Tässä iloksenne vielä pari kuvaa Andrea Kowchilta, kunnes päästän irti hänestä ja siirryn varmaan jouluisiin tai ajankohtaisiin politiikan maailman aihepiirin kuvastoihin.
Näitä kuvia yhdistää tietenkin palava materiaali, yläkuvassa tulkintani mukaan ladon katto, alakuvassa tulevan talven heinäsatoa ja kaikkein alimmassa palaa koko roska. Toinen yhdistävä piirre on naisen tyyni ilme, joka panee epäilemään, että hän on tuikannut materiaalit tuleen. Ehkä hän on saanut leipomisesta ja emännyydestä kyllikseen tai sitten hän on pyromaani. Tai sitten hän haluaa vain vipinää kehiin, muutosta.
Aina näissä kuvissa on pötyä pöydässä, kaikki on itsetehtyä tai itse tuotettua ja viimeisen päälle. Pöydässä on tuoretta kahvia, vastaleivottuja pullia, sämpylöitä, pannukakkuja, kovaksi keitettyjä kananmunia, luumupuun satoa.
Kenelläkään Kowchin naisella ei ole yhdessäkään kuvassa lapsia, vaikka heillä on upeita miehiä, kauniskasvoisia lihaskimppuja, kuin filmitähtiä. Ylemmän kuvan miehenkin voisi kuvitella saavan aikaiseksi liudan lapsosia emännän iloksi. Ovatko Kowchin miehet siis uroudestaan huolimatta tuhkamunia, vai missä vika piilee? Nainen saa tyytyä lemmikkikoiriin, aikamoisiin hurttiin, jotka juoksevat kuvissa naisen rinnalla. Ja lasten silittelyn sijaan nainen leipoo, leipoo, leipoo.
Niin tai näin, mitäpä asia meille kuuluu. Vaan kiinnostava tämä maagisen realistin kuvamaailma on. Siitä voisi vaikka kirjoittaa väitöskirjan. Jos olisin vielä nuori, taideopiskelija, voisin hyvin valita tämän taiteilijan tutkimuskohteekseni enkä perinteisiä klassikkoja, joista toki myös kovastikin pidän. Mutta tällainen todellisuuteen pohjaava magiikka on kiehtovaa. Mehiläiset hiuksissa, yökköset rinnuksilla, mustat linnut taivaalla ja palavat heinäkasat.
.webp)
Enempää en siis kiusaa teitä saman taiteilijan kuvilla, ainakaan vähään aikaan. Nyt on marraskuu, vuoden pimein aika, ja se saa käpertymään näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Olen joka vuosi todennut tähän samaan aikaan, että marraskuussa tunnen maapallon painon harteillani, tuntuu kuin taivas pusertuisi lähemmäs maata ja sen ja maankuoren väliin jäisi vain kapea valonviiru. On siinä ja siinä, ettei pimeys romahda ihmispolon päälle ja muserra häntä littanaksi.
Onneksi on joulu, valon juhla. Ja siitähän alkaa taas päivien valaistuminen, minuutti minuutilta. Ihan tämän vuoksi ostan joka vuodeksi Otavan painaman Suomen kansan kalenterin, sen keltakantisen. Siitä näkee päivittäiset auringonnousu- ja laskuajat. Konkretiaa, joka vahvistaa uskoa. Suosittelen lämpimästi tätä Herran Jeesuksen Kristuksen Armollisen Syntymän jälkeistä kalenteria Oulun ja Utsjoen horisontin mukaan kaikille. Myös lapsille se on oiva tietopaketti sen kännyssä olevan tylsän kalenterin sijasta.
Avartakaa tekin, rakkaat kanssakulkijat, maailmankuvaanne kotimaisen kalenterin suuntaan. Etenkin jos teitä kiinnostavat myös planeettain liikkeet kussakin kuussa. Näytä minulle kalenterisi, niin minä kerron sinulle, millainen olet. Vai mitä?
(Maalaukset Andrea Kowch)
Täytyy viedä tämänkin postauksen neitsyys, kun muut kuhnailevat. Oikeastikin olen myrskyn rakastaja.
VastaaPoistaMinä olen näkevinäni eka kuvan taustalla tornadon? Toisessa kuvassa näen porsaan. Kolmas kuva puhuttelee minua eniten. Sen seesteisyys hurmaa.
Tuo kolmas kuva sopisi Hattulan Pyhän Ristin Kirkon alttaritauluksi.
PoistaTornado se oikeasti onkin, ja ukkonen, jollaisia tornadoissa usein on, on sytyttänyt ladon. Etualalla on musta uhkaava porsas, jollaista kakkoskuvassa taas oikeasti ei taida olla. Saat silti nähdä siinä koirassa porsaan.
PoistaKolmas kuva minuakin viehättää. Nainen tosiaan ikään kuin nauttisi tilanteesta, vaikka ilmeessä on myös tuskaa. Maalauksessa on outoa rauhaa, kun katsoo kokonaistilannetta. Vaan mitä ovat katkaistut köydet naisen ranteissa?
Nainen on ns. jumalan hullu, joka on kytketty seinään siksi ajaksi kun normaalit hullut raatavat töissä. Köydet hän sai katkaistua itse, kun tanner tärähti ja leipäveitsi tipahti hyllyltä syliin.
PoistaSamalla hänen päähänsä tipahti vati. Niinpä hän kuvassa kiittää jumalaansa, joka ei tietenkään ole juutalaisten Jahve, vaan intiattarien Sarasvati.
Ihan kuin nainen olisi ollut vankina, kolmannessa kuvassa. Kasvot ovat harmaanvalkeat ja ilme ei ole tästä maailmasta. Voi hyvinkin olla jumalan hullu tai sitten hullun miehen kotiin köyttämä. Narut ovat ulottuneet vain keittiön laidasta laitaan.
PoistaKun tornado sytytti pellon palamaan, mies päästi naisen vapaaksi, mutta joutui itse tornadon keskukseen ja lensi pois. Vain hattu jäi miehestä jäljelle. Ja nainen vapaana keskellä palavaa peltoa.
Symboliikkaahan tämä kaikki on. Jollain tavalla aika yksinkertaistakin. Taiteilija tuntuu edelleen kyseenalaistavan naisen ja miehen rooleja: nainen on sidottu kotiinsa ja keittiöön, mies kulkee vapaana pelloilla ja auton ratissa. Lopulta: aika perinteistä, eikö totta?
Minusta se on naisen hattu. Mistä muuten päättelit, että munat ovat kovaksi keitettyjä? Taiteilijan sukunimestäkö?
PoistaOlet oikeassa siinä, että hattu on naisen lierihatun mallinen, hieman kevennetty versio. Vaan ajatelen jälleen tämän taiteilijan muita naiskuvia.
PoistaUskallan tarkistamatta sanoa, että Kowchin naisilla on poikkeuksetta avoimet paljaat hiukset, jotka useimmiten vielä sojottavat ylöspäin, kuin nainen olisi lentoon lähdössä. Miksi siis tällä naisella olisi poikkeuksellisesti ollut hattu?
Kovat munat lisäsin saadakseni tarinaani hieman uskallettua seksiä. Seksi muuten puuttuu Kowchin kuvista, tai on hyvin piilossa. Niissä on mielestäni aina jotain syvempää sisältöä.
Sen verran lisään, että no kas, olipas tuolla edellisen juttuni naisellakin kuvassa hattu päässä. Vaan puolustan valintaani miehen hatusta ja pysyn kannassani siksi, että palavan pellon naisella oli taas tuo muhkea pystytukka, johon ei edes saa hattua. Hattu ei mahdu.
PoistaJos on Kowchin nainen vankina keittiössään, niin on Suomen hallituskin toistensa vankeina tälla hetkellä, kirjoitti Yle sivuillaan.
VastaaPoistaTaivahan totta. Kepu pistää hanttiin vihreille ja pääministerille. Mitä valkoposkihanhiin tulee tässä kiistassa, niin vihreiden mukaan niitä ei saa hyötykäyttää tapon jälkeen, vaan ne tulee haudata maahan. Kepun ja opposition mukaan ne saisi syödä.
Maahan hautaamista en ymmärrä. Miksei mielummin Korkeasaaren eläimille. Parhaillaan televisiossa näytettävässä Korkeasaari-sarjassa tiikereille syötetään pakastettuja citykaneja. Miksei siis valkoposkihanhia.
Jos minulta jotain kysytään, olen kyllä sitä mieltä, että valkoposkihanhia ei saisi ollenkaan ampua. Eläimiähän ne ovat ja käyttäytyvät kuten valkoposkihanhen tuleekin käyttäytyä. Eikä tiikereitä saisi sulkea tarhoihin.
Herttaista. Ensimmäisen läheltä-piti tilanteen, sanotaan vaikka peura- tai hirvikolarin väistettyäsi / selviydyttyäsi säikähdyksellä olet tarjoamassa mielipiteesi metsästyksen yleisestä hyödyllisyydestä, arvelen että kierre tulee olemaan matalaotsaisten metsästäjien laiskuus ja hirvenlihan heikko saatavuus, hinta ei varmaankaan ole keskeinen seikka sinulle...
PoistaMielipide metsästyksen yleisestä hyödyllisyydestä? En minä ole sellaista tarjonnut.
PoistaKierre tulee olemaan? Mikä kierre? Mieleeni tulee kanelikierre, jollaisia joskus leivon.
Hinta ei ole oleellinen minulle? Mikähän hinta?
Miksi sinä I.H. olet minua kohtaan ivallinen ja hieman aggressiivinen? Minun hampaani kiristyvät jännityksestä, kun luen kommenttiasi. En haluaisi, että ihmiselle tulee kurja olo, kun kurkistaa omaan blogiinsa. Kun en ole ollut kurja sinulle, pyytänyt vain selkeyttämään tekstiäsi.
Eri Nimi/merkeillä operoiva Iikka Hallantie on tuttu blogien saastuttaja jo vuodesta 2013. Tässä hänen ulostusnäytteitään nimimerkillä Yksitysajattelija.
Poistahttp://systomykoosi.blogspot.com/2013/12/huomenna-han-tulee-osa-ii.html
No jopas jotakin. Tähän on vaikea sanoa mitään.
PoistaTuo oli hyvä! Rehellinen ja suora.
PoistaTässähän pettymys päivän hanhipaistiaiheeseen lievenee.
Onhan se tietyssä määrin samaa aina, asiaa käsitelään ulkokohtaisesti eikä rakenneta mutään hyödyllistä. Kaupungissa tehdään päätökset joita koko muu Suomi joutuu pähkäilemään.
Yleensäkin asiat päätetään mieluummiin kuin paremmin, niiden toimesta joita asia ei koske.
Kuulehan I.H., minä en ryhdy kutittelemaan sinua leuan alta, jotta tokenisit puhumaan ymmärrettävästi. Siis puhumaan etkä verhoumaan (III infinitiivin illatiivi, ei substantiivi) savuverhon taakse. Puhe sisältää elementtejä, jotka annetaan puhutelluille. Keekoilematta ja ystävällishenkisesti. Sinä et ole maailman ainoa syväajattelija. Monesti koukeroinen kryptinen puhe kertoo vain sen, että vauhtia on liikaa kykyihin nähden. Kun sataa, on tyylikästä sanoa: Nyt sataa.
PoistaIlmankosteus tässä blogissa ollen mikä on en neuvoisi puhumaan sateen mahdollisista ilmaisukeinoista saati niiden tyylistä.
PoistaEllei ole sisältöä ei ole blogia, sisällön ollen vapaata keskustelua tyylillä venkoillen olen kenties hiukan edellä, enkö?
Kiva olla blogi, ehkä ei ihan yhtä sen kanssa mutta harrastusluonteisesti on lystiä pöyhiä hatunalusheinistä homeet. Hupi on sivutuote.
Naama irvessä hampaat kirskaen kirjoittaa blogiharras väki ja palvoo - itseään. Oikeassa ovat, aina. Vähintään enemmän oikeassa kuin kaikki muut, vähäisemmät sateenpieksämät sekarotuiset tyylittömät ja enenevässä määrin kommentoimattomat sohvannielemät etäeläjät, sinä mukaanlukien. Yllättääkö että luen itseni samaan umpiperään pöhköytyneeseen alaryhmään?
Hiekkaa silmänkantamattomiin muttei sateen tippaa, hyvä nyt?
Muuten varmaan ookoo, mutta naama irvessä hampaat kirskuen tuskin kukaan kirjoittaa täällä, pikemminkin iloiten ja riemuiten ja vapaasti woukkaamatta ja kanseloimatta ja suvaitsemalla suvaitsematta, me kun olemme samasta puusta, ihmiset kaikki ja kaikkialla. Ketään ei saa eikä tarvitse suvaita erikseen, sillä se vasta rasismia on.
PoistaKerrankin olen ajan hermolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakamisessa. Senhän sai Iida Rauman Hävitys, tapauskertomus. Nimittäin luin sen jo ajat sitten, paksu romaani koulukiusaamisesta. Intensiivinen kuvaus, kuin ihmisen sisältä purskahtava tuskan tunto pamahtaisi lukijan kasvoille ja levittyisi ympäriinsä minuakin. Näin sen koin. Muistan miettineeni, olisiko tullut vielä parempi, jos olisi hiukan tiivistänyt kuvausta, nyt se hieman hajosi. Monen lukijan mielestä ehkä raskas lukea. Ymmärrän hyvin naispiispan valinnan.
VastaaPoistaMuistaakseni siitä puhuttiin - tai sinä kirjoitit siitä - täälläkin. Muistaakseni hänestä on puhuttu täällä ennen tätä palkittua uusinta kirjaakin.
PoistaTai sitten (ja muutenkin) olen lukenut hänestä muista korkeakirjallisista lähteistä, kuten Parnassosta, Maaseudun tulevaisuudesta, Herättäjästä ja Jallusta.
Mikis ja Riku - vieläkö Jallu ilmestyy?
Iida Raumasta muistan puhutun lyhyesti täällä, kun mainitsin lukeneeni tämän kirjan. Mitään isompia keskusteluja ei taidettu käydä. Iida Rauma on ollut aika paljon julkisuudessa somen puolella, mm. kuviensa ja seksuaalisuutensa kautta. En muista, mikä siinä seksuaalisuudessa oli sellaista, että se nousi esiin.
PoistaJallusta en tiedä, mutta Herättäjäyhdistys julkaisee nykyään Henki-lehteä, jota vilkaisin. Siinä tuntui olevan mielenkiintoisia artikkeleita, mutta maksumuurin takana. Mm. Runotyttösarjaa, lapsuuteni lempisarjaa, on suomennettu aikojen kuluessa uudelleen, ja jotakin siitä on poistettu, uskonnollisuuteen liittyvää. Mietin vain woketusta tässäkin. Oliko Emilia Byrd Starr liian uskonnollinen sen ajan pyhäkoulutapoineen? Harmittaa kun en päässyt lukemaan.
PS Tässä linkissä alla minun omistamani Kalle-lehden kuvitusta 50-luvulta. Löysin kuvat taulun takapahvin sisään piilotetusta kätköstä! Aikamoinen löytö.
Poistahttp://inez54321.blogspot.com/2015/01/pornoa.html
Löysin tuolta kommenteista tällaisen virkkeen: "Olen sanonut ennenkin, että sinä päivänä kun meillä on oikeasti työvoimapula, tänne lappaa nuorta ja työhaluista väkeä lähialuilta pilvin pimein."
PoistaNiin? Mitä haluat poiminnallasi sanoa? Mitä tuosta pitäisi nyt sitten ajatella?
PoistaTiesitkö, että tässä blogissa on 150 000 kommenttia, joten ajatuksia ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Tiedän vain, että tuo kommentti ei ole minun käsialaani, joten vaikea sanoa mitään, kun ei ole keskustelun kontekstia.
Yleisesti ottaen epäilen ulkomaisen hyvin koulutetun työvoiman saantia. Ei tänne pimeään pohjolaan haluta jäädä maksamaan korkeita veroja.
Minun se on, eikä tuosta ole kai kauankaan, ennen sotaa kuitenkin.
PoistaNo, tännehän on jo saapunut tuhansia, ellei peräti kymmeniä tuhansia, nuoria koulutettuja ihmisiä Ukrainasta ja onko heidät revitty kilvan töihin?
Meillä ei ole vielä oikeasti työvoimapulaa. Tiettyjä erikoisosaajia ehkä tarvitaan enemmän kuin on tarjolla, mutta se on koulutuskysymys.
Ja onko todella niin, ettei afrikkalaisista ole Suomen työelämään, vaikka he olisivat syntyneet Suomessa?
Mikä on Suomen työttömyysprosentti?
Arvelinkin kommentiksesi, Tapsa.
PoistaMinunkin on vaikea uskoa työvoimapulaan silloin, kun työttömyysluku (noin 230 000?) on miltei sama kuin työvoimapulallisten määrä. Toki on selvää, että työpaikat ja osaaminen eivät usein kohtaa.
Mutta pitäisi tehdä selväksi, että sen afrikkalaistytön on turha syyttää opoa, joka ei ohjaa häntä suoraan lääkärikoulutukseen, koska hän tuskin osaa lukea ja muitakin suuria vajeita tiedoissa on.
Itse rummutan suomen kielen oppimisen merkitystä. Onkin aika käsittämätöntä, ettei tätä pidetä yhtä tärkeänä kuin vaikkapa englannin opiskelua. Suomi ei muutu englanninkieliseksi maaksi, ei kirveelläkään. Sen ei tarvitse eikä pidä, tulijat muuttukoot, niin kuin muuallakin on tapana. Itse poistuisin kahviloista, joissa ei palvella suomen kielellä.
Ev. lut. kirkolla on syvällejuurtunut ja vaikea ongelma. Sen ympäri ylttää ja sen peittää moninkertaisesti riittävä hiljaisuus. Käsitteenä on naispiispalle mahdotonta olla tietämättä ongelman laajuutta ja vaikeutta. Näin ollen valinta ei ollut kirjallisuuden puoleinen vaan selvästi kirkon puoleen kääntyvä, siis sisään päin suuntautuva kuten lukuisissa muissakin yhteisöllisissä kohtaantopinnoissa.
PoistaOngelma on pennalismi, simputus, työpaikkakiusaaminen. Se on korjattavissa. Kaikki ulos, koko porukka hajalleen ja uudet tilalle. Kirkko ei voi tehdä tätä. Mynkään menee, joutas ajaa suolle uppoomaan kun kytkin luistaa ja voimansiirto vaatii huitomaan työntöapua tien varrelta.
Puolustusvoimat kitki pennalismin pois menestyksekkäästi noin neljässäkymmenessä vuodessa ja jatkaa kitkemistä. Olisikin lystikästä saada kenttäpiispa valitsemaan jokin kirjallisuuspalkinto. Vieläkö Koskenkorvan kirjallisuuspalkinto on olemassa?
Ketaleet lopettaneet sen. Lista palkinnonsaajista on komea. Kirjat ovat varsin käypiä, huonoa ei ole, ei.
PoistaNäissä palkinnoissa on vain tämä poissulkevuus kummallinen. Olishan se melkoinen kirja jos voittais lastenkirja- puupäähattu- ja Finlandiapalkinnon.
Suorastaan Asterix.
Tiedättekö muuten, arvoisat ihmiset, mitä on manipuloiva viestintä? No tiedättehän te, mutta annan silti siitä esimerkin, joka olisi oppikirjaankin kelpoinen.
VastaaPoistaNimittäin jokin aika sitten kuulin Ylen kanavilta, että ”korkeat kielitaitovaatimukset estävät maahanmuuttajanaisten työllistymistä.” Kauniisti sanottu, eikö totta?
Jos halutaan ilmaista asia rehellisesti, asia pitäisi ilmaista näin: ”Maahanmuuttajanaisten huono suomen kielen taito estää heidän työnsantiaan.”
Tällaisella kiertelevällä viestinnällä hämärretään asiaa ja voidaan muokata mielipiteitä. Tyypillistä Yle-viestintää. Näin ei naisia tarvitse pakottaa kielikoulutukseen, mikä olisi heidän kaikinpuolinen etunsa. Pitää muuttaa työhönottovaatimuksia.
Mita sina sanoa? Pizza Enrico.
PoistaHalpaa pizzaa, mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Eräät ihmisenkaltaiset hahmot saavat vegepizzansa samasta paikasta, ei se kielitaidottomuuteen kaadu.
Ajatella, halpaa työvoimaa! Kilpailu on kaikkien etu. Olin jo hetken varma että joudun tarjoushintaan työmarkkinoille, orjaksi myytäväksi. Kävikin sitten jänskästi, kukaan ei tahdo ihmissyöjää kokiksi eikä kamaripalvelijaksi, vielä vähemmän yövahdiksi.
Vieläkin vain mietitään ensimmäistä mamupolvea vaikka niitä on jo vaikka kuinka monta. Kyllä vihreät ovat omansa omistavat, fiksua vanhemmuutta ja eläkeaikaa ajatellen. Kuka työtä kaipaa?
Onko meillä todella näin natsiutunutta sakkia, jumppahuiti miten vanhaa mallia onkaan noudatettu tunnollisesti. Maalaisliittokin miehitti virkakunnan huolella, ei mitään uutta siis.
Täällä pikukaupungissakin on kaksikin pitsapaikkaa, joiden omistajat, karvaranteet - lainatakseni paikkakunnan nuoria irvileukoja, puhuvat sujuvaa suomea. Käyn tavan takaa hakemassa sieltä erikoispitsani, koska se on paras pitsa, mitä milloinkaan olen syönyt.
PoistaMiesten vaimot ovat kotona, ummikkoina, suomenkielentaidottomina, heitä ei näy ulkona kuin juoksujalkaa. Jos miehet olisivat vittumaisia miehiä, he voisivat valehdella vaimoilleen mitä vain Suomesta. Vaan he vaikuttavat kilteiltä miehiltä, vaikka pimittävätkin vaimoiltaan elämän.
I.H., heitäpä homeiset ja vanhanaikaiset ennakkoluulosi pois. Natseja on yleensä siellä, missä sana mainitaan, eli sinun suunnassasi. Minun käy surku näitä maahantulijanaisia, joiden miehet osaavat suomea, ja toimivat yhteiskunnassa, mutta joiden vaimot jäävät kaikesta kivasta paitsi, kun ovat lukittuina kotiin.
Ne ovat naisia, jotka ovat kielitaidottomia, ja jotka joskus töitä saadessaan eivät puhu suomea. En ole milloinkaan tavannut täysin kielitaidotonta maahanmuuttajamiestä. Suomalaisten tulisi edellyttää naisten kielikoulutus vastineeksi tukirahoista. Tämä olisi niiden naistenkin etu.
Olen kertonut täällä ennenkin tarinan mustasta hoitajasta äitini kuolinvuoteen vierellä aikana, jolloin kaikki maaseudun vanhukset eivät olleet eläissään juuri mustaa ihmistä edes nähneet. Tämä pikimusta naishoitaja, pulska kuin pieni tankkeri, ei osannut suomea ollenkaan, ehkä paria sanaa lukuunottamatta, lähihoitaja käsittääkseni, seisoi äidin sängyn vieressä puhumatta mitään. Voin vain kuvitella äidin säikähdystä, kun hän kuolinhoureissaan havahtui välillä puolitodellisuuteen ja näki edessään itselleen perin oudon näyn. Ettei vaan olisi luullut tulleensa sinne alimpaan paikkaan.
PoistaPieni välisoitto: kansallinen sosialismi on nähdäkseni tarpeellinen ja väärin ymmärretty aate, eräistä paljon kierommista ja suuret joukot pettäneistä aatteista voisin mainita liiaksi joten en tee niin.
PoistaKyse on enemmistövallan käytön mallista jossa vähemmistöjen tulee järkiintyä ja mukautua. Se siinä viehättää, yleensä. Itse pidän siitä koska se ei ole peliteorian selittämää nollasummapeliä joka haaskaa yhteisiä voimavaroja. Kaikki kansalliset yhtenäisyyttä luovat toimet ovat pois muodista, eikö olekin kätevää manipulointia? Telkkarin ääreen, perse leviten passivoitumaan ja valitsemaan sopiva jenkkiviihde.
Kauheita kamalia petoja ne Saksan lapiolinjan maalaispojat! Entäs niiden tiedemiehet? Kuuta tavoittelevia iljetyksiä!
Ei se ole iksäkli rakettitiedettä se sosiaalidemokratia.
Onneksi on Yle, mistä muuten tietäisimme kuinka huonoja nuo neljännen valtiomahtimme edustajat voivatkaan olla. Hesari ei enää ole sanomalehti vaan mediatalo jossa ei kiviä heitellä.
Kompostoikaa! Rekisteröikää kompostinne ennen seuraavaa vaihetta....
Kuulepas I.H., minä en nyt lähde kutittelemaan sinua leuan alta enkä tulkitsemaan tekstejäsi.
VastaaPoistaJosset halua tai et pysty kirjoittamaan ymmärrettäviä tekstejä, niin annapa olla. Mene nyt hyvä ihminen laittamaan tekstisi sinne missä jollakulla ystävällisellä sielulla on aikaa ja voimia tulkita niitä. Tai perustapa oma blogi.
En halua olla tyly, mutta et sinä voi täyttää keskustelua tajunnanvirralla, josta oikeasti ei ota selvää erkkikään.
Pinnallista, suvaitsematonta, hypetystä, omakehun hajua, väärää vaatimattomuutta, päälleliimattua kohteliaisuutta, tyhjää ja irtonaista keskustelun ja pseudokultturellin älyn teeskentelyä jolle kaikki muu on vierasta ja niin muodoin hyljeksittävää. Läpinäkyvyys täydellinen, tosin.
PoistaPientä sievää leikkiä jossa on isot sanat ja suuret luulot mutta tosiasioiden tunnustamiskyky olemattoman ja erehtymisen välillä.
Koittakaa pärjäillä, sananvapautenne on yksin teidän.
Jetsulleen näin varmaan on. Sinähän sen tiedät. Sinulla on nähtävästi valta määritellä toisten älykkyys ja osaamisen tasot.
PoistaSinua on pyydetty vain viestimään ymmärrettävästi, eikä se ole sananvapauden kieltämistä, vaan yritys lisätä sitä. Lukija on tärkeä, ilman häntä ei ole blogia vaan päiväkirja.
En halua kieltää sinulta kommentointia, vaan tulittamisen, tuuttaamisen, sarjatuotannon, jonka lukija kokee vaikeaksi. Täällä on varsin taitavia lukijoita ja kirjoittajia, tekstin tulkitsijoita ja silti viestintäsi koetaan selvästi sekavana, kun se ryöpsähtää maaniseksi sarjatulitukseksi. Tajunnanvirtaasi myös arvostetaan, minäkin, niin kuin tiedät, jos olet rehellinen. En halua ulkoistaa sinun juttujasi kokonaan, vaan pyydän sinua armahtamaan lukijaa, jos suinkin pystyt. Saman asian voi sanoa ymmärrettävästikin käyttämättä silti ns. selkokieltä, eikä se ole tekstin tasosta pois. Ehkäpä se älykkyys näkyisikin juuri siinä?
Kuvien synnyttämää:
VastaaPoistaOn nainen miehen piika
ja myös rakastajatar,
hän paistokset maittavat valmistaa
ja yön on unelma, miehelle.
Nainen elukat hoitaa
ja raataa niin,
ettei itseään enää pahemmin jaksa laittaa.
Mies suutuspäissään on naisen sitonut vangiksi
ja sytyttänyt pellon palamaan,
mut nainen, oi nainen, keinot keksii
myös vapautuakseen köysistä.
Hattunsa lentää tuulen ja palon mukana
mut viis niistä,
näin vapauteen miehestä nainen pääsi.
Muuten, matalapainetta. Ovat pahat olleet asialla.
On jotain hyvääkin, kun ystävättären mukana pääsin asioille.
Ostin myös tuon Suomen kansan kalenterin 10.95 euroa.
Ripranie, oiva runo, kauniskin, vaikka kuvaa naisen tilaa rehellisesti. Runossa näkyy pieni urhea nainen, joka ei jää tuleen makaamaan, vaan raivaa tiensä täyttä ihmisarvoa kohti. Täydellä ihmisarvolla tarkoitan yleensä samoja vapauksia kuin miehellä.
VastaaPoistaTäällä Satakunnassa on ollut vaihteeksi valoisa päivä, vaikka aurinko paistoi matalalla metsän horisontissa jo kahdentoista aikaan päivällä, kun ajelin peltojen halki luontoon kuvaamaan alkutalven ihmeitä. Joki on alkanut jäätyä, punatulkut elämöivät puissa, metsä oli hiljainen.
Jokos sinne lunta on tupruttanut?
VastaaPoistaTäällä edellisyönä on tullut lumen lisäystä.
Jos noihin ennusteisiin on uskomista saadaan aika hurjaluminen talvi.
Viime talvihan oli luminen.
Naisen osa ei aina todellakaan ole helppo
menee sitten miehelään tai ei. Minua aina kummastuttaa ja ihastuttaa,
kun naiset kehuvat miehiään, että heillä on aivan ihana mies.
Monesti vaan naisen pitää itse raivata tiensä, eikä mitään todellista
tasa-arvoa liene laheskään kaikkien pariskuntien välillä.
Luonto, oi luonto, mitä meillä olisikaan ilman kaunista luontoamme.
Lunta on ohuehko kerros, paikka paikoin vähän enemmän, mutta kunnon pyryä vasta odotellaan. Vielä ei ole tarvittu lumilapiota, vaan harjalla on saanut lumet pihalta ja kiveykseltä pois. Tykkäisin kovasti lumitöistä, ja minulla on hyvä Fiskarsin lumilapio, sellainen työntölapio, vaan lähiovinaapurini, ihana Päivi, luo usein minunkin lumeni. Joskus menen aikaisin aamulla, kun kahvinjuonti on vielä kesken, jotta ehdin ennen Päiviä. Vedän tietysti hänenkin puoleltaan.
PoistaMiehet ovat vain ihmisiä, se kannattaa aina muistaa. Ihanimmallakin heistä on aina heikkoutensa. Jos mies on oikein hyvä ja tekeväinen, tottelevainen, niin ei sekään ole osoittautunut aivan hyväksi. Minulla on ollut hamassa nuoruudessani oikein kiltti mies, savolainen kemisti.
Vaan kyllä hän sitten kerran suuttui oikein kovasti minun soitettuani vappuna työväen marsseja nupit kaakossa hänen vinttihuoneessaan ja hänen saatuaan potkut vuokraisännältä, joka syöksyi vinttihuoneeseen irtisanomaan hänet sylki roiskuen. Hänen- siis kemistin - kasvonsa nykivät ja hän osoitti ovea ja sanoi värisevällä äänellä: Iines ei sitten tule enää tänne. Enhän minä sitten tullut.
Sujuupa sinulla kivasti naapurin kanssa nuo lumihommat.
PoistaKyllähän ne lumikolalla ja lumilapiolla kevyesti sujuvat silloin,
kun ei ole kovin paksua kerrosta lunta, eikä alla ole pahemmin lunta.
Jos jo kertyneen lumen päälle sataa hurjasti uutta lunta ja lumikerros
yltää vaikkapa reiden puoleenväliin, niin on siinä lumimäärässä tekemistä
yllin kyllin. Kyllä silloin joku Willeä ajava on kultakimpaleen arvoinen.
Ihmisiähän ne miehetkin vain ovat. Olen valmis uskomaan, että jokaisella
ihmisellä on hyvät puolet ja myös huonot puolet. Löytyyköhän noita molempia
myös itsestäni. Taitaa löytyä, jos oikein koville pannaan.
Tuntuupa vähän liian hurjalta tuo vuokraisäntä, josta kerrot.
Tuon episodin jälkeen savolaisen kemistin keinot taisi loppua.
Minulla ja eräällä toisella oli Turun aikana mm. vuokraemäntä, joka
sanoi, että kynnyksille ei saa astua, etteivät ne kulu. Huh, huh, etten muuta sano.
Naapurit on mukavia. Taloyhtiössä on 30 osakasta, ja joskus kirjoitin heistä tarinoita ja sattumuksia, mutta en juuri sen jälkeen, kun kaikista 30 postilaatikosta löydettiin eräänä päivänä muutama vuosi sitten A4:n arkille monistettu anonyymin blogini nimi ja osoite sekä minun nimeni. Eli intimiteettirikos käsittääkseni. Onnistuin keräämään kymmenkunta monistett pois, mutta parikymmentä jäi. Tämän jälkeen en juurikaan voi tietenkään kirjoittaa naapureista muuta kuin pelkkää hyvää, koska he voivat lukea blogiani. Se mahdollisuus on.
PoistaTuo irtisanonut vuokraisäntä oli vanha turkulaismies, joka piti yläkerrassaan aina opiskelijavuokralaista tienatakseen vähän. Hän taisi olla sotaveteraani, joita silloin pilkattiin urakalla. Talo sijaitsi aivan yliopistonmäen alapuolella, junaradan varressa.Talo heilui kun junat kulkivat ohi.
Tämä asuinalue on vanhaa 50-lukulaista aluetta. Puutaloja tuolta ajalta on paljon,
Poistamutta on uudempaakin asuinaluetta mukana ja myös alueen kyljissä on uudempi asuin-
alue. Muistan, että olet aiemminkin kirjoittanut tuosta ikävästä ja pahasta teosta.
Eihän tuosta varmaankaan tulosta tule, kun ei ole ketään, jota syyttäisi. Talomurroissa
on sama juttu. Turha niistä on rikosilmoitusta tehdä, kun ei ole osoittaa tekijää.
Yhdelle tuttavalle kävi kalpaten, kun tililtä vietiin oikein kunnon summa. Juttu menee
oikeuteen keväällä, kun on paljon asianomistajia. Tuskin saa rahojaan takaisin siitäkään
syystä, ettei itse ole vaatimassa mitään. Enpä tiedä. Niin, mukavat naapurit sinulla on
nyt sitten blogisi hyviä ihmisiä kaikenkaikkiaan, kun muutakaan ei oikein voi.
Aika kivuliasta on asua junaradan varressa. Muksu, kun olin täälläkin oli asuinalue junaradan
varressa. Maa hyrisi, kun junat ohittivat. Eipä ole lentoaseman vieressäkään mukavaa,
kun koneet pitävät kovaa ääntä. Minä kyllä tykkään lentämisestä ja lentokoneista.
Ei mitään lentopelkoa.
Kysyin tuosta blogini ilmiannosta poliisilta nettilomakkeella asiasta tuolloin, ja sain vastauksen, että tee rikosilmoitus, niin asia tutkitaan.
PoistaTekemättä jäi, en jaksa tuommoisia asioita. Suuren jäljen teko vain jätti, ja haluaisin vieläkin tietää, kuka sen teki, jotta saisin asiasta rauhan. Jouduin vaihtamaan blogini alustaa ja osoitetta, jouduin karsimaan blogista monta juttua ja tarinaa talon ihmisistä ja tapahtumista, menetin lukijoita, kun he eivät löytäneetkään uuteen osoitteeseen. Tulin araksi siitä, mitä voin kirjoittaa, kun lähinaapurit varmasti seurasivat blogiani ainakin jonkin aikaa. Se oli traumaattinen kokemus ihmiselle, jolle blogi oli isompien puheiden ainoa kanava ja ihmiselle, joka on aika ujo ja arka ihminen.
Vaan nyt en enää ajattele sitä, että joku tuttu lukee blogiani. Siinähän lukee, minulla ei ole pelättävää, koska en valehtele kirjoittaessani asioista. Voin kohdata livessä sen, minkä jätän blogiini näytille.
Vielä ikävämpi nettijuttu tapahtui siskolleni Saksassa. Hänen hyvän ystävänsä tytär, joka oli auttamassa häntä tietokoneen asetuksissa, varasti hänen identiteettinsä ja tilasi hänen nimellään itselleen tavaroita useilla tuhansilla euroilla. Siskoni uskoo kaiken, mitä hänelle sanotaan ja on maailman avuliain ihminen. Identiteetin varastaja joutui sittemmin vankilaan, sillä hän varasti niitä muiltakin, ja petosuutinen oli jopa sanomalehdessä, koska summat olivat valtavia. - Vaan siskoni on edelleen tämän petturinaisen vanhempien ystävä.
Vaan taidettiinpa nyt saada historian ensimmäinen tohtori maan äitien joukosta. Hienoa Jenni Haukio, joka ei jäänyt vain miestään peesaamaan. Eikä tainnut olla ihan turha työ, vaan aivan ansaitut aplodit sai. Sain kuvan, että tuleva tohtori pantiin lujille, häntä tentattiin pitkään ja vastaukset olivat kelpoisia. Onnea! Ei taida olla ministerienkään joukossa monta tohtoria.
VastaaPoistaNs. kotiväki voi olla paha riesa, jos siihen kuuluu joku joka haluaa hyötyä toisten kustannuksella. Minulla oli ystävä jonka ainoa omaan väkeen kuuluva oli poika, joka eli äitinsä eläkerahoilla, eli kävi kerran kuukaudessa ryöstämässä ne itselleen. Hän kutsui minut minut mieheni kanssa kylään, ja kun olimme poistumassa sieltä ja odotimme hissiä ylimpään
VastaaPoistakerrokseen. Hissi tuli hitaasti ja kun sen ovi aukeni, sieltä tuli oikein pahan näköinen mies, joka käveli suoraan ovelle jonka olimme juuri sulkeneet. Hän soitti ovikelloa, ja ovi avautui ja
hän meni sisään. Se oli hänen poikansa, arveltiin. Meni
hakemaan rahoja. Me mentiin kotiin, mutta vasta kauan sen
jälkeen ajattelin miksi emme edes soittaneet tälle äidille kun olimme menneet kotiin. Asia oli nimittäin niin, etten saanut myöhemmin häneen yhteyttä vaikka kuinka yritin. Jonkin ajan
kuluttua kuulin, että tämä äiti oli kuollut. Siitä asti mieltäni on
raastanut ajatukset mitä siellä hänen kotonaan oli tapahtunut käyntimme jälkeen. Miksi emme ottaneet siitä selvää, en ymmärrä. Nyt ajattelen vaikka mitä. Tämä kuuluu sarjaan
jossa on tapaus asiasta, joka olisi pitänyt selvittää, mutta on
jäänyt tekemättä. Se vaivaa mieltä. Asiasta on kulunut aikaa, paljonkin. Mutta yhä se kiusaa minua. Miten saisi itsensä toimimaan silloin kun on tarvis. Turha sitä sitten joskus
myöhemmin on surra ja ajatella.
Näitä surullisia poika tappoi vanhuksen -tarinoita saa silloin tällöin lukea murhauutisista lehdestä.
VastaaPoistaEi näille mitään voi, sillä harva vanhus valittaa omasta lapsestaan naapureille tai edes ystävilleen. Äidit kai viimeiseen saakka armahtavat lapsensa. Ja salaavat totuuden muilta.
Minäkin tunsin yhden perheen, jossa oli viisi lasta ja yhdestä tuli renttu, jota poimittiin välillä katuojasta. Niin se vaan menee joskus. Poika oli vauraasta ja ihan hyvästä perheestä. Suuri murhehan tällainen on vanhalle äidille, joka puolustaa viimeiseen saakka renttua lastaan.
Vielä piti sanomani että Liisu, et sinä mitään olisi varmaan voinut tehdä. Älä suotta mieti asiaa.
VastaaPoistaJos jotain on tuommoisessa tilanteessa tapahtuakseen, se tapahtunee. Viittaan edelleen äitien rakkauteen lapseensa. Se ulottuu lähes kaiken yli, eikä tämä käsitys ole romanttinen, vaan jotakin biologista perua, emonsuojeluvaistoa. Vaikka henki menisi.
Äitien rakkaus lapseensa ulottuu lähes kaiken yli, vaikka henki menisi,
Poistakirjoittaa Iines. Mikä siis on se raja, kun enää ei riitä lähes kaiken yli?
Minun kyllä tulee tästä mieleeni, että ovatko äidit idiootteja, vai tyhmiä,
vai molempia. On tietysti kai niitäkin äitejä, jotka antavat henkensä rentun
lapsensa puolesta. Uskoisin kuitenkin, että paljon on myös niitä äitejä, jotka
eivät henkeään antaisi. En usko äitien tyhmyyteen, vaan siihen, että jos äiti
kertoo rentusta lapsestaan hän saa aika yleisesti vastaansa äidin syyttelyä.
Siksi äidit eivät kerro, kun he tietävät, ettei siitä ainakaan apua ole.
Nämä lastensa uhreiksi joutuneet äidit eivät ole tyhmiä, vaan viisaita.
Ja rehellisiä itselleen. Ja hiljaa kärsiviä.
Noh, en ajatellut niin, että ”äiti antaa henkensä lapsen puolesta” tietoisesti, vaan sillä tavalla, että ne tapahtumat johtavat siihen, että henki menee.
PoistaEli äiti on tätä ennen tehnyt valintoja, jotka ovat vaarallisia ja henkeä uhkaavia, mutta hän on silti tehnyt ne. Hän ei ole juossut ulos, ei huutanut karjuen apuja naapurista, ei lyönyt poikaa vasaralla päähän.
On naisia, jotka eivät kerro poikiensa tai miestensä lyömisistä. Joillain on musta silmä, kun on kävellyt ovea päin - yhdellä tuttavanaisella oli vuosia sitten mustelmia siellä täällä. Mies oli myyntiedustaja, nainen kotona.
Läheisen suojaaminen on käsitykseni mukaan yleisempää kuin tiedämme. Ihmisen häpeä on hirveä voimavara.
Minua nyt jokin nikotuttaa tässä vastauksessasi, Iines.
PoistaEhkä me nyt vain näemme eri tavalla.
Minä erottaisin miehen ja lapsen toisistaan. Lapsi on aina
miestä tärkeämpi, ensisijaisesti. Jos mies lyö siitä on helpompi
kertoa, kuin jos lapsi löisi. Suru lapsesta on eri luokkaa, kuin miehestä.
Ei minusta ole kyse lapsen suojaamisesta. Suurin suru on sanaton.
Häpeävoimavarasta ei myöskään tarvitse olla kyse.
Kyllä me samaa mieltä taidetaan olla, Ripranie, sillä minullekin on päivänselvää, että lapsi tulee ennen miestä, tärkeysjärjestyksessä, jos valita pitäisi. Lapsi on aina tärkein.
PoistaTarkoitin laajentaa asiaa yleiselle tasolle, kun otin mukaan lapset häpeämisen esimerkkiini, tai miksei muutkin läheiset. Tämä alkuperäinen eläkeläisäiti-aikamiespoikakuvio vain toistaa sitä erikoislaatuista häpeää, jota ihminen tuntee, kun läheinen kohtelee läheistä huonosti.
Esimerkiksi alkoholistin tai pahoinpitelijän lapsi saattaa puolustaa vanhempiaan ja jopa kieltää pahoinpitelyt. Lapsi voi rakastaa huonojakin vanhempia.
En tarkoita esimerkeilläni, että tällaiset tapaukset ovat yleisiä, vaan että tällaistakin on. Elämisen kuviot eivät ole aina suoraviivaisia ja ”oikeudenmukaisia.”
Ok, olkoon nyt sitten noin. Erottaisin vain niin mielelläni surun ja häpeän.
PoistaAhaa, tuota tarkoitat. Siis luulen, että tästäkin ollaan samoilla linjoilla ja selvillä vesillä. Kaksi eri tunnetta, suru ja sitten toinen on häpeä. Kyllä, eri tunteet, tietenkin, tekisi mieleni lisätä.
PoistaMutta on kai aika selvää, että suru ja häpeä voivat olla samasta tilanteesta ihmisellä yhtaikaakin? Lapsi tuntee sekä surua että häpeää, kun äiti juo ja melskaa jne.Ei yksi tunne sulje toista tunnetta pois, ne voivat maata jopa päällekkäin, kaksi eri tunnetta.
Suru on tai voi olla tavallaan alistumista.
PoistaAlistuminen on keinoton.
En näe häpeää samalla tavalla alistumisena.
Häpeä keinot keksii, vähän leikkisästi sanottuna.
Jos tunne on sekä surua, että häpeää, jompikumpi on kuitenkin ykkösenä. Suru ja häpeä on vain niin eri puusta. Jotenkin ne on paha yhdistää.
Ymmärrän ajatuksesi. Onkin varmaan niin, että ihmiset toimivat eri tunnetiloissa varmaan vähän erilaisesti. Ja ehkäpä tunnetilan voimakkuuskin vaikuttaa käyttäytymiseen, samoin ihmisen oma persoonallisuus ja temperamentti. Kaikki ne säätelevät tunteitamme.
PoistaItseäni kiinnostaa tunteista kovasti häpeä. Muistan kun aloitin bloggaamisen vuosituhannen alussa Illuusia-blogissani, jonka poistin myöhemmin. Ensimmäinen kirjoitukseni käsitteli häpeää, ja eräs kirjailija mainitsi kehuen kirjoitukseni omassa blogissaan. Punastuin täällä kotona yksinäni häpeästä, sillä oli järkytys, että minut nostettiin tavallaan hyvin näkyvän blogin tikun nokkaan, kirjoitukseen. Some oli silloin aika uutta.
Olen aina ollut hyvä häpeämään itseäni, sekä hyvässä että pahassa. Enemmän hyvässä. En kestä vieläkään kehumista. Enemmän kestän kiusaamista ja haukkumista.
Miksi häpeäisin, kun minua kehutaan, olisi tunteeni.
PoistaUjous ja häpeä voivat kyllä olla lähellä toisiaan, joskus ne voidaan vaikka sekoittaa
toisistaan.
Tuota olen ihmetellyt, kun kerrot häpeämisestäsi. Kehumisen kestämättömyys
tuntuu minusta tosi oudolta. Otan kehut vastaan vilpittömästi on siihen aihetta tai ei.
Itse kuitenkin tiedän, mutta mikä minä olen toisen tunteita määrittelemään, sillä omien
tunteitteni määritteleminen riittää minulle. Jos kehun, kehun mielestäni vilpittömästi
omien tunteitteni mukaan.
Entisaikaan oli tapana sanoa, että lasta ei saa kehua, tulee vielä ylpeä.
Ylpeyttä saa tuntea omista saavutuksistaan, niin mitä pahaa siinä olisi.
Tyhmänylpeä on eri juttu.
Nyt pitää lopettaa tältä päivältä ja mennä pikkuhiljaa nukkumaan.
Huomenna on päivä uus.
Kun se häpeäntunne tulee ennen kuin järkikysymys..
PoistaTunteet ovat ohimeneviä tunnetiloja, ne ovat kirjo, sateenkaari, ne ovat toistensa ohi lipuvia ja toistensa kanssa kättä lyöviä sävähdyksiä, päällekkäisiä toisten tunnetilojen kanssa. Puhutaan tunteiden vuoristoradasta.
Häpeäntunne meikäläistä kehuttaessa ei ole toki ainoa eikä pysyvä tunnetila, joka vallitsee. Tietysti samaan aikaan on päällä iloa ja kiitollisuutta, jopa riemua, mutta kaiken alta hiipii nolous tikun nokkaan nostamisesta, kun pelkää esillenostamista, näkyvänä oloa. Tämä tulee varmaan lapsuudesta, alkoholisti-isäoloista, kun piti piiloutua, jos halusi rauhassa lukea. Milloin vintille, milloin katolle, milloin huussiin, milloin omenapuun oksien suojaan. Ja kun oli se alituinen häpeä isästä.
Tunteet ja järki. Kukapa ne yhdistäisi?
PS. Minua riemastutti se, kun luin jonkun psykologin kirjoituksesta, että on kyky tuntea häpeää, eli häpeäntunne on siis kyky, ei poisajettava ominaisuus ellei se haittaa merkittävästi ihmisen arkista elämää.
PoistaIhminen joka ei tunne häpeää, on tunteiltaan vajaa. Psykopaatit ja narsistiset persoonallisuudet eivät tunne häpeää teoistaan, koska heiltä puuttuu omatunto. Viittaan Putiniin ja Hitleriin ja Staliniin ääriesimerkkeinä.
Mukavaa on lukea itseäni viisaampien ihmisten kommentteja, siitä saa paljon. Häpeää olen elämässäni kestänyt ja kokenut niin paljon, että Eino Leinon sanoin toisinaan pohdin: "koska tulee se suuri se suuri." - Loiri lauloi: "se suurin se suuri."
VastaaPoistaMika Waltarin motto oli: "Nöyryys intohimoni." - Siinä se on.
No nyt mennään jo syvään päätyyn, suurista suurimpaan. Näistähän ei somelaineilla puhuta, näistä ei oteta selfieitä eikä näihin käytetä edes bohosuodattimia. Olen kuitenkin varma siitä, että esille nyt heitetty pelko tai tuskan tunto on sitä ihmisyyden osaa, joka meillä kaikilla on. Harva siltä säästyy.
VastaaPoistaKas tässä, Runoston sivuilta poimittu Leinon tunto asiasta viikonlopun rientojen hillitsijäksi ja synnintuntonne herättäjiksi, rakkaat kansalaiset.
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.
Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli –
koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk’ katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.
PS Jätin tarkoituksella viimeisen säkeistön pois. Runo on näin parempi, kun siihen ei tuoda sankarillisuutta eikä nuorta mieltä. Vanhoja sielujahan tässä ollaan.
VastaaPoistaLeino kainuulaisena käyttää sujuvasti itäistä "uottaa" muotoa - ja me kaikki ymmärrämme sen heti?
PoistaTodennäköisesti alkuperäinen sana onkin jokin tuollainen, sillä odottaa-verbissähän on epäsuomalainen pehmeä tee.
Kyllä täällä Satakunnassakin uottamiset ymmärretään.
PoistaJa totta tosiaan, odottaminen lie peräisin tästä uottamisesta tai vuottamisesta ja voi olla alkuaan lähtöisin samasta uralilaisesta sanavartalosta kuin *voča-. Kertovat viisaat.
Jouduin kerran, ei kovin kauankaan sitten, perehtymään työasioissa tunteisiin. (Useinhan sanotaan, ettei tunteita pidä sekoittaa työhön, mutta oikeastihan ne ovat siinä aina mukana, halusimme tai emme.)
VastaaPoistaNo, asiani oli vain tämä, joka joskus valtaa mielen blogejakin lukiessa: myötähäpeä.
Se on kuulemma juuri meille suomalaisille ominainen tunne. Olikohan niin, ettei sille ole monessa kielessä edes sanaa?
Myötähäpeä on niin suomalaista, niin suomalaista. Jokainen kohtalaisen tervesieluinen kansalainen tuntee sellaista. Toisaalta se voi olla myös yleisinhimillinen tunne. Katsoja häpeää mukana, kun esittäjä jännittää näkyvästi.
PoistaYlellä on yksi sääennustaja, joka puhuu kummallisesti ja ihan kuin jäykkänä kauhusta sekoilee välillä. Tekee pahaa katsoa koko säätä. Samalla toivoo, että tyttö selviäisi urakastaan kunnialla.
Noin se meni, hieman väärin sanoista muistin.
VastaaPoistaIinekselle sanoin, myötähäpeä myötäni.
PoistaJa nyt häpeät, salli mun hieman nauraa kaiken tämän häpeällisen häpeän keskellä. Mistä mahtaa sana häpeä olla tullut kieleemme? Häpy?
PoistaSaat nauraa, niin ne muutkin häpyhuulet törröllään. (Huono vitsi, anteeksi kaikilta!)
PoistaHäpeä nyt vitsiäsikin, joka oli oikein sovelias lauantaiaamuni sulostuttaja.
PoistaJa kyllä, häpeä tulee hävyn kautta.
Hamassa nuoruudessani ystäväni Tuire teki jotakin sopimatonta, josta hänen isänsä huusi hänelle: Eikö sulla ole edes häpyä! Tähän Tuire kimautti hiljaa, että on mulla häpy.
No tuo suuri-juttu on pikkuseikka, en kiinnittänyt siihen huomiota, sillä se toimii molemmin tavoin, kai? Meikäläisillä on jossain hyllyjen uumenissa varmaan tuo runo jossain kokoomateoksessa, mutta en jaksa kaivaa sitä esiin, tuo yllä oli nettisivuilta ja voi olla väärinkin. Viis siitä siis!
VastaaPoistaMinä olen aina kuullut sen niin, että Loiri laulaa "se suuri, se suurin", jolloin siinä on järkeä.
VastaaPoistahttps://youtu.be/5vo0KU3UcFA
PoistaNo, tuosta voitte itse kuunnella, laulaako Loiri ”se suurin, se suuri” vai ”se suuri, se suurin”. Asiahan on äärimmäisen tärkeä.
On muuten aivan ihana hidas valssi tuo sovitus. Kaihoisa, kaunis, murheellisen ihana.
Kuuntelin nyt tarkoin tuon laulun, tosin piparihuuruissa. Kyllä se Loiri lauloi niin kuin, Riku, kuulit, ”se suurin, se suuri”. Näin minun korvani sen kuuli.
PoistaLoiri laulaa "suuri",
Poistatotesin sen juuri,
eli petti moukan tuuri.
Vaieten kuin muuri,
kuin yönmykkä luuri,
edessä on kuuri.
Ei auta kulttuuri,
ei molli, eikä duuri,
yhdestä apu suuri:
Siunattu pulituuri.
Vaik Eikka sanoo suurin, se suurin,
Poistamä näytän teil konjunktuurin
tai ehkä mieluummin huurin,
joka ottais oman buurin,
ja soittais vaihteeksi esduurin.
Kiitos ja anteeksi! Tällä kammottavalla väkisin väännetyllä riimiskällä halusin näyttää teille, jos muka ette muuten huomanneet - ja kyllähän te huomasitte - miten hieno, suorastaan nerokas tuo Tapsan runorykäys on. Kyllä näkee, että on tietyn alan taitotieto hihassa. Upeaa!
No, juu, mainosmies on aina mainosmies.
PoistaRiimittelyt kohdillaan, tuurit, muurit, luurit, kuurit,
mut mikä tuuri on pulituuri?
Minun korvani kuulevat Loirin laulavan: Se suurin, se suuri.
Miks siinä ei olis järkee, et se suurin maapallo, se suuri maapallo,
tai se suurin suru, se suuri suru?
Pulituuri on jotakin huonekalulakkaa, jota puliukot ennen joivat. Termi oli joskus aina yleinen, mutta ei enää, sillä puliukoilla on nykyään hieman terveellisemmät juomat.
PoistaAika itsestäänselvästi sanasta pulituuri tulee myös nimitys puliukko, pultsari.
Leino kirjoitti ja Loiri lauloi murheista, joita tulee aina vain, joka ikinen yö, ja toinen toistaan suurempia.
PoistaSiksi olisi järkeä (ja toivoa) siinä, että joskus tulisi se suurin - ja sen jälkeen tulevat murheet olisivat pienempiä.
Ja näinhän Leino kai ajattelinkin, runosta päätellen.
Näin kirjoitti Tapsa.
PoistaJa vuodet ne käy yhä vaikeammiks
PoistaJa vuodet ne käy yhä vaikeammiks,
Ja haaveet ne käy yhä haikeammiks.
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa
Joka ilta ma mietin, kai huominen uus
Tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus.
Yö loppuu mut murheet ne palaa,
Yö loppuu mut murheet ne palaa!
Ne tulevat niinkuin kotihin,
Ne tuovat uusia vieraitakin,
Jotka nimeltä tunnen mä juuri.
Se murhe mi eilen mun murtaa oli
Suli hymyks kun tänään vielä suurempi tuli
Koska tulee se suurin, se suuri,
Koska tulee se suurin, se suuri.
Koska saavut sa tuskani korkein
Sinä maailman valtias mahtavin,
Jota lapsesta saakka ma uotin,
Jota vapisin öisin mä vuoteellani,
Jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
Kun hetkeksi onneeni luotin,
Kun hetkeksi onneeni luotin.
Sun edessäs tahdon ma polvistua
Mut silmihin katsoa tahdon ma sua
Ja sanoa: Henkeni annan,
Mut mieltäni nuorta en milloinkaan!
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
Sen kanssani hautaan mä kannan,
Sen kanssani hautahan kannan,
Sen kanssani hautahan kannan!
Lähde: Musixmatch
Tässä Musixmatchin runossa on ”se suurin, se suuri” eli sama versio, jonka Loiri laulaa.
PoistaMeikäläisen poiminta on Runoston sivulta, ja siellä,siis oli ”se suurin, se suurin”. Nyt täytyy jostain koettaa kaivaa esiin alkuperäinen Leinon runo kirjasta, ei netistä. Asia on tavallaan pikkujuttu, mutta oikeasti merkityksellinen, vaikuttaa runon sävyyn ja jopa merkitykseen. Katsonpa huomenissa.
No niin, kaivettu on paperinen kirja, mm. Satu Koskimiehen toimittama Tämän runon haluaisin kuulla, osa 3, ja sielläkin seisoo ”se suurin, se suurin”, elikäs taiteilija Loiri käyttää taiteellista vapauttaan ja jättää viimeisestä suuresta superlatiivin pois, tai sitten hän henkäisee sen niin hiljaa, ettei se vaan kuulu.
PoistaKuten huomaatte, matematiikka yksin ei ole täsmällistä, myös höpötieteet ovat. M.o.t.
Lämpimin terveisin teille kaikille! toivoo Liisu!
VastaaPoistaKiitos ja samoin myös sinulle, Liisu!
PoistaTiedätkö, Liisu, olet hellyttävä.
Ei. ei, ei. Olen täysin nolostunut!
PoistaLiisu, tunnet samoin kuin kuvasin ylempänä omaa tunnettani, kun muuan kirjailija kehui minua muinoin netissä. Häpeän puna levisi poskilleni ja olisin halunnut vaipua maan rakoon. Samalla olin tietenkin iloinen ja riemuissani, kiihtynyt, tunteet risteilivät. On vaikea ottaa kiitosta vastaan. Kiemurteluttaa.
PoistaLämmintä sinnekin, Liisu! Ja hiljalleen leijuvia lumihiutaleita. Tulisipa!
VastaaPoistaKyllä, Ripranie, Liisu on ihana, herkkä ihminen.
VastaaPoistaMeillä on kissa, joka on sulokas ja viehkeä. Se saattaa yhdellä sirolla tassunliikkeellä tupsauttaa lasimaljakon lattialle, minkä tahansa antiikkisenkin ja katsoa sitten minua suurin silmin ihmetellen, että hupsista vaan ja oho, korjaatko tuon, kiitos. Se on viaton kaikkiin ympärillään oleviin sirpaleisiinkin.
Liisussa on jotain samaa suloa ja viattomuutta. Erona vain se, että Liisu oletettavasti ei työntele maljakkoja nurin. (Tämä pitää käsittää oikein, tämä on kehu ja tunnustus, jolla yritän sanoa, että Liisussa on aitoutta, jota harvoin tapaa somen laineillakaan.)
Kissa sirolla tassunliikkeellään testaa, että olisiko tuosta maljakosta
Poistaleikkikaveriksi. Kun huomaa, että ei ole, niin mitäs sitä sen kummemmin
sitten ihmettelemään jäisi. Hyvähän se on, että ei kissa ole stressiherkkä,
vaikka herkkä saattaakin olla.
Kissa on muuten aika herkkä. Se ei esimerkiksi edes halua tulla ulos, vaikka koetettu on ja valjaat on. Ei, neiti Lumo kääntyy ovella pois. Rodultaan se on ragdoll, sinisilmäinen pitkäkarvainen sulotar, joka tuntee arvonsa. Meillä oli ennen maatiaskissa, von Kusti, ja se oli rohkea kissa, rakasti ulkoilua ja teki lenkkejä valjaissa.
PoistaLuulen, että maatiaskissat ovat kaikin puolin rohkeampia ja ehkä jopa terveempiä kuin nämä rotukissat. (Saakohan sanoa rotukissa? Ettei se vaan olisi kissarasismia.)
Meilläkin oli kissa, itsetietoinen valkoinen kaunotar, puoliksi kulkuri luonnoltaan, ihana olento.
PoistaLiisussa on jotain ihmeellistä viattomuutta, ikään kuin hänet olisi tempaistu kesken satavuotisen unen tähän nykymaailman melskeeseen - jota hän suurin silmin ihmettelee.
Ensimmäinen valkoinen kissani omisti aivan erityisen luonteen, johon sisältyi kaikki ihanat adjektiivit.
PoistaTämän kissan jälkeen tuli vielä kolme kissaa, joista yksi oli valkoinen, yksi kirjava rotukissa ja yksi harmaankirjava maatiaiskissa, jonka otin löytöeläinkodista, kun se tuli aina vaan kylkeeni.
Tuo toinen eli jälkimmäinen valkoinen kissa oli luultavasti maatiaiskissa ja eka valkoinen luultavasti osittainen rodullistettu. En ole ihan varma, mutta juuri tällä kisulla oli se ihmeellisen taivaallinen luonne.
Muistelen kissojemme ja koiriemme nimiä: Tupsu, Tassu, Mikki, nämä lapsuudessani. Sitten tuli Hupi I ja Hupi II (ensimmäinen Hupi, eli Humbolt, oli niin ihana tapaus että seuraavalle annettiin sama nimi); Hupien jälkeen tuli Mökö, sitten Retu, sitten koira Manu (Mauno Koiviston mukaan), sitten kissa von Kusti, sitten kultainennoutaja Pontus eli Ruben. Sitten Panda, vanhaenglanninlammaskoira ja nyt on Lumo-kissa eli Lihava.
PoistaKun ihminen vanhenee, miettii hieman surumielisenä, vieläkö ehtii ottaa koiran, tai kissan. Eläin elää hyvin hoidettuna 12 - 16 vuotta. Itsestäsi et tiedä. Mihin panet eläimen, yksineläjä, jos jalka pettää tai sairaala kutsuu?
Tupsusta tulee mieleen takavuosien työjuttu, jonka olen varmaan kertonutkin, hyvin vähäpätöinen, mutta nauratti koko toimistoa:
PoistaSaimme ison mahtikonsernin asiakkaaksemme, ja ennen ensikokousta, jossa vastapuolen herrat istuivat puku päällä, ja johon marssimme isona joukkona, työkaverini viehkeä neitonen totesi, että minkähän vaikutuksen niihin tekee se, kun pomomme esittelee, että "tässä ovat huippusuunnittelijamme Tipsu ja Tapsu".
(Häntä kutsuttiin oikeastikin Tipsuksi.)
Muistelen kuulleeni Tipsun ja Tapsun. Kuin kaksi kisulia.
PoistaLuottoa asiakkaassa taitaisi herättää paremmin vaikka hätiin keksaistu Stefan ja Stina.
Asiasta toiseen. Luin juuri aamuhesaristani mielenosoituksista, joita aiotaan järjestää itsenäisyyspäivänä.
VastaaPoistaMiksiköhän juuri tämä juhlapäivä on aina mielen osoittamisen päivä? Miksi se ei voi olla vain juhlapäivä, etenkin nyt, kun Venäjä uhkailee koko maailmaa ja myös meitä, jälleen kerran?
Eivätkö nuoret oikeasti tunne historiaansa? Osaako minkään ryhmän mielenosoittaja tuntea ollenkaan sellaisia tunteita, joissa myöntää pienuutensa, on nöyrä jollekin asialle ja kunnioittaa jotakin?
Mielenosoituksia järjestävät ainakin nämä tahot: äärilikeistolainen sinimusta liike järjestää Suomi herää -kulkueen. Helsinki ilman natseja osoittaa mieltään tätä kulkuetta vastaan. Mukana ovat lehden mukaan myös A-ryhmä, Varisverkosto, Helsingin vasemmistonuoret, Pinkkimusta Helsinki, Emilia-ryhmä ja Elokapinan antifasismiryhmä.
Toivottavasti mikään taho ei tällä kertaa hakkaa poliisin hevosia verille.
Miten ne ehtivät Gelsinkiin, kun "Ukraina ilman natseja" -kampanjakin on vielä vähän kesken?
PoistaSäästäisivät nyt ainakin voimia, jos tulee tositoimet. Vaikka eihän kadulla istuksinta kaloreja kuluta.
PoistaMeilläkin on soihtumarssimme!
PoistaYlioppilaiden itsenäisyyspäivän marssi ei ole mielenosoitus eikä aatteellinen marssi. Se on perinteinen ja rauhanomainen kunnianosoitus kyseiselle päivälle. Sitä ei edes tarvitse mainita poliisin tiedotuksessa päivän aatteellisista marsseista ja mielenosoituksista.
PoistaOn peräti outoa osoittaa mieltä juhlapäivänä, jolloin itsenäisyydestä, joka ei ole itsestäänselvyys, tulisi iloita. Sivistys on aika höllässä. Huom. Sivistys ei ole elitismiä, vaan sydämen viisautta, tietoa ja taitoa ja älyn nöyrää käyttöä, jos sitä on. Nöyryys on hyve, joka pitää kaivaa esiin kuopasta, johon se on haudattu.
Ihanko pokkana esität, ettei ylioppilaiden itsenäisyyspäivän sohtukulkueissa ole mitään mieltä? Nekin tukkivat kadut, estävät liikenteen ja poliisi on niistä tiedottanut sekä on paikalla. Helsingissä näitä "mielettömiä" marsseja on järjestetty vuodesta 1952.
PoistaYlioppilaalla on nyt vajetta lukutaidossa ymmärtämisen osalta.
PoistaPerinteiset soihtukulkueet eivät ole mielenosoituksia. Mieltä niissä on, kuten yllä kuvaan.
Rauhanomainen marssi on aina sujunut jouhevasti, poliisille ei tässä marssissa ole edes huudeltu saati kampitettu hänen työtään.
Ja kun 2,3 miljoonaa ihmistä istuu kotona ruudun ääressä seuraamassa vastaanottoa, näkyy se katujen hiljaisessa liikenteessäkin.
Soihtukulkueet ovat siis ns. parempia mielenosoituksia?
PoistaNo ei edes se olkiukko nyt taida tuostakaan rakentua, vaikka seisoisit päälläsi. Vaikka ei sen puoleen, suosittelen mainittua asentoa tuollaisiin sakkaumiin. Kun verenkierto vilkastuu, alkaa ajatus taas pelittää.
PoistaUskallankohan paljastaakaan, että olen nyt miehuuteni päivinä muutaman kerran marssinut Helsingin ylioppilaiden soihtukulkueen mukana.
PoistaEikä siitä kauaa ole, kun viimeksi osallistuin työväen vappumarsiin Hakaniemestä keskustaan. Marssin aina kärkijoukoissa, sillä nautin työväen torvimusiikista.
Ensimmäisen kerran marssin työväen kulkueessa demarien puoluekokouksessa Tampereella.
Armeijassa marssittiin tietysti joka päivä johonkin ja sieltä pois.
Ja tulinhan taannoin paljastaneeksi, että olen marssinut Pridenkin mukana, vaikka viimeksi tyydyin kulkemaan vastavirtaan.
Vähissä ovat minun marssini. Opiskeluaikana Turussa huomasin, että vappumarsseissa eivät olleetkaan ylioppilaat - yllätys yllätys - vaan oikeat duunarit. Ylioppilaat olivat kadun varrella katsomassa ja Vartiovuorenmäellä pitämässä ja kuuntelemassa juhlapuheita. Tätä muistan miettineeni.
PoistaPartiomarssilla olen ollut ja kerran jollain rauhanmarssilla. Vaan partiolaisenakin olin huono. Kun kirkossa vannottiin partiovala, piti nostaa kolme sormea ohimolle valan ajaksi. Minulla oli kuulemma ollut vain kaksi.
Muistan ainakin kerran tuollaisessa jonossa marssineeni, josta en tiennyt miksi marssitaan. Jalat nousivat kuin itsestään ja ihmettelin missä olin ja mihin menossa. Ja mieli tuntui juhlavalta vaikka en todellakaan tiennyt miksi. Helsingin bulevardia siinä tallattiin ja Runebergin patsas sivuutettiin.
VastaaPoistaTästä tulee mieleen Mr Beanin ihmeelliset seikkailut sotilasparaatissa.
Poista... Marssija oli Liisu ja minulla oli valkoinen lakki päässä, niin kuin muillakin marssijoilla. Yhteistä henkeä muistan hengittäneeni. Ja ilma tuntui kevyeltä.
VastaaPoistaLiisu, nyt en arvannut, kuka kommentin kirjoitti. Arvelin, että joku uusi tuttavuus. Mutta saat jutun kuulostamaan hauskalta, kun on kyse sentään itsenäisyyspäivästä.
PoistaMr Bean on ihana klassikkohahmo hauskuuttajien sarjassa, mestarillinen kuin Buster Keaton tai Chaplin. Ehkä tiedät, Liisu? Hän yleensä eksyy vääriin paikkoihin, mutta selviää tilanteista läpi.
PoistaMinulle tuli kyllä heti Liisu mieleen, kun hän ei (muka) tiennyt miksi marssitaan.
PoistaLiisu-jutuista saisi aika mahtavan novellikokoelman.
Minulla vilahti mielessä Mikis, kun luin hätäisesti, mutta hieman erilainen kieli antoi ymmärtää, ettei ole. Ehti kuitenkin huvittaa tuo Liisun kertomus, ja siksi Mr Bean -maininta. Nyt toivon, että Liisu ymmärtää sen oikein eikä ota sitä negatiivisena. Misterhän on hyvä hahmo.
PoistaSauli kävi meitä piristämässä ja muistuttamassa että huomenna on itsenäisyyspäivä ja iltapäivällä klo 15 on Sibeliustalossa täällä nurkin juhla jossa ensimmäinen
VastaaPoistaohjelmanumero on hänen säveltämänsä ensi esitys sävellyksestä, joka liittyy maamme itsenäisyyteen. Tietenkin sinne suuntaamme askeleemme, saamme raitista ilmaa ja
liikuntaa, ja tuntuu mukavalta kun askel askeleelta poljemme (hyväilemme) isänmaata. Miten rakasta se onkaan! Miltä tuntuisi jos joutuisimme polkemaan Venäjänmaata, jota esi-isämme joutuivat polkemaan. Suomi. Suomalainen. Miten
rakkaita sanoja ne onkaan!
Siis hatunnosto nuorelle ihmiselle, joka säveltää jotakin historiaan ja itsenäisyyteen kuuluvaa klassishenkistä. Ainutlaatuista. Enemmän nuoret ja nuoremmanpuoleiset säveltävät tai esittävät rokkia ja räppiä ja muuta trendikästä asiaankuuluvaa. Valtavirrasta poikkeaminen sinänsä jo on ilahduttavaa.
VastaaPoistaErikoisesti tänä Ukrainan-vuonna itsenäisyyspäivä tuntuu erityisen merkitykselliseltä. Ihan hyvä, että linnanjuhlatkin taas järjestetään, vaikka veteraanit juhlivatkin jo viikonlopulla. Itselleni heidän näkemisensä ja kuulemisensa oli aika liikuttavaa. Niinkään en välitä julkuista, joita haastatellaan, mielestäni jopa liikaakin. Ja ne mielenosoitukset ovat aika typeriä juuri itsenäisyyspäivänä. Ihan kuin jollain olisi jotain itsenäisyyttä vastaan.
PS. Kerran aikaa sitten seisoimme Hampurin torin laidalla ja ihme tapahtui. Yksi ohikulkija heittäytyi kaulaani ja tarttui mieheni käteen ja ravisti sitä. Hän tuntui oudon tutulta, kunnes muistin, että hän oli postinkantajamme, Iida, ja voi kun se runtui mukavalta: Iida Hampurissa! Oli kuin kokonainen Suomen kansa olisi heittäytynyt kaulaani. Siinä kohtaamisessa ei sanoja säästetty. Ja hiukan ylipainoinen Iisda kellui vielä kaulassani pitkään vaikka jatkoimme matkaamme. Iida, joka kantoi meille hyvät ja huonot uutiset!
VastaaPoistaIhana pieni itsenäisyyspäivän tarina. Oma suomalainen postinkantaja Iida ripustautui kellumaan kaulaan Hampurissa. Suorastaan suloinen tapahtuma.
PoistaTällaisesta saa enää haaveilla. Postia ei enää jaeta edes joka päivä, ja postin määrä on vähentynyt lähes olemattomiin. Eniten tulee mainospostia, laskut tulevat suoraan nettipankkiin. Onnittelukortitkin ovat siirtynet nettikorteiksi. Harmi. Postimerkkejäkään ei enää kerätä.
Stornowayn osuuskaupassa mies pysäytti minut: Mä näin sut Aberdeenissa!
PoistaTämäpäs sattui. Jos oikein muistan, olen nimittäin tainnut saada postikortin saarelta, Stornowaysta jälkikasvultani, joka oli muinoin opiskelemassa Glasgow´n yliopistossa, mm. historiaa. Teki pitkiä reissuja pitkin maata.
PoistaSamainen jälkikasvu on kyllä nähnyt Elviksenkin, siis vainajan, ajavan autoa Pikkukaupungin kaduilla.
Minäkin, kun joskus kauan sitten olin Aasiassa huomasin, että ohi ajaa musta pitkä kaara
Poistanokassaan Suomen lippu. No, Suomen silloinen pressa, Martti Ahtisaari oli ko. maassa,
olisiko ollut mm. vienninedistämismatkalla. Että, joskus on olevinaan niin pienet ympyrät.
Hei, nämähän ovat hauskoja pikku palatarinoita itsenäisyyspäivän kunniaksi.
PoistaMinun täytyy kerroa tapaus Ruotsista, kun menin sinne kesäduuniin. Luulin, että nyt sitten ollaan ulkomailla kulttuurien keskellä.
No eipä mitään, heti sataman kieppeillä Slussenin sillalta kuului hirveä örinä. Ne suomalaiset sissithän siellä kävivät ikuista taisteluaan perkeleittensä kanssa. Putosin haaveistani maan kamaralle, Slussenin sillalla.
Heh, niin, joskus elämä lyö ihmisen sananmukaisesti maahan.
PoistaHieman huvittuneena luin juuri jostain, vai sanottiinko se uutisissa, että Lotta Svärd -järjestö piti lakkauttaa, kun jotkut tahot pitivät sitä fasistisena järjestönä.
PoistaIlmeisesti jonkun mielestä se riitti leimaamiseen, että järjestö syntyi alun perin jo sisällissodan aikoihin valkoisten puolella, naisten toimesta.
Lotilla on ollut muitakin mainehaittoja. Joskus levitettiin ilosanomaa lottien huoruudesta. Taisi olla Paavo Rintalan Sissiluutnanttikin, joka mustamaalasi lottia aiheetta ja rumasti. Tottakai lotillakin oli romansseja, rintamalla kun olivat ja vaarallisissa tehtävissä, mutta että huoria, huhhuh. Onneksi heidän ansionsa ja kunniansa on nyt palautettu.
Kaikenlainen ikävän ja negatiivisten sanomien levittäminen on aina tuomittavaa katteetta.
PoistaSodissa aina eri osapuolien välittämät skismat eskaloituvat.
Onhan noista Lotista ollut puheita suuntaan, jos toiseenkin ja hyvää ja pahaa.
Kaipa sitä kaikenlaista on tapahtunut ja kuka sen hyvän tai pahan määrittelee on arvoitus sinänsä.
Kyllä ne Lotat ainakin sodan aikana ovat arvossaan. Kunpa vaan Suomemme vastaisuudessa sodilta välttyisi.
Minulla on tietoa omasta suvustani, jossa oli lottia. Hyviä auttavaisia itsensä uhraavia naisia ne olivat, ei puhettakaan mistään yleisestä huoraamisesta. Romanssejahan nyt kaikki toivoivat sodan aikaan, mutta se lottien maineen likaaminen oli virhe.
PoistaErään tädin ullakolta löytyi kerran harmaa naisten lippalakki ja sain luvan käyttää sitä. Yhden kesän kävinkin jopa lavatansseissa mökkiseudulla se hattu päässä, ja alla oli pitkähkö vaalea palmikko. Se hattu oli ns. Lotta-hattu. Ja se kesä oli hauska siellä maalla Rauman suunnassa, lavatansseineen likkojen kanssa, kun yksi oli juuri saanut ajokortin ja valkoisen kuplavolsun.
Ei minulla Lotista mitään kielteistä mieltä ole.
PoistaVarmaan tekivät paljon, paljon hyvää.
Positiivisilla muistoilla on hyvä maine.
Ainahan kun samoilla seuduilla parveilee paljon nuoria miehiä ja nuoria naisia, suhteita ja romansseja syntyy, näin luonto toimii, syyttäkää luojaanne.
PoistaVähän sama ilmiö oli/on siinäkin, kun meille tupsahtelee kymmenin tuhansin nuoria, tummia, komeita ja korskeita uroksia etelään kuumista maista, niin kohta paikalla parveilee nuoria suomalaisia naisiakin, ihan vaan hyvyyttään näitä sorrettuja auttamassa.
Siksipä juuri nämä tulijat sitten kun oma naisväkikin saapuu perässä, hunnuttavat, peittävät ja sulkevat heidät lukkojen taakse pois muiden kilpailevien urosten silmistä. Ja kun tälle touhulle pitää keksiä jalompi peitetarina, niin väitetään että jumala käski.
Kumma ettei se sama jumala vaadi heiltä siveyttä ja kiellä esiaviollisia suhteita? Tai jos vaatii ja kieltääkin, niin eivät tottele. Eikä siitä mitään tunnu seuraavan.
Katselin äsken lehdestä niiden kulkueiden nimiä, jotka marssivat huomenna Helsingissä. Nyt en puhu kulkueiden aatteista enkä niiden sisällöstä, vaan nimistä.
VastaaPoistaNimittäin olisiko kuitenkin hyvä, jos kulkueen tai ryhmän nimi kertoisi positiiviisesti ryhmän tavoitteista tai olisi asiallinen nimi?
Tätä pohjaa vasten Helsinki ilman natseja -nimitys tuntuu vihaiselta ja aggressiiviselta eikä herätä ainakaan minussa halua kannustaa ryhmää, vaikka olenkin natsismia vastaan, niin kuin jokainen tervejärkinen ihminen on.
Mitä tämä ryhmä mahtaa kannattaa, onko sillä minkäänlaistaa omaa tosiasioihin pohjaavaa aatepohjaa? Natsististen järjestöjen perustaminen on käsittääkseni jo laissa kielletty ja niihin on puututtu.
Mielipiteenvapaus Suomessa kyllä on, ja ilmeisesti natsismi - valitettavasti - aatteena mahtuu sen sisälle ajatuksina ja ilmaisuina, mutta ei siis rekisteröityinä ryhminä. Näin olen käsittänyt, mutta saapi oikaista, jos olen väärässä.
Niin, paljon kauniimpi nimeltään on Suomi herää -mielenosoitus. Asiallinen ja positiivinen nimi. Sen järjestävät avoimen rasistinen ja fasistinen sinimusta liike. Sinimustassa liikkeessä on mukana aiemmin PVL:ssä vaikuttaneita ihmisiä ja persuja ja muita näitä tervejärkisiä heimolaisia.
PoistaTiedetään. Suomessa todella on sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapaus. Ehkä kyse ei kuitenkaan ole natseista.
PoistaPitää sietää tällaistakin, vaikkei siitä juuri kukaan pidäkään. En tiedä, olisiko parempi vaihtoehto sitten kieltää epämiellyttävät ja väärät ajatukset.
Onhan se hyvä, että nämä ääriliikkeetkin - kuten natsittomat ja heränneet - saavat marssia julkisesti ja julistaa vapaasti sanomaansa, sillä siinähän samalla näkee kuinka laaja kannatus näillä aatteilla meillä on.
PoistaYmmärtääkseni ei kovin laaja eikä vankka, kummallakaan.
Menen varmaan seuraamaan soihtukulkuetta jos vaan ehdin, sillä sitä ennen pitää kuunnella runonlausuntaa.
(Pitää-verbi merkityksessä "on välttämätöntä, suotavaa ja taivaallista", etenkin kun runot ovat kansallisromanttisia, isänmaallisia ja hyviä, otaksun.)
En ole milloinkaan mihinkään marsseihin tai kulkueisiin osallistunut. Ei ole kiinnostanut mennä marssimaan minkään asian puolesta. Ei sopisi minulle.
PoistaErinomaisen hyvä elää maassa, jossa on näin hyvä mielipiteen ilmaisun vapaus. Samassa kaupungissa saavat marssia vastakkaiset poliittiset suunnat. Sitä ei aina tajuakaan, millainen rikkaus se on kansalaiselle.
PoistaYhtä vain en tajua. Miksi näissä itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa pitää usein tuhota vaikkapa ikkunoita ja mekkaloida, niin kuin se asiaa edistäisi. Ja huutaa kuin hullut. Miksi nämä huutajat eivät asetu vaaleissa ehdolle ja koeta oikeasti vaikuttaa asioihin?
PoistaHyvä kysymys, johon en vastausta tiedä.
PoistaKun monelle antaa vallan, tulos on sitten sen mukaista.
Nämä riehujat ja tuhoajat ovat usein nuoria, joko ensi kerran eläessään valon nähneitä tai sitten ihan silkasta anarkian riemusta mukana hilluvia, jotka nauttivat ihanan joukkopsykoosin juovuttavasta voimasta.
PoistaSamalla he tuntevat olevansa oikealla asialla, hyvän puolella pahaa vastaan. Ja kuten vanhat kapinalliset tietävätkin, munakasta ei voi valmistaa munia rikkomatta.
Siispä hyvää itsenäisyyspäivää koko Iinekselän seurakunnalle! Älkää riehuko.
Missäs nyt on riehuttu, Tapsa?
PoistaJospa Niilo muistelisi vaikka Kuokkavieraita ja poliisihevosenhakkuita.
PoistaKukapa sitä nyt heti aamulla klo 11.33 riehuisi?
PoistaJa kuten Iines täsmensikin, niin puhuimme aiemmista riehujista. Olen nähnyt heitä itsekin.
Jos nyt ei riehuttu, niin hyvä. Linnan juhlien suoran televisioinninkin voisi lopettaa. Tämä on spontaani mielipide, joka voi vielä vaihtuakin.
Tuskinpa linnan juhlien televisiointia lopetetaan, ellei sitten presidentiksi osu joku vasemmistoliiton, vihreitten tai demarien vanhoja rakenteita ravisutteleva tulokas. Ilmasto pilautuu ja herrat juhlivat etc.
PoistaVaan kansalaiset haluavat juhlansa. Suurin osa istuu kotona tuijottamassa juhlajulkkuja popkornit ja maljat huulilla, ja mikäs siinä. Kivahan niitä pukuja on katsella.
Vaan jos olisin pressa, kieltäisin haastattelijoilta ja televisiolähetyksistä kysymyksen: "Mitä itsenäisyys teille merkitsee". Kieltäisin myös 200 kertaa toistuvan toivotuksen "Hyvää itsenäisyyspäivää". Riittää, kun se kerran sanottaisiin, ohjelman alussa.
Tämä oli hienoa, että nyt annettiin kaikkien marssia rauhassa, eikä ketään kyyditetty putkaan.
PoistaSiksihän juuri kannatankin suoran lähetyksen lopettamista, kun arvokkaasta itsenäisyysjuhlasta on tullut irvokas naispukupelleily.
PoistaMaamme itsenäisyys uhrataan rumien naaraiden, joista suurin osa tunnetaan siitä että heidän miehensä tunnetaan, kekkaloinnille puolialastomina naurettavissa asusteissa.
"Mitä itsenäisyys merkitsee teille, härra Tapsa?"
"Sitä, että saa vuodessa urputtaa eliitin tyhmyydesta, eikä ne saatana mitään eliittiäkään ole vaan pahnanpohjimmaisia linssiluteita!"
Armahtakaa naiset ja meidät, jotka tykkäämme katsoa kauniita pukuja ja haukkua rumia. Antakaa meidän pitää hupimme tässä matoisessa maailmassa. Kyllä me se lippukin salkoon vedetään ja lauletaan Finlandiaa kyynel silmässä. Kun ihminen ei ole täydellinen.
PoistaFinlandia ja siniristilippu ovatkin aivan eri asioita kuin julkkujen iltapukukavalkaadi, se oli pointtini.
PoistaMutta olkoon menneeksi, saatte katsoa narrien kulkuettakin.
Yhteiskunta tarvitsee narrinsa. Niitä on ollut jo varhaiskantaisissa heimoissa ja niitä on ollut menneiden kuninkaitten hoveissa ja kansojen toreilla, niitä on nyt edelleenkin meidän kulttuureissamme, ylhäällä ja eliitin parissa.
PoistaEi narrille nauraminen tee ihmisestä huonompaa kuin naurajien arvostelijastakaan. Ei ole syytä asettua narrien tai narreja katsovien yläpuolelle.
Älä muuta viserrä.
Poista