenkään heidän ole, minun se on. Siksi olen – itseäni varjellakseni – päättänyt, että asiat, jotka minua askarruttavat, ovat ’pikkuasioita’. Ja miksi ihmeessä minä teitä niillä rasittaisin? Perkele. Ne OVAT pikkuasioita, paitsi Kuolema (joka koskaan ei tulee väärään aikaan, eikä ikinä kuokkavieraana), Aamen.
Elokuva ryyppäämisestä, sanottiin Areenan esittelyssä? En ole moralisti, mutta.
PoistaJos elokuvaa luonnehditaan tällaisella ilmaisulla, se jää minulta helposti katsomatta, Oscareista huolimatta. Kun on nähnyt jo lapsena sen, mitä ryyppääminen aiheuttaa, se kyllä hieman rokottaa. Ymmärrän silti, että tästäkin aiheesta voi saada hienon elokuvan ja tarinan. Itse alan olla aika kyllästynyt surkutarinoihin, vaikka siis tämä ei ollut sellainen tarina esittelyn perusteella.
Toinen aihepiiri, joka saa minut hylkäämään elokuvan kättelyvaiheessa, on huumemaailmasta ja alamaailmasta kertovat leffat. Ei vaan jaksa kiinnostaa nämä joko surkutarinat tai kovistarinat ja pyssynpaukuttelut.
Elokuvan pitää käsitellä ihmistä vähän syvemmin. Rypeminen on boooooring, ja siihen usein jäädään lillumaan..
Aspektini (jos niin voi sanoa) ei ollut moraalinen. Tämä elokuva vain toi huonosti esiin sen, mikä sen idea oli. Kliseinen, könkkö, ennalta-arvattava.
PoistaMonessa elokuvassa (kuten elämässä auch Ich) ryypätään paljon. "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" on hyvä esimerkki. Edward Albeen käsikirjoitus, hyvät näyttelijäsuoritukset tehneet Taylor ja Burton, ohjaus Mike Nicholsin.
Ps. Tietysti jos halutaan tehdä joku elokuva johon katsojat (kip kap kop) juoksevat kipinkapin, niin ei kannata valita aiheeksi mitään syvällistä filosofeeraamista, vaan jotain hassunkurista, esim. että ensin kaunis vanhapoika (Tauno Palo tai Gary Grant) ei löydä elämänsä sulostuttajaa, vaan etsii sitä raviradoilta tai biljardisaleilta, kunnes kerran allapäin kävellessään tätä sankaria vastaan tupsahtaa, tai kompastuu tai törmää, häkellyttävän ujo ja intiimi neitonen kuin varpunen (= Ansa Ikonen tai Doris Day) ja sitten he, obligatoristen väärinkäsitysten jälkeen huomaavatkin, että… voi hitsi, me kuulutaan toisillemme! ja (kun ensi tämä kakkospari, Esa Pakarinen ja Emma Väänänen on vihitty) menevät naimisiin.
The End.
Mikis, en minä ajatellutkaan, että sinulla oli moraalinen aspekti. Korostin ei-moralistilla omaa aspektiani, koska lyttäsin elokuvaa ryyppämisaiheen perusteella. En siis tehnyt sitä moraalisesta näkökulmasta.
PoistaEikä elokuvia pidä tehdä sitä varten, että kansa tykkäisi. Kyllä kai motiivien tulee olla siellä taiteellisella puolella ja sanomapuolella.
Niin, käytän kommenteissani paljon satiiria ja ironiaa. Melkein aina oikeastaan. Mutta harvemmin huomaatte. Oikeastaan ette koskaan melkein. (äsch) - Ei minuun sen takia kannata kyrpiintyä, toisista syistä kannattaa.
PoistaSama juttu muuten minusta. Sinäkään, Mikis mussukka, et aina huomaa juttujeni tai kommenttieni ironiaa tai huumoria, vaan luet niitä kieli keskellä suuta. Tämä on seikka, joka hämmästytti minua jo alkuaikana, kun kirjoittelin ensimmäisiä juttujani.
PoistaOli yksi lukija, joka sanoi tekstieni sisältävän ironiaa tai huumoria, en muista tarkkaan sanaa, jota hän käytti. Mutta hämmästyin jälleen: joku huomasi. Hän oli bloginimeltään Eufemia.
Luulen muuten, että vähän jokainen täällä tuntee ainakin joskus niin, etteivät muut huomaa sävyjä.
Noora,
Poistarainan alku oli hyvä, samoin idea. Mutta ensimmäisen kerran hätkähdit - mitä vittua? - kun kuvattiin sitä koulumaailmaa. Pelkkää kliseilyä. Kuten myös äjien naissuhteet/avioliitot. Huh, huh. Ennen puoliväliä jo leffa karkasi ohjaajan käsistä kuin mopo, jossa on nastat eturenkaassa. Loppua odotin kauhulla ja niin täynnä myötähäpeeä, että loivoin kaikkien - en pelkästään Mikkelsenin - hypäävän elokuvan lopussa jorpakkoon. (Ja pois mun mielestäni.)
Olettepa te raakoja kriitikoita Yhdet vielä -elokuvalle, Mikis ja Noora. Minä näin elokuvan yli vuosi sitten, mutta jos oikein muistan, olen kyllä monista yksityiskohdista samaa mieltä kuin sinä, Mikis. Erityisesti koulukohtaukset olivat pöljiä, mutta siitä huolimatta elokuvan alakulo vähän osuikin minuun. Olen varmaan sopivassa iässä. Nuorten tunne-elämää katsoo enää sivusta ja maailma apeutuu.
PoistaSitä paitsi Mads Mikkelsen on ihanahko. Hänhän oli nuoruudessaan tanssija, ja sen huomaa kaikessa liikehdinnässä.
Parhaiten onnistuneena huumekuvauksena pidän elokuvaa "Trainspotting". Tuossa "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" elokuvassa humalaista esittävä (ja varmasti myös kuvauksissa muutaman paukun ottanut) Richard Burton tekee vahvan roolin. Ja kännistä esittävä (mutta kuvauksissa ehkä selvinpäin näyttelevä?) Elizabeth Taylor tekee myös upeaa työtä. Yhdessä he setvivät pienen nuoren (sivurooli)pariskunnan kanssa hyvin psykoanalyyttisia juttuja (voi jumatsukka sentäs)! Käsikirjoitus Edward Albeen, lopputulos huikea. Mutta vakuuttavin kaikista näkemistäni alkoholia et huumeita et kaikkea muutakin käsittelevä filmi on: Eugene O’Neill'n "Pitkän päivän matka yöhön". Teksti on niin musertavan hyvää, Sidney Lumet on tehnyt tästä elokuvan, jossa ei kikkaile millään elokuvallisella 'efektillä'; perhe pääasiassa istuu vaan pöydän ääressä ja juttelee... (alkuperäisessä tekstissä n. 4 1/2 h). – Myös tämä suosikkikirjani Malcolm Lowry'n "Tulivuoren juurella" on filmattu, John Huston teki siitä elokuvan, mutta se ei ole kovin hyvä... alkoholismia kuvaa paremmin tajunnanvirralla kuin 24:llä kuvalla/s. Samoin on laita kirja/elokuvassa "Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa". Jossa tosin kirjakaan ei ihan Tolstoin tasolle yllä, mutta siitä tehty elokuva on vielä sitä huonompi. Pöhkö.
PoistaMikkelseniä en muista nähneeni ennen missään muualla. Voi olla hyväkin tanssija. – Shakinpelaajista aikoinaan oli olemassa sellainen termi kuin "kahvilapelaaja". Se ei vielä pelaajan tasosta sanonut mitään, vaan oli kysyttävä missä kahvilassa hän pelaa? Se sanoi.
Tanssijat ovat kivoja heppuja. Myös naiset.
Vinterbergin "Jahdissa" Mikkelsenin kasvojen vähäilmeisyys pääsee oikeuksiinsa. Siinä päähenkilöä syytetään lapsen hyväksikäytöstä. Ei ole paljon ilmehtimistä.
PoistaKoska E. Shue on niin kovin eteerinen kovan katuhuoran roolissaan on jopa N. Cage yrittävä parhaansa Leaving Las Vegas:issa. Kirja on moteva, elokuva viihdyttävä muttei kerro maksa-aineenvaihdunnan indikaatioarvon äkkipysäyksestä, haimatulehduksen kivusta, kirkkaan viinan vaikutuksesta mahan limakalvoon, pohjukkaissuolen suolinukan kadosta, paksunsuolen syöpäriskin kohoamisesta saati pidempikestoisen jatkuvan alkoholin juomisen vaikutuksesta aivojen solukkoon siis pikkuaivojen ja keskushermoston vaivoihin, motoristen kykyjen vähittäiseen rappeutumiseen ja varhaisen dementian väistämättömään ilmenemiseen. Eräät ekstrapyramidaaliset oireet ovat päällekkäisiä muissa sairauksissa ja jotkin antipsykootit voivat aiheuttaa samoja oireita kuten haloperidoli ja risperidoni joka on johdannainen edelliselle. Alkoholin jatkuva vaikutus lisää kestokykyä ja kun litra viinaa/d köy vähäksi ja tila on useamman viikon mittainen voivat vieroitusoireet olla hengenvaaralliset. Tätä ja tämän vaikutusta sivustakatsojaan kyseinen elokuva kuvaa varsin tarkoin. Nam!
PoistaViinanjuonti on ihan kivaa, joskus.
Niin, ajattelumme muuttuu iästä riippuen.
VastaaPoistaJospa vanhempina henkilöinä ajattelemme jopa liikaa ja nuorempina henkilöinä ajattelimme jopa liian vähän.
Minun piti katsoa eilen Teemalta Elämän jälkeen fantasiaelokuva. Täyttä puppua, epäilin ja jätin katsomatta.
Ripranie, kyseessä on Klaus Härön elokuva, jonka olen nähnyt. Elokuva oli hyvä, omalla tavallaan hauska tai koominen ja samalla kaunis. Tykkäsin kovasti, myös näyttelijäsuorituksista.
PoistaNo nyt sotkin lähes samannimiset elokuvat.
PoistaEt tarkoittanutkaan tätä Härön Elämää kuoleman jälkeen vaan japanilaista Elämän jälkeen -elokuvaa. Tätä elokuvaa en tunne. Mutta siis tuo Elämää kuoleman jälkeen on myös Areenassa.
Vähän vilkaisin Areenasta tuota Härön elokuvaa. Hidastempoiselta jahkailulta vähän äkkiseltään vaikutti. En vakuuttunut, että katsonko. Saatan katsoakin.
PoistaNo, elokuvassa ei ole varsinaista terävää juonta, jos sellaisesta tykkäät. Enemmän ihmisten luonteiden peilausta ja sellaista hiljaista komiikkaa. Miehen käytös vaimon kuoleman jälkeen on kyllä kuvattu kutkuttavasti.
PoistaAnalyysisi, Iines, suorastaan innoittaa minua. Tuo, mitä kuvaat on juuri sellaista, mistä varmaan tykkäisin. Mutta aikansa siihen on otettava.
PoistaYleisesti, tykkään monista erilaisista elokuvista.
Yleensä olen huono suosittelemaan kenellekään mitään, sillä sitä tuntee olevansa sitten ikään kuin vastuussa, jos toinen ei tykkääkään. Mutta itse voisin katsoa tämän elokuvan toisenkin kerran. Melkein luulen, että sinäkin voisit pitää.
PoistaKyllä pidän siitä, kun minulle suositellaan. En vastuuta suosittelijaa siitä, että pidänkö vai en.
PoistaMinä en oikein osaa olla niin kuin pitäisi. Lueskelin äsken omia ja toisten kommentteja. Aina kun on ollut kysymys jostain ihmisestä, esim. Aila Meriluodosta, ja kerron olleeni hänen kanssa tekemisissä muulloinkin kuin silloin kun juttelin hänen kanssaan, tämä ihminen on joutunut kuin puntariin, jossa häntä mitataan. Kuitenkin me kaikki olemme ihmisiä. Pelkkiä ihmisiä. Me ihmiset ollaan samanlaisia ja samanarvoisia. En osaa erottaa ihmisiä toisistaan.. Joku on kuuluisa, kuuluisampi enemmän kuin joku toinen, onko hän parempi ihminen kuin muut, he joista ei puhuta? Mielestäni ihmisten arvo ei ole mitattavissa. Jokainen, joka syntyy ihmiseksi on ihminen. Hänellä on, ainakin pitäisi olla ihmisarvo oli hän missä toimessa tahansa. Jos hän on kuuluisa, onko hän parempi ihminen kuin joku toinen joka ei ole kuuluisa? Minusta on turha yrittää panna ihmisiä jonoon ja järjestykseen heidän näkyvyytensä tai maallisten tehtäviensä perusteella. Minusta on väärin erotella ihmisiä heidän ulkonäkönsä, tehtäviensä tai ominaisuuksiensa perusteella.
VastaaPoistaMinulle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Ei ainakaan ammatti tai raha tai ulkonäkö tai muut ulkoiset tekijät tee kenestäkään parempaa kuin joku toinen. Ihminen on parhaimmillaan ihminen.
Näinhän se on, Liisu, kuten kirjoitat.
PoistaMeillä kaikilla on hyvät puolemme ja myös ne huonot puolemme. Olemme myös erehtyväisiä.
Minusta valtaa pitäviä ja myös (some)julkimoita voi kyllä "mitata".
Hehän ovat tavallaan asettaneet itsensä "kartalle". Toivottavasti joku muukin sanoo sanansa tästä asiasta, en nyt ehdi tämän enempää. Täydellistä ihmistä ei olekaan.
Liisu, Aila Meriluoto kiinnostaa monia ihmisiä, jotka ovat pitäneet hänen kirjoistaan. Puhun nyt tietenkin lähinnä itsestäni, mutta tiedän, että yksityinen on myös yleistä.
PoistaOn kai aika luonnollista, että ihminen on utelias tietämään ihailemansa ihmisen vaiheista ja niistäkin ajatuksista ja toimista, joista fiktiivisissä teoksissa ei suoraan puhuta. Kaiken pohjalla on arvostus ja kunnioitus.
Se, että puhutaan myös esille tulleista ns. negatiivisista asioista, ei ole kirjailijalta eikä hänen taiteestaan pois. Päinvastoin, se tuo taiteilijan lähemmäksi lukijaa. En tarkoita, että pitää tonkia ja tietää kaikki, vaan lähinnä se, mikä on ilmeistä. Jokaisella ihmisellä on myös heikkoutensa, taiteilijallakin. On selvää, että tukimus ja lukijat voivat puhua myös näistä, jotta kuva kirjailijasta olisi mahdollisimman ehyt. Täysin ehythän se ei voi koskaan olla. Eikä näiden mainitseminen tarkoita arvottamista, vaan rehellisyyteen pyrkimistä ihmiskuvassa. Olen täysin samaa mieltä: jokainen ihminen on yhtä arvokas, kukaan ei ole toista arvokkaampi.
Niinkin voi ajatella, Iines, niin kuin kirjoitat. Hyviä taiteiljoita ihaillaan ja se on hyvä, sillä heidän elämänsä riippuu useimmiten toisten ihmisten ihailun ja kunnioituksen varassa. Jos kukaan ei kiinnittäisi huomiota heidän työskentelynsä tuloksiin ja pitäisi niistä, kukaan heistä ei tulisi toimeen.
PoistaKuka siten on taiteilija? Taiteilija on henkilö, joka puskee itsestään esiin sen puolen, jota tavallinen ihminen ei halua tuoda esille. Kaikki voisivat olla taiteilijoita, jos "vaarantaisivat" itsensä sille mitä "tavallinen" ihminen yrittää itsessään kätkeä.
Joku voi leikkiä esim. kuvataitelijaa, jäljentämällä näkemäänsä luontoa. Mitä tarkemmin hän pystyy jäljennöksen tekemään, sen enemmän hän kuvittelee olevansa taiteilija. Mutta ei. Hän on vain matkija, luonnon matkija. Vasta sitten kun hän näkee luonnossa jotain, joka alkaa häntä kiinnostaa, jotain jota muut eivät ehkä pysty näkemään ja hän tuo sen esiin esim. maalauksessa tai kertomuksessa, hän lähentelee taiteilijaa. (Iines on muuten, sivumennen sanoen, taiteilija luontokuvissaan, joita on täällä netissä nähtävänä). Iines on kamerataiteilija, voisiko niin sanoa.
Tämä "selitys" vie aikaa ja minua nukuttaa. Jatketaan joskus, jos se tuntuu tarpeelliselta.
PS. Iines on myös kirjoituksissaan taiteilija, hyvä sellainen. Ihailen aina hänen taitoaan tuoda esiin asioita tavalla, joka kysyy voimia ja taitoa. Lisäksi hänellä on varma silmä löytää ja valita sopiva kuva kirjoituksensa yläpuolelle.
PoistaAina kun luen Liisua, minulla herää ihmetys, että voiko näin avoimesti aitoa, hyväsydämistä ja rooleista vapaata ihmistä olla olemassakaan muualla kuin kirjoissa...
PoistaOnneksi voi. Minusta Liisu on blogistanin vilpittömin hahmo. Hieman kuin Mikis, josta on riisuttu absurdius, lystikkyys ja kompleksisuus pois, karsittu huumoria ja lisätty huikea annos viattomuutta.
Mutta asiaan: kun me puhumme Meriluodosta jne, mehän itse asiassa puhumme Meriluodon päiväkirja- ja muistelmateoksien henkilöistä.
Mehän tunnemme heidät pääosin vain niiden perusteella. Hän on kirjoittanut eli luonut hahmot nimeltään "Aila Meriluoto", "Lauri Viita" jne, ja niistä me puhumme.
Toki liitämme näihin romaanihenkilöihin myös muualta saamiamme tietoja ja kuvitelmia, mutta oli silti Meriluodon oma valinta nimetä henkilönsä oikeiden ihmisten nimillä.
Siksi me puhumme heistä kuin Linnan rokista, koskeloista, lammioista, hietasista, lahtisista, viirilöistä, vanhaloista, riitaojista ja baranovin pojista.
Uskon hyvin, että Meriluoto on ihmisenä ja ystävänä erilainen kuin romaani- tai elokuvahenkilönä.
Meriluodosta ja Viidastahan on tehty erinomainen elokuvakin ja siitä me emme ole puhuneet mitään.
Pölönen on elokuvataiteilija. Hänen tekemänsä lyhyet tai pitkät filmit ovat katsomisen arvoisia. Sen tietää jo ennen katsomistaan. Taito, joka hänellä on on otettu käyttöön, siitä voi olla varma. Pelkkä hänen nimensä on jo takuu. Ihminen, joka osaa tehdä taidetta on itselleen tarkka. Hän ei hyväksy työtään, ellei se tyydytä häntä itseään.
VastaaPoistaPölönen, monen muun ohjaajan tavoin, on tehnyt myös mainosfilmejä, minunkin kanssani.
PoistaHän on aito pohjoiskarjalainen äijän köriläs, joten Kainuussa kasvaneena tulin hänen kanssaan hyvin toimeen. Kolmantena tiimissämme oli kannaksen evakoiden poika, joten puolet ajasta puhuttiin asiaa.
Oliko savakko vaiko äyrämöinen se kolmas?
PoistaTummanpuhuvan karskin ulkomuodon puolesta epäilen äyrämöiseksi, äidin puolelta hän on Rakveren virolaisia. Eli kaikin puolin mallikelpoinen suomalainen.
PoistaOlen minäkin Onnenmaan nähnyt, mutta tällä hetkellä muistan siitä vain ihanan tangotunnelman. Reijo Taipalehan on tangojen aatelia. Lisää tangoja tähän maailmaan.
VastaaPoistaMehtävehtaajille luvassa pyrytyksellistä riemua taivaan täydeltä, hittovie mikä himalajailma.
VastaaPoistaUuniruokaa, vähintään valkosipulivoipatonki.
Georg Ots Metsässä ei liikahda lehtikään, se saa asua postilaatikon teräksisessä suojassa.
Mikä seuraavista on tärkeä kommunikaatioväline ?
- posavaruuttatikko
- posväljyyttätikko
- superpositiolaatikko
Varioiden Juicen tuplalevyn työkirjaa.
Autoin ajajitten huomen ei väitetysti ole auvoisa vaan hilpeän kelju, lumen on ehdotettu tamppaantuvan. Ihan oikein niille penteleille. Keittäisin mokomille idealistiset virtuaalikahvit tai pelkät etäkahvit mutta kun se on uuttamista niin tyydyn uuttamaan suodattimen ja uuttimen avulla ruskeahkoa työteholientä jolla on hampaiden hikoamista aikaansaapa sivuvaikutus itselleni mutta kirjoittaminen on huom. palj. help. vaikka se on sanottava että vähän vitusti siis vilisemällä lyöntivirheitä lykkää.
Kas mikäli on Juicen ihailija - joka jo sillään on aikamoista - jo nuoresta iästään huolimatta, kirjallisesti ja kirjailijatarkkuudesta pitävä ja kuitenkin, kuitenkin /keleen kova punkkari, rokkari, hitsari ja metsuri niin kuinka voisi olla ilman vertailukäsipohjaa uipa?
PoistaHyvänen aika, herranjestas. Sehän olisi kuin yrittäisi pätevöittää itsensä käymällä uimakoulun kirjekurssina.
Siispä käsialaan tullaan, tämä on se kikka.
Ruudulle voi kirjoittaa kynällä! Varsinkin toistenomien ristikoiden ratkaisuja, eiks vaan?
Nyt on niin pirullisesti että Juice ja Grand Slam jota hän piti parhaana on tehnyt kieron tuplalevyn jo aikaa sitten. Varsin kovaa kamaa, ja auttoi monta pientä peräkamarin pikkuporvarinpenikkaa hoksaamaan että kotonaankin voi tosiaan rokaten pitää kiirettä kuin yksikätinen tapiseeraaja eikä edes liisteri ole tarpeen. Taiteessa on edelläkäyvyys kätevä piirre...
No! Levyn mukana on Työkirja sillä sen nimi on Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten. Työkirja sisältää aivan kahjoa vinoilua (Vermouth Bianco, in veritas) ja eräs näistä on niin ylittämätön typerryttävässä yksioikoisuudessaan että se on traumatisoiva ja luultavasti kielletty kaikin tavoin jo.
Kyseinen Työkirja on suomalaisen rocklyriikan helmi, ei kahta kysymystä.
Lisäksi se on rentoa pilantekoa, se rokkaa siinä missä mikään peruskoulussa ei. Voi olla hyvinkin että syy sen olemassaoloon on juuri se, vaiks varmasti muitakin on.
Hiukkasfysiikka tulee kivasti perässä, odottelen hönttinä miltä se mahtas kuulostaa ja svengaako se.
Eräs kappale Juicelta levyltä Haitaribussi on mukamas lastenlaulu, nngg! Eikä ole.
Mestarin ote oli ylittämätön.
Niin,
VastaaPoistaei tämänpäivän kaikenmaailmanlaajuinen käymäläpäivä ole mikään outo touhutovi tai muu kumma, se menee siinä samalla näin miestenpäivänä.
Onko siellä pakkasta, Noora? Täällä Påijånteen eteläpuolella on 5 astetta. Lunta ei ole. Mutta talvelta tuntuu jo. TV:ssä hiihdetään. Ei kun lasketaan mäkeä, pujotellaan. Mene sinä vaan metsään, Noora, mutta älä eksy. Luen kirjaa mestari novelleja. Nyt aurinko paistaa selän takaa. Panen kirjan kiinni. Taidan lähteä ulos kadulle. Katua on kiva kävellä ilman päämäärää. On kuin olisi lintu joka lennähtää lentoon.
VastaaPoistaYhdessä Rekolan runossa minä miettii, miten lintu kävelee lennettyään pitkään. Mitä sinun jalallesi kuuluu, Liisu?
VastaaPoista90-luvulla olin Kom-teatterissa katsomassa näytelmää, jossa oltiin 70-luvulla ja kaikkien (lapsihenkilöiden) piti mennä metsään suunnistamaan mutta kukaan ei saanut eksyä. Valmentaja kielsi eksymisen. Oli otsalamput ja suomiverkkarit ja ehkä kompassitkin. Kummallista, etten enää muista, mitä näytelmässä tapahtui, varmaan jotain perhehelvettityyppistä, mutta muistan tuon metsään menemisen.
Terveyttä ja hilpeyttä kaikille tasavallan tasa-arvoisille henkilöille ikään, asemaan tai arvoon, siviilisäätyyn ja sukupuoleen katsomatta.
VastaaPoistaP. S.
Kuinka suksenne ovat voineet?
AE, meillä kesäasunnon nurmikolla varsinkn varikset tykkäävät kävellä. Ne, ja muutkin linnut kävelevät sillai hyppimällä tasajalkaa. Minä hypin niiden kanssa, mutta en tasajalkaa, Ponnahdan ilmaan ja mätkädän maahan.
VastaaPoistaJalat ja muut jäsenet ovat kunnossa. Mun mies käy aamuisin ja iltaisin lenkillä, Aamulla se levittää punaisen maton lattialle ja voimistelee tekemällä erilaisia liikkeitä. Se on pysynyt aika laila stimmassa, mutta se puristelee käsillään ylävatsassa olevaa lihaspoimua. Sen tavoite on saada se kokonaan pois ensi viikon torstaihin mennessä, jotta se saisi parhaiden housujensa menevän kiinni että voi lähteä juhlakunnossa solmio kaulassa kaupunginorkesterin konserttiin jossa soitetaan kaksi pojan sävellystä. Poika itse hoitaa
pukeutumisensa mallikelpoisesti. Mitä minuun tulee, mietin vielä mitä laittaisin päälleni, etten synkistäisi kotijoukkoamme. Se ei ole helppo juttu. En normaalisti uhraa paljon aikaa pukeutumiseen. Joskus ajattelen panna päälle mitä sattuu kouraan tulemaan kun pistän käteni vaatesäiliöön. Aina sieltä jotain käteen tarttuu.
Lauantai-illan toivotut on, elämä ehkä on, ehkä ei.
VastaaPoistaRiippuu vähän asenteesta. Tätä en saata suosittaa vähäisemmille kansakunnille.
Toivotut ovat toivottuja.
VastaaPoistaMinäpä olin eilen Kasallisteatterissa katsomassa Ensimmäistä tasavaltaa. Se kertoi Ståhlbergin elämästä ja kohtalosta eli Suomen historian 1800-luvun lopulta 50-luvun alkuun.
VastaaPoistaEsitys miellytti minua suuresti, samoin seurassani olevia leidejä. Sen toteutus oli huikea. Se läväytti silmiemme eteen, että on sitä sattunut ja tapahtunut ennen näitä aikojakin, myös meillä.
Eniten tykkäsin siitä, että vaikka se pikatykitti historiamme kipukohdat ja käänteet, siinä oli faktat paikallaan. Kerrankin.
(Tietenkin siinä, miten esitetään esim. punakapina ja miten Mäntsälän kapina, on edelleen sävyero.)
Tämä näytelmä pitäisi esittää kaikille ylä-asteikäisille, oi arvon opettajattaremme. Heräisivät ymmärtämään miten tähän on tultu.
Niin, Iines, arvon opettajattaremme, tule nyt tänne. Täällä on ihan outoa ilman sinua.
PoistaMutta siis teatteri? Jaa, enpä ole muutamaan vuoteen käynyt. Suhtaudun hivenen epäluuloisesti historiallisiin näytelmiin, vallankin sellaisiin, joissa faktat ovat paikallaan. En kyllä ole varma, olenko sellaisia nähnytkään. Haavikon "Airo ja Brita" ei uskoakseni ollut tarkka muuta kuin kielensä osalta. Siinä huonoa suomea puhuva Mannerheim tuhahti ärtyneesti, että mitä tuo nainen tuossa parveilee. Se yhden ihmisen parveilu oli minusta niin hauska, että sanon vieläkin häseltävälle oppilaalle, että mitä sinä siinä nyt parveilet.
Mikä muuten sinun sukusi suhde oli kansalaissotaan, Tapsa? Minun ukkini (joka sai lapsensa vasta nelikymppisenä), kovin nuorena punaiseksi tulkittu, oli kolme kertaa ammuttavien nimilistalla. Mutta kun hän jätti nostamatta kätensä oman nimen kohdalla ja katseli vain ympärilleen kummissaan, hän jäi joka kerralla henkiin. Tai ainakin tällaista tarinaa minulle kerrottiin.
New Yorkissa ollaan likimain suomalaisissa oloissa, lunta on reippaan metrin verran.
VastaaPoistaLystikkään näköistä, katsoin foxilta suoraa lähetystä kunnes, no niin - 54 tuumaa, nelisen jalkaa. Juu, arvatenkin ainakin kontaten mutta siis 54" kertaa 25,4. = 1,38 m. Itken laatumuunnoksen painoasun tähden mutta vatta on kipiä katselemisesta.
Pääsee hyvin liikkeelle kun on sukset.
Lennä luokse Lellen - esittää P.-P. P.
PoistaKalakukko Airways!
Täytisen totisesti, aivanihan oikeasti kaamea ja puistatuksia karskeimmassa spurgussakin aikaansaapa ääritehoääniesitys jossa rento etunoja on kaatumaisillaan aidon viännön hentoon niskaan. Ei mikään mahti, ei edes verohärrojen lahjusohjuspatterin magnumlaukaus saa ylitätienergialla täpöksi täytettyä teosta tekemättömäksi. Ihmiskunnan pakokeino tulee vissiinki olemaan hatkojen ripeä ja päättäväinen otto. Mars, matkaan vaan että päästään tästä biisistä kauemmaksi. Tuloverotarkastajat ensin, ettei tule ryysistä, odottelemaan sinne minne nyt tajansa mutta kauas ja pian.
Mutta siis sukset, kuten sanoin.
Niin, Nooran ja P. Pahiksen pöytäkohtaaminen voisi olla jännittävä. Paitsi että mitä luultavimmin ei olisi jännittävä. Noora tarjoilisi kahvia ja tuoreita leivonnaisia, Pahis kiittäisi, ja sitten puhuttaisiin säästä.
PoistaMutta hei kuule, Pahis, neljä asiaa:
1) Arvostan sitä, että sinä et keitä kahvia vaan uutat. Sillä lailla tarkkoja ollaan täälläkin termeistä. Sitä en kyllä vieläkään tajua, mitä vikaa teepusseissa on. Ehkä et pidä imperatiiveista sanan alussa.
2) Leaving Las Vegasin muistan nuoruudestani, sekä kirjana että elokuvana. Niihin aikoihin pidin prostituoituja liki pyhimyksinä ja tunsin vetoa alaa kohtaan.
3) Jokin sinun tavassasi puhua nostaa mieleeni tavattoman paljon muistomateriaalia jostain kaukaa. Voin kuvitella syitä, mistä se johtuu. Se on yhtaikaa erittäin energisoivaa ja toisaalta vähän pelottavaa.
4) Jos (pos-) tilasta, väljyydestä ja avaruudesta pitää valita, valitsen avaruuden. Superposition ymmärtämiseen fysiikan taitoni eivät riitä.
Nyt menen nukkumaan. Mene sinäkin. Yöllä ei tule hiihtämisestäkään mitään. Törmää vain pimeään puuhun.
1, 2, 3, 4, 5, qui bono...
PoistaEi sovi.
Asian laita on sill' viisii' ett'.
Sota on sotaa, se ei säästä ketään.
Kaikki käy paitsi liian pienet saappaat.
"Mulle soppii kaikki sovat mistä etukättee sovitaa."
Painu sinne missä unien ja toden raja on, älä kuvittele vaan ole. Ellei tämä sovi et ole vielä valmis käymään tästä keskusteluja. Olet haitallinen ja syydät velttoutta ja heikkoutta ympärillesi. Väistä. Olet ruma enkä siedä kauniita rumia.
Varkaalle varkaan mitalla.
Asia on yksinkertainen ja helppo, ellet ymmärrä että sillä mitalla millä mittaat ollaan sinulle mittaavia olet lapsellisen arvoinen, se ei ole merkitsevä että saat yhtään mitään, saati että saisit päättää sen jakamisesta tai ansaitsisit suojelua.
On olemassa inhimillinen alue jossa ei ole armoa eikä vale ole sinne tuleva. Mikä se on?
Kuinka eksytään?
Huomenta vaan, eivät kaikki ei-miestenpäivät ole naistenpäiviä. Ne voisivat kyllä olla käymäläpäiviä.
Terävät esineet ovat leipäheittoni.
Pihasoittajat - Inhoan teepusseja.
PoistaLäksyt! Aina tekemällä tehtävät tehdyksi eivät tule mutta työvoittoon on hyödyllistä uskoa. Kiltisti kuuntelemaan nyt miksi siinä on niksi.
Kuppi teetä ja sympatiaa.
PoistaKiitoksia, miksipä ei. Punapensastee maistuu parhaalta kotimaisen hunajan kera. Toisinpäinkin voi tehdä, lisää vain hiukan hunajaa siihen ohjuksen etupäänä toisinaan käytettävään rooiboskuppiin eikä ennen muuten se ei irtoa sieltä ikinä vaikka millä yrittäisi eikä onnistu. En tietenkään tiedä mille se maistuu sherryn kera? Old Invalid saattaisi myös sopia.
PoistaTöh!
VastaaPoista"Tapio, metsän poika kertoi teatterikäynnistään hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi."
Metsän poika. Teatterikäynnistään.
Mikä tässä on / ei ole hauskaa? Onko vai eikö ole tämä jotenki viallinen ny?
Emminä sillä etteikö täälläpäässä olis melko viihtysää vaan kun tulin senki juttusen lukasseeks vaikka muutaki puuhaa on kyllä, klasittenpesua ja kynttilötten ynnä noukan niistämistä ja tärkeitä toimia joista ei sovi puhua kun niitä ei ny justiinsa oo. Virallisesti voi vähän olla mutta ei jos pysytään tieteen hyväksymässä totuuden ja varuiksi kunnon noituuden määritelmässä.
Sillä minä vaan että kunka tuallaane lause oikee teherään!
Ja että onko se ny aivan reiru kun kumminki on kyseessä Tapsa?
Niiettä sukset - Joulu-ukilta? Toivoa soppii, sehä on aiva heleppo homma. Vai että Jiipeelle sukset? Einyt kuulkaa mahottomia sentäs. Johan sitä luntaki saatiin justiinsa, tässä vielä sekaantuu joku hiihtimiinsä jos tääki ryöhää ja sitä vaan naurellaan niiku mitäki Jou- siis nähtävyyttä torilla, meinaan.
VastaaPoistaYhellä Schrödingerillä oli kissa, joka tykkäs olla siinä laatikossa. Sen nimi oli Lanttu.
VastaaPoistaOtapas välillä lääkkeesi I H
VastaaPoistaHohoo, armas rikkiviisaaksi mielivä idiootti-imitaationi, otin jo Sinun lääkkeesi ja nautin tietysti käynyttä vaarinkaljaa päälle.
PoistaJännä nähdä mitä käy koska kalja loppui eikä uutta tule, ei ainakaan sinulle suloiselle pikkupossuselle jolla on selvästi jokin saparoon liittyvä oikku. Lajitoverit?
Ei ole itsestään selvää kuinka sinun ei käy mutta juuri se on mielenkiintoista, mitä?
Muuten en ole sitä mieltä että Sinun ällilläsi on käyttöä. Menisin sinuna puistomaisempiin maisemiin ja otattaisin pikaiset lumipesut. Eiköhän joku armelias kohtaantopinta löydy, vaiks käytötapoja et oppisikaan.
Voisit toki uida kohden tosisuuntaa 180 kunnes alkaa Vana Toomas näkyä (muistathan väistää ammattiliikennettä näetsen merellä ei ole nopeusrajoituksia?). Voithan toki toivoa tunnelia joten kaikitenkin asiasi ovat aikalailla okei. Varo talitinttejä.
Noora, Kiitos toivotuksestasi! Viime yö oli kamala. En saanut ensin millään unta, mutta kun nukahdin aamuyöstä näin painajaisia. Lisäksi oli paha päänsärky. Otin kaksi Panadol fortea. Ei olisi saanut ottaa kuin yksi. Mutta sitä toista ei voinut perua. Nukuin kuitenkin.
VastaaPoistaSehän on ihan kauheeta kittiä ruokaamuka mutta kaikki talteen mikä eteen kannetaan ja ihan nurisemantic, ei saa olla ronkkeli vaikka pitäis käydä lääkärillä paitsi jos on syyttäjänä eikä saa aikaa vaiks kaikki muut saa. Aivan apotista on sellainen.
VastaaPoistaLisää hiekkaa laatikkoon!
Tulisiko testata uudemmat hiekat vaiks tölkkioluen tms. avulla, sen ei liene tarpeen olla tyyristä? Kissanpissakorvikkeeksi sopiva, väitän täten. Thinkin' out of the box...
Mitä me teemme ja milloin, jos Iines ei ilmesty tänne? Tämä asia kiusaa minua.
VastaaPoistaToivon, että tässä on vain meneillään väliaikainen koe, jossa jumala hiipii pois ja jättää maailman selviytymään itsekseen. Tai ehkä Iines kulkee täällä salakaavussa ja kohta kuullaan tajunnanvirtaa joltakulta I.I:ltä. Tai sitten hän on pistänyt ranttaliksi ja lähtenyt kylille remuamaan, mitä en usko. Olisipa kyse sähkökatkosta.
80-luvulla ei vielä puhuttu "kätystä", mutta muistan kyllä siivonneeni moniakin koteja sellaisten bileiden jäljiltä. Vähän sellainen tunnelma minulla nyt täällä.
Ajatella. Aivan hauska harrastus, ajatteleminen. Kokeilisit joskus.
PoistaOlentona on vissiin kivaa, mutta jos vastuu kaiken tunnelman ja tunteilun jälkeen on yhtään mistään kellään niin voisitko olla ystävällinen ja kertoa miksi vaikuttaa kuin yrittäisit ulkoistaa vastuuta jatkuvasti? Aivan kuin pelkäisit jotain olematonta himphamppua. Tässä on ristiriita. Miksi?
Nettipaasto voisi olla hyväksi. Ei pie liikoja jos ei ole treenannu.
Iines kylillä remuamassa on herkullinen miete, mutta en usko että hän pitää itseään niin hyvänä.
Minkä kirjan ottaisit hyllystä, kaikkien hyllyistä jos voisit valita ja valta olisi sinun? Levysepän levitysoppi ei käy, eikä Kuinka kasvatan ja hoidan koirani. Hevosen kengitys- ja ontumaviat on oma valintani - Saki Paatsaman tekele.
Noora, toisinaan tuntuu, että minun systeemini ei ole yhdessäkään paikassa. Joskus aamulla kun herään, ohikiitävän hetken ajan en muista, kuinka vanha olen ja missä asunnossa olen. Ja minähän en edes juo. Kvanttimekaniikan ihmeisiin aivoni eivät juuri nyt taivu. Koulussakin otsaa alkoi rypistyttää siinä vaiheessa, kun koordinaatistoon tuotiin kolmas ulottuvuus.
VastaaPoistaMutta kun sietämisestä joskus aiemmin oli puhe, tämän tahdon sanoa: sinä olet käytännössä paljon avarampi kuin pelkkiä sanoja lukien voisi nopeasti luulla. Sinä tulet kohti myös niitä ihmisiä ("Mittee pirua sie ukko oikein höpäjät?"), joita on vaikea käsittää. Erityisesti sitä arvostan sinussa.
Kuolemanjälkeisestä olotilasta tulee mieleen, että kuopukseni oli pienenä kovin kiinnostunut kuolemasta. Häntä suretti erityisesti ajatus, että vaikka minun ja hänen tuhkansa siroteltaisiin samaan paikkaan, tuuli voi kuljettaa ja hajauttaa ne ties minne.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos, Liisu, sanoistasi. Olet tarkkavaistoisin psykologi näillä laineilla: oivalsit heti, mistä mykistymiseni johtuu.
PoistaSe ei ole harkittua, ei tarkoituksellista. Ilmaisuni blogin suhteen on lukossa. Olen eksyksissä, kun tulen katsomaan keskustelua. En tiedä, missä olen, ympäristö on vieras, joku muu huseeraa täällä, aivan kuin blogiani ja kommentoijia manipuloitaisiin, osin heidän huomaamattaan. Kuin en enää hallitsisi omaa blogiani.
En ole erityisen vainoharhainen enkä altis luuloille. Siksi olen itsekin yllättynyt vierauden tuntemuksista omassa blogissani. Kuin joku haluaisi sekoittaa hiekkalaatikon, koska se on hänestä kivaa.
Ei blogini tähän lopu, kirjoitan uuden jutun, kunhan pääsen tämän vierauden tunteen yli. Luultavasti huomenna.
Asetan kommenttien valvonnan päälle joksikin aikaa, koska tämä on minun blogini.
Ei mikään muutu, jos ei itse sitä muuta.
PoistaPS. Nyt minua pelottaa. Täällä on tapahtunut jotain, joka muistuttaa Ukraina-Venäjä- tapausta. Vai olenko väärässä? Toivottavasti olen. Apua. Näenkö pahaa unta jo valveilla ollessa? Kysymys: Missä on Iines?
PoistaEi. Nyt on jotain tapahtunut. Iinestä ei ole näkynyt pitkään aikaan. MISSÄ IINES?
PoistaNyt Iines löytyi, hyvä! Luulin jo sotkevani pahemmin tämän blogin historiaa. En osannut olla hienotunteinen. Onneksi Iines itse hoiti asian selväksi ja on edelleen
Poistabloginsa hallitsija.
Mun 3 vuotias lapsenlapseni sanoi isälleen: "Isi! Sinä olet maailmankuningatar,"
Iines löytyi. Hyvä! Nyt on taas tällä blogilla sen oma hallitsija.
PoistaIlahduttavaa, P, että olet alkanut kysellä, mutta nyt niitä kysymyksiä tulee niin paljon, etten kykene kaikkiin vastaamaan kerralla. En ole niin vikkelämielinen ihminen kuin sinä.
VastaaPoistaTuo ulkoistamisjuttu osuu. Juuri noin teen. "Kaiken tunnelman ja tunteilun" jälkeen on syyllinen olo, ja koska on vaikea ajatus, että minä olisin saanut aikaan sohvatahrat ja muut, yritän esittää vain olleeni paikalla katsomassa, kun yksi kamala P riehui. Tämä minussa on ollut jo lapsena. Yritän olla jotain vähemmän kuin olen, pelkkä katalyytti korkeintaan, vaikka tiedän kyllä, että olen - jos kemian metaforilla mennään - reaktiivinen aine.
Iinekseen sijoitan yliminäni. ("Yliminä" tuntuu terminä stiplulta, mutta kemian sanavarastoni on rajallinen.) Varmaan tähän kätkettyyn häpeääni liittyy sekin, että tämä ei ole minun blogini. Vähän kuin menisi ystävän bileisiin tanssimaan pöydälle alusvaatteet päällä ja selittäisi jälkeenpäin, että ne muut mut kyl riisu.
Olisin sopinut itseruoskintaluostariin.
Eksyminen on sitä, että kaikki puut näyttävät samoilta eikä tiedä, mitä eroa on sillä, onko kaukana vai lähellä ja mitä.
Ei. Kyseen on koan. Kokeile pyttipannua, ei ole kahta samanlaista, pytt-i-pannuteorian alkeita. Ilimajoen talouspiimää päälle, ellei taas tapahdu jotain aivon alueella ja otat hyllystä Ilimajoen kirnupiimää. Ei sitä!
PoistaMinkä kirjan?
Miten minusta tuntuu, että täällä on tapahtunut maihinnousu. Toivottavasti se on unta, Näen usein kummallisia unia.
VastaaPoistaKirjoitin tuohon Liisun pidempään vastaukseen selityksen. En voi olla ihmettelemättä Liisun selvännäkijänkykyjä. Meillä on samat tuntemukset.
VastaaPoistaNoora, ethän sinä aiheuta vierauden tunnetta, vanha tuttu, blogiystävä. Eikä kukaan vanhoista vuosien takaisista. Asia on päivänselvä. Vieläkin ihmettelen Liisun tarkkanäköisyyttä. Hän näki saman kuvion kuin minä.
VastaaPoistaKiitos toivotuksesta! Noora! Olet kiva kaveri.
VastaaPoista