2.2.2023

Kevään ensimmäiset

 



On kylvetty kevään ensimmäiset siemenet. Lasimaljoissa on oreganoa, timjamia ja basilikaa. Riihimäen vihertävässä pönikässä ei ole kylvös, vaan kaupan nippu basilikaa hetikäyttöön. 

Huomatkaa, arvoisat lukijat, ihastuttava vanha ikkunalauta. Se on puupenkistä irrotettu lauta, kauniisti harmaantunut ja hakkaa mennen tullen Ikean lastulevyviritelmät. Harmikseni en muista tämän puupenkin nimeä. Siinä on  reiän kohdalla ollut lautasarvet, jotka on poistettu. Uskoisin ja jopa muistaisin, että penkki on jonkinlainen kankaankudontaan liittyvä työkalu. Viimeksi kun minulta oli vanhan työkalun nimi täällä kadoksissa, sain nopeasti asiantuntevalta lukijalta vastauksen: vyyhdinpuu. Jokin pukki tämä on. Olga-tädin käyttämä.

Sitäkin pitää harmitella, että asunnoissa ei ylipäänsä enää ole ikkunalautoja. Ihmisethän rakastavat kukkia ja kasveja, ja tarvetta laudoille olisi. Vanhoissa kaupunkien kivitaloissa on jäljellä niin leveitä ikkunalautoja, että ne käyvät penkeistä, ikkunasyvennyksissä voi istua ja katsella kaihoisasti ulos. Olisi kiva, jos huoneet lisäksi olisivat korkeat. 

Päivä pitenee vauhdilla. Se päivä, kun huomaa valon voittaneen pimeyden, on riemukas. Tänä aamunakin oli tullut taas kuusi minuuttia lisää valoa. Valon rakkauteni liittynee osin opettajuuteeni, jolloin laskettiin päiviä kesälomaan. Vieläkin elää sen kellon mukaan: kesäkuun koittaessa alkaa kesäloma mökkielämineen,  ja elokuun puolivälissä se loppuu ja kaupunki kutsuu. 

Jos minulla olisi vakituinen kumppani, eläisin varmaan vuosittain pari talvikuukautta jossakin eteläisessä maassa. Hurmaantuneena olen lukenut toimittaja Eija Wagerin kirjaa Tupaantuliaiset Italiassa. Hänhän toteutti haaveensa ja osti maapalan pienestä vuoristokylästä Como-järven länsirinteiltä, teetti puolilahosta navetasta tuvan, raivasi ja rakensi oman maaseutuidyllinsä. 

Yksin matkustavaa tai muuttavaa sorttia en ole tämän puhesairauden kanssa, vaikka pärjäänkin kyllä aivan hyvin, välillä jopa loistavasti. Olen oppinut puheessani asettamaan suuhuni sopivan mittaisia lyhyitä lauseita. Ja jos umpirehellinen olen, ilman puhesairauttakaan en ole yksin matkustavaa tyyppiä. - Vaan mitä on ihminen ilman haaveita?

****

Todettakoon lopuksi Ylen aamuinen vaaligallupin tulos, joka muuttui jännittäväksi: demarit ovat kirineet hyväksi kakkoseksi ohi perussuomalaisten, ja uhkaavat nyt kokoomuksen ykköstilaa kokoomuksen tipautettua hieman kannatustaan. Olisiko se katastrofi, jos saisimme Marin II:n? 

(Valokuva Iines 2023)

168 kommenttia:

  1. Ja klo 16 alkaa eduskunnan kyselytunti! Kyllä meitä nyt hemmotellaan ajankohtaisella tiedolla.

    VastaaPoista
  2. Näin uutisvälähdyksen Marinin puheesta. Hän ei puhunutkaan ruotsia, vaan käytti englannin kieltä! Ei muuten, mutta hänen englannin ääntämyksensä on hieman outoa ja näytti panevan Kristerssoninkin kuuloelimet lujille. Olisiko pääministerin asiallista osata maansa toista kotimaista? Minusta olisi.

    VastaaPoista
  3. Ehkei hän puhunutkaan Kristerssonille?

    VastaaPoista
  4. Käsittääkseni Marin puhui ruotsalaisille, sillä kyseessä taisi olla sikäläinen tiedotustilaisuus, joka välitettiin myös Suomeen.

    Onkohan vielä voimassa se pykälä, että suomalaisilta virkahenkilöiltä edellytetään molempien kotimaisten pääkielten hallintaa viranhoidossa? Ainakin muut pääministerit ovat käyttäneet ruotsia, vaihtelevalla taidolla tietysti. Stubb ja Koivisto taisivat olla parhaat ruotsin puhujat.

    VastaaPoista
  5. Marin valitsi selkeästi englannin kielen, vaikka yleisö oli ruotsalaista ja suomalaista. Tämä on selkeä kielivalinta, josta voidaan olla monta mieltä. Itseäni tympii liiallinen englannin käyttö jopa maahanmuuttajille, joille kannattaisi puhua heidän toivomaansa suomen kieltä, ihan opettamis- ja oppimistarkoituksessa. Englannin käyttö suomalais- tai ruotsalaispiireissä on lähes aina tarpeetonta ja usein merkki omasta kielitaidon puutteesta.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, Noora, ihanaa! Itse olen jo vuosikymmenet haaveillut samasta suunnasta ja vaikkapa Sisiliasta. Siskoni on myös Italia-fani, käynyt lähes vuosittain siellä ja italialaiset ystävät hänen luonaan. Italialaiset vanhat maisemat - kuin Pasolinin elokuvissa! Pasolini oli lempiohjaajani aikoinaan, miksei vieläkin.

    VastaaPoista
  7. Minäkään en hiilly, vaikka tulisi Marin II. Sen sanon, että toivon kyllä jonkinlaista muutosta hallituskomboon. Uskon, että koulutuksesta ja terveydenhoidosta ei nyt tulevan kautena leikata, oli hallitus mikä tahansa. Jostakin tulee leikata, sillä veronkorotuksiin ei voi mennä - korotuksilla on aina hintansa.

    VastaaPoista
  8. Sisareni käy joka kesä Suomessa, ja joskus joulunakin, joten minä olen käynyt Saksassa harvemmin. Edellisestä kerrasta on yli kymmenen vuotta. Sitä ennen kävin useammin, parin kolmen vuoden välein, ja ajelimme Saksaa ristiin rastiin, joten maa on jokseenkin tuttu. Enemmän olen käynyt nyt lähivuosina lyhyillä Viron-matkoilla, ja jossain Latvioissa ja Pietareissa.

    Nuokin matkat lopahtivat, kun vakituinen matkaseuralaiseni löysi netistä miehen ja alkoi reissata hänen kanssaan. Hän jätti minut kuin nallin kalliolle, eikä liiku koskaan missään kyläpaikassakaan ilman tätä miestä. He ovat kuin liimattuina toisiinsa. Mökkinaapurini, ja lapsuudenystävä. Olisi kiva joskus jutella hänen kanssaan kahden kesken, naisten kesken, mutta hän ei irtaudu miehestä edes tunniksi.

    VastaaPoista
  9. Ehei, enhän minä Sanna kakkosta toivo, vaan hallitusta, joka nostaa vompatin pöydälle ja alkaa tervehdyttää taloutta ja tilannetta.

    (Vaihdoin kissan vompatiksi, koska haluan olla kansainvälinen ja poliittisesti korrekti.)

    Sanna puhukoon enkkua, vaikka se olisi teistä kenkkua. Siinä on jo tarpeeksi kärsimystä kun Sale ähkii joulukuun kuudes ruotsiaan.

    PS. Heti minä tuon akkunalautasi havaitsin. En meinannut saada siitä silmiäni irti.

    VastaaPoista
  10. Kyllä Sannan pitäisi edes koettaa sitä ruotsia Ruotsin kanssa. Ellei nyt osaa, perustettakoon valtioneuvoston kansliaan uusi rupo-toimikunta opettamaan ruotsinkielistä poliittista puhetta pääministerille.

    Ja samaa mieltä, vompatti pöydälle, olkoon hallituskombo mikä tahansa.

    VastaaPoista
  11. Parhaiten ikkunalaudalla uudelleenistutettuna on viihtynyt minulla rakuuna, joka on viime kesästä lähtien antanut satoa, pimeän talvenkin ajan. Basilikakin aika hyvin. Nyt kokeilen huvikseni siemenestä, vaikka helpompaa se on tuosta kaupan paakusta. Myös vehnänoras kestää hyvin. Tilli on heti vetelää.

    Hyvä matkakumppani on kullan arvoinen. Ihailen suuresti naisia, jotka rohkeasti reissaavat yksin raiteilla. Ja lentokentillä.

    VastaaPoista
  12. Kyllä, iloitsen heidän puolestaan ja suon heille matkariemut. Ystäväni oli kauan ilman ketään kumppania.

    Se kuitenkin harmittaa, että menetin monikymmenvuotisen ystävän, kun hän löysi miehen vahoilla päivillään, ja on siis niin kiinni kumppanissa, että häneltä ei liikene enää aikaa entisille naisystäville ilman tätä miestä. Sisarenikin kummasteli sitä, että nainen on liimattu mieheen kiinni. Voiko symbioosi olla liian tiukka?

    VastaaPoista
  13. Kannattaa muuten lukea uusimmasta HS:ien kuukausiliitteestä Janne Saarikiven mainio kirjoitus englishitin (termi minun) käytöstä Suomessa.

    Hän selvittää lukuisin hauskoinkin esimerkein sitä, miten Suomessa käytetään englantia lähes joka paikassa, vaikka vain 67 prosenttia osaa englantia, eli kolmannes Suomessa ei osaa.

    Tätä taustaa vasten minusta olisi tärkeää, että pääministeri näyttäisi omalla esimerkillään arvostavansa oman maansa kielten tärkeyttä ohi englannin.

    https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000009202458.html

    VastaaPoista
  14. Suomen valtiolla on asuntoja ympäri maailman. Niissä asumista voi anoa kai kuka haluaa. Tätä oikeutta käyttävät ainakin taiteilijat usein, yksin tai perheineen. Mekin olemme mieheni kanssa asuneet Englannissa. Saksassa, Italiassa ja Amerikassa puoli vuotta tai vuoden kerrallaan. Lapset ovat olleet mukana ainakin Englannissa, Ranskassa ja Italiassa. Sen todistavat runsaat valokuvat. Nyt, vanhemmiten, eivät ulkomaat niin paljon kiinnosta, hyvä kun tuli aikoinaan käydyksi perheen kanssa siellä ja täällä- Lapset, jotka ovat nyt jo aikuisia eivät hekään koskaan puhu maista, joissa ovat saaneet olla mukana. Ehkä se aika on liittynyt niin täydellisesti heidän elämäänsä, etteivät he erota sitä muusta elämästä. Yksin ulkomailla on myös oltu. Muistan kun mies oli Roomassa kokonaisen vuoden ja miten yhteyttä pidettiin postitse kirjeillä ja puhelimellakin. Minäkin olin Lontoossa puoli vuotta. Asuin englantilaisessa perheessä osan ajasta, osan luostarissa, jossa minulla oli oma huone. Niitä aikoja on mukava muistella. Kotiin tulo oli niissä kaikkein mukavin asia. Nuo asiat ja olot liittyivät useimmin työhön kotimaassa. Kielen opetukseen tms. Kun sellaiselta matkalta kerran palasin jäi parhaiten mieleen kotioven yläpuolelle asetettu Tervetuloa kotiin! lause.

    VastaaPoista
  15. Tuo yläpuolelle oleva kirjoitus on Liisun tuotetta.

    VastaaPoista
  16. Vetelä tilli ja muita novelleja. Se olisi varma myyntimenestys ja kutsu aamutelevisioon tulisi kuin herne nenään ja rakuuna kainaloon. Näin leikkasi lanttuni aamutuimaan.

    Meidän perheessä molemmat kulkevat omia polkujaan. Vaimo laittaa säännöllisesti oman listansa jääkaapin oveen ja minä ruksin siitä kohteet, joihin haluan myös lähteä. Yleensä se on kulttuuria.

    Syystä tai toisesta toisinpäin systeemi toimii hyvin harvoin. Minun omat menoni ovat kai niin miehisiä, ettei häntä kiinnosta - tähtitiedettä, historiaa, kosmologiaa, kirjallisuutta ynnä muuta hömppää.

    VastaaPoista
  17. PS: Vaikuttaa siltä, että minusta on tullut täällä Iineksen kirjoissa Anonyymi.

    VastaaPoista
  18. Lyhyesti täältä kannon nokasta: muistathan, Liisu, valita ensin nimi/url-kohdan ja kirjoittaa siihen Liisu. Sitten Jatka-painiketta ja avautuvaan kenttään sitten viesti. Jatkan myöhemmin, nyt kuuntelen tinttein lauluja.

    VastaaPoista
  19. Tätä arvostan ja ymmärrän. Kumppanit ovat liitossakin kuitenkin erillisiä ihmisolentoja, eivät toisensa klooneja. Kaksi erilaista persoonaa omin ajatuksin. Voihan suhde olla silti mitä lämpimin ja rakastavin. Jotenkin arvelen jopa niin, että liiallinen liimautuminen voisi olla este jollekin, jota en osaa määritellä. Vapaudelle ja itsenäisyydelle, mielen avaruudelle? En minä tiedä. Tai sitten kyse on kontrolloinnista. Jompi kumpi kumppaneista vie kaiken tilan ja laajentaa persoonaansa kumppaniinsa?

    VastaaPoista
  20. Kirjailijareaidensseistä olen kuullut. Muistaakseni tytär haki ensi kirjansa jälkeen sellaista jostain EU-maasta, Briteistä, mutta ei saanut, vaan kokenut kirjailija vei sen silloin. Voisin kuvitella, että se olisi ihanaa elämää. En glorifioi, vaan se tapa vain tuntuu kiehtovalta.

    Liisu, luostarissa minäkin tykkäisin asua jonkin aikaa. Uskon, että se olisi vieikkeellistä aikaa. Oikein harmittaa, että ei ole enää tarpeeksi nuori mullistamaan kuvioitaan, ottamaan ja lähtemään.

    VastaaPoista
  21. Jotain oli ennen paremmin. Presidentit ja ehkäpä pääministeritkin olivat koulutukseltaan tohtoreita, näinä myöhempinä aikoina kansakoulun opettajia, katekeettoja ja Pirkkalan tiedehenkilöitä.

    Jopa Paavo Väyrynen oli oikeassa väitöskirjassaan, joka todisteli neuvostoliiton olevan ikuinen. Saapas nähdä, olen minäkin lähettämässä iivanille nimeäni kantavan sirpalekranaatin, hintaan 200 ekeä. Jos rikas olisin, pistäisin usiamman. Olen irtisanonut yya-sopimuksen.

    Sivistys on kadonnut, sössöenglannilla pärjää joka paikassa. Marinadin englanti ei ollenkaan ole hassummasta päästä, mutta ajatelkaapas seuraavaa. Isossa Britanniassa arvostukset kulkevat kielen kautta, sen mukaan, miten puhut, kuinka lausut ja kuinka kirjoitat, sinut arvostetaan ja luokitellaan. Me olemme englantilaisten silmissä moukkia, paskassa rypeviä maalaisia. Kohdataan vain todellisuus sellaisena kuin se on, puhumme intialaisten ja nokiarabien jälkeen huonointa englantia maan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivistys ja harkinta on kadonnut ainakin kansanedustajalta, ylioppilas Matias Mäkyseltä, demareiden varapuheenjohtajalta, joka on saatu kiinni housut kintussa.

      Nyt en viittaa niinkään hänen seksuaaliseen tekoonsa parikympppisen tyttösen kanssa - heillähän voi olla vaimon kanssa avoin avioliitto - vaan hänen valehteluunsa. Hän sanoi kirkkain silmin korkealaatuisen lehden toimittajalle, että ei hän mitään ole tehnyt, ketään pettänyt. Myönsi sitten valehdelleensa, kun kuvat ilmestyivät kulttuurilehteen.

      Poista
    2. Kysymys kuuluu siis: onko kansanedustajalta sivistynyttä valehdella julkisesti? Voiko kansanedustajan sanaan enää luottaa?

      Poista
    3. Äläs nyt Riku. Janne Saarikivi sanoo tänäisessä HS:ien artikkelissa (kuukausiliite): Vaikka joka kolmas suomalainen ei osaa englantia, on Suomi englannin taidossa aivan huipulla. English proficiency indexin mukaan Suomea paremmin sitä osataan vain muutamassa maassa kuten Hollannissa ja Ruotsissa.

      Poista
    4. Jees it is, Aim veri fain dängjuu!

      Ai juma tuota Mäkystä, se muistuttaa ulkonäöltäkin kreivi Pertti Ylermi Lindgreniä. SDP:n parasta antia toki, mutta juoskaa nyt saatana karkuun, se varastaa teidän lapsetkin!

      Poista
    5. Ruotsi on tärkeä kieli, vaikka arkielämässä sitä ei mihinkään tarvitsekaan. Vähän aikaa minulla oli etenkin kirjallinen ruotsi erinomainen, mutta käytön puutteessa nyt heikentynyt huonoksi. Ruotsi on historian kieli, kaikki vanhat dokumentit ovat sillä. Ennen kirjoittajat olivat niin sivistymättömiä, etteivät kyenneet suomen kieleen.

      Poista
    6. Noh, tästä Mäkysestä minun mieleeni tulee elokuvahahmo Borat. Olen niin puritaani, että minusta kansanedustaja ei yksinkertaisesti voi valehdella, etenkään suoraan tiedotusvälineille, sillä se osoittaa moraalin puutetta. Saa nähdä, miten tuo näkyy vaaleissa. Moni poliitikko on kaatunut tehtyään henkilökohtaisen ja typerän virheen, mm. Touko Aalto.

      Kun meillä kerran on kouluissa pakollinen ruotsi ja sitä edellytetään virkahenkilöiltä, niin olisi kyllä poliitikolta tyylikästä pyrkiä käyttämään sitä.

      Poista
    7. Politiikka ja siihen uskovaisuus on niin järjetöntä, että hieman rottaa ulkonäoltään, teoiltaan myös, muistuttava Mäkynen luikahtaa eduskuntaan uuden äänisaaliin kanssa,

      Poista
    8. Kappas, ettei sdp:n propagandaosastolta tullut hänen suojakseen trumpilaista retoriikkaa: "Kaksi äärioikeistolaista tämän jutun nosti!" - Kuten muistamme koksuissa hillunutta päämisteriä puolustellun.

      Poista
    9. Seiska-kohut ovat mielenkiintoisia. Ne voi aina mitätöidä, koska Seiska. Toisaalta ne jäävät kansakunnan muistiin ja jäytävät sieltä kohdettaan ikuisesti. Joka puolueessahan näitä häntäheikkejä on ollut, joten se seksin harjoittaminen ei ole se pointti.

      Pointti on tilanteen hoito. Se miten rehellisesti aiheuttamansa pöhinän hoitaa. Ja myös tietysti se, miten puolue edustajansa törttöilyyn suhtautuu.

      Minusta hairahtunutta voi tukea, kunhan myöntää tosiasiat eikä kaunistele niitä. Tässä mielessä jäin miettimään kokoomuksen tylyyttä edustajaansa (Rydman) kohtaan. Tätähän ei lopulta pystytty syyttämään mistään.

      Poista
    10. Tavattoman onneksi meillä on sentään yksi puolue jonka edustajat eivät koskaan valehtele ja ovat moraalisia ja nuhteellisia ja ihmisystävällisiä ja aina kiitettäviä käytökseltään. Tiedättehän te Persut.

      Poista
    11. Kaikista puolueista löytyy housunsa pudottaneita, kuten tuossa yllä sanon. Sanon myös, että seksin harjoittaminen ei ole se rikos, koska sehän on syvästi inhimillinen ihmisen tarve ja liitoissa on erilaisia käytäntöjä. Joissain liitoissa käsittääkseni seksi on täysin vapaata.

      Pointti on asian hoito, kun media yllättää asianomaisen housut kintussa. Miten hoitaa tilanteen, valehteleeko, nöyrtyykö, myöntääkö tekonsa? Kansa yhdistää kuitenkin liitossa olevan henkilön seksin vapaan harjoittamisen väkisinkin moraaliin, luotettavuuteen ja elämänarvoihin. Tällekään emme mahda mitään.

      Ja sillekään me emme mahda mitään, että näitä poliitikkojen housujen pysymisiä jalassa median paparazzit vahtivat kieli pitkällä. Ehkä se on vain hyvä.

      Poista
    12. Heräsin onnellisen tietämättömänä kansanedustaja Mäkysen teoista ja nyt päiväni on pilalla. Oloani helpotti hieman, kun kuuntelin tangotähti Mäkysen upeasti tulkitseman Pettäjän tien.

      Ovatkohan he isä ja poika? Vaikka kansanedustaja näyttää kyllä enemmän Kreivi Lindgrenin pojalta. Laulelihan hänkin ja puhelahjat olivat hurmaavat.





      Poista
    13. Mitä, etkös sinä Tapsa lue kulttuurilehti Seiskaa ollenkaan? Tai bulevardilehtiä, Iltapaskoja?

      Ylioppilas Mäkysen varassahan on demarien talousosaaminen. Jaa jaa, toivottavasti numerot asettuvat taas oikeaan järjestykseen miekkosen elämässä, jahka pöly laskeutuu.

      Poista
    14. Seitsemän on valehtelijan luku eli osuva nimivalinta.

      Iltapäivälehtienkin luku netissä on turhauttavaa, kun maailmanpolitiikan suurin kysymys tuntuu nyt olevan missä joku prinssi menetti poikuutensa.

      Hyvä että muistaa omansa. Mikis kyllä kertomansa perusteella muistaa, mutta joka kerta eri tavalla. Rikulla se meni varmaan jo rippikoulussa.



      Poista
    15. Niinpä olisin, Tapsa, toivonut, mutta todellisuus on ikäväksi todeteksenani varmaankin 18 vee. Sitten kyllä Riku Riemastui liikaa. Oli se, voi mahoton sentään!

      Poista

    16. Iltapäivälehtiä tulee vilkaistua päivittäin netistä, ja Suomen oloissahan nämäkin sanomalehdet ovat melko luotettavia nopean uutistiedon lähteitä. Olen silti tietysti kriittinen lukija, niin kuin arvelen valtaosan ihmisistä olevan. Vaikka kouluissa lukutaito on laskenut tasaisesti, koko kansa lukee edelleen hyvin.

      Itse totuin työssäni seuraamaan myös iltapäivälehtiä ja joitain juorulehtiäkin, enkä voi kuvitella äidinkielenopettajaa, joka ei näin toimisi. Olisi noloa olla ollut opettaja, joka ei tunne oppilaittensa maailmaa, sitä kontekstia, jossa he asioita ja käsitteitään muodostavat.

      Puheenaiheet oli noudettava tästä maailmasta, jossa elämme, ei ylikulturellista käsitemaailmasta. Mikä muu kuin iltapäivälehtien ja joskus Seiskankin maailma antaa yhtä herkullisia aiheita ohjata oppilaita mediakritiikkiin?

      Poista
    17. Miesväelle poikuuden menetys taitaa olla merkittävämpi juttu kuin naisväelle neitsyyden menetys? Moni on muistellut täälläkin omaansa, tai ei nyt moni, vaan muutama. Yksikään naisihminen ei ole tainnut tätä täällä tehdä. Onkohan se naiselle edelleen vähän hävettävä juttu? Tai jotenkin sopimaton.

      Poista
    18. Joskus minä mieleeni keräsin panemisten nimiä, enää en muista aina omaanikaan. Eka oli Kirsti, mutta ei se sama, joka nyt on facebook-kaverinani. Facebook kaveri oli toinen tai kolmas. Anne ja Katja olivat tärkeät, Sirpa vain iskelmämusiikkia. Ai juma, trallallaa.

      Poista
    19. Hassua. Hairahduksistani muistan Esan, Ilkan, Erkin, Arin, Kurren, Saulin, Basistin, Hossin ja Henrikin. Jos oli joskus eloisaa elämää, on nyt sitten tyyntä, toivottavasti myrskyn edellä.

      Nuorena en pohtinut koskaan sukupuoltani, ei tullut mieleenikään epäillä, olenko nainen vai mies vai jotakin muuta. Hesarissa luki tänään, että nuoret tuntevat yhä enemmän ahdistusta ja epävarmuutta sukupuolestaan.

      Tästä ei pidä riemastua ja ajatella, että tämä epävarmuus johtuu sukupuolten moninaisuudesta. Ei se siitä johdu, vaan se johtuu kaikesta informaation sekamelskasta, jota joka paikassa suorastaan tuputetaan. Ei ihme, että epävarma nuori hämmentyy ja maailmantuskassaan epäilee sitten sukupuoltaankin.

      Voi nuori parkaa. Mitä kaikkea sälää me tungemme hänen mieleensä. Ilmastoahdistuksen, sukupuoliahdistuksen, meetooahdistuksen. Sääliksi käy tulevaisuuuden toivoja.

      Poista
    20. Pojille poikuudesta eroon pääsy on kunnia-asia, tytöille neitsyyden menetys ehkä ei. Poikaa se ei ainakaan leimaa, tytön ainakin aiemmin vähän. Paitsi jos oli oikea seurustelusuhde.

      Kun Riku luetteli nimiään, niin totesin yllättyneenä ja kauhistuneena, etten muista enää sen ekan nimeä!

      Muuten muistan hänet kyllä hyvin, 16-vuotias sotkamolainen ruskeatukkainen mukava typy, jolle minä en ollut eka. Hän kertoi "alkaneensa harrastaa sukupuoliyhdyntää" jo vuosi sitten ja minä olin muistaakseni neljäs.

      Muistan kuin eilisen illan kun hän tanssiessamme kysyi pääseekö yöksi luokseni. Sattumoisin olin yksin kotona, muut olivat mökillä... tunne oli huimaava.

      Pitäisiköhän seuraava novellikierros järjestää tästä aiheesta?


      Poista
    21. Saapas nähdä, herättääkö minun muistelulistani jossakussa naisihmisessä, tai miksei miehessäkin, ajatuksia heitukasta, jota ei paljon tarvinnut houkutella. Tähän sanon, että hahhaa. Ajan henki tuomitsi pihtaamisen, ja tiedostavat naiset ajattelivat samoin.

      En osaa sanoa, oliko tyttöjen aulius tuohon aikaan jonkinlaista hyväksikäyttöä. Mielenkiintoinen kysymys, ja ilmiö, jota en ole havainnut tutkittavan tai käsiteltävän edes kirjallisuudessa.

      Poista
    22. Kamalaa sua Iines, noin monta!

      Poista
    23. Mikähän olisi säällinen luku naisihmisellä? Kymmenen on liikaa, yksi liian vähän, olisiko pari kolme hyvä?

      Jos ajat olisivat olleet normaalit, lukuni olisi varmaan 1 - 3 ja oikea mies kumppanina loppuelämä. Syytän siis radikaalisia aikoja. Itse olen tietysti viaton kuin kissa sirpaleiden äärellä nuolemassa tassuaan.

      Poista
    24. Emmää tiijjä. Erojeni jälkeen podin yksinäisyyttä ja minulla oli about 150 yhden yön juttua. Aamulla herätessäni useimmiten vitutti. Siis kadutti tai jotain sellaista.

      Poista
    25. Aattelin kauhuissani, ettenkö enää vapaata saa. Melkein kaikki niistä naisista oli naimisissa tai avoliitossa. Mikähän siinäkin on...

      Poista
    26. No jopas jotakin. Jos ajattelee, niin kuin luulisi tavallisinta olevan, liitoissa olevilla kai kuitenkin harvemmin on sellainen symbioosi, jossa tullaan ja mennään seksin saralla aivan vapaasti ?

      Eli jos jatkan samaa ajatusketjua, arvelen, että näiden naisten puolisot eivät aina olisi olleet välinpitämättömiä, kun puoliso on niinsanotusti käynyt vieraissa?

      Poista
    27. Emmää ossoo sannoo, mutta varattuja olivat. Alkoi se tympiä.

      Poista
    28. Kliseisen kuvionhan mukaan miehet ovat varattuja, ja salaavat sen naisilta, jos haluavat seikkailla liittonsa ulkopuolella.

      Vaan voi se siis olla toisinkinpäin. Näistä vaan ei niin puhella.

      En ryhdy ketään tuomitsemaan, sillä ihmisillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia käytäntöjä. Kunhan muita tässä kuviossa ei vahingoiteta, loukata eikä petetä. Tässä kai se moraalisen käytöksen raja menee.

      Poista
    29. Kyllä se niin meni, että vahingoitettiin, loukattiin ja petettiin. Yksi hullu akka sanoi, että on kertonut nimeni ja osoitteeni miehelleen. Olin varuillani, muttei se koskaan tullut. Naamansa olisi kolissut. Tai minun.

      Poista
    30. Tämä lienee tavallinen tilanne näissä tietoisissa pettämiskuvioissa, ihmisiä menee rikki, sieluja särkyy, joskus ruumiitakin. Surullista.

      Vaan kaipa siinä jotakin on jo ennestään rikki, tai ainakin epätyydyttävää, jos tietoista ja pitkälle vietyä pettämistä esiintyy.

      Poista
    31. Heh, ystävä pariskunnan miehen kanssa dokasin ja mentiin heille. Kun äijä sammui, mentiin vaimonsa kanssa panolle pyöräkellariin. Simmottis se väliin skulaa. Elämä on.

      Poista
    32. Tuossahan on jo romaanin ainekset. Vaan eihän romaanissa saa eikä voi olla ainoana kantavana teemana seksi. Se pitäisi ujuttaa tarinaan mukaan sivujuonteena - viittaan Mikiksen tarinoihin. Kunpa niitäkin vielä tulisi.

      Mutta siis periaatteessa mistä tahansa seksitapahtumasta voi kirjoittaa tarinan. Minä olen aika kiltti naisihmiseksi, mutta voisin kyllä parista noista yllä mainitsemistani listan tapauksista kirjoittaa hupaiset tarinat. Ette ikinä uskoisi.

      Poista
    33. Jälkeenpäin tuommoiset kaduttaa ja vituttaa. Mutta ei se ollut Eijan kanssa paras pano,kerran oltiin meillä ja Suomi voitti jääkiekossa. Turnausta tai vastustajaa en.muista, mutta minä tein maalin!

      Poista
    34. Elämään mahtuu kaikkea, hyvässä ja pahassa. Ja katuminen on tunne, joka todistaa, että ihmisellä toimii moraali ja omatuntokin. Terveen ihmisen merkkejä. Kuten häpeäkin. Usein sanotaan, että ei tarvitse hävetä. Enkä puhu nyt sinusta, Riku, vaan yleisesti.

      Minä sanon, että kyllä tarvitsee, häpeäminen tekee ihmiselle hyvää. On liikaa ihmisiä, jotka eivät kadu eivätkä häpeä mitään. Tulee vilu tällaisen ilmiön edessä.

      Poista
    35. "Sivistys ja harkinta on kadonnut ainakin kansanedustajalta, ylioppilas Matias Mäkyseltä, demareiden varapuheenjohtajalta, joka on saatu kiinni housut kintussa."

      Mäkysellä on kyllä korkeakoulututkinto. Mutta se on vaan totta.

      Poista
    36. Wikipedia mainitsee tuon ylioppilaan (oikeustieteen), ja sieltä sen poimin. Eli suuntaapa kritiikkisi sinne.

      Kun nyt katsoin demareiden omia lähteitä, niissä esiintyy titteli ”oikeusnotaari”, eli se on googlauksen mukaan kolmen vuoden alempi tutkinto. Kas kun Mäkynen ei korjauta sitä Wikipediaan.

      Poista
  22. Monet asiat pystyy katsomaan googlaamalla netistä. Taideteokset, paikat. Taulunhan voi nähdä omalta laitteelta jopa paremmin kuin luonnossa, museon seinällä, suurentamalla sitä. Toki paikan päällä koettu teos on eri asia. Huomasin tämän ensi kerran, kun katsoin jättimäistä Tiepolon maalausta Wurzburgissa. Vavahduttava!

    Paikoistakin voi saada hyvän käsityksen netistä. On kuvia ja elävää kuvaa, videoita. Vaan kai se jokin tulee siitä, kun vie itsensä sinne mukaan, kohteeseen ja tuntee kaikki tuoksut ja kuulee äänet, tapaa ihmisiä.

    VastaaPoista
  23. Luostarissa minäkin olisin viihtynyt, arvelen. Tai erakkona Lapissa. Jonkin aikaa.

    Oikeastihan vietänkin keväisin ja syksyisin erakkoelämää mökillä, kohtaamatta muita ihmisiä päiväkausiin. Eläimiä kyllä näkyy, hiirestä hirveen, kuikasta karhunkakkaan.

    Meilläkin jäi ulkomaanmatkat koronan jalkoihin, maksetusta Budapestin reissustakin saatiin vain puolet takaisin. Tukholmaa en laske ulkomaaksi.

    Etelänmatkasta tosin puhelemme jo puoliääneen.

    VastaaPoista
  24. Kyllä etelään uskaltaa jo matkustaa, jos vain tahtoo. Menee vain tarpeeksi kauas, jos lämmintä haluaa.

    Olin muinoin ystäväni kanssa jollain halvalla Mallorcan-matkalla hiihtolomalla, ja se oli siinä mielessä pettymys, että siellä oli kylmä vielä. Luuulimme menevämme ruskettumaan rannalle. Takaisin tultiin kalpeina ja viluisina.

    VastaaPoista
  25. Tässä runo Runebergin ja kynttilänpäivän kunniaksi. Kai teilläkin on runebergintortut ostettuina? Minulla on kaksi kappaletta:

    Miksi kevät pian loppuu?
    Miksi kesää vähän kestää?
    Noin mä muinoin aattelin,
    Turhaan muilta kyselinki.
    Vaan kun armas petti minut,
    Lempi muuttui kylmyydeksi,
    Kaikki kesät pakkaseksi,
    En mä enää kysellytkään,
    Sydämessän’ heti tunsin:
    Kaikk’ on kaunis katoovaista,
    Suloista ei kestä kau’an.


    J. L. Runeberg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vårt land är fattigt, så det skall bli..

      Poista
    2. Om regeringen byter i vår, kommer landet att börja bli rikt igen, hoppas jag.

      Poista
  26. Ryynivuori on mielessämme, mutta laskiaispullat parempia, niitä saa jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryynivuori, heh. Pitää osata valita oikean leipomon ryynäri, niin ei ole liian rakeinen. Itselleni sattui kohtalainen osuma. Ei ryyninen, mutta karvasmanteliöljyä mielestäni liian vähän. Se ei maistu ollenkaan.

      Poista
  27. Henry Aflechtia tiktokista katselen, vanhamyrkky on livessä mukana. Henry on hieno ja upea.

    VastaaPoista
  28. Ette varmaan heitä tunne, mutta monimiljonääri Henry teki hiljattain keräyksen köyhille. Viiskymppiä laitoin hyvään asiaan. Henry jakoi tarvitseville suomalaisille yli 50 tonnia. Hattu pois päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimimerkki Vanha myrkky on eläkkeelle jäänyt rikos- ja huumepoliisi. Hän oli tarkkailemassa Henkan keräystä, Vanha myrkky on nyt eduskuntaan ehdolla keski-suomen vaalipiiristä perussuomalaisissa. Valitettavasti en pysty häntä äänestämään. Henkan elämäkerta ilmestyy ehkäpä vuoden kuluttua. Ruutu plussassa on hänestä jakso Rikkaissa ja köyhissä vai mikä se on. Henkka antoi Satulle vielä lopuksi 20-30 tonnia kolikoina.

      Poista
    2. 20 - 30 tonnia kolikoina? Mahtoi, Riku, olla melkoinen kasa. Olikohan 2 tai 3 tonnia? Sekin on jo aikas vuori, ihan kuin Roope Ankalla muinoin.

      Poista
    3. Roopehan otti kolikkokylpyjä, piehtaroi rahassa.

      En ole aikoihin saanut Akuja luettavakseni. Yläkaapeissa on kyllä mittava kokoelma Aku Ankan taskukirjoja, joita en ole lukenut.

      Poista
    4. Voi olla, että on liioittelua, mutta suoraan lehtijutusta kopioin.

      Poista
    5. Paljon kuitenkin antoi omistaan pois. On paljon ihmisiä, joilla myös on ja jotka silti nuukailevat omassa elämässään päivittäin. Siksihän heillä kai onkin. Säästöönhän jäisi pienistäkin tuloista, jos ottaisi sen elämäntehtäväkseen, säästämisen. Saati isomista. Puskuria olisi silti ihan jokaisella syytä olla jonkin verran. Se on vain järkevää, jos kerran työssä käy ja palkka juoksee.

      Poista
  29. En tunne tätä tyyppiä ollenkaan. Googlasin nuo perustiedot. Eikä minulla taida olla pääsyä Tiktokinkaan. Käsitin niin, että se on nuorisokanava.

    Hauskahan sitäkin versiota olisi vilkaista, sillä taidan olla pudonnut jo siitä kelkasta. Juuri tein lehdestä yhden testin, jossa testattiin mm. nykyisten emoijien ja sanojen tuntemusta, ja sen tulos tuli aivan oikein: olen boomeri. En tunne uusimpia emoijiyhdistelmiä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tein sen testin, yhtäkään en tiennyt eli arvasin tilastollisen keskiarvon 3.

      Boomereita ollaan, mutta ylpeitä sellaisia. Tosin minua häiritsee tuossa kunnianimessä tuo pehmeä pee... Tuollaista hienostelua me takametsien poomerit kartetaan kuin venäläinen totuutta.

      Poista
    2. Kun vierassana kotiutuu suomen kieleen, siitä ennen pitkää tipahtavat vieraat ääneet (b, d, g jne.) pois ja ne korvataan kotoisilla kovilla klusiiseilla. Vokaalit vaihdetaan ääntämisasun mukaisiksi.

      Usein sanan loppuun tökätään vielä lisävokaali i, koska meidän sanamme ovat yleensä vokaaliloppuisia. Puumeri se on.

      Poista
    3. Lisään, kun paasaamaan pääsin ja ennen kuin joku näppärä ehtii huomauttamaan, että tarkoitan edellisen kommentin yleensä-ilmaisulla lähinnä ns. nomineja - ne ovat usein vokaaliloppuisia, verbit taas taivutuksineen usein eivät, eivätkä partikkelit, taipumattomat apusanat. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
  30. Kaipaatte matkakirjoituksia. Minulla on tapahtumamuisti mutta aivan onneton nimimuisti. Ja kaikesta on niin helvetisti aikaa, mikä ihmetyttää minua; ilmeisesti olen tulossa vanhaksi? No, jos näin on niin mikäs siinä sitten, kyllä se sopii minulle. Mutta hulluksi en vielä aio tulla, se ei kuulu suunnitelmiini.

    Ulkomaanmatkoista ensimmäisen tein Tukholman, kun olin 15 -v. (Tai sitä ennen olin käynyt isän, ja äidin kanssa Norjassa, mutta se oli perhematka, Pyh!) Nyt olimme Birger Jarlilla luokkaretkellä Turusta Maarianhaminaan. Olin huono oppilas ja tiesin jääväni luokalle ja tunsin ettei minulla ollut mitään menetettävää (paitsi vain nuoruuteni, oih!), ja siksi käyttäydyin epäkorrektisti näitä valvojaopettajaamme (kahta vanhaa piikaa) kohtaan, oi oh! Me takarivin pojat - Pepe, Santtu ja minä – luokalle jääviä kaikki, olimme saaneet vahingossa maihinnousukortit Tukholmaan...ei siis Maarianhaminaa. (Jopas jotakin!) Ja kun oppilastoverimme marssivat laivasta ulos Maarianhaminaan, me yläkannelta vilkutimme heille, ja rakkaille opettajillemme - joilta saimme hyvin synkkiä mulkaisuja takaisin. (autsch!) Niinpä nyt, kun laiva jytisten lähti Marienhaminan satamasta, ajattelin että ensimmäisen kerran olen yksin ulkomailla! Joopa joo. Ja sitten minulle kävi niin älytön mäihä,tai voisko sanoo että 'säkä'? että yksi Tuire -niminen tyttö iski minut. Hän oli minua vanhempi, ja hieman kännissä, ja siksi minusta kiinnostunut, ja aloimme sitten etsiä paikkaa, minne mennä. Löysimme sellaisen tavarasäilön ylimmältä hyllyltä, okey, alettiin siellä sitten kehnäämään. Muistelin kaikkia oppimiani ’niksejä’ millä nainen valloitetaan (ja toivottavasti saadaan myös tyydytettyä ja hurmokseen), mutta ne oli niin teoreettisia nää mun niksit, ettei ne käytännössä toimineet. (Taisin vain punastua kun yritin?) Hänen farkkunsa vetskarin sain silti auki – tosin hän siinä taisi itse auttaa – mutta kun sormenpäilläni aloin hivellä (hyvin hellävaroisesti mutta äärimmäisen määrätietoisesti silti), hänen pellavanpehmeää karvoitustaan, hän ei enää auttanut. Reidet loksahtivat kiinni. ”Älä viitsi”, hän sanoi ja vedin sormeni pois. Jolloin Tuire tempasi aloitteen uudelleen itselleen, ja mun pääni, ja alkoi pussata mua mun suuhun. Jolloin minäkin – of koos - pussasin häntä. Loppujen lopuksi oltiin aika märkiä naamaltamme ennen kun Stockholmiin päästiin. Jossa tiemme erkanivat.


    Tukholmassa tapahtui sitten toisia asioita, minusta mielenkiintoisempia, en tiedä haluatteko niistä kuulla, ne on eri stooria.

    Loppukevennys:
    Ps. Päiväkirjani virallisessa, auktorisoituun versiooon oon merkinnyt matkatavarahyllyillä loikoilemisesta Tuiren kanssa mm. näillä sanoin että:
    ” Hyväilin hänen rintojaan, jotka olivat mukavan kokoiset ja kiinteät. Sitten aukaisin varovaisesti oikealla kädelläni hänen housujensa vetoketjun. Hänellä oli pehmeät untuvakarvat, saman tuntuiset kuin hänen hiuksensa. än voihkaisi. Mutta vielä silloin hän ei ollut valmis ja pyysi, että ota pois. ”

    Pss. Tykkään pilkata itseäni. Mutta tosiasiassas sain pari vuotta tämän tapahtuman jälkeen kirjeen Tuirelta! Muisti saman kuin minä.


    Hei, antakaa anteeksi, oli 15 -v ja aika ulalla, kuvittelin vain näin. (Nykyisin en kuvittele mutta näen. Se on harmi.) Oudompaa meille pikkupojille – Mää, Pete ja Santtu – tapahtui myöhemmin kun maihin noustiin Tukholmaan, piru vie. Koska ihmeellinen kaupunki se oli, ja kohisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo loppu ..."Hei, anteeksi antakaa etc " ... on taas sitä kun tultiin Tukholmaan. Kokemus sekin. Vaikkakin outo. Kun ihminen on nuori, ei hän ihmettele outoja kokemuksia, ne on samanlaisia kuin muut. Koska mistä sitä tietää mitä ne 'muut' on, ei mistään.

      Poista
    2. Ihanaa, Mikis, ihanaa, rakastan näitä reissutarinoitasi. Tämä oli semmoista liikuttavaa ähellystä, että! Näin se käy eikä niin että poks vaan. Jään aina vaan ihailemaan näiden tarinoiden reippaita tyttöjä, jotka käyvät kiinni sumeilematta. En minä vaan olisi kehdannut tehdä aloitetta. Hymiö. Ja edelleen olen yleensä ottaen odottaja, en tekijä. Toisaalta olen kyllä huomannut, että vieläkin ne naiset, jotka käyvät kohti tai ihan kiinni iholle, yleensä saavat ja ne odottajat jäävät odottamaan. Semmoista on elämä ja maailmanmeno.

      Poista
    3. En ole ajatellut että millä lailla minä - ujo ja tavanomaisen näköinen poika - olen naisia sillä lailla hurmannut? (Ja omakseni saanut, no joo.)
      Ajattelen,
      että tykkään ihmisistä.
      Ja
      katson ihmisiä silmiin ja hymyilen, he katsovat takaisin ja siitä se, kohta ollaankin sängyssä jo ja edelleen katsotaan toisiamme ja hymyillään, ei se sen kummempaa.

      Ps. Jos ihminen, jolle hymyilee, katsookin sinua jäätävästi takaisin, okey, unohda kaikki ja ala selata kirjaa joka sinulla käsissäsi on. Jos se esim. käsittelee puutarhaviljelyää, niin perehdy siihen. Puutarhaviljelyn osaamisesta sinulla myöhemmin sattaa olla vaikka mitä etuja (Senkin sosiopaatti!)

      Poista
    4. No mutta, Mikis, sinähän olet ollut ja varmaan vieläkin olet syötävän suloinen ilmestys. Muistutat hieman ensi rakkauttani, vaikka taidat olla vieläkin kauniimpi. (Älä nyt kiemurtele siellä.) Puhun nyt sen kuvan perusteella, jonka joskus tuohon Mikis-logoosi liitit. En yhtään ihmettele, jos flaksi on käynyt.

      Eikä se näköpuoli yksin, sillä kyllä tärkeintä on mukava luonne ja älyn ja sanan säilän leiskunta. Ettäs tämänkin tiedät.

      Ja kyllä minäkin tykkään ihmisistä - ihmiset on oikeasti kivoja - ja katson aina suoraan ja kohti, silmiin. Vaan jotkut meistä on luotuja ottamaan ja tekemään ja jokuset taas katsomaan, kun toiset tekevät. Näin se käy. Kaikki me ollaan silti kivoja.

      Poista
    5. Eikös sitä niin sanota että "kiltit tytöt pääsevät aivaaseen ja tuhmat mihin vain?" En tiedä, teistä tytöistä. En tykkää hölynpölystä..Ikinä en ole kuvitellut että nainen olisi vähempiarvoinen kuin mies, päinvastoin. - Rakastellessaan sen viimeistään ymmärtää.

      Poista
    6. aivaaseen = taivaaseen

      Joo. Tuhmille pojille taas kaikki portit on auki. Ne pahat portit. No es una buena cosa

      Poista
    7. Näin se menee, ainakin se sanonta. En tiedä, onko pelkkä klisee, mutta kyllä siinä jotain perää on.

      Vaan vitsi onkin siinä, kun se kupla puhkeaa. Ei ole mitään kiltin tytön taivasta, vaan se on se tuhma, joka näkee taivaan ja tähdet.

      Poista
  31. Teki jonnekin mieli mennä. Eräs nainen suositteli Tunisiaa, joka oli siihen aikaan turvallinen ja suosittu
    matkakohde. Sinne siis. Viikon matka, muistaakseni. Paperikuviakin löytyy, jostain kaapista tai laatikosta.
    En ole hakenut. Matkaopas oli kiva ja asiallinen. Oikeastaan matkalla olosta jäi parhaiten mieleen se, kun
    mää ja joku toinen käveltiin tuulisessa hiekkailmassa tietä pitkin. Oli valtavan kokoinen jano ja halusin
    juotavaa. Ihmeekseni pieni baarin tapainen siinsi silmissäni. Sisälle mentyäni näin vanhoja ukkeleita istuvan
    pöytien ääressä. Heidän katseensa nauliintui minuun, niin tunsin. Ihan kuin eivät ennen olisi naista nähneet.
    Tilasin kahvia ja jotain nisua. Tunsin ja kuulin kolahduksen, kun baarin myyjä iski pullan tassille.
    Kyllähän sitä kahvia janoonsa joi, mutta se pulla oli aika kovaa purtavaa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaat jännästi, vähän kuin Kaurismäen elokuvassa tuota matkaasi, Ripranie. Tämä minua kiehtoi, jostain syystä:"Tunsin ja kuulin kolahduksen, kun baarin myyjä iski pullan tassille." Vähän kuin tarjoilija olisi ollut vihainen, että nainen tulee miesten baariin.

      Ja tuo, että se pieni baari nousi eteesi kuin unesta tai sumusta, juuri kun tarvitsit virvoitusta.

      Poista
    2. Meinasin vetää yli koko jutun, kun otti päähän onnistuessani jo vissiin toistamiseen jättämään tuon välin jutun loppuun.

      Olishan tuosta reissusta voinut tulla ihan kivakin, kun olin varannut matkaan eri kohteita ja tapahtumia. Tyhmyys iski matkaan, kun ekana iltana hotellin aulassa onnistuin vetämään tervetuliaispaukun, jota niin hanakasti hotellin pojat tarjosivat. Se oli sitten sen reissun kohtalo sinetissä.

      Poista
    3. Siis, mitä siinä paukussa sitten oli, Ripranie? Menikö jalat alta? Ei kai sentään.

      Vai menikö loppumatka sumussa ja humussa. Ei kai tätäkään. Vai sairastuitko jotenkin? Kerro nyt ihmeessä.

      Poista
    4. Kyllä siitä paukusta sain sellaisen vatsataudin, etten kai ennen, enkä jälkeenkään ole sellaista saanut. En minä tiedä, mitä siinä paukussa oli. Matkan se pilasi, kun tietämättömyyttäni sen join.

      Poista
    5. Olipas harmi, ja huonoa tuuria. Matkavakuutuskaan ei taida tuommoista korvata, ellei käy lääkärillä ja pyydä sairaustodistusta, jossa todetaan syyt ja seuraukset.

      Yhden Saksan-matkan sain korvattua vakuutuksesta, kun matkani peruuntui äkillisesti minusta riippumattomista syistä, äitini sairastuttua vakavasti. En päässyt lähtemään.

      Poista
    6. En tiedä, omaa tyhmyyttäni manasin. Se oli seuramatka, enkä ripulistani ääntä pitänyt. Epäilen kyllä, että ei tuollaisesta mokasta mitään olisi herunut.

      Poista
    7. Monilla on muuten vatsaongelmia pidemmillä reissuilla. Ellei tuota sinun mainitsemaasi, niin oma tuttavani kärsi kovasti ummetuksesta. Hän meni aivan lukkoon ja umpeen useilla reissuillamme, vaikka oli muuten ihan terve ja hyväkuntoinen. Siinä oli aina muutama päivä pilalla, ennen kuin tulppa irtosi.

      Poista
    8. Ei mun reissuilla tuollaista ole tapahtunut, kuin tuolloin. Siis ripulointia ja se oli aivan kauheaa ja hirveää. Enkä helpolla valita. Muilla reissuilla maha on ollut ihan jees tai niin kunnollinen, siis normaali.
      Nykyään mulla on ummetusvaivaa. Tiedä sitten, mistä johtuu. Siitäkö, että reissuja ei ole ollut.

      Poista
  32. Laivalta tultuamme emme tienneet minne olisimme menneet Skulle vara. Värjöttelimme Skepssbroenilla, minä muistelin Tuirea, palelsi, oli tullut nukuttua niin vähän. Ystäväni olivat keplotelleet tullin ohi pari vodkapulloa. Lähettiin, lähdettiin, läksettiin. Käveltiin teltta ja makuupussit olkapäillä ympäri Gamla Stania. Etsimme yöpymispaikka. Ihmettelin vinoja taloja ja kapeita katuja. Aina eksyttiin samalle aukealle takaisin. Tajuttiin ettei sinne voi pystyttää telttaa, jävle... Tuuli katujen päästä päähän. Viimeyön kokemukset ja Tuiren vaginan karvat kalisuttivat hampaitani: minua tosiaan palelutti. Oli käveltävä muualle. Centralstasionin edessä revittiin katuja, asema oli kolkko myös sisältä, junat laitureilla huokuivat sisiliskonlämpöä. Me jatkoimme Europaväg neloselle (fyra). Käveltiin itsemme väsyksiin, monen suuren sillan yli, ja illalla emme jaksaneet enää kauemmaksi. Pystytimme teltan erääseen puistoon erään sillan lähelle Mälaren rantaan. Tietysti se oli kiellettyä. Kätkimme tavarat rannan pajukkoon ja odotimme iltaa, annoimme koirankusettajien kurkistella tyhjään telttaan. Istuimme rannankivillä ja katselimme merta ja joimme grapeVodkaa. Autot rummuttivat sillankantta. Mikä meidän oli ollessa: ei sen kummempaa. Tiesimme olevamme vieraalla maalla, mutta kun ilta alkoi hämärtää, ja puisto tyhjetä, hipsimme sisälle telttaan. Oli se sentään sen verran notkossa että koivuntaimet ja pajut suojasivat sitä näkymästä kauaksi. Kun oli siirretty kamat telttaan alettiin pelata Marjapussia. Lasi kiersi ja kortit läpsyi. Ajatukseni vaelsivat silti muualla, minä olin 15 -vanha. Kun oli aloiteltu toista litran vodkalestiä niin toinen ystävistäni sammui. Pekka. Se alkoi haista kuin raato ja me Santun kanssa lähdimme ulos: emme tienneet minne lähtisimme.Jossain vaiheessa minulta hukkui toinen kenkä, ei ole mitenkään kummallista se, aina minulta katoaa jotain. Tuuli, ja se pani hyttyset hyppimään, ja puut humisivat. Onnuin kävellessäni. Näitä kunnon kansalaisia, medbörjareita, tuli vastaan: heidän kuullen puhuimme kovaänistä koulusaksaa... äh... sitä pelkäsi poliisia. Olimme vieraalla maalla ja avuttomia. Sitten tultiin puistossa sellaiseen kohtaan jossa puiden alla loikoili joukko beatnikeja. Samaistuimme heihin. Juteltiin niiden kanssa saksaksi, jotta osaisimme kieliä yhtä vähän, ystävystyimme, emme ymmärtäneet¬toisiamme. Oltiinhan nuoria. Tuire, Tuire! Aamulla heräsin iho ruvella teltan takaa nokkosten ja pajujen keskeltä. Kaamea krapula. Sål. Pisteli. Aamun ainoa valonpilkahdus oli että kaupunki oli Tukholma, sama kuin illalla; että ei ollut käynyt sen hullummin. Pekka oli yrjönnyt vaatteensa ja makuupussinsa. Kaikki eivät kestä viinaa, eivät kaikki. Sataa tihutti. Laskeuduin jyrkkää rinnettä Mälerin rannalle ja huuhtelin kasvoni vähäsuolaisella vedellä. Lokit ja tiirat jo riiteli. Kirkonkellot alkoi kumista, muisti että on sunnuntai vaikkei sillä ollut merkitystä, olo oli vain äkkiä alakuloinen. Kaukana eikä missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että. Pääsin mukaan tuolle reissulle, vaikka se olikin aika rujo. Nimittäin nuo tutut paikannimet palauttivat minutkin sinne Tukholman tuulisille kaduille ja hötorgeteille. Muistan kun kuljin vaaleanvihreässä juuri Hennes & Mauritzista palkkarahoilla ostetussa pitkässä villatakissa ja okranvärisissä vakosamettihousissa letti heiluen Hötorgetin ruudutetun asvaltin halki, tuuli puhalsi villatakin läpi. Minulla oli orpo olo.

      Ruotsissa oli kauhea pöhinä, mutta mistään ei saanut kiinni.

      Poista
    2. Kerran tultiin etelästä, Wuppertaalista, Lankisen Markku ja mnä. Oltiin liftattu koko matka. Oli syksy ja kylmä ja Lanksulla oli kiire ilmoittautumaan Helssingin Yliopistoon kun luki valtiotieteitä. Minulla mikään kiire ei ollut mihinkään, mutta kylmä oli silti.Oli jo niin myöhäinen ilta että laivat Suomeen olivat lähteneet, kun Tukholmaan päästiin, ja siinä sitten mietittiin, että 'entäs sitten' No, mitäs me, ei mitään. Tai yritettiin me ensin päästä sisälle Frälsningarmén, siellä kaikki paikat oli tupaten täynnä, anksu Lanksu kysyi, voidaiks me nukkua portailla?', ne sanoi *Ei!'. No ei sitten. Miinus 9 astetta oli ulkona, ei sen kylmepää, mutta onhan sitä siinäkin. Kun kävelimme katuja niin tapasimme ikäisemme saksalaisen nuoren, hyvin hintelekokoisen, ja hänkin oli vailla yöpaikkaa. No, pitemmittä puheitta (yritimme tosin ensin jotain muuta) yövyimme erään kerraostalon pihaan. Sen roskalaatikosta olimme kaivaneet sanomalehtiä, niin paljon kun saatiin, ja pinoimme niitä sekä allemme että yllemme. Patjaksi ja peitoksi. - Oli se kylmä yö, muistan, ei siinä paljoo nukuttu. Mutta huvinta oli kun kömmittiin sielä Rautatieasemalle pesemään naamatassumme, ja muutenkin vaan lämmittelemään, niin saksalaispoika sanoi "Ei se niin kamalaa kun kuvittelin" (Es war keine so schlimme Nacht, wie ich es mir vorgestellt hatte.) Samana päivänä oltiin Turussa, Markku ja minä.

      Poista
    3. Tulipas kielioppivirheitä. Niitä aina joskus tulee. En tiä mistä. Santoksessa näin niin isoja lutikoita (Hempitera) että ihmettelin. Kanarian Saarten Canta Krutsilta (tai miten tämä kirjoitetaan, en nyt muista) sain tuliaisiksi isoja satiaiaisa (Pthirus pubis) , että ihmettelin.

      Ps. Ei minulla mitään sukupuolitauteja koskaan ole ollut, kiitos kumppanieni.

      Poista
    4. Kyllä minä vähän kadehdin näitä kaksilahkeisten reissuja ja reissutarinoita. Lutikoitakin on, muttei silti koskaan satiaisia pahempaa, ei koskaan mitään kunnon kuppaa.

      Poista
    5. Minulla on ollut hyviä kumppaneita. En pysty muistaa ketään heistä pahalla. (miettii, mierttii, miettii... ) En.

      No niin, tietysti on myös heitä (pari?) jotka muistaa HYVÄLLÄ. - Mutta eipäs puututa sivuseikkoihin, oi ei.

      Ps. Tai jos sanoisi asian toisnpäin, niin sanotaan näin, niin kukaan nainen/tyttö ei oo tehnyt mulle pahaa. En ainakaan muista.(miettii...) Aina eivät asiat ole menneet sillä lailla kun on etukäteen kuvitellut, ei ollenkas, ei sinne päinkään, mutta se on toinen asia. Aivan toinen asia. Eikä kenenkään vika... piru vie.

      Poista
    6. Minullakaan ei ole hampaankolossa ketään entistäni vastaan mitään. Ei edes sitä kemistiä, joka heitti minut ulos kämpästään (ja elämästään), kun sai vuokseni häädön asunnostaan. Siis kun soitin niitä työväen vappumarsseja nupit kaakossa siellä omakotitalon vinttihuoneessa. Lämmöllä muistan tätäkin tyyppiä,

      Poista
    7. PS Kemisti oli kepulainen, kotoisin Mikkelin Otavasta.

      Poista
  33. Musta tuntuu ikävältä, että Tapsa on jotenkin vittuuntunut minuun. En ymmärrä. Ollaanhan me eri mieltä vaikka mistä, mutta siitä huolimatta Tapsa mielestäni on järkevä heppu. Ps. Ja meikäläinen - jos kukaan - arvostaa kovasti ns. Järkeviä Heppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai? Eihän Tapsa osaa vittuuntua kenellekään?

      Tai en minä tiedä, mutta toivottavasti ei. Jos joistain asioista voikin ajatella eri tavoin, niin useista muista kyllä samaan suuntaan. Näin se on nähtävä. Enemmän on ihmisiä yhdistävää kuin erottavaa.

      Poista
    2. Ihanaa, Noora, ihanaa! Saapua maalle lähelle luontoa, lämmitettyyn omaan mökkiin. Ja vielä pesäkin vetää heti. Mikäs siinä on ollessa. Malja sille! Viinikin lämmittää elimistöä, suonissa kohisee ja pöhisee kivasti.

      Poista
    3. Kun "lähes" omilleni muutin, niin siitä asti olen saanut eri mökkien pesiä puilla täyttää ja valkian perään laittaa vaihtelevin onnistumisin. Nyt jo onnistun savuttamatta, jos ei ilma ihan mahdoton ole. Mutta kyllä silloinkin jo onnistun. Kun tuo viinikin on niin vieraaksi jäänyt.

      Poista
    4. Mikäkö vittuuntunut sinuun, Mikis???!!!

      Ei aavistustakaan mistä sen keksit, mutta ei se ole totta, ei siellä päinkään. En muista, että me oltaisiin ikinä täällä edes väitelty, puhumattakaan riitelystä. Joskus harvoin voimme takavuosien politiikasta hieman oikaista toisiamme, mutta hymyssä suin.

      Kateutta olen varmasti tuntenut usein, etenkin alkuvuosina, sillä sinähän elit juuri sellaisen nuoruuden, josta minäkin unelmoin. You know. Tuosta Stokiksen reissusta (kun tuli niitä itsekin tehtyä) en kadehdi muuta kuin sitä jostakin ilmestynyttä "Tuirea", joka "iski sinut".

      Minäpä kerron nyt, kun olen sinut tavannut, mitä ne naiset sinussa näkevät: hoikan, hieman hontelohkon ja ihan hyvännäköisen kundin, jonka kehonkieli on avointa, joka katsoo toista silmiin iloisen uteliaana, puhuu omituisen hauskoja ja samalla syvällisiä asioita kulttuurista, politiikasta ja elämästä, innostuu helposti, on selvästi kiinnostunut toisesta, on avoin ehdotuksille (T: Otetaanko neljännet? M: Ilman muuta, minä haen!), kuuntelee toista intensiivisesti, elää mukana tarinassa silmät säihkyen jne, etc, osv, usw.

      Tiivistäen: ne näkevät sinussa juuri sellaisen persoonallisuuden, jonka mekin täällä tunnemme.

      Poista
    5. Kiva, Noora, että huomioit minutkin. Saattaisin jotain hyvää muutakin pikkasen napsaista, kuin mehua ja lähdevettä.

      Poista
    6. Noora on varmaan ehtoisa emmäntä, uskon että A-sarjaa. Nimenomaan tuossa kaikkien ja erilaisten huomioimisessa. Ja se vielä, että kaikki olisi ehtaa itse tehtyä eikä kaupan hyllystä poimittua sarjatuotantoa.

      Poista
  34. Tapsa, anteeksi.Masennuin kun Tarja sairastui.
    Aloin kuvitella harha-ajatuksia.
    Yleensä en kuvittele mitään. Enkä kenestäkään.
    Tarja on nyt terve, auch ich, älä välitä,Tapsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa aina kuulla, että joku läheinen on parantunut. Onpas kiva.

      Poista
  35. Nostalgikoksi minä tässä nyt vaan sen takia änkeä kun luen vanhoja p-kirja tai muistiinpanoja. Pitää hävittää Raidilla kun hävettävät, PHHPFFFF. Vai mitä: 30.12 "Älä ota nimeäsi mukaan hautaasi."

    Yritän olla ottamatta. Mutta perikunnasta em mie niin tiijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miksi minä olen Anonyymi? enkä ole. Ammun teitä selkään, jos käännytte.Aadios mi amigo

      Poista
    2. Voi rakas Noora, ei mikään! Minun tapani on vain sanoa asiat päinvastoin kuin yleensä. Älä erehdy! Sinut jos joskus tapaisin, niin tottakai puolinelsonilla heittäin sut sängylle selällesi - siinäpä sätkyttelisit - ja sitten... no, noustaisiin ylös ja keittiön klaffipöydän ääressä juotaisiin kaffetta. Ja vaihdettaisiin ajatuksia, sinä minun ja minä sinun kanssasi. - Ei tässä sen kummemmasta kyse ole.

      Poista
  36. Eräs tyttöystäväni oli kiusallinen kristillinen ja äänesti kokoomusta, mutta seurustelimme silti..Mutta muistan kun hän kertoi ex-kumppanistaan joka vieläkin silloin tällöin soittaa hälle ja sanoo että "viinat on juotu ja nyt naitattaa". Hän kysyi minulta mitä hänen siihen pitäisi sanoa. En osannut vastata, mitä. - Vähän myöhemmi hän sanoi, kun vehkattiin, että"laukea minun suuuni". Kyllähän minä. Sitten hän joi ginilonkeroa ja minä viiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mille sperma maistuu, en tiedä, kun en ole maistanut. Ravintorikasta ainetta se silti on, täynnä sinkkiä ja seleeniä ynnämuita kehoa ravitsevia suoloja, ja varmasti tekee ihon hohtavammaksi, jos sitä päivittäin käyttää. Mutta missä muodossa sitä optimaalisesti pitisi nauttia, sitä kukaan ei tiedä. En minkään.

      Poista
    2. Taas ihmettelen ja ihailen Mikis sinun tyttöystäviesi reippautta. Että suuhun. Hm.

      Käy se kai niinkin, mutta jotenkin ajattelen, että voiko nainen rehellisesti nauttia suussaan vehtaamisesta. Oikeasti?

      Minulta meinaa tulla ykät, kun hammaslääkäri työntää porankin suuhuni, saati laittaa sen paksun mötikän, jolla röngenkuvataan hammas.

      Poista
    3. En minä teistä naisista tiedä mitä te tahdotte, yritän vain optimoida toiveitanne. Joskus se onnistuu, ei aina, mutta ehkä sitten toiste? ... minä mikään meterologi ole. En ole.

      Poista
    4. Täällä toinen, mille meinaa yököt tulla, kun ajattelenkin suuhun ottamista. Ei kiitos, en ole ikinä halunnut. Sitäkin ihmettelen, kun jotkut naiset kehuvat seksitavoillaan ja niille miehilleen. Ei ole minun tapani tuollainen. Joskus tulee mieleen sekin, että uskovatko miehet kaiken kehunnan, mitä jotkut naiset harrastaa.

      Poista
    5. Noh, sanon vielä tuohon suuasiaan, että voihan sitä toiselle tehdä jotain, mistä toinen pitää, vaikkei itse siitä niin kauheasti nauttisikaan. Näin käsittääkseni voi useinkin tapahtua.

      Poista
    6. Minä olen semmoistakin kuullut, tai lukenut - anteeksi vaan, Noora - että jotkut miehet tykkäävät nuolla toisen miehen persettä. Kuten esimerkiksi Johan Bäckman Putinin.

      Voi tietysti olla vain huhupuhetta...

      Poista
    7. Oikeasti olen sitä mieltä, että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, he tekevät toisilleen just sitä he tahtovat tehdä. Eikä se kellekään muulle kuulu.
      Monet asiat ovat hirveen yksinkertaisia, kunnes niistä tehdään monimutkaisia. Tätä en koskaan ole ymmärtänyt.

      Ps. Ripranie - jos et tykkää ottaa suihin, et TIETENKÄÄN ota. Ja olisi kamalan väärin, jos joku sanoo siihen jotain muuta. Siksi - rakas Ripranie - älä sinäkään tuomitse heiät jotka ovat eri mieltä kuin sinä. Koska... eihän se Sinulta pois ole, mäyräseni?

      Poista
    8. Saa sanoa oman mielipiteensä ja muut sanovat oman mielipiteensä, joten mikä tässä nyt kalvaa? Omat mieltymykset ovat jokaisen omia ajatuksia. Miksi niitä ei saisi sanoa. Miksi Mikis tuomitset minun ajatukseni? Onko ihmettelykin tuomittavaa? Järki hoi, älä jätä!

      Poista
    9. Minähän nimenomaan sanoin että KAIKKI ajatukset ja ovat Okey. Ja myös hyväksyttäviä! - Älä sinä Ripranie nyt vääristele minun sanomisiani. Ei niin saa tehdä! Ei saa antaa väärää todistusta toisesta Ihmisestä, ei saa.

      Poista
    10. Ps. Ripranie - jos et tykkää ottaa suihin, et TIETENKÄÄN ota. Ja olisi kamalan väärin, jos joku sanoo siihen jotain muuta. Siksi - rakas Ripranie - älä sinäkään tuomitse heiät jotka ovat eri mieltä kuin sinä. Koska... eihän se Sinulta pois ole, mäyräseni? sanoo Mikis
      Saa sanoa oman mielipiteensä ja muut sanovat oman mielipiteensä, joten mikä tässä nyt kalvaa? Omat mieltymykset ovat jokaisen omia ajatuksia. Miksi niitä ei saisi sanoa. Miksi Mikis tuomitset minun ajatukseni? Onko ihmettelykin tuomittavaa? Järki hoi, älä jätä! sanoo Ripranie
      Minäkö tuomitsen. Ei, minä ihmettelen. Siinä on vissi ero.

      Poista
    11. En tuomitse ajatuksiasi,.Miksi tuomitsisin ajatuksia, joita en ymmärrä? En.

      Olet hyvä ihminen, Ripranie, sinusta henkii sellainen fiilis.

      Poista
  37. Riihimäellä asuin yhden yön Matkustajakodissa jossa junat menivät seinän takana, kolinaa ja kalinaa. Nuku siinä sitten! En minä nukkunutkaan. Vaan kävelin ko. kauppalan katuja ja tapasin Päivin, jonka äiti oli suomenkielen opettaja paikallisessa lyseossa. Kolmistaan mentiin paikalliseen Seurahuoneseen ja tanssittiin hullun lailla. Juotiin myös viinaa, minä oli 19 -v, enkä osannut juoda kuin vähän. Mutta humalluimme kaikki kolme silti. Taksi vei meidät heidän omakotitaloonsa, johon minulle pedattiin sama sänky kuin Päiville. Ei se kovin leveä ollut. Mutta... (ja tämänpäs minä olen jättänyt kertomatta teille, että Päivin ja hänen äitinsä tunsin jo Forssan ajoilta. Ja senkin tiesin, että Päivi on lesbo) mutta... älkää antako sen häiritä teitä. Koska se sänky oli niin kapea, että pakko siinä oli (mikä ihmeen pakko?) siinä oli kömpiä Päivin päälle... Ja jos muistan oikein (minulla on hyvä tapahtumamuisti!) niin ei hän siitä kyttyrää tykännyt, sanoi vain jossain vaiheessa (tämä mulle jäi mieleen!) että "älä kuse mun sisälleni..." Enhän minä. Meillä oli antoisa yö. Aamulla hän vei minut työpaikallaan, Riihimäen Lasitehtaalla. Siellä lasipurkit kilisivät ja kalisivat ja tärisivät kuin minä, jolla oli krapula. - Sitten linja-auto vei minut takaisin Forssaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tapauksen, en näin tarkoin, mutta tuon äidin ammatin takia jäi mieleen. Arvaatte kyllä miksi jäi mieleen.

      Mitä tulee muuten nykyajan vastaavanikäisiin nuoriin, en usko, että he ovat yhtään meitä hieman vanhempia villimpiä tai estottomampia. Aina on osattu.

      Tuntuu siltä, että nyt ovat eri asiat trendikkäitä kuin rohkea seksin harjoittaminen, eli mm. ihmisen erilaisiin seksuaalisuuksiin liittyvät asiat ovat pinnalla. Nyt on varmaan trendikästä olla useaa sorttia seksuaalisuutta ja sukupuolta. Mieleeni jäi Hesarista mm. se, kun Baba Lybeckin tytär, euroviisuehdokas, laulaja, sanoi olevansa queer ja panseksuaali.

      Poista
    2. Siis minua ei paheksuta tällainen asia, pikemmin hieman huvittaa. Olen nimittäin varma, että kaikilla ihmisillä on murusia erilaisista seksuaalisuuksista omassa sex-habituksessaan, eikä se silti tarkoita, että olisi jokin muu mitä nyt on.

      Vaan kun oikein rupeaa miettimään vaikkapa panseksuaalisuutta, sitä että rakastaa kaikkia ihmisiä, niin eikös moni tunne näin? Ihmiset on kivoja - panseksualismin korkein muoto? Ollaan kaikki panseksualisteja.

      (Anteeksi vaan, ei ole tarkoitus loukata eikä irvailla ketään. Tosissani näitä pohdin.)

      Poista
    3. Minulle riittää se että mietin kuinka paljon olen bi-. En osaa panna ihmisiä mihkään paremmuusjärjetykseen, tms. sen perusteella että onko niillä kikkeli tai pillu. en edes käsitä, että tämmöistä jakoa pitäisi tehdä, miksi? - Se on taas ihan toinen - eikö olekin Noora - että kenen kanssa harrastaa seksiä. Ja millä lailla ja miksi. En ole yhtään kiinnostunut siitä mitä muut tekevät, tekevät he jumankauta mitä tahansa, mitä se mulle kuuluu, höh? Eihäni se multa ole pois. Mulle riittää mun omat teot. (ja niistä närkästyminen - jos on tarvis...joskus on)

      Poista
    4. tarkoitin että ..."että se on ihan toinen asia, mitä kukin sukupuoielimillään tekevät..." Joo. Pissaamisen lisäksi.

      Poista
  38. Surkeimman... ei, vaan nahistuneimman yön olen viettänyt erään omakotitalon vinttihuoneessa (jätän mainitsematta sen, että se oli Ypäjällä, koska en halua että..) Olin mennyt nukkumaan sinne, koska olin väsynt (= juovuksissa). Ajattelin etä saan olla rauhassa, enkä saanut olla, sinne tuli ainakin noin 7 (tai no aiankin kolme) nuorta humalaista naista jotka alkoivat puhua keskenään. Näyttelin nukkuvaa - välillä kuorsasinkin etten herättäisi epäillystä - kun he puhuivat sietämättömän rivoja juttu. Omia kokemuksiaan, saatana. Punastuin, vaikka oli ihan pimeää. Ja sitten ne aina- mitä kroisempi juttu niin sen kovemmin - kikattivat. Voi Pyhä Sylvi kun mua hävetti Ikinä en itse osaisi keksiä niin rivoja juttuja, kuin he.

    Ja aamulla he olivat kuin kolme enkeliä, siroja nättejä, kun juotiin aamukahvia. - Kyllä minä ihmettelin!

    Ps. Jokioinen, joo. Siellä oli sellainen linja.-autoasemakin. jonka lattia oli niin vino, että kun kävelii tiskiltä tilamaan pilsneriä, piti koko matkan ajan olla etukenossa kuin mäkihyppääjä. - Oli se ihan outo paikka. Onneksi on nyt purettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokioinen, joo. - Ypäjällä se oli, nää tyttöt. Palikkalassa. Jokioisilta oli kotoisin Sari, jolla oli gasellin jalat ja lammasturkki. Pidimme kovasti toisistamme, etenkin hän. Voi että. - Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun asuin Tampereella, luin sattumalta Forssan Lehdestä uutisen jossa kerrottiin että Jokioisilla oli tyttö jäänyt auton alle ja loukkaantunut hyvin vakvasti... halvaantunut.

      Sarian hän.

      Poista
    2. Lammasturkki. Miten ihana vaatekappale. Ja miten kielletty, täällä pohjolassakin.

      Olen kirjoittanut monestikin omasta ruskeasta lammasturkistani, jonka ostin sadalla markalla monta monituista kesää sitten Pentti Virtasen antiikki- ja romuliikkeestä Uudestakaupungista. Turkki oli virheetön, ehjä, vähän käytetty, ihanan kapea ylhäältä ja lievästi alaspäin levenevä, A-linjainen. Tunsin itseni venäläiseksi ylimystönaiseksi (viittaan vaikkapa Anna Kareninaan tai johonkin kolmeen sisaruksista) se ylläni. Käytin sitä usein kävellessäni koiran kanssa kaupungin pitkiä ja tuulisia katuja. Kun koira kuoli, turkki jäi kaappiin, jossa se edelleen on.

      Vastustan minkkien ja muiden turkiseläinten tarhausta ja olen koko sielultani eläintensuojelijoiden puolella, jos he eivät ryhdy anarkistisiin tekoihin, kuten lasimurskajauheen sekoittamiseen eineksiin. Silti haluaisin turkiksia takaisin ihmisten ylle. Ne ovat lämpimiä ja kauniita luonnonmateriaaleja, kierrätystä. Miten ratkaista ongelma?

      Poista
    3. Enkeleitä,onhan meita, vihaamme nääs perkeleitä!

      Poista
  39. Enkeleitä - onko heitä? En usko. Oliko se Görän Schild, joku kulttuuri-ihminen kumminkin, joka sai yheltä Harmony Sisteriltä kun kodin kynttilät "Illoin kynttilät siellä kun syttyy..." niin totanoin kupan. Sellaistahan sattuu.

    Minä en moralisoi, minä olen sitä vastaan että peitellään asioita. Se mielestäni on kaksinaismoralismia. - Tai vitut minä mistään kaksinaismoralismistakaan, ei kyse siitä ole, kyse on siitä että ihmiset esiintyvät toisina mitä ovat. Sitä ei voi antaa anteeksi. (saatanan tekopyhät paskiaiset)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset esiintyvät toisina mitä ovat. Sievistelevät hupsut.

      Millainen olisi maailma, millaista olisi jokapäiväinen elomme, jos ihmisiltä puuttuisivat suodattimet? Tässäpä mielenkiintoinen asetelma tai teema johonkin performanssiin. Jos ihmisiltä poistuisivat estot ja valheet ja he olisivat kuin Jope Ruonansuun karkeita totuuksia kuiskiva aliminä? Olisipa se jotakin.

      Poista
    2. Enpä malta olla lisäämättä tähän ajankohtaista esimerkkiä teeskentelyn ja kaikenlaisen ilmasto-kasvishifistelyn välttämisestä: Teemu Selänne.

      Mies syö rehellisesti lihaa, koska häntä ei kukaan määräile ruoka-asioissa, ja on vanha umpiluujäärä. Nostan hattua hänen rehellisyydelleen. Hän on ennenkin puhunut valtavirran vastaisia sopimattomuuksia. Lisää selänteitä ja linkoloita tähän maailmaan.

      Poista
    3. Eikö tämä urheilija ollut Valion maitomannekiini?

      Poista
    4. En tiedä, mutta voi ollakin. Muistan hänet viime aikoina enemmän suorasukaisista ketään kumartamattomista lausunnoista. Yhdessä hän arvosteli Suomen huippuverotusta, joka ajaa ökyrikkaat meiltä pois, asumaan ulkomailla. Tottahan tämä on, kun ajattelee vaikka rallitähtiä tai jääkiekkoilijoita.

      Poista
    5. Täytyy asua yli puolet vuodesta ulkomailla, ettei meikäläinen verokarhu pure. Joskus olen ihmetellyt, että kun mm. Monacossa asuu meikäläisiäkin urheilijoita pilven pimein - niin missähän he oikeasti asuvat?

      Monaco kun on 2 neliökilometrin kokoinen pläntti vuoren rinteellä meren ääressä, niin ei siellä varmaan ole kiva kykkiä sisätiloissa turhan panttina puolta vuotta.

      Todennäköisesti he asuvat lukaaleissaan ja kartanoissaan Ranskan puolella. Monaco on vain verotusvaltio. Tai sama kai se on missä asuvat, kunhan eivät oleskele Suomessa - rallikuski Latvalalla meni kai päivän pitkäksi.

      Matematiikka on tärkeä oppiaine huippu-urheilijoillekin.

      Poista
    6. Mikä lie olisi Suomen veroprosentti näillä oikeasti rikkailla, kun keskituloisella eläkeläisopettajallakin veroja napataan kolmannes tulosta, eli kolmisenkymmentä prosenttia. Toivon totisesti, että valtaan astuu vaihteeksi puolue, joka ei edes uhkaa verojen korotuksilla. Olkoon se puolue mikä tahansa.

      Tavallinen työtä tekevä ihminen on eläkeikään tullessaan maksanut taatusti osuutensa yhteisestä kakusta. Ja sitten jokin vasemmistopuolue puhuu tosissaan verojen korotuksesta yhtenä mahdollisena keinona parantaa taloutta, kun on ensin itse pannut haisemaan lainarahalla.

      Poista
    7. Kolmannes on 33,333333333333333...% Pistä rahasi patjan alle niin kukaan ei syö niitä paitsi kotihiiri. Älä vie niitä kauppaan, siellä ne otetaan sinulta pois.

      Poista
  40. Hahaa, Noora, mainiota tuo "eri läpi". Tähän peukut.

    Tuo suujuttu lienee joidenkin, ehkä useidenkin miesten unelma, koska kai siinä tatsi on vähän toinen kuin tuossa "eri lävessä".

    Pornoteollisuushan on täynnä tuota lajia, oikein hehkutellen nielemisillä, ja olen kyllä aina ajatellut, että ei se voi olla naisen nautinto. Toinen asia on sitten tietysti se, että kumppania miellyttääkseen voi tehdä sitä sun tätä.

    Olen aika huono juomaan eri sekoituksia. Jos istutaan terassilla ystävien kanssa, juon koko ajan samaa lajia, joko viiniä tai olutta, yleensä viiniä.

    VastaaPoista
  41. Vaikka olen heikkopalkkainen, ylitöiden ansiosta kahden viikon palkka n. 1500 käteen, iän myötä olen siirtynyt jälleen oikealle. Lapsena, presidentti kekkulin aikaan, olin kokoomuslainen, sitten Mauno Koivisto ja elämä sai äänestämään demareita. Nyt ajattelen, että demarit ovat pettäneet suomalaisen työväestön ja Suomen kansan. Ei jatkoon. Myös ammattiyhdistysliikkeet ovat meidät pettäneet, riisto-organisaatioita ja humbuugimaakareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, palkkani välillä vielä huonompi.

      Poista
    2. Kahden viikon nettopalkan perusteella olet mielestäni yläpuolella suomalaisen keskitulon, olettaen että veroprosenttisi on tavanomainen, ts. ei mitään isompia vähennyksiä tms. En ole ihan varma, lasketaanko keskipalkka brutto- vai nettotulosta.

      Niin tai näin, minäkin olen ikäni ollut vasemmistolainen tai vihreä, mutta yhä vaikeammaksi alkaa käydä näiden puolueiden kannatus. Ne ovat etääntyneet tavoitteistaan.

      Erikoisen pettynyt olen vihreisiin. Jos se toimisi aitona ihmisarvo- ja luontopuolueena, se olisi minun kotini. Nyt se edistää polarisaatiota ja on etääntynyt kivierämaita asuttamaan ja seonnut Ohisalon ajamaan ihmisiä eri leireihin jakavaan intersektionaaliseen feminismiin.

      Poista
    3. 16,5% / 39%. Ei mitenkään kohtuuttomat.

      Poista
    4. Kaksi prosenttilukua. Ilmeisesti toinen on ylityöprosentti? Jos ei, niin saapi nauraa. Onhan se kova. Mitä ahkerampi olet, sen enemmän tulee valtion käsi sinun taskuusi.

      Ymmärrän verotuksen idean ja kannatan tietysti hyvinvoivaa sivistysyhteiskuntaa enkä amerikkalaista oman onnensa seppä -systeemiä. Olen valmis antamaan osani yhteiseen kakkuun. Meillä vain tuo yksilön taskuun menevä käsi on niin iso ja paksu, että taskunsuut repeilevät.

      Sitä joskus ihmettelen, keitä lopulta ovat ne, jotka kyselyjen mukaan maksavat ”mielellään” veroja. Ovatko he niitä, jotka nauttivat erilaisista tuista, vai ovatko he vasemmistoliiton ja demarien riveissä olevia? Ovatko matalan veroasteen kansalaisia? On siellä silti joku Korkmankin vilahdellut. Mutta noin enimmäkseen?

      Poista
    5. Se todella on lisäveroprosenttini. Sillä meni kaksi tai kolme viime vuoden viimeistä tiliä, kun en jaksanut korottaa verottajan ennakoimaa tulomäärää. Tottakai maksan mielelläni tuon määrän veroja, mutta afrikkalaisille rahoistani ei kuulu mitään. Eikä arabeille. Semmoinen on ryöstöä, - miksi rahoistani menee osa lihaville mamuille iphone käsissään! Menis se Sanna Marinkin johonkin töihin, Maria Ohisalon tai Iiris Suomelan ei tartte, koska eivät osaa mitään.

      Poista
    6. Heh, Iiris Suomelaa tyhmempää poliitikkoa ei ole koskaan nähty, ei edes ugandassa.

      Poista
    7. Satakunnan lakeuksilla ei juuri ole vihreitä ehdokkaina, ja täältä käsin tuntuukin hieman oudolta, että heillä on suuri kannatus cityissä. Cityissä, joissa rakennetaan lisää asvalttia ja kivitaloja ja peitetään teitä asvaltin alle ja halutaan rakentaa suunnattomat määrät eiöitä ja luontoa tuhoavaa tuulivoimapuistoa. Nyt en viittaa räjähteleviin lepakoihin, vaan maan eläimiin ja pieneliöihin, joiden elinpiiri raiskataan ja hakataan matalaksi.

      Kun katsoo vaikkapa Lapin metsäiseen maisemaan rakennettuja jumalattomia myllyjä dronekuvista, näkee tuhon laajuuden ja maiseman lohduttomuuden.

      Poista
    8. Housuissas kaikilla persuja äänestävillä ovat räjähtävä lepakko

      Poista
    9. Juuri muuten katsoin Satakunnan vihreiden listan, kun se putkahti tänään julkisuuteen. Onhan siellä ehdokkaita, vaan ei ainuttakaan sellaista, jonka tunnen tai tiedän, jonka puhetta olisin kuullut edes kerran. Eikä ainuttakaan täältä minun paikoiltani.

      Muiden puolueiden listoja en ole vielä nähnyt. Eikä vaalikoneitakaan siis vielä ole. Jännäksihän tämä käy.

      Poista
    10. Kotikyläni tehtaalla oli monia työnjohtajia ja sitten pari ylityönjohtajaa. Luulin lapsena, että he johtavat ylitöissä olevien töitä.

      Tästä onkin suora siirtymä Iineksen ylityöprosenttiin.

      Oikeasti verokirjassa olevat kaksi prosenttilukua - pieni ja iso - tarkoittavat sitä, että jos verovelvollinen tienaa vuodessa (sic!) verottajan olettaman summan, veroprosentti on se pienempi.

      Mutta kun Riku oli paiskinut alkuvuodesta kauheasti töitä, ylitöitä varmaan, niin veottajan olettama vuosiansio täyttyi jo lokakuussa. Siksi loppuvuosi meni isommalla prosentilla.

      Mutta ei hätää! Lopullinen veroprosentti määriytyy tarkasti sen mukaan, paljonko on ansainnut koko vuonna ja paljonko keksii vähennyksiä.

      Tuloksena sitten veronpalautuksia tai mätkyjä.

      Poista
    11. Näinhän se menee. Kaipa minunkin verokortissani muinoin oli kaksi veroprosenttia? Kun muistaakseni oli vain yksi, mutta vannomaan en mene. Mielestäni aina on ollut yksi, ja se on tiedossa, että jos yli menee, mätkyjä tulee.

      Kaipa ne opettajan tulot ovat edelleen aika kiinteät, minulla ainakin oli. Sen muistan, että verotoimistoon piti soittaa, jos tuloraja uhkasi ylittyä. Harvoin uhkasi, sillä opettajan palkka muodostui ainakin ennen paljolti ylitunneista, eli ne mahtuivat tulorajan alle. Joku sai niistä jopa enimmän osan palkastaan.

      Meillä mieslehtorit rohmusivat kylmästi oman aineensa tuntiopettajan nenän edestä ylitunnit. Kun minäkin tulin taloon tuntiopettajana, vakituinen suomen kielen vanhempi lehtori otti kaikki tarjolla olevat ylitunnit, niin että minulle, tulokkaalle, jäin vain 16 viikkotuntia. Se oli päätoimisuuden raja. Kivahan siitä oli maksella opintolainaa takaisin. Ikinä en muista mätkyjä saaneeni, vaan aika hiukan takaisin, satasen tai pari.

      Poista
    12. En ikinä kouluaikoina ajatellut, että opettajilla olisi "tuntipalkka". Oliko se niin, että 16 tunnilla sai normaalin kk-palkan ja ylimääräisillä tunneilla tietyn vaniosumman lisää? Ja kesältä taas normiliksan?

      Ruotsin aikoinani tein aina urakkatyötä - ja jos ei pärjännyt urakassa tai oli ns. asennustauko, sai aika pientä pohjapalkkaa. Näitä asennustaukoja oppi laskutaitoinen käyttämään hyväkseen optimoimalla sen hetken, jolloin leimasi kortin urakan alkamisen merkiksi.

      Tienasin aika hyvin. Olin luotettu mies. Kun palasin Suomeen, naisen houkuttelema, ja sain suunnittelijan paikan insinööritoimistosta, status nousi työntekijästa ylemmäksi toimihenkilöksi, mutta liksa pieneni 50 %. Silläkin tuli hyvin toimeen.


      Poista
    13. Kuulostaa niin kovalta tuo 50 prossaa, että otin laskutikun piirongin laatikosta, siitä hääkuvan alta, ja laskin uudelleen: se oli 30 %.

      Hintataso oli Suomessa sen veran matalampi, ettei sitä käytännössä huomannut.

      Poista
    14. Palkka tuli tuntien mukaan, eli normipalkka sen mukaan, mikä oli opetusvelvollisuus. Äidinkielessä se oli ja on kai edelleen kaikkein pienin, eli 16 tuntia, kun monissa muissa aineissa opetusvelvollisuus voi olla jopa 22 viikkotuntia. Äidinkielessä on niin paljon kaikenlaisten töiden lukemista ja korjaamista, että siksi pienempi opetusvelvollisuus.

      Ja ylitunneista tuli normaalia suurempi palkka sen mukaan, montako ylituntia oli. Kaikilla opettajilla on siis erisuuruinen palkka, opetustuntien määrästä ja erilaisista lisistä johtuen - luokavalvojan lisä, tukiopetuslisä, ikälisä jne. Äidinkielenopettajana en voi valittaa, päinvastoin. Minulla oli joskus niin paljon tunteja, että tienasin rehtoriakin enemmän. En sano tätä pröystäilläkseni, vaan viittaan verotukseen, joka siis tuolloin kipusi yli 40 prosentin. Kiitos Iiro Viinasen ja Esko Ahon.

      Poista
    15. PS Myös pätevyys vaikutti, mutta miinustavasti. Tuntiopettajina oli paljon epäpäteviä, eli heiltä puuttui joko sopiva tutkinto, opetusharjoittelu tai työelämäkokemus, joka oppilaitoksessani vaadittiin. Näistä kaikista palkka aleni melkoisestikin, joten moni pätevöitti itseänsä niin nopeasti kuin pystyi.

      Minäkin kävin heti toisena vuonna opetusharjoitttelemassa Helsingissä alan oppilaitoksessa. Ja sen jälkeen hankin kahtena perättäisenä kesälomana työelämäkokemuksen yhteensä puoli vuotta kesämökkipaikkani kunnanvirastossa. Siellä eteeni iskettiin kunnalliskertomuksen kirjoittaminen. Se oli haastava työ, ja olin helisemässä sen talousosan kanssa. Jotenkin se taisi onnistua, koska kunta käyttää edelleen keksimääni mainoslausetta esitteissään. Mainosfraasin ydinsanat olivat ”karu keidas”.

      Poista
    16. "Karu keidas" - sehän on hieno, sanon näin ammattimiehenä, joka on itsekin noita muutamia väsännyt. Muutamia satoja.

      Tästä saat olla ylpeä. Siinähän ovat vastakohdat sulassa sovussa. Vähän kuin kookos kääpiö, vetelä työhullu, ääliö älykkö... no, niitähän on mediat täynnään.

      Keksitäänpä tälle blogille slogan:

      Iinekselä - oletuskasvatuslaitos
      Iinekselä - usko, toivo, mikis ja riku
      Iinekselä - parasta ennen
      Iinekselä - surffaa ohi, tosikko!
      Iinekselä - keksi ite parempi, kele

      Poista
    17. Loistavia ehdotuksia, joista valitsisin viimeisen.

      Tai sitten täältä:

      Iinekselä - näin se on nähtävä
      Iinekselä - paasaa sinäkin
      Iinekselä - pikkuporvarin paratiisi
      Iinekselä - sano se suomeksi

      Poista
    18. Tykkään tuosta Iineksen ekasta:
      Iinekselä - näin se on nähtävä

      Ihan äkkiseltään tulee mieleen:
      Iinekselä - turuilta ja toreilta

      Poista
    19. Iinekselä - tikusta asiaa ja vähän muustakin

      Poista
    20. Mainoita ehdotuksia, Ripranie. Voisin valita tuon ”tikusta asiaa”.

      Nytkin mietin tikusta asiaa seuraavaan juttuun, joka ei tahdo nyt ollenkaan leiskahtaa tuleen.

      Poista
    21. Iinekselä - moraalin kehto, moralisoi sinäkin!

      Poista
    22. Kehu, hauku, paasaa, elä - sehän on Iinekselä!

      Poista