9.11.2022

Martinpäivään laskeutuminen

 


Tehän tiedätte, rakkaat lukijat, kuka oli pyhä Martinus? Katolisessa kirkossa tunnetaan yli kaksikymmentä pyhää Martinusta, mutta nyt puheena oleva henkilöhän oli  300-luvulla elänyt piispa, merovinkiajan Ranskan suojeluspyhimys. Martinpäivää vietetään hänen muistokseen.

Me tunnemme paremmin kuitenkin  Martti Lutherin, joka sai nimensä tämän 300-luvulla eläneen piispa mukaan. Tunnemme Lutherin myös siitä, että tarinan mukaan hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen anekauppaa vastaan. Tämä ei liene totta, vaan totta lienee se, että Luther lähetti teesinsä vuonna  1517 parille piispalle sekä joillekin henkilökohtaisille tuttavilleen. - Myös Lutheria muistetaan  martinpäivänä.

Jos sen sijaan olette sitä polvea, joka on opiskellut ilman kirjoja, ja korkeintaan kännyköistään, teillä ei luultavasti ole hajuakaan pyhästä Martinuksesta tai Martti Lutherista. 

Voisin sanoa tässä kohdin pääministerimme tapaan: Hävetkää, lapset ja nuoret! Tai en minä niin sano, sillä lapsethan ovat viattomia kaikkiin sirpaleisiin ympärillään, viattomia kuin lemmikkikissa, joka pudottaa Aallon maljakon lattialle. Syy on opetushallituksessa, joka suoltaa opettajia kuulematta pöhinää opetussuunnitelmiin ja jättää perusasiat pois.

Hetkeksi takaisin 300-luvulle. Nimittäin kerrotaan, että pyhä Martinus oli  Rooman armeijan sotilas, joka kohtasi kaupungin portilla palelevan kerjäläisen. Martinuksessa heräsi sääli, ja niinpä hän halkaisi miekalla viittansa kahtia ja antoi toisen puoliskon poloisen lämmikkeeksi. Seuraavana yönä Martinus näki sitten  näyn, että kerjäläinen olikin ollut itse Jeesus. Hän otti kiireesti kasteen ja ryhtyi julistamaan kristinuskoa. Saarnaus oli ilmeisen voimallista ja sillä oli seurauksia, kuten tulemme tietämään. 

Tarina jatkuu varsin hupaisasti. Nimittäin kun vaatimattomuudestaan tunnettua Martinusta tultiin sitten  pyytämään piispaksi, hän piiloutui hanhitarhaan. Äänekkäät hanhet kuitenkin paljastivat piileskelijän, ja Martinuksesta tuli kuin tulikin piispa. 

Tämän muistoksi meilläkin on martinpäivänä on tapana syödä martinhanhea. Tosin täytyy myöntää, että häpeäkseni en ole kai koskaan syönyt hanhea. En edes martinpäivänä. Tämä ei johdu aatteellisista syistä eikä ruokaa koskevista mahdollisista estymistäni, vaan puhtaasti saannin vaikeudesta. En ole nähnyt hanhea marketin tuoretiskissä enkä pakastealtaassa saati eineksenä. 

Ainoa hanhi, minkä voisin tavoittaa, on merihanhi, joita on joka heinäkuun loppupuolella pilvin pimein mökin viereisellä mereen laskevalla pellolla.  On tullut mieleen joskus, että sieltä saisi pakastimen täyteen. 

Totuus on kuitenkin se, etten minä hanhea voisi ampua, en mitään elävää olentoa. Luonto-ohjelmissakaan en pysty katsomaan saalistusta, jota kuvataan aina pitkästi. Ihmettelen kuvaajaa ja hiljennän vehkeen tai vaihdan kanavaa. 

Voidaankin kaikki yhdessä hengähtää helpotuksesta ja hanhensyöntipakosta. Nimittäin martinpäivän meillä Suomena on myös tapana syödä makkaraa, tuota kotoisaa suosikkipötkylää. Etelää myöten onkin tapana sanoa, että "Martti makkarat sitoo".  Hieman pohjoisempanahan martinpäivä on varsinainen Perso-Martti. Nimittäin ennen kekriä saatu teurasveri oli talletettu kylmässä, ja se valettiin vasta martinpäivän edellä makkaroiksi. Pöytään tuotiin ihania rasvamakkaroita ja paksuja pylsyjä sekä juuri paistettuja rasvarieskoja. Varsinainen Martin makkara oli isoin ja paksuin verimakkara. Ettäs tämänkin tiedätte.

Vaan nyt minua kiinnostaa teidän martinpäivätapanne ja se, oletteko makkaransyöjiä. Maistuuko veripalttu? Mitä arvelette tällaisista perinnepäivistä? Tulisiko niitä liputtaa ja opettaa tavat myös maahantulijoille? 

 (Varoitus: Tekstissä on hanhilinkki, josta puuttuu turvallinen tila. Avaaminen omavastuisesti.)

173 kommenttia:

  1. Mutta tiedätkö itse, parahin blogittaremme, että Eestinmaalla Mardipäev on yhä suuri lasten ja nuorten juhlapäivä. (Kadripäev pari viikkoa myöhemmin on samanmoinen).

    "Mardisandid" eli hassun synkeästi pukeutuneet nuoret kulkivat talosta taloon ja toivat niille karja-, sato- ja naimaonnea. He kolkuttivat talojen ovilla ja lauloivat mardilaulua:

    Tere, tere eidekene,
    teiseks tereks taadikene,
    laske sisse mardisandid,
    mardid tulnud kaugelta,
    mardi küüned külmetavat,
    mardi varbad valutavad,
    sõrmed sõitelevad,
    perenaine naisukene,
    kipsi-kapsi kammarie,
    kapsi alla kellarie... (ja nii edasi).

    Tuohan on aika helppo ymmärtää. Samanlaisia tapoja on ollut meilläkin mm. juuri kekrin aikaan, mutta Virossa ne ovat yhä voimissaan.

    VastaaPoista
  2. Joissain suomalaisissa kouluissa vietetään marttina lyhtyjuhlaa, jolloin muistetaan legendaa tuosta ensin mainitsemastani Martista, joka antoi omastaan köyhille ja oli anteliaisuuden esikuva. Askarrellaan lyhtyjä ja luetaan tuota legendaa, syödään jotakin erikoisempaa yms. Martti Lutheria ei kouluissa marttina muisteta, sillä arvioni mukaan hän menee liiaksi kristinuskon reviirille sopiakseen sallittuun pedagogiseen opetusrepertuaariin.

    Nämä perinnejututhan ovat hauskoja. Niiden avulla historia tulee vähän tutummaksi, myös aikuisille.

    VastaaPoista
  3. Ei ole Iineksen Blogi turhanpäiväinen. Kun sitä seuraa, saa tietoonsa asioita, joita ei mistään ikinä osaisi edes etsiä.
    Siitä pitää Iinestä ihan kiittää: Kiitos!

    Virossa eli Eestissä (mikähän ero niissä nimissä?) on tullut käytyä melko usein. Meillä on siellä tuttukin, yksi naistoimittaja, joka on ollut meitä aina vastassa kun laivalla on menty. Hän on Suomen ystävä. Mutta emme ole saaneet häntä koskaan tulemaan Suomeen, miksi? emme tiedä.
    Ehkä joku aikaisempien vuosien voimassa ollut paragrafi majailee vielä hänen mielessään. Kirjeitä häneltä on kuitenkin tullut ja makeisia, suklaata varsinkin.

    Kerran kun oltiin hotellihuoneessamme menneinä aikoina, meidät ryöstettiin. Kadulla oltiin tavattu mies, joka sanoi että hänellä on Suomessa tuttava ja pyysi saako hän tuoda hotelliin meille lahjan, joka meidän pitäisi toimittaa tälle ystävälle. Tietysti me haluttuun toimia välittäjänä ja hän lupasi tuoda pikku pakettinsa hotelliin . Hän tuli sinne eikä hänellä mitään pakettia ollut. Hän touhusi vaan kovasti ja pisteli tuolilla olevia vaatteitamme paperikassiin, Ja kun se oli täysi hän sieppasi naulakosta mieheni berberin, meni ovelle, avasi sen ja katseli käytävään, se oli ilmeisesti tyhjä ja niinpä hän katosi sinne kasseineen, viuh, vauh hän oli poissa.

    Kun kerroimme asiasta hotelliväelle he olivat kauhuissaan ja sanoivat ettei tapausta saa kenellekään ulkopuoliselle kertoa. Se olisi huonoa mainetta hotellille. Pyysivät Suomen osoitteemme ja sanoivat että kun poliisi saa pidätettyä varkaan he lähettävät berberin meille. Sitä berberiä ei kyllä ikinä tullut.
    Mies sai uuden berberin, Taisi olla iloinen. Se oli parempi kuin varastettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viron ja Eestin ero on sama kuin Suomen ja Finlandin.

      Poista
    2. Oikeastaan täsmällisempi vastaus olisikin se, että ero on sama kuin Suomen ja Soomen.

      Toisin sanoen Eesti on virolaisten omakielinen nimi maalleen. Meillä muilla on muita nimiä.

      Poista
    3. Vaan tiedetäänkö täällä googlaamatta, mistä kummasta sana "viro" on tullut?

      Poista
    4. No, enpä tiedä, vaikka kyllä pitäisi... Itse nimi Viro sen sijaan on tietysti muunnelma Virumaasta, joka on Virun vanhoja maakuntia tuossa Suomenlahden etelärannikolla.

      Mutta siis mitä tarkoittaa "viro"eli "viru", sitä siis kyselet? Ennen muinoinhan Viron alue jakautui Viron- ja Liivinmaahan - ja tuon "liivin" merkityksen kyllä tiedän, joten ympäristö- tai ihmisalkuperää epäilen.

      Poista
    5. Niin, siis viro-sanan etymologiaa tässä ajattelin.

      Siitähän ei ole täyttä varmuutta, mutta sen arvellaan olevan joko germaaninen tai balttilainen laina, tyyppiä wera(z), wiraz, vyraz, joka sana on tarkoittanut miestä. Virumaa olisi alkuun merkinnyt miesten maata.

      Poista
    6. Miestenmaa - tämäpä onkin mielenkiintoista, koska muinaista suur-Kainuuta Pohjanlahden ympärillä nimitettiin myös Naistenmaaksi.)

      (Vielä selvennys tuosta Viro-Eesti-käytöstä: periaatteessahan kysymys on vastaava kuin käytämmekö läntisestä naapuristamme nimeä Ruotsi vai Sverige.)

      Poista
    7. Kyllä, ero on sama kuin minkä tahansa muun maan suomenkielinen nimi < > maan omankielinen nimi. Saksa tai Deutschland. Viro tai Eesti.

      Poista
  4. Virossa on tullut käytyä säännöllisesti, viimeisinä vuosina kylpylöissä eri puolilla. Tosin nyt on jo aika monta vuotta viime reissusta, kun vakituinen matkaseurani löysi itselleen netistä miehen. Siihen tyssäsi melkein koko ystävyys, kun hän on nyt aktiivisesti miehelässä. Hän ei liiku koskaan yksin, aina nappaa miehen mukaansa. Ei päästä miestä silmistään.

    Virosta pääsee aika mukavasti päivän reissuille esimerkiksi Riikaan, Latviaan ihailemaan vanhaa arkkitehtuuria, kuka sellaisesta pitää. Minä pidän kovasti.

    Kauheasti Virossa aina varoiteltiin varkaista, mutta ei meiltä varastettu. Tosin kadulla peräämme juoksi liuta katulapsia, jotka koettivat napata turisteilta irtonaisia käsilaukkuja ja mahdollisesti lompakoita. Ei uskaltanut jäädä kaivamaan lompakkoa esiin. Mieli olisi tehnyt antaa lapsille edes kolikoita.

    VastaaPoista
  5. Huomasitten varmaan miten tehokas olen yhteyttämään asioita. Nyt oli Iines, oli Tapsa, Oli Suomi ja Eesti. Olimme mies ja minä, ja seikkailumme Eestin maalla. Ja kaikki nämä onnistuin sitomaan yhteen. Olenpa minä sentään aika taitava, eikö? No, aina sattuu ja tarpahtuu.

    VastaaPoista
  6. Jos edes vähän osaisin vastailla Iineksen kyselyihin. Makkaran syöjiä emme ole,olemme kasvissyöjiä. Mutta salaa itseltämmekin voimme kyllä nauttia makkarastakin. Minulla on siitä runokin. Minulla on yksi pienoisnäytelmä koko meidän elämästämme, jota muuan runonlausuja esitti monella eri paikkakunnalla. (Yleisö menestys.) Hesarikin siitä joskus jotain kirjoitti. Olen varmaan kadottanut käsikirjoituksen. On ehkä tullut saunanuunissa poltetuksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, mukavasti sinä kirjoittelet. Eikä noita kysymyksiä ole tosimielellä esitetty. Itse en osta enkä syö makkaraa koskaan, ellen laske mukaan kesäisin mökillä grillattuja saunamakkaroita.

      Punainen liha muutenkaan ei ole ykkösherkku joitain klassisia lihapullia ja ohuenohuita lehtipihvejä lukuunottamatta. Pizzankin tilaan aina ilman mitään lihaa. Kala maistuu monin tavoin ja kana hyvänä kakkosena.

      Poista
    2. Kanasta bravuurini ovat erilaiset wok-versiot. Paljon kasviksia ja mausteen antajia, chiliä, inkivääriä, valkosipulia, yrttejä. Annos on kuin suuri lämmin kanasalaatti. Teen tätä pari kolme kertaa kuussa.

      Poista
    3. Ohoh, ihan säikähdin, että ne kana-bravuurisi olivat woke-versioita...

      Poista
  7. Van tiiättekö työ, mikä on metsälö? Nyt EU ja hallitus aikoo estää niien hakkuun.

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4l%C3%B6

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tahdon olla mystinen metsälötyömies
      osallistumatta rojekteihin ja hankkeihin

      - sokeria monitoimilokoneiden tankkeihin -
      Niin kauas kuin silmä siintää
      nään järvilöjä business citeineen.

      Ja aamun Tiuri kirkkaudessa soittaa
      piikivilökiteineen?

      Mikäpä se on? Hallitus on selvä seikka, olkoon joutenpäiten mikä hyvvää, vaan entäpä jos se onnii kenkku se EUeliö? Kuitennii mahottoman kiva kirjotuksellisesti, van ilolohan näitä on kieliopillisesti laitella vinksottammaa, ainaki ittelöllä on kivaloa.

      No ei olelo, kun se hakkuukin aiotaan estää. Perkelö.

      Poista
    2. Kyse on siis hakkuuaukioloajoista, jos ette hoksanneet.

      Poista
    3. Minua harmittaa jo se, kun täällä kaupunki on ”mukavoittanut” Natura-alueen viereistä luonnontilaista metsäaluettaan. Olen kuvannut siellä pohjantikkaa ja näätää ja uskokaa tai älkää - harvinaista kuningaskalastajaa. Kuva tosin ei onnistunut, sillä lintu oli kameraani nopeampi, mutta näin sen ja sain kuvaan suhisevan viivan. Viereen osunut lintubongari tunnisti linnun.

      Mukavoittamisella tarkoitan jättikokoisia laavuja makkaranpaistopisteineen. Eikä tämä vielä riitä makkaransyöjäperheille, vaan kylkeen on tehtailtu kokonainen mukavuuskylä. Isoja puukeinuja, joissa istuimet vastakkain ja pöytiä kiinteine penkkeineen. Kaiken lisäksi alue on niistetty kasveista ja kukista, ruohilkko ajettu traktoripelillä lyhyeksi niin että perhosilla pörriäisillä ei ole enää syötävää. Mitä enemmän siellä kiljuvat kakarat makkarat suussa ja perään huutavat äiskät ja iskät istuvat persus tiiviisti penkillä roskaamassa luontoa, sitä kauemmas eläimet karkaavat. Ihmiset tulevat isoilla citymaastureilla ja siirtävät ruhonsa suoraan penkeille pikkiriikkisen lenkin tehtyään, ajelluilla poluilla, joita osoittavat puiden kylkiin naulatut kivat opasteet.

      Poista
    4. Vaan mikä siinä on, että ennallistamisessakin Suomi joutuu lähes suurimmaksi maksumieheksi, tai -naiseksi, miten vain, kun metsänsä jo syöneet isot maat pääsevät paljon vähemmällä? Miksi esimerkiksi Saksaa ei vaadita ennallistamaan itseään luonnontilaiseksi? Ja miksi hallitus ei laadi omaa kunnollista ja tehokasta metsien ennallistamisohjelmaa? Vihreiltä kiellettäisiin betonin ja asvaltin käyttösuunnitelmat etenkin etelässä, jotta viimeisiäkin metsälöitä ja puistoloita ei tuhottaisi.

      PS Sivumennen mainittuna hupaisa seikka kepusukulaisestani, naisihmisestä, joka on perinyt erillisiä maa-aloja, mm. ison metsäalueen, jonka sisällä on pieni järvi ja erillisen huvilapalstan, jossa on ns. takametsä.

      Hän yritti yhdistää ne veroilmoituksessa yhdeksi palstaksi, metsälöksi, jolloin niistä olisi mennyt pienempi vero kuin kahdesta erillisestä metsäpalstasta. Ei onnistunut, sillä palstojen välillä on kymmenisen kilometriä muiden maita. Tunsin itsessäni katalaa vahingonilon tunnetta, jossa ahneus saa oikeutetusti palkkansa.

      Poista
    5. Syy siihen, että Suomi joutuu maksumieheksi, on se että ennallistamisen alkupisteeksi valittiin 50-luku.

      Silloin Saksa ja muu sivistynyt Eurooppa oli jo hakannut metsänsä, kun taas meillä yhä hongat humisivat.

      Tehometsätaloutemme alkoi vasta vähän myöhemmin. Siksi oikeudenmukaisempi ennallistamisen alkupiste olisi esim. 1850. Silloin Euroopassakin oli vielä metsiä.

      Suomen lobbarit ja edustajat eivät kai olleet hereillä. Sinne pitäisi äänestää enemmän änkyröitä.

      PS. En ole seurannut asiaa niin tarkkaan, että ihan täysin tietäisin Suomen ja Ruotsin menettelyn eron - eli mikä todellinen merkitys on sillä, että Ruotsi teki huomautuksen kesken prosessin, kun taas Suomi ei.

      Sannan mielestä ei mikään, Orpon mielestä kauhea. (PePulilö voisi metsälömiehelönä avata asiaa selkolokielelöllään.)

      Poista
    6. Kummallisesti kaikki selitykset kiertyvät ns. toissijaisuusilmoituksen kieppeille. Eli tässä myöhästyttiin, sillä jokin pykälä esti kuulemma jotakin. Jonkun mielestä se ei estänyt. Minä putosin tässä kohdin kärryiltä.

      Mutta siis kannatan ennallistamista mutta ilman EU:n määräysehtoja. Ei EU voi mitenkään sanella Suomen metsiä. Ne ovat meidän.

      Poista
    7. Minulla ja siskolla on vaatimaton hehtaarin mökkitontti, jossa on metsälöä ja peltoloa ja rantaloa. Mökin takana idässä on takametsä, eli muutama harva puu, josta paistaa läpi naapurin poikamiehen omakotitalo ja nouseva aurinko. Poikamiehen iloksi minulla on tapana virittää pyykkinaru hänen näkökenttäänsä. Kerran viikossa ripustan narulle seitsemän kappaletta mummonkalsareita ja parit liivilöt sekä muuta katseltavaa. Siinä ne liehuvat kivasti länsituulessa ja kuivuvat hetkessä merentuoksuisen raikkaiksi. Ettäs tämänkin saitte tietää.

      Poista
    8. P. Pökkelö (pää-)

      Poista
    9. P. Pökkelö v.t. puupäällikkö, Puulaakso10 marraskuuta, 2022 11:25

      Toki voin.

      Toisen omaisuutta on niin paljon helpompi suojella.

      Rantojensuojeluohjelmasta haulikkoon ha kauemmaksikin palaten taakse on reviirikäyttäytyminen ihmisnisäkkäälle lajityypillistä onpa se tiedostamatonta elikkä ei. Usein noin presiis ei kun kysyttäessä vastattais vaan mutta on koska perkeliöt lukettaneet ittensä luonnostaan ulos elikkä ulkoistaneet oikkuilevan ihtensä piiloon ja sen huomaa päätösten pähkäumpioiduista aiheista.

      Poista
    10. Kun olin lapsi, sanoivat, että meillä on oma metsä metsässä. Halusin nähdä sen, mutta sanoivat, että se on niin kaukana, ettet jaksa sinne kävellä. Se jäi näkemättä. Siitä ei edes puhuttu, Voi sanoa, että vielä vuosien kuluttua kannoin tuota omaa metsää mukana pään sisällä. Enää en kanna. Sillä ei ole enää omaisia.

      Poista
  8. Makkaraa ja lihaa syön ihan itsestäänselvästi, veripalttua tai mustaa makkaraa en pakostakaan. Tukekaa ihmiset maaseutua ja syökää enemmän lihaa, maailmakin pelastuu.

    Pyhään Martinukseen kirkkohistorian sivistykseni ei olisi riittänyt, mutta nykyajan gööglenuorista olen huolissani. Heidän ja meidän päänsisällöt ovat niin erilaiset. Eilen 23 vuotias nuori mies kysyin minulta: "eiks se Vesku Loiri ole kuollut?" - Sen jälkeen alkoi ylistämään Loiria julkkiksista suurimmaksi. Jotenkin en vain pysynyt päänsä sisällöstä yhtään kärryillä ja pessismismini sai uutta voimaa.

    Muuten olen sitä mieltä, että elokapina tulee tuhota ja päälleajo saattaa lailliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verilätyt oli tuttu ruoka omasta lapsuudesta, samaten tyttären, joka tykkäsi kovasti niistä. Puolukkahillon kera. Enää en suuhuni pistäisi. Kuten en pinaattilättyjäkään. Enkä mustaamakkaraa.

      Elokapinalaisia näkyi yrittelemässä jotain istuntoa eduskunnan lehterillä tänään, mutta puheenjohtaja Rinne poistatti heidät. Kyseessä oli välikysymyskeskustelu EU:n ennallistamismääräyksestä. Näyttää siltä, että se ei tule menemään läpi Suomessakaan sellaisenaan, sillä maksulappu on mieletön, suurempi meille kuin esimerkiksi isolle Saksalle.

      Itse kannatan lämpimästi metsien suojelua ja luonnontilassa pitämistä siellä, missä mahdollista. Toisaalta ymmärrän myös sen, että Suomi elää puusta. Totta on myös se, että Suomi voisi itse suojella paremmin metsiään omilla ohjelmillaan ilman EU:n pakottamista ja maksatusta. Asialla on kaksi puolta.

      Poista
  9. Senhänverran vainen voinen kertoa että kolpakon pöytään paukautuksen alkuperä lie perua katajahaarikan vanteiden pikaisesta kiristämisen tarpeesta, sitä lähtöä. Dendrokronologia kiinnostaisi. Veikkaan olevan meiltäpäin, niiden kuppeloiden joita tri Luther M. itsensä Pirun hänestä tohtorin murjottuaan sai säpäleiksi. Koko mokoma eto veitikka setämies ol' , mutta rehvakka, huom. palj. enemmän kuin nyt on muotia ymmärtää, se tiedetään.

    Muutenkaan en pidä tod. näk. että se alkup. Jumala on mielissään yninästä. Veikkaankin että kuuntelee paremmin kun nuoret miehet karjuvat kasamin käytävällä alushoususillaan Joutukaa sielut on aikamme kallis.

    Altso på det sätt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa, P. Olisoossi. Teikäläinenhän on suoraan ja selvästi lutherilainen tapaus.

      Lutherin mielestähän keskustelijoiden oli suositeltavaa suoltaa kakkaa toistensa niskaan hyvinkin henkilökohtaisella tasolla, koska vain näin oli mahdollista houkutella totuus esiin, tyyliin:

      ”Senkin umpipösilöt kakkapäät, jotka niistätte aivonne nuhassa Serlaan! Jos olisitte olleet hereillä medialukutaidon ABC-kursseilla, tietäisitte että solvaaminen ja suoranainen vinoilu ovat yhtä vanha ilmiö kuin eurooppalainen sivistys.” Tämä sitaatti on kopsattu esimerkkinä eräästä Luther-kirjoituksesta.

      Tulee mieleen tästä P.P:n herjaus parille naisihmiselle edellisessä keskustelussa, josta hän sitten sai blogiemännän ankarat moitteet.

      Vaan ei, antakaamme siis hänelle anteeksi, sillä hän noudatti vain Lutherin oppeja. Amen. Eli tänään, martinpäivänä, voidaan siis juhlia myös Martti Lutheria. Ja P.P.:tä.

      Poista
    2. Dendrologia eli lustomääritys onkin mielenkiintoinen asia. Huushollissani on joitain vanhoja puuesineitä, joiden iän tahtoisin selvittää. Eniten kiinnostaisi sohvapöytänä toimiva tasakantinen puuarkku, joka on saamieni tietojen mukaan 1700-luvulta.

      Sen voisi dendrologian mukaan määrittää, eli puuesineistä voi jollain menetelmällä selvittää puuaineksen lustoja eli vuosirenkaita. Arkun koristemaalaus näyttää kyllä samantyyliseltä kuin joidenkin vanhojen kartanoiden vanhat kattomaalaukset.

      Ylipäänsä ikivanhat esineet ovat kutkuttavia. Meillä on mökillä metallinetsintälaitteita, ja niiden avulla olemme löytäneet maasta ikivanhoja rautaesineitä ja kolikkoja. Keramiikkaakin on löydetty vanhalta tunkiolta.

      Poista
    3. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuolla vanhassa kuvablogissani on pari kuvaa arkun ulkokuoresta, valitettavasti en huomannut kuvata arkun sisäpintojen sinivalkoruskeita koristeita.

      http://iineksenkuvat.blogspot.com/2006/01/1700-luvulta.html

      Poista
  10. Nuoruuteni draamapraktikumissa meitä osallistujia ei ollut kymmentäkään. Istuimme intiimihkösti saman pöydän ääressä, kun professori äkkiä sanoi eräälle kurssilaiselle: "Miksi Te olette koko ajan äänessä, vaikka Te ette tiedä mistään mitään?" Jonkin tovin huone oli täysin äänetön. Olimme kauhuissamme.

    Tämä käy ajoittain mielessä. Silti taas iloisesti osallistun täällä, vaikka en tiedä metsälöistä ja martinhanhista mitään. Mistähän tämä vimmattu osallistumisenhalu oikein tulee? "AE kävi täällä", oli olemassa ja kirjoitti nimensä vieraskirjaan.

    Lihaa lakkasin syömästä 17-vuotiaana. En kuitenkaan ympäristö- tai myötätuntosyistä vaan siksi, syöminen ylipäänsä oli ahdistavaa. Kun kävelin Hakaniemen hallissa houkutusvalaistujen lihojen ohi, olin oksentaa.

    Täällä tänään jäin miettimään, että jos kaataa sokeria tankkiin, liukeneeko sokeri bensaan vai tuleeko sakkaa. Googlasin jo vastauksen, joka voi olla vääräkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun koskaan ei tarvitse pitäytyä meikäläisen horinoissa, AE. Sehän täällä on ideana, että aloitetaan martinhanhista ja päädytään mitä oletattavimmin junien aikatauluihin tms.

      Olipas kurja professori. Minä olisin salpautunut täysin. Yliopiston opettajiltahan puuttuu usein pedagoginen osaaminen. He ovat tieteentekijöitä.

      Mitä syömiseen tulee, voin ymmärtää hyvin sen, että syöminen voi ahdistaa. Tämä siitä huolimatta, että taidan olla itse kaikinpuolinen nautiskelija ja esteetikko, monessa asiassa. Katan oman yksinäisen ruokanikin aina kauniisti ja valmistan sen huolelisesti, tykkään kokkaamisesta. Tällainen ei ole trendikästä, mutta ei voi mitään.

      Poista
    2. Professori käyttäytyi epäilemättä kurjasti, niin. Mutta minä jumaloin häntä, mikä teki tilanteesta minulle vielä vaikeamman. Eihän hän minulle puhunut. Itseeni kohdistuvan pilkan olisin osannut niellä paremmin.

      Luetko sinä syödessäsi vai keskitytkö pelkkään syömiseen? Monet anorektikot ovat sivumennen sanoen suuria esteetikkoja ruokien tarjollepanossa. Nuorena minä järjestin bileitä, joihin kutsuin valtavat määrät ihmisiä ja leivoin monta iltaa. Katselin sitten onnellisena, miten kakkuset katosivat ja boolikulho tyhjeni.

      Poista
    3. Luen syödessäni, kun syön yksin. Usein jotain hauskaa, en koskaan oikein hyvää kirjaa - silloin ei syödä ruokaa, korkeintaan kurkkupastillia tai pientä herkkua.

      Olen aina se, joka kokkaa, kun on vaikkapa mökillä vieraita tai sukulaisia. Se on jollain lailla itsestäänselvää. Saatan tehdä sellaistakin, mikä ei ole omaa herkkua.

      Ja kyllä minullakin on ruoka-ahdistukseni, joista suurin on medium-pihvi, sisältä hieman punainen tai hyvin punainen. Olin kerran opettajien koulutuspäivillä suurella porukalla kylpylässä, ja meille tuotiin illalliseksi valmiit pihvilautaset. Järkytyin, kun lautasella oli keskeltä aivan punainen pihvi, jota kutsun veriseksi pihviksi. Tiesin, etten pysty syömään sitä. Olin järsivinäni hieman reunoilta, ja peitin sen salaatin alle. Tuntuu inhottavalta, että liha on ”kosteaa” ja ”mehevää”.

      Samoin en pysty syömään graavia kalaakaan. Pienenä en suostunut syömään nakkeja, koska näin ne sormina, enkä lehmän maitoa. Join vain kaupan maitoa. Maalla ollesamme äiti oli saanut naapurin emännältä lypsylämmintä maitoa ja kaatoi sitä lasiini ja sanoi, että se on kaupan maitoa. Join sen, enkä ollut moksiskaan. Jälkeenpäin aikuiset nauroivat minulle, että se olikin lehmänmaitoa. Tunsin itseni karkeasti petetyksi. Nykyään en saa maitoa alas ollenkaan.

      Poista
    4. Odotin koko ajan, että AEn tarina tylystä proffasta paljastuisi proffan petaamaksi nerokkaaksi pedagogiseksi tempuksi. Kysehän oli draamapraktikumista, joten arvelin hänen järjestäneen vähän draamaa.

      Ruokaan minulla on mutkaton suhtautuminen, niin kuin suoranuottiselle takametsien karvaiselle miehelle sopiikin. Lapsena nipotin enemmän, enkä syönyt mm. läskiä.

      Olen sitä tyyppiä, joka voi syödä miten paljon tahansa lihomatta. Mutta ei sitä tietenkään osaa arvostaa, kun on aina ollut laiha, hoikka, ketterä, vikkelä, näppärä ja käkkärä.




      Poista
    5. Totean nyt meidän poikien puolesta, että kostea ja mehevä ovat oleellisia asioita lihanhimossa.

      Poista
    6. Hyi teitä poikia, olette barbaareja lihansyöjiä.

      Siis kuka sen on määrännyt, että hyvä pihvi tai muu liha on aina mehevää ja kosteaa? Oletan, sttä siinä on ns. ravintoarvot silloin kohdillaan.

      Jos lihaa syön, pidän kuivasta versiosta, jossa ei ole tippaakaan nestettä eikä mehevyyttä.

      Poista
  11. "Kirja pois!",sanoi äiti. - "Ruokaa pitää kunnioittaa." Minusta ruokaa olisi ollut helpompi syödä, jos olisi lukenut samalla.

    VastaaPoista
  12. Luin myöhemmin kyseisen professorin muisteluksista, että hän oli erittäin ujo: luentosalissakin hän pysytteli enimmäkseen kasvot liitutaulua kohti, koska ei rohjennut katsoa opiskelijoita. Minulle hän yllättäen ehdotti sinunkauppoja, kun olin hakemassa opintokirjaani suoritusmerkintää. Jo se sai sukat pyörimään jaloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli uskontotieteessä vähän sama tilanne. Professorina oli Olli Alho, silloin tv-keskusteluissa paljon esiintynyt keskustelija ja hyvinkin radikaali väittelijä. Hän poimi minut opintosuoritusta jonottavasta joukosta esiin, mutta ei mitenkään minkään ulkoisen seikan vuoksi, arvelen, vaan tenttisuoritukseni. Taisin saada uskontotieteen kurssin parhaan arvosanan, sillä hän äityi kehumaan vastauksiani, siinä jonossa seistessäni, ja katseli opintokirjani valokuvanikin ja sanoi, että täytyypä oikein katsoa, kuin oli niin hienot vastaukset. No sainhan minä sen kolmosen, asteikko siis 0 - 3. Ja olin vähän ihastunut muutenkin, sillä ihailin hänen puhettaan. Viisain ja kaunein mies ikinä. Omassa aineessani suomen kielessä en tainnut saada niitä kolmosia, kirjallisuudessa joskus. En ole ikinä ollut pinkotyyppiä, vaan pärjäsin, jos olin kiinnostunut. Usein olin alisuoriutuja, ennen kaikkea lukiossa.

      Poista
    2. Ajattelinkin, AE, että tuollaiset töksäytykset ovat ominaisia a) röyhkeille tai b) ujoille.

      Muisteliko hän sinua muistelmissaan, edes rivien välissä?

      Poista
    3. Jostain syystä minun on helppo kuvitella, että sinä, Iines, menestyit erityisesti uskontotieteen tenteissä. Myös taidehistoria, folkloristiikka ja kulttuuriantropologia olisivat voineet sopia sinulle sivuaineiksi. Harkitsitko koskaan? Vähän ällistyn nyt itsekin, mistä tämä varma opinto-ohjaajan vakaumukseni kumpuaa.

      Mutta niin, nuorena oli varmasti merkitystä silläkin, millainen opettaja oli, oliko viisas ja kaunis - tai mistä nyt kukakin tykkäsi. Minä istuin kiinnostavilla luennoilla eturivissä ja tuijotin. Enemmän kuuntelin kuin tein muistiinpanoja.

      Tapsa, en luule professorin muistelleen minua muistelmissaan. Hän luultavasti piti minusta vain siksi, että kerran sain hysteerisen naurukohtauksen hänen praktikumissaan. Hän istui arvokkaan harmaana puku päällä ja kraka kaulassa, katsoi minun nauruani ilmeettömästi ja totesi: "AE on aivan suunniltaan." Tosin hän käytti minusta pelkkää sukunimeä. Jostain syystä olen aina pitänyt miehistä, jotka kutsuvat minua sukunimellä. Mutta siis tämä professoritapaus ei ollut niin sanotusti kostea ja mehevä. Tapasin hänet kerran liki 20 vuotta myöhemmin tyhmässä kirjallisuustilaisuudessa. Kyllä hän minut muisti, nimeltäkin. Käski lukea Saramagoa. Minähän tietysti heti luin.

      Jokainen kirjallisuudentutkija tarvitsee uralleen pari palvovaa pikkutyttöä. Ja jokainen palvova pikkutyttö tarvitsee pari kirjallisuudentutkijaa. Niin minä kirjoitin kerran, mutta se oli ihan toiselle miehelle. Ei ollut #Metoo-aika lähelläkään.

      Poista
    4. Turussa ei tainnut olla tarjolla taidehistoriaa, eikä taideopetusta yliopistossa. Olisin pyrkinyt mieluiten silloisen Ateneumin tyyppiseen opinahjoon, mutta ei Turussa sellaista ollut. Sain kuvaamataidon lehtorilta lukiossa reippaan käskyn pyrkiä Ateneumiin, ja täyden kympin todistukseen. Hän oli nuori ja edistyksellinen naisopettaja, jolla oli suhde poikaoppilaaseen.

      Taiteiden sijaan valitsin varman tien, suomen kielen. Ei minua folkloristiikka kiinnostanut, koin sen aika kapea-alaisena. Kulttuuriantropologia oli silloin uskontotieteen sisällä ja se oli kiinnostavaa! Olen suorittanut siitä kurssit. Moni paasaukseni täällä blogissakin nojaa edelleen Lauri Hongon ja Juha Pentikäisen kulttuuriantropologian oppeihin ja kirjoihin, mm. näkemykseni maailmanuskonnoista ja uskonnon olemuksesta. Myös ihana Olli Alho veti kulttuuriantropologian kursseja. Suomen kieli oli tylsää näiden rinnalla.

      Näiden kulttuuriantropologian oppien innostamanahan minä opetin valmistumisvaiheessa vuoden verran uskontoa turkulaisen peruskoulun yläasteella. Eli opetin uskontoa uskontotiteteen ja kulttuuriantropologian käsitteistöstä käsin jo ennen kuin se tuli trendiksi. Olisin viihtynyt tässä hommassa toisenkin vuoden, mutta vakinainen teologi palasi hommiinsa.

      Poista
    5. Muistan, että olen lukenut tuosta Ateneum-jutusta jotain vanhoista kirjoituksistasi. Mahdoitkohan sanoa, että myös elokuva ja työ vammaisten lasten parissa kiinnostivat sinua nuorena?

      Ilmeisesti et koskaan pyrkinyt Ateneumiin, vai? Ajattele, jos olisit pyrkinyt, päässyt ja asettunut Helsinkiin. Olisit nyt täällä pääkaupungin pöhinässä ja saasteissa cityvihreiden ympäröimänä.

      Minusta piti tulla lääkäri. Koko peruskoulu- ja lukioaikani olin varma, että menen lääkikseen, ja lukiossa valitsin kaikki aineetkin sen perusteella. Kesken ylioppilaskirjoitusten yhtäkkiä ymmärsin, että minusta tulisi ihan surkea lääkäri. Hyvä jos napin osaan ommella, enkä tykkää mistään suolista. En sitten hakenutkaan lääkikseen vaan ryhdyin höpötieteilijäksi.

      Poista
    6. Höpötieteet on kivoja. Siis Ateneumiin en edes pyrkinyt, koska en tuntenut ketään Helsingissä. Kaikki ystäväni olivat Turussa tai pyrkivät sinne. Tämä ratkaisi paikkakunnan. Elokuvaohjaaja oli sellainen suuri epärealistinen utopia, rakastin valokuvaamistakin jo silloin. Lempiohjaajani oli tietysti Ingmar Bergman, tuo ihmisen psykologinen mestarikuvaaja.

      Käytännöllisin haaveistani oli vammaisten lasten opettaja - silloin käytettiin termiä kehitysvammaisten ohjaaja. Panin jopa Länsi-Suomeen (lehti) abikesänä työnhakuilmoituksen, että halutaan kesätyötä kehitysvammaisen lapsen hoitajana. Jostain syystä en saanut yhtään vastausta, ja koko käytännöllinen urakin jäi.

      Poista
    7. AE - sinusta olisi tullut erinomainen psykiatri.

      Poista
    8. Enpä tiedä tuosta erinomaisuudesta, mutta nimenomaan psykiatri minusta piti tulla.

      Poista
  13. Meillä mies laittaa ruuan.
    - Miten sinä osaat tehdä näin hyvää?
    - No minä seurasin aina lapsena kun äiti laittoi ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit laittoivat hyvää ruokaa, vähistäkin aineksista. Muistan hyvin kotini ruokavalion. Peruna oli pääaines, jonka rinnalle sitten vaihtelevasti jotakin, joskus pelkkää suolakurkkua.

      Kun olimme kipeitä, me tytöt, influenssassa, äiti huolestui ja paistoi meille lihapullia ja nakkeja. Voimaruokaa. Ja juoksi apteekkiin ostamaan vitamiinisuklaata, jota himosimme, harvemmin kun karkkia saatiin. Iltanamiksi äiti raastoi meille lanttua, veitsellä, ja siitä vuorotellen kumpaankin ammottavaan linnunnokkaan. Leikimme linnunpoikia. Toinen erikoishyvä oli greippi, jota äiti myös syötti linnunpojilleen. Ja aina oli kotona herkuksi kauraryynejä, joihin sekoitettiin puolukkasurvosta ja sokeria, joskus maitoa. Kun äiti sairastui ja makasi kuolinvuoteellaan, hän kysyi minulta huolestuneena, että saimmekohan me tytöt varmasti lapsena tarpeeksi ruokaa, ettemme vaan kärsineet nälkää. No, arvaatte, mitä vastasin. Lämpimiä ruokamuistojahan nämä ovat. Aina oli jotakin.

      Poista
    2. "Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
      Jumalan näkevät."

      Oli oikeastaan outoa, jos nyt ajattelee, että meilläkin äiti teki aina ruoat, vaikka oli koko ikänsä töissä, osuuskaupanhoitajana. Hän tietysti toi joka ilta pyöränsarvessaan kassillisen ruokatarvikkeita kotiin.

      Jos isä joskus teki ruokaa (kun äiti oli jossakin), hän teki kaikkea omituista kuten leipäjankkia ja ohrapuuroa.

      Tunnen kyllä perheiden ruokahuollosta vastaavia miehiäkin, mutta harvinaisuuksia he ovat. Tein minäkin kyllä lapsille ruokaa, jos vaimo oli pois.

      Nykyään meillä alkaa päivä niin, että minä keitän kahvit ja vaimo tekee puuron. Aiemmin tein viikonloppuisin kahviaamiaisen paahtoleipineen, leikkeleineen, juustoineen, munineen, purjoineen, kurkkuineen ja muineen, mutta kun se närästytti, pidän nyt taukoa.




      Poista
    3. Melkein tuli itku kun Iineksen äiti vielä viimeisinä hetkineen oli huolissaan lastensa ruuan saannista lapsina. Ja ihmettelin mitä Tapsan isän leipäjankki oli. Pantiinko lasiin maitoa ja sen sekaan mursittiin leipää ja sekoitettiin. Meillä äiti teki leipäressua: lautaselle pilkottiin ruisleivän palasia ja niiden päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja ripaus voita, vähän suolaa, hyvää oli.

      Meillä oli täydellinen jako töiden parissa, Äiti teki kotityöt, isä ei koskaan, eikä veljeni. Isä sahasi ja teki kirveellä uunipuut ja hoiti puutarhaa, ymppäsi omenapuita ja ruiskutti ne. Veli pääsi kaikkein vähimmällä. Hänellä ei ollut mitään velvotteita. Minun piti siivota aina yläkerta, missä nukuttiin. Siellä oli sänkyjen lisäksi pyöreä pöytä, jonka alataso oli täynnä kirjoja. Usein kävi niin, että kun olin siivoamassa, erehdyin kirjojen pariin, ja vasta kun yläkerran portailta kuului askeleita, säikähdin ja panin kirjan äkkiä pois käsistä ja aloin siivota huonetta vauhdilla. Mun sisko joka oli nuorin lapsista sai rauhassa leikkiä lattialla sukista tekemillään lapsukaisilla ja lempeästi hän puheli niille ja heilutteli käsissään, vei niitä markkinoille..

      Poista
    4. Närästystä.. hmm. Kukaan ei ole vielä maininnut ummetusta, vaikka sitäkin varmaan esiintyy. Moninaiset ovat inehmon vaivat herkkujen maailmassa. Kun hyvin nuorten ihmisten somealustoilla listataan erilaisia diagnooseja ja sukupuolitiloja - anteeksi, en malta - niin pitäisikö aikuisempien alustoilla listata näitä konkreettisempia vaivoja?

      ADHD:tä epäillään nyt kovasti itsellä, nuorten parissa, luin lehdestä. Minä en epäile tätä, sillä jos hiukankin haluaa pysyä mukana hektisessä menossa, niin ADHD on vain plussaa diagnoosisaralla.

      Myös autismin kirjo on usein mainittu. Sopinee tunnollisille ja paneutuville. Luulenkin, että jos olisin vielä itseäni etsivä nuori, ottaisin tämän. Tykkään jämähtää paikoilleni ja kääntää jokaisen kiven.

      No kommenttini idea karkasi nuorten puolelle. Ummetuksesta piti kirjoittaa, sillä niin paljon tulee radiosta ummetuslääkemainoksia: ”Tämä on se ääni, kun vihdoin helpottaa.” Oikein odotan, että ummetus alkaisi.

      Poista
    5. En aivan kastunut marasmarkkinoilla, vaikka vettä tuli kun Esterin peestä. Porukkaa oli paljon liikkeellä, vaikka tori on nyt puoliksi rakennustyömaana uuden hallin vuoksi. Törsäsin vähän isänpäivälahjoihin. En useinkaan osta ko. päiväksi mitään lahjoja, mutta nyt innostuin, koska isämies ei ole ostanut itselleen vaatteita vuosikymmeniin. Minä kiikutan kirpparilta hänelle löytöjäni ( aitoa villaa ja luonnonkuituisia. ja useimmiten hän pitää hyväksynnän saaneita risoiksi asti. Vanha, hautaan menevä ukko kun ei hänen mielestään enää tarvitse vaatteilla koreilla. Kumma kyllä, sisareni vasta kehui, miten tyylikäs ukko on arkitamineissakin. Täytyy kyllä myöntää, että patulla on enemmän tyylitajua kuin minulla, eikä kaikki ostokseni aina kelpaa.
      Viipurinrinkeli piti ostaa mukaan.
      Minulle iskee lihanhimo silloin tällöin. Sian himo. Siiloin pitää käristää pekonia, ostaa aladoobia tai palvattua siankylkeä! B-vitamiinin puutoksestako johtunee? Lehmää syön vain jauhelihassa ja kanan pitää olla mieluiten hyvin grillattua.
      Närästystä tulee huom. Tapsa purjosta mm. ja suuresta määrästä maitokahvia, ainakin allekirjoittaneella.

      Poista
    6. Kerran kysyin marketin henkilökuntaan kuuluvalta nuorelta tytöltä, missä on aladoobit. Tyttö ei ollut kuulkutkaan moisesta. Sylttyä, lihahyytelöä, tytinää...rakkaalla lapsella on manta nimeä!
      Iines, paljon kahvia, eikä ummetusta ole! :)

      Poista
    7. Noora, oletan, että "isämies" on pehtoori eikä oma isäsi. Sinä kirjoitat pehtoorista aina niin lämpimästi, että sitä lukiessa tulee hyvä olo. Tekisi mieli kysyä, miten te olette muinoin tavanneet, mutta en tiedä, tahdotko kertoa.

      Tapsan aiempaa aamiaispurjoa pysähdyin hämmästelemään. Purjoa? Aamulla!?

      Poista
    8. Noora, lihanhimo johtuu usein siitä, että ihmisen rautavarastot ovat matalalla, eli on alhaiset ferritiinitasot.

      Minulla todettiin lähes olemattomat rautavarannot vuosi sitten, vaikka hemoglobiini on oikein hyvä, korkea. Syön kuulemma liian vähän lihaa, punaista lihaa. No, nyt joudun popsimaan rautaa vitamiinina, eli käytän pillereitä tai rautasuihkeita suuhun aina kun muistan. Käytän suihkeita, sillä tabletit eivät ole kovin vatsaystävällisiä.

      Poista
    9. Juon kahvini mustana ja sokeritta, joten purjo se syy pieneen närästykseeni kai sitten on. (En muuten vuosikausiin tajunnut, että se ajoittainen kehnohko oloni, jossa kuume oli menossa tai tulossa ((siltä se tuntui vaikka mittari näytti 35,5)) olikin närästystä.)

      Miksei purjo sovi aamuun? Laitan paahtoleivän päälle siis keitettyä munaa, juustoa, metvurstia, suolakurkkua, tomaattia - ja silputtua purjoa. Aivan taivaallisen hyvää.

      Leipäjankki on yhtä kaukana maitoon murustetusta vehnäleivästä kuin selkosten tukkijätkä eiralaisesta primadonnasta. Isä teki leipäjankin niin, että isoon kattilaan laitetaan vettä, ruisleipää, sianläskiä ynnä muuta käsillä olevaa, vähän pilkottuna - ja koko komeus keitetään puuroksi, jonka kulinaristit voivat lusikoida toki voisilmänkin kanssa.









      Poista
    10. Herkulliselta tuntuu Tapsan aamiaisleipä, mutta miten ihmeessä saat ylähuulen kerroksien päälle, kun on noin monia lajeja leikkeleitä?

      Veikkaan purjoa närästyksen aiheuttajaksi. Varsinkin jos se on raakaa. Sanotaan että myös etikkajutut voivat aiheuttaa närää. Vaan ovat ne vaan niin hyviä!

      Poista
    11. Medwursti on myös paha närästyksen aiheuttaja, jos sitä syö jatkuvasti.

      Poista
    12. Tämän huomasin unohtaneeni listaltani. Salamit ja meetvurstit ovat rasvaisia ja rasva on kai pahimpia närästyksen aiheuttajia. Itselleni on yksi kasvis tai vihannes, jota en pysty syömään ollenkaan: paprika.

      Poista
    13. Tapsa, kuvittelin, että pidät kokonaista purjoa kädessäsi ja haukkaat siitä. Se ei tuntunut aamukahvitunnelmaan istuvalta toiminnalta. Näin käytettynä purjo sopisi iltakasvikseksi. Istuisit sohvalla, katsoisit iltaviihteitä ja haukkaisit purjosta samalla palasia.

      En kyllä itsekään ole kokeillut. Lapsena söin sitruunoita. Puolitin sitruunan ja söin lusikalla molemmat puoliskot.

      Poista
    14. Minulla oli lapsena monia tapoja syödä appelsiini. Yksi oli tuo AEn kuvaama, toinen kehittyneempi, jossa leikkasin appelsiinin toisesta navasta (vrt. etelä/pohjoisnapa) palasen ja söin sisuksen teelusikalla hitaasti herkutellen. Olin lapsena hidas ja harras syöjä ja kuulin myöhemmin siitä analyysin, joka miellytti minua.

      Poista
    15. Olen viime kuukausina lukenut ikivanhoja Kemppisen kirjoituksia. Yhtenä päivänä törmäsin siellä omaan kommenttiini, jossa ilmoitin, että appelsiini on hedelmistä eroottisin.

      Poista
    16. Mistä arvasit, että se kuulemani analyysi käsitteli erotiikkaa?

      Poista
    17. Koska se miellytti sinua mutta et kuitenkaan kertonut sitä.

      Poista
    18. Käykääpä joskus joutessanne lukemassa Rauno Räsäsen vanhoja juttuja. Sieltä löytyy blogihistoriaa. Ja Raunon ihastuksen kohteista juttuja, mm. Unkurista. Ja Iineksen jutuista kommentteja, mikä nyt ihmetyttää minua. Tuntuu oudolta, että joku noin persoonallinen ja viisas on ottanut minun sanojani tosissaan ja viitsii kommentoida niitä. Vain siis painavan asian vuoksi.

      Poista
    19. Kyllä minä niitä muinais-Raunoja olen lukenut. Myös tänä vuonna.

      Muistan kesälläkin miettineeni sitä, miten vahvasti blogikommunikaatio on tunnepohjaista (myös Raunon tapauksessa). On äärettömän vaikeaa käydä puhtaasti asiapitoisia keskusteluja. Aika monet keskustelut kääntyvät lopulta siihen, millä tyylillä sanottavansa saa sanoa.

      Kerran selvittelin koulussa konfliktia, jossa oppilas X oli kertonut olevansa hyvä koripallossa. Oppilas Y taas oli sitä mieltä, että X ei ole hyvä koripallossa. X:n mielestä piti sanoa, että kaikki ovat yhtä hyviä koripallossa, sillä muuten tulee paha mieli. Minä kerroin, että valitettavasti kaikki eivät ole yhtä hyviä koripallossa, matematiikassa eivätkä laulamisessa mutta pakkoko sitä on ääneen arvioida, kuka on mitenkin hyvä.

      Poista
  14. Tuossa ylempänä on puhetta ammatinhaaveista. Tulipa mieleeni, että kysyn mihin ammattiin sinusta ei olisi suin surminkaan?
    Vastaan itse ekana, mihin ammattiin minusta ei olisi: seksityöläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moniakin on, mutta sanotaan nyt vaikka että teurastaja. Seksityö olisi siitä kivaa, että työ on verotonta. En tuomitse siis seksin antoa moraalisesti, vaan siihen liittyvän veronkierron.

      Poista
    2. Teurastaja olisi minullekin paha juttu. Myös metsästäjä on. Sitten hän, joka suorittaa ihmisen ruumiinavauksen (ammattinimike kadoksissa), johon ammattiin en hamuaisi.

      Poista
    3. Kaivostyöläinen en voisi olla. Ahdistun jo, kun jossain leffassa ollaan ahtaissa maanalaisissa käytävissä.

      Luultavasti en kykenisi myöskään minkäänlaiseen yrittäjyyteen. En osaa myydä mitään. Seksityöläisenä voisin olla jossain ilmaisjakelupisteessä.

      Poista
    4. Totta, kaivostyöläinen olisi minulle vaikea pala nieltäväksi.
      Yrittäjänä olo sopisi minulle, kun vain on oikea ala. Osayrittäjänä olen ollutkin ja minulla oli myös itsellä tuolloin yrittäjäeläke (YEL).
      Ilmaisjakelupisteen seksityöläinen, ei, vaikka hyväntekeväisyyttä joissakin muodoissa kannatankin.

      Poista
    5. On lukemattomia hommia joihin en pystyisi enkä suostuisi. Kaikki tappamista ja aseiden käsittelyä tarvitsevat ammatit on tyystin poissuljettu. Kirurgin ja patologin hommat eivät sujuisi. Huoran ammattissa tulisin varmasti hulluksi. En pystyisi hyväksikäyttämään onnettomia raukkoja, jopa vakavasti sairaita äijiä. Häikäilemätöntä
      vallankäyttöä puolin ja toisin.

      Poista
    6. Samoilla aatoksilla, Noora. Kirurgin homma on vaativaa.
      Nythän tämä aivokirurgi Juha Hernesniemi on ollut jossain ohjelmassa
      kertomassa työstään ja julkaistusta kirjastaan.

      Huorana hulluksi. Kuinka paljon perheitä rikkoontuu juuri seksityöläisellä
      käynneistä. Harvemmin kai niistä kerrotaan, mutta on keinot joilla niitä
      selvitetään. Yksityisetsivän vakoilu tosin on kallista puuhaa sekin.

      Poista
    7. Luin tänään jostain lehdestä, varmaan iltapäivälehdestä, jutun miehestä, jolla oli seksinukke Cindy. Se oli ihmisen kokoinen ja painoinen muovinukke, ja lukemani mukaan mies oli siihen kovin tyytyväinen, nuken hinta oli lähes pari tuhatta euroa, ei siis mikään pimpattavabarbara. Se mikä kiinnitti huomioni artikkelissa, oli se, että miehen mukaan näitä nukkeja on paljon nimenomaan liitoissa elävillä miehillä, joilla on siis myös elävä kumppani.

      Mielenkiintoista on ihmisen seksielämä. Se vielä, että kyseisen miehen vaimo ei antanut miehen tuoda seksinukkeaan kotiin, vaan sitä oli säilytettävä työpaikalla. Jäin miettimään, muhinoiko mies nuken kanssa työpaikalla vai kuljettiko hän sitä edestakaisin?

      Poista
    8. Taisin kyllä huomata tuon jutun, mutta en lukenut sitä.
      Monella voi olla seksiaddikti (eikö olekin hieno sana). Se ei riitä, että puolisolta saa seksiä,
      vaan pitää olla jotain muutakin. Tulee mieleen, että onko perhe vain kulissina.
      Joissain tapauksissa on. Olen itsekin törmännyt henkilöön, jolla oli tai on seksiaddikti.
      Onko tuollainen henkilö sitten narsisti tavallaan. Taitaa olla. Ero on yksi ratkaisu petetylle.

      Poista
    9. Minua kiinnostaa ihmisten sielunelämä, mielen liikkeet, ja siksi luen myös huonoja artikkeleita epämääräisistä lehdistä. Kun taitaa ns. mediakritiikin, voi tätä lukutapaa jopa suositella laajoille kansankerroksille. Mutta ellei taida, en suosittele epämääräisiä juttuja kenellekään. Yleensäkään minusta ”suositteleminen” ei ole kovin fiksua. Siinäkin touhussa on mukana oma nenänvarsi.

      Poista
    10. Minua on pienestä pitäen kiinnostaneet ihmiset ja sitä myötä ihmismieli.
      Mieleni koki kolauksen ja ihmettelyn jo alakoululaisena, kun kaverien avulla selvisi, ettei joulupukkia ole olemassa. Muistan kovin ihmetelleeni maailmaa ja ihmisiä, että mitä valhetta kaikki voikaan olla. Lapsen mielessä asia kuitenkin piankin unohtui. Sittemmin olen ajatellut, että onhan se joulupukki olemassa, vain vähän eri tavalla.

      Poista
    11. Kaivoskylässä kasvaneena en osaa pelätä kaivostyötä, vaikka tiedän kyllä, että oli aika monia, jotka lähtivät muihin hommiin yhden päivän kokeiltuaan. P

      Kaivoksen arvostetuin ammatti oli nousuporari. He olivat sen ajan rokkia, joiden kylmähermoisuutta ihailtiin.

      Porarin ammatti oli siihen aikaan kova. Etenkin käsille. Sanottiin, että parinkymmenen porsas vuoden jälkeen he eivät saaneet housujaan napitettua.



      Poista
    12. Pitäisi näin illalla malttaa oikolukea kirjoituksensa, mutta kun vaimo patistaa nukkumaan.

      Poista
    13. Vaan onneksi sitten keksittiin vetoketju, eikös vaan?

      https://youtu.be/Wnddas_VZ_w

      Poista
  15. Minä haaveilin sirkukseen menosta penskana. Luostariin meno kiinnosti myös murkkuna, kun tajusin, etteivät kykyni riittäneet harrastuksistani ammatiksi asti.
    AE: lle vastaus: Helsinki-paviljongin ja Honkanummen hautausmaan välisellä tiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuttava muotoilu! Luultavasti vastaus on konkreettinenkin, mutta se on muutenkin hieno: sinä tapasit elämänkumppanisi jossain siinä tiellä, tanssien ja hautausmaan välissä.

      Kun haaveilit penskana sirkukseen menemisestä, mikä olisit ollut siellä? Leijonankesyttäjä? Nuoralllatanssija? Trapetsitaiteilija?

      Poista
    2. Eniten viehätti sirkusyhteisön paikasta toiseen liikkuminen ja tietynlainen vapaus. En niinkään muista halunneeni erityisesti mitään tiettyä ammattia. Klovnin rooli olisi sopinut hyvin, jos nyt pitäisi valita. :) Pelkkä läsnäoloni hauskuutti.
      Rakastan eläimiä, mutta sittemmin tajusin niiden kärsimykset ja sydäntä särki niiden luonnoton elämä sirkuksessa.

      Poista
    3. Minä olisin halunnut nuorena olla humpuukiteltan ilmakiväärin lataaja. Tai kahviruletin pyörittäjä.

      Poista
    4. Ai sirkuksessa?

      Poista
  16. Leipäressiä äiti teki meillä paistinpannulla. Paistoi kuivat leipäpalat voissa ja lisäsi sekaan maitoa. Uunissahan siitä seoksesta paistui eräänlaista puttinkia.
    Ihmetellä täytyy, miten yksipuolisilla murkinoilla 1940 - 50 lukujen sukupolvi selvisi hengissä.
    Kansakoulun alaluokilla ei voinut vaatia kluteinitonta, maidotonta,
    lihatonta tai muitkaan erityisruokavalioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin yhden äidin tekemän herkun. Hän veisti lantusta ohuita viipaleita, joita paistettiin suoraan hellan levyllä, ilman rasvaa, niin etttä ne pehmenivät ja makeutuivat. Lanttulätyt, lapsuuteni herkkuja.

      Poista
    2. Yhteen aikaan me käytiin syömässä noutopöydässä. Niitä oli eri puolilla kaupunkia, Oli kiva kun sai valita mitä halusi syödä. Nykyisin me syödään mitä vaan sattuu olemaan kotona.

      Poista
    3. Tätä Nooran kuvaamaa "leipäressiä" tehtiin meilläkin, mutta sitä kutsuttiin hieman eri nimellä, kuiten jollakin leipä-alkuisekla,

      Äiti teki vanhoista pullanpalasista herkullisia köyhiä ritareita. Ovat kai tuttuja?

      Poista
    4. Köyhät ritarit ovat tuttuja, kaverini Mallun kotoa. Muistan, miten menin Mallun luo, leikkimään. Siellä oli juuri ruokailu meneillään ja minua pyydettiin odottamaan eteisessä, jossa oli korituoli ja puhelin. Kesken aterian, herkullisten tuoksujen keskellä Mallu tuli kertomaan, että hän syö vielä jälkiruoan, heillä on köyhiä ritareita ja kermavaahtoa. Ja poistui syömään köyhiä ritareita.

      En ollut varma, millainen herkku köyhät ritarit oli, mutta tuoksu oli huumaava. Paistuvan pullan tuoksu. Meillä ei pulla tainnut kuivua, jos sitä nyt olikaan. En muista lapsuudestani pullan syöntiä, joten en kai ole pullamössösukupolvea?

      Poista
    5. Oijoi, minä teen aina köyhiä ritareita, jos jää pullaa tai ehnäleipää kuivumaan. Hilloa ja kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä kuumien ritareiden seuraksi, niin avot, herkkua ovat.

      Poista
    6. Hauskuutinpa taas omalla sisäpiiri-sanalla itseäni, ehnäleipä! Ei tommottista viljaa vielä liene luonnosta löydetty saati jalostettu?

      Poista
    7. Kappas pirua, tuolla nerokkaalla Noora-metodillahan paljastuu kuka on kuka viljoissakin eli herra pellossa: ehnä, uis, aura, hra?

      Poista
  17. Huh huh, luin juuri epämääräisestä iltapäivälehdestä surullisen uutisen.

    Helsingissä, jossa kuulemma katujengejä eikä nuorisorikollisuutta ole, alaikäiset ulkomaalaistaustaiset ryöstivät täpötäydessä bussissa kolmelta 14-vuotiaalta pojalta puhelimet, lompakot ja juuri ostetut vaatteet, tappamisen uhalla. Yksikään aikuinen ei puuttunut kommandopipoilla varustautuneiden isokokoisten poikien tekemisiin, vaan pojat pääsivät rauhassa poistumaan bussista. Myöhemmin heidät saatiin kiinni.

    Vanhemmat kysyivät poliisilta, ovatko nämä ryöstäjät huomenna taas vapaina ryöstelemässä toisia nuoria. Poliisin vastaus oli: Todenäköisesti. Näitä katuryöstöjä sattuu tuhkatiheään, nuorilta viedään vaatteita päältä, erikoisesti merkkivaatteita. Ja aina ryöstelijöinä ovat ne katujengiläiset, vaikka Helsingissä siis ei ole katujengejä.

    Millloin meillä alkoi tämä rikostentekijöiden ja kiusaajien ylenpalttinen ja hyväksyvä ymmärtäminen? Ei kai tällainen ole kasvatusta, että väkivaltaisista ryöstöistä ei seuraa mitään sanktiota, jos on piirun verran alle 18. Ihan kuin nuoret olisivat idiootteja, jotka eivät ymmärrä oikean ja väärän eroa? Minun lapseni pohti jo alle kouluikäisenä moraalisia oikeuksia ja vääryyksiä, eikä hän ollut sen älykkäämpi kuin kuka tahansa lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulevalla hallituksella töitä riittää. Tämä nykyinen hallitus on jo korttinsa näyttänyt, joten siihen en enää panostaisi. Toivoa sopii, että saadaan toimiva hallitus ja edes jotain edistystä tapahtuisi. Velkamäärää kauhisteltaessa.

      Poista
    2. Voi sentäs, nimen kirjoittamiseni tuossa ylempänä unohtui.

      Poista
    3. Siitä kai pitäisi lähteä, että ensin tunnustettaisiin ongelma kunnolla eikä tarjottaisi siihen nykyisen sisäministerin tapaan lääkkeeksi "lisää rahaa kotouttamistoimiin".

      Viittaan myös tänäiseen HS:ien artikkeliin, jossa tutkija, valtiotieteen tohtori Pasi Saukkonen sanoo suorat sanat mm. työperäisen maahanmuuton lisäämisen kuplasta. Ja vähän muustakin. Hän ei hae viitekehystä yleisestä mielipiteestä tai poliittisesta korrektiudesta, vaan uskaltaa kertoa tosiasiat sellaisina kuin tutkimus ne osoittaa.

      Poista
    4. Jos pidetään yllä puhetta puheen vuoksi saamatta aikaiseksi oikein mitään, niin eiköhän siinä faktat kirkastu tavallisille meikäläisillekin.
      Maahanmuutosta voi? olla pieni apu pääkaupunkiseudulle joillekin aloille, mutta siihen se jää. Taitaa olla enemmän haittaa. Meillä on hyväpalkkaisille ministereille ihan kuin ojennettu palkka ilman vastuuta.

      Poista
    5. Saukkonen ei vastusta maahanmuuttoa, mutta puheet siitä, että työperäinen maahanmuutto pelastaisi esimerkiksin Suomen hupenevan huoltosuhteen, ovat hänen mukaansa täysin epärealistisia ja vastuuttomia.

      Monet muutkin maat kilpailevat työvoimasta, ja Suomi jää niistä jälkeen huonoine palkkatasoineen ja huippuverotuksineen. Esimerkiksi Norja menee huitaisemalla Suomen ohi houkuttelevuudessa.

      Saukkonen mainitsee esimerkin hallituksen taikatempusta koettaa saada maahanmuuttajanaiset työelämään: kotihoidontuen leikkaaminen. Sitä ajavat uskovat, että tuen poisto toisi kotona olevat maahanmuuttajanaiset suoraan työelämään. Saukkonen sanoo, että tämä leikkaaminen ei tuo maahanmuuttajanaisia työelämään, koska se ei kuulu heidän kulttuuriinsa, jossa mies määrää naisten liikkeet.

      Näin minäkin arvelen. Naiset ovat kotona ja kouluttamattomia ja pysyvät sellaisina, koska moni tuki juoksee näinkin. Ainoa konsti voisi olla tukien sitominen pakolliseen koulutukseen osallistumiseen. Tämä voisi saada naiset koulun penkille, kun rahantulo lakkaisi muuten.

      Poista
    6. Joo, luin kyllä tuon lauantaivieras Saukkosen mielipideartikkelin.
      Hän kertoo olevansa turhautunut, kun hänen vinkkeihinsä ei tule vastausta, kuin olan kohautus ja kaikki jatkuu ennallaan.
      En osaa sanoa, mikä maahanmuuttajiin tehoaisi. Jos mies määrää kaapinpaikan, niin tuskinpa pakko auttaa asiaa. Tukien leikkaamiseen uhatuilta löytyy varmaan keinot kiertää poistuva tuki esim. harkinnanvaraisen toimeentulotuen avulla. Yleensä ainakin kantasuomalainen on paljon nöyrempi ja tottelevaisempi kuin ainakin jotkut maahanmuuttajat. Onhan se niinkin, että paha on kiristää, kun sen oikein oivaltaa.

      Poista
    7. Niin, siis täytyy kuitenkin huomata se, että tutkija ei ole maahanmuuttoa vastaan, vaan suomii lähinnä sitä meillä hellittyä mantraa, että työvoimaperäinen maahanmuutto auttaa korjaamaan pahoissa vaikeuksissa olevan tulevan huoltosuhteen. Tätä puhetta hän pitää vastuuttomana houreena.

      Suomi ei ole houkutteleva maa koulutetuille osaajille korkean verotuksen ja matalaksi koetun palkkatason vuoksi. Meille tulee eniten kouluttautumatonta väkeä, kuten olemme nähneet. Ja jos tulija on itäisistä kulttuureista, seuraa perässä kotivaimo, jolle maksetaan monet tuet ja lapsilisät, eli tämä rakennemalli tulee Suomelle entistä kalliimmaksi.

      Poista
    8. Ihailen teitä Ripranie ja Iines, kun ymmärrätte ja osaatte järjstellä asioita niiden tekemisen ja hyodyn kautta. Teissä on selvää kansanedustajaja-ainesta. Laittakaapa nimenne minkä tahansa puolueen listalle, minä äänestän teitä. Tunnen itseni lapseksi, joka vain ihmettelee aikuisia, käsittämättä mitään heidän puolue- tai muista puheistaan. Miten minä olen jäänytkin tällaiseksi raakileeksi. Johtuukohan se siitä, että minua ei ole koskaan mitkään yhteinen asia kiinnostanut, Minua kiinnostaa vain taiteet ja yksilöitten saavutukset yksilöllisellä tasolla. Politiikan kanssa en ole ollut milloinkaan tekemisissä. Äänestämistäkin pidän vain aikuisten piirileikkinä.

      Poista

    9. Noh, kiitos Liisukka. Meikäläisen poliitikkous on kirjoitetun varassa, ja se ei taida riittää tuossa ammatissa.

      Ei kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita samoista asioista. Sehän juuri on kaiken olemisen rikkautta, että on erilaisuutta. Yksilö kyllä minuakin kiinnostaa, ja samalla ilmiöt, joiden keskellä hän elää. Ne vaikuttavat yksilöön, ja yksityisyys on mielestäni mitä suurimmassa määrin yleistä.

      Kun yksi ihminen peilaa itseään, hän peilaa väistämättä elinpiiriään ja koko kontekstiaan. Ihminen on maailma.

      Poista
    10. Saukkonen kyllä tarkoitti, että maahanmuutto ei ratkaise ongelmiamme, koska kukaan ei muuta tänne.

      Poista
    11. No Liisu hei, minä olisin politiikoksi ihan liian kiltti ts. jäisin maton alle helposti.
      Tämä replikointi täällä on lähinnä ajantappoa minulle. Voin lähteä yhtä helposti, kuin olen tullutkin.
      Voin avata yhtä kulmaa ja usein jätän kommentoimatta monia eri puolia, sillä ei kai tässä nyt olekaan tarkoitus mitään pajatsoa tyhjentää. Vähän sitä rataa, että ajatellahan pittää, muuten ei tuu mistään mittää.

      Poista
    12. Saukkonen ja Iines tarkoittivat, ettei maahanmuutto ratkaise ongelmiamme, koska tänne eivät muuta ne, joita me tarvitsisimme.

      Sen sijaan tänne muuttavat ne, joita me emme tarvitse, ja jotka rasittavat entisestään julkista talouttamme ja jatkuvine tuentarpeineen.

      Näin sanoi siis Saukkonen, en minä. (Minä olen toki sanonut samaa jo 30 vuotta, mutta se on eri asia.)

      Korostan vielä, ettei tämä ole tietenkään tänne muuttavien vika. Toisaalta ei se ole niidenkään vika, jotka sen toteavat.

      PS. Lisäksi Saukkonen totesi, että tämä työvoiman muuttoteoria on meillä toiminut ainoastaan virolaisten suhteen, kuten tiedämmekin.

      Poista
    13. Kotihoidontuen leikkaus oli Saukkosella hyvänä esimerkkinä siitä, että tuen poisto tai leikkaus ei vie maahanmuuttajanaisia työelämään, koska heidän kulttuurissaan nainen on joka tapauksessa kotona, miehen vallan alla. Sitä paitsi heiltä puuttuu useimmiten kokonaan koulutus, ja lukutaitokin voi olla heikonpuoleinen. Näin tämä systeemi on Suomelle äärettömän kallishintainen ja hyödytön.

      Korkeasti koulutetut ja muut osaajat harvoin haluavat jäädä maksamaan huippuveroja ja asumaan ahtaasti ja kalliisti. He eivät halua edes opetella suomen kieltä, mikä on edellytys ammatissa pärjäämiselle ja yhteiskunnassa toimimiselle.

      Kaunis ja tyhjä mantra siis, jolle ei edes yritetä etsiä vaihtoehtoja. Tavalliset kouluttautumattomina tulevat eivät siis nosta Suomea, päinvastoin lisäävät menoja merkittävästi.

      Poista
    14. Politiikka on yksi niistä asioista, joita katselen ikään kuin sisältä päin. Kasvoin niin poliittisessa perheessä, isäni oli mm. sos.dem. puolueen palveluksessakin pariinkin otteeseen, että tunnen sen maailman.

      Jo varhaisteini-iässä huomasin tietäväni politiikan nyansseista enemmän kuin vieraat aikuiset, esim. opettajani.

      Minulle oli aina suuri yllätys, oikeastaan järkytys, kun varttuessani huomasin miten vähäisillä tiedoilla asioista puhuttiin. Monelle esim. demarit ja kommarit olivat samaa sakkia, kun itse jaoin demaritkin viiteen kuuteen erilaiseen suuntaukseen plus skogilaiset ja simoslaiset päälle.

      Siksi en vieläkään näe puolueita yhtenä tiukkana kokonaisuutena, vaan ikään kuin kirjoina (kantasana "kirjo") erilaisia näkemyksiä eri aiheista, yhdistävänä tekijänä jokin epämääräinen näkemys jostakin, jota "peruskannattajakunta" haluaa ja kannattaa.

      Lisäksi asiat ovat yleensä epämääräisiä ja hankalasti hahmotettavia, esimerkiksi nykyhallituksen kiista saamelaisista.



      Poista
    15. Käsitin asian suurin piirtein niin, että saamelaislaissa on nyt kysymys siitä, ketkä ovat äänioikeutettuja saamelaiskäräjillä.

      Keskusta ajaa sitä, että äänioikeus olisi entinen ja laaja, pääministerin ja muun hallituksen kanta olisi se, että kaikki eivät ole äänioikeutettuja, ellei vähintään neljännessä polvessa ole saamenkielistä esi-isää. Toisin sanoen saamelaisuuden ratkaisisi paljolti saamen kielen käyttö ja syntysaamelaisuus. Vai?

      Keskusta pelkää ehkä myös joitain maa-alueen menetyksiä, jos äänioikeutettuja supistetaan kaikista entisistä maanomistajista. Jotakin tällaista.

      Poista
    16. Ulkomaalaisista vangeistamme enin osa on virolaisia. Hyvin pärjäävät täällä, eivät ole halunneet kärsiä tuomioitaan kotimaassaan.

      Poista
    17. Paremman kuvan saisi vertaamalla vankien määrää täällä asuviin ja/tai työskenteleviin eri kansallisuuksiin.

      Poista
    18. Voidaanko virolaisia vankeja ylipäänsä noin vain siirtää Viroon kärsimään rangaistustaan? Onko Viro ratifioinut jo siirtoa koskevan EU:n puitepäätöksen?

      Poista
  18. Hyvää isänpäivää kaikille isille! Ja hyvää päivää kaikille muillekin!

    Hesarissa kolumnisti ehdottaa korttitalkoot lopetettaviksi, koska kaikilla lapsilla ei ole isää, siis perheessä. Tulee paha mieli, kun kortteja askarrellaan tarhoissa ja kouluissa.

    Tavallaan ymmärrettävä ajatus, mutta onhan korttiperinne meillä jo melkoisen pitkä. Kaikilla lapsilla on isä, ja kortin voi tehdä vaikkei isä asuisikaan perheessä.

    Jos almanakasta haetaan suurennuslasilla kaikki juhlapäivät, joista jollekulle voi tulla paha mieli, ei taitaisi jäädä yhtään juhlapäivää jäljelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä tänään avannutkaan yhtäkään lehteä. Turhaa mesoamista taas tuokin, että kun ei kaikilla ole, niin ei sitten muillakaan saisi olla. Anna mun kaikki kestää. Älytöntä.
      Muistaakseni tuota oli viime vuonnakin ilmassa.
      Mitä kaikilla on samalla lailla.
      Tämä on tätä nykyajan meininkiä.
      Siis, järki hoi, älä jätä.

      Poista
    2. Ripranie, mukavaa, että esität mielipiteitäsi.

      Poista
    3. Kiitos, Noora. Kannustus kaunistaa.

      Poista
  19. Isänpäivää kaikille isille! Niin kauan kun tiede ei osaa kehittää ihmisen siemeniä, niin kauan jokaisella lapsella on isä. Oli hän sitten elossa tai kuollut.
    Moni lapsi kokee syvää ikävää rakastavan isän tai äidin poissaolosta.
    No, viisaat tietävät, että jo yksi välittävä, luottamuksellinen hyvä suhde aikuiseen auttaa lasta kehittymään tasapainoiseksi ihmiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut että Jeesuksella ei ollut isää.

      Poista
    2. Ja varmasti oli, jos tarinan takana on hiventäkään henkilöiden historiallista olemassaoloa. Kirkolliskokousten "viisaat" lisäilivät satojen vuosien aikana mieluisia ja poistivat ei-mieluisia kirjoituksia tekstikokoelmsta.Eivätkö lie lisäilleetkin omia juttujaan sekaan? Raamatun tekstit on myös käännetty moneen kertaan eri kielille, vaikka sanaakaan ei muka olisi saanut muuttaa alkuperäisestä! Höh!
      On Agricolalla ollut homma kääntämisessä ja siten oman kirjakielemme luomisessa.
      Joosef pantiin näkemään messias-tarinasta unta, jos oikein muistan, unessa enkeli taisi ilmoittaa miten tarina etenee.

      Poista
    3. Olihan Jeesuksella veljiäkin!

      Poista
    4. Kiittix. Skidinä pidin ylimaallisen herkkuna itse laituriarkusta metskattuja ahvenia raakana.

      Poista
    5. Vitamiininpuute saa lapsen syömään vaikka pieniä matoja. Mikäs siinä. Lapsena söin muuntajan kyljestä kaapimaani pikeä. Kyllä se purkasta kävi.

      Poista
    6. Totta mooses - onko kukaan kuullut ikinä Jeesuksen siskoista!?

      Poista
    7. Meillähän on samoissa kansissa kaksi raamattua - juutalaisten vanha raamattu ja juutalaisuuden lahkon (= kristinusko) uusi raamattu.

      Ekaan on koottu ikivanhoja eriaikaisia tarinoita Israelin kansan kohtaloista, toka on vähän tiiviimpi teos, jossa apostolit kertovat ajankohtaisia kuulumisia.

      Milloin olette lukeneet viimeksi Raamattua?

      Poista
    8. Minulla oli lapsena ongelma: rukoillako Jumalaa vai Jeesusta. Varmuuden vuoksi jottei kumpikaan loukkaantuisi rukoilin molempia.

      Poista
    9. Kyllä Raamatun systemaattisesta luvusta aikaa on. Olisiko ollut joskus muinoin. Luin opusta alleviivaten jäätyäni yksin kaupunkiin matematiikan ehtolaiskursseille, kun muut menivät maalle. Kun kurssit loppuivat ja sain ehdot suoritettua, jätin kaupungin ja Raamatun sikseen ja nousin maalle menevään bussiin.

      Nyt tavailisin mieluusti Olga-tädin peruja olevaa paksua Johannes Arndtin Postillaa, v. 1899, jossa on Emmanuel H:n omakätinen nimikirjoitus. Emmanuel oli pitäjienkuulu maallikkosaarnaja länsisuomalaisissa rukoilevaIaispiireissä, eli hän oli äitini isoisä. Kirjassa on Wuotuisten Sunnuntai- ja Juhlapäiwäin Ewankeliumien hengellisiä ja rakentawaisia selityksiä. Fraktuura-teksti on kuitenkin hidasta lukea.

      Poista
    10. Tapsa kysyy milloin on lukenut viimeksi raamattua?
      Minä kerran koululaisena yritin, mutta uuvahdin.

      Poista
    11. Milloin olette viimeksi rukoilleet? Koska lopetitte iltarukouksenne, jos teillä semmoinen oli tapana? Turvaudutteko koskaan yläilmaisten puoleen? Hengenhädässä?

      Poista
    12. Noora,
      jos kirjoitettu on, ja minä sen lukenut, että Jeesus syntyi neitseestä, niin eihän siihen silloin kukaan maskuliini voi tulla väliin tökkimään? Ja hikisenä puuskuttamaan?

      Ps. Neitseellinen synnytys noin teoreettisesti lienee mahdollista...? Mutta lapsi olisi silloin kopio äidistään, muu olisi poissuljettu. Eli sillä konstilla saisimme tyttö-Jeesuksen.

      Poista
    13. Siis monet eri uskonsuunnathan vaalivat ajatusta siitä, että Maria oli vasta 14–15-vuotias tyttönen alkaessaan odottaa Jeesusta.

      Perimätiedon mukaan hän oli vanhojen vanhempien ainoa lapsi, joka annettiin jo taaperona temppeliin kasvatettavaksi. Siellä hänen kerrotaan viettäneen yksitoista vuotta hartautta harjoittaen ja käsitöitä tehden. Mariaan liitettiin sittemmin joukko ylimaallisia hyveitä. Ja hänen sanotaan tulleen raskaaksi Pyhästä hengesta.

      Historiallinen tosiasiahan taas on, että vähän yli kaksi vuosituhatta sitten Maria-niminen nuori nainen oli kihlattu nasaretilaiselle Joosef-nimiselle puusepälle. Maria synnytti pojan, joka sai nimekseen Jeesus. Joosef ja Maria olivat saapuneet Juudeaan keisarin määräämää väenlaskua varten. Nämä lienevät tosiasioita.

      Poista
    14. PS Tässä hieman ylempänä puhutaan Jeesuksen sisaresta, mahdollisuudesta, että jos sellainen olisi.

      Hupaisaa. Kirjoitin yliopilasaineeseen silloisia opettajia järisyttäneen kysymykseen: Mitä jos Jumalalla olisi ollutkin tytär?

      Aineeni korjaaja, suomen kielen maisteri, oli uskovainen mies. Hän lähetti aineeni hieman näreissään laudatur miinuksena. Arvaan että se miinus oli pitkäksi survaistu. Noh, aine tuli takaisin laudatur plussana, se mainittiin erikseen, ja se miinus oli täten vedetty yli.

      Mikään ei ole niin ikävä, kuin uskovainen ihminen, joka omii hyvyyden. Tästä syystä karsastan myös hyväntekijöitä ja vihervasemmistolaisia: he omivat hyvyyden ja jalouden itselleen, mokomatkin teeskentelijät.

      Kukaan täällä blogimaailmassakaan ei ole osoittautunut yhtä kieroksi kuin oikein hyvä vasemmistolainen. Kaikki ilkeys, mikä meikäläistäkin on kohdannut, on tullut siitä kuplasta. Ei mistään muualta.

      Poista
    15. Vaikea sanoa, koska olisin viimeksi rukoillut. Ehkä 10-vuotiaana tietoisesti ja sydän väpättäen. Aikuisiällä muutaman kerran, kun olen pelännyt jonkun kuolleen, mieli on refleksinomaisesti karannut lapsuuden hätäratkaisuun. Ja vaikka en tohtisi kutsua refleksiäni rukoukseksi, kun en usko sille vastaanottajaa, pyyntö kuitenkin on sanallistunut puhutteluna Sinulle: "Älä anna X:n olla kuollut."

      Jos kirkkoihin joudun, vetelen kyllä ihan sujuvasti uskontunnustuksen ja Isä meidän. Se kuuluu minusta hyviin tapoihin. Vähän niin kuin että rockfestareilla hytkytään ja urheilukilpailun katsomossa huudetaan. En halua herättää huomiota tai ryhtyä kapinalliseksi toisille pyhässä paikassa.

      Kun jotakin kamalaa tapahtuu, ensimmäinen repliikkini on usein uskonnollisesti värittynyt. Lievissä tapauksissa herrajumala ja vakavammissa helvetti tai saatana. Eilen käytin noita vakavamman vaihtoehdon sanoja, kun kuulin, että entinen oppilaani oli kuollut. Ihan saatanan surullista oli.

      Poista
    16. Vastoinkäymisten kohdalla minulta pääsee "Kiitos Jeesus".

      Poista
    17. Pee Piste, harmi, että Lallin alapuoliset uusimmat kommenttisi katoavat tuonne melskeeseen ja jäävät varmaan useimmilla lukematta. Ei niin, että maailma mihinkään muuttuisi, vaikka ne lukisikin. Mutta siis joo. Fiilaan, niin kuin nuoriso sanoo.

      Itse metskattua raakaa kalaa? Tästä en uskaltaisi esittää analyysia.

      Poista
  20. Iines, viisas ajatus naisesta Jeesuksen tilalla. Naisen asemaan ei messiasvalta voinut sopia patriarkoille, vaikka amatsoni-naisia lie ollut ainakin saduissa ja tarinoissa.
    Mikis, pyhä henki juu. Missähän tuo henki nyt majailee? Laboratorioitten sperman jäädytyssäiliöissä?
    Josko taivaasta olisi joku enkeli käynyt tuikkaamassa ruutalla pyhiä siemeniä? Tai avaruusolio toiselta tähdeltä?
    Olisko pari vuosikymmentä aikaa kun luin Raamattua intensiivisesti. En aivan kaikkea vaan tarkistaakseni mieltäni vaivaamaan jääneitä tarinoita ja muodostaakseni niistä omat näkemykseni ja selitykseni.
    Olin täysin varma omista selityksistäni ja uskoisin niihin vieläkin, jos näkemysteni kirjoitukset olisivat tallessa. Tarjosin tekstinivaskaa eräälle kustantajallekin. No, en minäkään olisi näkemyksiäni aivan niinä moina julkaissut. Suutuin ja revin kaikki liuskat.
    Vasta eilen rukoilin tai lähinnä kiitin asioista. Aina häilähtää mielessä esittää myös pyyntö jonnekin sotien lopettamisesta, vaikka tiedän ettei sotia lopeta muut, kuin he, jotka ovat sen syttymiseen olleet osallisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus ollut kova rukoilemaan. En perinteisessä merkityksessä, sillä en ole koskaan ollut ns. uskovainen, pikemminkin ankarasti epäilevä, mutta kuitenkin toivova. Olisihan se toisaalta hienoa, että olisi jokin Säkenöivä Voima, johon ihmisparka vois turvata hätänsä hetkellä.

      Olen saattanut muotoilla mielessäni esimerkiksi sellaisia rukouksia, kulkiessani metsässä kameran kanssa, että anna nyt kerrankin eteeni tupsahtaa jokin eläin, vaikka kettu tai hirvi. Kerran kun rukoilin näin, niin eteeni metsäpolulla tupsahti hyvin ruokittu punainen maalaiskissa. Tavallaan tietysti hauskaa, jos yläilmaisilla on huumorintajua.

      Poista
  21. Ei tämä (= neitseellinen äiti?) minun keksintöni ole, olen sellaisesta Raamatusta lukenut. Kuten myös tämän, että herra Nooa keräsi kipparoimaansa Arkkiin erilaisia eläimiä, 1 kpl koiraita ja 1 kpl naaraita, ja sitten he purjehtivat noin vuoden verran, ennen kuin rantautuivat Araratin vuorelle. - Mikäs siinä. - Mutta jo pikkupoikana ihmettelin sitä, että miten tää Nooa seurueineen plus nää eläimet pysyy sen vuoden ajan hengissä? Eli mitä ne syövät? Märehtijöille olisi pitänyt olla helkkaristi heiniä yms. ja lihaa syöville eläimille eläviä riistaeläimiä. Eli Arkin perässä olisi täytynyt olla hinauksessa monta lotjaa täynnä syötävää sapuskaa... eli riistaeläimiä... En usko. Siksi en ole uskova.

    VastaaPoista
  22. Siis Raamattuhan on tarinakirja, joka nojaa suulliseen kansojen perinteeseen, kuten mikä tahansa kansallis- ta muu eepos. Sinänsä teos on arvokasta taidepääomaa. Ei sitä tule koettaa saada kokonaisuutena todeksi, ei sen arvo ole sataprosenttisessa totuudellisuudessa. Järjen käyttö antaa selkeitä vastauksia, mikä ei ainakaan ole totta.

    En usko alkuunkaan, että edes uskovaiset piirit pappeineen ja piispoineen ja paaveineen pitävät kaikkea sanaa ehdottomana totuutena. Sataprosenttisesti Raamatun sanaan uskovat ovat eräänlaisia fundamentalisteja, eri uskonnoissa.

    Raamattu voi toimia eettisenä ohjenuorana sekä hyvässä että pahassa. Niin kauan kuin sallimme muslimien harjoittaman keskiaikaisen ja alistavan uskonnon, meidän on sallittava myös fundamentalistinen kristinusko homolausuntoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun on vedonnut aina mm. Jeesuksen tokaisu, kun ihmiset kyselivät ja kärttivät (kirjoitusten mukaan) häneltä vastauksia, - että ettekö itse osaa ajatella mikä oikein on. En nyt valitettavasti sanatarkasti vastaustaan muista, mutta niin sen ymmärsin, että ihmistä askarruttavia asioita voi itsekin itsekin punnita ja löytää vastauksia. Jos omaa jonkinlasen omatunnon, tajun oikeasta ja väärästä ei voine täysin erehtyä päätelmissään.
      Pitäisi elää ja tehdä asioita ja kohdella muita niin kuin haluaa itseään kohdeltavan ja käyttäytyvän itseään kohtaan. Vaan kun aina ei voi hyväksyä kaikkia, omasta "vakaumuksesta" poikkeavia ideologioita. Siinäpä ristiriitaa kylliksi sovitettavaksi.

      Poista
    2. Jope Ruonansuu jo aikoinaan sanoi, että aattelepa ite. Siinä hyvä neuvo, että ihmiset ihan itse ajattelevat ja muodostavat oman mielipiteensä eri asioista. Yhä uudelleen. Oppia ikä kaikki.

      Poista
  23. Simo Puupponen eli Aapeli kirjoitti novellin nuorukaisesta nimeltä Aaretti Hulukkonen. Hän on kansakoulun ensimmäisellä luokalla, ”ruumiineen ja sieluineen”. Ja vaikka ”syntyminen täällä salolla on kyllä sallittua mutta ei koulusta myöhästyminen”. Aaretti tietää sen mutta pakkaa aina myöhästymään, pitkämatkainen kun on. Opettaja on monta kertaa nuhdellut häntä siitä, viimeksi eilen, oli sanonut että ”ellei Aaretti nyt millään omine neuvoineen herää tarpeeksi ajoissa aamulla, niin ei ole olemassa muuta kuin yksi keino. Aaretin täytyy illalla nukkumaan mennessään pyytää Taivaan Isältä, että tämä pitäisi huolen pienen Hulukkosen pojan kouluun ehtimisestä.” Niinpä Aaretti illalla rukoilee että aamulla heräisi ajoissa ja niin käykin, hän heräät puoli tuntia tavallista aikaisemmin. Niinpä... ”Tässä Aaretti nyt sitten juosta lynkyttää pimeänkähmässä kouluun sydämessään omituinen olo, jota osaisi kutsua kiitollisuudeksi, jos olisi isompi. Mutta kun ei ole, niin vain juosta lynkyttää…” Mutta, voi pahus, äkkiä Aaretti kompastuu jäätyneeseen ”ruunanpakettiin” ja lentää nenälleen jäiselle tielle. Voi poika ressukkaa.

    ”Aaretti nousee housujaan pudistellen. Verkkaan ja kunnioittavasti hän silmää taakseen, yläviistoon, ja saa sanoiksi:
    - Ei kuitenkaan tarvihe tyrkkiä!

    Lausuttuaan tällä lailla sävyisästi mielipiteensä liiasta kiirehtimisestä Aaretti jatkaa lynkyttämistään kohti koulua, kohti tietoa ja viisautta. Ja Aaretin luottamusmies jää sammuttelemaan viimeisiä tähtiään vaalenevalta taivaalta.”


    Aivan liikuttava kertomus. - Sitaattikohdat Aapelin tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan liikuttava on tämä osio Aaretti Hulukkosesta. Kiitos, tuli hymyilevän lämmin olo tuonne sydänpieleen.

      Poista
    2. Simo Puupponen tuntee lapsen mielen - Pikku Pietarin pihakin on lämminhenkinen teos, samoin Siunattu hulluus ym. Huumori on ihmistä rakastavaa. Tässäkin Jumala auttaa, mutta järjestää ruunanpaketin tielle. Voi mahdoton, mikä nokkeluus.

      Poista
    3. PS Tässä on sitä samaa huumoria kuin siinä mitä koin yllä metsässä: rukoilin upeaa kuvattavaa, sain lihavan kissan. Aaretti rukoili aikaista heräämistä, sai ruunanpaketin. Jokaiselle jotakin.

      Poista
    4. Kohtaus jossa Pietarin äitipuoli Karoliina katsoo itsään peilistä, hyvin kriittisesti, hnmhy, mutta toteaa lopulta kumminkin että ""Minä olen hyvä. Minä olen aika hyvä ihmiseksi"... on tasokasta kirjallisuutta.

      Ps. Niin, ei nyt sentään liioitella! Siksi tuo 'aika'...

      Poista
    5. Ystäväni Jussi, Kankaan tehtaan pääluottamusmies aikanaan, kertoi luottomiesten delegaatiosta sen aikaiseen sosialistiseen Bulgariaan kun menivät...
      että
      kun heitä kuljettanut Tupolev nousi Varnan lentokentältä ilmaan, koneen toinen suihkumoottori syttyi palamaan. Kone alkoi kierrellä ympyrää Mustanmeren yllä, ruiskutti bensatankkinsa tyhjiksi, koska edessä oli pakkolasku takaisin kentälle. Pyöriminen meren yllä kesti kauan, toista tuntia, kun tankit olivat täysiä. Tilanne hermostutti matkustajia, toiset olivat hiljaa, toiset voihkivat ja vaikersivat, ja kun Jussin vieruskaveri alkoi kovaäänisesti rukoilemaan Jumalaa avuksi... niin silloin Jussilta ärjäisi sille että "luotetaan nyt enemmän tämän koneen kapteeniin"... Ja alas se kapteeni sen koneen ehjänä saikin, vaikka oli kuulema hyvin kriittinen tilanne. Koko kentän ympäristö oli täynnä paloautoja ja ambulansseja.

      Kyllä minäkin, kun tullaan johonkin vaikeaan risteykseen, mieluummin itse ajan Toyotaani kun panen käteni ristiin ja sanon: ”Ohjaa sinä välillä, Herra”.

      Poista
    6. Onko joku sanonut, että oman järkensä saa unohtaa kriisitilanteissa. Vasta sitten, kun mitään ei ole tehtävissä oman järjen mukaan ja voi vain toivoa parasta, niin sitten voi käyttää sen viimeisen kortin tai olla käyttämättä.

      Poista
    7. Juu, rattia kannattaa itse käännellä, antaa Jumalan hoitaa kampiakseleiden toiminta ja polttoaineen virtaus sekä kaikkinainen auton elektroniikka. Ne kaikki kun ovat henkimaailman hommia, eivätkä insinööritiedettä.
      Olen yrittänyt muistella, kuka oli se kirjailija, joka putosi ikkunasta kuolemaansa. Kommer inte ihåg.

      Nythän itäisessä kommunistimaassa, neuvostoliitossa, on tullut suorastaan muotivirtaukseksi ikkunasta putoaminen. Hitto, kun en tunne Marxia riittävän hyvin, mainitaankohan tällaisesta mitään Pääomassa tai jossain muualla tekstejään. Ai, että ei ole enää kommunistimimaa? - No, heh.

      Poista
    8. Ei tässä Das Kapitalia tarvita, ikkunoista putoaminen on ollut muotia jo Raamatun aikoina (vrt. Isebel/Jezebel). Ja Praha oli kans paha paikka, korkeita taloja ja leveitä ikkunaluukkuja (ja paljon epämääräisiä palvelijoita harhailemassa hämärissä huoneissa). - Venäjästä tietysti olet oikeassa, Riku, se on aina ollut neuvostoliitto.

      Poista
    9. Epäilemättä olet Mikis oikeassa, mutta kerro nyt, kuka se prahalainen putoaja oli, kun oikeasti olen sitä yrittänyt muistella. Sinäkin oli jotain outoa.

      Poista

    10. Tämä ihmisen osin tahatonkin turvautuminen yläilmaisiin hädän hetkellä on refleksinomaista toimintaa, joka on hyvin lähellä ns. primitiivikulttuurien eli muinaisten ihmisten tapoja. Se on arkkityyppistä aktiviteettia, ihmisrodulle ominaista, kuten koiralle on ominaista kiertää kieppi ympäri ennen kuin se laskeutuu makuulle. Käärmeistä varmistuakseen. Ihminen heittää rukoukset samanlaisessa varmistustilanteessa. Eli kyse ei ole oikeastaan hengellisyydestä, vaan kulttuuripiirteestä. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    11. Hrabal taisi pudota ikkunasta. Ja Deleuze, mutta hän ei tietenkään ollut prahalainen eikä varsinaisesti kirjailijakaan. Sitä paitsi hän hyppäsi itse. Muita ikkunaihmisiä minä en keksi.

      Poista
    12. Niin, kun en ole ollut tuollaisen hädän hetkessä, että toiminta on refleksinomaista en osaa varmasti sanoa. En ainakaan nyt muista mitään tuollaista tilannetta. Toki uskon sen, että toiminta kriisissä hädän hetkellä voi olla tahatonta. Jotenkin uskon senkin, että toiminta tuossa tilanteessa voi olla myös tahallista. Riippuu kai siitäkin, että millainen hädän hetki on kyseessä. Riippuu myös henkilöstä ja hänen kriisinsietokyvystään.

      Poista
    13. Muistaakseni Bohumil Hrabal, ja hän kuoli puluja ruokkiessaan. Kuulostaa ihanalta ihmiseltä. Pidän pulujen ruokkijoista.

      Poista
    14. Viimeinen kuuluisa prahalainen putoaja oli pyjama-asuinen Jan Masaryk vuonna 1948, ulkoministeri. - Sitä ennen jo hussilaiset 1400 -luvulla heittivät vääräuskoisia raatimiehiä raatihuoneen ikkunasta ulos. Ja myöhemmin protestantit parisataa vuotta myöhemmin - paljon korkeammalta - heittivät katolilaisia herroja Prahan linnan ikkunasta ulos.- Joo, ikkunat kannattaa tilkitä ettei niistä vedä!

      Poista
    15. Hrabalin tapaus häivähti mielessäni, kun luin kesällä Hyökylän Vaaria.

      Poista
    16. Bohumil Hrabal! Hitsi, en muistanut tätä! Kiva Iines kun muistutit. Aivan suurenmoinen kirjailija, ihan Jaroslav Hašekin vertainen (mun mielestäni).

      Poista
    17. Hupaisaa, minun tuli mieleeni samainen Hyökylän vaari, kun muistelin Bohumiliä. Olen aina ihmetellyt, miksi puluja vihataan niin paljon. Pariisissa ne saavat olla rauhassa ihmisten ulkoikkunalaudoilla.

      Poista
    18. Muistimme ilmeisesti yhtaikaa AE:n kanssa, tai siis kirjoitimme osin päällekkäin.

      Poista
    19. Tsiisus kanssasi, Mikis. En minä edes muistanut Hrabalin nimeä. Jouduin googlaamaan sen, vaikka tapaus on tuttu. Yritin vain puhua Rikulle. Yritin olla kodikas ja lämmin.

      Poista
    20. Kiitos AE, Iines ja Mikis muistini virkistämisestä. Wikipedeteeressani Bohumil Hrabalia, törmäsin jälleen karmivasti nauruhermojani mustasti kutkuttavaan sanaan, defenestraatio. Sanaa voisi kielessämme vastata ulosikkunasaatio?

      Poista
  24. Mistä historiallisista lähteistä löytyy, apostolitar Iines, todisteet Marian ja Joosefin olemassaolosta?

    Evankeliumit ja Apostolien teot kirjoitettiin muutama vuosikymmen Jeesus-oletetun ristinkuolema-oletuksen jälkeen.

    Paavalikasn ei itse tavannut Jeesusta kuin unessa.

    PS. Minäkin rukoilin lapsena - ja miksen vieläkin. Varhaisteini-iässä kävin jaakobinpainia synnin, seksuaalisuuden, pelastuksen ja armon kanssa, kunnes eräänä yönä vuoteellani heittelehtiessäni tajusin, että yksi asia on varma: helvettiä ole olemassa. Nukahdin ja heräsin uutena miehenä (no, poikana, sillä poikuus oli vielä tallessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enhän minä ole teologi enkä tutkija, kuten ei täällä kai kukaan muukaan. En väitä mitään, vaan kirjoitan totuuksiani muistinvaraisesti siitä, mitä olen lukenut ja oppinut. Nämä Raamattuun viittaavat sanomiseni eivät ole siis mielipiteitä eivätkä intteitä, vaan muistumia, yleistä tietämystä.

      Yleiseen tietämykseen mielestäni kuuluu se, että Jeesuksen historiallisuutta, samoin kuin hänen vanhempiensakin, pidetään faktana sillä perusteella, että tällainen evankeliumitraditio ei olisi voinut syntyä ilman historiallista kiinnekohtaa konkreettisen henkilön elämään. Onkin kai niin, että historiallisen Jeesuksen olemassaolon ovat kiistäneet länsimaissa vain muutamat yksittäiset tutkijat, ja samalla myös Marian ja Joosefin.

      Kääntäen: Voisi ollakin mielenkiintoista kuulla historiallisuuden kiistäjän yksityiskohtaisesti perusteltu vaihtoehtoinen teoria siitä, miten tämä koko evankeliumitraditio olisi ylipäänsä voinut syntyä ilman historiallisia kiinnekohtia konkreettisen henkilön elämään.

      Poista
    2. Jeesuksen olemassaolo ei vielä tarkoita, että myös "Maria" ja "Joosef" olisivat olleet olemassa.

      Täytyy erottaa toisistaan noin vuonna 30 jKr teloitettu kansanvillitsijä ja hänen tulevaan jumalallisuuteensa vuosikymmeniä aiemmin viitanneet lukuisat enteet tuikkivine tähtineen, itämaan tietäjineen, kedon paimenineen, unienkeleineen ja neitsyt-äiteineen.

      Roomalaisten ristiinnaulitsema saarnaaja oli, mutta kehystarinan voi kyllä olettaa syntyneen myöhemmin - ja voi siinä olla perääkin, en sitä kiistä.

      Kysymykseni oli vain puolittain poleeminen, sillä tämän aihepiirin lukemisistani on jo vuosikymmeniä. Varmaan aiheesta on uusia tutkimuksia.

      Jeesuksella on ihan takuulla ollut äiti ja isä, sitä en epäile. (Vaikka evankeliumit kyllä väittävätkin muuta...).



      Poista
    3. Totta tuhannesti, enkä minä siis väitä mitään, kun varmaa tietoa ei ole. Joku äiti ja isä historiallisella kansanvillitsijällä kuitenkin oli, ja tässä kohdin voi hyvinkin olla, että ympärille on rakentunut legenda.

      Monessa eriaikaisessa lähteessä on kuitenkin samantapaisia viitteitä Marian äitiin ja isään, melko vanhoihin Annaan ja Joakimiin, ja puuseppä-Joosefiin, ja Mariaan, joka jo lapsena vietiin temppeliin hoitoon.

      Eihän historiaa voi vedenpitävästi kai koskaan oikeaksi todistaa, kun ei ole fyysisiä todisteita.

      Poista