Olkoon vuosi 2024 parempi kuin viime vuosi, jolloin sodat tulivat suomalaistakin lähelle ja kansalaiset jakautuivat jyrkästi kahtia eri leireihin. Käsky ylempää kuului: valitkaa puolenne. Tosin käskynhaltija itse heitti hyvästit molemmille puolille, näytti takapuolensa Suomelle ja häipyi maailman estradeille somettamaan.
Mitä voi toivoa alkavalta vuodelta. Voi toivoa maailmanrauhaa, kuten presidenttiehdokkaat yhtä lukuunottamatta. Mikäs siinä. Toivotaanpas sitten rauhaa Ukrainaan, Ukrainan voittoa hyökkääjästä. Toivotaan rauhaa myös Israeliin ja Gazaan, tai ainakin pitkää tulitaukoa ja neuvotteluja, terrorismin loppumista.
Suomeen toivon presidenttiä, joka sen sijaan että kehottaa kansaa valitsemaan puolensa, koettaa yhdistää eri laidat ja lisätä kansan yhtenäisyyttä ja jopa isänmaallisuutta. Sellainen kansa vasta pystyy edistämään maailmanrauhaa ja globaaliutta, joka ensin ymmärtää oman kansallisen arvonsa. Samanlainen arvohan on muillakin kansoilla. Ellei tätä arvoa tunne, ei tunne humaanin maailmankansalaisuudenkaan arvoa, vaan käsite on sanahelinää.
Toivon lisäksi, että hallitukselle annetaan työrauha. Seuraavalla hallituksella on sitten tilaisuus harjoittaa haluamaansa politiikkaa. Kukin vuorollaan.
Velkalaivan kääntäminen ei onnistu tämän yhden hallituskauden aikana, joten on turha kalvaa Orpon hallitusta koko työkauden ajan. Ensin kyseenalaisilla rasismisyytöksillä, nyt fasismileimoilla, ja koko ajan hoetaan köyhiltä ottamista ja rikkaille antamista.
Ikäväksi asian tekee se, että mediakeskustelujenkin taso on madaltunut vihapuhemölinäksi, kun lehdet eivät pidä kiinni omista eettisistä keskusteluohjeistaan, joissa mm. kehotetaan olemaan kohtelias ja rakentava ja kielletään nälviminen, ivaaminen, leimaaminen tai vääristeleminen. On jokapäiväistä, että esimerkiksi Helsingin Sanomien hallitusta käsittelevien juttujen perässä olevissa kommenteissa sallitaan ohjeiden vastaisesti nimitellä ministereitä fasisteiksi ja koko hallitusta rasistihallitukseksi. Herää vakava kysymys median puolueettomuudesta.
Eli toivomus kuuluu: Tänä vuonna 2024 median itsetutkistelu on tarpeen, kriisikokouksia tarvitaan, jotta kansan luottamus median puolueettomuuteen alkaisi palautua. Nyt se on pohjalukemissa.
Itselleni toivon henkisen vireystilan kohoamista, korvien välin tuuletusta ja uusia tuulia, terveyttä, voimia, fyysisen kunnon vetreytymistä, hyviä kuvauskohteita ja parempaa kameraa. Lottovoittokin olisi kiva. Ostaisin sen kameran ja remontoisin kesämökin ja rakennuttaisin rinteeseen puuportaat. Haluaisin myös dronen. Teille kaikille toivon oikein mainiota uutta vuotta ja jonkin toiveenne toteutumista!
(Valokuva Iines)
Puuportaat rinteeseen me tullaan tekemään porukalla ja talkoilla, mutta mihin sinä dronea tarvitset?
VastaaPoistaMinäkin toivon onnellista uutta vuotta kaikille ja maailmaan rauhaa, mutta jäin ihmettelemään onko minulla edes toteutumattomia toiveita…?
Minulla on outo viehtymys katsella asioita lintuperspektiivistä, niin että kaikki näkyy alhaalla pienenä. Katson dronekuvia kauan ja hartaasti ja etsin niistä joitain tuttuja kiintokohtia. Näitä kuvia on mm. asuntojen myynti-ilmoituksissa. Täällä seudulla muuan entinen oppilaani harrastaa dronekuvausta. Koko maailma on ylhäältä kauniimpi kuin alhaalta.
PoistaJaahas, taidankin pistää talkoot pystyyn ensi kesänä. Oma vasara mukaan.
Kun ihmisellä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
PoistaKun ihmisellä on drone, kaikki ongelmat näyttävät pieniltä.
Näin. Ja niinkin, että kun näkee laajakulman, koko ison kuvan, eivät likaiset yksityiskohdat näy. Ehkä se on ihmiselle hyväksi. Yllätyn dronekuvissa aina siitä, miten paljon kuitenkin on vihreää. Ja miten kauniilta asutus näyttää, ryppäitä siellä täällä, talot toisistaan turvaa hakien. Kun seisoo maan kamaralla, katse alas luotuna, näkee vain rakennetun ympäristön seinämät.
PoistaJäin pohtimaan vielä niitä toiveita. En keksinyt kuin kaksi: a) maailmassa sodat loppuisivat, b) omalla kohdalla kaikki jatkuisi ennallaan.
PoistaNämä ovat hyviä, kohtuullisen ihmisen toiveita. Ei enempää, ei vähempää, näin on hyvä. Voisin allekirjoittaa molemmat riittäviksi omaankin elämään.
PoistaHamasin - Israelin taistelutantereelle tarvittaisiin nyt ensin tulitauko ja sotavankien vapauttaminen. Enkä lähtisi mielenosoitukseen heiluttamaan minkäänväristä lippua kummankaan puolesta. Tuntuu oudolta, että jokuset tuomitsevat vain toisen puolen kiihkeästi, kun molemmissa se vika on.
Kaadoin eilen melkein rommitotini, kun näin teeveen lastenohjelmassa Jutta Urpilaisen munaavan itsensä. Hän muisteli tietovisassa Nummisuutarien kirjoittajaksi Kalle Päätaloa…
VastaaPoistaHerra jumala, Päätalohan kirjoitti Peppi Pitkätossun!
Nyt minun täytyy kyllä hakea ekalle kierrokselle uusi ehdokas.
Jutta Urpilainen on kaiken lisäksi kasvatustieteen maisteri, opettaja. Nummisuutareita on esitetty viimeksi Kansallisteatterissa vuonna 2015, jolloin Urpilainen vielä oli Suomessa. Näytelmästä kirjoiteltiin aika paljon ja minäkin kävin täältä asti sen katsomassa. Aku Hirviniemi teki siinä mainion Eskon roolin.
PoistaVaan vaalit lähestyvät, enkä vielä tiedä, kenen numeron lippuun piirrän. Kun en minä tästä Stubbistakaan oikein tiedä. Taitaa käydä niin, että äänestän pienintä mahdollista pahaa.
Paras näkemäni Nummisuutarit oli Turkan Helsingin kaupunginteatterissa ohjaama.
PoistaMikä sen teki mielestäsi parhaaksi? Virmavirran itkunhyrske, vapina ja hikoilu vai mikä?
PoistaEn ole tätä versiota nähnyt, mutta en ihan yhdy Turkan ihailijoihin, joskin toki ansionsa hänellä oli. Kiimaiset poliisit ja Seitsemän veljestä olivat aika övereitä tv-sarjoja.
Aleksis Kivi Nummisuutarit Ensi-ilta: 4.9.1975 (SN Esityskertoja: 36 Katsojamäärä: 22.616 vuonna 1975) (PN Esityskertoja: 18 Katsojamäärä: 3.758 vuonna 1976) Viimeinen esitys: 19.5.1976 Ohjaus: Jouko Turkka Ohjausassistentti: Eira Jauckens Lavastus: Markku Sirén Puvut: Elsa Pättiniemi Musiikin harjoittanut: Tapio Yrjä Tanssikohtaukset: Liisa Priha Valaistus: Unto Valjakka Äänitehosteet: Heikki Laakkonen ja Pekka Mattsson Näyttämömestarit: Oiva Roininen ja Matti Sillman Tarpeisto: Urho Heinonen Tarpeiston valmistus: Eija Vanhanen Naamiointi: Vilho Haapaniemi Kuiskaaja: Helinä Järvinen Järjestäjä: Martti Kotka Valokuvat: Kari Hakli HENKILÖT: Sepeteus, lukkari: Kullervo Kalske/ Topias, suutarimestari: Olavi Ahonen/ Martta, hänen vaimonsa: Eila Rinne/ Esko, hänen poikansa: Jyrki Kovaleff/ Iivari, hänen poikansa: Esa Pakarinen Jr./ Mikko Vilkastus: Pekka Laiho/ Niko, merimies: Kalevi Kahra/ Jaana, hänen tyttärensä, Topiaksen hoitolapsi: Pirkko Peltomäki/ Kristo, nuori seppä: Aarno Sulkanen/ Karri, talon isäntä: Uljas Kandolin/ Kreeta, kasvatteensa: Marjatta Raita/ Jaakko, puusuutari: Mauno Blomqvist/ Sakeri, Martan veli, viralta pantu poliisi: Yrjö Järvinen/ Antres, kraatari ja klanetin puhaltaja: Lauri Leino/ Teemu, viulun-soittaja: Juha Hyppönen/ Eerikki, lautamies: Timo Virkki/ Krouvari: Rolf Labbart/ Teemun isä: Päiviö Rosenqvist/ Anna-muori: Eine Helke-Viljanen/ Kaksi naista Karin talossa: Elvi Saarnio ja Maija-Liisa Turkka/ Häämiehiä ja kuokkavieraita: Oili Heino, Marjatta Jaatinen, Veikko Koivunen, Annu Laakso, Aleksi Leppänen, Lasse Lindström, Toivo Linkomo, Tauno Maaranen, Liisa Priha, Elli Pulkkinen, Sanelma Qvarnström, Raimo Ralli, Heikki Riikonen, Maisa Savolainen, Seija Simonen, Oiva Tainio, Aura Tikka, Mirja Tukiainen, Timo Vaajoki, Sanna Välimaa/
PoistaHeh, saman pätkän näin.
PoistaMinäkin muistan elävästi, kuinka Herkko sylkäisi mällin suustaan ja äyskähti: "Vai kirjailijaks, kas kun ei ihtessään nummisuutariks elikäs raatariks!"
Enemmän pidän kuitenkin Päätalon Seitsemästä veljeksestä, siihen on mieleenpainuvasti ylöspräntättynä kainuulainen korpikansan elämänmuoto.
Aivan, tuo Eskon mainitsema on eri versio mitä tarkoitin. Mutta siis, mikähän teki sen hyväksi?
PoistaTurkkahan harjoitutti ja ohjasi Nummisuutareita siis myöhemminkin, varsinaisina ”hulluina vuosinaan” 1980-luvulla.
Syyskaudella 1983 uusia esityksiä tehtiin mm. Nummisuutareista. Näissä esityksissä Antti Virmavirran Esko jatkoi Turkan ”stressaantuneiksi” sanottujen Nummisuutarien Eskojen sarjaa.
Taisi oikeasti mennä Jutta Urpilaisen mahdollisuudet tuon Päätalo-sekoilunsa vuoksi. Huomasin nimittäin, selailtuani Twitter-X:n antia, että moni pätevä henkilö irvaili tästä Urpilaisen tietämättömyydestä.
PoistaSattuuhan ihmiselle blackouteja, eipä silti, mutta tuota sekaannusta on lukumiehen vaikea ymmärtää.
PoistaEskon selvitys Turkan suutareista sen sijaan on täydellinen ja minun makuuni. Pelkkää faktaa. En ole tietenkään nähnyt esitystä, mutta muistan sen, sen maine kiiri nälkämaille asti.
Yllättävän paljon tuttuja tyyppejä sieltä löytää, lähes puolen vuosisadan takaa.
Minulla Turkan näytelmien kohut sekoittuvat yhteen, sekamelskaksi. Seitsemän veljestä vai Nummisuutarit. Molemmista käytiin vilkkaita keskusteluja. Lisäksi jotkin Kalle Holmbergin ohjaukset ujuttautuvat samaan kehykseen: Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä olikin Holmbergin eikä Turkan. Jotain samaa voimaa ja volyymia näissä molemmissa ohjaajissa koin.
PoistaTurkka muistetaan ennen kaikkea kuvien kaatajana, muuttajana. Vaan tavoittiko hän ihmisen sielun, vai hukkuiko herkkyys kuitenkin ulkoiseen uhoon? Tämä kai on näyttämötaiteessakin se perimmäinen kysymys. Oma ajatukseni horjuu, enkä ole Turkan tuotannon asiantuntija, vaan vain ulkokohtainen joidenkin hänen esitystensä kokija.
Vähään aikaan en päässyt kommentoimaan edes nimimerkilläni, riku riemulla.
PoistaEi minulla silti kummoista asiaakaan, mutta Turkan loppu oli surullinen. Mikälie diagnoosi, mutta viime vuosinaan ihan sekopäisenä esitteli talotonttinsa kiviä joinain merkittävyyksinä.
Suuri pieni mies, joka teki paljon merkittävää, mm. kirjansa "Häpeä". - Sitähän tämä ihmiselo sisältää.
Harmi, Bloggerissa on ollut monenlaista häikkää nimenomaan tuossa kommentointipuolessa. Moni ei ole päässyt kommentoimaan, ja kun on päässyt, kommentti heityykin taivaan tuuliin.
PoistaPääsääntöisesti tämä toimii kai hyvin, mutta ajoittain näitä kirjautumisongelmia nähtävästi esiintyy.
Olihan Turkka iso persoona ja säkenöivä ohjaaja, joka antoi varmaan paljon ohjattavilleen. Jokuset hän pelästytti tai väsytti loppuun.
PS Tahtoisin tietää, mitä Turkka ajattelee nykyisestä woke-cancel-intersektionaalinen feminismi-kulttuurista. En ole nimittäin vakuuttunut, että hän yhtyisi tähän kuoroon kritiikittä.
PoistaKuvittelen, että Turkka ei nykyisestä woke-canel-yms-kulttuurista ajattele mitään, koska on Manalan majoilla ollut jo kauan.
PoistaKiviä maasta viimeisinään vuosina keräsi. Ja niitä ihasteli. Voihan vittulan väki.
Voi olla tietysti niin, ja varmaan niin onkin, että emme ymmärrä ihmisiä, jotka eri todellisuudessa elävät kuin me. Mutta minulle kuolleet eivät ikinä ole vittuilleet, en tiedä miksei, mutta ainakin arvostan heidän suuripiirteisyyttään; heidän kysymyksenasettelunsakin ovat paljon, paljon mukaansatempaavia kuin meillä. Eivätkä ole yhtä sovinnaisia, kuin me, jotka toistaiseksi vielä tällä Telluksella palloilemme, ja kiihkoilemme asioista, jotka heille ovat” voi hyvänen aika sentään, tuohan on täysin yhdentekevää…”.
Niin minustakin. Miksi pitäisi miettiä yhden- tai samantekeviä asioita, höh. Elämä kun on lyhyt ja loppuu jokaiselta aina kesken. (Kysy vaikka heiltä itseltään?) Joo, siks mielestäni kantsii olla sillain niin ku ei oiskaan.
nimim. "arkkienkeli Mikael"
Olin aikoinaan naimisissa teatterin kanssa, siinä oppi asioita, näki kulissien takaa miten produktiot toteutetaan... lukuharjoituksista lähtien. Eli miten teksti muuttuu esitykseksi. Ja miten tärkeä ohjaajan rooli on, on se ihan keskeisintä. Mielenkiintoista.
PoistaPs. Paitsi huvittavaa oli se, kun itse Pyynikin Kesäteatterissa näyttelin Riitta Uosukaisen kirjoittaman "Seitsemän veljeksen" Kolistimen Ukkoa! Se tällaiselle introvertille suoraan kuin tekemällä tehty! Repliikkejä minulle tosin ei ollut suotu - en ymmärrä miksei? - mutta roolini hyvin sisäistäen kävelin kännissä sen pyörivän katsomon edessä, ja pääsyliput maksaneiden ihmisten edessä, pari kertaa ja heristelin ryhmysauvaani... minut 2-kymppisenä oli maskeerattu 8-kymppiseksi, ja siltä myös näytin. Loppukohtauksessa taas tulin talonnurkan kulissin takaa ja hymyilin ikään kuin olisin irvistellyt, kun nämä veljekset, joita muistaakseni oli 7, tulivat fanfaarien saattamina kotiin. Ja ruvettiin juhlimaan! - Oli se, oli se ihanaa aikaa, kun oli nuori ja koko elämä oli ikään kuin teatteria.
Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisikaan?
Ps. No minä sitä kaipaisin, ettei minua ole teatterineuvokseksi vieläkään nimitetty, on se kumma, ettei ole. Kun niin moni muu on.
Siksipä juuri haluankin tietää, Mikis, kun on ollut Manalan mailla jo kauan. Hänellä ei olisi ennakkotietoa eikä ennakkoasenteita ilmiöön, vaan hän voisi sanoa puhtaasti sen, mitä ajattelee. Ja sanoisihan hän silti, vaikka tietäisikin. Sanoisi oppilaille, jotka haluavat siistiä Shakespearen tekstien mieskuvaa.
PoistaVaan olisiko se vastaus entistä roiskuvammat raiskarit vai mies, joka ei huomaa tyrkylle nostettua huohottavaa neidonpovea millään reaktiolla?
Kuulehan arvon arkkienkeli, ei ole täysin yhdentekeviä asioita. Mikä jollekulle on uteliaisuutta kiihottavaa, ei ole sitä kaikille, tietenkään. Silti se ei tee kysymyksiä turhaksi.
PoistaAijai, jos sinä menet sanomaan oppilaille, että te kyselette yhdentekeviä asioita, niin sorrut ylimielisyyteen, hyvä arkkienkeli Mikael. Ei kukaan, ei edes yliarkkienkeli Gabriel voi sanoa, mikä on merkityksellistä ja pohtimisen arvoista.
PS Neuvos-titteleitä saa myös ostaa. Minunkin tätini mies, rikas maanviljelijä, kepulainen, halusi kunnallisneuvokseksi toimittuaan ikänsä kunnallispolitiikassa, johtopalleilla. Jostain syystä sitä ei myönnetty, syytä en tiedä - olisiko ollut liian kallis kunnalle tms., niin tälle neuvostittelinkipeälle ostettiin sitten talousneuvos, joka titteli oli halvempi. Se taisi maksaa vain 400 markkaa.
PoistaStanislavskin teatterimetodi on hallitseva ollut, myös Hollywoodissa, sen siunaamana näitä amerikkalaisia huippuleffoja on tehty. Askel askeleelta. Bertolt Brecht toi taas eeppisen näkökulman asiaan: teatteri voi olla myös älyllistä, ei pelkästään tunnepitoista. Mutta se siitä. Koska tiedän, että te tiedätte "tämänkin asian paremmin kuin minä”. Että älä ukko siinä ala selittelee.
PoistaSopii. Mutta kyllä Ps. Beckettin teksteille piti myös keksiä oma tapa tulkita ne, oy jees, enkä minäkään ny muista miksi -ismiksi se piti luokitella? ai Peter Brookin teatteri? Ja mitä sillä väliä. Teatteri – samoin kuin elokuvat – tehdään katsojille. He joko dykkäävät niisdä tai sidden eiväd. Aika hermopeliä. (Koska teatterin ja elokuvan tekeminen on helvetin, oikein helvetin kallista.)
... "
PoistaVaan olisiko se vastaus entistä roiskuvammat raiskarit vai mies, joka ei huomaa tyrkylle nostettua huohottavaa neidonpovea millään reaktiolla? ..."
Nämä ovat käsityksiä jotka itse itsellesi luot. En osaa ottaa niihin mitään kantaa,
Ps.Yrittäisit välillä ajatella asioita ilman ensimmäiseksi mieleen juolahtavia ideologisia tunnereaktioita. Ei niille ole järkevää käyttöä! Nimittäin... ilman niitä, kyllä se siitä - kuten Mauno Kovistokin aikoinaan sanoi, "kyllä se siitä sitten"
Heh, Mauno Koivistosta on käsitys ettei hän pyrkinyt mihkään,tuli aina vaan valituksi, kun oli niin helevtin hyvä. Höpö höpö. Koko ajan oli yhtä tyrkyllä kuin monen (en edelleenkään ymmärrä minkä takia?) ihailema Paavo Väyrynen. - Ero näiden herrakokelaiden välillä oli se, että Manu osasi peittää itsekkäät motiivinsa paremmin kuin Pave. Paavo oli uutteramoi mutta siinä mielessä tyhmempi, ja Herra varjele meitä ahkerista mutta tyhmistä ihmisistä! Heistä tulee maanvaiva! (Laiskoista ja tyhmistä, kuten mm. minusta, ei ikinä ole mitään vaaraa.)
PoistaNo, kohta saamme uuden presidentin. urraa, hurraa hänelle jo etukäteen. Vaikka sama se toki ei voi kuin se, joka meidät Natoon johdatti. Eli presidentti Putin. - Harmi?
Eli Input-Putin.
Poista”Huohottava neidonpovi…” tämä herättää minussa hartaita ajatuksia luterilaisessa mielessä.
PoistaMiksi minä täällä nyt tas höpötän omiani, rakkaat vihamieheni ja epäluuloiset ystäväni? Minäpä selitän.
PoistaEilen minun piti lähteä ajelemaan Helsinkiin. Joka on Suomen pääkaupunki. Siis sinne, oyh jea. Mutta yöllä Jyväskylässä oli pakkasta -33 astetta, ja aamulla kun starttasin Toyotaani, se sanoi 'naks, naks'. Mykäksi muuttui. (huh, huh) No, ihminen tekee, Jumala säätää. Niinpä tänään minun parkkipaikalleni ilmestyi hyvin ystävällinen autoremonttiukko, joka viidessä minuutissa herätti Yarikseni henkiin. Jonka jälkeen - koska hän sanoi että "tämä 12 v akku on ihan jäässä, se ei pysty lataa itseensä niin veimme tämän auton hänen talliinsa. Jossa hän sekä latautua että saa lämmitä rauhassa. Jolloin minulle sukelsi eteeni uusi probleema: mitä, mitä minä nyt teen? Kun en Stadiin lähde? No, en mennyt paniikkiin - pois se minusta siirtyköön se teihin - vaan menin Sokoksen Alkoon, josta ostin 0,5 litran lekkerin paloviinaa. Jonka jälkeen - koska jalkojani turhanpäiväinen kävely väsytti - istuin tuolille tietokoneen eteen. Ja koska minulla on huono mielikuvitus, niin aloin - koska ja koska kun koska - kirjoitella näitä kommentteja. (huh, huh)
Poista”Nämä ovat käsityksiä jotka itse itsellesi luot. En osaa ottaa niihin mitään kantaa,” (Mikis)
Miksi ihmeessä sanot noin, Mikis? Eivät nämä ole ”vain” minun ahtaita käsityksiäni, joita huoneeni loukossa keksin. Tulkitsen aivan yleisellä tavalla mediankin esittämiä teatterikoululaisten ajatuksia Shakespearen tekstien edessä. Heidän mielestään tekstejä tulisi muuttaa tai jättää näytelmä esittämättä. Tämähän on tosiasia, ei minun käsitykseni. Näin se uutisoitiin HS:ssa.
Saa tätä päivitellä, sillä klassikkokirjan tekstien muuttaminen on historiattomuutta, ja sanon suoraan: yleissivistyksen puutetta. Minusta taideteosta voi muuttaa vain sen alkuperäinen tekijä. Tämä koskee myös vanhaa sanataidetta.
On kokonaan eri asia, jos jostakin klassikkoteoksesta muokataan kokonaan toisenlainen, usein moderni näytelmä, niin kuin monesti on tehtykin. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että alkuperäistä teosta ei hyväksyttäisi. Ei klassikkoa voi muuttaa sillä perusteella, että joku ei suostu näyttelemään roolia sen vanhentuneen asenteen vuoksi.
Ymmärrän, että et ole nänyt esim. Kristian Smedsin ohjaamia näytelmiä. Jos olisit, et tämmöisistä puhuisi. Samoin kun kyse on Turkasta: puhut omista ennakkoluuloistasi (= poliittiisesta katsantokkannastasi), ei oikeasti muusta. (No, vähän, muttet kovin paljon.) Enkä ymmärrä mikset hyväksy tätä - koska eihän se sen epä-älyllisempää ole kuin joku muu katsantokanta?
PoistaTeatteri Suomessakin 1970 -luvulla kokeili miten sen avulla maailmaa, eli sen epäkohtia,voisi muuttaa. Kyllä se huomattiin - ennen teitä epätasa-arvoa kannattvaia konservatiiveja - ettei se ole mahdollista.
Että se siitä. Ja sen heiluvista!
" ... eihän se sen epä-älyllisempää ole kuin joku muu katsantokanta? ..."
PoistaOlla siis konservattivi. Sitä tarkoitan. (Välillä vaan tippuu sanoja pois. Voihan pahus.)
Minkä tahansa virkkeen saa tarkoittamaan toista, kun jättää sanoja pois. Joka ei sovi siihen agendaan. - Tarkoitushakuinen uohtaminen tosiasioista on helpoin tapa levittää disinformaatiota. Eikö totta?
Muistan hyvinkin Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan ja siitä käydyt keskustelut. Ja juuri tällaista kokonaan uudelleen sovittamista ja esittämistä tarkoitan, kun tuossa yllä sanon: ”On kokonaan eri asia, jos jostakin klassikkoteoksesta muokataan kokonaan toisenlainen, usein moderni näytelmä, niin kuin monesti on tehtykin. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että alkuperäistä teosta ei hyväksyttäisi.
PoistaNäen niin, että Smedsin työ ei ollut woke-henkistä cancelointia, vaan halua tehdä kokonaan toisenlainen iso kuva Smedsin näkemästä maailmasta. On eri asia canseloida sopimattomia kohtia pois Shakespearelta kuin räjäyttää koko pajatso ja luoda uusi maailma.
On se . Valehteleminen on paljon hölmömpää. Siitä kärähtää heti. Paitsi jos asuu maassa, kuten Venäjä, niin siellä jos puhuu totta, ei sitä usko kukaan. (Tai jos uskoo, siitä saa väh. 5 vuotta yhteiskuntpalvelua.)
PoistaMikä ihmeen " ... woke-henkistä cancelointia ...".
PoistaKäsittääkseni se Suomessa mikään ongelma ole. Paitsi ihmisille jotka siitä itselleen ongelman tekevät. - En kyllä ymmärrä miksi?
Enemmänhän tämä onkin amerikkalainen ilmiö, kuten #metoo-ilmiökin oli. Hassuksi asian tekeekin juuri se, että sitä tehdään tekemällä.
PoistaJos puhuu tästä ilmiöstä mainiten esimerkkejä, niin eihän asian tarvitse olla itselle ongelma. En minä näitä asioita mieti kuin lukiessani tapauksista lehdistä ja kirjoittaessani niistä.
Koko tämä blogi, Mikis, on alun alkaen levännyt kaikenlaisen kaksinaismoraalin, kaksoistandardien, moraalittomuuden, epärehellisyyden osoittamisperustalla, ellet ole muka huomannut. Kaikki nuo seikat koskevat meitä kaikkia, minua yhtä lailla, vaikka niitä tässä retostelenkin. Näen kyllä oman vajavaisuuteni, silloinkin kun näen vian toisessa. On vain helpompi puhua sellaisista asioista ja henkilöistä, jotka tunnetaan ja jotka ovat ajankohtaisia. Poliitikot ovat usein sellaisia. Kun en lue naistenlehtiä enkä Seiskaa, en voi puhua juurikaan viihteen julkuista.
Jos tämä tällainen on politiikkaa, niin sitten on.
Minkähän tittelin saisi vitosella? Perusneuvos? Alineuvos? Jokuneuvos? Hätäneuvos?
VastaaPoistaJa mikä se sellainen ”neuvos” muka edes on? Eniten niitä oli kuitenkin Neuvosliitossa. On minuakin kutsuttu neuvokseksi. Kerran Hakiksen torilla eräs äijä kysyi ”kuule neuvos missä on lähin alko”.
Arkkienkeli Mikaelia en ole tavannut, mutta joskus olen törmännyt vahingossa arkienkeli Mikikseen.
En minkään evankelisteja - Matteuksia, Markuksia tai Luukkaita, oo ikinä tavata, Mutta yhden Tapsan kerran - kun ujouteni voitin- Vanhan Kellarissa tapasin. - Josta en kaikkea muista. Joka on hyvä asia, tai sitten ei, ei sev väliä. Tulimme toimeen toistemme kanssa, se oli mukavaa.
PoistaHupaisin titteli on minusta balettineuvos. Sen saa aika halvalla.
PoistaMielenkiintoista on, että nuo tittelit yleensä maksavat paljon, vaikka ovat tavallaan palkintoja ansiokkaille kansalaisille. Mistä se summa oikein koostuu?
Paljonkohan maksaisi sllainen titteli kuin 'blogikommentoijaneuvos'..? Saattaisi olla, en tiijä, että he, jotka ko. arvonimeä jollekin tyypille hakisivat, itse saisivat maksaa kaikki kulut. Plus leimverot päälle. - Joku 'cantores minores' - tai jotain sinne päin, saa kai halvimillaa. Ei maksa kuin jotain alle 500 euroa. Mutta silloin kai pitäis osata soittaa urkuja, deikä miusta siihen oo, saattaisi tuo titteli saaha jää'ä saamatta ihan sen takia. En tiijä.
PoistaTehdään Rikusta kanttori. Kyllä multa aina 500 ränkylää siihen iidikseen löytyy. Laulesi bluesia vaan hän ja jättäisi Dystopiosta puhumisen muille.
PoistaPs. Huu Haa Innanen on hyvä sanoittaja! On, on, on, on.
Meikäläiselläpäs on ollut suvussa lääninkuulu maallikkosaarnaaja, äidin isoisä Emmanuel. Joten älkää ihmetelkö, jos minäkin täällä paasaan voimallista politiikkaa, niin kuin Mikis sanoo, vaikka oikeasti puhun ihmisen moraalisesta eetoksesta, Emmanuelin lailla.
PoistaEmmanuel sai jokuset mummut hurmoksiin ja ne putosivat siellä penkkien välissä polvilleen ja taisi joku kielilläkin puhua. Länsi-Suomen rukoilevaisista puhuttiin paljon, joten älkää enää ihmetelkö paasaushaluja vaan veisatkaa kiltisti virtenne. Voisitte hankkia meikäläiselle saarnaneuvoksen tittelin. Hattu kiertämään.
Onni meillä aina menee väärin, tai on väärin päin. Jopa sosiologit ovat samaa mieltä: elämä huijaa meitä.
PoistaNo, mitä tälle mahtaa? Vähän epäilenkin, ettei mitään.
Ruokakaupassa käyn kun on nälkä. Tai kohta tulee nälkä. Miksi ihmisen muuten pitäisi olla siellä, missä hänellä ei ole muuta tekemistä, että ’ohoh, onpas täällä kamalasti ruokaa’. Ajattelen tätä usein. Toiseksi useimmin ajattelen, että pääseekö ihminen koskaan sinne, minne haaveilee? Viimeiseksi sitä tietysti miettii, että miksi..?
Vähän epäilen.
"Talvikausi Emmanuelin elämästä" on yksi koskettavampia kirjoja mitä olen lukenut. Ei se niin hyvä ole, muuten vaan.
PoistaEi sitä mistään kirjakaupasta tietenkään enää saa, mutta jostain antikvarista jos saatte, olkaa onnellisia.
Vähän aikaa sitten ajattelin, etten viitsi lukea romaaneja, eli fiktiivisiä juttuja, kun ne on... fiktiivisiä juttuja. Äskettäin silti tutustuin Torgny Lingreniin, ja ja ihastuin hänen tapaansa sanoa asiat, samalla yksinkertidsesti että salakavalan ovelasti. Ja hänen dialoginsa (!)), ou nou.. Kunnes sitten tämä "Pylssy", sai minut ajattelemaan, miten hölmöä meidän on tivata nuorisoa lukemaan romaaneja... mitä he siitä hyötyvät! Eksyksiin joutuvat vain. Pareempi että vetävät huumeita vaan. Koska mitä heitä kotona muun odottaa, kuin kippuralla olevat vahemmat?
.
"Tänään..." alkaa usein Pablo Nwerudan runot. En tiedä tunnetteo häntä, niissä runoissa on kumminkin kaikkea. Häneltä jos keneltään opin, miten paljon miehen ja naisen välillä on tutkimattomia asioita, ja rakkautta. VEINTE POEMAS DE AMOR Y UNA CANCIÓN DESESPERADA ön täyttä rakkautta - olkoon se sitten miehelle nainen tai miehelle/mies/naiselle/nainen, täysin samaa ja yhtä. - Runoilijat kirjoittavat rakkaudesta. (Kuten monet nuoret, puberteei-ikäiset ihmisetkin. Jotka itsekin siksi alkavat runoilemaan, voihan perse.)
VastaaPoistaTässä on hirven paljon hyviä sanoja. Vai mitä, Tapsa?
https://nokturno.fi/files/pablo-neruda/Pablo-Neruda_20-rakkausrunoa-ja-epatoivon-laulu.pdf
"Täällä on yksinäisyys josta sinä olet hajamielinen.
Sataa. Merituuli metsästää harhailevia lokkeja."
"Valkea mehiläinen, vaikka olet poissa, suriset sielussani.
Hoikkana ja hiljaisena elät uudelleen ajassa."
Ps. Minä ainakin Nerudan runojen kautta olen oppinut naisista enemmän kuin pornofilmeistä. Ja se on paljon sanottu, se.
"Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua"
Ja paljon, hyvin paljon erilaisia mustasukkisia säkeiyä, kunnes viimeksi (no, ettei menehtyisi)
"Enää en rakasta häntä, se on varmaa, tai ehkä rakastankin.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä"
Suuri runoilija, hyvin suuri. Ja kamala kommunisti!
Sekin vielä.
Sillä mitä mies voi sanoa kun naisen kohtaa... että
Poista"Naisen vartalo, valkeat kukkulat, valkeat reidet,
maatessasi antautuneena olet kuin maailma.
Minun karkea talonpoikaiskehoni kaivautuu sinuun
ja maan syvyyksistä hypähtää sen poika.
Olin yksinäinen kuin tunneli. Luotani pakenivat linnut
ja yö peitti minut murskaavalla hyökkäyksellään.
Pysyäkseni hengissä taoin sinut kuin aseeksi,
kuin nuoleksi jouseeni, kuin kiveksi linkooni.
Mutta koston hetki lankeaa ja minä rakastan sinua"...
En tiedä. Minua säpsähdytti tuo "olin yksinäinen kuin tunneli"... ja sitten, no miksei sekin, että "luotani pakenivat linnut"... yhmhy, yhh.
Niinhän siinä enimmäkseen kävi.
Mutta ei minulla sellaIaisia ihmissuhteita - naisia tai muita - koskaan ollut, joille minun olisi pitänyt kostaa...
Poista"Mutta koston hetki lankeaa ja minä rakastan sinua"...
Paitsi Sari, Sari.
PoistaElämäni revontuli-ihminen.
Tyttö, joka Forssan Koskisilla astui ulos taksista, oli talvi ja hänellä paksu Valkoinen lammasturkki päällä ja minä juoksin häntä kohti ja sanoi "Mua paleltaa, lämmitä mua."
Sitten hengailtiinkin kauan yhdessä.
Hän oli hyvin hoikka ja hänellä oli pitkät sääret. Bambi.
Hän oli kiinnostunut kaikesta mistä puhuin. Tai mistä tahansa. Muutenkin tykkäsimme toisistamme, mutta kun olin – ja vitustako sitä kaikista asioista etukäteen tietää – olin kihloissa Hilkan kanssa... ja Sari taas totanoin oli Hilkan läheinen ystävä, niin oltiin paljon tekemissä kolmistaan, ja minulla oli siinä oma roolini. Väitän, että välillä vedin sen hyvin, muusta en tiedä, mutta hirveen touhukkaasti siihen aikaan tuli nussittua. Useamman kerran päivässä. Asuin silloin Hilja-tädin luona, ja kerran hän – suloinen mutta höperö vanha ihminen - ihmetteli kun lattiaa lakaistuaan sängyn alta harjaan tarttui monta kuivunutta, rusetille käärittyä kondomia... Selitin jotain, en muista mitä selitin, mutta armeija-aikana luin Aamulehdestä, että nuori nainen Jokioisilla on jäänyt auton alle ja loukkaantunut vakavasti. Sarihan se... ja halvaantui. Ja tämä hänen paras tyttökaverinsa, eli Hilkka, jonka kanssa olin kihloissa, petti minut (yhden saatanan verojohtaja Keskisen pojan kanssa), että se siitä. Aika out olin, kun armeijasta kotiuduin. - Mutta se onkin ihan toinen asia.
Tarkoitan, että ongelmani olivat totta kai pienenmpiä kuin Sarin. Mutta kun emme koskaan enää tavanneet, kaikki unohtuu. - hmisen itsesuojeluvaisto on sillain rakennettu, että unohtaa. Tai muistaa.
PoistaTänään...,
VastaaPoistaplen juonut alkoholia enemmän kuin aikoihin. Entäs sitten? En pelkää sydäntäni . siinhän pomppoile, Ulkona on kylmä, kävele siellä sitten, älä käve. Palelet, kyyhkyläiseni. Vai oleko se varpunen joka olet päässyt sieltä Italiasta tänne Suomeen, en usko.Jouluna laulettiin "Hoosiannaa Daavidin poika" ja minä olin (täysin, aivan täysin) rakastunut Aissa Davidsoniin... No, onneksi olin silloin vasta 14 -v, ettei siitä sen kummempaa. (Mitä nyt joskus lkanat tuhraantuivat, kts. Wikipiedia 'Yllättävät siemensyksyt'.) Oltiin koululaisia mutta minä olin huono koululainen kun minua ei opiskelu kiinnostanut, kaikki muu, Kaikessa muussa olinkin, sen verran mun täytyy kehua itseäni, joo. Mutta opiskelijana olin kyllä käsittämättömän kehno, siitä olin samaa mieltä opettajieni kanssa.
Vaikka oppikouluun pääsin 145stä hakiajsta toiseksi parhamilla pisteiilä. Sitten jo oppikoulun toisella luokalla mulla oli kaikki aineet joko nelosia tai sitten vitosia. Olihan se aika kummallista.
No, ikinä en tunneilla kuunnellut mitä opettaja puhui - minulla oli tärkeämpääkin tekemist. Koskan en lukenut ippikirjoja, koska minulla oli tärkeämpääkin tekemistä. Vapaa-aikoina kiipeilin rännejä tai ulokkeita pitkin talojen katolle, tai ukkosenjohdatimmen myötä kirkon torniin, se oli oli tosijänskää. Koko ajan pelotti. itten stä ajoi kerrostalojen hissillä edes takaisin ja runkkasi. ´Mutta kivempaa oli jossain vessassa, kuten kauppalan kirjasttossa, vetää kuivat.. lun näki suihku lensi. - Ja sitten kipa kap uos ettei kukaan muu näe, Joo.
Ps. Eli asiallisesti snottuna, niin paljon mun geenejä on roiskunut sinne sun tänne. Ihan turhaan. ´Sumentaneet vaan peilejä, jumantsukka.
Voi, voi sitä nuoruutta!
Kiitos, Mikis, näistä riveistä yllä. Nämä ovat kirjallisuutta, runoa ja proosaa. Minäkin pääsin muuten hyvillä pisteillä oppikouluun, luokkani parhaana, mutta ei siitä numeroa tehty, en muista, että minua olisi kovasti kehuttu. Ja pianhan se alamäki sitten alkoikin, kun jätettiin isä sinne keltaiseen taloon yksin, koirakin vietiin ja matematiikkaan tuli opettajaksi Piikki, joka sanoi minua uppiniskaiseksi, kun en suostunut taululle laskemaan kotitehtävää. En yksinkertaisesti osannut enkä kehdannut mennä, ja seisoin pulpettini vieressä katse maassa. Sitten tuli opettajaksi Lauri, Haiku, joka opetti meitä selin luokkaan taululle höpisten, algebraa ja geometriaa ja pudotus oli täydellinen enkä enää noussut matematiikan suosta. Noh, tämän olen jo kertonut teille, joten ei enempää tällä kertaa matemaattisesta putoamisestani. Mutta aineita kirjoitin nenä tuhisten ja kuviakin piirsin.
Poista... "sen tahtoisin niin elää uudestaan... "
PoistaEn nyt kyllä ihan ainakaan samalla tavalla. Enkä äkkiseltään. vrt.
https://www.youtube.com/watch?v=jrawyy2llRA
Oli ne aikoja kun Innon ja Päivin kotona vierailin.. Vessanpyntössä oli partaoneenteriä, joka hieman häiritsi kusemista, ei pilven polttelu eikä se, että olohuone oli tapetoitu imustaksi, ketä se nyt olisi häirinnyt. Muutenkin hyvin vieraanvaraisia olivat, kuten minäkin, vaikka olin vain vieras.
Nuorempana ihmisiin tutustui heti kun tapasi kenet tahansa. Nykyisin ei se... ei se ole niin. Harmi.
Kun lukee näitä Mikiksen yksinpuheluja, tulee tunne että oli itsekin mukana (kuvitteellisella) kapakkakierroksella, paitsi ettei ole kankkusta.
PoistaTäytyy minunkin kehua oppikouluun pyrkimystäni: sinne otettiin koko pitäjästä kaksi luokallista eli pyrkijöitä oli pitkälti toista sataa - ja minä olin yhdestoista.
Ajattelin silloin, että ihan ok. Tällä mennään. Siitä lähtien olen pitänyt numeroa 11 onnenlukunani.
Hassua, etten tarkkaan muista omaa pyrkimistäni, mutta kun vuotta vanhempi siskoni pyrki ja pääsi, muistan miten äiti pyöräili katsomaan koulun oveen kiinnitettyjä nimilistoja päässeistä. Jo kaukaa näki, kun äiti pyöräili pihaan, että sisko oli päässyt. Äidin naama loisti ja hän hyppäsi riemukkaasti pyörän selästä ja huusi, että sisko pääsi!
PoistaOmaa sijoitustani kaikkien pyrkijöiden joukosta en muista, mutta aivan alkupäässä se oli. Kansakoulun opettaja oli siis asettanut minut ykköseksi luokaltani. Ilmeisesti opettajilta oli tällaiset suosituslistat avuksi rehtoreille.
Olin itse kuulemassa, kun rehtori luki listaa koulun ovella. Minä siis pääsin, paras ystäväni Mallu ei. Mainittakoon, että Mallu oli oppikoulun opettajien tytär, josta tuli myöhemmin ansioitunut psykologian väitellyt tohtori. Mallu pääsi sitten toisella kerralla myöhemmin kesällä.
En Päivi Paunua ole saanut tavata, mutta tuon äänen perusteella rakastuin häneen aikoinaan peruuttomattomasti. Vuonna 1969 olin seitsemän, mies parhaassa iässään!
PoistaVähän ihmettelen, ettei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa oppikouluun pyrkimisistä ja sen kokeista. Pääsin kuitenkin ja hetki sen jälkeen ratikaalit puhalsi pilliin: "Seis kaikille nyt tulee peruskoulu kuin pula-aho ikään!"
PoistaTuo Oi niitä aikoja on vallan ihana, siinä on kaikki, sen ajan koko kuva. Ihan tulee tippa silmään, kun sitä kuuntelee.
PoistaOppikouluun pyrkiminen oli iso asia, raju muutos ainakin maaseudulla lapsen elämässä. Suurin osa pyrki oppikouluun, osa jatkoi kansakoulua ja siirtyi sitten suoraan töihin, ja se opinpolku katkesi monella sitten tuohon, ellei mennyt jonnekin ammattikouluun tai keittokouluun. Ilmeisesti oikeasti moni hyvin köyhä perhe katsoi, ettei ollut oppikouluun varaa, vaikka vapaaoppilaspaikkojakin oli, ainakin jokusia.
PoistaMinulla on hyvä numero- ja tapahtumamuisti. Ihmisten naamatauluja en meinaa muistaa millään, ihan menevät sekaisin. Samoin heidän nimensä. – Vaan olisipa valokuvamuisti, se olisi tosi-ihanaa.
PoistaPaitsi tavallaan ”vammahan” se on, sellainen muisti.
Oppikouluun kun pyrin, sain sadasta pisteestä 93 kun sen vuoden parempi sai 94, joka oli Lankisen Markku eli Lanksu, josta joskus olen tännekin kirjoittanut. Kävelevä tietosanakirja ja sellaista. Seuraavana vuonna tuleva säveltäjä Kalevi Aho sai 95 ja veljeni Pekka 94. - Samantekeviähän nää pointsit, ei ne mitään mulle merkinneet, ainakaan silloin. Ja sitä paitsi isä, joka oli kansakoulumme johtajaopettaja, oli minua ja veljeäni kohtaan ankarampi näissä lähtöpisteissä: "ettei tule mitään sanomista". Että taisin yhden tai kaksi pointsia siinä menettää? kuten Pekkakin.
Hyvän kotikasvatuksen minä olen saanut. Tarvittavan tiukka mutta oikeudenmukainen isä, hyvin realistinen ja fantastisen huumorintajun omaava äiti, omapäinen ja älykäs Hemmi-täti ja ujo ja hellä Hilja-täti. - Se, mikä minussa on hunsvottia, ei kyllä heistä kotoisin ole, ei ei ei... Eikä ei. (Enkä minä sitä paitsi mikään hunsvotti olekaan!)
Oliko se 5:llä luokalla, taisi olla, kun joku ukko tuli testaa meidän älykkyyttä. Tosin ei minulta - kun olin jo silloin lähtenyt sieltä lätkiin, eli ottanut "ritolat". Mutta kuulin myöhemmin, että tää ukko olis saanut hepulikohtauksen, kun oli Lanksun testannut; siltä oli loppunut taulukko kesken. Se oli vaahdonnut opettajainhuoneessa että "tämmöistä ei ole ennen tapahtunut, sen pojan täytyy olla nero".
PoistaNo, olihan se vähän... Kerrankin kun oltiin Kantakrouvissa kahestaan juteltu, ja mielestäni ihan älykkäitä juttuja, se vilkaisi kelloaan ja sanoi "No, täytyy lopettaa tää paskanpuhelu ja lähtee Hesaan" ... Mukavia muistoja mulla hänestä on kun purjehdittiin sen pienellä puuveneellä Porkkalanniemellä ja Pellingin saaristossa, yövyttiin ja juotiin halpaa punaviiniä, ja kerran yövyttiin Tallinnan matalalla venäläisen sotalaivan näköpiirissä... juuri ja juuri kansainvälisellä merialueella. Meillä oli patterikäyttöinen soitin jolla soitettiin klassista musiikkia, Mozartin käyrätorvimusiikista etenkin Markku diggas...
https://www.youtube.com/watch?v=xzCiVyWx-Tk
Ja inhosi tyhmyyttä, populismia, iskelmämusiikkia ja huonoja kirjoja ja televisio-ohjelmia, oikeistolaisia pellejä ja käsittämättömän typeriä kommunisteja; hänen mielestä ennakkoluulot ovat kaiken pahan alku ja juuri, jnpp. - Syntyisin niin köyhästä perheessä, että toisinaan siemenperunat piti syödä kevättalvella - ei jäänyt niitä siis istutettavaksi. Että ei mikään eliittiperheen mukula ollut, kaukana heistä.
Et sinä ole hunsvotti, Mikis. Olet mitä ilmeisimmin tätien kasvattama ihana poika, ja hyvä ihminen. Jos on tätien kasvattama, ei voi olla huono, kun siinä on ollut mukana touhussa tiukka isäkin, niin kuin rehtorit tai johtajaopettajat pruukaavat olla.
PoistaMinun isänikin oli tiukan johtajaopettajan kasvattama mies, mutta häneltä puuttuivat ihanat tädit. Alina-äiti oli, mutta hän oli tossun alla ja tavattoman lempeä. Muistan miten äitini sanoi minulle joskus ennen kuolemaansa, että isästäsi tuli se mikä oli ( juoppo) siksi, että hänen isänsä oli liian ankara ja suorastaan kova. Lempeät mutta tietäväiset tädit ovat tärkeitä kasvatuksessa.
Siemenperunat piti syödä kevättalvella... Tämä surullinen toteamus naurattaa minua absurdiudessaan.
PoistaDiudessaan. Tuliko tuo nyt oikein, vai tuliko minulle dementia.
Voi tätä pakkasta, voi. Näillä lakeuksilla, avarien peltojen keskellä sijaitsevassa pikkukaupungissa mittari näyttää kahtakymmentäneljää pakkasastetta.
VastaaPoistaVein aamuhämärissä salaa takapihani rautatienomenapuuhun linnuille rasvasiemeniä oksistoon kätkemääni ruokintatorniin ja ripustin kolme tuoretta talipalloa hedelmäpaloin sinne kaartuvaoksaisen puun uumeniin. Lintujen ruokkiminen on meillä puheissa kielletty ja paheksuttu, vaan ei järjestyssäännöissä.
Seuraisin mielelläni presidentinehdokaskeskusteluja, vaan kun Yle ja Mtv ovat molemmat hajauttaneet ne yksilöesittelyiksi, en juurikaan jaksa sitä idealisoivaa ehdokkaan minäkuvan esittelyä. Yhteiskeskustelussa taidot tulevat paremmin esille.
Jutta Urpilainen haaskaa minusta mahdollisuutensa olla koko kansan presidentti. Hän puhuu koko ajan kuin puolueensa ohjelmakirjasta. Eihän se vedä edes gallupkäyrissä laskevaa puoluetta.
Vaan miksi kokoomus edelleen lisää suosiotaan, vaikka mediassa koko ajan haukutaan hallitusta fasistihallitukseksi joka tappaa köyhät nälkään? Samoin persujen kannatus on taas noussut Ylen gallupin mukaan
Kai olemme tulleet vanhoiksi, kun ei minuakaan yhtään huvita seurata näitä yksilöesittelyjä. Toimittajat yrIttävät tietysti parhaansa, mutta teatteri on liian läpinäkyvää.
PoistaErityisen lapsellisilta kuulostavat nämä ”miksi olisin hyvä presidentti” -höpinät. Tuskinpa Salekaan 12 vuotta sitten julisti, että olen hyvä siksi, että kauteni lopussa lopetan Suomen puolueettomuuden.
Jos katsoo ihan henkilöitä, niin olen yhä sitä mieltä, että paras olisi Rehn, vaikken ole ikinä kepulaista äänestänyt, enkä äänestä nytkään. Mutta varmaan Haavistosta tai Stubbistakin ihan kelvollinen tulee, vaikka tyypiltäänhän he ovat aika erilaisia.
Ennustan voittajaksi yhä Stubbia, kuten muutkin.
Tämä tässä onkin jotenkin tylsää: lähes kenestä tahansa ehdokkaasta voisi tulla ihan kelvollinen presidentti.
PoistaPresidentti ei juurikaan osallistu sisäpolitiikkaan, joten kaikki kähmäily ja tappelu jää hallitukselle ja kansanedustajille. Hyvähän siis pressana olisi olla kenen tahansa, jopa Hjalliksen.
Mielenkiintoista nähdä, ketä lopulta äänestän. Jokaisella on puolensa ja vikansa.
Oi, olipa Mikis postannut romanttisinta Nerudaa. Aina ne koskettava meitä romantikkoja :)
PoistaTäällä on koko päivän ollut miinus 32!
Kauhistelin, kun näin nuoren äidin ulkoiluttavan 4-5 vuotiasta lastaan. Olivat ihmeen kauan lumikasojen luona, jossa lapsi kiipeili. Vaarana on kasvojen paleltuminen, entäpä hengitystiet, kun mitään suojaa
kasvoilla ei ollut.
Tuli mieleen, eikö kotona ollut pakkasmittaria, vai karaistako äiti halusi lastaan, vai esittää näkijöille, miten rohkeita olivat?
Tapsa! Mitenkäs sinulla voi olla sama onnennro kuin minulla, 11! Olen syntynyt, mennyt kihloihin ja vihitty 11 pvä.
Tosin jossakin symboli-kirjoissa ei nro 11 ole onnen tae.
Elämässäni se on ollut myös surujen päivämäärä.
Uskoisin, että Jutta voi kasvaa ja kypsyä presidentin tehtävään . Juttaan tällä hetkellä vaakani kallistuu. Ukot ei intuitiotani muuksi muuta.
Outoja nuo ehdokkaiden kampanjapäälliköt. Ainakin nämä kaksi esiteltyä.
Täällä oli päivällä -25, ja kyllä se on aivan liikaa ulkoiluun, kamerakin jähmettyy. Autoakaan ei viitsi rääkätä käyntiin näillä pakkaslukemilla, kun ei ole pakko. Jääkaapissa ja pakkasessa on vielä joulusyömisiä ja leipomuksia, kauppakäyntiä ei tarvita. Toivon kyllä hartaasti, että sää lauhtuisi edes hieman, jotta pääsisi ulkoilemaan.
PoistaUrpilainen on napakka nainen, ja varmaan hoitaisi tehtävänsä hyvin. Olen vain harmissani siitä, että hän käy sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmakirjan mukaista kampanjaa, eli hän ei ole koko kansan presidentti. Lisäksi mietityttää hänen tuttituppuraismainen EU-linjansa, jossa kansallisvaltiot alkavat olla merkityksettömiä. Minä pidän Suomesta, suomalaisuudesta, mutta en ole nurkkapatriootti enkä muiden kansojen vihaaja. Päinvastoin, kannatan edelleen EU-jäsenyyttä, mutta Suomi voisi ottaa selkeämmin Suomen etuja ajavan roolin. Sellainen on muillakin itseään ja kieltään kunnioittavilla valtioilla.
Olin kuulevinani Urpilaiselta myös sanoja kotimaassa ihmisten sisäisen turvallisuuden vaalimisesta, ei vain ulkoisen. Se on aina plussaa,vaikka jotta ketään ei jätettäisi slougan, on falski ja ei voi koskaan, eikä missään toteutua. Illuusio!
PoistaLiekö kampanjaporukka vai lesbokampauksinen päällikkö iskulauseen lanseerannut vai ihan Jutta itse?
Naiseutta ja inhimillisyyttä arvostan, ja virheitäkin saa tehdä. Jos ei ole erityisemmin kerinnyt perehtyä kotimaiseen kirjallisuuteen, klassikot kyllä pitäisi tietää. Kuuluu jo yleissivistykseen tuolla tasolla. Valitettavasti monet opettajat tai politikot eivät ole monipuolisesti kirjallisuuteen suuntautuneita tai perehtyneitä
"lukutoukkia". On toki muuta luettavaa yllin kyllin.
”Ketään ei jätetä” on yleisessä käytössä oleva slogan, mm. sen nimisiä avustamisohjelma on ollut jo vuosia sitten. Onkohan tuo fraasi tuttu kirjallisuudesta? Varmaan pitäisi tietää.
PoistaHyvesignalointihan tuo on, ja sinänsä nolo vaalikäytössä. Laiskaa vaalityötä. Ja lisäksi aika arveluttavaa, koska hallituskin vaihtui osaksi juuri siksi, että hyvinvointi alkoi maksaa enemmän, mihin valtiolla on varaa. Tämänpäiväisessä Ylen puoluegallupissakin nähtiin, että hallituksen kannatus on noussut jälleen ja demareiden puolestaan laskenut. Tämä tuntuu oudolta, kun oppositio on saanut niin paljon tilaa vihapuheelleen mediassa.
”Kaveria ei jätetä” oli rintamamiesten pyhä periaate.
PoistaEli kun joku haavoittui, häntä ei jätetty perääntyessäkään vihollisen armoille, vaan vaikka kannettiin mukana. Sama pyrittiin tekemään kaatuneille, viemään Isänmaan multiin.
Tämä pyhä periaate, jota myös pyrittiin noudattamaan, nosti taistelutahtoa ja antoi psyykkistä turvaa.
Tästä on nyt muokattu yleisempi iskulause, näin oletan.
Mielessäni olikin Tuntematon sotilas - tyyppinen ajattelu tämän pohjana, eli sota-ajalta perimmältään tuon sloganin henki on peräisin. Haavoittuneet ja vainajatkin haetaan ja viedään kotiseudun multiin.
PoistaKeksitäänpä ehdokkaille paremmat iskulauseet, aikaa viisi minuuttia:
VastaaPoistaStubb - Kykyjen etsijän poika
Haavisto - Vitut vihreästä
Urpilainen - Suutari nummella
Halla-aho - Jussin pussi
Rehn - Hiljainen jarrumies
Aaltola - Pitkä pätkä
Andersson - Söpö sosialisti
Harkimo - Kuka, mitä, häh?
Stubb- Olen Pirkko Mannolan poika.
PoistaHaavisto- Kiitti kepukasta ja Antoniolta myös.
Urpilainen - Kalle Päätalo se oli, en minä.
Halla-aho- Kalju on heviä.
Rehn - Joko mun pysäkki?
Aaltola - Kato äiti, polkupyörällä ilman käsiä!
Li Andersson - Rikas varasti palkkansa!
Harkimo- Satans bara, reiva lisä!
Stubb - Yritys hyvä 10
PoistaHaavisto - Haavi auki koko Suomeen
Urpilainen - Verkkosukkapoweria EU-tietämyksin
Halla-aho - ”Linnun laulu ei huolta poista”
Rehn - Merjan kanssa tullaan
Aaltola - Komea Goljatti
Andersson - Vituttaa kuin pientä oravaa
Harkimo - Mä mitään harkitse
Essayah - Perusarvojen äärellä
Juu, Sari Essayah minulta unohtui, tykkään hänestä kyllä. voisin vaikka salapussata runsaastikin. (Jos kiinnostaa, ota yht, tindr, tai eläkel.)Essayahin tekstejä olisivat joh.3:16, joh 3.17 jne. - Veikko Ennalan tapaan sitten joku ihmettelisi, ettei kummallisista koodisanoista ymmärrä mitään.
PoistaHauskoja sologaneja, oikein hauskoja kaikilla! En vain itse tähän voi osallistua, kun en yhtäkään heidän vaaliohjelmaansa ole katsonut. Enkä katso. - Tämä on ensimmäinen kerta elmässäni kun jätän valtakunnalliset vaalit väliin, tosi. Ja miksi näin teen? No muuten vaan. (Ja sitä paitsi mitä se teille kuuluu?) - Vasta sitten kun selviää ketkä kaksi (kirkon nurkalla seisovaa puista) vaivaisukkoa tai -akkaa on päässyt toiselle kierrokselle, saatan äänestää heistä jompaa kumpaa. Eli sitä joka on vähemmän huonompi. Tai en tiedä.
Poistasologneja = sloganeja. soologeeni tarkoittaa jotain, en muista mitä.
PoistaOlisipa raikasta, kun joku keksisi sloganit tietämättä mitään ehdokkaista! Voisivat olla osuvimmat.
Poista'So long' tarkoittaa että 'ohoh, miten pitkä'. Tällöin tietysti sanojan pitää näyttää sitä mitä hän pitkänä pitää, kuten kurkkua, kirahvin kaulaa, peenistään tai (abstraktisemmin) välimatkaa Oslosta Kairoon. Voi myös käsittää että 'so long' tarkoittaa myös jäähyväisiä, eli porin murteella 'voisiks sää lähtee siitä jo vittuun'.Ja tämä tietysti kaikella ystävyydellä sanottuna. Samoin kuin toinen turkkulainen tapaa toisen turkkulaisen, ei se hälle 'päivää' sano, vaan 'tä, vieläks sääki elät? '
PoistaElämä on ihmeellistä. 'Alice’s Adventures in Wonderlan'.
Mikiksellä on suuri kaipuu Suomen Haile Selassieen, Urho Kekkoseen. Hän toivoo viimeiseen asti, että Urho astuisi maan päälle ja laittaisi asiat taas reilaan, pitkän tauon jälkeen. Erottaisi Suomen heti Natosta ja liittäisi sen Varsovan kiittoon, kuten oikeaa ja säällistä on.
PoistaJos Urho Se Lassie ei enää asetukaan itse valtakunnanjohtajaksi, hän saattaa tehtävään Matti Vanhasen, joka on Urhon valittu. Mattihan on kokonimeltäänkin Matti Taa Taa Taneli, Tanelin munia paleli, Vanhanen.
Ui, ui, ui Urkki
Poistaikkunasta kurkki,
kädes' tenupurkki,
ylläns' kauhee turkki,
kun on hirvee slurkki.
Samaan aikaan Pohjanlahden toisella puolen...
PoistaKalle Kustaa Korkki
muniansa sorkki.
Urkki pantiin purkkiin,
Poistapurkki lähetettiin Turkkiin.
Turkissa purkki avattiin,
Purkista Urkki tavattiin.
Muisti ei sillä pelannut,
oli ihan daiju.
Vuodesta 1970.
Muisti ei Urkilla pelannut, ei. Kauhea kohtalo ihmisellä tuo dementia. Luoja varjele meitä kaikkia tältä sairaudelta.
PoistaKatsoin eilen Teemalta Florian Zellerin ohjaaman elokuvan Isä, pääosassa Anthony Hopkins. Elokuva kuvasi dementiaan sairaustuneen tapaa kokea olemisensa. Anthony Hopkins teki varmaan uransa parhaan roolisuorituksen. Kannattaa katsoa tämä mestariteos, joka varmaan on jossain suorapalvelussa, ehkä Areenassakin.
Asiasta toiseen. Olette ehkä katsoneet televisiosta tulevaa Jari Tervon lähihistorian sarjaa Levottomat vuodet 1961 - 1981. Ei siitä sisällöstä enempää, mutta minua huvittaa muuan havaintoni.
VastaaPoistaNimittäin tuona aikana puhuttiin korkeammalta ja ohuemmin kuin nyt. Sen huomaa etenkin miesten puheesta. Myös kasvot ovat ilmeettömämmät kuin tänä päivänä, vaikka murrettaisiin tabuja puhumalla homoudesta.
Olen nimittäin luullut, että vain ennen vanhaan vanhoissa SF-filmeissä puhutaan korkealta ja sievistellen. Ei, tämä pätee myös hippivuosien esiintymisiin, televisiossa ja julkisilla estradeilla.
Toisella silmällä ja korvalla olen Tervon juontamaa sarjaa katsellut, en ole moista puhetapaa pannut merkille.
VastaaPoistaYhdyn slouganleikkiin:
Jutta: Aina on aihetta iloon presidenttinäkin!
( Nauraa räkättää mielellään)
Haavisto: Kädet käyttöön!
( Alleviivaa pakonomaisesti käsillään sanottavaansa)
Rehn: Hitaasti ja harkiten!
( Kestää aikansa saada vastauksia kysymyksiin)
Stubb: Kyllä mä tän hoidan!
( Kaveripohjalta kevyesti)
Aaltola: Tiedän mitä te ette tiedä!
( Asiaa ja asian vierestä)
Andersson: vasemmalla on vapaampaa!
( Moraalivapaata hyvesignalointia kaikille)
Essayah: Lisää rautaa rajalle!
( Joukon jatkeena hyvän puolesta!)
Harkimo: Mut mä oon erimieltä!
( Löytää asioista porsaanreikiä )
Mainiota, Noora, tavoitit mielestäni oleellisen kustakin. On ajatusta! Ja vähän huumoriakin joukossa jokaisen kohdalla. Ja vallan lyömätön on tuo Rikun litania, puhumattakaan aloittajan, Tapsan listasta.
VastaaPoistaOn hieman outoa katsoa historiaohjelmaa ajoista, jotka itsekin muistaa. Tulee tunne, että vähän sinne päinhän se oli, mutta ei ihan kuitenkaan.
VastaaPoistaKekkosenkin ihailu, suosio ja vaikutusvalta olivat oikeasti aika erilaiset kuin ohjelmista voisi päätellä, puhumattakaan suomettumisesta, jota me tannerilaiset demarit kutsuimme rehellisesti nuoleskeluksi.
Mietin silloin joskus, että pelkääkö ja panikoiko Kekkonen oikeasti neukkujen reaktiota milloin mihinkin ja taisihan se osaksi pelätäkin, ihan syystä selviää nyt, vaikka teatteria epäilin esim. noottikriisissä.
Minähän nielin suomettumisen luonnollisena osana elämää ja käyttäytymistä. Tottakai olimme Neuvostoliiton, maahamme hyökkääjän, naisia ja lapsiakin tappaneen vihollisen ja valehtelijan edessä nöyrää poikaa. Tämä tuli suvusta ja kotoa, jossa se oli koettu kantapään kautta suurina menetyksinä ja elämän keikauttajina.
VastaaPoistaKun ihmisillä, monilla suvuilla oli samanlainen tausta, ei voi näin jälkikäteen kuin ihmetellä, miten Neuvostoliitto otettiinkin diktaattoreineen meillä nuorison ihanteeksi, josta tehtiin lauluja ja julisteita ja jonka kulttuuria ihailtiin kritiikittä.
Minulla oli suvussa niin monta rintamamiestä, alkaen isästäni, jänkäjääkärien riveissä venäläiset Tali-Ihantalassa pysäyttäneestä kyläsepän pojasta, tannerilaisesta aktiividemarista, ettei mikään neukkupropaganda minunkaan uponnut.
PoistaTanner on muuten malliesimerkki suoraselkäisestä Suomen miehestä, joka ei nöyrtynyt neukkujen edessä. Siksihän meikäläiset kommaritkin häntä niin verisesti vihasivat, varmaan vihaavat edelleen.
Tannerin suuruudesta kertoo sekin, ettei hän osallistunut vuoden 1918 kapinaankaan, vaan piti sitä boshevikkien yrityksenä estää Suomen itsenäisyys.
Tanner oli todellinen suurmies! - Ainoa, jota stalin vaati tuomittavaksi, edes Mannerheimiä ei tuomittu.
PoistaIhailen näitä yksinäisiä jääriä, jotka seisovat sanojensa takana enemmistöä kumartelematta. Oli se mielipide sitten "oikea" tai "väärä". Usein vasta historiallinen perspektiivi näyttää, kumpi oli. Tällä perusteella puolustan Päivi Räsäsenkin oikeutta omaan mielipiteeseensä, ja kunnioitan hänen vakaumustaan, vaikka olenkin siitä eri mieltä.
PoistaRäsäsen tapauksessahan se ”oikea” ei selviä ikinä.
PoistaIhmisten mielipiteet ja lait voivat muuttua, kuten ne länsimaissa ovat homouden suhteen jo muuttuneet meidän elinaikanamme, mutta eivät esim. muslimimaissa (ei edes Gazassa).
Ylipäätään koko tämä homo-ongelmahan on ihmisen itse aiheuttama ongelma. Tyhjästä tempaistu.
PS. Saanko nyt siis kutsua naapuriani ”homoksi” ilman pelkoa kunnianloukkauksesta?
Hyvä kysymys: saako homoa kutsua homoksi, vai pitääkö wokettaa eli a) olla sanomatta homoa homoksi tai b) pitääkö keksiä useasanainen ja kiertelevä eufemismi homon tilalle.
PoistaEli onko asioiden määrittely kuitenkin vielä woke-vartijoiden kontrollissa? Jokusia asioita pitää määritellä, mutta jokusista on oltava vain hiljaa.
Vaan hurjat on pakkaslukemat näillä Satakunnankin lakeuksilla vielä ensi yönä ja aamulla, -33 astetta! Minunkin hyvä pieni autoni jäätyi marketin parkkipaikalle, ei käynnistynyt enää ja jouduin kävelemään kotiin kantamuksineni. Ja nyt on vielä pyhä, joten soitto huoltoon vasta maanantaina. En viitsinyt soittaa If-autoilijan käynnistysapuun, joka kuuluu Kaskooni, kun en tarjennut jäädä odottamaan tuntikausiksi apua. Vituttaa kuin pientä oravaa, Li Anderssonia lainatakseni. Vaan eihän kukaan voi varastaa autoa, joka ei käynnisty. Toivottavasti se ei ole ikkunoita myöten jääkuoren peittämä maanantaina.
VastaaPoistaPS Mahdollisille paikallisille varkaille, jotka lukevat tämän: auto on alueella, jossa on ympärivuorokautinen turvakameravalvonta.
PoistaKatselin juuri Jari Tervon jotain lähihistorian viihdeohjelmaa. Korvaani tarttui, kun kertoi 70-luvun rockabilly fanien olleen läpikotaisin suvaitsemattomia. (tarkkaa sanontaa en muista, voi tarkistaa) Eikö Jari Tervoon voi koskaan luottaa, valehteleeko hän aina? - Kyllä.
VastaaPoistaLoirin omaiset ovat ainakin hänelle katkeria, koska juottamalla Veskun umpikänniin, sai haluamaansa törkyä muistelmakirjan kansien väliin.En minäkään olisi tuollaista käärmettä omaiseni hautajaisiin päästänyt.
Se oli varmaan sama, jota minäkin olen katsonut, en kaikkia jaksoja, mutta osin. Lähihistorian tulkinta on aina kiinnostavaa, koska itselläkin on usein asiasta elettyä kokemusta ja tietoa. Tätä jaksoa tänään en nähnyt, kun katselin samanaikaista leipomisohjelmaa. Huomennahan ohjelma on uusintana, jos muistaa ja kiinnostaa.
PoistaTervo on aika itsevarma persoona ollakseen niin kiistelty samaan aikaan. Onhan hänellä puolensa, mutta myös vikansa.
Layla, You not got me on my knees.
PoistaTämä oli hyvä esittely. Toinenkin Tervon teoksen, Matriarkan, esittely Einesbaarista löytyy. Nyt en edes muista, onko Tervo kirjoittanut viime aikoina mitään isompaa romaania.
PoistaVuodet vierivät, mitälie yli kolmetoista vuotta tuon kirjoittamisesta, Tapsan Matriarkka esittelystä jotain seitsemän.
PoistaÄlä nyt lykkää lyhkäistä, juuri eilenhän se oli…
PoistaSiis mitä enemmän vuosia karttuu ihmispolon harteille, sitä nopeammin vuodenkierrot menevät. Tahti kiihtyy kuin villiintynyt maailmanpyörä. Lopulta se mikä oli kymmenen vuotta sitten, olikin vasta eilen.
Salvatore Quasimodon sanoin: Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta.
Olen sen varmaan täälläkin kertonyt, että peruskoulun puolella meillä oli historiankirja sarja, jonka nimi oli Vuosisadat vierivät. Olin yksi niistä älykkäistä lapsosista, jotaka olivat muuttaneet raaputtamalla, ja mustalla tussilla, nimen muotoon Vuohiparat Pierivät.
PoistaJassoo, olet ollut vissiin ajelemassa meidän mökillä päin. Eräänä kesänä saimme ylimääräistä hupia, kun ajaessamme lähikaupunkiin oli tiekylttien nimiä muokattu uuteen uskoon. Esimerkiksi tienviitta Kauhianpäähän oli saanut muodon Kauhia pää, Kaukka oli Kakka, ja tätä rataa muutkin. Kun muokkaukset loppuivat, keksimme itse uusia muunnoksia lopuista kylteistä. Voin vakuuttaa, että ne olivat hauskimmat.
PoistaKauhianpää on hieno nimi. Mitä kauheaa siellä tien päässä tai varrella on sattunut? Vai asuiko siellä joskus se maankuulu Kauhia-Kankkunen?
PoistaTarkistin nimen historian eräästä Varsinais-Suomen nimistönhistorian tutkimuksesta. Siellä sanotaan, että tämä kauheus-merkitys on jäänyt avoimeksi. Mutta siis yleisesti ottaen, niin kuin varmaan tiedätkin, nuo yhdysnimien etuliitteet ovat jollakin tapaa määrittäneet jälkiosaa. Sana Kauhia on ollut myös henkilön nimi Euran - Köyliön suunnalla.
PoistaKylän nimi todetaan kuitenkin uniikiksi nimeksi, josta on merkintöjä jo 1400- luvulta. Kauhianpää oli saari, kun meri oli viiden metrin tasossa, myöhemmin se oli niemi. Jo tällöin paikan nimenä on voinut olla Kauhianpää (Cauiompae) toteaa tutkija.
Vaan olkaamme onnellisia: hirmupakkkaset lakkasivat, ja päivä pitenee kovaa vauhtia. Hupaisalta tuntuu, että nyt varotetaan vaarallisesta ilmasta, kun lämpenee yhtäkkiä niin paljon. Muutama päivä sitten varoteltiin vaarallisesta säästä, kun pakkanen kipuaa yli 20:een. Sää on nähtävästi usein vaarallinen. Ei se ennen ollut. Kouluunkin käveltiin pakkasissa kolme kilometriä.
VastaaPoista