Eunukkiääninen arabimies

Tähän mennessä olen alati moittinut Suomen julkista terveydenhuoltoa ja syyttänyt systeemin kiireellisestä väkisinrunttauksesta Katja Kiurua. Myös Sanna Marinin olen maininnut tässä samaisessa yhteydessä. Vaan nyt annan kehuja. Nimittäin. 

Eilen puhdistaessani mainion aterian jälkeen hammasvälejä hammaslangalla vetäisin samalla palan hammasta ja vanhaa amalgaamipaikkaa irti. Kyseessä oli  puruhammas. Oma hammaslääkärini, ihana Johannes, näytti olevan lomalla, samoin Oralin toinen ja kolmaskin hammaslääkäri, eli pulju oli kiinni. Niin myös pikkukaupungin muut yksityiset hammaslääkärit. Viimeisenä oljenkortena soitin soteen, Poriin, jossa puhelimeen vastaava valitteli lomakautta.

- Menisitkö Harjavaltaan? 

- En. 

- Menisitkö Nakkilaan. Sinne pääsisi hetimiten. 

- En. 

-  Poriin? 

- En lähde.

- Milläs sinä sitten puret?

- Toisella puolella.

Ilmeisesti kyseessä ei ollut tekoäly, koska puhelinkeskus alkoi nauraa ja sanoi, että hänpä panee minut jonottamaan hoitojen peruutuslistalle. Ja niin siinä kävi, että aamulla soi puhelin ja puhelinkeskus tarjosi minulle oman kaupungin peruutusaikaa asap, kello 10.15.

Nyt istun tässä kauniisti valkealla muovilla paikattu puruhammas ojossa. Oman terveyskeskuksen hammashoitola yllätti iloisesti. Ensinnäkin pääsin heti hoitoon, toiseksi hinta tulee olemaan  yli puolet pienempi kuin Oralilla. Kolmanneksi - hampaani hoiti  harmaantunut kaunis arabimies, joka puhui vähät sanansa lempeällä ohuella äänellä, mutta teki työnsä ronskisti, selittelemättä, mitä kulloinkin teki. Sanoisin, että sylkeni vain roiskui, kun koriseva limanimijä iskettiin alaleukaan ja tukikehikko humpsautettiin hampaan ympärille, ja jumalattoman isoja pihtejä lähestyi pientä suuvärkkiäni niin, että luulin jo hammasta vedettävän irti tietämättäni siitä etukäteen. Jotenkin lääkärin työtapa muistutti eläinlääkärin työskentelyä,  raavaan eläimen kohtelua, poikki ja pinoon ja nopeasti, kuin teurastamossa. Tai sitten hän vaan oli peräti taitava. Oma vakituinen hammaslääkärini Johannes selittää kaiken ja lähestyy työmaataan varovasti, suorastaan hellästi, ikään kuin lupaa kysyen. 

Vaan tämä ohutääninen suomalainen hammaslääkärini hymyili kauniisti. Jotenkin ymmärrän sen, miksi tällaisiin tummiin charmantisti harmaantuneisiin lääkärismiehiin voi nainen langeta, vaikka mies olisi tullut tänne muilta mailta kaukaisilta. Juttuni ydin ei kuitenkaan ole tämä hurmuri, vaan julkisen hoidon toimivuus heinäkuun helteistä huolimatta. Vai minullako vain oli sattumankaupalla onnea, muilla ei? Ja onhan totuus kai se, etten minäkään muuta hammashoitoa julkiselta saisi? 

(Piirros Saul Bass ja Paul Rand)